Minä ja selkä

Selkäkipuni katosivat kehonhuolto-ohjelmalla

OLEN SARI KUIVANEN 53-vuotias liikunta-alan ammattilainen. Kerron tarinani, kuinka selkäkipuni syntyivät ja miten onnistuin parantamaan leikattavaksi tuomitun selkäni.

Nuoruudestani alkaen olen ollut aktiiviliikkuja. Talvisin hiihdin viikoittain sata kilometriä ja kesäisin juoksin 60 kilometriä. Lisäksi harrastin ryhmäliikuntaa ja joogaa. Nuorena, 22-vuotiaana perustin kampaamon. Työ toi mukanaan staattiset työasennot, jotka jumittivat niskaa, hartioita sekä selkää, joka alkoi oireilla. Kuormittavat työasennot loivat jo tuolloin pohjaa tuleville selkäongelmilleni.

2000-luvun alussa muutin Britanniaan ja aloin kouluttaa kampaajia Etelä-Englannin alueella. Tämä puolestaan edellytti päivittäistä autossa istumista ja pitkiä matkoja. Voimakas selkäkipu vei usein jalat alta säännöllisin väliajoin ja hoidoksi määrättiin yleensä lääkitys ja viikko lepoa. Selkäkivun helpottaessa jatkoin joogaa ja lenkkeilyä. Havaitsin kuitenkin, että kummastakaan ei ollut selälleni apua, joten vaihdoin niiden tilalle kuntosaliharjoittelun, uinnin ja pilateksen.

Koska olin addiktoitunut liikuntaan, päätin tehdä harrastuksestani työn. Kouluttauduin pilates-ohjaajaksi, personal traineriksi ja ravintovalmentajaksi. Koulutukseni aikana ystävystyin koulun perustajan Edyta Wolakin kanssa, joka myöhemmin suuresti vaikutti selkäni paranemiseen.

Muutin Suomeen 2017 personal traineriksi kuntosaliketjuun. Selkäni alkoi taas oireilla. Kävin fysioterapiassa ne kerrat, jotka työterveyslääkäri minulle määräsi. Maaliskuussa 2020 putosin kerrasta polvilleni, kun selkä sanoi sopimuksensa irti kesken työpäivän kahvakuulaharjoituksessa. Tyypilliseen tapaan jalat eivät enää kannatelleet ja selkäkipu oli kova.

Tällä kertaa selkäkipu ei mennytkään ohi lyhyellä sairauslomalla kuten aina aiemmin oli tapahtunut. En pystynyt imuroimaan, istumaan, kävelemään portaita tai taivuttamaan itseäni etukumaraan. Kun mitään paranemista ei tapahtunut useamman kuukauden aikana, päätin otattaa omalla kustannuksellani magneettikuvat selästäni. Fysiatri totesi välilevynpullistuman ja lähetti minut kirurgin vastaanotolle, joka totesi, että kyseessä on leikkausta vaativa arpeutunut välilevytyrä. Leikkausajan sain joulukuulle 2020. Työterveyslääkäri teki johtopäätöksen, ettei leikkaus parantaisi selkääni sellaiseen kuntoon, että voisin jatkaa työtäni personal trainerina. Lääkärin lausuntoon perustuen työnantajani totesi, ettei heillä ole tarjota minulle mitään korvaavaa työtä ja työsuhteeni irtisanottiin.

Ajattelin, etten halua luopua työstäni, vaan jatkan ravintovalmentajana, ja niissä ajatuksissa aloin suunnitella oman yrityksen perustamista sairaslomalla ollessani. Otin yhteyttä vanhaan opinahjooni ja keskustelin Edyta Wolakin kanssa, josko saisin käyttää erästä opiskeluaikana otettua valokuvaa nettisivuillani. Siinä sitten kuulumisia vaihdettaessa kerroin Edytalle tulevasta selkäleikkauksesta. Hän kertoi, että oli noin vuotta aiemmin loukannut oman selkänsä liitovarjo-onnettomuudessa, josta viisastuneena kokosi tiimin fysiatrian lääkäristä, fysioterapeuteista, pilatesopettajista, naprapaateista ja personal trainereista kehittämään kehonhuolto-ohjelmaa, joka soveltuisi kehon kireyksien juurisyiden hoitamiseen eli kireyksien ennalta ehkäisemiseen ja kuntouttamiseen. Edytan suosituksesta päätin kokeilla ohjelmaa, vaikka lääkäri olikin kehottanut välttämään muuta liikuntaa kuin kävelyä.

Harjoiteltuani ohjelmaa kahdeksan viikon ajan kaksi kertaa viikossa selkäni oli täysin kivuton ja liikkumisestani oli tullut kaikin puolin rentoa. Kävin kirurgin vastaanotolla, joka tutkittuaan selkäni perui leikkauksen. Siitä lähtien selkäni on ollut kunnossa ja kivuton. Toimin nyt omassa yrityksessäni mm. personal trainerina ja pidän selkäni kunnossa ohjelman oppien avulla. Ohjelmaan on koottu kehonhuollon tutkitut ja toimivat tekniikat, joiden avulla saadaan kehoon tasapainoinen lihasjännitys, liikkuvuus ja joustavuus kaikkien nivelten ympärille.

Kuva: Minna Jalovaara