Sp 2015 1 web

O U -V 20 S TI ER

1/2015

M U N LA H JU O

Suomen sosiaalipsykologit ry:n lehti

s.11 Henkilökuvassa

Anna-Maija Pirttilä-Backman

s.16 Kunniajäsen Liisa Eränen

s.32 Kurkistus yhdistyksen historiaan Suomen sosiaalipsykologit ry 20 vuotta

1/2015

TÄSSÄ NUMEROSSA s. 3

s. 4

s. 6

s. 8

s. 10

Päätoimittajain kynästä

Puheenjohtajan ajankohtaiset

Tieteen kentältä

Välihuomioita

Uutisia

s. 22

s. 28

s. 32

s. 44

Vuorovaikutuksen digitalisoituminen muokkaa luottamussuhteita

Muistokirjoitus – Serge Moscovici

Arkiston kertomaa: yhdistyksen vähä kronikka

Haastattelussa Terttu Lehti

Päätoimittajat: Mia-Marisa Ranta ja Juha Savolainen Osoitteenmuutokset: Omatoimisesti nettisivuillamme www.sosiaalipsykologit.fi tai ilmoitus osoitteeseen info@sosiaalipsykologit.fi.

s. 11

s. 16

Henkilökuva – Anna-Maija Pirttilä-Backman

Haastattelussa Liisa Eränen

s. 48

s. 52

Kirjat

Vallankumouksellinen vapaaehtoistyö

Seuraava lehti: Seuraava lehti ilmestyy marraskuussa 2015. Artikkelit, palautteet ja uutisvinkit osoitteeseen info@sosiaalipsykologit.fi.

Suomen sosiaalipsykologit ry PL 104 00101 Helsinki Ilmoitushinnasto: Koko sivun ilmoitus 250 € Puolen sivun ilmoitus 175 € Neljäsosasivun ilmoitus 110 € (harmaasävyiset sisäsivuilla)) Kannen kuva: ©iStock.com/Bim Sisäkannen kuva: ©iStock.com/Malija Taitto: Philippe Cam (tresadenn@gmail.com) ISSN 2323-847X (Painettu) ISSN 2323-8488 (Verkkojulkaisu)

PÄÄTOIMITTAJAIN KYNÄSTÄ Mia-Marisa Ranta ja Juha Savolainen / Kuva: ©iStock.com/malija

Hyvä lukija! Pitelet käsissäsi uudistunutta

sekä sen ensimmäisenä puheenjohtajana toimineen

Sosiaalipsykologi-lehteä. Lehti on pienentynyt käteväksi

Liisa Eräsen haastattelun. Mukana on myös tuttuun

ja helposti mukana kulkevaksi lukupaketiksi, sisällöstä

tapaan sosiaalipsykologin haastattelu, kirjaesittelyjä sekä

tinkimättä. Lehden kuviin sekä visuaalisuuteen

kiinnostavia tiedejuttuja ja tutkimusreferaatteja! Tällä

on panostettu aiempaa enemmän ja myös paperi

kertaa lähemmässä käsittelyssä ovat vapaaehtoistyö sekä

on vaihtunut. Toivomme, että lehti on nyt entistä

välittynyt vuorovaikutus ja sen suhde luottamukseen.

houkuttelevamman näköinen mutta yhtä kiinnostava

Mainittakoon myös hiljattain 60-vuotispäiviään

ja monipuolinen kokonaisuus kuin aiemminkin.

viettäneen professori Anna-Maija Pirttilä-Backmanin

Vanha ulkoasu ehti palvella viisi vuotta ja nyt oli aika päivittää lehti tähän päivään. Lehtiuudistuksella

henkilökuva, jossa tätä tinkimätöntä tieteentekijää tarkastellaan kollegoiden silmin.

haluamme myös juhlistaa Suomen sosiaalipsykologit

Otamme mielellämme vastaan palautetta siitä,

ry:n 20-vuotisjuhlavuotta: nyt käsillä oleva lehti on

kuinka lehtiuudistus lukijoidemme mielestä onnistui!

samalla merkkivuoden juhlanumero! Tiesitkö muuten,

Voit antaa palautetta uudesta ulkoasusta tai lehden

että yhdistyksen alkuaikoina lehti tunnettiin nimellä

artikkeleista sähköpostitse (info@sosiaalipsykologit.

”Suomen sosiaalipsykologien yhdistyksen tiedotuslehti”?

fi). Toivotamme antoisia lukuhetkiä uudistuneen

Muhkeasta juhlanumerosta löydät mm. kurkistuksen yhdistyksen historiaan ja yhdistystä perustamassa olleen

lehden parissa!

Päätoimittajat

3

¨On yhteinen etumme, että sosiaalipsykologien osaaminen tunnetaan ja tunnustetaan mahdollisimman laajalti.¨

puheenjohtajan ajankohtaiset

OMA YHDISTYS ON IDENTITEETTIKYSYMYS Tänä keväänä tulee täyteen 20 vuotta siitä, kun

onneksi myös tapauksia, joissa vaikuttamistyö on ollut

Suomen sosiaalipsykologit ry perustettiin. Kahdessa

tuloksellista, kun prosesseihin on päästy vaikuttamaan

vuosikymmenessä yhdistys on nähnyt monia vaiheita.

riittävän aikaisin. Tästä esimerkkinä mainittakoon monille

Tänä päivänä yhdistyksellä on noin 500 jäsentä, mikä

sosiaalipsykologeille erityisen tärkeä, vuonna 2006

kattaa varovaisen arvion mukaan ehkä 20-25 prosenttia

saatu hyväksymisperusteiden muutos, jonka mukaan

kaikista maassamme valmistuneista sosiaalipsykologeista.

sosiaalipsykologi on sopiva pohjakoulutus psykotera-

Yhdistys perustettiin vuonna 1995 edistämään

piakoulutukseen hakeutumiselle.

sosiaalipsykologien keskinäistä yhteydenpitoa, vahvis-

Suomen sosiaalipsykologit ry on nyt ehtinyt kypsään

tamaan ammatti-identiteettiä ja tekemään tunnetuksi

ikään. Oma yhdistys on meille sosiaalipsykologeille

sosiaalipsykologien tietoja ja taitoja. Nämä tavoitteet ja

tärkeä asia paitsi sosiaalipsykologien tunnettuuden

päämäärät ovat edelleen tärkeitä kaksi vuosikymmentä

edistämisen ja edunvalvonnan näkökulmasta, myös

myöhemmin, eikä niiden eteen tehty työ ole vielä valmis.

yhteisen identiteettimme vaalijana. Koska työelämässä

On yhteinen etumme, että sosiaalipsykologien osaaminen

toimimme usein moniammatillisissa tiimeissä ja hyvin

tunnetaan ja tunnustetaan mahdollisimman laajalti. Jos

erilaisissa työtehtävissä toisistamme hajallaan, yhdistys

emme itse pidä esillä monipuolista asiantuntemustamme,

on meille tärkeä, jotta emme menetä yhteyttä, jos ei nyt

ei sitä tee kukaan meidän puolestamme. Harvinaisen alan

samanmielisiin, niin ainakin paljon kanssamme yhteistä

edustajina verkostoituminen on meille erityisen tärkeää,

jakaviin sosiaalipsykologitovereihimme. Oma lehti ja

jotta saamme tarvittaessa äänemme kuuluviin.

oma yhdistys ovat vahvasti identiteettikysymyksiä, jotka

Viime aikoina sosiaalipsykologit ovat kärsineet

kietoutuvat samalla laajemminkin sosiaalipsykologien

karvaita tappioita liittyen esimerkiksi koulukuraattorien

yhteiskunnalliseen asemaan. Sillä, että meillä on yhdis-

kelpoisuusvaatimuksiin sekä tuoreimpana sosiaalihuollon

tys, joka edustaa meitä, on vahva symbolinen merkitys:

ammattihenkilöiden, etenkin sosiaalityöntekijöiden, sijaisena

se on osaltaan vahvistamassa identiteettiämme sekä

toimimismahdollisuuksiin, jotka kapenevat näillä näkymin

legitimoimassa olemassaoloamme ja pyrkimyksiämme,

vuoden 2016 alusta lähtien. Valitettavasti yhdistyksen

jotka koskevat asemaamme yhteiskunnassa.

ponnistelut näihin asioihin vaikuttamiseksi eivät ole tuot-

Yhteinen yhdistys antaa myös mahdollisuuden jakaa

taneet toivottua tulosta. Nämä kirvelevät takaiskut ovat

ja vaihtaa ajatuksia ja osaamista sekä pysyä perillä alan

kuitenkin osoituksia siitä, että sosiaalipsykologien omaa

ajankohtaisista asioista. Se tarjoaa väljän yhteisön, josta etsiä

edunvalvontatyötä tarvitaan. Selvää on, että tarvitsemme

tukea vaikkapa oman ammatti-identiteetin rakentamiseen,

myös uudenlaista yhteistyötä ja verkostoitumista sekä

uravaihtoehtojen pohtimiseen tai ihan vain omien ajatusten

jäsentemme aktiivisuutta yhteisten etujemme edistämi-

peilaamiseen ja näkemysten vaihtamiseen. Haasteena

sessä ja toisinaan myös puolustamisessa.

vapaaehtoisvoimin toimivalla yhdistyksellä on kuitenkin

Yhteistyötä vaikuttamis- ja edunvalvonta-asioissa

pysyä jatkuvasti ajan hermolla ja kasvattaa jäsenmäärää

onkin jo tehty erityisesti Yhteiskunta-alan korkeakoulu-

painoarvonsa vahvistamiseksi. On arvokasta, että meillä

tetut ry:n kanssa. Painoarvomme ja vaikuttavuutemme

on jo 20 vuoden ajan ollut olemassa taho, joka kokoaa

voisi kuitenkin olla suurempi, mikäli useampi sosiaali-

yhteen sosiaalipsykologit ammatista ja työtehtävistä

psykologi kuuluisi yhdistykseen. Jäsenillemme meillä on

riippumatta ja tarjoaa areenan sosiaalipsykologiyhteisön

edunvalvonnan suhteen yksi toive: mikäli tietoosi tulee

sisäiselle keskustelulle. Olkaamme tästä iloisia ja ylpeitä

lainsäädäntöön tai esimerkiksi Kelan, kuntien tai muiden

ja viekäämme yhteinen yhdistyksemme yhdessä uudelle

tahojen toimintaan liittyviä esityksiä tai aloitteita, jotka

vuosikymmenelle!

saattavat vaikuttaa sosiaalipsykologien ammatilliseen asemaan, olethan meihin yhteydessä mahdollisimman varhain! Yhdistyksen 20-vuotisen historian ajalta löytyy

Mia-Marisa Ranta yhdistyksen puheenjohtaja 5

tieteen kentältä Koonneet: Henna Salonen,

SOSIAALISEN VERKOSTON MERKITYS IDENTITEETILLE Mark H. Walker ja Freda B. Lynn Iowan yliopistosta ovat tutkineet sosiaalisten verkostojen merkitystä identiteetin kannalta. Aiemmin identiteetin tutkimuksessa ei ole otettu huomioon yksilön verkostojen rakennetta ja sitä, miten rooliperusteiset ryhmät yksilön sosiaalisessa verkostossa ovat yhteydessä keskenään. Aiemmissa tutkimuksissa roolien merkitystä identiteetille on selitetty yksilön tunnesuhteilla ryhmiin ja sillä, miten palkitseva rooli on. Tutkimuksen mukaan yksilön sosiaalisen verkoston rakenteella on merkitystä sen kannalta, miten todennäköisesti ja usein henkilön jokin rooli tulee esiin. Aineisto kerättiin nettikyselyllä, joka oli suunnattu 18-24-vuotiaille lapsettomille henkilöille. Kyselyyn vastanneista suurin osa oli valkoisia (69,7 %), naisia (55,05 %) ja keskimääräiseltä iältään noin 22-vuotiaita. Tarkastelun kohteeksi tutkijat olivat valinneet uskonnollisen identiteetin sekä työ- ja opiskelijaidentiteetin. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi uskonnollisen identiteetin merkittävyys ei liity niinkään yksilön yksittäisistä suhteista toisiin uskonnon kautta tuntemiin ihmisiin – kuinka monta uskonnollisuuden kautta tunnettuja toisia on tai miten läheinen hän on heidän kanssaan. Uskonnollisen identiteetin merkittävyyteen yksilön identiteetin kannalta vaikuttaa se, millainen suhde uskonnollisuuden kautta tunnetulla ryhmällä on suhteessa muuhun yksilön sosiaaliseen verkostoon. Mitä enemmän jokin rooliperusteinen ryhmä on yhteydessä muuhun yksilön sosiaalisen verkostoon, sitä merkittävämpi kyseisissä suhteissa esiin tuleva rooli on yksilön identiteetin kannalta.

Walker, M. H. & Lynn, F. B. (2013). The Embedded Self. Social Networks Approach to Identity Theory. Social Psychology Quarterly, 76 (2), 151-179.

KIINTYMYS JA PARISUHTEEN NÄKYVYYS FACEBOOKISSA Ihmiset pyrkivät usein muokkaamaan itsestään syntyvää mielikuvaa, mutta romanttisten suhteiden roolia tässä prosessissa ei vielä tunneta hyvin. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin parisuhteen näkyvyyttä, sen keskeisyyttä Facebookiin laitetuissa kuvissa. Hypoteesina oli, että kiintymys tai rakkaus on parisuhteen näkyvyyden taustalla. Hypoteesia testattiin kolmella asetelmalla. Tutkimuksen otos poimittiin parisuhteessa olevista Facebookin käyttäjistä Mechanical Turk -nettipalvelusta. Tutkimusmenetelminä käytettiin kyselyitä, persoonallisuustestejä ja Facebookissa olevien kuvien analysoimista.

Estyneet ihmiset raportoivat matalaa ja huolestuneet korkeaa halua suhteen näkyvyydelle (kokeet 1 ja 2), silti samat motiivit ajoivat molempien ryhmien todellista suhteen näkyväksi tekemistä (koe 1).

Molemmat ryhmät olivat epätodennäköisiä tekemään suhteensa näkyviksi (kokeet 1 ja 3). Kun ihmiset tunsivat itsensä epävarmoiksi kumppaninsa tunteista, he tekivät usein suhteensa näkyviksi (koe 3). Tämä tutkimus valottaa sitä, miten parisuhde vaikuttaa siihen, miten ihmiset esittävät itsensä muille.

Emery, L. F., Muise, A., Dix, E. L. & Le, B. (2014). Can You Tell That I’m in a Relationship? Attachment and Relationship Visibility on Facebook.

Personality and Social Psychology Bulletin, 40 (11), 1466–1479.

tieteen kentältä Pauliina Mattinen ja Tiiu Veiler

SUKUPUOLITETUN VANHEMMUUDEN TUOTTAMINEN NEUVOLAPALVELUISSA Tiitisen ja Ruusuvuoren tutkimuksessa selvitettiin tuotetaanko ja jos, niin kuinka tuotetaan, käsitystä jaetusta tai sukupuolittuneesta vanhemmuudesta vanhempien ja neuvolan terveydenhoitajien välillä.

Tutkimukseen osallistui neuvolan terveydenhoitajia ja lasten vanhempia. Tutkimuksessa käsiteltiin keskusteluanalyysin keinoin 17 videolle kuvattua kohtaamista terveydenhoitajien ja alle vuoden ikäisten lasten vanhempien välillä. Keskustelujen havainnointi osoittaa, että jaetusta vanhemmuudesta keskusteltaessa usein korostuu oletus äidin ensisijaisuudesta lapsen hoivaajana. Keskusteluissa terveydenhoitajat pitivät usein äidin roolia ja tekemisiä itsestäänselvyyksinä kun taas isien tekemät asiat saatettiin nähdä jonakin lisänä mutta ei samalla tavalla itsestäänselvyyksinä. Toisaalta jotkut terveydenhoitajat käyttivät neutraalia tapaa puhua vanhemmille. Vanhemmat itse vahvistivat tai väheksyivät näitä oletuksia omassa puheessaan.

Käsitystä jaetusta tai sukupuolitetusta vanhemmuudesta tuotetaan keskustelussa, johon neuvolat tarjoavat hyvän institutionaalisen areenan. Siellä näistä käsityksistä voidaan käydä myös kriittistä keskustelua.

Tiitinen, S. & Ruusuvuori, J. (2015). Producing gendered parenthood in child health clinics. Discourse & Society, 26 (1), 113-132.

SINUN EI OLISI TARVINNUT TEHDÄ TUOTA: USKO VAPAASEEN TAHTOON LISÄÄ KIITOLLISUUTTA MacKenzie, Vohs ja Baumeister testasivat neljällä tutkimuksella hypoteesia, jonka mukaan heikompi usko vapaaseen tahtoon korreloi vähäisempään kiitollisuuden tunteeseen. Tutkimuksissa 1a ja 1b usko vapaaseen tahtoon korreloi positiivisesti kiitollisuuden kanssa. Tutkimuksessa 2 osallistujat, joiden usko vapaaseen tahtoon oli heikennetty, raportoivat matalampaa kiitollisuutta tapahtumista omassa menneisyydessään. Tutkimus 3 käytti laboratorio-olosuhteissa aikaansaatua kiitollisuudentunnetta. Osallistujat, joiden uskoa vapaaseen tahtoon oli kokeellisesti heikennetty, raportoivat matalampaa kiitollisuuden tunnetta palveluksesta. Tutkimuksessa 4 madallutettu usko vapaaseen tahtoon johti matalampaan kiitollisuudentunteeseen hypoteettisessa skenaariossa.

Hyväntekijällä oletettiin olevan vähemmän vapaata tahtoa ja siksi tämän koettiin olevan vähemmän vilpittömästi motivoitunut hyvän tekemiseen. Nämä löydökset antavat ymmärtää, että usko vapaaseen tahtoon on tärkeä tekijä kiitollisuuden tuntemisen kannalta.

MacKenzie, M. J., Vohs, K. D. & Baumeister R. F. (2014). You Didn’t Have to Do That: Belief in Free Will Promotes Gratitude. Personality and Social Psychology Bulletin 40 (11), 1423–1434.

7

välihuomioita

YHDENVERTAISUUTTA JA TASA-ARVOA TYÖELÄMÄSSÄ Teksti: Esa Torniainen / Kuva: ©iStock.com/Rawpixel

Uusi yhdenvertaisuuslaki tuli voimaan

erityisesti työelämässä”. Yhdenvertai-

vuoden alusta tavoitteenaan edistää

suuslain uudistuksen yhteydessä siihen

yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää

lisättiin transihmisten syrjintäsuoja. Jo

parantamalla syrjityksi tulleiden oikeussuo-

aiemmin lakia oli oikeudenkäytössä osin

jaa ja laajentamalla velvollisuutta edistää

sovellettu sukupuolivähemmistöihin, mutta

yhdenvertaisuutta niin julkisessa kuin

nyt se kirjoitettiin lakiin selvästi auki: ”…

yksityisessä toiminnassa (ei kuitenkaan

myös estää sukupuoli-identiteettiin tai

yksityiselämässä, perhe-elämässä eikä

sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä.”

uskonnonharjoituksessa). Seuraavassa

Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) puo-

pikavilkaisu uuteen lakiin lähinnä työelämän

lestaan kieltää syrjinnän ”iän, alkuperän,

kannalta; uudistuksella on vaikutuksia myös

kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakau-

viranomaisiin, koulutuksen järjestäjiin sekä

muksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan,

tavaroiden ja palvelujen tarjoajiin, mutta

ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden,

niitä tässä ei erikseen käsitellä.

terveydentilan, vammaisuuden, seksuaa-

Uudistuksen jälkeenkin pitää vielä osata tietää, onko lain edessä tasa-arvoinen vai

lisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella”.

yhdenvertainen. Tasa-arvolain (vanhen-

Lain tarkoittama syrjinnän käsite

tuneelta koko nimeltään ”Laki naisten ja

on melko laaja: välittömään syrjintään

miesten välisestä tasa-arvosta”) (609/1986)

kuuluu syrjintä paitsi henkilön todellisen

”tarkoituksena on estää sukupuoleen

ominaisuuden myös oletetun ominai-

perustuva syrjintä ja edistää naisten ja

suuden (olettamaan perustuva syrjintä)

miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä

ja läheisen ominaisuuden (läheissyrjintä)

tarkoituksessa parantaa naisten asemaa

perusteella sekä vielä moniperusteinen ja risteävä syrjintä.

Välillinen syrjintä on niinikään yleensä

¨Uudistuksen jälkeenkin pitää vielä osata tietää, onko lain edessä tasa-arvoinen vai yhdenvertainen.¨

kiellettyä – tällä tarkoitetaan esim. näennäisesti yhdenvertaista sääntöä, jonka noudattaminen jollekulle on vaikeaa em. henkilöön liittyvän syyn vuoksi. Syrjintää on myös syrjimään käskeminen tai ohjeistaminen, häirintä, sekä kohtuullisten mukautusten (esim. esteettömyys) epääminen vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi. Syrjintää sen sijaan ei ole positiivinen erityiskohtelu eli sellainen ihmisten oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasial-

välihuomioita lisen yhdenvertaisuuden edistäminen tai

vastaava velvoite on myös uudessa laissa

syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen

tarkoitetun yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

tai poistaminen.

Käytännössä nämä kaksi eri suunnitelmaa

Syrjimisestä pidättäytymisen lisäksi

voi ja kannattaneekin yhdistää ja kutsua

uusi laki tuo uutena asiana työnantajille

kokonaisuutta vaikkapa monimuotoisuus-

velvollisuuden aktiivisesti edistää yhden-

suunnitelmaksi, tai esimerkiksi sisällyttää

vertaisuutta. Tasa-arvolaissa oli jo aiemmin

molempien lakien vaatimukset YT-lain

velvoite laatia suunnitelma toimenpiteistä

mukaiseen henkilöstösuunnitelmaan.

Lain toteutumista työelämäasioissa

¨Voidaan väittää, että uudistus jäi puolitiehen ja vielä on tekemistä, mutta se on askel oikeaan suuntaan.¨

valvoo työsuojeluviranomainen. Vähemmistövaltuutetusta uudistus teki yhdenvertaisuusvaltuutetun valtuuksin käsitellä syrjintää kaikilla em. perusteilla; syrjintä- ja tasa-arvolautakunnat taas korvaa yhteinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslautakunta.

Voidaan väittää, että uudistus jäi puolitiehen ja vielä on tekemistä, mutta se on askel oikeaan suuntaan. Työpaikoilla muutokset selkiyttävät tilannetta ja velvoittavat työantajia terästäytymään tasaarvo- ja yhdenvertaisuusasioissa – niitäkin, joilla ei vielä ehkä ole ollut selkärangassa Työsopimuslain 2 luvun 2 §:ssä tähänkin

tasa-arvon edistämiseksi, jos palveluksessa

asti ollut tasapuolisen kohtelun vaatimus

oli vähintään 30 henkilöä – nyt (tai itse

ja syrjintäkielto.

asiassa kahden vuoden siirtymä-ajan jälkeen)

9

uutisia

YHDISTYKSEN KUNNIAJÄSENEKSI VALITTIIN VTT, SOSIAALIPSYKOLOGI LIISA ERÄNEN Teksti: Mia-Marisa Ranta

Suomen sosiaalipsykologit ry:n historian

yhdistyksessä myös muissa luottamusteh-

ensimmäiseksi kunniajäseneksi valittiin

tävissä ja yhdistyksen luottamusrooleissa

yhdistyksen kevätkokouksessa 19.3.2015

hän vaikutti yhteensä ainakin 7,5 vuoden

VTT, sosiaalipsykologi Liisä Eränen. Eränen

ajan. Liisa Eränen oli aktiivinen toimija

on yhdistyksen perustajajäseniä ja toimi

nimikeasioissa yhdistyksen alkuaikoina. Hän

perustavan kokouksen puheenjohtajana

on tehnyt monipuolisen uran sosiaalipsyko-

vuonna 1995. Hän oli myös yhdistyksen

logina, tutkijana, sosiaalipäällikkönä sekä

ensimmäinen puheenjohtaja, missä roo-

psykoterapeuttina. Lue Eräsen haastattelu

lissa hän toimi 3.3.1999 asti. Eränen toimi

tämän lehden sivulta 17.

SOSIAALITYÖNTEKIJÖIDEN SIJAISTEN KELPOISUUSEHDOT KIRISTYVÄT Teksti: Mia-Marisa Ranta

Eduskunta hyväksyi maaliskuussa

voi edelleen tilapäisesti enintään vuoden

hallituksen muutosesityksen lakiin sosiaa-

toimia kyseiseen ammattiin opiskelevien

lihuollon ammattihenkilöistä. Uusi laki

lisäksi myös sosiaalialalle soveltuvan

astuu voimaan vuoden 2016 alussa ja sen

korkeakoulututkinnon suorittanut henkilö,

myötä sosiaalityöntekijän, sosionomin sekä

mikäli hänellä on riittävät edellytykset

geronomin tutkinnon suorittaneista tulee

tehtävässä toimimiseen.

laillistettuja ammattihenkilöitä. Lisäksi lähi-

Suomen sosiaalipsykologit ry antoi

hoitajan ammatti nimikesuojataan. Uuden

sosiaali- ja terveysvaliokunnalle helmikuussa

lain mukaan sosiaalipsykologit eivät enää

lausunnon (luettavissa yhdistyksen netti-

ole kelpoisia toimimaan sosiaalityöntekijän

sivuilla), jossa ennakoivasti vastustettiin

sijaisina.

mahdollisia sijaisten kelpoisuusvaatimusten

Jatkossa tilapäisesti sosiaalityöntekijän

kiristyksiä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta

ammatissa toimivalta edellytetään sosiaa-

päätyi kuitenkin mietinnössään sijaisena

lityöntekijän ammattiin johtavia opintoja ja

toimimisen ehtojen rajaukseen sosiaalityönte-

vähimmäisvaatimuksena on näiden opintojen

kijän tehtävien osalta ja laki hyväksyttiin

aineopintojen ja käytännön harjoittelun

eduskunnassa valiokunnan ehdotuksen

hyväksytty suorittaminen. Muissa laillistetun

mukaisesti.

sosiaalihuollon ammattihenkilön tehtävissä

henkilökuva

TINKIMÄTTÖMÄN TIETEENTEKIJÄN FIGURATIIVISTA YDINTÄ ETSIMÄSSÄ

– Anna-Maija Pirttilä-Backman kollegoiden silmin Teksti: Mia-Marisa Ranta / Kuva: Philippe Cam

L

aajan ja monipuolisen uran sosiaalipsykologian parissa tehnyt Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian professori Anna-Maija Pirttilä-Backman vietti hiljattain 60-vuotispäiviään.

Sosiaalipsykologilehti halusi kunnioittaa PirttiläBackmanin hienoa uraa ja kysyi siksi hänen kollegoiltaan, ystäviltään ja oppilailtaan, mitä näillä on päällimmäisenä mielessään merkkipäiviään viettäneen professorin työstä ja saavutuksista, sekä Pirttilä-Backmanista henkilönä ja kollegana. Tuloksena syntyi henkilökuva laaja-alaisesta ja tinkimättömästä tieteentekijästä sekä sosiaalisten representaatioiden lähestymistavan suomalaisesta uranuurtajasta.

Sosiaalipsykologi-lehden onnistui tavoittaa muutamia professori Anna-Maija Pirttilä-Backmanin kollegoita kertomaan näkemyksensä tämän urasta ja merkityksestä suomalaiselle sosiaalipsykologialle 60-vuotismerkkipäivän kunniaksi. Lehden sähköpostitse saamissa vastauksissa korostuu ennen kaikkea Pirttilä-Backmanin akateemisen työn uskomaton laaja-alaisuus ja monipuolisuus sekä piirtyy esiin kuva paitsi työlleen omistautuneesta, tinkimättömästä ja älyllisesti uteliaasta tieteentekijästä myös lämminsydämisestä ja huomaavaisesta työtoverista ja ystävästä. Yksittäisistä saavutuksista itseoikeutetusti tulee mainituksi sosiaalisten representaatioiden tutkimuksen tuominen suomalaiseen sosiaalipsykologiaan – Pirttilä-Backman tunnetaankin rautaisesta asiantuntemuksestaan sosiaalisten

¨Hallinnollinen yhteistyö ja sisällöllinen suunnittelu, yhtä lailla käytännön opetus sujuvat Anna-Maijalta esimerkillisellä tavalla¨

Anja Riitta Lahikainen

representaatioiden tutkimuksen saralla.

Seuraavaksi tarkastelemme lähemmin,

suunnittelu, yhtä lailla käytännön opetus

minkälaisena Pirttilä-Backmanin työtoverit

sujuvat Anna-Maijalta esimerkillisellä tavalla”,

näkevät hänet ja hänen merkityksensä

Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian

tieteenalalle.

emeritaprofessori ja Pirttilä-Backmanin pitkäaikainen ystävä ja kollega Anja Riitta

LAAJA-ALAINEN OSAAJA

Lahikainen kuvailee.

Moni Anna-Maija Pirttilä-Backmanin

”Anna-Maijalla on suuri merkitys, hän

kollegoista nostaa esiin tämän monipuo-

on tuonut suomalaiseen sosiaalipsykolo-

lisen osaamisen ja asiantuntemuksen niin

giaan useita uusia tutkimusalueita kuten

tutkimuksen, opetuksen kuin hallinnonkin

arkiajattelun, tietokäsitykset ja teknologian

saralla. Hänen laajaa asiantuntemustaan ja

---”, kertoo puolestaan pedagoginen

eri aihealueiden syvällistä tuntemustaan sekä

yliopistonlehtori Liisa Myyry Helsingin

organisoimiskykyään kehutaan ja kiitellään.

yliopistosta. ”Olin Anna-Maijan oppilas

”Hallinnollinen yhteistyö ja sisällöllinen

maisterivaiheessa ja minuun on tehnyt aina

11

henkilökuva

¨The importance of prof. Pirttilä-Backman lies in the diversity of her fields of interest.¨ Raul Kassea

suuren vaikutuksen hänen perusteellisuu-

tämän laaja-alaisuuteen. ”The importance

tensa ja laaja-alaisuutensa. Myöhemmin,

of prof. Pirttilä-Backman lies in the diversity

jatko-opiskelijana, vaikka en ollut hänen

of her fields of interest, from Finnish issues

ohjauksessaan, hän oli henkilö, jolta

to international and intercultural ones”,

saattoi aina kysyä tutkimukseen ja tieteen

Kassea pohtii. ”Research topics include

tekemiseen liittyviä kysymyksiä luottaen

social justice, consumer behavior, human

saavansa paneutuneen vastauksen”,

rights, social representations, trust. The

hän jatkaa.

long list of her publications testify her

Sosiaalipsykologian professori Johanna

dynamism and her commitment to research

Ruusuvuori Tampereen yliopistosta näkee

and teaching, with so many theses super-

Anna-Maija Pirttilä-Backmanin merkityksen

vised”, hän erittelee Pirttilä-Backmanin

myös siinä, miten hän on tehnyt yhteistyötä

monipuolista asiantuntemusta. Kassean

kollegoidensa kanssa. ”Anna-Maija on

mukaan Pirttilä-Backman ansaitsee myös

avoin tiedonjakaja ja nopea yhteistoiminnan

kiitosta tämän hallinnollisesta työstä. ”She

käynnistäjä – saimme esim. aikaiseksi

is resourceful for solving administrative

yleisönosastokirjoituksen sosiaalipsyko-

queries, given her experience as lecturer,

logien pätevyydestä koulukuraattoriksi

member of scientific committees, head of

yhteistyössä kolmen yliopiston kanssa hyvin

department, deputy rector”, hän katsoo.

lyhyellä varoitusajalla ja hyvässä hengessä”, Ruusuvuori kertoo. Myös professori Vilma Hänninen Kuopion yliopistosta katsoo yhteistyön tekemisen Pirttilä-Backmanin vahvuudeksi. Hän nostaa esiin myös tämän panoksen tohtoriopiskelijoiden koulutuksessa ja sosiaalipsykologisen identiteetin vaalijana. ”--- 2000-luvulla Anna-Maija on johtanut valtakunnallisen SOVAKO-tohtorikoulun sosiaalipsykologian alakoulua ja muutenkin yhteyksien ylläpidollaan kannatellut sosiaalipsykologian valtakunnallista sosiaalista identiteettiä”, Hänninen sanoo.

Pirttilä-Backmanin entisen tutkimusassistentin ja kollegan, kamerunilaisen tohtori Raul Kassean mukaan Anna-Maija Pirttilä-Backmanin merkitys suomalaisessa sosiaalipsykologiassa perustuu pitkälti juuri

¨Anna-Maija tunnetaan erityisesti rautaisesta asiantuntemuksestaan sosiaalisten representaatioiden teoriaa koskien.¨ Johanna Ruusuvuori

henkilökuva TIEDON SOSIAALIPSYKOLOGIAN

taatioiden verkostoon järjestämällä alan

EDELLÄKÄVIJÄ

ensimmäisen kesäkoulun Lahdessa 1995

Anna-Maija Pirttilä-Backmanista

ja sitä ennen kansainvälisen symposion

puhuttaessa ei voi sivuuttaa hänen

Mustiossa. Moscovicin ohella näihin tapah-

merkittävää panostaan tiedon sosiaali-

tumiin osallistui opettajia ja opiskelijoita

psykologian edelläkävijänä ja sosiaalisten

14 maasta. Ne olivat suuri menestys ja

representaatioiden tutkimuksen suoma-

loivat pohjaa laajemmalle kansainväliselle

laisena uranuurtajana. Kollegat nostavat

yhteistyölle. Verkosto avasi meille, sekä

poikkeuksetta esiin tämän merkityksen

opettajille että opiskelijoille, paljon uusia

sosiaalisten representaatioiden tutkimuksen

mahdollisuuksia, esimerkiksi Marie Curie

saralla. ”Anna-Maija tunnetaan erityisesti

-ohjelman kautta”, kertoo Helkama.

rautaisesta asiantuntemuksestaan sosiaalisten representaatioiden teoriaa koskien”,

VIISAS JA KESKUSTELEVA TIETEENTEKIJÄ

painottaa esimerkiksi Johanna Ruusuvuori.

Mitä tulee Pirttilä-Backmanin henkilö-

”Anna-Maija perusti suomalaisen

kohtaisiin ominaisuuksiin niin työtoverina

tiedon sosiaalipsykologian väitöskirjassaan

kuin ystävänäkin, hänen kollegoidensa

1993. Samalla Anna-Maija toi Suomeen (yhdessä Hannu Rädyn ja Leila Snellmanin kanssa) Moscovicin sosiaalisten representaatioiden teorian. Hän teki sen ensin väitöskirjassaan yhdistämällä tietokäsitysten kehityksen tutkimuksen asiantuntijoiden ja asiantuntemuksen sosiaalisten representaatioiden tutkimukseen”, katsoo Helsingin yliopiston emeritusprofessori Klaus Helkama, Pirttilä-Backmanin väitöskirjan ohjaaja ja pitkäaikainen työtoveri monen vuoden ajalta.

Anja Riitta Lahikainen yhtyy tähän Helkaman ja muiden Pirttilä-Backmanin työtovereiden jakamaan arvioon: ”Anna-Maija on tuonut suomalaiseen sosiaalipsykologiaan keskustelun tiedon sosiaalisesta luonteesta (ansiokas väitöskirja), ja sen osana sosiaalisten representaatioiden

¨Olen aina arvostanut hänessä läsnäolevan vuorovaikutuksen ja kuuntelun taitoja sekä kykyä antaa vastuuta ja luottaa ihmiseen.¨Jaana-Piia Mäkiniemi

teorian ylläpitäen jatkuvasti kansainvälisiä suhteita ko. sosiaalipsykologian alueen tutkijoihin ympäri maailmaa. Hänellä on myös laaja ja korkeatasoisesti koulutettu

vastauksista piirtyy esiin viisas, läm-

jälkipolvi Helsingin yliopistossa.”

min ja keskusteleva ihminen, joka on

Professori Pirttilä-Backman on paitsi

ennakkoluuloton ja valmis kuuntelemaan

tutkimuksessaan myös käytännön yhteistyö-

ja keskustelemaan myös vastakkaista

kuvioissaan merkittävällä tavalla edistänyt

näkemystä edustavien henkilöiden kanssa.

sosiaalisten representaatioiden tutkimuksen

Häntä pidetään työlleen omistautuneena ja

asemaa Suomessa. ”--- hän käytännön

älykkäänä sekä huomaavaisena kollegana,

tasolla liitti suomalaiset sosiaalipsykologit

joka paneutuu asioihin, on harkitseva ja

kansainväliseen sosiaalisten represen-

eri näkökulmia puntaroiva.

13

henkilökuva

”Anna-Maija is very atten-

dare say prof. Pirttilä-Backman is a work-

tive to colleagues’ needs, both

aholic”, Raul Kassea sanoo. ”Ihmisenä

professional and social”, kertoo

olen oppinut tuntemaan Anna-Maijan

Raul Kassea. ”Kiireistään huolimatta

lämminsydämisenä ja anteliaana, tiedettä

[hän] antaa tunteen, että keskuste-

ja tieteentekoa rakastavana”, luonnehtii

lussa keskittyy juuri siihen asiaan, mistä

puolestaan Anja Riitta Lahikainen. Hänen

puhutaan”, kuvailee Liisa Myyry. ”Olen

mukaansa Pirttilä-Backmanilla on myös

aina arvostanut hänessä läsnäolevan

seikkailuihin ja uusiin kokemuksiin antau-

vuorovaikutuksen ja kuuntelun taitoja sekä

tuva puoli, joka tulee näkyviin etenkin

kykyä antaa vastuuta ja luottaa ihmiseen.

vapaa-ajalla.

Anna-Maija kohtaa ihmisen, kuuntelee ja

Lopuksi on sanottava, että työto-

pysähtyy hänen kohdalleen. Hän auttaa

vereiden Anna-Maija Pirttilä-Backmania

näkemään asiat analyyttisesti ja kiihkotto-

kuvaavista sanoista paljon näyttää tiivis-

masti samalla luottaen siihen, että prosessi

tyvän sanaan viisas. ”Meleeni on jäänyt

jatkuu”, sanoo puolestaan tutkija Jaana-Piia

osuvuutensa vuoksi nuoren tamperelais-

Mäkiniemi, joka viimeistelee väitöskirjaansa

opettajan huokaus erään innostuneen ja

Pirttilä-Backmanin ohjauksessa.

vähän kaoottisenkin Helsingissä pidetyn

Kollegat kehuvat Anna-Maija Pirttilä-

suunnittelupalaverin jälkeen: voi että se

Backmanin kykyä sovitella yhteen erilaisia

Anna-Maija Pirttilä-Backman on sitten

näkökulmia ja ajatuksia. Lahikaisen mukaan

viisas, rauhallinen ja ystävällinen!”, kertoo

tämä ominaisuus näkyy laajemminkin Pirt-

Vilma Hänninen. ”Vuosien mittaan minulla

tilä-Backmanin tieteellisessä ajattelussa ja

on ollut ilo tutustua Anna-Maijaan myös

ihmiskuvassa. ”Hän ei välttele erimielisyyksiä

työkuvioiden ulkopuolella ja olen voinut

ja osaa ottaa aikaa keskustelulle niin, että

vakuuttua siitä, että tuo kolmen adjektiivin

molemmat osapuolet voivat oppia toisiltaan.

lista pätee häneen myös yksityiselämässä”,

Mielestäni onnistuimme laajentamaan

hän lisää.

omaa sosiaalipsykologiakäsitystämme ja näkemään yhtymäkohtia yli sosiaalipsykologian kilpailevien paradigmojen sekä toisistaan eristyneiden tutkimusorientaatioiden ja näin jalostamaan sosiaalipsykologian ainutlaatuista ydintä”, Lahikainen sanoo.

Anna-Maija Pirttilä-Backman tunnetaan työlleen omistautuneena ja tieteelliseen työhönsä intohimoisesti suhtautuvana tinkimättömänä tieteentekijänä. ”Some people live for family, religion and work; I

Pirttilä-Backmanin työtovereiden ja oppilaiden marraskuussa 2014 tämän 60-vuotispäivän kunniaksi julkaisema juhlakirja ”Arkiajattelu, tieto ja oikeudenmukaisuus” (toim. Myyry, Ahola, Ahokas & Sakki) on arvioitu tämän lehden...

sivulla 48 15

Nimi:

Koulutus:

Työ:

Liisa Eränen

VTT 2001, kognitiivis-analyyttinen psykoterapeutti (VET) 2008

Tutkija, Puolustusvoimien tutkimuslaitos

haastattelu

LIISA ERÄNEN

– Muistoja yhdistyksen alkutaipaleelta ja uran varrelta Teksti: Juha Savolainen / Kuva: Henrietta Ikonen

T

apasin Liisa Eräsen, Suomen sosiaalipsykologit ry:n perustajajäsenen ja ensimmäisen puheenjohtajan hänen psykoterapiavastaanotollaan. Huoneessa vallitsi levollinen tunnelma. Yhtä seinää peittivät hyllyt, joissa oli laaja kokoelma psykologista, sosiaalipsykologista ja psykoterapeuttista kirjallisuutta.

Tässä helmikuisessa, kiireettömässä illassa Liisa kertoi urastaan sosiaalipsykologina sekä muistojaan yhdistyksen ensimmäisistä vuosista.

Keskustelu polveili muutaman tunnin ajan monipuolisesti eri aiheissa ja muisteloissa vuosien varrelta. Oheen olen poiminut Sosiaalipsykologilehden lukijoille valikoituja paloja Eräsen tarinasta siten, kuin hän ne minulle kertoi.

Opiskeluaikojeni loppupuolella olin kiinnostunut naistutkimuksesta, jonka teemoista suunnittelin tekeväni myös graduni. Sattumalta huomasin sosiaalipsykologian laitoksen ilmoitustaululla lapun, jossa sisäministeriön pelastusosasto haki graduntekijää. Aihe kuulosti alkuun puisevalta: väärien hälytysten vaikutus ihmisten käyttäytymiseen ja ihmisten käyttäytyminen katastrofitilanteissa.

Aluksi mietin, että ketä kiinnostaa! Päätin kuitenkin kysyä aiheesta tarkempia tietoja.

Sain luettavakseni joitakin artikkeleja, joiden perusteella aihe osoittautui odottamaani mielenkiintoisemmaksi.

Totesin myös, etteivät ennakkokäsitykseni

¨Vaikkei tuolloin suunnitelmissani ollutkaan yhtään enempää kuin gradu, osoittautui, että tämä päätös ohjasi aika pitkälti koko loppu-uraani.¨

ihmisten toiminnasta katastrofitilanteissa pitäneet ollenkaan paikkaansa. Lopulta päätin tehdä graduni aiheesta. Ja vaikkei tuolloin suunnitelmissani ollutkaan yhtään enempää kuin gradu, osoittautui, että tämä päätös ohjasi aika pitkälti koko loppu-uraani.

Gradua tehdessäni aihe tarkentui myös omien mielenkiintojeni mukaan, erityisesti ihmisten käyttäytymiseen katastrofitilanteissa sekä psyykkisiin reaktioihin ja jälkivaikutuksiin. Kun gradu valmistui, pelastusosasto halusi, että tekisin aiheesta vielä pelastusopistoissa käytettävän oppikirjan. Tuohon aikaan vastaavia suomenkielisiä oppikirjoja ei vielä ollut. Yhteistyö pelastusosaston kanssa jatkui vielä kirjaprojektin jälkeenkin, sillä tein myös väitöskirjani tilaustutkimuksena sisäministeriölle.

Tuohon aikaan, 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa, Suomessa tapahtui tilastojen mukaan 1-2 suuronnettomuutta vuosikymmenessä. Niinpä keräsin väitöstutkimukseni aineistoa lähimpään tuolloin ajankohtaiseen tilanteeseen liittyen. Tämä oli Sosnovyi Borin ydinvoimalaitoksen toimintahäiriö, ja aineisto käsitteli tilanteen suomalaisissa herättämiä reaktioita. Lisäksi tein muuta haastattelututkimusta psyykkisistä jälkireaktioista, joihin hain erikseen rahoitusta. Tein 1990-luvulla myös assistentin sijaisuuksia sosiaalipsykologian laitoksella.

MUKAAN KRIISITOIMINTAAN Haastattelututkimuksen kautta karttunut kokemus johti siihen, että vuonna 1993 aloitin Suomen Punaisen Ristin kriisipsykologien 17

haastattelu

Onnettomuuksissa osallisena olleet ihmiset eivät saaneet tuohon aikaan juurikaan apua tilanteiden jälkeen – terveydenhuoltohenkilökunnalla ei ollut tuolloin juurikaan käsitystä, mitä onnettomuudessa osallisena oleminen merkitsi.¨

valmiusryhmässä. Tämä tuntui tärkeältä,

ollut osannut varautua. Toinen erityisesti

koska haastatteluiden kautta oli käynyt

koskettanut tapahtuma oli vuonna 2004

ilmeiseksi, etteivät onnettomuuksissa

tsunami, jonka vuoksi ihmiset kokivat

osallisena olleet ihmiset saaneet tuohon

valtavia menetyksiä.

aikaan juurikaan apua tilanteiden jälkeen.

Käytännössä työ Suomen Punaisessa

Tuolloin tarjolla oleva psyykkinen tuki oli

Ristissä on ollut monipuolista. Se on

lähinnä suuronnettomuuksien tutkinta-

pitänyt sisällään toiminnan suunnittelua

lautakunta. Lautakunta teki tutkimusta ja

ja organisointia, joka etenkin isommissa

selvitystä onnettomuuksien syistä, ja he

onnettomuuksissa on laaja prosessi. Sitten

olivat ne ihmiset, jotka työnsä ohessa ihmisiä

on ollut tietysti kriisissä olevien ihmisten

tukivat. Terveydenhuoltohenkilökunnalla

kohtaamista, debriefing-istuntoja ja tuki-

ei ollut tuolloin juurikaan käsitystä, mitä

puhelinpäivystystä, ja etenkin tsunamin ja

onnettomuudessa osallisena oleminen

Konginkankaan bussiturman jälkeen myös

merkitsi. Osaltaan tätä selittänee se, että

ammatillisesti ohjattujen vertaistukiryhmien

traumaperäinen stressihäiriö tuli DSM-tau-

vetämistä.

tiluokitukseen vuonna 1985 ja diagnoosi oli vielä tuolloin Suomessa varsin tuntematon.

YHDISTYKSEN ALKUTAIVAL

Tuosta alkaen olen ollut mukana

Omalla tavallaan kriisityöryhmässä

melkein kaikissa katastrofitilanteissa, joita

toimiminen liittyi myös yhdistyksen perus-

Suomessa on tapahtunut. Alkuvaiheessa ei

tamiseen. Olin ryhmässä sen toinen jäsen,

ollut vielä olemassa kunnallisia kriisiryhmiä,

joka ei ollut taustaltaan psykologi. Tuolloin

joten toimintamme koski pääkaupunkiseu-

virisivät ajatukset siitä, mikä sosiaalipsyko-

dulla myös pienempiä onnettomuuksia.

logien asema ylipäänsä on. Samoihin

Sittemmin katastrofitilanteita on ollut

aikoihin eräässä laitoskokouksessa käsi-

Suomessa useita ja osin isoja sellaisia.

teltiin tuolloin kansanedustajana toimineen

Henkilökohtaisesti mieleen jäävimpiä

sosiaalipsykologi Ulla Anttilan laitokselle

tilanteita oli Estonian uppoaminen, joka

lähettämää tiedoksiantoa. Tässä oli kyse

oli se suurin katastrofi ja tulee varmasti

valmisteilla olevasta lakiesityksestä ter-

olemaan. Tuollaiseen tilanteeseen ei kukaan

veydenhuollon ammattihenkilöistä. Aluksi

haastattelu kokouksen kanta oli, ettei tämä esitys

näin sosiaalipsykologeja ja mahdollistaa

taida meitä koskea, mutta olin tästä eri

kaikille yhteinen, soveltava osaamispohja.

mieltä – saisi koskea!

Soveltavien erikoistumisopintojen 25

Aloimme selvitellä, oliko lakiesitykseen

opintoviikon kokonaisuuden suunnittelu ja

mahdollista vaikuttaa. Ulla järjesti tapaa-

rahoitus lähtivät hyvin liikkeelle. Tampereelta

misia eduskuntaan. Tuntumaksi tuli, että

oli aktiivisesti mukana Vilma Hänninen,

asiaa olisi helpompi viedä eteenpäin, jos

Kuopiosta taas professori Anja Riitta

taustalla olisi yksittäisten henkilöiden sijaan

Lahikainen. Suunnittelu johti käytännön

yhdistys. Yhdistysajatuksesta keskusteltiin

toteutukseen, ja opintoja suorittivat niin

laitoksella ja päätettiin järjestää kysely,

opiskelijat kuin valmiit sosiaalipsykologit

olisiko tällaisen perustamista kohtaan

täydennyskoulutuksena. Olin mukana

kiinnostusta. Koska kiinnostusta ilmeni,

opettamassa, ja opinnot vaikuttivat lisäävän

päätettiin perustava kokous järjestää

niin sosiaalipsykologien yhteishenkeä ja

keväällä 1995. Asia kiinnosti yllättävänkin

keskinäistä tutustumista kuin laitostenkin

laajalti, mukana oli alussa ihmisiä myös

välistä yhteistyötä. Paljon siis tehtiin, mutta

Tampereelta ja Kuopiosta.

laillistamishanke ei kuitenkaan lopulta

Itselleni yllätykseksi minua esitettiin

mennyt läpi.

perustettavan yhdistyksen puheenjohtajaksi ja siihen tehtävään myös valittiin.

UUSI MAAILMA: MERIVOIMAT

Yhdistyksen alkuajasta muistan sen, että

Estonian aikaan tein runsaasti yhteistyötä

silloin tehtiin aika paljon töitä. Ensimmäisenä

laivojen henkilökunnan kanssa, ja ehkä tätä

asiana oli mainittu lakiuudistus, jonka

perua tulin hakeneeksi Merivoimiin 1998

valmistelu oli tuolloin jo pitkällä. Työtä riitti

sosiaalipäällikön virkaan. Tätä työtä tein

käydessämme yhdistyksen hallituksessa

lopulta viime vuoteen saakka. Merivoimat

tiiviisti ja vertaillen läpi sosiaalipsykologien

oli taas ihan oma maailmansa, ja alun haas-

ja psykologien opintosisällöt. Tavoitteena

teita oli tuore rakennemuutos laivaston ja

oli selvittää, missä määrin opinnoissa oli

rannikkotykistön yhdistyessä merivoimiksi.

yhteistä ja kuuluiko sosiaalipsykologian

Kaikkiaan sosiaalipäällikön tehtäväkenttä

opintoihin riittävästi terveydenhuollollista

oli laaja pitäen sisällään suunnittelu- ja

sisältöä.

kehittämistehtäviä liittyen varusmiesten

Myös ministeritason tapaamisia järjestyi,

ja henkilökunnan hyvinvointiin. Sosiaa-

ja lisäksi teimme yhteistyötä silloisen Ter-

lipäällikkönä toimin sosiaalikuraattoreiden

veydenhuollon oikeusturvakeskuksen kanssa.

toimialaesimiehenä, ja heidän lisäkseen

Anna-Maija Pirttilä-Backman toimi tuolloin

tein yhteistyötä varusmiestoimikuntien

Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian

ja henkilökunnan sosiaalitoimikuntien

laitoksen esimiehenä, ja hänen kanssaan

kanssa. Työhön kuului myös kriisityöryhmien

luonnostelimme ensimmäisen hahmotelman

kehittäminen puolustusvoimissa.

sosiaalipsykologien soveltavista erikoistu-

Yhteistyötä oli myös siviilihankkeiden

misopinnoista. Näiden opintojen suunnittelu

kanssa, esimerkkinä presidentti Martti

liittyi myös paljolti laillistamishankkeeseen.

Ahtisaaren käynnistämä ja yhteistyössä

Tausta-ajatuksena tässä oli lisätä soveltavaa

Patentti- ja rekisterihallituksen kanssa

käytännön osaamista tukevaa opetusta

toteutettu Innosuomi-hanke, joka kek-

opetussisältöihin, jolloin laillistamisellakin

sintökilpailuna oli osin suunnattu myös

olisi vankempi pohja. Tämä työ oli todella

varusmiehille. Merivoimien aikana Puo-

mielenkiintoista ja mukavaa, ja alusta alkaen

lustusvoimien organisaatiossa tapahtui

mukaan sisällytettiin myös Tampereen ja

monenlaisia muutoksia, jotka muuttivat

Kuopion yliopistot, pyrkimyksenä yhdistää

niin varusmiesten kuin henkilökunnan 19

haastattelu toimintaolosuhteita. Tämä taas merkitsi

SOSIAALIPSYKOLOGI PSYKOTERA-

työtä sosiaalikuraattoreille ja sosiaalipääl-

PEUTTINA

liköille. Itseäni erityisesti koskettava muutos

Yhdeksänkymmentäluvulla tehtyäni

tapahtui vuonna 2007, jolloin hallitus päätti

kriisityötä kiinnostuin myös perusteellisemmasta työskentelystä kriisin kokeneiden kanssa. Tämä johti siihen, että aluksi hain kognitiivis-analyyttisen psykoterapian perustaidot -jaksolle. Sittemmin opiskelin

¨Mielestäni se tehtävä, johon liittyen yhdistys aikanaan perustettiin, on yhä tärkeä. Koen siis laillistamishankkeen edelleen tarpeellisena.¨

keskittää merenkulkuun keskittyvät valtion virastot Turkuun, jonne myös Merivoimien esikunta muutti. Samalla, kun esitelmöin henkilökunnalle muutoskriisin kohtaamisesta, työstin asiaa myös omalla kohdallani.

Vuonna 2014 tapahtui viimeisin Puolustusvoimien rakennemuutos, jonka myötä Merivoimien ja muiden puolustushaarojen sosiaalipäälliköiden tehtävät päättyivät.

Samalla Puolustusvoimien aiemmin toisistaan erillinen tutkimustoiminta yhtenäistettiin yhdeksi organisaatioksi ja tuon muutoksen myötä palasin Helsinkiin. Nyt toimin uusien taistelutaktiikoiden ja taistelijoiden toimintakyvyn tutkijana Puolustusvoimien tutkimuslaitoksessa Tuusulassa.

ylemmän erityistason psykoterapeutiksi samaan aikaan tehdessäni väitöskirjaa, joka valmistui 2001. Vaativan erityistason psykoterapiaopinnot sain päätökseen vuonna 2008.

Kognitiivis-analyyttisen psykoterapiasuuntauksen koen sopivan hyvin nimenomaan sosiaalipsykologille. Katpsykoterapian keskiössä olevan ilmaisun dialogisuuden ja vuorovaikutustapahtumien tutkimisen tunnen istuvan hirmuisen hyvin sosiaalipsykologiseen näkökulmaan. Oman yrityksen perustin jo 1990-luvulla toteuttaessani kriisityön koulutuksia. Psykoterapian yksityisvastaanottoa olen pitänyt Turussa ja Helsingissä, alkuun yhtenä ja sittemmin

¨Samalla, kun esitelmöin henkilökunnalle muutoskriisin kohtaamisesta, työstin asiaa myös omalla kohdallani.¨

haastattelu kahtena iltana viikossa päivätyöni ohella.

Tätä työtä teen edelleen.

Jos jonkinlaista laillistamista ajatellaan, on tässä huomioitava myös opetussisällöt.

Sosiaalipsykologien ammattinimikkeen

Että olisi olemassa sen tyyppinen opetus ja

laillistamisprojektin aikaan Terveydenhuollon

soveltava osaaminen, jonka kautta voidaan

oikeusturvakeskuksen yksi ehdotus muu-

saavuttaa laillistettava pätevyys joihinkin

ten oli, että koska sosiaalipsykologeja ei

tiettyihin tehtäviin. Ja tässä yhteydessä

lopulta voinut nimikesuojata psykologeiksi,

puhunemme muista kuin tutkimustehtä-

suojattaisiin sosiaalipsykologit psyko-

vistä, johon kuitenkin laitoksen opetus

terapeutin nimikkeellä. Psykoterapeutin

paljolti painottuu. Näen yhä tarpeellisena

nimikesuojaus oli tuohon aikaan väljemmin

soveltavan osaamisen, jota mahdollisesti

muotoiltu, ja se olisi TEO:n mukaan ollut

edelleen voisi olla sosiaalipsykologeille

lainsäädännöllisesti helpompi ratkaisu.

tarjolla, mahdollisesti myös avoimen yliopiston tai täydennyskoulutuskeskuksen

AJATUKSIA YHDISTYKSESTÄ 2015

kautta. Tässä näen mahdollisen roolin myös

Aktiivisestihan en ole ollut yhdistyksen

yhdistyksellä. Ajattelen, että yhdistyksen

toiminnassa mukana enää pitkään aikaan,

on hyvä olla valppaana sen suhteen, mitä

mutta ilolla olen pannut merkille, että

yhteiskunnassa tapahtuu. Professiot ovat

yhdistys toimii edelleen. Olen ymmärtänyt,

yhä tiukempia omista alueistaan!

että joskus hallitusta on ollut haasteellista saada kasaan, mutta se on omankin

MINUSTAKO KUNNIAJÄSEN?

yhdistyskokemukseni mukaan toisinaan

Omana aikanani yhdistyksessä oli

hankalaa. Mielestäni se tehtävä, johon

muistaakseni vajaa kolmesataa jäsentä, ja

liittyen yhdistys aikanaan perustettiin, on

nytkö jäseniä on jo viitisen sataa? Se on

yhä tärkeä. Koen siis laillistamishankkeen

minusta todella hienoa! Tuntuu hyvältä, että

edelleen tarpeellisena. Tämä on tullut

aikanaan liikkeelle lähtenyt yhdistysajatus

mieleeni ihan viime aikoinakin seuratessani

on kantanut näin pitkälle. Yhdistystoiminnan

sosiaalipsykologeja koskettavia, erilaisiin

alkuaikoina töitä tehtiin paljon, mutta se

tehtäviin ja koulutuksiin kohdistuvia rajauksia

oli kivaa. Olen aina suhtautunut niin, että

ja sulkemisia. Ja vertailun vuoksi, meni-

yhdistystoiminnan ollessa vapaaehtois-

hän psykologien laillistamisprosessiinkin

toimintaa sen täytyy olla mielenkiintoista

vuosikymmeniä, joten ei me tässä niin

ja hauskaa. En ole koskaan ajatellut, että

huonoja olla!

sen pitäisi olla muodollista puurtamista.

Omana yhdistysaktiiviaikanani osa yhdistyksen jäsenistä oli sitä mieltä, että

Vaikka asioita tehdään tosissaan, sen ei tarvitse olla vakavaa!

sosiaalipsykologien pitäisi yleensäkin suun-

Kuullessani, että yhdistys aikoo

tautua vahvemmin liike-elämään. Onhan

ehdottaa minua kunniajäseneksi, olin kyllä

osa aina yksityissektorille suuntautunutkin,

yllättynyt. Aikanaan yhdistyksen sääntöjä

esimerkiksi henkilöstöhallintoon. Siellä ei

laadittaessa ajattelin, että ensimmäinen

yhtä tiukkaan määriteltyjä kelpoisuusehtoja

kunniajäsen tulisi olemaan joku ”vanha

ole, eikä julkista sektoria vastaavia ongel-

ja kunnianarvoisa” sosiaalipsykologi…

miakaan siellä juuri synny. Luulen kuitenkin,

enkä koe olevani oikein kumpaakaan.

että valtionhallinto ja kunnallishallinto tulevat

Ajatus tuntuu kuitenkin hauskalta, ja jos

aina olemaan merkittäviä työnantajia sekä

yhdistys on näin ajatellut, niin mikäs siinä!

yleisesti ottaen että sosiaalipsykologeille,

Uusi kokemus sekin.

kunhan se mahdollisuus säilyy. Tämän mahdollisuuden säilyttämisessä näen yhdistyksen toiminnan merkityksellisenä.

21

tiede & tutkimus

VUOROVAIKUTUKSEN DIGITALISOITUMINEN MUOKKAA LUOTTAMUSSUHTEITA Airi Lampinen / Kuvat: ©iStock.com/LiudmylaSupynska, ©iStock.com/Sneksy, ©iStock.com/akinbostanci

V

uorovaikutuksen digitalisoituminen vaikuttaa tapoihimme luottaa. Digitaaliset vuorovaikutusteknologiat, vuorovaikutuksessa syntyvä tieto ja tämän tiedon hallinta ovat nykyään luottamussuhteiden ytimessä.

Jo yli kolme miljardia ihmistä käyttää internetiä ja sen erilaisia sosiaalisia sovelluksia päivittäin.

Teknologia on läsnä niin valtion ja kansalaisten, markkinoilla toimivien yritysten kuin yksityishenkilöidenkin välisissä arkisissa, luottamusta vaativissa vuorovaikutuksissa. Koska tieteenalamme seuraa aikaansa, digitalisaatio ja sen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat yhä vahvemmin läsnä myös sosiaalipsykologisen tutkimuksen kysymyksenasetteluissa.

Professori Anna-Maija Pirttilä-Backmanin kunniaksi julkaistiin marraskuussa 2014 Arkiajattelu, tieto ja oikeudenmukaisuus -kirja (teos on arvioitu tämän lehden sivulla 48). Siihen sisältyy Sakari Tammisen ja Vilma Lehtisen kanssa kirjoittamamme luottamusta käsittelevä artikkeli.

Tarkastelemme siinä vuorovaikutuksen digitalisoitumisen merkitystä luottamussuhteille kolmella tasolla (ks. Bierhoff & Vornefeld, 2004): Niistä ensimmäinen pitää sisällään luottamuksen tiettyyn henkilöön ja tämän kanssa luotuun vuorovaikutussuhteeseen, toinen luottamuksen yleistettyihin muihin (eli ihmisiin yleisesti) digitaalisissa ympäristöissä ja kolmas luottamuksen abstrakteihin sosioteknisiin systeemeihin.

Tämä kirjoitus on tiivistelmä artikkelimme

¨Verkossa tapahtuvaa viestintää koskeva huoli liittyy usein siihen, miten toiset tulkitsevat jaettua sisältöä ja millaisia vaikutuksia sillä voi olla ihmissuhteille.¨

keskeisistä teemoista.

YKSILÖIDEN VÄLINEN LUOTTAMUS DIGI-

haastetta hankaloittaa yksilön eri viiteryh-

TAALISESSA VUOROVAIKUTUKSESSA

mien, kuten eri ystäväpiirien, samanaikainen

Kommunikaatioteknologioiden kylläs-

läsnäolo. Vuorovaikutukseen osallistujien

tämässä maailmassa kasvokkaisen vuorovai-

keskinäisestä luottamuksesta tuleekin

kutuksen korvaavat yhä useammin erilaiset

digitaalisesti välittyneessä vuorovaiku-

teknologisesti välittyneet viestinnän muodot

tuksessa korostuneen tärkeää sisällön-

sähköpostista puheluihin, pikaviesteihin ja

jakoa koskevien kontrollimahdollisuuksien

yhteisöpalveluissa jaettaviin päivityksiin.

rajoittuneisuuden vuoksi.

Verkossa tapahtuvaa viestintää koskeva

Lisäksi vuorovaikutustilanteet eivät

huoli liittyy usein siihen, miten toiset tulkit-

useinkaan rajaudu yksinomaan tietyn

sevat jaettua sisältöä ja millaisia vaikutuksia

yhteisöpalvelun sisälle tai edes laajemmin

sillä voi olla ihmissuhteille. Luottamuksen

digitaalisten teknologioiden piiriin. Näin

ylläpitäminen digitaalisten teknologioiden

ollen luottamus ja sen ylläpitoon tarvittava

kautta tapahtuvassa vuorovaikutuksessa

yhteistyö digitaalisissa ympäristöissä on

vaatii vaivaa, sillä jaettu sisältö voi päätyä

usein saumatonta jatkumoa vaivalle, jota

sellaisten ihmisten nähtäville, joille sitä ei

nähdään samojen ihmissuhteiden eteen

ollut tarkoitettu. Yhteisöpalveluissa tätä

kasvokkaisissa kohtaamisissa. Siinä, 23

tiede & tutkimus missä Facebookin avulla ollaan yhteydessä lähinnä entuudestaan tuttujen ihmisten kanssa, jakamistalous haastaa perinteisiä luottamuksen rakenteita, kun tavaroita voidaan lainata ja majapaikkaa tarjota myös tuntemattomille uusien luottamusta tukevien rakenteiden kuten online-profiileihin sidottujen mainemekanismien ansiosta.

Koska tuntemattomien ihmisten kanssa toimiminen voi näyttäytyä riskinä, luottamus toisiin ihmisiin on jakamistalouteen osallistumisen keskeinen edellytys. Verkkopalveluissa sitä rakennetaan esimerkiksi käyttäjäprofiilien avulla, neuvottelemalla yhteistyöstä henkilökohtaisten viestien välityksellä sekä antamalla vuorovaikutuskumppaneille jälkikäteen palautetta, joka kaikille yhteisön jäsenille näkyessään kartuttaa osallistujien mainetta ja helpottaa sen arvioimista, kannattaako heidän kanssaan ryhtyä yhteistoimintaan.

Luottamuksen saavuttamiseen yksilöidenvälisessä digitaalisessa kommunikaatiossa vaaditaan paitsi uusia työkaluja myös yhteisesti sovittuja sääntöjä siitä, kuinka henkilökohtaisessa viestinnässä käyttäydytään ja mikä osa viestinnästä saa päätyä laajemman yhteisön nähtäväksi. Lisäksi on syytä pitää mielessä, että luottamus ei ole ainoastaan verkossa tapahtuvan vuorovaikutuksen ominaisuus tai vaatimus, vaan yhä useamman verkkopalvelun lähtökohtana on välittyneen (“online”) ja kasvokkaisen (“offline”) vuorovaikutuksen yhdistäminen ja uudenlaisten arkisten

¨Digitaaliset työvälineet sekä niihin liittyvä yhdessä tekemisen ja omaehtoisen organisoitumisen kulttuuri ravistelevat myös politiikan rakenteita.¨ auktoriteettivallan oikeutusta ja sen perustana toimivaa luottamusta. Verkkopohjaisten alustojen kuten blogien ja wikien vaivattoman saatavuuden ja helppokäyttöistymisen vuoksi maallikoille on avautunut mahdollisuus entistä suurempaan rooliin tiedon tuottamis- ja levittämisprosesseissa, jotka ovat perinteisesti olleet tutkijoiden, auktorisoitujen asiantuntijoiden ja lehdistön käsissä. Luottamus yleistä mielipidettä tai virallista totuutta edustaviin auktoriteetteihin on entistä helpompaa kyseenalaistaa, kun “kokemusasiantuntijoista” ja “vertaistoimijoista” koostuvat ryhmät voivat

käytäntöjen mahdollistaminen.

tuottaa oman totuutensa näiden rinnalle

LUOTTAMUS DIGITAALISESTI VERKOT-

Joukkovoimalla rakennettu ja jatkuvasti

TUNEISSA RYHMISSÄ JA VERTAISTOIMINNASSA. Digitalisaation mahdollistamat uudet viestintämuodot ja toimintamallit haastavat vanhoja vuorovaikutuksen rakenteita myös yksilöiden henkilökohtaisten suhteiden ulkopuolella. Ne uudistavat ryhmiin ja vertaistoimintaan liittyviä toimintamuotoja ja ravistelevat näiden myötä vakiintuneen

omien vertaisarviointiprosessiensa kautta. päivittyvä verkkotietosanakirja Wikipedia on kenties tunnetuin ja menestyksekkäin esimerkki digitalisaation mahdollistaman vertaistoiminnan tuloksista.

Digitaaliset työvälineet sekä niihin liittyvä yhdessä tekemisen ja omaehtoisen organisoitumisen kulttuuri ravistelevat myös politiikan rakenteita. Esimerkiksi lyhyiden, enintään 140 merkin viestien julkaisemiseen

tiede & tutkimus suunniteltu Twitter-palvelu on valjastettu

näennäisesti täsmällisiin mittaustuloksiin.

kansalaistoiminnan keskeiseksi apuväli-

Digitaaliset teknologiat ja niihin liittyvä

neeksi näkyvästi viime vuosien sosiaali-

vertaistoiminnan kulttuuri luovat otollisen

sissa liikehdinnöissä eri puolilla maailmaa.

asetelman jakaa terveyteen liittyvää tietoa

Ihmiset ovat kääntyneet Twitterin puoleen

institutionaaliset säännöstelyperiaatteet

sankoin joukoin myös luonnonkatastrofien

ohittaen. Kasvava aktiivisten yksilöiden

yhteydessä sekä halutessaan ottaa osaa

joukko suhtautuu kriittisesti terveyttä

vaaliväittelyihin tai tiedottaa ajankohtai-

koskeviin auktoriteettirakenteisiin ja tahtoo

sista tapahtumista ja kommentoida niitä

ottaa aiempaa suuremman roolin omaa

omista näkökulmistaan. Teksti-, kuva- ja

terveyttään koskevissa päätöksissä ja

videosisällön levittämisen helpottumisen

niihin johtavissa tiedollisissa prosesseissa.

myötä maailmankuvia rakennetaan yhä

Tällaiseen aktiiviseen omasta terveydestä

enemmän silminnäkijyyttä, osallistumista ja

ja hyvinvoinnista huolehtimiseen liitetään

demokraattista vertaistoimintaa korostavilla

helposti vastakkainasettelu lääketieteen

toimintamalleilla.

ammattilaisten asiantuntijavallan ja kansa-

Terveyden ja hyvinvoinnin saralla

laisten oman toimijuuden välillä. Parhaim-

digitalisaation mahdollistamat muutokset

millaan yksilöiden omaehtoiset käytännöt

tiedon kokoamisessa, käsittelyssä ja tul-

ja lääketieteellinen ammattitaito voidaan

kinnassa tarjoavat maallikoille uudenlaista

kuitenkin sovittaa hedelmälliseen yhteis-

toimijuutta suhteessa omaan kehoonsa.

työhön. Ihannetilanteen saavuttamiseksi

Omaan terveyteen liittyvän tiedon kokoa-

tarvitaan lainsäädännön ja hoitokäytäntöjen

minen helpottuu, kootun datan laskennal-

päivittämistä siten, etteivät instituutiot jäisi

lisesta käsittelystä tulee vaivattomampaa

hankalasti jälkeen yksilöiden omaehtoisista

ja yksilöille tarjoutuu mahdollisuus ainakin

käytännöistä.

25

tiede & tutkimus käyttävät sosioteknisissä järjestelmissä LUOTTAMUS DIGITAALISIIN SOSIOTEK-

tapahtuvasta toiminnasta syntyviä digitaalisia

NISIIN SYSTEEMEIHIN

jälkiä. Järjestelmien käytön oheistuotteena

Viimeinen luottamusta digitaalisten

syntyy kuitenkin valtavasti dataa esimerkiksi

teknologioiden alueella koskeva kysymys

niiden välittämästä vuorovaikutuksesta pitäen

liittyy itse teknologioiden luotettavuuteen

sisällään paitsi lähetettyjen viestien sisällön

sikäli, että ne tekevät juuri sen mitä lupaavat

myös niihin liittyvää “metadataa”, kuten

eivätkä jotain aivan muuta. Digitaalisista

aika- ja paikkatietoja. Erityisesti yksilöiden

sosioteknisistä systeemeistä on tullut tärkeä

ja ryhmien väliseen viestintään keskittynei-

osa yhteiskuntien toimintaa kannattelevaa

den systeemien ja niitä ylläpitävien suurien

infrastruktuuria ja ihmisten arkista toimintaa.

toimijoiden, kuten Facebookin ja Googlen,

Luottamus perinteisiin auktoriteetteihin voi

kohdalla keskeinen kysymys on siis myös

korvautua luottamuksella teknologiaan ja

se, millä perusteilla voimme luottaa siihen,

sen tarjoamaan toimijuuteen. Tästä johtuen

että vuorovaikutuksistamme syntyvää dataa

on olennaista ymmärtää, miten luottamus

käytetään sovitulla tavalla.

Luottamus digitaalisiin sosioteknisiin systeemeihin edellyttää myös luottamista

Kirjoittaja työskentelee tutkijatohtorina Mobile Life Centressä Tukholman yliopistolla. Tämä kirjoitus on tiivistelmä Sakari Tammisen ja Vilma Lehtisen kanssa osana Arkiajattelu, tieto ja oikeudenmukaisuus -juhlakirjaa julkaistusta artikkelista ”Digitaalinen vuorovaikutus, muutos ja luottamus”. Versio tästä kirjoituksesta on julkaistu aikaisemmin Demos Helsingin blogissa.

¨Aina teknologian kehittäjät eivät itsekään ole käyttämästään vallasta erityisen tietoisia.¨

palveluntarjoajiin, jotka vastaavat systeemien kehittämisestä, ylläpidosta ja tyypillisesti myös niiden kautta kulkevan datan keräämisestä, säilyttämisestä ja käytöstä. Tähän liittyy olennaisesti luottaminen yhtäältä toimijoiden kompetenssiin rakentaa ja ylläpitää toimivia systeemejä ja toisaalta heidän hyvää tarkoittaviin motiiveihinsa. Systeemisuunnittelijoiden ja palveluntarjoajien valtaa muokata informaatiota käsitteleviä algoritmeja ja tiedonkeruumekanismeja voidaankin kutsua “muotoiluvallaksi”. Tämä muotoiluvalta jää helpommin piileväksi kuin perinteisten auktoriteettien vaikutusvalta. Aina teknologian

näihin abstrakteihin systeemeihin syntyy ja

kehittäjät eivät itsekään ole käyttämästään

millaiset tekijät pitävät sitä yllä.

vallasta erityisen tietoisia. Silloin uhkana voi

Sosioteknisiä systeemejä arvioidessaan

olla, että palveluja suunnitellaan kehittäjien

ihmiset ovat kiinnostuneita ensisijaisesti

omista lähtökohdista käsin sen valossa,

niiden toimivuudesta heidän haluamiinsa

mikä on heille “normaalia”, jolloin lopputu-

tarkoituksiin sekä siitä, että ne toimivat

loksena olevat sosiotekniset systeemit eivät

systemaattisesti siten kuin niiden kuuluukin

välttämättä vastaa erilaisten käyttäjäryhmien

toimia. Konfliktialueella toimivan journalistin on

tarpeita. Ilman vallan tiedostamista suunnitellut

voitava luottaa sähköpostin salaukseen, sillä

systeemit saattavat esimerkiksi tarkoittamatta

vääriin käsiin päätyessään luottamuksellisella

syventää vähemmistöjen marginaalisuutta.

viestillä voi olla kohtalokkaat seuraukset informantille tai journalistille itselleen. Useim-

LOPUKSI

miten sosioteknisiä systeemejä käyttävien

Kaikkiin kolmeen luottamuksen tasoon

ihmisten ensisijaiset huolenaiheet liittyvät

liittyen kerrotaan utooppisia ja dystooppisia

kuitenkin toisiin käyttäjiin. On harvinaisempaa

tarinoita siitä, miten uusi teknologia haastaa

pysähtyä miettimään, miten palveluntarjoajat

tai jopa murtaa vanhat toimintatavat ja kas-

vokkain syntyneet luottamuksen mekanismit.

Tietoverkkojen välittämää kommunikaatioita

”Uudesta” ja ”vanhasta” mediasta puhut-

ei voida enää pitää marginaalisena ilmiönä,

taessa uudempien digitaalisten viestimien

eikä sitä myöskään voida perustellusti erottaa

ja perinteisten joukkoviestimien suhdetta

niistä kasvokkaisista vuorovaikutuksista,

käsitellään usein toisen kuolemaan johtavana

joiden tutkiminen on sosiaalipsykologian

kaksintaisteluna. Mediahistorian perusteella

perinteinen vahvuusalue. Väitämme, ettei

tai ihmisten nykypäiväisiä mediakäytäntöjä

sosiaalipsykologia silti ole vieläkään nähnyt

tarkasteltaessa nämä vallassa olevat tarinat

kriittiseksi tutkimusalueeksi digitalisaatioon

eivät kuitenkaan kestä analyysia. Uudet

liittyviä murroksia luottamuksen eri analyysita-

viestintämuodot kyllä ravistelevat viestin-

soilla. Muuttuvatko inhimillisen luottamuksen

nällisiä rakenteita, mutteivät (ainakaan vielä)

reunaehdot digitalisaation myötä? Voisiko

näytä syrjäyttävän perinteisempiä viestimiä

eurooppalainen sosiaalipsykologia nousta

millään suoraviivaisella tavalla. Digitaalisten

vahvempaan rooliin kontekstin ja yksilöiden

teknologioiden merkitystä luottamuksen

kokemuksen arvokkuuden äänitorvina het-

reunaehdoille ja edellytyksille onkin hedelmäl-

kenä, jona mitä arkisimmistakin toimista jää

lisempää tarkastella sellaisen vaihtoehtoisen

digitaalisia jälkiä?

kertomuksen kautta, jossa uudet ja vanhat luottamuksen ja viestinnän rakenteet limittyvät toisiinsa ja elävät rinnakkain.

Käynnissä olevien muutosten ymmärtämiseksi ja niiden keskellä luovimiseksi tarvitaan sosiaalipsykologista tutkimusta tarkastelemaan niin uusiin ilmiöihin liittyviä uusia käytäntöjä kuin puhetapojakin.

Sosiaalipsykologialla on edellytykset auttaa yksilöitä, ryhmiä ja laajempia instituutioita

Lähteet: Bierhoff, J. W. & Vornefeld, B. (2004). The social psychology of trust with applications in the Internet.

Analyse & Kritik, 26/2004, 48–62.

Tamminen, S., Lampinen, A. & Lehtinen, V. (2014).

Digitaalinen vuorovaikutus, muutos ja luottamus. Teoksessa L. Myyry, S. Ahola, M. Ahokas & I. Sakki (toim.), Arkiajattelu, tieto ja oikeudenmukaisuus (s. 225 – 247).

Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2014:18. Helsingin yliopisto. [Vapaasti saatavilla osoitteessa http://tinyurl. com/l6rpd9h]

tarkastelemaan kriittisesti, mistä digitalisaation tuomassa ”suuressa muutoksessa” oikein on kyse ja miten se mahdollisesti vaatii päivittämään sosiaalipsykologisia perusajatuksia esimerkiksi erilaisten toimijoiden välisistä vuorovaikutuksista ja luottamuksesta sen kolmella tasolla.

27

muistokirjoitus

SOSIAALISTEN REPRESENTAATIOIDEN TUTKIMUKSEN ISÄ ON POISSA Teksti: Mia-Marisa Ranta / Kuva: Philippe Cam

Y

ksi aikamme suurimmista sosiaalipsykologian alan uranuurtajista, Serge Moscovici, kuoli marraskuussa 2014 kunnioitettavassa 89 vuoden iässä. Romaniassa vuonna 1925 syntynyt Moscovici teki tieteellisen uransa pääosin Ranskassa. Hänet tunnetaan etenkin kehittämästään sosiaalisten representaatioiden teoriasta, jonka hän esitteli vuonna 1961 ilmestyneessä väitöskirjassaan La psychanalyse, son image et son public. Hänen tuotantonsa on kuitenkin monipuolinen ja hän on kirjoittanut laajasti myös vähemmistövaikutuksesta, sosiaalisesta muutoksesta, tieteen filosofiasta ja poliittisesta ekologiasta.

Serge Moscovici (alun perin Srul

hän joutui pakkotyöhön useaksi vuodeksi

Hers Moscovici) syntyi vuonna 1925

myöhemmin toisen maailman sodan aikana.

juutalaisperheeseen Romaniassa Brãilan

Saksan rinnalla taistelleesta Romaniasta

kaupungissa. Hänen vanhempansa olivat

tuli sodan jälkeen neuvostomiehityksen myötä

viljakauppiaita, mutta he erosivat pojan

sosialistinen kansantasavalta ja poliittiset

ollessa nuori. Lapsuus oli vaikea, sillä

puolueet kommunistipuoluetta lukuun ottamatta kiellettiin. Republica Populara Românasta sukeutui kommunistinen dik-

tatuuri, jossa toisinajattelijoita vainottiin. ¨Moscovici Maasta lähtenyt Moscovici päätyi viimein tunnetaan etenkin Unkarin, Itävallan ja Italian kautta Pariisiin vuonna 1948. Pakolaisille myönnettävän sosiaalisten stipendin turvin hän suoritti Sorbonnen kandidaatin tutkinnon psykorepresentaatioiden yliopistossa logiasta vuonna 1949 ja päätyi tekemään kuuluisan psykiatrin ja psykoateoriastaan, mikä ei väitöskirjaa nalyytikon Daniel Lagachen ohjauksessa.

Tämä tunnetaan yhtenä ranskalaisen kuitenkaan jäänyt hänen ainoaksi ¨Moscovici oli kontribuutiokseen sosiaalipsykologian vakuuttunut, että voidakseen selittää saralla.¨ sosiaalista muutosta oli tutkittava Moscovicin äiti hylkäsi perheensä. Lisäksi juutalaisvastaisuus alkoi saada jalansijaa ja valtavirrasta 1930-luvulla Romaniassa astuivat voimaan poikkeavia antisemitistiset lait, joiden nojalla Moscovici erotettiin koulusta vain 13 vuoden iässä. näkemyksiä.¨ Vuonna 1941 Moscovicin onnistui paeta täpärästi Bukarestin juutalaisvainoja, mutta 29

muistokirjoitus

¨Hän kritisoi vahvasti esimerkiksi kognitiivisen psykologian tapaa esittää ihminen informaatiota prosessoivana koneena.¨

kollegat tutkivat konformismin ilmenemistä, oli Moscovici kiinnostunut erityisesti ryhmäpolarisaatiosta ja olosuhteista, joissa ryhmän jäsenet eivät ole yksimielisiä. Hän oli vakuuttunut, että voidakseen selittää sosiaalista muutosta oli tutkittava valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä, ja niinpä hän kohdisti kiinnostuksensa erityisesti vähemmistöjen vaikutuksen tutkimukseen.

Tutkimuksissaan hän onnistuikin osoittamaan, että johdonmukaisesti ja taipumattomasti kantaansa puolustava vähemmistö voi saada aikaan muutoksen enemmistön ajattelussa.

Työssään Moscovici hylkäsi yksilöiden ja kollektiivisen tason, psykologisen ja sosiaalisen, erottamisen toisistaan. Hän

psykoanalyysin uranuurtajista. Moscovici

kritisoi vahvasti esimerkiksi kognitiivi-

on myöhemmin kertonut, että pyrkiessään

sen psykologian tapaa esittää ihminen

Lagachen ohjaukseen hän tarkoituksella

informaatiota prosessoivana koneena.

vältteli mainitsemasta tulevalle ohjaajalleen,

Moscovici katsoi, että Pohjois-Amerik-

että varsinaisen psykoanalyysin sijaan hän

kalainen valtavirran sosiaalipsykologia,

oli oikeastaan kiinnostunut lähinnä niistä

joka muodostui pitkälti behavioristisista

arkijärjen käsityksistä, joita ihmisillä oli

ja individualistisista suuntauksista, sivuutti

psykoanalyysistä.

jotakin olennaista ihmisenä olemisesta: sen

Serge Moscovicin väitöskirja valmistui

reflektiivisen ja symbolisen ulottuvuuden.

vuonna 1961 ja on nimeltään Psychana-

Tästä huolimatta hän oli hyvin aktiivinen

lyse, son image et son public. Étude sur la

transatlanttisten suhteiden vaalija ja piti yllä

répresentation sociale de la psychanalyse

suhteita pohjoisamerikkalaisiin kollegoihinsa

(vapaasti suomennettuna: Psykoanalyysi,

kuten Festingeriin, Schachteriin, Deutschiin

sen imago ja yleisö. Tutkimus psykoana-

ja Pepitoneen. Leon Festingeristä ja Serge

lyysin sosiaalisesta representaatiosta).

Moscovicista tuli paitsi läheisiä kollegoita

Tutkimus kuvaa sitä, mitä tieteelliselle

myös hyviä ystäviä.

tiedolle tapahtuu, kun siitä tulee yleistä,

Moscovici teki pitkän uran, jonka

arkijärjen tietoa. Teos esittelee sosiaalis-

aikana hän ehti julkaista lukuisia teoksia

ten representaatioiden lähestymistapana

sekä toimia useissa eri tehtävissä mm.

tunnetun teorian, josta on sittemmin tullut

tutkijana eri instituuteissa (mm. CNRS,

merkittävä osa etenkin eurooppalaista

Princetonin yliopiston Institute of Advanced

sosiaalipsykologiaa.

Study, Stanfordin yliopiston Center for

Sosiaalisten representaatioiden teoria ei

Advanced Study in the Behavioral Sciences),

jäänyt Moscovicin ainoaksi kontribuutioksi

professorina (mm. Pariisin yliopisto, École

sosiaalipsykologian saralla. Toisen maail-

Polytechnique ja École Pratique des Hautes

mansodan aikaiset tapahtumat vaikuttivat

Études) sekä vierailevana professorina

syvästi Moscoviciin ja hänen ajatteluunsa.

useissa eri yliopistoissa (mm. New York

Kuten moni muukin aikalainen, hän oli myös

School for Social Sciences, Cambridgen

kiinnostunut sosiaalisesta vaikutuksesta

yliopisto, Louvainin yliopisto Belgiassa).

(social influence), mutta siinä, missä monet

Hän toimitti urallaan useita alan tieteellisiä

muistokirjoitus journaaleja ja oli myös perustamassa Euro-

vicin merkittävimpänä saavutuksena,

pean Association for Social Psychology

ns. valtavirtasosiaalipsykologian parissa

-yhdistystä sekä toimi sen ensimmäisenä

ja Pohjois-Amerikassa hänet tunnetaan

puheenjohtajana. Moscovici toimi myös

etenkin vähemmistövaikutusta koskevista

vuonna 1976 perustamansa European

tutkimuksistaan. Hänen tieteellinen työnsä

Laboratory of Social Psychology -tutki-

kattaa kuitenkin myös tieteen filosofian

muskeskuksen johtajana. Hänelle myönnettiin

ja poliittisen ekologian alat. Akateemisen

uransa aikana peräti 16 kunniatohtorin

uransa lisäksi Moscovici osallistui myös

arvoa eri yliopistoissa ympäri maailmaa

politiikkaan, erityisesti vasemmiston ja

sekä lukuisia kansainvälisiä tiedepalkintoja.

ympäristöliikkeen toimintaan, ja oli aktiivinen

Eurooppalaisessa sosiaalipsykologiassa

jäsen Maan ystävissä. Hänen poikansa

Moscovici tunnetaan etenkin sosiaalisten

Pierre Moscovici on kokenut sosialisti-

representaatioiden teoriastaan, jonka taustalla

poliitikko, entinen ministeri ja nykyinen

näkyy mm. Emile Durkheimin sosiologian

Euroopan unionin komissaari. Uraansa

vaikutus. Teoria on saavuttanut merkittävän

Serge Moscovici on kuvannut sarjaksi

aseman Euroopan lisäksi esimerkiksi Latina-

sattumia ja yllätyksiä. Näistä sattumista ja

laisessa Amerikassa, mutta on vähemmän

yllätyksistä muodostui kuitenkin merkittävä

tunnettu englanninkielisessä maailmassa.

elämäntyö. Kuollessaan 89 vuoden iässä

Moscovicin aihetta käsitelleen väitöskirjan

romanianjuutalaisperheen pojasta oli tullut

englanninkielinen käännös ilmestyikin vasta

ranskalaisen sosiaalipsykologian kenties

vuonna 2007. Tämä kertonee siitä, että

tunnetuin henkilöhahmo ja eurooppalaisen

huolimatta teorian jäämisestä vähemmälle

sosiaalipsykologian kiistaton merkkihenkilö.

huomiolle angloamerikkalaisissa maissa, teos on modernina klassikkona yhä ajankohtainen vielä vuosikymmeniä alkuperäisen julkaisunsa jälkeen.

Vaikka eurooppalaisessa kontekstissa sosiaalisten representaatioiden teorian

Lähteet Kirjoitus pohjautuu pääosin EASP:n julkaisemaan muistokirjoitukseen sekä Le Mondessa ja Le Nouvel Observateurissa ilmestyneisiin artikkeleihin.

kehittämistä pidetäänkin usein Mosco-

¨Serge Moscovici on kuvannut uraansa sarjaksi sattumia ja yllätyksiä.

Näistä sattumista ja yllätyksistä muodostui kuitenkin merkittävä elämäntyö.¨ 31

katsaus

ARKISTON KERTOMAA: YHDISTYKSEN VÄHÄ KRONIKKA Teksti: Esa Torniainen

S

“

uomen sosiaalipsykologien yhdistyksen tiedotuslehdessä” numero 1 marraskuussa 1995 tuore puheenjohtaja Liisa Eränen totesi sosiaalipsykologien sijoittuvan monille eri aloille, liittyvän eri ammattiyhdistyksiin ja yhteyksien muihin sosiaalipsykologeihin ehkä katkeavan. Hän pohti, johtuuko tämä siitä, ettei sosiaalipsykologi kenties ole ammatti vaan koulutusala; kysymys, johon myöhemmin karvaasti jouduttiin palaamaan – ja joka edelleen kaipaa vastausta.

Yhdistyksemme saavuttaessa kunnioitet-

sosiaali- ja terveysvaliokunta käsitteli terveyden-

tavan mutta nuorekkaan 20 vuoden iän lienee

huollon ammatinharjoittamislainsäädäntöä:

korkea aika kronikoida näille sivuille asioita

kansanedustaja Ulla Anttila oli valiokunnan

vuosien varrelta. Tämä juttu perustuu lähes

(vara)jäsenenä ja tutkija Liisa Erästä kuultiin

yksinomaan yhdistyksen arkiston antimiin kuten

asiantuntijana. Tuolloin melko tuntematonta

toimintakertomuksiin, kokouspöytäkirjoihin

nimikettä ei kuitenkaan ollut mahdollista sisäl-

ja lehtiin. Kenties joku innostuisi laatimaan

lyttää lakiin. Ammattinimikeasia jäi elämään

kunnollisen historiikin vaikkapa neljännesvuo-

vahvasti liikkeelle panevana voimana, joka

sisatajuhlaamme?

osaltaan johti yhdistyksen syntymiseen.

LUOMINEN

valmisteleva työryhmä oli tehnyt valmistuneille

Keväällä 1995 yhdistyksen perustamista Sosiaalipsykologiaa on Suomessa opetettu

sosiaalipsykologeille kyselyn, johon vastasi 207

jo yli puoli vuosisataa, ja sosiaalipsykologeja

eli noin 50 % sosiaalipsykologeista. Suurin osa

on ollut mukana ammattinimikeasiassakin

vastaajista oli ollut kiinnostunut yhdistyksestä

ainakin jo 1990-luvun alussa, kun eduskunnan

ja halukkaita liittymään jäseniksi. Tärkeimpinä toiminta-alueina oli pidetty sosiaalipsykologien

¨Yhdistyksen perustava kokous pidettiin perjantaina 19.5.1995 Helsingissä yliopiston luentosalissa osoitteessa Fabianinkatu 28.

Osallistujia oli peräti 41 henkilöä.¨

tiedon ja taidon tunnetuksi tekemistä sekä toimintaa ammattinimikkeen laillistamiseksi.

Yhdistyksen perustava kokous pidettiin perjantaina 19.5.1995 Helsingissä yliopiston luentosalissa osoitteessa Fabianinkatu 28, jossa nykyisin toimii oppimiskeskus Aleksandria. Esityslistan mukaan ennen kokousta kansanedustaja Ulla Anttila esitti katsauksen laillistamiseen liittyviin kysymyksiin. Kokouksen avasi ja puhetta johti Liisa Eränen, sihteerinä oli Marjo Palomäki-Lampinen, pöytäkirjantarkastajina Helena Kupiainen ja Vilma Hänninen sekä ääntenlaskijoina Kati Ahlstedt ja Henrik Kärkkäinen. Osallistujia kokouksessa oli arkistossa säilyneen pöytäkirjakopion mukaan peräti 41 henkilöä – alkuperäinen pöytäkirja läsnäolijaluetteloineen on valitettavasti kadoksissa.

Perustamiskokouksessa hyväksyttiin ensimmäiset säännöt ja allekirjoitettiin perustamiskirja – näitäkään asiakirjoja ei ole arkistoon säilynyt.

Päätettiin myös heti hakeutua yhdistysrekisteriin.

Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Liisa Eränen, joka luotsasi yhdistyksen

katsaus alkutaivalta neljän ensimmäisen toimintavuoden ajan aina 3.3.1999 asti.

VAUHDILLA MATKAAN (1995 – 1997) Yhdistyksen ensitehtäviksi oli perustavan kokouksen pöytäkirjaan kirjattu ”vaikuttaminen sosiaalihuollon kelpoisuusvaatimuksiin, pyrkiminen Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO, nyk. Valvira) rekisteriin, jäsenhankinta sekä jäsenrekisterin perustaminen”.

Yhdistyksessä tarkasteltiin sosiaalipsykologien oikeutta käyttää psykologin nimikettä

¨Lehteä julkaistiin 2-4 kertaa vuodessa, aluksi ”Suomen sosiaalipsykologit ry:n tiedotuslehden” nimellä.¨

ja vertailtiin Helsingin yliopiston psykologien ja sosiaalipsykologien tutkintovaatimuksia. Tämä johti 19.2.1996 annettuun lausuntoon TEO:lle, jota pyydettiin ryhtymään toimenpiteisiin, jotta sosiaalipsykologit voisivat toimia terveydenhuollossa laillistettuina ammattihenkilöinä siten, että oikeus psykologin ammatin harjoittamiseen laajennettaisiin koskemaan sosiaalipsykologin koulutuksen saaneita.

Yhdistys osallistui yliopistojen sosiaalipsykologian soveltavien ammatillisten erikoistumisopintojen 25 opintoviikon opintokokonaisuuden suunnitteluun, jolla pyrittiin tasoittamaan sosiaalipsykologien ja psykologien tutkinnoissa ollutta laajuuseroa. Psykologiliiton kanssa käynnistettiin neuvottelut mahdollisesta yhteistyöstä sosiaalipsykologin ammattinimikkeen laillistamiseksi; samoin PsykoNetin kanssa pyrittiin käynnistämään yhteistyötä.

varsinainen rekisterimerkintä hyväksyttyine

Myös eduskuntaan pidettiin yhteyttä.

sääntöineen tosin vahvistettiin vasta 10.1.1997.

Terveydenhuoltoalan lisäksi viriteltiin viran-

Uuden yhdistyksen oli tärkeää tehdä

omaisyhteyksiä myös sosiaalialalla: yhdistys

itseään tunnetuksi ja tavoittaa niin uusia kuin jo

oli yhteydessä Sosiaali- ja terveysministeriön

yhdistykseen liittyneitä jäseniä. Yhteydenpito-

(STM) työryhmään, joka arvioi sosiaalihuollon

muodoiksi vakiintuivatkin pian valtakunnallinen

ammatinharjoittamislain tarpeellisuutta. Yhdistys

lehti ja paikalliset jäsentapaamiset; myös

teetti myös selvityksen sosiaalipsykologin ja

sähköpostilista oli käytössä jo alkuajoista lähtien.

sosiaalityöntekijän tutkintovaatimusten sisällöistä

Lehteä julkaistiin 2 – 4 kertaa vuodessa, aluksi

ja vastaavuuksista.

”Suomen sosiaalipsykologit ry:n tiedotusleh-

Kolmannen toimintavuoden 3.7.1998

tenä”, kunnes helmikuun numerosta 1/1998

päivätyssä toimintakertomuksessa noteerattiin,

alkaen napakalla nimellä ”Sosiaalipsykologi”.

että yhdistyksen aktiivisen toiminnan johdosta

Jäsenilloissa jäsenet pääsivät tapaamaan

mm. työvoimahallinnon uudet asiantuntijavirat (n.

toisiaan, keskustelemaan ajankohtaisista asioista

180 virkaa) ovat avoinna sosiaalipsykologeille.

ja kuulemaan mielenkiintoisia alustuksia. Iltoja

Yhdistysrekisterissä yhdistys on ollut nimellä

järjestettiin useita vuosittain niin Helsingissä,

Suomen sosiaalipsykologit ry 17.8.1995 lähtien;

Tampereella kuin Kuopiossakin. Tapaamisissa 33

katsaus kävi hyvin väkeä – mm. 24.9.1997 Tampereella

aluksi kaikissa kolmessa kaupungissa, mutta

ravintola Villa 1898:ssa (ent. ja nyk. Finlaysonin

vähitellen Kuopion illat näyttävät loppuneen.

palatsi) parikymmentä osallistujaa keskusteli

Osallistujamäärät hiukan laskivat: vuonna 2000

aiheesta ”Sosiaalipsykologian mahdollisuudet”

Helsingissä keskimäärin 15 ja Tampereella 7.

professori Anja Riitta Lahikaisen alustamana.

Illoissa alusti eri alojen sosiaalipsykologeja,

Syksyllä 1997 matkattiin m/s Georg Otsilla

esimerkiksi Tampereella 10.2.2000 yrittäjä

Tallinnaan, jossa tutustuttiin Pedagogisen

Hannele Punakivi, 12.4.2000 kuntoutussuunnit-

instituutin psykologian laitoksen toimintaan

telija Elina Mäenpää ja 17.5.2000 Merivoimien

ja sosiaalipsykologian opetukseen; illalla Eesti

sosiaalipäällikkö Liisa Eränen.

Draamateaterissa nähtiin Hendrik Toomperen

Myös yhdistyksen kokousten yhteyteen

ohjaus Philip Ridleyn näytelmästä ”Maail-

järjestettiin ohjelmaa: vuosikokousta 7.3.1998

makõiksuse kiireim kell” (Maailmankaikkeuden

edelsi vireää keskustelua herättänyt profes-

nopein kello). Matkanjohtajaksi oli pyydetty

sori Karmela Liebkindin esitelmä aiheesta

professori Klaus Helkama, ja retkueessa oli

”Sosiaalipsykologi monikulttuurisessa työssä”;

matkalaisia 22.

seuraavan vuosikokouksen 3.3.1999 aloitus-

Yhdistys oli alusta asti esillä myös

ohjelmaksi puolestaan oli järjestetty vastikään

Sosiaalipsykologian päivillä: Tampereella 1995

avatun nykytaiteen museo Kiasman opastettu

ohjelmaan oli merkitty yhdistyksen puheenjo-

kierros. Myös opinto- ja virkistysmatka Tallin-

htajan puheenvuoro otsikolla ”Kaikki Suomen

naan järjestettiin taas 11 osallistujan voimin

sosiaalipsykologit yhtykää!” Seuraavaksi

15.–16.5.1999 – teemana oli ”Vuorovaikutus

Kuopiossa yhdistys osallistui jo päivien järjestä-

koulutuksessa” ja ohjelmassa oli mm. viron

miseen. Vuodesta 1997 alkaen tapahtumasta

kielen alkeet suggestopedisesti.

tuli kaksipäiväinen siten, että yhdistys vastasi

Tampereella oltiin järjestämässä Sosiaa-

toisen päivän suunnittelusta ja järjestämisestä

lipsykologian päiviä 4.-5.12.1998 teemalla

tavoitteena soveltavan, käytännönläheisen

”Teknologia ja valta vuorovaikutuksessa”,

sosiaalipsykologian tuominen takaisin päivien

mukana noin 80 osallistujaa. Seuraavana

ohjelmaan. Helsingissä järjestettyjen päivien

vuonna Kuopiossa otsikolla ”Sosiaalipsykologia

teemana oli ”Asenteet ja ennakkoluulot – nyt!”.

2000-luvulla – pelkkää puhettako?” yhdistys

Yhdistyksen aktiivinen rooli toisen päivän

vastasi taas jälkimmäisen päivän 27.11.1999

ohjelmassa näyttää jatkuneen ainakin vuoteen

ohjelmasta; mukana oli 43 innokkaasti kes-

2003 asti.

kustelevaa osallistujaa. Perinne jatkui vuoden kuluttua Helsingissä päivien teeman ollessa

VAUHTI KIIHTYY KOHTI PETTYMYKSIÄ

”Uuden vuosituhannen arvot ja asenteet”:

(1998 – 2000)

soveltavaa ja käytännöllistä sosiaalipsykolo-

Jäsentapaamiset jatkuivat, jopa kuukau-

giaa sisältävän toisen päivän (25.11.2000)

sittain mutta ainakin useita kertoja vuodessa,

sessioiden aiheina oli työelämän, huolenpidon

¨Yhdistykselle kehitettiin logo Taideteollisen korkeakoulun kanssa. Graafikko-opiskelija Kong Xiao Hongin suunnitteleman logon elämänmyönteisyyttä, dynaamisuutta ja iloisuutta kiiteltiin.¨

katsaus leikillisesti kutsutun logon elämänmyönteisyyttä,

¨Toisin kuin alkutaipaleellaan, yhdistys ei enää saanut sosiaalipsykologian laitoksilta taloudellista tukea, mikä edellytti oman tulonhankinnan tehostamista.¨

dynaamisuutta ja iloisuutta kiiteltiin. Suunnittelu maksettiin pitämällä korkeakoulun opiskelijoille marraskuussa 1999 ”Vuorovaikutuksen ja vaikuttamisen koulutuspäivät”. Logolla varustettuja valkoisia ja okrankeltaisia T-paitoja hankittiin myytäväksi ja tarroja jaettiin elokuun 1999 lehden mukana.

Aikaisempien vuosien yksimielisten valintojen jälkeen vuosikokouksessa 3.3.1999 puheenjohtaja ja hallitus valittiin vaalein, puheenjohtajaksi tuli Heli Tuutti. Muotovirheiden rasittamat päätökset jäivät moitteenvaraisiksi ja korvattiin pian uusilla päätöksillä, kun joukko jäseniä esitti hallitukselle kirjallisen vaatimuksen uuden kokouksen pitämisestä. Se pidettiinkin 28.4.1999 ja puheenjohtajaksi vaihtui vaalilla Marjo Palomäki-Lampinen. Vuodelle 2000 puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Ilpo Vilkkumaa, hallituksesta jouduttiin taas äänestämään.

ja yleinen etiikka. Osallistujia toisena päivänä oli 45 ja ensimmäisenä 127.

Vuonna 1999 sääntöjä muutettiin siten, että opiskelijajäsenten jäsenmaksu oli enin-

Yhdistykselle kehitettiin logo Taideteollisen

tään puolet varsinaisen jäsenen maksusta,

korkeakoulun kanssa. Logon toivottiin kuvaavan

jolloin yhdistyksen kokoukselle jäi päätösvalta

sosiaalipsykologian luonnetta yksilöä, ryhmää

tarkasta summasta. Päätettiin myös siirtyä

ja yhteiskuntaa yhdistävänä vuorovaikutustie-

kahden kokouksen malliin: syyskokouksessa

teenä, sekä kuvastavan sosiaalipsykologian

henkilövalinnat ja kevätkokous olisi muutoin

monimuotoisuutta ja dynaamisuutta – logosta

varsinainen vuosikokous – näin hallituksen

haluttiin myös näkyvän, miten erikokoiset

toimintakausi oli jatkossa kalenterivuosi, sama

ja -näköiset (elämän-, organisaation-, tms.)

kuin tilikausi. Muutokset tulivat rekisteröidyiksi

osaset muodostavan toimivan kokonaisuuden.

yhdistysrekisteriin ja voimaan 26.10.1999.

Graafikko-opiskelija Kong Xiao Hongin suunnit-

Toisin kuin alkutaipaleellaan, yhdistys ei

telemaa maitopojaksi tai tanssivaksi hahmoksi

enää saanut sosiaalipsykologian laitoksilta taloudellista tukea, mikä edellytti oman tulonhankinnan tehostamista – jäsenmaksu nostettiinkin vuodesta 1998 alkaen 100 markkaan (16,8 euroa) varsinaisilta jäseniltä ja 50 markkaan (8,4 euroa) opiskelijoilta. Yhdistyksen talous oli silti tiukalla: syyskokouksessa 1999 todettiin jäsenmaksujen perinnän olevan vaikeaa, ja vuodelta 2000 jäsenmaksunsa oli suorittanut vain joka kolmas, 380 jäsenestä 131.

Hallituksen pöytäkirjoissa vuosilta 1998-1999 on pohdintaa ammattieettisestä lautakunnasta, sen roolista ja mahdollisista jäsenistä; sellaisen perustamisesta tai toiminnasta ei arkistossa 35

katsaus kuitenkaan ole viitteitä. Eettisiä sääntöjä sen sijaan työstettiin ja 11.5.1999 ne todettiin valmiiksi. Kunniasäännön nimellä elokuun 1999 lehdessä julkaistut proosamuotoiset säännöt sisälsivät seuraavat alaotsikot: Lähtokohdat, Vaikuttavuus, Ihmisarvo, Tasa-arvo, Asiantuntijuus,

Puheenjohtajat

Luotettavuus ja työmoraali, Yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen ja Vastuu.

Sosiaalipsykologi-lehti oli edelleen yhdistyksen keskeinen tiedotuskanava, sitä julkaistiin 2 – 3 kertaa vuodessa. Lehden visuaalinen ilme

Liisa Eränen 19.5.1995 – 3.3.1999 (3,8 v)

Heli Tuutti

uudistui vuonna 1999, kun taitosta vastannut Heljä Franssila suunnitteli uuden ulkoasun.

Helmikuun 1999 lehdessä oli jäsenkysely, johon vastasi 37 % eli 129 jäsentä, joista 50

4.3.1999 – 28.4.1999 (0,2 v)

% oli pääkaupunkiseudulta. Yhdistyksen

Marjo Palomäki‑Lampinen

lähes 90 % aikoi jatkaa jäsenenä. Lehti sai

29.4.1999 – 31.12.1999 (0,7 v)

Ilpo Vilkkumaa 1.1.2000 – 31.12.2000 (1,0 v)

Hannele Punakivi 1.1.2001 – 31.12.2006 (6,0 v)

John Pihlaja

1.1.2007 – 8.6.2009 (2,4 v)

Heikki Kantanen 9.6.2009 – 31.12.2010 (1,6 v)

Kirsi Majander 1.1.2011 – 31.12.2011 (1,0 v)

Paula Jalo 1.1.2012 – 31.12.2012 (1,0 v)

toimintaan oltiin kohtalaisen tyytyväisiä ja kiitosta, ja yli puolet vastaajista koki yhdistyksen edistäneen sosiaalipsykologien ammattiidentiteetin kasvua – monille jo yhdistykseen kuuluminen kohotti ammatti-identiteettiä. Vain reilu kolmannes vastaajista toivoi yhdistyksen ottavan ammattiliiton roolin; 70 % kuului jo johonkin ammattiliittoon ja heistä vain 40 % oli valmis vaihtamaan.

Ammattiliitoksi ryhtymisen sijaan viriteltiin yhteistyötä Valtiotieteilijöiden liiton (nyk. Suomen yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry) kanssa: Valtiotieteilijä-lehdessä oli Marjo PalomäkiLampisen kirjoittama sosiaalipsykologeja käsittelevä juttu, ja yksi hallituksen kokous sekä syyskokous 20.11.2000 pidettiin liiton tiloissa. Myös Psykologiliiton kanssa ylläpidettiin keskusteluyhteyttä, mm. liiton toimistolla oli 20.3.2000 yhdistyksen kevätkokous, jonka jälkeen psykologien puheenjohtaja Tuomo Tikkanen kertoi järjestönsä ajankohtaisista asioista.

Laillistamisasiassa jatkettiin yhteydenpitoa

Henna Karhunen

TEO:een: yhdistys päivitti esityksen sosiaali-

1.1.2013 – 31.12.2013 (1,0 v)

psykologien pätevyydestä terveydenhuollon

Mia-Marisa Ranta 1.1.2014 –

ammattihenkilöiksi uusien tutkintovaatimuksien mukaiseksi ja antoi ehdotuksensa arvioinnissa käytettäviksi asiantuntijoiksi. Nimikeasiassa yhdistys tapasi myös sosiaali- ja terveysministeri Terttu Huttu-Juntusen ja opetusministeri Olli-

Pekka Heinosen. Eduskuntaan pidettiin yhteyttä etenkin kansanedustaja, sosiaalipsykologi Ulla Anttilan kautta.

Liisa Eränen nimitettiin edustamaan yhdistystä STM:n 15.9.1998 asettamaan sosiaalialan ammatinharjoittamislainsäädäntöä valmistelevaan työryhmään. Eränen kertoi vuoden 2000 yhdistyksen kevät- ja syyskokouksissa työstämisen saamasta huonosta suunnasta: työryhmä ei pitänyt sosiaalipsykologia ammattina, joten sitä ei ehdoteta lakiin mukaan, ja sosiaalipsykologit halutaan sulkea sosiaalialan ammateista, myös asiantuntija- ja johtotehtävistä. Työryhmä luovutti muistionsa vihdoin 22.5.2001. Sosiaalipsykologit eivät lakiehdotukseen mahtuneet ankarista ponnisteluista huolimatta; Eränen jättikin esitykseen yksilöidysti perustellun eriävän mielipiteen.

Myös terveydenhuollon puolella tuuli oli vastainen: PsykoNet oli antanut kielteisen lausunnon sosiaalipsykologien laillistamisesta, arkistolähteen mukaan ”muun muassa sen vuoksi, että psykologeja on riittävästi ilman sosiaalipsykologien laillistamistakin”.

LAILLISTAMISEN KAREILTA VÄLJEMMILLE VESILLE (2001 – 2003) Yhdistys oli edistänyt ammattinimikeasiaa ensimmäisten viiden vuoden aikana aktiivisesti monella rintamalla, ja vaikka myötämielistäkin

katsaus suhtautumista oli saatu ja jopa pieniä voitto-

ilmeeseen oltiin tyytyväisiä.

jakin voitu kirjata, oli päätavoitteessa koettu

Jäseniltoja yhdistys järjesti edelleen ainakin

karvas tappio niin terveydenhuollossa kuin

Helsingissä, mm. 8.1.2001, jolloin Työterveys-

sosiaalialallakin.

laitoksen tutkija, sosiaalipsykologi Marjo Vartiai-

Vaikka nimikeasiaa ja sosiaalipsykologien

nen alusti aiheesta ”Yhteistyön edistämisestä

yhteiskunnallisen aseman edistämistä ei unoh-

työpaikoilla”. Etenkin jouluglögi- ja teatteri-ilta

dettu, arkistolähteiden valossa se näyttää

4.12.2001 sai runsaan osanoton, esityksenä

jääneen taka-alalle ja muuttuneen proaktiivisesta

oli Virus-teatterin ”EI/NEJ”. ”Vääryyspäivänä”

reaktiiviseksi: esimerkiksi vuonna 2002 yhdistys

22.4.2002 pohdittiin, miksi sosiaalipsykologi

antoi Opetusministeriölle lausunnon koskien

ei ole pätevä tiettyihin virkoihin kuten sosiaali-

psykologian ja sosiaalipsykologian opetusta

työntekijäksi tai koulukuraattoriksi – samoihin

lukiossa, ja vuonna 2003 Opetusministeriön

aikoihin hallituksessa pohdittiin, ”minkä rintamien

pyynnöstä yhdistys laati lausunnon psykote-

kanssa ammattinimikeasioista voi neuvotella”.

rapiakoulutustyöryhmän muistiosta.

Helsingissä syyskokouksen 28.11.2003 jälkeen

Toiminnan painopiste näyttää kuitenkin

Jari Sarasvuo puhui otsikolla ”Sosiaalipsyko-

selvästi siirtyneen ulkoisesta vaikuttamisesta

logian desantin tunnustuksia”, kuulijoina jopa

enemmänkin sosiaalipsykologiyhteisön iden-

kolmisensataa henkilöä.

Vuosina 2001-2003 yhdistys vastasi totuttuun tapaan Sosiaalipsykologian päivien

¨Yhdistys oli edistänyt ammattinimikeasiaa ensimmäisten viiden vuoden aikana aktiivisesti monella rintamalla.¨

toisen, lauantaipäivän soveltavammasta ohjelmasta. Tampereella 23.-24.11.2001 ensimmäisen päivän teemana oli ”Subjektiivisen kokemuksen sosiaalipsykologiasta” ja käytännönläheiseksi kiitellyn jälkimmäisen päivän otsikkona ”Sosiaaliset representaatiot yksilöllisen kokemuksen jäsentäjinä sosiaalisessa kontekstissa”. Yhdistys jakoi myös gradupalkinnon, jonka kriteereinä oli vähintään magnan arvosana ja sovellettavuus; palkinnon sai Tampereen yliopistosta valmistunut Atte Oksanen keveyden sosiaalipsykologiasta otsikolla ”Yhdeksi ja toiseksi: rihmoja taiteilijan minuudesta”.

Helsinki järjesti päivät 8.-9.11.2002 juhlavuo-

titeetin ja sisäisen yhteydenpidon ylläpitämiseen.

tenaan teemalla ”40 vuotta sosiaalipsykologiaa

Edellisten kahden vuoden aikana yhdistyksellä

Helsingissä”, ohjelmassa mm. pääministeri

oli ollut kolme eri puheenjohtajaa, mutta nyt alkoi

Paavo Lipposen tervehdys. Lauantaille yhdistys

taas pidempijänteinen kausi: Hannele Punakivi

oli koonnut viisi esitystä eri alueilta yhteisellä

toimi puheenjohtajana vuosina 2001-2006.

alaotsikolla ”Sosiaalipsykologisten käytäntöjen

Sosiaalipsykologi-lehti julkaistiin kolmesti

nykyisyys ja tulevaisuus”. Lisäksi yhdistys jakoi

vuodessa. Numeroa 3/2002 jaettiin yli tuhat

sosiaalipsykologian käytäntöjä edistävälle

kappaletta sosiaalipsykologien tunnettuuden

gradulle palkinnon: sen sai Leena Sandström,

parantamiseksi, mm. ”rekrytointifirmoihin

joka oli tehnyt gradunsa Tampereella otsikolla

ja suurten firmojen henkilöstöosastoille” –

”Eri osapuolten näkökulmat tilanteessa, jossa

kokonaispainos oli peräti 1600 kpl (vrt. lehden

nuori on sijoitettu lastensuojelun laitoshuoltoon”.

1/2014 painos oli 650). Taittaja Tarja Heikkilän

Kuopiossa 28.-29.11.2003 perjantain

vuonna 2003 muokkaamaan lehden uuteen

otsikkona oli ”Uudet dilemmat ja sosiaali37

katsaus psykologia” ja lauantain ”Sosiaalipsykologeja

Vuoden 2004 lehtien sisältö muodostui

toiminnassa”. Susanna Sneck Helsingistä pal-

lähes pelkästään sosiaalipsykologian päivien

kittiin soveltavasta ja ajankohtaisesta gradusta

esityksistä. Vuoden 2005 huhtikuun numero

otsikolla ”Synnytyksen jälkeinen masennus.

puolestaan oli kaikkien aikojen muhkein,

Masennuksesta kärsineiden äitien käsityksiä

64-sivuinen työhyvinvointinumero. Marraskuun

äitiydestä ja masennuksesta sosiaalisten

lehden kirjoittajat taas olivat lähes kaikki Hel-

representaatioiden näkökulmasta.”

singin laitokselta, olivathan Sosiaalipsykologian

Uutena tiedotusmuotona avattiin 25.3.2001

päivät sillä kertaa Helsingissä

osoitteessa www.sosiaalipsykologit.net jo

Jäseniltoja vuodelle 2004 ei suunniteltu,

pitkään työstetyt yhdistyksen www-sivut,

ja vuodelta 2005 löytyy merkintä vain yhdestä.

joista saatiin positiivista palautetta. Merkittävä

Runsasta kiinnostusta herättänyt tilaisuus

kehityspanostus tehtiin vuonna 2003, kun

järjestettiin 19.4.2005, jolloin Ben Furman

verkkosivut uudistettiin ja yhdessä muutaman

puhui otsikolla ”Se on pienestä kiinni: Ratkaisukeskeinen näkökulma työyhteisön ilmapiirin parantamiseen.”

Sosiaalipsykologian päivien 26.-27.11.2004 lähtökohtana oli heijastaa Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian ominaislaatua teemalla ”Aika, muutos, historia”. Ohjelmassa oli yhdistyksen koordinoima työpaja otsikolla ”Markkina-arvo ja optiot – sosiaalipsykologien tulevaisuuspaja”. Yhdistys jakoi gradupalkinnon Kuopiosta valmistuneelle Riitta Rönkölle, jonka opinnäytteen otsikkona oli ”Isovanhempien merkitys lapsenlapsille kolmessa eri ikäryhmässä”.

Helsingin päivillä 2005 yhdistystä ei enää mainita järjestäjänä; ohjelmassa säilyi kuitenkin vielä gradupalkinnon jako.

LÄHES PYSÄHDYS (2006 – 2008) Vuosien 2006-2007 kohdalla arkiston hiljaisuus on korviahuumaava: jokin satunnainen

muun yhdistyksen ja tietotekniikkatoimittajan

hallituksen kokouksen pöytäkirja löytyy, yhdis-

kanssa kehitettiin ajanmukainen jäsenrekis-

tyksen kokousten pöytäkirjoja ei. Hajanaisista

terijärjestelmä ”Palvelumylly”, jossa jäsenet

muistiinpanoista, muista dokumenteista ja

saattoivat ylläpitää tietojaan sekä halutessaan

ilmestyneistä lehdistä voidaan kuitenkin pää-

julkistaa ne asiantuntijarekisterissä. Tämä

tellä jotain toiminnasta. Vuodelle 2008 ei liene

järjestelmäkokonaisuus palveli yhdistystä aina

valittu uutta hallitusta, mikä osaltaan selittänee

vuoden 2012 syksyyn asti.

dokumenttien vähäisyyttä.

LIPUMINEN SUVANTOON (2004 – 2005)

2006 Helsingissä järjestettiin yhteisiä teatte-

Toimintakertomuksen mukaan vuonna Vuosista 2004-2005 arkisto on erityisen

ritapaamisia ja käytiin tutustumassa erilaista

vaitonainen, mm. toimintakertomukset ja

työtä tekevien sosiaalipsykologien työpaikkoihin;

hallituksen pöytäkirjat pääosin puuttuvat.

ainakin 12.1.2006 on kokoonnuttu aiheen

Viitteitä vilkkaasta toiminnasta ei ole myöskään

”Tarinallinen näkökulma ongelmallisen yhteisön

lehdessä, joka kuitenkin jatkoi ilmestymistään

arvoihin, tunteisiin ja vuorovaikutukseen”

kahdesti vuodessa.

tiimoilta: osallistujalistalla on 7 nimeä.

katsaus Vuonna 2006 TEO julkaisi vaatimukset

koska siitä, että valintaa olisi aikanaan tehty,

psykoterapiakoulutukseen hakeutuvien

ei ollut dokumentteja. Myöhemmin kävi ilmi,

peruskoulutuksesta – lyhyt lista, jossa sosiaa-

että myös vuosi 2007 oli tarkastamatta, joten

lipsykologia on erikseen mainittuna.

vuoden 2009 syyskokous täydensi syysko-

Henkitoreissaankin yhdistys on jatkuvasti

kouksen 2006 valitsemia tarkastajia, koska

kyennyt julkaisemaan lehteä: alusta lähtien

heistä toinen oli joutunut henkirikoksen uhriksi

joka vuosi on aina ilmestynyt vähintään yksi

ja varatilintarkastajaan ei saatu yhteyttä.

lehti, kuten vuonna 2006. Seuraavana vuonna

Kesäkuun kokous päätti myös sääntö-

numeroita tuli kaksi: maaliskuussa ilmestynyt

muutoksista, joilla haluttiin vaikeuttaa toi-

oli teemaltaan opiskelijanumero ja kirjoittajat

minnan hiipumista jatkossa: hallituksen

enimmäkseen opiskelijoita; marraskuun nume-

maksimikokoa kasvatettiin ja äänivaltaisten

rossa puolestaan painotus oli haastatteluissa,

jäsenten määritelmää laajennettiin luopumalla

joita oli peräti kuusi. Myös vuonna 2008 lehti

”kahden kerroksen väestä” eli poistamalla

julkaistiin kaksi kertaa: maaliskuun lehden

vajaavaltainen opiskelijajäsenyys. Muutoksen

jutuista noin puolet ja marraskuun lehdestä

tarpeellisuus tuli todistettua jo seuraavissa

lähes kaikki oli päätoimittaja Maija Normajan

kahdessa kokouksessa, joissa vielä jouduttiin

kirjoittamia.

elämään vanhoilla säännöillä: kumpaankin saatiin houkuteltua vain yksi äänioikeutettu jäsen. Opiskelijoille haluttiin kuitenkin säilyttää

VIRVOITTAMINEN (2009 – 2010) Vuoden 2009 alkupuolella kourallinen

alempi jäsenmaksu ja samalla laajentaa sitä

Helsingin sosiaalipsykologian opiskelijoita Heikki

muihin taloudellisiin perusteisiin. Luotiin siis

Kantasen johdolla alkoi kysellä yhdistyksen

jäsenmaksuluokat: ”täysi maksu” eli I luokka

perään: keväällä pidettiin pari tapaamista, joissa

työssäkäyville ja II maksuluokka opiskelijoille ja

oli yhdistyksen elvyttämisestä kiinnostunutta

muille vastaavassa taloudellisessa asemassa

väkeä, ml. viimeinen, ainakin vuodelle 2007

oleville kuten eläkeläisille ja työttömille. Samalla

valittu puheenjohtaja John Pihlaja. Päätettiin

luovuttiin sanomalehti-ilmoittelusta koollekutsu-

kutsua koolle yhdistyksen kokous 8.6.2009,

menetelmänä ja siirryttiin sähköisiin viestimiin.

jossa loppuvuoden puheenjohtajaksi valittiin

Korjausten jälkeen muutetut säännöt tulivat

Heikki Kantanen, joka jatkoi puheenjohtajana

voimaan 6.4.2010.

myös vuoden 2010.

Yhdistyksen ilmeen uudistaminen

Poikkeuksellisesti kesän 2009 kokous

käynnistyi jäsenäänestyksellä, jossa valittiin

valitsi tilintarkastajat vuosille 2008 ja 2009,

uusi logo. Suvi Silfverbergin suunnittelema

JÄSENMÄÄRÄ 500

400

300

200

100

0 1995

2000

2005

2010

39

katsaus voittajaehdokas kuvastaa ajatonta ajan hen-

saatu päivitettyä ajan tasalle. Niinpä vuodelle

keä ja jäsenistön kesken käytävää aktiivista

2010 korotettiin jäsenmaksua hiukan, uudet

vuorovaikutusta; punaiset sävyt ovat merkki

maksut olivat 25 ja 8 euroa. Jäsenmaksujen

kannanottokyvystä ja omistautuneisuudesta

keruuta tehostettiin myös tomerasti.

toiminnallemme; logo edustaa sekä kovia

Yhdistyksen hiljaiselon ajan kirjanpito

että pehmeitä arvoja ja sen järjestelmällinen

oli jäänyt osin hoitamatta ja näiden vuosien

muoto kuvastaa asioidemme olevan hyvässä

alkuperäinen tositeaineisto oli suurelta osin

järjestyksessä ja hyvin suunniteltuja.

kadoksissa, joten uusi rahastonhoitaja valmisteli vuosien 2007, 2008 ja 2009 kirjanpidot eri lähteistä haalittujen tietojen pohjalta minimikuntoon ja tilintarkastettaviksi. Kevätkokous 2010 urakoikin yhdessä istunnossa vahvistetuiksi näiden kolmen vuoden tilinpäätökset ja myönsi niiden osalta vastuuvapaudet, koska

Syksyllä 2009 ehdittiin julkaista yksi lehti,

dokumenttien puutteellisuudesta huolimatta

jota jaettiin myös Kuopion sosiaalipsykologian

mitään toimintaan ja taloudenpitoon liittyvää

päivillä. Vuonna 2010 päästiin jo normaa-

sisällöllistä huomautettavaa ei löytynyt.

livauhtiin eli kahden lehden julkaisemiseen

Historiatiedon turvaamiseksi vietiin läpi

vuosittain. Lehdet noudattivat yhdistyksen uutta

arkistoprojekti: vuosien aikana tuotetut doku-

raikasta visuaalista ilmettä, joka oli suunniteltu

mentit kerättiin talteen mahdollisuuksien mukaan

yhdessä lehden taittaneen Agnetha Leschin

ja järjestettiin asianmukaisesti pitkäaikaista

kanssa. Myös verkkosivujen ilme uudistettiin

säilyvyyttä silmälläpitäen. Arkistosta luovutettiin

perusteellisesti ja tekninen toteutus kevyesti

Kansalliskirjaston Fennica-kokoelmaan sieltä

siten, että ylläpitäminen on mahdollista. Uudet

puuttuvia Sosiaalipsykologi-lehden numeroita,

sivut julkaistiin 4.5.2010.

joita arkistossa oli enemmän kuin yksi, ja vas-

Uusille sosiaalipsykologian opiskelijoille

taavasti Fennica-kokoelmasta tilattiin kopiot

lähetettiin onnittelukirjeet. Myös sosiaalinen

muutamasta numerosta, jota yhdistyksen

media otettiin huomioon: Facebookiin avattiin

arkistossa ei ollut.

yhdistykselle sivu ja LinkedIniin ryhmä.

siaalipsykologi Toimittaja

Opiskelija

Kouluttaja ja suunnittelijaTutkija

Projektikoordinaattorimaahanmuuttokurssilla

vastaava yrityksessä Monikulttuurisuustyöntekijä

kielen tulkki

Päihdehuollon sosiaalipsykologi Toimittaja

Tutkimusjohtaja tasa-arvoasiat

PolitiikkaToimituspäällikkö

Tutkija

Opiskelija

Kouluttaja ja suunnittelija

KV-vastaava yrityksessä Monikulttuurisuustyöntekijä

Viittomakielen tulkki

Tutkimusjohtaja 1/2010

Projektikoordinaattori

tasa-arvoasiat

Tutkija

Politiikka

ijärjestelmien sosiaalipsykologia Koordinaattori kuluttajien käyttäytyminenympäristöpolitiikka ja sukupuolijärjestelmien sosiaalipsykologia Koordinaattori kuluttajien käyttäytyminen

sosiaalipsykologi

eri Sosiaalityöntekijä Erikoistutkija tilastomenetelmät Työsuunnittelijaja energian säästö Kurssisihteeri Sosiaalityöntekijä Erikoistutkija tilastomenetelmät Työsuunnittelija

Kevään 2010 sosiaalipsykologikyselyyn

Yhdistys järjesti elokuussa 2009 vapaa-

vastasi 96 henkilöä, joista lähes puolet

muotoisen kesätapaamisen, johon osallistui

opiskelijoita ja 72 % yhdistyksen jäseniä.

20 jäsentä. Yhdessä Helsingin sosiaalipsyko-

Kysyttäessä annetuista vaihtoehdoista kolmea

logien alumnien kanssa järjestettiin 19.4.2010

tärkeintä tapaa, joilla yhdistys voisi parhaiten

”Työyhteisöjen monikulttuurisuus” –tilaisuus,

palvella jäseniä, kärkeen nousivat luennot ja

jossa oli kolme alustajaa ja 38 osallistujaa.

ja koulutukset (79 % kannatti) ja ammatillisen

Kesätapaaminen 3.9.2010 houkutti paikalle

aseman edistäminen (67 %). Myös lehti (48 %),

13 ja uutena perinteenä käynnistetty pikkujoulu

verkkosivut (47 %) sekä virkistäytymis- ja verkos-

14 jäsentä. Yhdistys näkyi myös vuoden 2010

toitumistapahtumat (38 %) saivat kannatusta,

Sosiaalipsykologian päivillä Tampereella lyhyen

sen sijaan matkat ja retket (2 %) eivät juurikaan.

tervehdyspuheenvuoron muodossa sekä jaka-

Ammattinimikeasia jakoi vastaajia vahvasti: 42

malla lehteä; myös yhdistyksen syyskokous

% kannatti jotain laillistamisvaihtoehtoa, 34 %

pidettiin päivien yhteydessä.

katsoi, ettei sosiaalipsykologia ole ammatti

rapiatyö perheneuvolassa Työvoimaneuvoja Professori PsykoterapeuttiSuunnittelija Tutkimus- ja terapiatyö perheneuvolassa Työvoimaneuvoja Professori Psykoterapeutti

yhmätyö pakolaisasiat

onsultti

eutti

Lehtori

Elämäntapa- ja konfliktipuhetutkimusPsykoanalyytikko

Liikkeenjohdon konsultti

Kuvataideterapia

ntikoordinaattori

Tuntiopettaja

Asiantuntija

Ratkaisukeskeinen lyhytterapiaAssistentti Työnohjaaja

Lehtori

Elämäntapa- ja konfliktipuhetutkimus

Suomen sosiaalipsykologit ry:n jäsenlehti Konsultti Liikkeenjohdon konsultti Ratkaisukeskeinen

JärjestötyöntekijäSosiaalityöntekijä

ErityisluokanopettajaPerheneuvoja

Analyytikko

Ohjaaja ryhmätyö pakolaisasiat

Kouluttaja

Perheterapeutti

Kuvataideterapia

Työhyvinvointikoordinaattori

Tuntiopettaja

Asiantuntija

Työnohjaaja

Analyytikko

lyhytterapia

Järjestötyöntekijä

Erityisluokanopettaja

astaava Tasa-arvotyöntekijä Harjoittelija Freelancer ProjektipäällikköPäihdetyöntekijä Rekrytointivastaava Tasa-arvotyöntekijä Harjoittelija Freelancer Projektipäällikkö

orisotyöntekijä

Kirjailija

ntoutussihteeri

Freelance-kouluttaja

rkamiesharjoittelija

ttäjä

Journalisti

Toimintakeskuksen johtajaMarkkinointipsykologi Konttoristi

Sosiodraaman vetäjä

Toimistosihteerikehitysvammahuollossa TyövoimaneuvojaStipenditutkija

Henkilöstöpäällikkö

Henkilöstöhallinnon sihteeri

Nuorisotyöntekijä

Kirjailija

Kuntoutussihteeri

Freelance-kouluttaja

Eurovirkamiesharjoittelija

Journalisti

Toimintakeskuksen johtaja Konttoristi

Henkilöstöpäällikkö

Toimistosihteeri Työvoimaneuvoja

TyöyhteisönMarkkinointisuunnittelija Yrittäjä Sosiodraaman vetäjä Henkilöstöhallinnon sihteeri Työyhteisön

erapeutti Kulutusanalyytikko Voimavarakouluttaja Mielenterveyshuollonkehittämistyöntekijä Traumaterapeutti Kulutusanalyytikko Voimavarakouluttaja Mielenterveyshuollon

Työ-

ja

organisaatiopsykologian

Henkilöstökonsulttityöntekijä

asiantuntija

Kouluttaja

Työ- ja organisaatiopsykologian asiantuntija

Henkilöstökonsultti

ja terveystoimen talouspäällikkö Markkinointipäällikkö ToimitusjohtajaKuntoutuspsykologi Sosiaali- ja terveystoimen talouspäällikkö Markkinointipäällikkö Toimitusjohtaja

uunnittelija

Tutkimusassistentti

Erikoistutkija

Vanhustyön johtajaJournalisti Koordinaattori

Suunnittelija

Tutkimusassistentti

Erikoistutkija

Vanhustyön johtaja

si Henkilöstöasiain päällikkö Tiedottaja Asiamies MielenterveysseuranTiedekuntasihteeri Amanuenssi Henkilöstöasiain päällikkö Tiedottaja Asiamies Mielenterveysseuran

aja

Copywriter

Kuntoutusalan työntekijä

Järjestösihteeri

Johtavatukihenkilö

Tukikodin johtaja

Copywriter

Kuntoutusalan työntekijä

Järjestösihteeri

Johtava

Toimituspäällikkö Rehtori Erikoistyövoimaneuvoja Kehitysyhteistyön jasosiaaliterapeutti Yliaktuaari Toimituspäällikkö Rehtori Erikoistyövoimaneuvoja Kehitysyhteistyön ja

Konsultti HR-vastaava Rekrytointikonsultti Henkilöarviointiassistenttipakolaisasian koordinaattori ww.sosiaalipsykologit.fi

utkija

Tiimityökouluttaja

Opettaja

Päivähoidon erikoissuunnittelijaInformaatikko

Konsultti HR-vastaava Rekrytointikonsultti Henkilöarviointiassistentti

Työilmapiiritutkija

Tiimityökouluttaja

Opettaja

Päivähoidon erikoissuunnittelija

Harjoittelija Rasismin vastaisen kampanjan koordinaattori TerveystutkijaMaahanmuuttosuunnittelija Harjoittelija Rasismin vastaisen kampanjan koordinaattori Terveystutkija

ijä Työnjohdon konsultti Äänitarkkailija Ryhmänohjaaja Kasvatus- ja

Vuoden 2009 lopussa jäsenrekisterissä

vaan tieteenalapohjainen koulutus; loput 24

oli ollut 458 jäsentä, joista jäsenmaksun

% jätti vastaamatta tai valitsi vaihtoehdon ”ei

maksaneita vain 51 %. Jäsenmaksujen keruu

koske minua” tai ”muu”.

oli viime vuosina ollut säästöliekillä, ja kirstun

Henkiin herätetyn yhdistyksen uusi hallitus

pohja alkoi jo pilkahdella, kun taloustilanne oli

koki ammatillisen aseman edistäminen tärkeäksi,

katsaus mutta sen tiimoilta ei vielä juurikaan ehditty

tiedoin. ”Palvelumyllystä” luovuttaessa siirrettiin

aktivoitua raunioiden raivaamisen keskellä.

myös jäsenrekisteri toiseen verkkopalveluun.

Yhdistys antoi kuitenkin kesällä 2010 STM:lle

Tilaisuuksien järjestämisen tiedostettiin

kannanoton psykoterapeuttikoulutuksen

palvelevan lähinnä pääkaupunkiseudun

uudistamisehdotuksesta.

jäseniä, rahkeita kun ei ainakaan vielä ole ollut

UUTEEN VAUHTIIN (2011 – 2015) Paikkaansa hakevalla yhdistyksellä on viime vuosina ollut useita puheenjohtajia: Kirsi Majander (2011), Paula Jalo (2012), Henna Karhunen (2013) ja Mia-Marisa Ranta (2014–2015). Hallituksessa on kuitenkin ollut vuodesta toiseen ainakin kohtalainen jatkuvuus, ja pari henkilöä on ollut mukana aina kesästä 2009 lähtien.

Säännöllisesti kahdesti vuodessa ilmestyvä Sosiaalipsykologi-lehti on edelleen yhdistyksen keskeisimpiä panostuksia. Tunnettuuden edistämiseksi lehteä ryhdyttiin jakamaan maksutta myös yliopistojen ja korkeakoulujen kirjastoihin ja sitä tarjottiin myös suurimmille kunnallisille kirjastoille; kaikkiaan kirjastojakelu on noin 50 kpl. Syksyllä 2014 käynnistettiin lehden ilmeen ja formaatin kokonaisuudistus, jonka lopputulosta, hyvä lukija, parhaillaan tarkastelet!

Ajankohtaisista asioista tiedotetaan sähköpostitse jäsenkirjeellä 4 – 5 kertaa vuodessa.

Sosiaalisesta mediasta etenkin Facebook on ahkerassa käytössä: yhdistyksen sivulle linkataan mm. kiinnostavia mediajuttuja. Kaikki jäsenemme eivät kuitenkaan käytä Facebookia, joten vuonna 2014 otettiin käyttöön erikseen tilattava uutiskirje, johon näitä Facebook-linkkauksia myös kerätään ja lähetetään sähköpostitse enintään kerran kuussa; uutiskirje on myös ei-jäsenten tilattavissa.

Verkkosivujen graafinen ilme oli päivitetty jo 2010, mutta vanha palvelualusta ”Palvelumylly” vuodelta 2003 oli tullut auttamatta tiensä päähän. Se korvattiin yhdistyksille suunnatulla yleisellä palvelualustalla. Samalla mahdollistettiin uudet sisällöt kuten lehden näköispainokset verkossa ja myöhemmin vuonna 2013 julkistettu Sosiaalipsykoblogi.

Toisaalta asiantuntijarekisteri menetettiin; siellä tosin oli enää vain harva sosiaalipsykologi rekisteröityneenä – ja pääosin vanhentunein

Mitä tapahtuikaan laillistamisasialle?

Laillistaminen tai nimikesuojaus oli yhdistyksen alkuvaiheissa vahvasti toiminnan keskiössä ja sitä vietiin eteenpäin ainakin kolmella tavalla: a) sosiaalipsykologeille haluttiin täydennyskoulutuksen jälkeen oikeus käyttää psykologin nimikettä terveydenhuollon alalla tai sosiaalipsykologeille haluttiin oma suojattu ammattinimike b) terveydenhuollon ja c) sosiaalitoimen alalla. Kaikissa näissä hankkeissa valitettavasti tie nousi pystyyn. Tähän näyttää vaikuttaneen kahtalaiset tekijät: 1. ”Sosiaalipsykologi” on katsottu koulutukseksi eikä samalla tavalla ammatiksi kuin sosiaali- ja terveydenhuollon aloilla suojatut ammatit. Koulutuksen monipuolisuus ja sosiaalipsykologien työelämään sijoittumisen moninaisuus ovat samalla sekä rikkaus että akilleen kantapää, joka vaikeuttaa sosiaalipsykologin määrittelyä ammatiksi.

Tätä gordionin solmua ei ole vielä kyetty ratkaisemaan.

2.

On väitetty, että nykyinen ammattien laillistaminen ja nimikesuojaus perustuu lähinnä lobbausvoimaan. Puhtaasti vapaaehtoisvoimin toimivan yhdistyksen vaikutusvalta on kovin rajallinen johtuen mm. kontaktien puutteesta poliittisiin päättäjiin.

Lisäksi yhdistyksen kattavuus sosiaalipsykologien kentässä on verrattain matala: ehkä 20-25 % valmistuneista on yhdistyksen jäseninä, kun vaikkapa Psykologiliitto rehvastelee yli 90 % kattavuudella. Voiko olla niin, että sosiaalipsykologit alan asiantuntijoina eivät usko joukkovoimaan?

41

katsaus järjestämiseen muualla Suomessa. Koulutuksia

työmarkkina-asemaa ja toiveita yhdistyksen

ja tapaamisia oli jossain määrin toivottu, joten

toiminnalle. Vastaajia oli 209, tuplasti verrattuna

niitä pidettiin kuitenkin tarpeellisina.

vuoden 2010 kyselyyn. Yhdistykseltä toivottiin

Helsingin alumnien kanssa 11.5.2011

etenkin ammatillisen aseman edistämistä,

järjestetty koulutus- ja keskusteluilta ”Sosiaali-

luentotapahtumia ja koulutuksia sekä lehteä

psykologi yrittäjänä” keräsi 35 osallistujaa. Koko

ja verkkosivujen ylläpitämistä.

päivän koulutus fasilitointitekniikoista järjestettiin

Yhteistyötä laitosten ja opiskelijayhdistysten

1.2.2013, osallistujia oli maksimimäärä 18 ja

kanssa alettiin kehittää: fukseja lähestyttiin onnit-

palaute varsin hyvää. Koulutus oli maksullinen

telukirjeellä mitä parhaimman opiskelupaikan

mutta hinta kohtuullinen kattaen vain kustan-

saamisen johdosta. Tutkintojen uudistamisen

nukset. Yhdistys tuki markkinointiyhteistyön

myötä osassa yliopistoja ei pääainetta enää

muodossa Helsingin Psykoterapiainstituutin

valita heti, joten sähköpostitse tarjottiin kai-

28.1.2013 järjestämää koulutusta, jonka

kille uusille yhteiskuntatieteiden opiskelijoille

puhujana oli Kenneth Gergen.

mahdollisuutta tilata lehden näytenumero

Vapaamuotoiset ns. after work –tilaisuudet

maksutta ilmoittamalla osoitteensa. Näin

ovat vakiinnuttaneet paikkansa, niitä on järjestetty

pyrittiin saavuttamaan sosiaalipsykologiasta

1 – 2 vuosittain, mm. kevätkokouksen yhteydessä

kiinnostuneet uudet opiskelijat.

19.3.2012, jolloin ruoan sosiaalipsykologiasta

Opiskelijayhdistysten kanssa pidettiin

alusti tutkimusjohtaja, VTT Anna Bäckström; sekä

yllä yhteistyötä myös mm. osallistumalla

20.3.2013 aiheena lapset ja television katselu,

Status ry:n 45-vuotisjuhlaan tervehdyksellä

alustajana YTT Satu Valkonen. Kesätapaamisia

ja tukimaksulla sekä ostamalla Statuksen

ja pikkujouluja on järjestetty verkostoitumisen

lehdestä mainostilaa samoin kuin vuosittain

ja vapaan keskustelun mahdollistamiseksi,

Interaktio ry:n ja myöhemmin myös Socius

sekä kulttuuriaktiviteetteja kuten opastetut

ry:n fuksihaalareista.

kierrokset Suomenlinnassa kesällä 2011 sekä

Yhdistys ei ole ammattiliitto, mutta

Helsingin Taidemuseo Tennispalatsin näyttelyissä

etenkin ammatilliseen asemaan liittyvissä

kesällä 2014. Tilaisuuksien osallistujamäärä

asioissa liittojen kanssa on helposti yhteisiä

on vaihdellut 7 – 18 välillä.

intressejä. Etenkin SVAL:n (nyk. Yhteiskunta-

Näkymistä Sosiaalipsykologian päivillä on

alan korkeakoulutetut ry (YKA)) kanssa alettiin

pidetty tärkeänä, vaikka resurssit eivät riitäkään

pohtia yhteistyötä. Tämä konkretisoitui mm.

edes unelmoimaan vanhasta mallista, jossa

siten, että vuonna 2014 Sosiaalipsykologi-lehti

yhdistys vastasi toisen päivän ohjelmasta.

jaettiin YKA:n jäsenille, joiden pääaineena oli

Kuopiossa 17.-18.11.2011 jaettiin syksyn

sosiaalipsykologia ja vastavuoroisesti yhdis-

lehteä ja osallistuttiin paneelikeskustelun

tyksen jäsenille jaettiin YKA:n Ura-lehti, jossa

”Dialogi – hyvä sana mutta vaativa laji” suun-

oli esittely yhdistyksestä sekä kansikuvajuttu

nitteluun ja värvättiin siihen kaksi keskustelijaa.

varapuheenjohtaja Saara Rapelista.

Helsingissä 23.-24.11.2012 yhdistyksellä oli

Koulukuraattoreiden pätevyysvaati-

ständi, jossa oli jaossa mm. syksyn Sosiaali-

muksiin liittyen yhdistys antoi syyskuussa

psykologi-lehteä – toiminta herätti kiinnostusta,

2013 eduskunnan sivistys- sekä sosiaali- ja

ja hyvä pino uusia jäsenhakemuksiakin saatiin;

terveysvaliokunnille kannanoton oppilas- ja

puheenjohtajamme oli myös päivien sisältöä

opiskeluhuoltolain muutosesitykseen – asiasta

suunnitelleessa työryhmässä. Myös Tampe-

pidettiin yhteyttä myös YKA:aan ja sosiaali-

reelle 22.-23.11.2013 osallistuttiin ständillä,

psykologian oppiaineisiin; myös nämä tahot

lisäksi syyskokous pidettiin päivien yhteydessä,

antoivat eduskunnalle kannanottonsa. Vali-

samoin kuin Helsingin päivillä 21.-22.11.2014.

tettavasti kelpoisuusvaatimusten kiristys meni

Sosiaalipsykologi-kyselyllä toukokuussa

kuitenkin pääosin läpi ja sosiaalipsykologien

2013 kartoitettiin taas mm. sosiaalipsykologien

mahdollisuus tulevaisuudessa toimia koulu-

Voiko sosiaalipsykologi-nimikettä käyttää?

Yhdistyksen mielestä voi.

Sosiaalipsykologi-nimike on vuosikymmenien saatossa vakiintunut käyttöön etenkin epävirallisissa yhteyksissä, vaikka se ei olekaan virallistettu (laillistettu tai nimikesuojattu) ammattinimike.

Nimikkeen käytön asianmukaisuus on kontekstisidonnaista: nimikettä ei pidä käyttää niin, että syntyy väärinkäsityksen vaara eli riski siitä, että joku erehtyy luulemaan sosiaalipsykologia psykologiksi. Psykologi on terveydenhuollon alalla lailla suojattu ammattinimike, niinpä väärinkäsityksen vaara on erityisen suuri juuri sote-alalla: asiaan vihkiytymätön saattaa olettaa sosiaalipsykologin olevan laillistetun psykologinimikkeen variantti siinä kuin vaikkapa neuropsykologi tai koulupsykologi. On eettistä toimia niin, että tällaista väärinkäsitystä ei voi päästä syntymään.

Käyttäkäämme siis sosiaalipsykologi-nimikettä ylpeinä – mutta asianmukaisesti ja vastuullisesti! kuraattoreina merkittävästi heikkeni 1.8.2014 voimaan tulleiden lakien myötä.

Vaikuttamaan tulisi päästä jo lakien ministeriövalmistelussa eikä vasta eduskun-

alkuvuodesta 2015, kun molemmat antoivat lausuntonsa eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle muutoksista lakiin sosiaalihuollon ammattihenkilöistä.

takäsittelyvaiheessa. Niinpä yhdistyksen hallitus

Niin juuri: ”lakiin sosiaalihuollon ammat-

alkoi kattavammin seurata mm. keskeisten

tihenkilöistä!” Mitä olikaan kirjattu 20 vuotta

ministeriöiden lakihankkeita. Myös jäseniltä

aiemmin yhdistyksen perustavan kokouksen

toivottiin tietoa asioista, joihin tulisi puuttua;

pöytäkirjaan yhdistyksen ensimmäisiksi tehtäviksi?

tällaisen vinkin pohjalta annettiinkin 2014 lau-

Aivan oikein: ”…vaikuttaminen sosiaalihuollon

sunto Kelan AURA-kuntoutuksen standardiin

kelpoisuusvaatimuksiin…” Samojen perusa-

ammattihenkilöiden kelpoisuusvaatimuksista

sioiden kanssa siis edelleen painitaan – nyt ja

– vinkki välitettiin myös YKA:lle, joka antoi

epäilemättä vielä kotvan aikaa. Yhdistystoiminta

yhdistyksen kantaa tukevan lausunnon. Koe-

onkin kestävyys- eikä voimalaji.

teltua yhteisvaikuttamista noudatettiin myös 43

Nimi:

Koulutus:

Työ:

Harrastukset:

Terttu Lehti

VTM, pääaineena sosiaalipsykologia Koulutussuunnit- Opiskelu ja v. 2001. Lisäksi suorittanut telija Tullikou- oppiminen, Palmenian henkilöstön kehittämisen lulla patikointi, hiihto, lisäkoulutusohjelman. Aiemmalta mökkeily, marjastus koulutukseltaan laborantti. ja sienestys sekä Valmistumassa tekniikan perhe ja ystävät lisensiaatiksi keväällä 2015.

haastattelu

SOSIAALIPSYKOLOGISTA TEKNIIKAN LISENSIAATIKSI Teksti: Esa Alm / Kuva: Tertu Lehti

T

erttu Lehti on koulutukseltaan sosiaalipsykologi ja toimii Tullikoululla koulutussuunnittelijana. Hän on syntynyt Helsingissä mutta on asunut elämänsä Lohjalla, jossa edelleen asuu perheensä kanssa.

Terttu harrastaa opiskelua ja oppimista, matkailua, patikointia, hiihtoa, mökkeilyä, marjastusta ja sienestystä, muuta liikuntaa sekä perheen ja ystävien kanssa oleilua.

Mainittakoon tässä kuriositeettina, että professori Anna-Maija Pirttilä-Backman, josta on henkilökuva tässä lehdessä, toimi myös Tertun opettajana sosiaalipsykologian opinnoissa. Lehtemme jututti Terttua, seuraavassa hänen mietteitään.

Miten sinusta tuli sosiaalipsykologi?

Halusin nuorena nopeasti työelämään. Lukio ei siinä vaiheessa kiinnostanut. Luin sitten laborantiksi ja tein töitä lääketeollisuudessa ja ympäristöpuolella. Kolmekymppisenä minulla oli jo perhe ja mietin uravalintaani uudelleen. Päätin suorittaa aikuislukion Lohjalla ja olin talvet koulussa ja kesät töissä. Olin aina haaveillut opettajan urasta. Lukion psykologian kurssien kautta kiinnostuin myös sosiaalipsykologiasta. Pyrin lukion suoritettuani lukemaan opettajan opintoja Turkuun ja sosiaalipsykologian opintoja Helsingin yliopistoon. En ensin päässyt kumpaankaan, mutta sitten valmennuskurssin suorittamisen jälkeen pääsin molempiin ja valitsin sosiaalipsykologian, josta valmistuin 2001.

Mitä sivuaineita luit ja mikä oli gradusi aihe?

Sivuaineina luin työpsykologiaa ja johtamista sekä kasvatustieteitä. Sosiaalipsykologian graduni käsitteli ryhmän kehittymistä.

Miten vastavalmistuneen sosiaalipsykologin ura eteni?

Kävin aluksi yliopiston työnhakukurssin. Siihen sisältyi potentiaalisen työnantajan haastattelutehtävä ja näin päädyin Länsi-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän johtajan puheille. Hän sanoi haastattelun jälkeen, että aikuiskoulutuspuolella voisi olla tehtäviä tarjolla. Näin päädyin tuntiopettajaksi ja koulutin siellä mm. ammattitaidon arvioijia, esimiestyötä tekeviä, työttömiä 45

haastattelu

¨Sosiaalipsykologinen tieto lisää ymmärrystä ihmisten ja ryhmien käyttäytymisen lainalaisuuksista ja sen kautta myös hallinnan tunnetta.¨ ja maahanmuuttajia. Suoritin myös aikuiskoulutukseen suuntautuvat pedagogiset opinnot 2003 sekä näyttötutkintomestarikoulutuksen. Nuoruuden molemmat haaveet siis lopulta toteutuivat. Minusta tuli sekä sosiaalipsykologi että opettaja.

Miten sosiaalipsykologi ja opettaja päätyi Tullin palvelukseen?

Huomasin, että Tulli haki vuonna 2005 henkilöä tullialan ammattitutkinnon kehittämishankkeeseen ja tulin valituksi. Olihan minulla kokemusta aikuisten ammatillisista näyttötutkinnoista. Työpaikakseni tuli konkreettisesti Tullin koulutus, joka sijaitsee Munkkiniemessä Hollantilaisen tiellä ja joka on entinen Kadettikoulu.

Mitä Tullikoululla opetetaan ja mitä itse siellä teet?

Tullialan koulutus toteutetaan henkilöstökoulutuksena, toisin sanoen ensin on hakeuduttava Tulliin töihin, jonka jälkeen koulutetaan tullialalle. Tullikoulutus jakautuu ammatilliseen peruskoulutukseen sekä tehtäväkohtaiseen jatko- ja täydennyskoulutukseen. Peruskoulutuksen kesto operatiivisissa tehtävissä toimiville on noin 2,5 vuotta ja asiantuntijatehtävissä toimiville noin vuoden. Peruskoulutettu Tullin työntekijä voi osallistua syventävään ammatilliseen jatko- ja täydennyskoulutukseen. Lisäksi Tullin koulutus toteuttaa eriaiheisia neuvottelu- ja ajankohtaispäiviä sekä kieli- ja tietotekniikan kursseja.

Itse aloitin Tullikoululla vuonna 2006 monivuotisen projektin, jonka tavoitteena oli rakentaa Tullille oma ammattitutkinto. Tutkinnon toteutusvaiheessa yhteistyökumppaniksi tuli Kouvolan seudun ammattiopisto. Hanke oli melkoinen, mutta vihdoin 12.2.2015 ensimmäiset tullilaiset tullialan ammattitutkinnon suorittajat saivat tutkintotodistuksensa. Ensimmäinen tullialan ammattitutkinnon suorittanut Tullin asiakasryhmä valmistui lokakuussa 2014. Tutkinnon ja sen toteutuksen rakentaminen Tulliin oli valtava urakka, joten olen tosi iloinen, että se tuottaa viimeinkin valmistuneita.

Suoritin myös lisäkoulutuksena Palmenian Henkilöstön kehittämisen koulutusohjelman sekä olin kehittämässä Kosovon Turvallisuusakatemiaan ammattikorkeakoulutasoisia tullipuolen erikoistumisopintoja. Virallinen tittelini on koulutussuunnittelija ja toimin myös koulutuskoordinaattoreiden ja -sihteerien tiiminvetäjänä.

haastattelu

Kaiken tämän lisäksi opiskelet vielä tekniikan lisensiaatiksi! Kerro miten tämä on mahdollista?

Opiskelu on aina kiinnostanut ja innostanut minua ja koska sosiaalipsykologian opiskelujeni sivuaineena minulla oli työpsykologia ja johtaminen, päädyin suorittamaan jatkotutkinnon Aalto-yliopiston tuotantotalouden laitoksella työpsykologian ja johtamisen yksikössä vuonna 2008. Lisensiaattityöni on nyt pientä viilausta vaille valmis ja valmistun keväällä 2015 tekniikan lisensiaatiksi. Lisensiaattityöni aihe on: ”Esimiesten kokemuksia haasteellisesta vuorovaikutustilanteesta esimiehen ja alaisen välillä – tapaustutkimus valtionhallinnossa”.

Mitä hyötyä sosiaalipsykologiasta on ollut urallasi?

Elämä ylipäätänsä on vuorovaikutusta ja työelämässä taidot korostuvat entisestään. Sosiaalipsykologinen tieto lisää tietoisuutta ja ymmärrystä ihmisten ja ryhmien käyttäytymisen lainalaisuuksista. Yksilötasolla tämä tieto lisää mm. ymmärrystä ihmisten erilaisuudesta, itsetietoisuutta ja sen kautta myös hallinnan tunnetta. Sosiaalipsykologit eivät tietenkään ole mitenkään näiden ihmisten ja ryhmien toimintaa koskevien ilmiöiden ulkopuolella. Joskus kuulee esimerkiksi verrattavan omaa sosiaalipsykologian opinahjoa muihin vastaaviin. Omaa opinahjoa pidetään kaikkein parhaimpana ja muita huonompina, vaikkei ehkä juurikaan ole kokemusta muiden opinahjojen toiminnasta. Erilaiset vääristymät esimerkiksi ovat siis läsnä meidän kaikkien ajattelussa.

Lisensiaattityöni on myös mitä suurimmassa määrin sosiaalipsykologinen, sillä sen kantavana voimana on attribuutioteoria ja ajattelun vääristymät, erityisesti perustavan attribuutioerheilmiön ilmeneminen esimiestyössä, kun tarkastellaan kriittisiä tapauksia eli esimiesten kokemia haasteellisia vuorovaikutustilanteita esimiehen ja alaisen välillä.

Kerro vielä mitä kuuluu nykyisyyteesi ja mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?

Viimeistelen juuri lisensiaattityötäni valmiiksi. Lisäksi suoritan paraikaa Opetushallinnon tutkintoa, joka antaa rehtorin pätevyyden. Muuten jatkan työskentelyäni Tullikoululla ja katson, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

¨Tutkinnon ja sen toteutuksen rakentaminen Tulliin oli valtava urakka, joten olen tosi iloinen, että se tuottaa viimeinkin valmistuneita.¨ 47

kirjat

TUORETTA SOSIAALIPSYKOLOGIAA SUOMEN KIELELLÄ

Myyry, L., Ahola, S., Ahokas, M. & Sakki, I. (toim.)

(2014). Arkiajattelu, tieto ja oikeudenmukaisuus.

Helsingin yliopisto. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2014:18. 361 s.

Teksti: Esa Alm / Kansi: Eemeli Hakoköngäs

Kirja on vapaasti luettavissa osoitteessa http://tinyurl.com/ l6rpd9h

Juhlakirjat ovat siitä hyviä, että kun

kovinkin erilaisista artikkeleista. Jos toisesta

niitä tehdään, samalla saadaan luettavaksi

luvusta nostaa muutaman artikkelin esiin, niin

päivitettyä suomalaista sosiaalipsykologian

ensimmäinen niistä puhuu nykyisin kovinkin

tutkimusta. Kaikki kunnia myös ulkomaisille

muodissa olevasta ruokakulttuurista ja sen

kirjoittajille. Kyseessä oleva kirja on Anna-Maija

riskeistä. Siinä käsitellään mm. ”kauhukurkkuja

Pirttilä-Backmanin merkkipäivän juhlakirja,

ja karppausta”. Siis ketä tulisi uskoa ruokaris-

jonka kirjoittajia ovat ennen kaikkea suo-

keistä ja terveellisyysväitteistä puhuttaessa.

malaiset sosiaalipsykologit ja lähitieteiden

Jokainenhan on havainnut, miten ristiriitaista

edustajat. He kirjoittavat enimmäkseen

tietoa ruokariskeistä saadaan. Toinen ko. luvun

aiheista, jotka ovat olleet läheisiä Anna-Maija

merkittävä artikkeli käsittelee mindfulnessia

Pirttilä-Backmanille.

ja sen historiaa. Mindfulnessissa on kysymys

Kirja jakaantuu aihepiireittäin kolmeen

hyväksyvästä, tietoisesta läsnäolosta. Tässä

lukuun: Ajattelu ja sosiaaliset representaatiot,

sitä käsitellään nimenomaan alkuperäisestä,

Tieto ja asiantuntijuus sekä Oikeudenmukai-

sosiaalipsykologisesta näkökulmasta. Tämä

suus. Ensimmäisen luvun aihepiirin keskeisiä

kirjoitus on minusta mielenkiintoisin artikkeli,

artikkeleita ovat sosiaalisten representaatioiden

mitä mindfulnessista olen tähän mennessä

perusdynamiikkaa käsittelevä katsaus, joka

lukenut.

aluksi kertaa hyvin tätä Serge Moscovicin alulle

Kolmas luku käsittelee oikeudenmu-

panemaa teoriaa ja jatkuu sitten representaa-

kaisuutta mm. digivuorovaikutuksessa,

tioiden ja tieteellisen tiedon vuoropuheluna.

syrjintätapauksissa ja johtamisessa sekä

Seuraavassa artikkelissa jatketaan sosiaa-

kestävän kehityksen arvoja ja matkapuhelinten

listen representaatioiden teorian käsittelyä

hankintaa. Lopuksi vielä Rauni Myllyniemi

ja pureudutaan sen avainkäsitteisiin kuten

tutkiskelee erittäin mielenkiintoisesti Väinö

ankkurointiin ja naturalisointiin. Naturalisointi

Linnan ”Täällä Pohjantähden alla” -kirjan

kuvaa representaation juurtumista sosiaaliseen

henkilöhahmoja sosiaalisen persoonalli-

ja kulttuuriseen ympäristöön. Artikkelin loppu

suusteorian valossa.

keskittyy sosiaalisten representaatioiden ja

Kirja on tarkoitettu myös oppikirjaksi ja

tieteellisen tiedon väliseen vuoropuheluun

se käsitteleekin monia sosiaalipsykologian

oppimisessa ja kouluopetuksessa.

klassisia kysymyksiä nykyajassa. Lopussa

Jos ensimmäistä lukua yhdistää keskittyminen ajatteluun, niin toinen luku koostuu

on vielä lyhyt esittely kirjoittajista sekä kunnianosoitukset Pirttilä-Backmanille.

kirjat

SMILE, BE HAPPY!

Uusitalo-Malmivaara, L. (toim.) (2014).

Positiivisen psykologian voima.

Tampere: PS-Kustannus. 381 s. Ovh. 45 euroa.

Teksti: Esa Alm / Kansi: Marja Kastikainen

Olet varmaan joskus kuullut tai nähnyt

tuksen PERMA-teorian ja jälkimmäinen

otsikossa mainitun sloganin. Suoma-

on tullut tunnetuksi parhaiten flow-tilaa

lainen kokee sen helposti latteudeksi.

käsittelevästä teoriastaan. Positiivisen

Tyhjänpäiväiseksi ilmaukseksi, jolla ei

psykologian tutkimus on siis vakavasti

ole mitään virkaa. Mutta onko asia näin?

otettavaa tiedettä.

Etkö kuitenkin kokenut ainakin hetken

Tämän kirjan kirjoittajia ovat lähinnä

hyvänolon tunnetta, kun joku tuntematon

suomalaiset psykiatrit, psykologit, sosiolo-

toivotti sinulle esim. hauskaa päivänjatkoa?

git, kasvatustieteilijät ja sosiaalipsykologit

Tutkimuksissa on nimittäin todettu, että

ja taitaapa joukossa olla ainakin yksi

positiivisilla tunteilla on yhteys hyvin-

filosofikin. He kirjoittavat positiivisen

vointiin, motivaatioon ja energisyyteen.

psykologian alalta laidasta laitaan. Käsi-

Hyväntuulisuus myös tarttuu. Positiivisen

tellyksi tulevat niin onnellisuus, hyveet ja

psykologian voima -kirjassa on juuri kyse

luonteenvahvuudet, mindfulness, joukon

tästä. Siinä suomalaiset asiantuntijat

hyvinvointi, vanhuuden voimavarat,

antavat välineitä kestävään hyvinvointiin.

myötätunto, ratkaisukeskeinen psykote-

Se ei lupaa varmuudella onnea, mutta

rapia, positiivinen pedagogiikka, nuoret

antaa avaimia parempaan elämään.

sekä opiskeluinto. Lisäksi käydään läpi

Kirjan esipuheesta vastaa yksi suomai-

kiinnostusta ilmiönä, suomalaista sisua,

sen positiivisen ajattelun uranuurtajista:

onnellisuutta työssä ja työn imua sekä

Esa Saarinen.

kutsumustyötä ja joukkohyvinvointia.

Kun perinteinen psykologia keskittyi

Jos positiivisuus olisi näin yksinker-

mielen sairauksiin ja poikkeavuuksiin, posi-

taista, se olisi jo vallalla kaikkialla. Kun

tiivinen psykologia tarkastelee edellytyksiä

katsoo ympärilleen, huomaa kyllä, että

ja keinoja, joilla voidaan lisätä inhimillistä

näin ei kuitenkaan ole käynyt. Positiivisen

kukoistusta. Positiivinen psykologia ei

psykologian kritiikkiä kirjassa esittääkin

asetu perinteistä psykologiaa vastaan

”onnellisuusprofessori” Markku Ojanen.

vaan toimii perinteisen häiriökeskeisen

Mm. Barbara Heldin (2004) mukaan

psykologian rinnalla. Keskeinen positiivi-

positiivinen psykologia suhtautuu kiel-

sen psykologian tutkimuskohde on ollut

teisesti negatiivisuuteen, joka kuitenkin

alusta alkaen subjektiivinen hyvinvointi eli

on luonnollinen osa elämää.

kansanomaisemmin ilmaistuna onnellisuus.

Työelämässä oleville löytyy ajateltavaa

Positiivisen psykologian alkuunpanijoita

Jari Hakasen kirjoituksesta, joka käsitte-

olivat professorit Martin Seligman ja

lee positiivista psykologiaa sovellettuna

Mihály Csíkszentmihályi, joista edellinen

työelämään. Voit esim. lisätä työn imua

on kehittänyt hyvinvoinnin ja kukois-

”tuunaamalla” työtäsi. Zesniewski ja Dutton 49

kirjat (2001) tarkoittavat työn ”tuunaamisella”

Ehkä laaja-alaisuus vielä menettelee

työntekijän oma-aloitteisia toimia työn

tällaisessa ”johdatus positiiviseen psyko-

mielekkyyden ja merkityksen lisäämiseksi

logiaan” -tyyppisessä kirjassa. Kirja on

työn puitteisiin ja sisältöön vaikuttamalla.

kuitenkin käsittääkseni ensimmäinen

Tiedän myös omasta kokemuksestani,

suomenkielinen johdatus aiheeseen.

että edellä mainittu toimii. Esimiehet taas

Laaja-alaisuudesta seuraa myöskin

voivat levittää positiivisuutta työnteki-

se, että kirjaa voi suositella kaikille. Kirja

jöiden keskuuteen ottamalla käyttöön

herättää uusia ajatuksia ja panee miet-

palvelevan johtamisen.

timään elämäänsä. Positiivinen ajattelu

Kirja on niin laaja-alainen, että aletaan

ei ole kielletty keneltäkään ja jokainen

jo olla lähellä sitä, että vesittääkö tämä

voi soveltaa kirjan ajatuksia omaan

positiivisen psykologian perussanoman.

elämäänsä. Have a Good Day!

LUOVUUS, TAIDE JA MIELI

Hägg, V. & Lindqvist, M. (toim.) (2014).

Psykoanalyysi ja taide. Pirkko Siltalan juhlakirja.

Helsinki: Therapeia säätiö. Ovh. 50 euroa.

Teksti: Markku Laitinen / Kansi: Benjamin Bergman, Maaria Wirkkala & Sami Maukonen

Psykoanalyytikko Pirkko Siltalan

kunnioitusta ja synnyttää kiitollisuuden

80-vuotispäivän kunniaksi järjestetyn

tunteen. Voin myös opettajana ilmaista

juhlaseminaarin luennoitsijat – psykoana-

oppilaalleni, miten kiitollinen olen hänen

lyytikot, psykoanalyysin tutkijat ja taiteilijat

esiin tuomistaan ideoista ja hänen kans-

– pohtivat tässä juhlakirjassa taiteen ja

saan viettämästäni arvokkaasta ajasta.

psykoanalyysin keskinäistä merkitystä ja

Oppiakseen oppilaani on välttämätöntä

niiden syvällistä olemusta. Pirkko Silta-

saada kokea, että ajattelen myönteisesti

lan mukaan sekä psykoanalyysissä että

hänen mahdollisuuksistaan oppia.

taiteessa kuuluvat kysymykset: “Kuinka

Nummi-Kuisman humanistinen ajatus-

elää maailmassa?” ja “Mistä elämässä

maailma saa huipentumansa seuraavasti:

on kysymys?”

Itseä suurempaan kokonaisuuteen liitty-

Musiikin tohtori Katarina Nummi-

minen on ihmisen syvä tarve. Opettajana

Kuisma paneutuu soitonopetukseen:

voin kiitollisena avata ovet oppilaalleni

Soitonopetustilanteessa oppilas ja

omaan mahdollisuuksien maailmaani.

opettaja suuntaavat kiinnostuksensa

Voin luopua oppilaani määrittelemisestä

musiikkia kohtaan rinnakkain. Musiikkia

ja hänen tulevaisuutensa ennustamisesta.

kunnioitetaan ja siitä etsitään innostu-

Sen sijaan saan yllättyä kerta toisensa

neesti toteuttamisen mahdollisuuksia.

jälkeen, kun kuljen jaettua tunnematkaa

Kunnioituksen tunteminen lisää itse-

oppilaani kanssa hänen kehityspolullaan.

kirjat Voin jakaa hänen kanssaan elämälle keskeisiä merkityksiä. Tavoitteeksi voin ottaa luovaan prosessiin pääsemisen ja uskaltautumisen.

Tarja Pitkänen-Walter tutkailee kuvataiteellisen ja psykoanalyyttisen ajattelun suhteita. Hänen mukaansa kuvataiteella ja psykoanalyysilla lienee yhteistä elävyyden, kannattelevan elinvoiman tavoittelu. Psykoanalyysissa elämän tuntuja tapaillaan pääpiirteittäin sanallistamisen avulla; kuvataiteessa välineinä ovat värit ja muodot. Molemmissa olennaista ovat rytmit, intensiteetit, painotukset, sävyt; ylipäätään henkilökohtaiset kehollismielelliset tunnot ja tulkinnat, joilla asiat ilmaistaan. Pitkänen-Walter korostaa tunteiden näkyvyyttä maalaustaiteessa: Tunteet ja tunnut voivat tulla ja tulevatkin maalauksissa ilmaistuiksi lukemattomilla eri tavoilla, eri rytmeillä, eri voimakkuuksilla.

Maalauksessa tunteita, mutta myös tuntemuksia ja affekteja, käsitellään ja ilmaistaan värien, sommittelun, tekstuurien, valöörien, rytmien, materiaalin käytön, teoksen, esityslistan ja katsojan kehosuhteen installoinnin avulla.

Pirkko Siltalan käsittelee kirjallisuutta ja näkee siinä olevan kansakunnan ja maailman muistin: kirjailija kohtaa ajan kasvoista kasvoihin. Samalla kirjallisuus paljastaa, kuten kaikki taide, jotain perustavaa olemassaolostamme.

Kirjoitus saa piiloutumisen ilmenemään.

Kun kirjailija kohtaa lukijan, he syntyvät yhdessä. Siltala lainaa vielä Imbi Pajun ajatusta: “… kuinka taiteilijat ja runoilijat voivat herkkätuntoisuudellaan nähdä sellaista, mitä muut eivät näe; tajuta tai aavistaa jotain, mitä toiset eivät vielä aavista.” Tästä kirjasta voivat ammentaa oppia kaikkien taiteenalojen, filosofian ja sosiaalipsykologian opiskelijat. Kirja ei kuitenkaan ole yksinomaan taiteen ja ihmismielen tutkijoiden omaisuutta, tämä «aarrekammio» avautuu myös maallikoille.

51

tiede & tutkimus

VALLANKUMOUKSELLINEN VAPAAEHTOISTYÖ Teksti: Ari Marjovuo / Kuvat: ©iStock.com/vsurkov, ©iStock.com/Kuzma, ©iStock.com/LiudmylaSupynska

S

uomalaiset vapaaehtoistyöntekijät täyttäisivät vaivatta viiden suurimman kaupungin jokaisen asunnon. Poliittisten puolueiden jäsenmäärä on vain murto-osa tästä. Vapaaehtoistyötä tehdään lähes kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla uskonnosta tekniikan alaan ja sosiaalialasta maanpuolustukseen. Kansainvälisestikin kyseessä on suuri ilmiö ja joka päivä miljoonat ihmiset tekevät vapaaehtoistyötä. Lukemattomat pienet paikalliset ja suuret kansainväliset järjestöt tarjoavat mahdollisuuksia vapaaehtoistyöhön.

Kiinnostus vapaaehtoistyötä kohtaan on kasvussa useissa länsimaissa. Myös diktatuurista vapautuneet demokratiaansa rakentavat maat ovat etsineet tapoja vapaaehtoistyön toteuttamiseen.

Britannian sekä Etelä-Korean hallitukset ovat pohtineet vapaaehtoistyön mahdollisuuksia yhteiskunnan rakentamisessa.

Vapaaehtoistyön ”luvattu maa” on perinteisesti ollut Yhdysvallat, mutta paljon vähemmän tunnettua on se, että suhteellisesti yhtä paljon vapaaehtoistyötä tehdään Bangladeshissa, Kiinassa, Tan-

¨Vapaaehtoistyö on tutkimusalueena uusi: Sitä on tutkittu lähemmin vasta muutamia vuosikymmeniä.¨

saniassa, Vietnamissa, Zimbabwessa ja Ugandassa (ks. esim. Musick & Wilson,

vapaaehtoistyötä kehitetään yhä enem-

2008, s. 343).

män vain tuloksellisuuden näkökulmasta.

Tavallaan jo se, että vapaaehtoistyön määrä

VAPAAEHTOISTYÖN KEHITTÄMIS-

pitää ilmoittaa rahoitushakemuksessa

PAINEET

etukäteen, on paradoksaalista. Ihmisten

Ennennäkemätön kiinnostus johtaa

tuleva vapaaehtoinen päätös osallistua

siihen, että vapaaehtoistyötä pyritään

ja auttaa muita ikään kuin ”myydään”

kehittämään yhä voimakkaammin. Rahoit-

etukäteen. Kehittäminen ei tietenkään ole

tajat odottavat vastinetta panokselleen.

paha asia, mutta on ymmärrettävä, mitä

Suomessakin Raha-automaattiyhdistys on

kehittää. Se edellyttää vapaaehtoistyön

julkisuudessa saamansa kritiikin jälkeen

ominaislaadun ymmärtämistä. Mikä tämä

tiukentanut huomattavasti valvontaansa

ominaislaatu on? Tätä kysymystä hah-

suhteessa järjestöihin. Vapaaehtoistyölle

mottelin väitöskirjassani Vapaaehtoistyön

on asetettava selvät tavoitteet, niitä on

ytimessä – järjestömuotoinen vapaaeh-

seurattava ja mitattava. Määrä ja laatu on

toistyö sosiaalisten representaatioiden

raportoitava rahoittajille. Samankaltainen

näkökulmasta (Marjovuo, 2014).

tilanne on monissa muissakin maissa

Vapaaehtoistyö on tutkimusalueena

ja esimerkiksi Britanniassa hallituksen

uusi: Sitä on tutkittu lähemmin vasta

kiinnostus on johtanut uusiin suuriin

muutamia vuosikymmeniä. Edelleen-

mahdollisuuksiin, mutta myös uhkakuviin.

kään aiheesta ei ole tehty kovin montaa

Vapaaehtoistyön kehittämisen työka-

väitöskirjaa Suomessa. Kansainvälisiä

lut ovat usein peräisin yritysmaailmasta

artikkeleita kyllä ilmestyy, mutta niiden

tai julkiselta sektorilta. Vaarana on, että

avulla ei pysty rakentamaan syvempää 53

tiede & tutkimus

¨Persoonattoman ystävyyden maailman tekee ainutlaatuiseksi se, että tässä maailmassa yksilön ja ylärakenteen välinen suhde on dialoginen, eli vapaaehtoinen voi ainakin jossain määrin vaikuttaa siihen, miten vapaaehtoistyötä toteutetaan.¨ ymmärrystä suomalaisesta vapaaeh-

maailma. Sen vastakohtana hahmottuu

toistyöstä. Omassa tutkimuksessani

esineellistävä rahan maailma, jota luon-

tarkastelin tätä aihetta haastattele-

nehtivat säännöt, rajoitukset, työehtoso-

malla pariakymmentä eri-ikäistä ja eri

pimukset, lait ja asetukset – asiat, joihin

puolilla Suomea asuvaa vapaaehtoista.

yksilö ei juurikaan voi vaikuttaa. Arkisessa

Nauhoitin haastattelut ja purin niistä

elämässämme joudumme noudattamaan

tuhatkunta erilaista vapaaehtoistyötä

lukuisia sääntöjä ja rajoituksia, kuten

koskevaa käsitystä, joiden perusteella

jo Freud aikoinaan totesi, ja tämä syn-

rakensin teorian tai mallin siitä, mistä

nyttää meissä eräänlaista ahdistusta.

vapaaehtoistyöstä on kyse.

Joudumme eräässä mielessä elämään reifikaalisessa maailmassa suurimman

PERSOONATTOMAN YSTÄVYYDEN MAAILMA

osan elämäämme.

Säännöt ovat tarpeen, jotta yhteis-

Vapaaehtoistyö muodostaa oman

kuntamme voi toimia, mutta yksilön

erityislaatuisen yhteiskunnallisen alueen,

näkökulmasta niitä on paljon, ne ovat

jota ei voi verrata mihinkään muuhun

osin turhauttavia ja eräässä mielessä

yhteiskunnallisen toiminnan alueeseen.

kuluttavat meitä. Joudumme usein

Tämä alue on persoonattoman ystävyyden

asettamaan kokonaisuuden omien

tiede & tutkimus

tarpeittemme edelle. Luemme tenttiin,

Vapaaehtoistyö muodosti tälle maailmalle

vaikka haluaisimme mennä rannalle,

vastakkaisen persoonattoman ystävyyden

jarrutamme punaisissa valoissa, vaikka

maailman. Persoonattoman ystävyyden

meillä olisi kiire, puurramme työssämme

maailman voi ymmärtää osaksi sitä

päivän loppuun, vaikka haluaisimmekin

maailmaa, jota Moscovici (2000, s. 34)

mennä kavereiden kanssa baariin. Yhteistä

sanoo konsensuaaliseksi maailmaksi.

sosiaalista todellisuuttamme hallitsevat

Juuri tässä konsensuaalisessa maailmassa

lukemattomat erilaiset säännöt, joita

sosiaaliset representaatiot elävät. Tämä

usein emme edes ajattele. Tunne siitä,

kahden maailman välinen ero näyttäytyi

että joutuu sopeutumaan asioihin, joihin

vapaaehtoisten vastauksissa joskus hyvinkin

ei voi vaikuttaa, synnyttää eräänlaisen

jyrkästi. Eräs haastateltava totesi, että

reifikaalisen kokemuksen. Elämme

palkan maksaminen vapaaehtoistyöstä

suhteessa yhteiskunnan ylärakenteeseen,

loisi ”keskitysleirimeiningin”.

joka on kaukana meistä.

Persoonattoman ystävyyden maail-

Edellä kuvattu näkemys edustaa sitä,

man tekee ainutlaatuiseksi se, että tässä

miten palkkatyön, rahan ja sääntöjen

maailmassa yksilön ja ylärakenteen

muodostama ns. reifikaalinen maailma

välinen suhde on dialoginen. Tämä

näyttäytyi vapaaehtoisten käsityksissä.

tarkoittaa sitä, että vapaaehtoinen voi 55

tiede & tutkimus Juuri ylärakenteen olemassaolo on oleel-

¨Kokemus siitä, että on osa jotain itseä suurempaa ja merkityksellistä kokonaisuutta, mahdollistaa sen erityislaatuisen kokemuksen, jota voi kutsua dereifikaatiokokemukseksi.¨

lista dereifikaatiokokemuksen synnyssä – kunhan siis suhde siihen on dialoginen.

Tavanomaisessa harrastustoiminnassa ei ole samanlaista ylärakennetta kuin vapaaehtoistyössä, eikä se voi mahdollistaa dereifikaatiokokemusta.

Lomailu mökillä on vapaaehtoistyötä paljon vapaampaa, mutta siitä puuttuu ylärakenne. Dereifikaatiokokemus ei siis ole samaa kuin pelkkä vapautuminen rahan maailmasta. Ihminen voi olla täysin vapaa ja hyvin ahdistunut aivan kuten hän voi olla ahdistunut ollessaan rahan maailman ”esineellistämä”. Dereifikaatiokokemuksen synnyn edellytykset voi jakaa kahteen tekijään. Toinen on kollaboratiiviset tekijät – jotka pääosin ovat ylärakenteen rakennusosia – toinen on ekspressiiviset tekijät, jotka kuvastavat vapaaehtoistyön merkitystä yksilöllisellä tasolla.

ainakin jossain määrin vaikuttaa siihen,

Kollaboratiivisia tekijöitä ovat yhteen-

miten vapaaehtoistyötä toteutetaan siinä

kuuluvaisuus, suunnitelmallisuus sekä

organisaatiossa, jossa hän toimii. Ei ole

vastaanottavaisuus professionaalisuu-

tavatonta, että toiminnanjohtaja viettää

delle. Nämä tekijät kuvastavat sitä, että

iltaa vapaaehtoisten kanssa kuunnellen

vapaaehtoistyöllä on selkeä kollektiivinen

heidän mielipiteitään. Persoonattoman

ulottuvuutensa. Se antaa tunteen siitä, että

ystävyydenkin maailmassa on siis ylära-

tehdään yhdessä muiden kanssa jotain

kenne, mutta suhde siihen on dialoginen.

tiettyyn päämäärään (suunnitelmallisuus)

Se ei ole kiveen kirjoitettu vaan elävämpi

tähtäävää toimintaa. Vaikka kyseessä on

ja joustavampi. Rahan maailmassa

vapaaehtoistyö, niin tiettyjä ammatillisen

ylärakenne on jäykkä, eikä ihmisellä ole

maailman keinoja (vastaanottavaisuus

dialogista suhdetta tähän rakenteeseen.

professionaalisuudelle) hyödynnetään

Juuri tämän suhteen puuttuminen aiheut-

mielellään – vaikkapa sosiaalipsykolo-

taa ahdistavan kokemuksen.

gisesta tiedosta voi olla suurta hyötyä pyrittäessä ymmärtämään aggressiivisen

DEREIFIKAATIOKOKEMUS Vapaaehtoistyön maailman keskei-

lapsen toimintaa tai vapaaehtoisten ohjaaman leiriryhmän dynamiikkaa.

sen piirteen voikin ymmärtää siten, että

Toinen tärkeä asia ovat ekspres-

siinä yksilöllä on dialoginen suhde tähän

siiviset tekijät. Ne kuvastavat sitä, että

ylärakenteeseen. Tämä kokemus siitä, että

vapaaehtoistyössä voidaan ilmentää

on osa jotain itseä suurempaa ja merki-

omia ajatuksia, tunteita, arvoja ja lukuisia

tyksellistä kokonaisuutta, mahdollistaa

muita asioita. Ekspressiiviset tekijät ovat

sen erityislaatuisen kokemuksen, jota voi

eettisyys, autenttisuus, positiivisuus,

kutsua dereifikaatiokokemukseksi. Se on

elämyksellisyys, henkinen kasvu, pal-

kokemus, joka purkaa rahan maailmassa

kattomuus ja aktiivisuus. Yhdessä nämä

syntynyttä vieraannuttavaa ahdistusta.

kollaboratiiviset ja ekspressiiviset tekijät

tiede & tutkimus maailmassa syntynyttä jännitettä. Tämä

¨Vapaaehtoistyö on yksi yhteiskunnan keskeinen ylläpitävä tekijä purkaessaan rahan maailmassa tai laajemmin sanottuna vaikkapa ”virallisessa” maailmassa syntynyttä jännitettä.¨

yhteiskunnallinen piirre tulisi tiedostaa, kun vapaaehtoistyötä kehitetään ja mitataan. Kyse on siis paljon muustakin kuin siitä, miten vapaaehtoistyöllä tuotetaan tehokkaammin apua sitä tarvitseville.

Vapaaehtoistyö ei ole vain ”palkaton resurssi”, jolla voidaan paikata sosiaali- ja terveysalan säästöpaineiden tuloksena tulleita tai mahdollisesti tulossa olevia aukkoja.

Helkama (2015) pohdiskelee kirjassaan Suomalaisten arvot Suomen ja Yhdysvaltojen tilannetta. Vielä 1970-luvulla Yhdysvalloissa enemmistö ihmisistä oli toisiin ihmisin luottavaisia, mutta 2000-luvun alussa he olivat jääneet vähemmistöön.

Yhtenä mahdollisena syynä on pidetty sitä, että republikaanien puhemies kehotti puolueensa kansanedustajia jättämään perheensä kotiseudulleen ja käymään itse töissä pääkaupungissa. Muutos oli huomattava. Aiemmin demokraattien ja

Ari Marjovuon väitöskirja ”Vapaaehtoistyön ytimessä. Järjestömuotoinen vapaaehtoistyö sosiaalisten representaatioiden näkökulmasta” tarkastettiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa 24.5.2014. Väitöskirja on sähköisesti luettavissa osoitteessa

muodostavat vapaaehtoistyön sosiaalisen

republikaanien vaimot ja lapset ystävys-

representaation. Jos ajatellaan vaikkapa

tyivät yli puoluerajojen, nyt molempien

tavanomaista harrastustoimintaa kerhossa,

puolueiden jäsenet alkoivat elää omissa

se voi koostua hyvinkin suunnitelmalli-

lokeroissaan.

suudesta sekä yhteenkuuluvaisuudesta,

Helkama arvelee, että tämä ei ehkä

mutta siltä puuttuu se eettinen tekijä, joka

ole selitys vaan heijastuma meneillään

vapaaehtoistyöllä on. Siksi se ei voi tarjota

olleesta muutoksesta. Kuitenkin amerik-

samaa kokemusta, jonka vapaaehtoistyön

kalaisten opiskelijoiden empatiapisteet

tekeminen mahdollistaa. Omien eettisten

ovat laskeneet, samoin moraalisen

arvojen ilmentäminen ei saa samanlaista

arviointikyvyn, mutta narsismipisteet

syvyyttä kuin vapaaehtoistyössä.

nousseet. Yllättäen kuitenkin eriarvoistuvassa Suomessa – toisin kuin muussa

YHTEISKUNNAN YLLÄPITÄJÄ

maailmassa – ihmisten välinen luottamus

Yhteiskunnassamme ei olekaan mitään

on säilynyt korkealla. Vain Pohjoismaissa

muuta rahan maailman synnyttämää

ja Alankomaissa enemmistö ihmisistä

reifikaalista kokemusta purkavaa voimaa

enää katsoo, että toisiin ihmisiin voi

kuin vapaaehtoistyö. Sillä näyttää siis

luottaa. Yhtenä luottamusta ylläpitävänä

nallisia sekä yksilöllisiä ulottuvuuksia.

laista yhdistystoimintaa, joka sekoittaa

Voisi sanoa, että vapaaehtoistyö on yksi

ihmisiä yli puoluerajojen. Tämä synnyttää

suomalaisen – kuten monen muunkin –

persoonatonta ystävyyttä, ystävyyden

yhteiskunnan keskeinen ylläpitävä tekijä

tunteita entuudestaan tuntemattomia

purkaessaan rahan maailmassa tai laa-

ihmisiä kohtaan. (Helkama, 2015.)

http://tinyurl.com/ kbbfboq. olevan erittäin merkittäviä yhteiskun- tekijänä Helkama pitää laajaa suoma-

jemmin sanottuna vaikkapa ”virallisessa”

Jos mietitään, mikä voima kaatoi 57

tiede & tutkimus lopulta Berliinin muurin, voidaan nähdä

enää tarvitse nähdä Berliinin muurien

sen olleen juuri reifikaalisen koke-

rakentamisia eikä kaatamisia.

muksen valtava latautuminen. Yhteys ylärakenteeseen oli katkennut, mitään dialogia ei ollut. Ei ollut myöskään vapaaehtoistyötä, jossa olisi saanut kokea dereifikaatiokokemuksen. Leninin ”punaiset lauantait”, jolloin jokaisen tuli tehdä vapaaehtoistyötä valtion hyväksi, eivät tuottaneet dereifikaatiokokemusta.

Aidon vapaaehtoistyön olemassaolo onkin yksi tärkeä voima siinä, ettei meidän

Mainitut lähteet: Helkama, K. (2015). Suomalaisten arvot. Mikä oi keastaan on meille tärkeää? Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Marjovuo, A. (2014). Vapaaehtoistyön ytimessä.

Järjestömuotoinen vapaaehtoistyö sosiaalisten representaatioiden näkökulmasta Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2014:9. Helsingin yliopisto.

Moscovici, S. (2000). Social Repsentations.

Explorations in the Social Psychology. Cambridge: Polity.

Musick, M. A. & Wilson, J. (2008). Volunteers: A Social Profile. Bloomington: Indiana University Press.

Ilmoitus

Kuolee hitaasti hän, joka muuttuu tavan orjaksi, käyden joka päivä samoja polkuja, joka ei muuta rutiinia ja joka ei riskeeraa vaihtamalla vaatteittensa väriä tai puhumalla muukalaisen kanssa.

Martha Medeiros

www.sosiaalipsykologit.fi