Kotkansiipi 1/2021 by Turun Sinikotkat

1|2021

Theian peruskunnostus Majavat kotikokkeina Kevytretkeilyn salat

Kotkansiipi 1|2021 KOTKANSIIPI ISSN 0788-8031 (Painettu) ISSN 2341-667X (Verkkojulkaisu) Numero 1 | 2021 63. vuosikerta 124. Kotkansiipi Levikki 220 kpl (painosmäärä) Ilmestymispäivä 9.5.2021 JULKAISIJA Partiopoikalippukunta Turun Sinikotkat ry www.sinikotkat.fi TOIMITUS Päätoimittajat: Konsta Grönberg & Niilo Korhonen Taittaja: Eero Ilvessalo TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Kotkansiipi / Turun Sinikotkat Multavierunkatu 2 , 20100 Turku kotkansiipi@sinikotkat.fi PAINOPAIKKA Turun evl seurakuntien monistamo ILMESTYMISAIKATAULU Kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäinen numero ilmestyy L-SP:n kevätparaatin yhteydessä toukokuussa ja toinen itsenäisyyspäivänä 6.12. JAKELU Saatavissa kololta sekä tilattavissa postitse: kotimaahan 15 € / vuosi, ulkomaille 20 € / vuosi. Tilaukset: kotkansiipi@sinikotkat.fi ILMOITUSHINNAT sisäkansi (neliväri): 450 € koko sivu (m-v): 250 € puoli sivua (m-v): 130 € neljännessivu (m-v): 80 € MATERIAALIN PALAUTUS Toimituksen sähköpostilaatikkoon kuukausi ennen lehden ilmestymistä. KANNEN KUVA Konsta Grönberg SISÄKANNEN KUVA Meri Malmari

Tässä numerossa Pääkirjoitukset 4 Päätoimittaja 4 Lippukunnanjohtajan sana 5 Sextantin tervehdys Huippujutut 6 Isät, pappat ja mehtot 10 Pakkaa kevyemmin – jaksat paremmin 12 Pestijohtajan pulinat 14 Theian peruskunnostusprojekti 16 s/y Theian navigointoelektroniikan uusiminen 18 Ohjeita purjehduksille 20 Saaristokohde: Trunsö 22 Suomalaisen veneenrakennuksen historia: s/y Rhea 26 Arkistojen kätköistä Sudenpennut 28 Majavat kotikokkeina Lopuksi... 31 Kotkansiipipoika

< Kuva-arvoitus! Mitä kuvassa tapahtuu? Vastausehdotukset voi lähettää sähköpostilla Kotkansiiven toimitukseen kotkansiipi@sinikotkat.fi 3

Pääkirjoitukset

Tapahtumien puutteessa Vuoden 2021 alku on epäilemättä ollut meille kaikille erikoinen. Koronatilanne ja sitä myöten myös patiotoimintaa koskevat rajoitukset ovat vuoroin kiristyneet ja höllentyneet. Noin vuosi sitten koko partioliikkeen selkärangan muodostava kokoustoiminta oli pitkään lakkautettuna, koska rajoitusten takia kololle ei saanut kokoontua. Tämän vuoden alussa tuli jälleen viesti perinteisen kokoustoiminnan pysäyttämisestä koronatilanteen pahennuttua. Tällä kertaa venekunnanjohtajamme eivät kuitenkaan jääneet pyörittelemään peukaloitaan, vaan kevään aikana nähtiin monenlaista etätoimintaa ja voidaan sanoa, että lippukunnan toiminta jatkui lähes normaalilla tasolla. Tätä lukiessanne koloiltojen pitämiseen on palattu kaikkien ikäkausien osalta lähes normaalisti. Yhteiskunnallisen koronatilanteen jälleen parantuessa on syytä uskoa, että partiotoiminta ja elämä palautuvat normaaliksi lähitulevaisuudessa. Koulutusaluksemme talvikunnostus etenee hyvää vauhtia ja purjehduskauden alkaessa pääsemme varmasti nauttimaan ilta-, viikonloppu- ja pitkistä matkapurjehduksista. Myös Sinikotkien perinteinen kesäleiri on jälleen suunnitteilla, joten partiotoiminnan kannalta tuleva kesä voi olla hyvinkin vilkas.

Koska partiotapahtumia, joista kotkansiiven selkäranka on yleensä muodostunut, ei ole viime lehden jälkeen voitu juurikaan järjestää, olemmekin koonneet tämän lehden todella aktiivisten lippukuntalaistemme kirjoittamien artikkelien ja juttujen pohjalta, jotka käsittelevät retkeilyä, purjehdusta ja lippukuntamme liittyvää historiaa ja taustatoimintaa. Mukaan on myös mahtunut vähän kertomuksia etäpartiotoiminnasta kevään varrelta. Toivottavasti lehden sisältö herättää lukijoissa intoa lähteä seikkailemaan luontoon, saaristoon ja mukaan partiotapahtumiin, heti niiden vapautuessa. Me Kotkansiiven toimituksessa haluamme toivottaa kaikille lukijoille hyvää ja tapahtumarikasta kesää. Uskomme, että tänä vuonna kaikki pääsevät kokemaan asiat, jotka viime kesänä jäivät väliin. Lisäksi suuri kiitos venekunnanjohtajille, ikäkausivastaaville ja muille jotka ovat pitäneet viikkotoiminnan pyörimässä vaikeinakin aikoina. Lisäksi olemme erittäin kiitollisia aktiivisille toimittajillemme, ja toivomme jatkossakin saavamme mielenkiintoisia artikkeleita Kotkansiipeen julkaistavaksi. Myös toiveita ja palautetta saa laittaa esimerkiksi sähköpostitse.

Niilo Korhonen & Konsta Grönberg Päätoimittajat

Lippukunnan Partiolippukunta on kuin talo. Sillä on tietty tarkoitus – talo pitää asukkaansa kuivana, lämpimänä ja turvassa, lippukunnan tarkoitus on puolestaan määritelty partion peruskirjassa ja yhdistyksen säännöissä. Tämän tarkoituksen täyttämiseksi on sitten tehty erilaisia rakenteita ja ratkaisuja. Näistä osa on tärkeämpiä kuin toiset, mutta kokonaisuudessa jokaisella osasella on tarkoituksensa. Seinien kosteusvaurioiden korjaaminen – vaikkakin tärkeää – kannattaa tehdä vasta vuotavan katon paikkaamisen jälkeen. Eikä tapetin värillä ole juuri merkitystä jos runko on laho. Mennyt vuosi on osoittanut, että partiolla on edelleen paikkansa. Tarkoitus on hyvä. Maailma ympärillämme on kuitenkin muuttunut. Eräkämppä rakennettiin 60 vuotta sitten ja itsenäiseksi yhdistykseksi rekisteröitymisestäkin on jo 20 vuotta. ”Uusi” jäsenrekisteri Kuksa otettiin käyttöön 2014 – seitsemän vuotta sitten! Istukaamme yhdessä alas ja miettikäämme, mitkä ovat ne rakenteet ja välineet, joilla parhaiten tuemme lasten ja nuorten kasvua tasapainoisiksi, vastuuntuntoisiksi, aktiivisiksi ja itsenäisesti ajatteleviksi yhteisön jäseniksi. Yhtenä osana ovat tietysti puitteet, kuten vene ja retkialueet varusteineen, mutta näitä puitteita voidaan hyödyntää monin eri tavoin. Ei tarvitse tehdä niin kuin aina ennenkin.

johtajan sana En ole rakennusalan ammattilainen, mutta tämän tiedän: lippukunnan perustan muodostavat sitoutuneet vapaaehtoiset. Haastankin jokaisen lukijan miettimään ja kertomaan, mikä toimii hyvin ja mikä ei. Partio on sikäli mielenkiintoinen harrastus, että sitä voi harrastaa monella tavalla. Lippukunnan toimintatapoja voi muuttaa, jos keksimme paremman tavan tehdä jotain. Erityisesti partion kohderyhmän, 7–22-vuotiaiden, mielipiteille tulee antaa painoarvoa – setäosaston tehtäväksi jää nuorempien ohjaaminen ja vinkkien antaminen.

Olli Jääsaari Turun Sinikotkien lippukunnanjohtaja Kirjoittaja palasi lippukunnanjohtajaksi yhdeksän vuoden tauon jälkeen ja osti alkuvuodesta omakotitalon. Vertausten osuvuus jääköön lukijan arvioitavaksi. (Toimituksen yliarkkitehti hyväksyy vertaukset. toim. huom.)

Sextantin tervehdys Aloitin uudestaan vuodenvaihteessa Sextantin johtajana ja aisaparinani toimii Timo Aaltonen. Kevät on ollut kiireinen Theialla tapahtuvien projektien ja kunnostuksien ansiosta. Itse myös suoritan parhaillaan varusmiespalvelusta joka välillä hankaloittaa asioiden hoitamista, mutta onneksi Timo on ottanut hyvin kopin töistä venetyöpäällikkönä. Nyt kuten kaikki tiedämme Covid19 vieläkin vaikuttaa yhteiskunnassa ja on hyvin vaikea arvioida mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. On todella vaikeaa määrittää tarkkaa purjehduskalenteria ja pitkiä purjehduksia kesälle, jos emme niitä voida järjestää. Menemme siis samalla kaavalla kuin viimevuonna, että laitamme veneen purjehduskuntoon pienporukoissa ja katsomme mihin tilanne liikkuu ja sen pohjalta järjestämme purjehduksia.

Kesällä on kuitenkin Tall Ships Race joka rantautuu myös Turkuun. Yritämme siihen osallistua ja vene on myös ilmoitettu jo kaikille legi osuuksille. Katsotaan mihin kaikkiin pystymme osallistumaan. Ilmoittautumiset aukeavat heti kun vain saamme tarkemmat tiedot tulevaisuudesta. Koitetaan kaikki pysyä terveenä ja pysyä turvassa. Hyvä muistutus myös, että seuratkaa Sinikotkien someja ja nettisivuja, sieltä saa tiedot purjehduksista ja sinne ilmoitetaan heti kun sellaisia voidaan järjestää. Hyvää ja aurinkoista kevättä kaikille!

Matias Sandelin Meripartio-osasto Sextantin johtaja

TILAA KOTKANSIIPI Suoraan kotiisi miellyttävän alhaiseen hintaan 15€/vuosi! Tilaukset Kotkansiiven sähköpostilaatikkoon kotkansiipi@sinikotkat.fi! TILAA JO TÄNÄÄN!

Huippujutut

Isät, pappat ja mehtot Tulevana kesänä juhlitaan Kunstenniemen Eräkämpän 60-vuotista historiaa. Kotkansiiven toimitus halusi muistaa sen rakentajia julkaisemalla mehtovartion historiaa käsittelevän jutun lippukunnan 50-vuotishistoriikista vuodelta 1987. Sen on kirjoittanut Mauri Siitonen. Veljeni, silloin joskus 1950-luvulla unelmoimme näkymistä. Näimme ajatuksin poikatoiminnan piiriin kuuluvan aluksen, joka lounaisessa saaristossa olisi kulkuvälineemme. kehittelimme tyypillisen saaristokaljaasin hankintaa, jotta voisimme purjehduksen kautta koota poikia seurakunnallisen toiminnan piiriin. Veljeni, puhuimmepa joskus harmaakivikirkon rakentamisestakin johonkin Kunstenin maisemiin. Jos nyt aivan tarkkaan muistelen, niin paremminkin taisi kyse olla jostakin

SEPPO LOUHI 6

kappelin suuruusluokkaa olevasta rakennelmasta. Ajatuksin koimme henkisen asunnon näkyvän muodon tärkeäksi, kuitenkin meitä puhutteli leirikirkko paljaan taivaan alla rautamuurahaisten pesän vieressä. Vieläkin vaelluksellamme löydämme sen tammen, jonka juurella rautamuurahaiset polvesta polveen ovat ahertaneet. Kuvat kulkevat kiitävän hetken myötä ja toteutumat ovat toisenlaisia. Ajatus on tavoittanut kuulijansa, “sattumien” hetket ovat muokanneet tämän päivän kuvan erilaiseksi… Muistatko veljeni, kun ensimmäisen kerran partiolaisten isät kokoontuivat leirille muutamiksi päiviksi. Olin heidän vanhimpana veljenään ja yritin aikaansaada jotain mielekästä toimintaa. Silläerää toiminta kohdistui puiden ja parisataisen ikävuoden nähneen saunan läm-

mittämiseen. Meitä lienee ollut viisi tai kuusi miehen ikään ehtinyttä, totesin jonkinlaisen veljeyden yhdistävän meitäToimintamme ei vielä löytänyt muotojaan vaan yhdessäolomme oli tuntuman hakua. Sitten taisi vierähtää muutama vuosi, kun tapahtumien kulku sai aikaan jotain merkittävää. Kaupunkikuvan suurten saneerausten aikana partiolaiset saivat lahjoituksena kaupunkitalon. Talo oli purettava ja siitä saadut hirret vietävä pois. Näin jälkikäteen arvioiden työ oli melkoinen kaikkine seurannaisuuksineen. Tarvittiin miehistä apua purkamiseen ja hirsimateriaalin kuljettamiseen Rymättylän Kunstenniemeen. Tarkoitus oli aikaansaada eräkämppä partiotoimintaa rikastuttamaan. Mittavin ponnistuksin partiolaisten isien myötävaikutuksella materiaali siirtyi Rymättylään. Ei ollut harvinaista, että keskiyöllä lyhdyn valossa jo kerran käytetyt tiilet hakattiin laastista puhtaaksi uudelleen muurattavaksi eräkämpän rakennelmiin. Ratkaisevasti oli tapahtunut jotain pysyvää, ei yksin rakentamisen suhteen. Näin jälkikäteen arvioiden yhteinen vastuu ja tekemisen riemu aikaansaattoi Pappakerhon syntymisen. Silloisissa oloissa oli saatu kosketus ihmiseen, yhteydenpitoa oli jatkettava. Partiolaisten isät tunsivat yhdessäolon siivittävän heitä muissakin jokapäiväisen elämän toiminnoissa. Talkootyöstä oli syntynyt syvällisempi

käsite, oli syntynyt elämäntapa, oli syntynyt vastuu lähimmäisestä. Pappakerhon joukosta löytyi monitaitoisia veljiä, jotka asettivat oman osaamisensa yhteiseen käyttöön. Sama näkemys johdattelee käytännön toimia edelleenkin. Tavanomaisimpia tehtäviä ovat olleet eräkämpän kunnostustalkoot, puiden sahaus leiritoimintaa varten ja jo perinteeksi luettava jokavuotinen "hyvän miehen tarjoilu" leiritapahtumien yhteydessä. Vähäinen ei ole ollut isien panos alusten hankinta- ja kunnostustoiminnoissa. Hitaasti kiiruhtamisen periaatteella ovat monet ratkaisut olleet mahdollisia juuri Pappakerhon tuen turvin. Milloin on ollut kyse käytännön työstä, milloin avustusluontoisesta toimenpiteestä. Veljeni, joka olet ollut kokoamassa tätä joukkoa ja johdattelemassa toimintaa muistanet varmaan sen ikimuistettavan tapahtuman. Jättäessäsi virallisesti toiminnan toisiin käsiin, Pappakerhon toimenpitein aikaansaatettiin nimeäsi kantava rahasto, jonka tarkoituksena on huomioida partiolaisten toiminta. Mieltä lämmittävää oli kun yllättävästi saimme lisäystä peruspääomaan, oli kuin jotain suurta edelleen olisi mukana. Yllättävä tunnustus ulkoapäin, suurten hetkien korostusta tavanomaiseen toimintaan liittyvänä. Näihin aikoihin alkoi syntyä käsite "Mehtovartio" sen alkuperäisen nimityksen Pappakerhon tilalle. Epävirallisesti puhutaan ja kirjoi7

Huippujutut tetaan "Mahtottomista Mehtoista”, siinä ehkä jotain kypsyneemmän iän lohkaisemaa ajatusta mausteeksi. On selvää, että tällainen elinvoimainen työryhmä kaipaa hoitoa ja huolenpitoa. Omin järjestelyin on sopivin välein retkeilty ja varsin mittaviakin retkiä on saatu aikaan. Lounainen saaristo on ottanut meidät vieraakseen varsin yllättäviin paikkoihin. Kiitos eräiden "Mehtojen", jotka asemansa perusteella ovat aikaansaanet nämä toteutukset. Mahdoton on kertoa kaikkia niitä retkiä, joihin Mehtot ovat olleet osallisina. Kerron eräästä viimeisimmästä: Retkeilyllämme olimme käyneet Vänön saaressa ja hiljentyneet sen kappelissa tuokion. Retkeilymme jatkui ja seuraavan talven aikana askaroimme virsinumerotaulun numeroineen. Kevään tullen järjestyi kuljetus ja "Mahtottomat mehtot" luovuttivat Hiittisten seurakunnalle Vänön kappeliin seinälle kiinnitetyn virsinumerotaulun. Soittokuntakin oli mukana ja soitti virret ja muun kirkkomusiikin. Ensimmäinen kastettava kappelissa, paljon kirkkokansaa, - pääskyn siipi leikkaa ilman kaarta - ja tervakukka leimuaa kankaalla, — väkevänä tuntuu katajaisen kankaan tuoksu... Retkeilyyn on kuulunut antaumuksella odotettu joka vuotinen partiolaisten järjestämä purjehdus. Runsaslukuisasti on Mehtot olleet mukana ja elämän saatossa kirjo on ollut mahtava. Poikamainen huumori on ikäänkuin korostunut matkaamisen myötä. Uudelleen palataan tämänhetkisiin tapahtumiin ja nii8 SEPPO LOUHI

hin, jotka ovat jääneet taakse menneisyyden polun varteen. Mehtot ovat kokeneet meripartion järjestämän purjehduksen hyväksi yhteenkuuluvaisuuden rakentajaksi, rakentumisen jälkeen toimintakausi ikäänkuin alkaa leppoisasti. Onhan mahdolliset suuntaviivat ja tavoitteet kaavailtu kokoon jo purjehduksen aikana. Mehtovartio on osa Sinikotkien toimintaa sillä vartio kokoontuu säännöllisesti tiistaisin työiltaansa. Tuotanto käsittää sopivia puutöitä, joista ei pidä unohtaa tilaustöitäkään. Onhan mm. Kunstenin opasteet tehty Mehtojentoimesta. Metallimiehet ovat pääsääntöisesti ahertaneet kuparipellin kanssa. Kemistien puolella on toinenkin kynttilä saanut muotonsa ja sen havaitsee käytännössä eräissä Turun kirkoissa. Pääasiallinen myyntityö tapahtuu jokavuotisen myyjäistapahtuman yhteydessä. Jokaviikkoisen illan päätteeksi hiljennymme sanan ääressä. Tuntuu joskus vaikealta omaksua kuultua, mutta sanan itävyyttä emme ole jääneet murehtimaan vaan eteenpäinrientämisen henki siivittää toimintaamme. Joskus harvoin jopa seurakunnan papistokin muistaa tiistaisen kokoontumisemme. Olemme kokeneet yllättäviä iltoja tässä mielessä, olemme kuulleet sananjulistajan ulottuvuuden tässä hetkessä ja nyt. Mehtovartio ei olisi poikamainen otteissaan, ellei se osallistuisi tavanomaiseen partiomarssiin. Askel tosin ei ole niin kepeä, kuin vuosia sitten, mutta sen vakavuus kuvastaa vastuuta toiminnasta, jossa olemme mukana. 9 SEPPO LOUHI

Huippujutut

Pakkaa kevyemmin – jaksat paremmin

Lauri Luoto on vaelluksella Kebnekaisen maastossa Pohjois-Ruotsissa. Neljän yön vaelluksen varusteet on kevytretkeilyn periaatteiden mukaisesti pakattu 30 litran rinkkaan.

10 OONA COLLIANDER

Kevytretkeily tarkoittaa retkeilyä, jossa kiinnitetään erityistä huomiota varusteiden painoon. Siitä on muodostunut yksi viime aikojen retkeilytrendeistä ja asiasta ilmestyi viime vuonna Ossi Määtän kirjoittamana kokonainen kirjakin. Kevyeen retkeilyyn on monta syytä. Kevyiden varusteiden kanssa jaksaa paremmin ja nauttii enemmän retkestä, varsinkin jos kulkee itseään kovakuntoisempien matkassa. Samalla rasitusvammojen riski pienenee. Sen miettiminen, mitä pakkaa mukaansa, kehittää erätaitoja ja arviointikykyä. On helppoa pakata reppu täyteen tavaroita varmuuden vuoksi. Kokemuksen myötä oppii ymmärtämään, mitkä esineet voi jättää kotiin tai kokonaan ostamatta. Sinikotkissa kevytretkeilyn oppeja on sovellettu varsinkin partiotaitokilpailuissa jo kauan ennen kuin asialla oli tätä nimeä. Toiminnan kolme pääperiaatetta soveltuvat kaikille sudenpennusta suomenmestariin. Yksinkertaisin tapa on valita varusteista kevyempiä versioita. Brittiläisellä ultralightoutdoorgear.co.uk -sivustolla voi vertailla varusteita painon mukaan ja ostaa esimerkiksi 200 g painavan makuupussin. Tavallisen retkeilijän kannattaa kuitenkin miettiä arkisempia asioita. Kevytretkeily ei yleensä tarkoita uusien kalliiden tavaroiden ostamista, vaan järkeviä valintoja. Lenkkareiden ottaminen metsäretkelle varsikenkien sijaan keventää kulkua joka askeleella. Repussa huomio kannat-

taa kiinnittää painavimpiin yksittäisiin esineisiin, ja miettiä löytyisikö niille kevyempiä vaihtoehtoja. Kun repun sisältöä pienentää, saattaa pärjätä pienemmällä repulla, mikä keventää painoa entisestään. Toinen tapa vähentää kantamusten painoa on jättää tavaroita kokonaan pois. Joka kerta kun purkaa reppua retken jälkeen, kannattaa käydä läpi, mitä varusteita ei tullut käytettyä lainkaan ja harkita, voisiko ne jättää kokonaan pois ensi kerralla. Kaikki ruokien ylimääräiset pakkaukset on syytä hävittää jo kaupungissa, koska myös roskat pitää kuljettaa metsästä pois. Pesuaineet kannattaa pakata pienempiin purkkeihin ja ottaa muutenkin tarvikkeita mukaan vain sen verran kuin tulee tarvitsemaan. Tämä paitsi keventää reppua, pitää leirin siistinä ja auttaa pitämään teltan järjestyksessä. Kolmas menetelmä on ottaa mukaan mahdollisimman monikäyttöisiä esineitä. Jos esimerkiksi aikoisi ottaa pidemmälle retkelle mukaan kolmet jalkineet, voi miettiä, voisiko sopivan yhdistelmän valitsemalla pärjätä kaksilla. Majoitteen keskisalko painaa helposti puoli kiloa ja sen voi korvata käyttämällä vaellus- tai suksisauvaa. Taitava retkeilijä voi käyttää keskisalkona myös metsästä löytämäänsä luonnonpuuta. Erilaisten ratkaisujen miettiminen kehittää mielikuvitusta ja on hauskaa. Silloin kun sopivaa kevyttä esinettä ei ole olemassa, sellaisen voi valmistaa itse.

Varustuksen keventämisessä on kuitenkin tärkeää seurata omaa taitotasoaan ja olla ottamatta riskejä. Turvallisuus- ja huoltotarvikkeita ei pidä jättää pois, vaikka ne usein jäävätkin retkellä käyttämättä. Liian vähillä tai kylmillä varusteilla retkeen lähteminen voi pilata koko retken ja vaativissa olosuhteissa olla myös vaarallista. Itselleen uusia ratkaisuja onkin aina syytä kokeilla etukäteen. Vaeltamaan lähtiessä reppu kannattaa pakata hyvissä ajoin ja kävellä se selässään muutaman kilometrin matka omilla kotinurkilla. Tällainen testikierros tuo yleensä esiin hyviä parannusideoita. Jos makuupussin riittävä lämpimyys mietityttää, moni on nukkunut yhden yön omalla takapihallaan ja saanut asiaan kokemusperäisen tiedon. Varusteista kannattaa myös keskustella ennen lähtöä koko retkiporukan kesken. Jos viiden hengen joukosta jokainen miettii, pitäisikö kastumisen varalta ottaa varahousut vai ei, ratkaisu voi olla, että pari henkilöä ottaa housut ja lainaa tarvittaessa muille. Varusteita kannattaa muutenkin lainata partiokavereilta, jotta ei tarvitse hankkia kaikkea itselleen. Kokeilemalla ja yhdessä miettimällä kevytretkeilyn taidot karttuvat retki retkeltä. Hyödyt näkyvät kevyempänä askeleena ja mielenä.

Lauri Luoto Kevytretkeilijä ja entinen lippukunnanjohtaja

11 SOFIA HOIKKALA

Huippujutut

Pestijohtajan pulinat Moni varttuneempi partiolainen kuvailee partiota enemmän elämäntavaksi kuin harrastukseksi. Harvemmin kuulee aikuisen partiolaisen kertovan harrastavansa vapaaehtoistyötä, mutta sitähän partioharrastuksen mahdollistaminen lapsille ja nuorille on. Suomen Partiolaiset on halunnut nostaa vapaaehtoisten merkityksen partioliikkeelle esille partion strategiassa vuosille 2021-

20261. Strategian kolmesta painopisteestä yksi on: Partio on paras paikka tehdä vapaaehtoistyötä. Lippukunnissa vapaaehtoiset ja vapaaehtoistyö, eli siis partiojohtajat ja pestit kuuluvat pestijohtajan tontille, joten haluan nyt hieman avata ajatuksiani aiheesta. Ensinnäkin, miksi puhua vapaaehtoistyöstä eikä harrastamisesta? Erona on se,

että vapaaehtoistyötä voi harrastaa, mutta kaikki harrastaminen ei ole vapaaehtoistyötä. Mielestäni on tärkeää tuoda esille, että me kaikki, jotka pyöritämme toimintaa lippukunnassa, ja partiossa ylipäätään, teemme sitä vapaaehtoistyönä. Jotkut eivät pidä sanasta työ osana harrastusta. Itse ajattelen, että kun on ottanut hoitaakseen pestin (eli tehtävän partiossa), siihen liittyy vastuita

ja velvollisuuksia ja pestin hoitamiseen antaa omaa aikaansa ja osaamistaan. Siksi työ on tässä ihan hyvä sana. Toinen puoli vapaaehtoistyötä on sitten vapaaehtoisuus, joka tässä tapauksessa tarkoittaa myös vastikkeettomuutta. Partiossa johtajina ja muissa pesteissä toimivat eivät saa vaivannäöstään ja käyttämästään ajasta palkkaa tai korvauksia. Sen sijaan vapaaehtoistyöstä saa jotain muuta. Monille harrastuksen mahdollistaminen lapsille ja nuorille on merkityksellistä, ja jo se itsessään on palkitsevaa. On palkitsevaa nähdä, miten partiolaiset oppivat uutta, ottavat enemmän vastuuta itsestään ja muista, ja kasvavat ihmisinä. Toisille motivaationa on päästä hetkeksi pois jokapäiväisistä arkirutiineista ja työympyröistä. Joku taas motivoituu itsensä toteuttamisesta ja uuden oppimisesta, tähänkin partio antaa mahdollisuuksia. Millainen sitten on paras paikka tehdä vapaaehtoistyötä? Tähän on varmasti monia näkemyksiä, strategiassa esiin nostetaan merkityksellinen yhteisö, osaamisen kehittäminen sekä vapaaehtoisista huolehtiminen ja välittäminen. Itse ajattelen, että paras paikka tehdä vapaaehtoistyötä on sellainen missä on hauskaa, missä kaikkia ihmisiä ja heidän panostaan arvostetaan, ja missä tehdään asioita yhdessä yhteisen päämäärän eteen. Paras paikka on myös turvallinen ja kannustava, siellä on tilaa epäonnistua, oppia ja kehittyä. Tällaisen paikan ja ilmapiirin luomiseen ei yksi ihminen pysty vaan siihen tarvitaan kaikkia, ja tämä työ ei tule koskaan valmiiksi, vaan aina voi tulla paremmaksi.

Yhteishenki ja yhdessä tekeminen muodostavat itseään ruokkivan kehän; kun tehdään yhdessä asioita ja sitoudutaan yhteiseen projektiin, syntyy yhteisiä kokemuksia ja projektiin osallistuvien omia juttuja, jotka ruokkivat yhteishenkeä ja siten seuraavaa projektia on entistä hauskempi lähteä tekemään. Siksipä haastankin kaikki johtajaikäiset mukaan tekemään sinikotkien kesäleiriä 2021. Ilmianna itsesi Aukustille, ja tule mukaan! Arvostamme varmasti kaikki toistemme tekemistä, ja tämän arvostuksen näyttämiseen on olemassa yksi hyvin yksinkertainen keino, yksi sana. Se sana on Kiitos. Se ei kulu ja se tuo sekä saajalleen että antajalleen hyvän mielen, joten sitä saa käyttää.

Kiitos kaikille ryhmänjohtajille viikkotoiminnan pyörittämisestä ja etäpartion mahdollistamisesta, kiitos kaikille veneen huollosta vastanneille ja siihen osallistuneille, kiitos tämän Kotkansiiven päätoimittajille ja taittajalle, kiitos ikäkausivastaaville, kiitos lippukunnan hallinnosta ja taloudesta huolehtiville, kiitos retkien, leirien ja purjehdusten järjestäjille, kiitos nuorempiaan tukeville ja kiitos kaikille, jotka annatte aikaanne ja osaamistanne lippukunnalle. Kiitos, että olette ja teette. Hyvää kevättä ja parempaa kesää toivottaa pestijohtajanne Meri Malmari

Sinikotkien kesäleiri Erätauko kaipaa tekijöitä. Ilmianna itsesi Aukustille (esim. aukusti.korhonen@sinikotkat.fi) välittömästi, mikäli haluat tekemään leiriä.

Huippujutut

Theian peruskunnostusprojekti Lippukuntamme koulutusalus s/y Theia on ehtinyt jo yli kymmenen vuoden ikään. Siksi veneellä on käynnissä ensimmäinen isompi peruskunnostusprojekti. Kunnostus on jaksotettu kolmeen vuoteen ja siksi Theia on nyt jo toista vuotta telakoituna lämpimässä hallissa. Ensimmäisenä kunnostustalvena mm. veneen pohja puhallettiin puhtaaksi ja maalattiin uudestaan sekä tehtiin muita rungon ja kannen kunnostushommia. Nyt toisena talvena on mm. uusittu veneen sisäänkäynnin portaikko ja kulkuluukku sekä tehty laaja kunnostus moottorin sähköjärjestelmään. Myös kaikki veneet patjat on uusittu talven aikana. Kolmantena vuonna on vuorossa veneen navigointijärjestelmän uusiminen. Kunnostuksessa tehtävien toimenpiteiden on arvioitu maksavan yli 60 000 eur. Tämän summan kerääminen on merkinnyt myös mittavaa ponnistusta lippukunnan varainhankinnalta. Tilanne varainhankinnan suhteen on ollut lisäksi hyvin haastava koronavirusepidemian takia. Viime kesän charterpurjehdusmyynti jäi puhtaaseen nollaa ja sama riski on tulevanakin kesänä. Meillä hyvin tärkeän joulunajan varainhankinnan yllä leijui myös suuria riskejä viime jouluna. Lopulta kovalla tsempillä ja uusia toimintamuotoja kehittämällä pääsimme kelpo tulokseen ja rakettimyynnin osalta peräti huipputulokseen. Joulupukkipalvelussa perinteiset kotiin 14

sisälle tulevat pukit eivät liikkuneet ollenkaan vaan pukki vieraili ainoastaan kotiovella. Lisäksi nauhoitimme 60 personoitua joulupukin joulutervehdystä. Tervehdykset saivat pääsääntöisesti erittäin hyvää palautetta ja harkitsemme tämän palvelun tarjoamista jatkossakin virustilanteesta huolimatta. Oman varainhankinnan lisäksi tukiyhteisöjemme tuella on ollut iso merkitys. Olemme saaneet seurakunnilta rahoitusta kunnostusprojektiin sekä lisäavustuksen että lainan muodossa. Lisäksi kunnostusta ovat tukeneet sekä Tuki ry että Mehtovartio.

Iniössä haluttaisiin kehittää. Alue siirtyi vuodenvaihteessa lippukunnan hallintaan alueen lahjoittaneelta Tytti Penttilältä helpottaen alueen kehittämistä. Haaveena on mm. lähempänä rantaa oleva sauna mahdollisesti lisämajoitustilalla. Theian ja Skagenin lisäksi lippukunnan jollakalusto kaipaisi päivitystä lähivuosina. Varainhankinta tähän kaikkeen kaipaisi kuitenkin lisää henkilöitä jotka voisivat sitoutua varainhankintatoimikunnan toimintaan pitkäjänteisesti. Ilmianna itsesi tai kaverisi allekirjoittaneelle (yhteystiedot mm. lippukunnan nettisivuilla)!

Varainhankinta on meille jatkossakin erittäin tärkeää. Tärkein kohden on s/y Theian ylläpito mutta tämän lisäksi myös Skagenin leirialuetta

Juha Lehtonen

PATRIK SOLIN

Sinikotkien kesäleiri

ERÄTAUKO järjestetään 28.7.–2.8.2021 Kunstenniemessä. Mukaan ovat tervetulleita kaikki sinikotkat sudenpennuista aikuisiin. Perinteisten leirimenojen lisäksi leirillä juhlistetaan Eräkämpän 60 vjuhlavuotta sunnuntaina 1.8.

Lisää tietoja leiristä ja ilmoittautumisesta toimitetaan jäsenpostissa. Eräkämpän juhlallisuuksista tiedotetaan myöhemmin, pysy kuulolla.

Huippujutut

s/y Theian navigointielektroniikan uusiminen Koulutusaluksemme on ollut lippukuntalaisten ahkerassa käytössä vesillelaskustaan 2008 alkaen. Ensimmäiseksi kokonaiseksi kesäksi ja ensimmäistä pitkää avomeripurjehdusta (Tall Ships Races 2009) varten, silloisen kumppanimme Raymarinen avustuksella hankittu aikanaan laadukas navigointielektroniikka on nyt tulossa - ja osin jo tullutkin - teknisen käyttöikänsä päähän. Kolmentoista kesän käyttöikä on nykymittapuulla kunnioitettava digitaalielektroniikalle. Toista se oli Rhean aikaan - 1980-luvun Silvan instrumentit toimivat ihan hyvin vielä 40 vuoden jälkeenkin...

2.) Koulutustoiminnassa laitteiden käytettävyys ja laatu korostuvat. Vaikka Theialle asennettu Raymarinen järjestelmä on ollut erinomaisen pätevä, jouduttiin veneen valmistuessa budjettisyistä valitsemaan ominaisuuksiltaan hyvin vaatimaton

tutka-antenni. Laitteen erottelukyky ei ole paras mahdollinen, mikä hankaloittaa olennaisesti tutkakuvan tulkintaa etenkin vaativissa saaristoolosuhteissa. Laite ei ole ollut koulutusmielessä riittävän monipuolinen uutenakaan.

Lippukunnan laivapäällystö on nyt päättänyt uudistaa aluksen navigointija viestintäjärjestelmät kesäksi 2022. Mittava hanke on perusteltu neljästäkin eri syystä: 1.) Koulutusaluksessa - kuten toki vesillä liikuttaessa muutenkin - turvallisuus on aina ykkösprioriteetti. Vaikka lähes jokaisella sinikotkalla sudenpennuista alkaen on jo taskussaan älylaite, jonka GPS-paikannin ilmoittaa aina veneen tarkan sijainnin, se ei vielä riitä merellä. Yhteentörmäykset muiden alusten kanssa voi varmuudella välttää vain tutkan ja AIS-laitteen avulla. Laitteiden on oltava kunnossa ja toimintavarmoja. 16

TIMO TOIMI

Nykyisellä aluksen päällystöllä voisi kyllä hymy hyytyä näiden laitteistojen kanssa? 2000-luvun alussa s/y Rhealle hankittu huippumoderni LCD-näyttöinen tutka kulutti sähköä vain murto-osan kuvaputkinäyttöön verrattuna. Pienen radomiantennin vaakakulma ei kovin kummoista erottelukykyä tarjonnut. Pelkkä Head-up -näyttömoodi ja muutenkin rajalliset säädöt vaativat navigoijalta tarkkuutta. Suoritusta ei helpottanut se, ettei Rhean navigointihytistä nähnyt lainkaan ulos.

3.) Theian nykyinen järjestelmä edustaa poistuvaa laitesukupolvea. Nykyiset navigointiratkaisut perustuvat vahvasti integroituihin järjestelmiin, jossa eri anturit ja näyttölaitteet kytketään yhteiseen tietoverkkoon (yleensä NMEA2000standardilla). Kun veneen aiemmat laitteet nyt yksi kerrallaan ovat rikkoutumassa, niiden korvaaminen yksittäin vanhalla teknologialla ole järkevää. Tavoitteena on hankkia kerralla yhteensopiva kokonaisjärjestelmä.

4.) Sinikotkien on tarkoitus purjehtia Theialla vielä useita vuosikymmeniä. Jotta aluksen kunto ja käytettävyys säilyvät hyvinä koko sen elinkaaren ajan, pitää merkittäviä perusparannuksia ja hankintoja jaksottaa eri vuosille. Kun moottori on nyt kunnostettu ja hyttien patjat uusittu, on ensi vuonna navigointijärjestelmän aika. Hanketta valmistelemaan on perustettu erillinen työryhmä. Työryhmä kartoittaa parhaillaan eri vaihtoeh-

toja ja suunnittelee hankintoja. Hankinnat ja asennukset tehdään talven 2021-22 aikana. Hankinta on taloudellisesti merkittävä. Sen toteuttamiseksi tarvitaan sekä sponsoreita, että omaa varainhankintaa. Tähän liittyen kaikki ideat ovat enemmän kuin tervetulleita! Lisätietoja antaa ja kommentteja vastaanottaa: elektroniikkatyöryhmän vetäjä Oskari Huiskala oskari.huiskala@sinikotkat.fi

Tutkanavigointi voi olla hauskaa... Oskari Huiskala kouluttaa s/y Rhealla kipparikurssilaisia Nasi:sta ja ATP:sta. Kuvat (c) Timo Toimi, Suomen Partiolaisten Kipparikurssi 2004.

17 TIMO TOIMI

Huippujutut

Ohjeita purjehduksille Satamapaikka Theian satamapaikka on Heinänokan partiovenesatama Satavassa. Perille vie bussi nro 14 (päätepysäkille, sitten tietä eteenpäin ja alas vasemmalle, mastot näkyvät...). Osoite on Heinänokantie 66, Turku. Matkaa Turun keskustasta on n. 20 km.

Iltapurjehdukset Sudenpentujen iltapurjehduksille lähdetään kello 18.00 ja venekuntien 18.30 Purjehdukset kestävät muutaman tunnin. Iltapurjehduksille ei tarvitse ilmoittautua eivätkä ne maksa mitään.

Viikonloppupurjehdukset Viikonloppupurjehduksille lähdetään perjantaisin kello 18.30. Sunnuntaina rantaan palataan iltapäivällä, jonka jälkeen vene siivotaan. Paluuaika ilmoitetaan lähdettäessä, tai sen voi ilmoittaa puhelimitse veneeltä. Viikonloppupurjehduksille ilmoittaudutaan sähköisen ilmoittautumislinkin kautta PartioID:tä käyttäen.

Alaikäiset tulee ilmoittaa purjehduksille huoltajan PartioID:llä, näin varmistumme, että partiolaisella on huoltajansa lupa osallistua purjehdukselle. Purjehdus maksaa 30 €, ja se laskutetaan, käteistä ei siis tarvitse tuoda rantaan.

Pitkät purjehdukset Kesän ohjelmassa on useita pitkiä matkapurjehduksia, jotka suuntautuvat Saaristomerelle sekä kauemmas Itämerelle. Perinteinen saaristomeripurjehdus on suunniteltu erityisesti venekuntalaisille. Muut osuudet ovat lähinnä samoaja-, vaeltaja- ja johtajaikäisille. Yleensä kaikki halukkaat mahtuvat jollekin osuudelle. Tarvittaessa suoritetaan karsinta esim. kunnostusaktiivisuuden perusteella.

Varusteet Vaikka satamassa paistaisi aurinko, voi merellä olla kylmä. Viikonloppupurjehdukselle tarvitset ainakin seuraavia varusteita. Pakkaa tavarasi pehmeään kassiin, se on veneessä kätevämpi kuin rinkka.

– Lämpimät päällysvaatteet tai haalarit – Lämpimiä alus- ja välivaatteita – Vaihtovaatteet – Pipo, hanskat, kaulaliina, villasukat – Sadevaatteet ja kumisaappaat – Partiohuivi – Makuupussi tai peitto – Lakana ja tyynyliina – Peseytymis-/saunomisvälineet – Hieman taskurahaa Pelastusliivit saa alukselta, omatkin voi ottaa. Omia ruokailuvälineitä ei tarvita. Vaaleapohjaisten kenkien käyttö on suositeltavaa. Muista nimikoida tavarasi. Suorituskirjat säilytetään aluksella. Jätäthän energiajuomat sekä sipsit ja muut murustavaiset eväät kotiin, niin selvitään siivotessa helpommalla.

Yhteydet maista ja maihin Theialla on GSM-puhelin, jota pidetään auki aina liikkeellä ollessa. Numero on 0400 229 061. Alukselta voi myös soittaa maihin. Omien kännyköiden ottaminen mukaan ei ole suositeltavaa.

Suunnitteletko virkistyspäivää yrityksellesi? Haluaisitko yllättää perheenjäsenesi merkkipäivänä? Mielitkö muuten vaan rennosti merelle? Ratkaisusi on charter-purjehdus Theialla! Päiväpurjehduksella 47-jalkaisella purjeveneellämme osaavan miehistön kanssa ehdit vaikkapa purjehtia Aurajoesta Nauvoon, lounastaa hyvässä ravintolassa ja paluumatkalla nauttia Airiston maisemista. Veneemme on vuokravenekatsastettu 12 matkustajalle, joista jokainen pääsee halutessaan osallistumaan ohjaamiseen ja purjeiden nostamiseen. Ohjehinnat: 900 € + alv / ilta 1400 € +alv / päivä Hinnoista voidaan neuvotella tapauskohtaisesti. Ota yhteyttä: Matias Sandelin etunimi.sukunimi@sinikotkat.fi 040 585 2123

Huippujutut

Saaristokohde: Trunsö φ59°52,9’N, λ021°46,4’E Päätimme Kotkansiiven toimituksessa aloittaa juttusarjan, jossa esittelemme saaristokohteita, joita lukijat voivat hyödyntää sekä partio-, että muilla reissuillaan saaristossa. Luonnolliseksi avauskohteeksi valikoitui Trunsön saari eteläisellä Saaristomerellä, sillä olen itse ollut aiemmin töissä Pidä Saaristo Siistinä

Trunsö sijaitsee Nötön eteläpuolella.

ry:llä, joka ylläpitää saaren satama-, ja muita palveluita, ja seikkaillut saarella varsin paljon. Tulevia kohteita saa mielellään vinkata toimitukselle. Trunsön saari sijaitsee eteläisellä Saaristomerellä, Nötön eteläpuolella, Jurmosta koilliseen jäänmurtajaväylän varrella. Satamassa on

yhteiskäytössä oleva yhteysaluslaituri, jonka pohjoisreuna on veneilijöiden käytössä. Eteläpuolellekin voi myös kiinnittäytyä kunhan ei häiritse yhteysalus Nordepin tai huoltoalus Roopen liikennöintiä. Nordep liikennöi saarelle aikataulunsa mukaan, mutta Roope käy saarella yleensä kerran viikossa vaihtelevana

Huoltoalus Roope kiinnittyneenä laiturin eteläpuolelle.

päivänä (yleensä tiistai tai keskiviikko), yleensä yöpyen satamassa. Laiturissa ei ole poijuja, vaan kiinnittyessä on varauduttava ankkuroimaan. Trunsön palveluihin kuuluu PSSry:n jäsensauna, jätepiste, kuivakäymälät, tiskipaikka, grillikatos kaasugrillillä, sekä luontopolku. Palvelumaksu saarella on jäsenille 12e, ja muille 17e. Sen voi maksaa mobilepaylla, tilisiirrolla tai kesäsesonkina saarella toimivalle saariemännälle. Lisäksi

saarella on PSSry:n vuokramökki Nuottatupa, joka on vuorattavissa toukokuusta lokakuuhun. Nuottatupaan voi majoittua yhteensä 8-10 henkilöä, ja sen vuokrahinta jäsenille on 80e/yö, joten se soveltuu myös esimerkiksi partioretkikohteeksi. Saarelle pääsee oman veneen lisäksi yhteysaluksella Kirjaisista.

kanervanummiin ja lehtimetsään. Kesäkuukausina saarella lauduntaa myös vapaana lampaita, jotka on hyvä pitää mielessä erityisesti koirien kanssa liikkuessa. Konsta Grönberg

Trunsön saaren luonto on monimuotoista vaihdellen kivikkoisista kalliorannoista, pirunpelloista,

Saaren pohjoisrannalta työntyvä niemenkärki tarjoaa upean uimapaikan.

Huippujutut

Turun Sinikotkien koulutusalukset osana suomalaisen veneenrakennuksen historiaa

Osa 1: s/y Rhea Useimmat lippukuntamme koulutusalukset kytkeytyvät mielenkiintoisella tavalla suomalaisen veneenrakennuksen ja veneteollisuuden historiaan. Maineikas m/s Neptunus, alkuperäiseltä nimeltään Tuima (T 4), rakennettiin 1943 laivastolle Taisto-luokan moottoritorpedoveneeksi vähintään yhtä maineikkaalla Turun Veneveistämöllä Ruissalossa. Neptunuksen ja Taisto-luokan vaiheista kuitenkin lisää toisella kertaa. Sodan jälkeen Turun Veneveistämöllä tehtiin vielä sotakorvaustöitä, mutta niiden jälkeen toiminta Ruissalossa alkoi hiipua ja loppui kokonaan vuonna 1954. Turun Veneveistämön toiminimen osti uuteen veneenrakennusmateriaaliin, lujitemuoviin, ulkomailla tutustunut Risto Pohjanheimo. Hänen johdollaan toiminta käynnistyi uudelleen vuonna 1957, ensin Kaarningontiellä Turussa. Ensimmäinen venemalli oli 2,5-metrinen jolla ”Jolly”, mutta pian rakennettiin myös isompia soutuveneitä ja tuulilasiveneitä. Lujitemuovi (kansanomaisesti lasikuitu) oli materiaalina Suomessa täysin uutta, joten sekä työtavat että -välineet piti kehittää itse. Alkuun materiaalivahvuudet tehtiin puuveneiden kaltaisina, siis täysin ylimitoitettuna, jolloin loppu22

tulos oli sananmukaisesti pomminvarma. Toki samaa menetelmää on sittemmin tarkoituksella sovellettu jopa Theiankin rakentamisessa. Ensimmäisten avainhenkilöiden joukosta mainittakoon Åke Andrée, Androksen moottoritehtaan perustajan Carl Andréen poika, ja tunnetun ilmapalloseikkailijan Salomon Andréen veljenpoika. Sittemmin Veneveistämöllä työskenteli sinikotkia, kuten pitkäaikainen Sextantin johtaja Seppo ”Sepa” Lahti ostopäällikkönä, Gotte Rosenqvist ostajana sekä lippukunnanjohtaja Juha Lehtosen isä, Pentti Lehtonen konttoripäällikkönä. Vuosien varrella Turun Veneveistämön lujitemuoviosaaminen kehittyi maailman huipulle, ja veneiden koot kasvoivat aina suuremmiksi. Ehkä vaativimpana projektina tunnetaan aikanaan maailman suurimmat lujitemuovirungot, Merivoimille 197275 rakennetut Kuha-luokan 25-metriset miinanraivaajat. Alukset ovat muuten yhä käytössä 2020-luvulla, ja onpa moni nykyinenkin sinikotka palvellut aluksilla varusmiehenä tai reserviläisenä. Veistämön toiminnan laajentuessa se muutti isompiin tiloihin Pihla-

janiemeen, nykyisen Majakkarannan paikalle. Uudet hienot hallit valmistuivat 1963, ja niitä laajennettiin vuosien varrella moneen otteeseen, muun muassa edellä mainittua miinanraivaajaprojektia varten. Veneenrakennus on kuitenkin aina ollut melko suhdanneherkkää toimintaa, ja jo 1960-luvun alussa uusien hallien rakennuskustannukset ajoivat veistämön taloudellisesti ahtaalle. Muutaman mutkan kautta Oy Fiskars Ab osti veistämön, joka toimi sen jälkeen nimellä Fiskars Turun Veneveistämö. Veneiden lisäksi valmistukseen kuului mielenkiintoisia muovituotteita, kuten Eero Aarnion pallotuoli. Fiskars suunnitteli jo ensimmäisinä vuosina veistämön sulkemista, mutta pelastajaksi koitui sillä erää huviveneiden valmistus. Luotsilaitokselle oli 1960-luvulla rakennettu avonaisia luotsikuttereita vanerihytillä. Samalle rungolle suunniteltiin nyt moottoriristeilijä, ensin Saksan markkinoille. Tätä venettä myytiin 20 vuoden aikana ensin moottoriveneenä, sittemmin moottoripurjehtijana yli 1000 kappaletta nimillä Finncruiser, Finnclipper ja Finnsailer. Finnsailer-malleja suunniteltiin useita eri kokoisia ja ne olivat aikansa luksustuotteita –

ja kaupallisesti hyvin menestyviä. Tämän mallisarjan jatkoksi tehtiin veistämön suurin huvivene, englantilaisen Angus Primrosen suunnittelema Finnrose 45. Kalliille tuotteelle uskottiin löytyvän maksukykyisiä asiakkaita ulkomailta. Runkoja laminoitiin kahdeksan kappaletta, joista

suurin osa myytiinkin ulkomaisille asiakkaille. Oy Fiskars Ab:n vuoden 1973 vuosikertomus kertoo markkinatilanteesta seuraavaa: ”Veistämön voimakas kasvu jatkui ja myynti lisääntyi n. 50%. Vaikean

ongelman muodosti kapasiteettipula, jonka poistamiseksi rakennetaan parhaillaan yli 5000 m2 tehdastiloja. Epäedulliset valuuttakurssit ja uusien venetyyppien aiheuttamat kustannukset heikensivät muuten suotuisaa tuloskehitystä.”

Finnrose 45 Fiskarsin vuoden 1973 vuosikertomuksessa

Huippujutut Vuonna 1974 tilanne muuttui kuitenkin kertaheitolla kansainvälisen öljykriisin myötä. Lujitemuovin raaka-aineet ovat hyvin riippuvaisia öljymarkkinoista, joten kriisi vaikutti vahvasti veneteollisuuteen. Raakaaineiden hinnat nousivat moninkertaisiksi, jos aineita ylipäätään oli saatavilla. Kalliimpien veneiden valmistusta ei kannattanut jatkaa. Viimeinen Finnrose 45 -runko jäi veistämön pihalle. Kun hetkeä aiemmin kaikki kynnelle kykenevät oltiin palkattu töihin, jouduttiin nyt lomauttamaan ja irtisanomaan henkilöstöä.

”Lipputankojen valmistus siirretään Hienotaetehtaalta Fiskarsista Veneveistämölle, jolloin hallit saadaan tehokkaampaan käyttöön.” Anekdoottina tästä kerrottakoon, että Rhean messin läpi vessasta pilothousen katolle johtanut tuuletusputki oli itse asiassa pätkä mitäpä muuta kuin veistämöllä laminoitua lipputankoa…

Seuraavassa vuosikertomuksessa todetaan enää lyhyesti odotettu päätös: ”Vuonna 1981 jatkuneen vapaa-ajan veneiden kysynnän heikkenemisen sekä alalla vallitsevan ylikapasiteetin huomioon ottaen yhtiö teki päätöksen luopua toimialasta… Vapautunut kapasiteetti suunnattiin [pelastusveneiden ja erikoisalusten] tuotannon ripeään ja huomatta-

Huviveneissä Fiskarsin painopiste siirtyi hiljalleen Inhan Tehtaiden valmistamiin Buster-alumiiniveneisiin, joista tulikin menestystarina. Turun Veneveistämön toiminta painottui pelastusveneisiin sekä työveneisiin erilaisille merenkulun ammattiryhmille ja viranomaisille. Uusiakin purjevenemalleja kuitenkin tuotiin tuotantoon vielä 1970-luvun lopulla. Vuosikertomus 1979 on korutonta luettavaa: ”Vapaa-ajan veneiden myynti kasvoi, mutta volyymi jäi kuitenkin liian alhaiseksi. Veneveistämön valmistamien veneiden suuruusluokassa vallinnut liikatarjonta johti kovaan hintakilpailuun, jossa monet kilpailevat ulkomaiset veistämöt ovat joutuneet lopettamaan toimintansa… Tällä hetkellä näkymät Euroopan vapaaajan veneiden markkinoilla ovat edelleenkin epävarmat.” Vuoden 1980 kertomuksessa oli nähtävissä jo lopun merkkejä: 24

Oy Fiskars Ab tuoteryhmät ja teollisuuslaitokset vuoden 1974 vuosikertomuksessa

vaan laajentamiseen. Vapautuneisiin tiloihin siirrettiin myös valaisinpylväiden valmistus.” Oy Fiskars Ab olikin 1970- ja 1980-luvuilla todella monialainen yritys. Tästä eteenpäin Veneveistämön historia jatkui vielä muutamia vuosia pelastus- ja työveneiden osalta, mutta sinikotkille tutumpi tarinan haara

alkoi juhannuksesta 1980. Kun m/s Neptunus tuhoutui korjauskelvottomaksi karilleajossa, ja vakuutusyhtiö lunasti aluksen, laittoi meripartioosasto Sextant rattaat pyörimään. Veistämön pihalla vuosikausia maannut Finnrose 45 runko numero 8 ostettiin lippukunnalle, ja veistämön taitavat puusepät rakensivat veneen sisustuksen räätälöitynä partiolais-

ten käyttöön. Lopputuloksena syntyi todennäköisesti yksi kaikkien aikojen laadukkaimmin rakennetuista ja työn jäljen osalta hienoimmista partioaluksista koskaan. Vene oli alusta loppuun todellista laatutyötä, jonka turvallisuutta ei tarvinnut murehtia kovimmissakaan keleissä Itä- tai Pohjanmerellä. Nimen s/y Rhea saanut koulutusalus palveli sinikotkia 26 kesää. Yhteenlaskettuna purjehdittu matka kiertäisi kaksi kertaa maapallon ympäri. Pitkään pohdittiin Rhean peruskorjausta 2000-luvulle tultaessa. Lopulta konstruktion vanhanaikaisuus ja purjehdusominaisuuksien vaatimattomuus kevyissä tuulissa kallistuivat vaakakupissa one off -uudisrakennuksen voitoksi. Theian tarinaan palataankin juttusarjan seuraavassa osassa. Yhteenvetona voitaneen todeta, että Rhean hankinnassa yhdistyivät maailmantalouden käänteet ja erään teollisuudenalan historia ainutlaatuisella tavalla. Fiskars Turun Veneveistämöllä työskennelleiden sinikotkien avustuksella lippukunta pystyi yli neljännesvuosisadan ajan käyttämään koulutusaluksenaan veistämön huvivenetuotannon upeaa lippulaivaa, jonka hankintaan partiolaisilla tuskin toisenlaisissa olosuhteissa olisi ollut taloudellisia mahdollisuuksia. Oskari Huiskala Kuvat: Oy Fiskars Ab vuosikertomukset Lähteet: Matti Salonen: Turun Veneveistämö (2002) sekä Oy Fiskars Ab vuosikertomukset 25

Huippujutut

Arkistojen kätköistä Lippukuntamme toisen johtajan eli Väinö E.Hyvösen ja diakonissa Helge Vaittisen kuva-arkistossa on mm valokuva, missä partiojohtajat Lasse Larinkorpi ja Väinö E.Hyvönen ovat sodanaikana noin v. 1941-1944 Sinikotkien kanssa maastoretkellä, jossakin. Olisipa hienoa kuulla lukijoittemme isovanhemmilta tunnistavatko he keitä nämä pojat, nykyiset vaarit ovat! Vastaukset ja kysymykset toimitukselle tai suoraan minulle, kiitos. Arkistomme kätköistä tervehtien, Seppo Louhi

Majavat kotikokkeina Kun syksyllä suunnittelimme Majavien toimintaa, otimme yhdeksi jäljeksi kotikokin ajatuksenamme valmistaa herkullinen iltapala, lämpimät voileivät, kololla, kattaa kauniisti ja syödä se kaikki yhdessä. Vaan tuo jo tuttu pieni virus laittoi suunnitelmat uusiksi, piti ottaa luovuus käyttöön ja osallistaa myös perheitä tämän jäljen tekemiseksi. Aloitimme jäljen tekemisen tutustumalla erilaisiin keittiövälineisiin. Poikien piti kotoa etsiä kattila, paistinpannu, vispilä, kauha ja lasta, ottaa niistä kuva ja laitta se yhteiseen WhatsApp- ryhmään. Ja löytyiväthän nuo ihmeelliset kapistukset kaikkien kotoa, pääsimme ihailemaan hienoa kuvasatoa.

Oik. Jaakon keittiövälineet

Oik. alh.Vilhon keittiövälineet

Oton keittiövälineet

Iisakin keittiövälineet

Koska illat jatkuivat edellen ulkosalla eikä kololle päässyt kokkailemaan, suuntasimme Ruissaloon paistamaan tikkupullaa. Eikös tikkupulla ole melkein sama asia kuin lämpimät voileivät. Kokoonnuimme parkkipaikalla ja suuntasimme grillipaikalle kauniissa pakkassäässä. Ihan ensiksi piti tietysti ottaa puutko esiin ja veistellä kiehisiä, jotta saataisiin nuotio syttymään. Hienosti sudenpennut onnistuivat elämänsä ensimmäisissä kiehisissä ja saatiin tulet syttymään. Hyvää hiillosta odotellessa oli aikaa mennä nauttimaan pulkkamäen riemuista kuun valossa. Aikansa pulkkailtuaan pojat valuivat grillipaikalle uteliaina ja päästiin itse asiaan, tikkupullan paistamiseen. Paljon tarvittiin kärsivällisyyttä, että se taikina saatiin sopivasti pehmitettyä ja vielä kieputettua keppien ympärille. Lisää kärsivällisyyttä tarvittiin, että saatiin pullat paistettua valmiiksi asti. Taisi ne viimeiset palat vasta olla ihan kypsiä. Tikkupulla maistui enemmän kuin pullalta pimeässä illassa, kuunsirpin loistaessa taivaalla ja hiilloksen vähitellen hiipuessa. Kotimatkalle lähti taas yhtä partiokokemusta rikkaampia sudenpentuja. Hiihtoloman jälkeen loppuivat sitten ulkoillatkin ja siirryttiin kokonaan etäilyyn. Taas menivät hyvät suunnitelmat uusiksi. Kotikokki jälki jäi ihan kesken, mikä neuvoksi? No, päätettiin tehdä se sitten vaikka etänä. Otettiin kotijoukot mukaan hommaan ja saatiin tämäkin juttu hienosti tehtyä. Siitä iso kiitos kuu29

luu meidän sudenpentujen innostuneille vanhemmille, ilman teitä tämä ei olisi onnistunut näin hienosti. Seuraavaksi majavat saivat etätehtävän: valmistaa koko perheelle iltapalaa, kattaa pöytä kauniiksi ja ottaa siitä kuvan WA-ryhmään. Kuvien perusteella näytti siltä, että tehtävää suoritettiin suurella innolla ja panostuksellla. Ja varmasti juuri SE iltapala maistui ihan parhaalle, olihan se itse tehty. Viimeisenä tehtävänä kotikokki jälkeen liittyen majavat saivat valmistaa perheensä kanssa pääsiäisaterian, eli vähän juhlavampaa ruokaa, kattaa pöytä kauniiksi ja herkutella yhdessä koko perhe. Ruokailun jälkeen piti vielä auttaa jälkien korjaamisessa ja siivota sotkut pois keittiöstä. Ja tietysti etänä tämäkin. Pojat saivat myös kotona etsittäväksi yleisimpiä siivousvälineitä. Niistä sai laittaa kuvavihjeitä, joita sitten yhdessä arvailimme teams-kokouksessa.

Eihän se etäily yhteisiä koloiltoja voita, mutta hienoa että saatiin näinkin harrastaa partiota. Toivottavasti syksllä päästään takaisin normaaliin ja saamme taas jatkaa yhdessä tekemistä kasvokkain. Voisi todeta, että partiossa on aina luovuus kukkinut ja nyt pandemian aikana se on todellakin päässyt valloilleen. Kotikokki jälki saatiin hienosti päätökseen, upeaa majavat! Kaisa ja Hanski

Oik. ylh. Oliverin pääsiäisruoka Oik. Manun pääsiäisruoka Oik. alh. Aapon iltapala Alh. Karrin iltapala Vas. alh. Urhon hedelmäsalaatti Viereinen sivu: Manun keittiövälineet

Lopuksi...

Kotkansiipipoika

Turun Sinikotkat Multavierunkatu 2 20100 Turku

www.botski.fi

MERCURY-MOOTTORIT JA HUOLTO 45 VUODEN KOKEMUKSELLA Meiltä myös varaosat & varusteet turvalliseen veneilyyn Nuppulantie 11, 20320 TURKU - (02) 2390 811 - info@botski.fi