3.5 Tarkastuslaitosten rooli paloturvallisuusjärjestelmähankkeessa

Maankäyttö- ja rakennuslain (1999/132) mukaisessa aloituskokouksessa rakennus-hankkeeseen ryhtyvä neuvottelee rakentamista koskevan suunnitelman lähtökohdista rakennusvalvontaviranomaisen kanssa ja kokouksen pöytäkirjaan merkitään muun muassa viranomaisvalvonnan tehtävät sekä tarvittavien katselmusten määrä. Viranomaisvalvonnan tehtävänä on lähinnä katselmusten avulla todeta, onko toimenpiteet ja tarkastukset sekä tarvittavat selvitykset tehty, ja onko havaittujen epäkohtien ja puutteiden pohjalta edellytetyt toimenpiteet suoritettu. Mikäli rakennusvalvontaviranomainen on sitä edellyttänyt, voi pelastusviranomainen antaa tarvittaessa ohjausta paloturvallisuuden käytännön ratkaisujen toteuttamiseksi. Vastuu toteuttamisen yksityiskohdista kuuluu kuitenkin laitteiston suunnittelijalle ja asennusliikkeelle (Turunen 2012,15).

Rakennuksen käyttöönottotarkastuksen ja päätöksen rakennuksen käyttöönotosta tekee aina rakennusvalvontaviranomainen. Pelastusviranomainen suorittaa erityisen palotarkastuksen, mikäli rakennusvalvontaviranomainen on sitä pelastusviranomaisen esityksestä edellyttänyt lupaehdoissa tai aloituskokouksen pöytäkirjassa. Erityisestä palotarkastuksesta tehdään lausunto, jossa esitetään ovatko pelastustoiminnan edellytykset ja henkilöturvallisuus, esimerkiksi paloteknisten laitteistojen osalta, otettu huomioon ja toteutettu rakennusluvassa ja suunnitelmissa esitetyllä tavalla. Sammutuslaitteistoille ja paloilmoittimelle käyttöönottotarkastuksen suorittaa niiden asentanut taho ja varmennustarkastuksen suorittaa tarkastuslaitos.

Tarkastuslaitoksen tehtävä on käyttöönoton, määräaikaistarkastusten sekä laitemuutosten yhteydessä tarkastaa laitteiston soveltuvuus kohteeseen ja todeta, miltä osin laitteisto täyttää standardin vaatimuksia tai vastaa lähtötiedoissa esitettyjä suunnitteluperusteita. Tarkastuslaitos laatii tarkastuksesta pöytäkirjan ja antaa tarkastuksen perusteella korjausmääräyksiä. Tarkastuspöytäkirja toimitetaan rakennusvalvonnalle ja pelastusviranomaiselle. Tarkastuslaitoksella on velvollisuus ilmoittaa havaitsemistaan vakavista puutteista pelastusviranomaiselle. Pelastusviranomainen valvoo korjausmääräysten noudattamista osana palotarkastuksia ja toteuttaa asiakirjavalvontaa. Paloilmoittimen omistajalla on vastuu sammutus- ja pelastustoimintaa helpottavien laitteiden vaatimustenmukaisuudesta. Pelastusviranomainen voi myös mahdollisissa ongelmatilanteissa hankkia lisätietoa tarkastuslaitoksilta. Rakennusvalvonta- tai pelastusviranomaisen tehtävä ei ole valvoa ja arvioida tarkastuslaitosten toimintaa, vaan se tehtävä kuuluu Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesille (Topten-ohjausryhmä 2020; Sisäasiainministeriön määräys A:60 1999).

Käytön ja ylläpidon aikana pelastusviranomainen jatkaa rakennuksen paloturvallisuutta ylläpitävää työtään sen koko elinkaaren ajan valvomalla muun muassa onnettomuuksien ehkäisyn ja vahinkojen torjunnan välineiden ja laittei

den kuntoa, kohteen turvallisuusjärjestelmän toimivuutta sekä henkilökunnan koulutusta ja asennetta.

3.5 Tarkastuslaitosten rooli paloturvallisuusjärjes- telmähankkeessa

Tarkastuslaitokset ovat Tukesin hyväksymiä ja valvomia tahoja, joiden tehtävä on määriteltyjen periaatteiden mukaisesti tehdä käyttöönotto-, varmennus- ja määräaikaistarkastuksia sekä kuntoarviointeja muun muassa rakennusten kriittisille paloturvallisuusjärjestelmille. Tarkastuslaitokset voivat tehdä myös suunnittelun- ja rakentamisen aikaista kolmannen osapuolen laadunvalvontaa. Tarkastukset kuuluvat Lain pelastustoimen laitteista 10/2007 piiriin sekä perustuvat paloilmoittimen osalta SM 1999-440/Tu33 ja sammutuslaitteiston osalta SM 1999-967/Tu33 säädöksiin. Tarkastuksessa varmistetaan, että järjestelmä täyttää sille asetetut vaatimukset, se soveltuu käyttötarkoitukseensa, se toimii teknisesti suunnitellulla tavalla ja se ylläpidetään kunnossapito-ohjelman mukaisesti. Tarkastuksesta laaditaan todistus, joka toimitetaan laitteiston haltijalle ja pelastusviranomaiselle. Tarkastuslaitoksilla on myös käytössä yhteistyötapaamismalli, jolla pyritään yhtenäistämään tarkastuslaitosten tarkastuskäytäntöjä. Yhteistyötapaamisiin osallistuu myös sääntötulkinta työryhmä.

Tarkastuslaitokset ovat joutuneet usein tarkastamaan käyttöönottotarkastuksissa keskeneräisiä töitä. Syinä nähtiin liian tiukat aikataulut ja maksuerät. Näiden tarkastusten jälkeenkin voidaan rakennukseen tehdä vielä lopputuloksen arvioinnin kannalta olennaisia muutoksia. Riippuen kohteen haasteellisuudesta ja aikataulupaineista, kiinteistön tarkastusta voidaan jakaa osiin, jotta tarkastukset saadaan tehdyiksi asianmukaisesti ja järjestelmien toiminta varmistettua.

Haastatteluissa tuotiin esille, että tarkastuslaitokset ovat tehneet tulkintavirheitä. Uudenlaisissa ratkaisuissa ja olosuhteissa standardien tulkinta voi olla haastavaa. Valmistuneissa järjestelmäkokonaisuuksissa on myös todettu keskeisiä puutteita, vaikka tarkastuslaitos katsoo teknisten vaatimusten täyttyneen. Ongelmallisena nähtiin, että viranomainen saattaa mieluummin kuunnella tarkastuslaitoksen näkökulmaa suunnittelijan näkökulman sijaan. Haastatteluissa todettiin, ettei tarkastuslaitos ota vastuuta kokonaisuudesta, eivätkä he välttämättä dokumentoi päätöksiään kunnolla. Esitettiin myös, että kolmannen osapuolen suunnittelijakonsultti voisi toimia tehtävässä, jota tarkastuslaitokset nyt hoitavat.