Sukeltaja 3 2015

VEDENALAISEN MAAILMAN ERIKOISLEHTI 3/15

6,50 €

W W W . S U K E LTA JA . F I

Mystisen

SUKELTAEN LÖYTYY GEOKÄTKÖ

mahtava Malta Vuoden sukeltaja Tuna on upea kaivoskohde ASIAA VIERASLAJEISTA | VÄLINEITÄ VESILLÄ NAVIGOINTIIN | SUKELLUSKALASTUKSEN ATLANTINMESTARUUS SUOMEEN

EDESS

1•

Pysäytä potkuri tai hiljennä vauhtia ja pysyttele kaukana .

•

•• Sukeltajaliitto ry www.sukeltaja.fi

Sisältö 3|15 vedenalaisen maailman erikoislehti 5/15

6,50 €

W W W . S U K E LTA JA . F I

Kroatia on uusi Egypti

35

Heidi, sukelluskuvaava veturinkuljettaja IslannIssa mannerlaattojen välIssä

Koko perhe

sukeltaa

Osoitteenmuutokset: puh. (09) 3481 2258 office@sukeltaja.fi Päätoimittaja Alex Nieminen aleksi.nieminen@sukeltaja.fi Toimitussihteeri Kristiina Karila kristiina.karila@sukeltaja.fi Toimitus Kumppania Oy Susanna Korkiatupa Pohjoisranta 11 D 28100 Pori puh. 044 589 6234 susanna.korkiatupa@kumppania.fi Toimitusneuvosto Alex Nieminen, Stig Gustavsson, Susanna Kallama, Kristiina Karila, Susanna Korkiatupa, Veli-Matti Korppi-Tommola, Pasi Mannerkoski, Mika Rautiainen Taitto Kirma Visual Anni Pitkänen Kuvapankki iStockPhoto Ilmoitusmyynti Veli-Matti Korppi-Tommola puh. 050 584 0156 vm.kt@kolumbus.fi Sukeltaja ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys- ja joulukuussa

22

16

Vakiot 6 TYRSKYT:     Tuna

Hästbergin valo on huikea, Matti Pyykkö voitti Atlantin mestaruuden, Sukeltajaliitto valmistautuu juhlavuoteen, Kevätkokouksen uutisia, Snorklattavia hylkyjä Etelä-Suomessa.

15 MITÄ KUULUU? Seurojen 22 PERSOONA: Vuoden

kuulumisia.

sukeltaja 2014.

24 NORPAT: Hauskaa

tekemistä ämpärillä, Vesieläimenä ahven.

32 KUVA-ALBUMI:

26 LAURI URHO

Julkaisija Sukeltajaliitto ry Radiokatu 20, 00093 VALO www.sukeltaja.fi

KRISTIINA KARLIA

Kannen kuva Mika Tanninen

OLLI EERONHEIMO

TOPSEAL TESTAA nOrPPIA | KAIvOSKOHdE KEmIönSAArESSA | ELOKUvAA vEdEn ALLA

Salaperäinen kaivoskuva.

34 PAREMMAKSI KUVAAJAKSI: Onnistu

sukellusvideoissa.

Päivitykset 16 MALTAN saarivaltio

on hylkysukeltajan ja vähän muidenkin unelmakohde.

26 HAVAINNOT vieraslajeista

kannattaa ilmoittaa.

geokätköilyä laitesukeltaen tai snorkalten.

35 VARUSTEPALSTA:

Paperikartta vai plotteri?

28 HAUSKAA

40 KAUDEN KOHDE:

Jyväskylässä nähdään!

36 SUKELLUSTAIDOT: Tikkaille

42 AJATTELEMISEN AIHETTA:

räjähdekalastus.

Inhottava

ja tapahtua, vältä riskit.

38 KORVAONGELMAT ovat

nousussa voi sattua

monen sukeltajan riesa.

Simo Sukeltaja: Mitä arvostat sukellustietokoneessa? Komea design. Iso näyttö. 1 % Pieni koko. 48 % Helppo käyttää. 23 % Sopii tekniikkasukellukseen. 1%

27 %

SEURAAVAKSI KYSYMME:

Mitä meni hajalle kesällä? Vastaa Facebookissa! Löydät sivun hakusanalla Sukeltajaliitto ry.

Paino Eura Print ISSN 1237-1688 Sukeltaja 3/2015 3

Vinkkaa

hyviä ihmisiä hallitukseen Nyt etsitään henkilöitä asetettavaksi ehdolle Liiton hallitukseen, joka valitaan syyskokouksessa lokakuussa. Tänä syksynä valitaan jäseniä erovuoroisten tilalle. Onko sinulla hyvä ehdokas tiedossa? Ota yhteyttä ehdollepanotoimikuntaan: Matti Anttila (pj), Helsinki matti.anttila@sukeltaja.fi, p. 0500 621 791 Jouko Laitinen, Tampere jouko.laitinen@sukeltaja.fi, p. 050 67 610

MIKA SAAREILA

Patrick Lybeck, Snappertuna patrick.lybeck@sukeltaja.fi, p. 040 502 1624

Ryhdy norppaohjaajaksi! Syksyn norppaohjaajakurssi järjestetään 2.–4.10.Tampereella Varalan urheiluopistolla. Kurssin hinta 275 euroa sisältää opetuksen materiaaleineen, majoituksen ja ruokailut. Lisätiedot ja ilmoittautuminen www.sukeltaja.fi Tapahtumakalenterin kautta 2.9. mennessä.

SUKELTAJALIITTO RY

Toimiston

kesä

Sukeltajaliiton toimisto palvelee 1.6.–31.8. arkisin klo 9–15.Toimisto on kuitenkin kokonaan suljettuna 13.7.–2.8. välisen ajan. Hyvää sukelluskesää!

Radiokatu, 00093 VALO puh. (09) 3481 2258, office@sukeltaja.fi, www.sukeltaja.fi

Pääkirjoitus

Sukelluslomalla Suomessa SUKELLUSSEUROJEN ja

Liiton yhteinen haaste on kääntää laskusuunnassa ollut jäsenmäärämme nousuun. Ensisijaisesti on löydettävä keinot ulkomailla koulutettujen ihmisten kontaktointiin sekä paikallistasolla että valtakunnallisesti. Painotan tässä erityisesti paikallista tekemistä, koska ihmiset viettävät suurimman osan ajastaan muutaman kilometrin säteellä kotioveltaan. Markkinoinnilla on siis tärkeä rooli seurojenkin toiminnassa. On osattava kertoa kiinnostavasti seuran toiminnasta. Ei pelkästään mitä seurassa tehdään, vaan miten siellä asioita tehdään. SUKELTAMINEN Suomessa on aivan eri

hommaa kuin trooppisissa, kirkkaissa vesissä. Ei huonompaa, vaan erilaista. Suomen vesissä piilee monia hienouksia. Tämän korostaminen on ainakin yksi mahdollisuus seuroille tehdä itsestään merkityksellinen toimija uusille sukeltajille. Kuinka moni seura järjestää sukellusretkiä, jotka on suunnattu nimenomaan uusille sukeltajille? Jo sukellusturvallisuudenkin kannalta olisi hyvä, että uudet sukeltajat saataisiin mukaan tutustumaan

paikkakuntalaisille? Sukellusmatkailua Suomen sisällä? kevätkokouksessa kuulimme innostavan esitelmän 35-vuotisjuhlaansa viettäneen Moonlight Diversin puheenjohtajalta Katja Heiniseltä ja Riihimäen Urheilusukeltajien puheenjohtaja Teemu Virtaselta seurojen välisestä yhteistyöstä. Ajatusta voisi jalostaa paljon pitemmällekin. Miltä kuulostavat seuravierailut lähelle – tai vaikka vähän kauemmaksikin – tutustumaan hienoihin sukelluskohteisiin eri puolella Suomea? Tai mitä jos kesälomalla laajentaisi omaa harrastusvalikoimaansa? Snorklata voi koko perheen voimin missä tahansa. Miltä tuntuisi vapaasukelluskurssi (tämä löytyy omalta kesälomalistaltani)? Tai mitä jos mato-onkimisen rinnalla alkaisi harrastaa sukelluskalastusta? Vedenalaisia harrastuksia on jos jonkinlaisia. Ja mikä parasta: meitä sukeltajia ei sade haittaa. Märkää kesää kaikille!

ELINA MANNINEN

LIITON

Luodaan Suomeen sukellusmatkailun ja harrastamisen kulttuuri.

ALEX NIEMINEN

kotivesiin kokeneiden seuralaisten kanssa. Entäpä ohjattu sukellustoiminta vieras-

päätoimittaja aleksi.nieminen@sukeltaja.fi

Jäsenlehtemme syntyy aktiivisten harrastajien voimin – sukeltajalta sukeltajalle. Tällä palstalla esittelemme kasvoja juttujen takaa. snorklaillut ja viihtynyt vedessä koko ikänsä. Kurssi tuli suoritettua vuonna 2004 Malediivien lomareissun alla. Kouluttautuminen ja sukeltaminen on jatkunut siitä lähtien tasaisella reilun 50 sukelluksen vuosivauhdilla. Sukellusten suhteen Olli on kaikkiruokainen. Nykyään hän sukeltaa mieluiten sidemount-varustuksessa ja kamera lähes aina mukana. Ollin hienoimpia sukelluskokemuksia oli Richeliu Rock Thaimaassa vuonna 2007. – Puhdistajarapujen suorittama hammashuolto, ujot merihevoset, seepioiden lemmentanssit, elämäni ensimmäinen kohtaaminen majesteettisen valashain kanssa ja paljon muuta, ja kaikki samalla sukelluksella. Truk Lagoonin hylyt Mikronesiassa tulevat hyvänä kakkosena, hän kertoo. Sukellustoivomuslista on pitkähkö:

Olli Eeronheimo, Espoo

TANJA MATTILA

OLLI on

Kasuunihylky Helsingissä, mustat savuttajat ja mannerlaattojen väli Silfra Islannissa, Meksikon luolat, Bikini Atollin hylyt, Antarktis… Yksi pitkäaikainen haave, Galapagos, näyttäisi olevan toteutumassa tänä vuonna. Maltalla parasta antia olivat Ollin mielestä sukellusvene HMS Stubborn ja ranskalaiskaunotar Le Polynesien. – Pinnalla suosittelen saaren entistä pääkaupunkia ja Maltan Ritarien päämajaa Mdinaa kapeine kujineen ja vankkoine muureineen tunnelmallista näköalakahvila Fontanellaa unohtamatta. Kiinnostava kohde olisi myös 5500 vuotta vanha Qgantijan temppeli Gozolla, mutta sinne emme tällä kertaa ehtineet, hän kertoo. Lue sivulta 16 alkaen Ollin juttu Maltan sukellusmahdollisuuksista.

Sukeltaja 3/2015 5

Tyrskyt PEKKA TUURI

n e s i a l a s t o Ru luolasukelluksen mekka TEKSTI JONNA VILLIKKA, JANI SANTALA

TUNA HÄSTBERG, TUTTAVALLISEMMIN TUNA, ON NOIN 300 KM TUKHOLMASTA LUOTEESEEN SIJAITSEVA RAUTAKAIVOS, JOSSA HARJOITETTIIN KAIVOSTOIMINTAA AINA 1960-LUVUN LOPULLE ASTI. NYT TUNA TOIMII RUOTSALAISEN LUOLASUKELLUKSEN JA KUIVALUOLAILUN MEKKANA.

Hästbergin kaivostoiminta aloitettiin 1500–1600-lukujen taitteessa. Kaivoksen malmipitoisuus on jopa 54 prosenttia, ja rautasuonet ovat olleet halkaisijaltaan jopa 75 metriä. Rautasuonet ovat kulkeneet 30–45 asteen kulmassa, syvemmällä tasaantuen. Kaivostoiminnan loppuessa 1968 Tunasta oli louhittu noin kuusi miljoonaa tonnia rautamalmia ja sinne jäi vielä arviolta vähintään 16 miljoonaa tonnia. Tunassa vedenpinta löytyy reilu 80 metriä maanpinnan alapuolelta, minne kuljetaan portaita 382 askelmaa. SukellusvaTUNA

6 Sukeltaja 3/2015

rusteet kuljetetaan alas tavarahissillä. Vedenrajaan on rakennettu sukellusvarustetasanne, laituri, lämmin taukohuone, kompressorihuone ja paljon muuta. Kompressorihuoneessa on iso kaasupankki, jossa on 30-prosenttista nitroksia. Saatavilla on myös muita kaasuja: ilmaa, heliumia, happea ja argonia. Taukohuoneesta ja pian valmistuvasta uudesta varustetasanteesta löytyy latauspistokkeita valojen ja muiden varusteiden lataamiseen. Taukohuoneessa on myös mikro, vedenkeitin, vaihteleva määrä kertakäyttöastioita sekä pöytä ja penkkejä.

Ihmiset kulkevat portaita, tavarat onneksi hissillä.

JANI REUNAMO

Matkalaukku

Vedenpinnan alapuolelta löytyy yli seitsemän kilometriä opasnaruja eritasoisille luolasukeltajille. Veden alla voi kohdata vanhoja rakennelmia, portaita, ovia, malmivaunuja, kiskoja ja jopa siltoja. Noin neljän metrin syvyydestä löytyy myös luonnon muovaama habitaatti, jonne on rakennettu istumatasanne ja valot. Uudet, keinotekoiset habitaatit ovat paraikaa rakenteilla. Ne tulevat 6 ja 21 metrin syvyyteen. Tunassa sukeltaminen on mahdollista ympäri vuoden ja näkyvyys on aina yli 30 metriä. Sukellettavaa löytyy kaiken tasoisille sukeltajille avovesi-, onkalo- (cavern) ja luola-alueilta. Matalimmat luolasukellustasot ovat noin 10 metrin syvyydessä, syvimmät yli 100 metrissä. Näiden syiden vuoksi Tuna on myös suosittu luolakoulutuspaikka. Majoittuminen onnistuu läheisen vanhan koulun tiloissa, josta löytyy sauna, keittiö, pesutilat, patjoja ja muutama sänky. Majoituksesta on matkaa kaivokselle noin kaksi kilometriä.

Näkyvyys Tunassa on aina yli 30 metriä.

PEKKA TUURI

MONIA TASOJA JA HYVÄ NÄKYVYYS

Mitä mukaan Tunaan?

NÄIN PÄÄSET SUKELTAMAAN TUNAAN

Tunaan pääsee sukeltamaan osallistumalla sukellustapahtumiin. Ne ovat joko avoimia tai suljettuja (valmis ryhmä, jolle tapahtuma on varattu). Tapahtumia on pääosin luolasukeltajille, mutta myös avovesisukellustapahtumia järjestetään. Sukellustapahtumat julkaistaan diving.aventyrsgruvan.se-sivustolla. Sivustolle voivat rekisteröityä ja sitä kautta tapahtumiin ilmoittautua ainoastaan luolakoulutuksen saaneet henkilöt. Mikäli olet avovesisukeltaja ja kiinnostunut sukeltamisesta Tunassa, ota yhteyttä OceanicTech tai Dykmagasinet.se. Jos haluat tapahtuman ryhmälle, ota yhteyttä diving@aventyrsgruvan.se tai ole suoraan yhteydessä suomalaisiin tapahtumajärjestäjiin, Jani Santala, kosh@kolumbus.fi tai Sami Paakkarinen, sami.paakkarinen@gmail.com. Tietoa sukeltamisesta ja kuivaluolailusta löydät kotisivuilta www.aventyrsgruvan.se. Kaikkia Tunassa sukeltavia koskevat samat turvallisuus- ja järjestyssäännöt. Nekin löytyvät kotisivuilta. Myös Facebookista löytyy Tunassa sukeltaville oma ryhmänsä: Diving Tuna Hästberg.

OTSALAMPPU kaivoksessa

liikkumista varten.

LÄMPIMÄT vaatteet. Kaivoksessa

on kesät talvet vain muu-

tama aste lämmintä. HYVÄT kengät. Sukellusten

välissä voi käydä tutustumassa kuivaluolaosuuteen. Muista kysyä lupaa/opastusta tapahtumajärjestäjältä etukäteen, sillä luolastossa voi helposti eksyä! VALOJEN, mopojen

ja muiden laturit. Ne kannattaa viedä alas kaivokseen, jotta laitteita ei tarvitse kuljettaa maanpinnalle latausta varten. PETIVAATTEET, tyyny

ja peitto, sillä koululta löytyy vain patjoja ja muutama sänky. OMAT eväät

sekä koululle että kaivokseen. Kaivoksen taukohuoneessa on vedenkeitin ja mikro, joilla valmistaa helposti lämmintä ruokaa ja juomaa. Lähin kauppa on yli 20 kilometrin päässä, joten kannattaa varata koko viikonlopun ruoat kerralla.

Sukeltaja 3/2015 7

Tyrskyt

Juhlallisuuksia ja päätöksiä kevätkokouksessa SUKELTAJALIITON KEVÄTKOKOUS PIDETTIIN 18.4. ESPOON KORPILAMMELLA. KOKOUSTA ISÄNNÖI 35-VUOTISJUHLAANSA VIETTÄVÄ MOONLIGHT DIVERS RY. TEKSTI JA KUVA KRISTIINA KARILA

puheenjohtaja Aleksi Nieminen piti esityksen ajankohtaisista asioista. Jouni Polkko Badewannesukellusryhmästä piti esityksen U26-sukellusveneen hylyn löytymisestä ja historiasta. Katja Heininen, Moonlight Divers ry:n puheenjohtaja, ja Teemu Virtanen, Riihimäen Urheilusukeltajat ry:n puheenjohtaja, kertoivat, millaista yhteistyötä seurat ovat tehneet muun muassa Iso-Melkuttimen sukelluspaikan kunnossapitämiseksi. Kokouksessa esiteltiin vuoden 2014 vuosikertomus, tilinpäätös sekä tilintarkastajan ja toiminnantarkastajan lausunto ja päätettiin tilinpäätöksen vahvistamisesta. Tilivelvollisille päätettiin myöntää tili- ja vastuuvapaus. Kokous vahvisti vuoden 2016 jäsenmaksut. Tilaisuudessa palkittiin myös Vuoden Parhaat 2014. Samaan aikaan kevätkokouksen kanssa Korpilammella järjestettiin nuorten Sealpoint 2015 -tapahtuma, jossa opeteltiin muun muassa vapaasukellustaitoja. TILAISUUDEN aluksi

SYYSKOKOUKSESSA VALITAAN UUSI HALLITUS

Kokouksessa päätettiin ehdollepanotoimikunnan asettamisesta. Ehdollepanotoimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Matti Anttila ja jäseniksi Jouko Laitinen ja Patrick Lybeck. Ehdollepanotoimikunnan tulee täydentää kokoonpanoaan vähintään yhdellä jäsenellä. Ehdollepanotoimikunta valtuutettiin täydentämään kokoonpanoaan sääntöjen sallimaan maksimimäärään asti. Liiton syyskokous pidetään 24.10. Rovaniemellä. Kokousta isännöi Rovaniemen Urheilusukeltajat ry, joka viettää samassa yhteydessä 40-vuotisjuhlaansa. Tervetuloa syyskokoukseen!

Jäsenmaksut vuonna 2016 Jäsenyhdistykset: • aikuiset (2001 tai ennen syntyneet) 26,50 euroa • norpat (2002–2009 syntyneet) 13,50 euroa • kuutit (vuonna 2010 ja sen jälkeen syntyneet) 0 euroa • rinnakkaisjäsen (jäsen, josta Liitto saa yhden seuran kautta Liiton maksun voi olla rinnakkaisjäsenenä muissa seuroissa) 0 euroa Muut: • henkilöjäsenen jäsenmaksu 26,50 euroa • tukijäsen 1000 euroa • yhteisöjäsen 260 euroa.

Vuoden Parhaat 2014

8 Sukeltaja 3/2015

• Vuoden sukelluskalastaja: Matti Pyykkö, Team Kampela, Vakka-Suomen Urheilusukeltajat

• Vuoden uppopalloilija: Antti Vaahtera, Hämeenlinnan Sukeltajat

• Vuoden norppa: Eemeli Hiekkataipale, Nokian Urheilusukeltajat

• Vuoden räpyläuimari: Terhi Ikonen, Tampereen Urheilusukeltajat

• Vuoden sukelluskouluttaja: Mikael Tyven, Nokian Urheilusukeltajat

• Vuoden seura: Riihimäen Urheilusukeltajat

• Vuoden vapaasukeltaja: Mikko Anttonen, Kuopion Urheilusukeltajat, Freediving Team of Finland

• Vuoden norppaohjaaja: Matti Malmila, Porin Urheilusukeltajat

• Vuoden norppaseura: Nokian Urheilusukeltajat • Vuoden sukeltaja: Juha Flinkman, PSK Kupla

Vinkki

Tuunaa tietokoneen kiinnitys mukana tulee usein musta elastomeerihihna ja joissain malleissa jopa ylellinen titaanihihna. Molemmat vaativat pientä näpertelyä, jotta ne saa kiinnitettyä ranteeseen. Niiden kiristäminen veden alla on toivotonta, kun paine on puristanut pukua kasaan. Kumiset hihnamallit ovat luotettavia, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Sukeltajat ovatkin kehittäneet omia ratkaisujaan. Eräs helpohko ratkaisu on käyttää vene- ja autotarvikeliikkeistä saatavia pieniä kuormaliinoja, joista lyhimmät ovat noin 30 senttiä pitkiä. Niiden materiaali kestää merivettä hyvin. Lukot ovat pienissä malleissa jousikuormitteisia pikalukkoja. Ne on usein valettu ja sinkitty ja kestävät vuosien merivesirasitusta. Hihna on kuitenkin syytä vaihtaa kun ruostetta alkaa ilmestyä. Hinnat ovat kolmen euron luokkaa, joten vaihto ei rasita kukkaroa. Kompassi ja sukellustietokone ovat usein samassa ranteessa, joten molemmissa voidaan käyttää samantyyppistä hihnaa ja vielä yhdistää ne esimerkiksi ruostumattomasta teräksestä tehdyllä hihnalukolla. Jos pikalukko jostakin syystä pettäisi, jäisi laite kuitenkin toisen hihnan varaan. SUKELLUSTIETOKONEEN

Sukellusta 60 vuotta! ENSI vuonna

Sukeltajaliitto viettää 60-vuotisjuhlaansa. Tuomme silloin sukellusta esille ympäri vuoden sekä valtakunnallisesti että paikallisesti. Liiton juhlalogo tulee näkymään kaikessa juhlavuoden viestinnässä. Tarjoamme seuroille mahdollisuutta käyttää logoa myös omassa viestinnässään ensi vuonna. Logon voi viedä seuran kotisivuille ja Facebook-sivuille ja liittää seuran uutis-/jäsenkirjeeseen. Erityisesti toivomme, että seurat nimeäisivät jonkun vuoden 2016 tapahtumistaan juhlavuoden tapahtumaksi ja hyödyntäisivät juhlalogoa sen viestinnässä. Tapahtuma voi olla esimerkiksi intro, kurssi, leiri, ralli, sukellusretki, rantojensiivoustalkoot, klubi-ilta tai mitä tahansa seuratoimintaa. Näin erilaisista juhlavuoden tapahtumista seuroissa ympäri Suomen voidaan koota juhlavuoden kalenteri, jota Liitto tekee aktiivisesti tunnetuksi omilla kanavillaan vuoden kuluessa. Saadaan sukellus näkymään! Ilmoita seurasi juhlavuoden tapahtuma ja toimitamme sinulle logon ja ohjeet sen käyttämiseen: kristiina.karila@sukeltaja.fi.

PASI MANNERKOSKI

Hylkypuisto suljettu Gustav Adolfin hylkypuisto Helsingin edustalla on kesäkaudella 2015 suljettu. Puistoon on rakennettu opasköyden avulla ohjattu reitti, jonka varrella on hylyn rakenteesta ja historiasta kertovia opastauluja. Museoviraston resurssit eivät enää riitä puiston hoitoon ja avaamiseen. Hylyllä voi edelleen sukeltaa, mutta ankkuroidessa pitää olla huolellinen, ettei ankkuri vahingossa osu hylkyyn.

STIG GUSTAVSSON

KRONPRINS

Cerella Oy on erikoistunut vedenalaisen valo- ja videokuvaajan tarpeisiin. Soita 09-621 3301, sovi aika ja tule tutustumaan tuotteisiimme Helsingin keskustassa. Osa tuotteistamme myös netissä. Lisätietoja www.cerella.fi

k u va a j a l l e

Aquatica Amphibico Gates Ikelite Inon Nauticam NLS Patima Sea & Sea TLC

Cerella.fi

Tyrskyt

Suomen joukkueessa kilpailivat Mika Karhu (vas.), Matti Pyykkö ja Joona Hurnanen.

Suomi on Atlantin mestari TEKSTI JA KUVA SUKELLUSKALASTUSVALKOKUNTA

SUKELLUSKALASTUKSEN CMAS Atlantic

International Master -kilpailu käytiin Portugalissa Penichessä 23.5. Aallot nousivat kisapäivänä lähes neljään metriin, mutta kisat päätettiin kuitenkin järjestää. Monet kilpailijat ajoivat veneillään Penichen niemen suojaiselle puolelle, mutta Suomen Matti Pyykkö ja muutama muu suuntasi riehuvan meren puolelle. – Lähdin vain hakemaan voittoa. Pyrin kalastamaan niin lähellä rannikkoa kuin mahdollista. Tällä kertaa se tarkoitti 20 metrin syvyyttä ja noin kilometriä rannasta. Pohjassa vesi oli kirkasta mutta kylmää. Onneksi myös kalat olivat ”paenneet” avomerelle rantatyrskyjen raivoa. Sain hyvän sukellusrytmin päälle ja suljin valtavat aallot pois tietoisuudestani. Nautin ja vedin täysillä, kommentoi Matti kisan jälkeen. Koko Suomen joukkueen taktiikka oli erittäin onnistunut. Matti voitti ylivoimaisesti. Mika Karhu ja Joona Hurnanen

10 Sukeltaja 3/2015

saivat myös hienosti saalista. 19-vuotias Joona on lajimme superlupaus, joka lähtee nuorisopaikan turvin syyskuun sukelluskalastuksen EM-kisoihin Gadiziin. Sukelluskalastuksessa on tällä hetkellä upea meininki päällä. Kiitos tukijoillemme!

Kun useimmat jäivät suojan puolelle, suuntasi Matti Pyykkö myrskyävän meren puolelle. Taktikointi kannatti.

www.fundive.fi

Kesä- Heinäkuun tarjoukset!

Selvitys suomalaisten sukellusmatkailusta SUKELTAJALIITON ja

Suomalaisen Sukelluskoulun kanssa yhteistyössä toteutetussa Karelia-Ammattikorkeakoulun matkailun koulutuksen opinnäytetyössä selvitettiin suomalaisten sukeltajien mielipiteitä sukellusmatkailusta. Kysely toteutettiin helmi-maaliskuussa avoimena internetkyselynä. Kyselyn linkkiä jaettiin Sukeltajaliiton kanavien ja Suomalaisen Sukelluskoulun sosiaalisen median kautta. Vastauksia tuli kaikkiaan 534 kappaletta. Fun Dive Oy Huoltopalvelut yhtä lähellä kuin Siwa”

TOTTUMUKSET VAIHTELEVAT

11 % vastaajista kertoi, ettei sukella Suomessa lainkaan. 32 % kertoi sukeltavansa Suomessa kuukausittain. Ulkomaille suuntautuvia sukellusmatkoja tehdään muutaman kerran vuodessa tai harvemmin kuin kerran vuodessa. 5 % vastaajista ei sukella ulkomailla lainkaan. Sukellusaktiivisuus vaihteli vastaajien kesken paljon. Todella aktiivisia sukeltajia, jotka sukeltavat yli 100 sukellusta vuodessa, oli 8 % vastaajista. Keskimäärin sukelluskertoja kertyy vuosittain useita kymmeniä, 16 % vastaajista sukeltaa alle 10 kertaa vuodessa. 72 %:lla vastaajista matkan ensisijainen tarkoitus on sukeltaminen. Sukellusmatkoja tehdään pääsääntöisesti ystävien tai puolison kanssa. HAAVEISSA TYYNI VALTAMERI

Suomen sisävedet ja rannikkoalueet nousivat kyselyssä suosituimmiksi sukelluskohteiksi. Ulkomaiden kohteista suosituin oli Punaisenmeren alue. Kiinnostus eri sukelluskohteisiin oli monipuolista ja tasaista. Toivekohteista suosituimmiksi osoittautuivat Tyynenmeren alueet kuten Australia, Filippiinit, Havaiji ja Malesia sekä Intian valtameren kohteet kuten Malediivit, Sansibar ja Thaimaa. TURVALLISUUS JA HINTOJEN SELKEYS TÄRKEÄÄ

Turvallisuutta, välineiden ja kaluston kuntoa sekä oppaiden ammattitaitoa pidettiin erittäin tärkeinä. Matkapakettien hinnoittelun selkeys, kuten se, ettei matkan varaamisen ja maksamisen jälkeen enää tule yllättäviä lisäkustannuksia, koettiin myös erittäin tärkeäksi. Sukeltajilla oli myös realistinen käsitys sukellusmatkojen hinnoista. Ympäristövastuullisuus, paikallisten yrittäjien työllistyminen sekä lakien ja hyvien käytäntöjen mukainen yritystoiminta koettiin tärkeäksi. Omalla äidinkielellä saatava opastus ja matkanjärjestäjän oman oppaan läsnäolo retkillä sen sijaan ei ollut tärkeää. Kyselyyn vastaamisen yhteydessä oli mahdollista osallistua Suomalaisen Sukelluskoulun järjestämän sukellusmatkan sekä lahjakorttien arvontaan. Arvonnan voittajille on ilmoitettu voitosta henkilökohtaisesti. Kiitos kaikille kyselyyn osallistuneille! Opinnäytetyöhön voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505066425 MAIKKI LUOMA

Fun Dive Oy Huoltaa valtuutettuna huoltoliikkeenä Apeks,Aqualung, Mares, Cressi, Poseidon ja Dacor regulaattorit. Lähetä regulaattorisi Fun Dive Oy Maariank 8. 20100 Matkahuolto Turku. Palautamme sen takuuhuollettuna 7 arkipäivän kuluessa lähimpään Matkahuollon toimipisteeseen. Regu+annostaja +octo huoltotyö 50€ varaosat laskutamme erikseen

Fun Dive Oy www.dive.fi 0400-740436

Maariankatu 8 Turku, avoinna ti - pe 14-18 la 10-14

Tyrskyt

Alkon ankkuripeli.

Alkon kylkeä.

TOP3

Snorklattavat hylyt TEKSTI PASI MANNERKOSKI, STIG GUSTAVSSON KUVAT STIG GUSTAVSSON

MEILLÄ SUOMESSA ON HYVÄT MAHDOLLISUUDET HYLKYSUKELLUKSEEN. YMPÄRI SUOMEN LÖYTYY MUKAVIA, MYÖS SNORKLATEN SAAVUTETTAVIA HYLKYJÄ. TÄSSÄ MUUTAMA ESIMERKKI HYVISTÄ KOHTEISTA HANGON VESILTÄ JA PORKKALAN EDUSTALTA.

1

POSTIHYLKY HANGON Ryssön

saaren eteläpuolella, noin viiden metrin päässä rannasta, sijaitsee Postihylky. Alus on englantilainen 1800-luvulla uponnut kuunariparkki. Syvyyttä paikalla on neljä metriä, joten paikka sopii erinomaisesti snorklaamiseen. Hylyn voi nähdä pinnalta: kylkikaari on puolessa metrissä ja jos vähän sukeltaa, voi ihailla ehjää laitaa. Pituutta aluksella on 16 ja leveyttä kuusi metriä. Paikka on yleensä suojainen. Hylyn kohdalla rantakallio nousee jyrkkänä, joten lepopaikkaa voi joutua etsimään vähän kauempaa.

2

PIRTU-VEERA alias Asa Finn on uponnut Hangon vesille kahden saaren, Lilla Klippingenin ja Sörda Klippingenin, väliin. Uintimatkaa tulee rannasta noin 150 metriä.Veneliikenne on alueella usein vilkasta, joten hylylle kannattaa sukeltaa ankkuroidusta veneestä ja tietenkin A-lippu salossa. Hylky alkaa melkein pinnasta ja pohja on kuuden metrin syvyydessä. Entinen salakuljetusalus on nykyisin mukava kalojen turvasatama. Se on melko hyvin suojassa aalloilta, mutta navakalla tuulella sinne ei ole kuitenkaan asiaa. PIRTU-VEERA

3

ALKO Stor Träskön pohjoiskärjessä on kaunis, suhteellisen ehjä puuhylky, Alko. Hylky on suuren laguunin länsireunan kärjestä noin 70 metriä pohjoiseen rannalta sijaitsevan matalikon itäpuolella. Perä on noin viidessä metrissä ja keulakansi noin kahdeksan metrin syvyydessä, joten hylky sopii kokeneelle snorklaajalle. Aluksen kansilankut ovat lähes kokonaan hävinneet ja paljastaneet lastina olleen kalkin. Aluksen runko on ollut noin 20 metrin pituinen ja 4–5 metrin levyinen. Keula- ja perärangat ovat pystyssä ja kylkilaudoitus osittain ehjä. Hylky on osittain hautautunut pohjaan. PORKKALAN

12 Sukeltaja 3/2015

Kirja

Pullojen väritys ja merkinnät JOKO täyttöpaikkanne

seinältä löytyy tämä juliste? Sen voi noutaa ilmaiseksi Liiton toimistolta tai tilata postikulujen hinnalla www.sukeltaja.fi Verkkokaupasta tai tulostaa väritulostimella Materiaalipankista. Postikulujen säästämiseksi kannattaa tilata se samalla, kun on tilaamassa muutakin tavaraa.

Tarinoita saaristolaiselämästä ja tietokirjailija Raoul Johnssonin uusin kirja Viimeinen pyyntimatka kertoo saaristolaiselämästä parin vuosisadan takaa. Tapahtumapaikkana ovat Borstön ja Vänön lähivedet, joilla moni sukeltaja liikkuu kesäisin. Kirja rakentuu yhden ihmisen elämänillan kuvaukseen kertomuksen muodossa. Kertomus on koskettavasti ja mukaansa tempaavasti kirjoitettu. Lukija saa hyvän käsityksen siitä karusta ja vaivalloisesta elämästä, jonka ulkosaaristomme siellä elävälle ihmiselle tarjosi. Saaristolaistarinoihin kuuluva yliluonnollinen näkökulma on myös läsnä kertomuksessa, mutta se ei hallitse liikaa tapahtumien kulkua. Kirjan henkilöä, vanhaa kalastajaa ei kuvata kaikkivoipana sankarina, vaan aitona ihmisenä virheineen, puutteineen ja haaveineen. Sukeltaja, joka liikkuu alueella, saa harrastuksestaan enemmän irti perehtyessään kohdehylkyjen ja alueella eläneiden ihmisten historiaan. Kirjassa pääkohteena on Nordstiernan-parkin hylky, jota kertomuksen sankari käytti turskaapajanaan. Kirjan lopussa on tietoja aluksen uppoamisesta, arvolastin pelastamisyrityksistä ja sukelluksista hylylle. Kirjassa on hieno mustavalkokuvitus. Kirjoittajan kotiarkiston valokuvat on onnistuneesti valittu tekstin tunnelman mukaisesti. Niiden kooste vastaa lyhyttä museokäyntiä ja kierrosta tapahtumapaikoilla. Kirja sopii loistavasti luettavaksi sukelluspäivän jälkeen veneessä tai teltassa taikka venematkan aikana sukelluskohteelle. Raoul Johnsson: Viimeinen pyyntimatka, AtlasArt 2015 URHEILUSUKELTAJA

Hästägää harrastuksesi! löytyy nyt myös Instagramista. Käytä omissa sukellus- ja seuratoimintakuvissasi tunnistetta #sukeltajaliitto, niin saatamme jakaa sen. Kuvaajan nimi mainitaan! SUKELTAJALIITTO

Vesisankarit tulevat SUKELTAJALIITTO on

mukana Vesisankarit-hankkeessa, jonka tavoitteena on innostaa koululaisia tutustumaan vesiympäristöön ja hankkimaan taidot turvalliseen vesillä liikkumiseen. Hanke toteutetaan laajana liikunta- ja kansalaisjärjestöjen yhteistyönä. Hankkeen nettisivuilla on paljon innostavaa ja monipuolista materiaalia, jonka avulla voi vaivattomasti harjoitella vesitaitoja eri toimintaympäristöissä. Syksyllä 2015 järjestetään Vesisankarit-tapahtumia viidellä eri paikkakunnalla: Helsingissä, Turussa, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa. www.vesisankarit.fi

ANTTI SAARNIO

Sukeltaja 3/2015 13

Tyrskyt

Lue viime vuoden Sukeltajat netissä VUODEN 2014

Sukeltaja-lehdet löytyvät nyt sähköisenä issuu.com-palvelusta. Palvelussa ovat kaikki Sukeltajat aina vuodesta 1957 lähtien. Myös Sukeltajaliiton vuosikertomukset ovat luettavissa issuu.comissa.

Kala

Vekkuli saksiniekka on kotoisin Kalliovuorten länsipuolelta Tahoe-järveltä. USAsta se päätyi Suomeen Ruotsin kautta, kun sitä istutettiin Manner-Eurooppaan korvaamaan kotoisia rapuruton tuhoamia jokirapukantoja. Täplärapu ei kuole rapuruttoon vaikka kantaakin tautia mukanaan aina uusiin vesistöihin. Eurooppaan saavuttuaan täpläravun taudinkestävyys on heikentynyt, ja nykyisin myös täpläravut saattavat kuolla sekä rapuruttoon että uusiin tuntemattomiin tauteihin. Täplärapuja löytyy eteläisemmän Suomen suurista järvistä. Jokirapu viihtyy paremmin hieman virtaavissa vesissä, ja täplärapu taas ei pidä nopeista lämpötilanvaihteluista kuten vesistön jäätymisestä syksyn parittelu- ja muninta-aikaan. Tämä piirre saattaakin hidastaa täpläravun leviämistä kohti pohjoista, vaikka Keski-Suomen suuria vesistöjä pitkin sen olisi muuten helppo kivuta kohti Lappia. Täpläravun ja jokiravun voi erottaa toisistaan silmämääräisesti täpläravun pulleammista saksista, vaaleammasta väristä ja saksen saranakohdassa eli ”peukalonhangassa” olevasta vaaleasta täplästä. Toisaalta ravut vaihtavat jonkin verran väriä ympäristönsä mukaan, joskus sakset puuttuvat kokonaan, täpläravun saksen täplä saattaa olla haalea tai jokiravulla olla täplä, joskin

14 Sukeltaja 3/2015

MIKA SAAREILA

TÄPLÄRAPU

Täplärapu pitelee juuri vaihdettua kuortaan. yleensä punainen. Melko hyvä tunnistuskeino on ravun selkäkilven röpöliäisyys – jos se on kuin kananlihalla olevaa ihmisihoa, kyseessä on jokirapu. Jos selkäkilpi taas on joko sileä tai pikemminkin kuin neulalla tökityn kuoppainen, kyseessä on täplärapu. Ainoa täysin varma keino erottaa ravut toisistaan jo nuorena on kokeilla ravun kylkiä pään takaosan takaa. Jos kyljissä on teräviä piikkejä, kyseessä on jokirapu. Kaikilla ravuilla on ulkoinen tukiranka eli kova kuori, joka estää kasvun. Täpläravut vaihtavat kuorta nuorina lukuisia kertoja vuodessa pystyäkseen kasvamaan

isommaksi. Sukukypsänä muutaman vuoden iässä ravut vaihtavat kuorta enää kerran tai pari vuodessa. Kuorenvaihdossa rapu ”riisuu” vanhan pieneksi käyneen kuorensa, jonka alta paljastuu suurempi uusi kuori, jonka kovettumista rapu joutuu odottelemaan tovin piileksien samalla pedoilta. Jos rapu on menettänyt raajan esimerkiksi reviiritaistelun tuoksinassa, kuorenvaihdon yhteydessä se kasvaa takaisin. Täpläravut ovat kaikkiruokaisia järvien pohjien puhtaanapitolaitoksia. Mikä tahansa orgaaninen eli eloperäinen käy ravinnosta. ESSI KESKINEN

Mitä kuuluu? teidän seurassanne tapahtuu? Oliko juhlat tai hauska leiri? Ottiko joku kivan kuvan seuran reissulta? Keksittekö toimintaanne jotakin ihan uutta? Tällä palstalla seurat voivat kertoa kuulumisiaan.

Saimaan Norpille uusi keskus

Laita viestiä

kristiina.karil

PÄLVI LIETZEN

MITÄ

a@sukeltaja

.fi

SAIMAAN Norppien uuden upea n sukelluskeskuksen avajaisia vietettiin 28.4. seur an kevätkokouksen yhteydessä. Vanhan kom purakopin jäätyä liian pieneksi seura vuokrasi Lapp eenrannan Tapavainolasta isommat tilat. Reilun 50 neliön tiloihin tehtiin iso remontti ainak in parinkymmenen seuralaisen voimin. Työn johtajana toimi ansiokkaasti sukelluskesku ksen nykyinen isäntä ja seuran sukellusjaokse n vetäjä Mika Mäkitalo.

Syntyneet

Uutta toimintaa Tornioon Sukelkuuluu iloisia uutisia. Tornionlaakson intaa toim ten nuor ja n laste a uutt lusseuraan on syntynyt ideoitiin assa Seur en. jälke selon hiljai en useamman vuod an ulkopuolisille lapSnorkkelikamu-tapahtuma, jossa seur ilemaan snorklausta. koke sille tarjottiin mahdollisuus tulla ti. Tapahtumaan osalllises paika tä vyyt Samalla seura sai näky mukaan huomattulistui kymmenisen lasta, joista osa tuli van näköistä toimintaa aan uintireissullaan altaalla kiinnosta kevät snorkkelikoko tty pide ja välineitä. Seurassa on nyt n on saatu muintaa toim an seur Näin kerhoa 6–11 lapselle. emmat ovat osallistukaan uusia perheitä, sillä lasten vanh . neet aktiivisesti lapsensa harrastukseen

TORNIOSTA

Tiloihin saatiin iso hallitila, johon asen nettiin heti vanha ja luotettava pääkompura, ja seuran venekin mahtuu sinne talvisäilytyksee n. Perällä on koulutus- ja kokoustila, joka vetä ä kymmenkunta henkeä pöydän ääreen. Avajaiste n ennätys oli parikymmentä istumapaikkaa. Taka kulmasta löytyy myös varastotila, johon pystyttiin keräämään seuran laitepakettien lisäksi muu tkin erinäisissä autotalleissa majailleet varustee t. Hätäisille löytyy jopa hotelli helpotuskin.

Vinkki Torniosta VIE snorklauskokeilu sinne, missä lapset jo ovat. Kysy uimahallilta lupa tulla esittelemään lajia yleisövuorolle. Hauskat välineet ja toiminta herättävät kiinnostuksen!

Sukeltaja 3/2015 15

Malta

Hylkysukeltajan

paratiisi TEKSTI OLLI EERONHEIMO

Hyppään veteen ja matka alaspäin alkaa. Vesi on kirkasta. Jo muutamaa kymmentä sekuntia myöhemmin alapuolella näkyy sikarimainen puikula. Puikula kasvaa ja yksityiskohdat alkavat erottua, samoin ympärillä leijuvat sukeltajat. Sukellusvene HMS Stubborn on jälleen kerännyt ympärilleen joukon ihailijoita 55 metrin syvyydessä.

16 Sukeltaja 3/2015

Sukeltaja Sukeltaja 3/2015 17

OLLI EERONHEIMO

Sukellusvene HMS Stubbornin sininen maailma.

Tankkeri Um el Faroudin komea korsteeni. OLLI EERONHEIMO

eteläpuolella sijaitseva Maltan pikkuriikkinen saarivaltio tarjoaa sukeltajalle hyvät puitteet: välimerellisen, leudon ilmaston, lämmintä, kirkasta vettä sekä paljon mielenkiintoisia ja vaatimustasoltaan vaihtelevia sukelluskohteita. Koska kyseessä on saari – tai itse asiassa kolme asuttua saarta Malta, Gozo ja Comino – suojan puolella olevia kohteita löytyy aina. Pinnan yläpuolella tarjolla on historiaa, kulttuuria ja luonnonnähtävyyksiä niin sukellusten rasituksista palautuvalle sukeltajalle kuin sellaisellekin matkaseuralaiselle, jota vedenalainen maailma ei jostakin kumman syystä houkuttele. SISILIAN

SYVÄT HYLYT PARASTA ANTIA

Maltan parasta antia ovat syvät tekniikkasukelluskohteet. Vuonna 1942 miinaan ajaneelle HMS Southwoldille emme tällä kertaa päässeet. Neljänkymmenen metrin mittainen keulaosa ja vajaan kolmenkymmenen metrin pituinen peräosa lepäävät 300 metrin päässä

toisistaan noin 70 metrin syvyydellä. Hylystä löytyy tykkejä, syvyyspommeja ja ammuksia. Le Polynesien eli tuttavallisesti The Poly on myös vähintään kahden sukelluksen arvoinen. 1800-luvun lopulla rakennettu 150-metrinen, sulavalinjainen ranskalaisristeilijä muutettiin miehistönkuljetusalukseksi, joka torpedoitiin Vallettan edustalle ensimmäisessä maailmansodassa. Hylky makaa vasemmalla kyljellään 45 asteen kulmassa keula 60 metrin ja perä 63 metrin syvyydellä. Keskilaiva on aika romuna, joten kannattaa keskittyä joko perään tai keulaan. Keulan muoto on hieno, samoin keulatykki. Perässä kannattaa ihailla rungon muotoa ja nelilapaista potkuria. Sisällekin pääsee, jos koulutus, varusteet ja taidot riittävät. Sukellusvene HMS Stubborn palveli ansiokkaasti toisessa maailmansodassa. Merenpohjaan se päätyi kuitenkin omiensa toimesta tehtyään viimeisen palveluksen harjoittelevien kaikuluotaajien ja syvyyspommittajien maalitauluna. Muita mielenkiintoisia syviä kohteita olisivat myös Schnellboot S31 (66 m) ja HMS Eddy (58 m). Hieman matalampia, ihan käymisen arvoisia kohteita ovat siipirataslaiva HMS Hellespont (42 m) ja pieni pommikone Bristol Blenheim (38 m). SUKELLUSKESKUKSILTA HYVÄÄ PALVELUA

Marsalforn Gozon saarella. TIA SILVANTO

18 Sukeltaja 3/2015

Maltalla sukeltajista pidetään hyvää huolta. Sukeltajille on suosituimmilla rantasukelluskohteilla omia parkkipaikkoja ja opastauluja, ja käytettävissä on portaita ja tikkaita varusteiden roudauksen ja vedestä nousemisen helpottamiseksi. Sukelluskeskuksia Maltalla ja Gozolla on lähes viisikymmentä. Sukeltaminen on helpointa niiden järjestämillä ranta- tai venesukellusretkillä. Ainakin meidän käyttämässämme sukelluskeskuksessa tehtiin aika jyrkkä ero harrastesukeltajien ja tekniikkasukeltajien välillä. Meidän retkikunnassamme oli molempia. Harrastesukelta-

Sukeltaja 3/2015 19

OLLI EERONHEIMO

MV Karwela on yksi Gozon saaren hylkypuiston kohteista.

Maltan hylkyjä 1 HMS Hellespont 2 HMS Eddy 3 HMS Angelo 4 Schnellboot S31 5 Coralita X127 6 HMS Maori 7 SS Margit 8 HMS Southwold

GOZO 20 17 19 18 16 15 14

COMINO 21

22

23 1 2 3 24

MALTA

5

6

7

9 Le Polynesien 10 10 11 St. Michael 12 Bristol Blenheim 13 Um el Faroud 14 Scot Craig 15 P29 16 Rozi

17 18 19 20 21 22 23 24

Cominoland Karwela Xlendi P31 HMS Stubborn Imperial Eagle Bristol Beaufighter Tug 2

4 8 9 10 11 12

13

jat saivat tehdä vain suoranoususukelluksia, ja sukellusaika oli rajattu tuntiin. Tekniikkasukeltajilla näitä rajoituksia ei ollut. Vastaavasti harrastesukeltajien 12 sukelluksen paketti maksoi vajaat viisisataa euroa eli alle puolet tekniikkasukeltajien paketin hinnasta. Hintaeroa selittävät erot paketteihin sisältyvissä venesukellusten määrissä (1 ja 4), varusteissa (tekniikkasukeltajilla päivää kohti kahdet tuplapullot ja lisäksi rigatut dekopullot) sekä sukelluskaasuissa (tekniikkasukeltajilla kaksi trimiksisukellusta). Omatoiminen sukeltaminenkin onnistuu rannalta. Sukelluskeskukset tarjoavat kaasupalvelua ja varusteiden säilytystä. Haasteina ovat Maltan italialais-arabialainen liikennekulttuuri ja vasemmanpuoleinen liikenne. Tekniikkasukeltajien tarpeita ymmärtävät venekuskit ovat kuulemma harvassa, joten siltä osin kannattaa tukeutua sukelluskeskusten apuun. KEINORIUTOILLE HYLKYSUKELLUSTA HARJOITTELEMAAN

Suuri osa Maltan suosituimmista hylyistä ovat sukeltajien ja merenelävien iloksi upotettuja aluksia. Niistä on pääsääntöisesti poistettu öljyt ja kaikki

Linkkejä matkailijalle www.tecdeepblue.com www.divedeepblue.com www.pdsa.org.mt www.divernet.com/Wrecks/wrecks_ general/198513/top_wrecks_of_ malta_gozo.html www.visitmalta.com www.MaltaDives.com

Siipirataslaiva HMS Hellespont.

OLLI EERONHEIMO

20 Sukeltaja 3/2015

MV Cominoland Gozolla. Keinoriuttahylyistä on poistettu kaikki irtain, joten ne sopivat hyvin hylkysukellusten harjoitteluun. OLLI EERONHEIMO

Rantasukeltajalle ja snorklailuun löytyy hienoja biokohteita esimerkiksi Gozon saarelta. myös Inland Sea, laguuni, jonka lyhyt tunneli erottaa merestä. Molemmissa voi sukeltaa ja snorklailla. Esimerkiksi Cirkewwassa on meriheinän peittämää riuttaa ja vedenalaisia kaaria. Muitakin biokohteita löytyy rantasukeltajille runsaasti.

Ta’Pinun kirkko Gozolla. TIA SILVANTO

irtain, osasta myös esimerkiksi potkuri ja moottori. Hylyt on upotettu keinoriutoiksi yleensä 30–40 metrin syvyyteen. Etäisyys rannasta on tyypillisesti noin 150 metriä. Ehdoton suosikkini näistä kohteista on libyalainen 110-metrinen tankkeri Um el Faroud. Komea potkuri, hieno keula, massiivinen ankkuripeli, kolmikerroksinen konehuone, 18 metrin syvyyteen nouseva savupiippu ja hylyn tuntumassa viihtyvät kalaparvet jaksavat kiinnostaa useammankin sukelluksen ajan. Upottamisensa jälkeen laiva katkesi talvimyrskyssä kahtia vuonna 2006. Myrskyn voimaa voi vain ihmetellä murtumiskohdan rakenteita tarkastellessa. Heti murtumakohdan jälkeen pääsee sukeltamaan keulaosan alitse. Netistä löytyy kolmiulotteinen malli sukelluksen suunnittelua helpottamaan (fourthelement. com/adventures/wreck-tours/um-el-faroud/). ”Yhden sukelluksen kohteita” ovat esimerkiksi MV Rozi ja P29 (rantakohteet Cirkewwassa, 36 m), Karwella, Cominoland ja Xlendi (rantakohteet Gozolla, 42 m) sekä pieni autolautta Imperial Eagle naapurissa olevine Jeesus-patsaineen (venekohde Bugibban edustalla, 38 m). Upotetut alukset soveltuvat ylösalaisin olevaa Xlendiä lukuun ottamatta hyvin hylkysukelluksen harjoitteluun. LUONNONMUODOSTELMAT

Gozon saarelta löytyy kuuluisa Blue Hole, jonne on noin 200 metrin kävelymatka haastavassa maastossa. Samalla alueella on

PINNAN PÄÄLLÄ HISTORIAA

Maltalla on Egyptin pyramidejäkin vanhempia rakennelmia. Esimerkiksi Qgantijan temppeli Gozolla on 5500 vuotta vanha massiivinen kivirakennelma. Keskiaikainen Mdinan linnoituskaupunki on saaren vanha pääkaupunki, jossa Maltan Ritarit aikoinaan pitivät päämajaansa. Mdinassa on tunnelmallisia kujia, kirkkoja ja saaren historiaa esitteleviä mielenkiintoisia näyttelyitä. Mdinasta on hienot näkymät yli koko saaren. Nykyinen pääkaupunki Valletta perustettiin 1566. Linnoitukset, kirkot ja palatsit, maailman vanhimpiin lukeutuva edelleen toimiva teatteri Manoel (1732) sekä Vallettaa ympäröivät huviveneja kauppasatamat tarjoavat paljon ihmeteltävää. Qgantija, Mdina ja Valletta ovat kaikki UNESCOn maailmanperintökohteita. MITEN JA MILLOIN MENNÄ?

Maltalla voi sukeltaa ympäri vuoden. Elokuussa saari on kovin ruuhkainen, kun 500 000 maltalaisen seuraksi ryntää miljoona turistia. Syksyllä ruuhkat helpottavat, mutta vedet ovat vielä lämpimiä. Syyskuun lopussa varsinainen turistisesonki loppuu ja esimerkiksi hotellihuoneiden hinnat halpenevat. Tekniikkasukeltajat suosivat syksyä ja talvea, jolloin on viileämpää. Air Maltan jatkolennot saa Finnairin lipulle, mikä helpottaa runsaiden matkatavaroiden kanssa liikkuvia. Kesäkaudella Finnair lentää suoraan Maltalle lokakuun loppupuolelle asti.

Sukeltaja 3/2015 21

Persoona / Juha ”Roope” Flinkman / Helsinki

Vuoden sukeltaja VUODEN SUKELTAJAKSI 2014 VALITTU ROOPE TUNNETAAN MERENTUTKIMUSALUS ARANDAN ”ISÄNTÄNÄ”, MERIBIOLOGINA, BADEWANNERYHMÄN HYLKYSUKELTAJANA, TV-KASVONA JA ITÄMEREN PUOLESTAPUHUJANA. JA SITTEN TULEE VIELÄ LIUTA MUITA HARRASTUKSIA.

TEKSTI JA KUVA KRISTIINA KARILA

MITEN SINUSTA TULI SUKELTAJA?

ONKO SINULLA SUKELLUKSEEN LIITTYVIÄ UNELMIA?

Pikkukundina mietin, että makein duuni, mitä mies voi tehdä, on hävittäjälentäjä. Kävi kuitenkin niin, että silmäni ovat eri paria, joten ne eivät olisi kelvanneet lentämiseen. Tuumasin, että jos se ei kerran onnistu, niin toiseksi parasta olisi olla Cousteau. Isäni on sukeltaja ja hänellä oli myös omat varusteet, mikä ei ollut tavallista 50-luvun lopulla. Hänen hyvä kaverinsa vei minut 13-vuotiaana sukeltamaan hallille laitteilla, ja pääsin myös Porvoon saaristoon sukeltamaan viisi numeroa liian isolla märkäpuvulla. Sitten sukellus jäi hetkeksi taustalle, kun retkeily kiinnosti enemmän. Se jatkui 80-luvun alussa, kun aloitin biologian opinnot Turussa, ja osallistuin siellä sukelluskurssille. Siitä eteenpäin tämä onkin ollut yhtä huutoa.

Olemme Badewanne-ryhmässä etuoikeutettuja, koska saamme nähdä ja kokea asioita, joita moni sukeltaja ei pääse kokemaan muista ihmisistä puhumattakaan. Pidämmekin velvollisuutena tuoda se kaikki nähtäväksi muun muassa tekemällä dokumenttiohjelmia, kuten Natsien uponnut sukellusvene -dokumenttimme National Geographic Channelilla vuonna 2012. Haluaisimme kovasti tehdä niitä lisää. Suomessa olen mukana Marko Röhrin Järven tarina -tuotannossa, kuten olen ollut muissakin hänen tuotannoissaan, ja ne ovat tosi kivoja juttuja.

MIKÄ SUKELLUS ON OLLUT MIELEENPAINUVA?

Hienoimpia kokemuksiani on ollut viime vuoden toukokuussa Badewanne-ryhmän kanssa tehty sukellusvene U26:n löytö. Sukelsimme Polkon Jounin kanssa sinne ensimmäisinä. Sattui niin, että vesi oli todella kirkasta ja näkyvyys hyvä. Se oli mieletön tunne! U26:sta aina ajateltiin, että eihän sitä voi koskaan löytää, ja siinä se oli. Myös ensimmäinen sukellukseni Vrow Marialle teki suuren vaikutuksen. Olin tarkkaan lukenut Turun maistraatin meriselitykset, ja oli mahtavaa nähdä, miten kaikki tavarat olivat siellä juuri niin kuin oli selitetty. Siinä tuli se mieletön aikakapselifiilis. MISSÄ SUKELLAT MIELUITEN?

Meidän omat hylyt – ei semmoista ole missään muualla maailmassa! Meillä täällä on hylkysukelluksen, -tutkimuksen ja meriarkeologian mekka. Tykkään paljon myös lauhkean vyöhykkeen meristä, Norjasta, Irlannin valtavista kelppimetsistä ja ehkä eniten Pohjois-Amerikan Tyynenmeren rannikosta Kaliforniasta pohjoiseen. Siellä on samantyyppistä kuin Atlantilla, mutta kaikki on vielä isompaa ja kaikkea on vielä enemmän. Korallitkin ovat ihan kivoja, mutta olen täysverinen kylmän veden sukeltaja.

MITÄ MUUTA PUUHAAT VAPAALLA?

Pienoismallien rakentelu on hyvää vastapainoa työstressille, ja sitä kautta pidän ilmailuinnostustani yllä. Eräretkeily, metsästys ja kalastus ovat tärkeitä harrastuksia, ja niihin liittyy urheiluammuntaharrastus. Aikanaan olen piirtänyt paljonkin ja muun muassa kuvittanut hylkykirjoja, mutta se on vähentynyt, koska poikani Karri on parempi piirtäjä kuin minä koskaan. Olen ryhtynyt ulkoistamaan kuvituksia hänelle. MITEN NÄET ITÄMEREN TILAN JA TULEVAISUUDEN?

Olemme jo osoittaneet sen, että Itämeren tilaan voidaan vaikuttaa, ja tiedämme myös millä keinoin. Hyvä esimerkki on Suomenlahdella Pietarin jätevesien fosforin poisto. Se on paitsi hyväksi merelle, myös todella hyvää bisnestä suomalaiselle teollisuudelle. Ja kyllä sen venäläiset itse maksoivat, toisin kuin Suomessa luullaan. Uudenlainen ajattelu, että ympäristöllä on rahallinen arvo, muuttaa maailmaa. Itämeri pelastuu, mutta siihen ei ole mitään helppoa kikkaa. Meidän pitää vaan jatkaa niitä samoja toimenpiteitä kuin tähänkin asti. En itse vielä vuosituhannen vaihteessa olisi uskonut, että näen eläessäni paremman Itämeren, mutta näen sen nyt jo. Kaikki se, mitä jo tehdään, kannattaa tehdä ja vielä enemmän. TERVEISESI SUKELTAJILLE?

MITÄ SUKELLUS SINULLE ANTAA?

Ensinnäkin ison lauman hienoja ihmisiä sekä harrastus- että ammattipuolella Suomessa ja ulkomailla. Periaatteessa sukeltaminen on minulle polkupyörä, jolla mennään duuniin, mutta onhan sillä kiistattomasti oma arvonsa: se vaan on niin hienoa mennä hyvässä näkyvyydessä, katsella jotakin kiinnostavaa ja leijua zen-tilassa.

22 Sukeltaja 3/2015

Hylkyjä ei saa rosvota! Edelleen tänäkin päivänä, kun dokumentointitekniikka on niin hyvää ja helposti saatavilla, jotkut jaksavat irrotella osia sieltä. He pilaavat hylyn tutkimuksellisesti, kun esineet viedään kontekstistaan, ja varastavat muilta mahdollisuuden nähdä sen alkuperäisenä. Kunnioitus niille, jotka tuovat hienoja kuvia tai videoita hylyistä.

Joko tai? BIO VAI HYLKY?

Hylky. Ne vaan kiinnostavat. Niissä on se aikakapselijuttu. AVOIN KIERTO VAI REBE?

Rebe. Se on turvallisempi, antaa peliaikaa ja rasittaa fysiikkaa vähemmän. OPETTAJANA VAI OPPILAANA?

Oppilaana. On mahtavaa saada oppia asiantuntijoilta. KIRJOITTAMINEN VAI PIIRTÄMINEN?

Kirjoittaminen tänä päivänä. Mutta on minulla tussit jäljellä vielä. KALASSA VAI METSÄLLÄ?

Melkein on sinne metsälle lähdettävä, lintujen perään selkosille.

a a h u u p ä s Ke ärikaupalla ämp

JOKAISEN KOTONA TAI MÖKILLÄ ON AIVAN VARMASTI SOPIVA VÄLINE NÄIHIN VESILEIKKEIHIN: MUOVIÄMPÄRI. SNORKAAJAT JA MUUT VESIPEDOT LÖYTÄVÄT ÄMPÄRILLE LUKUISIA KÄYTTÖTARKOITUKSIA! POIMI TÄSTÄ PARHAAT JA KEKSI ITSE LISÄÄ!

IRENE SAVOLAINEN

TEKSTI IRENE SAVOLAINEN

ÄMPÄRISSÄ on

helppo kantaa limupullot ja räpylät rantaan. VETTÄ ämpäriin

ja limut sinne, niin juomat jäähtyvät kätevästi. SIDO ämpäriin

köysi ja harjoittele sillä kaverin pelastamista. Ämpäri heitetään niin, että se jää ylösalaisin kellumaan ilmataskun varaan, ja sitten vedetään köydestä. nostaa esimerkiksi painovyön pohjasta. Sido painovyö ämpärin kahvaan ja upota sopivan matalaan kohtaan. Käy täyttämässä ämpäri ilmalla puhaltamalla siihen snorkkelin kautta. Kun ilmaa on riittävästi, alkaa ämpäri nousta pintaan.

laittaa vettä ja kerätä levää. Kun antaa veden loiskeiden laantua, levän seasta alkaa mönkiä esiin pikkuruisia otuksia, joita on kiva tutkia. Tutkimisen apuna voi käyttää Sukeltajaliiton lajintunnistuskortteja. HELTEELLÄ viilentää

ihanasti ämpärisuihku. Tee ämpärin pohjaan puukolla pieniä reikiä (pyydä aikuisen apua!) ja sido se narulla puunoksaan.Vettä ämpäriin ja suihkuun!

24 Sukeltaja 3/2015

ISTO CK

PHOT O

ÄMPÄRILLÄ voi

ÄMPÄRIIN voi

PEKKA TUURI

Vestieäyltäyiyn! esit

Terve, olen

Antti Ahven! TEKSTI ESSI KESKINEN

JUURI nyt

minua kiukuttaa. Luulin äsken saavani kiinni mahtavan herkkupalan, kiemurtelevan madon, mutta sehän olikin vain jonkun pikkulapsen mato-onki. Jokainen suomalainen varmasti tuntee minut, onhan ahvenia nostettu ylös pilkillä, mato-ongella, verkoilla ja katiskoilla ammoisista ajoista lähtien. Olen lisäksi Suomen kansalliskala ja aika ylpeä siitä. Minä ja sukulaiseni muut ahvenet asumme aivan kaikissa vesistöissä pohjoisinta Lappia ja Käsivartta lukuun ottamatta.Viihdyn yhtä hyvin virtaavissa kuin seisovissakin vesissä, samoin suolaisessa ja makeassa. Jos lampi jäätyy talvella pohjaan asti, en tietenkään voi silloin asua siellä. Kaikki varmaan tietävät, miltä minä näytän: mustaraitainen vihreä kylki, vaalea vatsa, komean piikikäs selkäevä ja riemukkaan punaiset rintaevät. Jos hyvin käy ja syön hyvin, minusta voi isona kasvaa varsinainen kyrmyniska. Toisaalta, jos en löydä tarpeeksi ravintoa, saatan jäädä

hyvinkin pieneksi. Kaikki pienet ahvenet eivät ole nuoria, osa vain ei ole kasvanut erityisen suuriksi. Poikasena söin eläinplanktonia ja mitä tahansa pienenpieniä eläimiä, mutta hiukan suuremmaksi kasvettuani aloin syödä hyönteistoukkia, kalanpoikasia ja muuta suurempaa eläinravintoa.Välillä saa oikein varoa, koska suuriksi kasvaneet ahvenet voivat syödä jopa minunlaisiani pieniä ahvenia. Päivät vietän yleensä kaverieni kanssa suuressa parvessa, mutta yöt nukun tavallisesti yksin.

Olen kauhean utelias kuten serkkuni kiiski ja tulen usein tutustumaan sukeltajiin ja snorklaajiin. Äitini laski minut pienenä mätimunana sisarusteni kanssa lämmenneeseen matalaan veteen huhti-toukokuussa. Minun ja sisarusteni kuoriutumattomat munat muodostivat hyytelömäisen renkaan, jonka äitini kiinnitti vesikasviin. Saatan elää jopa yli 20-vuotiaaksi, jos kaikki menee hyvin. Ja oletkos kuullut minusta kertovaa kalamiesten lorua? ”Anna Antti ahvenia, Pekka pieniä kaloja.”

Olemme tuoneet 10 vuotta NARDI KOMPRESSOREITA Suomeen Juhlavuoden tarjous! ATLANTIC P 100

2300€

Perusmalli, sis. alv

57 Divetech Compressors Rataskuja 1 03100 Nummela GSM +358 (0)40 505 1146 jouko.askola@divetech.fi www.divetech.fi

5

MINNA GUSTAVSSON

Vesiemme

kutsumattomat vieraat TOKOT, ROKOT, RUTOT JA ÄYRIÄISET. VIERASLAJEJA HIIPII JATKUVASTI VESISTÖIHIMME. VIERAIDEN LAJIEN VAIKUTUKSET EIVÄT USEINKAAN OLE SUOTUISIA ALKUPERÄISELIÖSTÖLLE. VIRANOMAISET OTTAVAT MIELELLÄÄN SUKELTAJIEN APUA VASTAAN VIERASLAJIEN HAVAINNOINNISSA. TEKSTI OLLI LOISA

jotka ovat levinneet ihmisen myötävaikutuksella luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolelle, kutsutaan vieraslajeiksi. Osa leviämisestä on tarkoituksellista, kuten kalojen ja riistaeläinten istutukset, mutta usein myös tahatonta, kuten esimerkiksi laivojen painolastivesien mukana tai runkoon kiinnittyneenä siirtyvät merieliöt. Monet uuteen ympäristöön levinneet vieraslajit muodostavat eritasoisia ekologisia ja taloudellisia uhkia. Maailmanlaajuisesti vieraslajit on arvioitu elinympäristöjen tuhoutumisen ja pirstou26 Sukeltaja 3/2015

Rohmutokko.

LAURI URHO

ELIÖLAJEJA,

Sammaleläinten yhdyskuntia on tavattu Suomen vesissä.

tumisen jälkeen toiseksi pahimmaksi uhaksi luonnon monimuotoisuudelle. Vesiympäristössä tutuimpia, ihmisen toimien vuoksi levinneitä, merkittävää haittaa aiheuttavia lajeja ovat esimerkiksi aluksiin ja vesirakenteisiin kiinnittyvä merirokko, rantoja terrorisoiva minkki ja alkuperäisille jokirapukannoillemme tehokasta tuhoa aiheuttava rapurutto. Uusia pelureita on ilmestynyt kentälle viime aikoinakin. Vierasperäisiä kalalajeja on Suomen vesiltä tavattu jo lähes 30. Näistä hopearuutana ja mustatäplätokko ovat jo vakiintuneet rannikkoalueellemme, ja seuraavaksi odotetaan saapuvaksi muun muassa rohmutokkoa.

MIKKO SAAREILA

Pelätään, että Kaukoidästä tullut rohmutokko leviää Suomeenkin. YRITETÄÄN ESTÄÄ VIERASLAJIEN LEVIÄMINEN

Suomessa vieraslajien seurantaa ja toimenpiteitä ohjaa kansallinen vieraslajistrategia ja havaintoja mereisistä vieraslajeista keräävät Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus. Jotta vieraslajien esiintymistä, leviämistä ja runsautta voidaan seurata tarkemmin ja mahdolliset toimenpiteet voidaan kohdistaa tehokkaasti, ovat myös kansalaisten lähettämät havainnot erittäin tärkeitä. Ensiarvoisen tärkeää on myös omalta osaltaan välttää vieraslajien levittämistä muun muassa noudattamalla huolellisesti ohjeita vesistöstä toiseen siirrettävän kaluston desinfioinnista ja pitämällä luontoon herkästi leviävät puutarhakasvilajit kurissa.

AHMATTI UHKAA

SELKÄRANGATTOMAT

Vierasperäisiä simpukoita, kotiloita, äyriäislajeja ja muita selkärangattomia on Itämereltä tavattu jo kymmeniä lajeja ja lisää on odotettavissa. Esimerkiksi Naantalista vuonna 2009 ensimmäisen kerran tavattu liejutaskurapu on kotiutunut vesillemme hyvin ja asuttaa jo suurta osaa Saaristomerestä. Joillain alueilla laji voi olla biomassaltaan runsain pohjaeläin ja monet kalalajit, etenkin härkäsimppu ja ahven, käyttävät sitä säännöllisesti ravinnokseen. Tulevaisuus näyttää, millaisia vaikutuksia lajilla tulee olemaan Saaristomeren muuhun eliöstöön ja ravintoverkkoihin.

LAURI URHO

Kaukoidästä peräisin oleva rohmutokko on levinnyt laajalle alueelle Itä-Euroopassa, lähimmillään vain muutaman kymmenen kilometrin päähän Suomen rajasta. Noin 25 cm pituiseksi ja 350 g painoiseksi kasvava rohmutokko suosii pienvesiä. Se on tehokas lisääntymään ja nimensä mukaisesti ahne syömäri, joka vähentää valtaamillaan paikoilla alkuperäisen vesieliöstön määrää. Lajin tulo Suomeen on pyrittävä estämään, ja mahdolliset havainnot esiintymistä tulee heti toimittaa Luonnonvarakeskukselle. Rohmutokon tuntomerkkeihin voi tutustua www.vieraslajit.fi-sivustolla. Mustatäplätokko.

Havainnoi, tunnista ja ilmoita havainnot ja etsi lisätietoa vieraslajeista ja niiden tunnistamisesta täällä: http://www.vieraslajit.fi/content/ilmoita-havaintosi ILMOITA

Sukeltaja 3/2015 27

Kokeile

geokätköilyä veden alla

TEKSTI SUSANNA KORKIATUPA

KOUKUTTAVAA GEOKÄTKÖILYÄ VOI HARRASTAA MYÖS SUKELTAEN. MUTTA MITEN VOI LÖYTÄÄ MITÄÄN VEDEN ALLA, KUN GPS EI TOIMI EIKÄ PAPERIA JA KYNÄÄ VOI KÄYTTÄÄ? SUOMESSA ON JONKIN

TAPIO PERTTULA

VERRAN VEDENALAISIA GEOKÄTKÖJÄ, JA KEINOJA HAUSKAAN HARRASTUKSEEN LÖYTYY.

Kätkö keskellä ei mitään. Syvyyttä 21 metriä, näkyvyys 1 metri. Löytyi kuitenkin! Kätköpurkkina oli kehikolla suojattu paineenkestävä astia. Tämä kätkö on ikävä kyllä sittemmin poistunut käytöstä. Kuvassa Risto Kinnunen ja vedessä Jukka Perttula.

28 Sukeltaja 3/2015

HEIKKI TEPPO

Geokätköjä on lukematon määrä ympäri maailmaa. Earth-kätköllä Palaulla tehtävänä oli kuvauttaa itsensä meduusajärvellä. Jukka Perttula halusi viedä sen tehtävän astetta pidemmälle, sillä oletettavasti useimmat kätköilijät kuvasivat itsensä rannalla.

GEOKÄTKÖILYSSÄ etsitään

toisten harrastajien maastoon piilottamia kätköjä yleensä GPS-laitteen mutta joskus myös ihan perinteisesti kartan ja kompassin avulla, jos niitä osaa käyttää. Kätköjä voi olla missä vain, kaupungissa, taajamassa, tien varressa, sillan alla, metsässä – mitä mieleen juolahtaa. Kun harrastaja löytää kätkön, hän jättää merkinnän siellä olevaan lokikirjaan eli tekee loggauksen. Tämä ei tietenkään perinteisin tavoin onnistu veden alla. Vedenalaisissa geokätköilyssä on siis muutamia seikkoja, jotka pitää ottaa huomioon. KÄTKÖT VEDEN ALLA

Vedenalaisten kätköjen etsintä on syytä aikatauluttaa tarkasti. Aikaahan ei ole samalla tavoin käytettävissä kuin pinnalla. Haastetta asettaa myös näkyvyys. Etsiminen metrin näkyvyydessä on aivan erilaista kuin pinnalla, jossa näkyy silmänkantamattomiin. Koska GPS-laitetta ei pääsääntöisesti voi veden alla käyttää, täytyy suunnistaa muilla menetelmillä, esimerkiksi kehäetsinnän avulla. Kätkön tekijän päätettävissä on, kuinka helppoa tai vaikeaa kätkö on löytää.

Jotkut kätköt voi hakea snorklaamalla tai vapaasukeltamalla. Tavanomaisilla kätköillä on yleensä paperinen lokikirja, johon löytäjä merkkaa käyntinsä. Sukelluskätköissä pitää olla jokin muu tapa merkitä käynnit. Tapoja on erilaisia, esimerkiksi jollakin kätköllä saattaa olla muoviämpäri, johon kävijät voivat raapustaa käyntinsä. Jotkin sukelluskätköt olla myös siten toteutettuja, että itse kätkö sijaitsee maan pinnalla, mutta sen löytymistä varten on haettava veden alta jokin vihje, esimerkiksi koodisana. Purkamalla koodisanan pinnalla saat selville koordinaatit etsimistä varten. Tällaisista moniosaisista kätköistä käytetään nimitystä ”multikätkö”. Sukeltaja 3/2015 29

Ojamon helmen löytäminen vaatii luolaluokituksia.

Hilloisten kätköllä oli ennen ämpäri, johon sai jättää merkinnän käynniltä.

MATTI ANTTILA

Laitesukellettavia kätköjä OJAMON Helmi

Veden alla voi toisinaan logata myös ”kynällä ja paperilla”.

(GC4Q81K), Ojamo

SCUBA Finland, Uhlun

monttu

(GC1AB55), 11 m SCUBAHILLOINEN (GC2B92X),

Hilloisten monttu PORIN majakka

(GC2XD3J), 11 m

GEOLARP Salama

(GC3H251), Park Victory, Utö (mysteerikätkö) CVAANA Nyyn

(GC59TRA), Ajosjärvi, Mänttä-Vilppula

MATTI ANTTILA

SUKELLUSKÄTKÖT SUOMESSA

Niin sanotun attribuutin avulla voi selvittää kätkön luonnetta. Attribuutti kertoo esimerkiksi, onko kyseessä puukiipeilykätkö, pitkän kävelymatkan kätkö, sopiiko se lapsille tai koirille, tai onko se juuri laitesukelluskätkö. Jotkut on kuitenkin merkitty sukellusattribuutilla, vaikkei niiden löytyminen varsinaisesti sukellusta vaatisikaan, vaan sukeltaminen on ylipäätään paikalla mahdollista. – Sukellusattribuutilla varustettuja kätköjä on pikaisen tutkimuksen mukaan noin kolmekymmentä. Varsinaisia laitesukelluskätköjä, joiden löytyminen edellyttää mielestäni laitteilla sukeltamista, on noin puolenkymmentä. Suurin osa lopuista edellyttää jollain tavalla veteen menemistä, mutta ei välttämättä vaadi laitteita, kertoo sukeltava geokätköilijä Teppo Ilmanen. 30 Sukeltaja 3/2015

Tosin Suomessa on liki 50 000 geokätköä, joista kaikkiin ei välttämättä ole merkattu lainkaan attribuuttia, joten täysin varma sukellettavien kohteiden määrästä ei voi olla. Kannattaa siis tutkiskella, mitä kätköjä oman kodin läheltä löytyy, ja lähteä itse selvittämään asiaa. On myös kätköjä, jotka sijaitsevat niin lähellä pintaa, että ne voi löytää snorklaten tai vapaasukeltamalla. Toisaalta ainakin Ojamolla on kätkö, joka vaatii tekniikkasukellusta. Se nimittäin sijaitsee luolassa. – Olen hakenut muutaman sukellettavan kätkön. Osa niistä on snorklattavissa, eli varsinaisesti laitesukellusvälineitä ei monessakaan tarvita. Toki etsiminen on helpompaa kamojen kanssa, kun aina ei ole varmaa, että osuuko ensimmäisellä kerralla oikealle kohdalle.

Jukka Perttula, Jyrki Aarnio ja Risto Kinnunen hakivat sillan alta kätköpurkin. Tässäkin tarvittiin sukelluskamoja, vaikka purkki oli kiinni sillan rakenteissa, sillä sillan alla oli noin kolme metriä vettä. Siihen tikkaat pystyttämällä päästiin käsiksi purkkiin.Tikkaat tosin menivät nurin muutamaan otteeseen kovassa virrassa.

KATJA AARNIO MATTI ANTTILA

Sukelluspukua voi kyllä käyttää monessakin hankalassa paikassa apuna. Joskus kahlataan kainaloita myöten vedessä tai ryömitään sadevesiviemärissä, jossa juoksee runsaasti kylmää vettä, kertoo toinen sukeltava geokätköilijä Jukka Perttula.

Jos sattumalta törmäät veden alla geokätköön, jätäthän sen rauhaan.

KÄTKÖJÄ VOI TEHDÄ ITSEKIN

Jos haluaa tehdä omia kätköjä, kannattaa aluksi tutustua harrastukseen perinpohjaisesti jo pinnalla. On järkevää hakea ainakin muutama toisen tekemä kätkö, ennen kuin tekee oman. Näin saa kokemusta siitä, minkälaiset kätköt ovat mukavia etsiä. Tekijällä on aina kätköönsä huoltovelvoite, joten sijainti on syytä olla sellainen, johon pääsee itse kohtuullisen helposti tarkastuskäynneille säännöllisin väliajoin. Mihin tahansa keskelle ulappaa kätköä ei siis voi ainakaan summanmutikassa heittää. – Olen itse tehnyt yhden kätkön (Scuba Finland), mutta en ole suunnitellut tekeväni enempää. Nuo Saaristomeren hylkykohteet, joilla itse tapaan sukeltaa, ovat useimmiten sellaisia, joilla ei tule sukellettua kuin todella harvoin. Useat niistä ovat ainakin minulle once in a lifetime -kokemuksia. Ei näihin kohteisiin oikein voi kätköjä laittaa nimenomaan tuon huoltovelvoitteen vuoksi, Teppo Ilmanen toteaa. Netissä Geocaching.com-sivustolla näkyvät kaikki geokätköt kartalla. Kunkin kätkön tiedoissa näkyvät koordinaatit, mahdolliset lisätiedot ja attribuutit sekä vinkkejä kohteen koosta ja tiedot haastavuudesta. Palvelussa harrastajat voivat käydä kirjaamassa, löytyikö kätköä vai ei ja muutenkin kertomassa, kuinka etsintä sujui. Usein kätkön tekijä käy myös kertomassa, jos on käynyt tekemässä huoltotoimia tai toiset käyttäjät kommentoivat, jos kätkö heidän mielestään kaipaa huoltoa. NÄIN PÄÄSET ALKUUN

Aloittaaksesi geokätköilyn sinun tulee rekisteröityä www.geocaching.com-sivustolle. Sieltä näet olemassa olevat geokätköt, voit merkitä profiiliisi kätköjä löytyneeksi tai löytämättömäksi

sekä julkaista tietoja omista kätköistä. Sivustolla on kattavat ohjeet harrastuksesta. Aloitusta varten sinun on hyvä tietää kotisi sijaintikoordinaatit, jotta voit paikallistaa lähelläsi olevat kätköt. Kannattaa varautua siihen, että tämä harrastus saattaa koukuttaa lopullisesti!

Termistöä PERUSKÄTKÖ on

kaikkein helpoin lähestyttävä, alkuperäinen kätkötyyppi. Niitä on erikokoisia, ja yleensä niistä löytyy ainakin lokikirja.Voi löytyä myös vaihtotavaraa tai reissaajia, eli harrastajien kätköstä toiseen viemiä ”pelinappuloita”. MYSTEERIKÄTKÖT voivat

sisältää varsin monimutkaisia tehtäviä, jotka pitää ensin ratkaista saadaksesi oikeat koordinaatit. MULTIKÄTKÖ sisältää

kaksi tai useampia pisteitä, joista viimeisestä löytyy kätkörasia. Muut pisteet ovat vihjeitä lopulliseen ratkaisuun. GEOKOHDE eli

EarthCache on erityinen, geologisesti mielenkiintoinen paikka. Geokohteiden kätkösivut sisältävät geologista tietoa kohteesta sekä kohteen koordinaatit.

Sukeltaja 3/2015 31

Kuva-albumi Tuna Hästberg, Ruotsi PEKKA TUURI

32 Sukeltaja 3/2015

Vanhassa rautakaivoksessa TUNA on suuri seikkailu. Avo-

vettä 80 metriä kallion sisällä! Hämyinen valo, kristallinkirkas vesi. Pintavalot loihtivat valomaailman, jota ei saisi mitenkään aikaan omin voimin. Ja kaiken kruunaa malli, Jonna Villikka, joka leijuu paikallaan vaikka viisi minuuttia kuvaajan säätäessä sommittelua ja kameran asetuksia.

Sukeltaja 3/2015 33

KUVAAJAKSI

Videovinkit kesään HEILUUKO ACTION-KAMERALLASI KUVATTU SUKELLUSVIDEO? ONKO VIDEO SUTTUINEN JA

PAREMMAKSI

HANKALA SEURATA? VIDEON LAATUA VOI PARANTAA MUUTAMALLA HELPOLLA VINKILLÄ. TEKSTI MIKA RAUTIAINEN, KRISTIINA KARILA KUVA PAULI SORSAKARI

MITÄ suurempi

kamera ja sen vedenalaiskotelo, sitä vakaampia ne ovat. GoPro ja muut niin sanotut action-kamerat yleensäkin ovat pienikokoisia, joten kuvan pitäminen vakaana on vaikeaa. Kameraa on helpompi käsitellä, jos sen kiinnittää jonkinlaiseen tukeen, esimerkiksi teleskooppivarteen. Kiinnittämällä kameran kotelo kelkkaan, johon kiinnitetään myös varsien päässä olevat videovalot, kameran käsittely helpottuu entisestään. TARPEEKSI VALOA

Riittävä valaisu on tärkeää action-kameralla kuvattaessa. Veden alla luonnonvalossa kuva jää usein tummaksi ja rakeiseksi, joten kunnollisiin videovaloihin kannattaa panostaa. Niiden sijoittelu kannattaa miettiä tarkkaan. Varsinkin heikossa näkyvyydessä saadaan parempi tulos, kun valoja ei kiinnitetä kameran läheisyyteen, vaan sukellusryhmän muut jäsenet valaisevat kohdetta sivummalta. Näin vältetään valon heijastuminen kameran edessä olevista hiukkasista eli niin sanottu lumisade-efekti.

Hidasta ja rauhallista liikkumista tarvitaan myös silloin, kun kuvataan kaloja ja muita vesieläimiä. Vielä parempi on pysytellä paikoillaan ja antaa eläimen lähestyä itseään. Jos liikutat kameraa vaikkapa kalan liikkeen mukaan, tee se rauhallisesti ja määrätietoisesti. Nopeat, hypähtelevät kameran liikkeet tekevät videosta levottoman ja katsojalle hankalan seurata.

RAUHALLINEN

SUUNNITTELE ETUKÄTEEN

SUKELTAMINEN

Ennen sukellusta kameraan kannattaa tutustua perusteellisesti kuivalla maalla. Säädöt tulee tuntea hyvin, jotta niitä ei tarvitse pohdiskella kuvaustilanteessa – veden alla on rajallisesti aikaa. Hieman aikaa ja vaivaa kannattaa käyttää myös kuvauksen suunnitteluun etukäteen. Haluanko paljon lähikuvaa vai laajakulmaa? Näyttääkö kohde parem-

Hyvä tasapainotustaito on kuvaajalle välttämätön.

Poimi tästä jutusta vinkkejä sukellusten videoimiseen. malta kuvattuna yläpuolella vai samalta tasolta? Tulisiko sukeltajan uida kuvaan vai kuvasta pois? EDITOIDAKIN VOI

Hyvä sukellustaito on kuvaajalle tärkeä. Kuva pysyy vakaampana ja silttiä nousee vähemmän, kun kuvaajalla on hyvät nosteen hallinnan taidot. Paras tulos saadaan, jos sukeltaja osaa pysytellä välivedessä neutraaliksi tasapainotettuna, täysin liikkumattomana, ilman turhia räpyläpotkuja tai käsiliikkeitä. 34 Sukeltaja 3/2015

Videon voi hyvin jättää käsittelemättä, jolloin se toimii matkamuistona sukelluksesta. Jos videota on tarkoitus esitellä muillekin, kannattaa vielä tsempata ja editoida hieman editointiohjelmalla. Tärkeintä on osata karsia: valitse vain parhaat otokset kustakin aiheesta. Mukana olisi hyvä olla sekä lähi- että laajakulmakuvaa. Syntyykö pätkistä tarina, esimerkiksi sukeltaja

tulee hylylle, sukeltaja tutustuu hylkyyn, sukeltaja poistuu hylyltä. Lopuksi videoon voi lisätä musiikkia (muista tekijänoikeudet), puhetta tai tekstiä. Melko vähällä vaivalla saa luotua muutaman minuutin mittaisen tunnelmapätkän, jonka voi sitten vaikka julkaista netissä kaikkien ihasteltavaksi. Lähde: Sukellusvideoista viihdyttävämpiä, Jaakko AlaHiiron luento Sukelluskuvausseminaarissa 21.3.2015. Luennon runko löytyy www.sukeltaja.fi > Materiaalit > Artikkelit

Tingi – Törsää / Varusteet

Navigoi oikein vesillä VESILLE LÄHTIESSÄ TÄYTYY VARMISTAA RIITTÄVÄ TURVALLISUUSVARUSTUS SEKÄ ENNAKOIDA TULEVA SÄÄ. MERIKARTAT OVAT YKSI EHDOTON TURVALLISUUSVÄLINE. PAPERIKARTTA, PLOTTERI VAI KENTIES SOVELLUS TABLETTIIN TAI KÄNNYKKÄÄN? JOKAISELLE löytyy

paikkansa, mutta paperinen kartta kannattaa aina olla turvallisuussyistä mukana, vaikka käyttäisikin sähköisiä karttoja. Laitteissa on kuitenkin se kätevä puoli, että ne näyttävät oman sijaintisi, mikä helpottaa navigointia. Sovelluksissa käytettävät kartta-aineis-

tot ovat pääsääntöisesti samat kuin plottereissa. Sähköisiin karttoihin tulee jatkuvasti uusia päivityksiä, osaan jopa päivittäin. On käyttäjän päätettävissä, päivittääkö hän karttansa vai ei. Plottereiden karttapäivitykset tehdään joko jälleenmyyjällä tai netin kautta.

Painettu merikarttasarja ja etenkin merellä olosuhteet voivat muuttua todella nopeasti varsin haastaviksi. Painettu, ajantasainen merikartta on ainoa virallinen kartta navigointiin. Siitä ei lopu virta ja sitä on hankala vahingossa rikkoa. Kartan ajantasaisuudesta on helppo varmistua, mutta karttoja ei uusita kovinkaan usein. Karttaan kannattaakin aina merkitä Liikenneviraston tiedottamat muutokset käsin. Sähköiset kartat valmistetaan virallisten karttojen pohjalta. Merikarttasarjan ovh on 47 euroa.

KARTTAKESKUS

VESILLÄ

Karttasovellus käytettävä karttasovellus on kätevä erityisesti hyvissä olosuhteissa. Tabletteihin myydään roiskeveden kestäviä koteloita, joka onkin järkevä lisävaruste. Samoin laitteen kiinteää asennusta varten on hankittava erillinen teline. Karttasovellusten käyttö syö normaalikäyttöä enemmän virtaa, joten akun latausmahdollisuus tai kiinteä virransyöttö täytyy olla. Itse karttasovellukset voivat olla lähtötasolla ilmaisia. Koska sovelluksia on paljon, kannattaa ensiksi tutustuakin ilmaisversioihin. Lisäominaisuudet maksavat, ja karttojen hinnat lähtevät noin 30 eurosta.

RAYMARINE

Karttaplotteri

JOHN NURMINEN MARINE

TABLETILLA

PLOTTERI on

tehty venekäyttöön; se siis kestää kosteutta, roiskeita ja sen saa tukevasti asennettua veneeseen. Etenkin avoveneessä nämä ovat mainioita ominaisuuksia. Laitteen selkeä etu on siinä, että sitä pystyy halutessaan laajentamaan viistokaiulla, mikä on mukava lisä erityisesti sukeltajalle. Laitteessa on selkeä näyttö, joka on suunniteltu vesillä liikkumiseen. Laitteiden lähtöhinnat vaihtelevat ja voivat olla sadoista aina tuhansiin euroihin saakka.

Sukeltaja 3/2015 35

Sukellusturvallisuus ja -taidot

Odota rauhassa vuoroasi etäämmällä ja pidä kasvot vedessä.

Ei näin!

Tee näin!

Tikkailla turvallisesti SUKELLUSTUKIALUKSEEN NOUSEMINEN TIKKAITA PITKIN ON USEIN SUKELLUKSEN VAARALLISIN OSA. OLOSUHTEET OVAT VOINEET MUUTTUA SUKELLUKSEN AIKANA, JA PINNALLE SAATTAA NOUSTA YHTÄ AIKAA MONTA SUKELTAJAA. JOKAISESSA ALUKSESSA ON OMAT NIKSINSÄ, EIKÄ YLEISPÄTEVIÄ OHJEITA OLE, JOTEN KANNATTAA KUUNNELLA MYÖS KOKENEEMPIEN NEUVOJA. TEKSTI JA KUVAT PASI MANNERKOSKI

TIKKAILLE mennessä

kannattaa odottaa vuoroaan riittävän kaukana, jottei jää alle, jos edellä nouseva sukeltaja sattuu liukastumaan ja putoamaan. Tikkaille saavutaan kasvot veden alla, jolloin näköyhteys säilyy aallokossakin. Lisäksi veden alla tikkaisiin tarttuminen on helppoa etkä joudu kurottamaan. Jos tikkaat liikkuvat merenkäynnissä, pitää myös varoa, että kädet eivät joudu puristuksiin saranakohtaan. Räpylät kannattaa rii-

36 Sukeltaja 3/2015

sua vasta nyt, ja voit ojentaa ne helposti veneeseen. Jos tikkaita voi nousta räpylät jalassa, niitä ei tarvitse irrottaa. Aallokossa kannattaa odottaa sopivaa hetkeä, jolloin nousta, ja antaa veden tehdä osa työstä. Maski pidetään aina päässä ja regu suussa, kunnes olet kannella! Myös liivissä ja puvussa tulee olla ilmaa, jotta kelluvuus säilyy, jos putoat.

Tapahtumaraportti

Kolme ongelmaa samalla kertaa SUKELLUSPORUKAN viisi

Näin nouset tikkaita ODOTA vuoroasi

etäämmällä. PIDÄ kasvot vedessä. ANNA aallokon auttaa. PIDÄ maski päässä, regu suussa ja liivissä/puvussa ilmaa kannelle asti!

Vaikka sukelluksen vaiheet tuntuisivatkin rutiinilta, muista aina turvallinen sukellustapa.

sukeltajaa olivat kaikki samaan aikaan vedessä. Nousussa vuorossa oli 21 metrin pysähdys ja dekokaasun vaihto. Sukeltaja A vaihtoi regua kaasunvaihdossa, jolloin käyttöön otettu regu tulvi vettä suuhun.Vikaa ei löydetty heti, joten päätettiin vaihtaa annostin toisesta dekopullosta. Kyseessä oli koulutustilanne, ja oli suositeltu pitämään annostimen letkut käsitiukkuudella. Ongelma ratkesi tällä toimenpiteellä. Hetken päästä myös sukeltajan B annostin antoi vettä sisään hengittäessä. Sen tilalle vaihdettiin toinen regu toisesta pullosta. Ylöspäin noustessa kuuden metrin kaasunvaihdossa sukeltajan C happidekopullosta ei tullutkaan kaasua, vaikka pinnassa oli varmistettu, että pullo on täynnä. Pullo vaikutti tyhjältä, joten dekoon käytettiin korvaavaa pulloa ja lisäksi kaverin happipulloa. PINNASSA TILANNE TUTKITTIIN

Sukeltaja A: Annostin oli joko jo aiemmin vaurioitunut tai tällä retkellä raahautunut louhikossa, koska se oli aseteltu huolimattomasti dekopullon remmien alle. Annostimen uloshengitysviiksen ulospuhalluskalvon kovamuovinen peitelevy oli irronnut ja painoi ulospuhalluskalvon ruttuun. Tämän olisi voinut tarkalla tutkimuksella havaita vedessä. Sukeltaja B: Annostimen imukalvon tilalle oli huollossa asennettu toisen merkin vastaavan näköinen mutta halkaisijaltaan hieman pienempi kalvo. Se oli pitänyt niukasti tähän asti mutta antoi periksi, kun alettiin hengittää kunnolla läpi. Tätä on-

gelmaa ei olisi voinut korjata vedessä. Sukeltaja C: Pinnassa pullo vaikutti toimivan taas normaalisti – pullo oli täynnä ja regu toimi. Kaksi kouluttajaa oli kuitenkin testannut venttiilin toiminnan vedessä, ja molemmilla kerroilla pullo vaikutti tyhjältä.Venttiilistä ei löydetty vikaa. Ongelma tulkittiin väliaikaiseksi venttiiliviaksi. KÄYTÄNNÖT SYYNIIN

Kaikkia reguja ei oltu testattu sukelluksen alkaessa oikeaoppisesti kasvot ja regu vedessä. Regut oli koehengitetty vain kuivana pinnalla. Ainakin osa vioista olisi voinut olla havaittavissa jo pinnassa. Tapahtuman seurauksena kyseinen porukka tiukensi käytäntöjään: a) Jokainen regu on hengitettävä pinnalla kasvot vedessä ja paineet pullossa, ja pulloventtiilin toiminta on tarkastettava. b) Regujen asettelu paikoilleen pitää tehdä esimerkillisesti. Käytössä tulee olla kunnolliset, tiukat kumivyöt, ja sukellusparin/ kouluttajan on reagoitava, jos näkee roikkuvia reguja. c) Huollossa pitää olla tarkkana kalvojen ja muiden osien suhteen. Tämä esimerkki osoitti sen, että puutteellinen tarkastus ja huolto voi johtaa monenkin vian esiintymiseen samalla sukelluksella.Yleensä yksi vika ei aiheuta katastrofia, mutta vikojen kertautuminen voi johtaa vakavaan vaaratilanteeseen tai onnettomuuteen. TEKSTI MATTI ANTTILA JA JOUNI PIISPANEN, TURVALLISUUSTYÖRYHMÄ

Sukeltaja 3/2015 37

Kuuluuko, kuuntelen? KORVAVAIVAT OVAT SUKELTAJAN TAVALLISIMPIA TERVEYSONGELMIA. TULEHDUKSIA JA PAINEVAURIOITA VOI YRITTÄÄ EHKÄISTÄ. ON TÄRKEÄÄ MUISTAA, ETTÄ VAIVAT KANNATTAA HOITAA KUNTOON ENNEN SEURAAVAA SUKELLUSTA. TEKSTI MILLA MAJANDER KUVITUS ANNI PITKÄNEN

KORVAKÄYTÄVÄN tulehdus

syntyy usein siten, että korvakäytävän ihoa suojaava rasvakerros eli vaikku liukenee pois ja vesi pääsee kosketuksiin ihon kanssa. Vaikkua voi liueta, jos ui tai sukeltaa paljon ja korva kastuu usein, tai jos korvaa kaivetaan esimerkiksi vanupuikolla. Turha korvan kaivaminen myös vaurioittaa korvakäytävän ihoa. Korvia ei saa puhdistaa liikaa, sillä suojaava vaikku pitää korvakäytävän ihon varmimmin kunnossa.

Huolehtimalla korvien puhtaudesta voi ehkäistä tulehduksia ja vaurioita. 38 Sukeltaja 3/2015

TULEHTUNUT KORVA PITÄÄ PUHDISTAA

Tulehduksen tunnistaa yleensä kutinasta ja kivusta. Korvakäytävä on kipeä ja turvonnut, ja usein sieltä vuotaa myös eritettä. On yleistä, että sukeltajalla on korvakäytävässä lievä krooninen tulehdus. Tällöin korvat ovat muuten oireettomat, mutta kastuessaan alkavat kutista. Usein hoidoksi riittää korvan pitäminen kuivana muutaman viikon ajan. Myös korvatipoista voi olla apua, mutta niiden käytöstä kannattaa aluksi keskustella lääkärin kanssa. Ensisijainen toimenpide on aina korvan puhdistus mielellään yleis- tai korvalääkärin vastaanotolla. Korvia voi huuhdella itsekin suihkun yhteydessä, kunhan muistaa huolellisen kuivaamisen kuivalla paperin nurkalla. Akuutissa tulehduksessa korvakipu on voimakasta ja korva on kosketusarka. Yleensä akuutti tulehdus hoidetaan antibioottikorvatipoilla, mutta raju tulehdus voi vaatia jopa suonensisäisen antibioottihoidon sairaalassa. Korvan puhdistaminen on akuutissakin

Tukkoisuus voi olla oire välikorvan painevammasta VÄLIKORVAN painevamma

on laitesukeltajan yleisin korvavaiva. Sukeltajaksi aikovan ylähengitystiet ja niihin liittyvien sairauksien tiedot tulisikin aina selvittää, jotta välikorvan painevammaa voisi ehkäistä.Välikorvan painevamman ensimmäinen oire on tukkoisuuden tunne. Jos sukellusta jatketaan syvemmälle, korvaan alkaa usein sattua. Jos tärykalvo repeää, kipu on todella voimakas, ja välikorvaan joutuva kylmä

vesi voi aiheuttaa huimausta.Välikorvan painevamma tulee tavallista herkemmin silloin, kun sukeltajalla on nuha.Välikorvan painevamman jälkeen ei saa sukeltaa ennen tärykalvon paranemista. Jos korvassa esiintyy märkävuotoa, on puhdistaminen ja paikallishoito lääkärin ohjeiden mukaan aiheellista. Korvan kova kipu, kuulon heikentyminen, huimaus tai eritteen vuotaminen ovat aina syitä hakeutua lääkäriin.

Paineentasaus laskussa onnistuu mutta korvaan sattuu silti? Kyseessä voi olla painevaurio. tilanteessa tärkeää. Tippahoito tehoaa paremmin, mikäli korvaan ei missään olosuhteissa pääse vettä. On siis hyvä pitää silikonitulppaa tilanteissa, joissa korva saattaa kastua. Paranemisvaiheessa korva tyypillisesti kutisee, mutta sitä ei saisi kuitenkaan raapia. PAINEVAURIO LIIAN TIUKASTA HUPUSTA

Tärykalvon tai korvakäytävän painevaurio voi syntyä, kun korvakäytävä on tukossa. Paineentasaus ei onnistu alaspäin mentäessä, ja korvaan syntyy alipaine. Korvakäytävän voi tukkia vaikku tai melunsuojatulppa tai myös liian tiukka kuivapuvun huppu. Kokemattomalla sukeltajalla jopa maskin hihna voi painaa korvakäytävän kokonaan tukkoon. Kuivapuvun vuorin tai erillisen alushupun tulisi olla huokoista ja hengittävää materiaalia. Hupun sisälle täytyy päästä riittävästi ilmaa, jotta se ei imeydy korvaa vasten. Painevaurion tunnistaa siitä, että alaspäin sukeltaessa paineentasaus onnistuu normaalisti, mutta korvaan tulee silti terävä

ja pistävä kipu. Voi tulla tuntemus, ettei tee mieli enää mennä syvemmälle. Painevauriosta voi seurata jopa tärykalvon repeämä, useimmiten ainakin verenpurkaumia ja turvotusta. Vauriosta ei yleensä kuitenkaan jää pysyvää haittaa. Sitä hoidetaan pitämällä korvakäytävä kuivana niin kauan, että kipu hellittää ja korva alkaa tuntua normaalilta. Sukeltaa voi, kun vaurio on hoidettu, korva on kivuton ja korvakäytävän iho on ehjä. Myös kuulon pitää olla normaali. PIDÄ KORVAKÄYTÄVÄ AVOIMENA

Korvakäytävän painevammaa voi ehkäistä huolehtimalla siitä, että korvakäytävä pysyy sukeltaessa auki. Hyvä paineentasaustekniikka on syytä hallita. Tekniikoita on useita, joten kannattaa kokeilla, mikä toimii parhaiten. Laskeutuminen tarpeeksi hitaasti jalat edellä helpottaa paineentasausta. Painetta tasataan noin metrin välein. PAINEVAMMATAIPUMUS YKSILÖLLISTÄ

Vain reiälliset korvatulpat sallittuja Sukeltaessa ei saa käyttää korvatulppia. Poikkeuksen tekevät ilmastoidut tulpat, eli tulpat, joissa on reikä. Reiällisiä korvatulppia saattavat tarvita esimerkiksi kylmissä vesissä sukeltavat, joilla on uimarin kyhmyjä korvissa. Esimerkiksi Docs pro plugs -merkkisiä tulppia valmistetaan mittojen mukaan Yhdysvalloissa. Ne estävät veden pääsyn korvaan ja päästävät myös paineen vaihtumaan korvakäytävässä estäen korvakäytävään muodostuvan paineen.

Taipumus painevaurioihin ja tulehduksiin on joskus hyvin yksilöllistä. Joillakin korvakäytävä voi olla muodoltaan niin kapea ja mutkainen, että se painuu helposti kasaan, mikä altistaa painevauriolle. Myös niin sanotut uimarinkyhmyt ja taipumus korvakäytävän vahatulppiin lisäävät painevaurioalttiutta. Jos on taipumusta vahatulppiin, voi korvia käydä näyttämässä lääkärille ennen sukellusretkeä. Uimarinkyhmyjen taakse voi myös helposti jäädä vettä sukeltamisen tai uimisen jälkeen. Vesi ei pääse valumaan korvasta pois ja korvakäytävä jää märäksi, mikä altistaa tulehdukselle. Näihinkin ongelmiin on ratkaisu, sillä korvakäytävä pystytään toimenpiteillä avaamaan. ASIANTUNTIJANA sukelluslääkäri, korva-

ja kurkkutautien erikoislääkäri Jari Suvilehto

Sukeltaja 3/2015 39

Kauden kohde / Jyväskylän seutu

Hienoja kohteita

a s s e m o u S i k Kes

JOUNI HIRVONEN

KÄRKISTENSALMEN SILLAN ALLA LÖYTYY SYVYYTTÄ 32 METRIÄ, JYRKKÄÄ LOUHIKKORINNETTÄ, LOIVAA MUTAPOHJAA JA AUTON KOKOISIA KIVIÄ. HIENOINEN VIRTAUS SALMESSA PUHDISTAA MUTAPÖLLYN NOPEASTI POIS. SALMEN TOISELLA RANNALLA ON JYRKKÄ KALLIOSEINÄ 20 METRIIN ASTI. MYÖS KALAT VIIHTYVÄT ALUEELLA. SAMMAKOT RY TOIVOTTAA SINUT TERVETULLEEKSI TUTUSTUMAAN OMIIN KOTIKOHTEISIINSA, JOITA LÖYTYY KIRKKAISTA LAMMISTA PÄIJÄNTEEN HYLKYIHIN.

vedet ovat melko tummia, mutta suhteellisen läheltä löytyy kyllä kirkkaampiakin lampia ja järviä. Päijänne on kuitenkin se suosituin sukellusvesistö, löytyyhän sieltä niitä proomujen hylkyjä ja muitakin mielenkiintoisia kohteita, jotka perimätietona siirtyvät eteenpäin. Säynätsalon edustalla on esimerkiksi kolme melko hyvänä säilynyttä proomua, jotka ovat syvyydeltään sopivia eritasoisille sukeltajille: niin sanotut Matala proomu 2–10 m, Asuntoproomu 12–20 m ja Syvä proomu 22–32 m. Näille hylyille sukeltaminen onnistuu heti peruskurssin jälkeenkin. POHJOIS-PÄIJÄNTEEN

KIRKASTA VETTÄ SUOLAMMILLA

Noin 20–30 km päässä Laukaassa on toinen suosittu kohde, Suolammet (maksimisyvyys 12 m). Niissä on todella kirkas vesi

40 Sukeltaja 3/2015

ja aloittelijan hyvä harjoitella taitojaan. Myös valokuvaus on siellä suosittua. Vihtavuoren Siikajärvi on myös kirkas ja usein koulutuskäytössä loivien pohjanmuotojen ja turvallisen profiilinsa vuoksi. AKTIIVISTA SEURATOIMINTAA

KUVA: METSÄHALLITUS/KEVIN O’BRIAN

TEKSTI JOUNI HIRVONEN, PUHEENJOHTAJA, SAMMAKOT RY

Jokavuotisen Norjan kesäleirin ja lämpimien vesien syysleirin lisäksi seuramme järjestää erilaisia sukellusviikonloppuja lähelle ja vähän kauemmaksikin. Lisäksi pidämme yllä viikkosukellustoimintaa kysynnän mukaan. Norppatoimintamme on ympärivuotista, ja järjestämme myös norpille pienimuotoisia leirejä snorklauskohteille. Talven allasharjoittelun jälkeen pienen snorklaajan on hauska nähdä kaloja ja muutakin vesielämää maskinsa läpi.

TIMO HÄNNINEN

Kinkomaan Syvä proomu -nimellä kulkeva hiekkaproomu upposi 1950-luvulla. Syvyyttä rinteessä on 28–32 metriä. Samaan paikkaan matalammalle on uponnut pienempi proomuhylky 3–11 metrin syvyyteen.

Uppopallo on myös osa toimintaamme, joskin pienemmässä määrin. Onneksi naapuriseura Delfiinit ry tarjoaa apuaan joukkueiden muodostamisessa. Uppopalloilijat pelaavatkin yhteisvuorolla heidän kanssaan, ja iloksemme siellä nähdään seuran senioreita, jotka eivät enää laitteiden kanssa liiku maailmalla. Konkarit näkyvät hyvin sopivan joukkueeseen nuorempien kanssa. TERVETULOA VIERAILEMAAN

Sammakot on tänä keväänä toteuttanut pitkäaikaisen haaveensa ja ostanut oman toimitilan. Tunnollinen taloudenhoito takavuosina oli kerryttänyt pienen pesämunan ja pankki antoi vähän lisää. Loppiaisen jälkeen rakennusryhmä aloitti varastoosakkeen muutostyöt, ja nyt on saatu uusi täyttöasema, varasto ja kokoustila valmiiksi. Jos olet tulossa golfaamaan Peurunkaan tai Muurameen tai jos haluat retkeillä metsämaisemissa, niin Sarakallion kalliomaalaukset ja mahtava kalliorepeämä Hitonhauta Laukaassa ovat taatusti käymisen arvoisia paikkoja. Jos siis liikut täällä päin laitepaketti peräkontissa (sen voit myös vuokrata seuralta) ja haluat olla mukana esimerkiksi viikkosukelluksella, niin ota yhteyttä, vieraat ovat aina tervetulleita. Yhteystiedot löytyvät Liiton nettisivuilta. Autamme tietenkin myös muissa asioissa tarvittaessa.

TIMO HÄNNINEN

Sammakot ry SAMMAKOT ry

on Jyväskylässä toimiva sukellusseura. Kohta 50-vuotiaan seuran jäsenmäärä on noin 200 henkilöä, josta viitisenkymmentä on juniorijäseniä. Toimintamuotoina ovat laitesukelluksen lisäksi uppopallo ja norppatoiminta. Seurallamme on aktiivista koulutus- ja leiritoimintaa. Tarjoamme jäsenistölle mahdollisuuden kouluttautua täällä kotikonnuilla sukelluksessa, ensiapu- ja Vapepa-toiminnassa.

Sukeltaja 3/2015 41

AIHETTA AJATTELEMISEN

Räjähdekalastus järkyttää sukeltajaa etelärannikolla vuonna 1987 sukeltaessani kuulin veden alla räjähdyksen. Siitä tuli epämiellyttävä tunne, sillä arvasin heti, että kyse oli dynamiittikalastuksesta. Laivaston sukeltajakurssin käyneenä tiesin myös, että räjähdysten paineaallot ovat meren alla tuhoisampia kuin maan päällä. Teki siis mieli palata rantaan. Kun sitten olin päässyt Välimeren syvyyksistä pinnalle, kuului toinenkin räjähdys. Vaikkei ryöstökalastajia lahden pohjukasta merelle katsoessaan nähnytkään, niin jossain lähistöllä he lymysivät. KREETAN

kertoivat matkakirjoissaan harrastesukelluksen ensimmäiset pioneerit. Saalistusmetodi järkytti jo edelläkävijöitämmekin, sillä he näkivät sen, mistä kalastajat eivät olleet tietoisia: saaliista vain pieni osa nousi pintaan. Enemmistö kuolleista kaloista vajosi pohjaan kalastajien ulottumattomiin, kun niiden uimarakot paineaallossa repesivät. Vaikka nykyään monet räjähdekalastajat sukeltavat kuolleen ja taintuneen saaliin pohjalta, niin silti hävikki on suuri puhumattakaan loppuelämäkseen vaurioituneista kaloista, merikilpikonnista ja delfiineistä. RÄJÄHDEKALASTUSHAVAINNOISTAAN

saaristossa pyynti räjähdysainein on saanut aikaan pahaa jälkeä tuhotessaan paikoin joksikin aikaa kalakannat lajiin sekä ikään katsomatta. Vielä karmeampia vauriot ovat kuitenkin niissä etelän vesissä, joissa räjähteet murentavat koralliriuttojen monimuotoiset rakenteet. Juuri tämä asuinpaikkojen laaja kirjo on perusta riuttojen valtavalle biodiversiteetille, onhan olosuhteiltaan sopivia ekolokeroita tarjolla lukematon määrä vaatimuksiltaan erilaisille kaloille ja selkärangattomille. Kun korallikeidas on kerran rikottu, tervettä yhdyskuntaa ei samalle paikalle enää välttämättä synny, sillä rannikkovedet ympäristöpaineineen ovat nykyään epäsuotuisampia riuttojen muodostumiselle kuin vaikkapa sata vuotta sitten. KREIKAN

KEHITTYVISSÄ maissa

on Suomen tapaan tietysti pitkään ollut kalastuslainsäädäntöä, joka kieltää räjähdekalastuksen. Silti tämä pyynti on jatkunut monella maailmankolkalla. Surullisenkuuluisin maista on varmaankin Filippiinit, jonka koralliriutoista valtaosa on kärsinyt suuria vaurioita kotitekoisten pommien jysähdellessä tiuhaan tahtiin meren syvyyksissä. Vaarassa ovat usein myös itse kalastajat, jotka valmistavat panoksia kotikylässä saatavissa olevista raaka-aineista kuten lannoitteista ja dieselöljystä. He sijoittavat kotitekoisen räjähteen lasipulloon käyttöä odottamaan. Kaukaisten maiden kalastajien lyhytnäköistä toimintaa arvostellessa on hyvä muistaa, että Kreikan esimerkin lisäksi muuallakin Euroopassa huonosti suunniteltu pyynti vaarantaa kalakantoja. Silti lienee luonnollista, että suomalaista sukeltajaa järkyttää räjähteiden käyttö kalastuksessa, kun siihen jossain maailmankolkassa törmää. vähenee, kun kalastajien yhteisöt saadaan ymmärtämään tällaisen pyynnin tuhoisuus pitkällä tähtäimellä. Joskus apua on vaihtoehtoisista mahdollisuuksista hankkia toimeentulo vaikkapa turismin palveluksessa. Myös korruption kitkeminen on tärkeää, niin etteivät kalastuksenvalvojat ummista silmiään, kun räjähdys nostattaa merellä vesipatsaan. Panosten tekoon tarvittavien kemikaalien myynnin sääntely voi auttaa sekin. RÄJÄHDEKALASTUS

ympäristönhoitoa tukevat myös merelliset suojelualueet, jotka johtavat kestävin kalastusmetodein tapahtuvan pyynnin helpottumiseen, ulottuuhan kalakantojen kasvu kalojen vaelluksen myötä suojelualueiden ulkopuolellekin. Käyttäjäryhmien yhteistyönä voidaan saada aikaan esimerkiksi sellaisia meripuistoja, joissa on tiukan suojelun vyöhykkeiden ja sukellus-, veneily- sekä rantakohteiden lisäksi alueita, joilla paikallisten kalastajien tarpeet ovat ensisijaiset. Edellä kuvatut yhteistoiminta- ja monikäyttöalueet ovat usein vastaus paremman ympäristönhoidon tarpeisiin siellä, missä turistisukeltaja törmää räjähdekalastukseen. Maksamalla suojelualueiden pääsymaksut matkailija helpottaa merellisen ympäristönhoidon kehittymistä sellaisissakin maissa, joissa valtion kassasta ei näihin tarkoituksiin rahaa juuri liikene. HYVÄÄ

STIG GUSTAVSSON

Erkki Siirilä

42 Sukeltaja 3/2015

Kielloista huolimatta räjähdekalastus jatkuu monella maailmankolkalla.

tetta

Anna palau

Mistä haluaisit lukea seuraavassa numerossa, tiedätkö kiinnostavia juttuaiheita?

Sari Nuotio, toiminnanjohtaja

Liiton toiminnan johtaminen ja kehittäminen, talousasiat, edunvalvonta sekä järjestökontaktit. Toimin hallituksen ja työvaliokunnan esittelijänä. VASTUULLANI ON

Anna meille palautetta! toimitus@sukeltaja.fi

stajaksi?

Lehden avu

Etsimme uusia avustajia tekemään kanssamme Sukeltaja-lehteä. Ilmoittaudu kirjoittajarekisteriin ja kerro, mistä aiheista haluaisit kirjoittaa. Lähetä sähköpostia osoitteeseen toimitus@sukeltaja.fi ja kerro kuka olet, mistä haluaisit kirjoittaa sekä yhteystietosi.

aamaan

n blogg Tule mukaa

Päästä näkemyksesi, kokemuksesi ja sukelluselämyksesi kuuluville. Sukeltajaliiton nettisivulta www.sukeltaja.fi löytyy sukeltajien oma blogi. Blogiin ovat tervetulleita kirjoittamaan kaikki sukeltajat. Blogia voi kirjoittaa omalla Blogger-tunnuksella, jonka saa luomalla gmail-tilin.Valmiin tekstin ja mieluusti myös muutaman kuvan voi myös lähettää Liiton toimistolle, ja se viedään blogiin puolestasi. Kun haluat kirjoittaa, ota yhteyttä kristiina.karila@sukeltaja.fi.

ltajassa!

e Ilmoita Suk

Mainosta Sukeltajassa tai sukeltaja.fisivustolla. Mediakortti löytyy www.sukeltaja.fi > Sukeltaja-lehti. Seuroille jäsenetuna pikkuilmoitus veloituksetta, kysy lisää!

www.sukeltaja.fi

www.sukeltaja.fi 040 525 6336 | sari.nuotio@sukeltaja.fi Kristiina Karila, viestintäkoordinaattori MINUUN VOI ottaa

yhteyttä kaikessa viestintään liittyvässä. Otan vastaan juttuja, kuvia ja juttuideoita Sukeltaja-lehteen tai vaikka Sukeltajan blogiin.

0400 163 262 | kristiina.karila@sukeltaja.fi Mika Rautiainen, koulutuspäällikkö VASTAAN koulutustoiminnasta

ja toimin koulutuksen asiantuntijana. Osallistun sukellusnormien ja -turvallisuuden kehittämiseen sekä koulutusmateriaalien tuottamiseen.

0400 380 981 | mika.rautiainen@sukeltaja.fi Riku Verkkomäki, jäsenpalveluvastaava päivästäni kuluu jäsenpalvelussa: tilaukset, laskutus, kortitukset jne. Vastuullani on myös jäsenrekisterin ylläpito ja kehittäminen sekä käyttäjien opastaminen. ISO OSA

(09) 3481 2258 | riku.verkkomaki@sukeltaja.fi Heli Halava, nuorisopäällikkö MINUUN VOI olla

yhteydessä nuorisotoimintaan liittyvissä asioissa. Suunnittelen ja kehitän nuorisotoimintaa yhdessä nuorisovaliokunnan kanssa sekä toimin seurojen tukena.

040 764 1157 | heli.halava@sukeltaja.fi Anne Kettunen, järjestöassistentti monipuolisesti jäsenpalvelun erilaisia tehtäviä sekä päivitän jäsenrekisteriä ja nettisivuja. HOIDAN

(09) 3481 2258 | anne.kettunen@sukeltaja.fi Sukeltaja 3/2015 43

•

($ )

""•u'" •