Issuu

6,50 €

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI 2/14

W W W . S U K E LTA JA . F I

u t s i l l Osa a j i k lu n y y l e kys

Sukellus vedenalaisiin

selleihin

Tunnetko

saariston lintuja?

Yllättävä kohde:

räjäytetty laivamoottori

Tursaat viihtyvät

piilosilla

TEE ITSE HABITAATTI | ESPANJALAISSEIKKAILIJAT POHJANLAHDELLA | TOP3 SUKELLUSSOVELLUKSET

Märkliga släktingar i havet! Fjäderstjärna, mosaikormstjärna & kragollonmask Lär dig allt om sjöborrar, sjögurkor, sjöstjärnor och andra spännande arter i nya Nationalnyckeln. Beställ boken här: www.nationalnyckeln.se

Hästsjöstjärna Hippasteria phrygiana • Bild: Helena Samuelsson • www.nationalnyckeln.se

Sisältö 2/14 35 6 Julkaisija Sukeltajaliitto ry Radiokatu 20, 00093 VALO www.sukeltaja.fi

Päätoimittaja Markku Leinonen markku.leinonen@sukeltaja.fi Toimitussihteeri Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi Toimitus Kumppania Oy Virpi Hautamäki Pohjoisranta 11 D 28100 Pori puh. 044 587 2443 virpi.hautamaki@kumppania.fi Toimitusneuvosto Markku Leinonen, Stig Gustavsson, Virpi Hautamäki, Kristiina Karila, Veli-Matti Korppi-Tommola, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen, Susanna Kallama Taitto Kumppania Oy Hanna Hakala, Julia Hannula, Laura Karjalainen, Riikka Kurhela Kuvapankit IngImage, Dreamstime Ilmoitusmyynti Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156 vm.kt@kolumbus.fi Sukeltaja ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa Paino Eura Print ISSN 1237-1688

Vakiot 6 TYRSKYT: Jokisukeltajan

Sveitsi, arktinen sukellusseikkailu Pohjanlahdella, arvaamattoman ihastuttava mustekala, terveisiä kevätkokouksesta Seinäjoelta.

15 MITÄ KUULUU? Lue, mitä

seuroissa tapahtuu.

22 PERSOONA: Heli

Koskinen on uppopalloileva palotarkastaja Pirkanmaalta.

24 NORPAT: Snorklaajan 32 KUVA-ALBUMI:

avovesikausi alkaa.

PEKKA TUURI

Osoitteenmuutokset: puh. (09) 3481 2258 office@sukeltaja.fi

28 40

TERO KOSKI

JUHA KARLENIUS

Kannen kuva Markus Dernjatin

Ensimmäisen palautteen aika.

34 PAREMMAKSI KUVAAJAKSI: Haasteena

vähäisyys.

valon

Syvän veden kamera, hauska kalareppu uimavarusteille, kotimainen liiviuutuus, sukeltajan suosikkileffa.

35 VARUSTEET:

40 KAUDEN KOHDE:

Rahtilaiva M/S Coolaroon

Päivitykset 16 PÄIVÄMATKALLE Viron 26 KOEKÄYTÖSSÄ 28 TUNNETKO

moottori. 42 AJATTELEMISEN AIHETTA: Varaudu

hätätilanteisiin

merellä.

Quick Neck -kiinnitysjärjestelmä.

nämä merilinnut?

36 KELA pelastaa 38 OJAMOLLE

vedenalaiseen vankilaan.

tiukan paikan tullen.

valmistui habitaatti talkoovoimin.

Simo Sukeltaja: Mikä on paras paikka sukeltaa talvella? 43 % Päiväntasaaja +/- 100 km 10 % Uima-allas 41 % Avanto 6 % Ei mikään. Talvella hiihdetään.

SEURAAVAKSI KYSYMME:

Mikä on tärkein asia sukellusaluksella? Vastaa Facebookissa! Löydät sivun hakusanalla Sukeltajaliitto ry.

n e s k u a v u k s u l Sukel lpailut SM-ki Sukelluskuvauksen Suomen mestaruus ratkotaan jälleen. Kilpailuun osallistuminen on oiva tapa saada palautetta omista kuvista/ videoista sekä tuoda hienoja vedenalaisia näkymiä esille koko sukeltajayhteisön iloksi. PETTERI VILJAK

AINEN: BOO BO

Sarjat: A

Makrokuvat

Normaali-/laajakulmakuvat, kotimaa

Normaali-/laajakulmakuvat, ulkomaat

Allaskuvat

Teemasarja: Mansikkapaikka

Sukellusaiheiset pintakuvat

Videot

Nuorten sarja

O (SUKELLUSK

UVAUKSEN SM -KI

LPAILU 2013, UL

KOMAA-SARJA)

Osallistuja voi lähettää jokaiseen sarjaan korkeintaan kolme teosta CD-/DVD-levylle tai muistitikulle tallennettuna. Mukaan tulee liittää osallistujan yhteystiedot, seuran nimi sekä lista nimetyistä kuvista/videoista. Työt toimitetaan osoitteella Sukeltajaliitto ry, Radiokatu 20, 00093 VALO. Niiden tulee olla Sukeltajaliiton toimistolla sääntöjen mukaan viimeistään 1.11.2014. Koska 1.11. on lauantai, hyväksytään kisaan mukaan viimeistään maanantaina 3.11.2014 klo 16 mennessä Liiton toimistolle saapuneet työt. Kilpailu on avoin kaikille Liiton jäsenseurojen jäsenille sekä Liiton henkilöjäsenille. Lue kilpailun säännöt ja tarkemmat ohjeet www.sukeltaja.fi Materiaalit > Lajikohtaiset dokumentit > Sukelluskuvaus.

Osallistu kilpailuun 3.11. mennessä!

Vastaa ja voit voittaa kameran! Mitä teemme hyvin ja missä olisi parantamisen varaa? Millaisia juttuja haluaisit lukea?

Haluamme kehittää lehteä jatkuvasti niin, että se on ilahduttava lukuelämys joka kerta. Vastaa kyselyyn 11.5. mennessä klikkaamalla www.sukeltaja.fi etusivun banneria.

Vastanneiden kesken arvotaan Sony HDR-AS30V Action Cam -kamera sekä Sukeltaja-tuotepalkintoja! Sonyn Action Cam soveltuu erinomaisesti sukellusreissujen taltioimiseen. Kamera ei vettä säikähdä, se on kompaktin kokoinen ja SteadyShot-ominaisuus tasoittaa kovimmatkin töyssyt. Erikseen ostettavan kotelon avulla on mahdollista kuvata koko sukellus jopa 60 metrin syvyyteen saakka. Kamera on pakattu loisto-ominaisuuksilla, kuten 16.1cmegapixelin Exmor R CMOS -kennolla, joka takaa valovoimaiset kuvat. Lisäksi kuvien jakaminen ja kameran liittäminen muiden laitteiden kanssa onnistuu WiFi- ja NFC-yhteyksien avulla.

Palk arvo innon on no in

319 €

MIKKO VOIPIO

Kerro mielipiteesi Sukeltaja-lehdestä.

Pääkirjoitus

Mediamyllyssä surun keskellä SUKELLUSVUOSI 2014 on alkanut ikävissä merkeissä. Uutisia sukellusonnettomuuksista on tullut jo useampia. Voimakkaimmin suomalaista sukellusyhteisöä on koskettanut Norjan Pluradalenin luolastossa tapahtunut onnettomuus, joka vaati kaksi kuolonuhria. HETI ENSIMMÄISTEN tiedonrippeiden jälkeen tuli Sukeltajaliiton toimistoon ja Norjassa olleiden sukelluskavereille medialta valtava kysymysten tulva. Sukeltajaliiton tehtävä tällaisessa tilanteessa on antaa julkisuuteen asiallista, faktoihin pohjautuvaa tietoa. Liitolla ei ole kuitenkaan sellaista lakiin perustuvaa asemaa,

sensa perusteella laadittiin tapahtumien kulusta tiedote, joka julkaistiin Liiton internetsivuilla ja annettiin tiedoksi medialle. TIEDOTUSVÄLINEISTÄ SEURATTIIN,

kuinka viranomaiset tekivät päätöksen olla noutamatta sukeltajia luolasta, koska se olisi liian suuri riski pelastajien omalle turvallisuudelle. Päätös oli ymmärrettävä, mutta aiheutti varmasti suurta tuskaa omaisille ja ystäville. KAIKESSA HILJAISUUDESSA kokeneiden suomalaisten luolasukeltajien ryhmä valmisteli huolellisen nosto-operaation ja

On tärkeää, että meihin luotetaan ja onnettomuuksista tai läheltä piti -tapauksista raportoidaan. joka oikeuttaisi saamaan tietoa suoraan viranomaisilta. Tieto onnettomuuksista tuleekin epävirallisia kanavia pitkin. Siksi on tärkeää, että meihin luotetaan ja onnettomuuksista tai läheltä piti -tapauksista raportoidaan. ONNETTOMUUDESTA SELVINNEET sukeltajat halusivat ja pystyivät tuoreeltaan kertomaan asiasta. Heidän kertomuk-

toteutti sen menestyksekkäästi. Menehtyneet sukeltajat tuotiin pintaan, ja ryhmä ilmoittautui Norjan poliisille. Ryhmä rikkoi poliisin asettamaa sukelluskieltoa, mutta tämä jäi uutisoinnissa toisarvoiseksi sen helpotuksen rinnalla, mitä teko merkitsee sukeltajien läheisille. Kansalaistottelemattomuuteen Sukeltajaliitto ei halua kannustaa, mutta tässä poikkeuksellisessa tapauksessa sille oli

niin hyvät perustelut, että viranomaisetkin näyttävät sen tunnustavan. SUKELTAJALIITON ROOLI tässäkin tilanteessa oli välittää ryhmän selvitys nostooperaatiosta medialle ja siten edistää tapauksen asiallista ja ripeää käsittelyä julkisuudessa. Liitolla oli myös osoittaa päteviä asiantuntijoita median tarpeisiin. Pääsääntöisesti uutisointi olikin asiallista. Sukeltajaliitto jatkaa työtään sukellusturvallisuuden edistämiseksi kouluttamalla ja kehittämällä turvakäytäntöjä. HALUAN SUKELTAJALIITON EDUSTAJANA

kiittää kaikkia nosto-operaatioon osallistuneita tästä suurella sydämellä tehdystä viimeisestä palveluksesta ystäville. Tunnemme, että koko sukeltajayhteisö myötäelää onnettomuuksissa läheisensä menettäneiden surussa.

MARKKU LEINONEN

päätoimittaja, varapuheenjohtaja markku.leinonen@sukeltaja.fi

Sukeltaja 2/2014 5

Tyrskyt

o t t e i v n e s k u n n a Juh Sveitsin malliin

TEKSTI JA KUVAT JUHA KARLENIUS

SUKELLUSMAHDOLLISUUDET SVEITSISSÄ OVAT MELKO RAJALLISET, TOISIN KUIN MERENRANTAMAILLA JA SUOMEN SISÄVESIKOHTEILLA. MUTTA KYLLÄ VUORIMAASSAKIN ON TUTUSTUMISEN ARVOISIA KOHTEITA. JÄRVISSÄ ON KIRKKAAT VEDET JA PALJON KALOJA.

YKSI mielenkiintoisimmista kohteista on Etelä-Sveitsissä Verzasca-laaksossa virtaava joki. Talvisin sateisina aikoina ja keväisin lumen sulaessa joki täyttyy mutaisesta vedestä, mitä on vaikea ymmärtää vieraillessa jokilaaksossa kesähelteellä. Joessa on mitä kirkkain vesi, ja jos ylhäällä vuorilla ei ole satanut, virtaamakin on kohtuullinen. On kuitenkin muistettava, että virta tuo aina omat haasteensa joessa sukeltamiseen tai uimiseen. Vuosittain tulee uhreja, kun ihmiset luulevat pysty-

6 Sukeltaja 2/2014

vänsä uimaan rauhalliselta näyttävää virtaa vastaan. TURVALLISUUDESTA EI TINGITÄ

Lauantaiaamun sateet estivät sukeltamisen aamupäivällä, mutta iltapäivän aikana pääsimme veteen ihastelemaan näkymiä. Kaloja ei joessa ole paljoakaan, mutta itse huomasin molempina päivinä jokusen uiskentelijan. Pohjan pöllyttämisestä ei ole pelkoa, koska virta vie mahdollisen irtohumuksen mennessään. Ainoa syy, miksi näkyvyys voi

olla huonompi on se, että vuorilla on satanut ja muutaman tunnin kuluttua sadevesi on sukelluskohteilla. Tämä voi myös olla este sukeltamiselle.Virtaama kasvaa kapeassa uomassa helposti: kaksi metriä sekunnissa on jo liikaa uimareille ja sukeltajille. Sukeltaminen on kuitenkin turvallista ja kokemuksena mahtava, kun sukeltaa vastuullisten matkajärjestäjien kanssa. Matkanjärjestäjä piti huolta, ettei matkan varrella tullut ikäviä yllätyksiä. Matkalaisille pidettiin lyhyt teoria siitä, miten sukelluskohteessa

Matkalaukku

Virtaava vesi on muokannut huikean kaunista kalliota.Virta on toisaalla erittäin voimakas johtuen joen pohjan muodoista. Joka paikassa ei voi sukeltaa.

Kivisillan alue on suosittu sukelluskohde paikallisten keskuudessa.

toimitaan ja mistä kohtaa veteen voi mennä turvallisesti. Turvaköysi vietiin kiinni toiselle rannalle siltä varalta, että nousukohtaan ei olisi jostain syystä päässyt ja joutuisi virran vietäväksi. Myös nousupaikka merkittiin pohjaan asetetulla köydellä, jonka toinen pää oli kiinni kiveen kiinnitetyssä renkaassa rannalla. HYVÄT YÖPYMISMAHDOLLISUUDET

Itse olin Waterworldin järjestämällä viikon-

loppumatkalla. Hintaan kuului liikkeen oma Verzasca-kurssi ja majoitus.Varusteet sai myös vuokrattua sieltä. Minulla tosin oli kuivapuku mallia Loitokari, ja se herätti taas kerran ihmetystä. Paikalliset olivat märkäpuvuilla liikkeellä ja sitä olisin kaivannut minäkin.Veden lämpötila vaihteli 9 ja 16 asteen välillä. Sukelluspäivät olivat lauantai ja sunnuntai. Sukelluksia oli mahdollista tehdä kolmekin päivässä. Syvyydet ei päätä huimanneet, toisin kuin näkymät pinnan alla ja pinnal-

la.Virtaava vesi on syönyt kallioon upeita muotoja. Sukelluskohteiden lähellä on useampia majoitusvaihtoehtoja, joiden palveluihin kuului muun muassa ilman täyttö. Majapaikoissa on maan hintatasoon nähden edulliset hinnat ja hyvää ruokaa. Koska kohde on lähellä Sveitsin ja Italian rajaa, tapaa siellä sukeltajia molemmista maista. Alue, jossa sukelluskohteet sijaitsevat, ei ole iso, mutta jo pinnanpäällisten maisemienkin takia se on käymisen arvoinen.

Sukeltaja 2/2014 7

POCO ACEDO, JESUS NORIEGA

Tyrskyt

Seikkailijat jäällä ESPANJALAISET SEIKKAILIJAT PACO ACEDO, 37, JA JESUS NORIEGA, 42, HIIHTIVÄT HELMIKUUSSA 150 KILOMETRIN MATKAN POHJANLAHDEN YLI OULUSTA LUULAJAAN. MATKALLA HE TEKIVÄT MYÖS SUKELLUKSIA JÄÄN ALLE SEKÄ OTTIVAT NÄYTTEITÄ VEDESTÄ JA JÄÄSTÄ METSÄHALLITUKSELLE.

RETKI oli

harjoitusta toukokuussa Pohjoisnavalle tehtävää Subpolar 90 degrees -tutkimusretkeä varten, jolloin Paco ja Jesus muun muassa tekevät sukelluksia Pohjoisnavan alle. Suomesta he löysivät Pohjoisnapaa mukailevat olosuhteet leudosta talvesta huolimatta. Oulun Sukelluskeskusta pyörittävä Tomi Väisänen toimi yhteistyökumppanina. Paco on parivaljakon sukellusasiantuntija, ja hän on kehittänyt varustustaan omien Grönlannin,Venäjän ja Islannin jääsukellustensa kokemukseen perustuen. Painon vähentämiseksi hän on karsinut varustustaan: muun muassa painovyönä oli repullinen kiviä, jotka voidaan sukellusten jälkeen jättää matkasta. Pulloa Paco pitää etupuolellaan. Alentimessa hänellä on vain yksi annostin, kuivapuvun letku ja sormuksen kokoinen painemittari.

KUNNIANHIMOINEN JA KOKENUT PARIVALJAKKO

Pacon Acedon mukaan jokaiselle on maailmassa oma paikka, ja hänelle se on jää ja jään alla sukeltaminen. Tämä entinen musiikinopettaja perusti kotikaupunkiinsa Cordobaan sukelluskeskuksen ja ryhtyi suunnittelemaan omia tutkimusretkiä. Idea sai alkunsa jo vuonna 2001. Paco oli New Yorkissa ja sattumalta WTC-tornien juurella, kun toinen torni luhistui. Tuona hetkenä Pacon elämä sai uuden suunnan.

8 Sukeltaja 2/2014

Jesus Noriega on 42-vuotias kolmen lapsen isä. Hän syntyi ilman oikeaa kämmentä. Jesus on kilpaillut useissa para-triathlonkisoissa, ja hän oli myös mukana maailman ensimmäisellä vammaisten tutkimusretkellä Pohjoisnavalle. Jesus on aiemmin hiihtänyt pitempiä matkoja, joten hänen osaamisensa jäällä liikkumisesta, jään liikkeen analysoimisesta ja riskitilanteiden tulkitsemisesta oli arvokasta tietoa retkellä. ROHKEASTI RISKIT TIEDOSTAEN

Haasteita sukelluksille asettivat muun muassa laivojen liikkeet, avoimet vedet (tätä varten heillä oli puhallettava kanootti) ja jään liikkeet. Pohjanlahden ylitys ei sujunut aivan suunnitellusti. He joutuivat matkaamaan pitkään suoraan pohjoiseen, ennen kuin löytyi riittävästi kiinteää jäätä. Sukelluksia he pystyivät tekemään vain pari, sillä vesi on todella tummaa, eikä auringonvaloakaan päässyt veteen pilvisyyden vuoksi. KRISTIINA KARILA

Seuraavaksi miesten retki suuntautuu Pohjoisnavalle. Retkeä voi seurata osoitteessa www.pacoacedo.es sekä Facebooksissa sivulla Subpolar 90.

Kirja

Taitomerkit

Kaunis ja

kannustavat oppimaan

perusteellinen

SUKELTAJALIITON uusi

harrastemateriaali, Räpylänjäljet, tuo lasten- ja nuorten sukellusharrastukseen hauskan tavan oppia uusia taitoja ja asioita. Opettele, harjoittele ja näytä että osaat! Suoritetusta tehtävästä saat taitomerkin vihkoosi, josta voit seurata edistymistäsi. Pääsetkö Kultatasolle asti? Ohjaajalle Räpylänjäljet-taitomerkkimateriaali tarjoaa innostavan tavan opettaa sukellukseen ja vesielämään liittyviä tietoja ja taitoja sekä ideoita harrastuskertojen suunnitteluun. Taitomerkkien kertymistä seuraamalla näkee, millä tasolla harrastaja taidoiltaan on.

merkit

VALMIIIS! 3.1..indd 1 2/7/2014 12:55:06 PM

Räpylänjäljet-materiaali antaa mahdollisuuden luoda seuroihin aktiivista harrastustoimintaa ja antaa ideoita koko seuran yhteiseen tekemiseen. Materiaalia voidaan lämpimästi suositella myös aikuisille! Räpylänjäljet-materiaalipaketit ovat tilattavissa www.sukeltaja.fi verkkokaupasta. HELI HALAVA

STIG GUSTAVSSON

Taitomerkkimateriaali.indd

VIIME vuonna

RÄPYLÄNJÄL JET

Snorkkelisukelluksen lajitaito

Hylkyseminaarissa runsas tarjonta VENEMESSUJEN yhteydessä järjestetty Hylkyseminaari keräsi jälleen täyden salin. Aihetta lähestyttiin monesta näkökulmasta.Vedenalaisen kulttuuriperintömme suojelua ja tutkimusta käsittelivät Museoviraston Maija Matikan ja Riikka Alvikin luennot. Osa luennoista vei kuulijan hylyille: Jouni Polkko esitteli syviä museohylkyjä, Juha Lauro kertoi priki Fenixistä ja Divers of the Dark -ryhmän Janne Suhonen ja Antti Apunen venäläisestä sukellusvene Sch-311:stä. Oikeustieteen opiskelija Ville Peltokorpi kysyi puheenvuorossaan, menikö Ahvenanmaan shamppanjahylyn tapauksessa kaikki ihan oikein. Runsaasti keskustelua herätti Ari Heinilän luento hylynryöstelystä. Heinilä lähtisi ratkomaan ryöstelyongelmaa perustamalla internetsivuston, jonne sukeltajat voisivat viedä havaintojaan hylyistä ja niiden kunnosta. Seminaaria edeltävänä päivänä uutisoitu Norjan luolasukellusonnettomuus vakavoitti keskustelua. Tilaisuuden alussa 400-henkinen seminaariyleisö kunnioitti menehtyneiden sukeltajien muistoa viettämällä hiljaisen hetken.

julkaistu kirja Ruotsin piikkinahkaisista ja esiselkäjänteisistä on näyttävä ja erittäin kattava teos, joka kuvailee Ruotsin 72 piikkinahkaislajia ja neljä esiselkäjänteislajia 255 sivulla. Teos on osa kirjasarjaa, joka kattaa kaikki Ruotsin monisoluiset kasvit, eläimet ja sienet (Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna). Sarjan tarkoitus on tuoda kyseiset eliölajit kaiken kansan tietoisuuteen, ja ainakin luetun kirjan perusteella hommaan on suhtauduttu vakavasti. Kirjan alkuosa käsittää yleistä tietoa lajien tieteellisestä luokittelusta sekä lajien systematiikasta ja evoluutiosta. Asiat on esitetty selkeästi ja havainnollistaen, joten sisällön ymmärtäminen ei vaadi aikaisempaa perehtyneisyyttä aiheeseen. Kirjaan on lukijaa ajatellen sisällytetty sekä ohjeet kirjan käyttämiseen että kattava sanasto. Lisäksi kirjasta löytyy tietoa esimerkiksi piikkinahkaisten ja esiselkäjänteisten elintavoista, lisääntymises-

tä ja loisista. Selkeytensä ja yksityiskohtaisuutensa ansiosta kirja voisi hyvin toimia oppikirjana. Lajikuvaukset sisältävät lajin tuntomerkit, elintavat ja levinneisyyden kuvailun.Valitettavasti levinneisyyskartat loistavat poissaolollaan. Jokaista lajia kohden on myös vähintään yksi havainnollistava piirroskuva. Lajikuvauksia edeltävät lyhyet luokka-, lahko-, heimo- ja sukukuvaukset, joiden avulla eri lajien keskinäinen sukulaisuus hahmottuu hyvin. Kirjan kaikki piirrokset ja kuvat ovat upeita ja sivujen ulkoasu on selkeä. JANICA BORG

Kirjan käyttäjäystävällisyyteen on selvästi panostettu.

KRISTIINA KARILA

Sukeltaja 2/2014 9

Tyrskyt Jouko Laitisen ja Harri Niemisen vahdinvaihto tehtiin sujuvasti keskustellen ja asioita yhdessä läpikäyden.

Seminaarista eväitä kouluttamiseen SUKELTAJALIITON koulutusaiheinen

TAMPEREEN URHEILUSUKELTAJISSA VAIHTUI LYHYEN AJAN SISÄLLÄ NELJÄ KESKEISTÄ TOIMIHENKILÖÄ: PUHEENJOHTAJA, SIHTEERI, KOULUTUSVASTAAVA JA RAHASTONHOITAJA. ISOSSA seurassa näin merkittävään muutokseen valmistauduttiin hyvin ja ajoissa. – Kun viime vuonna kävi selväksi, että muutoksia tulee, ryhdyimme täydentämään vuosikelloja valmiiksi.Vuosikello on dokumentti, joka kertoo, mitä tehtäviä kussakin toimessa tulee tehdä ja mihin aikaan vuodesta. Näin kaikki tulee hoidettua ajallaan.Vuosikellosta uuden toimihenkilön on helppo seurata, mitä tulee tehdä. Näin isossa seurassa hoidettavia asioita on paljon, kertoo seuran entinen puheenjohtaja Harri Nieminen. Se, että näin monta toimihenkilöä vaihtui pienen ajan sisällä, on osaltaan sattumaa. Rahastonhoitajan vaihdos tapahtui jo ennen vuodenvaihdetta, suhteellisen pitkällä siirtymäajalla ja taloushallintajärjestelmän muutoksen yhteydessä. – Itse olen ollut seuran eri toimissa jo varsin pitkään ja puheenjohtajana neljä vuotta. Koin, että oli aika väistyä ja antaa tilaa uusille näkökulmille, jotta seura kehittyisi edelleen, hän sanoo.

TOIMINTA JATKUU MÄÄRÄTIETOISESTI

Uusi puheenjohtaja Jouko Laitinen on kokenut saavansa paljon tukea ja neuvoja perehtyessään tehtäväänsä. – Minusta tässä vaihdoksessa näkyy, että seura on hyvässä kunnossa. Kaikki on mietitty etukäteen, joten seuran toiminta on jatkunut sujuvasti ja rauhallisesti ilman tempoilua. Kun perustoiminta sujuu hallitusti, on helppo suunnitella uutta. Liika hektisyys ei tue innovatiivisuutta, hän sanoo. Jouko Laitinen listaa vinkkejä seuran uutena toimihenkilönä aloittavalle: – Pidä tiiviisti yhteyttä seuran keskeisiin toimijoihin ja pyri lähelle jäseniä. Edeltäjän toimintamalleja ei tarvitse yrittää kopioida, vaan tuo seuran käyttöön omat vahvuutesi. Pohdi sitoutumisen astettasi; ei ole hyvä ryhtyä toimeen toinen jalka valmiiksi oven välissä.

KRISTIINA KARILA SARI NUOTIO

Hallittu muutos on hyvästä

teemaseminaari järjestettiin Helsingissä 18.1. Seminaariin oli koottu aiheita koulutuksen eri näkökulmista sekä suoraan sukellukseen liittyen että yleisemmällä tasolla. Erityisesti kiitosta saivat Juha Tähtiharjun esitys Urheilusukeltajien Sukella Suomessa -kurssista sekä Matti Luoman ja Ismo Marttisen esitys Saimaannorppien ”Pappasukellus”-kurssista. Ensiksi mainittu kurssi opastaa ulkomailla peruskurssinsa suorittaneet turvallisesti Suomen vesiin, ja jälkimmäiselle voi osallistua, jos edellisestä sukelluksesta on vierähtänyt jo tovi ja haluaa uudelleen harrastuksen pariin. Keskusteluissa tuli esille se, että kouluttaminen koetaan edelleen mielekkääksi ja kouluttajat saavat siitä paljon myös itselleen. Yleisesti koulutusseminaaria pidettiin kiinnostavana ja hyödyllisenä, ja koulutusaiheet tulevat olemaan mukana teemaseminaareissa vastakin. Koulutusta voidaan käsitellä myös aluetapaamisissa, joita Liitto järjestää eri puolilla Suomea sekä esimerkiksi vuosikokousten yhteydessä.

KRISTIINA KARILA

Työkaluja urheilun psyykkiseen valmennukseen

Vinkki

SUOMEN Urheilupsykologinen Yhdistys ry (SUPY) on tuottanut oppaan avuksi urheilun psyykkiseen valmennukseen. Opas sisältää käytännön vinkkejä ja työvälineitä yksilön tai joukkueen henkisen suorituskyvyn parantamiseen. Oppaassa on tekstejä useista eri lajeista, kuten ultimate, tennis, taitoluistelu ja golf, mutta harjoitukset ovat hyvin siirrettävissä mihin tahansa lajiin. Opas on syntynyt SUPY:n Urheilupsykologin tietämys valmennuksen tueksi -projektiin liittyen. Opas on luettavissa ilmaiseksi e-julkaisuna osoitteessa www.e-julkaisu.fi/supy/noutopoyta/

10 Sukeltaja 2/2014

TOP3

OLLI LAPPI

Sukellussovellukset Testilaite: Samsung Trend Käyttöjärjestelmä: Android 4.0.4 ARI-PEKKA KAUTTO, JYVÄSKYLÄN DELFIINIT RY JA JYVÄSKYLÄN SUKELTAJAT RY

V-PLANNER SOVELLUS on ilmainen, mutta täysi toiminnallisuus edellyttää maksullista rekisteröintiä. Ehdottomasti suosikkisovellukseni ja ainut, josta on ollut aidosti hyötyä. Sovellus laskee etappitaulukot ja kaasunkulutukset yhtä luotettavasti kuin PC:llä toimiva isoveljensä ja toimii yllättävän hyvin kevyelläkin alustalla. Ainut ongelma on, että etappisuunnitelmaa ei voi tulostaa, mutta suunnitelman voi kätevästi lähettää sähköpostiin, tulostaa sieltä ja laminoida laminointikoneella.

DIVE SSI sovellus, josta löytyvät mm. sukelluksessa yleisesti käytettävät käsimerkit sekä SSI:n tsekkilistat ja sukellustaulukot. Sovellukseen kirjaudutaan sisään samoilla tunnuksilla kuin SSI:n verkkopalveluissa. Sovelluksella näkee suorittamansa kortit ilman lisämaksua. Sovelluksella voi hakea myös SSI:n sukelluskeskuksia, joita Suomesta näyttäisi löytyvän vain yksi.

ILMAINEN

PADI sovellus, jolla voi hakea PADIn sukelluskeskuksia ja esittää suorittamiensa PADI-kurssien kortit, jotka ovat ostettava sovellukseen lisähintaan, jos ei ole alun perin valinnut muovikortin asemasta sähköistä korttia. Kirjauduin sovellukseen omilla kouluttajatunnuksillani, ja kouluttajana minun olisi pitänyt saada sovellukseen ilmaiseksi korkein kouluttajakorttini. Sukelluskeskusten haku on luultavasti tärkeämpi ominaisuus ulkomailla kuin Suomessa, mutta haku vaatii mobiilidatan käyttöä ja voi tulla kalliiksi, jos ei pysty käyttämään wlan-yhteyttä.

ILMAINEN

Tyrskyt

Mystinen mustekala

ESSI HAVULA

Amphioctopus marginatus -lajilla on hauska tapa kuljettaa lonkeroissaan puolikasta kookospähkinän kuorta, jota se käyttää suojana saalistajia vastaan.

NILVIÄISIIN KUULUVAT MUSTEKALAT OVAT MONELLE TUTTUJA RUOKAPÖYDÄSTÄ FRITEERATTUINA MUSTEKALARENKAINA TAI ERILAISINA VÄLIMERELLISINÄ SALAATTEINA. KAAKKOIS-AASIASSA KUIVATTUA KALMARIA MYYDÄÄN NIIN MAKEINA KUIN SUOLAISINAKIN VÄLIPALATUOTTEINA KIOSKEISSA JA RUOKAKAUPOISSA.

termi ”mustekala” kattaa tursaat, kalmarit ja seepiat, lähes 900 lajia. Pääjalkaisiin lasketaan mukaan myös viitisen lajia helmiveneitä. Ne edustavat satoja miljoonia vuosia vanhaa pääjalkaistyyppiä, jolla vielä oli ulkoinen kuori. Moderneilla seepioilla ja kalmareilla kuori on muuntunut sisäiseksi tukirangoksi, tursailta se on kokonaan hävinnyt. Mustekaloja ei ole makeissa tai murtovesissä. Lähinnä Suomea sukeltaja voi nähdä meritursaan (Common Octopus, Octopus vul-

SUOMEN KIELEN

garis) Etelä-Englannin vesiltä. Se on yleinen Välimerellä, Azoreilla ja Kanariansaarilla melko matalissa vesissä. Loistava naamioitumiskyky ja tursaan taipumus viettää valoisa aika koloissa tekevät siitä hieman hankalan löytää. YÖSUKELLUKSEN VAAROJA

Kaakkois-Aasian sukelluskohteissa on helppoa löytää laaja valikoima erilaisia pieniä tursaita ja seepioita. Erityisesti yösukellukset voivat

Vuoden 2014 erikoisuutena Merimaailma SEA LIFE:n näyttelyssä ovat mustekalat. Lasin takaa pääsee katsomaan jättiläistursasta ja pienempiä pääjalkaisia niin tropiikista kuin kylmistäkin vesistä. 12 Sukeltaja 2/2014

www.fundive.fi REMONTTIMYYNTI !

MARKUS DERNJATIN

Kala

olla hyvin antoisia. Hyvin matalassa, jopa vuorovesialtaissa viihtyvää, golfpallon kokoista mutta hengenvaarallista sinirengastursasta (kymmenisen lajia, Hapalochlaena spp.) tavataan Etelä-Japanista Etelä-Australiaan yltävällä alueella. Sen purema voi olla tappava syljen sisältämän tetrodotoksiinin vuoksi, mutta eläin on hyvin arka ja syrjäänvetäytyvä. Tyynenmeren kylmissä vesissä viihtyviä, jopa seitsemänmetrisiä jättiläistursaita (Giant Pacific Octopus, Enteroctopus dofleini) voi nähdä Pohjois-Japanin, Alaskan ja Pohjois-Amerikan länsirannikon sukelluskohteissa. Vielä etelämpänä, Etelä-Amerikan länsipuolella kulkevassa Humboldtin merivirrassa, elää jopa puolitoistametrinen kalmarilaji (Humboldt Squid, Dosidicus gigas). Se saalistaa öisin tuhatpäisinä parvina, myös pinnan tuntumassa. Virtauksien siirtyessä kalmaria voidaan löytää yösukelluksilla muun muassa Meksikon edustalla tai jopa Monterey Bayn alueelta. Tämä kalmari voi olla aggressiivinen ja pystyy repimään normaalin sukelluspuvun kynsillä varustetuilla imukupeillaan helposti.

Fun Dive Oy Huoltopalvelut ”Olemme yhtä lähellä kuin lähin Siwa”

Fun Dive Oy Huoltaa valtuutettuna huoltoliikkeenä Apeks,Aqualung, Mares, Cressi, Poseidon ja Dacor regulaattorit. Lähetä regulaattorisi Fun Dive Oy Maariank 8. 20100 Matkahuolto Turku. Palautamme sen takuuhuollettuna 10 arkipäivän kuluessa lähimpään Matkahuollon toimipisteeseen. Maalishuhtikuussa 2014 palautus rahtivapaasti. Regu+annostaja +octo huoltotyö 50€ varaosat laskutamme erikseen

Fun Dive Oy www.dive.fi 0400-740436

Maariankatu 8 Turku, avoinna ti - pe 14-18 la 10-14

MARKUS DERNJATIN

JOUNI JAAKKOLA NÄYTTELYPÄÄLLIKKÖ, SEA LIFE

Tyrskyt

Terveisiä Liiton kevätkokouksesta

Hyviä ihmisiä tiedossa?

SUKELTAJALIITON KEVÄTKOKOUS PIDETTIIN 5.4. SEINÄJOELLA. KOKOUKSEN ISÄNTÄNÄ TOIMINUT LAKEUDEN SUKELTAJAT VIETTI SAMASSA YHTEYDESSÄ 40-VUOTISJUHLAANSA.

TILAISUUDEN aluksi Seinäjoen kaupungin edustaja Jyrki Kuusinen kertoi Routakallio-hankkeen etenemisestä. Hankkeessa Routakallion louhos alueelle suunnitellaan virkistysaluetta, jossa sukellus on keskeisessä roolissa. Läsnäolijat kunnioittivat alkuvuoden sukellusonnettomuuksissa menehtyneiden sukeltajien muistoa viettämällä hiljaisen hetken. Norjan nosto-operaatiossa mukana ollut Sami Paakkarinen otti vastaan koko nostoryhmän puolesta Sukeltajaliiton kiitokset kukkien kera. Kari Savolainen palkittiin CMAS P4-sukeltajakortilla, ja Liiton toimiston työntekijöitä palkittiin Liiton ansiomitaleilla.

Kokouksessa esiteltiin uudistettu, vuoden 2013 vuosikertomus, tilinpäätös sekä tilintarkastajan ja toiminnantarkastajan lausunto ja päätettiin tilinpäätöksen vahvistamisesta. Tilivelvollisille päätettiin myöntää tili- ja vastuuvapaus.Vuoden 2015 jäsenmaksut vahvistettiin ja päätettiin ehdollepanotoimikunnan asettamisesta. Kokous valtuutti toimikunnan täydentämään kokoonpanoaan vielä kahdella jäsenellä. Liiton Eettiset ohjeet vahvistettiin. Liiton syyskokous pidetään 11.10. Raahessa. Kokousta isännöi Mursut ry, joka viettää samassa yhteydessä 40-vuotisjuhlaansa. Tervetuloa syyskokoukseen!

EHDOLLEPANOTOIMIKUNTA etsii

henkilöitä asetettavaksi ehdolle Liiton hallitukseen, joka valitaan syyskokouksessa lokakuussa. Tänä syksynä valitaan Liitolle uusi puheenjohtaja sekä jäseniä hallitukseen erovuoroisten tilalle.

ONKO SINULLA HYVÄ EHDOKAS TIEDOSSA? OTA YHTEYTTÄ EHDOLLEPANOTOIMIKUNTAAN:

• Kari Savolainen, (pj) Joensuu kari.savolainen@sukeltaja.fi puh. 0500 760 858 • Sami Järvinen, Espoo sami.jarvinen@sukeltaja.fi puh. 0400 600 667 • Sauli Lalla, Uusikaupunki sauli.lalla@sukeltaja.fi puh. 044 090 6371 • Matti Anttila, Helsinki matti.anttila@sukeltaja.fi puh. 0500 621 791

KRISTIINA KARILA

Jäsenmaksut vuonna 2015 JÄSENYHDISTYKSET:

• aikuiset (2000 tai ennen syntyneet) 26 € • norpat (2001–2008 syntyneet) 13 € • kuutit (vuonna 2009 ja sen jälkeen syntyneet) 0 € • rinnakkaisjäsen (jäsen, josta Liitto saa yhden seuran kautta Liiton maksun voi olla rinnakkaisjäsenenä muissa seuroissa) 0 €

KRISTIINA KARILA

MUUT:

14 Sukeltaja 2/2014

• henkilöjäsenen jäsenmaksu 26 € • tukijäsen 1 000 € • yhteisöjäsen 260 €

Sukellusoppia kalojen keskellä Maretariumissa järjesti yhteistyössä Kotka Diversin kanssa Sukellus-teemapäivän lauantaina 15.3. Teemapäivässä vieraili lähes 200 ihmistä. Kotka Diversin puheenjohtaja Jari Hovikorpi esitteli seuran toimintaa ja eri sukelluslajeja snorkkelisukelluksesta sukelluskalastukseen. Esityksen aikana sukelluspari pulahti Maretariumin Itämeri-altaaseen, ja etenkin lapset seurasivat sukellusta nenä kiinni ikkunassa. Sukeltajat esittelivät muun muassa vara-annostimen antamisen sukellusparille ja merkkipoijun lähettämisen pintaan. Iltapäivällä esitettiin Sukeltajaliiton toiminnasta kertova Veden vallassa 1956–2006 -dvd sekä Jari Hovikorven kuvaesitys Kotkan sukellusmahdollisuuksista.Yleisöä kiehtoivat erityisesti alueen monet hylyt ja erilaiset vedenalaiset luontotyypit. Toinen Kotka Diversin pari sukelsi altaaseen, ja päivän päätteeksi Jari Hovikorpi kertoi ja esitti hienoja kuvia Norjan ja Punaisenmeren sukelluskohteista.

SARI SAUK

KONEN

AKVAARIOTALO Maretarium

SARI SAUKKONEN, MARETARIUM

Puheenjohtaja Jouni Hirvonen vastaanotti Sirpa Halttusen ojentaman tunnustuksen.

Toimintavalmiudessa

ja kerää voimia paikallislehden parissa ennen toukokuussa Kesälahdella järjestettävää Vapepa-yhteistoimintaharjoitusta, jossa hän joutuu tositoimiin.

ERNO OLKKONEN

PELASTUSNUKKE rentoutuu

Vuoden liikuntateko

Vesialueiden kartoittaminen on osittain luvanvaraista SEUROISSA ihmetellään, miksi viistokaikuluotaimen ominaisuus, jonka avulla voisi luoda omia karttoja, ei toimi Suomen merialueilla. Maahantuoja OPM International Oy vastaa, että kaikkien merialueiden ja sellaisten sisävesistöjen kartoittaminen, joissa on rajavyöhykettä, on Aluevalvontalain mukaan luvanvaraista. Lupia myöntää Pääesikunta.

JYVÄSKYLÄN Sammakoiden

aktiivinen rantojenpuhdistustoiminta sai tunnustusta, kun Keski-Suomen Liikunta ry palkitsi seuran 31.1. pidetyssä Urheilujuhlassaan Vuoden liikuntateko -tunnustuksella. Perustelujen mukaan Sammakot ry puhdistaa säännöllisesti Jyväskylän ja ympäristön rantoja ja mahdollistaa näin turvallisemman uimarantojen käyttämisen. Asian nosti esille viime kesänä löydetyt ruuveista kyhätyt ansat, joita oli siroteltu rantaveteen. Sammakoiden sukeltajat kävivät hakemassa vaaralliset rakennelmat pois. Sukeltaja 2/2014 15

Viro

Vedenalainen

vankilaâ€Šâ€† m

Vajaan tunnin ajomatkan päässä Viron pääkaupungista Tallinnasta sijaitsee Rummun kaupunki, jonka veden täyttämä avolouhos karulla vankila-alueella tarjoaa sukeltajille mahtavia elämyksiä.

a museo

DMITRI KOROBTSOV

TEKSTI VIRPI HAUTAMÄKI

Sukeltaja 2/2014 17

RUMMUN LOUHOSJÄRVESSÄ toimi Neuvostoliiton vallan aikaan avolouhos, jossa viereisen Murrun vankilan vangit louhivat liuskekiveä. Vankila suljettiin 1990-luvun alussa Viron tasavallan itsenäistyessä. Rummun vankilan idänpuoleisen aidan valmistuttua ei ollut enää tarvetta pitää vankilan ympäristöä kuivana. Louhoksen vesipumput sammutettiin, jolloin veden pinta nousi niin rajusti, ettei kaikkia kaivoskoneita ja louhinnassa käytettyjä laitteita ehditty poistaa alueelta. Louhoksen täyttyminen on jättänyt sukeltajille ainutlaatuisen kohteen tutustua veden valtaamiin rakennuksiin. Vesi on peittänyt louhoksessa pääosan entisen ammattikoulun alasta ja teollisuusalueesta, joka jäi vankilan idänpuoleisen aidan ulkopuolelle.

Parakkikylän löytäminen järven keskeltä vaatii paikallisen oppaan tai hyvää tuuria.

SEIKKAILU SELLEISSÄ JA KAIVOSPARAKEISSA

Vedenpohjassa on lukuisia rakennuksia sekä runsaasti kiinnostavia esineitä. Ensimmäiset kohteessa sukeltaneet kohtasivat louhosjärven pohjassa myöhemmin sieltä ylös nostetun vanhan kaivinkoneen. Vaikuttava nähtävyys on myös ihmisen ja luonnon yhdessä muokkaamat pystysuoraan laskeutuvat vedenalaiset kallioseinät.

Louhosjärvessä sukeltajaa odottaa mieleen painuva seikkailu veden valtaamassa, autioituneessa vankilamiljöössä rakennusten ja pienten, 3–4 metriä korkeiden, kuusten seassa. Erityisesti sukellusvalokuvaajalle Rummu on kohteena mielenkiintoinen.

PETTERI VILJAKAINEN

Veden valtaama vankilarakennus tarjoaa sukeltajille mielenkiintoisia hetkiä pinnan alla.

18 Sukeltaja 2/2014

LJAKAINEN

PETTERI VI BAS

SHARDEE RE LJAKAINEN

PETTERI VI

ERINOMAINEN TALVI- JA KESÄKOHDE

Louhos on syvimmillään 20 metriä ja keskisyvyys on noin 15 metriä. Se on suosittu elämyskohde niin kokeneiden sukeltajien kuin aloittelijoidenkin keskuudessa. Matalassa päässä vesi saattaa lämmetä kesällä jopa yli 20-asteiseksi. Näkyvyys on paras talvella ja keskikesällä, jolloin järven pohja- ja pintavesi ovat yhtä lämpimiä. Jään alla näkyvyys voi olla parhaimmillaan jopa 40 metriä.

Valonheittimet ovat yhä kiinni veden alle jääneessä vankilamuurissa.

LISÄTIETOJA VIRON SUKELLUSKOHTEISTA PAIKALLISILTA SUKELLUSKESKUKSILTA

Barrakuuda Sukeldumisklub www.barrakuuda.ee Panga Diving Resort www.panga.ee Helsinkiläinen Sea Safety järjestää Suomesta säännöllisesti matkoja Rummun louhokselle ja varsinkin Saarenmaalle yhteistyössä Barrakuudan kanssa.

PETTERI VILJAKAINEN

Puisten parakkien löytäminen syvästä päästä järven keskeltä vaatii paikallisen oppaan. Sen sijaan kolmen metrin syvyydestä pinnan yläpuolelle kohoavan vankilarakennuksen uumeniin pääsee tutustumaan omatoimisesti rannalta käsin. Pinnan alla sukeltajaa odottavat kaltereilla varustetut sellit. Valonheittimet ovat yhä kiinni pitkässä vankilamuurissa.

Sukeltaja 2/2014 19

Rummun retken yhteyteen on kätevästi yhdistettävissä sukellukset Tallinnan lahdella tai Saarenmaalla.

PETTERI VILJA

KAINEN

Sukeltaja pääsee tekemään tuttavuutta hylkeiden kanssa Vilsandin kansallispuistossa Saarenmaalla.

Louhosjärven alueen maasto on myös vaikuttava pinnan päältä katsottuna. Sinne järjestetäänkin paitsi sukellusmatkoja myös patikointiretkiä. Maisemasta erottuu ihmisen muokkaama, kaivosjätteestä syntynyt 70 metriä korkea kalkkikivivuori. Paikallisille asukkaille louhosjärvi näyttäytyy eksoottisena uinti- ja kalapaikkana. Tosin suurta yleisöä kiinnostava, vankilan vedenpäällinen osuus on joutunut ilkivallan kohteeksi. Louhosjärven alue on siirtynyt hiljattain yksityisomistukseen, joten tulevaisuudessa sukeltaminen muuttunee luvanvaraiseksi. HYVÄKSI KOETTU LÄHIMATKAILUKOHDE

Viro tarjoaa suomalaissukeltajille monia kiinnostavia kohteita. Rummun retken yhteyteen on kätevästi yhdistettävissä esimerkiksi sukellukset Tallinnan lahden edustalla tai Saarenmaalla.

20 Sukeltaja 2/2014

Tallinnassa sukeltajia palvelee sukelluskeskus Barrakuuda ja Saarenmaalla Pangan Sukelluskeskus. Viron sijainti historiallisesti merkittävien merenkulkureittien varrella on jättänyt jälkensä alueen vesistöihin. Itämeressä on tuhansia laivojen hylkyjä, joista monet sijaitsevat harrastajasukeltajille sopivassa syvyydessä. Saarenmaan pääkaupungin Kuressaaren edustalla on veden alla jopa venäläinen sotilaslentokone. Saarenmaan Vilsandin kansallispuistossa sukeltaja pääsee tarkkailemaan lähietäisyydeltä hylkeitä. Harrastesukelluskausi Virossa kestää yleensä toukokuusta syyskuuhun. Vesi on kirkkaampaa kuin Suomessa; näkyvyys on jopa kymmenen metriä. Koska virolaiset eivät saaneet omistaa veneitä Neuvostoliiton vallan aikana, on sukellusharrastus Virossa vielä suhteellisen uusi asia. Hylyt ovat säilyneet hyväkuntoisina ja uusia löytyy koko ajan.

Heikki Kauppinen l채hestyy Murrun vankilan portaita.

PETTERI VILJAKAINEN

Rannalta katsottaessa ei ole aavistustakaan veden syvyyksiin k채tkeytyv채st채 maailmasta.

Sukeltaja 2/2014 21

Persoona / Heli Koskinen / Lempäälä

Sopivasti haastetta

altaassa ja hälytystehtävissä HELI KOSKINEN ON AKTIIVINEN VAPAAPALOKUNTALAINEN JA UPPOPALLOJOUKKUEEN KAPTEENI. HÄN ON SAANUT HARRASTUSTENSA KAUTTA PALJON KAVEREITA, JOIDEN KANSSA ON TULLUT KOETTUA HUIKEITA ELÄMYKSIÄ.

TEKSTI KRISTIINA KARILA KUVA TOMMI KALLIO

MITEN SINUSTA TULI SUKELTAJA?

Joskus 2000-luvun alussa JP Tanner pyysi minut ja kaksi veljeäni hallille kokeilemaan sukellusta. Olin 14-vuotias. Ensin kokeilin vapaasukellusta ja sitten räpyläuintia. Seuraavaksi kuvaan tuli laitesukellus. Hallilla kaikki olivat samaan aikaan treeneissä. Katselin veljieni kanssa, että uppopallo näyttää aika kivalta. Uppis koukutti minut kerrasta: tiesin heti, että tämä on minun lajini. Pelin fyysisyyskään ei haitannut yhtään, sillä olin pelannut pienestä pitäen lätkää poikien kanssa. MIKÄ UPPOPALLOSSA VIEHÄTTÄÄ?

Se on tosi monipuolinen laji, jossa vauhtia riittää. Meillä on niin hyvä porukka, etten malta olla harkoista pois.

käyttävät sitä. Miehiä vastaan pitää mennä joko taidolla tai sitten napata pallo ja uida lujaa karkuun. Miesten pallo on myös isompi kuin naisten, joten se pysyy huonommin kädessä. Miehiä vastaan ei rymistellä; naisia vastaan voi ottaa enemmän kontaktia, kun voimat ovat tasaveroisemmat. MILLAINEN KAPTEENI OLET JOUKKUEELLESI?

Pyrin olemaan esimerkkinä ja tekemään asiat niin hyvin kuin pystyn. Pidän aina joukkueen puolta ja innostan ja kannustan, jotta päästään hyvään tulokseen. Meillä on joukkueessa hyvä henki, pystymme yleensäkin puhumaan kaikesta. MILLAINEN ON MIELESTÄSI UPPOPALLON TULEVAISUUS?

MITÄ HARRASTUS ON SINULLE ANTANUT?

Olen saanut paljon kavereita ja mieluisaa tekemistä. Maajoukkuepelien myötä olen saanut uskomattomia kokemuksia, kuten päässyt MM-kisoihin. Sukellus sinänsä antaa pääsyn erilaiseen, rauhalliseen paikkaan, jossa ei aina tiedä, mitä tulee vastaan. On kiva vaan mennä ja katsella ympärilleen.

Minusta se on toiveikas. Uusia nuoria pelaajia on tulossa, mutta se vaatii seuratasolla työtä, jotta heitä tulee jatkossakin. Lajia voisi viedä eteenpäin myös lisäämällä yhteistyötä eri lajien kesken. Uppopalloon voisi saada vinkkejä esimerkiksi vapaasukelluksesta ja räpyläuinnista. MITÄ MUUTA PUUHAAT VAPAALLA?

MILLAISTA ON KILPAILLA MAAJOUKKUETASOLLA?

Haastavaa. Minun täytyy laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, sillä kaikkea ei voi tehdä, jostain pitää luopua. Käytännössä viikot menevät töissä palotarkastajana Pirkanmaan pelastuslaitoksella tai treenatessa. Toisaalta on aina kiva mennä lenkille tai salille yhdessä joukkueen kanssa.

Olen aktiivinen vapaapalokuntalainen, ja siihen menee monta iltaa viikossa. Toimin naisosastossa, nuoriso-osaston johtajana ja hälytysosaston yksikön johtajana. Palokuntatoimintaan kuuluu, että hälytys tulee koska tahansa. Keskimäärin hälytyksiä tulee 10–15 kuukaudessa. Uppopalloaltaasta harvemmin olen lähtenyt hälytystehtävään. Pelailen myös sählyä, ja kesällä on kiva hypätä trial-pyörän selkään ja ajella metsissä.

LAJI ON AIKA FYYSINEN JA VAATII KOVAA KUNTOA JA HYVÄÄ HENGENPIDÄTYSKYKYÄ. MITEN TREENAATTE?

MITÄ VINKKEJÄ ANTAISIT UPPOPALLOA ALOITTAVALLE?

Käymme lenkillä ja salilla kukin sen mukaan, miten pystyy. Lajitreenit meillä on kolme kertaa viikossa, jolloin pelataan ja harjoitellaan tekniikkaa ja taitoja.

Kannattaa lähteä rohkeasti hallille mukaan kokeilemaan ja kyselemään. Opittavaa tässä lajissa riittää; yhtään valmista uppopalloilijaa ei ole. Sen jälkeen suosittelisin lähtemään mukaan maajoukkueeseen – itse olen oppinut siinä tosi paljon. Avoimille leireille kannattaa tulla mukaan, sillä sieltä löytyy monentasoista väkeä pelikavereiksi ja saa hyvä vinkkejä omiin harjoituksiin. Uppopallossa tapaa huippuja ihmisiä ja saa uusia kavereita.

PELAATTE PALJON MIESTEN KANSSA. ONKO SE ERILAISTA TAI RANKEMPAA?

Miehet pelaavat eri tyylillä. Heillä on enemmän voimaa, ja he myös

22 Sukeltaja 2/2014

Joko tai? ALLAS VAI AVOVESI?

Allas, mutapohjasta on vähän vaikeampi palloa löytää, vaikka Rauhanniemen kalliorannassa on joskus palloteltukin. HYÖKKÄYS VAI PUOLUSTUS?

Hyökkäys, suuntana Norjan kori ja maailmanmestaruus. LENKKI VAI SALI?

Sali, voimaa tarvitaan Saksan naisia vastaan. MASKI VAI RÄPYLÄT?

Maski, maajoukkueleirillä pelatessa ei eroa kuulemma huomannut, vaikka minulta räpylä puuttuikin. PYÖRÄ VAI PALLO?

Pallo, ehdottomasti.

MUISTA! KERÄÄ ainakin

omat roskasi pois. hyvää huolta. ÄLÄ snorklaa kipeänä. ÄLÄ yritä tehdä ennätyksiä. ÄLÄ ylihengitä. MUISTA matalanveden tajuttomuus. PYSY koulutuksesi rajoissa. PIDÄ paristasi

LISÄÄ

MIELEN snorklau KIINTO A kseen tu ovat Suk lajintunn eltajaliito istuskor n tit, joide opetella n avulla tunnista voi maan ve eläimiä. S sikasveja ukeltajan ja verkkok aupasta www.su keltaja.fi

Onnistunut snorklaus vaatii

hyvän etukäteisvalmistelun AVOVESIKAUSI ON PIAN KÄSILLÄ SNORKLAAJILLAKIN. TALVEN JÄLKEEN ON HYVÄ KERRATA, MITEN SNORKLATAAN TURVALLISESTI JA MIELLYTTÄVÄSTI. SUKELTAJALIITON NUORTEN RYHMÄN RIKU KIVILUOTO ANTAA VINKIT AVOVESIIN.

MITÄ MUKAAN SNORKLAUSRETKELLE?

Jee!

Välttämättömiä ovat lämpöinen märkäpuku (riippuu veden lämpötilasta, 7 mm haalari ja, jos palelee helposti, 5 mm torso), märkäkengät, -hanskat ja -huppu, avokantaräpylät, maski, snorkkeli, puukko, painovyö ja painot sekä sukeltajanlippu (jos on paljon veneliikennettä). Muita suositeltavia varusteita ovat taskulamppu, snorklausliivi, sukellustietokone ja pintapoiju, jonka päällä voi vaikka hengähtää.

ALKUKESÄSTÄ VESI ON KYLMÄÄ. MITEN PYSYTÄÄN LÄMPIMÄNÄ?

Kaiken A ja O on oikean kokoinen ja paksuinen märkäpuku. Märkäpuku ei saa olla liian väljä, jolloin keho ei pysty lämmittämään kylmää vettä kehon ja märkäpuvun välissä. Se ei saa olla myöskään liian tiukka, jolloin vettä ei pääse ollenkaan puvun ja kehon väliin. Märkäpuku lämmittää, koska puvun ja kehon välissä oleva vesi lämpenee ruumiinlämmön avulla. Jos sinun tulee kylmä, nouse vedestä pian, ettei hypotermian riski kasva liian suureksi. Kuivaa itsesi ja juo lämmintä. Jos koet hypotermian oireita, mene ensin lämpimään suihkuun, jos mahdollista. Suihkun jälkeen voit mennä saunaan lämmittelemään, mutta löylyä ei kannata

24 Sukeltaja 2/2014

heti aluksi heittää. Kesällä kannattaa olla reilusti myös kylmää juotavaa mukana, sillä pinnalla märkäpuvussa voi tulla todella kuuma. Toisaalta kesälläkin kannattaa muistaa hypotermian riski. MITÄ TAITOJA KANNATTAISI ALUKSI MUISTUTTAA MIELEEN?

Märkäpuvun pukemista kannattaa harjoitella, jotta veteen meno ei kestäisi kauaa. Auringossa voi tulla tuskaisen kuuma.Vastaavasti parille, joka on mennyt veteen vilvoittelemaan, saattaa tulla kylmä. Palauta mieleen ja harjoittele hyvin linkkuveitsitaitto, oikeaoppinen ylösnousu ja maskin tyhjennys. Myös puukon käyttöönotto on erittäin tärkeää osata täydellisesti. Pelastustaidot tulee osata hätätilanteen varalta. Ennen avovesiin menoa kannattaa käydä altaassa testaamassa varusteet. Esimerkiksi painojen oikea määrä kannattaa kokeilla etukäteen altaassa. MITEN SUKELLUS KANNATTAA SUUNNITELLA?

Sovitaan minne mennään, kuinka syvällä käydään ja selvitetään, mitä nähtävää siellä on. Kartoitetaan, onko vastassa mahdollisesti verkkoja tai muuta sellaista, johon voi takertua. Kerrataan käsimerkit, tehdään pelastussuunnitelma ja kerrotaan muille, missä ollaan. Tarkastetaan veden lämpötila ja alueen veneliikenne.

Sukeltajan sanapulma LÖYDÄTKÖ SANASOKKELOSTA KAHDEKSAN SUKELLUSAIHEISTA SANAA? SANAT VOIVAT OLLA PIILOSILLA PYSTY- TAI VAAKARIVEISSÄ. LISÄTEHTÄVÄ: MITÄ MUITA SANOJA LÖYSIT?

U O M

Ö O

H O U O

N O

M U

U O

VASTAUKSEN LÖYDÄT LEHDEN SIVULTA 37.

Quick Neck kesti hyvin Lelle Malmströmin testihypyt kymmenestä metristä.

Koekäytössä

Quick Neck RUOTSIN SUKELLUSLIITON JULKAISEMAN SPORTDYKAREN-LEHDEN TOIMITTAJA LELLE MALMSTRÖM PÄÄSI KOKEILEMAAN ENSIMMÄISTEN JOUKOSSA UUTTA QUICK NECK -KIINNITYSJÄRJESTELMÄÄ. KOKEILU HUIPENTUI HYPPYYN KYMMENESTÄ METRISTÄ KUIVAPUVUSSA. TEKSTI LELLE MALMSTRÖM, KÄÄNNÖS RUOTSISTA KRISTIINA KARILA KUVAT TOMAS FORSSANDER, TUOTEKUVAT SI TECH

Tuotteen mukana seuraa työkalu, jolla lukitusrengas painetaan kiinni kiinnitysrenkaaseen.

26 Sukeltaja 2/2014

Quick Neck -järjestelmän osat.

Pukeutuessa ei turhia varottu. Quick Neck kesti hyvin.

Pukuun liimattava kaularengas on pehmeä ja joustava.

Keltainen lukitusrengas kiinnitetään kaularenkaaseen.

on kehittänyt Neck Tite -kiinnitysjärjestelmäänsä, jonka avulla voi vaihtaa kuivapuvun kaulamansetin nopeasti liimaamatta sekä käyttää silikonimansettia. Uusi Quick Neck, kuten edeltäjänsäkin, koostuu pehmeästä kaularenkaasta, joka liimataan pukuun sekä lukitusrenkaasta, joka kiinnitetään puvussa olevaan renkaaseen.

RUOTSALAINEN VALMISTAJA SI TECH

LISÄÄ MUKAVUUTTA

Sportdykaren-lehti kokeili Neck Titea vuonna 2010, ja silloin totesimme, että kaularengas tuntui hieman kovalta maalla, mutta vedessä ei lainkaan. Quick Neck on pehmeämpi, ja se istuu paremmin olkapäillä. Salaisuus on patentoidussa rakenteessa, jonka ansiosta rengas joustaa toiseen suuntaan, mutta ei toiseen. Rengas ei saa kuitenkaan olla niin joustava, että se irtoaa vahingossa. Aluksi koekappaleemme vaikutti pienemmältä kuin edeltäjänsä, mutta tarkistusmittauksen mukaan niiden ympärysmitta on sama. Tämän ansiosta Neck Titen vanhat kumi- ja silkonimansetit sopivat Quick Neckiin. Jopa keltainen lukkorengas ja kiinnitystyökalu ovat samat. Quick Neck ja Neck Tite sopivat sekä hupullisiin että huputtomiin kuivapukuihin. Kaularengas voidaan liimata joko puvun ulko- tai sisäpuolelle. Rengas on samankokoinen kuin useimmat standardikokoiset mansetit, joten tuotetta voi käyttää useimpien, jopa etuvetoketjullisten pukujen kanssa.

Hyppy laiturilta sujui hyvin, joten seuraavaksi piti tehdä testihyppy kymmenestä metristä. En tuntenut itseäni ollenkaan kovaksi kaveriksi kiivetessäni portaita hyppytorniin. Veden alle painuessani tarkkailin, tuntuuko missään vuotoja. Quick Neck kesti hyvin, mitään ei irronnut eikä vuotoja ollut. Jouduin hyppäämään vielä neljä kertaa valokuvaajan pyynnöstä, eikä mitään vahinkoja syntynyt. YHTEENVETO

Pukuun asennettu Quick Neck pelastaa tilanteen, jos kaulamansetti rikkoutuu juuri ennen sukellusta: sukellus onnistuu, jos varamansetti tuli mukaan. Tuotteen mukana tulevalla työkalulla mansetti on helppo vaihtaa sukelluskohteellakin. Muutaman harjoituskerran jälkeen minulla meni siihen muutama minuutti. Tuotteen kanssa voi käyttää silikonimansettia, joka pysyy yhtä notkeana ulkona pakkasessa kuin sisätiloissakin. Quick Neck tarjoaa siis ratkaisun myös kumiallergiselle sukeltajalle.

KYMPIN HYPPY

Haimme kokeilussa vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Toimiiko kylmässä? Irtoaako puettaessa? Mitä tapahtuu, kun hypätään veneestä tai korkealta laiturilta? Koesukellukset tehtiin joulu–tammikuussa, jolloin vedenlämpö oli +3 astetta ja maalla kylmimmillään -8 astetta. Quick Neck toimi hyvin kylmässä, vaikka tuntuikin hieman jäykemmältä kuin huoneenlämmössä. Tosin myös itse puku on jäykempi kylmässä. Kohtelin mansettia jopa liioitellun kovakouraisesti pukiessa, enkä onnistunut saamaan sitä irti tai vuotamaan.

Quick Neck pelastaa tilanteen, jos kaulamansetti rikkoutuu. Sukeltaja 2/2014 27

Lentävä ladonovi ja muita saariston lintuja SUOMEN SAARISTON ERÄS RIKKAUS PIILEE MONIPUOLISESSA LINNUSTOSSA. SAARISTOSSA LIIKKUMINEN ON SITÄ ANTOISAMPAA, MITÄ PAREMMIN LINTUJA TUNTEE. TÄSSÄ JUTUSSA ESITELLÄÄN MUUTAMIA YLEISIMPIÄ SEKÄ VÄHÄN HARVALUKUISEMPIA SAARISTON TYYPPILINTUJA.

TEKSTI RISTO NEVANLINNA

Kalatiira ja lapintiira ovat hyvin samannäköisiä. Kuvassa kaksi lapintiiraa.

28 Sukeltaja 2/2014

MERIMETSO PHALACROCORAX CARBO JUHLAPUKUINEN MERIMETSO on upea ilmestys. Pitkä, ojennettu kaula ja tunnusomainen lento, joka välillä katkeaa liitoon, paljastavat lajin. Uivan merimetson nokka osoittaa viistosti ylöspäin kuin tikari. Miltei mustien merimetsojen pesimäluoto hohtaa ulosteesta valkoisena. Syksyllä voi nähdä jopa satojen merimetsojen kalastusparvia. Komeaa merimetsoa karsastetaan suotta. Se on Suomen merialueilla paluumuuttaja, joka on lisääntynyt nopeasti etenkin Itämeren rehevöitymisen myötä. Ennen uutta tulemistaan merimetsoja pesi täällä 1700-luvulla. Merimetson väitetään aiheuttavan kalataloudelle taloudellisia tappioita, mutta tutkimustieto ei tue näitä väitteitä. Silti epäluulo on suurta ja rauhoitettuun merimetsoon kohdistuu vainoa.

KALATIIRA / LAPINTIIRA STERNA HIRUNDO / STERNA PARADISAEA TIIRAT OVAT PITKÄPYRSTÖISIÄ, pitkäsiipisiä ja lähes valkeita lokkilintuja, joilla on punainen nokka ja musta päälaki. Kalatiiran erottaminen sitä hieman sirommasta lapintiirasta vaatii harjaannusta. Kalatiiran nokassa on musta kärki. Lapintiiran pyrstö ulottuu linnun istuessa siipiä ulommas ja sen jalat ovat hyvin lyhyet. Molemmat tiiralajit esiintyvät rannikkoalueillamme, mutta kalatiira on nykyään lapintiiraa harvinaisempi. Lapintiira on pitkämatkaisin muuttolintumme. Se pesii ja talvehtii alueilla, joilla aurinko on lähes jatkuvasti taivaalla. Toukokuisessa soidinlennossa tiirat kohoavat kiihkeästi äännellen jopa satojen metrien korkeuteen, josta ne yhtäkkiä pudottautuvat syöksyyn ja laskeutuvat pesimäluodon lähettyville.

Suomessa pesivät merimetsot talvehtivat Länsi- ja Keski-Euroopassa.

Sukeltaja 2/2014 29

Cilla-merikotkalla on lähetin selässään. Sen ja muiden satelliittimerikotkien liikkeitä voi seurata osoitteessa www.luomus.fi/fi/satelliittimerikotkat

Vanhan merikotkan pää on vaalea, nuorella ruskea.

MERIKOTKA HALIAEETUS ALBICILLA

suomalaisen luonnonsuojelun suuria onnistumisia. Vielä 1970-luvulla merikotka oli sukupuuton partaalla, mutta suojelutoimien ansiosta tämä uljas ja hyvin suurikokoinen petolintu on nykyään melko tavallinen näky miltei koko rannikkoalueella. Suomen kasvava pesimäkanta on noin 350 paria. Laji luokitellaan edelleen vaarantuneeksi. Merikotkan tunnistaa helpoiten muodosta. Joku irvileuka on keksinyt, että tasaisen leveillä ja kärjistään harittavilla siivillä kaarteleva lintu muistuttaa lähinnä ladonovea. Kuvaus on osuva. Vanhan linnun pyrstö on valkoinen, pää on ruskeaa höyhenpeitettä vaaleampi ja nokka kauniin keltainen. Saaristossa merikotkalla on usein perässään lokkien ja tiirojen meluisa saattojoukko.

MERIKOTKAN TARINA ON

Suojelutoimet elvyttivät merikotkakannan. 30 Sukeltaja 2/2014

PILKKASIIPI MELANITTA FUSCA PILKKASIIPI ON suuri sorsalintu. Samettisen mustan koiraan silmäkulmaa koristaa valkea täplä. Naaras on tummanruskea. Pilkkasiiven paras tuntomerkki on suurehko valkoinen suorakulmion muotoinen ”luukku” siiven takareunassa. Se voi olla lähes näkymättömissä linnun uidessa; lennossa siihen on vaikea olla kiinnittämättä huomiota. Haahkan tavoin myös pilkkasiipi on taantuva, silmälläpidettävä laji. Sen uhkia ovat öljypäästöt, villiminkki sekä metsästys muutto- ja talvehtimisalueilla. Myös koleat kesät verottavat poikastuottoa. Pilkkasiipi on altis häirinnälle, sillä sen poikaset kuoriutuvat ja siirtyvät vesille vasta heinäkuussa, veneilykauden ollessa parhaimmillaan. Lajin pesimäkanta keskittyy Saaristomerelle sekä länsirannikon tiheään keski- ja ulkosaaristoon.

HAAHKA SOMATERIA MOLLISSIMA HAAHKAKOIRAAN KUMEA SOIDINHUUTO ”auuo” on erottamaton osa keväisen saariston äänimaailmaa. Raskastekoinen haahka on saariston sorsalinnuista suurikokoisin. Koiras on selkäpuolelta valkoinen ja sen vatsa on musta. Läheltä erottaa lisäksi vihreän kuvion niskassa sekä mustan päälaen. Naaras on kirjavan ruskea. Haahkan pää on tunnusomaisen kiilamainen. Haahkaa tapaa runsaimmin Saaristomerellä. Itäistä Suomenlahtea ja Perämerta kohti kanta vähenee selvästi. Jo toukokuussa koiraat kerääntyvät sulkimaan suurina lauttoina. Naaraan tehtäväksi jää jälkikasvun kasvattaminen. Haahkat muodostavat ”lastentarhoja”, joissa useat naaraat huolehtivat kymmenistä tai jopa yli sadasta poikasesta. Suomen haahkakanta on taantunut viime vuosina voimakkaasti.

Merikihuja on tummaa ja vaaleaa värimuotoa, joista tumma on meillä yleisempi. Vasemmalla vaalea ja alla tumma merikihu.

MERIKIHU STERCORARIUS PARASITICUS

JOS TIIRAT NOKKIVAT PÄÄLAKEASI, olet väärässä paikassa väärään aikaan. Kun hautova haahkaemo räpiköi pakoon katajapensaaseen piilottamastaan untuvapesästä ja jäljelle jää vain hätäulosteen luotaantyöntävä lemu, olet liian lähellä pesää. Pesimäaikaisesta maihinnousukiellosta piittaamaton ihminen voi aiheuttaa suurta tuhoa saaristolinnuille – samoin esimerkiksi vapaaksi päästetty koira. Kaikki tässä artikkelissa esitellyt lintulajit ovat rauhoitettuja, ja niiden sekä niiden pesinnän tahallinen häiritseminen on luonnonsuojelurikos.

Lisätietoja: www.birdlife.fi

PIIRROS: JULIA HANNULA

kea merikihu muistuttaa virtaviivaista, teräväsiipistä lokkia. Vaalea kuvio lähellä tumman siiven kärkeä on hyvä tuntomerkki. Merikihu on taitava lentäjä. Se ryöstää ravintonsa lokeilta ja tiiroilta, jotka se pakottaa vauhdikkaita käänteitä sisältävän ajojahdin päätteeksi luopumaan ateriastaan – kihun saalistus on vaikuttavaa katseltavaa. Merikihu pesii harvalukuisena ulkosaariston kalliokareilla. Pesimäkanta keskittyy Saaristomerelle ja Merenkurkkuun. Runsaimmillaan merikihu on toukokuussa, kun Suomen merialueilla nähdään kohti arktisia pesimäalueita muuttavia lintuja. Merikihun muuttomatka on hyvin pitkä. Suomessa rengastettuja lintuja on tavattu jopa Etelä-Amerikan rannikolla.

Muista lintujen pesimäaikainen rauhoitus KUVAT: JANI LEPISTÖ (HAAHKA, MERIKIHU, PILKKASIIPI), HTTP://JLEP.1G.FI TERO KOSKI (MERIKOTKA, TIIRA, MERIKIHU) AKI NORDLING (MERIMETSOAURA)

PIIKKIPYRSTÖINEN, USEIN KOKONAAN tummanrus-

Sukeltaja 2/2014 31

Kuva-albumi

Kummitusneula

Meritähti

KUVASSA ON MONTA hyvää

TÄMÄ ON VAATIVA kuvaustilanne, sillä kohde on tumma ja tausta hyvin vaalea. Kamera on ottanut valotuksen tummasta sinisestä, joten vaalea tausta on palanut. Meritähti on helppo kuvata dokumentaarisesti, mutta vaikuttavan kuvan ottaminen on vaikeaa. Pieni kohde on hyvä kuvata mahdollisimman läheltä, jotta se näyttää isomalta. Kuva on otettu luonnonvalossa isolla aukolla. Pienempi aukko ja salaman käyttö antaisivat kuvalle paremman kontrastin.

elementtiä. Kuvassa on käytetty kameran salamaa, jolloin etualalle on saatu valoa ja tausta tummaksi, mikä luo dynamiikkaa ja tuo kontrastia. Myös kuvakulma on hyvä: kannattaa kuvata pientä kohdetta sen tasolla tai alhaalta ylöspäin. Kalan asento on hyvä, sillä pyrstö ja kaikki evät näkyvät hyvin. Kummitusneula on melko vaativa kuvattava, sillä sitä on vaikea edes löytää ilman oppaan apua ja myös tarkennus on vaikeaa saada osumaan, koska kala liikkuu koko ajan veden mukana.Valotusta olisi voinut säätää alaspäin, sillä kuva on hieman palanut puhki; silmää ei näy.

32 Sukeltaja 2/2014

Kuvaajakaveri oppaaksi SEURAAVA ASKEL PAREMPIIN KU-

on opetella hyvin kameran tekniikka ja kuvaamaan manuaalilla. Automaattikuvaus sopii toki tiettyihin olosuhteisiin, eli matalaan ja valoisaan, mutta syvyyden kasvaessa ja valon vähetessä tarvitaan manuaaliasetuksia. Pyydä kokenutta kuvaajakaveria opastamaan, sillä tiettyihin asioihin ei ehkä osaa kiinnittää huomiota, ennen kuin joku näyttää. Oma kuvausharrastukseni kehittyi uudelle tasolle juuri paljon kuvanneen ystävän ohjeiden ansiosta.

VIIN

Kuvat otti Ahti Järvinen. Kuvia kommentoi Mikko Saareila. Saareila on kokenut sukelluskuvaaja, joka on menestynyt hyvin Sukelluskuvauksen SM-kilpailuissa ja kilpaillut myös ulkomailla.

Palautetta kuvista

Skorpionikala on melko onnistunut, sillä kala on aikalailla oikean värinen. Kamerassa on ollut vedenalaisasetus päällä, muuten kuvasta olisi tullut täysin sininen. Myös kuvakulma toimii; pyrstö ehkä voisi vielä näkyä. Kuva on ylivalottunut, joten puhki palaneille valkoisille kohdille ei kuvankäsittelyssäkään voi tehdä mitään. Hieman alivalottamalla kuvaa olisi lopputulos ollut parempi. Kuvankäsittelyssä voisi rajata kalaa vähän lähemmäs, säätää valotusta alaspäin ja lisätä kontrastia. Tämä on helppo kohde, koska kala on paikoillaan, mutta tästä on vaikeaa saada näyttävä kuva, se vaatii mielikuvitusta.

TÄSSÄ KUVASSA VALKOTASAPAINO

HALUATKO saada kokeneen kuvaajan kommentit kuvastasi? Mikä siinä on onnistunut ja mitä voisi parantaa? Miten voisit kehittää osaamistasi? Lähetä painokelpoinen (300 dpi) kuva osoitteella kristiina.karila@sukeltaja.fi ja kerro viestissä, missä ja milloin kuva on otettu sekä nimimerkkisi, jos et halua nimeäsi juttuun. Kerro myös, onko kuva otettu pokkarilla vai järjestelmäkameralla, onko käytetty salamaa ja onko kuvattu automaatti- vai manuaaliasetuksilla. Julkaisemme kuvia Sukeltaja-lehdessä kokeneen kuvaajan neuvoilla ja vinkeillä varustettuna.

Sukeltaja 2/2014 33

Salamalla

PAREMMAKSI

KUVAAJAKSI

Ilman salamaa

Salaman vaikutuksesta kuvan syväterävyysalue on kasvanut ja värikylläisyys parantunut.Valotustiedot: 1/30, f2.8 ilman salamaa ja 1/60, f7.1 salama käytössä. Esimerkkikuvat on otettu Canon Ixus 400 -kameralla.

Valoa veden alle TEKSTI JA KUVAT JAAKKO ALA-HIIRO

MIELENKIINTOISET KUVAUSKULMAT, nokkelat rajaukset ja tyylikkäät sommitelmat eivät riitä, jos valovoimaa ei kamerassa ole tarpeeksi. Pokkarilla voi silti onnistua, kun rimaa laskee alemmaksi. Kuvaussyvyys on hyvä rajoittaa muutamaan metriin. Myös pitkän valotuksen kuvausohjelmaa kannattaa kokeilla. Tällöin on suositeltavinta käyttää jalustaa ja ajastettua laukaisua kameran heilahtamisen estämiseksi. Kameran kennon herkkyyttä voi kasvattaa ISO-arvoa nostamalla. Kuvassa tällöin lisääntyvän kohinan määrä riippuu kamerasta, mutta kohinaa voi poistaa kuvan jälkikäsittelyssä. Oman kameran suorituskykyyn kannattaa tutustua jo pinnalla. Sukellusvalaisimen käyttöäkin voi kokeilla, mikäli erillisen salaman hankinta

34 Sukeltaja 2/2014

ei tule kysymykseen. Joihinkin valaisimiin on myytävänä heijastimia kuvauskäyttöön, ja toisiin saa hankittua leveäkeilaisen valopään. Valopäähän voi myös virittää käsisalamakäyttöön tarkoitetun diffuuserin valokeilaa hajottamaan. KAMERAN KIINTEÄN SALAMAN KÄYTTÖ

Monelle valokuvaajalle kameran kiinteän salaman käytön yhteydessä esiintyvä ”lumisade” on tuttu ilmiö. Vedessä olevien hiukkasten näkyminen kuvassa johtuu salaman ja objektiivin läheisestä sijainnista toisiinsa nähden. Kameran kiinteän salaman käyttö ei kuitenkaan ole poissuljettua. Onnistuneessa kuvassa salama tuo kohteen luonnolliset värit esiin. Lisäksi salaman käyttö antaa kuvaajalle mahdollisuuden lyhentää valotusaikaa tai vaihtoehtoisesti kasvattaa syväterävyysaluetta.

SUKELLUSKUVAUKSESSA VALON VÄHÄISYYS LUO HAASTEITA KUVIEN ONNISTUMISELLE. VARSINKIN EDULLISEN POKKARIKAMERAN SUORITUSKYVYN RAJAT TUNTUVAT TULEVAN PINNAN ALLA NOPEASTI VASTAAN.

Näin onnistut: • Kuvaa mahdollisimman läheltä kohdetta kameran ja kohteen väliin jäävien hiukkasten minimoimiseksi. • Käytä salamaa hyvissä näkyvyys olosuhteissa, kuten uima-altaassa, kirkkaissa sisävesissä ja ulkomailla. • Käytä sukelluskotelon heijastinlevyä hajottamaan salaman kovaa valoa. • Säädä valkotasapainoasetus automaatille. • Muista, että salaman tehokas kantama vedessä jää alle metriin.

Varusteet

Uutuuslasit uimarille on päivitetty malli Aqua Spheren eniten myydystä uimalasista, Kaimanista. Kaiman Exon kehys on yksiosainen, minkä ansiosta se on entistäkin kestävämpi. Softeril-tiiviste tuntuu miellyttävältä kasvoilla ja takaa hyvän istuvuuden. Naisille ja miehille on omat mallinsa. Suositushinta 25 euroa. www.ursuk.fi

KAIMAN EXO

Vesitiivis kalareppu

Kotimainen siipiliivi

on toimiva ja hauska lasten reppu uintiretkelle, päiväkotiin tai kouluun. Reppu on valmistettu kevyestä, vesitiivistä materiaalista. Reppu on helppo pakata, koska suuaukko on leveä. Pehmustetut ja säädettävät olkahihnat sekä pehmustettu selkäosa takaavat hyvän istuvuuden. Repussa on myös vesitiivis tasku pienille esineille sekä pideke aurinkolaseille. Paino 200 g, tilavuus 7,5 l. Hinta 26,90 euroa. www.matkamuksu.com

PADDLEPAK

siipiliivi on kotimaista uutuustuotantoa. Donitsimallinen, 22-litrainen liivi on suunniteltu D12-tuplapullosetille. Se tarjoaa erinomaisen trimmin ja helpon tyhjennyksen joko haitariletkun tai tyhjennysventtiilin kautta. Selkälevy on valmistettu laadukkaasta haponkestävästä teräksestä. Liivin mukana toimitetaan matalapaineletku 3/8 tuuman liittimellä ja pikakiinnityksellä. Hinta 400 euroa. www.varuste.net

NORTHERN LIGHT SCUBAN

Uutta leffailtaan PIONEER – SUKELLUS MEREN SYVYYKSIIN

-elokuva on nyt saatavilla dvd:nä. Elokuva on hyytävä kuvaus Norjan öljyryntäyksen alkuajoista ja hinnasta, jonka ammattisukeltajat maksoivat mustan kullan etsinnöissä. Elokuvan hienot vedenalaiset kohtaukset on toteuttanut suomalainen sukellusryhmä. Lue leffa-arvostelu Sukeltajan blogista www.sukeltaja.fi.

Huippukamera syviin vesiin

Laadukas puku avovesiuintiin

myyntiin tuleva PowerShot D30 -kamera mahdollistaa kuvaamisen jopa 25 metrissä. Pölytiivis kamera kestää pudotuksen kahdesta metristä ja pakkasta -10°C lämpötilaan asti. Kuvanlaatu on erinomainen ja värintoisto on luonnollinen heikossakin valaistuksessa. Kamerassa on erillinen videotallennuspainike, jonka avulla Full HD -videoiden kuvaaminen on nopeaa ja helppoa. Suositushinta 339 euroa. www.canon.fi

HEAD BREASTSTROKE 3.2.2. on

HUHTIKUUSSA

laadukas ja edullinen märkkäri avovesiuintiin ja altaaseen. Korkealaatuinen neopreeni antaa mukavuutta ja takaa helpon liikkumisen. Hihat ja jalat ovat 2 mm paksua neopreenia ja vartalo 3 mm. Miesten koot XS–4XL, naisten koot XS–XXL. Suositushinta 222 euroa. www.sukelluskeskus.fi

Sukeltaja 2/2014 35

Turvallisuus

Osaatko käyttää kelaa? KELA KAMMELLA (reel)

tai ilman (spool suom. puola) kuuluu sukeltajan vakiovarusteisiin. Puola (spool tai finger spool) voi pelastaa jopa sukeltajan hengen. Käytön opettelu ei vaadi tekniikkasukelluskursseja. Seuraavassa kolme esimerkkiä Suomesta asian tärkeydestä:

tää myös turvapuolana (safety spool). Sidottuaan narun vapaan pään tunnettuun pisteeseen hän aloitti summittaisen etsinnän puola kädessään. Sen ja opasnarun avulla hän kykenisi kuitenkin aina palaamaan etsinnän aloituspisteeseen. Melko pian tie löytyikin ulos vapaaseen veteen. Aikaa kului suunniteltua enemmän, mutta sukellus päättyi hyvin.

ESIMERKKI 1

Kolmen sukeltajan tiimi oli ihailemassa suosittua kotimaista hylkyä. Tarkoitus ei ollut mennä sisätiloihin, eivätkä sukeltajien varusteet tai koulutuskaan antaneet siihen valmiuksia. Kolmikko meni kuitenkin paikkaan, jossa kahden kansitason väliin jää puoliavoin tila, joka ei mahdollista välitöntä pintaan nousua. Kahden sukeltajan potkima sakkapilvi peitti yllättäen kolmannen sukeltajan näkyvyyden. Hän huomasi pian olevansa paikassa, jossa rajoitettu näkyvyys tarjosi pääsyä vain pidemmälle laivan sisään. Asiaa mietittyään sukeltaja totesi, ettei uskalla ottaa satunnaista suuntaa peläten menettävänsä paikkatietoisuutensa vielä pahemmin. Hänellä oli kuitenkin nostopussia varten puola mukana, ja hän tiesi, että narua voi käyt-

Kuvassa vasemmalta oikealle kela, suurempi alumiininen puola sekä pienempi uppoavasta delrin-muovista valmistettu puola. Jokaisessa on kiinni kaksipäinen jousihaka eli doubleender.

sa turvapuolanarun varusteistaan. Nollanäkyvyydessä pienikin tila muuttuu isoksi, joten jälkimmäiseltä sukeltajalta kesti lähes kymmenen minuuttia löytää reitti oikealle karmille ja ohjausnarulle kädet seinää pitkin liikkuen ja sokkona. Tapaus päättyi lopulta hyvin, vaikka sukellusaika ylittyikin. Turvapuolan ansiosta tilanne olisi rauennut huomattavasti nopeammin.

ESIMERKKI 2

Toinen esimerkki on kotimaan kaivoksesta, jossa sukeltaja oli tutkimassa avovedestä kallion alle menevää umpiperää. Syvyyttä oli yli 50 metriä, minkä vuoksi toiminta-aika kohteella oli rajallinen. Umpiperän lopussa oli pari metriä halkaisijaltaan oleva huone, jonne johti pieni, osittain sortunut vanhan oven puukarmi. Toinen sukeltajista lähti pois, kun kääntöaika täyttyi jääden odottamaan toista sukeltajaa. Naru oli oven karmissa, joten viimeiset metrit olivat narutonta. Lähtö pöllytti kuitenkin mutapohjaa niin, että näkyvyys tippui nollaan ja jopa mittareiden luku oli hankalaa. Toinen sukeltaja oli ilman suoraa kontaktia naruun ja huomasi pian unohtaneen-

ESIMERKKI 3

Kolmannessa tapauksessa sukeltaja oli noin 40 metrin syvyydessä hylyllä Suomessa. Tilanne oli äitynyt pisteeseen, jossa sukeltajalta oli kadonnut sekä pari että oma painovyö. Hän oli käytännössä ilmapallo, joka piti viimeiset minuutit hylystä kiinni, jottei nousisi pintaan. Hänellä ei ollut mitään narua käytössään siinä kohtaa, josta hänen piti aloittaa nousunsa ilman loputtua. Pintautuminen oli niin nopea, että hän sai sukeltajantaudin, josta myöhemmin toipui. Mikä tahansa naru olisi pelastanut tilanteen edes osittain hillitsemällä nousua. MATTI ANTTILA JA JOUNI PIISPANEN SUKELTAJALIITON LAITESUKELLUSJA TURVALLISUUSVALIOKUNTA

Naru lukittuna kelalle oikeaoppisesti jousihaan avulla.

Malliesimerkki siitä, miten narun alkupää valmistellaan, jotta kela voidaan työntää lenkin lävitse narun kiinnitystä varten. Jousihakoja valmistetaan eri mittaisina sekä messingistä että teräksestä.

HOSSAN SUKELLUSLEIRI 29.6.–4.7.2014

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa. ja. Hienoin hetki osui sukelluksen keskivaiheille, kun todella iso kampelalaji liiteli rauhallisesti ohitseni virrassa. Työsukellusten vastapainoksi Janica haaveilee rennosta vapaaajan sukeltamisesta. – Sekä kotimaiset että ulkomaiset kohteet kiinnostavat. Myös vapaasukellusta olisi hauska päästä kokeilemaan, hän suunnittelee.

KAUKAJÄRVI OPEN

Janica teki tähän lehteen kirja-arvion sivulla 9. JANICA BORGIN ARKISTO

JANICAN SUKELLUSURA alkoi Luksian sukelluskoulutuksessa. – Opiskelin meribiologiaa yliopistolla, mutta koin jääväni jostain paitsi, kun en pystynyt itse kokemaan ja näkemään opiskeltavia asioita. Niinpä hain ja pääsin Luksian tutkimussukeltajakoulutukseen. Heti opiskelujen jälkeen hakeuduin tutkimustyöhön, jossa pääsin käyttämään sukellustaitoja käytännössä, hän kertoo. Janica työskentelee Itämeren suojelualueiden parissa ja on saanut työssään hyvän yleiskuvan Itämerestä ja sen lajien monimuotoisuudesta. – Pidän työn kansainvälisyydestä, ja on kiinnostavaa nähdä eri maiden mereen kohdistuvat käyttö- ja suojelutarpeet. Eroavaisuuksista huolimatta kaikilta löytyy halua suojella Itämerta, hän toteaa. Myös aikaisempien työpaikkojen sukellukset ovat tarjonneet hienoja hetkiä veden alla. – Norjassa teimme tutun parin kanssa virtasukelluksen kauniissa vuonossa.Virtausta oli juuri sopivasti, näkyvyyttä reilusti ja eläimiä näkyi paljon: erilaisia meritähtiä ja -siilejä, rapuja ja kalo-

Tule sukeltamaan kirkkaisiin vesiin Suomussalmen Hossaan Leirin ohjelmassa mm. • Vedenalaisia puutöitä • Taitorataa • Suunnistusta • Nostoja • Etsintää Leirin hinta on 400 € (sis. sukellukset, majoitus, ruokailut) Lisätietoja 050 9192 405/ Heli Raittinen Lisätietoja ja ilmoittautuminen www.sukellus-hossa.ﬁ Facebook /Hossan sukellusleiri

Osallistu Tule kuvaamaan-kilpailuun Tampereen Kaukajärvellä 14.6.2013. Ilmoittautumiset 9.6.2013 mennessä. Ilmoittautumiset ja lisätietoja http://www.taursu.fi/kaukajarviopen/

Janica Borg, Helsinki

Sanapulman ratkaisu (sivulta 25) K

U O M

Ö O

H O U O

N O

M U

U O

A M M AT T I TA I T O A

Tarkastussukeltajan tutkintoon valmistava koulutus

www.luksia.fi

(ammattisukeltajan ammattitutkinnon osatutkinto) Aloitus 11.8.2014, Lohja. Hakuaika päättyy 23.5.2014. Tarkastussukeltaja toimii vedenalaisten rakenteiden tarkastajana pienimuotoisissa tarkastus- ja huoltotöissä. Hakijalta ei edellytetä sukelluskokemusta. Hyvä fyysinen ja psyykkinen terveys sekä rakennus-/metallialan koulutus tai työkokemus on eduksi. Koulutuksen käynyt henkilö voi jatkaa vedenalaisrakentajan koulutukseen. Lisätiedot: jarno.seppanen@luksia.fi, p. 044 335 6367 tai www.luksia.fi/aikuisopisto > Alkavat koulutukset > Sukellus. Info p. 010 800 990, info@luksia.fi

Kun säiliö lasketaan veteen, sen sisälle syntyy keinotekoinen ilmatasku. Habitaattiin mahtuu kahdesta neljään sukeltajaa kerrallaan.

Tee itse

habitaatti

OJAMOLLE OLI SUUNNITELTU HABITAATTIA JO VUOSIKAUDET. EHDOTUKSET OLI KUITENKIN HYLÄTTY KUSTANNUSTEN, TEKIJÖIDEN PUUTTEEN TAI HANKALAN TOTUTUKSEN VUOKSI. 2012 KEVÄÄLLÄ JÄÄTYÄNI VUOROTTELUVAPAALLE RYHDYIN TYÖSTÄMÄÄN PROJEKTIA. KUN SUURIN ONGELMA, HALPA JA YKSINKERTAINEN KIINNITYSTAPA, SAATIIN RATKAISTUA, PÄÄSTIIN KUNNOLLA LIIKKEELLE.

TEKSTI JA KUVAT JANI SANTALA

SOPIVA,TILAVUUDELTAAN NOIN VIISI KUUTIOMETRIÄ vanha

öljysäiliö löytyi turenkilaiselta pellolta. Mittailin säiliötä ja totesin parhaaksi vaihtoehdoksi laittaa penkit päätyihin niin, että kaksi sukeltajaa mahtuu istumaan vierekkäin. Lisäksi keskelle mahtuu tarvittaessa kaksi lisää. Pari pulloa Fairya meni öljyjäämien pesemiseen, vaikka säiliö oli ollut käyttämättömänä yli 10 vuotta. Puhdistuksen jälkeen metallitöihin: tein aukon säiliön yläreunaan, jotta sain vanhan

38 Sukeltaja 2/2014

luukun pois. Säiliön jalat toimisivat jatkossa hyvinä nostoja kiinnityspisteinä. Hitsailin vielä säiliön sisälle korvakkeita, joihin saa helposti kiinni valon, kameran tai muita varusteita. Samoin hitsasin penkkien saranat valmiiksi. Ulkopuolelle tein korvakkeita sähkökaapeleille ja alapuolelle tulevaan tasoon niin, että jatkossa kiinnitykset onnistuvat pulttiliitoksin vedessä. Sopivat kuumasinkityt raudat tasoon löytyivät kotoa, joten niihinkään ei rahaa uponnut.

Mikä habitaatti? habitaatilla (myös sukelluskello tai märkäkello) tarkoitetaan ylhäältä umpinaista ja alhaalta avointa säiliötä veden alla. Kun säiliö lasketaan veteen, syntyy sen sisälle keinotekoinen ilmatasku. Ilmataskussa on lämpöisempi oleskella esimerkiksi pitkien dekompressioiden aikana. Sinne voi hakeutua myös tilanteessa, jossa puku hajoaa.

SUKELLUKSESTA PUHUTTAESSA

Vanhasta, pellolle hylätystä öljysäiliöstä rakentui talkoovoimin täysin toimintakuntoinen habitaatti.

Kun metallityöt valmistuivat, oli edessä maalaus lakkapintaisella kaksikomponenttimaalilla. Lujuuslaskelmiin ja kiinnityksiin oli suuri helpotus löytää ammattimies, jolle palkaksi riitti pihviillallinen ja pullo punaviiniä. Kiitos tästä kontaktista Markus Bergille. KIINNITYS

Habitaatti päätettiin kiinnittää kiertämällä päävaijeri 50 metrin syvyydessä olevan kivipilarin ympäri. Päävaijerin pituudeksi tuli 100 metriä. 12 millimetriä paksu vaijeri oli riittävän vahva, jotta vaadittu varmuuskerroin kahdeksan täyttyi. VM vaijeri Nurmijärveltä toimitti kaikki vaijerit ja niiden kiinnitystarpeet sopuhintaan. Esimerkiksi päävaijeri maksoi vain noin 200 euroa. Lisäksi tarvittiin kaksi harusvaijeria estämään habitaatin vajoaminen pohjaan, jos se vahingossa täyttyisi vedellä ja menettäisi nosteensa. Harusvaijerit kiinnitettiin säiliön päihin ja toiset päät kallioon. Koska säiliö oli 4,2 tonnia positiivinen ilmalla täytettynä, tarvittiin lisäksi neljä 600 kilon vastapainoa ja niille omat vaijerinsa. Tämä oli myös yksi ehdoista, jotta 12 millimetrin päävaijerilla saavutettiin 8-kertainen varmuus ja säiliön nosteeksi jäi vain 1,8 tonnia. Vastapainot valettiin muovisiin säiliökontin puolikkaisiin ja kiinnitettiin roikkumaan säiliön alapuolelle lähes pohjaan. Vastapainojen siirtely osoittautui homman vaikeimmaksi ja raskaimmaksi työksi. Apuna käytettiin nostosäkkejä ja lompakkotaljoja. Päävaijeri ankkuroitiin lisäksi alas kahdesta kohtaa ja yläpäihin laitettiin nostorenkaat ja ketjut. Ketjuihin laitettiin väliin myös säätökynnet, jotta habitaatin syvyyttä pystyttiin säätämään. Ketjuil-

Sukelluksia tehtiin yhteensä noin 300 työtuntia. Myös pinnalla hommia paiskittiin yhtä ahkerasti. ta lähtee vielä yhdet vaijerit ylöspäin, jotka kiertävät koko säiliön yläkautta niin, että kuormitus jakautuu tasaisesti. Vaijereihin asennettiin lisäksi uhrimetallianodit korroosion estoon ja kumiletkua estämään hankausta. Habitaattiin itseensä oli anodit hitsattu jo ennen maalausta. Nyt vuoden jälkeen vaijerit näyttävät vielä aivan kuin ne olisi sinne juuri laitettu. Edessä on nyt myös ensimmäinen vuosihuolto ja momenttien tarkistukset. Samalla alkaa valojen, kameran, puhelimen ja lämmityskaapeleiden asentaminen. OPETTAVAINEN PROJEKTI

Alkuun innokkaita talkoolaisia oli kiitettävästi, mutta joukko harveni aika-ajoin. Viikoittain homma kuitenkin edistyi. Sukelluksia tehtiin yhteensä noin 300 työtuntia ja pinnalla paiskittiin hommia saman verran. Rahaa paloi noin 2 000 euroa. Projektia tukivat rahallisesti Kaivossukeltajat, Kurttuputki, FCDA ja Sukellusluola. DTF lahjoitti turvahappipullon regulaattorilla ja Scubamafia sähkötarvikkeita. Moni talkoolainen toimitti myös työpanoksensa lisäksi kaikkea pientä työkalua ja tarviketta. Suurimmat talkootunnit tekivät minun lisäkseni Markus Berg, Vesa Rantanen, Jari Rajala, Kai Känkänen, Tommi Holopainen ja Zoltan Varga. Erityisesti Markuksen vesirakennuskoulutus oli suureksi avuksi. Kiitos heille ja kaikille muillekin mukana olleille. Projekti oli kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen. Arvostukseni työsukeltajia kohtaan nousi roppakaupalla – on se kovaa hommaa. Ihan heti en uutta rakenna, mutta neuvoja voi kysyä, jos joku moista meinaa askarrella. kosh@kolumbus.fi

Sukeltaja 2/2014 39

Kauden kohde / M/S Coolaroon moottori, Helsinki Moottori on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Moottori meren pohjassa

MEREN POHJALLA JYKEVÄSTI SEISOVA, AUKI RÄJÄYTETTY LAIVAMOOTTORI ON MIELENKIINTOINEN KOTIMAINEN SUKELLUSKOHDE.

TEKSTI JA KUVAT PEKKA TUURI

LOKAKUUN 27. PÄIVÄNÄ 1961 Helsingin

edustalla sijaitseva Uppoluoto osoittautui nimensä veroiseksi. Hieman sen eteläpuolella rahtilaiva M/S Coolaroo ajoi itäisemmälle kahdesta vedenalaisen silokallion huipusta, joista kumpikin nousee vain puolen metrin syvyyteen. Navigointivirhe oli vienyt massiivisen, 134-metrisen jäähdytyslaivan kallion päälle. Coolaroo karautti kalliolle täydellä vauhdilla. Konehuoneessa jyskytti kuusisylinterinen Burmeister Wain -kaksitahtidiesel 7 100 hevosen voimin. Laiva nousi luodon päälle ja jäi lujasti kiinni. Irrotusyritykset usean hinaajan ja jopa jäänmurtajan voimin eivät onnistuneet, vaan laiva katkesi ja keulaosa upposi myöhemmin talvimyrskyssä.

TOPIN PURKUHAASTE

Värikkäiden vaiheiden jälkeen legendaarinen ammattisammakkomies ja sarjainnovaattori Toivo ”Topi” Torkkel hankki hylyn omistukseensa ja aloitti sen romuttamisen. Ensimmäisenä nousi 32-tonninen pronssipotkuri. Kaikkiaan Topilta meni useita vuosia purkutöissä. Vain yksi osa hylkyä oli Topia sinnikkäämpi. Moottori makasi uhmakkaasti yhtenä kappaleena pohjalla, yhteensä 200 tonnia terästä. Topi panosti moottoriin ensin 150 kiloa

40 Sukeltaja 2/2014

dynamiittia ja sitten vielä lisää, mutta moottori pysyi lähes ehjänä. Moottorin kansi tosin irtosi, ja osa männistä nousi ylös sylintereistään. Räjäytystöiden ansiosta moottori on auki ja monet sen sisäosat ovat näkyvissä. Moottori onkin jokaiselle koneteknikoksi aikovalle sopiva tutustumiskohde. LOISTAVA SUKELLUSKOHDE

Nykyään moottori on ainutlaatuinen sukelluskohde. Irrallaan seisova laivamoottori, joka on räjäytetty auki, lienee myös tosiharvinaisuus maailmanlaajuisesti. Moottori sijaitsee matalalla, joten se sopii hyvin myös vähemmän sukeltaneelle ja snorklaajalle. Se on kooltaan valtava, noin kuusi metriä korkea ja yli kaksitoista metriä leveä. Moottorin länsipäästä alkaa pitkä potkuriakseli, jonka päässä ollut potkuri päätyi aikoinaan Wärtsilän telakalle. Moottorin ympärillä on myös runsaasti levyjä ja muuta irtotavaraa. Kaksi mäntää on räjähtänyt ulos sylintereistään. Kampikammiot ovat auki, ja niiden läpi näkee moottorin toiselle puolelle. Kampiakselit ovat myös hyvin näkyvissä. Moottori sijaitsee sora- ja kalliopohjalla kaukana avomerellä. Siksi näkyvyys on keskimääräistä parempi. Parhaimmillaan näkyvyys on lokakuussa, jolloin koko moottorin voi nähdä yhdellä kertaa.

Coolaroon kone

Potkuriakseli on noin 30 metriä pitkä.

N 60° 01,040’ E 24° 52,527’ Kone sijaitsee noin sadan metrin päässä hylyn keulaosasta suuntaan 300 astetta. Paikka on helppo löytää kaikuluotaimella, sillä aivan koneen vieressä luoteispuolella on kallio, joka nousee kolmen metrin syvyyteen. Moottorin yläreunan syvyys 270 cm. Pohja 8,5 metriä.

Moottori

on mahta va ilmesty s hyvässä nä kyvyydess ä.

Matalalla sijaitseva M/S Coolaroon moottori on loistava kohde myös aloittelevalle sukeltajalle.

Sukeltaja 2/2014 41

AIHETTA

käytävällä, ottakaa pelastusliivit!” kaikuu thaimaalaisen liveabroadin käytävällä yöllä klo 1.15. Olen unesta sekaisin enkä oikein ymmärrä, mistä on kysymys. Juoksen ulos kannelle, jossa kohtaan kitkerän savun lisäksi samankaltaisen epätietoisuuden sukellustovereitteni kasvoilla. Miehistö ei puhu mitään osaamani kieltä. Lopulta selviää, että laivan konehuone on syttynyt palamaan ja lyhyen alkusammutuksen jälkeen laivaa ajetaan kilpaa kellon kanssa kohti läheistä kalastaja-alusta. Saavutettuamme sen kapteeni käskee jokaisen hypätä mereen ja uida kalastaja-alukseen. Puen märkäpuvun ja

”SAVUA

pelastuslauttojen ja palosammuttimien määrät, viestintävälineet, ensiapuvälineistö? käytetään lähes aina ruuanlaitossa, ja liesi on päällä koko päivän. Ensiapuhappea ja mahdollisesti myös nitroksia löytyy lähes kaikilta laivoilta. Yhdessä nämä kaksi voivat olla vaarallinen yhdistelmä. Ongelmatilanteissa on tärkeää, että viestintä paikallisen miehistön ja asiakkaiden välillä onnistuu. Aikaisemmin Egyptissä sukeltaessani ainakin toinen divemastereista on ollut egyptiläinen varmistaen kielimuurin ylityksen. Pelastuslauttoja, ensiapuhappea ja palosammuttimia pitää myös osata käyttää. Miehistön tulisi harjoitella hätätilanteita varten. Huono ajatus ei myöskään olisi pitää rutiininomaisesti lentokoneesta tuttu turvaohjeistus ennen matkalle lähtöä. Asiakkaidenkin tulisi tietää, missä lähimmät palosammuttimet sijaitsevat. Laivan sisätiloissa olevat savuhälyttimet puolestaan auttavat havaitsemaan palon aikaisemmin, jolloin alkusammutuksella on parempi mahdollisuus onnistua.

AVOTULTA

JARI TOIVONEN

AJATTELEMISEN

Haaksirikossa

on paljon sukellustukialuksia – myös sellaisia, joissa yövytään. Onneksi suomalainen veneenkatsastusjärjestelmä varmistaa ainakin tiettyjen minimistandardien täyttymisen. Seuran vastuulle jää riittävän koulutuksen varmistaminen myös hätätilanteita varten. Useimmissa seuroissa ei harjoiteltane laivan evakuointia tulipalon tai vakavan karilleajon seurauksena. Olisiko se syytä ottaa ohjelmaan tänä keväänä? Aivan kuten käymme läpi sukellusvarusteemmekin: huollamme ne ja testaamme altaassa ennen avovesikauden alkua. Turvallisia sukelluksia ja alkavaa veneilykautta kaikille! SUKELLUSSEUROILLA

perusvälineet päälle, laitan pelastusliivin takaisin, otan sukelluslamppuni käteen ja hyppään liikkuvasta veneestä mereen. PÄÄSTYÄNI kalastajaveneeseen huokaan onnellisena nähdessäni kaikkien sukellustoverieni ja miehistön olevan kunnossa ja veneessä, myös niiden uimataidottomien thaityttöjen. 13 tunnin venematka Burman aluevesiltä Thaimaahan alkaa.

tulipalo ja uppoaminen 9.2.2014 Burman aluevesillä herätti mielessäni monia sukellus- ja veneilyturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Suomalaiset sukeltajat suosivat ulkomailla matkustaessaan usein suomalaisia yrityksiä. Meille ne edustavat suomalaista osaamista sekä laatu- ja turvallisuusstandardeja, ainakin mielikuvatasolla. Mutta onko näin? Osaammeko lukea laivan tietoja oikein: rakennusmateriaalit,

M/S BLUE STARIN

42 Sukeltaja 2/2014

Anne Räisänen-Sokolowski

Seuran vastuulla on riittävän koulutuksen varmistaminen myös hätätilanteita varten.

tetta

Anna palau

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita? Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

ksi? den avustaja

Leh

Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

amaan kaan blogga

www.sukeltaja.fi Sari Nuotio, toiminnanjohtaja

VASTUULLANI ON Liiton toiminnan johtaminen ja kehittäminen, talousasiat, edunvalvonta sekä järjestökontaktit. Toimin hallituksen ja työvaliokunnan esittelijänä.

040 525 6336 | sari.nuotio@sukeltaja.fi Kristiina Karila, viestintäkoordinaattori MINUUN VOI ottaa

yhteyttä kaikessa viestintään liittyvässä. Otan vastaan juttuja, kuvia ja juttuideoita Sukeltaja-lehteen tai vaikka Sukeltajan blogiin.

0400 163 262 | kristiina.karila@sukeltaja.fi Mika Rautiainen, koulutuspäällikkö

Tule mu

VASTAAN koulutustoiminnasta

Päästä näkemyksesi, kokemuksesi ja sukelluselämyksesi kuuluville. Sukeltajaliiton nettisivulta www.sukeltaja.fi löytyy sukeltajien oma blogi.

0400 380 981 | mika.rautiainen@sukeltaja.fi

Blogiin ovat tervetulleita kirjoittamaan kaikki sukeltajat. Blogia voi kirjoittaa omalla Blogger-tunnuksella, jonka saa luomalla gmail-tilin.Valmiin tekstin ja mieluusti myös muutaman kuvan voi myös lähettää Liiton toimistolle, ja se viedään blogiin puolestasi. Kun haluat kirjoittaa, ota yhteyttä kristiina.karila@sukeltaja.fi.

jassa! oita Sukelta

Ilm

Mainosta Sukeltajassa tai sukeltaja.fisivustolla. Mediakortti löytyy www.sukeltaja.fi > Sukeltaja-lehti. Seuroille jäsenetuna pikkuilmoitus veloituksetta, kysy lisää!

www.sukeltaja.fi

ja toimin koulutuksen asiantuntijana. Osallistun sukellusnormien ja -turvallisuuden kehittämiseen sekä koulutusmateriaalien tuottamiseen.

Riku Verkkomäki, jäsenpalveluvastaava ISO OSA päivästäni kuluu jäsenpalvelussa: tilaukset, laskutus, kortitukset jne. Vastuullani on myös jäsenrekisterin ylläpito ja kehittäminen sekä käyttäjien opastaminen.

(09) 3481 2258 | riku.verkkomaki@sukeltaja.fi Heli Halava, nuorisopäällikkö MINUUN VOI olla

yhteydessä nuorisotoimintaan liittyvissä asioissa. Suunnittelen ja kehitän nuorisotoimintaa yhdessä nuorisovaliokunnan kanssa sekä toimin seurojen tukena.

040 764 1157 | heli.halava@sukeltaja.fi Anne Kettunen, järjestöassistentti HOIDAN monipuolisesti jäsenpalvelun erilaisia tehtäviä sekä jäsenrekisterin ylläpitoa.

SUKELTAJALIITTO RY

(09) 3481 2258 | anne.kettunen@sukeltaja.fi

SUUNTO D4i

THE FRESH NEW LOOK

SUUNTO D4i A GREAT ALL-ROUNDER The redesigned Suunto D4i comes in a range of fresh colors and with an all-new soft, comfortable silicon strap for that perfect fit. Lightweight and packed with handy features like freedive mode and optional wireless air integration, it’s got everything you need – wherever your diving may take you. Maahantuonti: Ursuk Oy. Lisätietoa: www.ursuit.com.

suunto-d4i-ad-210x297_w_ursuit_info.indd 1

28.3.2014 16:23:12