Tammileiri

Sudarit aarnitulten jäljillä Tammileiri 2019

Sudenpentujen kesän kohokohta oli Tammileiri Aarnivalkea. Leirin teema pyöri tällä kertaa kansanperinteen ympärillä. Niinpä asuimme alaleirissä nimeltä Pohjola ja ohjelmaan osallistuimme muunmuassa Ahdin valtakunnassa, Hiisien mittelöissä ja Ilmarisen pajassa.

Tammileiri on Lounais-Suomen Partiopiirin järjestämä leiri sudenpennuille, ja se järjestetään kolmen vuoden välein. Sudenpentu pääsee siis osallistumaan Tammileirille vain kerran, sillä seuraavaan leiriin mennessä kaikki edelliset leiriläiset ovat jo seikkailijoita.

Leirillä tärkeintä on oma nukkumapaikka, hyvä ruoka ja kiva ohjelma. Tammileiri Aarnivalkea täytti nämä kaikki. Alaleirimme Pohjola sijaitsi leirialueen pohjoisella laidalla (tietysti). Poistuessamme bussista leirin ensimmäisenä päivänä olimme käytännössä jo omassa alaleirissä, ja pääsimme nopeasti teltan pystytykseen. Leirielämä on mukavaa, kun oma paikka omasta teltasta on löytynyt. Oma leirilippukunta on kuin koti leirillä, sinne tullaan ohjelmien välissä ja siellä voi rentoutua ja pelailla kaverien kanssa, tai vaikka syödä eväskarkkeja. ruokailut ja leirin avajaiset. Leirin avajaisia pääsimme seuraamaan katsomon takimmaisilta riveiltä metsän reunasta. Sudenpentujen huomio saattoi harhautua lavan tapahtumista metsään ja siellä mahdollisesti näkyvään haltijaan. Istuiko kuusen juuressa aarnihaltija vai joku muu?

Ensimmäinen kokonainen leiripäivä vei sinikotkat ensin Hiisien mittelöön. Mittelöissä testattiin tietämystä kasveista, ensiavusta ja muinaissuomalaisista jumalista, myös yhteistyötaitoja koeteltiin. Hiisien mittelöstä matka jatkui Aarnin elämyksiin, ja mitä elämyksiä siellä olikaan; pomppulinna, pallomeri, pesusienisota, savusukellus, pelejä ja leikkejä, ja herkkujakin löytyi. Tapahtumarikas päivä jatkui Ahdin valtakunnassa, missä ohjelmassa oli onkimista, merkinantolippujen viestien tulkintaa ja merimerkkejä. Kuumana kesäpäivänä kaikki olivat myös onnellisia ohjelman jälkeen koittaneesta uintimahdollisuudesta. Vauhdikkaan päivän jälkeen iltaa vietettiin omassa alaleirissä, alaleirin illassa.

Toinen kokonainen leiripäivä oli rauhallisempi, kun kaksi kolmesta ohjelmasta tuli alaleiriin, eikä meidän tarvinnut lähteä mihinkään. Päivä aloitettiin leikkivien maahisten kanssa leikkien yhdessä kaikkien oman alaleirin asukkaiden kanssa. Iltapäivällä Ilmarisen pajassa taottiin huiviholkit huiveja koristamaan. Päivä jatkui tarinoiden parissa alaleirissä, sudenpennut pääsivät kertomaan, kuuntelemaan ja eläytymään tarinoihin. Myös leirimaskotti Aarni vieraili Pohjolassa, ja niin moni tahtoi tavata Aarnin, että syntyi pitkä jono. Kaikesta hauskasta ohjelmasta huolimatta tämänkin leiripäivän kohokohta taisi olla pulahdus vilvoittavaan meriveteen.

Viimeisenä yönä leirin yli kulki ukkonen, mutta suurin osa leiriläisistä nukkui sikeästi aamuun asti eikä tiennyt myrskystä mitään. Viimeinen leiripäivä käynnistyi Lintukoto-ohjelmalla, missä opimme ystävyydestä ja toisten huomioimisesta. Viimeisen päivän ohjelmaan kuului tietysti myös tavaroiden pakkaaminen ja leirin purku. Lähes kaikki osasivat pakata makuupussinsa säilytyspussiin. Päättäjäisissä seurasimme leirin tarinan huipennusta ja lauloimme leirilaulun viimeistä kertaa.

Meri Malmari

on Turun Sinikotkien jäsensihteeri ja sudenpentujohtaja

Artikkelin kaikki valokuvat ovat kirjoittajan ottamia, ellei kuvan yhteydessä toisin ole mainittu.