Selkäkipuun auttaa liike ja hampaan pureminen

Teksti: Pia Bilund • Kuva: Riikka Kantinkoski / Atena

Selkäkipuja koko aikuisikänsä kokenut Roope Lipasti liikkuu päivittäin ja suosittelee sitä muillekin. Paljon tietokoneen ääressä pönöttävä kirjailija tykkää hikoilla tenniskentän ohella myös rakennuspuuhissa.

SELKÄKIPUJA yli 30 vuoden kokemuksella: jäykkyyttä alaselässä, vaikea kumarrella, hammasta purren ylös ja liikkeelle. Vaikka selkäkipu on jatkuvaa, sen kanssa voi oppia elämään ja tulemaan toimeen. Näin on tehnyt kirjailija Roope Lipasti, jonka selkäkivut alkoivat nuoruudessa 18–19-vuotiaana.

– Päivittäinen murhe on selkäkipu ollut. Ei nyt semmoinen, että se olisi estänyt mua tekemästä asioita, pieniä pätkiä lukuun ottamatta. Mutta kyllä se selkä muistuttaa olemassaolostaan.

Selkävaivat ovat jossain määrin perinnöllisiä. Näin on ollut myös Roopen kohdalla. Hän aprikoi, että ainakin isällä on ollut samanlaisia selkäkipuja kuin hänellä, ja ehkä isoisälläkin.

– Meillä on vähän sen tyyppinen selkäranka, se on ahdas ja painaa hermoja. Lisäksi nivelet on vähän yliliikkuvat. Kun jotain menee väärään asentoon, niin sit on hankalaa.

Roopen isän selkä leikattiin, kun hän oli nelikymppinen. Roope itse ei ole koskaan leikkaukseen menoa miettinyt.

Kun selkäkipu iskee, ei siinä Roopen mukaan yleensä muu auta kuin odottaa hetki ja tarvittaessa napata nappia naamaan. Lääkkeitä ei pidä Roopen mukaan pelätä. Niillekin on paikkansa.

– Ei sille voi koko elämäänsä perustaa, että syö purkillisen nappeja päivässä. Mutta sitten kun on kipeä, niitä kannattaa syödä, että selkä vähän rentoutuu, mikä taas mahdollistaa sen, että pääsee liikkeelle, ja kun pääsee liikkeelle, se auttaa.

Kaikkea on kokeiltu

Apua selkäkipuihin Roope on etsinyt esimerkiksi hieronnasta. Hän on vuosikymmenten varrella käynyt erilaisilla hierojilla. Varsinkin nuorena hän ajatteli, että se auttaisi.

– Niinä hetkinä kun selkä menee vähän pahemmaksi, silloin menen hierojalle, vaikka olisi ehkä parempi käydä siellä jo aiemmin, eikä just silloin. Joka tapauksessa mä olen hyppinyt oman osani kaiken maailman naprapaateilla ja urheiluhierojilla.

Itse pitää selän kunnosta huolehtia.

Roope arvelee, että monet asiakkaat, myös hän itse, helposti kuvittelevat mennessään ammattilaisen käsiteltäväksi, että ’naps vaan’, se on ratkaisu.

– Mutta eihän se niin ole. Ei se varsinaisesti ole auttanut, hetken helpotusta kylläkin antanut ja ihan kivaa on ollut.

Roope on päätynyt siihen, että viime kädessä tärkein juttu on se, että lihakset ovat kunnossa sekä vatsassa että selässä. Itse pitää selän kunnosta huolehtia.

– Sitten pitäisi tietenkin venytellä, mitä en tee. Silloin kun selkä ei ole kipeä, ei tietenkään tarvitse venytellä, ja sitten kun se on kipeä, ei voi venytellä. Olen tässä taas pikkasen yrittänyt venytellä, ehkä kuitenkin vähän huonolla menestyksellä, kun vähän laiska olen – niin kuin ihmiset yleensä, Roope naurahtaa.

Yksi tapa muistaa venytellä olisi tehdä siitä päivittäinen tapa. Esimerkiksi jos katsoo joka päivä puoli yhdeksän uutiset, sen ajan voisi venytellä. Roope on joskus näin tehnytkin, silloin kun hän vielä katsoi televisiota.

– Mutta jos siis löytää jonkin tuollaisen tavan. Tv on kyllä hyvä, jos siinä vaikka vartin verran venyttelee samalla, kun katsoo, niin se on ihan win-win.

Liikkeelle vaikka hampaat irvessä

Mikä sitten auttaa selkäkipuihin? Roope on huomannut, että liikkeelle lähtö on avain.

– Mun tapauksessa, kun en ole mikään vuodepotilas, että vaan ”hampaat irvessä” lähden liikkeelle, niin se yleensä auttaa. Kun lihakset lämpenee ja lempenee, alkaa huomata, että kyllähän tää tästä sujuu.

Roope kertoo, että muutaman kerran elämässä on ollut kausia, jolloin hän ei ole pystynyt harrastamaan liikuntaa, mutta silloinkin hän on pystynyt kävelemään.

– Keskimäärin ajatellen urheilu on kyllä auttanut. Ja en siis urheile sen takia, että mulla on selkä kipeä, vaan koska tykkään urheilusta. Mutta kyllä se myös selkään auttaa.

Roope tykkää harrastaa erityisesti tennistä ja ylipäätään mailapelejä. Välillä hän käy lenkillä tai takoo nyrkkeilysäkkiä.

– Tykkään kaikesta liikkumisesta. Jos ei ole pelikaveria tai aikaa, niin menen lenkille. Sit mulla on nyrkkeilysäkki ja tietty treeni mitä sen kanssa teen. Se tekee tosi hyvää niska-hartia-alueen liikkuvuudelle. Ja sit käyn uimassa. Vaimon kanssa ollaan sorruttu pyöräilyä harrastamaan ja käydään myös kävelylenkeillä, mutta kävelyä en laske liikunnaksi.

Ja melkein aina pystyy jotain tekemään, vaikka selkä prakaa – tai polvi kuten Roopella nyt.

– Jos ei voi juosta, voi kävellä tai mennä uimaan. Ja musta tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän on syytä ruveta keksimään erilaisia keinoja liikkua.

Liikuntatunti joka päivä

Muutamista pidemmistä kipujaksoista huolimatta Roope on aina pystynyt hoitamaan työnsä. Vähän hankalaa se on silloin ollut, mutta kipulääkkeet ovat auttaneet akuutissa vaiheessa.

Roopella on työssään selkeä päivärytmi. Hän istuu päivittäin kahdeksan tuntia, mutta pitää joka päivä liikuntatunnin. Roope liikkuu aamupäivisin, sillä työpäivän jälkeen hän ei enää jaksa. Selkä kiittää liikunnasta ja liikunta parantaa myös keskittymistä. Roope suositteleekin liikuntatuntia kaikille aikuisille työpäivän oheen. Mikä erinomainen idea!

Koska kirjailijan työpaikkana on koti, työpäivään tulee myös luonnollisesti taukoja.

– Vaikka pönötän tietokoneen ruudun edessä paljon, välillä haen kahvia, kävelen tai vien roskat.

Roope kokee, että liikunta on hyvää vastapainoa työlle, kuten myös rakennushommat, joita hän tykkää tehdä. Tänä vuonna hän on kaivanut kellaria, jonne on tulossa huone. Ja vaikka rakentaminen kamaline työskentelyasentoineen on myrkkyä Roopen selälle, se on hänestä hauskaa.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän on syytä ruveta keksimään erilaisia keinoja liikkua.

– Se, että saa käsin kunnolla tehdä fyysistä työtä, on mukavaa ja aitoa vastapainoa kirjoittamiselle. Ei tartte ajatella kirjoitusjuttuja, mutta erilaisia sinällään ihan vaikeita juttuja siinäkin pitää miettiä.

Ruokavalioonsa Roope ei juuri kiinnitä huomiota. Hän sanoo olevansa tyypillinen keski-ikäinen mies, hiukan ehkä on ylipainoa kertynyt.

– Syön mitä sattuu ja juon mitä sattuu. Hyvä juttu, että urheilu on musta kivaa, niin se puoli on kunnossa.

Iän ja tilinpussin karttumisen myötä Roope on voinut panostaa myös sänkyyn ja nukkumisergonomiaan.

– Hyvä uni on tärkeää. Jos johonkin rahaa pistää, niin hyvään patjaan ja tyynyyn.

Puolivahingossa kirjailijaksi

Kirjailija ei ollut Roopen haaveammatti. Hän on kylläkin aina tykännyt kirjoittaa ja lukenut paljon pienestä pitäen. Opiskeltuaan kirjallisuutta hänestä tuli toimittaja, ja niitä töitä hän tekikin yli kymmenen vuotta.

– Se oli kivaa puuhaa, mutta sitten tuli tunne, että olisi kiva kokeilla kirjoittaa jotain pidempääkin. Siitä se sitten lähti. Puolivahingossa.

Roope kertoo, että maailma on täynnä ideoita ja mahdollisuuksia. Hänellä onkin jatkuvasti monia kirja-ajatuksia sekä lasten että aikuisten kirjaan. Joskus ajatus voi pyöriä päässä vuosikausiakin, kuten Mikael Agricolan elämästä kertova Mikaelin kirja, joka ilmestyi viime vuonna. Yleensä kirjaprosessi kestää noin vuoden takaraivon kypsyttelystä kirjoittamiseen.

Tänä syksynä Roopelta ilmestyi historiallinen lastenromaani Turun palosta, Palavan kaupungin lapset. Aihe oli muhinut mielessä pitkään.

– Mua kiinnostaa historia ja isot historialliset draamat, kuten Turun palo. Sekä aikuisille että lapsille on kiva tehdä historiallisia juttuja.

Kovin kauaa ei lukijoiden tarvitse miehen uutta teosta odotella, sillä alkuvuonna 2023 tulee ulos Porakonekirjoittaja. Humoristisessa romaanissa kirjailija pohtii uranvaihtoa.

– Se sisältää pieniä hauskoja tarinoita, joissa seikkailee useampi henkilö. Novellimaista kirjaa on ollut kauhean kiva tehdä. Sitä kun on voinut tehdä pienissä paloissa, eikä tarvitse tietää koko 1500-luvun historiaa, Roope veistelee.

Roope Lipasti, 52

• Lietolainen kirjailija ja kolumnisti, neljän lapsen isä.

• Kirjoittanut useita kirjoja sekä lapsille että aikuisille, esim. Aavepartio-sarja, LätkäLauri-kirjasarja, Viikinkisolmusarja, Palavan kaupungin lapset (2022), Mikaelin kirja (2021) ja Aivotärähdys (2020).

• Palkintoja: Anni Polva -palkinto 2017, Kirjava kettu -palkinto 2016 ja Lasten LukuVarkaus 2016.

• Harrastaa urheilua ja rakentamista.

Roopen liikuntavinkki

Vaikka ei huvittaisi yhtään, lähde liikkeelle. Aina sen jälkeen on hyvä olo. Lähteminen voi olla joskus vaikeaa, mutta siihenkin pystyy luomaan rutiineja. Esimerkiksi laitat liikunta-ajan kalenteriin ja sitten menet liikkumaan, vaikka mikä olisi.