Selkäkipu tuli puun takaa

Teksti: Pia Bilund Kuvat: Bo Strandén ja Marja Risku

Piinaava hermokipu pysäytti Vares-teoksistaan tunnetun kirjailija Reijo Mäen totaalisesti. Liikkuminen oli yhtä tuskaa mutta istuminen onnistui. Kirjoittamista mies tauottaa säännöllisesti ja kirjoitusjumeja hän ratkoo avannossa ja saunassa.

REIJO MÄKI koki pysäyttävän hetken kesällä 2023. Ankarahko kiputila iski miehen alaselkään ja säteili vasemmasta alakyljestä ja pakarasta aina jalkapöytään saakka.

– Täysin yhtäkkiä elämä oli mullin mallin. Pahinta kivussa olivat aamut. Jokainen metri sängystä kylppäriin oli yhtä via dolorosaa.

Piinaava kipu alkoi pian sen jälkeen, kun Reijolla oli ollut mökillä mittavat klapitalkoot.

– Sitä viikonloppu-urakkaa olen nyt pitänyt syyllisenä selkäkipuun. Varma en tosin asiasta ole.

Pahinta kivussa olivat aamut.

Reijo kävi ensin yleislääkärillä ja sai särkylääkettä, joka ei tehonnut ollenkaan. Sitten mies suuntasi ortopedille ja selän tila kartoitettiin magneettikuvauksella ja hermoratatutkimuksella.

– Kuvat kertoivat, että lonkat ovat ok ja kertyneet kilometrit näkyvät tässä iässä, mutta ne eivät aiheuta näitä oireita. Suoranaista kivun aiheuttajaa ei löytynyt. Ei siis ollut mitään yksittäistä nikamaa, josta olisi voinut sanoa, että tuossa se ongelmapaikka on.

Syksyllä aloitettiin ortopedin määräämä uudenlainen ja voimakas lääkitys, joka oli tarkoitettu hermokipuun. Sen vaikutus käynnistyi hitaahkosti, mutta kuukauden tai parin viiveellä kipu alkoi helpottaa. Alkuvuodesta Reijo jätti lääkityksen pois ja hän toivoo, ettei siihen tarvitse enää palata.

– Joulukuussa alkoi tulla sellaisia viitteitä, että lääkityksen voisi jättää pois. Kun lääkettä alkoi vähentää, se ei lisännytkään kipua, oho. Se oli hieno tunne!

– Likemmäs puolen vuoden mittainen ajanjakso oli kaikin puolin vaikeaa sinnittelyä. Voi sanoa, että tuli totaalinen äkkipysäys.

Haastatteluhetkellä kesän alussa Reijon selän tilanne on hyvä. Kivut ovat olleet poissa jo muutaman kevätkuukauden verran.

Pahempi kuin krapula

Selkäkipu opetti Reijolle suhtautumista kuolevaisuuteen. Hänellä ei ole aiemmin juuri selkäoireita ollut, ainakaan sellaisia, jotka olisivat jääneet mieleen.

– Selkäkipu oli sellainen kolaus, että aina mitä tahansa voi tapahtua. Sitä en tiedä, tuliko se puiden aiheuttamana, mutta se tuli puun takaa.

Reijo tuumaa, että kun vaivan aiheuttaa tällainen koko kehon läpi menevä hermosäie, se on enempi henkimaailman asioita. Jossain muussa tapauksessa, esimerkiksi kun luu, nikama tai jokin muu elin kremppaa, siihen voi lyödä ratkaisuksi moran pystyyn.

Selästä lähtenyt hermokipu oli Reijosta hyvin kokonaisvaltaista ja ainutlaatuista.

– Tässä kun on elämässään kaikenlaista tavannut, niin sanotusti mennyt nilkka paskaksi jalkapallokentällä ja on kärsinyt kohtalaisen kovia krapuloitakin ja päätä on särkenyt, mutta niitä ei voi millään tavalla verrata tähän kipuun.

Koska kehon ja mielen hyvinvointi kulkee käsi kädessä, vaikuttaa selkäkipu usein myös mieleen ja mielialaan. Tämän tunnistaa Reijokin.

– Kyllä tämä oireyhtymä oli monellakin tapaa pysäyttävä kokemus. Se pisti miettimään paljon ja kaikenlaista, kuten ihmisen kehon haurautta. Tuli puntaroitua, että ikinä ei voi tietää, että mikä ihmisparkaa voi odottaa heti nurkan takana.

Istuessa kivut eivät tuntuneet

Selkäkipu on monilla työntekoa haittaava tekijä, mutta kirjailijan työhön viimevuotinen kipuruljanssi vaikutti lähinnä aktivoivasti – ironista kyllä. Kivut eivät näet tuntuneet ollenkaan työtuolilla istuessa eivätkä myöskään auton ratissa.

Pari tuntia koneen ääressä on hyvä kertasatsi.

– Kotona ollessa tuli istuttua todella tiiviisti, pitkää päivää koneen ääressä. Kaupungille ei ollut asiaa. Voi sanoa, että tämän takia käytin Maitolaismieheen eli uusimpaan Vares-kirjaani ennätysmäärän työtunteja.

Tuska alkoi aina vasta, kun Reijon piti nousta työtuolilta ja alkaa kävellä.

– Meidän arjen pyörittämisen työnjako on ollut pitkälti sellainen, että koska minulla on vapaat päiväaikataulut, toisin kuin vaimolla, joka käy "ihan rehellisessä työssä", niin pääsääntöisesti minä olen hoitanut esimerkiksi ruokaostoksiamme. Nyt tämä kaikki vastuu siirtyi vaimolle. Minä saatoin ajaa marketin parkkipaikalle, mutta jäin sitten istumaan autoon ja Marja päätyi kauppakierrokselle.

Sitten kun kirjailija taasen istui autossa tai työpöydän ääressä minuutin, kipu hävisi. Välillä Reijo yritti itsekin käydä kaupassa, ettei vaimon yksin tarvitse.

– Mutta kun lähdin kävelemään hyllyjen väliin, niin 20–30 metriä ja kipu kasvoi koko ajan. Ja kassajonossa seisominen oli yhtä helvettiä.

Tämä oireyhtymä oli monellakin tapaa pysäyttävä kokemus.

Kirjailijan työtä ajatellen oli luojan lykky, että Reijo pystyi istumaan työpöydän ääressä. Muuten ne kuukaudet olisivat olleet pitkiä, jos hän olisi joutunut työskentelemään ties missä asennossa.

Tauot ja avanto edistävät kirjoittamista

Reijon selkä on puolen vuoden kipuepisodia lukuun ottamatta kestänyt kirjailijan työtä kaikki vuodet aika hyvin. Hän pitää kirjoitustyössä säännöllisesti taukoja. Kyseessä ei ole vain fyysinen juttu, sillä pitkään koneen ääressä istuessa alkaa myös työsuorite heiketä, siksikin tauot ovat paikallaan.

– Pari tuntia koneen ääressä on hyvä kertasatsi. Sitten välillä jotain ihan muuta. Lounas kaupungilla on jokapäiväinen piriste. Siinä sitten jaloittelen samalla.

Kävelyn lisäksi Reijo myös pyöräilee. Mutta myöntää, että enemmänkin pitäisi liikkua. Talvisin päivien mauste on kylmäuinti meressä, jota mies harrastaa viisi kertaa viikossa. Uimisen ohessa tulee saunottua paljon. Avanto ja sauna auttavat myös ratkomaan kirjoitusjumeja.

– Uusin voimin aina palaan kotiin ja jutut aukeaa. Esimerkiksi kun olen miettinyt, että mihin suuntaan juoni menee tästä eteenpäin. Niin kappas vaan, kyllä se on kummaa miten usein sieltä kylmästä merivedestä nousee ratkaisun kanssa. Se on erikoinen ja jännä juttu.

Ja kylmäuintia voi onneksi harrastaa läpi vuoden, sillä Turusta löytyy myös paikka, johon on rakennettu sisäavanto. Ilman lämpötila on ”mukavat” 7 astetta pakkasta ja vesi on yhden asteen plussan puolella.

Hyödyllistä liikuntaa on myös mökkipuuhastelu, tosin toissakesän yllätyskivut klapisouvin jälkimainingeissa pistivät kirjailijan hetkeksi mietteliääksi, että kuinkas tässä näin kävikään.

– Mökillä on aina jotain tekemistä ja se on suola siinä mökkihommassa. Pelkkä muodikas chillailu ei sovi meikäläiselle, mieluusti teen jotain. Se on hyvää vastapainoa paikallaanololle ja istumiselle.

Mökillä pelkkä muodikas chillailu ei sovi meikäläiselle, mieluusti teen jotain. Se on hyvää vastapainoa paikallaanololle ja istumiselle

Pyrin ottamaan iisimmin

Seuraava Vares-romaani, järjestyksessään numero 36, on parhaillaan työn alla. Kirjan kirjoittaminen ei mene aina tutulla kaavalla. Reijo kertoo, että jokaisen kirjan kohdalla tulee väkisinkin vaikeita kohtia ja pusertamista, eikä tarinoiden rakentaminen helpotu, kun on jo käytetty kymmeniä juonimuunnelmia ja henkilöhahmoja ja aina pitäisi löytää uusia näkökulmia ja käänteitä. Siinä on haastetta. Stressiä kirjailija yrittää tietoisesti hallita.

– Nyt kypsemmällä iällä olen myös huomannut, että ns. boheemielämää kannattaa rajoittaa. Pyrkimys on ottaa duuneissa iisimmin, joustaa aikatauluissa ja muissa pyrkimyksissä. Olla itselleen armollisempi. Mutta meikäläisen luonteenlaadulla siinä pyrkimyksessä on kyllä melkoisesti haastetta. Se ei ole mun mukavuusalue ollenkaan.

Ensi vuoden kevään Vares-kirja on hyvällä mallilla. Ensimmäinen kirjoituskerta on tehty eli draaman kaari on kasassa, minkä jälkeen voi keskittyä nyansseihin ja hiomiseen. Lukijoille pienenä paljastuksena tiedoksi, että uuden kirjan työnimi on ”Tyynysotamies”. Työnimi ei Reijon mukaan useimmiten päädy kirjan nimeksi, koska kustantajalla on siihen oma sanansa sanottavana, mutta kirjalla täytyy olla jokin työnimi, joka kuvaa sisältöä.

Olutravintola Uusi Apteekki Turussa on Reijo Mäen sekä yksityisetsivä Jussi Vareksen kantapaikka.

Kuva: Bo Strandén

Reijo kertoo, että kirjan kirjoittaminen on suurin piirtein vuoden kierros. Se ei ole yhtenäistä janaa, vaan katkonaista tekemistä.

– Raakatekstin kirjoittaminen alkaa vuodenvaihteen jälkeen ja sitten se katkeaa. Loppukeväästä ja kesällä yritän saada koko tarinan valmiiksi. Syksyllä leikataan, liimataan, hiotaan ja höylätään. Toive on, että saisin ensi kevään kirjan jo joulukuussa kustantajalle. Seuraavan vuoden alussa alkaa sitten taas uusi juttu. Semmoinen sykli on.

Inkkareista Varekseen

Reijo on tiennyt jo 8-vuotiaasta, että hän haluaa kirjailijaksi. ”Syyllinen” tähän on hänen elämänsä ensimmäinen joululah-

Mökillä pelkkä muodikas chillailu ei sovi meikäläiselle, mieluusti teen jotain. Se on hyvää vastapainoa paikallaanololle ja istumiselle.” jakirja, Aarno Kellbergin kirjoittama Koljonvirran sissit.

– Kirja kertoo Suomen sodasta, jossa nuoret pojat kamppailivat venäläisiä miehittäjiä vastaan. Se oli ensimmäinen kirja, jonka luin, jos ei puhuta satukirjoista. Silloin päätin, että tämä on niin kova juttu, jos minäkin sitten isona haluan kirjailijaksi.

Reijo ahmi pienen kyläkansakoulun kaikki opukset riippumatta siitä, oliko kirja hänen genreään. Hän myös kirjoitti ensimmäiset tarinansa ala-asteikäisenä.

– Koulun kirjaston hyllyihin mahtui jotain 100 kirjaa, joka viikko tuli luettua. Itse aloitin tekemään inkkaritarinoita sinikantisiin vihkoihin. Siitä se treeni sitten alkoi.

Reijon ensimmäinen julkaistu kirja vuonna 1985 ei ollut Vares-kirja, mutta dekkari sekin oli, Enkelipölyä, joka sijoittuu Tukholman alamaailmaan. Sitten syntyi ensimmäinen Vares-kirja Moukanpeli (1986), jonka oli tarkoitus olla pastissi, mukaelma Amerikan länsirannikon 1920-luvun kovaksikeitetyistä dekkareista.

– Yksi tämmöinen tarina suomalaisesta yksityisetsivästä oli tarkoitus tehdä, mutta se ei ihan pitänyt paikkansa. Vareksia on syntynyt nyt 35. Siinä välissä on tullut kymmenkunta muutakin kirjaa, ja olen sitten Varekseen palannut.

Millaisia kirjoja kirjailija itse lukee? Reijo kertoo olevansa kirjojen suhteen kaikkiruokainen eli lukee kirjoja laidasta laitaan. Yksi suosikkikirjailija yli kaiken on kuitenkin Mika Waltari.

– Hän on renessanssinerotyyppinen kynämies. Waltari oli niin monipuolinen ja hän teki maailman kirjallisuuden klassikon, Sinuhe egyptiläisen, ihan tuosta vaan, kolmessa ja puolessa kuukaudessa anoppinsa kesämökin vintillä silloisella systeemillä. Kirja oli käytännössä aika lailla valmis eli sitä ei juuri tarvinnut korjata, joten se kertoo aikamoisesta poikkeustyypistä.

Kun uusi kirja ilmestyy, Reijo vierailee turkulaisissa kirjakaupoissa signeeraamiensa teosten kanssa. Kirjailijan voi bongata myös Turun taiteiden yössä ja syksyn kirjamessuilla. Ensi vuoden kevättä ja uutta kirjaa odotellessa Vares-fanit voivat suunnata elokuviin, kun Vares X saa ensi-iltansa tänä syksynä. Elokuva pohjautuu Vares-hahmoihin, mutta käsikirjoittajat ovat mukauttaneet monisatasivuisen kirjan tarinan valkokankaalle sopivaan mittaan.

Inspiraation lähteenä kirjojen tarinoihin on Reijolla elämä kaikkinensa, kummallinen kuhina ympärillä ja maailmanmenon arvaamattomuus. Ja eipä olisi 8-vuotias Reijo-poika aikoinaan arvannut miten pitkälle ja tuotteliaalle matkalle hänen tekemänsä päätös on kantanut.

Reijo Mäki, 65

• Turkulainen kirjailija. Koulutukseltaan ekonomi.

• Tunnettu Vares-kirjasarjasta, julkaissut myös kymmenkunta muuta kirjaa, esim. Tukholmaan sijoittuvan 3-osaisen dekkarisarjan.

• Uusin Vares-romaani ”Maitolasimies” ilmestyi toukokuun alussa. Seuraava 36. Vares-kirja julkaistaan keväällä 2025. Kymmenes Vares-elokuva on ensi-illassa syksyllä.

• Palkinnot: Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1996, Vuoden johtolanka -palkinto 2013.

• Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi kissaa.

• Liikkumisvinkki: Kaikki liike on todella lääkettä, kuten koeteltu viisaus kuuluu. Mutta muista maltti eli jättikokoisen klapikasan heittämän haasteen edessä kannattaa ehkä miettiä toisenkin kerran.