H. Renvall:
Korvat ja kallon ontelot Suurin osa sukelluksen aikana ilmenevistä "sukeltajanvaivoista" ovat peräisin kallomme onteloista olipa kysymyksessä keskikorvista tai sivuontelolstamme. Paineenvaihtelujen johdosta ilma puristuu kokoon tai laajenee aiheuttaen limakalvorepeämisiä tai venytyksiä milloin onteloitten seinämät eivät liiku ja ilma ei virtaa vapaasti onteloihin. Syntyy helposti verenvuotoj.a ja tulehduksia jota estävät sukeltamisen joksikin aikaa. Useimmiten näitä vaivoja voi ennalta ehkäistä tai ainakin välttyä seuraamalla tarkoin sukeltajien terveysmääräyksiä. Kaikkiin kallomme onteloihin johtaa nenäkäytävästä erilaajuisia ja pituisia putkia joiden kautta painetta tasaava ilma virtaaonteloihin tai poistuu. Koska otsaonteloon johtava käytävä on pitkä ja kapea ilmenee onteloissa kolme ker-. taa useimmin kipua ja vaivaa kun pos.kiontelolssa joiden käytävä on lyhyt ja paksu. Keskikorviin johtavien korvatorvien alapäässä on runsaasti imukudosta ja pehmettä kudosta joka muodostaa jonkinmoisen läpän. Siksi on keskikorvassa lähes kaksikymmentä kertaa useammin kipua kuin poskiontelorssa. Korvatorven ilmastointia säätää myös lihas joka supistumalla aukaisee korvatorven ja saa ilman virtaamaan vapaasti keskikorvaan. Tähän palaamme myöhemmin korvien tasapaino itusharjoitusten yhteydessä. ' Kallon onteloitten limakalvot ovat hyvin herkät kaikenlaiselle ärsytykselle kuten kylmälle vedelle, ärsyttäville kaasuille, pölyIle, kuivuudelle jne. Flunssan aikana kun nenä vuotaa ja ysklftää tuntuu usein painava tunne poskipältten kohdalla tai otsassa. Tämä johtuu lievästä ali- tai.ylipaineesta joka ei pääse tasoittumaan tukkeutuneitten kanavien vuoksi. Sukeltajan paineentasausvaikeuksien syynä on selvän ilmakalvoturpoamisen ohella hyvin usein limatulppa nenäkäytävässä. Limaa kerääntyy sukelluksen aikana kaikkiin ontelolhin ja nenään. Jollei tätä poisteta ainakin nenäkäytävästä ennen kuin sukelletaan toisen kerran syvyyksiin tuntuu usein kipu jonka helposti voi poistaa palaamalla takaisin pintaan ja nil$tämällä nenää huolellisesti. Hyvin harvoin on todettavissa kasvaimia tai vierasesineitä onteloitten tiehyeissä tai aukkojen tuntumassa jotka vaikeuttaisivat palneitten tasaamisen. Sukellettaessa syvyyksiin kipu yltyy jo muutaman sukellusmetrin jälkeen. Muutaman metrin syvyydessä voi syntyä verisuonirepeämisiä ja verivuotoja jonka seurauksena kipu lakkaa. Noustessa takaisin pintaan sukeltajaa odottaa pelottava yllätys kun naamariln purskahtaa verta. Jos sukeltaja on nuhanen tai hänellä muuten vain on outo tunne otsassa tai poskipäissä on syytä olla varovainen sukeltaessa. Eteneminen kohti pohjaa on oltava hidas ja jokaisen tulisi antaa ahtaille käytäville mahd<1llisuus rauhassa tasoittaa onteloitten välisiä paineita. Heti kun ilmaantuu kipua joka ei tunnu häviävän lyhyen ajan sisällä on 14
syytä hakeutua takaisin pintaan ja vasta sen jälkeen kun tasapainoitusoperaatio on onnistunut sukeltaa uudestaan syvemmälle. Jos yritys siitä huolimatta ei ota onnistuakseen on viisainta palata takaisin pintaan ja yrittää uudestaan vasta joskus myöhemmin. Sitten muutama sana nuhalääkkeistä. Nuhapillereitten käyttö on täysin kiellettyä koska ne nukuttavat ja muodostavat selvän vaaran sukeltajalIe joita vaaditaan jatkuvaa valppautta. En suosittelisi myöskään urheilusukeltajia käyttämään nuhatippoja. Niillä ei ole mainittavia sivuvaikutuksia mutta tulisi aina muistaa että tippojen vaikutusaika on rajoittunut. Suurin teho on ohi 2030 minuutin kuluttua. Usein sukellus kestää sitä paljon kauemmin joten on odotettavissa että limakalvot ovat jälleen turvonneet kun sukeltaja lähestyy pintaa. Syntyy uusia kipuja ja mahdollisesti jopa vakavia tajunnan- ja tasapainohäiriöitä. Korvat ovat varsin herkät tällaiselle ylipaineärsytykselle. Muutama vuosi. sitten Ruotsissa tehdyn tutkimuksen perusteella olivat jopa 25 % sukeltajista kokeneet joskus sukellusuransa aikana äkillistä volmakastahuimauksen tunnetta nopean nousun aikana. Koskaan huimausta ei edeltänyt tärykalvovenytykselle niin tunnonomainen viiltävän kova korvakipu . On arvioitu että epämääräinen määrä tuntemattomia sukeltajien kuolemantapauksia tulisi selittää tämän mekanismin kautta. Siksi tulisi nuhasen samoinkuin terveen sukeltajan tarkoin pyrkiä tasapainottamaan keskikorvapaineitaan myös nousun aikana ja välttää kaikkia liian nopeita nousuja. Pelastusliivi on turvallisuutta tuova mutta se muodostaa meille myös selvän ,vaaratekijän. Täytetty pelastusliivi nostaa sukeltajan pintaan lähes viisi kertaa nopeammin kuin koskaan muutoin olisi sallitlua.
'Korva .:
on UIKO-, KeSKI- Ja SlsaKorva. Ulkokorva on käytävä joka on ulospäin täysin avoin ja jonka sisäpäässä on tärykalvo. Keskikorvassa on kuuloluut jotka välittävät äänivärähtelyt tärykalvosta sisäkorvassa olevaan kuuloelimeen, simpukkaan.Keskikorva on täynnä ilmaa ja sen ilmastointi tapahtuu korvatorven kautta. Kuten aikaisemmin mainitsin tämä päättyy nenäontelon takaosiin. Sisäkorvassa sijaitsevat tasapa1noja kuuloelimet. Kuuloelintä vaurioittaa hyvin helposti kovat äänet jotka vedessä ovat energiavaikutuksiltaan suuremmat kuin ilmassa. Sukeltajilla todetaankin muita väestöryhmiä huomattavasti useammin kuulovaurioita n. 4000 Hz jaksopituudella. Tasapainoelin mUOdostuu kolmesta nestetäytteisestä ympyräkäytävåstä joissa herkät tuntosolut rekisteröivät nesteen liikkeitä. Kun tärykalvo repeää sukeltaessa ja kylmää vettä virtaa keskikorvaan saa tämä nesteen tasapainoelimessä liikkumaan ja seuraa huimauksen tunne. Pahimmissa tapauksissa sukeltaja menettää · jopa tajuntansa. Sukellettaessa syvyyksiin syntyy kiKorvas~a
pua korvissa samoissa syvyyksissä kun kallon muissa onteloissa. Vaikka tärykalvo liikkuu suhteellisen vapaasti pystyy tämä kompensoimaan kokoon puristuvan ilman tilavuutta hyvin vähän. Tämä ei riitä kivutonta sukellusta ajatellen.Jos keskikorvaan ei virtaa ilmaa sukeltaessa repeää terve tärykalvo n. 4-7 m syvyydessä. Arpeutunut tai muilla tavoin heikentynyt tärykalvo halkeaa jo paljon aikaisemmin, joskus jopa jo 2-3 metrin syvyydessä. Siksi sukelluslääkärintarkastuksessa kiinnitetään suhteellisen suurta huomiota tärykalvojen kuntoon. Jos kaikesta varovaisuudesta huolimatta tärykalvo puhkeaa on sukeltajan viipymättä hakeuduttava lääkärin hoitoon. Melkein säännöllisesti tulehtuu keskikorva ja tästä seuraa useita viikkoja kestävä turha sukelluskielto. Huonosti hoidetut korvat ovat tuhonneet monen sukeltajan sukelluskauden. Tärykalvossa oleva reikä kasvaa umpeen muutamassa vuorokaudessa ja tärykalvo kestää sukeltamista jo kahden - kolmen viikon kuluttua. Korvien paineentasauksen _ harjoituksia
Poski- ja otsaonteloitten "hoitam inen" on suhteellisen helppoa kun muistaa olla sukeltamatta kun nuha vaivaa ja niistää nenän ennen jokaista sukellusta. Keskikorvien tasapainottaminen on sitä vaikeampaa. Jokaisen turvallisen sukeltajan tuli~i oppia ilmastoimaan keski korviaan käyttämällä korva torven alapäässä olevaa aukaisija-lihasta. Tämän oppii vain pitkän harjoittelun tuloksena. Tällä tavoin voi sukeltaa kädet täynnä varusteita ja silti suorittaa paineen tasausta sukelluksen alkuvaiheessa joka metrin välein. Vai'n hätätapauksissa kun paineen tasaus ei onnistu "nielaisumenetelmällä" voi sukeltaja tarttua sieraimiin ja puhaltaa nenään "vanhaan tapaan". Jos puhaltaa nenään ja tällä tavoin yrittää paineentasausta on suuri riski että limaa työntyy korvatorveen ja tekee ilmastoinhin hyvin vaikeaksi, useimmiten mahdottomaksi. Nielaisumenetelmää harjOitellaan, siten että alaleuka työnnetään eteen ja hampaat puristetaan yhteen samanaikaisesti kun kaulalihaksia pinnistetään. Jos korvissa kuuluu pieni kolina on yritys onnistunut.
Hyvä muistaa - Opi tasapainottamaan korvasi nielaisemalla (puhaltamatta ilmaa korviin nenän kautta). - Älä koskaan sukelta nuhaisena tai niistämättömänä. - Jos korvissa tai poskionteloissa tuntuu sukelluksen alkuvaiheessa kipua, nouse pintaan ja tyhjennä nenäkäytävä mahdollisesta limasta. Yritä uudelleen. - Jos toinen yritys epäonnistuu, luovu sukeltamisesta sillä kertaa. - Vältä nuhatippojen käyttämistä. Jos tarvitset niitä niin olet sairas. - Jos tärykalvo puhkeaa on sinun heti käännyttävä lääkärin puoleen. Hencca