MERIMETSO PHALACROCORAX CARBO JUHLAPUKUINEN MERIMETSO on upea ilmestys. Pitkä, ojennettu kaula ja tunnusomainen lento, joka välillä katkeaa liitoon, paljastavat lajin. Uivan merimetson nokka osoittaa viistosti ylöspäin kuin tikari. Miltei mustien merimetsojen pesimäluoto hohtaa ulosteesta valkoisena. Syksyllä voi nähdä jopa satojen merimetsojen kalastusparvia. Komeaa merimetsoa karsastetaan suotta. Se on Suomen merialueilla paluumuuttaja, joka on lisääntynyt nopeasti etenkin Itämeren rehevöitymisen myötä. Ennen uutta tulemistaan merimetsoja pesi täällä 1700-luvulla. Merimetson väitetään aiheuttavan kalataloudelle taloudellisia tappioita, mutta tutkimustieto ei tue näitä väitteitä. Silti epäluulo on suurta ja rauhoitettuun merimetsoon kohdistuu vainoa.
KALATIIRA / LAPINTIIRA STERNA HIRUNDO / STERNA PARADISAEA TIIRAT OVAT PITKÄPYRSTÖISIÄ, pitkäsiipisiä ja lähes valkeita lokkilintuja, joilla on punainen nokka ja musta päälaki. Kalatiiran erottaminen sitä hieman sirommasta lapintiirasta vaatii harjaannusta. Kalatiiran nokassa on musta kärki. Lapintiiran pyrstö ulottuu linnun istuessa siipiä ulommas ja sen jalat ovat hyvin lyhyet. Molemmat tiiralajit esiintyvät rannikkoalueillamme, mutta kalatiira on nykyään lapintiiraa harvinaisempi. Lapintiira on pitkämatkaisin muuttolintumme. Se pesii ja talvehtii alueilla, joilla aurinko on lähes jatkuvasti taivaalla. Toukokuisessa soidinlennossa tiirat kohoavat kiihkeästi äännellen jopa satojen metrien korkeuteen, josta ne yhtäkkiä pudottautuvat syöksyyn ja laskeutuvat pesimäluodon lähettyville.
Suomessa pesivät merimetsot talvehtivat Länsi- ja Keski-Euroopassa.
Sukeltaja 2/2014 29