Pääkirjoitus
Sukelluslomalla Suomessa SUKELLUSSEUROJEN ja
Liiton yhteinen haaste on kääntää laskusuunnassa ollut jäsenmäärämme nousuun. Ensisijaisesti on löydettävä keinot ulkomailla koulutettujen ihmisten kontaktointiin sekä paikallistasolla että valtakunnallisesti. Painotan tässä erityisesti paikallista tekemistä, koska ihmiset viettävät suurimman osan ajastaan muutaman kilometrin säteellä kotioveltaan. Markkinoinnilla on siis tärkeä rooli seurojenkin toiminnassa. On osattava kertoa kiinnostavasti seuran toiminnasta. Ei pelkästään mitä seurassa tehdään, vaan miten siellä asioita tehdään. SUKELTAMINEN Suomessa on aivan eri
hommaa kuin trooppisissa, kirkkaissa vesissä. Ei huonompaa, vaan erilaista. Suomen vesissä piilee monia hienouksia. Tämän korostaminen on ainakin yksi mahdollisuus seuroille tehdä itsestään merkityksellinen toimija uusille sukeltajille. Kuinka moni seura järjestää sukellusretkiä, jotka on suunnattu nimenomaan uusille sukeltajille? Jo sukellusturvallisuudenkin kannalta olisi hyvä, että uudet sukeltajat saataisiin mukaan tutustumaan
paikkakuntalaisille? Sukellusmatkailua Suomen sisällä? kevätkokouksessa kuulimme innostavan esitelmän 35-vuotisjuhlaansa viettäneen Moonlight Diversin puheenjohtajalta Katja Heiniseltä ja Riihimäen Urheilusukeltajien puheenjohtaja Teemu Virtaselta seurojen välisestä yhteistyöstä. Ajatusta voisi jalostaa paljon pitemmällekin. Miltä kuulostavat seuravierailut lähelle – tai vaikka vähän kauemmaksikin – tutustumaan hienoihin sukelluskohteisiin eri puolella Suomea? Tai mitä jos kesälomalla laajentaisi omaa harrastusvalikoimaansa? Snorklata voi koko perheen voimin missä tahansa. Miltä tuntuisi vapaasukelluskurssi (tämä löytyy omalta kesälomalistaltani)? Tai mitä jos mato-onkimisen rinnalla alkaisi harrastaa sukelluskalastusta? Vedenalaisia harrastuksia on jos jonkinlaisia. Ja mikä parasta: meitä sukeltajia ei sade haittaa. Märkää kesää kaikille!
ELINA MANNINEN
LIITON
Luodaan Suomeen sukellusmatkailun ja harrastamisen kulttuuri.
ALEX NIEMINEN
kotivesiin kokeneiden seuralaisten kanssa. Entäpä ohjattu sukellustoiminta vieras-
päätoimittaja aleksi.nieminen@sukeltaja.fi
Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa. snorklaillut ja viihtynyt vedessä koko ikänsä. Kurssi tuli suoritettua vuonna 2004 Malediivien lomareissun alla. Kouluttautuminen ja sukeltaminen on jatkunut siitä lähtien tasaisella reilun 50 sukelluksen vuosivauhdilla. Sukellusten suhteen Olli on kaikkiruokainen. Nykyään hän sukeltaa mieluiten sidemount-varustuksessa ja kamera lähes aina mukana. Ollin hienoimpia sukelluskokemuksia oli Richeliu Rock Thaimaassa vuonna 2007. – Puhdistajarapujen suorittama hammashuolto, ujot merihevoset, seepioiden lemmentanssit, elämäni ensimmäinen kohtaaminen majesteettisen valashain kanssa ja paljon muuta, ja kaikki samalla sukelluksella. Truk Lagoonin hylyt Mikronesiassa tulevat hyvänä kakkosena, hän kertoo. Sukellustoivomuslista on pitkähkö:
Olli Eeronheimo, Espoo
TANJA MATTILA
OLLI on
Kasuunihylky Helsingissä, mustat savuttajat ja mannerlaattojen väli Silfra Islannissa, Meksikon luolat, Bikini Atollin hylyt, Antarktis… Yksi pitkäaikainen haave, Galapagos, näyttäisi olevan toteutumassa tänä vuonna. Maltalla parasta antia olivat Ollin mielestä sukellusvene HMS Stubborn ja ranskalaiskaunotar Le Polynesien. – Pinnalla suosittelen saaren entistä pääkaupunkia ja Maltan Ritarien päämajaa Mdinaa kapeine kujineen ja vankkoine muureineen tunnelmallista näköalakahvila Fontanellaa unohtamatta. Kiinnostava kohde olisi myös 5500 vuotta vanha Qgantijan temppeli Gozolla, mutta sinne emme tällä kertaa ehtineet, hän kertoo. Lue sivulta 16 alkaen Ollin juttu Maltan sukellusmahdollisuuksista.
Sukeltaja 3/2015 5