Sosiaalipsykologi 2018 1 by Suomen sosiaalipsykologit ry

R U SU ER

M U AN

1/2018

R IU O !

Suomen sosiaalipsykologit ry:n lehti s.36 Miten onnistui mentorointipilotti?

s.32 Vinkkej채 mediahaastatteluun! s.6 Kadonnutta kehoa etsim채ss채 - kehollisuus ja tietokonev채litteinen vuorovaikutus

1/2018

TÄSSÄ NUMEROSSA s. 3

s. 4

s. 6

s. 14

Päätoimittajain kynästä

Puheenjohtajan ajankohtaiset

Kun sanat eivät riitä: Keho osana tietokonevälitteistä vuorovaikutusta

Tieteen kentältä

s. 32

s. 36

s. 42

Apua, toimittaja soittaa

Terveisiä Suomen sosiaalipsykologit ry:n mentorointipilotista

Henkilöhaastattelu – Olli Sillanpää

Päätoimittajat: Suvi Jokelainen ja Maija Komonen Lehtitoimikunta: Ville Harjunen, Laura Kohonen-Aho, Emma Nortio, Teija Ahopelto, Otto Halmesvaara

s. 16

s. 18

Välihuomioita

Haastattelu – Uratarinat

Osoitteenmuutokset: Omatoimisesti nettisivuillamme www.sosiaalipsykologit.fi tai ilmoitus osoitteeseen info@sosiaalipsykologit.fi. Seuraava lehti: Seuraava lehti ilmestyy marraskuussa 2018. Artikkelit, palautteet ja uutisvinkit osoitteeseen info@sosiaalipsykologit.fi. Ilmoitushinnasto: (harmaasävyiset sisäsivuilla) Koko sivun ilmoitus 250 € Puolen sivun ilmoitus 175 €

s. 48

s. 52

Kirjat

Positiointiteoreettinen ryhmätutkimus – mahdoton tehtävä?

Kannen kuva: ©iStock.com/Biletskiy_Evgeniy Sisäkannen kuva: ©iStock.com/Ivenks Taitto: Philippe Cam (tresadenn@gmail.com) ISSN 2323-847X (Painettu) ISSN 2323-8488 (Verkkojulkaisu)

päätoimittajain kynästä

MITÄ SOSIAALIPSYKOLOGI TEKEE? Maija Komonen ja Suvi Jokelainen

Yllä oleva kysymys lienee tuttu kaikille sosiaalipsykologian opiskelijoille, vastavalmistuneille ja työelämässä jo pidempään tarponeille. Kevään lehti on suuri uranumero, jossa pyrimme valottamaan usean sosiaalipsykologin urapolkuja. Toimikoon lehti inspiraationa työelämän suuntaa pohtiville sekä viihdykkeenä oman tiensä jo löytäneille. Perinteisen työelämään painottuvan henkilöhaastattelun lisäksi olemme haastatelleet kuutta sosiaalipsykologia, jotka jakavat oman uratarinansa. Muun muassa tuottaja Joonas Lehtipuu ja asiakkuuspäällikkönä työskentelevä, vuoden 2016 rekrytointikonsultiksi valittu Eetu Salmela kertovat, miten alun perin päätyivät lukemaan sosiaalipsykologiaa ja mitkä ovat heidän uransa mieleenpainuvimmat hetket. Sosiaalipsykologit voivat omalla urallaan kohdata tilanteita, joissa heiltä pyydetään asiantuntijahaastatteluja. Tässä numerossa mediakonkari Tatjana Pajamäki antaa neuvoja median kanssa toimimiseen. Nappaathan talteen Tatjanan vinkit! Lisäksi kerromme, mitä yhdistyksen järjestämä mentorointipilotti piti sisällään ja minkälaista palautetta pilotti on saanut mentoreilta ja aktoreilta. Opintojen jälkeen osa opiskelijoista suuntaa suoraan työelämään ja osa jatkaa opintojaan väitöskirjan parissa. Persoonallisessa Tiede & tutkimus- tekstissään Pasi Hirvonen kertoo väitöskirjaprosessinsa eri vaiheista. Minkälainen on Hirvosen tarina ja miten hänen tarinansa päättyy – se selviää lehden viimeisimmältä sivulta! Aurinkoisia lukuhetkiä toivottavat

Maija Komonen & Suvi Jokelainen Päätoimittajat 3

puheenjohtajan ajankohtaiset

MUUTOS ON HYVÄSTÄ

Kukaan meistä ei voi välttyä muutokselta, me itse muutumme ja toimintaympäristömme muuttuu. Muutos voi tapahtua pyytämättä tai se voi olla hyvin järjestelmällisesti suunniteltu ja organisoitu. Suomen sosiaalipsykologit ry:n hallitus järjestäytyi uudelleen vuoden 2018 alussa. Puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri, jäsenvastaava ja rahastonhoitaja vaihtuivat. Muutoksen onnistumiseen vaikuttaa se, miten kukin kokee uuden roolinsa ja se, että vastuun siirtäminen onnistuu hallitusti. Onneksi ryhmäprosessit ja muutoksen eri vaiheet ovat meille sosiaalipsykologeille tuttuja ilmiöitä. Uskallan väittää kaikkien hallituksen jäsenten puolesta, että tänä vuonna olemme erityisen ylpeitä siitä, että hallituksessa on edustettuna Helsingin, Tampereen ja Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksilla opiskelleita sosiaalipsykologeja. Uskon vahvasti siihen, että tänä vuonna vahvistamme yhteistyötä eri yliopistoissa sosiaalipsykologiaa opiskelevien kanssa. Haluan myös tuoda jäsenillemme sosiaalipsykologian opiskelijoiden ja alumnien kuulumisia kansainvälisellä tasolla. Yhdistyksen tavoitteena on sosiaalipsykologien erilaisten osaamisten tunnetuksi tekeminen. Taustamme, asuinkaupunkimme ja työhistoriamme ovat hyvin erilaisia, vahvuutemme on se, että tarkastelemme sosiaalipsykologien ammatillista ja yhteiskunnallista aseman edistämistä hyvin erilaisista työelämän ja akateemisen maailman positioista. Tavoitteeni puheenjohtajana on

ohjata yhdistystä niin, että toimintamme näkyy ulospäin aktiivisena yhteistyönä eri yliopistojen ja työnantajien kanssa. Tällä hetkellä etsin tapahtumia, tilaisuuksia ja verkostoja, joissa pääsisimme kertomaan, mitä tarkoittamme, kun sanomme olevamme sosiaalipsykologeja. Kyky toimia tehokkaasti vaikuttaa siihen, että me pystymme ketterästi sopeutumaan muuttuvaan toimintaympäristöön. Mielestäni ketteryyttä ja herkkää korvaa tarvitaan juuri nyt. Työelämän vaatimukset kasvavat ja toimintaympäristössä tapahtuu muutoksia muun muassa liittyen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen ja maahanmuuttoon. Työntekijöiden odotetaan kouluttavan itseään ja sopeutuvan erilaisiin muutoksiin. Kaikki tämä vaatii epävarmuuden sietoa, oman mielen avoimena pitämistä sekä omien tavoitteiden mielessä pitämistä ja peilaamista työelämän vaatimuksiin. Pohdimme näitä haasteita myös yhdistyksen hallituksessa, kun suunnittelemme tulevaa toimintaamme. Kannattaa seurata yhdistyksen nettisivuja ja sosiaalista mediaa. Järjestämme keväällä ja syksyllä mielenkiintoisia tilaisuuksia. Kannattaa tulla mukaan vaikuttamaan, verkostoitumaan ja kuuntelemaan mielenkiintoisia puheenvuoroja!

Ritva Määttänen Puheenjohtaja

tiede & tutkimus

KUN SANAT EIVÄT RIITÄ: KEHO OSANA TIETOKONEVÄLITTEISTÄ VUOROVAIKUTUSTA Teksti: Ville Harjunen & Laura Kohonen-Aho Kuva: Ville Harjunen, ©iStock.com

Virtuaalimaailmoissa ja virtuaalitodellisuuksissa keho ja sanaton viestintä voidaan tuoda mukaan tietokonevälitteiseen vuorovaikutukseen muita viestintävälineitä paremmin. Tässä jutussa pohditaan, missä määrin keinotekoinen virtuaalikeho koetaan omaksi ja mitä seurauksia virtuaalikehoon sonnustautumisella on vuorovaikutuksen kannalta. Tieto- ja viestintäteknologiat ovat nykyään erottamaton osa sosiaalista vuorovaikutusta niin töissä kuin vapaa-aikanakin. Tietokonevälitteisen vuorovaikutuksen muodot pikaviestisovelluksista videopuheluihin muokkaavat päivittäistä sosiaalista elämäämme jo siinä määrin, että aiheen tutkimuksesta on tullut pysyvä osa sosiaalipsykologian tieteellistä kenttää. Kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta poiketen tietokonevälitteinen kommunikaatio nojautuu suurelta osin näköaistiin. Samalla kehollisen sanattoman viestinnän osuus on vähäisempää. Koska eleiden ja äänenpainojen pohjalta saadut vihjeet antavat tärkeää tietoa viestin merkityksestä, johtaa puhtaan tekstipohjainen viestintä usein epävarmuuteen ja väärinymmärryksiin. Pikaviestisovelluksissa tätä puutetta on pyritty paikkaamaan esimerkiksi valokuvien, emojien ja ääniviestien avulla. Nämä lisäykset ovat tärkeitä rikkaan kommunikaation kannalta, mutta eivät valitettavasti korvaa sitä hienovaraisten sosiaalisten signaalien virtaa, joka kehollisen läsnäolon ja sanattoman viestinnän myötä syntyy. Videoyhteyden voidaan ajatella ratkaisevan tekstipohjaiseen kommunikaatioon liittyvät kehollisuuden haasteet kertaheitolla. Kokeneille Skypen ja Hangoutsin käyttäjille on kuitenkin selvää, ettei videoyhteydenkään aikainen sanaton viestintä suju täysin esteettä. Osa videon välittämistä kehollisista ja prosodisista vihjeistä häiriintyy kuva- ja äänisyötteen ajallisen viiveen ja yhteisen fyysisen tilan puutteen vuoksi, osa taas katkeaa heikkoon katsekontaktiin. Jaettu fyysinen tila on keskeinen osa pitkäkestoista vuorovaikutusta ja yhteistyötä, koska se lisää psykologisen läsnäolon tunnetta ja mahdollistaa tarkkaavaisuuden sosiaalisen suuntaamisen. Suoran katsekontaktin ottaminen taas ei ole mahdollista videon välityksellä, koska käyttäjien silmät ja tietokoneen tai älypuhelimen kamera ovat eri korkeudella. Katsekontaktin ja jaetun tilan puute vaikuttaa niin ammatilliseen kuin yksityiseen kanssakäymiseen, sillä ne ovat keskeisessä roolissa luottamuksen ja kiintymyksen rakentamisessa.

tiede & tutkimus

¨Keho ja jaettu tila pitävät vuorovaikutuskanavan jatkuvasti auki.¨

KEHOLLINEN VUOROVAIKUTUS VIRTUAALITODELLISUUDESSA Viimeaikainen teknologinen kehitys on luonut uusia edellytyksiä keholliselle teknologiavälitteiselle vuorovaikutukselle. Näistä on syytä nostaa esille erityisesti virtuaalimaailmat (virtual world) ja virtuaalitodellisuus (virtual reality), joissa käyttäjät vuorovaikuttavat näkökenttään heijastetussa virtuaalisessa tilassa animoitujen kehollisten hahmojen eli avatarien välityksellä. Avatar mahdollistaa navigoinnin, virtuaalisten objektien operoinnin sekä kehollisen viestinnän. Virtuaalimaailmoja ja virtuaalitodellisuutta erottaa toisistaan kokemus kehon omistajuudesta ja fyysisestä

tiede & tutkimus Oli kyse sitten virtuaalimaailmoista tai immersiivisestä virtuaalitodellisuudesta, voidaan kysyä, missä määrin keinotekoinen virtuaalikeho koetaan omaksi ja onko siihen sonnustautuminen ylipäänsä järkevää vuorovaikutuksen kannalta. Muun muassa näihin kysymyksiin olemme yrittäneet löytää vastauksia omassa tutkimuksessamme.

KADONNUTTA KEHOA ETSIMÄSSÄ Kysymyksistä ensimmäinen liittyy kehon omistajuuden kokemukseen, jota on tutkittu paljon niin sanotun kumikäsi-illuusion (rubber hand) avulla. Tutkittavia on esimerkiksi pyydetty liikuttamaan animoitua kättä virtuaalilasien kautta heijastetussa ympäristössä oikeaan käteen asennettujen liiketunnistinten avulla. Tutkimuksissa on havaittu, että kun virtuaalikäden liikkeet ovat täysin synkroniassa oikean käden liikkeiden kanssa, aiheuttaa uhkaärsykkeen, kuten neulan, osuminen virtuaalikäteen fysiologisen stressivasteen tutkittavassa [1]. Mikäli taas virtuaalikäden ja oikean läsnäolosta: virtuaalimaailmassa keho on ennen kaikkea

käden liikkeet ovat epäsynkroniassa, samanlaista

symbolinen ja itsestä irrallinen navigoinnin väline, kun

stressireaktiota ei synny. Synkronisen liikkeen vaikutus

taas immersiivisessä virtuaalitodellisuudessa käyttäjä

omistajuuden kokemukseen on niin voimakas, että

ikään kuin upotetaan keinotekoiseen kehoon ja sitä

keinotekoisen kehon osan pistäminen aiheuttaa

ympäröivään todellisuuteen.

stressiä, vaikka käden sijaan liikuteltavana olisi ei-

Tunnettuja virtuaalimaailmoja ovat muun muassa

kehollinen objekti, kuten ilmapallo [2].

Second Life ja Active Worlds, jotka on suunnattu usean

Omistajuuden kokemus virtuaalikehosta näkyy

käyttäjän väliseen reaaliaikaiseen vuorovaikutukseen.

siis tarpeena suojella virtuaalikehoa ympäristön

Myös monet online-pelit, kuten World of Warcraft, ovat

vaaroilta, mutta sen psykologiset vaikutukset eivät

visuaalisesti virtuaalimaailmojen kaltaisia. Virtuaalinen

rajoitu pelkästään uhkiin ja stressiin. Professori Niklas

keho luo käyttäjän näkyväksi muille ja mahdollistaa

Ravajan tutkimusryhmässä on nimittäin havaittu, että

kehollisen vuorovaikutuksen, joka on uniikkia moniin

virtuaalikehon omistajuuden kokemus heijastuu myös

muihin viestintäteknologioihin verrattuna. Esimerkiksi

sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tutkiessaan esimerkiksi

sosiaalisen läsnäolon kokemuksesta muiden kanssa

ihmisten reaktioita toisen käyttäjän tai tietokoneen

tulee välittömämpi, kun keho ja jaettu tila pitävät

ohjaaman avatarin kosketukseen ja tunneilmeisiin

vuorovaikutuskanavan jatkuvasti auki.

havaittiin, että virtuaalisen kosketuksen herättämät

Virtuaalimaailmoista poiketen immersiivisen vir-

tunteet ja käyttäytyminen ovat hyvin lähellä aidon

tuaalitodellisuuden vuorovaikutteiset sovellukset ovat

ihmiskosketuksen aikaansaamia reaktioita. Hermoston

vasta kehitysasteella, vaikka muutamia sovelluksia ja

toimintaa mittaamalla pystyttiin muun muassa osoit-

ympäristöjä onkin jo kuluttajien saatavilla. Olemassa

tamaan, että sosiaalisesti varautuneemmat ihmiset

olevista sovelluksista mainittakoon esimerkiksi Face-

reagoivat avatarin kosketukseen voimakkaammin ja

book Spaces, jossa käyttäjät on heijastettu käyttäjää

että koskettaja-avatarin sukupuoleen liittyvät visuaa-

muistuttavina karikatyyrimaisina avatareina virtuaaliseen

liset ominaisuudet [3] ja kasvonilmeet muokkaavat

ympäristöön. Ympäristössä käyttäjien on mahdollista

sitä, miten intensiivisenä tai miellyttävänä kosketus

liikkua, esitelmöidä ja keskustella toistensa kanssa.

koetaan [4]. Kaikkein mielenkiintoisinta oli se, että 9

tiede & tutkimus

¨Sosiaalisesti varautuneemmat ihmiset reagoivat avatarin kosketukseen voimakkaammin.¨ tunneilmeen vaikutus kosketushavaintoon näkyi

suunta viestittävät siitä, mihin henkilön tarkkaavaisuus

aivosähkökäyrässä jo 25 millisekuntia kosketuksen

on suunnattu. Näistä vihjeistä tiedämme, milloin

saapumisesta iholle. Havainto viittaa siihen, että

vuorovaikutuskumppanimme on läsnä ja keskittynyt

kosketukseen liittyvä konteksti, kuten koskettajan

vuorovaikutukseen kanssamme ja milloin hänen tark-

hymynkare tai kulmien rypistys, on erottamaton osa

kaavaisuutensa on suuntautunut muualle. Katseeseen

sitä, miltä toisen kosketus iholla tuntuu.

ja kehoon liittyvät vihjeet kertovat meille myös toisen

Kysymyksistä toinen liittyy kehollisten vihjeiden

hiljaisten taukojen merkityksestä. Vuorovaikutuskump-

tahdonalaiseen säätelyyn virtuaalimaailmassa ja sen

panin hiljaisuus voi kertoa, että viestiä ei kuultu tai

vaikutuksiin ihmisten väliseen kanssakäymiseen.

siihen ei ole kiinnitetty huomiota. Yhtä lailla hiljaisuus

Virtuaalikehoa käyttämällä voidaan saavuttaa joitain

voi viestiä, että henkilö kuuntelee meitä, pohtii juuri

keskeisiä tietokonevälitteistä vuorovaikutusta edes-

sanottua tai valmistautuu vastaamaan kysymykseen.

auttavia elementtejä, kuten sosiaalisen läsnäolon

Tietokonevälitteisessä vuorovaikutuksessa

kokemus. Kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa

läsnäolon ilmaisu rajoittuu usein vain sanalliseen

sosiaalinen läsnäolo riippuu pitkälti toisen kehon

vuorovaikutukseen, jolloin toisten ihmisten tark-

tarjoamista vihjeitä, sillä esimerkiksi katseen ja kehon

kaavaisuuden kohdistumisen arviointi hankaloituu

tiede & tutkimus

ja erityisesti hiljaisuuksien tulkitsemisesta tulee

Toisaalta on tärkeää muistaa, että vuorovaikutus

vaikeampaa. Virtuaalimaailmoissa omaa tarkkaa-

avatarien välityksellä on täysin tietoisesti ohjattua,

vaisuuden kohdetta ja läsnäoloa muiden kanssa

jolloin kehollinen vuorovaikutus virtuaalimaailmassa

voidaan ilmaista kasvokkaisen vuorovaikutuksen

on suunnitelmallisempaa kuin kasvokkain. Siinä

tapaan liikuttamalla avatarin kehoa, muuttamalla sen

missä kasvotusten ulosanti ja sanattomat vihjeet

orientaatiota sekä osoittamalla ja aktivoimalla erilaisia

soljuvat vapaasti ilman tietoista kontrollia, voidaan

virtuaalisia objekteja [5].

virtuaalimaailmassa kehollisia vihjeitä muokata strate11

tiede & tutkimus

¨Virtuaalimaailmassa kehollisia vihjeitä on mahdollista muokata strategisesti.¨ gisesti ennen niiden lähettämistä. Virtuaalimaailmojen

määrin käyttäjät kokevat tämän luontevana ja onko

tutkimuksessa tätä suunnitelmallisuutta kutsutaan

muuntunut vuorovaikutus enää todenmukaista. Toi-

muuntuneeksi sosiaaliseksi vuorovaikutukseksi

saalta olemme jo enemmän tai vähemmän tottuneita

(transformed social interaction) [6]. Muuntuneen

tekstipohjaisessa vuorovaikutuksessa ja sosiaalisessa

sosiaalisen vuorovaikutuksen elementeistä keskeisiä

mediassa tapahtuvaan vaikutelmanhallintaan, koska

ovat suodattaminen ja augmentointi, joiden käyttö

viestejä on jo nyt mahdollista suunnitella ja muokata

on keskeistä erityisesti vaikutelman kontrolloinnissa.

ennen lähettämistä.

Suodattamalla avatarien kehollisia vihjeitä käyttäjä voi esimerkiksi tarkoituksenmukaisesti estää tiettyjen sanattomien vihjeiden pääsyn virtuaalimaailmaan.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Esimerkiksi tuijottaminen on sosiaalisesti epäsuotavaa, myös virtuaalimaailmassa, joten käyttäjä voi kääntää

Teknologiasta riippuen virtuaalikeho voidaan nähdä

avatarinsa katseen pois muista avatareista, vaikka kat-

joko välittömänä osana itseä tai irrallisena sosiaalisen

soisikin oikeasti muita avatareja kohti. Augmentoimalla

toiminnan välineenä. Mitä välittömämmässä yhteydessä

kehollisia vihjeitä käyttäjät taas tarkoituksenmukaisesti

käyttäjä on virtuaalikehoonsa, sitä suurempi vaikutus

vahvistavat myönteisiä sosiaalisia signaaleja kuten

vuorovaikutuksella on tunteisiin ja käyttäytymiseen. Tämän

ilmeitä. Muuntunut sosiaalinen vuorovaikutus voi

vuoksi virtuaalimaailmat tarjoavat virtuaalitodellisuuteen

siis suurelta määrin sujuvoittaa sosiaalisia tilanteita

verrattuna vähemmän intiimin, ja näin myös suojatum-

virtuaalimaailmassa, mutta on toki hyvä kysyä, missä

man, alustan keholliselle vuorovaikutukselle. Avatariin

tiede & tutkimus sonnustautumalla voimme ikään kuin naamioitua, salata

Lähteet:

todelliset keholliset reaktiomme ja ilmaista tunteitamme

[1] Yuan, Y., & Steed, A. (2010, March). Is the rubber

strategisesti. Tältä osin virtuaalimaailmassa tapahtuva

hand illusion induced by immersive virtual reality?.

kommunikaatio muistuttaa enemmän tekstipohjaista

In Virtual Reality Conference (VR), 2010 IEEE (pp.

viestintää. Toisaalta keho tekee meidät näkyvämmäksi,

95-102). IEEE.

emmekä voi siksi luontevasti paeta vuorovaikutukseen

[2] Ma, K., & Hommel, B. (2015). Body-owner-

liittyviä velvoitteita.

ship for actively operated non-corporeal objects.

Olemassa olevissa virtuaalimaailmoissa ja

Consciousness and Cognition, 36, 75-86.

virtuaalitodellisuudessa käytettävät virtuaalikehot

[3] Harjunen, V. J., Spapé, M., Ahmed, I., Jacucci, G.,

eivät yleensä muistuta omaa kehoamme. Myöskään

& Ravaja, N. (2017). Individual differences in affective

ilmeemme eivät suoraan heijastu avatarin kasvoille.

touch: Behavioral inhibition and gender define how

Nyttemmin oman ulkonäön ja ilmeiden siirtämisestä

an interpersonal touch is perceived. Personality and

virtuaalikehoon on kuitenkin tullut teknologisesti

Individual Differences, 107, 88-95.

mahdollista. On siis lähes varmaa, että avatar-

[4] Ravaja, N., Harjunen, V., Ahmed, I., Jacucci, G.,

pohjaisesta vuorovaikutuksesta tulee yhä enemmän

& Spapé, M. M. (2017). Feeling touched: Emotional

kasvokkaisen vuorovaikutuksen kaltaista. Samalla siitä

modulation of somatosensory potentials to interper-

tulee yhä välittömämpää ja intiimimpää - varsinkin, jos

sonal touch. Scientific reports, 7, 40504.

immersiivinen virtuaalitodellisuus vakiintuu virtuaalisen

[5] Kohonen-Aho, L. (2017). Video-based observa-

vuorovaikutuksen pääalustaksi. Tämä on kuitenkin

tions on the construction of social presence in virtual

vasta alkua, kuin välivaihe matkalla kohti pistettä,

worlds. Aalto University publication series, Doctoral

jossa animoituja avatar-hahmoja ei enää tarvita ja

dissertations 200/2017.

jossa jos käyttäjän keho heijastetaan virtuaalitodelli-

[6] Bailenson, J. N., Beall, A. C., Loomis, J., Blas-

suuteen sellaisenaan esimerkiksi 360-videoyhteyden

covich, J., & Turk, M. (2004). Transformed Social

välityksellä. Sosiaalipsykologista tutkimusta tarvitaan

Interaction: Decoupling Representation from Beha-

sekä ymmärtämään näiden uusien teknologioiden

vior and Form in Collaborative Virtual Environments.

yksilö-, ryhmä- ja yhteisötason vaikutuksia sekä

Presence: Teleoperators and Virtual Environments,

kehittämään teknologioista parempia niin, että ne

13(4), 428–441.

tukevat ja rikastavat sosiaalista elämäämme.

tieteen kentältä

MITEN RASISTISTA KÄYTTÄYTYMISTÄ PUOLUSTETAAN NETTIKESKUSTELUISSA? Teksti: Emma Nortio

Avoimen rasistinen käytös on harvinaista, mutta rasismia esiintyy edelleen peitellyissä muodoissa. Ethnic and Racial Studies –lehdessä julkaistussa artikkelissaan Nicholas Faulkner ja Ana-Maria Bliuc (2016) tarkastelivat sitä, miten australialaisten sanomalehtien nettisivujen kommenttiosioissa otettiin kantaa rasistisista välikohtauksista raportoituihin uutisiin. Nettikeskusteluja lähestyttiin Banduran moraalisen irtisanoutumisen teorian (moral disengagement theory) viitekehyksestä. Teoria kuvaa ihmisen käyttäytymistä tilanteessa, jossa hän on toiminut yleisiä moraalisia normeja vastaan ja pyrkii tämän jälkeen välttämään ahdistusta ja itsesyytöksiä. Teorian mukaan tällaisessa tilanteessa ihminen voi käyttää jotakin neljästä strategiasta käyttäytymisensä prosessointiin ja selittämiseen. Näitä strategioita ovat haitallisen käyttäytymisen uudelleentulkinta hyväksyttäväksi, tekijän roolin vähättely, käyttäytymisen seurauksien sivuuttaminen tai uhrin syyttäminen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että näitä strategioita käytetään, kun nettikeskusteluissa puolustetaan avoimen rasistista käyttäytymistä. Rasistisen huutelun tai hyökkäyksen uhreja vähäteltiin ja halveksuttiin ja hyökkääjien rooli sivuutettiin. Osassa kommenteista rasismi myös tuomittiin, mutta hyvin harvassa tuomitsevassa kommentissa käytettiin jotakin edellä mainituista neljästä strategiasta. Faulknerin ja Bliucin tutkimus lisää sosiaalipsykologista ymmärrystä peitellystä arkipäivän rasismista, tarkemmin niistä retorisista keinoista, joilla rasismia tai rasistista käyttäytymistä puolustetaan. Tutkijoiden mukaan tuloksia voidaankin käyttää rasismin vähentämiseen tähtäävien interventioiden ja kampanjoiden suunnittelussa. Faulkner, N., & Bliuc, A. M. (2016). ‘It’s okay to be racist’: moral disengagement in online discussions of racist incidents in Australia. Ethnic and Racial Studies, 39(14).

tieteen kentältä

TIEDOSTAMATON ALTISTUMINEN ULKONÄKÖIHANTEILLE LISÄÄ NAISTEN ULKONÄKÖÖN LIITTYVÄÄ AHDISTUSTA Teksti: Ville Harjunen

Leon Festingerin sosiaalisen vertailun teorian mukaan ihmiset eivät vertaile itseään toisiin automaattisesti vaan valitsevat vertailun kohteen aina sen mukaan, kuinka samanlainen kohde on henkilön itsensä kanssa. Vastoin tätä oletusta useat tuoreet tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että osa sosiaalisesta vertailusta tapahtuu tiedostamattomalla ei-valikoivalla tasolla. Tiedostamattoman eli niin sanotun subliminaalisen sosiaalisen vertailun olemassaolosta naisten ulkonäköpaineisiin liittyen ei kuitenkaan ole saatu aiemmin luotettavaa empiiristä näyttöä. Chatardin ja kollegoiden (2017) tutkimussarja pyrki selvittämään, vaikuttaako subliminaalinen (20 millisekunnin) kuvan väläytys laihasta bikinimallista naistutkittavien (keski-ikä 27 vuotta) ulkonäköön liittyvään ahdistukseen. Kahden kattavan kokeen tulokset olivat yhdenmukaisia: subliminaalinen välähdys laihasta bikinimallista lisäsi merkitsevästi (Cohenin d = 0.47, Bayes factor = 39.93) omaan ulkonäköön liittyvää ahdistusta välähdystä seuraavassa itsearvioinnissa. Tulokset tukevat sosiaalisen vertailun uutta teoriaa, jonka mukaan vertailu ei rajoitu pelkästään tietoisen tason ajatteluun vaan osa siitä tapahtuu hyvin nopeasti tietoisuuden tavoittamattomissa. Tulosten yhteiskunnallinen vaikutus on myös merkittävä, sillä ne osoittavat, että jo hyvin nopea altistuminen idealisoiduille mainoskuville muokkaa vastaanottajan kehonkuvaa. Chatard, A., Bocage-Barthélémy, Y., Selimbegovic, L., & Guimond, S. (2017). The woman who wasn’t there: Converging evidence that subliminal social comparison affects self-evaluation. Journal of Experimental Social Psychology, 73,13.

Ota päivä talteen! Sosiaalipsykologian päivät Kuopiossa 11.-12.4.2019 15

välihuomioita

OLETKO VARMA, ETTÄ HALUAT EROON #BYROSLAVIASTA? Teksti: Maija Komonen / Kuvat: ©pixabay.com

¨Byrokratia myrkyttää kaiken¨

¨Lupaava hanke jäi byrokratian rattaisiin¨

Vastaavia lauseita näkee lähes päivittäin lehtien otsikoissa ja kuulee lounaskeskusteluissa. Pikainen googlettelu aiheesta osoittaa, ettei kukaan tai mikään ole turvassa Suomen byrokratialta. Netissä on jo muutaman vuoden ajan toiminut satiirinen Päivän Byrokraatti -sivusto, joka jakaa säännöllisen epäsäännöllisesti ”Päivän Byrokraatti” ja ”Päivän Antibyrokraatti” -palkintoja. Myös juontajatoimittajat Aki Linnanahde ja Tuomas Enbuske ovat perustaneet byroslavia.org -sivuston, jonne voi ilmiantaa Suomen järjettömimmät säännöt. Sivustolle satelee materiaalia Twitteristä hashtagilla #byroslavia. Byrokratia on arkikielessä negatiivisesti latautunut sana, ja pitänee paikkansa, että Suomessa

¨Valvonta kiristyy ja byrokratia kasvaa¨

¨Byrokratian mallimaa iskee taas¨

on paikoitellen epäonnistunutta tai päällekkäistä byrokratiaa. On kuitenkin syytä luoda tarkempi katsaus byrokratia-termiin. Max Weberin (esim. 1964, 339–340) mukaan sillä tarkoitettiin rationaalista ja tietoon perustuvaa hallintoa, jossa toimitaan neutraalisti ”sine ira et studio” (ilman vihaa tai puoltoa). Kuten Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun emeritusprofessori Juha Vartola (2015, 2) toteaa, kehittynyt byrokratia pitää sisällään sellaisia asioita kuin luotettavuus, ennustettavuus ja vakaus. Myös Turun yliopiston tietojärjestelmätieteen professori Reima Suomi muistuttaa Talouselämän syyskuun 2014 Puheenvuorossa, että byrokratiassa päätökset eivät perustu pärstäkertoimeen vaan ohjeisiin. Byrokratian suuntaan on helppoa kohdistaa

välihuomioita

syyttävä sormi aina, kun hommat eivät mene putkeen, eikä media epäröi lähteä lietsontaan mukaan. Byrokratiaa syytetään usein silloin, kun vaikkapa Kelan tai TE-toimiston asiakas saa epämieluisan päätöksen. Jos ja kun virkailija on noudattanut päätöksen tekemisessä lakeja ja ohjeita, vika ei ole byrokratiassa – jonka avulla on nimenomaan taattu, ettei päätös perustunut asiakkaan sukupuoleen, ihonväriin tai isän ammattiin. Samoin esimerkiksi kuntien rakennus- tai terveysvalvonta ei ilkeilläkseen vaadi yrityksiä tekemään muutoksia toimintaansa sakon tai lopettamisen uhalla. Tällainen valvonta itse asiassa takaa meille melko mukavat oltavat. Vai kuinka moni haluaisi asioida ravintolassa, jossa ei piitata katkeamattomasta kylmäketjusta? Ostoskeskuksessa, jossa ei välitetä paloturvallisuudesta? Lääkäriasemalla, jossa ei ole asianmukaisia terveydenhuollon laitteita? Globaalista näkökulmasta tarkasteltuna byrokratian mollaaminen tuntuu suorastaan naurettavalta. Vartola (2015, 2–3) tuo esiin, että Suomessa meillä on oikeuden hyvään hallintoon takaava perustuslaki, hallintolaki ja oikeusturva, mutta suurin osa maailman maista on niin köyhiä, että siellä byrokratia ulottuu vain armeijaan ja

poliisiin eikä sosiaaliturvasta tai kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta ole tietoakaan. Toimiva hallinto onkin yksi kehitysyhteistyön tavoitteista. Katsaus ulkoministeriön nettisivuilla lueteltuihin kehitysyhteistyön tuloksiin kertoo, että Suomi on muun muassa tukenut kestävän vesiohjelman mallia sekä opetuksen laadun kehittämisohjelmaa Etiopiassa ja kaikkein köyhimmille suunnattua perusturvaohjelmaa Sambiassa. Näiden - varsin byrokraattisilta kuulostavien - hankkeiden avulla on hankittu esimerkiksi 78 miljoonaa uutta oppikirjaa ja 2,4 miljoonaa ihmistä on saanut puhdasta vettä. Byrokratian ongelmat Suomessa voivat juontaa juurensa säädettyihin lakeihin tai organisaation epäonnistuneisiin hallintomenettelyihin, ja niiden kanssa ovat usein tekemisissä varsinkin oikeus- ja hallintotieteilijät. Valtio- ja yhteiskuntatieteilijöinä voimme kuitenkin suhtautua kriittisesti virheelliseen uutisointiin ja liioittelevaan kielenkäyttöön, jotka samalla muokkaavat myös todellisuutta. Lisäksi voimme tarvittaessa muistuttaa, että vaikka #byroslaviaan liittyy ongelmia, se on kuitenkin tasa-arvoisen kohtelun kulmakivi.

Lähteet: Vartola, J. (2015). Byrokratia modernin hallinnan muotona. Teoksessa Ilari Karppi (toim.), Hallinnan uusia ulottuvuuksia (s. 54-73). Tampereen yliopisto. Weber, M. (1964). The Theory of Social and Economic Organization. Glencoe, Illinois Free Press Falcon’s Wing Press. 17

haastattelu

KUUSI SOSIAALIPSYKOLOGIA – Kuusi uratarinaa!

Teksti: Suvi Jokelainen & Maija Komonen / Kuva: Juha Blomberg

Me sosiaalipsykologit keskustelemme usein siitä, että sosiaalipsykologian opiskelu ei varsinaisesti valmista suoraan mihinkään tiettyyn ammattiin, sosiaalipsykologi ei ole laillistettu ammattinimike ja urapolku tulee raivata ja löytää itse. Siitä huolimatta tai ehkäpä juuri siitä johtuen työtehtävämme vaihtelevat hyvinkin paljon. Sosiaalipsykologien joukossa on osaajia erilaisista taustoista ja erilaisilla vahvuuksilla, ja se jos mikä, on rikkaus. Seuraavaksi omat uratarinansa kertovat meille kuusi sosiaalipsykologia, jotka toimivat erilaisissa työtehtävissä eri puolilla Suomea. Lehdessä mukana tuottajana työskentelevä Joonas Lehtipuu, väitöskirjaa suunnitteleva Teija Ahopelto, koulukuraattori Johanna Backman, tuotantopäällikkö Sanna Seppänen, rekrytointikonsultti Eetu Salmela sekä yhteiskunta- ja työelämätaitojen lehtori Jenni Huopainen. Me sosiaalipsykologit olemme taitavia, pystyviä, osaavia ja eteviä. Olkaamme ylpeitä omasta ammatillisuudestamme!

Joonas Lehtipuu on ollut mukana kuvaamassa osakokonaisuuksia Robinin videoon ”Erilaiset”. Kuvassa edessä Joonas Lehtipuu ja Robin, takana Bugabiran kylän asukkaat. 19

haastattelu

Teksti: Suvi Jokelainen & Joonas Lehtipuu / Kuva: Joonas Lehtipuu

Joonas Lehtipuu, 53 • •

•

Opiskellut sosiaalipsykologiaa Helsingin yliopistossa vuosina 1986-1995. Sivuaineina lukenut sosiologiaa ja viestintää. Tällä hetkellä työskentelee EVOLVE VIDEO & Digital Content -tuotantoyhtiössä, joka tuottaa videotarinoita, yritysvideoita, henkilökuvia, messu- ja markkinointivideoita sekä reportaaseja. On perustanut tuotantoyhtiön vuonna 2000. Keskittynyt pääasiassa dokumentaariseen tuotantoon. Ennen oman tuotantoyhtiön perustamista työskennellyt toimittajana Ylellä eri ohjelmissa, kuten Basaarissa, Ajankohtaisessa kakkosessa, Mustassa laatikossa ja Kuningaskuluttajassa. Kun olin lukiossa, minulla ei ollut vielä siinä vaiheessa erityistä intohimoa tai aavistusta siitä, mikä

minua kiinnostaisi. Pidin lukion jälkeen kolme välivuotta, jolloin olin töissä Tukholmassa ja matkustelin perusteellisesti Etelä-Amerikassa. Yliopistoon tulin alun perin sisälle sosiologian oppiaineeseen. Ajan mittaan kuitenkin havaitsin, että sosiaalipsykologiassa oli enemmän selitysvoimaa niille asioille, jotka itseäni kiinnostivat: se oli enemmän henkilökohtaisempaa, identiteettiin ja yksilöön keskittyvää. Ehkä se on se motivaation, arvojen ja asenteiden maailma, joka on vetänyt minua puoleensa. Opintojen aikana olin suuntautunut kolmannen maailman ja köyhyyden teemoihin ja tein pätkätöitä useammassa sen alan järjestössä. Valmistumiseni sattui keskelle synkintä lamaa. Aluksi tein töitä lasinpuhaltajana, ja toimin eräässä koulutusjärjestössä luennoitsijana, mutta sitten pian minua pyydettiin toimittamaan Ylelle monikulttuuriohjelma Basaaria. Olin utelias, toimittajan homma kiinnosti ja lähdin Ylelle toimittajaksi. Monikulttuuriohjelma Basaarin jälkeen olin mukana Ylellä monien eri ohjelmien toimituksessa. Tein pääasiassa inserttejä viikoittaisohjelmiin. Ylellä oli tuolloin valtavasti henkilökuntaa ja palkkauskielto. En saanut vakituista paikkaa, vaan tein töitä pätkäsopimuksilla. Se pilasi tunnelmaa, koska jatko oli aina epävarmaa. Sen vuoksi päätin lähteä yrittäjäksi ja perustin oman tuotantoyhtiön. Aloin tuottaa videokokonaisuuksia, kuvasin, toimitin, ohjasin ja editoin videojuttuja sekä Ylelle että aivan kaikille, joille vain sain juttuja myytyä. Tällä hetkellä asiakkaitani ovat ministeriöt, kolmannen maailman toimijat, kansainvälinen metalliteollisuus ja start up-yhtiöt. Jokainen keikka on taatusti omanlaisensa. Nyt kevään 2018 aikana olen ollut Jordaniassa hakemassa juttuja tulevan syksyn Nenäpäivää varten. Malawista tein UNICEF:n kampanjamateriaaleja, ja Tanskassa kuvasin materiaaleja meriteollisuudelle. Tänä keväänä valmistui myös ulkoministeriön 100-vuotisjuhlallisuuksiin liittyvä somevideosarja. Videoiden tekeminen edellyttää erilaisten ihmisten ja tilanteiden ymmärtämistä. Haluaisin ihmisten kertovan itsestään jotakin aitoa, ja kuvatessa yritän käyttää sosiaalipsykologisia taitojani saadakseni syvyyttä kuvaamiini tarinoihin. Toivon, että sosiaalipsykologia on minussa läsnä taitoina, motiivien ja moniulotteisuuden ymmärtämisenä. Vaikka minulla on joissakin asioissa huono muisti, kohtaamieni ihmisten elämäntarinat ja tunnelmat muistan hyvinkin tarkkaan. Koskettavia hetkiä on paljon, yksi sellainen oli Burundissa, kun kohtasin kolme pientä orvoksi jäänyttä lasta. Heistä vanhin piti huolta koko porukasta. Hän oli itse 8-vuotias. Lapset olivat liikuttavan yksin, haavoittuvina ja vailla suojaa. 21

haastattelu

Teksti: Teija Ahopelto & Suvi Jokelainen / Kuva: Teija Ahopelto

Teija Ahopelto, 40 • • •

Opiskellut Tampereen yliopistossa vuosina 2015-2018, valmistunut vuoden 2018 alussa. Suorittanut työelämän tutkimuksen teemaopinnot ja vuorovaikutustutkimuksen opintoja. Aiemmalta koulutukseltaan mielenterveystyöhön erikoistunut sairaanhoitaja (AMK) ja Master of Business Administration (MBA). Toiminut 15 vuoden ajan liikkeenjohdon, koulutuksen ja myynnin tehtävissä. Tällä hetkellä suunnittelee sosiaalipsykologian väitöskirjaopintoja.

Ennen sosiaalipsykologian yliopisto-opintoja työskentelin 15 vuotta kansainvälisessä terveydenalan yrityksessä liikkeenjohdon, koulutuksen ja myynnin tehtävissä. Viimeisen kymmenen vuoden ajan toimin linjavastuullisena esimiehenä. Työtehtäväni olivat moninaiset: niihin kuului muun muassa henkilöstöjohtamisen kokonaisvastuu, tuotteen kokonaisstrategian suunnittelu sekä tulosvastuu. Työvuosien aikana kasvoi kiinnostus ymmärtää ihmisen toimintaa syvällisemmin. Pohdin usein, miten ihmiset tekevät päätöksiä ja mitkä asiat vaikuttavat ihmisen toimintaan ja valintoihin. Minua kiinnosti myös tiimien erilaisuus. Kohtasin tiimejä, jotka puhalsivat hyvin yhteen hiileen, kun taas toisissa tiimeissä esiintyi paljon ristiriitaisuuksia. Pohdin, mitkä tekijät erottivat tällaiset tiimit toisistaan ja mitkä tekijät ylipäänsä rakentavat tiimien toimintakykyä. Kiinnostuin ihmisen toiminnan ymmärtämisestä sen vuoksi, että esimiehenä minulla oli mahdollisuus vaikuttaa myönteisen työilmapiirin rakentumiseen ja työhyvinvointiin. Esimiehen on tärkeää ymmärtää, mihin asioihin hänen kannattaisi vaikuttaa. Lisäksi esimiehenä työskentely edellyttää työntekijöiden yksilöllisten tarpeiden ymmärtämistä. Sosiaalipsykologia lisää monella tasolla ymmärrystä yksilön ja ryhmien toiminnasta. Suomalainen yrityselämä hyötyisi syvällisestä johtamisen lainalaisuuksien, kuten ihmisten motivaation ja työhyvinvoinnin rakentumisen sekä ryhmätoiminnan ymmärtämisestä. Johtamiskeskustelussa korostuvat tänä päivänä empatia, yksilöllisyys ja esimiesten palveleva johtamistapa, mutta monet käytännöt tukevat edelleen perinteistä johtamisen mallia. Jotta työelämä kehittyisi paremmaksi, keskusteluun ja kehitystoimiin tarvitaan lisää työelämän tutkijoiden panosta. Tällä hetkellä valmistelen tutkimussuunnitelmaa, tarkoituksenani on suorittaa tohtoriopinnot ja kirjoittaa väitöskirja työelämässä tapahtuvasta vuorovaikutuksesta. Ehkä me sosiaalipsykologit voisimme vahvemmin nostaa omaa osaamistamme esille ja jäsentää vielä näkyvämmin yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä ymmärrettävään muotoon.

haastattelu

Teksti: Johanna Backman & Maija Komonen / Kuva: Lauri Aaltio

Johanna Backman, 34 • •

Valmistunut sosiaalipsykologiksi Helsingin yliopistosta vuonna 2013. Tehnyt myös sosiaalityön perus- ja aineopinnot. Toimii tällä hetkellä koulukuraattorina.

Aloitin opinnot sosiaalityön puolella. Siihen aikaan erillistä sosiaalipsykologian opintosuuntaa ei ollut ruotsinkielisenä. Olin Oslossa vaihdossa ja kiinnostuin erityisesti terveyspsykologiasta ja siitä, miten ihmisiä voidaan auttaa tekemään parempia valintoja hyvinvoinnin näkökulmasta. Ymmärsin, miten sosiaalipsykologisia teorioita voidaan soveltaa käytännössä, ja vaihdoin myöhemmin pääaineeksi sosiaalipsykologian. Opiskeluaikana tein sijaisuuksia lastensuojelussa. Heti valmistumiseni jälkeen sain työtarjouksen äitiysloman sijaisena koulukuraattorina. Koin heti ensimmäisenä työpäivänä, että olin löytänyt paikkani. Olen edelleen samalla polulla ja sijaisuus muuttui vakituiseksi työpaikaksi. Toimin koulukuraattorina kolmessa ruotsinkielisessä koulussa Helsingissä. Sosiaalipsykologian opinnot antavat hyvät valmiudet ymmärtää ihmisten välistä vuorovaikutusta, ryhmien välisiä suhteita ja ryhmädynamiikkaa. Koulu on sosiaalisaatioympäristönä erityisasemassa ja kokemukset koulusta muokkaavat yksilön minäkäsitystä. Myös osaamista monikulttuurisuudesta tarvitaan yhä enemmän, ja kuraattorin täytyy olla valmis kohtaamaan perheitä eri kultuureista ja lähtökohdista. Oppilashuollon tavoitteena onkin luoda turvallinen oppimisympäristö, ja teemme kouluissa töitä esimerkiksi suvaitsevaisuuden lisäämiseksi. Työ on pääosin ennaltaehkäisevää, yksilöllistä ja yhteisöllistä oppilashuoltoa ja koostuu asiakas-, verkostoja viranomaistyöstä. Oppilashuollon tehtävänä on edistää nuoren oppimista ja tukea tasapainoista kehitystä. Koulukuraattorin työhön valmistavaa koulutusta ei ole. Erilaisilla koulutustaustoilla voi toimia koulukuraattorina. Laissa määritellään kuitenkin, että sosiaalialan opintoja tulee olla ja kannattaa huomioida, että sosiaalipsykologian opinnot eivät suoraan anna pätevyyttä ammattiin. Jos haaveilee töistä koulukuraattorina, ovat sosiaalityön ja sosiaalipsykologian opinnot erinomainen yhdistelmä. Itse olen suorittanut sosiaalityön perus- ja aineopinnot, joihin sisältyy käytännön harjoittelu. Nautin työstäni todella paljon. Työurani kohokohdat liittyvät eritysesti tilanteisiin, joissa olen kokenut voivani auttaa. Olen kiitollinen siitä, että työn merkitys on konkreettinen ja uskon, että kuraattori voi olla tärkeässä roolissa nuoren elämässä. Ei ole tavatonta, että nuori päättää, että tälle henkilölle kerron kaiken esimerkiksi perhetilanteesta tai aikaisemmista kokemuksista. Kuraattorin rooli on vaihteleva. Joskus kuraattori on oppilaan asianajaja, joskus tukihenkilö ja joskus kanssakulkija. Onkin hyvä kysyä itseltään, mikä on minun tehtäväni tässä tilanteessa. Tärkeä kohokohta oli myös, kun minut vakinaistettiin syksyllä 2017. Tulevaisuudessa suunnittelen hakeutuvani psykoterapeuttikoulutukseen.

haastattelu

Teksti: Sanna Seppänen & Maija Komonen / Kuva: Juha Häkkinen

Sanna Seppänen, 36 • •

Opiskellut sosiaalipsykologiaa Tampereen yliopistossa 2007–2013. Sivuaineena pohjoismaiset kielet sekä yksittäisiä kursseja mm. hypermediasta. Aikaisemmalta koulutukseltaan tradenomi. Työskentelee tuotantopäällikkönä luovan alan toimistossa. Aiemmin tehnyt töitä mm. freelancerina lukuisissa media-alan tuotannoissa, viestinnän ja tuotekehityksen koordinaattorina sekä kasvatus- ja sosiaalialan tehtävissä.

Sain tietää sosiaalipsykologian olemassa olosta vasta kypsällä iällä ensimmäisen korkeakoulututkinnon suoritettuani. Halusin opiskella lisää ja erityisesti kaipasin syvempää ymmärrystä ihmisistä ja ihmisyydestä. Omaan suuntaani työelämässä ovat vaikuttaneet ensimmäinen tutkintoni markkinoinnin ja viestinnän alalta sekä harrastuneisuuteni kulttuurin ja viihteen saralla. Tällä hetkellä toimin tuotantopäällikkönä useammassa videoprojektissa ja teen mm. castingia, eli etsin esiintyjiä erilaisiin liikkuvan kuvan tuotantoihin. Käytännössä työskentelen välillä kuvauksissa, välillä toimistolla ja välillä kuvauspaikkojen ja toimiston välimaastossa pitäen lankoja käsissäni. Hyödynnän sosiaalipsykologista osaamista työssäni ainakin silloin, kun perustelen, miksi ihmiset toimivat kuten toimivat. Pyrin myös tuomaan keskusteluihin inhimillistä ja sosiaalisesti kestävää näkökulmaa. Casting-tehtävissä olen tekemisissä tarinoiden ja tarinankerronnan kanssa. Valitessamme, millaisia tarinoita median kautta kerromme, rakennamme samalla kulttuuristen mallitarinoiden varantoa. Sosiaalipsykologina olen tästä tietoinen ja toivottavasti myös siksi kykenevä tekemään viisaita linjanvetoja. Valittaessa esiintyjiä ja osallistujia ohjelmiin on myös eduksi ymmärtää, millaiset seikat vaikuttavat heidän sitoutumiseensa ja motivaatioonsa. Roolittamisessa yksi kiinnostavimpia näkökulmia onkin sopivien kombinaatioiden rakentaminen, jotta yhteispeli toimii ja tarinat kantavat ja välittyvät katsojille. Kun kuvaukset saadaan usein tiiviillä aikataululla ja vähillä unilla onnistuneesti toteutettua, voi vain ihailla ihmisten kykyä yhteistyöhön. Annan erityismaininnan elokuva- ja tv-alan ammattilaisille, joiden intohimoinen, periksiantamaton ja hämmentävän ilomielinen suhtautuminen työhönsä on monen upean työelämähetkeni taustalla.

haastattelu

Teksti: Eetu Salmela & Suvi Jokelainen / Kuva: Alias Studiot / Petra Tiihonen

Eetu Salmela, 29 • •

Opiskellut sosiaalipsykologiaa Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa vuosina 2009-2014. Sivuaineina lukenut sosiologiaa, psykologiaa ja työ- ja organisaatiopsykologiaa. Tällä hetkellä työskentelee asiakkuuspäällikkönä Arc Technology Oy:ssa HRjärjestelmien parissa. Aiemmin työskennellyt muun muassa Personalhuset Staffing Groupilla ja parissa muussa henkilöstöpalvelualan yrityksessä rekrytointikonsulttina sekä Pohjois-Savon työ- ja elinkeinotoimistossa työnvälityslinjan asiantuntijana. Kiinnostuin sosiaalipsykologiasta lukiossa psykologian opintoihin kuuluneella sosiaalipsykologian jaksolla.

Käsittelimme silloin yleisimpiä klassikoita sekä muita sosiaalipsykologisia ilmiöitä. Minuun teki vaikutuksen muun muassa oppikirjassa mainittu Daavidin oksa -uskonlahko sekä siihen liittynyt Wacon piiritys, jolloin kiinnostuin niiden takana esiintyvistä sosiaalipsykologisista ilmiöistä. Kurssityönä havainnoin KalPan pelin yleisöä peleissä sekä faneja keskustelufoorumilla ja havaintojeni pohjalta hahmottelin karkeita kategorisointeja eri kannattamistyyleistä. Suoritin opiskelunaikaisen kahden kuukauden työharjoittelujakson Pohjois-Savon työ- ja elinkeinotoimistossa. Harjoittelu poiki myöhemmin myös määräaikaisen työsuhteen työnvälityslinjan asiantuntijana. Personalhusetilla ollessani vastasin itsenäisesti Itä-Suomen alueen rekrytoinneista, asiakkuuksista, myynnistä sekä budjetoinnista ja tuloksesta. Lisäksi toimin vuokratyöntekijöidemme hallinnollisena esimiehenä vastaten kaikista heidän työsuhteiden yksityiskohdista. Käytännössä olin yksin vastuussa kaikesta oman alueeni tekemisestä, eli työ vaati tietynlaista yrittäjähenkisyyttä. Nykyisessä työssäni Arc Technology Oy:ssä autan asiakkaitamme HR-prosessien digitalisoinnissa. Toimitamme asiakkaillemme HR-järjestelmiä SaaS-, pilvi- ja lisenssipalveluina. Järjestelmiemme avulla pystytään hallinnoimaan kaikki työelinkaaren aikaiset HR-prosessit myös henkilöstön kehittämisen osalta (eli HRM ja HRD). Pyrimme toimittamaan asiakkaillemme heidän prosesseihinsa sopivimman HR-ratkaisun. Olen hyödyntänyt sosiaalipsykologista osaamistani rekrytoinneissa ja resursoinneissa, kun olen pyrkinyt tunnistamaan parhaimmat osaajat asiakkaillemme monien hyvien hakijoiden joukosta. Lisäksi rekrytoinneissa ja resursoinneissa on ollut tärkeää ymmärtää työnhakijoiden ja työntekijöiden motiiveja, tunteita ja käyttäytymistä, jotta sopivin henkilö ja sopivin tehtävä saadaan kohtaamaan. HR-prosessien parissa työskentely on pitänyt sisällään paljon sellaisia hetkiä, joissa olen hyödyntänyt sosiaalipsykologista tietoa ihmisten käyttäytymisestä ja toiminnasta, vuorovaikutuksesta, tunteista tai kognitiosta. Erityisesti vuorovaikutusosaaminen on ollut tärkeässä osassa toimiessani esimerkiksi asiakkaiden kanssa ja työntekijöiden esimiehenä. Mielestäni sosiaalipsykologia tarjoaa kattavat välineet ja monipuolisen pätevyyden varsin erilaisiinkin tehtäviin ja eri toimialoille. Toki generalistialaa opiskellessa on tärkeää muistaa myös, että jokainen rakentaa oman asiantuntijuutensa itse, koska emme suoraan valmistu mihinkään tiettyyn ammattiin. On myös tärkeää miettiä jo opintojen aikana sivuaineet, gradun aihe sekä muut aktiviteetit tulevaisuuden työelämää ja tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista silmällä pitäen. Mieleenpainuvinta työurallani on ollut se, kun minut valittiin Personalhusetin vuoden 2016 rekrytointikonsultiksi Suomessa yli kolmenkymmenen kollegan joukosta. 29

haastattelu

Teksti: Jenni Huopainen & Maija Komonen / Kuva: Jenni Huopainen

Jenni Huopainen, 33 • • •

Valmistunut sosiaalipsykologiksi Tampereen yliopistosta vuonna 2015. Aikaisemmalta koulutukseltaan tradenomi. Valmistunut 2017 ammatilliseksi opettajaksi Haaga-Helian ammatillisesta opettajakorkeakoulusta. Toimii tällä hetkellä yhteiskunta- ja työelämätaitojen lehtorina Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omniassa.

Lapsuudenkodissani oltiin kiinnostuneita sosiaalipsykologiasta, joten muistan löytäneeni alan kirjoja jo alakouluikäisenä vanhempieni kirjahyllyistä. Kyselin kirjoista vanhemmiltani ja selailin niitä itsekin – kiinnostus heräsi nopeasti. Opintojeni ohessa keräsin alkavan lukukauden tienestit aina kesätöillä, jolloin minulle kertyi paljon kokemusta eri alojen tehtävistä ja työympäristöistä. Jännittävin opiskelumuistoni on opiskelijavaihto Pietarissa. Lähdimme sinne muutaman opiskelutoverini kanssa hyvin alkeellisella kielitaidolla ja meillä oli todellinen seikkailu keskellä kylmintä talvea ja viimaa. Suosittelen opiskelijavaihtoa kaikille! Opiskelin sosiaalipsykologian opintojen jälkeen ammatilliseksi opettajaksi, sillä huomasin, että ammatillisen opettajan opinnot voisivat tukea hyvin sosiaalipsykologisia työelämätaitojani. Olen pätevä opettamaan yhteiskuntatieteitä omina oppiaineinaan ja soveltaen. Nykyinen työni koostuu ammattikoulun opiskelijoiden opettamisesta ja ohjaamisesta. Opetan suomeksi ja englanniksi yhteiskunta- ja työelämätaitoja sekä yrittäjyyttä 1.-3. vuoden opiskelijoille. Ohjaan myös opiskelijoita osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen toteutuksessa Osaamossa. Opettajan työssä sosiaalipsykologinen osaaminen on hyödyllistä. Opetustilanteet ja toimivat pedagogiset menetelmät vaihtelevat suuresti eri ryhmien ja ammattialojen opiskelijoiden välillä. Sosiaalipsykologiset taidot ja mielikuvitus helpottavat opettajan arkista aherrusta ja mikä parasta, laajentavat opettajan opiskelijalähtöistä katsetta. Suosittelen sosiaalipsykologian opintoja, sillä ne avaavat katsetta moneenkin suuntaan ja samalla tukevat loistavasti muita aineita. Sosiaalipsykologiset taidot ovat työelämässä ”must”.

haastattelu

APUA, TOIMITTAJA SOITTAA

– Lue mediakonkarin vinkit haastatteluun! Teksti: Maija Komonen / Kuva: MLL, ©iStock.com, ©pixabay.com

Moni sosiaalipsykologi saattaa joutua tilanteen eteen, jossa toimittaja ottaa yhteyttä ja pyytää haastattelua. Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) auttavien puhelinten päällikkö ja sosiaalipsykologi Tatjana Pajamäki on kokenut esiintyjä mediassa ja häntä on haastateltu lukuisia kertoja lehtiin, radioon ja televisioon. Vaikka yhteistyö toimittajien kanssa on hektistä ja yllättävää, haastatteluissa tarvitaan eniten valmistautumista ja huolellisuutta. Sosiaalipsykologi Tatjana Pajamäki on antanut haastatteluita niin Helsingin Sanomiin, Talouselämään, Iltalehteen kuin lukuisiin paikallislehtiin sekä vieraillut asiantuntijana muun muassa Radio Aallossa ja YLE:n aamu tv:ssä. ”Työnkuvastani osa on varattu median haastattelupyyntöjä varten. Pyyntöjä tulee paljon ja aiheiden kirjo on laaja. Ei oikein edes tule mieleen aihetta, josta haastattelua ei olisi pyydetty”, Tatjana nauraa. Haastatteluaiheiden laaja kirjo johtuu Tatjanan työstä MLL:n auttavien puhelinten päällikkönä. Auttaviin puhelimiin kuuluvat jo 80-luvulta asti toiminut Lasten ja nuorten auttava puhelin sekä uudempi, 2000-luvulla lanseerattu Vanhempainpuhelin. Puhelimiin satelee yhteydenottoja muun muassa yksinäisyyteen, seksuaalisuuteen, kaltoinkohteluun, lapsiperheiden kriiseihin ja lasten kehitykseen liittyen. ”Tietyt toimittajien pyynnöt toistuvat vuodenaikojen mukaan, esimerkiksi koulujen aloitus tai kesälomat tuovat aina haastattelupyyntöjä. Myös silloin, kun tapahtuu jotakin järkyttävää, saamme pyyntöjä kertoa, kuinka siitä pitäisi puhua lapsille ja nuorille”, Tatjana kertoo. Kaikkiin mahdollisiin haastattelupyyntöihin Tatjana tai MLL eivät kuitenkaan anna kommentteja. ”Autamme kyllä toimittajia mielellämme. Jos aihe on hyvin spesifi ja liittyy johonkin erityisosaamiseen, ohjaamme toimittajan kääntymään oikean tahon puoleen”, Tatjana mainitsee. Vaikka lähes kaikki yhteydenotot tulevat median edustajilta, MLL ja auttavat puhelimet

nostavat myös itse esille valikoituja aiheita vuosiraportoinnin yhteydessä. Koska molemmat puhelimet ovat anonyymeja, palveluiden kautta saadaan paljon ainutlaatuista määrällistä ja laadullista tietoa. ”Yksi omista haastattelujen suosikkiaiheistani on lapsen ikätasoinen kohtaaminen ammattilaisten keskuudessa, mistä puhun myös paljon seminaareissa.” Tatjana on toiminut auttavien puhelinten päällikkönä vuodesta 2009 alkaen. MLL:n viestintäosaston kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä, ja varsinkin alkuaikoina viestintäosaston kautta tuli koulutusta ja sparrausta. Ajan myötä työ itsessään on harjaannuttanut ja opettanut ottamaan huomioon erilaisia asioita. ”En koskaan anna haastatteluja summamutikassa. Vaikka välillä toimittajilla on kova kiire ja lausuntoja pyydetään heti, otan aina pienen hetken, edes 15 minuuttia, valmistautumista varten. Näin saan aikalisän eikä tule sanottua mitään harkitsematonta”, Tatjana vinkkaa. Oikeanlaisen viestin pohtiminen ja sen esille tuominen on haastatteluissa tärkeää. ”Mietin etukäteen, mikä on se viesti minkä haluan haastattelussa kertoa ja miten se hyödyttää lukijaa tai kuuntelijaa. Kerron myös toimittajille, että puhun oman koulutustaustani ja auttavien puhelinten puolesta.” Lehtijutut pyydetään aina tarkastettavaksi ennen julkaisua. Tatjanan ohjenuorana on, että hänen lisäkseen myös esimies tai kollega lukee jutun läpi. 33

haastattelu

”Toinen silmäpari saattaa huomata jotain sellaista, joka itseltä on mennyt ohi. Joskus haastattelussa sanottu neutraali kommentti saattaakin kirjoitettuna näyttää vahvalta argumentilta”, Tatjana selittää. Tv- ja radiohaastattelujen tekeminen eroaa hurjasti lehtihaastatteluista. Vaikka silloinkin toimittajien kanssa on etukäteen sovittu teemasta, yllätyksiä tulee aina. ”Suorissa lähetyksissä toimittajat rentoutuvat, kun he huomaavat, että haastattelu sujuu. Tällöin he voivat alkaa kysyä myös asioista, jotka liippaavat hieman aiheen vierestä. Totaalisia ylilyöntejä ei kuitenkaan ole tullut vastaan”, Tatjana kertoo.

Muutenkaan Tatjanalla ei ole varsinaisesti huonoja kokemuksia toimittajista. Välillä tosin esimerkiksi lehtijutun otsikosta on tehty odotettua raflaavampi, mikä saattaa yllättää ja hieman harmittaa. Pääasiassa yhteistyö on kuitenkin sujunut hienosti. ”Kaikista hienoin mediakokemukseni on ollut YLE:n Inhimillinen tekijä, jossa olin puhumassa kiusaamisesta syksyllä 2014. Inhimillinen tekijä on erittäin huolellisesti toteutettu ohjelma. Siinä on kuitenkin haastava konsepti, sillä omien kommenttien rinnalla täytyy koko ajan kuljettaa keskustelua muiden vieraiden kanssa”.

Tatjana Pajamäki ·· Valmistunut sosiaalipsykologiksi Helsingin yliopistosta. ·· Toiminut aikaisemmin mm. kuraattorina ala- ja yläkoulussa. ·· Vuodesta 2009 lähtien MLL:n auttavien puhelinten päällikkö. MLL:n auttaviin puhelimiin kuuluvat Lasten ja nuorten puhelin sekä Vanhempainpuhelin. ·· Vuosittain Lasten ja nuorten puhelin vastaa yli 26000 yhteydenottoon ja Vanhempainpuhelin lähes 1400 yhteydenottoon.

haastattelu

Tatjanan 3 vinkkiä mediahaastatteluun! 1

Tee paljon töitä ja lunasta asiantuntijuus. ”Tämä on tylsää, mutta hyvällä media-asiantuntijalla on takanaan runsaasti työtunteja. Tietyt asiat täytyy hallita unissaankin.”

Mieti oikea näkökulma. ”Itsestäänselvyyksien toistamisesta ei hyödy kukaan. Haastateltavan intohimoinen suhtautuminen aiheeseen näkyy yleensä hyvällä tavalla. Kiinnostava näkökulma tarjoaa lukijalle uutta tietoa tai ainakin pohdittavaa.”

Älä hätiköi. ”Vaikka olisi kuinka tulipalokiire, ei ole ideaalia antaa kommentteja, joita ei ole ehtinyt harkita. Sen sijaan kannattaa ottaa pieni hetki miettimistä varten.” 35

uutinen

TERVEISIÄ SUOMEN SOSIAALIPSYKOLOGIT RY:N MENTOROINTIPILOTISTA! Teksti: Laura Kohonen-Aho & Suvi Jokelainen / Kuva: Ritva Määttänen, ©pexels.com, ©pixabay.com

Suomen Sosiaalipsykologit ry järjesti syksyllä 2017 ensimmäistä kertaa mentorointiohjelman hiljattain valmistuneille ja valmistumassa oleville sosiaalipsykologian opiskelijoille. Yhdistyksen pilotin tarkoituksena oli tarjota työelämään ja uraan liittyvää mentorointia sosiaalipsykologilta sosiaalipsykologille. Mitä asioita mentorointiohjelma piti sisällään ja minkälaisia olivat siihen osallistuneiden kokemukset? MITÄ MENTOROINTI ON? Mentoroinnilla tarkoitetaan prosessia, jossa kokeneempi henkilö antaa ohjausta ja tukea kehityshaluiselle mentoroitavalleen eli aktorille. Mentoroinnin on tarkoitus olla vuorovaikutuksellisempaa ja vapaamuotoisempaa toimintaa verrattuna ammatillisempiin ohjausmuotoihin kuten työnohjaukseen, coachingiin tai konsultointiin. Mentoroinnin tärkeä piirre on myös se, että se perustuu vapaaehtoisuuteen. Toisin kuin muissa ohjausmuodoissa, joissa usein tarkastellaan vain työhön liittyviä asioita, mentoroinnissa voidaan myös jakaa omia henkilökohtaisia kokemuksia. Tapaamisissa voidaan keskustella laajasti opinnoista, työstä, osapuolten elämän eri vaiheista sekä henkilökohtaisista elämänarvoista ja pyrkimyksistä. Mentorointi on tavoitteellista toimintaa, jossa on selkeästi määritelty alku ja loppu ja johon molemmat osapuolet sitoutuvat sovituksi ajaksi. Tärkeää mentoroinnissa on luottamuksellinen vuorovaikutus kahden tasavertaisen ihmisen välillä sekä molemminpuolinen halu kehittyä. Mentorin on tarkoitus toimia luotettavana peilinä ja ongelmanratkaisun tukena aktorille, joka kaipaa suuntaa esimerkiksi opiskeluiden loppuvaiheen ja valmistumisen jälkeisissä uravalinnoissa ja työelämään liittyvissä kysymyksissä. Mentori voi kertoa aktorille kokemuksiaan erilaisista työtehtävistä, auttaa työnhaussa ja uusien verkostojen löytämisessä sekä antaa aktorille mahdollisuuden testata tämän omia näkemyksiä ja ajatuksia ulkopuolisen kanssa. Mentori voi myös haastaa aktorin näkökulmia ja voi antaa uusia, vaikkakaan ei valmiita, ideoita ja näkökulmia aktorin urapolun pohdintaan. Mentorin odotetaan olevan asiantuntijana valmis jakamaan omaa osaamistaan ja sekä olevan kiinnostunut myös itse oppimaan aktorilta. Mentorille tapaamiset tuovat mahdollisuuden jakaa työelämässä oppimiaan tietoja sekä pohtia omaa ammattitaitoaan. Keskustelut aktorin kanssa tarjoavat parhaimmillaan virikkeitä mentorin oman työuran uudistumiseen. Mentori saa myös hyvän käsityksen valmistumassa olevan ja vastavalmistuneen ajatusmaailmasta.

uutinen

SUOMEN SOSIAALIPSYKOLOGIT RY:N MENTO-

onnistumisista ja haasteista urallaan, erityisesti silloin,

ROINTIPILOTTI

kun he hakivat vastavalmistuneina töitä. Mentoreiksi pilottiin valittiin sosiaalipsykologeja,

Haku aktoriksi yhdistyksen mentorointipilottiin

jotka olivat toimineet työelämässä noin 5-10 vuotta.

järjestettiin 11.-24.9.2017, ja hakemuksia saatiin 11

Pilotin mentorit toimivat muun muassa henkilöstöhal-

kappaletta. Kriteerinä aktoreiden valinnassa oli, että

linnon tehtävissä, yrittäjinä, tutkijoina, konsultteina ja

hakijan täytyi olla sosiaalipsykologian opiskelija, jonka

hankekoordinaattoreina.

valmistumisesta oli kulunut enintään kaksi vuotta tai

Pilotissa aloitti seitsemän mentori-aktoriparia, ja

joka valmistuu seuraavan puolen vuoden aikana. Tar-

heille järjestettiin yhteinen aloitustilaisuus lokakuussa

koituksena oli myös valita aktoreiksi henkilöitä, joille

2017. Tilaisuudessa osallistujille kerrottiin yleisesti

maisterintutkinto sosiaalipsykologiasta on ensimmäi-

mentoroinnista ja sen tavoitteista ja heille annettiin

nen suoritettu tutkinto ja jotka etsivät ensimmäistä

ohjeita omassa roolissaan toimimiseksi sekä tulevien

oman alan työpaikkaa. Hakemuksissa korostuivat

tapaamisten järjestämiseksi. Mentoreille kerrottiin,

aktoreiden halu saada neuvoa ja tukea työnhakuun

että heiltä odotetaan oman ajan antamista ja läsnä

ja ensimmäisen oman alan työpaikan löytymiseen.

olemista aktorille, rohkaisevaa otetta sekä aktorin

Mukaan hakeneet aktorit toivoivat saavansa

kuuntelemista ja kysymysten esittämistä.

mentoroinnista muun muassa uudenlaista perspektiiviä

Aktorilta taas odotettiin halua kehittyä, aktiivisuutta

siihen, mihin viedä alkamassa olevaa uraansa sekä

ja oma-aloitteisuutta tapaamisten järjestämisessä,

sosiaalipsykologien työpaikkojen hahmottamista ja

halua miettiä teemoja, joista haluaa keskustella, sekä

työmahdollisuuksien kartoittamista. Aktorit toivoivat

valmiutta pyytämään ja vastaanottamaan uusia ideoita,

myös saavansa tukea oman osaamisen tunnistamiseen

näkökulmia ja palautetta. Parit tekivät myös alusta-

ja myymiseen sekä uraa askarruttavien asioiden

vasti yhteistyösuunnitelmaa tuleville tapaamisilleen.

yhdessä pohtimista mentorin kanssa. Aktorit myös

Mentoroinnin ohjeistettu kesto on 6-9 kuukautta

toivoivat voivansa kuulla mentoreiden kokemuksista,

sisältäen vähintään viisi tapaamista.

uutinen

Mentorien ja aktorien yhteinen aloitustilaisuus lokakuussa 2017. KUULUMISIA PILOTIN PUOLIVÄLISSÄ

Aktorit kokivat, että tapaamisten aikana heille oli ollut eniten hyötyä konkreettisista vinkeistä työn-

Kun pilottia oli tammi-helmikuun vaihteessa

hakuprosessiin ja omaan asiantuntijuuteen liittyen.

2018 kulunut noin kolme kuukautta, kysyimme

Mentorin antamasta tuesta koettiin aktorien keskuu-

osallistujilta heidän tähänastisesta prosessistaan

dessa kiitollisuutta. Aktorit ilmaisivat tyytyväisyyttä

ja kokemuksistaan. Kaiken kaikkiaan kyselyyn vas-

siitä, että heidän rinnallaan on kulkenut henkilö,

tanneet mentorit ja aktorit olivat tyytyväisiä pilottiin

johon he ovat voineet luottaa, jonka kanssa he ovat

osallistumisesta.

voineet jakaa kokemuksiaan ja joka on toiminut

Parit olivat helmikuun loppuun mennessä

omien näkemysten haastajana. Myös kaikki mentorit

tavanneet 2-4 kertaa. Ensimmäinen tapaamiskerta

kuvasivat työskentelyä aktorin kanssa mielekkääksi

oli tutustumiskerta, ja muut tapaamisten sisällöt

ja antoisaksi.

olivat keskittyneet muun muassa aktorien CV:n ja

Kyselyhetkellä aktorit toivoivat tulevilta mento-

Linkedin-profiilin läpikäymiseen, uravaihtoehtojen ja

rointitapaamisilta ammatti-identiteetin vahvistamista

-tavoitteiden kartoittamiseen sekä oman osaamisen

sekä pitkäaikaista tulevaisuuden ja uran suunnittelua.

brändäykseen, kuten pitch-puheen tekemiseen.

Yksi aktoreista toivoi, että yhteys mentoriin säilyisi

Yksi pareista oli myös toteuttanut konkreettisen

vielä tapaamisten jälkeenkin. Mentorit taas toivoivat,

työhaastattelusimulaation.

että aktorit hyötyisivät ja saisivat tarvitsemaansa

Osa mentoreista ja aktoreista oli löytänyt yhteisiä

tukea ja apua heidän tapaamisistaan. Yksi men-

kiinnostuksen kohteita, jolloin tapaamisten aikana

toreista ehdotti, että tulevaisuudessa olisi mukavaa

keskustelua oli käyty muun muassa start up- ja

rakentaa laaja mentorointiyhteisö.

kasvuyritysmaailmasta, naisten asemasta IT-maailmassa, HR:stä, rekrytoinneista ja organisaatiokulttuureista.

Toivotamme kaikille pilottiin osallistuneille antoisaa loppukevättä mentoroinnin parissa!

Mentorin ja aktorin välillä oli käyty keskustelua myös sosiaalipsykologien identiteetistä, työntekijöiden oikeuksista sekä palkkaneuvotteluista. 39

uutinen

¨On ollut hienoa päästä juttelemaan ihan uudesta toimialasta ja toimintakulttuurista toisen sosiaalipsykologin kanssa, jolla on vuosien kokemusta, loistavia esimerkkejä työelämässä vastaan tulevista tilanteista ja oikeanlaista perspektiiviä työuraa aloittavalle sosiaalipsykologille.¨

Karoliina Walldén, aktori

¨Karoliinan kanssa keskustelu on antanut minulle paljon uusia näkökulmia ja haastanut miettimään, miten monipuolisesti sosiaalipsykologian osaamista voi soveltaa HR-työssä.¨

Tuuli Särmäkari, mentori

henkilรถhaastattelu

henkilöhaastattelu

SOSIAALIPSYKOLOGI NUORTEN PALVELUIDEN KEHITTÄJÄNÄ Teksti: Olli Sillanpää ja Maija Komonen / Kuva: Liisa Karling/Studio Karling Oy

Olli Sillanpää työskentelee kehittämispäällikkönä Kölvin monikulttuurinen nuorisotyö ry:ssä, jossa hän kehittää uutta palvelutoimintamallia alle 29-vuotiaille maahanmuuttaja- ja pakolaistaustaisille miehille. Olli on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2011 ja työskennellyt nuorten parissa koko työuransa ajan. Opiskelu- ja urapolkuun on vaikuttanut Ollin urheilutausta sekä jatkuva halu uuden oppimiseen.

Nimi:

Koulutus:

Työ:

Harrastukset:

Olli Sillanpää

Yhteiskuntatieteiden maisteri, Tampereen yliopisto

Kehittämispäällikkö, Kölvin monikulttuurinen nuorisotyö ry

Lepakkovuorojääkiekko, meditaatio ja basson soittaminen Vuoretyhtyeessä

henkilöhaastattelu

Miten päädyit opiskelemaan sosiaalipsykologiaa? Pääsin sisään Tampereen yliopistoon sosiaalityön pääsykokeen kautta ja opiskelin ensimmäisen opiskeluvuoteni aikana melko laajasti eri oppiaineita, koska silloin oli vielä mahdollisuus opiskella vapaasti niitä aineita, joita itse halusi. Ensimmäisen opiskeluvuoteni jälkeen lähdin kesäksi reissaamaan Kaakkois-Aasiaan. Muistan, että reissun aikana ajattelin ryhtyä lukemaan pääaineenani sosiaalipsykologiaa, koska se tuntui vaihtoehdoista kiinnostavimmalta. Sivuaineina opiskelin tiedotusoppia ja psykologiaa.

Millainen opiskeluaikasi oli? Opiskeluajastani jäi päällimmäisenä mieleen, kuinka moni asia sekä ihmisistä että itsestäni alkoi aueta aivan uudella tavalla, mikä johti jokseenkin innostuneeseen elämänvaiheeseen. Toki opiskeluun kuului myös puurtamista ja suorittamista, mutta enimmäkseen pidin tuosta ajasta, ja jopa gradun tekeminen tuntui kaikessa raskaudessaan innostavalta. Mietin pitkään graduni aihetta, mutta lopulta se löytyi läheltä omaa elämääni. Olin muutama vuosi ennen gradun aloittamista kokenut suuren elämänmuutoksen, kun siirryin ammattijääkiekkoilijasta opiskelijaksi. Gradun aiheeksi valikoitui ammattiurheilijoiden siirtymä urheilun jälkeiseen elämään. Aihe kiinnosti minua ja gradun tekeminen jollain lailla myös eheytti minua omassa urheilun jälkeisessä elämänmuutoksessani. Myöhemmin olen opiskellut Jyväskylän yliopistossa urheilupsykologian maisteriohjelmassa. Aloitin opinnot vuonna 2009, ja tein niitä jonkin aikaa päällekkäin sosiaalipsykologian opintojen kanssa. Tällä hetkellä olen suorittanut noin 25 % urheilupsykologian opinnoistani, mutta en ole varma, suoritanko niitä loppuun. Lähdin opintoihin alun perin kokeilemaan, veisivätkö ne mukanaan. Tällä hetkellä olen kuitenkin enemmän kiinnostunut työtehtävistä, joita sosiaalipsykologina voi päästä tekemään. Myös sosiaalipsykologina on mahdollista työskennellä liikunnan parissa.

Miten urasi lähti etenemään valmistumisen jälkeen? Ensimmäinen valmistumiseni jälkeinen työpaikkani oli Silta-valmennusyhdistyksessä etsivänä nuorisotyöntekijänä. Olin onnekas siinä mielessä, että pääsin oikeastaan heti valmistumiseni jälkeen töihin samaan organisaatioon, jossa olin vuotta aiemmin suorittanut korkeakouluharjoitteluni. Työtehtäviini kuului nuorten tavoittaminen, yksilöllinen ohjaaminen, moniammatillisissa verkostoissa toimiminen,

henkilöhaastattelu toiminnan markkinoiminen sekä toiminnasta raportoiminen rahoittajalle. Etsivänä nuorisotyöntekijänä sain melko nopeasti hyvän kuvan siitä, miten suomalainen tukijärjestelmä toimii, koska tavoitteena oli löytää nuorelle tilanteeseen sopivat palvelut.

Miten päädyit nykyiseen työpaikkaasi? Hain nykyistä työpaikkaani työpaikkailmoituksen perusteella. Olin ollut juuri aiemmin töissä kahden vuoden mittaisessa ESR-hankkeessa, jossa yhtenä työtehtävänäni oli nuorten työkyvyn arvioiminen. Nykyisessä työssäni kehittämispäällikkönä Kölvin monikulttuurinen nuorisotyö ry:ssä on tarkoitus kehittää uutta palvelua ja samalla mitata työkyvyn muuttumista, joten veikkaan, että tulin valituksi tehtävään edellisen työtehtävästä saadun kokemuksen perusteella.

Mitä työsi kehittämispäällikkönä pitää sisällään? Työskentelen STEA:n rahoittamassa hankkeessa. Työni pitää sisällään palvelutoiminnan kehittämistä, joka ylläpitää tai parantaa maahanmuuttaja- ja pakolaistaustaisten, alle 29-vuotiaiden miesten työ- ja toimintakykyä työttömyyden ajan. Kehitämme erilaisten menetelmien avulla uutta palvelutoiminnan mallia, jossa käsitellään mm. arvoihin, identiteettiin, mielen hyvinvointiin, itseohjautuvuuteen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyviä teemoja. Lisäksi liikunta on vahvasti mukana ohjelmassamme. Ohjaamme asiakkaitamme päivittäin myös yksilöllisesti. Työtehtäviini kuuluu myös hankkeen budjetin hallinta ja hankkeen tuloksista raportoimien rahoittajalle sekä luennoiminen erilaisissa tilaisuuksissa. Lisäksi 10 % työajasta on yhdistyksen toiminnan kehittämistä.

Mikä on parasta työssäsi? Tykkään tehdä töitä niin sanotusti ”kädet savessa” eli toimia käytännön tasolla erilaisten ihmisten kanssa. Kun on kiinni käytännön asiakastyössä, se pitää myös teoreettiset pohdinnat lähempänä asiakkaiden elämää. Toisinaan tykkään ottaa etäisyyttä työhöni ja rakentaa teoreettisempia kuvauksia siitä, mitä käytännön työssä on tapahtunut. Pidän myös siitä, että saan melko vapaasti rakentaa työni sisällön sekä siitä, että saan tehdä työtä, jossa kehitetään koko ajan uutta. Uuden kehittämisestä tulee tunne, että päästään asioiden ytimeen 45

henkilöhaastattelu

Miten hyödynnät sosiaalipsykologiaa työssäsi? Olen tehnyt koko työurani nuorten syrjäytymisen ehkäisyn ja työkyvyn parantamisen parissa. Olen ammentanut työhöni erityisesti identiteetin rakentumiseen, itseohjautuvuuteen ja ryhmädynamiikkaan liittyvistä sosiaalipsykologisista teorioista. Identiteetin rakentumisen teoriat ovat tarjonneet välineitä erilaisten elämäntilanteiden ymmärtämiseen (erityisesti Rom Harré). Decin & Ryanin teoria itseohjautuvuudesta on puolestaan antanut välineitä ohjaus- ja ryhmätoiminnan kehittämiseen. Lisäksi ryhmädynamiikan (Brown) eri vaiheiden ymmärtäminen on tuonut näkemystä siitä, miten ryhmää voi tukea sen erilaisissa kehitysvaiheissa.

Mikä on ollut mieleenpainuvin kokemus työurasi varrella? Tähän asti mieleenpainuvin kokemus on ollut se, että saimme edellisessä työssäni ESR-hankkeessa kehitettyä palvelun sellaisille nuorille, jotka olivat kaikkien palvelujen ulkopuolella. Nuoret suunnittelivat itse palvelun osia, ja sitä kautta he sitoutuivat mukaan toimintaan. Palvelun tavoitteena oli saada nuoria mukaan kehittämään itselleen mielekästä toimintaa, ja sitä kautta parantaa heidän elämänhallintaansa ja osallisuuden kokemustaan. Käsittääkseni tämä toimintamalli on osittain edelleen käytössä entisessä työpaikassani, Hämeenlinnan kaupungin strategia- ja kehittämispalveluissa.

Miten neuvoisit nykyisiä sosiaalipsykologian opiskelijoita? Kannattaa pysyä avoimena kaikille asioille, jotka vähänkään kiinnostavat. Lisäksi neuvoisin rohkeasti ammentamaan opintoihin omasta elämänkokemuksesta. Sieltä voi löytyä niin kiinnostavia aiheita, että gradua tai esseitä voi olla jopa ihan mukavaa kirjoitella.

Millaisista urakäänteistä haaveilet tällä hetkellä? Haaveilen, että saisin olla mukana kehittämässä erilaisia sosiaalialan toimintamalleja. Toimintamallit voisivat liittyä esimerkiksi itseohjautuvuuden ja kokonaisvaltaiseen mielen hyvinvoinnin parantamiseen. Aloitin tänä keväänä opinnot tuotekehittämisen ja palvelumuotoilun parissa. Toivon, että pystyn hyödyntämään opinnoista saatua kokemusta tulevissa työtehtävissäni.

ilmoitus

Täydennä osaamistasi Päijät-Hämeen kesäyliopiston koulutusohjelmilla! Kriisityön koulutusohjelma ”Stepped model of care” (20 op)

10.9.2018-14.5.2019, Lahti

Koulutus noudattaa kansainvälisiä kriisityön koulutusta koskevia suosituksia, joiden mukaisesti ohjelma on rakennettu. Koulutuksessa hyödynnetään psyykkistä traumatisoitumista koskevaa uusinta tutkimustietoa huomioiden aivot, mieli ja keho traumasta toipumisen tukemisessa. Painotus on kriisityön menetelmien oppimisessa. Kriisityöntekijän resilienssi on keskeinen kriisityössä onnistumisen ja auttajana jaksamisen edellytys, siksi resilienssin vahvistamisen opetus on integroituna koulutusprosessiin. Koulutus antaa TENTS EU-koulutussuositusten mukaisen traumaattisten tapahtumien kriisityöntekijän pätevyyden. Pääkouluttajana toimii Soili Poijula ja toisena kouluttajana Ari-Matti Huotari.

Mindfulness tunnetaitovalmentajakoulutus (20 op)

8.10.2018-9.4.2019, Lahti

Koulutuksesta saat itsellesi valmentavan työkalun, jota voit hyödyntää yksilöllisesti eri asiakkaiden kanssa kaikkien jo aikaisemmin käyttämiesi menetelmien rinnalla. Opit miten voit monipuolisesti soveltaa tietoista läsnäoloa eli mindfulnessia ja tunteiden teoriaa työssä stressinhallinnan ja tunnetaitojen edistämiseksi lasten, nuorten ja aikuisten kanssa. Läsnäolevaa työotetta kehittämällä pystyt myös vähentämään mahdol-lista omaa työn aiheuttamaa tunnekuormaa. Pääset hyödyntämään koulutuksessa omaa elämänkokemus-tasi ja ammatillisuuttasi ja koulutus integroituu tiiviisti omaan työhösi ja osaamisesi kehittämiseen. Pääkouluttajana toimii Maria Saarelainen ja toisena kouluttajana Taina Laane.

Ratkaisukeskeinen perhevalmentaja (RAPEVA®, 15 op)

8.11.2018-19.3.2019, Lahti

Koulutus antaa monipuolista tietoa ja käytännön keinoja työskenneltäessä perheiden kanssa, joissa on erityislapsia tai -nuoria. Tavoitteena on työstää ja ohjata perheen sisäistä vuorovaikutusta sekä perhevalmennuksen prosessia. Oman asiantuntijuuden ja oman valmentajaminän kehittämistä sekä hiljaisen tiedon jakamista harjoitetaan tiiviisti koko koulutuksen ajan. Koulutuksessa syvennetään opiskelijalla jo olemassa olevaa tietoa ja taitoa ratkaisukeskeisyydestä sekä vahvistetaan voimavarasuuntautunutta ja arvostavaa työotetta. Koulutuksen johtajana toimii Kirsi Saukkola ja pääkouluttajana Tarja Seppälä.

Lue lisää: www.paijathameenkesayliopisto.fi

info@paijathameenkesayliopisto.fi, p. 044 7290 020 47

kirjat

MINÄSTÄ ON MONEKSI

Järvinen, K. Saanko esitellä – monenlaiset minämme. (2017). Kirjapaja. 221 s. Ovh. 31,90 euroa. Teksti: Ritva Määttänen / Kansi: Marjaana Virta

Katriina Järvinen on sosiaalipsykologi, antropologi, psykoterapeutti, tietokirjailija ja kouluttaja. Hänen kirjoit-

uudelleen tasapainotellen omien vaatimusten, haaveiden, toiseuden ja ympäristön rajoitusten kehässä.

tamansa kirja ”Saanko esitellä - monenlaiset minämme”

Järvinen kirjoittaa huomanneensa, että näistä

julkaistiin tammikuussa 2017. Kirja kertoo siitä, kuinka

kipeistä asioista julkisesti kirjoittaminen ja puhuminen ei

meissä jokaisessa on monta erilaista minää ja kuinka ne

ollut akateemisesti suotavaa. Hänen kuvaamaa ilmiötä on

vaikuttavat meidän tunteisiimme. Järvisen mukaan eri-

pidetty hyvin marginaalisena. Järvinen ei ole suostunut

laisten minuuksiemme tunteminen auttavat meitä jokaista

hiljenemään, ja nyt 2000-luvulla hän on tullut yhteiskun-

ymmärtämään ja hyväksymään itseämme paremmin. Kirjan

nallisesti paremmin kuulluksi.

sisältö rakentuu kymmenestä eri luvusta ja päätössanoista.

Oma minän moni-ilmeisyydestä Järvinen siirtyy ylei-

Kirjan lähtökohtana on ajatus siitä, että yksilön minän ja

semmälle tasolle tarkastelemaan, mitä ”minä” tarkoittaa

ympäröivän sosiaalisen kontekstin välille rakentuu jännite.

arkisissa sosiaalisissa tilanteissa. Järvinen on haastatellut

Kirjassa minän tarkastelu ei ole psykologinen, filo-

kirjaa varten henkilöitä, joita elämä on yllättänyt työelämässä

sofinen tai sosiaalipsykologinen. Järvinen kirjoittaa, että

tai elämässä yleensä. Kaikkia haastateltavia yhdistää ajatus

hänen esittämänsä malli on vaihtoehto psykologiassa

siitä, että minuuksia on monia ja muuttuminen on sallittua.

tunnetulle minäkokemuksen jatkuvuuden ja pysyvyyden

Haastavaksi haastateltavat ovat kokeneet sen, kun

mallille. Hänen mielestään kaikille ihmisille ei ole mahdollista

muut eivät anna minän muuttumiseen lupaa. Tilanne voi

kokea minuutta eheänä jatkumona. Järvisen mukaan

johtaa siihen, että ihmisen käyttäytyminen määräytyy

monenlaiset minät voivat erottautua vanhaksi ja uudeksi

muiden määräämän minäkuvan mukaan. Konkreettisesti

minäksi esimerkiksi silloin, kun ihminen kohtaa sairau-

tämä voi tulla esiin esimerkiksi, kun vierailemme lapsuuden

den, työttömyyden, työpaikan vaihdoksen tai muutoksia

kodissamme tai tapaamme ystäviämme, joiden kanssa

sosiaalisissa suhteissa.

emme ole olleet vuosiin tekemisissä. Minuutta voidaan

Voimme jokainen miettiä monenlaista minää omassa

jäsentää ympäristön, kulttuurin, uskonnon ja omien

toiminnassamme ja pohtia, miten erilaisia olemme eri

valintojen mukaisesti. Minuutta voidaan rakentaa myös

ihmisten kanssa. Kun tarkastelemme menneisyyttä

materian ja henkisten asioiden kautta.

tästä hetkestä käsin, emme aina itsekään ymmärrä omia

Kirjaa lukiessa mietin, mikä ero on minällä ja roolilla.

sanojamme tai tekojamme. Tässä hetkessä on läsnä aina

Tulkitsin, että Järvinen tarkoittaa minällä jotain sellaista, jolle

myös tulevaisuus, joka on sidoksissa sosiaalisuuden kautta

emme itse voi mitään. Emme valitse minää vapaaehtoisesti

muihin ihmisiin ja ympäristöön.

kuten tiettyä roolia. Se, miten tutulta tai vieraalta Järvisen

Kirjan alussa Järvinen kuvailee, kuinka hänen

teksti tuntuu, riippuu todennäköisesti siitä, miten ja kuinka

entiset, nykyiset ja tulevat minänsä ovat muovanneet

paljon kukin meistä on muuttunut oman elämän aikana

hänestä vuosien varrella juuri sen mitä hän on nyt. Minän

sekä siitä, onko muutos ollut oma valinta vai onko meidän

rakentumiseen lapsuudessa ja nuoruudessa vaikuttivat

ollut pakko muuttua ympäristön asettamien normien takia.

yhteisöllisyys, uskonyhteisön ja työväenluokan arvoja

Meistä jokainen voi miettiä tätä esimerkiksi sen kautta,

kunnioittava perhetausta. Perheestä etäisyyden ottami-

olenko minä sama ihminen kuin kaksikymmentä vuotta

nen ja taustaansa liittyvästä salailusta irtautuminen jakoi

sitten? Millainen minä minusta kaivautuu esiin, kun palaan

Järvisen elämän kahtia. Akateemiseen ja individualistiseen

lapsuuden kotiin tai tapaan entisiä luokkakavereita.

maailmaan uteliaasti kurkottavan yksilöllinen minä rakentui

kirjat

MYÖTÄTUNTO TYÖSSÄ JA MUUSSAKIN ELÄMÄSSÄ

Pessi, AB., Martela, F., Paakkanen, M (toim.). Myötätunnon mullistava voima. (2017). PS-kustannus. 317 s. Ovh 45 euroa. Teksti: Esa Alm Kansi: Emmi Kokko ”Jos haluat toisten olevan onnellisia, harjoita myötätuntoa.

monin tavoin paremmin. Myötätuntoisuus työssä ja myös

Jos haluat itse olla onnellinen, harjoita myötätuntoa”, totesi

vapaaehtoistyössä antaa ihmiselle energiaa, sisäistä voimaa

Dalai Lama. Onko niin, että myötätunnon harjoittaminen

ja vahvistaa monia kykyjä, joita työelämässä tarvitaan.

toisia kohtaan tekee myös meidät itsemme onnelliseksi?

Myötätuntoisuudella on myös yksilön omaa terveyttä

Asuuko meissä ihmisissä hyväntahtoisuuden siemen,

kohentavia vaikutuksia, jotka syntyvät myös kehollisuuden

jonka vuoksi haluamme pyyteettömästi auttaa toisiamme?

kautta ja siihen liittyy dopamiinin ja oksitosiinin erittyminen

Kun perinteinen psykologia keskittyy mielen sairauksiin

sekä vagushermon toiminta. Sen katsotaan voivan pidentää

ja poikkeavuuksiin, positiivinen psykologia tarkastelee edel-

myös elinikää. Johtajaa myös pidetään älykkäämpänä ja

lytyksiä ja keinoja, joilla voidaan lisätä inhimillistä kukoistusta.

enemmän johtajana, jos hän on myötätuntoinen.

Eräs näistä keinoista on tämän kirjan kirjoittajien mukaan

Työpaikalla riittää erilaisia ongelmia, kuten työpaik-

myötätunto, jota teos käsitteleekin erittäin perusteellisesti

kakiusaamista, epävarmuutta, syrjintää ja yhteisöllisyyden

ja monipuolisesti. Myötätunto voidaan määritellä kyvyksi

puutetta. Myötätunnolla ei voi ratkaista kaikkia työyhteisön

ja haluksi reagoida toisten ihmisten negatiivisiin tunteisiin

ongelmia. Se voi myös aiheuttaa myötätuntouupumusta.

toisten kärsimystä lieventävällä tavalla. Empatiasta myötä-

Myötätuntoinen ilmapiiri työpaikalla voi kuitenkin olla

tunto eroaa siinä, että myötätuntoon liittyy aina tekoja.

parhaimmillaan myös rekrytointia helpottava ja innova-

Läheinen käsite edelliselle on myös myötäinnon käsite,

tiivisuuteen vaikuttava tekijä. Myötätunnon eräs este

joka tarkoittaa osallistumista toisten iloon, onnistumiseen

työpaikalla on usein kiire.

ja innostumiseen. Kirjoittajien mielestä molemmat ovat tärkeitä työelämässä.

Onko ihmisellä muiden perustarpeiden lisäksi tarve tehdä hyvää toisille ihmisille? Tämä on iso kysymys, jota

Tiivistettynä myötätuntoon kuuluu kolme asiaa:

käsitellään kirjassa esimerkiksi evoluution kautta. Toinen

tietoisuus, tunne ja toiminta. Empatia ja sympatia ovat

iso kysymys on, onko itsekkyys länsimaissa mennyt liian

läheisiä käsitteitä, mutta myötätunto menee tekojen kautta

pitkälle. Kirja on hyvin syvällä luotaava ja siksi todella

pidemmälle. Kirjassa valaistaan oivallisesti muitakin myötä-

merkityksellinen. Muita keskeisiä käsiteltäviä asioita ovat

tuntoon liittyviä käsitteitä ja niiden eroja kuten esimerkiksi

työn merkityksellisyys ja myötätunto, myötätunnon opet-

itsemyötätuntoa, joka auttaa omaa oloa.

taminen, spiritualiteetti työssä sekä palveleva johtaminen.

Kirja perustuu CoPassion-tutkimushankkeeseen,

Viimeisen luvun kirjoittajat Anne Birgitta Pessi ja

jossa tutkittiin, mitä myötätunto on työelämässä – myös

Maaret Kallio istuttaisivat myös inhimillisyyttä, lempeyttä

myötäinnon merkityksessä. Miten sitä luodaan ja vahvis-

ja tunnetietoisuutta työpaikan kahvipöytiin. He toivovat

tetaan? Miten myötätunto vaikuttaa hyvinvointiin ja sen

siis myötätuntoista käyttäytymistä ja aitoja kohtaamisia

kautta myös organisaation tuloksellisuuteen? Tämän kirjan

ihmisten välisiin suhteisiin työkiireiden lomassa, jolloin

kirjoittajat ovat osittain edellisen tutkimushankeen tekijöitä

työpaikalla olisi hyvä olla.

ja muita tutkijoita, jotka tulevat muun muassa teologian,

Kirjassa on paljon syvällistä asiaa, mutta se on mitä

kasvatustieteen, psykologian ja sosiaalipsykologian piiristä.

suurimmassa määrin sosiaalipsykologian ytimessä. Lisäksi

Myötätunnosta on puhuttu ennenkin, eli mikä tässä

siinä käsitellään työelämän sosiaalipsykologiaa ja siksikin

nyt on uutta? Mielestäni se, että myötätunto liitetään

se on meille lukemisen arvoinen. Luettuani kirjan uskon

kirjassa yhä enemmän ihmisen hyvinvointiin ja työhön.

myötätunnon voimaan.

Tutkimusten mukaan myötätuntoisuus saa ihmisen voimaan 51

tiede & tutkimus

POSITIOINTITEOREETTINEN RYHMÄTUTKIMUS – MAHDOTON TEHTÄVÄ? Teksti: Pasi Hirvonen (Itä-Suomen yliopisto) / Kuva: ©pexels.com, ©pixabay.com

Pasi Hirvonen tutustui positiontiteoriaan jo yli vuosikymmen sitten opintojen kandivaiheessa. Positiointiteoria ja pienryhmätutkimus veivät mukanaan pro gradu -tutkielman kautta väitöskirjatyöhön. Mitä kaikkea on mahtunut matkan varrelle? Osallistuin viime vuoden heinäkuussa positiointiteoriaksi kutsutun viitekehyksen kanssa työskentelevien tutkijoiden konferenssiin Oxfordissa. Tapahtuman tavoitteena oli luoda katsaus siihen, kuinka kyseistä teoriaa on sovellettu eri tieteenaloilla ja mikä teorian nykytila on. Rakensin oman väitöskirjani taustoja ja tuloksia käsittelevän esityksen Mission Impossible –elokuvan teeman mukaisesti jännitys- ja seikkailutarinan tapaiseksi kertomukseksi käyttäen animaation keinoja havainnollistamisen välineenä. Huolimatta kenties jo tästä puhki kulutetusta metaforasta, ajattelin rakentaa myös tämän kirjoituksen tätä tarinamallia hyödyntäen. Luulenpa, että en ole ainoa väitöskirjatutkija, joka mieltää oman väitöskirjaprosessinsa eräänlaiseksi mahdottomaksi tehtäväksi, jossa tarinan päähenkilö ponnistelee vaikeiden kysymysten parissa tavoitellen menestyksellistä lopputulosta. Kertomuksen juonesta voinen jo nyt paljastaa sen verran, että tällä tarinalla näyttäisi olevan nykyvalossa suhteellisen onnellinen loppu.

ALKURÄJÄHDYS Väitöskirjaseikkailuni ja tutkimuksellinen jännitysnäytelmäni sai alkunsa jo yli kymmenen vuotta sitten eräällä sosiaalipsykologian nykyteorioita ja –teoreetikkoja käsittelevällä kandidaatin opintojen kurssilla. Kyseisellä luentosarjalla esiteltiin muun muassa alkujaan Bronwyn Daviesin ja Rom Harrén kehittelemää positiointiteoriaa (positioning theory) [1] sekä tätä teoriaa hyödyntänyttä tutkimusta. Positiointiteorialla viitataan jokseenkin väljään diskursiivisen (sosiaali)psykologian viitekehykseen, jonka voidaan katsoa edustavan laajemmin sosiaalisen konstruktionismin suuntausta. Näitä suuntauksia yhdistää käsitys ihmisestä lähtökohtaisesti sosiaalisena ja symbolivälitteistä kieltä käyttävänä olentona, jolloin tutkimuksen polttopisteeseen nostetaan usein sosiaalisen todellisuuden ja kokemusmaailman rakentamiseen liittyvät kielelliset käytännöt ja resurssit. Positiointiteorian näkökulmasta ihmiset tulee ymmärtää moraalisina olentoina, jotka alati tarkkailevat itselleen ja ympärillä oleville ihmisille osoitettuja oikeuksia ja velvollisuuksia. Rom Harrén mukaan näihin moraalisiin käsityksiin päästään tutkimuksellisesti parhaiten käsiksi tarkastelemalla ihmisten välisiä keskusteluja. Harréa voidaan pitää yhtenä keskeisimmistä sosiaalitieteitä erityisesti 1970-luvulla ravistelleen kielellisen käänteen alullepanijoista. Kritisoidessaan kielellistä käännettä edeltänyttä kokeellista ja luonteeltaan yksilöllistä reduktionismia painottavaa tutkimusta hän onkin todennut hieman lennokkaasti, että ”keskustelu tuottaa sosiaalisen todellisuuden samalla tavalla kuin kausaalisuus tuottaa fysikaalisen” [2]. Sama ajatus keskustelujen tarkastelujen ensisijaisuudesta näkyy myös Harrén positiointiteoriaa käsittelevissä hahmotelmissa. 53

tiede & tutkimus Ottaessani ensimmäisiä varovaisia askelia kohti positiointiteorian kenttää havaitsin hyvin nopeasti, että kyseistä teoriaa ei ollut juurikaan sovellettu pienryhmätoiminnan ymmärtämisen kontekstissa. Itse asiassa, tarkasteltaessa hieman tarkemmin pienryhmätutkimusta käsittelevää aikalaiskeskustelua on jokseenkin hämmentävää havaita, kuinka kielellisen käänteen jälkeen esiin nousseet vuorovaikutustutkimuksen suuntaukset eivät ole juurikaan tuoneet valoa pienryhmätutkimuksen kentälle. On aivan toisen tarinan paikka arvioida tarkemmin sitä, miksi näin on, mutta tämän tarinan tarkoitusta palvelee suppeampi selitys. Perinteiset ja edelleen hyvin usein viitatut pienryhmätutkimukset ja tutkimussuuntaukset edustavat pitkälti kokeellisen tutkimuksen perinnettä,

¨Kuten usein jännityselokuvien, myös väitöskirjaprojektini alkumetreillä juonen kulku oli hieman hämärän peitossa.¨

jonka puutteita monet kielellisen käänteen jälkeiset suuntaukset pyrkivät täydentämään. Näitä tutkimussuuntauksia edustavat esimerkiksi diskurssi- ja keskustelunanalyysi. Toki molempien suuntausten kentällä tutkimuskohteena

sosiaalipsykologian että mikrososiologian kentillä. Fine

ovat olleet myös ryhmätasoiset ilmiöt, mutta varsinaiseen

kuitenkin näkee vuorovaikutuksen tarkan analyysin ja

ryhmätoiminnan dynamiikkaan kyseiset tutkimussuun-

eksplisiittisen ryhmätutkimuksen yhdistämisen olevan

taukset ottavat harvemmin kantaa. Suhde ryhmiin on siis

mahdollista, jopa suotavaa, ja jaankin tämän ajatuksen

tässä yhteydessä implisiittinen, siinä missä perinteinen

hahmotellessani väitöskirjatutkimukseni lähtökohtia.

sosiaalipsykologinen ryhmätutkimus edustaa eksplisiittistä

Kuten usein jännityselokuvien, myös väitöskirjaprojektini

suhdetta ryhmäilmiöiden tarkasteluihin [3].

alkumetreillä juonen kulku oli hieman hämärän peitossa

Tutkimuksellisen seikkailu- ja jännitystarinan näkö-

ja osaltaan jopa epäselvä. Mielessäni on monia mahdol-

kulmasta edellä esitetyt havainnot toimivat tapahtumien

lisia juonenkäänteitä, joiden taustalla vaikuttivat monet

alullepanevina sysäyksinä. Ryhdyinkin kandidaatin

taustatarinat. Projektiani sivusta seuraavan jännityselo-

tutkielmassani tarkastelemaan tarkemmin pienryhmä-

kuvan katselijan oli varmasti lähes mahdotonta arvata,

tutkimuksen ja positiointiteorian nykytilaa sekä näiden

mihin tutkimuksen juoni katselijaa veisi. Sama tunne

kahden tutkimuskontekstin mahdollista yhdistämistä.

oli ajoittain myös tämän elokuvan päähenkilöllä, itse

Myöhemmin syvennyin aiheeseen pro gradu –tutkiel-

väitöskirjatutkijalla. Palaaminen kandidaatin ja pro gradu

massani pienimuotoisen empiirisen tutkimuksen valossa.

-tutkielmien muistiinpanoihini ja muistutukset alkuperäisestä

Koska graduni empiirinen osa oli vielä kovin kokeileva

kiinnostuksen kohteestani pienryhmätutkimusta kohtaan

ja haparoiva, muodostui jo tässä vaiheessa hieman

auttoivat kuitenkin kristalloimaan väitöskirjatutkimukseni

laajemman ja tarkemman tutkimuksen toteuttaminen

teemat hahmotettaviksi kokonaisuuksiksi. Jännitys- ja

haavekuvaksi mahdollisesta väitöskirjatutkimuksesta.

seikkailuelokuvan juonirakenteeksi rakentui kahden rinnakkaisen juonen kertominen yhdenaikaisesti. Toisaalta juoni etenee pienryhmä- ja positiointiteoreettisen tutki-

SATTUMIA JA HARKITTUJA VALINTOJA: JÄNNI-

muksen metodologisena tarkasteluna, toisaalta etsien

TYSNÄYTELMÄN RAKENNUSPALIKAT

vastauksia tarkempiin ja hieman käytännönläheisempiin tutkimuskysymyksiin. Ensimmäisen juonen keskiössä ovat

Havaintoni sosiaalipsykologisen ja mikrososiolo-

pohdinnat siitä, kuinka hyvin positiointiteoria soveltuu

gisen ryhmätutkimuksen tilasta eivät suinkaan olleet

ryhmien eksplisiittiseen tarkasteluun sekä siihen, kuinka

ainutlaatuisia. Aikalaissosiologi Gary Alan Fine on niin

teorian käsitteistö tulisi ymmärtää pienryhmätoiminnan

ikään todennut, jopa hieman lakonisesti, pienryhmä-

tarkastelun yhteydessä. Jälkimmäisessä juonirakenteessa

tutkimuksen edustavan valoa, joka hiipui [4]. Tällä hän

etsitään vastauksia ryhmien päätöksentekoa, johtamista

viittaa ryhmätutkimuksen marginalisoitumiseen sekä

ja konflikteja käsitteleviin kysymyksiin. Tässä yhteydessä

tiede & tutkimus esittelen lyhyesti joitain tutkimukseni löydöksiä ja päätelmiä

tietyllä tavalla. Arvioitaessa erilaisia sosiaalisia episodeja

liittyen molempiin juonirakenteisiin.

tulee Harrén ja Van Langenhoven mukaan huomioida

Tutkimukseni lähtökohdiksi muodostuivat sekä

positioinnin näkökulmasta kolme keskeistä sosiaalisen

metodologiset että käytännönläheiset teemat, jolloin

toiminnan elementtiä: varsinaiset keskusteluissa käytetyt

myöskään tutkimuskontekstille ei asettunut liian tarkkoja

puheaktit, näiden puheaktien kautta tuotetut positiot

rajoituksia. Aivan tutkimusprojektini alkuvaiheessa

sekä puheaktit ja positiot ymmärrettäväksi tekevät tari-

minulle avautui mahdollisuus hyödyntää jo olemassa

nalinjarakenteet. Kukin näistä ulottuvuuksista voi myös

olevaa tutkimusaineistoa, jota oli kerätty Tampereen

kirjoittajien mukaan toimia tutkimuksen lähtökohtana

yliopiston sosiaalitutkimuksen laitoksella toteutetussa

ja käsitevälineenä [6]. Van Langenhoven tarkennuksen

tutkimushankkeessa. Kyseisessä hankkeessa tarkasteltiin

myötä positioinnin dynamiikkaa tarkasteltaessa on myös

korkeakoulujen ja julkisten tutkimus- ja asiantuntijalaitosten

aiheellista kiinnittää huomiota siihen, mitä laajempia

muutosta ja kehitystä. Sainkin tutkimusaineistoksi käyttööni

moraalijärjestyksiä kussakin episodissa noudatetaan.

kahden suomalaisen asiantuntijainstituution johtoryhmien

Ryhmätoiminnan näkökulmasta ryhmien toiminta

kokouksia, jotka täyttävät oikein mainiosti perinteisen

voidaan hahmottaa erilaisten tarinalinjarakenteiden

ryhmätutkimuksen näkökulmasta työryhmän käsitteen.

noudattamisena ja rakentamisena. Esimerkiksi usein yhdessä kokoustavan organisaation johtoryhmän jäsenillä on todennäköisesti olemassa jonkinlainen

PROTAGONISTI KOHTAA SUURIMMAN

käsitys siitä, kuinka kokouksessa käyttäydytään ja

HAASTEENSA

kuinka tämän ryhmätilanteen tulee edetä. Tätä yhteistä ymmärrystä voidaan pitää yhdenlaisena institutionaalisena

Koska positiointiteoriaa ei ole juurikaan sovellettu

moraalijärjestyksenä. Kokouksissa käytävät keskustelut

ryhmätasoiseen vuorovaikutusanalyysiin ja ryhmädynamii-

noudattavat puolestaan keskustelun moraalijärjestystä

kan tarkasteluun, asettui varsinaisen analyysin tekeminen

noudattaen keskustelun vuorottelua ja erilaisten ennalta

melkoiseksi haasteeksi. Positiointiteorian valossa voidaan

määrättyjen asemien mukaan toimimista. Nämä asemat

todeta, että ihmisten väliset suhteet ovat jatkuvassa

ovat kuitenkin aina haastettavissa, ja hyvin usein käykin

dynaamisessa tilassa, jonka alati muuttuvaa luonnetta

niin, että asemia haastetaan ja ryhmänjäsenten välisiä

esimerkiksi perinteinen roolin käsite ei tavoita. Asemoimme

suhteita rakennetaan vuorovaikutuksessa uudelleen.

keskusteluissa ja teksteissä jatkuvasti sekä itsemme

Päätöksenteon näkökulmasta positiointiteoreettinen

että kanssaeläjämme erilaisiin asemiin käyttäen erilaisia

tarkastelu paljastaa ryhmissä tehtävien päätöksien hie-

puhunnoksia ja puheakteja. Nämä toiminnat rakentuvat

nojakoisuuden. Sen lisäksi, että esimerkiksi kokouksissa

suhteessa käsityksiimme keskinäisistä oikeuksista ja velvol-

tehdään päätöksiä kokousagendan ja ryhmän tavoit-

lisuuksista toimia tietyillä tavoilla. Luk Van Langenhove,

teiden reunaehtojen mukaisesti, ryhmäkeskusteluissa

yksi keskeisistä positiointiteorian kehittäjistä Rom Harrén

käydään useita pieniä, mikrotasoisia neuvotteluja, joiden

rinnalla, on luokitellut nämä sosiaalista toimintaa ohjaavat

yhteydessä ryhmänjäsenten välisiä asemia muokataan.

käsitykset erityyppisiksi moraalijärjestyksiksi (kulttuurinen,

Tämänkaltaiset mikrotason neuvottelut voivat muokata

juridinen, institutionaalinen, keskustelutason ja yksilön

ryhmän toiminnan moraalijärjestystä tietyntyyppiseksi niin

sisäinen moraalijärjestys) [5]. Nämä moraalijärjestykset

sanotun tehtäväpositioinnin kautta [7]. Tällä tarkoitetaan

luovat kehyksiä sille, millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia

esimerkiksi niinkin hienojakoista tilannetta, jossa esimer-

erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin ja suhteisiin liittyy ja kuinka

kiksi kokouksen puheenjohtaja toteaa yksiselitteisesti:

asetamme toisemme erilaisiin asemiin näiden perusteella.

”Hyvä, sitten napakat kommentit”. Ryhmätoiminnan

Vuorovaikutuksessa muiden kanssa noudatamme ja

tarinalinjarakenteen näkökulmasta tarkasteltuna tämä

rakennamme yhteisiä ja yksilöllisiä tarinalinjoja, jotka

puheenvuoro muuttaa ryhmän toiminnan asioiden

tekevät erilaiset toimija-asemat ymmärrettäviksi. Esimer-

esittelystä kommentoinnin tarinalinjaan, joissa kummas-

kiksi opettajan ja opiskelijan välinen vuorovaikutusepisodi

sakin ryhmänjäsenillä on hyvin erilaiset osallistumiseen

noudattaa kovin usein ohjauksen tai neuvonnan tarina-

liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Tällaisessa tilanteessa

linjarakennetta, jossa kummallakin vuorovaikutuksen

puheenjohtaja positioi myös senhetkisen ryhmätilanteen ja

osapuolella on omat oikeutensa ja velvollisuutensa toimia

tehtävän tietyntyyppiseksi. Esimerkkitapauksessa tehtävä 55

tiede & tutkimus määritellään nopeasti käsiteltäväksi asiaksi. Tämä luo

TEHTÄVÄ SUORITETTU JA MAHDOLLISTEN JATKO-

ryhmätoiminnalle hyvin erilaisen moraalijärjestyksen kuin

OSIEN KARTOITUS

esimerkiksi vastaavanlainen tilanne, jossa kommentoinnille todettaisiin olevan paljon aikaa.

Lukuun ottamatta vielä edessä olevaa väitöstilaisuutta, tutkimuksellinen jännitys- ja seikkailutarina lähestyy lop-

¨Positiointiteorian valossa voidaan todeta, että ihmisten väliset suhteet ovat jatkuvassa dynaamisessa tilassa, joiden alati muuttuvaa luonnetta esimerkiksi perinteinen roolin käsite ei tavoita.¨

puaan. On aika punoa tarinan rinnakkaiset juonet yhteen ja hahmottaa tutkimustani kokonaisuutena. Metodologian näkökulmasta voitaneen todeta, että positiointiteoria on paitsi toimiva myös todella mielenkiintoinen viitekehys pienryhmien toiminnan tarkasteluun. Teorian soveltaminen ryhmätason ilmiöihin vaatii kuitenkin teorian käsitteiden tarkempaa tarkastelua. Aikaisemmissa positiointiteoriaa soveltavissa tutkimuksissa esimerkiksi tarinalinjan käsite hahmotetaan usein narratiivisen identiteetin kaltaiseksi, yksilöllistä toimintatapaa ymmärrettäväksi tekeväksi käsitteeksi. Vaihtoehtoisesti käsite on yhdistetty myös organisaatioidentiteetin tutkimukseen, jolloin erilaisten tarinalinjojen avulla organisaatiot voivat rakentaa omaa identiteettiään esimerkiksi julkisissa keskusteluissa tai markkinoinnissa. Ryhmätoiminnan tasolla tarinalinjalla voidaan viitata sekä yksilölliseen identiteetin rakentamiseen (”Kuka minä olen osana tätä ryhmää?”) että hieman laajemmin ryhmän yhteistoimintaa ohjaavaan

Jännitysnäytelmäni on edennyt loppusuoralle ja

rakenteeseen (”Mistä ryhmätoiminnan ulottuvuudesta

koko draaman kruunaava väitöstilaisuus alkaa siintää

tai vaiheesta nyt on kyse?”). Ryhmä- ja tiimitutkimuksen

kaukaisesti horisontissa. Tällä hetkellä viimeistelen vielä

kentällä käytettäisiin kenties skeeman tai mentaalisten

väitöskirjani viimeistä osa-artikkelia, joka tarkastelee

mallien (mental models) käsitteitä. Ryhmätasolla tarinalinjat

tarkastelemieni ryhmien konflikteja. Koska kyseisen

ovat kuitenkin kahteen viimeiseen käsitteeseen nähden

artikkelin löydöksiä ei ole vielä julkaistu, en voi tässä yhtey-

dynaamisempia, haastettavissa olevia ja tilannesidonnai-

dessä käydä löydöksiäni tyhjentävästi läpi. Havaintojeni

sia, jolloin ryhmän aikaisempi historia ja ryhmäjäsenten

valossa voidaan kuitenkin todeta, että ryhmätilanteissa

kokemukset on myös otettava tarkasteluissa huomioon.

tietyntyyppinen positiointi voidaan määritellä konfliktiksi,

Positiointiteoreettinen ryhmätutkimus nostaa esiin

ja nämä konfliktit voidaan ratkaista kahdella eri tavalla.

päätöksentekoon liittyviä näkökulmia, jotka jopa haas-

Tässä yhteydessä lainaan Kenneth Gergenin [8] erottelua

tavat perinteiset, jokseenkin staattiset mallit ryhmien

uutta luovan (generative) ja hajottavan (degenerative)

päätöksenteosta. Lisäksi tarkastelemalla positioinnin

dialogin välillä. Ensimmäisessä dialogisessa episodissa

dynamiikkaa pienryhmissä voidaan hahmottaa tarkem-

konflikti johtaa tilanteeseen, jossa konfliktin ratkeamisen

min vuorovaikutuksen hienojakoisuutta yhdessä vuo-

myötä nousee esiin jotain uutta, jota ilman konfliktia ei

rovaikutusta ohjaavien rakenteiden kanssa. Tämä luo

välttämättä olisi tapahtunut. Jälkimmäisessä tapauksessa

mielenkiintoisella tavalla valoa pienryhmien konfliktien

konflikti jää puolestaan ratkaisematta ja tilanne johtaa

tarkasteluihin ja nostaa samalla esiin ryhmien johtamisen

pahimmillaan jonkin osapuolen äänen tukahduttamiseen

näkökulmasta mielenkiintoisia näkökulmia konfliktien

ja ryhmätoiminnan monimutkaistumiseen. Positiointi-

hallintaan ja ratkaisuun.

teoreettisen lähestymistavan voidaan siis katsoa tuovan

Tarinan koherenssin säilyttämiseksi on selvää, että

lisävaloa ja konkreettisia näköaloja paitsi konfliktitilanteiden

yhteen jännitysnäytelmään ei voi ottaa liikaa aineksia ja

ymmärtämiseen myös usein kovin abstraktiin ja vaikeasti

juonikäänteitä. Vaikka olen joissain tutkimusartikkeleissani

tavoitettavaan dialogin käsitteeseen.

ottanutkin huomioon myös ei-kielellisen vuorovaikutuksen

tiede & tutkimus

tiede & tutkimus näkökulmia, voidaan positiointiteorian lähtökohtia kritisoida

lailla tragediana tai komediana, jolloin raja ilon ja surun

tämän näkökulman huomiotta jättämisestä. Erityisesti

välillä olisi ollut jokseenkin häilyvä. Tutkimusprosessin

ryhmätilanteissa ei-kielellisellä vuorovaikutuksella on

muodostuttua itselleni lopulta suhteellisen nautinnolliseksi

puhutun kielen lisäksi suuri merkitys. Esimerkiksi toteamalla

jännitysnäytelmäksi on aiheellista odottaa, että tämä

jotain hyvin yleistä, mutta yhdenaikaisesti osoittamalla

tarina saa vielä jatkoa.

sormella jotain ryhmän jäsenistä, voidaan synnyttää aivan toisenlainen käsitys ihmisten välisistä positioista. Tämä

Lähteet

on ehdottomasti sellainen teema, joka kaipaa osakseen

[1] Davies, B., & Harré, R. (1990). Positioning: The

lisätutkimusta. On myös tarpeen kehittää tutkimusasetel-

discursive production of selves. Journal for the Theory

mia, joissa hyödynnetään useampia tutkimusmenetelmiä.

of Social Behavior, 20, 46–63.

Pelkkä videoidun vuorovaikutusaineiston ja siitä tuotetun

[2] Harré, R. (1983). Personal being: A theory for individual

tekstiaineiston analyysi sekä ryhmätoiminnan historian

psychology. Oxford: Blackwell. (s. 64–65).

kartoittaminen tuottavat vielä suhteellisen suppean

[3] Hirvonen, P. (2014). Pienryhmät ja vuorovaikutus –

ymmärryksen ryhmätoiminnan positiointidynamiikasta.

sosiaalipsykologian tutkimusperinteiden tienristeyksessä.

Lisäksi vuoropuhelu muiden teoreettisten viitekehysten

Teoksessa P. Kuusela & M. Saastamoinen (toim.), Hyvän

kanssa olisi tässä yhteydessä todella tervetullutta. Vii-

elämän sosiaalipsykologia: toimijuus, tunteet ja hyvinvointi.

meaikaisissa teoreettisissa avauksissa positiointiteorian

(s. 193–212). Kuopio: Unipress.

lähtökohtia onkin tarkasteltu yhdessä sosiaalisten repre-

[4] Fine, G. (2012). Group culture and the interaction

sentaatioiden teorian näkökulmien kanssa. Uskoisin, että

order: Local sociology on the meso-level. The Annual

vuoropuhelu erilaisten dialogisten viitekehysten kanssa

Review of Sociology, 38, 159–179.

voisi olla myös erittäin hedelmällistä.

[5] Harré, R. & Van Langenhove, L. (toim.). (1999).

Näyttäisi siis siltä, että alkujaan mahdottomalta tun-

Positioning theory: Moral context of intentional action.

tunut tehtävä onkin saatu suoritettua kunnialla loppuun

Oxford, England: Blackwell.

pientä viilausta lukuun ottamatta. Retrospektiivisesti

[6] Van Langenhove, L. (2017). Varieties of mo-

tarinamuotoon rakennettu versio väitöskirjatutkimukseni

ral orders and the dual structure of society: A

vaiheista näyttäytyy nykyhetken valossa jokseenkin valoi-

perspective from positioning theory. Frontiers in Socio-

salta ja suoraviivaiselta, mutta tässä yhteydessä totuus

logy, 28, 1–13.

on tarua moninaisempi. Olen kohdannut tämän polun

[7] Hirvonen, P. (2016). Positioning theory and small-

varrella monenlaisia vastoinkäymisiä ja hankaluuksia, jotka

group interaction. SAGE Open, 6, 1–15.

tapahtumahetkellä tuntuivat jopa ylitsepääsemättömiltä.

[8] Gergen, K. J. (2015). An invitation to social construction

Näin ollen tämäkin tarina olisi ollut mahdollista kertoa yhtä

(3rd ed.). London, England: Sage.

Kirjoittaja on sosiaalipsykologian väitöskirjatutkija Itä-Suomen yliopistossa, yhteiskuntatieteiden laitoksella Kuopiossa.

Halutessasi voit tutustua Pasi Hirvosen julkaisuihin. Ensimmäinen julkaisu käsittelee yleisellä tasolla Hirvosen väitöskirjan taustaa, ja kaksi jälkimmäistä ovat väitöskirjan osa-artikkeleita. Hirvonen, P. (2014). Pienryhmät ja vuorovaikutus – sosiaalipsykologian tutkimusperinteiden tienristeyksessä. Teoksessa P. Kuusela & M. Saastamoinen (toim.), Hyvän elämän sosiaalipsykologia: toimijuus, tunteet ja hyvinvointi. (s. 193–212). Kuopio: Unipress. Hirvonen, P. (2016). Positioning theory and small-group interaction. SAGE Open, 6, 1–15. Kuusela, P. & Hirvonen, P. (2017). Strategy discussions and dialogicality: Multi-voicedness and the we-mode of action in management board meetings. Journal of Constructivist Psychology. Advance online publication. 59

Et voi astua kahdesti samaan jokeen, uudet vedet siinĂ¤ jo virtaavat. Herakleitos