Sukeltaja 3 2023

Tuulivoimaloiden vaikutus mereen

Tippukiviluola Kreetalla

Aluspuvulla on väliä

www.sukeltaja.fi

3/2023

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI

Narvikin hylkyjä Jokaiselle jotakin

Sukelluskuvauksen SM-kilpailu 2023 Mikko Saareila

Kutsumme kaikki sukelluskuvaajat osallistumaan sukelluskuvauksen SM-kilpailuun 2023.

Kilpailuun osallistuvan kuvaajan tulee olla Sukeltajaliiton seuran jäsen tai liiton henkilöjäsen.

Jos olet enintään 16-vuotias, voit osallistua joko nuorten sarjaan tai aikuisten sarjoihin.

SARJAT A. Makro B. Normaali/laajakulma, kotimaan vedet C. Normaali/laajakulma, ulkomaan vedet D. Allaskuvat E. Teemasarja: Rauha F. Kuvittele!

G. Sukellusaiheiset pintakuvat H. Videosarja I. Nuorten sarja

Toimita työt mieluiten sähköisesti (esim. Dropbox, WeTransfer) osoitteeseen sukelluskuvaSM2023@sukeltaja.fi.

Liitä mukaan yhteystietosi, seuran nimi ja lista nimetyistä kuvista/videoista. Työt arvostellaan anonyymeinä, joten poista kuvista ja videoista tekijän tiedot, vesileimat ja muut tunnisteet.

Töiden tulee olla Sukeltajaliiton toimistolla viimeistään keskiviikon 1.11.2023 aikana. Saat sähköpostiisi vahvistuksen, kun kilpailutyöt on vastaanotettu.

Lisätiedot ja kilpailusäännöt sukeltaja.fi kalenterissa.

SUKELLUSKUVAUKSEN PM-KILPAILU 2023 Viime vuonna Suomi korjasi PM-kilpailussa kaikki kolme mitalisijaa! Tänä vuonna Sukelluskuvauksen PM-kilpailun järjestää Tanskan sukellusliitto.

Kilpailu on avoin kaikille pohjoismaisten sukellusliittojen jäsenseurojen jäsenille ja liittojen henkilöjäsenille.

Toimita kilpailukuvasi 1.11. keskiyöhön mennessä. Lisätiedot ja ohjeet kuvien toimittamiseen löytyvät Tanskan liiton sivuilta. www.sportsdykning.dk

Sisältö

JULKAISIJA Sukeltajaliitto ry Valimotie 10 00380 HELSINKI

16

www.sukeltaja.fi OSOITTEENMUUTOKSET puh. (09) 3481 2258

PÄÄTOIMITTAJA Harri Nieminen harri.nieminen@sukeltaja.fi

Mattias Roslund

Sukellus Narvikin historiaan.

office@sukeltaja.fi

TOIMITUSSIHTEERI Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi TOIMITUS

3/2023

Viestintätoimisto Loistava Oy Patruunantie 17 62800 Vimpeli TUOTTAJA Susanna Korkiatupa puh. 044 589 6234 susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi TOIMITUSNEUVOSTO Harri Nieminen, Emma Barrow, Kristiina Karila, Susanna Korkiatupa, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen,

Vakiot

Päivitykset

6 TIPPUKIVILUOLASSA Kreetalla.

16 NARVIK ei pettänyt hylkysukeltajia tälläkään kertaa. Seurojen yhteisreissu toimi hienosti.

8 TYRSKYT Diving for Science -seminaari oli menestys, Puhdista ekologisesti vesillä, Uppisnuorten leiri, Ilmoita sijaintitiedot oikein hätätilanteessa.

14 PERSOONA monitoiminen seuravaikuttaja Marko Niinistö.

Outi Väisänen SIVUNVALMISTUS

28 SUKELLA SUOMESSA Monipuolista toimintaa Tammisaaressa.

ULKOASU Kumppania Oy, Laura Telin

24 ITÄMEREN avainlaji meriajokas tarvitsee ihmisen apua säilyäkseen elinvoimaisena.

20 NORPAT Hengenpelastuksen SM-kisoissa.

21 HYVÄ HOMMA! Vapepa-sukeltajakurssille osallistuminen kannatti.

Aste Helsinki, Mika Viitanen

22 YMPÄRISTÖ Miten tuulivoimaloiden rakentaminen merelle vaikuttaa Itämeren ekosysteemiin?

26 KUIVAPUKUSUKELTAMISESSA aluspukeutuminen on ratkaiseva mukavuustekijä.

30 KUVA-ALBUMI Ihanat kohtaamiset etelän vesiltä.

31 AJATTELEMISEN AIHETTA Vinkkejä seuran kevyempään hallintoon.

KANNEN KUVA Mattias Roslund

KUVAPANKKI Depositphotos ILMOITUSMYYNTI

susanna.korkiatupa@sukeltaja.fi SUKELTAJA ILMESTYY helmi-, huhti- kesä-, syysja marraskuussa ISSN 2737-212X

22

24 3/2023 SUKELTAJA

Pekka Tuuri

puh. 044 589 6234

Pekka Lehtonen / Metsähallitus

Susanna Korkiatupa

3

Hämeenlinnaan

Hinta: kaksi päivää 80 euroa (sis. sisäänpääsyn maauimalaan, treenit, majoituksen ja lounaat), yksi päivä 50 euroa (sis. sisäänpääsyn maauimalaan, treenit ja lounaan) Lisätiedot: nuorisopäällikkö heli.halava@sukeltaja.fi Ilmoittaudu viimeistään 28.7. sukeltaja.fi kalenterissa.

Tervetuloa ohjaajaksi -kurssi netissä Aloittaako seurassanne syksyllä uusia tekijöitä norppatoiminnassa? Mitä pitäisi huomioida ohjaamisessa, puitteissa ja vanhempien kanssa? Tule kuuntelemaan, pohtimaan ja keskustelemaan ohjaamisesta Tervetuloa ohjaajaksi -kurssille maanantaina 4.9. klo 18.00.

Ilmoittaudu viimeistään 21.8. sukeltaja.fi kalenterissa.

Ratikalla ralliin!

Tampereella kisataan pyhäinpäivänä 4.11. Ratikkarallissa! Vuoden vauhdikkain norpparalli on saanut nimensä Tampereen uudesta raitiovaunusta. Ratikalla nimittäin pääsee mukavasti ralliin juna- ja bussiasemalta.

SARJAT 7–9-vuotiaat 10–12-vuotiaat 13–15-vuotiaat Ohjaajasarja

AIKATAULU 11.00–12.30 saapuminen, ilmoittautuminen & lounas 18.00 Tapahtuma päättyy Rallin hinta 40 €/ralliosallistuja, huoltajat ja ohjaajat (jotka eivät osallistu ohjaajasarjaan) 20 €/hlö.

Hinta sisältää ohjelman ja lounaan.

Lisätiedot: nuorisopäällikkö heli.halava@sukeltaja.fi Ilmoittautumiset 6.10. mennessä seuroittain, ilmoittautumislomake löytyy sukeltaja.fi kalenterista.

Toimiston kesä Sukeltajaliiton toimisto palvelee kesä-, heinä- ja elokuussa ma–pe klo 8–15.

Toimisto on suljettuna 10.–30.7.

Hyvää sukelluskesää!

Sukeltajaliitto ry, Valimotie 10, 00380 HELSINKI, puh. (09) 3481 2258, office@sukeltaja.fi, www.sukeltaja.fi

Pasi Tiitola, Tampereen Raitiotie Oy

Ahveniston toimintapuisto

Nuoret maauimalaleirille

Hämeenlinnassa Ahveniston maauimalassa järjestetään 26.–27.8. nuorten leiri. Sukelluslajit tutuksi -teemalla tutustutaan eri sukelluslajeihin ja treenataan osaavien valmentajien ohjauksessa, mukana uppopallo, räpyläuinti, vapaasukellus ja pelastustaidot. Treenit on suunniteltu noin 14–20-vuotiaille.

Pääkirjoitus

MATTI KAJALAN tie sukeltajaksi lähti VPK-toiminnan kautta kymmenisen vuotta sitten. Kangasalan VPK:n sukellusosaston kouluttajat houkuttelivat hänet kokeilemaan laitesukellusta.

– Pääni pinnan alle laitettuani koin äärimmäisen vapauden tunteen: kevätauringon kimaltelu kirkasvetisessä uima-altaassa, hengittämisen helppous ja painottomuuden tunne kolahtivat kerralla.

Hänelle mieluisin sukelluskohde on suomalainen järvimaisema.

– Tummat ja tasaiset pohjavedet kymmenien metrien syvyydessä, pystysuorat kallioseinämät sekä kalat, ravut ja kaatuneet puunrungot pintaveden välkkeessä tarjoavat sitä rauhaa mitä sukelluksilta kaipaan, kertoo hän.

Sukellusuran alusta Kajalalle on jäänyt mieleen ensimmäinen

sukellus nollanäkyvyydessä.

– Seuramme käy siivoamassa uimarantoja, ja osalla rannoista on niin huono näkyvyys, että sukeltajaa ohjataan pintaköydellä.

Laskeuduin köyden varassa laiturin vierestä, jossa tiesin olevan vettä pari kolme metriä. Näkyvyys oli niin huono, että hädin tuskin näin lukea nenäni edessä olevaa syvyysmittaria. Kahden metrin jälkeen lamppuni sammui... tai niin luulin.

Olin aikeissa nousta ylemmäksi, kun valo taas näkyi. Samalla ymmärsin osuneeni pohjahöttöön.

Laituri tuli kierrettyä täysin käsikopelolla köysimiehen ohjauksessa.

Ensikertalaiselle nollanäkyvyys ja "pohjattomuuden tunne" olivat sangen mieleenpainuva kokemus, hän muistelee.

Matti Kajala on Vapepa-sukeltaja ja Sukeltajaliiton hallituksen jäsen.

– Alun perin vahvin motivaattori

haluamme jatkossa myös liiton suunnalta luoda lisää mahdollisuuksia läpinäkyvyyden lisäämiseen. Millaisia toimintamallien ja työkalujen tulisi olla, siitä kuulisimme mieluusti juuri sinun ajatuksiasi. Tässäpä siis hieman ideoitavaa kesän sukellusten väliin.

Miisa Nieminen

Kannustan kaikkia seuroja tuomaan myös yli seurarajojen esille tarjoamianne mahdollisuuksia harrastaa: retkiä, viikkosukelluksia, sukelluskohteita, koulutuksia ja kerhoiltoja − kaikkea sitä jo olemassa olevaa hyvää, mihin voisi osallistua sukeltajia laajemminkin. Mahdollisuuksien avaaminen ja näkyville tuonti ei ole keneltäkään pois vaan pikemminkin kaikkien etu. Avoimuudella ja yhteispelillä luomme meille kaikille lisää mahdollisuuksia harrastaa ja mahdollistamme sukeltajien kohtaamiset laajemminkin.

Tämän ohella tuomme seuraamme näkyville ja näin osaltaan mahdollistamme sen kasvun ja hyvinvoinnin.

Isossa kuvassa nostamme kasvavan ”pöhinän” myötä myös sukellusta hyvänä harrastuksena näkyville laajemminkin.

Mahdollisuuksia tiedon jakamiseen on tänä päivänä olemassa sukeltajien foorumeilla, seurojen kanavissa sekä liiton tapahtumakalenterissa. Yhtenä kehityskohteena

Harri Nieminen puheenjohtaja harri.nieminen @sukeltaja.fi

Aurinkoista ja aktiivista sukelluskesää!

osallistua yhdistystoimintaan oli fyysisen kunnon ylläpitäminen ikävuosien karttuessa. Huomasin pian, miten yhdessä tekemällä saadaan vapaaehtoisvoimin paljon hyvää aikaiseksi. Pienelläkin panoksella pääsee osallistumaan suuriin kokonaisuuksiin. Sukeltajaliiton hallitustyö ja valiokuntien toiminta avaavat ovia monille näköalapaikoille, hän sanoo.

Laitesukelluksessa Kajala on edennyt laitesukellus- ja ensiapukouluttajaksi.

– Koen olevani etuoikeutettu saadessani jakaa oppimaani eteenpäin. Sukellustapahtumien ja koulutustoiminnan järjestämisessä suurin anti minulle itselleni on oman osaamiseni kehittyminen. Sukeltaja ei ole koskaan valmis − aina voi kehittyä paremmaksi, hän toteaa.

Matti Kajalan arkisto

Sukellus on ympärivuotinen harrastus, mutta monelle meistä erityisesti kesä on vedenalaisten seikkailujen kulta-aikaa. Sukellusharrastus vie meidät arjesta erottavaan toiseen maailmaan, vedenalaisten maisemien, mielenkiintoisten otusten ja jännittävien hylkyjen ääreen. Tutustumme tähän kaikkeen yhdessä viikkosukelluksilla, päiväretkillä, venereissuilla ja leireillä. Kesän kuluessa keräämme auringon ohella sukelluksesta energiaa vielä etäällä odottavaan talveen.

Meillä on mahtava ja monipuolinen harrastus!

Sukeltajan kannalta on tärkeää, että mielekkäitä mahdollisuuksia harrastaa löytyy. On tietysti luontaista ja mukavaa, että näitä mahdollisuuksia löytyy läheltä, omasta seurasta, mutta tieto erilaisista mahdollisuuksista olisi tervetullutta laajemminkin.

Tarve läpinäkyvyyteen on noussut esiin eri muodoissaan useissa talven ja kevään kuluessa käydyissä keskusteluissa sekä kyselyistä saadussa palautteessa.

Ismo Marttinen

Kohti mahdollisuuksien sukelluskesää

Matti Kajala, Kangasala MATTI KAJALA vinkkaa sivulla 12 sukellusaiheisista tietokonepeleistä. Hänen kuviaan Kuopion Vapepa-sukelluskurssilta ja yhteisharjoituksesta löytyy sivulta 21.

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa.

3/2023 SUKELTAJA

5

Chania Diving Center

Matkalaukku

Vedenalainen tippukiviluola

En olisi koskaan kuvitellut pääseväni sukeltamaan tippukiviluolaan.

Niitähän on vain jossain kaukana Meksikossa, ja ne vaativat sukeltajalta pitkän luolasukelluskoulutuksen. Täällä sitä nyt kuitenkin ollaan, tippukivi­ luolassa Välimerellä, Kreetan saarella, Hanian kaupungin lähellä.

Teksti IRENE SAVOLAINEN

T

ippukiviluolan nimi on Elephant Cave. Nimensä se on saanut sen sisältä löytyneiden fossiilien mukaan. Luolan suuaukko on merenpinnan alla noin 10 metrin syvyydessä, ja sen sisällä on suuri ilmatasku. Sukelluksemme aikana vietimme 32 minuuttia pinnalla hengittäen luolan ilmaa, ihmetellen tippukivimuodostelmia ja kuunnellen oppaamme tarinaa luolan synnystä, geologiasta, veden lähteestä ja koostumuksesta sekä luolan löytymisestä.

6

3/2023 SUKELTAJA

Kreetan saaren vuoristossa on lukuisia muitakin tippukiviluolia, joihin voi tutustua kastumatta. Jotkut niistä ovat toimineet kirkkoina tai pakopaikkoina sotien aikana; Kreetalla on pitkä ja sotaisa historia.

MINNEWASKA HYLKY

Hanian itäpuolella on Välimeren suurin luonnonsatama, johon on uponnut muun muassa sotalaivoja. Monet niistä ovat syvällä tai Nato-tukikohdan vaikutusalueella, ja niihin ei pääse sukeltamaan.

Elephant Cavessa syvyys vaihteli 0–3 metrin välillä. Suuaukko on merenpinnan alla, joten sisään pääsee vain sukeltamalla.

Sukellusturisteja viedään sen sijaan Minnewaska-hylylle, joka upposi ensimmäisen maailmansodan aikaan Hanian lähettyville. Paljoakaan ei kyseisestä laivasta ole enää jäljellä, sillä uppoamisen jälkeen siitä leikattiin metallilevyjä uudelleenkäytettäväksi.

Sukelluksemme Hanian lähistöllä koostuivat Elephant Caven ja Minnewaska-hylyn lisäksi erilaisista onkaloista sekä rantasukelluksesta, jonka aikana näimme peräti kolme hiekkaan hautautunutta mustekalaa!

Viimeisen sukelluksemme teimme

Chania Diving Center

Seal Cave -nimiseen luolaan, joka koostui useammasta luolasta ja tunneleista. Osaan luolista tuli luonnonvaloa, mutta perimmäiseen nurkkaukseen tarvittiin oma lamppu.

Sielläkin oli ilmatasku, joten pintauduimme kuulemaan, että siellä on tavattu hylkeitä lepäämästä, mistä luolan nimikin tulee.

En ole erityisen luolahenkinen sukeltaja, mutta nämä kohteet puolsivat paikkaansa, koska luolissa ja onkaloissa merenkäynti laantuu ja näkyvyydet paranevat. Vain siinä kohtaa, missä luolien makea vesi ja merivesi kohtaavat, syntyy sekä termo- että halokliini ja veden väreilyn vuoksi näkyvyys katoaa kokonaan. Onneksi tämä kerros on vain noin 0,5−1 metrin luokkaa.

HYVÄ PALVELU

PALJON NÄHTÄVÄÄ PINNALLAKIN

Kreetalla on pinnan päälläkin paljon koettavaa. Tunnetuin nähtävyys taitaa olla Knossoksen kaupungin rauniot. Knossoksen palatsi oli minolaisen kulttuurin keskus ja myyttisen Minotauruksen koti.

Toukokuussa turistikausi oli vasta alkamassa ja saimme tutustua nähtävyyksiin ilman ruuhkaa. www.chaniadiving.gr

Katso video Elephant Caveen sukelluksesta

youtu.be/ozU5h1ZqbRM

Apteran kaupungin raunioilla voi muun muassa levähtää amfiteatterin portailla.

Kreetan etelärannikolla voi käydä ihastelemassa Elafonissin vaaleanpunaista rantaa. Hiekkaa ei saa ottaa rannalta mukaan.

Irene Savolainen

Omat sukelluksemme olivat helppoja, mutta Hanian ympäristössä on myös vaativia kohteita. Chania Diving Center -sukelluskeskus, jota käytimme, pystyy tarjoamaan trimixtäyttöjä sekä palveluja tekniikka- ja luolasukeltajille. Keskuksella on ainakin kolme venettä, joista yksi on isompi lasikuituvene ja kaksi rib-venettä. Sää- ja tuuliolosuhteiden mukaan he voivat siirtää ribejä trailerilla toiseen satamaan, jotta asiakkaat pääsevät sukeltamaan suojaisempiin kohteisiin. Sukelluskeskuksen retkillä sukeltaessa ei tarvinnut kertaakaan itse kantaa tai nostaa pulloja, sillä henkilökunta hoiti pullorumban alusta loppuun. Tämä oli luksusta, ja normaali sukelluksen jälkeinen lihasten väsymys puuttuikin tältä reissulta.

Irene Savolainen

Minnewaska on uponnut ensimmäisen maailmansodan aikaan.

3/2023 SUKELTAJA

7

Tyrskyt – KOONNUT KRISTIINA KARILA –

Diving for Science 2023

INNOSTAVA MILJÖÖ, mielenkiintoiset

Marcin Dobrucki

Huhtikuun 22.–23. Suomenlinnan Paarlastihuoneelle kokoontui salin täydeltä kansalaistieteestä kiinnostuneita sukelluksen harrastajia ja tieteen tekemisen ammattilaisia Sukeltajaliiton ja Suomen meriarkeologisen seuran järjestämään seminaariin.

Saksalaisryhmä kertoi myös haamu-

aiheet, hyvät esiintyjät, vilkas keskustelu

verkkoprojektistaan. Haamuverkkojen

ja ajatustenvaihto tekivät tilaisuudesta

poistaminen on tärkeää mutta riskejä

menestyksen. Seminaaria oli myös

sisältävää toimintaa, jonka turvallinen

mahdollista seurata striimauksena.

toteuttaminen edellyttää huippuluokan koulutusta ja saumatonta tiimityötä.

HYLKYJÄ JA HAAMUVERKKOJA

Lisäksi kuultiin mielenkiintoisista tut-

Lauantaina tutustuttiin Itämeren hyl-

kimusprojekteista, joissa oli hyödynnetty

kyjen mahdollisiin ympäristöriskeihin ja

tekniikkasukelluksen menetelmiä.

hylkyjen puhdistusprojektiin. Saksalaisella sukeltajaryhmällä fotogrammetrian

VUODEN SUKELTAJAA MUISTETTIIN

mahdollisuudet hylkyjen havainnollis-

Lauantai-iltapäivällä siirryttiin meriar-

tamisessa oli viety totuttua pidemmälle,

keologi Minna Koivikon työhuoneelle,

kun hylystä tehdään vielä pienoismalli

jossa Sukeltajaliitto luovutti hänelle

3D-tulostamalla.

Vuoden sukeltaja 2022 -palkinnon.

Sanna Siltanen

Toiminnanjohtaja Sari Nuotio kiitti Minna Koivikkoa hänen arvokkaasta työpanoksestaan meriarkeologian parissa.

Sunnuntaipäivän osallistujajoukkoa Paarlastihuoneen edustalla.

8

3/2023 SUKELTAJA

Sari Nuotio

Työhuoneelle rakennetussa posterinäyttelyssä seminaarin osallistujat ja yhteistyökumppanit kertoivat omista projekteistaan, ja osallistujilla oli mahdollisuus luoda uusia kontakteja ja verkostoitua.

YMPÄRISTÖAIHEET NOUSIVAT ESIIN Sunnuntaina keskityttiin ympäristöön ja biologiaan. Saimaannorpan suojeluhanke, meriajokasniittyjen ennallistaminen, Itämeren tilan seuranta ja tiedesukelluskoulutuksen tulevaisuus Suomessa olivat päivän aiheita.

PALAUTETTA PYÖREÄSSÄ PÖYDÄSSÄ Kummankin päivän teemat vedettiin yhteen antoisissa pyöreän pöydän keskusteluissa. Yleisö oli aktiivista ja esitti hyviä kysymyksiä, ja esiintyjien välille syntyneet keskustelut olivat mielenkiintoisia ja hyödyllisiä.

haamuverkkoja poistetaan turvallisesti,

kiittävää palautetta, ja sille toivottiin jat-

Tärkeänä asiana nousi esiin uudes-

kuinka meriajokasniittyjä ennallistetaan

koa tulevinakin vuosina. Sukeltajaliiton

taan ja uudestaan se, että vastuullinen

vastuullisesti tai kuinka erilaisissa tutki-

tiedevaliokunta on valmiina ottamaan

toiminta edellyttää koulutusta ja

musprojekteissa kerätään tietoa, josta on

haasteen vastaan!

perehdyttämistä. Vaikka sukeltajalla

aidosti hyötyä tutkijoille.

olisi kuinka hyvä tarkoitus, spontaani

Seminaari avasi uusia yhteistyömah-

Lämmin kiitos kaikille yhteistyö-

Isot kiitokset tapahtuman tukijoille! Kiitokset myös tapahtuman järjestäjille ja kaikille esiintyjille.

kumppaneille onnistuneen tapahtuman

omatoimisuus voi aiheuttaa enemmän

dollisuuksia kansalaistiedettä harjoit-

luomisesta!

vahinkoa kuin hyötyä. Vasta hyvällä

tavien sukeltajien ja ammattimaisten

MIKA RAUTIAINEN, SUKELTAJALIITON

koulutuksella ja ohjauksella oppii, kuinka

tieteenharjoittajien välille. Seminaari sai

KOULUTUSPÄÄLLIKKÖ

Ruokakaapista veneilijän puhdistusaineet Kalkkisaostumat karisevat suolan ja etikan seoksella. Hanat ja teräspin-

tehokkaaseen ja edulliseen veneilijän

nat kiillottuvat sitruunan puolikkaalla

siivousvarustukseen. Samoilla aineksilla

hankaamalla.

paikat puhdistuvat toki myös kotona ja mökillä.

Susanna Korkiatupa

VINKKI Muun muassa etikka, suola ja sitruuna riittävät hygieeniseen,

Lisäksi suola tai ruokasooda tai palasokerinpala ovat hyviä hankaavia

Etikkavesi puhdistaa ikkunat. Pidä

pesuaineita.

veneessä saatavilla sumutinpullo, johon

Veneen kaikkiin puuosiin saa kiiltoa

on laitettu sama määrä vettä ja etikkaa.

seoksella, johon tulee 3 osaa oliiviöljyä

Näin veneen ikkunat on helppo pestä

ja 1 osa viinietikkaa. Pieniä naarmuja

aina tarvittaessa.

ruskean värisissä puuosissa voi värjätä

Lattioiden puhdistukseen käy loistavasti 3 litraa vettä, johon sekoitetaan 1 dl

saksanpähkinällä hankaamalla.

EMMA BARROW

viinietikkaa.

Vinkit bongattu Pidä saaristo siistinä ry:n Instagramista

www.instagram.com/pidasaaristosiistina/

3/2023 SUKELTAJA

9

Uusi seura vapaasukeltajille Taru Hyytinen

ABBORRE FREEDIVING RY on uusi vapaasukellusseura Helsingissä. Tavoitteenamme on kehittää vapaasukelluksen harrastusmahdollisuuksia ja yhteisölli-

jääsukellustapahtumalla Ahvenistolla.

Oli upeaa nähdä tämä yhteisöllisyyden ja osallistumisen meininki, mikä seurassamme jo on.

syyttä pääkaupunkiseudulla. Abborre Freediving täyttää pian kaksi vuotta,

Abborre Freedivingin arvot ovat:

ja yhteisömme onkin kasvanut huimaa

• Playfulness. We don’t take life, or

vauhtia. Jäseniä seuraan on liittynyt jo

ourselves for that matter, too seriously.

yli 50.

We believe in the power of play.

Tällä hetkellä seurallamme on halli-

• Nature. We love nature, both below

vuoro Lauttasaaressa keskiviikkoiltaisin

and above the surface, and actively care

ja Kilon uimahallissa viikonloppuaamui-

for it.

sin. Meillä on myös Otaniemessä maa-

• Awesomeness. Awesomeness is an

nantaisin aamuvuoro, joka on avoinna

accepting mindset embracing the cool Oodin kirjastossa. Abborre Freedivin-

jäsenet pääsevät sinne edullisempaan

gissa meillä kaikilla on oma sukellus-

hintaan.

numero, joka tulee valita liittymisen

Mukavaa yhdessäoloa seuran jääsukellustapahtumassa Hämeenlinnan Ahvenistolla helmikuussa.

in every single one of us.

Abborreen ovat tervetulleita kaikki

Kehitämme seuran toimintaa jäsen-

yhteydessä. Oodissa on mahdollisuus

temme toivomaan suuntaan keskittyen

painattaa Abborre-logoa valitsemaansa

kuitenkin vapaasukellukseen.

tekstiiliin. Moni sukeltaja onkin merkin-

sukellus ja seuran toiminta herätti kiin-

nyt omia sukellusvarusteitaan logolla.

nostuksesi, eikä kokemusta vielä löydy,

Syksyllä 2022 vietimme pari viikon-

ei hätää! Laita viestiä, niin saat vinkkejä,

Tapahtumien teemoja ovat olleet

loppua yhdessä Saimaalla Puumalassa,

miten pääset toimintaan mukaan. Ota

esimerkiksi leikkimieliset syvyyskilpailut

Pistohiekka Resortissa. Viikonloppu

rohkeasti yhteyttä abborrefreediving@

ja kesäretki Helsingin saaristossa, mikä

koostui syvyyssukelluksista poijulla ja

gmail.com.

sisälsi veneajelua hupisukelluksen kera,

yhteisöllisyydestä saunan ja ruokailun

TARU HYYTINEN, CASIMIR BERNER ja

ja pääsimme ihastelemaan Itämeren

merkeissä unohtamatta tietenkään nau-

kauniita rakkoleviä!

runtäyteisiä keskusteluja! Talvikauden

Järjestämme muun muassa rentoa toimintaa luonnon ja veden äärellä.

Säännöllisin väliajoin kokoonnumme

vähintään aloittelijatason vapaasukelluskurssin käyneet harrastajat. Jos vapaa-

JOHANNA NORDBLAD

www.instagram.com/abborrefreediving/

aloitus starttasi seuralaisten aloitteesta

Sukeltajia tarvitaan – pyydykset pois luonnosta!

PYYDYKSIÄ katoaa kalastettaessa, ja

dyksiä haraamalla ja sukeltamalla. Lisäksi

kadonneet pyydykset ovat luonnolle on-

kerätään käytöstä poistettuja pyydyksiä

gelma. Verkko voi kadonneenakin pyytää

erikseen kampanjoimalla muun muassa

kalaa, lintuja ja nisäkkäitä. Kalastuksessa

kalastuksen lopettaneilta vapaa-ajan

käytettävät materiaalit pilkkoutuvat pik-

kalastajilta ja mökkiläisten varastoista.

kuhiljaa muoviroskaksi, ja joistakin pyy-

Hankkeessa selvitetään myös, min-

dysten osista liukenee veteen haitallisia

kälaisin toimenpitein kalanpyydysten

aineita. Kadonneet pyydykset ja niiden

häviämistä voitaisiin vähentää ja välttää.

osat haittaavat kalastajia sekä vesistöjen

Re:Fish kannustaa kansalaisia ilmoit-

äärellä virkistäytyviä. Takertuessaan

tamaan löytämistään tai kadottamistaan

pyydyksiin ja potkureihin ne aiheuttavat

pyydyksistä.

vaaratilanteita ja kustannuksia.

Re:Fish-hankkeessa kerätään kadonneita verkkoja ja muita kalanpyy-

10 3/2023 SUKELTAJA

Re:Fish on Euroopan unionin rahoittama Interreg Central Baltic -hanke, joka käynnistyi maaliskuussa 2023.

Suomesta projektissa ovat mukana Suomen ympäristökeskus ja Pidä Saaristo Siistinä ry.

Ilmoita SYKE:n Kansalaishavainnot-palvelussa

wwwi.ymparisto.fi/citobs/havaitsemaan_ hylattyja_kalanpyydyksia.html

Depositphotos

kaikille vapaasukeltajille. Abborren

- Majoitus: neljä makuuhuonetta

Depositphotos

- Keittiö, sauna, pesuhuone - Varusteiden huoltotila - Varusteiden kuivaushuone - Täyttöasema 230 / 300 bar Kaatialaan 25 min

Rannankyläntie 686

www.diversbb.fi

040-59 14 997

Suomen edullisin sukellusverkkokauppa

Sirrikuja 4 F 34, 00940 Helsinki www.sammakkomies.fi - 040 544 2049

Kuuttiohjaajat kurssilla KUUTTIOHJAAJAKURSSI

kurssin jännittävin osuus, kun

pidettiin pitkän tauon jälkeen

oppilaat pääsivät ohjaamaan

huhtikuussa Helsingissä. Kuuttitoi-

treenit Urheilusukeltajat ry:n

minta on 3–6-vuotiaille suun-

kuuteille ja heidän aikuisilleen.

nattua perhesukellustoimintaa,

Teemana oli pelastus ja pelastau-

jossa harjoitellaan vesitaitoja leikin

tuminen. Pelastusalus Eliaksen

avulla yhdessä aikuisen kanssa.

(lasten animaatiosarja) johdolla

Kuuttiohjaajaksi voi kouluttautua

oli tarjolla muun muassa vaatteet

jo ohjaamiskokemusta omaava

päällä uintia ja saatiin kokeilla myös

ohjaaja.

pelastusliivin pilliin puhaltamista

Kurssille osallistui viisi oppilasta kolmesta eri seurasta. Myös

ihan luvan kanssa.

Oppilaat ohjasivat hienosti

kurssin kouluttajat edustivat

oman osuutensa ja tukivat

eri seuroja, joten saimme näke-

mahtavasti kurssikavereita.

myksiä ja kokemuksia erityyp-

Mieleen jäi varmasti lapsen iloinen

pisistä toimintaympäristöistä ja

ja kovaääninen palaute treenien

toimintatavoista.

jälkeen uimahallin aulassa: Parhaat

Toisen kerran kurssihistoriassa kurssipaikkana toimi hotelli ja

treenit ikinä!

Kiitos kaikille kurssin oppilaille,

sen uima-allastilat. Viileähkössä

kouluttajille ja Urheilusukeltajien

altaassa käytännön osuudet

kuuttiperheille!

pidettiin vauhdikkaasti, kuten yleensäkin kuuttitreeneissä, ettei tule vilu.

Sunnuntai-iltapäivällä odotti

Kiinnostaako kuuttitoiminta?

Kysy lisää nuorisopäälliköltä heli.halava@sukeltaja.fi.

HELI HALAVA

toteutettujen tietokone- ja konsolipelien avulla. Vedenalaisen luonnon kauneuteen voi tutustua esimerkiksi peleissä World of Diving, Subnautica ja Beyond Blue. Kerron tässä lyhyesti omia kokemuksiani näistä.

Kaksi ensin mainittua ovat hyvinkin

olet suurten valtamerten tutkija, Mirai, osana juuri perustettua syvänmeren tutkimusryhmää. Ryhmän tehtävänä on kartoittaa merielämää valtamerien syvyyksissä ja hakea tietoa kaiken kokoisista meren olioista.

Tässä pelissä sukeltamisen tekniikka ei ole pääosassa. Voit rajoituksetta liikkua vedenalaisen tutkan ja kompassin

realistisia huomioiden myös sukeltajan

avulla kohteesta toiseen ja kohdata vi-

ilmankulutuksen. Tämä rajoittaa yksittäi-

deorealistisia mereneläviä aidoilla äänillä.

sen tehtävän suoritusaikaa, etäisyyttä ja

skootterin, vara-akkuja sekä erilaisia

Klikkaamalla löytämääsi kohdetta näet

syvyyttä. World of Divingissa tehtävänä

valaisimia ja skannereita. Niitä käyt-

tietoikkunassa kuvauksen eläimestä, sen

on kerätä sukelluskeskuksen alueelta

tämällä pääset sukeltamaan entistä

elintavoista ja elinympäristöstä. Pelin

pohjasta erilaisia esineitä, joilla aukeaa

pidemmälle ja syvemmälle löytääksesi

perusversiossa on kahdeksan erilaista

lisätehtäviä. Subnauticassa tavoitteena

yhä edistyksellisempiä raaka-aineita aina

sukellustehtävää, joista aukeaa kaikkiaan

on vastaavasti kulkea emoaluksen

vain monipuolisempia ja tehokkaampia

16 erilaista minidokumenttia. Videoilla

ympärillä ja kerätä erilaisia mineraaleja

lisävarusteita varten.

ja kasveja, joista yhdistelemällä saa

Beyond Blue on kehitetty BBC:n ja

rakenneltua lisävarusteita: suuremmat

Blue Planet -TV-sarjan taustalla toimi-

ilmasäiliöt, tehokkaammat räpylät,

vien tutkijoiden avustuksella. Pelissä

Beyond Blue -pelin traileri

youtu.be/ Ci2s6aXjRyI

Uusia tuttavuuksia uppisleirillä

haastatellaan oikeita tutkijoita, jotka kertovat pelin sisällöntuottamisesta ja yhteydestä vedenalaiseen todellisuuteen.

MATTI KAJALA

mäisellä altaalla otettiinkin käyttöön "pohjapallosääntö". Palloa ei saa tuoda pintaan, vaan se on joko syötettävä

LAKEUDEN SUKELTAJAT järjesti

veden alla tai jos syöttöpaikkaa ei ole,

junioreiden uppopalloleirin Seinäjoen

pallo on pudotettava pohjaan ennen

uimahallissa 29.4. Leiri kokosi yhteen

pintaan tuloa. Sukelluspituus tällä

nuorimpia harrastajia, jotta he voivat

säännöllä kasvoi selvästi, ja nuorten on

tutustua uppopallonuoriin oman seu-

enemmän mietittävä sijoitusta veden

ran ulkopuolelta. Päivän aikana päästiin

alla ilman palloa, hän kertoo.

kokemaan uusia harjoitteita, joita

Lakeuden Sukeltajat on pyörittänyt

välttämättä omassa seurassa ei tehdä,

nuorten ja lasten uppopalloa noin

ja tietysti pelaamaan uusia vastustajia

kymmenen vuoden ajan.

vastaan.

– Alun perin tarkoitus oli täyttää

Osallistujien ikähaarukka oli 10–15

seurassa tyhjiö norppatoiminnan ja ai-

vuotta: neljä tyttöä ja kymmenen poi-

kuistoiminnan välissä ja tietysti tuottaa

kaa Raumalta, Seinäjoelta, Lapualta,

aikuisuppopalloon uutta harrastajakun-

Kokkolasta, Turusta ja Vaasasta. Leiri

– Tässä ikähaarukassa pelaajien

taa. Vuosien varrella on ollut joitakin

vedettiin läpi kahdella parin tunnin

koko- ja taitoerot ovat merkittäviä. Siksi

vastaavia nuorten kansallisia leirejä.

allasvuorolla ja altaiden välissä levättiin

valmennuksessa täytyy olla tarkkana,

Juniorivalmentajana sekä nuorten

ja syötiin eväitä. Kummallakin altaalla

etteivät pienemmät jää liiaksi syrjään

maajoukkuevalmentajana olen päässyt

pelattiin ja joukkueita sekoitettiin niin,

eikä peli mene liian kovaksi, sanoo Jani

näkemään, kuinka lapsiuppopalloilijasta

että saatiin mahdollisimman tasa-

Mäkinen.

kasvaa aikuisten maajoukkuepelaaja.

väkiset puolet. Aikuiset valmentajat

– Tyypillistä nuorten uppopallossa

Oli ilo nähdä innostuneita, taitavia nuo-

Jani Mäkinen ja Roope Pihlajamaa

on se, että palloa tuodaan liiaksi

ria altaassa. Näistä nuorista tullaan vielä

Lakeuden Sukeltajista osallistuivat itse

pintaan, jossa alkaa "pintapaini". Tällöin

useampi näkemään muutaman vuoden

peliin varmistaen, että jokainen pääsi

kasvaa vaara, että joku saa kipeää kyy-

kuluttua U21 maajoukkueissa, ennustaa

mukaan.

närpään tai polven osumasta. Jälkim-

Jani Mäkinen.

Jaakko Ala-Hiiro

NETTIVINKKI Sukeltamisen tunnelmaan pääsee nykyään useiden hienosti

Ruutukaappaus Beyond Blue -pelistä

Sukella virtuaalimaailmassa

OSVIITTA

Hätätilanne! − Mutta missä?

sijaintiaan, niin hätäkeskuspäivystäjä

JOS EI OLE VERKKOA

pyrkii kyselemään ilmoittajalta, mistä

Hätäpuhelun voi soittaa, vaikka omaa

hän on tullut ja minne hän menossa, sekä

puhelinverkkoa ei olisikaan saatavilla. 112

onko lähellä jotain muuta kiintokoh-

Suomi -sovellus saa sijaintitiedot GPS:n

detta esimerkiksi järveä, saarta, sunttia,

kautta, eikä siihen tarvita puhelinverk-

kapeikkoa tai muuta maamerkkiä.

koa. Sovellus tarvitsee sijaintitiedon välitykseen kuitenkin aina dataverkkoa.

Sukeltajat liikkuvat välillä vieraillakin vesillä ja rannoilla. Jos jotain sattuu ja paikalle tarvitaan apua, on kaikkein tärkein tieto sijainti.

Miten pelastushenkilöstö löytää paikalle, jos kohteella ei ole osoitetta? Kysyimme asiaa Hätäkeskukselta ja Meripelastuksesta.

TEKNISIÄ APUKEINOJA

Jos dataverkko ei ole saatavilla, on kui-

Hätäkeskuspäivystäjällä on myös

tenkin mahdollista lukea hätäkeskuspäi-

käytettävissään teknisiä apukeinoja,

vystäjälle ääneen sovelluksen etusivulta

joista hätäkeskustietojärjestelmä hakee

löytyvät sijaintipaikan koordinaatit.

tarkimman paikannustiedon.

• AML-tekniikka (Advanced Mobile

SIJAINTI MYÖS MÖKILLE

Location). Siinä puhelin kytkee auto-

Mökeille kannattaa tulostaa 112.

maattisesti hätäpuhelun soittamisen

fi-verkkosivuilta löytyvä sijaintitie-

yhteydessä taustalla päälle puhelimen

tolomake, johon voi laittaa mökkinsä

MERELLÄ tapahtuvissa hätätilanteissa

sijaintipalvelut sekä wifin ja lähettää

sijainnin koordinaatteina, mikäli mökillä

ensisijaisesti tulee ottaa yhteys Meri-

ilmoittajan sijainnin hätäpuhelun

ei ole vielä virallista osoitetta. Koor-

pelastukseen, kun taas sisävesialueilla

taustalla ilman käyttäjän eri toimia

dinaatit saa esimerkiksi paikan päällä

otetaan yhteyttä hätäkeskukseen. Kum-

hätäkeskukseen. Käyttäjä ei näe eikä

ollessaan 112 Suomi -sovelluksesta tai

matkin yhteystiedot löytyvät esimerkiksi

voi estää sijaintitiedon lähetystä.

hätäkeskuksen käyttämässä muodossa

112 Suomi -sovelluksen Palvelut-valikon

• Matkapuhelinten tukiasemiin perus-

esimerkiksi Maanmittauslaitoksen

tuva hätäpaikannus. Matkapuhelinten

Karttapaikka-palvelusta.

Toimittanut KRISTIINA KARILA

takaa.

MERELLÄ TARVITAAN KOORDINAATTEJA

Meripelastuksen hälytysnumero on 0294 1000

tukiasemista haetaan arvioitu soittajan sijainti, jonka tarkkuus vaihtelee

Artikkelissa asiantuntijoina toimivat

sadoista metreistä kilometreihin

Suomen Meripelastusseura ry:n

riippuen siitä, ollaanko taajamassa vai

turvallisuus- ja valmiuspäällikkö Marko

haja-asutusalueella.

Stenberg sekä Hätäkeskuslaitoksen

yleinen

• Numerohakupalvelut. Niistä saadaan

sovellusasiantuntija Sami Suomalainen

GPS-laitteesta. Tarkista, että navigaat-

hätänumero

lähinnä puhelimen liittymän haltijan

ja hätäliikenneasiantuntija Dan Berlin.

toriin asetettu koordinaattijärjestelmä

112.

Merellä katvealueella hätäilmoitus voi-

tai VHF-kanava 16 / VHF-DSC 70.

daan tehdä VHF-radiolla, jolloin sijainnin

Sisävesillä

koordinaatit löytyvät muun muassa

osoitetietoja.

on WGS84 (jota käytetään suomalaisissa merikartoissa), jotta vastaanottaja pystyy paikantamaan kohteen oikein.

KÄYTÄ SISÄVESILLÄ SOVELLUSTA Käytä ensisijaisesti 112 Suomi -sovel-

GPS-laite voi näyttää saman paikan koordinaatit yleisimmin seuraavissa muodoissa:

Tärkeää on lukea koordinaatit oikein radioon:

1

N60° 16’ 7,02”

E025° 32’ 40,08”

asteet, minuutit ja sekunnit

(Latitudi) 60 astetta, 16 minuuttia, 7 pilkku 02 sekuntia pohjoista, (longitudi) 025 astetta, 32 minuuttia, 40 pilkku 08 sekuntia itäistä.

2

N60° 16,1170’

E025° 32,6681’

asteet, minuutit ja minuutin desimaalit

(Latitudi) 60 astetta 16 pilkku 1170 minuuttia pohjoista, (longitudi) 025 astetta, 32 pilkku 6681 minuuttia itäistä.

3

N60,2686°

E025,5444°

asteet ja asteen desimaalit

(Latitudi) 60 pilkku 2686 astetta pohjoista, (longitudi) 025 pilkku 5444 astetta itäistä.

lusta hätäpuhelun soittamiseen, sillä se ilmoittaa sijaintisi automaattisesti.

Lataa sovellus puhelimeen jo kotona, ja anna sille kaikki tarvittavat oikeudet, jotta sijaintitiedon lähetys onnistuu.

Sijaintitiedon välitys vaatii datayhteyden.

Parhaimmillaan päästään jopa alle kymmenen metrin paikannustarkkuuteen.

Ensisijaisesti pyritään löytämään

112 Suomi -sovellus käyttää näyttötapaa 2, mutta käytännön merenkulussa kätevintä on käyttää näyttötapaa 1.

ilmoittajan sijainnille osoitetieto. Mikäli

3/2023 SUKELTAJA

13

Heikki Salonen

ilmoittaja ei tiedä tarkkaa osoitetta tai

Marko Niinistö, Salo

Elämäntapana sukellus Marko Niinistö on harrastanut sukellusta 26 vuotta. Sukelluksia on kertynyt noin 1000.

Seura- ja liittoaktiivina sekä kouluttajana toimivalle miehelle itse laitesukellus ei ole tärkeintä, vaan rakkain asia harrastustoiminnassa ovat sen mukanaan tuomat ihmiset ja yhteisö.

SUSANNA KORKIATUPA Kuva Tony Vahtera

MITEN ALOITIT SUKELLUSHARRASTUKSEN?

Osallistuin vuonna 1997 Sukellusseura Simppu ry:n laitesukelluksen peruskurssille oikeastaan aika sattumalta. Kaverini oli menossa kurssille ja pyysi minua mukaan. Kurssin jälkeen jäin mukaan seuran toimintaan.

En juurikaan laitesukeltanut ensimmäisinä vuosina, vaan kävin hallivuoroilla pelaamassa höntsä-uppopalloa.

MITEN ERI TAVOIN HARRASTAT SUKELLUSTA?

En tiedä, voiko puhua vain omasta harrastamisesta – se on enemmänkin elämäntapa.

Seuratoiminta kokonaisuudessaan on se juttu minulle. Olen omassa seurassa puheenjohtajana ja nuorisovastaavana. Omat 9- ja 12-vuotiaat lapset ovat mukana norppatoiminnassa. Seurassamme lapset ja nuoret saavat olla mukana kaikessa toiminnassa, mikä on tärkeä juttu. Toimin kouluttajana, joten kurssien myötä tulee niin perus- kuin tekniikkasukelluksiakin. Veneily kuuluu erottamattomasti harrastamiseen. Avovesiaikaan toiminta rakentuu Simppujen tukialuksen, Agonuksen, ympärille. Reissuja tehdään pitkin Saaristomerta ja Suomenlahtea.

jatkuu edelleen, koska nykyään olen mukana myös liiton vapaaehtoistoiminnassa. Aluksi menin seuran hallitukseen rivijäseneksi, sitten tuli joku ensimmäinen vastuualue. Samoihin aikoihin ryhdyin myös kouluttajaksi.

Puheenjohtajana olen ollut kahteen otteeseen, ehkä yhteensä noin kymmenen vuoden ajan.

MIKÄ ROOLI LIITON VAPAAEHTOIS­ TOIMINNALLA SINULLE ON?

Sukeltajaliiton vapaaehtoistyö on ollut luontevaa jatkumoa, kun harrastustoimintaa on jo kertynyt pari vuosikymmentä. Toki toiminta oli tuttua jo koulutusjärjestelmän ja liiton vuosikokousten kautta. Aluksi olin mukana materiaalityöryhmässä, joka rakensi Dyykkiä. Olin myös laitesukellusvaliokunnassa, ja tällä hetkellä olen liiton hallituksessa ja varapuheenjohtajana. Jostain asioista toki välillä pitää luopuakin, ja eri vastuualueilla vaikuttaminen muuttuu elämäntilanteen mukaan.

MILLAISIA OVAT PARHAAT SUKELLUSMUISTOSI?

Seuran reissut. Reissussa on aina enemmän aikaa, ja kiireetön oleskelu seuran kanssa on miellyttävää.

Yksittäinen sukellushan on aika lyhyt, mutta jos ollaan vaikkapa viikko yhdessä Norjassa tai sukellusleirillä, niin näistä on jäänyt parhaat muistot.

MITEN INNOSTUIT

MISSÄ MIELUITEN SUKELLAT?

SEURAN LUOTTAMUS­

Merellä. Merellä olemiseen liittyy niin paljon muutakin kuin sukeltamista, mikä on minulle todella tärkeää. Sukeltaminen on oikeastaan aika pieni osa sitä kokonaisuutta.

Jos pinnan alta pitää jotain mainita, niin erinäköiset hylyt kiinnostavat.

HENKILÖTOIMINNASTA?

Mitä enemmän harrastukseen käyttää aikaa, sitä syvemmälle siihen pääsee. Minulla mielenkiinto kasvoi vähän kerrallaan, ja oikeastaan tämä kehitys

Olen kiinnostunut sotahistoriasta, joten yksi suosikkikohteeni on Örön lounaispuolella sijaitseva Ladoga.

MITEN SEURATOIMINNASSA VOIDAAN VARMISTAA JATKUVUUS?

Aika paljon on vaihtoehtoja, mutta yksi on kuitenkin aika selkeä. Mitä laaja-alaisempaa toimintaa seura pystyy tarjoamaan, sitä elinvoimaisempana se pysyy. Pitää myös seurata, muuttuuko toimintaympäristö omalla alueella ja vastata tarvittaessa muutokseen. Yhteistoiminta muiden seurojen kanssa on tärkeää. Yksin ei pysty kaikkea tekemään. Yhteiset hallivuorot jonkun toisen seuran kanssa ovat hyvä säästökeino, eikä yhteistyökumppaniseuran tarvitse olla välttämättä sukelluslajien parista.

MITEN NÄET LIITON ROOLIN TÄSSÄ TYÖSSÄ?

Edellytykset ja puitteet eri lajien jatkuvuudelle luodaan osin jo liitossa. Kun pohja on kunnossa, on seurojen helpompi toteuttaa omaa toimintaa. Laaja-alainen vaikuttaminen ja edunvalvonta on tärkeää, ja se hyödyttää myös seuroja. Pitää olla kartalla, mitä kentällä tapahtuu ja tarvittaessa muuttaa painopisteitä sen mukaan.

TERVEISIÄSI SUKELLUSYHTEISÖLLE?

Sukelluksen ympärillä on todella hieno ja monipuolinen harrastus Suomessa. Mitä enemmän lähtee kokeilemaan uusia asioita, joita siihen kuuluu, sitä enemmän harrastus antaa mielenkiintoisia juttuja ja kokemuksia. Lajimme rikkaus on siinä, että pääsee tekemään samanhenkisten ihmisten kanssa asioita, joista tykkää.

3/2023 SUKELTAJA

15

Ian Leiman

– Narvik –

Sotahylkyjen leposija Violetin, vihreän ja oranssin sävyjen väriloisto on vertaansa vailla, kun kookkaat hylyt toimivat kasvualustana erilaisille koralleille ja eliöille sekä suojana kaloille.

Uteliaat puna-ahvenet, kirjavaselkäiset kampelat, partasuinen turska ja Norjalle tunnusomainen kissakala ovat kaikki tavallisia näkyjä sukelluksilla.

Emma Barrow

N

arvik on tunnettu toisen maailmansodan jälkeensä jättämistä lukuisista hylyistä.

Vaativuustasoltaan hylkykohteet ovat varsin helppoja ja soveltuvat suurelta osin kuivapuvulla sukeltavalle vastaalkajallekin. Vesi on kylmää, mutta muuten olosuhteet ovat mainiot, sillä näkyvyys vaihtelee viidestä metristä kymmeniin metreihin. Lisäksi hylyt ovat suuria ja muodoiltaan varsin selkeitä, joten sukellus on helppo toteuttaa seuraamalla aluksen yhtä laitaa ja palaamalla takaisin toista.

Kokeneempi sukeltaja voi sujahtaa

16 3/2023 SUKELTAJA

rahtialusten ruumanluukuista sisään ja kierrellä niiden eri osastoissa.

Pelkästään Narvikin satama-alueella on useita erityyppisten alusten hylkyjä, joten kohteita ei tarvitse kaukaa etsiä. Tarkista kuitenkin satamakonttorista suurien rahtialusten aikataulut, jotta voit sukeltaa satama-alueella.

Kevät ja syksy ovat Narvikissa parasta sukellusaikaa: silloin vedet ovat kirkkaimmillaan. Norjalaiset itse sukeltavat vain tammi-maaliskuussa, koska sen jälkeen heidän mielestään ei näe enää mitään.

Korallit ja merenelävät viihtyvät sataman matalien hylkyjen päällä. Kuvassa Neuenfels-hylyn keulaa.

ITSENÄISTÄ MATKAILUA VAI TÄYDEN PALVELUN PAKETTI?

Narvikissa voi sukeltaa itsenäisesti tai hyödyntää kaupallisen liveaboard-operaattorin palveluja.

Mikäli ei pelkää yllätyksiä ja on valmis näkemään hieman vaivaa, on omatoimimatkalaisen mahdollista säästää noin 20–40 % kustannuksista verrattuna kaupalliseen toimijaan.

Säästön määrä riippuu siitä, saako majoituksen petikapasiteetin täytettyä ja tekeekö ruoat itse vai syökö ravintoloissa.

Narvikissa ei ole erikseen palveluja

Narvikin historiaa NARVIKIN SATAMASSA käytiin toisen maailmasodan alussa kaksi meritaistelua. Narvik oli strategisesti tärkeä, sillä sen kautta kulki Saksan sotateollisuuden tarvitsema rautamalmi Ruotsin Kiirunasta edelleen laivoilla Saksaan. Muiden satamien jäätyessä talvella pysyy Narvik jäättömänä, ja kuljetuksia voitiin jatkaa vuoden ympäri. Siksi sekä Saksa että liittoutuneet pyrkivät saamaan sataman hallinnan itselleen. Taistelujen päätyttyä suurin osa sataman aluksista ajettiin rannalle, tyhjennettiin ammuksista ja räjäytettiin. Hylyt tukkivat satama-altaan; joka puolella vedestä törrötti mastoja ja hylyn osia. Narvik oli muuttunut valtavaksi

Emma Barrow

laivojen hautausmaaksi.

Maisema Foldvikin majoituksen ikkunasta oli itsessään elämys.

sukeltajille, joten kaikki tarvittava on syytä tuoda itse. Oma vene kulkee trailerilla ja kompressori peräkärryllä, kuten myös tarvittavat sukelluskaasut sekä niiden käyttöön tarvittavat laitteet ja varusteet. Yön yli kulkevat autojunat ovat kätevä ja aikaa säästävä ratkaisu pitkän ajomatkan välttämiseksi.

SEUROJEN YHTEISREISSU

Toukokuinen, 10-päiväinen matkamme Narvikiin toteutettiin usean sukellusseuran yhteisvoimin. Espoolaisen Nousu ry:n Matti Hämäläi-

nen ja Porin Urheilusukeltajat ry:n Riku Ihalainen vastasivat matkan järjestelyistä. Sukellusseura Ahti ry:n kokenut Narvikin kävijä Jukka Haapala toi paikallistuntemuksensa matkanjärjestäjien avuksi.

Ryhmän majoitus oli kauniiden vuorten ympäröimässä vuonossa, Foldvikin kalastajakylässä. Idylliset majoitusrakennukset olivat tilavat ja siistit sekä varustettu isolla yhtenäisellä terassilla ja parkkipaikalla, joten varusteiden kuivattelu ja huoltaminen oli helppoa. Samasta paikasta voi vuokrata kalastuskäyttöön tarkoitettuja avoveneitä ja sukeltajantikkaatkin löytyivät. Näiden avulla paikallinen helmi eli Dronning Maud -hylky tai vastarannan pystysuora seinämä olivat saavutettavissa. Ajomatkaa Narvikin satamaan oli 45 minuuttia per suunta. Voimavirtalähdettä ei ole, joten kompressoriin tarvittiin polttomoottori.

SAMAN TASOISILLA HELPOMPAA

Teimme kuutena päivänä yhdestä kahteen sukellusta. Ison sukellusjoukon päivittäinen organisoiminen on

Narvikin historiaa

www.divenarvik.se/en/ the-battles-of-narvik/

haastavaa. Haasteet vielä lisääntyvät, mikäli ryhmässä on hyvin eri tasoisia sukeltajia. Matti Hämäläinen suositteleekin, että jo matkaa järjestettäessä mukaan lähtevän ryhmän sukellustoiveet vastaisivat mahdollisimman samaa tasoa, jotta kaikille järjestyisi haluttu määrä sopivan tasoisia sukelluksia. Vuorovesivaihtelut nimittäin aiheuttavat suunnitteluun vielä lisää mutkia.

PAIKALLISESTA SEURASTA APUA

Hämäläinen joutui järjestäjän roolissa tulikasteeseen, kun selvisi, että toista mukaan suunnitelluista veneistä ei voitukaan ottaa. Loistavana ideana Hämäläinen keksi liittyä narvikilaisen sukellusseuran jäseneksi, jolloin paikallisten vene oli vuokrattavissa. Muutenkin Narvik Sportdykkereklubb sai erityiskiitosta matkalaisilta, sillä saimme käyttää heidän aivan satamassa olevia tilojaan matkan aikana. » Majoitus

www.foldvik-bryggeferie.com 3/2023 SUKELTAJA

17

Narvikin hylkyjä Z12 Erich Giese Tyyppi: hävittäjä Rakennettu: 1937 Upposi: huhtikuussa 1940 Syvyys: 55-70 m Pituus: 119 m Leveys: 11 m SUKELLUSSEURA AHDIN Jukka Haapala kuvailee Erich Giesen hylkyä Narvikin yhdeksi ykköskohteeksi.

Se on hieno trimix-kohde, erityisesti skootterin kanssa sukeltavalle. Haapala kertoo, ettei ole missään sukeltaessaan nähnyt niin vaikuttavaa näkyä, kuin Erich Giesen massiiviset kolme potkuria aluksen perässä. − Koska alus makaa pohjassa kyljellään ja siinä on valtavasti erilaisia yksityiskohtia, sillä pitää sukeltaa useampi kerta, jotta pieniäkin yksityiskohtia alkaa hahmottaa tarkemmin, Haapala sanoo.

Erich Giesellä on näkyvissä paljon aseistusta, kuten tykkejä, torpedoputket ja miinoja. Toisinaan hylky on näkynyt pohjalla jo 30 metrin syvyydestä, ja sukeltaa näkee ilman valaisintakin. Tällä kertaa oli kuitenkin tavallista pimeämpää.

Narvikin sataman syvillä hylyillä, eli Erich Giesellä ja D/S Odinilla, pörrää valtavat määrät kaloja. Haapala epäilee kalojen saapuvan merivirtojen mukanaan tuoman ravinnon perässä. Tärkeänä vinkkinä hän muistuttaakin, että haastavan voimakas pintavirta saattaa joskus haitata sukelluksen aloittamista, mutta tämä on taklattavissa hyvän venetiimin avulla, joka tietää mitä tekee.

Komea tuplaruori D/S Odinin perässä 57 metrissä. Tämä 98-metrinen hävittäjä tarjoaa nähtävää usealle sukellukselle. Skootterilla se on mahdollista tutkia kerralla koko pituudeltaan.

Dronning Maud

Sukeltaja tarkkailee merivuokkoa Georg Thielen hylyllä.

Pituus: 72 m

Tyyppi: matkustaja- ja rahtialus Rakennettu: 1925 Upposi: toukokuussa 1940 Syvyys: 30−39 metriä Leveys: 4 m DRONNING MAUD rakennettiin kuljettamaan matkustajia ja lastia Norjan rannikkoa kulkevalle Hurtigrutenreitille. Huhtikuussa 1940 saksalaisten invaasion jälkeen Dronning Maudista tehtiin miehistönkuljetusalus. Viimeisellä matkallaan 1.5.1940 Dronning Maud kuljetti lääkintäjoukkoja ja alus oli merkitty valtavin Punaisen Ristin tunnuksin. Alus syttyi tuleen ja upposi Foldvikin sataman edustalle saksalaisten lentokonehyökkäyksen seurauksena. Tunnuksettoman sairaalalaivan upottaminen aiheutti valtavaa suuttumusta ja kalabaliikkia norjalaisten ja saksalaisten välille.

Mattias Roslund

Dronning Maud on sukellettavissa

18 3/2023 SUKELTAJA

myös ilman venettä. Alus on kuitenkin sen verran kaukana rannalta, että pintauinti on järkevää ainoastaan skootterin vetämänä. Tämä hylky oli kaikkein merkittävin sukelluskokemus,

Mattias Roslund

Mattias Roslund

sillä siellä vallitsee täysin poikkeuk-

korallit ja niiden suojissa asuvat eliöt.

sellinen tunnelma ja erittäin kirkas

Yhden sukelluksen aikana on mah-

vesi. Tunnelma syntyy melko ehjistä

dollista nähdä myös toinen samanko-

rakenteista, useista esineistä, suurista

koinen hylky, Martha Heinrich Fisser.

kalaparvista ja kannella makaavista

Köysi yhdistää nämä vierekkäin makaa-

useiden kuljetusautojen jäänteistä.

vat alukset toisiinsa sekä keulasta että

Sukelsimme tämän hylyn useamman

perästä.

kerran, sillä majoituksemme oli aivan hylyn lepopaikan vieressä.

M/S Stråssa (ja Martha Heinrich Fisser)

Tyyppi: malmilaiva Rakennettu: 1925 Upposi: huhtikuussa 1940 Syvyys: 14−28 m

Rakennettu: 1921

Pituus: 143 m

Upposi: toukokuussa 1940

Leveys: 18 m

Syvyys: 14−26 m Pituus: 120 m

Rahtilaiva Neuenfels on sataman

Leveys: 16 m

suurin hylky. Siten pelkästään aluksen

katsottavaksi useamman sukelluksen verran, ja se oli siksi yksi matkan mieleenpainuvimmista hylyistä. Suuren aluksen rakenteista löytyy kapteeni Åhgrenin kylpyamme, paja ruuvipenkkeineen ja konehuone dieselmoottoreineen ja kaasupulloineen. Keulan paapuurin puolella on valtava ankkuri, jonka köysi lepää keulapiikissä. Aluksen

Viisi vinkkiä • Huomioi vuorovesien aikataulut.

Tämä ei ole sukeltamisen kannalta niin olennaista, mutta veneen laskeminen ja nostaminen vedestä vaikeutuu veden tason vaihtelujen vuoksi.

M/S Neuenfels

Tyyppi: dieselmoottorialus

STRÅSSALLA RIITTI yksityiskohtia

Dronning Maud -hylyn dramaattinen historia avautuu sukeltajalle, kun lampun valokiila osuu kannella makaaviin ambulanssiautoihin.

kansitasolla 14 metrissä oli riittävästi nähtävää tunnin mittaiselle sukellukselle. Tuskaisesti repeytynyt ja vääntynyt paksu metallirakenne kasvaa tänä päivänä korallia. Hylyn konehuone on lähes avoin ja helppo kurkistaa. Sen valtavat, mutta tyhjät ruuman lastausaukot ja kokonainen runko tekevät tästä hylystä helpon, kaikille sopivan kohteen.

• Atlantin merivesi on hyvin suolaista, joten varaa painoja riittävästi ja tee painotustesti ennen ensimmäistä sukellusta.

• Ruotsin puolella on vuoristoalue, jossa autotiet kulkevat 550 metrin korkeudessa. Huomioi tämä ja pidä riittävästi taukoa sukelluksista ennen kotimatkaa.

• Norjassa sää on epävakaista: sateista ja tuulista, joten huomioi pintatoiminnassa sen mukaiset varusteet.

• Jos kaipaa välillä muutakin kuin sukellusta, on Narvikin sataman vieressä pienehkö mutta kattava sotamuseo, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Kalastaminen sekä vaellukset ja retkeily ovat vuoristoisia maisemia rakastavalle elämys.

kantta koristavat lukuisat värikkäät 3/2023 SUKELTAJA

19

Norpat

Hengenpelastuksen SM-kisat katsomosta käsin Gummiwihdan nuoret kävivät maaliskuussa katsomassa hengenpelastuksen SM-kilpailuja Jyväskylässä. Valpuri ja Valtteri Kallio kertovat, miltä kisoissa näytti.

VALPURI JA VALTTERI KALLIO

Ehkä kisoihin mukaan?

YKSILÖLAJEISSA kiinnostavinta oli

SEURAN NUORISOVASTAAVA Heli Kylen kertoo, että aihe kiinnostaa seuran junnuja, ja pohdinnassa on, voisiko kisaan mahdollisesti osallistua seuran porukalla. − Ajatuksena on, että alamme jossain välissä harjoittelemaan lajeja. InnostusSuomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto

seurata eri tekniikoita uhrin kuljettamiseen, muun muassa vapaauinnin vedon käyttö ja uhrin kuljetus kylkiuinnilla. Huomasimme myös, että kisoissa käytettiin toisenlaisia räpylöitä kuin sukeltamisessa.

Joukkuelajien kiinnostavin laji oli Line throw. Narua heitettiin altaaseen noin 12 metrin päässä olevalle henkilölle. Kun naru heitettiin altaassa olevan kosketusetäisyydelle, hän sai ottaa siitä kiinni, minkä jälkeen reunalla oleva sai vetää altaassa olevan henkilön reunalle.

Suoritukseen oli aikaa 45 sekuntia.

Näimme monta hyvää heittoa ja vetoa. Joukkuekisassa näimme myös eri taktiikoita kuljettamisessa: osa kisaajista kuljetti nukkea kylkiuinnilla ja osa vapaauinnin käsivedoilla.

Kisoja oli kiva seurata ja näimme muutaman Suomen ennätyksen syntyvän. Reissu oli mukava, ja lähdemme toistenkin katsomaan kisoja.

Katso kisafiilikset

www.youtube.com/ watch?v=9_ABZhcjGdQ

Tule mukaan Ideawebinaareihin!

OHJAAJIEN IDEAWEBINAARIT on

ideaa, mitä vesiluonnossa voi tehdä:

tarkoitettu kaikille lasten ja nuorten

esimerkiksi näkösyvyyden voi selvittää

sukellustoimintaa ohjaaville, olitpa

tai tutkia rakkohaurua. Vieraslajeja voi

sitten ihan tuore ohjaaja tai kokenut

tunnistaa ja tehdä niistä ilmoituksen.

konkari. Ideawebinaarissa saat ideoita

Vedenalaiselle luontopolulle voi tehdä

treeneihin ja esitellään eri lajeja ja niihin

kesäretken.

liittyviä harjoituksia. Myös osallistujat

Seuraavat ideawebinaarit pidetään

ovat aktiivisesti tuoneet esille omia

keskiviikkona 11.9. ja keskiviikkona

ideoita ja pyytäneet sparrausapua.

22.11. Löydät maksuttomat webinaa-

Toukokuun webinaarissa meri-

rit Sukeltajaliiton kalenterista. Tulkaa

biologi Essi Keskinen esitteli monta

20 3/2023 SUKELTAJA

kaikki joukolla mukaan!

ta on sekä lapsissa että ohjaajissa, mutta aikataulu on avoinna. Tarkoituksena olisi kysellä SUHilta tähän ohjeistusta ja mahdollisesti jotain kouluttajaa alkuun auttamaan, ja sitten saatamme osallistua kisoihin, hän sanoo.

Medley relay -lajissa nelihenkinen joukkue ui ja pelastaa toisiaan viestinä 50 metrin matkalla.

Hengenpelastuksen SM-kisat järjestää Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry

www.suh.fi/toiminta/hengenpelastus/kilpailutoiminta

Hyvä homma!

Hieno kokemus Vapepa-kurssilta Vuotuinen Vapepa-sukeltajakurssi pidettiin toukokuussa Kuopiossa. Kurssilta valmistui vedenalaisiin etsintätehtäviin yhdeksän uutta Vapepa-sukeltajaa ja yksi Vapepa-sukelluskouluttaja.

Elena Gushchina kertoo, millainen kokemus kurssi oli hänelle.

TEORIAA JA KÄYTÄNTÖÄ

Ensimmäinen päivä oli omistettu teoriaopetukselle. Päivän edetessä minulle valkeni täysin "miksi olen täällä".

Seuraavana päivänä teimme käytännön harjoituksia Tahkon Louhosareenalla. Harjoittelimme aluksi maalla ja siirryimme sitten kohteen etsintään, merkitsemiseen ja lopulta nostamiseen vedestä. Jokaisella ryhmällä oli omat johtajansa tukemassa ja ohjaamassa. Oliko se helppoa? Ei tietenkään. Teimme virheitä etsintätehtävissä, mutta samalla opimme ja hankimme arvokasta kokemusta.

KURSSI PÄÄTTYI YHTEISHARJOITUKSEEN

Kolmantena päivänä meillä oli etsinnän yhteisharjoitus paikallisten järjestöjen ja viranomaisten kanssa.

Päivä oli täynnä toimintaa: yksi ryhmä lähti tehtävään veneellä, kun taas me sukelsimme pitkin rantaa etsien kohteita pienissä ryhmissä välillä vaihtaen naruttajan paikkaa. Nämä harjoitukset tarjosivat meille todelliset kenttäolosuhteet, joissa näkyvyys oli heikko ja pohjan maasto yllättäen häipyi täydelliseen pimeyteen.

Päivän päätteeksi väsymys oli tuntuvaa, mutta sisälläni oli täydellinen tyytyväisyys. Tunsin saavuttaneeni jotain erittäin arvokasta, uudenlaisen näkökulman sukelluksen turvallisuuteen ja muiden auttamiseen.

ISOT KIITOKSET!

Haluan esittää suuren kiitoksen kurssin järjestäjille ja opettajillemme heidän arvokkaasta työstään ja huomaavaisesta suhtautumisestaan jokaiseen meistä. Tämä oli yksi parhaista kursseista, joissa olen koskaan ollut!

Tuohon suuntaan!

Kiinnostuitko Vapepa-sukelluksesta?

Ota yhteyttä Vapepa-valiokuntaan.

Elena Gushchina

K

urssille osallistuminen oli pitkän harkinnan tulos. Pohdin, voinko minä naisena suorittaa kurssin, joka liittyy kadonneiden etsimiseen veden alla? Sameassa vedessä, missä tahansa säässä? Omien pelkojeni vuoksi epäröin, mutta tuki etenkin Vapepa-sukeltajanaisilta oli valtava. Minua kannusti se, että kaikki toiminnot ja tehtävät ovat täysin vapaaehtoisia, mutta kaikki apu on tarpeellista ja tärkeää sekä vedessä että maalla.

Kurssilla majoituimme kaikki samassa talossa, mikä nopeutti tutustumista, ja oppiminen jatkui iltaisin vapaissa keskusteluissa.

Matti Kajala

ELENA GUSHCHINA, CMAS M1-kouluttaja, PADI Instructor, Arctic Diver's Club Helsinki ry

Rennossa porukassa on mukava treenata. Elena on kuvassa neljäs vasemmalta.

3/2023 SUKELTAJA

21

Ympäristö

Tuulivoima – Itämeren seuraava haaste?

Tuulivoimaa pukkaa, mutta mitä se maksaa luonnolle?

ESSI KESKINEN, meribiologi, luonnonsuojelun erityisasiantuntija Metsähallituksessa

KAUKANA KAIKESTA – SIIS VÄHITEN LUONTOVAIKUTUKSIA?

Tuulivoimaa on rakennettu maalle jo pitkään, mutta maisemavaikutuksista ja petolintujen reviireistä on aina käyty kiistaa. Reilut kymmenen vuotta sitten tuulivoiman suunnittelu siirtyi merelle. Syntyivät Kemin

22 3/2023 SUKELTAJA

ja Tornion edustojen keinosaarille pystytetyt tuulivoimapuistot ja Porin Tahkoluotoon suoraan merenpohjalle pystytetyt 11 tuulivoimalaa. Suunnitelmia oli paljon, mutta muut eivät edenneet. Tuohon aikaan merituulivoimapuistoja suunniteltiin melko matalille, 5−15 metrin syvyisille alueille, joilla vedenalainen luonto on rikkaimmillaan, kalat kutevat ja linnut ruokailevat. Olisi pitänyt ruopata ja se olisi käynyt kalliiksi sekä kukkarolle että luonnolle.

Nyt tuulivoimaa suunnitellaan 10−50 metrin syvyydelle kauas ulkomerelle. Suomenlahdelle tuulivoima ei sovi puolustuksellisista syistä, mutta Pohjanlahti on täynnään suunnitelmia Ruotsia myöden.

Suurin osa lintujen muuttoreiteistä kulkee lähempänä mannerta.

Metsähallituksen meritiimin kumivene lipuu pitkin tyyntä merenpintaa Ajoksen keinosaarille rakennettujen merituulivoimaloiden katveessa.

Lepakot muuttavat ilmeisesti myös rannikkoa pitkin mutta lisäksi ainakin Merenkurkun yli Pohjanlahden kapeimmasta kohdasta. Kalat sen sijaan vaeltavat syönnös- ja kutualueidensa välillä vettä pitkin. Merenpohjaan kaivettavien tai laskettavien sähkökaapeleiden ei pitäisi vaikuttaa kalojen vaellukseen, mutta onko esimerkiksi tuulivoimaloiden runkojen aiheuttamasta värinästä niille haittaa?

Entä välkkeestä tai lapojen varjoista, monet kalathan tekevät kutuvaelluksensa pintavedessä?

Monen mielestä maisema pilaantuu, kun tyhjästä horisonttiviivasta kasvaakin äkkiä valkoisia tuulimyllyjä.

Essi Keskinen / Metsähallitus

T

uulivoimaa ollaan lisäämässä fossiilisia polttoaineita korvaamaan, tuulivoima on vihreää, tuulivoimassa on tulevaisuus. Kaikki energiantuotanto kuluttaa kuitenkin suoraan luonnonvaroja ja myös vaikuttaa luontoon. Tällä hetkellä suurin tuulivoimahypetys kohdistuu ulkomerelle, jopa talousvyöhykkeelle asti. Mitä pitää tietää ennen, kuin merituulivoimapuistoa voidaan alkaa rakentaa?

Aleksi Leinikki / Metsähallitus

MITÄ VEDEN ALTA PITÄISI TIETÄÄ?

Joidenkin vuosien ikäinen tuulivoimalan runko toimii keinotekoisena riuttana.

Aleksi Leinikki / Metsähallitus

Kun tuulivoimapuistoa aletaan suunnitella, kutsutaan hätiin konsulttitoimisto. Vedenalaisissa kartoituksissa selvitetään alueen topografia (syvyys) ja pohjan sedimentit – ollaanko rakentamassa pehmeälle vai kovalle pohjalle, voidaanko voimaloita juntata pohjaan vai pitääkö räjäyttää ja tasata kasuunille alue sorasta.

Vedenalaisesta luonnosta halutaan tietää kaikki mahdollinen: mitä kartoituksia alueella on tehty, mitä lajeja ja luontotyyppejä alueelta löytyy, onko alueella kalastusta tai kalojen kutua, löytyykö hylkeitä.

Velmu-kartoituksia (valtakunnallinen vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma) on tehty jo vuodesta 2004 lähtien, ja näytepisteitä löytyy lähes joka puolelta Suomen rannikkoa, mutta talousaluevyöhykkeelle ja syvimmille pohjille asti kartoitukset eivät yllä.

Tyhjiä aukkoja aletaan siis täyttää lisätiedolla.

Viistokaikuluotaamalla saadaan tietoa pohjan rakenteesta. Dropvideokameralla saadaan nopeasti karkea kuva pohjasta ja sen luontotyypeistä. Pohjaeläinnäytteenottimilla saadaan tietoa pehmeän pohjan eläimistöstä ja voidaan laskea muun muassa BBI-indeksi (brackish water benthic index), joka kertoo pohjan hyvinvoinnista selkärangattomien kautta. Pehmeillä pohjilla saattaa esiintyä erittäin uhanalaista valkokatka-merivalkokatkapohjaa, joka on vähentynyt voimakkaasti pohjan hapettomuuden ja muiden selkärangattomien kilpailun takia.

Matalammilla alueilla yleensä sukelletaan. Riutoille eli kallio- ja kivikkokohoumille voidaan suunnitella 100 metrin mittaisia, niin sanottuja Valmu-linjoja, joilta pyritään selvittämään koko makrofyyttilajisto (levät, sammalet ja vesikasvit) sekä helpoimmin tunnistettavat ja sessiilit (kiinnittyneet) pohjaeläimet.

Syvimmillään leviä kasvaa jopa noin 20 metrin syvyydessä. Uhanalaisena luontotyyppinä saattaa löytyä

Sukeltaja valmistautuu kartoittamaan Tahkoluodon tuulivoimapuiston vedenalaista maailmaa.

punalevävyöhyke, jossa yli puolet makrofyyteistä on punaleviä. Jotkin punalevistä ovat uhanalaisia, ja vain sukeltaja voi selvittää nämä lajit.

SELVITYKSIÄ JA SEURANTAA

Selvitykset pitää tehdä ennen rakennuslupien hakemista, jotta mitään erityisen arvokasta ei tuhota matkan varrella. Taustatietoa tarvitaan myös tuulivoimapuiston vaikutusten seurantaan. Seurantaohjelmassa Kalastajat ovat keränneet kartalle kaikki merialuei­ demme tuulivoimalat sekä suunnitteilla olevat alueet.

http://umap.openstreetmap.fr/fi/map/merituulivoima_ 801978#6/62.304/25.437

määritellään etukäteen, mitä alueella aiotaan seurata, miten ja kuinka usein. Muutoksiin ei päästä käsiksi, jos perustiedoissa on pahoja aukkoja.

Perustamistavasta riippuen tuulivoimala voi tuhota ja peittää lopullisesti muutamista kymmenistä neliömetreistä muutamiin satoihin neliömetreihin pohjaa jokaista voimalaa kohden. Sähkökaapelit mylläävät pohjan hetkeksi, mutta selkärangattomien odotetaan palaavan ennalleen pohjan asetuttua paikoilleen.

Niin sanotusta riuttaefektistä puhutaan silloin, kun pehmeälle pohjalle tuodaan uusi habitaatti eli kova pohja tuulivoimalan rungon muodossa. Tietyt lajit tarvitsevat kovaa pohjaa kiinnittyäkseen, ja tässä tuulivoimala saattaa paikallisesti lisätä luonnon monimuotoisuutta.

Toinen kysymys on sitten se, halutaanko pehmeälle pohjalle keinotekoisesti tuoda riuttakasvillisuutta ja -eläimistöä.

Kaikessa on aina puolensa kuten vihreässä tuulivoimaenergiassakin.

Tulevaisuus näyttää, kuinka moni suunnitelluista tuulivoimapuistoista todella toteutuu ja mitä se tekee meidän merellemme.

3/2023 SUKELTAJA

23

Meriniittyjen lumoissa Meriajokkaan ja muiden meriruohojen muodostamat, pinnan alla lainehtivat vehreät niityt kuuluvat merten monimuotoisimpiin elinympäristöihin. Viimeisten 40 vuoden aikana maailman meriruohoniityistä on kuitenkin kadonnut jopa kolmannes.

Niityt hupenevat myös Itämeressä, ja ne tarvitsevat apua säilyäkseen.

Teksti MIINA MÄKI, John Nurmisen Säätiö Kuvat PEKKA TUURI

M

eriajokas on avainlaji Itämeressä. Kasvin hiekkapohjille muodostamat laajat ja tiheät merenpohjan niityt kuhisevat elämää, mutta sitä seuratakseen on sukeltajan oltava kärsivällinen. Vähitellen silmä kenties erottaa vihreän kasvuston seasta ruohoa hieman itsekin muistuttavan, pitkulaisen kalan: särmäneulan suojaasu on täydellinen! Läpikuultava hietakatkarapu puolestaan kaivautuu hiekkaan piiloon. Meriruohojen

24 3/2023 SUKELTAJA

lomassa viihtyvät myös meren pikkuiset laiduntajat, erilaiset kotilot ja äyriäiset, ja niityt tarjoavat myös ruokaa ja suojaa monille Itämeren kaloille. Tiheät kasvustot parantavat veden laatua sitomalla vedestä ravinteita ja sitovat juurillaan pohjan sedimenttiä, mikä vähentää eroosiota ja veden sameutta.

MERIAJOKAS ON VAARASSA KADOTA RANNOILTAMME

Meriajokasniityt ovat Itämeressä

Meriajokas kasvaa hiekkapohjilla ja muodostaa suotuisilla paikoilla tiheitä niittyjä.

Se myös sitoo hiekkaa tehokkaasti juurillaan.

vähentyneet muun muassa hiekkapohjien ruoppauksen ja rantarakentamisen vuoksi. Eniten niityt ovat kuitenkin kärsineet meren rehevöitymisestä: sameassa vedessä valo ei riitä pohjalla kasvaville kasveille.

Lisäksi rehevöitymisen seurauksena runsastuneet rihmalevät ovat vieneet elintilaa meriajokkaalta, sillä nopeakasvuiset levät voivat tukahduttaa monivuotiset niityt alleen. Meriajokaspohjien luontotyyppi onkin rannikoillamme vaarantunut, ja

Mikä meriruoho?

MERIRUOHOT ovat ainoita suolaisessa merivedessä kasvavia kukkakasveja. Ne sopeutuivat mereiseen elämäänsä jo dinosaurusten aikakaudella, jopa 100 miljoonaa vuotta sitten. Maailman merissä meriruohoja kasvaa yli 60 erilaista lajia.

Vähäsuolaisessa Itämeressä meriruohoista menestyy vain yksi laji, meriajokas (Zostera marina). Valtamerten meriruohoniittyjen merkitys myös hiilen sitojina on suuri, sillä vaikka ne peittävät valtamerten pohjista vain 0,1 prosenttia ne pidättävät silti jopa 11 prosenttia meriin sitoutuvasta orgaanisesta hiilestä. Pinta-alaa kohti meriniityt sitovat hiiltä tehokkaammin kuin trooppiset sademetsät!

meriajokasniityt on suojeltu uudella luonnonsuojelulailla.

Myös rannikkoalueiden kasvava virkistyskäyttö rasittaa meriluontoa.

Meriniittyyn osuessaan huviveneiden ankkurit riipivät kasvillisuutta irti pohjasta ja jättävät jälkeensä näkyviä arpia. Paljastuneissa kohdissa pohjan hiekka on altis eroosiolle, kun aallot ja virtaukset vievät siitä osan mukanaan. Rannikon lähistölle ankkuroituessa onkin mahdollisuuksien mukaan hyvä tarkistaa, millaista alla oleva pohja-alue on, ja noudattaa ankkuroinnissa varovaisuutta.

ENNALLISTAMINEN AUTTAA MERILUONTOA SÄILYMÄÄN

John Nurmisen Säätiön Meriniittyhankkeessa ennallistamme meriajokasniittyjä yhteistyössä Metsähallituksen Luontopalvelujen kanssa. Meriajokas ei leviä siemenistä pohjoisella Itämerellä, joten istutusta varten kerätään taimia hyvinvoivilta, reheviltä niityiltä. Sen jälkeen taimet istutetaan sopiville hiekkapohjille sellaisille alueille, joilta niityt ovat kadonneet. Tavoitteena on, että taimista lähtee kasvamaan uusia, laajalle levittäytyviä meriniittyjä. Koska meren ravinnekuormaa ja rehevöitymistä on jo paikoin saatu rannikollamme vähennettyä, meriajokasniityillä on mahdollisuus toipua.

Eri niittyjen kasvit eroavat geneettisesti toisistaan, ja siksi ei ole yhden-

Meriajokasniityn suojissa viihtyvät monet meren pienet selkärangattomat, kuten kuvan leväsiira.

tekevää, mistä pistokkaita istutuksiin otetaan. Asiantuntijat suunnittelevatkin ennallistamistoimet tarkasti etukäteen. Pistokkaiden kerääminen on luvanvaraista, ja meriajokkaiden suojelemiseksi onkin tärkeää, ettei istutuksia lähdetä toteuttamaan omatoimisesti ilman asiantuntijoiden apua. Meriniittyhankkeessa uudet istutukset tehdään ensisijaisesti valtion suojelualueiden ulkopuolella. Näin saadaan merenpohjan elinympäristöjen verkostoa laajennettua uusille alueille. Metsähallitus seuraa myös istutettujen niittyjen menestymistä.

Metsähallituksen aiempien istutuspilottien tulokset ovat olleet lupaavia, ja osassa kohteista meriajokas on jo muodostanut uutta tiheää niittyä.

KANSALAISTIEDETTÄ MERIAJOKKAAN AVUKSI

Meriajokkaan taimien menestyminen uudella paikalla vaatii paljon taustatietoa sopivasta kasvupaikasta ja sen

olosuhteista. Meriniittyhankkeessa istutusalueet valitaan yhteistyössä Metsähallituksen Luontopalveluiden kanssa olemassa olevan tiedon perusteella. Suomen rannikon vedenalaisen luonnon kartoitukset ovat tuottaneet viime vuosina paljon tietoa sekä olemassa olevista niityistä että meriajokkaalle sopivista pohja-alueista, jonne istutuksia voisi mahdollisesti toteuttaa.

Kaikkien lupaavien kohteiden tarkistaminen paikan päällä on kuitenkin työlästä, ja olemmekin käynnistäneet yhteistyön, jossa vapaaehtoiset sukeltajat osallistuvat istutusalueiden kartoitustyöhön.

Pilotoimme kartoitusta kesällä 2023 helsinkiläisen sukellusseura H2O:n kanssa. Pilotin yhtenä tavoitteena on myös laajentaa toimintaa ja valmistella ohjeistus, jonka avulla vapaaehtoiset sukeltajat voisivat kerätä tietoa ja auttaa kartoitustyössä myös laajemmin.

John Nurmisen Säätiö JOHN NURMISEN SÄÄTIÖN tavoite on

ympäristöongelmia, kuten rehevöi-

pelastaa Itämeri ja sen perintö tuleville

tymistä ja luontokatoa. Säätiömme

sukupolville. Hankkeissamme paran-

tehtävänä on myös vaalia, elävöittää ja

netaan Itämeren tilaa vähentämällä

välittää mereen liittyviä tarinoita sekä

mereen kohdistuvaa kuormitusta ja

kulttuuriperintöä.

Tutustu säätiöön ja Meriniittyhankkeeseen

www.johnnurmisensaatio.fi

3/2023 SUKELTAJA

25

Sukellusturvallisuus ja -taidot

Aluspuku on sukeltajan turkki Sukeltaja-lehdessä 3/2022 kirjoitin sukeltajan lämmitysjärjestelmistä, joiden avulla kuivapukusukeltaja pysyy lämpimänä pitkillä sukelluksilla jäätävissä olosuhteissa.

Suurin osa sukelluksista on kuitenkin noin tunnin mittaisia harrastesukelluksia, joten lämmitysjärjestelmään investointi voi olla tarpeetonta – hyvä aluspuku riittää.

Teksti ja kuva MARCIN DOBRUCKI

L

ämpö siirtyy neljällä tavalla: säteilemällä, johtumalla, konvektiolla ja haihtumisen kautta tapahtuvalla jäähtymisellä. Tässä jutussa käsittelen lähinnä johtumista, joka on lämpöenergian siirtymistä kiinteästä aineesta tai nesteestä sen viileämpään ympäristöön. Toisin sanoen sukeltaja, jonka normaali kehon lämpötila on noin 37°C, alkaa palella kehon ja ympäröivän kylmän veden välisen lämpötilaeron vuoksi. Mitä suurempi

26 3/2023 SUKELTAJA

ero ja mitä pidempi altistuminen, sitä enemmän lämpöä sukeltaja hukkaa.

Ilmeinen ratkaisu on laittaa eristysmateriaalia sukeltajan ja veden väliin, mutta millaista materiaalin tulisi olla? Jokaisella materiaalilla on niin kutsuttu lämmönjohtavuuskerroin (k), joka määrittää materiaalin kyvyn johtaa lämpöä. Kerroin ilmoitetaan watteina metriä kohti Kelvin-asteessa (W/mK). Yksinkertaisemmin sanottuna materiaalin läpi siirtyvä energia

on suhteessa materiaalin paksuuteen ja lämpötilaeroon. Yksi parhaista eristeistä, jota on runsaasti saatavilla, on ilma. Ilman ongelma eristeenä on sen suuri liikkuvuus.

Aluspuku muodostaa kehon ympärille suhteellisen tasaisen ilmavälin ja ilman vapaa liikkuminen estyy: syntyy hyvä eristys ja sukeltaja pysyy lämpimänä. Turkki tai untuva pitää samaan tapaan eläimet lämpimänä.

Aluspuvun on hoidettava muitakin

Valmistajan suositus puvun käyttölämpötilasta on hyvä lähtökohta. Jos mahdollista, on hyvä kokeilla erilaisia aluspukuja.

ongelmia, kuten kosteus ja veden paine. Puvun pitää kyetä siirtämään kosteutta pois iholta, eikä se saa puristua liian ohueksi.

erilaiset kuin mitä sukeltajat koh­ taavat keskimääräisellä sukelluksella, joten aluspukuvalmistajat harvoin mainostavat tätä tietoa.

MONI ASIA VAIKUTTAA Aluspukuja on vaikea vertailla objektiivisesti, koska on lähes mahdotonta luoda täysin samanlaiset olosuhteet eri sukelluksille. Vaikka ympäristöolosuhteet olisivat vertailtavissa, vaihtelevat monet muut tekijät, kuten lepo, ravinto ja muut altistu­ miset päivän aikana. Vaate­ valmistajat ovat kehittäneet avuksi Clo­asteikon. Clo on lämmönvastuksen yksikkö, joka liittyy aiemmin mainit­ tuun lämmönjohtavuusker­ toimeen k. 1 Clo vastaa vaatetuksen eristysarvoa, joka tarvitaan henkilön mukavuuden ylläpitämiseksi levossa huoneessa, jonka lämpötila on 21°C, ilman liike on 0,1 m/s ja ilman­ kosteus on alle 50 % − tyypillisesti henkilö, jolla on yllään puku ja joka tekee toimistotöitä. ”Mukavuus” on kuitenkin subjektiivista. Edellä mainitut olosuhteet ovat hyvin

TUTKIMUSTA JA KOKEILUA Verkosta on suhteellisen helppoa etsiä teknistä tietoa aluspuvuissa käytetyistä materiaaleista ja laskea niiden Clo­arvo. Ennemmin kan­ nattaa kuitenkin tutkia valmistajan suosituksia siitä, mihin lämpötilaan puku on suunniteltu. Suositukset perustuvat yleensä sekä materiaalin laskettuihin ominaisuuksiin että tilastoihin, jotka on saatu sukel­ luksista tuotteen kehitysprosessin aikana ja palautteesta, jota sukeltajat ovat antaneet aluspuvun testaami­ sen yhteydessä. Pienellä tuurilla oma mukavuusalue on riittävän lähellä tilastoja, jotta puvun valinta onnistuu. Muita huomioitavia tekijöitä ovat aluspuvun kosteuden siirtymisominaisuudet, materiaalin kestävyys (erityisesti pesun suhteen) ja istuvuus. Parhaan aluspuvun valitseminen omiin tarpeisiisi saattaa vaatia hieman kokeilua.

Yli 20 vuoden aikana Suomessa

Itselle paras löytyy kokeilemalla.

sukeltaessa olen käyttänyt useita erilaisia aluspukuja, joiden valmis­ tajat ovat yrittäneet ratkaista edellä mainittuja ongelmia. Oheisessa taulukossa on vertailtu käyttämieni eri aluspukujen ominaisuuksia sekä tuotu esiin muutama omia havaintoja.

MITÄ IHOA VASTEN? Aluspuvun lisäksi sukeltajan tulisi kiinnittää yhtä paljon huomiota siihen, mitä on sen alla. Aluskerrasto on suorassa kosketuksessa ihoon, ja sen tehtävänä on siirtää hikeä pois iholta ja pitää aluspuku puhtaam­ pana. Mahdollinen välikerros antaa lisää eristystä ja sitoo ilmaa.

Huomiota tulisi kiinnittää myös muihin lämmönsäätelyyn vaikutta­ viin tekijöihin, kuten muun muassa lepoon, kalorien saantiin ja mahdol­ lisiin terveysongelmiin.

Kirjoittaja on Sukeltajaliiton materiaalityöryhmän jäsen ja ollut luomassa muun muassa kuivapukukurssin oppimateriaalia. Hän myös kouluttaa sekä myy ja huoltaa varusteita oman yrityksensä kautta.

Aluspukujen vertailua Weezle Extreme+

Procean B400

Kvark Navy Extreme

MolaMola ThermoFlexx+

Materiaali

Softie (valmistajan oma materiaali)

3M Thinsulate™

Polar (valmistajan oma materiaali)

Climashield Apex™

Koko

Peruskoot, mahdollisuus muokata

Peruskoot, mittatilaus

Peruskoot

Peruskoot (joustava)

Mukavuus

Erinomainen

Hyvä

Hyvä

Erinomainen

Pestävyys

Erinomainen

Heikko

Hyvä

Erinomainen

Kyky siirtää kosteutta

Erinomainen

Hyvä

Erinomainen

Erinomainen

noin 300 €

300−600 €

noin 600 €

noin 450 €

Makuupussimainen.

Peruskoot ovat väljiä ja pintamateriaali on melko haurasta.

Erinomainen lämmöneristyskyky, mutta 400 g/m²* paksuinen materiaali on melko jäykkä. Hihojen ja lahkeiden liitoskohdissa on ohuempaa materiaalia liikkuvuuden parantamiseksi.

Yksikerroksinen materiaali. Taipuisa ja miellyttävä päällä, mutta monikerroksisten materiaalien edut puuttuvat, ei esimerkiksi suojaa tuulelta.

Erinomainen lämmöneristyskyky ja joustava materiaali. Puku istuu hyvin ja sallii vapaan liikkumisen.

Hinta Kommentti

* 400 g/m² on suositeltu materiaalin paksuus Suomen sukellusolosuhteisiin.

Thinsulate on tunnettu eristemateriaali, jota monet valmistajat käyttävät referenssinä.

3/2023 SUKELTAJA

27

Sukella Suomessa

Vireä seura kirkkaiden vesien äärellä Pieni mutta aktiivinen Ekenäs Sportdykare Piraya on pystynyt pitämään seuratoiminnan laadukkaana ja sitouttavana. Ihanteellinen sijainti aivan Suomen etelärannikolla, lähellä Hankoniemen ympäristön kirkkaita mutta karikkoisia vesiä, tarjoaa lukemattoman määrän hienoja kohteita koluttavaksi.

SUSANNA KORKIATUPA

E

Patrik Rosström

kenäs Sportdykare Pirayassa (Tammisaaren urheilusukeltajat Piraya) on 60 jäsentä.

Junioritoiminta on voimissaan, sillä junnujäseniä on 25, joista puolet on myös vapaasukelluskortitettuja.

Aktiivisia laitesukeltajia on tällä hetkellä noin 15. Pientä notkahdusta laitesukellustoimintaan toi muutaman vuoden alukseton ajanjakso ja koronapandemia. Nyt toimintaa ollaan jälleen elvyttämässä myös laitepuolella. Terve junnutoiminta on yksi avain tähän. Norppatoiminnasta ulos kasvaminen on kriittinen vaihe harrastuspolulla. On tärkeää saada junnut jonkin kiinnostuksen kohteen kautta jäämään seuraan.

– Noin 9-vuotiaasta meillä tullaan norppatoimintaan, ja noin 15–16-vuotiaasta ylöspäin on otettu mukaan vapaasukelluksen elementtejä. Viimeiset pari vuotta Hermanni Heimonen on kouluttanut junioreita

28 3/2023 SUKELTAJA

vapaasukelluksessa. Toivomme, että tällä tavalla saamme heillä harrastuksen kantamaan aikuisuuteen asti, kertoo junioritoiminnan vastaava Patrick Lybeck.

Lybeck.

Myös laitesukelluksen peruskursseja järjestetään koko ajan, ja pari kolme on aina kursseilta jäänyt toimintaan mukaan.

– Yksi viime vuoden oppilaista on myös otettu hallitukseen mukaan.

Uusille harrastajille halutaan rakentaa mahdollisuudet käyttää venettä ja ottaa omia kavereita mukaan reissuille, kertoo seuran puheenjohtaja Peter Söderlund.

Söderlund.

Reissuja tehdään avovesiaikaan aktiivisesti, ja kohteet valitaan tarvittaessa siten, että ne sopivat myös snorklaukseen tai vapaasukellukseen.

Lisäksi seurassa on järjestetty seminaareja, joissa on keskitytty muutamiin hylkykohteisiin ja niiden tutkimukseen. Tämä on sitouttanut paremmin mukaan toimintaan, sillä luennoilla esiteltyjä kohteita on mukava päästä myös itse katsomaan.

TUTKIMUKSEN SEURAAMISTA LÄHELTÄ

Halu pitää meri puhtaana ja tehdä itsekin asian eteen jotain on seurassa kasvanut muun muassa Awaretapahtumiin osallistumisen myötä.

Tvärminnen eläinlääketieteellisen tutkimusaseman sijainti seuran toimintaympäristössä on eduksi.

Seurassa on viritelty yhteistyötä myös Biosukeltajien kanssa, joista iso osa on ollut Tvärminnessä opiskelemassa.

– Olemme käyneet Tvärminnessä tutustumassa, ja etenkin juniorit ovat innostuneita tästä toiminnasta.

Ympäristön ja vesiluonnon suojelu kiinnostaa ja motivoi. Meillä on kiinnostusta lähteä viemään luontoja tutkimuspuolta eteenpäin omien resurssien mukaan, Patrick Lybeck kertoo.

– Pienen seuran on hankala saada mitään isoa tehtyä, mutta haluamme olla pienenäkin mukana auttamassa ja vaikuttamassa, Peter Söderlund sanoo.

Patrick Lybeck

Patrick Lybeck

Yksi seuran vakiokohde on niin sanottu siipiratashylky, joka on 8–12 metrissä. Hylky sijaitsee sisälahdessa, missä näkyvyys voi kesällä olla joskus huono mutta joskus taas uskomattoman hyvä. Toinen vakiokohde on Granbuskenin hylky, joka on Hankoniemen eteläpuolella, Tvärminnen edustalla. Noin 30 metriä pitkä, tammipuinen sotalaivan hylky on haljennut kölin myötäisesti kahtia kuin herneenpalko.

Tuulisena päivänä tai huonolla kelillä seura lähtee usein Koverharin sataman edustalla sijaitsevalle puuhylylle, joka on noin 12 metrissä.

Segelskärin ympäristössä taas on useampia vanhoja hylkyjä. Yksi on aivan pohjoispuolella; siellä näkyy oikeastaan vain sikoköli (kölin osa), muutama kylkikaari ja peräpeili pystyssä, mikä ei ehkä ole laitesukeltajan kannalta kiinnostavaa.

– Sen sijaan snorkkeli- tai vapaasukeltajalle on hieno kokemus, kun he pääsevät noin viiteen kuuteen metriin ja pystyssä oleva sikoköli alkaa jo näkyä. Itse hylky on noin 10 metrissä, Patrick Lybeck sanoo.

Joskär on pieni luoto aivan Tvärminnen tutkimusaseman edustalla, ja sieltä löytyy pieni hylky, Joskär 1.

Täällä sukeltamiseen pitää aina hakea luvat Tvärminnestä.

– Etenkin junnuille paikka on kiitollinen, koska siellä pääsee näkemään pohjalla aidon puuhylyn, jonka ympärillä tehdään tutkimusta. Pienet tutkimusputkilot ovat jännittävää bongailtavaa. Näihin ei tietenkään saa koskea. Hylky on noin kuudessa metrissä, Lybeck kertoo.

Saavutettavissa on myös Eira,

Simpukat ovat kiinnittyneet ai­ van vieri viereen.

Segelskärin läntiseltä ”hinaajahylyltä”.

Patrick Lybeck

HYLKYVALIKOIMAA PIISAA

Vesiluonnosta kiinnostuneelle riittää monen­ laista nähtävää.

mutta siellä Pirayasta ei säännöllisesti käydä, koska se sopii paremmin P3-tason sukeltajille, joita ei tällä hetkellä ole seurassa riittävästi.

SIMPUKKASEINÄMÄ JA SILONEULAPARVET

Hankoniemen suojassa puhtaat ja kirkkaat vedet ovat otollisia monenlaiselle merielämälle. Tvärminnen edustalla, Storstundsharunin itäsivulla voi nähdä uskomattoman hienon simpukkaseinämän. Noin 26–27 metriin ulottuva, itäkaakkoon suuntaava suora seinämä on aivan täynnä pientä simpukkaa.

Segelskär on kallioinen karikkoluotoympäristö. Siellä on kaksi luotoa noin 300–400 metrin

päässä toisistaan. Luotojen välissä oleva hiekkakenttä on täynnä meriajokasruohoa.

– Joskus siellä voi nähdä valtavia parvia siloneuloja. En ole koskaan nähnyt missään muualla vastaavaa, kertoo Patrick Lybeck.

MUKAAN MAHTUU

Pirayan kotisatama on Lappohjassa, mistä kaikki lähikohteet ovat maksimissaan tunnin ajomatkan päässä. Pelkästään tällä alueella on jo pari-kolmekymmentä hylkyä. Hankoniemen vesistöt kirkkaine vesineen ovat helposti saavutettavissa. Seura toivottaa reissuille tervetulleeksi mukaan myös muiden Sukeltajaliittoon kuuluvien seurojen jäseniä.

3/2023 SUKELTAJA

29

Kuva-albumi

Tommi Pasanen: Kilpikonna Kuva on otettu Roatanilla Hondurasissa. Olimme vapaasukeltamassa, ja kilpikonna sukelteli siinä rauhassa alapuolellamme. Kävimme aina välillä moikkaamassa sitä ja ottamassa kuvia.

Kuvien onnistuminen vaati minulta aika vauhdikasta liikkumista, jotta ehdin kiertämään oikealle puolelle molempien saamiseksi kuvaan. Eläimen suunnanvaihdot olivat aika äkkinäisiäkin, mutta lähestymällä rauhallisesti pääsimme kuvausetäisyydelle.

Kohtaamisia veden alla Mikko Saareila: Delfiinit Kohde oli Abu Nuhas Punaisellamerellä.

Snorklasimme delfiinien kanssa, ja otin kuvan pinnasta, kun parvi meni ali.

Kaverini sukeltaa alas ottamaan kuvaa, ja samalla hetkellä joku delfiineistä puhaltaa renkaan. Hieno kohtaaminen delfiinien kanssa.

Ajattelemisen aihetta

Aste alemmas – hallinnosta tinkimättä

Pyrkikää jakamaan seuran hallinto- ja toimihenkilötehtävät mahdollisimman usealle eri toimijalle. Se antaa rikkoumavaraa ja jakaa taakkaa. Jos tehtävät kasaantuvat vuodesta toiseen samoille henkilöille, voi pahimmassa tapauksessa tehtävien hoito kärsiä ja monihatutettu toimija uupua ja jättää koko lajin. Tuskin millään seuralla on varaa menettää yhtään aktiivista toimijaansa, eikä kuva valtavasta työkuormasta edistä tehtävien kierrätystä tai uusien toimijoiden rekrytointia.

Yhdistyslaki muuttui 8.2.2023 alkaen. Lakimuutos ei sisällä säädöksiä, joiden vuoksi seurojen olisi muutettava sääntöjään. Lakiuudistus selvensi oikeustilaa ja toisaalta tarjoaa mahdollisuuksia seuroille. Hallitus voi vaikka tehdä päätöksiä kokousta pitämättä, mutta tuolloin päätökset tulee dokumentoida esimerkiksi seuraavaan hallituksen kokouksen pöytäkirjaan.

Seuran hallitus on paljon vartijana.

Hallituksen on lain ja sääntöjen sekä yhdistyksen päätösten mukaan huolellisesti hoidettava yhdistyksen asioita. Hallitus vastaa toimistaan seuran ylimmälle päättävälle elimelle eli yhdistyksen kokoukselle, joita tyypillisesti ovat kevät- ja syyskokous.

Hallintoon on mahdollista tehdä kevennyksiä tinkimättä yhdistyslain velvoitteista. Yksi keino on siirtyä perinteisestä kevät- ja syyskokousrakenteesta yhden kokouksen taktiikkaan.

Pitämällä vain vuosikokouksen, jossa käsitellään sekä tili- että vaalikokous-

asiat, kokousjärjestelyt kevenevät. Yhden yleisen kokouksen menetelmässä kokous kannattaa ajoittaa syyskauden lopulle, jolloin hallinto saa aikaa tilikokousaineiston valmisteluun ja tulevan kauden suunnittelu sekä henkilövalinnat tapahtuvat lähempänä hallintokauden vaihdetta.

Hallituksen ja vuosikokouksen mahdollistamisen helpottamiseksi kannattaa seurassa ottaa käyttöön etäosallistumismahdollisuus tietoliikenne- tai muun teknisen apuvälineen avulla. Tästä käytänteestähän on korona-ajalta hyviä kokemuksia.

Jyrki Lukkarisen arkisto

Tänä päivänä kilpaillaan ihmisten vapaa-ajasta. Siinä kilpailussa yhdistysten hallinnolliset tehtävät eivät yleensä ole halutuimpien harrastamisen muotojen kärjessä. Toimiakseen seura kuitenkin tarvitsee tekijänsä, mutta työtaakan alle on turha uupua.

Ruutia ei tarvitse keksiä uudestaan, vaan hyödyntäkää hallinnon tueksi Sukeltajaliiton puheenjohtajailtoja ja vertaistuen omaisesti yhteistyötä muiden seurojen kanssa.

Internetistä löytyy myös ohje suosituksineen hyvälle hallintotavalle, joka on valmisteltu yhteistyössä oikeusministeriön kanssa. Yhdistysten hyvä hallintotapa -oppaan tavoitteena on auttaa yhdistyksen jäseniä, hallituksen jäseniä ja toimistohenkilöitä löytämään yleisesti hyväksytyt toimintatavat, jotka edistävät onnistumista yhdistyksen toiminnassa.

Rohkeasti mukaan seuran hallinnollisiin tehtäviin!

Hallintoon voi olla ajoittain vaikeuksia rekrytoida toimijoita. Tähän lääkkeeksi toimii hallinnon koon joustavoittaminen, vaikka vuosittain. Yhdistyslain mukaan jokaisella yhdistyksellä tulee olla vähintään kolmijäseninen hallitus ja hallituksella on oltava puheenjohtaja. Näin hallituksen kokoonpanoksi määritetään vähintään puheenjohtaja ja kaksi jäsentä sekä tarvittaessa määritellään myös hallituksen enimmäiskoko, esimerkiksi enintään kahdeksan jäsentä.

Nämä edellä mainitut muutokset edellyttävät sääntömuutoksen, joka tulee yhdistyksen kokouksen lisäksi hyväksyttää Patentti- ja rekisterihallituksessa ennen voimaan tuloaan.

Hyvän hallintotavan noudattaminen yhdistyksissä ei ole vaikeaa, päinvastoin se selkeyttää toimintaa. Hallituksen on tärkeä huolehtia lakisääteisistä velvoitteistaan ja yleisten kokousten järjestämisestä aikamääreineen. Pöytäkirjoista on selvittävä olennaiset päätökset ja erityisesti rahankäyttö tai talous- tai toimintasuunnitelmasta poikkeavat toimenpiteet.

Lopuksi on hyvä muistaa, että seura on jäsentä varten, mutta toimiakseen seura tarvitsee aktiivista jäsenistöä.

Kannustan seurojen jäsenistöä oman ajankäytön ja mahdollisuuden avautuessa heittäytymään rohkeasti myös seuran hallinnon tehtäviin. Sitä kautta voi avautua aivan uudenlainen kulma sukellusharrastukseen.

Jyrki Lukkarinen, Sukeltajaliitto ry:n toiminnantarkastaja Kirjoittaja on ammattijärjestö Päällystöliitto ry:n puheenjohtaja ja toiminut seurassaan Saimaan Norpat Urheilusukelluskerho ry:ssä muun muassa puheenjohtajana ja koulutusvastaavana.

3/2023 SUKELTAJA

31

Sukeltaja

s

essa om

Anna palautetta Mitä mieltä olet Sukeltajasta?

Mistä aiheista haluaisit lukea?

Onko sinulla juttuidea?

Anna meille palautetta täyttämällä sähköinen lomake.

Palautteista poimittua!

Monet kiitokset kaikille palautetta antaneille! Käymme ne kaikki läpi ja otamme toiveitanne huomioon lehden suunnittelussa mahdollisuuksien mukaan. Käythän kertomassa linkistä, mitä mieltä olit tästä numerosta.

Kerroimme Sukeltajaliiton Instagramissa Jyväskylän Sukeltajien hauskasta ideasta pelata erilaisia pelejä pinnan alla. Hyvää trimmi-treeniä!

”Ei viestejä yöllä.”

Lehden uutiskirjepostitus jaellaan vastaanottajien postilaatikkoon useamman tunnin kuluessa.

Pyrimme ajoittamaan uutiskirjeen niin, että se tulee kaikille vastaanottajille päiväsaikaan. ”Tykkään! Videot ja linkit on kivoja.” ”Olisi kiva tietää minkälaista toimintaa muilla seuroilla on, onko jotain haasteita, tms. Kohdeesittelyt erityisesti eksoottisemmista paikoista on aina kivoja, samoin sukeltajien esittelyt.”

Kiitos palautteesta! Sukeltajat itse ovat paras tietolähteemme: kerro meille, missä reissaat, tapasitko kiinnostavan sukeltajapersoonan, kävitkö mielenkiintoisella kohteella, niin me voimme tehdä siitä jutun!

Lehden avustajaksi?

Sukeltaja-lehteä tehdään vapaaehtoisvoimin, sukeltajalta sukeltajalle. Haluaisitko kirjoittaa sukelluksesta? Kuvaatko veden alla?

Ota yhteyttä, niin jutellaan lisää, toimitus@sukeltaja.fi

Ota yhteyttä Sukeltaja-lehden asioissa sinua palvelee lehden toimitussihteeri Kristiina Karila p. 0400 163 262

Lisää lukemista

kristiina.karila@sukeltaja.fi

Sukeltaja-lehden kaikki ilmestyneet vuosikerrat vuodesta 1956 alkaen ovat luettavissa ilmaiseksi

Toimiston henkilöstön yhteystiedot

issuu.com-palvelussa

www.sukeltaja.fi

Lisää sukellusaiheisia artikkeleja löytyy Sukeltajaliiton verkkosivuilta www.sukeltaja.fi

Sukeltajaliitto ry Valimotie 10, 5 krs.

00380 HELSINKI Puhelin 09 3481 2258 office@sukeltaja.fi Sukeltajaliiton toimisto palvelee ma–pe 8.00–16.00 ja kesä–elokuussa 8.00–15.00.

Käynti toimistolla sovitaan etukäteen.