Issuu on Google+


meinata hankki oma paatti. Se Hyvöne sanos et katota, ja kysys et paljoks meil oli Ilvesvartion kassakirstus.

”Mää luulen et Aurajoes on ain ollut paatei. Kun mää rupesin niit kattoma ensimäist kertta – se oli syksyl neljäkymment kahreksa – niin siäl oli viäl se Raunistula suutarim paattiki. NMKY’lki oli paat, semmone viiskuusmetrine. Mää, Lahren Sepa ja Gotte – me oltti Sinikotkis. Meil olis se Ilvesvartio. Ja Ilves-vartiol ei ollut paatti. Ei sit paatim paatti. Aateepeel oli se NMKY’n paatti, ja Puhuri pojil oli se sataykstoist. Se Ilvesvartio kolus kaik paikat ja kilpailut ja leirit, ja hyvim me pärjätti. Melkke ain oltti jossaki rannas, niiko Rymättyläs ja Paraisil. Mut ei me koskam päästy koluma niit merimait, vaik miäli tekiki. Kum meil ei ollu paatim paatti. Vaik suutarilki oli. Ja sit ko me kerran käyti juttelemas sen Hyvösen kans siäl kirkos – tais olla iha Tuomiokirkon sakaristos – niin me sanotti, et nyt meirän pitäis saara vähän niinkos pavui kum me

Emmää nyt iha enä muista, mimmottis siin ihan kävi, mut mää luulen et Hyvöne jutteli Sepan isän kans ja vähä muittenki. Mut ne puuttuvat rahat tuli, ja me tilatti se paat. Se tehti siäl Korppolaismäes, ja makso jottan viistuhat senaikast. Siäl Korppolaismäes me käytti joka ja jokatoine ilta kattomas ja oppimas. Viäläkim mää muistan mimmottos se uus, tammest höylätty ruari haisi. Siit se sit läks menemä. Ja hyvi. Niinkos tiärätte. Kun mää olen miettinyt tota juttu jälkkimpäi, niim mää luule ett se onnistus toi Sextantin perustamine kolmest eri syyst: - Ensteks me tiäretti, mitä me halutti - Toiseks me tehti jotta itte - Kolmanneks neet vanhat – se Larinkorpi ja Hyvöne ja Sepan fatsi ja neet muut – ne uskos meihi.”



Kotkansiipi 2/2012