Urheilusukeltaja 1975 2 by Sukeltajaliitto ry

· .. tämä merkki on osoitus alkuperäisestä JetFin-räpylästä!

tämä on kaikkien aikojen pisimmälle kehitetty räpylä, joka on saanut tunnustusta kaikkialla missä asiantuntijat ovat sitä testanneet. Veden läpivirtausmenetelmän ansiosta liikkuminen on tehokkaampaa ja nopeampaa - samalla lihasvoimalla. Tiedustele paikkakuntasi sukellus- ja urheiluvälineliikkeistä!

NÄMÄ OVAT JÄLJITELMIÄ: MadelnU5A

Made In ... .,.n

Kannattaa kysyä aitoa!

Made In Brlgln

Made In 5.,.ln

Made In 't_1y

Made In Greece

Rauhankatu 5 20 100 Turku 10 puh . 921 -334747

Toimitussihteeriitä

,1 1

lIIj

Urhe:llujaoksen tiedotus: 1975 - 03 - 23/24 pidettIIn Helsingissä Pirkkolan uimahallissa räpyläui ntiseminaari jonka vetäjäksi oli saatu länsisaksalainen Karl Heinz Kerll , Kah-" den palvän aikana saimme tietoa ja materiaalia. j ota nyt käännetään ja sovelletaan meidän oloihimme . Toivon mukaan saadaan työ valmiiksi toukokuun viimeiseen päiv~än mennessä jolloin Helsingissä pidetään tämän lajin valmennus- ja koulutusleiri kilpailuineen. Seuraavaan lehteen pyritään saamaan mukaan tiivistetty versio Pirkkolan seminaarin anneista.

URHEILU

SUKELTAJA Sisällysluettelo 1975 04.20. Siv. 3 4-5

Sihteeristö, kesäleiristä Kultasukellusta 6 Laivaston sukeltajakurssista F ort 80visand - Sukel7 luskeskus 8 Sukeltajan lippu 9 Sukellus-sähköauto 10 Meritaimen 12-13 Meriarkeologiaa ... Korvat ja kallon muut ontelot 14 16 Vedenalainen metallinetsin Sydäntauti sukeltajan vaivana 18 Sukeltajan Kilta PM-kilpailut varsinaisSuomessa 19 Sukelluskurssin järjestämisen suuntaviivoja Jaska-Vaarin palsta Mitä Te haluatte 20 Kort sammanfattn i ng 21 Sardinia - kirkas sukelluskohde 22 Yleistä

, Kans ikuva : Maisteri Appelgren, rva Piilikangas ja parisataa vuotta vanha lautasen pohja.

Terveisiä talvi päiviltä Paimiosta. Pojasta on polvi parantunut, eli nykyinen polvi sukeltajia on näköjään kypsynyt ikäisekseen nopeamm in. Rauhallineh , peräti si isti oli viikonloppu Paimiossa. Aika loppui jälleen" kesken asioiden käs ittelyssä. Kenties perusteeil isempi ennakointi olisi tuonut asioih in ja päiviin enemmän sisältöä. Ehkä vielä 'koemme tulevaisu udessa talvi päivät räpyläkansan suurena tapaam isena, kuten ne ovat Joskus olleet. Arkeolog ian hämystä ol ivat saapuneet merimuseon harmaat eminenssit kHttämAan vanhoja "hylkyrosvoja" tehdyistä palveluista. Toivottavasti se antaa kipinän nuoremmille tehostaa apuaan merimuseolle. Oli muuten paikallaan vanhojen muistaminen. Ei muuten ole näkynyt eikä kuulunut vielä yhtään veneenkuvaa muista tiedoista puhumattakaan.

~~ Sihteerin palsta Kevät on jo pitkällä ja jäät ovat lähteneet, jos niitä on ollutkaan . Mielen valtaa into päästä veden alle. Mutta miten on turvallisuutemme laita? Liitto on aloittanut kampanjan Sukella turvallisesti. Juuri sinä tai kerhosi voi edistää tätä " aatetta". Olemme saaneet Tpaitoja (kotimainen valmistaja) " ötökän" kuvalla varustettuna. Ja mitkä värit, keltainen, oranssi ' ja sininen. Kokojak in löytyy vauvasta vaariin . Annamme varsinkin kerhojen puitteissa oivan tilaisuuden ansaita hieman. Esimerkiksi ostamalla liitolta paitoja ja myymällä niitä eteenpäin. Sillä kertatilauksista 20 paidasta ja siitä ylöspäin 10 % alennusta. Tarroista saatte myöskin kertatilauksesta 50 kpl ylöspäin 10 % alennusta. Lisäksi vuoden lopussa arvotaan 20 parhaiten myyneen (kerhon) kesken: Ladattava käsivalaisin Sea light tai Spiro-.light. Sekä Nemrod nostoliivit ja Aqua Star instrumentti paneel i . Sisältäen kompassin, syvyysmittarin ja Glass Star kellon samassa taulussa . Hyvää myynti-intoa

Siitä kesäleiristä Hurjista huhuPlJheista huolimatta on Ahvenanmaan Maakuntahallitus katsonuthyväksi suostua leiriajatukseen ja myöntänyt invaasiolle luvan. Asumispaikaksi on jo kaavailtu Vårdö-SandO, Ahvenanmaan itäpuolelta. Paikka -on varsin keskeinen läheltä kulkevat vanhat sisäänmenoväylät eikä 80marsund ole kaukana. Kulkeepa alueelle autotiekin , joten venematka autolta leirille jäänee melko lyhyeksi. Itse leirial ueelle ei ku itenkaan tulla autoja päästämään , joku rau ha pitää sielläkin olla. - Mutta nåJstä rutiininomaisista lisää s lUen myöhemmin. Var-sinaise.sta ohjelmasta kerrottakoon seuraavassa Meriarkeologiaa, luentoina ja mahd. käytännössä, mittaus ja piirustusharjoituksia. Suunnistusta teoriassa ja käytän nössä. Vavalokuvausta ainakin teoriassa. Biologiaa, luentoi na ja myös käytännössä, antavathan Ahvenanmaan kirkkaat vedet parhaan mahdollisuuden tutustua "flooraan ja faunaan". Kuntopuolelta voidaan mainita yhd istetty kunto ja taitokisa (mahd. yön yli tapahtuva). Sekä kaikenlaista muuta pientä. Tutustuminen "Marienhamn by Night" on ehkä syytä ottaa myös ohjelmaan . Mutta ohjelmahan muodostuu sitten "esittäjien mukaan. Uskoisin että yhteisesti yrittäen saamme siitä varmasti jokaiselle irti jotain . Koska jokainen leiri tarvitsee syntipukkeja tai sanottaisiinko toimihenkilöitä. Päätti liiton korkiasti kunnioitettu johtokunta nimittää seuraavat. Leirin pomo "80ss" Eka Metsävuori "Chief" " mies joka tietää kaiken ja tekee kaiken": Hencca Renvall Rahat: Kati Lagerstam Siht : Meri Lahtinen Tiedots. siht : olisiko halukkaita? Satamakapt : ratkaistaan paikalla Sukellusvanh immat : päivittäin Leirin lääkäri: Hencc;a + joku toinen avuksi. Lääk. toimikunta hoitelee asian. Yhdysmies Ahvenanmaalle: Roland Roman I Nautil us. Tässäpä aluksi, muita vaivataan sitten kun aika on kypsä. VARATKAA MUUTEN LAUTTAPAIKAT JO NYT Leiri alkaa 5 . 7. 1975 klo 12.00 ja päättyy 20. 7. 1975.

toivoo Kati Lagerstam

"glosstQ( "

suk. kello ovh.215.-

Heinäkuussa 1974 lähti viides kuItasukellusretkikunta Ivalojoelle. Sukeltajina vanhat "kultamiehet" Prolle, Peter ja Lasse Jansson sekä uutena miehenä Pekka Lindfors. Vaimo Tuula emäntänä, perhetunnelmaa lisäämässä tyttäret Marina (Lindfors) ja Sofia (Jansson).Alfred Kolehmainen (Museovirasto) tutki vanhoja kullankaivajakämppiä, mutta oli nyt lomalla. Tärkein työkalu oli yhdistelmä vesipumppu- soranimulaite, joka samalla erottaa kullan. Lisäksi lapio, 3 sorkkarautaa, kiviharava, teräskiiloja, iso vasara, pinsettejä ja 2 vanhaa kunnon vaskoolia. Märkäpukujen lisäksi suojahaalarit ja -käsineet, purjehtijan saappaat, polvisuojukset. Kompressoria ei, koska aiottiin tehdä työtä vain matalissa koskissa. 120 kg ruokaa, 80 I bensaa, 3 telttaa, 3 kumivenettä, suuri määrä työkaluja, paikkausvälineitä, perämoottori, y.m. , vesitiiviisti pakattuina vanerilaatikkoihin, yhteispaino siinä 600 kg. Kalastuslupa oli, sekä hyväksytty valtaushakemus : "Joenpohja", 100 x 500 m, ja lupa retken jälkeen kolmena päivänä myydä maantien varressa turisteille kultaa. Ensimmäinen leiri Pahaojan kämppä Sotajoen rannalla. Silloin joutuu tavaroita kantamaan yli 500 m, mutta Sotajokea alas on vain 7 km Ivalojoelle, ja siitä 3 km ylös meidän valtauksellemme. Jos ajaa autolla Kutturan tietä perille , eli Kutturaan ast i Ivalojoen rannalla, voi laskea Ivalojokea n. 25 km valtaukselle. Matkaa siis 2,5 kertaa enemmän, ja koska meillä oli pienet ia ylikuormitetut kumiveneet piti 5 henkeä (mm. lapset) kävellä rantaa pitkin . Sen takia oli pakko valita lyhyemp i reitti , vaikka Sotajoki onkin hyvin vähävetinen , vuolas ja vaikea laskea veneellä. Se joenlasku olikin täyttä työtä. Joka veneeseen tuli reikiä pohjaan ja laat ikot uivat vedessä. Koskissa o li liukasta ja kivie n välissä vaarallisia koloja. Suurimman osan ajasta piti käve llä vedessä veneen vieressä , kiskomassa sitä irti kiv istä ja ohjaamassa mutkittelevaa väylää pitkin. Virta vei usein jalat alta , tu li naarmuja ja mustelmia. Peter, Pekka ja minä te imme 16 t työtä märkä4

puvuissa, sitten alkoi pimetä, ja teimme leirin kauniille rantaniitylle. Valtaukseen oli vielä 1 km matkaa, mutta mittamme oli täynnä. Lapset kestivät ehkä parhaiten: kun 12 t. jälkeen pidettiin tauko, menivät tytöt uimaan . Pekka kysyi: pitääkö se olla näin hirveätä? Seuraavana päivänä oli Pekka vilustunut, kaikki olimme väsyneitä ja kankeita. Alfred ja Tuula kunnostivat leirin, Peter ja minä etsimme kultapaikkoja omalla valtauksellamme, Lasse ja Pekka leirin lähellä. Valtauksella totesimme olevan mielenkiintoisia paikkoja, mutta syvät vedenalaiset halkeamat tekisivättyön vaikeaksi. Kultaa löysimme tuskin ollenkaan. Leirin lähellä Lasse ja Pekka löysivät 200 m pitkän matalikon jossa kallion päällä oli vain vähän SOi raa. Koloissa oli hippuja, Lasse löysi 2 oikein kaunista. Päätimme aloittaa konehuuhdonnan' sie llä seuraavana päi.: vänä. Silloin Pekalla oli jo kuume ja paha yskä, ja jäi leiriin. Löysimme melko hyviä kultapaikkoja, mutta vettä oli sen verran ettei snorkelilla tahtonut ylettyä pohjaan . Kuivana kesänä olisi vettä ollut 20-40 cm vähemmän, ja työ olisi 01-

lut nopeata ja helppoa. Nyt tuH päinvastoin kova ukkosiIma ja kaatosade, ja lähi päivien sää oli hyvin vaihteleva, yleensä aamulla kaunista, iltapäivällä sadetta, illalla kirkasta mutta kylmää. Menimme aamulla 9: Itä töihin, puolen päivän aikaan tuotiin kahvia, lihalientä ja voileipiä, ja klo 15-16 lopetettiin. Kultaa tuli seuraavasti: 1 päivä (prospektointia, pinsettityötä) 2.0 9 2 päivä (konehuuhdontaa) 8.0 0 3 päivä" 16.0g 4 päivä 20.0 9 5 päivä ja etsintää 4.5 9 6 päivä "2.0 9 7 päivä 9,0 9 8 päivä 2.5 9 9 päivä 12.0 g 76.6 9 KAIKKI NA yrTI 4: nä päivänä ruusuiselta, mutta kun odotimme jatkuvasti parempia saaliita, putosi päinvastoin saalis seuraavina päivinä, ja 4 päivää meni hukkaan tuloksettomaan parempien paikkojen etsintään. Päätimme silloin siirtää koneet 2 km ylöspäin Kolmoskoskelle, missä olimme v. 1968 saaneet yli 400 g . Siellä saimmekin heti

Sotajoen Pahaojalla (yli-) kuormltetaan kumiveneet. Tavaraa n. 600 kg.

paremman päivätuloksen, 12.0 g, vaikka suurin osa päivistä oli kulunut matkantekoon ja valmisteluihin. Oli perjantai, satoi tasaisesti , niinku in myös seuraavina päivinä. Melko synkän viikonlopun jälkeen menimme maanantaina kolmoskoskelle, jonne kaikki työkalut oli jätetty . Vesi oli noussut toista metriä, pumppumoottori oli veden alla. Saimme sen hetkeksi käymään, mutta kondensaattori oli kastunut . Työt oli muutenkin lopetettava, sillä näin korkealta vedellä on virta liian vuolas , vesi sameata ja hyvät kultapaikat liian syvällä snorkeli sukellukseen. Teimme ·si is yhteensä vain 9 työpäivää (sunnuntaisin tevättiin) saaden keskimäärin 8.5 9 päivässä. Kannoin Peterin pumpun ja muut työkalut rantaa pitkin kun kaksi nuorukaista meloivat kanadalaiselta jokea alas. Varoitimme seuraavasta koskesta, ehdottaen että menisivät kävellen katsomaan ennenkuin laskivat . Hetken perästä me tavattiinkin uudestaan, pojat olivat jo saaneet teltan pystyyn ja riisuivat märkiä vaatteita nuotion Mressä. Kanootti täyttyi koskessa ja polkien piti uimalla hinata se ran taan . Edessä heillä oli vielä noin pari kymmentä koskea , osa niistä pahempia, joten me olimme syvästi huolissamme heidän puolesta. Retkikun nallamme oli ollut muitakin vastolnkaym isiä kuin alussa Pekan vilusturn lnen ja nyt tämä tulva . Kun Pekka parani ja pääsi töihin, nyrjäytti Lasse polvensa aika pahasti ja oli saatava saira.alaan. Alfred ja minä käytimme yhden päivän avun hakemiseen, mutta turhaan. Rajavartioston helikopteri oli rikki , ja kaksi tavallista konetta lähti katsomaan paikkaa, mutta eivät uskaltaneet laskeutua lähelle leiriä . Vasta 3 päivän kuluttua saimme Kutturan lappalasivat viemUn koskiveneellä Kutturaan, mistä Lasse pääsi postibussilla Ivalon sairaalaan. Peter teki koko retken ajan sitkeästi työtä, mutta häntä vaivasi viisaudenhammas, joka alkoi heti särkeä ku n hän pan i hupun päähän ja suukappaleen suuhun . Itse olin teve, mutta tuskin täYS issä voim issa koska olin viejä 2 viikkoa ennen matkaa Meilahden sairaalassa astman ja keuhkokatarin takia . Siis tyypillinen "jollei" -operaatio. Jollei sitä ja tätä, niin kultaa olisi tullut paljon , paljon enemmän. Päätimme yrittää uudestaan ensi kesänä.

Laanioja: idyllinen kultapitoinen sivupuro.

Matkalla pols ~ SuvannolJla Pekka hinasl pienemmät kumjve'neet.

Olomme Ivalojoella pUttyi dramaat- on pahin , normaalivedelläkin paikkatisesti. Sadetta tuli yötä päivää, ja tiis- kuntalaiset harvoin laskevat vaarallistaiaamuna vesi valtasi leiripaikan. ten isojen kivien takia. Siellä uitimme Lindforsit heräsivät klo 5 jalat vedessä varovasti rantaa pitkin, mutta kun ja pakkasivat kamppeensa. Lähdimme näimme kosken alla ihmisiä rannassa, kaikki kantamaan mahdoll isimman pal- menimme loppumatkan vauhdilla. jon tavaroita 9 km Pahaojalle että olisi Peter ajoi komeasti karille, muttei tulvähemmän tavaraa kumiveneissä. Vain lut reikää. Ihmiset olivat turisteja, jotka Pekka jäi leiriin vahd iksi. Ihmettelin et- halusivat veneellä jokea ylös, mutta 2 tä lapset jaksoivat. Alfred, Tuula ja lap- • paikkakuntalaista varoitti : -sinne ei ole set ajoivat autolla päätielle tilaamaan nyt menemistä. Viimeiset lomapäivät vietimme ihameille kaikkIlIe kämpän jostakin, ja Peter ja mi nä palaSimme lei rille. Pekka nassa kämpässä Kiilopään retkeilyaoli sillaikaa tarjonnut teetä Geol. Tutki- lueelIa. Aurinko paistoi jälleen, tavarat muslaitoksen johtajalle, prof. Stigze- kuivuivat, teimme retken kultapitoiselle liukselle ja hänen seurueeJleen, jotka Laaniojalle, missä noukimme kauniita Peter ja m inä tapasimmekjn metsässä mineraaleja vanhasta kaivoksesta ja menossa Pahaojalle. Illalla satoi edel- huuhdoimme vaskoolilla pieniä hippuleen, ja yöllä Pekka nousi tuon tuosta- ja. Yhtenä päivänä olimme autolla kin katsomaan oliko vesi noussut. Aamulla se saavutti meidänkin telttam- maantien varressa kultaa myymässä, me, purimme kaikki ja lastasimme ve- mutta kaupantekO sujui huonosti: neet. Vesi oli nyt kevät- tu lvatasolla ja luultavasti turistit eivät uskoneet että kosket IIkeAnn-akOlset. Otimme märkä- kulta oli aitoa, tai pitivät hintaa - 30: puvut pUlle, ja sadevaatteet, koska I 9 - liian kovana. Eräille geologeille palelimrile. Alussa uitimme varovasti möimme siihen hintaan muutama kumiveneet pitkin rantaa. Tämä oli gramma, ja kuulimme heiltä että Tankuitenkin hankalaa, koska veneet ta- kavaaran kullankaivajat ottavat 40: -, ja kertuivat välillä puihin ja pensaikkoon, suurista hipuista jopa 70:-/g: jotka olivat veden vallassa. Päästyämme Sotajoen suulle työnsi;T1me veneet keskivirtaan ja annoimme mennä . Koskaan ennen emme ole sellaista vauhtia Retken yhteenveto laskeneet nämä.' 20 km Ivalojokea. Kum iveneitä ei pysty koskissa ohja_a- Ilman valtausta ei saa kaivaa, ei maan, mutta onneksi korkea ves i peitti edes etsiäkseen hyvän paikan. melkein kaikki kivet. Viimeinen koski - Ivalojoki on hyvin sadeherkkä, ja muutaman päivän sade tekee työnteon vedessä hyvin vaikeaksi. - Kulta ei tule ilman kovaa tyOtä, vaikka on koneita apuna. Märkäpuvulla voi tuskin tehdä ku in 2 vi ikkoa työtä, koska nahka loppuu sormen päistä. Jos on kylmää ja sateista, loppuu sisu jo ennen . - Varusteita täytyy ankarasti supistaa: ei aseita, radioita, turhia vaatekertoja, pu llotettuJa juomia. - Kunnon vene on tArkeä, ja paksupohjainen kumtvene turvallisin. - Kultaa voi 3 sukeltajaa noukkia käsin n 2 g/pAivä, ja pumppukAyttOisellä imu ri lla (3HP)n 10 g/pAivä . - Pumppu, imu laite ym työkalut maksavat n 2000:-. Hyvä kum ivene saman verran , ja muut retkikustannukset taas saman verran. Kun kulta on jaettu saavat sukeltajat yleensä todeta että kovasta työstä saivat jopa itse maksaa - niin ainakin meidän kävi tällä reissul la. parempi tuuri ensi kerralla.

Tuula ja Pekka opettelevat vaskoolln käyttöä, Marina ja Sofia katselevat, Prolle valvoo ettei mene hlppuja hukkaan.

Prolle Jansson 5

Yleensä kouJutettavat suhtutuivat myötäm ielisesti koulutukseen ja olivat innokkaita oppimaan niinkuin pitääkin, mutta sitä en jaksa ym märtää miksi tätä intoa piti kaikin keinoin yrittää sammuttaa. On tilanne nyt mikä on , t ulevaisuudessa laivaston sukelluskouJutus varmasti mu uttuuu , toivotaan vaan että se muuttuu tehokkaammaksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi . Tlsså yhteydessä haluaisin korostaa u,r hellusukeltajien merkitystä Suk K: lle ja Suk K : n ja urheilusukeltajien keskeisen laajenevan yhteistyön merkitystä maamme koko sukellussektorin kehi tykselle . .olisi hyvä mikäli nuoret urheil usukeltajat suuremmassa määrin kävisiv,ä t Suk · K : n koska he tietävät jo perusasiat, osaavat jonkinverran sukeltaa ja kykenevät siksi oppimaan enemmän. Heillä on halua ja intoa, ja he tietävät mistä on kysmys. Toisaalta he kurssin käytyä jatkavat sukeltamista, joten heidän saamansa tiedot ja taidot eivät pääse ruostumaan, Olen usein ihmetellyt miksei kukaan ole ju lkisesti ottanut esille laivaston sukeltajakurssia, t.s. eikö kenellekAAn muulle olisi jäänyt ni in karvas maku suuhun saamastaan koulutuksesta, et- • tä olisi ollut tarvetta tuulettaa asiaa esim. tämän lehden palstoilla? Koska tarkoitukseni ei ole haukkua, niin aloitan hyvistä puolista. Ensinnäkin täytyy kai olla hyvillään siitä, että pienellä maallamme on yleensä armeijan sukeltajakurssi, jossa varusmiehille annetaan tämän alan sotilaallista koulutusta. Ja toiseksi, onhan koulutus massiivista kun sitä annetaan aamukuudelta iltamyöhään. Varustetaso on osittain hyvä, on mm •. uudet AGA: n hengityslaitteet. Sitten vähemmän myönteisiä asioita, esim. informaation jako. Mikäli tuleva varusmies on ajatellut pyrkivänsä Suk K: hon, on hänen itse hankittava tiedot kursseista, pyrki.misestä, vaatimuksista ym. Asiasta on nimittäin hyvin niukasti tiedoitettu , ja se vähä mitä kerrotaan on hakuajan alussa Ruotuväki lehdessä. Näkemykseni mukaan olisi suositeltavaa, että ilmoitus julkaistaisiin hyvissä ajoin ennen hakuajan alkamista tässä lehdessä. Informaatioon saisi kuulua myös juttuja kurssin koulutuksen eri aloilta, kertomuksia välineistä, laitteista, ohjelmista ym . alan lehdissä. En usko että sotasalaisuusleima estäisi sitä, viittaan tässä vaan Ruotuväki lehden juttuihin silloin kun tunnettu iskelmähenkilö oli kurssilla . Mutta tieto näemmä kulkee huonosti myös SA : n sisällä, siellä on mahdollisuuksia jallittaa Suk K: hon aikovia väitteillä ettei joka vuosi järjestettäisi ko . kursseja. Kurssin koulutuksesta. Ensinnäkin on muistettava si itä että se on laivaston ts . armeijansukelluskoulutus,j oten sitä leimaa vähän tuo preussilainen ihanne, ja tämä ikivihreä tottelevaisuus- alistum isvaatimus missä koulutettavan ajattelukyvylle ei vieläkään anneta sijaa nykypäiväisessä koulutuksessa. Kurssin haalimasta raskaasta kunto-ohjelm-asta en tahtoi si sanoa mitään , onhan hyvä asia että saa erinomaisen fyys isen kun non sukelluskoulutusta ajatellen, mutta vähän vaikutti siltä , että ravintopuoli ei oikein ole sen fyysisen ras ituksen tuoman tarpeen tasolla. Tästä johtui että jotkut pot ivat anem iaa ja to iset söivät itsekustanta6

miaan vitam iinipillereitä ja proteinitabletteja. On vähän lapsellista ajatella, että 25 %: n korotettu ruoka-annos, joka tavallisesti koostui ylimääräisestä makkarapalasta, kananmunasta tai lasillisesta maitoa, vastaisi sitä tarvetta minkä raskas kunto-ohjelma vaatisi. Koska yleensä saatoimme syödä pal jon vähemm än ku in muut varusmiehet, olisi ravinnon monipuolisuus ollut tärkeH. Kou.lutuksen teoreettinen puoli oli hyvissä käs issä, mutta puitteet varmaankin vaikuttivat niin että siitäkin tuli turhan kankea, vähemmän innostava ja siten opetustilanteena tehoton . Varsinai nen sukelluskouiutus olisi muuten oll ut hyvä mikäli ei aina oltaisi oltu Ifian matalassa vedeSSä, alle 10 m, Ja mikäli armeijan raskas " huumori" ei olisi ollut pIlaamassa kontaktiamme kouluttaji in. Useimmiten jOku asia suututti niin sukeIJuksen aikana, ettei ollenkaan huvittanu t olla pi nnan alJa vaan t uhlattiin ilmaa jotta pian päästäisiin ylös. En sitten tiedä slmputettii nko meitä tarko ituksella, j otta pinna olisi jatkuvasti kireällä, oliko se mahdollisesti osa koulutusta. Mi nä en huomannut sii na mitään kou lutusta tai sen lopputulosta parantavaa vaikutusta , pi kemm in sanoisin päinvastoi n.

hei llä on valmiina vehkeet ja systeemit takeena tästä. M utta tämän ·1isäksi toivoisin vielä jatkuvaa yhteistyötä sotilaallisen ja siviilikoulutuksen välillä, vähän samaan tyyl iin kuin Ruotsissa , missä laivastOrl sukeltajakurssi on mukana järjestämässä esim. sukellusohjaajakursseja mihin jopa naisetkin ottavat osaa. Siellä luovutetaan tämän ohjaajakurssin käyttöön aineistoa , kalustoa, ti loja ja luennoitsijoita : tosin se ei yksinomaan pyöri Ruotsin laivaston sukeltajakurss in puitteissa, mutta kumminkin . Lähtiessän i Suk K : lIe olin siinä uskossa, että tämä laitos on j onkinlainen sukeltam isen korkeakoulu Suomessa, en ole sitä mieltä enää. Siviilipuolella voidaan varmaan nyt jo järjestää kursseJa jot ka ovat tehokkuudeltaan ja tasoltaan parem pia ku in tämänhetkinen Suk K. Toisaalta toivoisin että meillä Suomessa tul isi olemaan korkeamman luokan kursseja , miksei laivaston Suk K : n järjestämänä, jotka veisivät paljon pitemmälle ja antaisivat korkeamman pätevyyden ku in tämänhetkiset kurssit tekevät.

Jan Nyström

Fort Bovisand Underwater CentreSukelluskeskus

Käydessäni lontoossa helmikuun alussa otin yhteyden British Sub Aqua CI u b : ii n ja F ort Bovisand: /ln, kertoen että teki mielt tavata englantilaisia sukeltajla ja ettA voisin näyttää heille kuvia vedenalaisesta kullankaivauksesta. Vastaanotto ylitti odotukseni: kävin

kahden lontoolalskerhon kokouksissa mainostamassa Suomen lappfa ja sukellusolosuhteita, tervehdin BSAC: n johtohenkilöitä heidän uudessa toimitalossa, ja viikonloppuna olin Plymouthissa Fort Bovisand sukelluskeskuksen vieraana. Plymouth sijaitsee syvän lahden pohjukassa. lahden suun kummallakin puolella vanhat linnoitukset · ovat hallinneet salmea. Itäpuoleinen linnoitus sisältää nyt sukelluskeskuksen. Kasematit on rakennettu loivassa kaaressa, ja melkoisella työllä ne on muutettu asuttaviksi. Ensimmäinen on sukelluskauppa, <JOsta saa joko ostaa tai vuokrata mitä ikinä haluaa. Vuokrattavana oli viime kesänä mm 25 kpl täydelliset varusteet. Halvalla saa käytettyjä pukuja, erittäin halvalla parittomia räpylöitä, laivaston ylijäämäpukuja ym. Seuraavassa huoneessa on verstas, sitten kompressorihuone ja dekompressiokammiohuone . Sitten luokka- ja kokoushuoneita sekä asuinhuoneita n 30 sukeltajaa varten . Kasemattien alla on käytäviä ja holvia, joista osa on kunnostettu ja käytössä . Erillisena rakennuksena kahvila-ruokala ja toimisto. Ja kasemattirivistön ylväänä kruununa entinen tulenjohtotorni - nyt upea baari, niin sanottu klubi.

Kasemattien pieniä IkkunoIta kehystää vahva panssarilevy , mutta näköala on suurenmoinen. Kasemattien merenpuolella on rosoiset rantakalliot ja länsituulella aallot pauhaavat kok~ Atlantin voimalla. Aallonmurtaja on 10 m korkea, sillä vuoroveden vaihtelut ovat 6 m . Sen suojassa sukeltajat harjoittelevat: tullesani paikalle kulki 2 ilmaletkua sinne alas, ja vedessä vilkkui hits~uspilli. Oppilas tuli pinnalle, letkulh., "sa sekaantuneena, ja opettaja huuSI: - älä nosta piillä ilmaan . . . Oppaani, Nic Ashmore, näytti minulle paikat ja kertoi omasta ja vaimonsa lindan työstä: molemmat toim ivat ohjaajina. linda oli paraikaa merellä kumiveneen ja 6: n oppilaan kanssa harjoittelemassa sukeltajan noutamista vedestä. Tämä oli osana viikonloppukurssista, aiheena merimiesta to ja venekäsittely. Kurssilla oli jopa 5 naista, totesin illalla kun puhuin heille kuItasukelluksesta. Illalla sitten kokoonnuttiin klubilla, missä tarjottiin puolin ja toisin. Paikalla oli. mm .B~AC: n uuden sukeltajalaivan ~Ippan, joka näytti kuvia ja piirustukSia tästä Englannin liiton ensim-

mäisestä, hyvin varustetusta, troolarimallisesta veneestä. Kesä 75 on ensimmäinen sesonki, ja 12 paikkaa on tarjolla, hinta puntaa 50.00/viikko. Sunnuntaina seurasin John Robertsin vetämä~ ammattisukeltajien hitsaus- Ja leikkauskurssja, ensin. teoriaa, sitten käytAnnön harjoituksia maan päällä. Käytettävissä on myös sukeltaja-akvaario jossa on penkki ja tyOpöytä, ja ulkopuolella tilaa katsojille. Tutustuttiin myös eri kypärämalleihin: varastossa on kaikenlaisia kalliita ammattisukeltajien tarvitsemia laitteita. Bovisandin kouluttajia käytetään paitsi opettajina myös erilaisiin tilaustöihin. Samanaikaisesti hitsauskurssin kanssa opetti Bovisandin omistaja, komentaJa Alan Bax, arkeologiaa, ja linda Ashmore biologiaa. Oppitunnin jälkeen oppilaat vetivät märkäpuvut päälle, saivat sangot käteen ja lähtivät kumlveneellä näytteitä keräämään meren faunasta ja floorasta. Iltapäivällä sitten materiaalin analysointi. Toinen veneryhmä tuli sukeltamasta ja meni pukeuduttuaan luokkahuoneeseen Ilplkäyntiä varten, mikä tehdään a na sekä ennen että Jälkeen käytännöllisten harjoitusten. Tehdyt virheet ja epäselvyydet selvitetään, ja ensi kerralla menee paremmin. Bovisandinkurssiohjelma käsittää yli 30 sivua, enkä voi tässä mainita kuin pääpiirteet ja joitakin erikoisuuksia. Ohjelma käsittää: - ammattisukeltajakurssit - urheIlusukeltajakurssit (BSAC 3 ja 2 luokka) mm sukeltajan pelastustoimet syvältä, ja flooran ja faunan tunteminen, paitsi tavanomaiset aiheet - tieteelliset ku rssU, mm geologia Ja elektroniset etsintämenetel mät yleiskurssit, mm vedenalaiset kuljetusva~lneet ja yhteydet. Hinnoista voi mainita: - 6 viikon ammattisukeltajakurssi puntaa 275.00 (varustevuokra sisältyy) 2 viikon BSAC: n 3 luokan kurssi puntaa 65.00 (varustevuokra sisältyy) viikonloppukurssi puntaa 8.50 5 päivän valokuvauskurssi puntaa 40.00 lisäksi maksetaan majoituksesta puntaa 0.75-1. ·0 riippuen laadusta. Kiittäen kahdesta hienosta päivästä sukellusopetuksen parissa Prolle Jansson 7

SUKELTAJAN LIPPU Jäiden jälleen lähtiessä vaihdamme hallien rajoit etun alueen avoveteen . Siellä IJikkuessam me meIdän tulee turvata itsemme mm. veneitä vastaan. Tätä tarkoitusta varten on olemassa sukeltajan lippu, joka varoi ttaa muita ves illä liikkujia veden alla olevasta sukeltajasta. Kaikkihan eivät tunne sitä vaan sen nähdessään rientävät katsomaan ovatko mahdollisesti marsU aiset teh neet pakkolaskun . TAHOin he ovat suurena vaarana pintaan nousevalle sukeltajalie. Mitä useamp i lippu näkyy vesillä, sitä nopeampi on sen tunnetuksi tuleminen ja sukeltaj al ie turvallisuuden varmistuminen .

reunat samoi n salon puoleinen pystysivu on ammeltu pussille, joih in raakapuom i ja saIko pujotetaan. (kuva) RaakoJen salon puoleiset päät ovat halkaistut ja lämm ityksen jälkeen taivutettu tuklpuslan ympärille ja kiinnitetty niihin .0 iteill! (kuva). Tekemällä puslat salkoon nAhden raakojen kohdalta ahtaiksl ei muuta kl·jnnltystä tarvita. Pystysalko on kaksiosainen. Alaosa on 23 mm ja yläosa 19 mm putkea, jotka lämmlttaen on saatu tarkasti pysymään yhdessä. Raakapuut ovat 15 mm putkea ~ Talsessa kuvassa lippu on kokoontaitettuna. Ketlukkeen yläpuolelle on tehty reikä, josta. klinni tys- ja ankkuri naru voidaan kiristää (riittävän suuri pafno) ja IIJka naru vain solmitaan salon ympärille-. Mlellytt'ävää lipun värinää kesän tuulissa toivon kaikille.

Veikko Mäkelä

Kiinteä levy tai muuten jäykähkö lippu on vaikea kuljettaa ja säilyttää. Tätä tarko itusta varten on oheinen lippu rakennettu kevyeks i ja kokoontaitettavaksi.

Niili#

Salkomateriaali on muovista suojaputkea, jota saa sähköliikkeistä, hintakin on siedettävä. Putkien ulkomitat ovat 15, 19 ja 23 mm. Lipun ala- ja ylä-

Hukkumistapauksiin, sydänkohtauksiin, myrkytystapauksiin - Oxy-Vac. Oxy- Vac on tapahtumapaikalle tarkoitettu kannettava elvytysvarustus. Siinä on tekohengitys- j~ hapenantovarustus sekä tehokas ja varmatoiminen imulaite. Hengityssuojaime 02 10 Espoo Gl puh. ·5 11

AGA

SUOMI· SALAMA ...

Sukellussähköauto merenpohjan aarteen kaJvQja Neljänsadan tuhannen kilometri n päässä Maasta on Neuvostoliiton ' kahdeksanpyöräinen miehittämätön tutkimuslaitos tehnyt matkaa jo monta sataa metriä taivaltaessaan hitaasti Kuun epätasaista pintaa. Se ehti sinne ennen kuin amerikkalaiset saivat toteutetuksi seuraavan kuulentonsa, jonka yhteydessä he aikovat itse ohjailla omaa tutkimuskulkuneuvoaan. Maineikkaiden avaruussaavutusten ohella on usein ihmetelty , mitä varten uhrataan siihen suuntaan tavattomasti varoja samaan aikaan kun ihm iselle paljon tärkeämpi meri ja meren poh ja jäävät vaille riittävää huomiota ja varoja . Suuria paine ita kestävällä sukelluskellolla on kyllä j o laskeuduHu valtameren synkimpiin syvänteisiin saakka , ja matalampien merien pohjalle on laskettu tutkimuskammioita , jo ista sukeltajat ovat päässeet tutk imaan lähimpiä pohjan muodostumia. Tavallinen sukellusvenekin pystyy omissa syvyysrajoissaan asettumaan meren pohjalle , mutta paikkaa vaihtaess an sen on taas kohottava ylem maksi , joll oin mahdoll inen meren pohjan t utkimi nen keskeytyy, Eikä sukellu sveneeseen voida sijoittaa riittävästi, käyttökelpoisia t utk im us- ja työvälineitä. U i kku vampien vedenalaisten alusten tarve on nyt antan ut ajatuksen kokonaan uu-

denlaiseen kulkuneuvoon , jonkinlaiseen sukellusveneen ja sähköauton yhdistelmään , jollaisen painekokeita toimitetaan parhaillaan englantilaisella telakalla. Sysäyksen vedenala:sen työpajan suunnitteluun antoi se öljymiesten jo todistama tosiasia , että Pohjanmeren pohjan uumenissa noin kolmentuhannen metrin syvyydessä on tertiäärikauden kerrostumissa mitä todennäköisimmir, valtavan suuria öljyesiintymiä ni iden kaasuvarojen lisäksi , jotka lähivuosina tuottavat yli kymmenen -prosenttia Englannin kaikesta energian tarpeesta. Philips-yhtymä on jo ilmoittanut arv ioivansa Norjan merialueen

pohjalla toimittamiensa kairausten perusteella kolmen siellä tavatun öljykentän voivan muutaman vuoden kuluttua tuottaa 50.000-60.000 tonnia vuorokaudessa raakaöljyä. Arvio , vastaisi noin 20 miljoonan tonnin vuosituotantoa eli olisi yhteensä samaa luokkaa kuin kaikkien Länsi-Euroopan maiden nykyinen oma tuotan to, joka muuten ei likimainkaan riitä niiden tarpeisiin eikä edes ku lutuksen koko kasvuun . Uusi ns . Seabed Veh icle eli merenpohj an kulkuneuvo helpottaisi öljyjohtojen laskemista meren pohjalle ja olisi myös apuna toim itet'taessa tutkimuksia sekä uus a kairauksia vahvoilla jaloi lla meren pohjalla seisoviita poralai-

sos"helium" S'y v. mi tori

ovh.160.9

tureilta. Tähän asti löydettyjen öljykentt ien yll ä on vettä 80--90 metriä eikä poralaitureita voida viedä syv~m mälle, joten apulaisten lähettäminen meren pohjalle on hyvin ymmärrettävissä. Uuden vedenalaisen työpajan perusosan muodostaa yksitoista metriä pit,kä painerunko. Se li ikkuu pohjaa pitkin neljällä lähes kahden metrin läpimittaisella pyörällä, joiden liikevoimana ovat sähkömoottorit hydrau li sen voimans iirron avulla. Painerungossa on kaks i sulkukäytävän yhdistämää huonetta. Toisessa niistä on tavallinen ilmakehän paine , jossa ihmiset pystyvät oleskelemaan yhtä hyvin kuin meren tai maan pinnalla. Toiseen voidaan järjestää syvyyttä vastaava sisäpaine, niin että sukeltajat voivat haitoitta siirtyä sen ulkopuolelle ja takaisin . Huoneiden väli llä on televis io näkö- ja puheyhteyksineen . Kaikkiaan lasketaan viiden miehen voivan o leskella viisi vuorokautta yhtä mittaa aluksessa, jonka suudn nopeus meren pohjalla on 2,5 kilometriä tunnissa. Kääntyi leminen on helppoa, sillä kutakin pyörää voidaan käyttää erikseen. Meren pinnalle johtavia ilmapu tkia ei tarvita, eivätkä ne ol isi mahdoll islakaan suuri ssa syvyyksissä. Niiden sijasta on itse aluksessa m ukana hengitystä varten riittävästi painekaasua, hapen ja heliumin seosta, joka helpottaa siirtymistä kovasta pienempään paineeseen. Sähkövirran jatkuva saanti ja viestiyhteys ylös on järjestetty pitkin pinnalla kulkevaan huoltoalukseen johtavia kaapeleita, joiden sotkeutuminen aluksen pyöri in estetään tehokkail la kohoilla. Siltä varalta että tämä yhteys katkeaa, riittävät hengityskaasuvarastot ja sähköparistot paikallaan oloon kymme_neksi vuorokaudeksi , joiden kul uessa

ehditään ainakin yrittää yhteyden palauttam ista. Jos korjaus ei onn istu , voi miehistö nousta pintaan omissa sukeltajan varusteissaan , mutta yli 40 metrin syvyydestä mieluummin aluksellaan, joka kyllä lähtee kohoamaan , kun sen 6 tonnin painolasti on irroitettu. Painerunkoa huoltolaitteineen ja moottoreineen ympärö i suunnilleen sukell usveneen muotoinen ulkorunko , joka helpottaa li ikkumista vedessä. Varsin nerokkaasti on suunniteltu tapa , jolla alus lasketaan meren pohjalle. Kun se on hinattu työalueelle , lasketaan ensin vaijereitten varassa pOhjalle painolasti. Sitten täytetään aluksen sukellussäil iöt vedellä niin että se juuri ja juuri kelluu pinnalla. Sen jälkeen alus kiskoo itsensä vaijereilla painolastin päälle ja nostaa sen " mahaansa" vasten , jolloin se jää yksinomaan pyöriensä varaan . Suurin sukellussyvyys on " Oil & Gas Journalin" tietojen mukaan 200 metriä, joten alus voisi parissa vuorokaudessa taivaltaa hyvinkin Suomenlahden poikki Helsingin kohdalta ja liikkua miltei kaikilla Itämeren ja Pohjanlahden alueilla muutam ia syvänteitä lukuunottamatta. Pohjan merellä on mannerjalustan kerrost umi en tutk imusta vaikeuttanut se, että kairau slaiturit eivät juuri pysty toi mimaan varsfnkaan myrSkyssa, Jos syvyys on yli 100 metriä. Merenpohjan ajoneuvo, vedenalainen työpaja, on omiaan tuntuvasti laajentamaan öljynetsijöiden .työ kenttää: Aluksen hyötykuorma on viitisen tonnia, ja se vOik,in miehistön, tämän tarvitsemien varastojen ja hengityskaasusäiHöiden lisäksi ottaa mukaansa monta tonn ia kairoja , pu tkia , tutkimusväli neitä ja mu ita työkalu ja. Kairauslaiturien avustaminen ja OIJyJohtojen asettaminen kymmenien ja satojen 1\1-

lometrien matkalle pitk in meren pohjaa tapahtuu enimmäkseen aluksen sisältä ohjailtavilla tarrainvarsilla, mutta vaativampien tö iden esiintyessä sukeltajat menevät itse ulkopUOlelle. Koko laitos on 13,5 metriä pitkä ja 5,5 metriä leveä. Pyörien korkeus on ensim mäisessä mallissa 1,75 metriä ja leveys 85 senttiä. Pai no ilman lastia on 75 tonnia . Samanlaisia vedenalaisia sähköautoja, käytännön työpajoja , aiotaan valmistaa lähivuosi na samalla englantilaisel la telakalla ainakin 20 kappaletta , koska niitä katsotaan tarvittavan kaasuja öljyesiintymien etsim iseen ja johtojen laskemiseen monilla mu illakin alle 200 metrin syvyis illä merialuei lla kuten Persian lahdella, Meksi kon lahden rannikoiden edustalla ja j opa Pohjoise lla Jäämerellä Kanadan pohjoisrannikon ja saarten vaiheilla . Yhtä kIIn nostavaa vaikka ei ehkä aivan niin tuottolsaa, voi olla tuhans ien laivahylkyjen etsim inen ja nostaminen syvyyksistå joissa ne ovat tähän asU olleet fhmisen tavoittamattomissa.

Aaro Vuoristo

\l €.\...LA TU RVA l LIS€S SUSl II

SUl'

KUNNON VÄLINEET ovat edellytyksenä turvall :sille ja nautittavill.e sukelluksille. Ja meillä on valinnan varaa. Uusitussa myymälässämme ovat nyt esillä alan viime'is immät uutu-udet. Ammatti-. ja, amatöörikäyttöön mm . nao'ma reita, räpylö ltä,' snorkkele'ita , syvyysmittareita, vö itä" veitsiä, kompasseja, keli o'ja', harppuunoita , amr ib iokameroita, kumivene itä, pelast usli ivejä, Harvey märkäpukuja, Va.Jto kuivapuku:ja·, painei lmalo itteito' ja paljon paljon uutta .' Ka ikki parasta luokkaa Tule juttus ill e- ja tutu stumaan, et kadu.

OY OPTOMEC AB Vaihdoimme auri nkoiselle puolel le katua, Uusi osoitteemm e (aivan vastapäätä vanhaa ) Huopalahdentie 13 • 00330 HELSINKI 33 ' Puh , 485 817 on vanha tuttu,

Voimistuva hoitotoiminta

Harri Dahlström

Meritaimen Meritaimenta Sai m 0 t r u t t a m. t r u t t a pidetään taimenten roturyhmän kantamuotona, josta eriytymisen kautta ovat syntyneet muut meillä tavattavat taimenrodut, järvitaimenen ja ·purotaimen. Meritaimen on vaelluska-Ia,jota esiintyy koko rannikkoalueellamme. Myös Tenoon ja Näätämöön nousee meritaimen. Nykyiset kannat ovat kuitenkin heikot, sillä ihmisen toimesta tapahtunut lisääntymisalueiden tuho on vaikuttanut. Toisaalta tällä hetkellä vallitsee voimakas kiinnostus meritaimenen hoitoa kohtaan , mikä tullee parantamaan tilannetta ennenpitkää rannikkovesillämme .

Lisääntymisalueet joissa ja puroissa Meritaimen elää ensimmäisen 2-4 ikävuottaan virtaavassa vedessä , joissa tai puroissa. Sieltä vaelluskoon saavuttaneet poikaset laskeutuvat mereen, missä ne kasvavat täysikasvu isiksi ja palaavat aikanaan kudulle virtaavaan veteen . Ensimmäinen kutunousu tapahtuu 1-3 merivuoden jälkeen. Toisinaan koiraskalat saavuttavat lisääntymiskyvyn jo ennen vaellusvaiheen alkamista . Kut u tapaht uu loka- marraskuussa jokien ja pu rojen sorapohjais iJl a alueilla. Kutevat kalat irroittavat pohjalta soraa, jonka all e hedelmöitett y mäti pelttyy . Naaras kaJassa on 'no in 2500 mätimunaa kalakil oa koht i. POikase t kuoriutuvat seuraavana keväänä . Ne tulevat esi in soran seasta vasta ruskuaispussin rav intovaraston loputtua. Poikaset hekeu t uvat kivie n taakse ' yms . suojapaikko ihin , mistä ne syöksyvät esii n napates saan virran mu kana kulkeu t uyia ravintoeläim iä.

Meritaimen on poikasvaiheessaan sopeutunut virtaavan veden tarjoamaan elintilaan , eikä ole uskottavissa, että merialueella mahdollisesti tapahtuneesta kudusta olisi tuloksena vaelluskokoisia poikasia. Arvioiden mukaan Suomen alueelta mereen laskevissa joissa ja puroissa on kehittynyt luonnontilaisina aikoina noin 1,5 milj . vaellusvalmista meritaimen poikasta. Vaellus joesta tai purosta mereen tapahtuu po ikasen saavutettua 16-20 cm : n koon . Etelä-Suomessa tämä tapahtuu keskimäärin 2 ~uodessa ja Perämeren piirissä 4 vuodessa. Vaelluspoikaset viipyvät aluksi lähellä jokisuuta. Ravinto kqostuu ensi vaiheessa pohjaeläimistä, mutta koon kasvaes,Sa se tulee kalavaltaisemmaksi. Kasvu on suhteellisen nopeata. 1. merivuoden jälkeen kalat ovat 500-700 g : n pa inoisia ja ko lmen merivuoden jälkeen 2-4 kg : n paino isia.

Suhteellisen suppeat vaellusalueet Meritaimen pysyttelee merivaelluksensa aikana rannikon läheisyydessä. Suomenlahden alueelle purkautuvie n jokien kannat ovat pysytelleet Suomen lahden alueella. Merkintäkoke issa on todettu , että pääosa takais in saaduista istut uskaloista on saatu 201 km : n sätee llä istutusjoen suusta ja kaukais immat palautukset yleensä 200 km : n sätee ll ä ist utuspaikasta. Verrattuna lohen vaellusalueeseen meritaimen vaeltaa suhteellisen suppealla merialueella . Myöskin Etelä-Itämereen jokien meritaimenkannat laskev ien vael tavat tutk imusten mukaan paljon laajemmalti kui n Suomenlahden tai Pohjanlahd en jokien kannat.

Istutukset eri joista peräisin olevilla meritaimenilla ja merkintäkokeet ovat antaneet riittävät perusteet meritaimenkantojen hoitotyölle. Lisääntymisalueiden tuhoutumisesta aiheutuva. haitta voidaan kompensoida merialueella ja jokisuualueella vae lluskokoi-. sia poikasia istuttamalla. POikasistutusten tulee olla suuruudel taan vähintäin samaa luokkaa kuin joen luonnon-. tilassa tuottamat pOikasmäärät ovat olleet. Tuhottujen ja pilattujen jokien meritaimenkantojen hoito olisi saatava ves i lai n säädäntöm me edellyttämälle tasolle. On myös todettu mm. Kalataloussäätiön Suomenlahdella suorittamissa istutuksissa , että tulos merialueelle tehtyjen merkintäistutusten takaisinsaantialueet ovat melkoisen samankaltaiset joki -istutusten kanssa. ' Samoin on todettu, että istutuspoikasen kool1. kasvaessa takaisinsaantiprosentti nousee varsin johdonmukaisesti. Vaelluskokoa pienempien poikasten istLitus luonnonvesiin ei nykyisen käsityksen mukaan ole asiallista. . Meritaimenen hoito edellyttää Suomen osalta myös tutkjmustyötä sopivien emokalakantojen valitsemiseksi. Niissä joissa, missä on tallella vielä omaa kantaa, on tätä tietenkin pyrittävä vaalimaan. Jokeen tai sen suulle istutettavien poikasten olisi oltava joen omaa meritaimenta, kunnes riittävillä vertailukokeilla on ehkä voitu todeta jokin muu kanta paremmaksi. Meritaimenkantansa menettäneiden jokien hoidossa olisi käytettävä tiettyjä ominaisuuksiltaan muita tutkittuja paremmiksi osoittautuneita meritaimenkantoja. Niinpä Iijoen meritaimen Perämeren alueella ja Isojoen rneritai men Etelä-Suomen rannikkoalueella ovat osoittaneet verraten hyvää kasvua. Eri meritaimenkantoja koskeva vertaileva tutkimus on vasta alkuvaiheessaan mutta se on kuitenkin tehokkaan hoidon. perusedellytys . Mädin saannin varmistamiseksi on kasvatettava sopivia emokalakantOja kalanviljelylaitoks issa. Emokalakantojen kasvatus jalostustyö on etenkin tulevien keskuskalanviljelylaitosten teh~ täviä. Nykyisten käsitysten perusteella on aihetta uskoa, että on mahdollista luoda rannikkoalueiJlamme meritaimenkanta , joka antaa ammattikalastuksen ohella mahdollisuudet laajaan virk istyskalastukseen . Se edellyttää tehokasta istutus- ja hoitotoimintaa, mikä pUOlestaan kysyy varoja. Niitä on saatavissa , mikäli tuhottujen meri taimenjokien kalataloudelli.nen velvoitehoito saadaan vesi lain edellyttämälle tasolle . Vapaa-ajan kalastajat toivovat myöskin rann ikon kunt ien entistä suurempaa panosta meritaimenen hoitoon . Suomenlahdella onkin lähtenyt lii kkeelle erity inen meritaimentoimikunta , joka pyrki i yhdistämään kuntien meritaimenen hoitotoiminnan ja laajentamaan sen taloudellisia edellytyksiä. Kunnat ovat tällä alueella suhtautuneet as iaa n myönteisesti. Varmasti sama henki elähdyttää muidenk in rann ikkoalueiden kuntia , kun toi meen tartutaan. 11

- 19..

-, ---

I f,t

, - - - - - - - -- -.- - - .

L.;;/~a

I ~/I)O

- - -- - - . .~

IVOO I lJVv/IQ

1!i, s

1'1:1'01 ,., .. /~. ;... ;

MERIARKEOLOGIASTA ...

r---~-----~~~---Ihminen tunnetaan kautta historian erlttäi n itsekkäänä 01 iona. Tänä päivänä nämä itsekkyyden merkit ovat havaittavissa monilla aloilla. Myös meidän omissa sukellusympyröissämme. Hylkykateus ja hylkyjen repiminen ovat juuri tällaisia itsekkyyden merkkejä. M itä sukeltaja hyötyy tällaisesta itsekkyydestä, ei varmasti mitään. Päinvastoin hän tuhoaa, sekä oman että toisten mahdollisuudet järkevien sukellusten suorittamiseen. Ei sukeltajien tarvitse purkaa hylkyjä, meri tekee sen ilman apuakin. Syyt hylkyjen repimiseen ovat moninaiset yleisempinä kU.i tenkin rahallisen hyödyn tavoittelu ja "muistoesineiden" irroittaminen. Käsi sydlmelle, kuka näistä hylyistä on rahallisesti hyötynyt, kuinka paljon "muistoesineitä" on vain nostettu ja jätetty nurkkaan pilaantumaan. Asian näin ollen, eikö ole paljon parempi, että annamme kaiken olla hylyisSä paikoillaan. Voimme käydä niitä tutkimassa, mittaamassa Ja mikä parasta voimme jättää tulevillekin sukeltajapolville jotain nähtävää. Uskoisin että hylkysukellus on tällä hetkellä hyvin paljon asennekysymys. Väärä asennoituminen, vaarät tiedot ja puutteellinen koulutus tuhoavat jäIkipolvi Ita arvokkaatki n sukell uskohteet. Sukellusmenttallteetti on paljolta riippuvainen sukelluskouluttajista ja heidän asennoitumisestaan. Heistä riippuvat tulevien sukeltajapolvien tavat. Onhan tunnettua että me kuljemme Ruotsin viitoittamaa tietä, miksi emme voisi ottaa heiltä oppia myös näissä asioissa. Esimerkkinä mainittakoon Tukholman WASA-varvet.

- -~ -- -_. .

Urheilusukeltajat ja meriarkeologia Järjestel mäll Inen meriarkeolog i nen tutkimus maassamme on suhteellisen nuori museaalinen toimiala. Suuresti lisääntynyt urheilusukellusharrastus kiirehti ja toisaalta pakotti perustamaan vuonna 1968 silloisen Muinaistieteellisen toimikunnan alaisuudessa toimivan Meriarkeologisen toimiston, jonka päätehtäväksi tuolloin määriteltiin pääaSiallisesti vedenalaisten löydösten tutkimus-, tallennus- ja valvontatoiminta. Vedenalaista tutkimusta oli jo ennen toimiston perustamista harjoitettu asiasta kiinnostuneiden urheilusukeltajien toimesta Muinaistieteellisen toimikunnan valvonassa. Tällöin pääkohteena oli ennen kaikkea Ruotsisalmen meritaistelussa vuonna 1790 uponnut venäläinen fregatti Nikolai, joka harkitsemattoman nostoyrityksen seurauksena 1940-luvun lopussa oli pahasti vaurioitunut. Urheilusukeltajien toimesta laadittiin 1960luvun alkupuoliskolla aluksesta runsaasti mittapiirroksia, jotka ovat olleet erinomaisena apuna Merihistorian toimiston (ent. Meriarkeologisen toimiston) jatkaessa järjestelmällistä tutkimustyötä. Urheilusukeltajat ovat siten olleet tavallaan meriarkeologisen työn uranuurtajia Suomessa. Meriarkeologisen toimiston perustamisen jälkeen ei urheilu sukeltajien merkitys meriarkeologisessa tutkimustyössä ole suinkaan lakannut, sillä meriarkeologiasta kiinnostuneet sukeltajat ovat jatkaneet työtään vuosittain järjestettävillä Merihistorian toimiston kenttätutkimusleireitlä, osa llistuneet talvikautena järjes-

tettyihin luentotilaisuuksiin jne. Kärjistettynä voisi sanoa, että tämän hetkisessä tilanteessa urheilusukeltajien panos vedenalaisessa tutkimustyössä on edelleen ratkaisevan tärkeä. Tästä syystä Merihistorian toimisto on pyrkinyt antamaan kaikille sukeltajille tarkoitetuilla meriarkeologisilla kursseilla teoreettista tietoa laivanrakennustekniikan kehityksestä, muinaismuistolain määräyksistä jne. Toimisto on myös pyrkinyt kouluttamaan ns. valiosukellusryhmää, joka koostuu ~tupäässä nuoremmista urheilusukeltajista, jotka ovat kiinnostuneet meriarkeologiasta. Ensimmäinen tällainen koulutuskurssi pidettiin kesäkuussa 1973 Jussarössä, jossa opeteltiin mm. oikeata pumppaustekniikkaa, hylynmittaustekniikkaa jne. Käytännön koulutusta edelsi keväällä lyhyt teorian koulutus, jossa käytiin läpi laivanrakennuksen historiaa sekä niitä tutkimusmenetelmiä, joita myöhemmin kesällä opeteltiin käytännössä Jussarössä. Kokemukset kurssista olivat erittäin lupaavat, mistä syystä koulutustoimintaa on tarkoitus jatkaa. Varsina isen hylky tutkimuksen lisäksi urheilusukeltajat voivat suorittaa meriarkeologista työtä osallistumalla merenpohjan inventointiohjelman toteuttamiseen. Mainittu ohjelma tarkoittaa sitä, että sukelluskerhot pitävät mahdollisimman tarkkaa kirjanpit(l~ niistä alueista joilla kerhon jäsenet ovat sukeltaneet ja toimittavat nämä tiedot Merihistorian toimistoon . Huolellisesti toteutettuna saadaan täten vuosien kuluessa kuva siitä, mitä merenpohja-alueilla on ja vältytään myöskin mahdollisilta turhilta etsintätoimiIta . Inventointiohjelman yhteydessä ur-

heilusukeltajat voivat toteuttaa myöskin suunnitelmallista ja johdettua alueetsintää, sillä rannikoillamme ja saaristossa on lukuisia kirjallisten lähteiden mainitsemia hylky tietoja, jotka pitäisi tarkistaa sukeltamalla. Edellä on esitetty vain pieni osa niistä mahdollisuuksista, joilla meriarkeologiaa harrastuksenaan pitävät urheilusukeltajat voivat ylläpitää ja kehittää harrastustaan hyödyttäen samalla koko merellisen menneisyytemme tutkimusta. Museoväen ja urheilusukeltajien kiinteän yhteistoiminnan avulla on päästy tähän mennessä hyviin tuloksiin ja tästä syystä toimintaa on aiheellista jatkaa. Hylkylöydöt ja muinaismuistolaki Merestä löydettävät laivahylyt (Muinaismuistolaki no 29S/1963) on rinnastettu lainsUdännOssämme muihin kiinteisiin muinaisjäännöksiin. Erityisesti vedenalaisia hylkylöytöjä koskeva kohta sen kolmannessa luvussa pykälässä 20. Pykälän oleellisin sanoma on se, että kaikki merestä tai vesistöstä löydetyt yli sata vuotta vanhat hylyt ovat rauhoitettuja. Niihin ei siis saa luvatta koskea. Samassa pykälässä sanotaan edelleen, että em. hylyistä löydetyt esineet kuuluvat lunastuksetta valtiolle. Jos sukeltaja sensijaan löytää vedestä irrallisen koristeen, astian, työkalun yms. ja voidaan todeta esine vähintään sata vuotta vanhaksi, on esine toimitettava puhdistamattomana Museovirastoon. Museovirasto on oikeutettu lunastamaan esineen kohtuullista korvausta vastaan. Esineet joita ei lunasteta palautetaan löytäjälIe. Ote muinaismuistolaista. 3 luku. Laivalöydöt 20§. Merestä tai vesistöstä tavattu laivan tai muun aluksen hylky, joka voidaan olettaa vähintään sadan vuoden vanhaksi, tai sellaisen hylyn osa on rauhoitettu. Hylystä ja sen osasta on soveltuvin osin voimassa, mitä kiinteästä muinaisjaAnnöksestä on säädetty. Esineet, jotka tavataan 1 monentlssa tarkoi tetusta hylysta tai ovat ilmeisesti sellaisesta peräisin, kuuluvatlunastuksett a va/tiolle, ja on niistä muutoin sove/tuvl n osin voimassa, mitä irtaim lsta muinaiseslnelstä on säädetty. Joka löytä edellä tässä pykälässä tarkoitetun hylyn tai esineen, ilmoittakoon siitä viipymättAmuinaislieteelliselle toimiku nnalle. Muinaismuistolaki edellyttää lisäksi, että kaikki löydetyt hy/yt on ilmoitettava Museovirastolle. Ilmoitus voidaan tehdä myöskin polllslyiranomaisille, jotka ovat velvo teHoja toimittamaan tiedot edelleen Museovirastolle. Löydetyn laivahyJyn tai vedestä löydetyn yii satavuotiaan irtoesineen ilmoittamatta Jättäminen on siis rangalstava teko. Maassamme on langetettu tuomioita hylky löytöihin liittyvistä rikostapauksIstav ain yh den kerran . Ns. KalbAdan tykkijutussa tuom ittiin luvattomasti tykkejä nostaneet sukeltajat erittäin raskaiden sakkojan lisäksi menet-

tämään valtiolle rikoksen apuvälineenä käytetyn aluksensa. Tämä oikeuden ratkaisu on ennakkopäätöksen luontoinen ja siten pohjana mahdollisesti myöhemmin ilmeneville vastaavanlaisille tapauksille. Tutkimuslupa Merihistorian toimisto myöntää tutkimuslupia urhellusukeltajille tiettyjen, tarkasti rajattujen tehtävien suorittam iseen . Tällaisia tehtäviä ovat mm. eräät tarkistusmittaukset, valokuvaukset, alue-etsinnät jne. Tutkimuslupa tarvitaan aina sukeltaessa tunnetuihin, yli sata vuotta vanhoihin hylkyihin ja vanhoihin satamapaikkoihin. Lupia ei myönnetä sensijaan kaikkein arvokkaimpiin ns. kolmen tähden hylkyihin, joiden koskemattomuutta valvotaan suoja-alue järjestelyillä. Tutkimuslupa osoittaa valvontaviranomaisille, että sen haltija toimii yhteistyössä Museoviraston kanssa ja on suori ttamassa Itsenäistä tutkimustehtävää museoviranomaisten valtuuttamana. Luvan myöntämisen ehtona on se, että annetut tehtävät suoritetaan ohjeiden mukaisesti ja työn eri vaiheet raportoidaan asianmukaisesti työn päätyttyä museoviranomaisille. Tutkimusluvat on viime vuosina myönnetty yleensä kerhon käyttämän aluksen nimiin, jolloin kulloinkin aluksen päällikkönä toimiva henkilö on vastuussa annettujen tehtävien suorittamisesta. Päällikön vastuulla on siten myös kerhon eri jäsenten käyttäytymisen valvonta tutkimustyön aikana. Lupia myönnetään myös henkilökohtaisina tarpeen niin vaatiessa. Kerhojen suunnitellessa kesän toimintaohjelmia olisi hyvä ottaa yhteyttä Merihistorian toimistoon, josta mielellään annetaan neuvoja sekä ohjeita meriarkeologisista kohteista, joissa kerhot voivat työskennel1ä. Näin neuvotellen saavat niin urheilusukeltajat kuin tutkijatkin suurimman mahdOllisen hyödyn yhteistyön tuloksista. Hylkyjen suojelutoimet Kuten muinaismuistolakia käsittelevässä jaksossa kävi ilmi on kalkki sata vuotta vanhemmat laivahylyt rauhoitettuja ja siten ehdottomassa sukel1uskielIossa. Merihistorian toimisto on katsonut kuitenkin tarpeelliseksi järjestää tehostetun valvonnan eräiden vedenalaisten IOydösalueiden koskemattomuuden takaam iseksi. Tärkeimmät vedenalaiset tutkimuskohteemme ovat tästä syystä Merivartiolaitoksen tu tkaverkoston erityi svalvon nassa. Tehostetut toimenpiteet on jouduttu järjestämään sen tähden, että arvokkajmmissa tutkimuskoh teissamme on todettu luvatonta sukellustoimintaa. Muissa sata vuotta vanhemmissa hyIyissämme on katsottu Merivartioston normaalien valvontatoimien riittävän rauhoittamaan hylyt tutkimukselle. TUrhien hankaluuks ien välttämiseksi Merihistorian toimisto on lisäksi asettanut ns . suoja~al ueet tärkeimpien hylkyje mme ympärille. Merihistorian toimisto katsoo, että luvaton sukellustoIminta n iltä alueilla on tarpeetonta ja johtaa joka tapauksessa tarkastustolm jn Mer vartioston taholta.

Ohjeita hylyn löytäjälIe Urheilusukeltajat ovat löytäneet suurimman osan kortistoiduista hylylstämme. Jatkuvasti esiintyy kuitenkin epätietOisuutta siitä, kuinka pitäisi menetellä hylkyjä löydettäessä. Tästä syystä on hyvä pitää mlelessa periaate, että hylky muodostaa aina kokonaisuuden, Joka muodostuu eri osatekiJOistä kuten eslm. runkorakenteet, takila, eri yhteyksIIn kuuluva Irtoesi nelstö jne. Jos tämä kokonaisuus jollakin tavoi n rikotaan vaikkapa si irtelemällä aluksen rakenneosiin kuuluvia lankkuja, ei sitä enää koskaan voi palauttaa ennalleen . Tutkimustyössäkin joudutaan joka kerta mittaamalla, piirtämällä ja valokuvaamalIa dokumentoimaan mahdollisimman tarkoin jokainen kokonaisuutta rikkova toimenpide, jotta tämä kokonaisuus voitaisiin tal/entaa edes jossakin määrin. Tästä syystä on tärketntä pitää mieles.sä, että hylkyä ei saa millään tavoinvahingoHtaa. Sama periaate koskee myös kaikkia vedestä löydettyjä irtoesineitä. Näitä ei saa itse millään tavoin käsitellä. Ne on puhdistamattomina toimitettava Museoviraston asiantuntijoiden nähtäväksi. Esine on pantava välittömästi noston jälkeen veteen tai käärittävä muoviin ,kuivum lsen ehkäisemiseksi, sillä vedestä nostettu esine alkaa vaurioituanopeasti kulvuessian ja joutuessaan ilman sisältämän hapen kanssa kosketuksiin. Tärkeimmät hylkylöytöihin liittyvät ohjeet on tiivistetty oheisena "sukeltajan seitsemäksi käskyksi": 1. LaivahylkYä ei' saa vahingoittaa millään tavalla. ArvoUomalta näyttävien lankkujen jalautojen siirtely on ehdottomasti kielletty , sillä tutkiJalle yksikin paikallaan oleva lankku saattaa kertoa huomattavasti enemmän kuin sen alla mahdollisesti oleva mielenkiintoiselta näyttävä irtoesine. 2. Mikäli mukana on mlUausvltlneitä on hylky mitattava tai muuten arvioitava sen pituus ja leveys. 3. Hylystä on ilmoitettava Museoviraston merihistorian toimistoonl Merimuseoon, os. HallItuskatu 2, 00170 Helsinki 17. Puh. 662846 tai 664306 (Hylkysaari). 4. IImoitettaessa hylystä on selvitettävä onko kyseessä puu- vai rautarakenteinen laivan hylky, rakennustapa (tasa vai limisauma) rakennusmateriaalin paksuus ym . rakenteellisia havaintoja. Ilmoituksessa on lisäksi selvitettävä hylyn sijaintipaikka mahdollisimman tarkoin. 5. Löydettäessä irtoesineitä, jotka eivät kuulu hylkyyn tai siihen verrattavaan , on se säilytettävä puhdistamattomana vedessä siihen saakka kunnes ne toim itetaan konservoitavaksi museoon. 6 . Löydettäessä irtoesineitä samalta pieneltä alueelta runsaasti , saa niistä nostaa vain maHikappaleen asiantuntijoiden analyysiä varten. 7. Löydettäessä laivahylky jonkin työn yhteydessä, ja jos on oletettavissa, että hylky tämän takia tulee vaurioitumaan, on tästä ilmoitettava viipymättä Museoviraston merihistorian toimistoon , josta lähetetään paikalle asiantuntija. 13

H. Renvall:

Korvat ja kallon ontelot Suurin osa sukelluksen aikana ilmenevistä "sukeltajanvaivoista" ovat peräisin kallomme onteloista olipa kysymyksessä keskikorvista tai sivuontelolstamme. Paineenvaihtelujen johdosta ilma puristuu kokoon tai laajenee aiheuttaen limakalvorepeämisiä tai venytyksiä milloin onteloitten seinämät eivät liiku ja ilma ei virtaa vapaasti onteloihin. Syntyy helposti verenvuotoj.a ja tulehduksia jota estävät sukeltamisen joksikin aikaa. Useimmiten näitä vaivoja voi ennalta ehkäistä tai ainakin välttyä seuraamalla tarkoin sukeltajien terveysmääräyksiä. Kaikkiin kallomme onteloihin johtaa nenäkäytävästä erilaajuisia ja pituisia putkia joiden kautta painetta tasaava ilma virtaaonteloihin tai poistuu. Koska otsaonteloon johtava käytävä on pitkä ja kapea ilmenee onteloissa kolme ker-. taa useimmin kipua ja vaivaa kun pos.kiontelolssa joiden käytävä on lyhyt ja paksu. Keskikorviin johtavien korvatorvien alapäässä on runsaasti imukudosta ja pehmettä kudosta joka muodostaa jonkinmoisen läpän. Siksi on keskikorvassa lähes kaksikymmentä kertaa useammin kipua kuin poskiontelorssa. Korvatorven ilmastointia säätää myös lihas joka supistumalla aukaisee korvatorven ja saa ilman virtaamaan vapaasti keskikorvaan. Tähän palaamme myöhemmin korvien tasapaino itusharjoitusten yhteydessä. ' Kallon onteloitten limakalvot ovat hyvin herkät kaikenlaiselle ärsytykselle kuten kylmälle vedelle, ärsyttäville kaasuille, pölyIle, kuivuudelle jne. Flunssan aikana kun nenä vuotaa ja ysklftää tuntuu usein painava tunne poskipältten kohdalla tai otsassa. Tämä johtuu lievästä ali- tai.ylipaineesta joka ei pääse tasoittumaan tukkeutuneitten kanavien vuoksi. Sukeltajan paineentasausvaikeuksien syynä on selvän ilmakalvoturpoamisen ohella hyvin usein limatulppa nenäkäytävässä. Limaa kerääntyy sukelluksen aikana kaikkiin ontelolhin ja nenään. Jollei tätä poisteta ainakin nenäkäytävästä ennen kuin sukelletaan toisen kerran syvyyksiin tuntuu usein kipu jonka helposti voi poistaa palaamalla takaisin pintaan ja nil$tämällä nenää huolellisesti. Hyvin harvoin on todettavissa kasvaimia tai vierasesineitä onteloitten tiehyeissä tai aukkojen tuntumassa jotka vaikeuttaisivat palneitten tasaamisen. Sukellettaessa syvyyksiin kipu yltyy jo muutaman sukellusmetrin jälkeen. Muutaman metrin syvyydessä voi syntyä verisuonirepeämisiä ja verivuotoja jonka seurauksena kipu lakkaa. Noustessa takaisin pintaan sukeltajaa odottaa pelottava yllätys kun naamariln purskahtaa verta. Jos sukeltaja on nuhanen tai hänellä muuten vain on outo tunne otsassa tai poskipäissä on syytä olla varovainen sukeltaessa. Eteneminen kohti pohjaa on oltava hidas ja jokaisen tulisi antaa ahtaille käytäville mahd<1llisuus rauhassa tasoittaa onteloitten välisiä paineita. Heti kun ilmaantuu kipua joka ei tunnu häviävän lyhyen ajan sisällä on 14

syytä hakeutua takaisin pintaan ja vasta sen jälkeen kun tasapainoitusoperaatio on onnistunut sukeltaa uudestaan syvemmälle. Jos yritys siitä huolimatta ei ota onnistuakseen on viisainta palata takaisin pintaan ja yrittää uudestaan vasta joskus myöhemmin. Sitten muutama sana nuhalääkkeistä. Nuhapillereitten käyttö on täysin kiellettyä koska ne nukuttavat ja muodostavat selvän vaaran sukeltajalIe joita vaaditaan jatkuvaa valppautta. En suosittelisi myöskään urheilusukeltajia käyttämään nuhatippoja. Niillä ei ole mainittavia sivuvaikutuksia mutta tulisi aina muistaa että tippojen vaikutusaika on rajoittunut. Suurin teho on ohi 2030 minuutin kuluttua. Usein sukellus kestää sitä paljon kauemmin joten on odotettavissa että limakalvot ovat jälleen turvonneet kun sukeltaja lähestyy pintaa. Syntyy uusia kipuja ja mahdollisesti jopa vakavia tajunnan- ja tasapainohäiriöitä. Korvat ovat varsin herkät tällaiselle ylipaineärsytykselle. Muutama vuosi. sitten Ruotsissa tehdyn tutkimuksen perusteella olivat jopa 25 % sukeltajista kokeneet joskus sukellusuransa aikana äkillistä volmakastahuimauksen tunnetta nopean nousun aikana. Koskaan huimausta ei edeltänyt tärykalvovenytykselle niin tunnonomainen viiltävän kova korvakipu . On arvioitu että epämääräinen määrä tuntemattomia sukeltajien kuolemantapauksia tulisi selittää tämän mekanismin kautta. Siksi tulisi nuhasen samoinkuin terveen sukeltajan tarkoin pyrkiä tasapainottamaan keskikorvapaineitaan myös nousun aikana ja välttää kaikkia liian nopeita nousuja. Pelastusliivi on turvallisuutta tuova mutta se muodostaa meille myös selvän ,vaaratekijän. Täytetty pelastusliivi nostaa sukeltajan pintaan lähes viisi kertaa nopeammin kuin koskaan muutoin olisi sallitlua.

'Korva .:

on UIKO-, KeSKI- Ja SlsaKorva. Ulkokorva on käytävä joka on ulospäin täysin avoin ja jonka sisäpäässä on tärykalvo. Keskikorvassa on kuuloluut jotka välittävät äänivärähtelyt tärykalvosta sisäkorvassa olevaan kuuloelimeen, simpukkaan.Keskikorva on täynnä ilmaa ja sen ilmastointi tapahtuu korvatorven kautta. Kuten aikaisemmin mainitsin tämä päättyy nenäontelon takaosiin. Sisäkorvassa sijaitsevat tasapa1noja kuuloelimet. Kuuloelintä vaurioittaa hyvin helposti kovat äänet jotka vedessä ovat energiavaikutuksiltaan suuremmat kuin ilmassa. Sukeltajilla todetaankin muita väestöryhmiä huomattavasti useammin kuulovaurioita n. 4000 Hz jaksopituudella. Tasapainoelin mUOdostuu kolmesta nestetäytteisestä ympyräkäytävåstä joissa herkät tuntosolut rekisteröivät nesteen liikkeitä. Kun tärykalvo repeää sukeltaessa ja kylmää vettä virtaa keskikorvaan saa tämä nesteen tasapainoelimessä liikkumaan ja seuraa huimauksen tunne. Pahimmissa tapauksissa sukeltaja menettää · jopa tajuntansa. Sukellettaessa syvyyksiin syntyy kiKorvas~a

pua korvissa samoissa syvyyksissä kun kallon muissa onteloissa. Vaikka tärykalvo liikkuu suhteellisen vapaasti pystyy tämä kompensoimaan kokoon puristuvan ilman tilavuutta hyvin vähän. Tämä ei riitä kivutonta sukellusta ajatellen.Jos keskikorvaan ei virtaa ilmaa sukeltaessa repeää terve tärykalvo n. 4-7 m syvyydessä. Arpeutunut tai muilla tavoin heikentynyt tärykalvo halkeaa jo paljon aikaisemmin, joskus jopa jo 2-3 metrin syvyydessä. Siksi sukelluslääkärintarkastuksessa kiinnitetään suhteellisen suurta huomiota tärykalvojen kuntoon. Jos kaikesta varovaisuudesta huolimatta tärykalvo puhkeaa on sukeltajan viipymättä hakeuduttava lääkärin hoitoon. Melkein säännöllisesti tulehtuu keskikorva ja tästä seuraa useita viikkoja kestävä turha sukelluskielto. Huonosti hoidetut korvat ovat tuhonneet monen sukeltajan sukelluskauden. Tärykalvossa oleva reikä kasvaa umpeen muutamassa vuorokaudessa ja tärykalvo kestää sukeltamista jo kahden - kolmen viikon kuluttua. Korvien paineentasauksen _ harjoituksia

Poski- ja otsaonteloitten "hoitam inen" on suhteellisen helppoa kun muistaa olla sukeltamatta kun nuha vaivaa ja niistää nenän ennen jokaista sukellusta. Keskikorvien tasapainottaminen on sitä vaikeampaa. Jokaisen turvallisen sukeltajan tuli~i oppia ilmastoimaan keski korviaan käyttämällä korva torven alapäässä olevaa aukaisija-lihasta. Tämän oppii vain pitkän harjoittelun tuloksena. Tällä tavoin voi sukeltaa kädet täynnä varusteita ja silti suorittaa paineen tasausta sukelluksen alkuvaiheessa joka metrin välein. Vai'n hätätapauksissa kun paineen tasaus ei onnistu "nielaisumenetelmällä" voi sukeltaja tarttua sieraimiin ja puhaltaa nenään "vanhaan tapaan". Jos puhaltaa nenään ja tällä tavoin yrittää paineentasausta on suuri riski että limaa työntyy korvatorveen ja tekee ilmastoinhin hyvin vaikeaksi, useimmiten mahdottomaksi. Nielaisumenetelmää harjOitellaan, siten että alaleuka työnnetään eteen ja hampaat puristetaan yhteen samanaikaisesti kun kaulalihaksia pinnistetään. Jos korvissa kuuluu pieni kolina on yritys onnistunut.

Hyvä muistaa - Opi tasapainottamaan korvasi nielaisemalla (puhaltamatta ilmaa korviin nenän kautta). - Älä koskaan sukelta nuhaisena tai niistämättömänä. - Jos korvissa tai poskionteloissa tuntuu sukelluksen alkuvaiheessa kipua, nouse pintaan ja tyhjennä nenäkäytävä mahdollisesta limasta. Yritä uudelleen. - Jos toinen yritys epäonnistuu, luovu sukeltamisesta sillä kertaa. - Vältä nuhatippojen käyttämistä. Jos tarvitset niitä niin olet sairas. - Jos tärykalvo puhkeaa on sinun heti käännyttävä lääkärin puoleen. Hencca

VAKIO

SUKELLUS PUKU

... ja lisäksi

miHatilau palvelumme

URSUIT '75 mallit ovat tyylikästä suomalaista jälkeä kokonaisuutena, ja pienintä yksityiskohtaansa myöten. Ja korkealaatuiset URSUIT'it valmistetaan maailmankuulusta RUBATEX materiaalista. Kymmenvuotinen kokemus takaa ammattitaitoisen jäljen. Mutta huolimatta korkealaatuisuudestaan URSUIT'it ovat edullisia hinnaltaan. Niiltä istumisi1ta vaan kokeilemaan mukavia URSUIT'eja. Vaikka koko perhe. PS. Muistattehan myös mittatilauspalvelumme. Tiedustele paikkakuntasi sukellus- ja urheih.välineliikkeistä!

U RSUK

Rauhankatu 5

20100 Turku 10 puh. 921-334 747 15

OCEANEXPO Veden alla käytettävä metallinilmaisin Paristokäyttöinen, veden alla käytettävä metallinilmaisin on herkkä ja sillä on pitkä toi mintaetäisyys. IImaisinta voidaan käyttM meren pohjalla olevien aarteiden etsintään yhtä hyv.in kui n merenalaisten putkien ja kaapeleiden paikantamiseen . Metallinil maisin toimii siten, että laitteen sauvamaiseen päähän kiinnitetty silmukka Ilmaisee magneettisen aineen läheisyyden ja analysoi näin syntyneet pyorrevirtaukset. Laite kykenoee toimi maan , vaikka se joutuiSi iskujen tai lämpötilaerojen kohteeksi. IImaisimen elektroniset kojeat antavat tarkat arvot, jotka voidaan lukea itsevalaJsoevasta taulusta, joka on asennettu sauvaan . Taul ussa olevat.ar:vot vo,idaan lukea myös mutalsessa -vedessA. Laltteeseen voidaan asentaa liitäntä, jota myöten mittaustulokset voidaan siirtää esimerkiksi yläpuolella olevan laivan mittareihin. Tämä instrumentti on suunniteltu sukeltajien käyttöön. Laitetta voidaan kayttää myös syvemmällä kuin 200 metrissä merenpinnalta. Metallinilmaislh ei vain havaitse vedenalaisia putkia

ja kaapeleita, vaan se kykenee myös mittaamaan kuinka syvälle pohjaan ne ovat hautautuneet. Ilmaisumatka rii ppuu kohteen koosta, muoel osta ja säh ~ kön johtokyvystä. Esimerkiksi teräksinen kaasuputki, jonka halkaisija on 228,6 mm ja seinämän paksuus 12,7 mm, voidaan havaita 2,438 metrin etäisyydeltä, kun taas esimerkiksi messinkitanko (mitat 50,8 kertaa 50,8 kertaa 304,8 mm) voidaan havaita 635 mm päästä. Laite voidaan varustaa kolmella sil:26 cm, 46 cm ja 71 cm ko.. mukaIla koiset riippuen paikannettavan kohteen suuruudesta. Silmukat voidaan nopeasti ja kätevästi vaihtaa myös veden alla ja silmukka voidaan asen taa mihin tahansa haluttu un kulmaan. Metallinilmaisimen ja paikannettavan kohteen välillä olevan aineen laadulla ei ole mitään merkitystä, sillä samat mittausetåis.yydet pätevät , olipa kysee~sä makea tai sulalnen vesi , hiekka1 kivIaines tai. muta instrumentin ja kohteen välissä. Laite toimii kuudella 1 1/2 voltin taskulampun paristolla, joissa riittää tehoa kymmenen tunnin jatkuvaan käyttöön. Paristot voidaan vaihtaa parissa minuutissa. Laitteen v~lrn istaja on englantilainen yhtiö Littlemore Seien Utie Engineering Company.

LASIKUrrUA I KILPAILIJOILLE.

·0"'':.. o

••

•

....

••

~.,y

Råpyläulnnlssa nykyMn klytetaan tlulppua tavolteltaessa pelkästään laslkuituvahvlstetuja muovHevyjå rlpytAn kuml- (muovl-), levyjen siJalla. Joskusjopa kIInnitetään kenkä suoraan es,l m. nrltelllå tähln lujltemuovllevyyn . Paremman kestokyvyn saavuttamiseksi on sIIrrytty valmistamaan nämä luJltemuovilevyt lamlnolmalla suoraan muottiin JOssa sitten kovan puristuksen ja lämmön vaikutuksesta muo,vl kove~tuu entistä tasalsemmaksi ja·kimmolsammaksl lami naatiksi , Länsimaissa ainoana valmistaa naitä r:äpylälevyjä Hannoverissa länsisaks,alalnen sukeltaja. Hinta viimeisten tietojen ""ukaan olisi noin 120,- levypanIta toimitettuina Tul1(uun/He'l slnkiin. Täma t ieto ei kuitenkaan ole sitova kenellekään joten saattaa olla että jaos joutuu perimään enemmän tai maksamaan takalsin tllaajien noutaessa levynsä' Halukkaat tH~ajat maksakoon '1 20,- 8 .'m. osoitteelle. MAHDOLLISIMMAN PIANIII Urhellujaos/PeterJansson Lumikontie 1 846, 20240 T:ku 24 mieluimmin postl<?soltuksena jolloth on helppo pitää tilaukset Jä~jesty.ksesSå. Toivon mukaan saadaan levyt Jo tOUKokuun mennessa..

"equilibrair " nostoliivi

ovh.280.

Eläkekassan tutkimus:

Sydäntauti sukeltajan ja metsä miehen vaivana Joka neljäs sukeltaja ja metsät yömies sairastaa sydänsairautta. Näin t.odetaan sukeltajien ja metsätyömiesten terveystutkimuksessa. TutkiJat päätyvät ehdottamaan sukeltajan elä· keiän laskemiseen 53 vuotta, sillä sukeltajien sairaudet yleistyvät iän kasvaessa. Metsätyömiehille suositellaan terveystarkastusta. Tutkimuksen mukaan 53 vuotta täyttäneistä sukeltajista joka neljällä on sukeltajantautiin viittaavia oirei ta. Kaikkiaan yhdeksällä neurologiseen tutkimukseen osallistuneista 32 sukel tajasta todettiin lieviä alaraajojen värinä- ja syvätunnon häiriöitä. Sama~n Ikäry'hmaan kU l:Jluvllla sukeltajilla havaittiin runsaasti myös slkeltajantaudille tyypillisiä luukudosten muutoksia.

Sukeltajien fyysinen suorituskyky todettiin varsinkin nuorilla sukeltajiJla hyväksi. 40-49-vuotiaidenkin ryhmässä puolet tutkituista sai hyvän tuloksen . tskeemisen sydänsairauden riskit ekijöiden suhteen su k~ltaj at poikkesivat suuresti metsätyöm iehistä. Sukeltajat olivat useimmiten liikaUhavia ja heidän verenpaineensa oli korkea. MetsätyOmiehillä taas tupakointi ja korkea veren kolestrolipitoisuus olivat ylei siä. Iskeemisellä sydänsair'audella tarko itetaan sydänlihaksen paikallisen verenkierron vajavuutta. Vesistöjemme matalu udesta huolimatta sukeltajat joutuvat usein laskeutumaan sukeltajantaudin riskirjaa eli 10 metriä suurempiin syvyyksiin, tutkimuksessa sanotaan . Vaikka sukeltaja nostetaan yli kymmenen metrin syvyydestä erityisen nostotaulukkojen mukaan, yli puolet sukeltajista oli joutU rjut nousemaan ylös sallittua nopeammin . Myös ilmansaannin estymisestä aiheutuneet vaaratilanteet olivat tuttuja lähes kaikille sukelt aj ille. Tutkituista 90 prosenttia oli joutunut tällaiseen tilanteeseen. HengityselImistön saIrauksiin viittaavat oire'et, y'skä 1a yskOkset. ovat tutkimu ksen mukaan sukeltaJien tavallisia sa! 'l~ksja. Sukeltajien sisäkorvatyyppiset kuulomuutokset lisääntyväl suoraan verrannolli sestl sukellustyössäotoaikanaan. Yli 30 vuotta sukellustyöta tehneistä ku kaan ei ollut normaali kuu loinen. Tutkimuksen yhteydessä paljastusairauksien lakia 45-49 vuotiaiikäryhmastä 25 prosenttia terveydentilansa vuoksi soveltuisi sukellustyöhOn . 55-59 vuotiaidenosalta prosent luku on sama. Yli 60 vuotta täyttäneistä lähes 70 prosenttia ei sovi terveyd~nt ilansa vu okl?i sukellustyöHS 6.3.71

••

TAMA KAM

A TOI II

Tämä kamera on Calypso Nikkor II. Se toimii veden alla aina 50 metriin saakka ilman erillistä vesitiivistä koteloa. Se toimii hiekassa, lumessa ja pölyssä ilman mitään lisälaitteita. Calypso Nikkor Ilon ihannekamera urheilusukeltajalIe tai kenelle tahansa, joka joutuu kuvaamaan vaikeissa olosuhteissa. Kysy lisää Nikkor II:n ominaisuuksista valokuvausJiikkeistä valtuutetuilta Nikon-myyjiltä! ,

Maahantuonti ja huolto:

Suomen lel Osakeyhtiö Mannerheimintie 4, 00100 Helsinki 10 puh. 647611

Sukeltaja Kilta Uudet jäsenet

Sukeltaja-Kilta on vuosikokouksessaan 29. 1. 1975 päättänyt kutsua seuraavat uudet jäsenet:

Lassila, Paul E. s. 12. 8. 1931 Helsinki Paloesimies 1974 Laivaston sukeltajakurssi palomiehlHe 1956, Palolaitoksen pelastussukeltaja 195664, Palolaitoksen sukell uskouluttaja 1964-, Palo-opiston sukelluskouluttaja 1974Palolaitoksen pelastussukel'tajain päällikkö 1974-, Urheilusukeltajain liiton perustajajäsen 1956, Urheilusukeltajat ry: n (Barracuda) perustajajäsen 1956, Urheilusukeltajat ry (Barracuda) varapj 1956, - sihteeri 1957, johtok. jäsen 195762 Urheilusukeltajat ry: n jäsen no 1. Palolaitoksen Urheilusukeltajat ry: n perustajajäsen 1964, puheenjohtaja 1964-, Old Diving Fellow's jäsen 1967- . Urheilusukeltajat ry. ku lt. ansiomerkki 1966.

Renvall, Henrik G. s. 9. 3. 1940 Lääket. lis. 1969 Bern, Sveitsi, kilpailuja: HSS 1954-60: - nuorten SM 1966, 1967 100 & 200 m ru, - Suomen nuorten PM-joukkue 1967, - maajoukkue DDR vastaan 1969. - Useita Sveitsin yliopistojen mestaruuksia. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelaslääkäritoimikunnan jäsen tusliiton 1973, uimaopetustoimikunnan jäsen 1973-, Suomen Uimaliiton maajoukkuelääkäri 1974-, Ralliautoilun rata-ajojen lääkäri 1972Meribiologia ja Välimeri houkutti sukeltamaan 1965, Urheilusukeltajat ry. 1970, johtok. jäsen 1971-2. Dolphin Club ry. 1973. S Urheilusukeltajain Liitto Ry: n sihteeri 1974, pj. -75. Litton lääkäritoim,ikunnan perustaja & pj 1'974-, Valtion Pal()-oplston sukellustoimikunnan alueIIepanija Ja palnekammlo}åtjestelmAn kehittäjä 1973-. Harr. Medictnar-Sångförenlng Notknackarna 1974-. Toimi': HY Patologisen laitoksen patologi, - HYKS: n henkllOkunlalUkarl, }iks. praktrfkka. J,u lk. 'Sukella turvallisesti, Tammi 1975.

Halme, Risto s. 27. 3.1 944 Fil. kand. Abo Akademi 1974 Aqua Anca r.f. 1967, Teredo Navalis r.y. 1975. Toimi ~ Tutkija Museoviraston merihistorian toimistossa päätehtävänä meriarkeologiset kenttätyöt.

-ORA.

SVUL:n VarsinaisSuomen Pm-kilpailut SVUL: n V-S piirin urheilusukellusjaoston järjestämät piirinmestaruus kilpailut järjestettiin 2. 3. Raision uimahallissa. Kilpailulajit eivät tällä kerralla olleet "perinteelliset", vaan suunnittelussa oli lähdetty siitä tosiasiasta, että isossa maailmassa kilpaillaan toisenlaisissa lajeissa. Niinpä lajeiksi oli sovittu: 50 m sukellusuinti , 200 m laitesukellus ja 100 m räpyläuinti. Sukellusuinnlssa samoinkuin räpyläuinnissakin IAhtö tapahtui aikaisemmasta poiketen y lhäältä, joten maski ja snorkkell eJvlt olleet pakollisia. Luo,kkajako on useimmiten tuottanut tiettyjä hankaluuksia. Tällä kerralla soveI aUlIn luokkajakoa yleinen luokka, kunloluokka, naiset ja juniorit alle 14 vu01ta. Kl'lpailijoita oli mukana yhteensä 35, joista vain yksi oli naisten luokass~ ja3 junioriluokassa. SUkelta11en piirimestaruuskilpailut Raisiossa 2. 3. 1975. Yleinen luokka: 50 m sukellusuinti : 1. jaeUuslja Mattsson Ben, Mattsson Tom 0.26,0, 2. jaettu sija Koivu Jukka, Teriö Tauno 0,26,6, 3. Tammi Seppo 0 27,2. 100, m räpyläuinti: 1. MaUsson Tom 6,56,4, 2. Mattsson Ben 0,56,6, 3. Teriö Tauno 1,00,4. 200 m laitesukellus : 1. Mattsson Ben 2,30,0, 2. MaUsson Tom 2,40,0, 3. Teriö Tauno 2,41,0. Kuntoluokka : 50 m sukellusuinti : 1. Raatikainen Juha 0,27,8, 2. jaettu sija Alakylä Reijo, Lehtovirta Jalmari 0,29,0, 3. jaettu sija Laine Veijo, MoisaJa JoukO 0,30,4. 100 m rlpyllulnti: 1. Lehtovirta Jalmari 1,03,2, 2. Nyman Kim 1,05,4, 3. Ruostepuro Vesa 1,05,8. 200 m laitesukellus : 1. Moisala Jouko 2,58,0, 2. Laine Veijo 3,03,0, 3. Rantanen Jouko 3,16,0. Juniorit alle 14 v 100m räpyläuinti: 1. Lukkarinen Pekka 1,15,6, 2. Hänninen Tapani 1,21,6. 50 m rlpyJlulntJ : 1. Lukkarinen Pekka 0,30,0, 2. Hänninen Tapani 0,35,0, 3. Koivu Juhapekka 0,38,0. Naisten luokka 50 m sukellusuinti : 1) Numminen Soile 0,36,0. 200 m laitesukellus : 1. Numminen Soile 3,11,0. Kerhojen välinen viesti 4 x 25 m sukellus: 1 . Ursuk 0,52,4, Koskinen Hannu, Juhani, TeriöTauno, Moisala Jouko, 2. Sinihait Mattsson Tom, Mattsson Koivu Jukka, 3. JVUf\r'l.lo 0,56,7, RuostepuKim.

Sukelluskurssin järjestämisen suuntaviivoja Sukelluskurssien toteuttamisen määräävänä tekijänä, jolle koko kurssi rakentuu, on kurssin tavoite, päämäärä. Tavoitteen mukaan laaditaan kurssin ohjelma: teoriaosuus, käytännön harjoitusosuus hallissa sekä kurssiin olennaisesti ja kiinteästi liittyvä avovesiosuus. Sukelluskurssin primääri tavoite on oppilaan teoreettisen tiedon ja käytännön taidon kohottaminen sellaiselle tasolle että mahdollistetaan oppilaan sukellusharrastuksen aktiivinen ja dynaaminen aloittaminen. Sekundääriset tavoitteet, joihin kurssin tulee tietoisesti pyrkiä primäärin päämäärän ohella ovat mm.: fyysisen kunnon kohottaminen ja säilyttäminen, asennoituminen turvallisuuteen, sukeltajan moraali, vastuu, perehtyminen harrastuksen eri osa-alueihin sekä kerhotoimintaan ohjaaminen. Se, miten nämä tavoitteet saavutetaan riippuu kurssin kouluttajista, opetusmateriaalista ja opetus- ja ohjaustavoista sekä oppilaista itsestään. Kouluttajan soveltuminen tehtäväänsä riippuu olennaisesti hänen kyvystään suhtautua oppilaisiin, unohtaa omien tietojensa ja taitojensa esittäminen, lähteä oppilaan asemasta ja tilanteesta, siis niistä ongelmista joita ensi kertaa asiaan perehtyvä kohtaa, olivatpa ne sitten miten pieniä tahansa. OpetusmateriaaIin tuottamisessa ja esittämisessä tulee pyrkiä käyttämään ammattilaisia, jotta kurssilla annettava opetus olisi mahdollisimman tehokasta. Asiantuntijoiden käytön mahdollisuutta ei koskaan pidä väheksyä mahdollisten opetusteknisten puutteiden takia. Kurssin teoriaopetuksen ja käytännön harjoitusten tulee seurata toisiaan sop ivin annoksin mahdollisimman läbekkäin, jotta saavutetaan optimaaiinen syyn ja seurauksen suhde, ts. miten käytännössä on toimittava teorian asettamien vaatimusten toteuttamiseksi. Avovesiosuus seuraa mahdollisimman kiinteästi halliharjoitusosaa ja on sen kiinteä tärkeä alIasharjoitusten hyöty mahdollisimman korkeana ja oppilas saa itselleen selkeän ja kiinteän kokonaisuuden, jossa teoria ja käytäntö sovelletaan niihin olosuhteisiin joissa niitä pääasiallisesti tarvitaan. Myös kurssilaisten oma suhtautuminen vaikuttaa tavoitteiden saavuttamiseen. Sen sijaan innostuksen ja mielenkiinnon herättäminen riippuu myös omalta osaltaan kouluttajista. Opti'maalisia olosuhteita, joissa oppilaat omalta osaltaan tajuavat koulutuksen päämäärähakuisuuden kouluttajat auttavat oppilaita pääsemisessä, saavutetaan hyvin harvoin. "UI! .... 0l1dlllen ul<:1iille Kerrdl1 KurSSin aikana saavutetaan, on siitä seurauksena koko kurssin kestävä "fiilis" joka te-

sä on henkilökohtaisesti hankittu 01VER'S kansio. Pelkän muistin varaan ei opittu aines saa missään tapauksessa ·jäädä. Teorian opetuksella siis todella tarkoitetaan opetusta, joka ei ole riippuvainen vain luennoitsijasta, vaan joka pyrkii asettamaan myös oppilaat aktiiviseen työhön ja kirjallisuuden tutkimiseen. Oma tärkeä osansa sukelluskurssin järjestämisessä on myös kurssin ulkonaisilla puitteilla. Kehyksen koko kurssille luo selvästi havaittava suunnitelmallisuus ja täsmälliSYYS, jota noudatetaan siitäkin huolimatta, että kurssilaiset muodostavat heterogeenisen joukon, jossa jokainen toimii oman tapansa mukaan. Ei ole edes tarpeellista saada tästä joukosta pakkohomogsenista, joka tekee samat liikkeet ja t<1lminnat yhdestä käskystä. Ulkonaisiin puitteisiin kuuluvat myös kursseilla käytetyt välineet. Niiden tulee olla ehdottoman kelvollisia ja korkeatasoisia, mutta ne eivät saa olla katsaus erilaisista välineistä. Kurssin täsmällisyyteen vaikuttavat myös kouluttajat, jotka eivät saa vaihtua kovinkaan usein, saman kurssin aikana ei koskaan. Tällä luodaan kurssille jatkuvuutta, joka on tarpeellista, ettei kurssin ohjelma muodostu staattiseksi, vaan aktiivisen tarkkailun ja muokkauksen kohteeksi. Samalla saadaan kurssin teoria- ja käytännönopetus kulkemaan käsi kädessä. Ulkonaisena tekijänä kurssilla vaikuttavat myös opetustilat. Halliolosuhteita harvoin voidaan valita, mutta sen sijaan muut opetustilat on valittava huolellisesti. Halliharjoitusten sujuminen on kuitenkin eniten riippuvainen halliolosuhteista harjoitushetkellä. Muulta yleisöltä on harjoituksen aikana pääsy ehdottomasti kielletty. Kun kurssilaiset saavat toimia rauhassa, vain kouluttajien opastamina, saavutetaan tavoitteet. Kouluttajien määrällä on paitsi ala- myös ylärajansai Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että sukelluskurssin järjestäminen on vastuullinen tehtävä, jonka etukäteissuunnitelmiin on paneuduttava huolella. Hyvin suunniteltu on puoliksi opetettu. URSUKI Koulutus

Jaska vaarin palsta Kysymys: Missä ijässä tulisi sukeltaminen viimeistään lopettaa? Koska esim. aljot itse jättää pullot (ilma sellaiset) nurkkaan? Vastaus: Ei sukeltamista PIDÄ lopettaa koskaan I Jos se on loppuakseen niin se loppuu Itsestään "hissun kissun". Jos "runko" kestää ja "puoskarit" luvan anta~, niin en näe mitään syytä lopettamiseen. Vanhemmiten sitä vain alkaa valikoimaan tarkemmin noita nautintojakin (lue: sukelluskohteitakin). Muistuupa tässä mieleen eräät PMsuunnistuskilpailut, jossa erään norjalaisen suunnistusparin yhteisikä olireippaasti toistasataa vuotta ja keuhee oli "fiilinki" parroilla päällä. Olen myös useasti nähnyt tuolla Levantin vesien uimarannoilla isovanhempien toimivan lapsenvahteina skin divaamalla lasten lasten kanssa. Henkilökohtaisesti ei ole vielä juolahtanut mieleen lopettaa tuota sukeltamista. Toiveajattelut tähtäävät vain pitempiln matkoihin,lämpimiin kirkkaisiin vesiin. Kun on ollut onni tuntea ja nähdä niitä, niin ei ne koskaan mielestä lähde. Sinne mennään viellä, jos "Allah bilar". Tuletko mukaan? Muuten kiitos kortista, heitä toistenkin

Jaska Vaari

Mitä Te haluatte? Parantaaksemme lehtemme sisältöä ja saadaksemme sen vastaamaan sukelluskansan toiveita haluaisimme es~t~ää Teille muutamia kysymyksiä. OlisImme kiitollisia jos saisimme vastaukset kuukauden kuluessa toimitussihteeri Vesa Eroselle os. Saarijärventie 14 C 12 40200 Jyväskylä 20 Vastaajan nimi ikä ammatti jlMistä alkaen olette lukeneet lehteä? l?J Miten olette tutustuneet lehteen? Tehtimyyjien kautta ystävien ilmoitusten kerhojen !V Lehti on vienyt Teidät sukelluksen pariin Sukellus on vienyt Teidät lehden pariin. !V.0letteko va-kalastuksen kannalla vai sitä vastaan? JlHarrastan sukellusta ympäri vuoden I loma-aikoina YNumeroikaa kiinnostuksenne mukaisesti seuraavat asiat Artikkelien tekstit Kuvat Käytännön ohjeet §lIValitkaa kahdeksan eniten kiinnostavaa aihepiiriä seuraavista: arkeologia, kalastus, tilmaus, lainsääerikoislaiUeet, ulkomaat, hlstovaltamerentutki mus, ammattisukellus, uri:ailusukellus, tutkimukset, ennätykset ja aarteenetsintä, eläin!t0nko Teille hyötyä ilmoituksista? VMitä toivomuksia Teillä olisi ilmoittajille? jJMuita toivomuksia?

Kort sammanfattning . Tili 'örst meddelar sportsektionen att CMAS ledare tör tensimningen) Karl Heinz Kerl1 instruerade tensimmare i Britas simhall 23.-24. 3. Då översättning m.m. är klart blir klubbarna delaktiga av givna vlsdomsord. Så följer ett tack tili del tagarna i vinte~dagarna där red. sekreteraren konstaterar att festen var både snygg och stillsam. Så påminner sekreteraren os~ om kampanjen "Dyk såkert" som bl.a. saluför T-skjortor och tarramärken. Genom att köpa flera (20 el1er mera) skjortor tili avsalu kan klubbarna också fOrtjäna ty förbundet beviljar 10 % rabaU. Kontakta sekreterareni denna fråga. Sedan sommarlägret. Eka berättar att ramim nu är klar. Vi tlck tIllstånd att dyka på Aland. Platsen ArVArdö-Sandö, tid 5.-20. 7. och programmet omfatlar t.ex. arkeolog i, Idrott, biologI. Mera Information i frågan ger slkert sekreteraren, ordförande och 14gerchefen Eka MetsAvuori. Beståll plats på bJltArjan redan nu! På sld 4. och 5. skriver Prolle Jansson om en guldlätarfärd tili Lappland. Eventuellt intresserade efterföljare tår här massor av goda råd. Det viktigaste är otvivelaktigt att någon veckas hårt jobb kan ge resultatet + -0 om guldvärdet vägs mot expeditionens kostnader. Vanligen tår dykeren betala tör nöjet. Vi rekommenderar översättning. På sid 6. beräUar Jan Nyström om flottans grodmanskurs. När, vär hur. För den som tänker sig tili "skolan tör män" rekommenderar vi översättning. Sid 7. Prolle Jansson har besökt Englands tina dykericentrum Fort Bovisand. Här tinns talrika möjligheter och många kurser att välja på. Man kan t.ex. tära sig svetsa under vattnet eiler

V A-m ittauslJälineet Etsintävälineet Raken teet suunn . Vielä enemmän kohteita

Leirin lähtölaskenta - 5 kk. ennen Paikka Aika Henkilökunta Luvat maanomistajilta Luvat museovirastoilta Ennakkotiedotus Tieto Liittoon - 4 kk. ennen Kohteita Vakuutustarve Ohjelma alustavana

- 3 kk. ennen Kompressorit huoltoon Viesti våli neet huoltoon Yhteiset varusteet .tarkistus Kuljetusvaraukset (Jauttapaikat ym) L isää kohteita - 2 kk. ennen Teltta ym. leirivarusteet tarkistus ja huolto Ohjelmaluonnos Leiripaikan varaus Puunkaatoi uvat 20

gå en 6 veckor lång kurs tör professionella dykare. Men allt kostar. En två veckors kurs motsvarande ungetär vårt nordiska dykarbrev går på 65 pund exklusive mat och inkvartering. På sid 8. ger Veikko Mäkelä ett tips på en praktisk, hopfällbar dykarskärm (flagga). På sid 9.-10. ges en liten glimt av UV-forskningens nyaste prospekt, en UV-bil, ett mellanting mellan en månbil och en undervattensbåt som vore tili stor hjälp vid bl.a. oljelätning på djup ned ti II 200 m och mera. Apparaten vore lättare att arbeta medän en konventioneil U-båt och kunde töra större besättning och mera tekniskt materiel. Sid 11. Harri Dahlström berättarom havsöringen. Vi rekommenderar översättning . Nämnas kan att havsöringen hör til.1våra tacksammaste tiskar då det gäller utplantering och återfångst. Tillväxten är mycket snabb, i bästa tali många kilo i året! . Sidorna 12.-13. undervattensarkeologi. En bra artikel att bygga upp Lex. en klubbkvåll på. Vi rekommenderar översättning. Sid 14. Vår dykarläkare Hencca Renvall berättar om våra öron och skallens håligheter. Han konstaterar att största delen av alla dykarsjukdomar har med skallens håHgheter att gOra och att av samtliga.besvAr öronen står tör de tlesta. Orsak tili besvärligheter är oftast uppsvullna slemhinnor och slem som täpper Oppnlngarna. Glöm dårtör inte att noga snyta dlg töre och under dykningen. Vld snuva o.a.liknande besvär bör dyknjngen ske med försiktighet och neddykningen bör vara långsam. Om utjämningsbesvär uppstår är det

[] [] [] C 0 [] [] [] [J

0 0

[]

o o

4. Viikkoa ennen Pullot katsastettu Pullot korroosiosuojattu

3. Vuorokautta ennen Pullot täynnä

2. 9-17 (aukioloaikana) Pull ot haettu täytöstä Pukullimaa on Liuotlnla. (lri) on Reg u,Jaattori O.K. Kalvo ehjä O-renka ta Muut t ivlsteet Maskln lasi ehjä Syvyysm fUarl ehjä Kello ehjä Kompassi ehjä Puvun korjau s? 1. Pakatessa (kassiin) Maski Snorkkel i Takki Li vit Housut

o o o [] []

U U

o U LJ LI fJ U 11 I!

skäl att återvända tili ytan och dyka igen först då svårigheterna fåtts att upphöra. Mediciner i form av t.ex. snuvtabletter är förbjudet för dykare, som alltid måste vara pigga. Dr Renvall rekommenderar heller inte snuvdroppar som visserligen inte har svåra biverkningar, men som heller inte hjälper under en lång dykning. Jämviktsrubbningar o.d. kan bli följden. Svindel kan vara orsaken tili många outredda olyckor. Beträffande öronen bör observeras att man spräcker trumhinnan redan vid djup på 4-7 m om tryckutjämning inte utföres. Om trumhinnan spricker tränger vatten in i mellanörat med svindel som följd. Kontakta omedelbart läkare. Tryckutjämning j öronen kan övas upp och bör helst ske med muskelrörelse och inte genom att hålla för' näsan och blåsa. Sid 16. beskrivning av en metalldetektor samt resultat av medicinska undersökningar av äldre dykare. Speciellt hjärtsjukdomar, sjukdomar i luftvägarna samt nedsatt hörsel var typiska dykarsjukdomar. Sid 18. Tre nya medlemmar i DykarGillet, presentation, samt tävlingsresultat. Sid 19. Råd tör arrangörer av dykarkurser. översätt! Isin spalt påpekar Jaska Puhakka att det inte tinns någon ålder då man skal! sluta dyka. Om allt är o.k. är det fritt fram. Atminstone tör Jaska. Så ett upprop. Vesa Eronen (se adress i tidningen) efterlyser dina ideer och åsikter då det gåller tidningen. På sid 21. berättar Thorbjörn Alfthan om Sardinien. Vi rekommenderar översättning. Många . goda tips finns!

HR Huppu Sukat Kintaat Räpylät Räpyläremmit Pullot Pullotulpat päällä Jakoavain niihin Regulaattori O-rengas O.K . Painovyö Lamppu Kirjoitusalusta Kynä siihen Syvyysmittari Kello Kompassi Köysi Kelluntaliivi Sukeltajan lippu Puukko Talkki Paikkaustarpeet Nenätipat Suonenveto lääke O. Lähtiessä Maski ja snorkkeli Pukukassi Pullot Pai novyö Muut tarvikkeet

u u

u u u u u []

u [J [J

U U [J

U il J Li

LI LI

Thorbjörn Alfthan:

Sardinia - kirkas sukelluskohde Kesällä 1974 myytiin Sardinian matkoja maassamme uutuutena. Olihan tämä Välimeren toiseksi suurin saari ollut ennenkin turismin kohteena. Muutama vuosi sitten siellä kävi brittejä rusketuttamassa hipiA4nsä, heidän jälkeensä tulivat ruotsalaiset. VIIme kesästä lähtien Sardinian hlekkarannoille houkutellaan suomalaisia 10manviettäj iä. Sardinia sijaitsee keskellä Välimerta, Korsikan eteläpuolella ja Sisilian luoteispuolella. Se on eräänlainen aalian syrjäseutu. melkein kokonaan unohdettu provinssi. Asukkaita siellä on 1 600 000 ja saaren pinta-ala on noin 24 000 neliökilometriä. Suurimm~ksi osaksi luonto muodostuu pyörelstä kummuista ja erodoituneista vuorista, jotka ovat joko vulkaanista alkuperää tai sitten pOimuvuorten kovasti kuluneita jäännöksiä. Pensasarot, n.s. macchiat, antavat tyypillisen VäUmerenmaan ilmeen saarelle. Siellä täällä kasvaa joku pinjamänty. Korkkitammitai oliivipuulehto kuuluu vain asutuilIe alueille niinkuin viinitarhatkin. Muuten maisema on tavalliselle turistille aika yksitoikkonen, mutta silti mielenkiintoinen. Tällä aurinkosaarella ei ole sen kummempia nistoriallisia muistomerkkejä kuin jokunen muinaislinnoitus, nuraghi. Kivirakennelma torneineen, joka kertoo että vihollisia kytättiin täällä jo pronssikaudella. Silloin saaren väestönä olivat n.s. protosardit. Nykyiset sardinialaiset ovat maailman rauhaa rakastavimmat ihmiset. Oli ilo tutustua todella ystäväIHsiin ja kauniisiin saarelaisiin. Siellä näki kalastajaa, käsityöläistä. kauooamiestä. vuohipaimenta, aasillaratsastajaa. Kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä, hyvinfJ~atuilta ja hyvinvoivHta vaikka ilmaston kuivuus mon in pai J{oin aiheuttaa todellista kurjuutta. Koska tämä Sardinian saari on minua aina kiinnostanut, rupesin ottamaan

selvää sinne pääsemisestä. Kun kerran Aurinkomatkat mainosti tätä uutta kohdetta, keräsin broschyrejä ja aloin kysellä sukellusmahdollisuuksia. Olihan mainoslehdissä hienoja kuvia koralleista, sukeltajista ja kirjavista kaloista. Matkatoimistossa luvattiin että paikan päällä saa vuokrata vehkeet ja laitteet. "Oppaat kyllä neuvovat". Kaupat tehtiin ja heinäkuinen viikko varattiin hyvään hotelliin Algheron kaupungissa. Olin täysin hurmioitunut näkemästäni. En ollut aikaisemmin nähnyt näin paljon valoa enkä Väli meren kirkasta vettä. Maisemat ja elävä Juonto olivat minulle uutta sensaatiota. Biologina oli tietysti tutustuttava kaikkeen mitä näki. Niin siinä.'sitten kolme pälvAA meni ihan kuivalla maalla. Loput kolme päivää olin pyhittänyt Väli meren Ihmeille. Käännyttiinpä Aurinkomatkojen oppaiden puoleen kyseskelemään, että missäs niitä urheilusukeltajia täällA· päin näkee jos haluaa niinkuin kontaktia ja sukellusopastusta. "Ai, mitäs ne sellaiset ovat" tuli vastaukseksi. "Jaa, juu onhan niitä nähty tuolla kaupung in rannassa joskus kokoontuvan. Menkää sinne ja kertokaa meillekin jos saatte jotakin tietää". (Muuten hyviä oppaita mutta eivät pitäneet siitä että heltA hAl.. rittiin epämukavilla kysymyks illä). Puolitoista päivää meni, kieltä taJtamattomana, ennenkuin omin päin sain selville, että Algherosta 20 km luoteeseen on Capo Caccia-nlminen niemi, jonka hotellissa toimi eräs saksalainen sukelluskoulu jota ylläpiti Barracuda~ niminen kerho. (Sattumalta edustan itse suomalaista Barracudaa. NUta barracudoja kun näyttää olevan vähan sIellä sun täällä). Siihen en val itettavasti saanut yhteyttä. Kerhosta olisi. ollut

turvaa ja tukea. Hotellini baarissa istuskeli illalla kolme miestä. Eräs heistä rupesi jututtamaan minua. huonolla. englannin- ja sal<sankielellllln. Kuultuaan pulmani hän, ys1ävälllsenA sardlnialaisena, oitis puhui ammattlsukeltaja-toverilleen, että tässä olisi kaveri, joka kaipaa seuraa. Tämä nuori, mutta jo puolikuuro "ammattilainen", kysyi mitä haluaisil\l nähdä. Selitin että olen tätä matkaa varten lainannut vedenalaisen kameran ja, että kun nyt kerran ollaan korallirannikolla niin eikös niitä · ihmeellisyyksiä sitten pitäisi: pAAstä totaamaan. "Kuinka syvälle voit painua" , oli seuraava kysymys. Sanoin, että eiköhän tuommoinen neljäkymmentä metriä ala olla meikäläiselle niinkuin tarpeeksi . "Jaaha, ne korallit ovat sitten kyllä sadan metrin syvyydesSå" . Sen jälkeen sitä miestä en enää tavannut. Tunsin itseni hieman pettyneeksi ja hermostuin kun aika alkoi olla vähissä . . Seuraavana aamuna vuokrasin pienen Fiatln 126, jonka pidin hallussani pari päivää. Nyt alkoi uusi elämä. Kartalta katsottiin sopivan näköiset kohteet ja niin sitä vietiin ihanille kalliorannoille, kirkkaisiin salmiin ja ,hietikoille. Vesi oli lämmin kuin meikäläisessä uimahallissa. Kirkasta kuin kristalli. Näkyvyys 40 m. Oli pientä kalaa - sardiinia parveittain, oli ihan pientä äyriäistä, isompaa kirjavaa kalaa ja tietysti merisiilejä. Vedenalaiset maisemat olivat jylhät ja jyrkät. Snorklatessani totesin sen, minkä olin kuullut jo monasti aikaisemmin nimittäin, että Väflmeri on aika lajiköyhä verrattuna esim. Atlantin rannikkoon. Tyhjältä näyttivät melkein kaikki metriä syvemmällä olevat paikat. Algheron kaupunki on saanut nimensä siitä "valtavasta levämäärästä" joka sen poukamissa viihtyy. Ne levät ja heinät jäävät kyllä toiseksi Kaivopuiston rannan kasvistoon verrattuna. Mielenkiintoisia lajeja löytyi, niin kuin jo aikaisemmin mainitsin, 0 - 1 m: n syvyydestä. Niitä yritin valokuvailla ja kaivella; löysinpä noin 20 cm suuren pallolevän ja muutaman matalanveden korallinkin. lopukSi haluan antaa joitakin osviittoja niille, jotka ehkä ensi kesänä aikovat lomailla Sardiniassa sukelluksen merkeissä: - Ota kaikki varusteet mukaan jos aiot syvälle. Eräässä Algheron urheilutavarain liikkeessä näin kompressorin. Kai sieltä ilmaakin saa. Sukellusvarusteita myydään useassa eri liikkeessä. - Kannattaa vuokrata auto (suht. halpaa). - Hyviä kohteita ovat: Capo Falcone ja Stintinon rannat (paikoin öljyn saastuttamat). Capo Caccia (Barracuda-kerhon sukelluskoulu). Bosa Marina lähellä Bosan kaupu nkia. Nämä molemmat kohteet ovat puhtaat. On sekä kallio- että hiekkarantaa. Jos on aikaa ja rahaa voi käväistä Sardinian eteläpääsSä: Portoscus j.ne. Koillisessa on Costa smeralda , joka on tunnettu todella rikkaitten miesten rantana , mutta kyllä sinne johonkin onkaloon köyhäkin mahtuu dyykaamaan. Jos aiot viettää todellisen disko- ja remuloman Etelän auringon alla älä erehdy matkustamaan Sardiniaan. Sardinia on melko " diskoton" • rauhaa ja luontoa rakastavien ihmisten saari. 21

((

HE GITYSAUTOMAATTI korkeatasoista DRÄGER sukelluslaitetekniikkaa -

käytössä kaikkialla maal1massa

testattu 90 m:n syvyyteen asti

pienin mahdollinen hengitysvastus

ei grammaakaan liikaa tai Illan vähän turvallisuutenne kustannuksella

Liitin Oy Bulevardi 1 00100 Helsinki 10 puh. 601477 Varasto: Karhunkierros 3 01640 Vantaa 64 puh. 848166

URHEILU

SUKELTAJA Toimitusneuvosto ORA PATOHARJU PENTTI PUHAKKA HENRIK ROSENIUS HENRIK RENVALL MAURI VALLEMA ERKKI METSAVUORI

Suomen Urheilusukeltajain liiton äänenkannattaja. Ilmestyy 4-6 kertaa vuodessa. Kustantaja Suomen Urheilusukeltajain liitto ry.

Puheenjohtaja Pentti Nyrönen Puistokatu 5 10900 Hanko Puh. 911/81598

Lehteen tarkoitetut kirjoitukset on osoitettava toimitus-sihteerille. Lehti postitetaan niille rekisteröidyille sukeltajilIe joiden osoitteet kerhot ovat toimittaneet liitolle ja joiden jäsenmaksut on maksettu. Muuten on lehteä saatavana postiennako"a liiton toimistosta.

Puheenjohtaja Peter Jansson Lumikontie 1 20240 Turku Puh. k. 921/402561

Liiton tOimistonhoitaja Kaisa Nuoramo, puh. toimeen 418611/220, os. Suomen Urheilusukeltajain liitto ry., Topeliuksenkatu 41 a 00250 Helsinki 25.

Päätoimittaja Erkki Metsävuori Huvilak. 10 83500 Outokumpu Puh. 97351/5999

JOHTOKUNTA 1975 Toimitussihteeri Vesa Eronen Saarijärventie 14 C 12 40200 Jyväskylä 20 Puh t 941-12980 k 941-214471

Puheenjohtaja Henrik Renvall Maurinkatu 4 B 14, 00170 Hels inki 17 Puh. k. 90/655537, t. 90/418511/332

Ilmoituspäällikkö Kati Lagerstam Putouskuja 26 98 01600 Vantaa 60 Puh. k. 90-538658

Siht eer i Kati Lagerstam Putouskuja 2 E 98 01600 Vantaa 60 Puh . k. 90/538658 ,

Hinnat Vuosikerta 1/6sivu 1/3 sivu 1/2sivu 1/1 sivu Lisävärit 22

KOULUTUSJAOSTO 20 mk 160 mk 240 mk 440 mk 550 mk 160 m/väri.

TIEDEJAOSTO

Pu heenjohtaja Mauri Vall ema Tähystäjänkuja 10 41160 Tikkakoski Puh . k. 941/751905 , t. 941/751422

URHEILUJAOSTO

Jäsenet Kalle Lehtivuori, Keitinmäentie 17-19 A 23 40630 Jyväskylä Puh. k. 941/241609, t. 941/18281 Mauno Kaivo Merikatu 43 C 12 02470 Obbnäs Puh. k. 90/2980246, 1., 90/290211 Meri Lahtinen Pähkinätie 12 A 1 01710 Vantaa 71 Tom Mattson TKY 5 B 34 Otaniemi Puh. 90/4682090 Erkki Mersävuori HuvilaK. 15 83500 Outokumpu Puh. 9735115999 Ilpo Raatikainen Valtakatu 66-68 45700 Kuusank osk i Puh. k. 951 / 48477 , t. 951 / 89999 Kalevi Turkka Nirvanpetl onkatu 2 A 33730 Tampere 73

••

•

II I Operaatio Januksen sukeltajat tekivät maailmanennätyksen työskentelemällä kahdeksan vuorokautta meren pohjalla 250 metrin syvyydessä Ajaccio-Iahdella. Heidän rannekellonsa olivat nimeltään Omega Seamaster 600 ProfessionaI. Kun komentaja Cousteau tarvitsi kelloa kokeisiinsa, joissa testattiin ihmisen kykyä työskennellä 500 metrin syvyydessä, valitsi hänkin Omega Seamaster 600 sukeltajankellon. NASA valitsi tiukkojen vertailevien testien perusteella astronauteille virallisen avaruuskellon. Ainoa kello, joka läpäisi ehjänä nämä vaativat tulikokeet, oli nimeltään Omega Speedmaster. Ensimmäinen kuussa pidetty ke: 10. Speedmaster on vakiovarusteena jokaisella astronautilla avaruudessa. Omega Speedmaster on maailman kokenein astronautti: viisi kuumatkaa ja 44 avaruuslentoa. Todellakin; jokaista vaativaa ja vaarallista ammattia sekä urheilua varten on olemassa oma Omega. Kello, joka on testattu tiukemmissa olosuhteissa kuin mihin käytössä koskaan joutuu. Esimerkiksi jokainen Omega sukeltaJan!,ello testataan olosuhteissa, jotka taavat hyppyä valtameren kaksinkorkeudelle. kertaisesti ML Everestin Kun enti· sestäänkin.

Omega Seamaster 600 sukeltajankello testataan kaasukammiossa heliumilla. Heliumkaasun molekyylit ovat veden molekyylejä pienempiä. Siksi heliumkaasu pystyy tunkeutumaan sinnekin minne vesi ei pääse. Siis: jos kello on kaasutiivis on kello todella vesitiivis. Kaasutestauksemme on osoittanut, että Seamaster 600 on sata kertaa vesitiiviimpi kuin Apollo avaruusalus. Koska sukeltajille sekunnitkin ovat ratkaisevia, sijoitimme supertiiviisiin kellonkuoriin kaliiperi 1000 koneiston. Tietokoneen suunnitteleman korkeajaksoisen ja kestävän tarkkuuskoneiston. Omega vesitiiviitten kellojen malleissa on valinnan varaa. Jos harrastuksiinne kuuluu aarteenetsintä merenpohjalla, valitkaa itsellenne luotettava Omega sukeltajankello. Jos ystävänne tekee mielellään vesi sateessa,. riittää hänelle jokin Omega. Tulkaa valtuutettuun Omeliikkeeseen tutustumaan gaan. Kokeilkaa miltä vesitiivis Omega näyttää Teidän ranteessannc.

OMEGA

SUOMEN URHEILUSUKELTAJAIN Lllno (SUSL)

ESTI

SUKELL

Urhei Iusukeltajain sukell usurhe

i turvallisen ja monipuolisen uksen edist채miseksi.

Jokainen terve, 1 ja rikkaaseen maai sukelluskurssin.

Kokkola 1975 Keski-Pohjanmaan Kirjapaino Oy