Kesän matkapurjehdukset

Kesän 2019 matkapurjehdukset

Theian matkapurjehdukset kesällä 2019 jakautuivat kolmeen osaan: Saaristomeripurjehdukseen (TurkuUusikaupunki), Rannikkopurjehdukseen (Uusikaupunki-Vaasa) ja Matkapurjehdukseen (VaasaRuotsi-Turku). Allekirjoittanut oli mukana kaikilla näistä purjehduksista, joista Saaristomeri- ja Rannikkopurjehduksella toimin förstinä. Käsitykseni mukaan s/y Theia kävi kuluneen kesän aikana ensimmäistä kertaa Pohjanlahdella. Kesä oli myös sikäli ainutlaatuinen, että ajoimme aluksen ensimmäistä kertaa kunnolla kiville.

Saaristomeripurjehdus

Saaristomeripurjehduksen aloitimme perjantaina 5.7. S/Y Theian kotisatamasta, Satavan Heinänokasta. Alkuperäisen kipparin kiireiden takia aluksella toimi aluksi korvaava kippari. Ensimmäinen ilta ja yö sujuivat koko miehistön osalta rauhallisissa tunnelmissa ja purjehduksen toisena päivänä kävimmekin jo vaihtamassa kipparia Kustavissa. Lauantai-iltana yövyimme, saunoimme ja uimme Lappossa. Suurehkona purjeveneenä Theia herätti satamassa mielenkiintoa ja saunan lauteilla keskustelua kanssapurjehtijoiden parissa. Sunnuntaina pääsimme maistelemaan hieman navakampaa tuulta Katanpään edustalla. Purjehdus sujui kuitenkin erinomaisesti ja miehistö pääsi purkamaan aktiivisuuttaan Katanpään linnoituksille ja jälleen saunomaan. Nopealta tuntuneiden purjehduspäivien jälkeen maanantaina suuntasimme keulan jo kohti Uusikaupunkia. Miehistö kävi vielä jaloittelemassa ja veneen siivousta aloitettiin Isokarin majakkasaarella, mikä olikin hyvä sillä Ukiin saapuessamme alkoi sataa. Vene siivottiin nopeasti loppuun ja miehistö keräsi tavaransa kasaan, minkä jälkeen osa päällystöstä karkasi kaupungille ja loput jäivät odottamaan vaihtobussia ja -miehistöä.

Rannikkopurjehdus eli majakkaralli 2019

Vaihtomiehistön ja -kipparin saavuttua veneelle osa miehistöstä laittoi kumiveneemme Perseuksen taisteluvalmiuteen. Sen jälkeen pidimme uuden kipparin kanssa pienen palaverin tulevien päivien kulusta. Heti alussa tuli selväksi, että tuuli tulisi olemaan navakkaa vastatuulta lähes legin loppuun. Theian syväyksen vuoksi reittimme kulki lähinnä ulkosaaristossa ja avomerellä.

Pakollisten valmistelujen jälkeen irrotimme köydet, ja matkan pituuden vuoksi lähdimme matkaan jo ensimmäisenä iltana. Auringonlaskun aikaan olimme purjehtineet Lyökki-nimisen saaren läheisyyteen. Lyökissä sijaitsee maamme vanhin yhä pystyssä oleva pooki eli eräänlainen merimerkki. Miehistö ajettiin kumiveneellä saarelle, missä kaikki pääsivät kävelemään ja ihailemaan pookia. Kaikkien palattua alukselle päätimme yöpyä läheisessä Ristikarin kalasatamassa, johon pian saavuimme. Ristikarissa nukutun hyvin lyhyen yön jälkeen lähdimme liikkeelle noin kello 0630 aamulla. Theian moottorin jo aikaisemmin hajonneen akkulaturin vaihdon ajaksi päätimme ajaa Raumalle, missä kiinnityimme kaupungin satamaan. Osa miehistöstä pääsi täydentämään herkkuvarastojaan, minkä lisäksi päällystö tietysti vaihtoi hajonneen laturin uuteen. Uusi laturi oli hieman erinäköinen kuin vanha, mutta emme antaneet sen häiritä asennusta. Myöhemmin selvisi, että olimme asentaneet väärän mallisen laturin. Huoltotöiden jälkeen jätimme kaikkien helpotukseksi Rauman nopeasti taaksemme ja konetimme läheiselle Kylmäpihlajan majakkasaarelle, missä kaikki pääsivät ansaittuun saunaan ja suihkuun. Osa kiipesi majakkaan ihailemaan merimaisemaa. Keskiviikkoaamuna ajava vahti heräsi jälleen aikaisin ja irrotimme köydet kuuden jälkeen aamulla. Iltapäivään asti kryssimme navakassa pohjoistuulessa Eteläkarin majakkasaarta kohti. Eteläkarissa saimme lyhyehkön historian oppitunnin Säpin majakasta ja saaren historiasta, minkä jälkeen kiipesimme pienissä ryhmissä majakkaan. Päällystöstä kaksi oli kerrallaan ankkurivahdissa, ja loput saaressa. Ankkuria nosta

essamme kova aallokko teki meille tepposet ja yhdessä yleisen sähläyksen kanssa aiheutti toisen ruoriketjun katkeamisen. Onneksemme Theian kahdessa ruorissa on erilliset ruorivaijerit ja -ketjut. Nostimme purjeet pian ja jatkoimme purjehtimista koko loppupäivän. Seuraavaan sopivaan satamaan, Kasalan kalasatamaan Merikarvialla saavuimme vasta yöllä, kun miehistö oli jo nukkumassa. Päällystö piti pienen yöllisen jaloittelutuokion, minkä jälkeen menimme nukkumaan seuraavaa pitkää purjehduspäivää odottaen.

Ajava vahti, joka oli lähes joka aamuna sama, heräsi jälleen aikaisin ja köydet irrotettiin kuuden jälkeen. Suuntasimme kohti Suomen pienintä kaupunkia, Kaskista. Ainoa päivän rytmistä poikkeava asia oli nimeltä mainitsemattoman päällystön jäsenen WC-käynnin keskeytyminen tämän kaatuessa aluksen ainoasta ovesta läpi kovan aallokon ja kallistuksen vuoksi. Päivän aikana edettiin kuitenkin suunnitelman mukaisesti, ja jo iltapäivällä tutustuimme Sälgrundin majakkasaareen Kaskisen edustalla. Itse majakkaan emme kuitenkaan tällä kertaa päässeet. Kuiva maa oli selvästi monelle helpotus, ja pian siirryimmekin Kaskisen satamaan. Kaupungin ainoaan kauppaan oli useamman kilometrin matka, mutta se ei häirinnyt juuri ketään. Muiden ollessa kaupassa muutama päällystön jäsen pääsi tutustumaan oululaisen pariskunnan veneeseen ja pariskunta puolestaan kävi Theialla tutustumassa. Illalla kävimme vierasvenesataman saunassa ja korjasimme edellisenä päivänä hajonneen ruoriketjun. Seuraavankin aamun herätys tulisi olemaan aikainen, joten vene hiljeni illalla jälleen nopeasti.

Perjantai oli Rannikkopurjehduksen viimeinen kokonainen päivä, ja tähän mennessä koko purjehduksen ajan vallinnut kova pohjoistuuli oli vaihtunut auringonpaisteeseen ja lähes tyyneen, rauhalliseen säähän. Hiljaisesta tuulesta johtuen jouduimme pitkästä aikaa hyödyntämään peltigenoaa matkantekoonEnnen Vaasaa suuntasimme vielä Sälgrundin majakkasaarelle. Matkalla Sälgrundille ajoimme Theian kuitenkin kiville. Hämmennyksen hälvettyä todettiin, että vettä ei tule sisään ja kiveltäkin päästiin irti omin voimin. Olimme jo melko lähellä Sälgrundia ja akuuttia riskiä veneen lisävaurioista ei ollut, joten matkaa jatkettiin suunnitelman mukaisesti. Lähes kaikki förstiä lukuun ottamatta vierailivat Sälgrundin majakkasaarella, jonka ulkopuolelle ankkuroimme Olimme hieman edellä aikataulustamme, joten päätimme vielä ennen Vaasaa käydä alittamassa Suomen pisimmän sillan eli Raippaluodon sillan. Hetken siltaa ihmeteltyämme jatkoimme matkaa kohti Vaasaa. Illaksi pääsimme Vaskiluodon satamaan, vastapäätä Vaasan keskustaa. Vaskiluotoon päästäksemme meidän piti kuitenkin alittaa jännittävän näköinen korkeajännitejohto Vaasan ja Vaskiluodon välillä. Rantaan päästyämme edessä olikin jo Rannikkopurjehduksen viimeinen ilta, joka kului nopeasti monille täysin vierasta kaupunkia ja satamaa ihmetellessä.

Ruotsin purjehdus

Lauantaina Vaasassa miehistö vaihdon yhteydessä nostimme Theian ylös vedestä tarkistaaksemme, mahdolliset vahingot aikaisemmasta karilleajosta. Kuitenkin meidän onneksemme kaikki oli hyvin ja pääsimme jatkamaan matkaa yön yli ja kohteenamme oli Örnsköldsvik. Keli oli kevyttä, mutta kuitenkin pystyimme purjehtimaan.

Sunnuntaina päivällä matka jatkui Örnsköldsvikistä kohti Ulvötä kelin pysyessä samana.

Maanantaina kohteenamme oli Härnösand, jossa tavoitteenamme oli löytää uusi toimiva imuri, mutta ensimmäisen käyttökerran jälkeen sekin valitettavasti sanoi sopimuksensa irti.

Tiistain kohteena oli Mellanfjärden ja luvassa oli Kovempaa keliä ja pääsimme päivän aikana nauttimaan normaalia isommista aalloista ja kovemmasta tuulesta.

Keskiviikkona saavuimme Gävleen ja osa miehistöstä kävi pelaamassa golfia ja osa kylpylässä.

Torstaina kohteenamme oli Maarianhamina, jossa koko miehistö kävi pelaamassa minigolf turnauksen ja tutustumassa kaupungin ihmeisiin.

Perjantaina saavuimme Skageniin ja Lauantaina päätimme purjehduksen Heinänokkaan.

Norppa-lauman Frans ja Elmo pääsivät tapaamaan leirimaskotti Aarnin. Vesileikit Hänän kanssa oli monelle sudarille “ihan parasta”. Kuva: L-SP kuvapankki / Vilja Virtanen

Avajaisia seurattiin kaukaa yläkatsomosta.

Iltanuotiolla laulettiin yhteislauluja.