Tutkimustietoa

Pilates, voimaharjoittelu, core-harjoittelu ja mind & body -liikunta tehoavat parhaiten pitkittyneeseen selkäkipuun ja siitä aiheutuvaan toimintakyvyn haittaan

LIIKUNTAHARJOITTELUA suositellaan selkäkivun hoidoksi ja eri liikuntamuotojen paremmuudesta käydään keskustelua. Verkostometa-analyysillä voidaan asettaa ”kilpailevia” interventioita paremmuusjärjestykseen jonkin tietyn muuttujan suhteen, kun useiden samasta aiheesta tehtyjen tutkimusten tulokset yhdistetään matemaattisesti. Aiemmin on julkaistu kaksi verkostometa-analyysitutkimusta. Owenin tutkimuksessa (2020) pilates, motorisen kontrollin harjoittaminen, voimaharjoittelu ja kestävyystyyppinen liikunta osoittautuivat tehoavan parhaiten aikuisten pitkittyneeseen selkäkipuun, ja Haydenin ryhmän (2021) huomattavasti laajempi verkostometa-analyysi liputti pilateksen ja McKenzie-harjoittelun puolesta.

Tuoreessa Fernandez-Rodriguezin tutkijaryhmän verkostometa-analyysissä vertailtiin jälleen eri liikuntaharjoittelua sisältävien tutkimusten tehoa pitkittyneen selkäkivun voimakkuuteen ja siitä aiheutuvaan toimintakyvyn haittaan verrattuna liikuntaa sisältämättömiin interventioihin.

Valinta- ja poissulkukriteerien pohjalta analyysiin kelpasi 118 alkuperäistä satunnaistettua, kontrolloitua harjoitustutkimusta, joissa oli 35 maasta 18–65-vuotiaita selkäkipuisia osallistujia yhteensä 9 710 henkilöä. Valituista tutkimuksista kaksi oli suomalaista, ja toinen näistä oli UKK-instituutin tutkijaryhmän julkaisu pilatestyyppisen harjoittelun vaikutuksista selkäkipuun.

Tutkimuksissa harjoitusinterventio oli jokin seuraavista: kestävyystyyppinen, voimaharjoittelu, yhdistelmäharjoittelu, core-tyyppinen, McKenzie, pilates, venyttely tai mind & body -tyyppinen harjoittelu. Vertailuryhmissä ei ollut liikuntaharjoittelua.

Analyyseissä huomioitiin erilaisia tutkimustuloksiin vaikuttaneita tekijöitä, kuten osallistujien ikä ja sukupuoli, harjoittelun useus, määrä ja kesto sekä tutkimusjoukon koko. Valituista tutkimuksista 30 prosenttia sisälsi matalan riskin virhelähteille, 36 prosentissa oli joitain virhelähteitä ja 34 prosentilla virhelähteiden riski oli suuri. Suurin osa tutkimusten virhelähteistä johtui siitä, että interventioita, ohjaajia tai mittaajia ei oltu sokkoutettu.

Tulokset osoittivat, että liikuntaharjoittelu on tehokasta. Verkostometa-analyysin mukaan useimmat harjoittelumuodot olivat tehokkaampia kivun lievittäjiä ja toimintakyvyn parantajia kuin vertailuinterventio, joka ei sisältänyt liikuntaa. Pilates osoittautui tehokkaimmaksi kivun lievittäjäksi, seuraavaksi tehokkaimmaksi arvioitiin mind & body ja core-tyyppiset harjoitukset.

Myös toimintakyvyn kohentamisessa pilates arvioitiin tehokkaimmaksi, seuraaviksi parhaaksi arvioitiin voima- ja yhdistelmäharjoittelut. Harjoitusmuodoista kivun lievittäjänä venyttelyharjoittelu arvioitiin viimeiseksi ja toimintakykyyn McKenzie-harjoittelu tehosi heikoimmin. Kuitenkin kaikki harjoitusmuodot olivat tehokkaampia kuin ei-harjoittelu.

Tutkijat arvioivat pilateksen tehokkuuden perustuvan siihen, että pilatesharjoittelu on osallistujien suosimaa ja hyväksymää, se edistää keskivartalon hallintaa ja stabiliteettia, asennon hallintaa, kehon tuntemusta myös hengitystä huomioimalla, biopsykososiaalisella lähestymistavalla.

Mind & body -harjoitukset lievittävät tutkijoiden mukaan liikkeen pelkoa sekä kipuun vaikuttavia tekijöitä kuten henkistä stressiä ja ahdistusta ja voivat siten auttaa kivun hallinnassa. Keho & mieli -harjoituksilla ymmärretään yleisesti keskittymistä, hengitystä ja liikettä yhdistävää harjoitusta, kuten jooga tai taiji.

Core-tyyppisten eli keskivartalon lihaksia ja hallintaa parantavien harjoitusten tehon tutkijat arvelivat perustuvan selän stabiliteetin paranemiseen raajoja liikuteltaessa sekä parempaan hermo-lihasjärjestelmän toimintaan.

Tutkijat pahoittelivat, ettei useissa alkuperäistutkimuksissa raportoitu kipuun vaikuttavia muita tekijöitä, kuten univaikeuksia, ahdistusta, masennusoireita tai kipulääkkeiden käyttöä. Liikuntaharjoittelu kuitenkin tehoaa selkäkipuun, ja etenkin pilatesharjoittelu näyttää olevan tutkitusti tehokasta.

Annika Taulaniemi filosofian tohtori, fysioterapeutti, erikoissuunnittelija, UKK-instituutti. Lyhennelmä julkaistu UKK-instituutin verkkosivuilla 25.8.2022.

Fernández-Rodríguez R., Álvarez-Bueno C., Cavero-Redondo I. et al. Best Exercise Options for Reducing Pain and Disability in Adults With Chronic Low Back Pain: Pilates, Strength, CoreBased, and Mind-Body. A Network Meta-analysis. J Orthop Sports Phys Ther. 2022 Aug;52(8):505-521. doi: 10.2519/ jospt.2022.10671.

Kuva: Shutterstock

Liikuntaa tulisi hyödyntää masennuksen hoidossa aikaisempaa enemmän

LIIKUNNAN POSITIIVISET vaikutukset terveydelle ja masennuksen hoidossa ja ehkäisyssä tunnetaan laajasti. Liikunnan on todettu vähentävän terveyspalvelujen käyttöä, mutta vain vähän on tutkittu liikunta-aktiivisuuden vaikutusta masennuspotilaiden kotona selviytymiseen.

Masennus voi rajoittaa huomattavasti työkykyä ja toimintakykyä, heikentää elämänlaatua ja lisätä terveyspalveluiden käyttöä. Vain osa sairastuneista hakee ja saa asianmukaista apua. Masennus on myös riskitekijä monille sairauksille, kuten sydän- ja verisuonitaudeille, diabetekselle, lihavuudelle ja dementialle. Tutkimuksessa selvitettiin liikuntaaktiivisuuden yhteyttä masentuneiden henkilöiden psyykkiseen ja somaattiseen sairastavuuteen, terveydenhuollon käyttöön sekä kotona selviytymiseen.

Tutkimuksessa hyödynnettiin Masennus ja metabolinen oireyhtymä Suomessa -tutkimuksen ja sen seurantatutkimuksen aineistoa. Tutkimusjoukko koostui keskisuomalaisista yli 35-vuotiaista aikuisista, joilla oli masennusoireita. Lähtötilanteessa tutkimukseen osallistui 760 henkilöä, joista 447 osallistujaa sai terveystarkastuksen perusteella masennusdiagnoosin. Heistä 256 osallistui seurantatutkimukseen viiden vuoden kuluttua.

Alkuvaiheessa ja viiden vuoden seurannassa tutkittavilta kerättiin kyselylomakkeilla tietoja sosioekonomisesta taustasta, terveyskäyttäytymisestä, sairauksista, lääkityksestä, masennusoireista sekä liikunta-aktiivisuudesta. Tiedot tutkittavien terveyspalvelujen käytöstä kerättiin kunkin osallistujan potilastiedoista viiden vuoden ajalta.

Tulosten mukaan liikunta-aktiivisuudella voidaan vähentää ja lieventää masennuspotilaiden psyykkiseen ja somaattiseen sairastavuuteen liittyviä riskitekijöitä. Fyysisesti aktiivisilla masennuspotilailla oli vähemmän sydänsairauksia, lihavuutta sekä lievempiä ja vähemmän masennusoireita. He myös pärjäsivät kotiaskareissaan paremmin kuin vähän liikkuvat.

Fyysisesti aktiiviset masennusoireiset henkilöt raportoivat sairauden ja oireiden aiheuttaman haitan olevan vähäisempää riippumatta siitä, oliko heillä diagnosoitu masennus vai ei. Tämä tulos on uusi ja merkittävä. Liikunta-aktiivisuudella ei sen sijaan ollut vaikutusta terveyspalvelujen käyttöön eikä psyykkisten liitännäissairauksien määrään masentuneilla.

Tulosten perusteella liikunnan merkitys masennuksen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa tulee tiedostaa ja ennen kaikkea liikuntaa tulee suositella aikaisempaa enemmän ja vahvemmin yhdessä ja lisänä muiden masennuksessa käytettävien hoitomuotojen kanssa.

Ilkka Raatikainen. Associations between physical activity, mental and somatic morbidity, and health care utilization in depressed patients. JYU Dissertations 561, Jyväskylä 2022, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-399206-4. Luettavissa http://urn.fi/ URN:ISBN:978-951-39-9206-4.

Selkäkivulla ei havaittu yhteyttä seisomatasapainoon

TASAPAINOA TARVITAAN liikkuessa sekä monissa päivittäisissä toiminnoissa. Aiemmat tutkimustulokset pitkittyneen selkäkivun yhteydestä seisomatasapainoon ovat olleet ristiriitaisia. Kiropraktikko Jani Mikkonen selvitti tutkimuksessaan, millainen seisomatasapaino on henkilöillä, joilla on pitkittynyt selkäkipu ja johon joko liittyy alaraajaan säteilevä kipu tai säteilykipua ei ole sekä henkilöillä, joilla on selkäkivun lisäksi monikipuisuutta. Tarkoituksena oli lisäksi selvittää, miten kivun voimakkuus, kesto sekä muilla itsearviointimittareilla mm. terveydentila, toimintakyky ja terveyteen liittyvä elämänlaatu vaikuttivat voimalevyllä mitattuun tasapainoon.

Tutkimukseen osallistui 42 oireetonta ja 187 selkäoireista henkilöä. Tutkittavat tekivät neljän osion tasapainotestin seisten voimalevyllä, joka mittaa kehon huojunnan laajuutta ja nopeutta. Kukin testi kesti enintään 60 sekuntia. Ensimmäisessä testissä testattava seisoi paikallaan voimalevyllä jalat rinnakkain ja silmät auki. Toisessa testissä testattavaa pyydettiin pitämään silmät kiinni seistessä. Kahdessa viimeisessä testissä seisomatasapainoa mitattiin voimalevylle asetetun pehmeän alustan päällä, ja testattavaa pyydettiin seisomaan siinä edelleen kahdella jalalla, aluksi silmät auki ja lopuksi silmät kiinni kuten edellisissä testiosioissa.

Selkäoireisten ja oireettomien sekä monikipuisten henkilöiden tasapainotestien tulokset eivät eronneet toisistaan. Sen sijaan selkäkivun voimakkuudella, kestolla ja liikkeen aiheuttamalla kivun pelolla (kinesiofobia) havaittiin heikko yhteys tasapainokykyyn. Samoin heikentyneellä elämänlaadulla, depressiolla ja kivun vuoksi häiriintyneellä nukkumisella oli heikko yhteys. Yhteenvetona tutkijat toteavatkin, ettei tuki- ja liikuntaelimistön kipu vaikuta tasapainoon seisottaessa kahdella jalalla.

Mikkonen J, Leinonen V, Kaski D, Hartvigsen J, Luomajoki H, Selande T, Airaksinen O. Postural sway does not differentiate individuals with chronic low back pain, single and multisite chronic musculoskeletal pain, or painfree controls: a cross-sectional study of 229 subjects. The Spine Journal 22 (2022) 1523–1534.