Kotkansiipi 1/2022 by Turun Sinikotkat

1|2022

Arkki Uusi nousu Ulapan pojat

Kotkansiipi 1|2022 KOTKANSIIPI ISSN 0788-8031 (Painettu) ISSN 2341-667X (Verkkojulkaisu) Numero 1/2022 64. vuosikerta 126. Kotkansiipi Levikki 220 kpl (painosmäärä) Ilmestymispäivä 15.5.2022 JULKAISIJA Partiopoikalippukunta Turun Sinikotkat ry www.sinikotkat.fi TOIMITUS Päätoimittaja: Konsta Grönberg Taittaja: Eero Ilvessalo TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Kotkansiipi / Turun Sinikotkat Multavierunkatu 2, 20100 Turku konsta.gronberg@partio.fi PAINOPAIKKA Turun evl seurakuntien monistamo ILMESTYMISAIKATAULU Kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäinen numero ilmestyy L-SP:n kevätparaatin yhteydessä toukokuussa ja toinen itsenäisyyspäivänä 6.12. JAKELU Saatavissa kololta sekä tilattavissa postitse: kotimaahan 15 € / vuosi, ulkomaille 20 € / vuosi. Tilaukset: konsta.gronberg@partio.fi ILMOITUSHINNAT sisäkansi (neliväri): 450 € koko sivu (m-v): 250 € puoli sivua (m-v): 130 € neljännessivu (m-v): 80 € MATERIAALIN PALAUTUS osoitteeseen konsta.gronberg@partio.fi kuukausi ennen lehden ilmestymistä. KANNEN JA SISÄKANNEN KUVAT Meri Malmari TAKAKANNEN KUVA Oskari Huiskala

Tässä numerossa Pääkirjoitukset 4 Päätoimittaja 5 Sextantin tervehdys 6 Lippukunnanjohtajan sana Huippujutut 8 Meripartiolippukunta Ulapan pojat 10 Mailitilastot 12 Purjehduskalenteri Menneet tapahtumat 14 Uusia taitoja oppimassa Arkilla 16 Venekuntien retki Uusi nousu Muistokirjoitukset 20 Veikko Hakala 21 Raimo Mäkinen Lopuksi... 22 Kotkansiipi onnittelee SUMU Big Bandia 22 Mä viime yönä unta näin 23 Kotkansiipipoika

Pääkirjoitukset

Oodi saaristolle Varmin kevään merkki on, kun partiolaiset kokoontuvat partiopuvuissaan yhteen tuomiokirkkotorille laulamaan suvivirttä partioparaatin merkeissä. Toinen varma merkki alkavasta keväästä on, kun koulutusaluksemme huoltotyöt ovat kovassa vauhdissa ja purjehduskautta suunnitellaa kovalla työllä. Nyt paraatin aikaan on Theia jo vedessä ja purjehduskausi saatu aloitettua, mahdollistaen taas satojen partiolaisten ikimuistoiset retket saaristoon ja merien taakse. Olen itse ammatiltani merimies, ja seilaankin ympäri vuoden pienellä rahtilaivalla ympäri Pohjois-Eurooppaa. Vaikka auringonlaskut avomerellä ja ulkomaiden satamat ovatkin upeita ja tuttuja, on Suomen rannikolla ja erityisesti Saaristomerellä erityinen paikka sydämessäni. Taas viime kerralla lomia kohti Turun saariston läpi lipuessamme katselin peilityynessä säässä aamuauringon valaisemia luotoja ja saaria ja mieleeni nousi ennenkaikkea muistot partiopurjehduksilta, joilla on tullut

vuosien varrella purjehdittua lähes kaikki alueen viitoitetut ja viitoittamattomat vedet läpi useaan kertaan. Partioveneellä saaristoon lähteminen on minulle erityisesti vapauttava kokemus. Vaikka Heinänokasta lähes aina liikenteeseen lähdetään ja reissun lopuksi palataan, on jokainen purjehdus aina erilainen. Sää, miehistön kokemus, fiilis ja toiveet ovat esimerkkejä tekijöistä, jotka vaikuttavat purjehduksen reittiin ja sen suunnitteluun, mutta vaikka sama reitti ajettaisiin samalla kelillä useammalla purjehduksella, jää jokainen purjehdus mieleen omalla tavallaan. Pienet jutut vaikuttavat niin paljon, ja saatankin joskus jotain merimerkkiä ohittaessa muistaa syöneeni joskus aiemmalla purjehduksella hieman kärähtänyttä lämppäriä samassa paikassa, biisin jota silloin joskus sitä ohittaessa kuunneltiin tai jutun jonka joku partiotoveri sillon joskus kertoi.

luonnonsatamia ja muita käymisen arvoisia paikkoja on niin paljon, ettei ihmiselämän aikana niitä ehdi kaikkia edes tutkimaan. Partio on tarjonnut minulle hyvän foorumin löytää uusia käymisen arvoisia paikkoja ja usein purjehduksilla kuuleekin esimerksi: “Joo me käytiin tuolla edelliskesänä. Se oli siisti paikka”. Nämä tiedonjyväset kannattaakin kirjata tarkasti seuraavia purjehduksia ajatellen. Korona-aikaan ulkomaille ei ole purjehtien juurikaan päästy lähtemään ja monilla onkin hinku tulevana kesänä pitkille ulkomaanmatkiksille. Vaikka vesi suolaisempaa onkin tämän karikkoisen saaristomme tuolla puolen, älkää silti ummistako silmiänne siltä. Tehkää itsellenne taas tänäkin vuonna upeita saaristomuistoja.

Turun saaristo on myös siitä erityinen, että se tarjoaa äärettömät mahdollisuudet seikkailulle. Satamia,

TILAA KOTKANSIIPI

Suoraan kotiisi miellyttävän alhaiseen hintaan 15 € / vuosi!* Tilaukset Kotkansiiven sähköpostilaatikkoon konsta.gronberg@partio.fi! TILAA JO TÄNÄÄN! *Ulkomaille 20 € / vuosi.

Konsta Grönberg Kotkansiiven päätoimittaja

Sextantin tervehdys Tänä vuonna pääsemme pitkästä aikaa aloittamaan s/y Theian purjehduskauden normaalisti toukokuun alkupuolella. 2020 ja 2021 ovat veneen peruskunnostus sekä korona viivästyttäneet purjehduskauden aloitusta. 2019 päästiin aloittamaan vasta juhannuksena ja viime vuonnakin aloitus oli vasta touko-kesäkuun vaihteessa. Nyt kun koronarajoituksetkin ovat hellittäneet niin uskoisin, että edessä on hyvä ja pitkä koulutuspurjehduskausi. Theain koulutuspurjehduksissa on ideana nousujohteisuus. Nuorimmat sudarit purjehtivat vain iltapurjehduksia ja niiden tarkoituksena lähinnä tutustuttaa poikia purjeveneeseen. Venekuntaiässä (seikkailijat, tarpoja) alkaa varsinainen purjehdus-, merimies- ja navigointitaitojen koulutus ilta-, viikonloppu- ja matkapurjehduksilla ja samoajien koulutus tähtää jo selkeästi aluksen päällystätehtäviin.

kaiken jälkeen meillä on hyväkuntoinen koulutusalus, millä purjehditaan toivottavasti taas noin 10 vuotta ennen seuraavaa peruskunnostusta. Jollapurjehduksessa oppi eri tavalla purjehdustaitoja kuin isommalla aluksella purjehtiessa. Siksi jollilla purjehtimisen pitäisi olla tärkeässä roolissa purjehduskoulutuksessa. Valitettavasti lippukuntamme Still 525 -jollat ovat päässeet valitettavan huonoon kuntoon, eivätkä ne välttämättä myöskään sovellu par-

haalla mahdollisella tavalla partiossa tapahtuvaan jollakoulutukseen. Siksi olemme päättäneen myydä Stillit ja hankkia tilalle yhden modernimman jollan. Toivottavasti jo kesällä 2023 voimme purjehtia uudella jollalla. Myötäisiä purjehdustuulia kaikille toivottaen Juha Lehtonen Meripartio-osasto Sextantin johtaja

Theiaa on nyt peruskunnostettu talvesta 2019-2020 lähtien. Peruskunnostuksessa on mm. uusittu aluksen pääkulkuluukku ja sen portaikko, kunnostettu messin sisustusta, uusittu patjat ja kansikarhennusta, uudelleenrakennettu ankkuriboxi, poistettu myrkkymaalit aluksen pohjasta ja maalattu pohja uudelleen sekä tehty moottorin sähköremontti. Kunnostuksesta on enää jäljellä navigointi-instrumenttien uusinta. Alukselle on tilattu jo B&G:n instrumentit, jotka tullaan asentamaan telakointikaudella 2022-2023. Tämän 5

Pääkirjoitukset

Lippukunnanjohtajan sana Edellisestä kirjoituksestani tälle palstalle on vierähtänyt vuosia, mutta yllättävästi historia toistaa itseään. Astuin jälleen tämän vuoden alussa lippukunnanjohtajan saappaisiin, edeltäjäni Ollin päättäessä kautensa – aivan kuten kymmen vuotta sitten. Kiitos Ollille edellisestä vuodesta! Saappaat eivät kuitenkaan tunnu ihan yhtä suurilta kuin kymmenen vuotta sitten – ehkä jalka on kasvanut tai kenkä kutistunut. Silloinen lpkj-kausi alkoi 75-vuotisjuhlavuodella, joka kokosi yhteen sukupolvien sinikotkia niin juhlakesäleirille, juhlaretkelle kuin vuoden pääjuhlaan. Tunnelma oli hyvä ja eri-ikäisiä Sinikotkia oli innostuneesti mukana. Takana oli onnistunut Theian rakennusprojekti. Uusi partio-ohjelma ja nykyiset ikäkaudet olivat jo pääosin käytössä, vaikka johtajistoviikonlopussa vielä koulutettiin, mitä uudet erikoiset termit kuten seikkailija, tarpoja ja samoaja oikein tarkoittavat. Toimiva johtajisto oli varsin nuorta, mutta sitäkin innostuneempaa. Lippukunnanjohtajan salkku siirtyi seuraajalleni Zeipille vuoden 2014 päättyessä, kun työt ja opiskelu toisella paikkakunnalla haittasivat harrastamista ja tehtävän kunnollista hoitamista. Joinakin vuosina olen päässyt osallistumaan Sinikotkien tapahtumiin vain harvemmin, enkä

varmasti ole kovinkaan tuttu hahmo ainakaan nuoremmille partiolaisille. Muuta partiokokemusta on kuitenkin karttunut niin helsinkiläisen sudenpentulauman akelana ja Kuningassorsat -seikkailijajoukkueen sampona kuin keskusjärjestön ja piirin tehtävistä. Tänä vuonna minulla onkin ollut paljon tekemistä tutustuessa Sinikotkien partioryhmiin, toimiviin johtajiin ja nykyisiin käytäntöihin. On ollut erittäin hienoa huomata, miten aktiivista ja reipasta toimintaa meillä Sinikotkilla on! Viime aikojen muutos onkin tapahtunut johtotehtävien jaossa. Johtokolmikkomalliin siirtyminen on varmasti yksi parhaimmista uudistuksista aikoihin. Nyt lippukuntamme johdossa on johtokolmikko, johon kuuluvat lippukunnanjohtaja, ohjelmajohtaja ja pestijohtaja. Lippukunnanjohtaja johtaa lippukunnan toimintaa kokonaisuutena. Ohjelmajohtaja Niilo Korhonen vastaa partio-ohjelman toteutumisesta lippukunnassa, eli käytännössä ikäkausien ja ryhmien toiminnasta sekä lippukunnan tapahtumista. Pestijohtaja Konsta Grönberg huolehtii lippukuntamme vapaaehtoisista, eli käytännössä johtajien rekrytoinnista, pestaamisesta, koulutuksesta sekä johtajiston hyvinvoinnista.

Vaikka johtokolmikon jäsenten vastuualueet onkin määritelty, emme ole mieltäneet tehtäviä niin tarkkarajaisiksi vaan olemme pyrkineet hoitamaan hommia yhdessä. Erilaisia viestejä, etäkokouksia, puheluita ja muuta yksin puurtamista onkin yleensä ihan riittävästi, niin olemme katsoneet parhaaksi tavata säännöllisesti ja työstäneet aina jotakin asiaa yhdessä. Suosittelen tätä muillekin! Hommat sujuvat paljon mukavammin, kun niitä tekee porukalla. Johtokolmikon myötä myös lippukunnanjohtajan askel on aiempaa kevyempi. Tietysti entiseen tapaan yhteistyö Sextantin johtajan, hallituksen puheenjohtajan ja ikäkausivastaavien kanssa on tiivistä. Meidän toimihenkilöiden yhteinen tehtävä onkin varmistaa, että johtajista tärkeimmät, eli venekuntien, sudenpentulaumojen ja muiden partioryhmien johtajat, saavat riittävän tuen ja mahdollisuuden onnistua tehtävässään. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi koulutusta, ohjausta, yhteistä suunnittelua ja taloudellisten ja materiaalisten resurssien riittävyyttä. Esimerkiksi se, että partiopojat pääsevät merelle s/y Theialla, vaatii melkoisen määrän huolto- ja kunnostustyötä, varainhankintaa ja jokaiselle purjehdukselle pätevän päällystön.

Toinen isompi muutos on tapahtunut johtajistomme ikärakenteessa. Joskus aikanaan oli tapana, että toimintaa pyöritettiin suhteellisen nuorella porukalla ja esimerkiksi yli 30-vuotiaat osallistujat partiojohtajaneuvoston kokouksissa olivat harvinaisuus. Partiossa on viime vuosina haluttu korostaa aikuisten ja aikuisen tuen merkitystä sekä panostettu aikuisten rekrytointiin ja aikuistoimintaan, mikä tietysti on myös tärkeää ja elinehto monelle lippukunnalle. Ilmeisesti tämä määrätietoinen työ on tuottanut tulosta, joka näkyy myös meillä. Nuoren innokkuuden tilalla on vuosien kokemusta. Varmasti kukaan lippukunnanjohtaja ei sano, että lippukunnassa on liikaa toimivia aikuisia. Enkä sano minäkään, mutta silti vaelluskenkä puristaa tai ainakin hiertää juuri tästä. Huoleni nimittäin on, saavatko nykyiset samoajat ja vaeltajat yhtä hyviä kokemuksia tai yhtä paljon uusia taitoja mitä itse olen tältä lippukunnalta saanut.

huolehtivat lippukunnassamme monista tehtävistä ja asioiden sujumisesta. Toivon suuresti, että historia ei toista itseään loputtomiin ja emme Ollin kanssa enää 2030-luvulla toimi tämän lippukunnan johtajina. Silloin toivottavasti lippukuntaa johtaa joku minua parikymmentä vuotta nuorempi, innokkaampi, ahkerampi ja reippaampi Sinikotka. Partion tarjoamat haasteet voivat joskus tuntua kovin suurilta eikä varsinkaan nuoria vapaaehtoisia aina löydy ihan itsestään. Parasta on, kun kuitenkin löytyy se rohkea, joka

tarttuu toimeen ja yrittää parhaansa. Perille päästään varmasti, vaikka hieman mutkan kautta. Pidempi tie on yleensä opettavampi kuin se lyhin ja helpoin, ja jos ei lähde, matka jää kokematta. Lähtiessä liikkeelle hieman liian suurissa saappaissa, aina voi lisätä villasukan ja jalalle jää silti tilaa elää.

Aleksi Alho Palasi lippukunnanjohtajaksi 8 vuoden tauon jälkeen

Partion pitäisi olla toimintaa, jossa nuoret johtavat nuoria sekä pääsevät itse päättämään ja vastaamaan toiminnastaan. Vastuu vain on sellaista, mitä ei oikein voi kenellekään antaa, vaan vastuu pitää jokaisen ihan itse ottaa. Mikä sitten on aikuisen paikka partiossa? Meidän aikuisten pitää antaa nuorille riittävästi tilaa ottaa vastuuta, mahdollisuus yrittää, kokeilla, onnistua ja joskus myös epäonnistua. On tietenkin äärimmäisen arvokasta, että meillä lippukunnassamme on runsaasti aikuisia, jotka

OSKARI HUISKALA

Huippujutut

Meripartiolippukunta Ulapan Pojat Tunnelmakuvia viimeisestä kesästä ennen sotaa 1939 Ulapan Pojat oli ensimmäinen 1934 varsinaiseksi meripartiolippukunnaksi perustettu lippukunta Turussa ja Suomessa. Isäni Pentti J. Lehtonen oli sen aktiivijäsen ennen talvisodan syttymistä. Partiotoimintaa Auran rannoilla (Mika Mickelson, 2007) teoksen mukaan lippukunnalla oli parhaimmillaan peräti 3 purjekoulutusalusta. Näistä kaksi tuhoutui sodan aikana. Itse muistan isäni kertoneen, että heidän pääkoulutusalus haaksirikkoutui Seilin riuttaan sodan aikana. Insinööri Petterssonin loisto oli pystytetty jo vuonna 1909 (Wikipedia) merkkaamaan Seilin riuttaa, mutta ilmeisesti tätä haaksirikkoa kyseinen loisto ei pystynyt estämään.

1919 syntyneenä isäni eli parasta nuoruuttaan talvisodan alla 1939. Partio oli aihe mistä hän mielellään kertoi minulle tarinoita. Hänen parhaita näissä tarinoissa esiintyviä partiokavereita Ulapan Pojissa olivat Lehdon Upa, Alolan Lasse, Virtasen Apo ja Aittalan Vili. Tämän porukan ystävyys kesti läpi elämän. Partiossa solmitut ystävyyssuhteet näyttävätkin olevan harvinaisen kestävää laatua. Kuuluisin Ulapan Poika lienee varsinais-suomalainen muonittajalegenda ja myöhemmin myös Sinikotkien jäsenenä vaikuttanut Aulis ”Aku” Leino. Aku oli kuitenkin isääni lähes kymmenen vuotta vanhempi ja näin ollen Akun ja isäni välit jäivät kohtalaisen etäisiksi.

Oheinen kuvien anti on kesältä 1939. Ainakin minusta näyttää siltä, että meripartioelo oli silloin yllättävänkin samanlaista kuin nykypäivänä. Jo puoli vuotta myöhemmin asiat olivat perin toisin. Partiopurjehdusten ja ilmeisesti myöskin rakkauden kesä vaihtui talvisotaan, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939. Isäni otti itänaapurin hyökkäysten raivon vastaan Karjalankannaksella Taipaleenjoella ja Äyräpäässä Talvisota-elokuvassakin pääosassa olleen eversti Laurilan pohjalaisrykmentin JR23 täydennysmiehenä. Keväällä 1940 olisivat olleet edessä ylioppilaskirjoitukset Turun Lyseossa. Kirjoituksia ei kuitenkaan koskaan tullut vaan kevään 1940 kokelaat

julistettiin ylioppilaiksi ilman kirjoituksia lukion päästötodistuksen perusteella. Näin on tapahtunut vain kahdesti (1940, 1942) itsenäisen Suomen historian aikana. Isäni hakeutui välirauhan aikana ensin reserviupseerikoulutukseen ja sen jälkeen kadettikouluun. Jatkosodan hän palveli haastavissa joukkueenjohtajan ja komppanianpäällikön tehtävissä etulinjassa jääden henkiin, mutta useampaan kertaa haavoittuen. Sodan jälkeen hän kouluttautui kaupalliselle alalle ja toimi pitkään mm. lippukunnan koulutusalus s/y Rheankin rakentaneen Fiskars Turun Veneveistämön konttoripäällikkönä. Siellä oli töissä myös pitkäaikainen Sextantin johtaja Lahden Sepa ja tätä myöten itse päädyin aikoinaan Sinikotkiin. Itseäni erityisesti koskettaa ja raivostuttaakin kontrasti leppoisan

oloisen kesän 1939 ja pian alkaneen sodan välillä. Parasta nuoruuttansa eläneet ihmiset tempaistiin mukaan maailmanpaloon heiltä itseltään kysymättä. Nämä asiat ovat tuntu-

neet ehkä jo hyvin kaukaisilta, mutta Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tuonut tämän kaltaiset pohdiskelut valitettavan ajankohtaisiksi. Toivonkin maamme johtajilta viisautta, ettei Suomi enää koskaan joutuisi vastaavaan tilanteeseen. Juha Lehtonen

Lähteitä: Mickelson Mika, Partiotoimintaa Auran rannoilla: Varsinais-Suomen partioliikkeen historia sodanjälkeisestä ajasta 2000-luvulle, 2007, VarsinaisSuomen partiopiiri. https://fi.wikipedia.org/wiki/ Insin%C3%B6%C3%B6ri_Pettersson

Huippujutut

Mailitilasto 2021 Kauden 2021 aikana koulutusaluksemme Theia liikkui yhteensä 1705 merimailia, mahdollistaen yhteensä 231 partiolaisen purjehduselämykset. Ohessa vuoden 2021 top 50 mailihirmut.

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25

Virtanen Aapo Kivini Rasmus Sandelin Matias Korhonen Aukusti Huvila Alvar Lehtonen Laura Siltala Lauri Siltala Jaakko Vihervuo Bruno Lehtonen Juha Miranda Laiho Seppo Korhonen Niilo Haapakangas Aleksi Karjalainen Morris Mäntylä Ahti Alho Aleksi Hällfors Vesa Ilmanen Vertti Porjo Leo Laivamaa Antti Korpelainen Arimo Lehtonen Lotta Malmi Aimo Huiskala Tarmo Laivoranta Eero

774,5 614,2 607,2 495,1 458,1 440,7 434,2 431,2 428,5 423,6 407,8 396,8 373,2 365,6 356,6 333,5 319,4 319,4 264,2 221,3 212,5 190,7 187,1 182,2 181,4

26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50

Wilson Ewan Yli-Savola Valo Ali-Raatikainen Juhani Hirviniemi Rasmus Sahlström Ville Louhesto Eino Arvelmo Tuomas Huvila Albin Huvila Arvid Luoto Kaapo Sarlin Kari Lehtisaari Aatos Hällfors Ilari Kota-aho Emil Helle Oliver Harkke Mari Putko Elmeri Röppänen Rasmus Hällfors Aaro Kolehmainen Lauri Jalava Joona Sarlin Joona Maunula Iiro Suominen Aaro Liuksila Leo

181,4 181,4 179,8 179,8 152,2 148,8 146 146 146 141,1 128,7 126,1 119,2 118,6 117,3 116,6 111,8 111,8 108,7 108,7 99,8 99,8 93,4 86,1 84,7

Merenkulkua voi harjoitella myös metsässä! Kuva: Oskari Huiskala

Huippujutut

Purjehduskalenteri Aika 6.-8.5. 9.5. 10.5. 11.5. 13.-15.5. 16.5. 17.5 18.5. 20.-22.5. 23.5. 25.-29.5 30.5. 31.5. 1.6. 2.6. 10.-12.6. 15.-16.6. 16.-17.6. 17.-19.6. 23.-26.6.

Purjehdus Viikonloppupurjehdus Merilokki Iltapurjehdus Myrskylintu Iltapurjehdus Tiira Iltapurjehdus Telkkä Viikonloppupurjehdus Myrskylintu Iltapurjehdus Norppa Iltapurjehdus Majava Iltapurjehdus Saukko & Piisami Viikonloppupurjehdus Telkkä Iltapurjehdus Mustekala Samoojapurjehdus Tiira + muut samoajat Iltapurjehdus Merilokki Iltapurjehdus Merikotka Iltapurjehdus Saukko & Piisami Iltapurjehdus Rapu L-SP Veneenohjaajakurssi Siirtyvät sudarit 1 Siirtyvät sudarit 2 Viikonloppupurjehdus Merikotka Juhannuspurjehdus

Kippari Matias Joni ilm. myöh. Niilo Matias Juha ilm. myöh. Huiskala Juha Ville Aleksi ilm. myöh. Lauri Juha Joni ilm. myöh. Huiskala Olli ilm. myöh. Juha

JONI KUUSISTO

Kipparit Timo Aaltonen (Timo) Aleksi Alho (Aleksi) Oskari Alho (Okke) Konsta Grönberg (Konsta) Joni Holmroos (Joni) Oskari Huiskala (Huiskala) Oskari Hällfors (Oskari H.) Olli Jääkumpu (Olli) Juho Kallio (Juho) Aukusti Korhonen (Aukusti) Niilo Korhonen (Niilo) Juha Lehtonen (Juha) Lauri Puustinen (Lauri) Ville Sahlström (Ville) Matias Sandelin (Matias) Kari Sarlin (Kari) Patrik Solin (Pate)

040 834 0855 050 340 3392 050 406 3009 040 707 6303 050 338 3998 040 595 2735 045 195 5410 050 533 9173 050 532 3933 044 350 0532 044 347 3924 050 407 1075 050 322 6609 050 363 5090 040 585 2123 040 540 2523 044 263 6333

timo.aalt@gmail.com aleksi.alho@partio.fi oskari.alho@gmail.com konsta.gronberg@partio.fi joni.holmroos@gmail.com oskari.huiskala@iki.fi oskari.hallfors@gmail.com olli@jaasaari.fi juho.kallio@op.fi aukusti.korhonen@partio.fi niilo.korhonen@partio.fi juha.lehtonen@partio.fi puustinen.lauri@gmail.com ville.sahlstrom@partio.fi sandelin.matias1@gmail.com kari.sarlin@gmail.com patrik.solin@partio.fi

Purjehtimaan, mutta miten? Satamapaikka Theian satamapaikka on Heinänokan partiovenesatama Satavassa. Perille vie bussi nro 14 (päätepysäkille, sitten tietä eteenpäin ja alas vasemmalle, mastot näkyvät...). Osoite on Heinänokantie 66, Turku. Matkaa Turun keskustasta on n. 20 km. Iltapurjehdukset Sudenpentujen iltapurjehduksille lähdetään kello 18.00 ja venekuntien iltapurjehduksille kello 18.30. Purjehdukset kestävät muutaman tunnin. Iltapurjehduksille ei tarvitse ilmoittautua eivätkä ne maksa mitään. Tarkoitus on, että ryhmille nimetyillä iltapurjehduksilla ovat mukana KAIKKI kyseisistä ryhmistä.

Viikonloppupurjehdukset Viikonloppupurjehduksille lähdetään perjantaisin kello 18.30. Sunnuntaina rantaan palataan iltapäivällä, jonka jälkeen vene siivotaan. Paluuaika ilmoitetaan lähdettäessä, tai sen voi ilmoittaa puhelimitse veneeltä. Viikonloppupurjehduksille ilmoittaudutaan lippukunnan kotisivujen tapahtumakalenterista löytyvän sähköisen ilmoittautumislinkin kautta PartioID:tä käyttäen. Alaikäiset tulee ilmoittaa purjehduksille huoltajan PartioID:llä, näin varmistumme, että partiolaisella on huoltajansa lupa osallistua purjehdukselle. Purjehdus maksaa 35 €, ja se laskutetaan, käteistä ei siis tarvitse tuoda rantaan. Lisää ohjeita purjehduksille löytyy lippukunnan kotisivuilta: https://www.sinikotkat.fi/toiminta/meripartio/ ohjeita-purjehdukselle/

Menneet tapahtumat

Uusia taitoja oppimassa Maaliskuun lopulla 19.–20.3. järjestettiin jälleen lippukuntamme perinteikäs Arkki-merikoulutusviikonloppu, johon kuuluu matruusikurssi seikkailijoille sekä tarpojille ja förstikurssi samoajille. Edellisestä Arkista olikin ehtinyt vierähtää jo 4 vuotta, johtuen tapahtuman peruuntumisesta maailmanlaajuisen pandemian vuoksi. Viimein kuitenkin päästiin taas opettelemaan tärkeitä asioita merenkulusta tulevaa purjehduskautta ajatellen. Vuoden 2022 Arkki pidettiin kokonaisuudessaan lippukuntamme kololla, päiväkoulutusten muodossa. Lauantaina aamulla paikalle kerääntyi 30 innokasta matruusikokelasta ja 6 etevää förstikokelasta.

Lauantaipäivän ohjelma oli tiivis. Matruusikurssilaiset opettelivat perusasioita kuten merimerkkejä, viittoja ja karttatyöskentelyä. Iltapäivällä matruusit tutustuivat lokikirjaan, kulkuvaloihin ja väistämissääntöihin erilaisia pisteitä kiertämällä. Förstikurssilaiset perehtyivät syvemmin s/y Theiaan, sen rakenteeseen ja koneeseen. Sunnuntaipäivä aloitettiin vielä muutamalla koulutusaiheella. Kurssilaiset oppivat kuinka liikkua turvallisesti vesillä ja laskemaan yksinkertaisia matka-aika-nopeus laskuja. Sunnuntaipäivän tärkein tapahtuma oli kuitenkin tietysti kurssin loppukoe. Matruusikurssin koe saattoi nuorimmille kokelaille olla moni-

mutkainen ja förstikurssin koe olisi voinut aiheuttaa harmaita hiuksia kokeneemmallekin merenkulkijalle, mutta siitä huolimatta kaikki kurssilaiset läpäisivät kokeen. Kokeen jälkeen kurssilaisia odotti pullatarjoilu ja viimeisenä todistusten jako. Sunnuntaina iltapäivällä todistukset kourassa kotiin lähti iso joukko osaavia matruuseja ja kourallinen tulevia förstejä, jotka jo innolla odottavat kesän purjehduksia.

Sakari Holmroos Kurssin johtaja Kuvat: Juha Lehtonen

Menneet tapahtumat Venekuntien retki

Uusi nousu Seikkailija- ja tarpojavenekunnat pääsivät pitkästä aikaa yhteiselle retkelle Kunstenniemeen. Yhteisten tapahtumien vähäisyyden vuoksi pojat eivät olleet hetkeen nähneet paljoakaan kuin omien ryhmiensä jäseniä. Retki antoi mahtavan tilaisuuden siis tutustua uusiin kavereihin.

Perjantaina matkalla kohti Kunstenniemeä pojilla taisi olla hieman vauhti päällä. Tällä energialla saimme teltta-alueelle nopeasti teltat pystyyn. Saatuamme leirin pystyyn saimme tutustua toisiimme ja nauttia iltapalaa ulkotulien loimutessa. Yöt vietettiin puolijoukkueteltoissa ja kylmien öiden vuoksi tarvitsimme

myös kaminalämmityksen. Suurelle osalle tämä oli ensimmäinen kerta kipinävahtina, jonka vuoksi yö oli monelle jännittävä. Ensimmäisestä yöstä kuitenkin suoriuduttiin mallik kaasti.

Lauantai aloitettiin lipunnostolla. Aamiaisen jälkeen alkoi ohjelma, jossa seikkailijat ja tarpojat jakautuivat omiin ohjelmiinsa. Seikkailijat pääsivät Juho Kallion opastuksella erilaisten nuotioiden ja sytytystapojen saloihin. Samaan aikaan tarpojille oli järjestetty rastirata, jossa he pääsivät esimerkiksi kertaamaan jokamiehen oikeuksia ja haastamaan lajituntemustaan. Ohjelmien jälkeen pojat pääsivät itse valmistamaan lounastaan trangioilla. Retken aikana pojat valmistivat lounaan ja päivällisen itse, jossa kaikki onnistuivat hienosti. Lounaan jälkeen seikkailijat jatkoivat nuotio-ohjelmaansa tikkupullien paistolla. Samaan aikaan tarpojat pääsivät rakentamaan leijoja käyttäen rakennusmateriaaleinaan kaisloja ja lahjapaperia. Leijoja lennäteltyään tarpojatkin pääsivät nauttimaan seikkailijoiden tikkupullia. Vatsat täynnä pullaa päästiinkin jo valmistamaan seuraavaa ateriaa. Päivällisen jälkeen koitti odotettu yhteinen lipunryöstö. Ohjelmatäyteisen päivän jälkeen päästiin nauttimaan letuista sekä Yrjönpäivän näytelmästä. Partiolaisille tärkeä Yrjönpäivä sattui osumaan juuri sopivasti keskelle retkeä. Kaikki halukkaat pääsivät osallistumaan näytelmään Merin kertoessa Yrjön tarinaa.

Oli taas aika mennä nukkumaan ja valmistautua uusiin kipinävuoroihin. Toinen yö ei kuitenkaan mennyt yhtä hyvin kuin edeltävä, sillä molempien telttojen kaminat olivat sammuneet yön aikana ainakin kaksi kertaa. Tämä johtui varmasti yksinkertaisesti väsymyksestä pitkän päivän jälkeen. Sunnuntaina oli aika purkaa leiri ja valmistauduttava kotiin lähtöön. Ennen sitä leiriläiset saivat tutustua Lipin kämppään ja valmistamaan huiveihinsa omat leirimerkit. Leiri saatiin nopeasti alas, jolloin jäi vielä aikaa siivota Lipin mökkiä. Lounaan ja siivouksen jälkeen oli aika lähteä kohti koloa. Perjantaista poiketen bussi oli paluumatkalla aivan hiljainen ja osa nukahtikin bussiin. Retken johtajat Jaakko Siltala ja Matias Arvelmo järjestivät retken PJ-kurssin välitehtävänä ja haluavat kiittää kaikkia retkellä olleita johtajia ja leiriläisiä osallistumisesta, jotta retki saatiin järjestettyä. Iso kiitos kuuluu myös Alvar Huvilalle, joka huolehti leiriläisten ja johtajien muonituksesta. Leiriläisten palautteesta päätellen retki oli monin puolin onnistunut ja tästä onkin hyvä lähteä uuteen nousuun. Jaakko Siltala

Muistokirjoitukset Partiojohtaja

Veikko Hakala 24.3.1942 – 17.2.2022 Weko liittyi partiopoikalippukunta Turun Sinikotkiin jo syksyllä 1952. Hän erottui muista rauhallisen ja ystävällisen luonteensa vuoksi. Hän ei korottanut ääntään eikä hakenut muutenkaan erityistä huomiota itselleen tai tekemisilleen. Nuorukaisena hän valokuvasi partiotapahtumia huomattavasti muita enemmän. Hän ei hakeutunut johtotehtäviin komentelemaan. Hän oli aina valmiina auttamaan ja osallistumaan. Vuosikymmeniä Kirjapaino Pika Oy:n palveluksessa hän oli aina valmiina työntekoon. Wekolla oli pitkä ura Sinikotkien Kotkansiipi-lehden toimittamisessa. Hän oli mukana vuodesta v1960, päätoimittajana 28 lehdessä. Hän kuului myös ms Neptunuksen vakiomiehistöön. Ansioistaan hänelle on myönnetty 1.luokan Mannerheim solki. Viimeisinä vuosinaan Weko ei enää terveytensä vuoksi voinut osallistua kevätparaateihin tai seniorivartio Mehtojen toimintaan. Siitä huolimatta hän oli hengessä aina mukana.

Tapasin Wekon vielä muutaman kerran hänen luonaan Rieskalähteentiellä. Tarvitsin hänen apuaan Kotkansiipilehtien arkistointiasiassa. Hän ei tapansa mukaan monta sanaa lausunut, mutta kuunteli kyllä, mitä kerroin tekeväni ja etsiväni. Viimeinen tapaamiseni Wekon luona oli viime vuoden puolella. Hän kertoi silloin olevansa väsynyt.

Hänen viimeinen lauseensa minulle silloin, kun saatoin hänet levolle oli: ”Löysitkö mitä sinä hait?” Kyllä – Minä löysin, mitä olin hakenut. Minä olin löytänyt myös tärkeimmän – Wekosta elinikäisen partioveljen – jo 1960-luvulla. Seppo Louhi

Partiojohtaja

Raimo Mäkinen 23.9.1945 – 15.3.2022

Partioveljemme Raimo kulki elämänsä maratonin liian pian. Raimo ei ollut yksinäinen maratoonari, vaan hän oli mitä aktiivisin joukkuetoveri, innostava, kannustava, läheinen kaverimme. Turun Sinikotkat oli hänen partioperheensä 1950-luvulta alkaen. Raimo oli moniottelija. Hän ryhtyi moneen asiaan ja työhön. Saatuaan ammattikoulutuksen hän työskenteli Crichton-Vulcanin laivatelakalla. - Sen jälkeen useassa työssä, missä reipasta ja sanavalmista nuorukaista arvostettiin. Yksityisyrittäjänä hän toimi pitkään.

kirjoitti ollessaan Kotkansiiven päätoimittajana vv. 1968-1971. Raimon ja Pian perhe otti vastaan uusia haasteita heidän kotikunnassaan Vahdolla. Sieltä alkoi aktiivinen yleisurheilun harrastus. Tyttäret kilpailivat ja Raimo toimi järjestely- johto- ja valmennustehtävissä. Raimo on palkittu niin Vahdon Tuiskun ja kunnan puolelta, kuin myös valtakun-

nallisistakin ansioista. Nyt lausumme hänelle näkemiin, ”tavoitteena taivaanranta”. Minä uskon Raimon löytävän tien. Uskon myös, että Raimo jo valmistelee meille myöhemmin tuleville hyvät telttapaikat. Seppo Louhi

Raimo oli 1960-1970-luvulla arvostettu partiotoiminnan johtaja. Hän kantoi ylpeänä Mannerheim-solkeaan. Siinä välissä hän suoritti Järvenpäässä nuoriso-ohjaajan opinnotkin. Ollessamme vuoden 1966 partiotaidon suomenmestaruuskilpailussa Kirkkonummella oli niin sankka sumu, ettei kompassia tai karttaakaan voinut lukea. - Siellä Raimo ilmaisi asian; ”Suuntana sumu, tavoitteena taivaanranta”. Raimon huumorintaju ja sanallinen nokkeluus piti yllä Sinikotkien joukkuehenkeä. Siitä hengestä hän myös 21

Lopuksi...

Mä viime yönä unta näin

Kotkansiipi onnittelee

SUMU Big Bandia Myöhästyneet 10-vuotisonnittelumme SUMU Big Bandille, joka vuodesta 2011 alkaen on Big Band -kokoonpanollaan musisoinut tiensä kaikkien sydämiin. Turun Sinikotkien vuonna 1964 perustetun puhallinorkesterin pohjalta Suomen soittokuntien eturiviin nousseen SUMU Big Bandin joukkoon kuuluu tänä päivänä lähes 80 soittajaa, kun mukaan lasketaan Strings (viulut, alttoviulut, sellot ja kontrabassot).

”Mä viime yönä unta näin, ett rauha oli maass. Niin kauniin unen nähdä sain, sen tahdon nähdä taas. Näin suuren huoneen edessäin, täys valtiomiehiä. He lukkoon löivät aatteensa ja lausuivat sen näin; Ei sotilaita enää oo, ei kivääreitäkään ja enää ykskään kenraali ei käske miehiään. Ja kaikki kansa riemuitsi kun kuuli päätöksen. Ne iloon joivat maljansa ja tanssivat nauraen.

Mä viime yönä unta näin, ett rauha oli maass Niin kauniin unen nähdä sain, sen tahdon nähdä taas. Mä viime yönä unta näin, ett rauha oli maass Niin kauniin unen nähdä sain, sen tahdon nähdä taas.”

Suomen eturivin artistit ovat SUMUn vakiovieraita. Tervetuloa tekin kaikki kuulemaan!

http://www.sumubigband.fi/ ja https://www.facebook.com/sumubigband

Esittäjä; Lasse Mårtensson, käännös; Kari Tuomisaari v1966 https://www.youtube.com/watch?v=3hJDGu8rhoI Alkuperäinen kappale ”Last Night I Had the Strangest Dream” Sävel ja teksti; Ed McCurdy Esittäjä; Pete Seeger v1950 Rauhankyyhky-piirros; Teetaweepo File:Dove peace.png - Wikimedia Commons

Kotkansiipipoika

Turun Sinikotkat Multavierunkatu 2 20100 Turku