ANnA lApSeLlE tUrVaLlInEn kAsVuYmPärIsTö
Brasilia, Bolivia, Paraguay, Pakistan, Indonesia, Kongo, Tansania ja Mosambik. pelastusarmeija.fi/kummiksi
Lisätietoa: sponsorship@pelastusarmeija.fi Pelastusarmeija, Kummilapsityö, PL 161, 00121 Helsinki riippumatta. Pelastusarmeijan kummikohteina on esikouluja, koulukeskuksia, turvakoteja, sosiaalikeskuksia ja lastenkoteja. Yksittäisten kummilasten sijaan autamme kummikohteidemme lapsia tasapuolisesti – näin lapset eivät joudu eriarvoiseen asemaan ja voimme auttaa laajempaa yhteisöä.
Tässä numerossa
”Kummiksi tuleminen antaa paljon – auttamisen ilo on suuri, kun tietää, miten monen lapsen elämä ja tulevaisuus on parempi, kun he saavat mahdollisuuden oppivat taitoja, joilla he pystyvät elättämään itsensä ja perheensä tulevaisuudessa.” Pelastusarmeijan kummityön vastaava Heidi Vuorenoja, sivu 18
käsi ihmiselle
Kiitos majuri Kati Kivestölle, joka edellisessä lehdessä siirsi viestintäpäällikön tehtävän minulle ja kehotti pitämään katseen oikeassa suunnassa. Minä pidän! Kirjoitan ensimmäistä pääkirjoitustani, ja vieläpä lehteen, joka huutaa nimellään. Hiljainen kuiskaus olisi tarjonnut helpomman alun.
Nyt pohdin, onko huuto liikkeelle kutsuva, taisteleva vai niiden ääni, joiden oma ei kanna? Se on varmasti kaikkea tätä. Me huudamme sen, joka yleensä kuiskataan. Huutomme on radikaali rauhan julistus, joka ammentaa Jeesuksen sanoista: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille..” (Joh. 14:27)
Tässä numerossa kohtaamme ihmisiä, joiden elämän polku ei ole ollut suora eikä helppo. Marian tarina ihmiskaupan uhrina on pysäyttävä. Se kertoo myös Jumalasta, joka johdattaa turvaan. Pelon tilalle tulevat hiljaiset yöt, puutarhanhoito ja rauha.
Monika-Naiset-järjestö kulkee maahanmuuttajanaisten rinnalla hiljaisesti, määrätietoisesti ja kuunnellen. Tarinat muistuttavat siitä, kuinka lähellä ihmiskauppa voi olla ja kuinka ratkaisevaa on, että joku pysyy vierellä.
Kaukana maailmalla toimii Pelastusarmeijan kummilapsityö, jonka kautta suomalaiset kummit yhdessä toisten kanssa rakentavat tulevaisuutta. Boliviassa asuva ja työskentelevä Siw Broman kiteyttää sen näin: corazón grande – suuri sydän
Lehdessä tapaamme myös Sirkku Kurkelan Hoivakoti Iltalasta, marssimme Walk for Freedomissa ja hiljennymme rukoukseen.
Jumala toimii siellä, missä joku ojentaa kätensä. Silloin syntyy yhteys, toivo ja rauha. Lue. Jaa. Ehkä myös toimi. Annatko sinä kätesi?
Riku Leino kapteeni viestintäpäällikkö
miten olemme onnisTuneet?
Olemme kiinnostuneita kuulemaan, mitä mieltä olet lukemastasi lehdestä. Voit myös tehdä ehdotuksia aiheista, joista haluaisit tulevaisuudessa lukea.
Lähetä palautteesi osoitteeseen: sotahuuto@ pelastusarmeija.fi
tässä kuussa
Pelastusarmeijan johtajat nostavat tärkeitä ja ajankohtaisia asioita valokeilaan
kohtuus kaikessa
Israelin kansan vaellus Egyptistä luvattuun maahan ei ollut leppoisaa tallustelua, vaan se oli monella tavalla opettavainen reissu. Kun yhdestä vaikeudesta selvittiin, toinen oli edessä. Yksi suuri ongelma oli jatkuva nälän tunne. Erämaan tarjoamat eväät eivät oikein tahtoneet riittää, kun oli totuttu Egyptin ylettömiin lihapatoihin. Ennen kuin väki oli valmis perustamaan uutta kansakuntaa, sen oli opittava muutama keskeinen hyvinvointivaltion periaate, kuten kohtuullisuus ja oikeudenmukaisuus.
Jumala piti huolta kansastaan eikä antanut sen nääntyä nälkään. Niinpä hän antoi heille leipää suoraan taivaasta. Aamulla, kun ihmiset kömpivät ulos teltoistaan, he saivat nähdä ihmeen. Maa oli täynnä kastetta, ja kun kaste haihtui pois, paljastui sen alta erikoista, valkoista leipää, jollaista he eivät olleet koskaan nähneet. Ihmiset kyselivät toisiltaan: ”Mitä tämä on?” eli hepreaksi: ”Man hu?” Tästä leipä sai nimen manna.
Jokainen sai kerätä itselleen tätä herkkua, mutta siihen liittyi kaksi sääntöä. Mannaa sai kerätä vain yhden mitallisen henkeä kohden, ja sitä sai kerätä vain yhden päivän annoksen kerrallaan. Mutta arvaahan sen, että ilmainen herkku hou-
Saga Lippo everstiluutnantti territorion komentaja
kutteli, joten yksi ja toinen rupesi hamstraamaan itselleen mannaa yli tarpeen. Sitä ei olisi pitänyt tehdä, sillä seuraavaksi päiväksi säästetyt mannavarastot rupesivat haisemaan ja niihin ilmestyi toukkia.
Yksi poikkeussääntö mannan keräämiseen liittyi. Sapatin aattona sai nimittäin kerätä kaksinkertaisen annoksen. Näin jokaisella oli mahdollisuus levätä sapattina, eikä kenenkään tarvinnut tehdä töitä. Juutalaisuudessa käsky ”muista pyhittää lepopäiväsi” on yksi tärkeimmistä käskyistä, mikä saattaa jotakuta hämmästyttää. Miksi lepopäivästä pitää oikein käskyllä määrätä? Eikö jokainen osaa levätä muutenkin tarpeeksi?
Mooseksen laissa sanotaan: ”Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja hoida askareesi, mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti. Silloin älä tee mitään työtä – älä sinä, älköön myöskään sinun poikasi, tyttäresi, palvelijasi, karjasi älköönkä muukalainen, joka asuu luonasi.” (2. Moos. 20:8–10)
Sapatti ei olekaan olemassa vain minua varten. Se on päivä, jolloin minun tulee mahdollistaa lepo myös toisille. Se on päivä, jolloin perheiden tulisi pystyä
Eikö jokainen osaa levätä muutenkin tarpeeksi? ”
Muista pyhittää lepopäiväsi” on yksi tärkeimmistä käskyistä, mikä saattaa jotakuta hämmästyttää.
Miksi lepopäivästä pitää oikein käskyllä määrätä?
viettämään aikaa yhdessä. Se on päivä, jolloin kenenkään ei tarvitse palvella toista. Jopa luomakunta ja eläimet kaipaavat välillä lepoa.
Manna ja sapatin lepo olivat erityisiä lahjoja, joilla Jumala halusi kansaansa hemmotella erämaavaelluksen aikana. Lahjoihin kätkeytyi myös tärkeä opetus; niiden avulla kansa oppi jotain kohtuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteesta.
Marian tarina – tarina kesTävyydestä ja toivosta
Maailmassa on raportoitu olevan 40 miljoonaa ihmiskaupan uhria. Monella tarinalla ei ole onnellista loppua. Siksi haluamme jakaa Afrikasta kotoisin olevan ”Marian” tarinan. Se on synkkä tarina, jolla on hyvin valoisa loppu.
Varoituksena: tämä artikkeli sisältää kuvauksia ihmiskaupasta ja hyväksikäytöstä, jotka voivat ahdistaa herkempiä lukijoita. Vuosikymmenten hyväksikäyttö päättyi kolmisen vuotta sitten, kun viimeisimmän hyväksikäyttäjän vaimo pääsi selville Marian kohtalosta.
Maria ohjattiin Pelastusarmeijan turvakotiin. Siellä Maria sai ensi kertaa elämässään kokea olevansa aidosti turvassa. Turvakodissa Mariaa kuunneltiin, ja hän sai niin käytännön apua kuin emotionaalista tukea tukihenkilöltään ja keskuksen muulta henkilökunnalta. Maria kertoo, että hän on saamastaan avusta hyvin kiitollinen ja toivoo voivansa antaa takaisin, esimerkiksi jakamalla tarinansa meille. Nyt Maria katsoo positiivisin silmin tulevaisuuteen, ja edessä siintää neurotieteen opinnot.
Maria on viisissäkymmenissä. Vasta kolme vuotta sitten hän sai ensimmäistä kertaa kokea elämässään, mitä on vapaus. Nyt hän haluaa ottaa siitä kaiken irti – ja tehdä hyvää niin itselleen kuin toisillekin.
Marian tarina alkaa traumaattisesta lapsuudesta. Hänen vanhempansa ero-
sivat, kun Maria oli hyvin nuori, ja isäpuoli muutti heidän luokseen hänen ollessaan vain neljänvuotias. Tämä mies pahoinpiteli Mariaa vuosia ja uhkasi väkivallalla häntä ja erityisesti hänen äitiään, jos hän koskaan puhuisi asiasta: – Hän sanoi minulle, että hän ristiinnaulitsisi äitini, Maria kertoo.
Kaltoinkohtelu kiihtyi Marian vanhetessa, ja isäpuoli toi taloon miehiä, jotka käyttivät häntä hyväkseen. Koetuista kauhuista huolimatta hän yritti jatkaa opintojaan samalla kun hänen äitinsä huolehti Marian kolmesta lapsesta, jotka olivat syntyneet hyväksikäytön seurauksena. Maria eli jatkuvassa pelossa.
Väärän toivon pilkahdus
Toivon pilkahdus syntyi, kun Maria löysi lohtua paikallisesta kirkosta. Siellä hän tapasi pariskunnan, joka tarjoutui auttamaan Mariaa pakenemaan IsoBritanniaan. He lupasivat, että hän saisi asua heidän luonaan ja saisi koulutusta ja uuden alun.
Kun Maria saapui Skotlantiin, hänet pakotettiin kotiorjuuteen siivoamaan heidän suurta taloaan ja huolehtimaan heidän kuudesta lapsestaan. Lupaukset koulutuksesta eivät koskaan toteutuneet, ja sen sijaan Maria joutui jälleen kerran seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Taloon tuodut miehet käyttivät Mariaa toistuvasti hyväkseen.
– Joskus he pakottivat minut tapaamaan 20 miestä yhden päivän aikana. Tiedän, että he saivat minusta paljon rahaa, enkä usko, että olin ensimmäinen ihminen, jolle he olivat tehneet näin.
Selviytyäkseen Maria kuoletti tunteensa – irrottautui itsestään ja ympäröivästä tilanteesta.
– Minua todella satutti se, etten tiennyt, milloin näkisin lapseni uudelleen. Koin niin suurta emotionaalista kipua, että se tuntui fyysisenä. Se kipu oli niin äärimmäistä, että aivoni irrottivat minut kaikesta tuntemastani. Ihan kuin olisin ollut pilven päällä katsomassa, kun joku muu elää elämääni. En tuntenut yhtään mitään. En edes rakkautta lapsiani kohtaan. Olen varma, ellen olisi tehnyt näin, olisi riistänyt hengen itseltäni. Se oli ainoa selviytymismekanismini, Maria kertoo vakavana.
Lohtua kirjoista
Maria eristettiin täysin ulkomaailmasta ja häneltä kiellettiin pääsy tiedotusvälineisiin. Hänen ainoa yhteytensä ulkomaailmaan oli kirjat, joita hän sai lukea. Vankeudestaan huolimatta Maria ei koskaan menettänyt tiedonhaluaan, ja häntä kiehtoivat historia ja politiikka.
– En koskaan astunut jalallani heidän kotinsa ulkopuolelle, en edes käynyt kaupassa. He eivät antaneet minun katsoa televisiota tai kuunnella radiota. Luin satoja, ellen tuhansia kirjoja, ja minua kiehtoi Englannin historia, erityisesti Henrik kahdeksas ja hänen eroamisensa kirkosta. Luulen sen johtuvan siitä, että minut kasvatettiin katolilaiseksi.
Myös politiikka kiinnosti Mariaa, sillä tiedonjano eristettynä oli kova.
– Pääsin lukemaan lehtiä siivotessani perheen lasten hamsterihäkkejä. Kuivikkeena olevista lehdistä näin välähdyksiä
Kirjat ja hamsterihäkistä pelastetut lehdet olivat Marian ainoa ikkuna ulkomaailmaan hänen ollessaan kotiorjana Skotlannissa.
siitä, mitä ulkomaailmassa tapahtui. Erityisen mielenkiintoisia olivat Telegraph ja The Sunday Times -lehtien laajat sunnuntainumerot. Minulla ei ollut mitään muuta elämässäni.
Yhteys perheeseen
Monien vuosien jälkeen Marian olosuhteet muuttuivat, mutta eivät parempaan suuntaan. Hänet siirrettiin läheiseen kaupunkiin ja pakotettiin työskentelemään hierontasalongissa, jossa hänen hyväksikäyttäjänsä keräsi rahat, jotka hän ansaitsi tarjoamalla seksipalveluja. Eräs mies, joka kävi säännöllisesti hänen luonaan, lupasi auttaa häntä pakenemaan, mutta sekin osoittautui vain petokseksi ja hyväksikäytöksi.
– Hän saattoi olla sekä mukava että ilkeä. Kerran hän poltti minua savukkeellaan, koska en suostunut tekemään, mitä hän käski. Hän oli paholainen valepuvussa.
Maria pakotettiin jälleen kerran prostituutioon. Tällä kertaa tosin hänen uusi vangitsijansa antoi hänelle mahdollisuuden ottaa uudelleen yhteyttä äitiinsä ja lapsiinsa Afrikassa sekä siskoonsa, joka oli myös muuttanut Iso-Britanniaan. Mariaa kuitenkin uhattiin väkivallalla, jos hän paljastaisi heille totuuden ti-
lanteestaan. Hänen pahoinpitelijänsä hurmasi hänen perheensä, jolla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä Marialle tapahtui.
– Lupaamalla tarjota mahdollisuuden nähdä lapseni hän tiesi, että suostuisin mihin vain. Aiemmin olin ollut välillä vastahakoinen ja kieltäydyin tekemästä tiettyjä asioita.
– Kun hän otti yhteyttä lapsiini ja toi heidät tänne tapaamaan minua, olin valmis tekemään ihan mitä tahansa. Kun hän pyysi minua tekemään tiettyjä asioita, tein enemmän, jotta olisin hänelle mieliksi ja hän antaisi minulle enemmän yhteyksiä lapsiini.
– En puhunut tilanteestani, sillä minulle oli iskostettu, että joutuisin lukkojen taakse. Ajattelin, että kunhan pidän suuni kiinni, en joutuisi vaikeuksiin.
Pelastavan enkelin kohtaaminen
Nyt Maria pystyi katsomaan televisiota. Hän oli nähnyt elokuvan Trainspotting, joka sijoittuu Skotlannin huumepiireihin. Kun hänen hyväksikäyttäjänsä alkoi viedä häntä parinvaihtojuhliin, joissa huumeet ja alkoholi virtasivat, Maria kieltäytyi osallistumasta. Hänelle kerrottiin, että häneen ruiskutettaisiin väkisin heroiinia.
Pelastusarmeijan turvakodissa Marialle järjestettiin pieni vihannespuutarha, sillä puutarhatyöt olivat hänelle nautinto.
– Vietimme siellä paljon aikaa erää vanhemman intialaisen naisen kanssa, ja me tuotimme paljon vihanneksia.
Vietin tuntikausia kasvimaata kastellen ja kitkien. Se oli minulle erittäin terapeuttista, Maria kertoo. 8
– Trainspottingin perusteella tiesin, mitä heroiini voi tehdä jonkun elämälle. En voinut antaa tämän tapahtua.
Maria pakeni siskonsa luokse toivoen hengähdystaukoa, mutta sen sijaan sisko soitti Marian ”miehelle”, jotta tämä tulisi hakemaan hänet. Hän ei suostunut uskomaan, että mies voisi olla niin julma. – Hän luuli, että olin naimisissa ihanan miehen kanssa.
Maria oli epätoivoinen. Hän joutui kadulle, ja siellä hänelle tarjosi apua tuntematon mies, joka löysi hänet itkemässä tien vierestä. Kuultuaan Marian tarinan hän tarjosi Marialle yösijaa omistamassaan asunnossa, jossa hän piti Mariaa vastineeksi seksuaalisista palveluksista. Lopulta koronapandemian aikana Marian elämä muuttui, kun mies sairastui ja hänen vaimonsa sai tietää, mitä oli tapahtunut. Hän osoitti Mariaa kohtaan myötätuntoa ja selitti, että Maria oli joutunut ihmiskaupan uhriksi. Hän yhdisti Marian kansalaisneuvontaan, ja Maria sai ensimmäistä kertaa tukea, jota hän kipeästi tarvitsi.
– Se oli elämäni tärkein päivä, Maria kommentoi liikuttuneena. – Hän itki ja halasi minua, ja yritti vakuuttaa minulle, ettei mikään tapahtunut ollut syytäni. Hän näki minut ihmisenä ja hän kuunteli minua. Tunsin itseni etuoikeutetuksi ja kunnioitetuksi. En tiennyt, että mitä olin tehnyt ansaitakseni tämän huomion
häneltä. Tunsin toivoa ensi kertaa sitten nuoruuden.
Turvakodista turvaisa koti
Maria ohjattiin Pelastusarmeijalle, jossa hän sai paikan turvakodista.
– Mies, jonka kanssa puhuin puhelimessa Pelastusarmeijasta, oli niin ihana. Hän puhui minulle pitkään ja antoi minulle vaihtoehtoja. Sanoin heille, että haluan vain olla vihdoin turvassa.
Uuteen elämään sopeutuminen ei kuitenkaan ollut helppoa. Marian kokemat traumat jättivät hänet syvästi epäluuloiseksi, ja kesti aikaa, ennen kuin hän uskoi, että hänen uusi kotinsa oli todellakin turvapaikka. Hän kuvailee ensimmäisiä viikkojaan turvatalossa jatkuvaksi ahdistuksen ajaksi, jonka aikana hän nukkui sänky ovea vasten ja harkitsi jopa paluuta pahoinpitelijänsä luokse, koska hän ei voinut käsittää saamaansa ystävällisyyttä.
– Olin pitkään epäluuloinen. Ajattelin, että paikka on jokin keskitetty ”megabordelli”. Olin varma, että joku mies tulisi huoneeseeni ja sitten toinen toisensa jälkeen. Kuukauden ajan tukin sisäänkäynnin sängylläni. Sain vähitellen itseluottamukseni, mutta se kesti hyvin kauan.
Pelastusarmeijan tukihenkilöt olivat ratkaisevassa asemassa auttaessaan Ma-
riaa rakentamaan elämänsä uudelleen. Maria kertoo kiitollisena, miten hänen tarpeitaan huomioitiin, ja miten hänen tukihenkilönsä oli sinnikkäästi apuna polullaan eteenpäin.
– Tukihenkilöni Helen yritti selittää minulle asioita ja kertoa, miten kaikki toimii. Kesti monta kuukautta ennen kuin uskoin, että nämä ihmiset ovat täällä aidosti auttamassa minua. Se oli hyvin asteittainen prosessi, sillä en todellakaan pystynyt luottamaan kehenkään. Kaikki totuutena kerrottu oli aina paljastunut valheelliseksi. Helen teki enemmän kuin hänen työkuvansa vaatisi. Välillä vapaapäivinään hän haki minut autollaan ja vei minut paikalliseen supermarkettiin ja auttoi minua ostosteni kanssa. Hän oli aivan uskomaton, Maria toteaa kiitollisena.
Puutarha ja liikunta terapiana Maria kuvailee turvakotia oikeaksi turvasatamaksi. Turvakodin tilat, kuten kuntosali ja kaunis puutarha, ovat olleet hyvin merkittävässä asemassa hänen toipumisessaan. Maria kertoo, että puutarhan hoito ja liikunta oli hänelle parasta terapiaa ja hyvin tärkeä osa hänen kuntoutumistarinaansa: – Majuri Denise järjesti täällä käsitöitä, mutta se ei ole oikein koskaan ollut juttuni. Kerroin, että nauttisin puutarhatöistä. Kuukauden sisällä hän oli järjestänyt pienen vihannespuu-
tarhan talon viereen, Maria toteaa iloisena. – Vietimme siellä paljon aikaa erää vanhemman intialaisen naisen kanssa, ja me tuotimme paljon vihanneksia. Vietin tuntikausia kasvimaata kastellen ja kitkien. Se oli minulle erittäin terapeuttista.
Maria oli kärsinyt vuosikausia hoitamattomasta nivelreumasta. Pelastusarmeijan turvakodissa hän pääsi sairaanhoidon piiriin. Mariaa tuettiin myös rintaimplanttien poistamisessa, jotka hänen ihmiskauppiaansa olivat pakottaneet hänet ottamaan.
Marian fyysinen terveys on parantunut huomattavasti sen jälkeen, kun hän saapui turvataloon. Hän kiittää turvataloa saamastaan hoidosta sekä mahdollisuudesta keskittyä ruokavalioonsa ja liikuntaan, josta hän oli jo pitkään ollut kiinnostunut, mutta jota hän ei ollut koskaan pystynyt harrastamaan.
– Kun tulin tänne, en pystynyt pitelemään teekuppia, koska ranteeni olivat niin tulehtuneet. Ihmiskauppiaani eivät koskaan vieneet minua lääkäriin, syöttivät minulle vain pikaruokaa ja saivat minut tupakoimaan. Ei ihme, että olin sairas saapuessani. Täällä nuori tukihen-
Maria tekee vapaahtoistyötä lounaskerhossa ja paikallisen kirkon kautta hän on tavannut iäkkäitä, yksinäisiä naisia, joita hän auttaa tekemällä heille ostoksensa heidän puolestaan.
antanut minulle vapauden kasvaa sellaiseksi ihmiseksi, jollainen haluan olla. Marian matka on ollut pitkä ja tuskallinen, mutta nyt hän keskittyy tulevaisuuteen. Hän on mukana tutkimuksessa, jossa selvitetään ruokavalion ja liikunnan vaikutusta nivelreumaan, ja hän on hiljattain saanut valmiiksi terveyttä ja ra-
”En koe olevani pätevä antamaan neuvoja.
Mutta haluan sanoa, että vaikka sitä ei aina näe
– niin aina on toivoa. Ole vahva äläkä koskaan
luovu toivosta, sillä jonain päivänä joku voi pelastaa sinut.”
kilö tutustutti minut joogaan. On upeaa, että hän näki myös fyysiset tarpeeni. Siitä on ollut minulle paljon apua.
Ravitsemuksesta uusi suunta elämään
Maria tuntee itsensä nyt ensimmäistä kertaa turvalliseksi ja vapaaksi, ja hän on todella kiitollinen Pelastusarmeijan ystävällisyydestä ja kunnioituksesta. Turvakodin henkilökunnalla on ollut tärkeä paikka Marian sydämessä.
– Nämä ihmiset pelastivat elämäni. He olivat niin kärsivällisiä ja kuuntelivat minua puhumassa tuntikausia, vaikka tiesin heidän olevan kiireisiä. Olin niin kiitollinen, koska kukaan ei ollut koskaan aiemmin kuunnellut minua. He ovat niin ystävällisiä, kärsivällisiä ja empaattisia. Minua on kohdeltu kunnioittavasti. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen saanut tuntea itseni normaaliksi. Tämä paikka on
vitsemusta käsittelevän väitöskirjan. Nyt Maria opiskelee neurotiedettä.
– Olin niin huonossa fyysisessä kunnossa, etten pystynyt peseytymään tai saamaan vaatteita päälle itse. Tutkin paljon asiaa, ja ruokavalio ja liikunta auttoivat minua hallitsemaan nivelreumaani. Olen nyt mukana tieteellisessä tutkimusohjelmassa, jolla pyritään auttamaan toisia samasta sairaudesta kärsiviä.
Vapaaehtoisena hyvää toisille Maria osallistuu aktiivisesti myös yhteisönsä toimintaan ja toimii vapaaehtoisena useissa paikoissa, kuten perjantaisin Pelastusarmeijan lounaskerhossa.
– Siellä tarjotaan edullinen ateria paikallisille. Aterioitsijoita käy yleensä 20–40. En ole ruoanlaittaja, mutta pilkon vihanneksia ja katan pöytiä. Asiakkaat ovat enimmäkseen vanhempia ihmisiä. Tunnen oloni erittäin mukavaksi heidän
seurassaan. Se on ollut myös terapiaa, sillä he keskustelevat kanssani, mutta eivät kysele tarinastani, sillä he eivät tiedä siitä. Maria käy myös kirkossa. Siellä hän on tavannut iäkkäitä, yksinäisiä naisia, joita hän auttaa tekemällä ostokset heidän puolestaan. – Nautin siitä, Maria toteaa iloa äänessään.
Tarina toivosta
Maria kertoo, ettei ole erityisen hengellinen, mutta hän rukoilee Jumalaa joka aamu. – Pyydän Jumalaa ohjaamaan ja auttamaan minua. Katson tulevaisuuteen, ja toivon rakentavani uudelleen syvemmän yhteyden lapsiini. Toivon, että saan tehdä töitä ja maksaa elantoni. Ja mikä tärkeintä, haluan antaa takaisin Pelastusarmeijalle kaikesta siitä, mitä olette tehneet hyväkseni. Siksi haluan jakaa tarinani.
Marian elämäntarina on tarina kestävyydestä ja toivosta. Käsittämättömistä kärsimyksistä huolimatta hän on noussut vahvempana ja päättänyt ottaa kaiken irti uudesta vapaudestaan ja auttaa muita, jotka saattavat joutua samanlaiseen tilanteeseen. Hänen matkansa on osoitus tuen ja myötätunnon voimasta sekä ihmismielen kyvystä voittaa synkimmätkin olosuhteet.
– En koe olevani pätevä antamaan neuvoja. Mutta haluan sanoa, että vaikka sitä ei aina näe – niin aina on toivoa. Ole vahva äläkä koskaan luovu toivosta, sillä jonain päivänä joku voi pelastaa sinut.
Toni Kaarttinen
Lähde: Marian haastattelu ja Iso-Britannian Pelastusarmeijan ihmiskaupan vastaisen työn materiaali
Piirrokset: Lexica
Helsingin vuoden 2023 Walk For Freedom -kävelyllä oli iso määrä osallistujia. Tule mukaan ja tehdään tämän vuoden kävelystä sitäkin suurempi!
Walk For Freedom -kävely helsingissä 18.10.
Walk For Freedom -kävely on rauhallinen mielenosoitus, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta
ihmiskaupasta ja sen vastaisesta työstä. Vuosien saatossa kävely on järjestetty yli 500 kaupungissa kautta maailman. Suomessa kävely tapahtuu tänä vuonna lauantaina 18.10. Helsingissä, reitti kulkee
Kansalaistorilta Tuomiokirkolle. Tule mukaan ja vaikuta tärkeän asian puolesta!
Walk For Freedom on päivä, joka on omistettu tietoisuuden lisäämiselle siitä, että ihmiskauppaa ja nykyajan orjuutta on kaikkialla – mutta yhdessä voimme vaikuttaa! Jo yli kymmenen vuoden ajan kaltaisesi ihmiset ovat ryhtyneet paikallisiin toimiin vaikuttaakseen asioihin maailmanlaajuisesti.
Ensimmäinen kävely järjestettiin vuonna 2014. Vuosien varrella yli 350 000 ihmistä on osallistunut tuhansille kävelyille yli 500 kaupungissa eri puolilla maailmaa. Se tarkoittaa miljoonia askelia vapauden puolesta. Taustaorganisaationa toimii kansainvälinen A21-järjestö. Se
on ihmiskaupan vastaiseen työhön keskittynyt organisaatio, joka tekee kaiken kattavaa työtä uhrien tavoittamisesta tukitoimiin saakka. Kampanjointi ja tiedotus on iso osa järjestön työtä, ja Walk For Freedom on yksi kampanjoinnin näkyvimmistä muodoista.
Suomessa kävely on järjestetty muutamia kertoja, viimeksi vuonna 2023 Helsingissä, jolloin sen paikallisena taustajärjestönä toimi FILA Church Helsinki. Tänä vuonna kävelyn organisoinnista vastaavat varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Anni-Liina Lehtimäki, joka oli järjestämässä vuoden 2023 kävelyä, Operaa-
tio Mobilisaation ihmiskaupan vastaisen työn vastaava Taina Moisander ja Pelastusarmeijasta sotilas Sari Vanha-Perttula, nykyajan orjuuden ja ihmiskaupan vastaisen työn kansallinen projektikoordinaattori ja yhteyshenkilö.
Kolmikko kertoo hiukan taustaa tälle yhteistyölle.
Sari Vanha-Perttula: – Reipas vuosi sitten tutkin, mitä tapahtumia eri organisaatiot järjestävät ihmiskaupan vastaisen työn tiimoilta, ja törmäsin Walk For Freedom -päivään. Kysyin Pelastusarmeijassa Euroopan kontaktihenkilöiltämme, olemmeko olleet mukana, ja
Pelastusarmeija on ollut järjestämässä kävelyjä muun muassa Sveitsissä. Kuvassa Walk For Freedom -kävely Neuchâtelissa, pelastusarmeijalainen on paikallisen osaston upseeri.
sain myöntävän vastauksen Sveitsistä ja Norjasta. Minua kiinnosti, miten tämä järjestetään, ja laitoin kyselyä ihmiskaupan vastaisen työn verkostoon. Sitä kautta löysin yhteyden Tainaan, ja hän tunsi Anni-Liinan.
Taina Moisander: – Operaatio Mobilisaatio on kansainvälinen yhteiskristillinen lähetysjärjestö, joka toimii lähes 150 maassa. Suomessa ihmiskaupan vastainen työ on osa toimintaamme. Työllämme haluamme tiedottaa asiasta ja seurakuntien kautta edistää tätä työtä. Työskentelen myös ihmiskaupasta selviytyneiden parissa Samaria-järjestöllä. Nyt olen mukana ensimmäistä kertaa järjestämässä tätä kävelyä. En ole myöskään osallistunut aiemmin, mutta olen aina mielenkiinnolla seurannut tätä.
Anni-Liina Lehtimäki: – Työni ohella olen tehnyt lasten ja nuorten parissa vapaaehtoistyötä erinäisissä järjestöissä ja seurakunnissa. Walk For Freedom -toiminnassa olen ollut mukana ihan vapaaehtoispohjalta. Vuoden 2023 kävelyn järjestämisen lisäksi olen osallistunut kävelyyn vuonna 2018 Sydneyssä, Australiassa. Nämä kerrat ovat olleet todella vaikuttavia. Monella on hyvin vähän tietoisuutta siitä miten, missä ja kuinka paljon ihmiskauppaa tapahtuu. Tämä voi avartaa sitä näkemystä. Tietoisuuden lisäämisen ohella tämä on myös signaali uhreille, että on olemassa auttavia tahoja, jotka taistelevat asian puolesta ja joihin voi olla yhteydessä.
Taina ja Sari ovat samaa mieltä.
Taina: – Operaatio Mobilisaatio haluaa olla mukana, sillä ihmiskauppaa tapahtuu ihan täällä silmiemme alla kotimaassakin. Tämä on rauhallinen ja rakentava keino tuoda asiaa ihmisten lähelle. Kävelyssä on mukana tiimi, joka voi jäädä keskustelemaan ihmisten kanssa.
Sari: – Punaisena lankana on lyöttäytyä yhteen ja toimia yhdessä.
Matalalla kynnyksellä mukaan
Walk For Freedom -päivää vietetään lauantaina 18.10. Helsingissä. Kokoontuminen alkaa klo 10.30 Kansalaistorilla Oodin edustalla. Reitti kulkee Kansalaistorilta Mannerheimintien ja Aleksanterinkadun kautta Tuomiokirkolle. Pukukoodina on musta tai tumma vaatetus, ja kävellessä pidellään julisteita ja jaetaan informatiivisia lentolehtisiä. Näin annetaan tietoa ihmiskaupasta ja siitä, miten sitä vastaan voidaan toimia.
Ennakkoilmoittautumista ei tarvita. Osallistuminen on maksutonta, mutta toimintaa voi tukea ostamalla järjestäviltä tahoilta paikan päältä tapahtuman tpaidan.
Viime kerralla kävelyyn otti osaa noin sata ihmistä. Nyt Anni-Liina, Taina ja Sari toivovat osallistujamäärän kasvavan: – Toivomme, että saamme vapaaehtoisiemme kautta sanaa tapahtumasta leviämään tehokkaasti. Nyt kun meitä taustaorganisaatioita on enemmän, niin
uskomme ja toivomme, että osallistujamääräkin on suurempi, Taina tiivistää kolmikon toiveen.
Jos fyysinen osallistuminen on mahdotonta, A21-järjestön sivuston kautta on mahdollisuus seurata Walk For Freedom -lähetystä, joka tarjoaa mielenkiintoista lisätietoa alan asiantuntijoilta sekä koskettavia tarinoita eri puolilta maailmaa ihmiskaupan kahleista vapautumisesta.
Kolmikko vinkkaa, että lähetystä voi seurata myös yhdessä, vaikka seurakunnassa tai kaveripiirissä.
– Jos tämän vuoden marssi onnistuu hyvin, en pidä mahdottomana, että tätä voisi laajentaa jatkossa muillekin paikkakunnille, Sari sanoo toiveikkaana.
– Lähtekää mukaan porukalla. Tähän voi osallistua todella matalalla kynnyksellä. Aiheesta ei tarvitse tietää paljoa ennakolta, sillä tämä on erinomainen tilaisuus jokaiselle oppia lisää. Pääasia, että sydän on auki asialle. Kaikki ovat tervetulleita, Anni-Liina kutsuu, ja Taina päättää: – Tule mukaan vaikuttamaan!
Toni Kaarttinen
Kuvat:
Sara Fagerholm, Elin Liukkunen ja Fanny Barth
Lisätietoa
Walk For Freedom -kävelystä: sari.vanha-perttula@pelastusarmeija.fi
monika-naiseT liiTto ry apua naisilta naisille
Monika-Naiset liitto ry on suomalainen monikulttuurinen yhdistys, joka edistää maahanmuuttajataustaisten naisten tasa-arvoista asemaa ja osallisuutta Suomessa, ennaltaehkäisee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja auttaa parisuhteessa ja perheessä väkivaltaa kokeneita maahanmuuttajanaisia. Naisjärjestön palveluihin kuuluu turvakoti, turvakotijakson jälkeistä tuettua asumista sekä kriisi- ja kotouttamispalveluja. Osalla
Monika-Naiset liiton asiakkaista havaitaan ihmiskauppaan viittaavia piirteitä – myös tällaisiin tilanteisiin on mahdollisuus saada apua ja tukea.
Monika-Naiset liitto ry on suomalainen monikulttuurinen yhdistys, joka edistää maahanmuuttajataustaisten naisten tasa-arvoista asemaa ja osallisuutta Suomessa, ennaltaehkäisee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja auttaa parisuhteessa ja perheessä väkivaltaa kokeneita maahanmuuttajanaisia. Naisjärjestön palveluihin kuuluu turvakoti, turvakotijakson jälkeistä tuettua asumista sekä kriisi- ja kotouttamispalveluja. Osalla MonikaNaiset liiton asiakkaista havaitaan ihmiskauppaan viittaavia piirteitä – myös tällaisiin tilanteisiin on mahdollisuus saada apua ja tukea.
Tapaan Kriisikeskus Monikan johtajan Natalie Gerbert in ja ihmiskaupan vastaisessa työssä sijaisuutta tekevän asiantuntijan Johanna Snellmanin Kalasatamassa Kriisikeskus Monikan tiloissa. Vastapäätä sijaitsee kotouttamiskeskus. Istumme alas keskustelemaan. Natalie on ollut mukana organisaation toiminnassa alusta saakka, joten hän on nähnyt yhdistyksen koko elinkaaren sen perustamisesta lähtien vuonna 1998.
Naiselta naiselle
Monika-Naiset liitto ry on suhteellisen suuri toimija 48 työntekijällä. Toiminta alkoi pienestä, muutaman maahanmuut-
tajanaisen ideasta ja intohimosta auttaa.
– Ajatuksena oli alusta alkaen auttaa väkivaltaa kokeneita maahanmuuttajanaisia, perustajajäsen ja Kriisikeskus Monikan johtaja Natalie Gerbert aloittaa. – 90–luvulla alkoi keskustelu naisiin kohdistuvasta väkivallasta sekä maailmalla että Suomessa. Suomessa tehtiin vuonna 1997 tutkimus ”Usko, toivo, hakkaus” (Piispa & Heiskanen), ja tulokset olivat hämmentäviä. Tutkimus on haastanut käsitystä Suomesta yhtenä maailman tasa-arvoisimmasta maista, sillä siinä kävi ilmi, että suomalaisista naisista 41,5 prosenttia on kohdannut väkivaltaa. Tulos oli odottamaton.
Maahanmuuttajanaisilla riski on vielä kantaväestöä suurempi.
– Mainitussa tutkimuksessa ei otettu huomioon maahanmuuttajanaisia, sillä he eivät olleet vielä näkyvä ja tiedostettu ryhmä. 90-luvulla Euroopassa tapahtui suuria muutoksia: Neuvostoliiton romahdus, Jugoslavian sota… isot ihmismäärät olivat liikkeellä uuden, turvallisemman elämän perässä. Suomi oli näitä maita, johon muutti paljon naisia entisen Neuvostoliiton alueelta. Moni heistä oli ajautunut prostituutioon. Nykylainsäädännön puitteissa voisi puhua ihmiskaupasta.
Monika-Naiset aloitti toimintansa tähän tarpeeseen – Tahdoimme auttaa naisia, jotka ovat muuttaneet Suomeen ja kokeneet parisuhteessa väkivaltaa. Alussa 99 prosenttia asiakkaistamme oli venäjänkielisiä naisia, jotka olivat naimisissa suomalaisen miehen kanssa. Tämä kohderyhmä on vuosien saatossa muuttunut suuresti. Asiakkaissamme on lukuisia kansalaisuuksia. Vuosien saatossa toiminta kasvoi, ja yhdistyksestä kasvoi kattojärjestö. Vuonna 2004 siitä muodostui MonikaNaiset liitto, johon nykyään kuuluu 17 maahanmuuttajanaisjärjestöä. – Olemme olleet poikkeuksellinen organisaatio siinä, että olemme maahanmuuttajanaisten perustama ja teemme työtä naiselta naiselle. Emme myöskään alusta lähtien kohdistaneet toimintamme vain yhdelle kieli- tai kulttuuriryhmälle, vaan tarkoituksena oli auttaa kaikki Suomeen muuttaneita naisia taustasta riippumatta. Tämä on toimintamme ajatuksen ydin. Sadoille kriisiapua
Käymme läpi Monika-Naiset liiton palvelukenttää. Aloitamme Kriisikeskus Monikasta, jonka johtajana Natalie Gerbert toimii. Kriisikeskus aloitti toimintansa 2001. Se vastaa kriisityöstä väkivaltaa ko-
keneiden maahanmuuttajanaisten parissa. Viime vuonna asiakkuuksia oli 462 naisen verran, ja he olivat lähtöisin 68 eri maasta.
– Yleensä saamme ensikontaktin asiakkaisiin puhelimitse. Auttavaan puhelimeen tuli viime vuonna yhteydenottoja yli kaksi tuhatta.
Yhteydenoton yleisin peruste on parisuhteessa koettu väkivalta: – Yleensä tilanne on edennyt jo pitkälle siinä vaiheessa, kun nainen ottaa yhteyttä. On yhden käden sormilla vuosien aikana laskettavissa, jolloin meihin olisi oltu yhteydessä ennen väkivaltaa tai yksittäisen väkivaltakokemuksen jälkeen.
Keskus tarjoaa kriisitukea. Siellä työskentelee kolme ammatillista kriisityöntekijää, jotka puhuvat yhteensä kymmentä eri kieltä.
– Työntekijöistämme 70 prosenttia on maahanmuuttajanaisia. Se on arvo, josta pidämme kiinni. Monelle asiak-
kaalle he edustavat esimerkkiä siitä, että voi pärjätä. Se voimaannuttaa, Natalie nyökkää. – Työntekijöidemme maahanmuuttajatausta antaa asiakkaalle tunteen, että häntä ja hänen tilannettansa ymmärretään. Työntekijämme ovat monikielisiä, ja se madaltaa kynnystä, kun voi asioida omalla kielellä.
Kriisityöntekijät tarjoavat tukea puhelimitse, paikan päällä ja myös etävastaanotolla. Moni perheellinen äiti arvostaa tätä, kun aika on kortilla. Kriisityöntekijät vetävät myös vertaistukiryhmiä.
– Tavallisesti meillä on kaksi pitkäkestoista ryhmää keväällä ja kaksi syksyllä. Vertaistukiryhmät ovat olleet suosittuja, sillä naiset myös ystävystyvät keskenään – ja nämä ystävyyssuhteet kannattelevat jatkossa.
Turvattua ja tuettua asumista
Monika-Naiset Liitolla on salaisessa osoitteessa toimiva Turvakoti Mona. Tä-
hän vuoteen asti se oli ainoa naiserityinen turvakoti, joka oli tarkoitettu vain naisille.
– Huomasimme, että kriisikeskuksen palvelut eivät yksin riitä. On hurjaa lähettää nainen kotiin, jos tilanne ei ole turvallinen, Natalie huokaa. – 2000-luvun alussa turvakotien tilanne oli huomattavasti heikompi. Niitä oli vähemmän ja lapsettomille naisille paikan saanti oli miltei mahdotonta perheellisten ollessa etusijalla. 2004 perustimme tästä syystä oman turvakodin.
Turvakotijaksot ovat useimmiten lyhyitä, 2–3 viikkoa. Oikea elämä ja oikeat ongelmat astuvat kuvioihin usein vasta tämän jälkeen.
– Siksi tarjoamme palveluja naisille ja lapsille myös turvakotijakson jälkeiselle ajalle. Turvakoti on usein vasta se ensimmäinen askel. Meillä on parikymmentä tukiasuntoa, johon he voivat siirtyä.
Monika-Naiset Liitto ry:n ihmiskaupan vastaisen työn asiantuntija Johanna Snellman ja Kriisikeskus Monikan johtaja Natalie Gerbert. 8
Monika-Naiset aloitti toimintansa 1998 ja vuonna 2004 siitä muodostui
Monika-Naiset Liitto ry, johon nykyään kuuluu 17 maahanmuuttajanaisjärjestöä.
– Näistä tukiasuntoa tarvitsevista naisista noin puolet ovat joutuneet ihmiskaupan uhan alle tai uhriksi.
Tuetun asumisen tiimissä on viisi työntekijää, joista yksi on lasten kanssa tehtävän työn ammattilainen. Hän keskittyy väkivaltaa todistaneiden tai kokeneiden lasten tukemiseen. Päätarkoituksena on auttaa käsittelemään omia kokemuksia ja lisätä lasten turvallisuuden tunnetta. Hän kartoittaa lapsen tilanteen ja tarpeet sekä on tukena viranomaisprosesseissa, jotta lapselle saadaan hänen tarvitsemansa palvelut. Usein äidillä ei välttämättä ole tietoa, miten palvelujärjestelmä toimii. Kriteerinä tukiasumiselle ei ole asunnottomuus tai asunnottomuuden uhka, vaan naisten tarvitsema tuki.
– Moni asiakkaistamme ei ole koskaan asunut yksin. Moni on joutunut avioliittoon hyvin nuorena, jopa alaikäisenä. Heillä ei ole sosiaalisia verkostoja, eikä ole tarpeeksi suomen kielen taitoa. Moni ei ole saanut koskaan tehdä päätöksiä itsenäisesti, sillä turvakotiin on päädytty brutaaleista olosuhteista, jossa mitään ei ole saanut tehdä ilman miehen lupaa ja valvontaa. Väkivaltakokemukset ovat voineet myös kulkea mukana aivan lapsuudesta lähtien. Asumisen yhteydessä päätösten tekemistä ja vastuun ottamista harjoitellaan, sillä haasteet ovat moninaisia: talousasiat, lasten päivä -
kotipaikka, oma työ- tai opiskelupaikka, kielitaito, sekä mahdolliset aviero-, huoltajuuskiista-, oleskelulupa- ja rikosprosessit.
Pakkoavioliitot yleisiä
Nyt annetaan puheenvuoro Monika-Naiset liiton ihmiskaupan vastaisessa työssä sijaisuutta tekevälle asiantuntija Johanna Snellmanille. Hänellä on seitsemän vuoden kokemus naiserityisestä työstä maahan muuttaneiden naisten osallisuuden tukemiseksi.
– Vastaamme täältä käsin koko organisaation ihmiskaupanvastaisesta työstä. Huolehdimme, että organisaation kaikilla yksiköillä ja työntekijöillä on valmiuksia tunnistaa ja ottaa puheeksi ihmiskauppaan liittyviä tilanteita. Kohtaamme ihmiskaupan uhreja ja mahdollisia uhreja kaikissa Monika-Naiset Liiton palveluissa.
Johanna kuvaa, että tehtävään kuuluu konkreettisesti tavata näitä ihmisiä ja ohjata heitä esimerkiksi ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään, keskustella spesifisti ihmiskauppaan liittyvistä asioista ja kertoa, millaisia oikeuksia ja tukimahdollisuuksia asiakkaalla on. Tehtävään kuuluu koota tietoa ja tilastoa, siitä kuinka paljon ja mikä tyyppistä ihmiskauppaa esiintyy.
– Työ on verkostomaista yhdessä työntekijöidemme ja muiden auttavien tahojen, asiantuntijoiden ja viranomaisten kanssa. Usein näihin tilanteisiin liittyy monia rinnakkaisia prosesseja, kuten rikos-, aviero- ja huoltajuusprosesseja. Tehtäväni on pitää paketti kasassa ja langat käsissä.
– Tyypillinen tilanne on, että asiakas on tullut kriisityöntekijän puheille väkivaltakokemuksen vuoksi. Työntekijät taitavasti havainnoivat mahdollisen ihmiskauppatilanteen ja osaavat kysyä tarkentavia kysymyksiä. Asiakkaan suostumuksella voin mennä tilanteeseen mukaan ja tarjota tietoa siitä, miten edetä.
Monet asiakkaat saattavat käydä yhdistyksen monia eri työmuotoja läpi: turvakodin, tukiasumisen, kriisiavun, ihmiskaupan vastaisen työn ja kotouttamistyön. Polut ovat uniikkeja.
– On esimerkiksi tapauksia, joissa naisella on ollut akuutti kiire saada työtä, ja tässä kotouttamiskeskuksemme on avuksi. Siellä on keskusteluissa selvinnyt mahdollinen ihmiskauppatilanne.
Monika-Naiset liiton ihmiskaupan vastaiseen työhön liittyy myös verkostoitumista muiden asiantuntijaorganisaatioiden kanssa. He ovat osa neliapilaverkostoa yhdessä rikosuhripäivystyksen, Pro-tukipisteen ja Pakolaisneuvonnan kanssa.
– Keräämme yhdessä tilastoa, sillä järjestötoimijoina tunnistamme ihmiskaupan uhreja, jotka eivät mene viranomaisprosesseihin ja täten eivät näy poliisin tai auttamisjärjestelmän tilastoissa. Tämä on hyvin piilossa oleva ongelma.
Tiedustelen Johannalta, mikä näyttäytyy heillä yleisimpänä ihmiskaupan muotona. Ne ovat pakkoavioliitot.
– Siitä on paljon viitteitä asiakaskunnassa. Lisäksi esiintyy työperäistä hyväksikäyttöä. Meille on tyypillistä, että tämä sitoutuu lähisuhteisiin: puolisoon, sisaruksiin tai vanhempiin. Prostituutioon pakottamista on esiintynyt jonkun verran. Monesti hyväksikäytön eri muodot kietoutuvat toisiinsa.
Johanna harmittelee, että ihmiskaupan tunnistamisessa on yhteiskunnassamme puutteita.
– Tilastoissa nousee esille palvelut, joissa asiakkaamme ovat käyneet ilman, että heitä on tunnistettu ihmiskaupan uhreiksi. Melkein kaikki ovat käyneet terveydenhuollossa. Siellä ei ole todettu edes lähisuhdeväkivaltaa, sillä ei ymmärretä sitä dynamiikkaa, että puoliso tuo vaimon lääkäriin ja toimii tulkkina. Näin nainen ei pääse itsenäisesti kertomaan, mitä on tapahtunut. Ihmiskaupan
ilmiöiden tunnistamiseksi täytyy edelleen tehdä paljon töitä.
Johanna ja Natalie ovat molemmat sitä mieltä, että ihmiskauppa ei ole myöskään vähenevä ilmiö.
– Verkkovälitteisen hyväksikäytön yleistyminen on huolestuttavaa – varsinkin, kun sen kohdistuu lapsiin ja nuoriin, Johanna huokaa ja Natalie jatkaa vakavana: – Sotilaalliset konfliktit altistavat aina ihmiskaupalle ja hyväksikäytölle. Mitä turvattomammaksi ajat muuttuvat – sitä suurempi on vaara ihmiskaupalle. Tunnistamisen ohella toinen iso haaste on rikosoikeudelliseen vastuun saattaminen. Asioiden pitää mennä tosi pitkälle ennen kuin niistä rangaistaan, ja rikoksen toteen näyttäminen oikeudellisesti on todella vaikeaa. Mitä taitavampi rikollinen, sitä vähemmän hän jättää todistusaineistoa. Erityisesti lähisuhteessa tapahtuva ihmiskauppa on äärimmäisen piilotettua rikollisuutta. Jos katsoo auttamisjärjestelmän tunnistamia uhreja ja sitten oikeuden tuomioiden määriä – se kuilu on aivan valtava.
Kotoutumiskeskuksesta työkaluja tulevaisuuteen
Monika-Naiset liitolla on vielä yksi palvelu, josta on hyvä puhua – Kotoutumiskeskus Monika. Se tarjoaa koulutuksia ja vertaistukea naisille, jotka ovat pääsemässä elämässään eteenpäin. Toiminta alkoi 2008, ja viime vuonna oli ennätysmäärä asiakkaita, noin 700 yli 50 eri maasta.
– Tavoitteena on auttaa naisia saamaan yhteiskunnan syrjästä kiinni. Pääasiana on naisten työllistyminen, joten tarjoamme tukea työ- ja koulutuspaikkojen löytämiseen. Kielen oppiminen ja digitaidot ovat toiminnan toinen kärki, Natalie Gerbert kertoo.
Palkattuja henkilöitä kotoutumiskeskuksessa on neljä. Ryhmiä on lukuisia, joten pääasiallisesti toimintaa pyöritetään vapaaehtoisvoimin.
–Tästä esimerkkinä Akateemisten naisten Luetaan yhdessä -verkoston suomen kielen kurssit, jotka ovat niin suosittuja, että tekee tiukkaa mahduttaa kaikkia pieneen luokkahuoneeseen, Natalie toteaa hymyillen.
Työnhaussa otetaan myös huomioon naisten haavoittuva tilanne, Johanna Snellman kertoo: – Huolehdimme, ettei naisia ei ohjata mihin tahansa työhön. Kun tilanne on epätoivoinen, se aina altistaa mahdolliselle hyväksikäytölle. Puhumme naisille työntekijöiden oikeuksista.
ihmiskohtaloiden edessä, mutta sitä palaa siihen, että jos pystyy vaikuttamaan yhden ihmisen elämään – niin se on sen ihmisen koko maailma. Voimme luoda monelle turvallisuudentunnetta ja toivoa.
– Kotoutumiskeskus on vain naisille tarkoitettu paikka, ja se on monelle tärkeää. Se voi olla se ainoa mahdollisuus päästä pois kotoa. Se on surullista, mutta se antaa mahdollisuuden ensimmäisen askeleen ottamiseen ja antaa meille mahdollisuuden vahvistaa naista siihen, että hän voi esimerkiksi alkaa työstää kanssamme parisuhteessa tapahtuvaa väkivaltatilannetta, Natalie muistuttaa toiminnan naiserityisyyden voimasta.
Vaikuttamista ja vaikuttavuutta
Vaikuttamistyö kuuluu myös MonikaNaiset Liitto ry:n tavoitteisiin ja toimiin. – Meillä on alusta asti ollut tavoite vaikuttaa rakenteisiin. Tätä ovat olleet esimerkiksi maahanmuuttajanaisten kouluttautuminen ja työllistäminen. Se avaa elämään uusia ovia. Toinen tärkeä aihe on ollut pakkoavioliittojen kriminalisointi, ja tämän vuoden alusta tähän tuli lakimuutos. Myös sen eteen olemme tehneet töitä, ettei prostituutiota voisi käyttää maasta poiston syynä. Sillä miltei poikkeuksetta kyseessä on ihmiskauppatilanne, jossa naisella ei ole ollut mahdollisuutta kieltäytyä, Natalie kuvaa yhdistyksen vaikuttamistyötä ja Johanna nostaa esiin vielä yhden tärkeän pointin: – Jos laillisia maahantulon keinoja
jatkuvasti kiristetään, se altistaa ihmisiä hyvin haavoittuvaisiin tilanteisiin ja luo mahdollisuuksia hyväksikäytölle. Nämä ovat rakenteellisia haasteita.
Työ on myös tekijöilleen vaikuttavaa. – Tuntuu äärettömän hyvältä, että on saanut olla mukana luomassa tyhjästä organisaatiota, joka työllistää nyt viisikymmentä ammattitaitoista naista, jotka pystyvät käyttämään potentiaaliaan parhaalla mahdollisella tavalla. Ja kun asiakkaidemme elämässä tapahtuu onnistumisen hetkiä, niin tuntuuhan se todella hyvältä. Esimerkiksi kun alaikäisenä ihmiskaupan uhriksi joutunut ilmoittaa valmistuvansa kandiksi yliopistolta... niin on se upeaa. Tämä työ ei ole helppoa, mutta nämä onnistumiset kannattelevat, Natalie tiivistää ja Johanna päättää: – Itse kun en jaa maahanmuuttajataustaisuutta, niin tämä on avannut valtavasti omaa ymmärrystäni yhteiskunnasta ja sen rakenteista. Välillä tuntee voimattomuutta ihmiskohtaloiden edessä, mutta sitä palaa siihen, että jos pystyy vaikuttamaan yhden ihmisen elämään – niin se on sen ihmisen koko maailma. Voimme luoda monelle turvallisuuden tunnetta ja toivoa.
Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen
Työ on tekijöilleen vaikuttavaa. Johanna kiteyttää asian: – Välillä tuntee voimattomuutta
SUNNUNTAINA 28. SYYSKUUTA 2025
2025 KANSAINVÄLINEN RUKOUSPÄIVÄ
NYKYAJAN ORJUUDEN JA IHMISKAUPAN UHRIEN PUOLESTA
”Siellä hänelle ilmestyi
Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta.
Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä.”
2. MOOSEKSEN KIRJA 3:2
VALOA ELÄMÄÄN
ajaTuksia elämäsTä ja uskosTa
Tulen ääressä
Pimenevät illat saavat minut aina kaipaamaan nuotiota tai takkaa. Lapsuudesta asti olen saanut harjoitella tulen tekoa kesämökillä, jossa se oli päivittäinen toimenpide. Liityttyäni partioon pääsin jatkamaan nuotioiden parissa. Liekö mitään hienompaa, kun istua pimenevässä illassa kavereiden kanssa nuotion ympärillä ja laulaa. Tulen loimu värjää kasvot punertaviksi, ja savu leijailee kohti taivasta. Nuotio kokoaa yhteen, valaisee ja lämmittää.
Rakastan katsella tulen liekkejä. Tuli ei ole koskaan paikallaan, vaan se elää. Se kuluttaa puuta, ja jollei sitä ruoki, se kuihtuu pois. Jos taas puita laittaa liikaa, on tuli vaarassa levitä. Kumpikaan ääripää ei ole hyväksi. Monesti tuntuu, että jos tulelle kääntää selkänsä, jäljellä on kohta vain hiipunut hiillos.
Toisaalta jos haluaa päästä grillaamaan makkaraa, hiillosta pitääkin jaksaa odottaa. Puut pitää saada palamaan tasaisesti. Monet makkarat on käristetty mustiksi jo liekeissä ennen kuin oikeanlainen hiillos on syntynyt. On kiehtovaa, kuinka näyttää siltä, että kekäleet ovat jo
sammuneet – mutta kun ne siirtää lähemmäs toisiaan, yhtäkkiä ne alkavat taas hehkua. Yksin ne eivät jaksa palaa, mutta riittävän lähellä toisiaan ne saavat naapurinsakin hehkumaan. Voisin katsella sitä tuntikausia.
Raamatusta löytyy monesta kohdasta kuvauksia tulesta. Se puhdistaa ja polttaa pois kuonan. Se valaisee synkän yön ja erottuu pimeän keskellä. Ilmestyskirjassa Laodikean seurakuntaa moititaan siitä, että se ei ole kylmä eikä kuuma, vaan haalea. Kuin kekäleet, jotka ovat joutuneet liian kauas toisistaan, eivätkä siksi jaksa hehkua. Aivan kuin nuotion hiilloksessa, tarvitsemme toisiamme. Kukaan meistä ei jaksa yksin hehkua loputtomiin, mutta yhdessä tuemme toinen toistamme. Kun hiillos syttyy punaiseen hehkuun, se valaisee ja kutsuu luokseen.
Uudessa testamentissa, 1. Johanneksen kirjeessä puhutaan rakkaudesta. Jos luet tämän hartaustekstin alkuosan uudelleen, ja korvaat tulen rakkaudella, saat jonkinlaisen kuvan Jumalan työstä meidän ihmisten keskuudessa. ”Siinä on
rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä.” (1. Joh. 4:10-12).
Nuotion kekäleet hehkuvat, kun ne ovat lähellä toisiaan ja niitä on monta. Jumalan rakkaus tulee näkyviin ja saavuttaa päämääränsä, kun me rakastamme toisiamme ja pysymme lähellä Jumalaa. Pimeää ei ole vain syysiltoina, vaan moni ihminenkin vaeltaa yksin pimeässä. Yhdessä voimme kutsua heidätkin mukaan nuotion lämpöön – kutsua heidät näkemään ja kokemaan Jumalan rakkautta. Hehkukaamme yhdessä Jumalan rakkauden lämpöä ja valoa!
Kati Kivestö majuri
Kuva: Gerhard Bögner
pelasTusarmeijan kummilapsityö ilo lasTen tulevaisuudesTa
Pelastusarmeijan kummilapsityön kautta suomalaiset kummit voivat auttaa kahdeksan maan kummilapsia. Yksittäisten kummilasten sijaan autamme kummikohteidemme lapsia tasapuolisesti – näin voimme auttaa laajempaa yhteisöä. Tässä artikkelissa Pelastusarmeijan kummilapsityöstä vastaava Heidi Vuorenoja avaa, mitä tämä antoisa tehtävä sisältää.
Pelastusarmeijan kummilapsityötä on tehty Suomessa jo vuodesta 1969. Tällä hetkellä suomalaiset kummit voivat auttaa kahdeksan maan kummilapsia. Kohdemaat ovat Brasilia, Bolivia, Paraguay, Pakistan, Indonesia, Kongo, Tansania ja Mosambik. Pelastusarmeijan kummikohteina on esikouluja, koulukeskuksia, turvakoteja, sosiaalikeskuksia ja lastenkoteja. Yksittäisten kummilasten sijaan autamme kummikohteidemme lapsia tasapuolisesti – näin lapset eivät joudu eriarvoiseen asemaan ja voimme auttaa laajempaa yhteisöä.
Pelastusarmeijan kansainvälisyys antaa hyvät yhteydet avustuskohteisiin ja paikallisiin pelastusarmeijalaisiin yhteyshenkilöihin. Heidän tehtävänään on myös välittää Suomeen tietoja lapsista ja heidän tarpeistaan kohdemaassa. Kummilapsityön vastuuhenkilö Heidi Vuorenoja koostaa näistä kirjeen kummeille.
– Näin kummimme saavat kuulumisia eri maista ja kohteista. Kirjeen saa halutessaan joko sähköpostitse tai paperikirjeenä. Kirjeistä selviää, mitä kaikkea hyvää lahjoitusvaroilla on saatu aikaiseksi, Heidi kertoo hymyillen.
Pelastusarmeijan kummilapsityön tarkoituksena on tarjota kohdemaiden lapsille mahdollisuus koulunkäyntiin ja sen
myötä parempi alku elämään. Lapsi saa lisäksi ohjausta kehitykseensä ja kasvuunsa.
– Kummitoiminnalla pystymme vaikuttamaan lasten hyvinvointiin. Erityisen hienoa on nähdä, kun lapset ja nuoret oppivat taitoja, jotka auttavat heitä työllistymään aikuistuessaan. Sillä on iso merkitys heidän tulevaisuudelleen. Heidi kertoo, että lasten ja nuorten tarinat koskettavat: – Kuten erään pakistanilaisen nuoren naisen elämäntarina, miten hän oli tullut hyvin köyhistä oloista ja kummien tuen avulla hän pystyy nyt tavoittelemaan unelmaansa lääkärin työstä. Näin hän pystyisi auttamaan toisia apua tarvitsevia ihmisiä.
Lähimmäisenrakkautta
Pelastusarmeijan kummilapsityö pyrkii tukemaan lapsen kokonaisvaltaista kehitystä, johon kuuluvat fyysinen, hengellinen, emotionaalinen, taloudellinen, älyllinen, kulttuurinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Kummilapsityö toteuttaa Jumalan rakkautta käytännössä: jokaiselle lapselle osoitetaan rakkautta ja arvostusta, heille annetaan mahdollisuus saavuttaa täysi potentiaalinsa sekä pyrimme vaikuttamaan myönteisesti perheisiin ja yhteisöihin.
– Kaikki toimintamme perustuu kristillisiin arvoihin ja lähimmäisenrakkauteen, Heidi täsmentää.
Kummilapsityö koordinoidaan kansainvälisen Pelastusarmeijan kautta. Kansainvälisyyden ansiosta toiminnalla on hyvät yhteydet avustuskohteisiin ja paikallisiin pelastusarmeijalaisiin.
– Se synnyttää varmuuden siitä, että apu menee aidosti perille. Työmme on läpinäkyvää ja tarkoin valvottua. Koska toimimme itse kohdemaissa, pystymme varmistumaan siitä, että apu ohjautuu oikealla tavalla. Paikallisilla on tieto siitä, mitkä ovat akuuteimmat tarpeet.
Työtä ohjaavat seuraavat periaatteet: lastensuojelu, läpinäkyvyys ja vastuullisuus, tasa-arvo ja syrjimättömyys, kokonaisvaltainen huolenpito, kansallisten ja kansainvälisten suositusten noudattaminen sekä kestävyys. Toiminnassa pyritään myös varmistamaan, etteivät kummeilta tulevat lahjoitukset ole kohteiden ainoa rahoituskanava. Tavoitteena on etsiä erilaisia rahoituskeinoja, joilla voi ehkäistä keskusten riippuvuutta kummien lahjoituksista ja jotta keskukset pystyisivät tarjoamaan lapsille jatkuvaa huolenpitoa myös tulevaisuudessa.
Pelastusarmeijan kummilapsityö pyrkii tukemaan lapsen kokonaisvaltaista kehitystä, johon kuuluu fyysinen, hengellinen, emotionaalinen, taloudellinen, älyllinen, kulttuurinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Kummilapsityö toteuttaa Jumalan rakkautta käytännössä.
Avuntarve on suuri
Heidi Vuorenoja on toiminut kummityön vastuuhenkilönä vasta parisen vuotta. Parasta tehtävässä ovat olleet positiiviset uutiset kohdemaista.
– On ihana lukea kohdemaiden kuulumisia. Kuulla ja nähdä, mitä kaikkea hyvää kummilahjoituksilla on tehty. Kuvista puolestaan välittyy lasten ilo.
Tiedustelen Heidiltä, onko hänellä toiveita tai suunnitelmia vierailla jossain kummikohteessamme: – Olen opiskellut espanjaa ja olen myös tutustunut Boliviassa työskentelevään kummityöntekijään Siw Bromaniin (jonka haastattelun löydät seuraavalta aukeamalta).
Tästä syystä olisi ihana vierailla Bolivian kohteissa, hän toteaa iloisena. Lopuksi haluan tietää, miten kova tarve uusille kummeille on.
– Tarve on suuri, sillä kohdemaamme ovat hyvin köyhiä ja tilanne maailmalla ei ole helpottumassa. Kummiksi tuleminen antaa paljon – auttamisen ilo on suuri, kun tietää, miten monen lapsen elämä ja tulevaisuus on parempi, kun he saavat mahdollisuuden oppia taitoja, joilla he pystyvät elättämään itsensä ja perheensä tulevaisuudessa.
Toni Kaarttinen
Kuva: Pelastusarmeijan kummitoiminta
Anna maailman lapsille valoisa tulevaisuus
Ryhdy kummiksi: pelastusarmeija.fi/kummiksi Kummikohdekohtainen vuosimaksu on 180 € tai 15 € kuukaudessa.
siw Broman: Bolivian lapseT sydämenasiana
Siw Broman on tehnyt elämäntyönsä kummilapsien parissa. Hän muutti nuorena naisena Boliviaan ja on työskennellyt siellä Pelastusarmeijan kummitoiminnassa yli kolmenkymmenen vuoden ajan.
Hänen elinikäinen unelmansa omasta lastenkodista toteutui vuonna 2006, kun lastenkoti Corazón Grande
Casa Baste Fanebust avasi ovensa Cochabamban kaupungin lähellä sijaitsevassa Tiquipayan kylässä.
Siellä haavoittuvaisessa asemassa olevat tytöt saivat uuden turvallisen kasvuympäristön.
Du kan läsa den här artikeln på svenska på vår hemsidan.
Lapset ovat aina olleet 62-vuotiaan loviisalaisen Siw Broman in sydämellä. Hän tiesi jo nuorena haluavansa työskennellä lasten parissa.
– Opiskelin ensin lastenhoitajaksi ja sitten ajattelin, että sosiaalipedagogiikan opiskelu sopisi minulle.
Siw työskenteli viisi vuotta Helsingin Oulunkylässä Oppilaskoti Toivolassa. Siellä asui lapsia ja nuoria, joilla oli vaikeita ongelmia. – Työ oli vaativaa, mutta olimme hyvä työporukka, hän muistelee.
17-vuotiaana Siw koki henkilökohtaisen kohtaamisen Jeesuksen kanssa.
– Tunsin sisälläni, että Jumala rakastaa minua ja hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen. Kävin Pelastusarmeijan Helsingin Temppelin tilaisuuksissa, ja eräässä kokouksessa tunsin, miten Jumala haluaa käyttää minua Pelastusarmeijassa. Olin 18-vuotias, kun minusta tuli pelastussotilas.
Bolivia kutsui
– Tulin Boliviaan, koska halusin auttaa täällä lapsia, Siw tiivistää syyn isolle elämänmuutokselle, kun hän vuonna 1994
muutti toiselle puolelle maapalloa. – Olin aiemmin ollut vuoden Paraguayssa. Nyt olin toisella virkavapaalla työstäni Oppilaskoti Toivolasta. Boliviassa vietetyn vuoden jälkeen päätin, että haluan jäädä tänne pidemmäksi aikaa.
Ensimmäisenä vuonna Siw työskenteli vapaaehtoistyössä Pelastusarmeijan tyttö- ja poikakodissa. Noista ajoista on hyviä muistoja: – Olen edelleen yhteydessä joihinkin niistä lapsista. Nyt he ovat jo aikuisia, ja monilla on oma perhe.
Vuoden lopulla paikallisen Pelastusarmeijan johtaja pyysi Siwiä töihin kummilapsityön toimistoon, koska heillä ei ollut siellä työntekijää. Siw aloitti työt toimistolla Cochabambassa ja on edelleen samoissa tehtävissä.
Tiedustelen häneltä, mitä hänen työnsä pitää sisällään.
– Käännän pääasiassa kummikirjeitä norjasta espanjaksi ja espanjasta ruotsiksi. Norjassa on kummijärjestö, joka tukee monia päiväkeskuksia Boliviassa. He lähettävät myös hankesuunnitelmia, ja minä käännän ja lähetän niitä eteenpäin. Käyn päiväkeskuksissa eri puolilla
Boliviaa. Joskus kummit tulevat vierailulle, ja otan heidät vastaan. Meillä on ollut myös vapaaehtoisia Pelastusarmeijan keskuksissa ja lastenkodissa, ja tuolloin olen toiminut heidän koordinaattorinaan.
Runsasta kummitoimintaa
Pelastusarmeijalla on Boliviassa viisi kummikohdetta. Huyara Khassan -keskus sijaitsee Cochabambassa. Keskuksessa käy kuukausittain 60 lasta, joista nuorimmat ovat esikoululaisia ja vanhimmat käyvät yläkoulua. Keskus tukee lasten koulunkäyntiä muun muassa avustamalla lapsia kotiläksyjen teossa koulun jälkeen. El Vergelin keskus sijaitsee Chimoren kaupungissa. Keskuksessa käy 20 lasta, joiden vanhemmat joutuvat tekemään pitkää päivää elättääkseen perheensä. Lapset saavat keskuksessa terveellistä ruokaa, alkeisopetusta ja apua kotiläksyjen tekoon. Villa Fátima -keskus sijaitsee asuinalueella, jossa perheillä on taloudellisia haasteita, ja keskuksessa käyvät lapset tulevat usein hyvin haastavissa tilanteissa elävistä perheistä. Keskuksessa tarjotaan peruskoulutukea yhteisön lapsille ja pyritään
Siw Broman (keskellä) on tehnyt elämäntyönsä Boliviassa. Hän on työskennyt siellä jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan Pelastusarmeijan kummilapsityön parissa. Lisäksi hän johtaa omaa lastenkotia Corazón Grande Casa Baste Fanebustia Cochabamban kaupungin lähellä sijaitsevassa Tiquipayan kylässä.
varmistamaan, että he voivat edetä koulutuksessaan kotona kohtaamistaan vaikeuksista huolimatta. Näiden lisäksi on vielä Pockonas Sucre -keskus Sucresissa ja Wasinchejin lastenkoti Potosíssa. Keskuksissa käyvien lasten perheille jaetaan ruoka-avustusta ja vaatteita, ja perheitä avustetaan lasten koulutarvikkeiden hankinnassa ja terveydenhoidon kustannuksissa. Keskukset järjestävät lapsille retkiä, leirejä, leikkejä ja Raamatun opetusta.
Siw näkee Pelastusarmeijan vahvuuden siinä, että se on sekä sosiaalinen että hengellinen toimija.
– Pelastusarmeijan toiminnalla on myönteinen vaikutus yhteisöön, sillä se auttaa monia haavoittuvassa asemassa olevia perheitä. Pikkuhiljaa monen elämä paranee niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin hengellisestikin.
Siw painottaakin kummitoiminnan tärkeyttä.
– Maan vaikean taloudellisen tilanteen takia on monia haasteita. Olemme vaikeassa talouskriisissä ja kaikki on kallistunut. Keskuksiemme resurssit ovat riittämättömät, ja varat riittävät usein vain perusruokatuotteisiin keskusten varusteiden ja koulumateriaalien jäädessä vähemmälle huomiolle. Kummit ovat Bolivian lapsille tärkeitä, sillä heidän ansiostaan voimme auttaa lapsia saamaan kokonaisvaltaista koulutusta
Vas. ylh. ja oik. Pockonas on Pelastusarmeijan koulukeskus Sucressa. Siellä käy noin kolmekymmentä lasta tekemässä läksyjä ja syömässä lounaan. Vasemman puoleisessa kuvassa juhlitaan bolivialaista Lasten päivää. Vas. kesk. Lasten päivän ateriointia El Vergel -keskuksessa Chaparessa. Keskus sijaitsee viidakossa. Vas. alh. Villa Fatima -keskus sijaitsee asuinalueella, jossa on paljon taloudellisia haasteita. Kaikkia edellä mainittujen keskusten toimintaa tuetaan Pelastusarmeijan kummitoiminnan avulla.
ja vaikuttaa myönteisesti heidän tulevaisuuteensa.
Suurella sydämellä
Jo nuorena Siw unelmoi omasta lastenkodista. Hänen työskennellessään Boliviassa tämä näky kirkastui.
– Haaveet muuttuivat suunnitelmiksi, koska näin tälle tarvetta ja halusin pystyä vaikuttamaan enemmän. Se oli kaikkea muuta kuin helppoa, mutta lopputulos oli hyvä, kiitos Jumalan!
Huhtikuussa 2006 Corazón Grande
Casa Baste Fanebust avasi ovensa 12 tytölle. Vuonna 2010 valmistui lisärakennus Casa Finlandia. Lastenkodissa on nyt paikkoja 20 tytölle. Koti on saanut nimensä norjalaisen Baste Fanebust in
mukaan. Hän oli Siwin yhteistyökumppani, joka auttoi lastenkodin perustamisessa. Corazón Grande puolestaan tarkoittaa suurta sydäntä, mikä onkin hyvin sopivaa, sillä työtä tehdään suurella sydämellä.
Lastenkoti sijaitsee kauniilla seudulla Cochabamban kaupungin ulkopuolella Tiquipayan kylässä korkeitten vuorten syleilyssä. Iso, vehreä tontti tarjoaa mahdollisuuden ulkoleikkeihin ja pienimuotoiseen viljelyyn. Pihapiirissä on myös konttorirakennus, Siwin talo ja asunto vapaaehtoistyöntekijöille. Lastenkodin tytöille Siw on tärkeä, läsnä oleva aikuinen.
– Olemme auttaneet kaikkiaan 64 tyttöä. Useimpia heistä on käytetty seksuaalisesti hyväksi, mikä on todella su-
rullista, Siw huokaa. – Meillä on ollut onnistumisia ja takaiskuja. Mutta Jumala on ollut uskollinen, hän on ollut kanssamme joka päivä ja auttanut meitä, hän toteaa kiitollisena.
Tytöt tulevat lastenkotiin Cochabamban sosiaalitoimen kautta. He asuvat pääsääntöisesti kodissa, kunnes täyttävät 18 vuotta. Toisinaan joku tyttö sijoitetaan uudelleen, jotta hän voi asua sukulaisen kanssa tai samassa lastenkodissa sisaruksensa kanssa. Kun tytöt ovat täyttäneet 18 vuotta ja ovat käyneet koulunsa loppuun, he muuttavat pois. Monet pitävät yhteyttä Corazón Grandeen ja myös vierailevat lastenkodissa.
Tyttöjen tukena Corazón Grandessa on palkattuna johtaja, sosiaalityöntekijä,
Siw Bromanin elinikäinen unelma omasta lastenkodista toteutui vuonna 2006, kun lastenkoti Corazón Grande Casa Baste Fanebust avasi ovensa. Tänä vuonna lastenkoti täytti 19 vuotta. Alla vasemmalla lastenkodin henkilökuntaa. Juhlapäivää vietettiin kakun kera, joka oli saatu tunnetulta leipomolta Cochabambassa. Pari viikkoa myöhemmin lapset juhlistivat vappua tuoreilla munkeilla!
psykologi, kolme hoitajaa ja kirjanpitäjä. Sosiaalityöntekijä ja psykologi ovat tärkeitä. Sosiaalityöntekijä vastaa yhteydenpidosta perheisiin, ja psykologi tekee työtä tyttöjen kanssa ja raportoi säännöllisesti lastensuojelulle. Välillä lastenkodilla on ollut myös vapaaehtoisia: – He ovat osallistuneet lastenkodin päivittäisiin tehtäviin.
Lastenkodin tytöt käyvät Tiquipayan kunnallista koulua. Kaikki käyvät koulua 12 vuotta. Koulu on ilmainen, mutta koulupuku, koulumatkat ja kaikki materiaalit maksavat. Corazón Grandessa ty-
töt oppivat auttamaan kodin askareissa. He tekevät ruokaa, leipovat leipää, auttavat puutarhassa, pesevät vaatteensa ja oppivat ompelemaan. Tyttöjä yritetään valmistella monin tavoin tulevaa elämää varten.
Tiedustelen lopuksi, mitä työ kummitoiminnan ja lastenkodin parissa antaa Siwille henkilökohtaisella tasolla. – Nautin työstäni. Tuntuu mielekkäältä auttaa, olla avun kanavana. Saan tutustua lapsiin ja vapaaehtoisiin. Luotan Jumalaan ja tulevaisuuteni on Hänen käsissään. Jeesus antaa minulle rauhaa, iloa ja voimaa.
Lopputerveisiksi hän haluaa jakaa erään sanonnan, joka kiteyttää kummityön hienosti: – Kukaan ei voi auttaa kaikkia, mutta jokainen voi auttaa jotakuta.
Toni Kaarttinen
Lähde: corazongrande.org
Kuvat: Siw Bromanin kuva-albumi
Tule Pelastusarmeijan kummiksi
– auta lapsia Boliviassa ja muualla maailmassa: pelastusarmeija.fi/kummiksi
krigsropeT
Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa.
På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.
priseT på en människa
Tämä kirjoitus julkaistaan suomeksi kotisivuillamme syyskuun aikana.
Jag satt på Roslagsbanan på väg till jobbet en tidig morgon. Jag brukar låta bli mobilen och göra det som man så sällan nuförtiden gör: jag stirrar bara ut genom fönstret och låter blicken följa färden. Utsikten är densamma varje morgon förstås men det är alltid nya detaljer som dyker upp. Det är ganska vilsamt i en stressig värld att låta sig ”bara vara” en liten stund. Bakom mig satt några kvinnor troligen i min egen ålder och samtalet var ganska högljutt. Jag rycktes in i samtalet vare sig jag ville eller inte. Det pratades om städning och resor, kläder och jobb och till slut handlade det om en fest som alla var bjudna till. Det som fastnade hos mig var orden ”men det är ju inte värt det”. Det hela verkade handla om att någon i sällskapet tyckte att varför skulle man anstränga sig att gå på festen då man aldrig fick något tillbaka från personen. Det var liksom inte lönsamt att gå dit. Det fanns en annan tillställning som personen hellre ville gå på då inbjudaren i det fallet gav mer tillbaka.
Jag tycker att jag hör oftare idag ”vad ger det mig” och på något vis har det blivit ett sätt att värdera situationer och människor. När jag funderade över detta så insåg jag att jag har förlorat några vänner just för att jag inte längre är till någon nytta för dem. Förlusten kanske inte är så betydande men det är ändå märkligt hur vi idag tänker och agerar.
Det verkar vara lätt att sätta en prislapp på en människa. Rent kemiskt kostar en människa ca 1 euro. Det finns tabeller
Foto: Roy Buri
där man kan mata in ålder, kön, utbildning m.m. för att få ett värde räknat till pengar. Politiker diskuterar ständigt till vilket pris vi ska hjälpa våra medborgare. Eller ska vi välkomna flyktingar i vårt land och hur många i så fall och med vilka villkor. Hur länge är en äldre människa värd att hjälpa? Ska vi bistå även om vi inte får något som helst tillbaka?
Eller om vi talar om människohandeln där man helt enkelt säljer och köper människor, barn, till nästan vilka ändamål som helst. För köparen tycker sig ha rätt att köpa, eller tycker sig ha ett större värde, än den man köper. Där är inte prislappen räknat i pengar särskilt hög. Men priset som betalas är oerhört stort. Det som gör det hela obehagligt hos mig är att detta inte är något som pågår långt borta utan det är alldeles nära och i vanliga vardagen. Den där blusen var ju så otroligt billig. Visst var den det, för någon annan betalade säkert priset.
Jag läser i Bibeln om en människa så här: ”När jag ser din himmel, som dina fingrar format, månen och stjärnorna
som du fäste där, vad är då en människa att du tänker på henne, en dödlig att du tar dig an honom?” (Psalm 8). Människan är en väldigt liten del av universum. Men mitt värde hör ihop med min existens, inte med vad jag arbetar med eller med min personlighet. Bibeln talar tydligt om människans värde och att vi är skapade till Guds avbild. Vi är värdefulla, älskade och önskade. Det räcker att existera för att få ta del av detta.
Att veta värdet på en människa är en helt annan sak än att veta priset på en människa. Man kan naturligtvis fråga sig vad det spelar för roll vad just jag gör när hela världen ur kurs. Men jag tänker på orden som Stig Dagerman skrev i sin dikt: ”Jorden kan du inte göra om. Stilla din häftiga själ! Endast en sak kan du göra: en annan människa väl.” Den uppmaningen vill jag ta till mig, att göra en annan människa väl. För det är värt det.
Mia-Lisa Dahlqvist major enhetschef personalenheten
minä & pelasTusarmeija
Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki
osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä.
Tässä kuussa niihin vastaa:
sirkku kurkela
sairaanhoitaja
Hoivakoti Iltala
Milloin aloitit Iltalassa?
– Hiukan yli kolme vuotta sitten.
Mikä on työssäsi mielenkiintoisinta? – Erilaiset ihmiset.
Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona? – Rumpaliksi.
Mikä on lempiruokasi?
– Lohikeitto tai butter chicken.
Rakkain harrastuksesi? – Lukeminen ja uiminen.
Millaiset asiat inspiroivat sinua? – Hyvät uutiset ja tapahtumat.
Kuka on sankarisi?
– ”Me ollaan sankareita kaikki...” J. Karjalaisen laulun sanoin.
Saat yhden supervoiman.
Mikä se olisi – ja miksi? – Supervoima, jolla saisi sodat loppumaan.
Mikä kirja on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen?
– En osaa nimetä yhtä, mutta luen mielelläni elämäkertoja.
Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on? – ”Olen suomalainen” Kari Tapion laulamana.
Voisit matkustaa minne vain. Mihin matkustaisit? – Australiaan.
Mitä pelkäät?
– Huolenaiheeni liittyvät yleensä omiin lapsiini.
Mikä lohduttaa sinua, kun olet surullinen?
– Jos voin jutella jonkun kanssa. Myös kaunis musiikki, hyvä kappale, voi olla sellainen, joka auttaa.
Usko, toivo, rakkaus – mitä lisäisit neljänneksi? – Rauha.
Mitä teet, kun muut eivät ole näkemässä?
– Laiskottelen, herkuttelen lakuilla ja salmiakilla.
Hullunkurisin kommellus, jonka kehtaat myöntää?
– Istun autossa ja pitkään mietin, mihin olen mahtanut jättää auton avaimet... kunnes tajuan, että mitenhän tulin sisään, ja avaimet olivat auton ovessa.
Mikä on paras neuvo, joka sinulle on koskaan annettu?
– ”Älä anna auringon laskea vihasi ylle”, Efesolaiskirje 4:26.
Mikä on ollut elämäsi paras hetki? – Kun ymmärsin, että Jeesus on sovittanut minunkin syntini ja sain ottaa tämän pelastuksen henkilökohtaisesti vastaan.
Kerro jotain mielenkiintoista, mitä muut eivät ehkä tiedä sinusta: – Olen nuorena työskennellyt Thaimaassa päiväkodissa.
Uusi päärakennus on toteutettu moduulirakenteena.
Lasten lomakodin johtaja Taru Tulonen ja territorion johtaja, everstiluutnantti Saga Lippo pitivät juhlapuheet.
lasTen lomakodin uusi päärakennus
vihitTiin käyTtöön
Lasten lomakodilla oli 3. kesäkuuta juhlan aika, kun uusi päärakennus vihittiin käyttöön – juuri sopivasti ennen seuraavalla viikolla alkaneita kesäleirejä.
Lasten lomakodilla Nummelassa on eletty uuden edessä kevään aikana. Tontille on noussut päärakennus, jossa on modernit majoitus- ja ryhmätoimintatilat. Uusi rakennus valmistettiin moduulirakentamisena, ja sen toteutti Adapteo Finland. Pelastusarmeija vuokraa lomakodin uudet tilat kymmenen vuoden sopimuksella. Vuokramalli tuo ennustettavuutta tiloista aiheutuviin kuluihin, sillä Adapteo vastaa rakennusten huolloista ja korjauksista koko sopimuskauden ajan. Kymmenen vuoden jälkeen Pelastusarmeijalla on mahdollisuus lunastaa rakennus omaksi ennakkoon sovitulla loppuhinnalla. Tänä vuonna rakennus on harmaassa perusvärissä, mutta ensi kesäksi talo saa punaisen maalipinnan, jolloin se istuu Lomakodin vanhempaan rakennuskantaan.
Lomakodin ruokasaliin oli kokoontunut iloinen ryhmä kutsuvieraita. Juhlan aloittivat territorion johtaja, everstiluutnantti Esa Nenonen ja majuri Metti Saajoranta, jotka johdattivat vieraat ”Soi kunniaksi Luojan”-yhteislauluun. Loma-
kodin johtaja Taru Tulonen toivotti kaikki tervetulleiksi. Puheessaan hän painotti, ettemme juhli vain uusia seiniä, vaan lapsia ja lapsuutta: ”Suomessa on tuhansia lapsia, joille kesä on yksinäistä aikaa. Kaikilla ei ole samoja lähtökohtia. Siksi leirien järjestäminen on äärettömän tärkeää. Lomakoti ei ole vain leirikeskus, vaan paikka, jossa syntyy koko elämän kestäviä muistoja. Kiitos kaikille, jotka tahoillanne mahdollistitte tämän lahjoituksin, rukouksin ja käytännön toimin.”
Leiriohjaajat esittivät viime vuoden leirilaulun, minkä jälkeen territorion komentaja, everstiluutnantti Saga Lippo puhui tilaisuudessa. Hän muistutti Lomakodin pitkästä, ansiokkaasta historiasta: ”Rakennukset palvelevat tehtävää, mutta oikea työ on kohtaamisissa. Se on toteutunut yli 110 vuoden aikana tuhansien ja tuhansien lasten, ja myös Lomakodilla työskentelevien nuorten parissa.”
Kutsuvieraiden joukossa oli myös kaksi Lomakodin aiempaa johtajaa, majurit Raili Nurminen ja Ritva Tanskanen. Raili rukoili lomakodin puolesta: ”Anna
tämän olla siunausten paikka niin lapsille kuin ohjaajillekin. Herra, sinä vaikutat siihen kylvöön, jota täällä kylvetään.” Juhla päätettiin perinteisesti Suvivirrellä, ja kahvien jälkeen vieraat saivat tutustua uuteen rakennukseen. Jos haluat perehtyä tarkemmin Lasten lomakodilla tapahtuneisiin uudistuksiin, lue artikkelimme: pelastusarmeija.fi/uutisia/ uutiset/lasten-lomakoti-uudistuu
Toni Kaarttinen
Kuvat: Toni Kaarttinen & Kati Kivestö
Lisätietoa
Lasten lomakodin kesäleireistä, appari- ja vapaaehtoistoiminnasta sekä mahdollisuus lahjoittaa lapselle loma: pelastusarmeija.fi/lomakoti
pelasTusarmeijan osastot suomessa
1 Helsingfors Templet Nylandsgatan 40
1 Helsingin osasto Castréninkatu 24–26
2 Hämeenlinnan osasto Kasarmikatu 18
3 Jyväskylän osasto Ilmarisenkatu 2
4 Kotkan osasto Puutarhakatu 10
5 Kouvolan osasto Hovioikeudenkatu 12
6 Kuopion osasto Kauppakatu 55-57
7 Lahden osasto Lahdenkatu 15
8 Lohjan osasto Laurinkatu 51 A 2
9 Oulun osasto Torikatu 3
10 Porin osasto Vähälinnankatu 8
11 Porvoon osasto / Borgå kår Rauhankatu 39
12 Rauman osasto Savilankatu 9 B
13 Salon osasto Rummunlyöjänkatu 13
14 Tampereen osasto Satakunnankatu 27
15 Turun osasto Hämeenkatu 20
16 Vaasan osasto / Vasa kår Kauppapuistikko 20
Katso osastojen ohjelmat ja tarkemmat yhteystiedot kotisivultamme: pelastusarmeija.fi/loyda-meidat
armeijassa tapahTuu
Radio & TV Virallinen tiedonanto muistathan
ekologisen vaihtoehdon
– sotahuudon digilehden!
Sotahuudon voi tilata myös digilehtenä paperisen lehden sijasta. Tilaamalla elektronisen version saat tuoreen
Sotahuudon aina kuunvaihteessa sähköpostiisi PDFtiedostona, jonka voit lukea silloin kun sinulle sopii.
Lehtitilauksen voit tehdä kotisivullamme: pelastusarmeija.fi/sotahuuto
Sotahuudon arkistoon lehdet ilmestyvät kuukauden viipeellä: issuu.com/sotahuuto
Tilaamalla tueT hyvää työtä.
Uusia jäseniä
Radiojumalanpalvelus
YLE Radio 1
sunnuntaina 31.8. klo 20.00
Tampereen osasto kapteenit Kaisu ja Riku Leino
Andrum
YLE Radio Vega torsdag 11.9. kl. 6.00 major Kati Kivestö
Radio YLE 1 hartaudet ja jumalanpalvelukset kuunneltavissa YLE Areenassa 30 päivän ajan julkaisuajankohdasta.
Määrätty 1.8.2025 alkaen:
Majuri Natalia Penttinen, joka tällä hetkellä palvelee opinto- ja koulutusupseerina ja kokelassihteerinä,vastaanottaa määräyksen opinto-ja koulutusupseerina sekä upseerien jatkokoulutuksen vastuuhenkilönä.
Kapteeni Kaisu Leino, joka tällä hetkellä palvelee Tampereen osaston johtajana, vastaanottaa lisämääryksen kokelassihteerinä.
Kiitos, kun muistatte heitä rukouksin näissä muutosvaiheissa.
Tampereen osasto sai helluntaina 8.6. viisi uutta jäsentä, kun nuoriksi sotilaiksi vihittiin (vas.) Hilma, Vilja ja Akseli ja sotilaiksi Martti ja Ritva. Uudet sotilaat vihittiin lipun alla.
Kapteeni Kaisu muistutti meitä Lipun tärkeydestä.
Pelastusarmeijalaiselle lippu on uskontunnustus. Se tiivistää uskomme ytimen, on osa identiteettiämme ja liehuu edellämme täyttäessämme Jumalalta saamaamme tehtävää.
Terveisiä Kuopion osaston ”Hengen keväästä”: Vihimme osaston kersanttimajuriksi Vesa Kuokkasen (kuva 1), Joensuun ulkovartion siviilijäseneksi tuli Keijo Hiltunen (kuva 2), Kuopion osaston siviilijäseneksi Hannu Mustonen (kuva 3).
Helluntaina 8.6 saimme vihkiä kaksi uutta sotilasta Kuopion osastoon: Saara Bäckman ja Pekka Vedenpää (kuva 4).
Välähdyksiä menneisyydestä
Hyvää sanomaa vuodesta 1890 lähtien. 135-vuotias Sotahuuto on yksi Suomen pitkäikäisimmistä tauotta julkaistuista aikakauslehdistä. Tässä sarjassa historioitsija Eija Jämbäck kertoo lehdistä löytyvistä mielenkiintoisista teemoista.
Milloin ja miten Pelastusarmeija on aloittanut
toiminnan tämän numeron kahden kantavan teeman – kummitoiminnan ja ihmiskaupan vastaisen työn parissa?
Suomen Pelastusarmeijan kummitoiminta kehittyvissä maissa sai alkunsa Pakistanista vuonna 1969. Maassa pitkään työskennellyt majuri Alina Vaittinen tunsi olosuhteet ja huomasi, että monet asukkaat elivät äärimmäisessä köyhyydessä, eikä isojen perheiden lapsista yksikään päässyt kouluun. Vaittinen otti yhteyttä erääseen Suomessa asuvaan ystäväänsä ja kysyi, tahtoisiko tämä auttaa. Tästä pienestä alusta kehittyi Pelastusarmeijan koulukummitoiminta. Monissa kehittyvissä maissa koulunkäynti oli kallista, sillä koulumaksun lisäksi tarvittiin koulupuku, kirjoja ja muita tarvikkeita. Suomen Pelastusarmeijan kummit kustantavat koulunkäynnin lapselle, jolla ei muuten olisi mahdollisuutta saada opetusta. Koulunkäynnillä on myönteinen vaikutus niin lapseen itseensä kuin koko perheeseen ja ympäristöön.
Nykyajan orjuus eli ihmiskauppa on maailmanlaajuinen ongelma. Kansainvälinen Pelastusarmeija on sitoutunut lopettamaan ihmiskaupan koko Euroopassa, ja vuodesta 2019 Suomen Pelastusarmeija on osallistunut ihmiskaupan vastaiseen työhön. Sen pääpaino on henkilökunnan koulutus tunnistamaan ilmiö ja ohjaamaan uhrit turvaan, yleisen tietoisuuden lisääminen ihmiskaupasta ja osallistuminen järjestöjen väliseen verkostoyhteistyöhön. Ensimmäisenä kristillisenä järjestönä Suomessa Pelastusarmeija on opettanut lapsille turvataitoja ja pyrkinyt ennaltaehkäisemään grooming-ilmiötä. Se on verkosta alkavaa manipuloivaa viettelyä, jonka tavoitteena on seksuaalinen väkivalta.
Eija Jämbäck historioitsija
pelasTusarmeijan kansainvälinen toiminta-ajaTus
Pelastusarmeija on kansainvälinen liike ja evankelinen yhteisö maailmanlaajuisessa kristillisessä kirkossa.
Sen sanoma perustuu Raamattuun.
Sen työtä motivoi Jumalan rakkaus.
Sen tehtävä on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja kohdata ihmisten tarpeet hänen nimessään ilman mitään erottelua.
Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.
KRIGSROPET
Frälsningsarméns tidning i Finland
Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto
Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 €
Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 135. vuosikerta
Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki
Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki
Puhelinvaihde: (09) 681 2300
Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija
Kansallinen johtaja: everstiluutnantti Saga Lippo Vastaava toimittaja: kapteeni Riku Leino
Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen
Toimituskunta: Esa Nenonen, Riku Leino, Taina Paronen, Mira Vuorenpää, Krista Hurme, Heidi Vuorenoja, Toni Kaarttinen
Perustaja: William Booth
Kansainvälinen johtaja: kenraali Lyndon Buckingham
Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK
Toimitus ei vastaa pyytämättä lähetetyistä aineistoista.
Painopaikka: PunaMusta Oy, Tampere 2025 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)
Kansikuva:
Ticona Mamani / iStock
Sotahuuto n Syyskuu
uskomme
rukouksen voimaan!
Rukoilemme aamuhartauksissamme.
Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse
Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”
kuinka tulla uskoon?
Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.
Voit ottaa ensimmäisen askeleen henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan
kanssa rukoilemalla esimerkiksi näin:
Tässä minä nyt olen
Sinun edessäsi
Ja mietin
Paljon on minulla sydämellä
Kipuja ja itkua
Mutta sinä kutsuit minua
Minä kuulin sinun äänesi
Sydämelläni on taakka
Syntini ovat raskaat
Ja olen armoasi vailla
Olet luvannut sanassasi
Joka syntinsä tunnustaa
Ja ne hylkää
Saa armon
Tässä ne nyt on Anna minulle anteeksi
Tule elämäni Herraksi.
Meluisassa huoneessa taikka koulun pihalla seisoo lapsi vihainen, erilainen joukossa.
Hän ei meidän kieltämme tunne, aivan väärin käyttäytyy.
Hymy hänen kasvoillansa liian harvoin näyttäytyy.
Jos hän nostaisi katseensa, voisit siitä lukea
kysymyksen, johon usein vaikeaa on vastata:
Annatko minulle kätesi?
Annatko kätesi?
Kerran päättyy kaikki itku.
Kerran loppuu aika tää.
Silloin totuus kaikki valheet hiljentää.
Viimeisellä tuomiolla eessä valtaistuimen
tuo lapsi eteesi tuodaan, kuulet uuden kysymyksen:
Näitkö hänessä Jumalan kuvan?
Näitkö hänessä Jeesuksen?
Kaisu Leino kapteeni
Pelastusarmeijan laulukirjan laulu 183, 3. säkeistö
Kuva: Rudy & Peter Skitterians
Annatko minulle kätesi?
tilaa sotahuuTo iTsellesi tai ystävällesi
Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan tärkeää työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi.
Tilaushinnat: Suomi ja Viro, vuosikerta 25 €, Muut maat, vuosikerta 50 €.
Nyt on mahdollista tilata myös digilehti paperisen sijasta.
Tee tilaus:
Kotisivujemme kautta: pelastusarmeija.fi/sotahuuto
Viereinen QR-koodi johdattaa myös kotisivuillemme >
( Puhelimitse (09) 681 2300 / toimitus
8 Sähköpostitse: sotahuuto@pelastusarmeija.fi
* Postitse: Sotahuuto, PL 161, 00121 Helsinki
Mainitse tilatessasi nimesi, osoitteesi, puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi.
Jos tilaat lahjaksi, niin mainitse myös lahjansaajan nimi ja osoite.
