VEHMERILÄINEN
Tontin etsijät Teksti: Sirpa Suntioinen Ranta tuntui heti omalta. Olimme etsineet mökkitonttia toista vuotta ja nyt tämäkin kesä oli kallistumassa syksyyn. Puiden värikylläiset lehvästöt teiden varsilla olivat harvenneet ja pikkulinnut suunnanneet etelään. Kurjet testailivat muuttoaurojaan. Olimme lähteneet liikkeelle heti aamupalan jälkeen tarkkojen ajo-ohjeiden kera. - Tuolla mäentöyräällä on tienhaara. Se voisi hyvin jo olla Kohintie, sanoin miehelleni. Kohta tienhaaran jälkeen nökötti vasemmalla puolella kumpareella nuorten koivujen keskellä harmaa autiotalo, jonka myöhemmin opimme tuntemaan Kuuselana. Pihassa pilkotti iso tiilinavetta. Puolen kilometrin päässä oikealla näkyi postilaatikoita ja niiden vieressä pikkuinen mökki, Koivula. Hirsinen sauna painui parrelleen vasemmalla ja navetta oikealla. Parin kilometrin, tienhaaran ja jyrkän mäen jälkeen puikahdimme harmaan ladon taakse ja löysimme myytävän rantatontin - vankkaa männikköä rannan kivikkoisella puolella ja nuorta koivikkoa alempana puron varrella. Mäet tunsi mäntyinensä, kummut kaikki kuusinensa. Pysähdyin suurimman männyn juureen ja levitin käteni puun halaukseen. Sormenpäät jäivät kaipaamaan toisiaan. Viereinen honka oli yhtä pönäkkä. Seisoivat siinä kuin Mies ja Vaimo. Kumpi olisi kumpi, sen tietäisi sitten, kun männyistä ja meistä jompikumpi kuolisi. Hongat olivat olleet siinä solakoina taimina jo sisällissodan melskeiden aikana ja kuulleet myös toisen maailmansodan viholliskoneiden jyrinän. Ne olivat tunkeneet juurensa kivien koloihin ja olivat valmiina seisomaan kilpikaarnaisina honkina vielä ainakin toisen mokoman vuosia.
Katselin ympärilläni syyspunaisia mustikanvarpuja, kiiltävälehtisiä puolukoita, kukkivia kanervia. Yhden männyn juurelle oli tikka hakannut kasan kuusenkäpyjä. Rannan tuntumassa näin matalia katajia ja pyöreälehtisiä isotalvikkeja. Olin tyytyväinen - kaikki kalevalaiset elementit löytyivät. Puut siellä punalle paistoi, puut punalle, maat sinelle, hopealle hongan oksat, kullalle kukat kanervan. - Täällä on hyvä ranta, huuteli mies ja ravisteli minut irti kalevalaisista mietteistäni. - Tuohon saa laiturin ja tähän viereen uimarannan. Aurinko kurkisti varovaisesti teräksenharmaan pilven raosta ja kultasi säteillään ruskistuneen rantaruovikon. - Vastarannalla, tuolla saaressa, ei ole rakennuksia ja tuskin koskaan tuleekaan, kun se on noin kallioinen ja varjon puolella. Sen edessä on pieni saari ja siinä mökki, mutta se ei juurikaan näy puiden lomasta. Mies tutki rantaviivaa. Tontti oli leveämpi rannan suuntaan kuin maalle päin. Se oli hyvä merkki. Tontille paistaisi aurinko aamusta iltaan. Maaperä oli moreenia, osin kalliota. Moreenikummulle olisi hyvä rakentaa ja sadevedet valuisivat helposti kohti puroa. Valmis tie helpottaisi rakentamista ja pienentäisi kustannuksia. Hinta vaikutti kohtuulliselta, mutta siitä pitäisi tinkiä, ettei vaikuttaisi tyhmäninnokkaalta. Ei kuitenkaan liikaa, että säilyisi korrektit suhteet myyjään. Puron varrelle saisi kasvimaan. Multaa tarvittaisiin ja hevosenlantaa. Puron suulla oli hyvä nuotiopaikka. Näin meistä tuli 17 vuotta sitten kohmalaisia, ei pelkästään kesäkottaraisia, vaan ympärivuotisia variksia.
LVI-työt ja tarvikkeet uudis- ja saneerauskohteisiin
Puh. 050 461 9233 Vehmersalmenkatu 36 Vehmersalmi
www.paulis.fi
34
VEHMERILÄINEN
LVI-työt
Putkisaneeraukset
Lämmitysratkaisut
Öljypoltinhuolto
Ilmanvaihto
Jätevesijärjestelmät
