Pääkirjoitus

Tulevaa historiaa kirjoitetaan joka päivä

Suuria muutoksia tapahtuu jatkuvasti ympärillämme. Maailma tuntuu kutistuvan pieneksi, kun tiedotusvälineet ja sosiaalinen media tuovat uutisia tapahtumista eri puolilta maailmaa. Olemmepa saaneet jopa nähdä avaruuden syvyyksiin miljoonien valovuosien päässä olevien planeettojen syntyjä ja häviämisiä. Monet maailman tapahtumat tulevat läheisemmiksi, kun niitä tarkastelee oman sukunsa historian kautta. Historiaa ei kirjoiteta pelkästään sodista tai katastrofeista, vaan ihmisten kokemuksista ja tavallisesta elämästä.

Kesän aikana osallistuin sukuseuran kirjan kirjoittamiseen. Sukellus sukumme historiaan oli mielenkiintoinen matka, joka antoi perspektiiviä nykyisyyteen. Sukuhistorian tarkastelussa vuosi on lyhyt aika, kun kirkonkirjat kertovat tarinoita 1700-luvun alusta lähtien. Varhaisimmat esi-isämme ja -äitimme elivät ja asuivat lähekkäin samassa kylässä tai lähipaikkakunnilla. Yhteisössä oma suku tunnettiin ja yhteydenpito oli aktiivista, mutta ajan mittaan sukuhaarat erkaantuivat muuttaessaan muualle olosuhteiden, työn, avioitumisen tai muiden syiden vuoksi. Näinhän tapahtuu edelleen.

Ehkä emme kuitenkaan muista, tai edes ymmärrä asioita, joita menneinä aikoina on omassa suvussa tapahtunut. Eri sukupolvet ovat kokeneet kovia tapahtumia menneinäkin aikoina. Suomessakin oli katovuodet ja nälänhätä 1860-luvun lopulla hallan tai sateiden vietyä sadon useina peräkkäisinä vuosina. Sukuhistoria paljasti, että nälänhädän yhteydessä epidemiaksi puhjennut lavantauti vieraili miltei joka talossa, mutta myös aliravitsemuksen ja muiden sairauksien vuoksi kuolleisuus oli suurta. Suomen väestöstä kuoli katovuosien aikana kaikkiaan kahdeksan prosenttia eli noin 150 000 henkeä. Nälkä ajoi monet etsimään leipää ja parempaa elämää muualta. Suomesta esimerkiksi muutti Amerikkaan vuosien 1821–1929 aikana noin 350 000 ihmistä. Kaikki tämä on tapahtunut vain noin 150 vuotta sitten.

Onneksi sukuhistoria kertoo myös hyvistä ajoista ja tapahtumista. Elämä jatkuu, vaikka sukupolvet vaihtuvat. On ollut ilo kertoa myös jälkipolvien tarinoita. Tiedonhaku entisten aikojen elämästä on ollut mielenkiintoista, antanut perspektiiviä nykyhetkeen, mutta myös osoittanut, miten tärkeää on kertoa tai säilyttää tietoa arkisistakin asioista. Kirjoitimme osaksi sukukirjaamme lähihistoriaa omista läheisistämme, jotka elävät muistoissamme edelleen. Onneksi saimme vielä heidänkin tarinansa tallennettua jälkeemme tuleville sukupolville.

Tiedon – muistinvaraistenkin asioiden – kerääminen ja kirjoittaminen on aukaissut portit omiin muistoihin. Vuoden päätteeksi voisi vaikka kirjata itselleen tärkeimmät kohokohdat tai ajatuksia kuluneelta vuodelta. Niistä on helppo kertoa tarinoita myöhemmin myös jälkipolville.

Lämpimät kiitokset kuluneesta vuodesta selkäyhdistysten jäsenille ja lukijoille!

Marjo Rinne, puheenjohtaja