Kotkansiipi 2/2023 by Turun Sinikotkat

2 | 2023

Matkapurjehdukset Korean Jamboree Tutkakurssi

Kotkansiipi 2|2023 KOTKANSIIPI ISSN 0788-8031 (Painettu) ISSN 2341-667X (Verkkojulkaisu) Numero 2 | 2023 65. vuosikerta 129. Kotkansiipi Levikki 200 kpl (painosmäärä) Ilmestymispäivä 6.12.2023 JULKAISIJA Partiopoikalippukunta Turun Sinikotkat ry www.sinikotkat.fi TOIMITUS Päätoimittaja: Konsta Grönberg Taittaja: Eero Ilvessalo TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Kotkansiipi / Turun Sinikotkat Multavierunkatu 2, 20100 Turku konsta.gronberg@partio.fi PAINOPAIKKA Turun evl seurakuntien monistamo ILMESTYMISAIKATAULU Kaksi kertaa vuodessa: L-SP:n kevätparaatin yhteydessä toukokuussa sekä itsenäisyyspäivänä 6.12. JAKELU Saatavissa kololta sekä tilattavissa postitse: kotimaahan 15 € / vuosi, ulkomaille 20 € / vuosi. Tilaukset: konsta.gronberg@partio.fi ILMOITUSHINNAT sisäkansi (neliväri): 450 € koko sivu (m-v): 250 € puoli sivua (m-v): 130 € neljännessivu (m-v): 80 € MATERIAALIN PALAUTUS s-postilla konsta.gronberg@partio.fi 1 kk ennen lehden ilmestymistä. KANNEN KUVA Markus Miilunpalo SISÄKANNEN KUVA Konsta Grönberg

Tässä numerossa

Plärää! T. Santeri Sinikotka

Pääkirjoitukset 4 Päätoimittaja 5 Lippukunnanjohtajan sana 7 Sextantin tervehdys Huippujutut 8 25. Maailmanjamboree TEEMA: Matkapurjehdukset 16 Legi I: Tukholman saaristo 20 Legi II: Mälaren rust 22 Legi III: Suomenlahden seikkailu 25 Legi IV: Seikkailujen Suomenlahti 27 Mailitilastot Menneet tapahtumat 28 Partioripari 2023 30 Kesäleiri Skagen III 31 Tutkakurssi s/y Theialla Venekunnat 34 Myrskylinnun keksitesti 35 Tuohitorvi Sudenpennut 37 Partioristikko Lopuksi... 38 Höyheniä 39 Kotkansiipipoika

TILAA KOTKANSIIPI

Suoraan kotiisi miellyttävän alhaiseen hintaan 15 € / vuosi!* Tilaukset Kotkansiiven sähköpostilaatikkoon kotkansiipi@sinikotkat.fi! TILAA JO TÄNÄÄN! *Ulkomaille 20 € / vuosi.

Pääkirjoitukset

Katse horisonttiin Partiovuoden toimintakausi alkaa pikkuhiljaa taas olemaan taputeltu, ja enää jäljellä on joulujuhlat ja vuodenvaihteen varainkeruutalkoot. Vuosi on ollut lippukunnassamme todella toiminnantäyteinen sekä maalla, että merellä. Partiokesä starttasi lippukunnan jo perinteeksi muodostuneella kesäleirillä Keistiön Skagenissa kesä- heinäkuun vaihteessa. Leiri oli järjestyksessään jo kolmas siellä järjestetty, ja alue on osoittautunut loistavaksi leiritoimintaa silmällä pitäen. Heinäkuun puolessa välissä alkoi matkapurjehdusten sarja, joilla tänä vuonna suunnattiin Ruotsiin sekä Suomenlahden satamiin. Kiitos aktiivisen päällystön, kesän purjehdustoiminta oli tänä vuonna erityisen toiminnallinen ja veti vertoja jopa Tall Ships Race vuosiin. Samaan aikaan joukko sinikotkia oli valloittamassa maailmaa Korean Jamboreella. Kokemuksia on siis riittänyt, ja niistä tarkemmin tämän lehden myöhemmillä sivuilla. Viime talven aikana Theialle asennettiin uusi navigointielektroniikkajärjestelmä ja se saatiin konfiguroitua täysin toimintakuntoon juuri ennen matkisten alkua. Suurimpana muutoksena vanhaan systeemiin, modernimman käyttöliittymän lisäksi on uudet monitoiminäytöt ruoripedestaalien edessä, sekä satelliittikompassi, joka mahdollistaa tarkan suuntatiedon. Järjestelmää suunniteltaessa heräsikin keskuste-

lua miten karttaplotteri ruorimiehen edessä vaikuttaa koulutuksellisuuteen ja yleiseen merenkulkuturvallisuuteen. On kiistattoman selvää, että ainakin vielä toistaiseksi ja tällaisilla järjestelmillä, ensisijainen navigoinnin muoto on oltava optinen paperikarttaa hyödyntäen ja elektroninen navigointi on sen taustalla tukemassa ja varmistamassa. Ensimmäisen matkiksen aikana pääsin itse tutustumaan laitteiden käyttöön ja niiden mahdollisuuksiin. Erityisesti GPS-kompassin tuoma tarkka ja vakaa suuntatieto on todellinen gamechanger, joka helpottaa ja parantaa aluksen kykyä navigoida avomerellä ja haastavissa olosuhteissa, kun ruorimiehen on ohjattava kompassikurssia. Toinen, hieman hälyttävä huomio on optisen tähystämisen puute tai sen tason heikentyminen. En osaa sanoa kuinka suurta roolia kannen plotterit tässä pelaavat ja onko ilmiö kehittynyt pidempäänkin, mutta olemme päällystössä huomanneet, miten helposti vahtipäälliköt ja navigointivastaavat käyvät nykyään varmistamassa paikan plotterin näytöltä, tai jopa puhelimestaan ollessaan hieman epävarmoja katsomatta lainkaan ympärilleen. Itselläni ei ole mitään satelliittinavigointia vastaan, ja pidän sitä oikein käytettynä hyvinkin luotettavana ja tärkeänä osana turvallista merenkulkua. Kuitenkaan plotterilta ei näy suurta osaa muista huviveneistä ja skaala

saattaa olla hyvinkin hämäävä. Erityisesti ruuhkaisessa saaristossa, on tähystys elintärkeää jotta tietoisuus ympäristöstä säilyy. Olen itse töissä laivalla, jossa ei paperikarttoja olen ollenkaan, ja tottunut sen myötä elektronisiin merikarttoihin. Laivojen ECDIS järjestelmät kuitenkin eroavat veneversioistaan siinä, että niillä pystyy tekemään kaikki mitä paperikartallakin voi, myös kaikkien tietolähteiden pettäessä. Kaiken kaikkiaan uudet laitteet ovat osoittautuneet kuitenkin erittäin toimiviksi ja oikein käytettynä ne lisäävät turvallisuutta huomattavasti. Toivoisinkin, että tulevalla purjehduskaudella keskityttäisiin siihen, miten kartta ja maailma ympärillämme vertautuvat toisiinsa. Merimerkkien tunnistaminen on tärkeää, mutta mielestäni vielä tärkeämpää on osata tulkita mikä saari on missäkin suunnassa vain katsomalla karttaa ja ympäristöään. Tätä taitoa ei opi koloilloissa, vaan se kehittyy pikkuhiljaa käytännössä harjoitellessa. Myös esimerkiksi suunnistus osaltaani kehittää tätä kykyä sekä toisin päin. Siispä katse ylös näytöiltä ja löytäkää itsenne ympäristöä tutkiskelemalla!

Konsta Grönberg päätoimittaja

Lippukunnanjohtajan sana Kirjoittaessani tälle palstalle minulla on usein tapana selailla vanhoja Kotkan siipiä. Näihin lehtiin on tallennettu toimintaa ja elämää Sinikotkissa jo 65 vuoden ajalta. Varsinkin näin vuoden lopulla on hyvä katsoa kulunutta partiovuotta. Tätäkin lehteä lukemalla voi palauttaa mieleen muistot kesän seikkailuista, kuten Skagen III -kesäleiristä, s/y Theian matkapurjehduksista Ruotsiin ja monesta muusta tapahtumasta, jotka jo nyt ovat osa sekä meidän jokaisen partiopolkua että Sinikotkien historiaa. Kun on ollut riittävän pitkään lippukunnassa, voi ottaa jo hieman pidemmän aikavälin tarkasteltavaksi. Kymmenen vuotta sitten Kotkansiivessä 2/2013 kerroin lippukunnanjohtajan palstalla menneistä ja tulevista tapahtumista. Kesällä oli ollut Tammileiri, Satahanka sekä Tall Ships Race, jonka kilpailuosuus lähti Tanskan Århusista. Kotkanpesä Åselholmissa oli juuri myyty, ja lippukunta oli yhdessä Tuki ry:n kanssa aloittanut leirialueprojektin uuden, mahdollisimman hyvin lippukunnan eri ikäkausien tarpeita tukevan retki- ja leirikohteen hankkimiseksi. Vielä kauemmas ajassa taaksepäin siirryttäessä käsiini osuu Kotkansiipi 2/2003, jonka julkaisusta on siis jo kaksikymmentä vuotta. Lehdessä on pitkä matkakertomus siitä, kun purjehdimme s/y Rhealla Puolan Gdyniaan Tall Ships Raceen. Minulle menomatka Ruotsin ja Tanskan

kautta Puolaan oli ensimmäinen partiopurjehdukseni ulkomaille. Lehdestä löytyy myös juttu venekunnanjohtajien retkestä, jonka ”tarkoituksena oli käydä pääpiirteittäin Vartionjohtajien peruskurssin sisältö läpi”. Jutussa kerrotaan, että vaeltaessamme Sinikotkien muinaiselta retkipaikalta Kanavuorelta kohti Kunstenniemeä kaaduin hakkuuaukealla ja oma vj-koulutusviikonloppuni jatkui kohti sairaalaa murtuneen ranteen kanssa. Vaikka menneiden seikkailuiden muistelu on mukavaa, ja Kotkansiiven erinomaisen arkiston vuoksi myös helppoa, olisi silti väärin olla katsomatta tulevaisuuteen. Keskusjärjestö Suomen Partiolaiset on käynnistänyt Ohjelmauudistus 2028 -projektin, jonka tarkoituksena on päivittää, ajantasaistaa ja uudistaa koko partiokasvatuksen perusta, partio-ohjelma ja ryhmän johtaminen. Tavoitteena on, että päivitetty partio-ohjelma on kokonaisuudessaan käytössä Finnjamboreella 2028. Edellinen partio-ohjelman uudistus oli vuonna 2008, jolloin näkyvin muutos oli siirtyminen kolmesta ikäkaudesta viiteen. Toinen keskusjärjestön hanke on partion järjestelmäuudistus Paju. Hanke keskittyy partion järjestelmiin ja digitaalisiin palveluihin, kuten partion asiointipalvelun ja jäsenrekisterin päivittämiseen. Toivottavasti molempien hankkeiden

lopputuloksena saamme lippukuntaamme paremmin palvelevan partio-ohjelman sekä elämää helpottavia, hyvin toimivia ja helppokäyttöisiä, järjestelmiä. Lippukuntaamme varmasti vaikuttaa tulevina vuosina kolon ympäristössä alkavat remontit. Aninkaistenkatu 1:ssä sijaitsevan veroviraston talon purku alkaa jo ensi vuonna. Tilalle rakennetaan asuinkerrostalo, jonka pitäisi valmistua vuoden 2026 aikana. Seuraavaksi vuorossa on Eerikinkatu 3:ssa sijaitsevan seurakuntien toimitalon peruskorjaus. Eerikinkatu 1:n nuortentalon ja Multavierunkatu 2:n kerrostalon kohtalosta ei ole vielä tullut tarkempaa tietoa, eikä myöskään ensi vuonna alkavien remonttien vaikutuksista kolon ja nuortentalon käyttöön. Edellinen remontti oli vuonna 2004, jolloin nuortentalo peruskorjattiin ja kokoonnuimme vajaa vuoden väistötiloissa partiotoimiston yläkerrassa. Viime kevätkokouksessa päätettiin käynnistää Skagenin leirialueen kehittämisprojekti. Projektin tavoitteena on uuden saunamökin rakentaminen Skageniin sekä kaivon kunnostaminen tai uuden kaivon poraaminen. Edellinen vuonna 2013 käynnistetty leirialueprojekti sai nopeasti uuden suunnan, kun lippukunta sai Skagenin leirialueen lahjoituksena. Tällöin voimavarat suunnattiin muun muassa laiturin

Pääkirjoitukset sekä puuvajan ja huussin rakentamiseen alueelle. Nyt työtä on tarkoitus jatkaa niin, että leirialue palvelisi paremmin leiri- ja retkikäyttöä sekä viikonloppupurjehduksia. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä on ollut jo pitkään valmistelussa partiolippukuntien kolmikantasopimusten uudistaminen taustayhteisösopimuksiksi. Sopimusten tarkoituksena on sopia yhteistyöstä lippukuntien, paikallisseurakuntien ja seurakuntayhtymän välillä. Sopimuksen yleinen osa päivitetään vastaamaan Kirkkohallituksen ja Suomen Partiolaisten yhteistyöperiaatteita. Uutena lisäyksenä sopimuksiin tulee lippukuntakohtaiset liitteet, joissa sovitaan yksityiskohtaisemmin esimerkiksi tilojen käytöstä sekä yhteisistä tapahtumista. Sopimusneuvottelut on tarkoitus aloittaa ensi vuoden alussa Sinikotkien, Nuotiotyttöjen ja Tuomiokirkkoseurakunnan kesken. Ensi kesänä on jälleen Tall Ships Race, johon tietysti osallistumme s/y Theialla. Lippukunta järjestää oman kesäleirin kesäkuussa. Lisäksi kesäkuun alussa on samoajien ja vaelta-

jien Huhu-leiri. Kevätkaudella järjestetään merikoulutusviikonloppu Arkki ja kevään partiokokouksissa on muutenkin tarkoituksena painottaa merikoulutusta, jotta miehistön osaaminen on riittävällä tasolla kesän pitkillä purjehduksilla. Samoajaksi siirtyville on jälleen tulossa ROK eli ryhmänohjaajakoulutus. Nykyinen ROK on muuten huomattavasti asiallisempi ja sisällöltään laadukkaampi kokonaisuus kuin lippukuntamme omat vj-kurssit kaksi vuosikymmentä sitten. Omalle partiopolulleni mahtuu jo useampia erilaisia uudistuksia, projekteja ja muita muutoksia. Mielestäni uudistuksista kaikkein onnistunein on ollut lippukuntatuen uudistus 2018, jonka tuloksena lippukunnissa otettiin käyttöön johtokolmikkomalli. Nykyään hommia jakamassa ovat ohjelmajohtaja ja pestijohtaja, jolloin myös lippukunnanjohtajan tehtävä on huomattavasti kohtuullisempi kuin aiemmin. Ohjelmajohtaja Matiaksen, pestijohtaja Konstan sekä Sextantin johtaja Oskarin kanssa hommat ovat sujuneet mukavasti ja joustavasti.

Lippukunnan syyskokouksessa valittiin uusi johtokolmikko ja hallitus. Lippukunnanjohtajana aloittaa partiojohtaja Matias Sandelin. Ohjelmajohtajana aloittaa Aukusti Korhonen ja pestijohtajana jatkaa Konsta Grönberg. Meripartio-osasto Sextantin johtajana jatkaa Oskari Hällfors. Toivotan uudelle johtokolmikolle ja hallitukselle onnea ja menestystä tehtävässä! Minulle tämä jäänee siis viimeiseksi kirjoitukseksi lippukunnanjohtajan palstalla. On ollut jälleen ilo toimia Turun Sinikotkien lippukunnanjohtajana. Tehtävä tarjoaa edelleen mielenkiintoisia haasteita ja jatkuvaa uuden oppimista. Kuten kaikki johtajatehtävät Sinikotkissa, myös lippukunnanjohtajan pesti on puhtaasti vapaaehtoistehtävä, siis harrastus, jota tehdään vapaa-ajalla. Harrastus on onneksi paljon mukavampi, kun sitä tekee hyvällä porukalla. Kiitos kuuluu koko johtajistolle!

Aleksi Alho vetäytyvä lippukunnanjohtaja

Uutena vuotena räjähtää! Hanki (ei se lumi-) vuodenvaihteen ilotulitteet TSK:n rakettimyynnistä! Myyntipisteet ja myyntiajat ilmoitetaan erikseen! Pysy kuulolla!

Sextantin tervehdys Meripartio-osasto Sextantin koulutusalus Theian 15. täysi purjehduskausi on saatu päätökseensä. Vene on telakoitu Pansioon talvehtimaan ja odottelemaan seuraavaa kautta. Kausi kulki pääosin suotuisissa tuulissa ja, mikä tärkeintä, turvallisesti. Ennen kauden alkamista huollettiin alus ja tehtiin runkoon mm. lasikuidutuksen vahvistuksia ja varmennettiin läpiviennit. Suurimpana työnä asennettiin Theiaan kokonaan uusi navigointijärjestelmä. B&G-merkkinen kokonaisuus on kauden kokemusten perusteella osoittautunut käyttäjäystävälliseksi ja toimivaksi varmentaen miehistön ”perinteisten” navigointimenetelmien tuottamia ratkaisuja. Vaikka elektroniset navigoinnin välineet kehittyvät alati toiminnallisimmiksi ja varmemmiksi, ei jatkossakaan voi unohtaa koulutuksestamme paperista merikarttaa, harppia, kolmioviivainta ja kompassia. Ajan, matkan ja nopeuden laskentaa tullaan edelleen opettamaan lippukunnassamme matruusi- ja förstikursseilla sekä jokaisella purjehduksella. Viime vuosina esiintyneet haasteet riittävän päällystön saamiseksi purjehduskalenterien merkityille tapahtumille jatkuivat valitettavasti päättyneelläkin kaudella. Peruutettuja purjehduksia tuli lopulta yllättävänkin vähän aivan viime hetkinä löytyneiden förstien ja kippareiden joustaessa omista muista menoistaan. Kiitos kaikille panoksesta Theian

päällystötoimintaan kauden aikana osallistuneille! Oma mielipiteeni on, että lippukunnassamme tulisi ryhtyä vakavasti miettimään, että pitäydymmekö tiukasti Suomen Partiolaisten sinällään varmasti hyvässä ohjeessa siitä, että partioaluksen päällikkyys edellyttää kattojärjestön kipparikurssin suorittamista. Kurssi edellyttää partiojohtajakurssin suorittamista ja sen suorittajia on porukassamme koko ajan vähemmän. Kipparikurssia on järjestetty viime vuosina enimmillään kerran vuodessa ja sille osallistujia on tällä hetkellä lippukunnassamme yksi henkilö. Hänenkin suorituksensa venynee ensi syksyyn, koska kurssin osioita järjestetään arkipäivinä, jolloin osallistuminen saattaa olla mahdotonta muista velvoitteista johtuen. Käsittääkseni mitään lippukuntaa sitovaa syytä noudattaa aluksen päällikkyydestä annettuja kattojärjestön ohjeita ei ole. Olen vakuuttunut, että em. kursseja suorittamattomia, mutta sekä Theialla että muilla aluksilla merenkulkutaitojaan kartuttaneita voitaisiin päälliköksi ainakin rajoitetuin oikeuksin veneelle asettaa. Myös jo varttuneemmissa Sinikotkissa olisi voimavara, josta esimerkiksi yhden viikonlopun yhteisellä alusperehdystyskoulutuksella saataisiin kenties mukaan vahventamaan päällystöä. Purjehdus taikka merenkulku ei muutu perusteiltaan alustyypeittäin ja kun alla oleva ”lavetti” on hallussa, niin kokenutta porukkaa saattaisi

olla reservinä tarjolla. On selvää, että vähiin käyvä päällystö tulee olemaan haaste jatkossakin, eikä harrastustoiminnassa voida edellyttää, että pieni ryhmä asettaa jatkuvasti kesän aikana partiotoiminnan muun elämänsä edelle. Vaaditaan toimenpiteitä, jotta hieno aluksemme on merellä, koska sinne se on tehty ja tarkoitettu. Jos nuorta miehistöä olisi lähdössä, on todella ikävää pitää alus laiturissa päällystön puutteen vuoksi. Tulevalla kaudella on tarjolla jälleen hienoja elämyksiä merellä ja maissa. Vuonna 2024 Tall Ship´s Race vierailee jälleen Turussa. Aiemmat tapahtumat ovat tuoneet kaupunkiin jopa puoli miljoonaa vierailijaa hienoa tapahtumaa seuraamaan. Theialla on viime kotikaupungin TSR:sta puolustettavanaan hieno legivoitto ja sitä tulee pyrkiä osallistumisella lähteä puolustamaan. Talven hankinnoista suurimpana on päätetty hankkia alkuperäisen isopurjeen tilalle uusi. Sen voimin on hyvä lähteä hankkimaan uusia kokemuksia, oppimaan merielämää ja näyttämään Sinikotkien osaamista ympäri Itämerta. Omasta ja Sextantin puolesta vielä kerran kiitos menneestä kaudesta, erinomaista Joulun odotusta ja nähdään viimeistään Theian kevätkunnostuksen merkeissä! Oskari Hällfors Meripartio-osasto Sextantin johtaja

Huippujutut

25. Maailmanjamboree Saemangeum, Etelä-Korea 2023

Oheismatka 26.-31.7.

Oheismatkaryhmä 12a kokoontui Helsinki-Vantaalle samaan paikkaan, mutta noin 6 tuntia myöhemmin. Lentokentällä oli hieman enemmän liikennettä siihen aikaan, mutta kiire ei onneksi tullut. Turvatarkastuksen jälkeen päästiin odot-

tamaan lentoa, joka lähti myöhässä Müncheniä kohti. Münchenissä ei ollut OM12b:n tavalla aikaa olla ja lojua, mutta lennolle ehdittiin kuitenkin hyvin. Lento saapui n. 13 tunnin jälkeen Souliin aamulla paikallista aikaa. Astumme lentokentän ovista ulos ja 35-asteinen erittäin kostea ilmamassa tulee vastaan. Lyhyen matkan aikana bussille ehti jo hikoilla reilusti. Onneksi bussi oli ilmastoitu. Bussilla kuljemme Han-joen rannalla sijaitsevaan puistoon, jossa syömme lounaan ja pääsemme tutustumaan

KAISLA VAHALA

26.7.2023 kello 03.30, HelsinkiVantaan lentokentän pyöräparkki. Helsinki-Vantaalla ei tähän aikaan ole paljon ihmisiä ja heistäkin suurin osa ovat KV-huiveihin varustautuneita partiolaisia. Oheismatkaryhmä 12b alkaa kerääntyä yhteen. Yksi kerrallaan paikalla olevat oheismatkaryhmät lähtevät lähtöaulaa kohti. Viimein on meidän vuoro ja lähdemme ovista sisään ja ylös liukuportaita. Saamme lähtöaulassa lentoliput ja asetumme jonoon jättämään ruumatavarat. Turvatarkastus sujuu

nopeasti, joskin useammilla satunnaistarkastuksilla kuin yleensä. Turvatarkastuksen jälkeen on reilusti aikaa, 3 tunnin aikataulutettu aika ennen lennon lähtöä riittää, vaikka lähtö olisi kiireisenä aikana suuremmassa ryhmässä. Pieni 22 hengen ryhmämme liikkuu nopeasti.

paikalliseen lähikauppaan. Osalla oli syömäpuikot hallussa, toiset joutuivat turvautumaan tuttuun ja turvalliseen lusikkaan. Joen rannalta matka jatkui Namsan-vuoren alarinteille, josta lähdettiin kiipeämään vuorta ylös. Matkalla oli jokin näköalapaikka, mutta päämääränä oli N Soul-torni, joka oli vuoren huipulla. Ylhäällä oli hienot maisemat ottaa ryhmäkuvia ja torniin päästiin ylös näköalatasolle. Vuorelta laskeuduttuamme matka jatkui hotellille, jossa majoittumisen jälkeen päästiin tekemään “välikuolema.” Illalla oli aika mennä syömään päivällistä. Oheismatkaryhmien johtajisto oli etsinyt listan päivällisvaihtoehtoja tutusta ja turvallisesta McDonaldsista paikallisiin ravintoloihin. Oheismatkan toisena päivänä tutkittiin Soulia. Itse menin yksin Sinikotkien edustuksesta temppelikierrokselle, jossa suurin osa ajasta meni ravintolan perässä harhailuun. Temppeliin pääsimme kuitenkin myös. Loput sinikotkien edustuksesta kävi kaupunkiin tutustumisen lisäksi kauppakeskuksessa. Matka suuntautui ensin Dongdaemunin kulttuuripuistoon, jonka jälkeen käytiin kauppakeskuksessa. Illalla käytiin Korean viihdeteollisuuden keskuksessa, Kangnam-gunin kaupunginosassa syömässä. Kolmantena oheismatkapäivänä oli vuorossa lähtö ja suuret matkatavarat oli taas sullottava pieneen bussiin. Matka vie kohti demilitarisoitua aluetta. DMZ-alueen reunalla sijaitse muistomerkkejä Korean sodassa tuhoutuneen rautatiesil-

lan päässä. Piikkilankaa näkyi joka suunnassa: osa oli uudempaa osa selvästi 1950-luvulta. Joen toisella puolella näkyi kukkuloita, jotka olivat jo DMZ-alueen puolella. Sitten menimme bussilla ravintolaan, joka muutti usean sinikotkan käsitystä tulisesta ruoasta. Matka jatkui moottoritiellä läpi Korean keskiosien. Bussin ikkunasta näkyi sekä jylhiä, metsittyneitä vuoria, että miljoonakaupunkeja, joista moni suomalainen ei ole kuullutkaan. Jatkoimme muutamaa huoltoasemapysähdystä lukuun ottamatta suoraan halki koko maan Gyengjuhun, entiseen Korean pääkaupunkiin. Leirikeskusmajoituksen tyyppinen Šilla Youth Hostel oli lähellä vanhaa temppeliä. Majoitus oli hyvin kotoisa, vaikka ilmastointi oli heikomman puoleista. Neljäs päivä alkoi aamupalalla hostellissa, josta lähdimme pakkaamisen jälkeen kävellen kohti temppeliä. Gyeongju oli n. 600 eaa.-600 jaa. Korean Šilla-dynastian pääkaupunki ja temppeli on sen veroinen; ikivanha, mutta hyvin säilynyt ja ylläpidetty. Temppelikierroksen jälkeen siirryimme Gyeongjun kansallispuistoon huiputtamaan vuorta. Yli 30 asteen lämmössä piti muistaa juoda hyvin kun hiki virtasi. Ylös selvittiin silti, jossa vastassa oli korealaista vuoristomaisemaa. Alas päästyämme jatkoimme matkaa bussilla etelään. Pysähdyimme hetkeksi kylään, josta löytyy muun muassa turistikauppoja ja kahviloita. Illalla saavuimme jimjilbangiin, korealaiseen kylpylään Busanin pohjoispuolelle. Kylpylässä oli erikseen kerros majoittumiselle ja kaksi

kerrosta lisää: Toinen naisten kylpylälle, toinen miesten kylpylälle. Kylpylässä oli eri lämpöisiä kylpyjä, sekä kuuma ja lämmin huone. Yhdessä nurkassa oli myös suihkuja, jotka olivat penkkiriveillä. Pyyhkeet, jotka olivat kylpylän tarjoamia, olivat pieniä, oransseja ja käsipyyhkeen kokoisia. Kylvystä päästyään sai kylpylän tarjoamat oranssiväriset vaatteet, jotka olivat paljon paksumpia kuin omat vaatteemme. Vaatteet muistuttivat mielestämme vankien pukuja. Majoitustilan ilmastointi ei tahtonut riittää yli kahdensadan suomalaisen ryppäälle, joten paksuissa vaatteissa oli hyvin kuuma. Osa oheismatkaryhmästämme majoittui myös erillisessä huoneessa, joka oli ollut sauna. Lämpötila sisällä pysyi tuulettimista huolimatta yli 30 asteessa, joka teki sisällä nukkumisesta vähintäänkin haastavaa. Viidentenä ja viimeisenä varsinaisena oheismatkapäivänä bussi vei meidät juna-aseman viereisen hotellin kautta Gamcheon culture villageen. Kylä rakennettiin vuoren rinteille Korean sodan jälkeen, kun pakolaisia virtasi Busaniin kaikkialta Koreasta. Kylä on pikaisen rakentamisen ja kaavoituksen puutteen takia ainutlaatuinen. Pieniä kujia on kaikkialla ja ne johtavat usein suoraan asukkaiden parvekkeille. Kaduilta näki alas vuorilta merenlahdelle ja Busanin keskustaan. Kierrettyämme Gamcheonia aamupäivällä, oli aika siirtyä keskustaan kauppakeskukseen syömään lounasta. Pieniä korealaisia katuja varten tehdyt kaupungin bussit olivat seisomakorkeudeltaan alle 2

metriä, joten oheismatkaryhmän pidempien piti kyyristyä seistessään. Kauppakeskuksessa syödyn lounaan jälkeen sinikotkien edustus päätti jäädä kiertelemään kauppakeskusta, vaikka vaihtoehtona olisikin ollut matka uimarannalle. Kauppakeskuksessa ehti ostamaan tarvikkeita, joiden hyöty oltiin ymmärretty vasta Koreassa. Mukaan tuli mm. pieniä kannettavia tuulettimia ja uudelleensuljettavia muovipusseja. Myös SFP-50 aurinkorasvaa hankittiin kauppakeskuksesta; muuta aurinkorasvaa ei Koreasta saanutkaan. Illalla kävimme ulkona syömässä ja hankkimassa huomiselle päivälle eväitä bussiin. Ilta meni pakatessa, pyykätessä ja muuten leirille valmistau tuessa. Kuudennen päivän aamulla bussi lähti lopulta vajaan tunnin myöhässä, tällä kertaa suuntana oli länsi. Matka jatkui moottoritietä pitkin, kunnes käännyimme sivuun pienemmälle tielle. Leirin sisäänkäynnin lähettyvillä bussin kyytiin nousi suomalainen IST, eli leirillä pestissä oleva täysi-ikäinen partiolainen. Hän jakoi meille ID-kortit ja kertoi lyhyesti leirialueen olosuhteista. Eilisen päivän aikana oli alkanut saapua kuvia leirialueelta sateen jälkeen. Paikoittain vettä oli ollut nilkkaan asti. Leirialueelle päästyämme olimme bussijonossa hetken, kunnes meidät jätettiin alaleirin leiriportin kupeeseen. Hetken odottelun jälkeen alaleirin johtaja toivotti meidät tervetulleeksi ja lähdimme kävelemään kohti leirilippukuntamme aluetta. Alueella, joka oli ojien ja maata pitkin vedettyjen köysien rajaama, oli kaksi

suurta telttakatosta, jotka olivat kiinni toisissaan. Katosten vieressä oli kasa muovisia eurolavoja, telttoja, makuualustoja, puutarhatuoleja ja kokoontaitettavia pöytiä. Muutaman tunnin kuluttua saapui loput leirilippukunnastamme, jotka olivat tulleet suoraan leirille Suomesta. Leiriosio Seamangeum 1.-7.8. Leirialue oli aivan rannikolla, joten tuuli jäähdytti sentään iltapäivisin. Se oli aiemmin ollut ainakin osittain veden alla ja maassa näkyi simpukankuoria. Maa oli hiekkaista, joka oli sateen jälkeen muuttunut lähes mudaksi. Maassa kasvoi lähinnä 20cm korkeaa kaislan tapaista ruohoa. Leirilippukuntamme alueella oli joitain mutaisempia alueita, joita piti telttoja pystyttäessä varoa, joten teltat olivat kaikki vierekkäin yhdellä alueella. Naapureita oli Puolasta, Intiasta ja Alankomaista ja seuraavana iltana saapuivat vielä britit, jotka tulivat myöhässä sateiden takia. Koko saapumispäivä meni leiriä rakentaessa. Päivällinen myöhästyi monella tunnilla, mutta onneksi oheismatkalaisilla oli vielä välipaloja jäljellä bussimatkalta. Illalla taivaalla näkyi valoja päälavalta, varmaan huomisten avajaisten testejä. Päivä oli ollut raskas, mutta nukkumaan ei pystynyt kunnolla kuin myöhemmin illalla, 22 maissa. Sitä ennen oli vielä liian kuuma, eikä lämpötila laskenut alle 20 asteen missään kohtaa yötä. 2.8. oli toinen päivä leirillä ja avajaispäivä. Myöhästyneen aamiaisen jälkeen lähdimme yhtä matkaa ohjelma-alue C:lle, joka oli meitä

ALBIN HUVILA

Huippujutut

lähimpänä. Alueelle pääsi hiekkatietä pitkin. Pääsimme kuitenkin ohjelma-alueelle, suuremman asfaltoidun tien viereen. Siellä jakauduimme vartioihin. Leiriorganisaatio oli rakentanut vihertunneleita tien varsille suojaamaan auringolta. Niissä oli teltan runko, jonka päälle oli venytetty vihreä kangas. Rungon päälle oli myös istutettu pitkiä köynnöksen tapaisia kasveja, jotka leirin mittaan kasvoivat antamaan lisää aurinkosuojaa. Maahan, katosten alle oli levitettynä paksuja mattoja, joiden päällä oli mukava istua esim. lounaalla. Ohjelma-alue C:llä oli “ramborata”, kiipeilyseinä, sekä eri maiden joukkueiden ohjelmapisteitä. Ohjelmaa oli paljon ja ohjelmaalueet olivat erittäin suuria, eikä niitä oltu kartoitettu kovin tarkasti. Siksi vaikka tulimme useana päivänä samalle alueelle, oli siellä silti jotain uutta ja kiinnostavaa löydettävää. Ohjelma-alueiden rastit olivat auki 9-12, jonka jälkeen siirryttiin kahden tunnin lounastauolle. Lounastauon jälkeen ohjelmapisteet olivat taas auki jopa viiteen saakka. Tosin avajaispäivänä melkein kaikki rastit sulkeutuivat jo kolmelta. Ilman ohjelmaa leiriin alkoi palaamaan vartioita takaisin. Iltapäivällä Suomen Korean suurlähettiläs tuli käynnille leirilippukuntaamme. Suurlähettiläästä otettiin yhteiskuva Loskan kanssa ja kerroimme hieman leiristä. Päivällinen, joka oli taas myöhässä (tällä kertaa vähemmän myöhässä), syötiin ja koko leirilippukunta pukeutui partioasuun ja valmistautui lähtemään. Leiristä edettiin suuremmalle tielle, jossa oli jo pitkä jono muita osallistujia. Aurinko oli

laskemassa, kun etenimme tietä pitkin kohti päälavaa. Kun viereen osui toinen suomalainen leirilippukunta, laulettiin Maammelaulu tai Aaluette, kumpi tuntui sillä hetkellä oikeammalta. Jonon kummallakin puolella kuului eri maiden omia laulu- ja huutoleikkejä. Päälavaa lähestyessä alkoi viimeisetkin Loskan jäsenet käsittämään, että se Väiski piti laittaa päälle jossain kohtaa, vaikka se ei näytä kenenkään päässä hyvältä. Kun pääsimme päälavalle, aurinko oli jo lähes laskenut. Turvatarkastusten jälkeen menimme istumaan ruohikolle. Puheita tilaisuudessa piti WOSM:n, jamboreen järjestäneen partion maailmanjärjestön puheenjohtaja, partioliikkeen vaikuttaja henkilö Bear Grylls, joka on monille tutumpi televisiosta, sekä Etelä-Korean presidentti. Varsinaisten avajaisten jälkeen oli lukuisten musiikki- ja tanssiesitysten vuoro. Koko tapahtuman lopuksi oli suuri drone-esitys yötaivaalla, joka näytti suuria hetkiä maailman partioliikkeelle ja Etelä-Korean partiolaisille. Tilaisuuteen saapuminen sujui hallitusti, mutta lähtö oli kaoottisempaa. Monet leirilippukunnat muodostivat jonoja ja koittivat pitää niitä kasassa. Ketään Loskasta ei onneksi hävinnyt ihmisjoukkoon. 3.8. aamupala ei enää ollut myöhässä, joka oli mukava yllätys. Aamupalan jälkeen menimme ohjelma-alue B:lle, jossa oli kaikkea labyrintistä vesiliukumäkeen ja vesisotaan. Ohjelmat olivat hauskoja ja jonot olivat sen mukaisia. Myöhäisen lähtömme takia kukaan ei ehtinyt monellekaan rastille, ennen

Huippujutut kuin suuri osa rasteista suljettiin kuumuuden takia hieman ennen lounasta. Kaikkia rasteja ei avattu lounaan jälkeenkään, mutta onneksi ohjelmaa löytyi muualtakin leirialueelta. Monet käyttivät tilaisuutta menemällä jamboreekauppaan päälavan viereen. Jamboreekaupasta sai jamboreen logolla varustettuja tavaroita, kun taas viereisestä partiokaupasta sai tavaraa, enimmäkseen retkeilyvarusteita WOSM:n logoilla. Toiset alkoivat swopata, eli vaihtaa omia merkkejä, joukkuepaitoja, reppuja tai mitä tahansa muuta partiotavaraa ulkomaalaisiin vastineisiin. 4.8. oli leirivartioni vuoro tehdä aamupalaa, joten herätys oli 5.30. Edellisinä päivinä oli ollut leipiä ja lisäkkeitä, sekä valmisruoka-annoksia, mutta tänään saimme yllätykseksemme suuren määrän pannukakkuaineksia. Tilanne oli mukava yllätys kaikille muille paitsi niille, joiden piti laittaa ruoka, sillä olimme lähdössä aamulla ohjelmaan leirialueen ulkopuolelle. Taikinaa riitti, mutta aikaa ei ja jouduimme jättämään tiskivadillisia taikinaa pöydille lojumaan, kun lähdimme. Bussi vei meidät jokilaaksoon, vuorien kupeeseen lähelle leirialuetta. Joki oli padottu ja altaaseen oli rakennettu ilmatäytteinen vesiesterata. Ennen veteen menemistä meitä varoitettiin vaarallisesta kylmäšokista. Onneksi vesi oli vain mukavan viileää, yli 20-asteista. Korkean lämpötilan takia ketään ei ollut tehnyt mieli liikkua erityisen paljon rauhallisen kävelyn lisäksi, mutta viileässä vedessä sai purettua hieman energiaa. Virkistävän uinnin ja ilmastoidun bussikyydin jälkeen

kuumuus ei enää haitannut yhtä paljon. Valitettavasti huomasimme saavuttuamme, että monet rastit olivat kiinni ohjelma-alueilla, koska lämpötila oli noussut yli 35 asteen ja korkea ilmankosteus sai lämpötilan tuntumaan vielä monta astetta korkeammalta. Onneksi lavan viereiset ruokakojut ja joukkueiden kojut olivat auki. Illalla tieto siitä, että britit ja yhdysvaltalaiset lähtisivät leiriltä alkoi levitä. Taustalla oli kuumuuden lisäksi ongelmat hygieniassa, sillä erityisesti vessojen siivous oli puutteellista. 5.8. aamulla naapurissamme oleva brittileiri alkoi pakata tavaroitaan. Teltat jäivät pystyyn ja katosten alla oli paljon ruokaa jäljellä. Jotkut myöhemmin lähtevät britit kiertelivät leirilippukuntia swoppailemassa jäljellä olevia merkkejään. Lähes kukaan ei erityisemmin halunnut lähteä, mutta monet ymmärsivät myös, miksi päätös lähteä oli tehty. Monet ohjelma-alueiden rastit olivat taas suljettuja kuumuuden takia, mutta onneksi leirialueella oli siitä huolimatta niin paljon tekemistä, ettei leirin aikana tylsistyisi. 6.8. Lähdettiin aamupäivällä joukkueen kuvaukseen. Lähdimme kävelemään kohti päälavaa paksuissa, tummansinisissä joukkuepaidoissa. Runsaan 900 hengen joukosta otetusta kuvasta ei kannattanut koittaa tunnistaa naamoja, mutta ainakin oli kuva. Tämän jälkeen kaikki lähtivät suoraan takaisin leiriin vaihtamaan joukkueen paidan johonkin viileämpään. Puolen päivän aikoihin leirialueella alkoi kuulua hävittäjä-

moottorien kovaa jyrinää. Leirialueen yläpuolella oli näkynyt edellisinä päivinä korealaisia taitolentohävittäjiä, jotka nyt pitivät lentonäytöksen. Hävittäjät lensivät välillä hyvin matalalta ja kovaa leirialueen yli, joka teki puhumisesta välillä mahdotonta. Iltapäivällä alkoi tulla viestejä alaleirin johdosta, että tarjolla oli mm. käsin pidettäviä tuulettimia ja sateenvarjoja, joiden oli huomattu toimivan myös aurinkoa vastaan hyvin. 6.8. oli myös Culture day, eli päivä, jolloin tavallista ohjelmaa ei järjestetty, vaan sen sijasta jokainen leirilippukunta järjesti jotain omaan kulttuuriin liittyvää ohjelmaa. Monessa kojussa tarjoiltiin paikallista ruokaa, mutta myös kansallispukuja, tansseja ja muuta toimintaa oli paljon. Toisin kuin edellisten päivien sade-ennustukset, tänään sadepilvet todella ilmestyivät näkyviin. Illalla etelästä alkoi lähestyä pilviä ja vuorilla näkyi pilviä vasten salamoita. Juuri, kun sadepilvet olivat lähestymässä, tuuli kääntyi, eikä sade osunutkaan leirialueelle. 7.8. menimme aamupäivällä yhdessä leirialueen keskelle, jossa oli osallistujamaiden kojuja, jotka tarjosivat erilaista ohjelmaa. Vieressä oli myös jamboreekauppa ja partiokauppa, sekä muutaman maan ruokakojuja. Tekemällä ohjelmapisteitä eri kojuilla sai erilaisia palkintoja. Tekemällä kaikkien pohjoismaiden tehtävät pystyi esimerkiksi saamaan Nordic Challenge Badge-kangasmerkin. Jamboreekaupan edessä ei poikkeuksellisesti jonoa, joten ostoksillakin kannatti käydä. Lounaalla kuulin

huhua ruotsalaisilta, että Norjan ja Tanskat joukkueet olivat lähdössä leiriltä, tällä kertaa lähestyvän taifuunin alta. Iltapäivällä leirilippukunnan WhatsApp-ryhmässä tiedotettiin, että leiri evakuoitaisiin taifuunin takia. Lämpötilaan oli alkanut tottua ja erilaisten lisätoimien ansiosta lämpötila ei enää ollut yhtä suuri ongelma kuin leirin alussa. Toisaalta aurinko oli tässä kohtaa leiriä alkanut kuivattaa maata, jolloin nyt vaalea maa heijasti auringon säteitä maasta ylös. Silloin hattu ei enää auttanut, vaan piti laittaa aurinkorasvaa kaikkialle. Kokoonnuimme iltapäivällä leiriin kokoamaan tavaroita kasaan ja valmistautumaan huomiseen lähtöön. Päivällistä tehtiin ja nukkumaanmenoon alettiin hiljakseen valmistautua leirissä, nukkumaan pystyi vasta menemään illalla, kun lämpötila oli laskenut. Evakkomatka 8.-11.8. Leirilippukunta heräsi aikaisin 8.8. aamulla pakkaamaan tavaroita, tai siis ainakin suurin osa leiristä. Ruokaryhmä oli herännyt jo 05.00, viimeisiä kiskottiin ulos teltoistaan vasta kuuden jälkeen. Aamupalan lomassa alkoi telttojen purku ja tavaroiden palautus. Osa tavaroista jäisi leiriin, osa vietäisiin varastolle, osa jätepisteelle. Lounasta oli haettu samalla aamupalan kanssa ja kun aloimme hiljakseen siirtyä tien viereen vihertunnelliin, saimme viereiseltä varastolta vielä lisää ylijäämäruokaa. Olimme vihertunnelilla kymmenen aikoihin, eli aika paljon alkuperäi-

sestä aikataulusta myöhässä. Silti bussia ei ollut odottamassa, vaikka niitä alati ajoi ohi täynnä uupuneen näköisiä partiolaisia. Usean tunnin odottelun jälkeen liikenteenohjaajina toimivat sotilaat ohjasivat bussin kohdallemme. Matkatavaroiden pakkaaminen sujui nopeasti oheismatkalla saadun kokemuksen takia ja pian olimme bussijonossa matkalla pois leirialueelta. Kun leirialueelta päästiin pois, bussi lähti pohjoiseen, kohti Soulia. Usean tunnin bussimatkan jälkeen saavuimme Seongnamiin, Soulin eteläpuolella sijaitsevaan esikaupunkiin. Sieltä bussi kuljetti meidät läheisillä kukkuloilla sijaitsevalle Saemaul Undong-opistolle. Siirryimme auditorioon, jossa lyhyen esittelytuokion jälkeen menimme syömään. Leirillä retkikeittimellä laitettuun ruokaan verrattuna opiston seisovan pöydän tarjoilut oli suorastaan taivaallista. Ruoan jälkeen majoituimme huoneisiin. Opiston huoneet olivat hotellihuoneen tapaisia kahden hengen huoneita. Puhtaassa sängyssä nukkuminen tuntui ihanalta, kun kaiken viikon aikana kiertyneen hiekan oli saanut pestyä pois. Aamulla 9.8. heräsimme vähintään yhtä herkullista aamupalaa syömään. Meitä oli peloteltu ohjelmalla heti aamupalan jälkeen, mutta yllätykseksemme saimme koko aamupäivän vapaaksi. Osa nukkui päiväunet, toiset pesivät pyykkiä, tosin pyykkikoneilla oli kymmenessä minuutissa usean tunnin jono. Vielä osa käytti ajan tutkimaan opiston aluetta. Rakennus sijaitsee vuoristolaaksossa

usean kilometrin päässä Seongnamin reunasta. Alueella kulki polkuja läheiseen metsään. Lounas syötiin puolen päivän aikaan, jonka jälkeen lähdimme bussilla kohti Seongnamin keskustaa. Matkalle saimme mukaan myös poliisisaattueen. Ensimmäisenä vierailimme buddhalaistemppelissä, jossa oli yli 30-metrinen Buddhan patsas. Kun saavuimme bussilla temppelin pihalle, oli lehdistöä vastassa usean TV-kameran voimin. Siirryimme temppeliin, jossa temppelin johtaja esitteli meille temppeliä. Temppeli on rakennettu 2000-luvulla, paljon uudempi kuin oheismatkalla nähty, yli tuhat vuotta vanha Bulguksan temppeli. Sen jälkeen menimme kuusi henkeä kerrallaan soittamaan temppelin päärakennuksen vieressä olevaa kelloa. Siitä siirryimme temppelin viereiseen rakennukseen, jossa meille tarjoiltiin hedelmiä ja jogurttia. Paikalla oli myös korealaisia partiolaisia, jotka olivat temppelin lisärakennuksessa evakossa. Siirryimme vielä hetkeksi toiseen lisärakennuksen kerrokseen, jossa meille esiteltiin buddhalaisuutta uskontona. Buddhalaistemppelistä siirryimme Seongnamin kulttuurikeskukseen kuuntelemaan konserttia. Konsertissa esiintyi aikuis- ja lapsikuoro, tanssi- ja yksinlauluesityksiä, sekä korealaista kansanmusiikkia esittävä yhtye. Mielestäni erityisen kiinnostavaa oli kuulla paikallista kansanmusiikkia. Illalla lähdimme takaisin kohti Saemaul-opistoa, jossa söimme päivällistä. Päivällisen jälkeen menimme pian jo nukkumaan, sillä univelat eivät olleet vielä hyvitettyjä.

Huippujutut 10.8. alkoi pian aamupalan jälkeen. Sinä päivänä koulut alkoivat Turussa, ja silti olimme täällä, toisella puolella maailmaa. Kävimme ensin teknologiayritys Naverin toimistolla. Toimistolla suunniteltiin uusia tuotteita ja testattiin niitä. Kiersimme toimistoa ja henkilökunta esitteli eri toimiston eri tiloja. Toimistossa kulki itseohjaavia robotteja, jotka tekivät pieniä kuljetuksia ympäri toimistoa. Niillä oli jopa omat hissit, joilla ne kulkivat kerrosten välillä. Eräs työntekijä kertoi käyttävänsä robottia hakemaan toimiston sisällä olevasta kahvilasta kahvia suoraa hänen pöydälleen. Naver ylläpitää samannimistä nettiportaalia, joka sisältää useita erilaisia toimintoja samalla sivustolla. Taifuuni oli osunut jo osittain leirialueelle 9.8., mutta Seongnamiin se osui vasta nyt. Koko päivän ja pitkään seuraavanakin päivänä satoi paljon, kymmeniä millimetrejä päivän aikana. Iltapäivällä tuuli myös jopa 10 m/s. Taifuuni oli oikeastaan vain trooppinen myrsky kun se oli kulkenut koko korean niemimaan halki. Pahemmat olot olivat Busanissa, jossa tuulet ylittivät 20 m/s. Heti lounaan jälkeen siirryttiinkin jo takaisin Seongnamiin, paikalliseen nuorisokeskukseen. Esittelytilaisuuden jälkeen ryhmämme jaettiin kahtia: toinen puolikas meni tekemään ensin käsitöitä ja toinen ryhmä meni ensin tanssimaan K-pop tanssia. Käsitöiden osaaminen oli sinikotkien parissa selvästi parempaa kuin K-pop tanssin osaaminen. Käsityönä tehtiin perinteinen korealainen kangaspussi. Kun lähdimme,

meille tarjottiin paperipussillinen, jossa oli lahjoja mm. muki. Nuorisokeskuksesta siirryimme bussilla kaupungintalolle, jossa oli luvassa tanssiesitys. Äänen intensiteettitaso oli koko salissa reilusti yli 100 desibeliä, enkä itse ollut ymmärtänyt ottaa korvatulppia. Esitykset olivat pysyvistä kuulovaurioista huolimatta erittäin hyviä. Lavalla oli parhaimmillaan lähes sata esiintyjää tanssimassa samaan aikaan. Esityksen jälkeen oli mahdollisuus ottaa kuvia esiintyjien kanssa, jonka jälkeen lähdettiin kohti Saemaulia. Illalla alettiin pakkaamaan hiljakseen, sillä seuraavana päivänä olisi päättäjäiset ja sitä seuraavana aamuna lähdettäisiin jo Saemaulista. 11.8. pakkaamista jatkettiin. Nuorisokeskuksessa saatujen lahjojen lisäksi majoituspaikka oli myös tarjonnut vesipullon ja pyyhkeen, joten tavaraa oli enemmän kuin lähtiessä. Lisäksi jamboreelta saatuja tuulettimia ja sateenvarjoja oli myös monella matkassa mukana. Siirryimme aamupäivällä bussilla teknologiayritys Kakaon toimistolle. Kakao ylläpitää nettiportaalia, joka on samantapainen kuin Naver ja yritykset kilpailevatkin Korean markkinoilla. Kakaon toimistolla järjestettiin useammalle leirilippukunnalle yhteinen esittelytilaisuus. Esittelytilaisuuden jälkeen siirryimme kadun toiselle puolelle Hyundai tavarataloon. Tunti aikaa tutkia tavaratalo ei vaikuta kovin lyhyeltä, mutta kun rakennuksessa on 12 valtavaa kerrosta, ei tunti riittänyt kuin läpikävelyyn. Tavaratalolta siirryimme lou-

KAISLA VAHALA

naalle takaisin Saemauliin. Lounaan jälkeen lähdettiin heti kohti Soulin World Cup stadionia. Vaikka Seongnam oli suhteellisen lähellä Soulia, ajoimme myös pahimpaan ruuhka-aikaan Soulin keskustassa. Matkalla pysähdyttiin myös kertaalleen moottoritien viereiseen risteykseen odottamaan jotain bussia, sillä ajoimme jälleen suuren osan matkasta päättäjäisiin poliisisaattueessa. Kun lähestyimme stadionia, alkoi liikenteessä näkyä yhä enemmän busseja. Lopulta lähes ainoat ajoneuvot liikenteessä olivat busseja. Jäimme kadun reunaan, sen sijaan, että olisimme jatkaneet bussijonossa, jolloin olisimme varmasti myöhästyneet. Jatkoimme kohti stadionia kävellen. Pääsimme stadionille ja saimme haettua päivällisen, joka oli leirillä syötyjen lounaiden tyyppinen. Varsinainen seremonia alkoi 19.00 ja muutaman puheenvuoron jälkeen Jamboree julistettiin virallisesti loppuneeksi. Sitten oli konsertin aika. Jamboreen leiriorganisaatio oli kerännyt yhdessä Korean kulttuuri-, turismi- ja urheiluministeriön kanssa useita kuuluisia K-pop yhtyeitä, jotka nyt esiintyivät yli 40 000:lle partiolaiselle. Joukossa oli jo kansainvälisesti tunnettuja nimiä kuten Itzy ja Mamamoo, sekä uusia tulokkaita. Auringon valo väheni hiljakseen pilvisellä taivaalla ja osallistujille jaetut eriväriset tähden muotoisen lamput alkoivat loistaa ympäri katsomoa. Konsertin jälkeen lähdettiin kohti busseja hieman järjestyksellisemmin kuin avajaisista. Takaisin Seongnamissa oltiin vasta myöhään yöllä.

Etelä-Korean Jamboree oli varmasti aivan erilainen, kuin kukaan olisi osannut kuvitella; eihän suomalaisilla leireillä ainakaan vielä evakuoida ihmisiä taifuunin tieltä. Vaikka kuumuus ja hiekka ottivat välillä koville ja leirin monet järjestelyt eivät onnistuneet erityisen hyvin, voin ainakin itse sanoa, että kokemus oli lopulta aivan mahtava. Tavallaan harmitti joutua lähtemään leirialueelta aikaisin, erityisesti kun evakon aikana ei juuri pystynyt tutustumaan partiolaisiin toisista maista. Olisin myös halunnut käydä useammalla ohjelmapisteellä ja edes nähdä mitä kaikkea oli tarjolla. Toisaalta puhdas sänky tuntui viikon leireilyn jälkeen erittäin mukavalta, eikä evakkomatkan ohjelmassa ollut valittamista. Jamboree on monella tavalla ainutlaatuinen kokemus, joka ainakin tämän leirin tapauksessa oli kokemisen arvoinen. Seuraava Maailmanjamboree järjestetään vuonna 2027 Gdanskissa, Puolassa. Siellä ei toivottavasti tarvitse paeta taifuunia, eikä lämpötilakaan toivottavasti nouse 35 asteeseen. Kiitos TSK:n jamboree-edustukselle tekstin kanssa auttamisesta ja oman muistini aukkojen paikkaamisesta. Kiitos myös koko Leirilippukunta Loskan ja oheismatkaryhmän 12 osallistujille mahtavasta leirikokemuksesta. Teksti: Alvar Huvila Kuvat: Alvar, ellei toisin mainittu

SUURTEEMA: KESÄN MATKAPURJEHDUKSET Legi I: Tukholman saaristo

JUHO KALLIO

Kesän matkikset starttasivat tarpojille ja samoajille suunnatulla matkapurjehduksella Turusta Tukholmaan 17.-23.7. Miehistö kokoontui maanantai aamupäivällä Heinikseen ja aloimme valmistelemaan venettä pitkää matkapurjehdusten sarjaa varten. Keli oli aurinkoinen ja lounaan puoleinen tuuli oli suhteellisen navakkaa. Jaoimme miehistön kolmeen vahtiin ja lähdimme puolen päivän jälkeen liikenteeseen. Suunnitelmana oli suunnata kohti Utötä, josta pääsisimme avomerelle purjehtimaan kohti länsinaapuriamme. Päivä ja ilta sujui kryssiessä navakassa vastatuulessa ja illan hämärtyessä ohitimmekin jo Utön majakan ja edessämme siinsi aava ulappa.

Utöstä ulos päästyämme huomasimme nopeasti, että tuuli oli nostattanut avomerelle suhteellisen korkean aallokon. Monille tämä purjehdus oli ensimmäinen avomerellä, ja totesimmekin päällystön kesken, että Gotlantiin kryssiminen olisi miehistölle turhan suuri ponnistus tässä kelissä, joten päätimme suunnata kurssimme ensin kohti Maarianhaminaa ja rauhallisempia kelejä. Vauhdikkaan yön jälkeen aamun sarastaessa löysimmekin itsemme Korsön sisäänajoväylältä, ja kohta olimmekin jo kiinni Länsisatamassa. Satamapysähdys tarjosi miehistölle ansaitun levähdyksen huonosti nukutun yön jälkeen. Myös aamu sauna oli halukkaille lämmin.

Iltapäivällä lähdimme jatkamaan reissua, ja ylittämään jo rauhoittuneessa kelissä aurinkoista Ahvenanmerta. Suuntanamme oli Söderarmin vanha linnoitus- ja majakkasaari aivan Ahvenanmeren reunalla Ruotsin puolella. Saari oli tyhjä muista veneilijöistä, sen sijaan lokkeja saarella riitti. Pienellä saarikierroksella pääsimme tutustumaan pieneen museoon, sekä ihastelemaan saarelta avautuvia maisemia Ahvenanmerelle sekä Tukholman saaristoon. Selvisi, että saaren majakka on rakennettu vuonna 1839, mutta vuonna 2007 Ruotsin merenkulkulaitos totesi valon olevan kauppamerenkululle turha, mistä lähtien majakka on ollut pimeänä.

Keskiviikkoaamuna matka jatkui edelleen vastaisessa tuulessa etelään saaristoväyliä pitkin purjehtien. Pitkän purjehduspäivän jälkeen rantauduimme alkuillasta Stavsnäsin vinterhamneniin, jonne oli ilmeisen vastikään avattu uusi vierasvenesatama. Satamalla ei ollut paljon tarjottavaa, ja saunatkin olivat varattuja. Onneksi lähellä oli sentään ICA, josta saimme täydennettyä unohtuneet proviantit. Torstaina matka jatkui edelleen etelään, yllätys

yllätys, vastaisessa tuulessa. Matkalla nälkä pääsi yllättämään, ja emme aivan malttaneet odottaa hernekeiton kypsymistä. Puolikypsät hernekeitot ja pannukakut vatsoissamme jaksoimme kuitenkin kryssiä loppumatkan Nynäshamniin, jossa meitä odotti suuri satama palveluineen. Sauna oli yllätykseksemme jopa lämmin, ja löylyn heitto kiukaalle oli sallittua. Kaupunkikierroksen jälkeen iskelmäbändikin alkoi lopetella

keikkaansa rannassa, ja hiljaisuus laskeutui satama-altaaseen. Vihdoin myötätuulta! Perjantai alkoi aurinkoisessa säässä ja huomasimme iloksemme, että tuuliennuste oli osoittautunut oikeaksi, ja luvassa

TEEMA: Matkapurjehdukset olisi kauan odotettua loorinkia. Satamasta ulos päästyämme aloimme valmistella spinnua nostovalmiiksi. Pääsimmekin spinnuttelemaan lähes koko päivän mukavan reippaassa myötäisessä koilliseen aina Ramönille asti, jossa käännyimme länteen. Samalla iski hetkellinen pläkä, jolloin päätimme laskea purjeet ja jatkaa matkaa konevoimin. Koneajon aikana pidimme aluksen jättö- ja palokoulutukset, sekä harjoittelimme mies yli laidan tilannetta varten. Alkuillasta livuimme taas yltyneessä tuulessa kapeaa sisäänajoa pitkin Ägnön Napoleonvikenin. Hetken lahdessa pyörittyämme löysimme sopivan suojaisan ja syvän rantautumispaikan, jonne uskalsimme kiinnittää Theian peräankkurilla. Iltaa kohden tuuli tyyntyi ja muutaman kaatosadekuuron jälkeen ilta osoittautui upeaksi. Lahden

ympärillä levittäytyvät korkeat ja jylhät kalliot, pentterissä valmistuneet pizzat sekä jälkiruokajäätelöt kruunasivat illan tunnelman. Aamun valjetessa lähdimme irrotimme käydet ja revimme ankkurin ylös. Seuraavaksi suuntana olisi Tukholma. Reittimme kulki Ägnöstä ohi Saltsjöbadenin kohti Baggensstäketin kapeaa ränniä. Alkumatkan saimme purjehdittua, mutta kapeikkoon tullessamme, oli pakko luovuttaa ja jatkaa kapeimmat kohdat koneella. Kapeikon jälkeen edessämme aukeni Tukholman siluetti. Olimme saapuneet päämääräämme. Pääsimme Djurgårdenin Navishamneniin, jossa saimme muutamaa sataman tarkistuskierrosta vastaan kiinnittäytyä veloituksetta, kiitos lomailevan satamakapteenin. Halukkaat lähtivät veneen siivouk-

sen jälkeen pikaisesti tutustumaan kaupunkiin, osa kuulemma muotiliikkeiden tarjontaan. Illalla saimme vieraita Vasahamnenista, jossa Kivenlahden Piilevien vene Capella oli samaan aikaan kiinni. Heidän miehistönsä pääsi ihmettelemään Theian tiloja, sekä maistamaan vastapaistettuja lettuja. Reissun viimeinen päivä alkoi jo ennen kukonlaulua, kun irroitimme köydet Navishamnenista ja shiftasimme veneen lahden yli Fotografiskan eteen. Vaihtomiehistö saapui taksilla alukselle ja me pääsimme aloittamaan kotimatkamme Viking Linen lähtöselvityksen kautta. Kiitos kaikille mukana olleille! Teksti: Konsta Grönberg Kuvat: Konsta, ellei toisin mainittu

TEEMA: Matkapurjehdukset

Legi II: Mälaren runt Stockholm Navishamnen – Hammarbyslussen – Birka (Björkö) – Mariefred – Strängnäs – Södertälje – Landsort – Hanko Aleksi Alho, Jaakko Siltala, Aapo Virtanen, Lauri Siltala, Aaro Hällfors, Ilari Hällfors ja Markus Miilunpalo. Theian matkapurjehdusten toinen legi alkoi saavuttuamme Tukholmaan sunnuntaiaamuna TallinkSiljalla. Edellinen miehistö kipparinsa Konstan johdolla oli päättänyt helpottaa aamuista matkaansa terminaaliin ajamalla Theialla suoraan Viking Linen laituriin Fotografiska Museetin eteen. Ajoimme taksilla Siljan terminaalista Viking Linen terminaaliin hakemaan Theiaa ja siirsimme sen takaisin Navishamneniin, josta Konsta oli onnistuneesti neuvotellut meille laituripaikan. Ensimmäinen päivä käytettiin veneen huoltoon ja Tukholmaan tutustumiseen. Maanantaina lähdettiin liikkeelle ja siirryimme Hammarbyslussenin sulun läpi Mälarenjärvelle makeaan veteen. Mälaren osoittautui mielenkiintoiseksi alueeksi. Mälarenilla tutustuimme Birka-viikinkikylään, Mariefredin linnaan ja Strängnäsin kaupunkiin. Tuulet olivat yllättävän suotuisia, eli pääsimme purjehtimaan järvellä enemmän kuin oletin. Toki aikataulun mukaan avautuvien nosto-

siltojen ja kapeiden salmien vuoksi koneajoa tuli myös. Keskiikkona sulutimme pois järveltä ja saavuimme Södertäljeen. Seuraavana päivänä matka jatkui ulkomeren laidalle Öjan saarelle Landsortiin. Landsortissa varasimme saunan, jonka kivistä ja kallioista uimapaikkaa avomereltä tuleva maininki huuhtoi. Vaikka uiminen kyseisessä rannassa oli kuin pyörimistä pyykkikoneessa, ei vahinkoja onneksi syntynyt. Myöhemmin illalla maininki kääntyi kohti satamaa alkaen heiluttaa rajusti veneitä. Yö satamassa olikin varsin levoton. Perjantaina kävelimme saaren päästä päähän eteläkärjessä sijaitsevalle majakalle saakka ja tutustuimme saaren muihinkin nähtävyyksiin. Iltapäivällä irrotimme köydet ja suuntasimme merelle. Lounaan puoleinen tuuli oli reipasta, noin 10 – 12 metriä sekunnissa, eli vene kulki hyvin. Ajatuksena oli vierailla Hiiumaan länsikärjessä Kalanan uudessa satamassa. Hylkäsimme idean luettuamme sataman kotisivuilta, ettei kyseisellä aallokolla kannata edes yrittää sisäänajoa. Jatkoimme suoraan Hankoon, jonne saavuimme sunnuntaina varhain aamuyöstä. Sunnuntaina vene vielä siivottiin ja miehistö lähti linjaautolla kohti kohtia. Teksti: Aleksi Alho Kuvat: Markus Miilunpalo

TEEMA: Matkapurjehdukset

Legi III: Suomenlahden seikkailu Ma 31.7. Hangosta Petsamoon Jussaröhön Seikkailijoiden perinteinen matkapurjehdus, eli ”Saaristomeripurjehdus” suuntautui tänä vuonna hieman kotivesien ulkopuolelle, kun kohteeksi otettiin Suomenlahti ja erityisesti läntisen Uudenmaan saaristo. Purjehduksemme alkoi Hangon Itäsatamasta, josta lähdimme purjehtimaan kohti itää mukavassa etelätuulessa. Matkalla nautimme lounasta sekä ihmettelimme merimetsojen ja joutsenten lentoa. Illansuussa saavuimme Jussarön vierasvenesatamaan. Jussarön saari on vuosisatojen saatossa nähnyt monenlaista ihmistoimintaa. Kalastajien, sotilaiden ja merivartioiden lisäksi saarella on toiminut mm. rautakaivos, joka suljettiin lopullisesti vasta vuonna 1967. Kaivostoiminnan jäljiltä saarella onkin edelleen näkyvissä paljon rakennuskantaa ja tiestöä. Paikoin näkymät tuovatkin mieleen Suomenlahden eteläisen rannan neuvostobetonin. Valoisa kesäilta ehti kääntyä jo elokuiseksi yöksi ennen kuin miehistömme palasi veneelle iltapalalle ja nukkumaan. Pitkällä saarikierroksella pääsimme näkemään vanhojen kaivosrakennusten lisäksi mm. majakan, näkötornin sekä metsän siimeksestä meitä pitkään tuijottaneen valkohäntäkauriin. Tämän

lisäksi pojat heittivät takaisin mereen ainakin kottikärryllisen vuosisatojen sileäksi huuhtomia kiviä. Ti 1.8. Sadetta ja tuulta Porkkalanselällä Seuraavana aamulla lähdimme matkaan heti aamupalan jälkeen. Edellisen päivän poutasää oli muuttunut sateisemmaksi ja tuulikin oli yltynyt. Pidemmän avomeriosuuden sijaan lähdimme etenemään kohti koilista hieman sisempänä kulkevan väylän kautta. Matkalla sade yltyi hetkellisesti todella kastelevaksi ja päätimmekin pysähtyä Barösundin vierasvenesatamaan syömään lounasta ja vaihtamaan kastuneita vaatteita. Pääsivätpä innokkaimmat piipahtamaan paikallisessa ruokakaupassakin. Lounastauon jälkeen matka jatkui hieman kuivemmissa olosuhteissa kohti Porkkalanselkää, jossa matkanteko muuttui hieman aiempaa kuoppaisemmaksi. Theia puski hienosti kohti itää, mutta osa miehistöstä taisi tällä pätkällä päästä ensimmäistä kertaa kokemaan merisairautta. Onneksi ylitys ei lopulta kestänyt kovin kauaa, ja Porkkalanniemen kohdalla saimme jo hieman suojaa uloimmista luodoista ja matkanteko rauhoittui. Yöpymispaikaksi olimme valinneet Espoon edustalla sijaitsevan Stora Herrö -nimisen saaren, jonka poh-

joiskärjessä oli pieni vierasvenesatama. Mitään varsinaisia palveluita satamassa ei ollut, mutta laiturin lisäksi sieltä löytyi näkötorni, huussi sekä melko suuri keittokatos. Iltapalaksi nautimme nuotiolla paistettua makkaraa sekä Theian keittiöstä kannettuja omatekoisia munkkeja. Kipparin peloista huolimatta rasvapalolta vältyttiin tällä kertaa, ja ainoaksi murheeksi jäi rintalastan takana poltellut orastava närästys. Ke 2.8. Helsingin merilinnoitus Purjehduksen viimeisen täyden päivän teemaksi valikoitui tutustuminen Helsingin edustalle rakennettuihin merilinnoituksiin. Ensimmäiseksi suuntasimme Theian keulan kohti Isosaaren linnakesaarta, jonka kasematit ja valtava Venäjän keisarikunnalta peritty yli 300 millinen rannikkotykki olivat vakuuttava näky. Upseerikerhon golfkenttä oli tosin nähnyt parhaat päivänsä ja viheriöt olivatkin pääasiassa hanhien valtaamia. Lounaan jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Suomenlinnan vierasvenesatamaa, jonne saavuimme hyvissä ajoin iltapäivällä. Vajaan kymmenen merimailin matkalla olimme siirtyneet paitsi kohti sisempiä linnoitusvyöhykkeitä myös lähes 150 vuotta ajassa taaksepäin. Suomenlinnassa ohjelmassa oli vapaan tutustumisen lisäksi saunomista ja illallinen pizzeriaksi muuntuneessa

TEEMA: Matkapurjehdukset Theian messissä. Osa pojista päätyi myös hyödyntämään paikallisen lähikaupan palveluita. Ilmeisesti edellisenä päivänä Barösundista ostetut herkut olivat jo päässeet loppumaan. To 3.8. Turistit vesillä Aamulla lähdimme taas matkaan maittavan puuroaamiaisen jälkeen. Tällä kertaa ohjelmassa oli sightseeing-purjehdus Helsingin edustalla. Aloitimme kiertämällä Suomenlinnan, ihmettelemällä Vallisaaren pattereita ja purjehtimalla tiukassa kryssikulmassa Kustaanmiekansalmen läpi. Tästä jatkoimme matkaa kohti eteläsatamaa, väistellen samalla melojia, vesibusseja ja muita vesilläliikkujia. Presidentinlinnan edustalla tehdyn kunniakierroksen

jälkeen suuntasimme matkamme vähitellen kohti Korkeasaarta ja lopulta Helsingin Pohjoissatamaa, jonne rantauduimme suunnilleen lounasaikaan. Tämän jälkeen jäljellä olikin enää tavaroiden pakkaus ja veneen siivous iltapäivällä veneelle saapuvaa legi iv:n miehistöä varten. Kaiken kaikkiaan reissu oli hieno kokemus! Nuori miehistö, joista suurin osa oli mukana ensimmäisellä pidemmällä purjehduksellaan, selvisi vaihtelevasta ja välillä aika navakastakin kelistä hienosti. Suomenlahdella on paljon nähtävää ja koettavaa kaikenikäisille sinikotkille. Joskus kannattaa lähteä vähän etäämmälle tutuksi käyneiltä koti vesiltä. Teksti ja kuvat: Juho Kallio

Legi IV: Seikkailujen Suomenlahti Matkapäiväkirja Koonnut: Oskari Huiskala Theian kesän 2023 matkapurjehdusten viimeinen legi kuljetti veneen pääkaupungista takaisin kotisatamaan juuri ennen koulujen alkua. Varsin kovatuuliselle reitille osui avomeren aallokkoa, haastavan tuulisia rantautumisia, paljon uintia ja saunomista… mutta ennen kaikkea nuorelle miehistölle vene-elämän perusteita satamassa ja merellä. Koko 14 hengen muonitus vie yllättävän paljon aikaa, mutta ruokailut pysyivät koko reissun ajan aikataulussaan ja ruoka oli maittavaa. To 3.8.2023 Helsinki - Vallisaari Ewan Wilson Lähdimme Turusta Helsinkiin klo 1630 junalla. Saavuimme Helsinkiin klo 1830 sadesäähän, jossa kävelimme Theialle. Theialla lähdimme Helsingistä n. klo 2040. Saavuimme Vallisaareen n. klo 2150. Matka Vallisaareen oli erittäin sateinen. Jouduimme käyttämään valonheitintä nähdäksemme merimerkit. koska oli niin pilvistä ja pimeää. Rantauduttuamme söimme erittäin hyvän iltapalan. Iltapalana oli lihapiirakkaa ja nakkeja. Yöunien laatu vaihteli jokaisella, mutta yleisesti ottaen nukuimme hyvin.

Pe 4.8.2023 Vallisaari - Isosaari - Lähteelä Tarmo Huiskala Lähdimme aamulla aamupalan jälkeen kävelylle katsomaan Vallisaaren nähtävyyksiä. Katsoimme vanhoja tykkipattereita ja kasarmeja sekä näimme paikallisten lampaiden “pitävän hauskaa”. Sen jälkeen kävimme katsomassa Isosaaressa vanhoja armeijan juttuja. Tulimme illaksi jonnekin Porkkalan lähelle (Lähteelään) ja kävimme saunassa. Matkan aikana noin puolelle miehistöstä tuli huono olo. Tänäänkin satoi ja tuuli vaihteli. Tänään söimme lohta, jonka ostamisessa oli tapahtunut pieni virhe, koska tarkoitus oli ostaa kolme kiloa lohifilettä mutta kaupasta tulikin kolme kokonaista lohta, jotka piti fileoida kesken matkan aallokossa ja kallistuksessa.

La 5.8.2023 Lähteelä - Barösund Bruno Vihervuo Lähteelästä puuron jälkeen suuntasimme kohti Barösundia, jossa tankkasimme vettä. Mutta ensin oli ylitettävä pahamaineinen Porkkalanselkä. Ylitys onnistui melko hyvin 6,5kn keskinopeudella. Aallokko oli kova ja liikennettä paljon. Lähellä Barösundia aloimme laskea purjeita. Purjeiden lasku keskeytyi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, sillä fokan falli jäi jumiin ylös mastoon. Pitkän kiipeilyn, fallin vaihdon ja purjeiden laskun jälkeen pääsimme jatkamaan moottorilla Barösundiin. Samalla söimme myös herkullisia tonnikalavoileipiä. Barösundissa ehdimme olla vain noin puolisen tuntia. Kiinnittäytymisen jälkeen osa jäi tankkaamaan ja muut ostamaan jäätelöä.

TEEMA: Matkapurjehdukset Lähtiessä tulikin jo vähän kiire, koska satamaan alkoi lipua kilpaveneilijöitä. Kun olimme päässeet pois satamasta alkoi matkamme kohti Jussaröä. Barösund - Jussarö Leo Liuksila Kun lähdimme Barösundista meinasimme törmätä lossiin. Veneliikennettä oli paljon, kun oli Barösund Runt purjehduskilpailu. Yksi vene meinasi tulla kylkeen. Sitten kun tultiin Jussaröön, mentiin saariseikkailulle. Menimme suoraan saunaan. Saunoimme ja uimme tunnin. Saunan jälkeen oli iltapala, jonka teki Aatos ja minä. Tiskien jälkeen oli mukava laittaa korvatulpat ja nukahtaa sänkyyn. Yö oli mukava ja nukuimme hyvin. Su 6.8.2023 Jussarö - Hiittinen Aatos Niittynen Lähdimme Jussaröstä aamulla klo 0730. Nostimme isopurjeen klo 0830. Menimme Hankoniemen ohi ja siellä oli hyvä tuuli. Sen jälkeen menimme Hiittisten merivartioasemalle. Siellä meille kerrottiin, mitä asemalla tehtiin normaalisti arkisin. Pääsimme myös katsomaan partiovenettä. Veneessä oli kuuma konehuone. Siellä oli kaksi isoa punaista moottoria, joiden välissä oli pieni käytävä, jolla voi kävellä. Pääsimme myös tähystystorniin katsomaan. Sinne oli ainakin 200 askelmaa ja sen oli tosi korkea. Hiittinen - Högsåra Kalle Koivuniemi Lähdettiin. Sen jälkeen purjeh-

dimme hetken matkaa. Sitten kuului “mies yli laidan”. Kysyin että ketä tippui. Ei tullut vastausta, mutta huomasin että “Reiska” oli veden varassa. No hänet saatiin ihan nopeasti ylös. Matka jatkui taas. Sitten mentiin Kasnäsin ohi. Saavuttiin yöpymispaikkaan. Rantautuminen oli hieman haastavaa, mutta siitä selvittiin. Syötiin vielä tortillat ja kakut ja uitiin pitkään. Sitten pestiin hampaat ja nukkumaan. Ma 7.8.2023 Högsåra - Heinänokka Viljami Koivunen Aamulla lähdettiin purjehtimaan. Laskettiin purjeet ja rantauduttiin Airistohotellille, toim.huom. Sitten mentiin rannalle uimaan ja mentiin kioskille. Rannassa pakattiin tavaroita ja sen jälkeen lähdettiin koneella kohti Heinänokkaa. Kipparin loppukommentit: Lyhyestä viiden päivän kestostaan huolimatta reissulla ehdittiin nähdä ja kokea paljon. Saimme tutustua moniin erittäin kiinnostaviin paikkoihin. Teknisiltä haasteiltakaan ei vältytty, mutta ne vain lisäävät koulutuksellisuutta. Varsinaisena loppuhuipennuksena, kun muutenkin jo olimme myöhässä Heinänokasta, rantautuminen epäonnistui ja vene ajatui kovassa itätuulessa poikittain tolppien varaan. Onneksi kaidetolppia lukuunottamatta isommilta vaurioilta vältyttiin ja naapurin Targa kävi nyppäämässä Theian irti kiperästä tilanteesta.

Mailitilasto 2023 top 40 Sija Nimi

Mailit

1 Virtanen Aapo

881.8

2 Alho Aleksi

706.6

3 Hällfors Ilari

689.1

4 Laivoranta Eero

627

5 Ahlroos Elmeri

610.1

6 Miilunpalo Markus

577.3

7 Huvila Alvar

549

8 Haapakangas Aleksi

474.4

9 Grönberg Konsta

467.4

10 Korhonen Aukusti

467.4

11 Vihervuo Bruno

451.7

12 Holmroos Sakari

441

13 Huvila Arvid

428.7

14 Huvila Albin

425.9

15 Hiirsalmi Ville

417

16 Siltala Jaakko

416.8

17 Hällfors Aaro

359.1

18 Siltala Lauri

352.8

19 Liuksila Leo

347.1

20 Malmi Aimo

345.2

21 Haanpää Mauno

331.1

22 Hirviniemi Rasmus

331.1

23 Yrjänheikki Eliot

322.1

24 Mäntylä Ahti

313.4

25 Huiskala Tarmo

306.8

26 Sandelin Matias

279

27 Sarlin Joona

275.3

28 Koivuniemi Kalle

258.7

29 Carleson Vilhelm

246.5

30 Kallio Noel

238.9

31 Ringvall Joas

238.9

32 Arvelmo Matias

230.9

33 Huiskala Oiva

226.1

34 Kallio Juho

221.5

35 Nieminen Miro

214.9

36 Savolainen Oliver

214.6

37 Lehtonen Juha

214

38 Akkola Eetu

204.3

39 Wilson Evan

197.9

40 Arvelmo Tuomas

183

Menneet tapahtumat

Partioripari 2023 Maanantai 5.6. Bussi lähti Turun linja-autoasemalta ajamaan Kemiönsaaren Karhurantaan aamukymmeneltä. Bussikuskin maisemareitin ja U-käännöksen jälkeen saavuimme Karhurantaan epäilyttävän umpeen kasvanutta tietä. Saapumisen jälkeen isoset vetivät meille tutustumisleikkejä, jonka jälkeen ohjelmassa oli telttojen pystytys. Seuraavana oli vuorossa lounas, jonka jälkeen oli raamattuohjelmaa. Illemmalla tarjoiltiin päivällinen, jonka jälkeen oli vuorossa sauna. Loppuilta oli vapaata ja käytimme sen muihin tutustumiseen ja alueen tutkimiseen. Tiistai 6.6 Aamuisen kaiutin pauhun johdosta heräsimme ja siirryimme lipputangon ympärille tervehtimään vaivalloisesti nousevaa lippua. Kun aamupala oli syöty oli vuorossa raamatun kertomusten käsittelyä. Tätä seurasi lyhyt vapaa-aika, jota vietettiin telttojen tuulettamisen parissa. Tällä aikaa keittiö oli valmistanut meille keittolounaan. Kun keitot oli syöty, meidät jaettiin Markus-ryhmiin joissa luimme lyhyitä pätkiä Markuksen evankeliumista. Ennen päivällistä harjoittelimme rukouksia, jotka piti lausua muistista leirin aikuiselle. Päivällisen jälkeen saunoimme ja uimme, kunnes oli aika iltahartaudelle, jossa teimme toivelaput. Iltahartauden lopuksi poltimme ne ämpärissä. Loput illasta

kului hakiessa frisbeetä puista ja kuljeskellessa ympäri Karhurantaa. Keskiviikko 7.6 Keskiviikkoaamuna lippu nousi jo vähän rivakammin. Kun aamupala oli taas nautittu oli ohjelmassa Jeesus-elokuvan katsominen ja popcornin syönti. Elokuvan loputtua osa leiriläisistä jäi suunnittelemaan jumalanpalvelusta ja muut viettivät vapaa-aikaa. Lounaaksi keittiön väki oli tehnyt ruuaksi jauhelihakeittoa. hetki lounaan jälkeen oli ohjelmassa jumalanpalvelus, jossa opettelimme lukemaan raamattua. Iltapäivä kului välipalan, opiskelun ja markuksen evankeliumin lukemisen parissa. Ennen päivällistä oli hetki aikaa omiin puuhiin. Saunoimme, kuten aina, mutta pääsimme myös melomaan ja uimaan. Illemmalla oli vielä iltanuotio, jonka aikana lauloimme ja paistoimme makkaraa. Illanvietto jatkui rannalla leipää heittäessä ja katsellessa auringonlaskua. Torstai 8.6 Aamu alkoi samoissa merkeissä kun aiemmin -herätys, lipunnosto ja aamupala. Seuraavana ohjelmassa oli papin opetushetki. Kun papin pohdinnasta oli väsytty, siirryimme teltta fasiliteettien kautta päärakennukselle nauttimaan perinteistä soppaa. Keiton lusikoituamme oli jokapäiväinen jumalanpalvelus ja isosten pitämä leikkitunti. iltapäivällä oli luvassa päiväkaffet ja Markuksen

evankeliumin pänttääminen. Tämän jälkeen oli vapaa-aikaa, jonka jälkeen söimme päivällistä. Päivällisen nautittuamme pelasimme paljon kehuttua Afrikan Tähteä, jossa kierreltiin ympäri leirialuetta rasteilla. Illalla oli luvassa jokapäiväinen uinti, sauna ja iltahartaus. Loppuilta kului samoin tunnelmin ja puuhiin kun kaikki muutkin illat. Perjantai 9.6 Aamun herätys tapahtui kaiutinta huudattamalla ja lipun nostamisella. Aamupala syötiin, raamattua opiskeltiin ja jumalanpalvelusta valmisteltiin kuten kaikkina muinakin päivinä. kuten arvata saattaa lounaaksi oli soppaa jonka jälkeen oli jumalanpalvelus. sauna oli keskellä päivää koska koska illalla oli muuta ohjelmaa. saunan jälkeen oli päiväkahvi ja Markuksen evankeliumin lukeminen. Perjantai oli viimeinen päivä jolloin sai suorittaa ulkoläksyjä ja moni päätti suorittaa ne viimeisellä hetkellä. Kokit olivat jälleen tehneet päivällistä, jota seurasi leirihäät. Häät olivat leirin kohokohta, jolloin kaikille leiriläisille jaettiin omat roolit. Häät olivat hienot ja siellä oli jopa muusikko -sulhasen bestman, joka oli opetellut soittamaan trumpettia vain häitä varten. Hääseremonian jälkeen syötiin hääkakkua ja pidettiin jatkot, joissa pidettiin puheita ja tanssittiin, pappi mukaan lukien. Illalla oli perinteinen iltahartaus.

Lauantai 10.6. Aamuhartauden hajotti vain isosten äänekäs musiikkivalinta ja tieto siitä, että aamu olisi samanlainen kuin kaikki aikaisemmatkin. Aamupäivällä oli taas jälleen kerran raamatun opiskelua. Lounas oli samaa kuin aina ennenkin, eli keittoa, mutta sentään jumalanpalvelusta erotti se seikka, että saimme ehtoollista. Kun viini alkoi hiipua jonon puolivälissä: päätti reipas pappimme mennä vesihanan luo ja tehdä loputtoman juoman taian. Ehtoollisen jälkeen harjoittelimme konfirmaation kulkua. Iltapäivällä pidettiin MarkusVisa, josta luvattiin upea palkinto. Kisa oli intensiivinen, koska kaikki olivat jännittyneitä siitä, että he varmasti vastaisivat oikein. Kun kisa oli ohi, voittajajoukkue sai karkkipussin jaettavaksi. Päivällisen jälkeen menimme taas kärvistelemään saunaan, josta riensimme tiukalla aikataululla iltapalalle. Iltahartaus oli taas kymmeneltä. Iltahartauden jälkeen oli jokaiselle illalle tyypillinen vapaa-aika jolloin juostiin ympäri metsiä ja tutkittiin sähköasennuksia. Valvoimme pitkään, koska oli viimeinen yö leirillä.

Sunnuntai 11.6 Sunnuntai alkoi haikeissa tunnelmissa. Lipunnostossa jaettiin kauniita sanoja toisille ja puhuttiin siitä, miten osallistujien mielestä leiri oli sujunut. Aamupalallakin harmitti, koska kaakao oli loppunut jo perjantaina. Aamupäivällä pakkasimme tavarat ja teltat. Hetken odotuksen jälkeen lähdimme bussilla kohti turun linja-autoasemaa. Konfirmaatio 17.6. Saavuimme Mikaelin kirkolle kymmeneltä lauantaina partioasuihin sonnustautuneina. Leiriläisten päästyä paikalle otettiin yhteinen ryhmäkuva kirkolle johtavilla portailla. Kävimme konfirmaation läpi harjoituksena ja siirryimme kirkon ulkopuolelle jonoon. Kirkon täytyttyä kävelimme sisään ja menimme istumaan. Suoritimme konfirmaation kommelluksitta. Lopuksi oli aika kiittää muita anteliaasta viikosta, ottaa kuvia ja sanoa jäähyväiset. Sitten olikin jo aika lähteä kotiin ja rippijuhliin. Kuvat ja teksti: Albin Huvila, Kaapo Luoto ja Konsta Vahala

Menneet tapahtumat

Kesäleiri Skagen III

lainoista Nuotiotytöille ja Puhurin pojille. No tehtiinhän leirillä sitten muutakin, kun vain oltiin vesillä. Maissa harjoittelimme suunnistustaitoja, teimme leirimerkkejä, suunnistimme ja rakensimme Skageniin monia uusia linnunpönttöjä. Itse toimin ensimmäistä kertaa leirin johtajana. Vaikka monet asiat olivat täysin uusia, ei leirin järjestäminen ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa. Suosittelen nuoremmille sinikotka

johtajille ottamaan haasteen vastaan jonkin lippukunnan tapahtuman järjestämisessä. Itselle jäi ainakin mukava kokemus tapahtuman järjestämisestä. Kokonaisuudessaan leiri oli onnistunut ja kaikilla oli kivaa! Aapo Virtanen Skagen III leirinjohtaja

HANNAKAIJA ARVELMO

Sinikotkien jo perinteeksi muodostunut kesäleiri järjestettiin Juhannuksen jälkeisellä viikolla 27.6.-2.7. Keistiön Skagenissa. Leirille osallistui viikon aikana reilu 40 partiolaista. Säät suosivat ja leirillä yhdeksi halutuimmaksi ohjelmaksi muodostui lähes jokapäiväiset uimaohjelmat. Erilaiset vesiaktiviteetit olivat suuri osa leirin ohjelmaa. Moni sinikotka sai ensikosketuksen jollailuun ja esimerkiksi h-veneeseen, kiitokset

Tutkakurssi s/y Theialla

Osallistujat eri lippukunnista Mukana oli lopulta kymmenen kurssilaista eri lippukunnista: Naantalin Sinisistä (3), Kivenlahden Piilevistä (2) sekä Jokikylän Pojista, Käppäräpartiosta, Kulosaaren Meripartiosta, Raision Killinalleista ja lisäksi Markus Sinikotkista. Kouluttajina toimivat Theian kipparit Aleksi, Konsta, Aukusti ja Matias. Kurssilaisilta kerätyssä palautteessa kouluttajien ammat-

titaito, osaaminen ja koulutustaito lähestymistapa saikin kiitosta. Koulutuksen järjestämisessä olikin selvästi hyötyä siitä, että kaikki kouluttajamme merenkulun ammattilaisia tai opiskelijoita, joilla oli monipuolista tutkakokemusta niin siviili- kuin sotilasmerenkulusta, nopeavauhtinavigoinnista sekä hitaammilta laivoilta – ja tietysti pitkä purjehduskokemus s/y Theialla. Merivahdin tehtävät Ensimmäisten jo rannassa pidettyjen koulutusten aiheina olivat merenkulkututkan perusteet, merivahdin tehtävät sekä reittisuunnittelu. Kurssilaiset myös perehdytettiin turvalliseen toimintaan ja käytäntöihin Theialla. Kouluttajat ja kurssilaiset jaettiin kahteen vahtiin, joiden vahtivuoron kesto oli viisi tuntia. Määritimme, että merivahdissa on seuraavat tehtävät: 1. tutkanavigoija 2. tutkan apulainen, 3. optinen navigoija, 4. tähystäjä ja 5. ruorimies. Vahdissa olevista kouluttajista toinen toimi kannella vahtipäällikkönä vastaten aluksen turvallisesta kulusta ja toinen keskittyi kouluttamaan sisällä tutkanavigointia. Kurssilaisia oli sopivasti viisi molemmissa vahdeissa, joten yhden vahtivuoron aikana jokainen kurssilainen pääsi tunniksi jokaiseen tehtävään. Tutkanavigoijan tehtävänä oli toimia ohjailijana, eli suorittaa jatkuvasti paikanmääritystä mittaamalla tutkalla sivuutuksia ja käännöspisteitä sekä käskeä ohjailtavat kompas-

sisuunnat kannelle ruorimiehelle. Tutkan apulainen avusti tutkanavigoijaa sekä laati reittisuunnitelmaa merikartalle mitaten valmiiksi tulevien väyläosuuksien suuntia, sivuutusetäisyyksiä ja käännöspisteitä. Kannella oleva optinen navigoija suoritti jatkuvasti paikanmääritystä vertaamalla merikarttaa merimaastoon eli näkyvään ympäristöön ja tähystäjän havaintoihin. Vaatimuksena oli, että optisen navigoijan on varmennettava navigointia ja milloin tahansa pystyttävä ottamaan ohjailuvastuu itselleen, mikäli tutkalla oleva kurssilainen putoaa kartalta. tehtävänä oli Tähystäjän havainnoida aktiivisesti ympäristöä, ilmoittaa kaikista havaitsemistaan aluksista ja muista kohteista sekä etsiä navigoijan tai vahtipäällikön käskemiä kohteita, esimerkiksi merimerkkejä. Apunaan tähystäjällä oli kiikarit sekä valonheitin, sillä liikuimme noin puolet yöllä pimeässä.

MARKUS MIILUNPALO

Lounais-Suomen partiopiirin Tutkakurssi 2023 järjestettiin s/y Theialla syyskuun lopulla, 29.9. – 1.10.2023. Piirin meripartiotapahtumista jaetaan järjestelyvuorot meripartiolippukuntien kesken, ja tämän vuoden tutkakurssi oli Turun Sinikotkien järjestelyvastuulla. Järjestelyiltään kurssi muistutti normaalia viikonloppupurjehdusta. Lähtö oli perjantaina Heinänokasta ja takaisin kotisatamaan palattiin sunnuntaina. Ensimmäinen yö oli väyläajoharjoittelua. Reitti kulki Heinänokasta kohti Prostvikia, Keisarinväylää länteen, Innamon pohjoispuolelta, Houtskär myötäpäivään kiertäen ja Keistiön ohi kohti Ströömiä. Katanpään kohdalla olimme lauantaina iltapäivällä. Silloin nostimme purjeet ja pääsimme reippaassa luoteistuulessa purjehtimaan Brändön Lappoon. Lappossa söimme päivällistä ja saimme järjestettyä vielä saunan illaksi, vaikka satama ei enää muuten auki ollutkaan. Sunnuntaina purjehdimme Lapposta takaisin Heinänokkaan.

Menneet tapahtumat Olikin hyödyllistä, että ennakkoon kehotimme kurssilaisia kertaamaan merenkulun turvalaitteiden valotunnukset. Ruorimiehen tehtävä on varmasti kaikille tutuin. Tutkanavigoinnissa erityisen tärkeää on, että ruorimies ajaa mahdollisimman suoraan. Mutkittelu nimittäin aiheuttaa epävakautta tutkakuvaan, jolloin kuvan tulkitseminen muuttuu hankalammaksi. Asetimme sitlodan etuosan mittareihin näkyville HDG-näytön, eli satelliittikompassin näyttämän suunnan. Sitä hyödyntäen ruorimies piti haluttua suuntaa ja käänsi uudelle suunnalle navigoijan antamien ohjeiden mukaisesti. Vahtipäällikkö, joka siis oli yksi kouluttajista, vastasi turvallisesta merenkulusta ja vahdin johtamisesta sekä kannella tapahtuvasta koulutuksesta. Päätimme, että kurssilla opetetaan kaikkia miehistötehtäviä. Osallistujat pitivät siitä, että kerrankin heillä oli mahdollisuus itse harjaantua tietyssä tehtävässä, eikä keskittyminen mennyt esimerkiksi nuorempien kouluttamiseen. Vahtipäällikkönä toimiminen jätettiin kouluttajille, ja muutenkin pyrimme muodostamaan harjoitukset siten, että kaikki kurssilaiset saisivat onnistumisen kokemuksia. Vaikka Theialla purjehtineille vahtijärjestelmä onkin tuttu toimintatapa, ei vastaavaa välttämättä ainakaan pienemmillä aluksilla ole käytössä. Moni saikin varmasti oppia ja ideoita omaan lippukuntaan vietäväksi myös purjehduksen partio-ohjelman ja koulutuksen toteutukseen.

Käytännön harjoittelua vaativiin olosuhteisiin

Theian uusi navigointijärjestelmä testissä

Tutkakurssi on Lounais-Suomen partiopiirin omaa partioalusten päällystölle tarkoitettua täydennyskoulutusta. Esitietovaatimukseksi asetettiin vähintään suoritettu veneenohjaajakurssi. Otimme kurssin lähtökohdaksi, että kurssi tähtää turvalliseen navigointiin haastavissa olosuhteissa, eikä tarkoituksena ole opettaa vain yhden menetelmän käyttöä. Arvioimme, että optisen pimeänavigoinnin ja vahtityöskentelyn harjoittelu olivat vähintään yhtä tärkeitä tutkanavigoinnin ohella. Turvallinen navigointi on kokonaisuus, johon kuuluvat muun muassa ennakointi, suunnittelu sekä purjehduksen aikainen tilannetietoisuuden ylläpito. Huolellisesti tehty reittisuunnitelma auttaa ennakoimaan purjehduksen aikaisia tapahtumia, vähentää navigoijan kuormitusta ja helpottaa vahdin yhteisen tilanneymmärryksen muodostumista. Erityisen tärkeää on hyödyntää tehokkaasti eri lähteistä saatavaa informaatiota ja merenkulkulaitteita. Paras tarkkuus saavutetaan vertailemalla ja jatkuvasti arvioimalla reittisuunnitelmaa, merikarttaa, optisia havaintoja ja navigointijärjestelmien tuottamaa tietoa keskenään. Kurssilla tutkanavigoija käytti tutkanavigoinnin menetelmiä sekä kannella olevat navigoija ja tähystäjä optista navigointia. Vahtipäällikkö vertaili kaikkea saamaansa informaatiota ja lisäksi varmensi menoa elektronisen navigoinnin menetelmällä karttaplotterin avulla.

Theialle tehtiin viime talvena navigointielektroniikan päivitys, jossa vanhat laitteet vaihdettiin uuteen B&G -merkkiseen järjestelmään. Tutka vaihdettiin uuteen B&G HALO24 -laajakaistatutkaan. Karttapöydällä on uusi, aiempaa hieman suurempi 12 tuuman B&G Zeus -monitoiminäyttö. Ruorien edessä olevat vanhat mittarit päivitettiin uusiin 9 tuuman B&G Zeus -monitoiminäyttöihin, joihin saa erilaisten datanäyttöjen lisäksi elektronisen merikartan sekä tutkakuvan. Merkittävä parannus verrattuna vanhaan järjestelmään on Fluxgatesähkökompassin vaihtaminen satelliittikompassiin, jolloin navigointijärjestelmän käytettävissä on tarkka suuntatieto. Uuden järjestelmän ollessa kyseessä, laitteiden näppäintekniikan opettelu ja parhaimpien toimintamallien löytäminen vei aikansa myös kouluttajilta. Vanhaan perinteiseen pulssitutkaan verrattuna uusi laajakaistatutka mahdollistaa kahden tutkaalueen käyttämisen samaan aikaan. Laitteiden valikoista löytyy kaksi eri tutka-antennia, Halo24-A ja Halo24B. Skannereita on fyysisesti vain yksi, mutta erottelu tehdään virtuaalisesti. Määritimme, että sisällä käytetään skanneria A ja molemmissa kannella olevissa plottereissa skanneria B. Näin kannella olevien tutkanäyttöjen range eli skaala pysyi keskenään synkronoituna, mutta kannella asetusten muuttaminen ei vaikuttanut toimintaan sisällä. Uuden tutkan kuva on tarkka ja selkeä.

Mitä opittiin? Vaativissa olosuhteissa navigointiin keskittyvälle käytännön kurssille on varmasti tarvetta jatkossakin. Erityisesti nyt uusien tehokkaampien laitteiden myötä näen suurena riskinä, että optinen navigointi, kartan lukemisen harjoittelu ja tähystys vähenevät. On ehdottoman tärkeää, että partiopurjehduksilla navigoidaan aina paperikarttaa käyttäen ja omin silmin havaintoja tehden. Esimerkiksi lähestyvät alukset on huomattavasti helpompi havaita katsomalla ulos kuin tuijottamalla kännykän tai plotterin näyttöä. Tietysti tulevan päällystön on hallittava myös merenkulkulaitteiden käyttö, mutta navigoinnin perusteet on opittava ensin kunnolla. Kuten niin usein aiemminkin on todettu, asian kouluttaminen muille tehokkain tapa oppia itse. Erityisesti uuden navigointijärjes-

telmän käyttöönotossa ja uusien ominaisuuksien omaksumisessa kurssin järjestämisestä Theialla oli suuresti hyötyä. Kurssia varten tietyt järjestelyt, ohjeistukset ja käytännöt tulee mietittyä hieman tarkemmin kuin tavallisella oman lippukunnan viikonloppupurjehduksella. Muiden meripartiolaisten ottaminen mukaan veneelle tarjoaa hyvän mahdollisuuden erilaisten toimintatapojen vertailuun ja oman toiminnan kehittämiseen. Kurssin onnistumisen edellytyksenä oli saumattomasti yhdessä toimiva päällystö. Kun muiden kouluttajien ammattitaitoon pystyi luottamaan täysin, nukkui kipparikin yönsä hyvin. Kaiken lisäksi Matiaksen suunnittelemat ruuat olivat jälleen maistuvia, ravitsevia sekä lähes kansanterveyssuositukset täyttäviä. Purjehdus syksyisessä saaristossa on tietysti jo itsessään hieno tapa viettää viikonloppua. Mukava porukka ja reipas tekemisen meininki tekivät syksyn viimeisestä purjehduksesta mielestäni varsin onnistuneen. Aleksi Alho

ALEKSI ALHO

on kätevää mitata sekä käännöspisteitä että sivuutuksia. Lisäksi kursoria seuraava ristikko toimii myös parallel index -työkalun kaltaisena aluksen köli- tai poikkilinjan suuntaisena viivana.

NIKO PAASIKIVI

MARKUS MIILUNPALO

Kaikki tutkanäytöt asetettiin keula ylöspäin eli head up -näkymään, jota kouluttajat yksimielisesti pitivät parhaiten venekäyttöön soveltuvana. Lisäksi useimmissa partioveneiden tutkissa ei riittävän laadukkaan suuntatiedon puuttuessa edes muita mahdollisuuksia ole, joten head up -moodin arveltiin senkin perusteella palvelevan parhaiten kurssilaisia. Sisällä naviskassa oli käytössä pelkkä tutkanäyttö, mutta kannella käytettiin jaettua tutka- ja karttaplotterinäyttöä. Muuten kuin harjoittelussa jaetun näytön käyttäminen on suositeltavaa myös sisällä. Tutkakerros on myös mahdollista tuota elektronisen kartan päälle, mutta mielestäni tutkakuva kartan päällä tekee kartasta epäselvän. Vanhempiin tutkalaitteisiin tai laivatutkiin tottuneille uuden tutkan mittausominaisuudet olivat pettymys. VRM- ja EBL -työkalut ovat hankalasti käytettävien valikoiden takana, että ne ovat käytännössä käyttökelvottomia. Mittaaminen kursoria käyttämällä toimi kuitenkin head up -moodissa varsin hyvin. Kursoria suoraan ylös tai kohtisuoraan aluksesta sivulle liikuttamalla

Venekunnat

Myrskylinnun keksitesti Myrskylintu testasi Lidlin keksit. Keksit arvosteltiin numeroin yhdestä kymmeneen ja niille annettiin sanallista palautetta.

Biscino Hyvän näköinen suklaakeksi, jota pidettiin yhtenä testin parhaista. ”Erinomainen ulkonäkö”

Soft Biscuit ”Jaffa-keksi” Keksi oli poikien mielestä turhan makea ja se jäi kiinni hampaisiin. Hintaan nähden keksejä oli runsaasti, mutta laatu oli alhaisempi kuin kilpailijoilla. ”Turhan makea” Lumino ”Domino” Keksiä pidettiin turhan makeana ja se mureni enemmän kuin aito Domino. Pojat sanoivat maun olevan mutakakkumainen. ”Perus Domino” Digestives Keksiä kuvailtiin mauttomana ja hiekkaisena. Kovaa laadun laskua ei ollut Lidlin versiossa. ”Ei paljaaltaan syötäväksi”

JOULU TULEE ... vaan tuleeko pukki?

Tilaamalla reippaan ja raittiin joulupukin Sinikotkilta varmistat lasten – ja mikä ettei aikuistenkin – jouluaaton kohokohdan onnistumisen ja tuet samalla turkulaista meripartiotoimintaa. Pukkipalvelumme tavoitat osoitteesta: joulupukki.sinikotkat.fi

Chocolate Chips Arvostelun parhaimman suosion sai perinteinen suklaakeksi, jonka tuoksua kuvailtiin houkuttelevaksi. ”Täydellinen”

Tuohitorvi Vuoden 2023 Tuohitorvi Tour de Turku Lähti liikkeelle lauantaina 7.10 ja jatkui sunnuntaihin asti. Kisa käytiin aiemmista vuosista poikkeavasti polkupyörillä, mikä toi kisaan mielenkiintoisen uuden kulman sekä järjestelyihin omat haasteensa. Lopulta kisa onnistui hienosti, kiitos järjestelyissä mukana olleiden. Tänä vuonna kisaajia oli 34. Lähtötehtävä oli kolon yläpihalla, jossa piti rakentaa scootti puusta. Ensimmäisen tehtävän jälkeen hypättiin pyörien selkään ja pyöräiltiin Turkua ja lähikuntia ympäriinsä. Ryhmille

jaettiin kartat, johon oli merkattu rastien sijainnit. Rastit käytiin järjestyksessä. Päivän aikana vartiot ottivat mittaa toisistaan muun muassa pyöräily ensiavussa, Tour de France tietoudessa sekä liikennesäännöissä. Yöpyminen tapahtui Tuorlassa. Siellä oli vielä yksi rasti ja kaksi illan mittaan suoritettavaa tehtävää. Ryhmät jaettiin kahteen PJtelttaan. Seuraavana aamuna oli aika lähteä taas pyöräilemään. Kaikki ryhmät oli matkassa kahdeksan jälkeen. Sunnuntaina oli vielä muutama rasti, joiden jälkeen edessä oli

maali. Ensimmäiset olivat maalissa jo ennen puoltapäivää, ja viimeisetkin ajallaan. Kololla oli vielä lopuksi ruokaa ja julistettiin voittaja. Tänä vuonna voiton vei niukasti Merikotka 1, Onnittelut! Telkkä-venekunta

Venekunnat

1 Tehtävä Nimi

Maksimipisteet Koskelo Merikotka 1 Merikotka 2 Merilokki Telkkä Tiira 1 Tiira 2

Pyörä

2,7

5,5

5,2

2,7

6,4

2,4

Tavoiteaika

3,5

1,7

0,7

Käytös

2,5

Rengasrikko

3,5

Mäenylitys

4,2

4,5

2,5

2,6

Suunnat hukassa

2,8

1,6

0,8

1,2

1,6

0,4

TDF

1,5

Pyöräilyonnettomuus

3,5

4,5

1,5

2,5

1,5

Vatsat täyteen

4,5

3,5

4,5

5,5

Liikennesäännöt

0,5 0,5

Frisbee

1,5

Tähtikuviot

Patukka

3,5

4,6

3,7

Musette

4,5

1,5

2,5

5,5 2,9

Yönavigointi

3,6

3,5

4,8

0,3

3,2

Kamat kuivaksi

Tavoiteaika2

3 2,8

Solmut

3,3

1,4

1,2

2,5

Telaketju

1,6

2,3

1,4

1,2

2,6

Pikaruokaa

0,9

1,5

1,2

1,5

1,7

2,5

Aurajoki

3,6

2,8

1,6

Lennokki

100

66,7

67,9

55,9

43,7

52,2

35,8

53,1

Paras seikkailijavenekunta ja kokonaiskilpailun kakkonen Koskelo

4,2

Sinikotka Partioristikko Sinikotka

11:21 AM 11/27/23, 11:21 11/27/23, AM

Sinikotka - Crossword Labs Sinikotka - Crossword Labs

1 2

2 3

7 8

Across Across 6. Lipin 6. Lipin kämppä onkämppä täällä on täällä

Down Down pyrimme toteuttamaan 1. näitätoteuttamaan 1. näitä pyrimme

8. marssitaan 8. marssitaan keväisin keväisin 9. liitää, lentää, voittaa 9. liitää, lentää, voittaa

ja kalaisa herkku 2. leirialue2. jaleirialue kalaisa herkku 3. toinen lehden julkaisupäivistä 3. toinen lehden julkaisupäivistä

10. käsi lausutaan 10. lausutaan otsallakäsi otsalla

4. sitoo huivin 4. sitoo huivin 5. alus ja jumaluus 5. alus ja jumaluus 7. kaulassa 7. kaulassa

Lopuksi...

havaintoihin Vuosikymmenten luonto valokuvaperustuva ja tämän lehden auurtava aineistonkin tukema ura den kynnyksellä tutkimustulos: Sukukypsyy hymyilyn taidon. sinikotkakoiras unohtaa

Onnea vamistuville sinikotkille!

Taittaja kiittää kirveestä!

Erityisen selkeästi ilmiö on havaittavissa keväisin, kun koiraat lajityypilliseen tapaansa suorittavat yhteisöllisiä soidinrituaalejaan lentämällä tarkoin järjestetyssä muodostelmassa suoria rivejään ja kurinalaisuuttaan esitellen. Koiraat suhtautuvat tapahtumaan äärimmäisellä vakavuudella – taidokkaimmat yksilöt peräti "säestä vät" soidinmenoja lyömällä ja puhaltamalla monimutkaisissa rytmei ssä ja sävelkuluissa erityisiä tarkoitukseen valmistettuja "soittimia".

ttava n, että epäkunnioi Tutkijat epäilevätki uosioon äs lissa johtaisi oitis ep hymyily kevätrituaa llisesti jopa skuudessa, mahdo ke en id ra oi ik er ov lajit ymistä ei a kyseistä käyttäyt karkotukseen. Kosk vaittu, on ältä koiraalta ole ha ps ky ku su än kä ltä yhde i vahvistamatta. hypoteesi toistaiseks

in päätyvät mat koiraat kuitenk Ennen pitkää useim mä taidon uudelleen. Tä lyn yi m hy n aa em tel opet vaativa prosessi kovaa harjoittelua eriskummallinen ja een vuotta. tä kahteenkymmen es id vi sti se lli va ta kestää tutkijat olettavat varmuutta, mutta Ilmiön syistä ei ole kaisiin ja dostuksen monimut uo m rin pa n vä tty sen lii käytänteisiin. än peitossa oleviin suurelta osin hämär

"Taito-ongelma—skillen issuen", TSK:n jamboreejoukkue

Kolon uusi skuuttiparkki

"Omistatko sä tän kirkon, kun sulla on hillitön kirkkomekko?" sudenpentu Kunstenniemen ruokalassa piispa Mari Leppäselle

Sudarin su usta kuultua: "Partiom arssi ei oo kau heen pah a . Sul voi vaan tulla palj on jalkakram ppeja"

on "Hetkinen, täähän tu ykköstie" sudenpen lin ta an bussissa Na elissa Kuparivuoren tunn emeen. matkalla Kunstenni

Vaikka hymyily usein opitaan uudelleen va kinaisen elämänkumppanin löy dyttyä, vaatii korrelaa tio n ja kausaliteetin todentaminen lisätutki muksia – viitteitä on nimittäin myös siitä, että hymyilyn uu delleenoppiminen jo en nen kumppanin löytymistä korreloisi voimakkaasti yksilök oh tai sten soidinmenojen onnistumisen ja parin muodostuksen nopeud en kanssa.

ALVAR HUVILA

Kotkansiipipoika 39

Turun Sinikotkat Multavierunkatu 2 20100 Turku

Saunakämppä partiopoikien leirisaareen Turun Sinikotkilla on Keistiön Skagenissa leirisaari, joka on ahkerassa käytössä leirien ja purjehdusten tukikohtana. Nyt Skageniin ollaan rakentamassa nykyistä auttamattoman pieneksi käynyttä mökkiä korvaamaan uutta saunakämppää leirejä ja partiopurjehduksia varten. Jotta kämpästä tulee totta, nyt tarvitaan kaikkien apua. Tarvetta on yhteyksistä tuttuihin materiaalitoimittajiin, talkootyövoimasta sekä rahallisesta tuesta. Ehkä keksit myös jonkin muun tavan, jolla projektia voi auttaa.

Ota yhteyttä! Tietoa projektista projektipäällikkö Juha Lehtonen (juha.lehtonen@partio.fi, 050 407 1075) www.sinikotkat.fi/skagen Lue lisää Sinikotkien partiotoiminnasta www.sinikotkat.fi