Varsinainen aasi!

Eläinsuojelurikkomus! Näen silmissäni ison keltaisen paperin, jossa on muutama kohuotsikko. Sellaisilla iltapäivälehtiä kaupattiin jo minun nuoruudessani. Samanlaisia lööppejä löytää lehtitelineistä tänä päivänäkin. Siinä sitten valitset, kumpi lehdistä tarjoaa jännittävämpää luettavaa. Kun olin nuori, eräällä pääsiäisleirillä pyrimme muokkaamaan juhlapyhien tärkeimmän sanoman juuri iltapäivälehtien lööpeiksi. Pääsiäisestä niitä olikin helppo keksiä.

Eläinsuojelurikkomus on tietysti kuvaus siitä, kuinka Jeesus ratsastaa Jerusalemiin. Lähestyessään Öljymäkeä hän antaa opetuslapsilleen tehtävän: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Kun tulette sinne, te näette kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä ei kukaan vielä ole istunut. Ottakaa se siitä ja tuokaa tänne. Jos joku kysyy, miksi te otatte sen, vastatkaa, että Herra tarvitsee sitä.” (Luuk. 19:30–31). Seuraavaksi lentävät pöydät nurin Temppelissä, yksi lähimmistä pettää Jeesuksen, seuraa näyttävä oikeudenkäynti. Eikä siinä edes kaikki. Pääsiäisen tapahtumilla – jos ne sattuisivat tänään – olisi meidänkin ajassamme kaikki mahdollisuudet nousta klikkiotsikoiksi, sosiaalisen median päivityksiin ja lukemattomiin selfieihin.

Miksi juuri aasi? Kun vierailin Jerusalemissa, Öljymäellä turistimassojen keskuudessa onnistuin nappaamaan valokuvan, jossa aasi omistajansa kanssa pitää taukoa selin yleisöön katsellen kaiteen yli kohti Temppelivuorta. Yhä edelleen aasi toimii kuormajuhtana. Yhä edelleen toista voi halventaa kutsumalla häntä tyhmäksi aasiksi. Miksi Jeesus päätti saapua kaupunkiin juuri nuoren aasin selässä? Eikö mitään parempaa olisi löytynyt kuin halpa kuormajuhta?

Jeesukseen kohdistui monenlaisia odotuksia. Kolmen vuoden ajan hän oli opettanut kansaa, ja monet näkivät hänessä Rooman vallan kukistajan. Hän uskalsi uhmata auktoriteetteja. Heille olisi sopinut hurja sotaratsu ja Jeesuksen käteen miekka. Heiltä oli jäänyt ymmärtämättä jotain hyvin oleellista. Johanneksen evankeliumin 6. luvussa Jeesus muistuttaa: ”Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon.” Hän ei markkinoinut itseään, vaan oli Jumalan asialla. Jeesus jatkaa: ”Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä.”

Tuskin aasi ymmärsi – edes rajallisella aasinjärjellään – miten merkittävässä tapahtumassa se sai olla mukana. Halpa kuormajuhta sai palvella pienen hetken kantamalla itse Jumalaa selässään. Kun vielä seuraavien päivien toinen toistaan järisyttävämmät tapahtumat vaihtuivat pääsiäisaamun ihmeeseen: Jeesus nou- si kuolleista ja mursi pahan vallan, tapahtui jotakin, mistä puhutaan ja kirjoitetaan vielä yli 2 000 vuoden kuluttua.

Maailma ympärillämme elää levottomia aikoja. Olemme nähneet, kuinka vallankäyttäjät pyrkivät ajamaan omaa etuaan voimalla. Saakoon kuva aasista kärsivällisesti kantamassa raskasta kuormaansa muistuttaa meitä Filippiläiskirjeen sanoista: ”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.” (Fil. 2:3–5).

Kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta Jeesus avasi meille pääsyn iankaikkiseen elämään. Meidät on kutsuttu jakamaan tätä ilosanomaa. Minkälaisen lööpin tai sosiaalisen median postauksen sinä siitä kirjoittaisit tänä pääsiäisenä?

Kati Kivestö majuri

Kuva: Kati Kivestö