Tutkimustietoa

Valinta-arkkitehtuurin muokkaaminen voi edistää terveydelle suotuisia valintoja työpaikalla

EEVA RANTALAN väitöskirjassa tarkastellaan valinta-arkkitehtuurin käyttöä terveellisen ruokailun ja fyysisen aktiivisuuden edistämisessä työpaikoilla. Valinta-arkkitehtuuri on käyttäytymisen muutokseen tähtäävä lähestymistapa, jossa muokataan valintatilanteessa saatavilla olevia vaihtoehtoja tai tapaa, jolla vaihtoehdot tarjotaan. Valitsijan terveyttä ajatellen hyödylliset valinnat voidaan tehdä helpommin havaittaviksi, vaivattomammiksi ja houkuttelevammiksi. Teorian mukaan pienet muutokset ympäristössä voivat ohjata ihmisiä tekemään suotuisampia päätöksiä ilman, että heidän vapauttaan rajoitetaan merkittävästi. Lähestymistavasta käytetään englanniksi nimeä nudge ja suomeksi jossain yhteyksissä nimeä tuuppaus.

Rantalan väitöskirjassa selvitetään valinta-arkkitehtuurin toimeenpanoa, hyväksyttävyyttä ja vaikuttavuutta terveydelle suotuisten valintojen edistämisessä työpaikalla. Tutkimus perustuu vuoden kestoiseen interventiotutkimukseen, johon osallistui 53 eri aloja edustavaa työyksikköä kolmen maakunnan alueelta. Interventioon valitut toimet ja niiden toteutus suunniteltiin työyksikkökohtaisesti kunkin yksikön edustajien kanssa. Suunnittelussa hyödynnettiin tutkimuksessa kehitettyä työkalupakkia, joka kokosi tieteellisen kirjallisuuden perusteella lupaavia ja työpaikoille soveltuvia toimia. Työyksiköt ottivat käyttöönsä yhteensä 23 eri interventiokeinoa (vaihteluvälin ollessa työyksilöissä 0–14 keinoa). Keinot kohdistuivat ruokaan tai liikkumiseen liittyvien vaihtoehtojen saatavuuteen, sijoitteluun ja vaihtoehdoista annettuun tietoon.

Arvioin mukaan kaksi kolmasosaa toimeenpanoista onnistui. Onnistumiseen vaikuttivat lukuisat organisaatioon tai interventioon liittyvät edistävät ja estävät tekijät. Toimeenpanijoihin liittyviä estäviä tekijöitä olivat muun muassa intervention heikko ymmärtäminen, koettu kuormittavuus tai koettu tehottomuus ja toimeenpanon korkeat kustannukset. Työntekijöiden heikompaa hyväksyntää ennustivat interventiokeinot, jotka rajoittivat valintoja ja interventioon osallistuneen työyhteisön miesvaltaisuus. Vahvin näyttö vaikuttavuudesta liittyi työaikaiseen hedelmien ja marjojen käyttöön. Niiden käyttö lisääntyi, kun käytössä oli valitsemisen ja syömisen fyysistä vaivannäköä vähentäneet keinot sekä useisiin työpaikan ruokaympäristöihin ulottunut toimeenpano.

Johtopäätöksenä oli, että kohdeympäristöön räätälöity ja useita keinoja hyödyntänyt interventio terveyttä edistävän syömisen ja arkiaktiivisuuden edistämiseksi osoittautui toteuttamiskelpoiseksi, otettiin hyvin vastaan ja näytti voivan vaikuttaa suotuisasti terveyskäyttäytymiseen vaihtelevissa tosielämän ympäristöissä vuoden ajanjaksolla. Syömiseen ja liikkumiseen liittyvä toiminta on suurelta osin automaattista ja herkkää ympäristön vaikutuksille. Havaittiin kuitenkin myös, että keinojen vaikuttavuus riippui kohderyhmän mieltymyksistä ja tottumuksista. Interventioiden onnistuminen ja jatkuminen edellyttääkin, että niiden sisällön ja toteutuksen suunnittelussa huomioidaan tarkasti kohdeympäristö ja kohderyhmä.

Rantala, E. Choice architecture for healthy eating and daily physical activity at the workplace: intervention implementation, acceptability, and effectiveness. University of Eastern Finland (2024). http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-61-5230-1

Lannerangan välimuotonikama voi lisätä riskiä rappeumamuutoksiin ja alaselkäkipuihin

JAAKKO HANHIVAARAN väitöstutkimuksessa selvitettiin lannerangan välimuotonikamien yleisyyttä suomalaisessa väestössä sekä tutkittiin välimuotonikamien yhteyttä lannerangan rappeumamuutoksiin ja alaselkäkipuun. Lannerangan välimuotonikamat ovat yleisiä selän anatomisia variaatioita. Välimuotonikamia on useita eri tyyppejä ja niiden luokittelussa käytetään Castellvi- luokitusta. Castellvi-tyypi I välimuotonikamassa on laajentunut poikkihaarake nikaman molemmilla sivuilla tai vain toisella sivulla. Castellvi-tyyppien II-IV muodoissa tällainen laajentunut poikkihaarake on joko nikaman toiselta tai molemmilta puolilta poikkeuksellisesti yhteydessä alla olevan ristiluun kanssa valenivelellä tai yhteen luutuneena.

Väitöstutkimuksessa hyödynnettiin kahta aineistoa. Ensimmäisessä osatyössä arvioitiin välimuotonikamien sekä välilevy- ja fasettinivelrappeuman yleisyyttä 3 855 vatsan tietokonetomografiakuvauksessa. Toisessa osatyössä tutkittiin välimuotonikamien yleisyyttä ja yhteyttä yleisiin lannerangan rappeumamuutoksiin sekä alaselkäkipuun Pohjois-Suomen Syntymäkohortti 1966:n 1 468 lannerangan magneettikuvauksessa.

Välimuotonikamien yleisyys kahdessa tutkimuksessa käytetyssä suomalaisessa aineistossa oli 29 prosenttia ja 21 prosenttia osallistujista. Yleisin välimuotonikama oli Castellvi-tyyppiä I (68 % ja 63 % todetuista välimuotonikamista). Välimuotonikamien (erityisesti tyyppien IIIV) on ajateltu voivan lisätä rappeumamuutoksia niiden aiheuttaman muuttuneen biomekaniikan takia. Alimman lannenikaman ja ristiluun väli on stabiilimpi, jolloin se säästyy muutoksilta, mutta se voi lisätä kuormitusta ylempiin nikamaväleihin ja siten nopeuttaa muutoksien muodostumista ylempänä. Tutkimuksessa havaittiinkin välimuotonikamien olevan yhteydessä lisääntyneisiin rappeumamuutoksiin ylempänä lannerangassa verrattuna kontrolliryhmään.

Välimuotonikamia löydetään kuvannettaessa sekä oireisilta että oireettomilta henkilöiltä. Väitöstutkimuksessa Castellvi-tyypin III välimuotonikama (eli ristiluun kanssa luutunut poikkihaarake) oli yhteydessä pitkittyneeseen alaselkäkipuun. Aiemmissa tutkimuksissa alaselkäkipu on yhdistetty enemmän Castellvi-tyyppeihin II ja IV. Tutkimusten välisiin eroihin saattaa vaikuttaa kuvantamismenetelmän valinta. Tutkimuksessa tietokonetomografiakuvaus osoittautui parhaaksi kuvantamismenetelmäksi välimuotonikamien luokittelussa. Myös väitöstutkimuksen aineistoin pienuus oli mahdollisesti vaikuttava tekijä. Vaikka alkuperäinen aineisto oli mittava, suurimmassa Castellvi tyypin II-VI ryhmässä oli vain 77 tutkittavaa.

Hanhivaara, J. Lumbosacral transitional vertebrae: prevalence, associated degenerative changes, and association with low back pain in Finnish population. University of Oulu (2024). https:// urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202312183895

Luontoalueiden läheisyys ja maiseman monimuotoisuus voi lisätä fyysistä aktiivisuutta

SOILE PUHAKAN väitöstutkimuksessa tutkittiin asuinympäristön vihreyden ja maiseman monimuotoisuuden vaikutusta keski-ikäisten liikkumisen määrään. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin luontosuhteen yhteyttä nuorten miesten itsearvioituun fyysiseen aktiivisuuteen.

Vaikka liikkumisella on lukuisia positiivisia terveysvaikutuksia, moni suomalainen nuori ja aikuinen ei liiku terveytensä kannalta riittävästi. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että luontoalueiden läheisyys voi lisätä liikkumista. Lisäksi on esitetty, että luontosuhde voisi olla liikkumaan kannustava tekijä. Väestöpohjaisia tutkimuksia aiheesta on kuitenkin vähän.

Puhakan väitöstutkimuksessa hyödynnettiin väestöpohjaista Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -tutkimusta, johon osallistuneiden keski-ikäisten suomalaisten (n= 5433) fyysistä aktiivisuutta selvitettiin kiihtyvyysanturimittauksin. Pohjoisuomalaisten nuorten miesten (n= 914) osalta hyödynnettiin itsearvioitua fyysistä aktiivisuutta (väestöpohjainen MOPOtutkimus). Molemmissa aineistoissa tutkittavat täyttivät laajat terveyttä ja terveyskäyttäytymistä koskevat kyselyt ja osallistuivat terveystarkastuksiin.

Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että asuinympäristön vihreys oli positiivisesti yhteydessä erityisesti keski-ikäisten miesten kevyeen fyysiseen aktiivisuuteen. Asuinympäristön vihreyden ohella maiseman monimuotoisuudella (metsä-, pelto-, suo- ja vesialueiden sekä vaihtelevien pinnanmuotojen yhdistelmä) oli merkitystä, se oli yhteydessä keski-ikäisten miesten ja naisten fyysiseen kokonaisaktiivisuuteen. Vahva luontosuhde sekä vanhempien kanssa nykyään ja lapsuudessa yhdessä liikkuminen olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä suurempaan fyysisen aktiivisuuden määrään nuorilla miehillä.

Tutkimus voi toimia pohjana jatkotutkimuksille luontoympäristön läheisyyden ja luontosuhteen vaikutuksista liikkumiselle. Puhakka arvioi, että tutkimuksen havaintoja voidaan hyödyntää liikunta- ja terveysalan sekä kaupunkisuunnittelun aloilla fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi.

Puhakka, S. Natural residential environment and physical activity in adolescence and midlife: the role of greenness, landscape diversity, and nature relatedness. University of Oulu (2024). https://urn.fi/ URN:NBN:fi:oulu-202312143788

Kuva: Freepik