Lihaskunto on ainoa tapa selättää selkäkivut

Teksti: Pia Bilund | Kuva: Ilmari Fabritius / Yle

Istuminen tuotti selkäkipuiselle Katja Ståhlille tuskaa, mutta ratsastaessa kipu unohtui. Selkäkivut suosittu juontaja selätti vahvistamalla lihaksia. Nykyään selkä on koetuksella vain silloin, kun Katja aloittaa uuden palapelin. Kotikonstina juilivaan selkään auttaa nitkuttelu.

KATJA STÅHL ei muista milloin hänen selkäkipunsa ovat alkaneet. Niitä on vuosien varrella tullut ja mennyt. Yhteen aikaan selkä jämähti muutaman kerran vuodessa.

– Mulle tuli sellainen äkillinen noidannuolimainen selkäkipu, joka lopetti liikkumisen kokonaan. Kun vertailin kokemuksia kavereiden kanssa, joilla oli esimerkiksi välilevyn pullistumia sun muita, mulla ei ollut mitään sellaista säteilevää kipua. Ajattelin, että tällaista elämä nyt on, ja kävin tasaisin väliajoin hakemassa jotain kipulääkettä.

Noin kaksi vuotta sitten Katja kyllästyi selän kipuiluun.

– Se oli koko ajan sellaista juupas-eipäs ja olin vähän varuillani selän kanssa, mikä ei ole hyvä. Tein taas vertailevaa tutkimusta ja kyselin kavereilta. Monenlaista neuvoa tuli. Yksi vinkki oli se, että hanki magneettikuvat ja mene sitten fysiatrille. Näin sitten tein.

Hevoshulluna tunnettu Katja kertoo, että fysiatrilla oli sattumoisin ollut joskus hevonen, joten hän ymmärsi ratsastajan fysiikkaa.

– Magneettikuvasta kävi ilmi, että mulla on kaikki mahdolliset oosi-päätteiset asiat eli skolioosi, artroosi ja mitä kaikkea niitä nyt onkaan. Mulla on myös notkoselkä. Fysiatri sanoi, ettei ole ihmeellistä, että tässä iässä on jo kaikenlaista kulumaa. Sillä ole merkitystä mitä kuvasta löytyy, sillä on merkitystä miten mä pystyn elämään sen kanssa.

– Iloinen uutinen oli se, että mun hermokanavat ovat isot eli on siis epätodennäköistä, että mulle tulee hermopinnettä. Fysiatri sanoi myös, että jos mun selkä ei ole nyt kipeä, kun se on tuon näköinen, niin ei se siitä kipeämmäksi tule.

Katjasta oli lohdullista tietää, että meitä on moneen lähtöön, eikä sillä ole väliä, ovatko kaikki nikamat täydellisesti järjestyksessä.

– Venytin tosi pitkään kuvaukseen menoa, koska ajattelin, että halvaannun heti, kun näen mitä siellä selässä on. Olen lennellyt hevosen selästä niin paljon. Mutta ei siellä mitään normaalia ja iänmukaista ihmeellisempää kuitenkaan ollut.

Sillä ei ole merkitystä mitä kuvasta löytyy, sillä on merkitystä miten mä pystyn sen kanssa elämään.

Lihakset kuntoon

Fysiatri kehotti Katjaa menemään personal trainerille. Säännölliset käynnit valmennuksessa ovat kantaneet hedelmää: Katjan selkä ei ole enää kipeä.

– Käyn pt:llä kerran viikossa, ja me ollaan keskitytty paljon lapatukeen ja keskivartalon tukeen eli coren treenaamiseen. Jännästi jäi sitten vaivat pois! Lihaskunto on mun kokemuksen mukaan ainoa tapa selättää selkäkivut.

Katjan ohjenuora onkin: käytä lihaksia, tee lihaskuntoa ja mielellään ohjatusti edes yhden kerran eli ”tuhlaa” siihen, että joku neuvoo ja antaa ohjeet.

– Liikkeitä voi tehdä myös päin mäntyä, ei se kaikkia haittaa. Mutta ei se mua hyödytä yhtään, jos teen vääriä liikkeitä. Se on vähän niin kuin en tekisi mitään. Ja kuten sanoin yhdelle kaverilleni, joka on aina vinkumassa selkänsä kanssa, että mieti mihin rahan laitat: omaan hyvinvointiin, voiko olla sen parempaa!

Ennen pt-käyntejä Katja oli käynyt painonnostoharjoituksissa, mutta koki ne yksipuoliseksi, eivätkä hänen asentonsa olleet ihan optimaalisia, koska lihastuki ei ollut riittävä.

– Mutta luulen, että pt-harjoitukset ja painonnosto yhdessä voisivat olla ihan täydelliset. Se vaan tulee kalliiksi.

Katja tuumaa, että meillä on kropassa paljon lintsaamisintoisia lihaksia, esimerkiksi pakaroiden sivut.

– Niitä ei huvita tehdä yhtään mitään, ellei niitä erikseen komenna. Ne vaikuttavat lantion vakauteen ja näin ollen myös selkään. Meillä on pt:n kanssa tarkoituksena, että lihakset, lihasketjut aktivoituvat automaattisesti niin, ettei mun tarvitse niitä miettiä. Silloin kroppa tavallaan hoitaa itse itseään.

Personal trainerin lisäksi Katja luottaa osteopaattiin, jolla hän on käynyt jo 15 vuotta, säännöllisen epäsäännöllisesti. Käynnit ovat hyvää ennaltaehkäisyä.

– Osteopaatti pitää mut suorassa ja mun nivelet liikkuvaisina. Hän on koulutukseltaan myös fyssari ja antaa joskus myös selän jumppaohjeita.

Lihaskunto on mun kokemuksen ainoa tapa selättää selkäkivut.

Ärsyttävä selkäkipu

Katja kertoo, että selkäkipuisena hän ajatteli jaksamista hyvin vähän. Yksin ollessa vaihtoehtoja ei ollut. Asiat vaan tehdään tai sitten niitä ei tehdä – piti hoitaa niin lapset kuin hevonen.

– Selkäkipu arjessa oli tosi ärsyttävää, koska mulla on hevonen. Sitä piti ratsastaa ja välillä mentiin vaan käyntiä. Se tuntui hyvältä ja avasi selkää, koska se on sellaista nitkuttelua. Jos piti kunnolla ratsastaa, niin se ketutti hirveästi.

Selkäkipu vaikutti kaikkeen tekemiseen, se oli koko ajan läsnä. Varsinkin istuminen tuotti tuskaa Katjalle.

– Mä en voinut istua lainkaan. Mua sattui, kun nousin ylös. Pystyin seisomaan tai makaamaan. Se oli aika ärsyttävää, kun piti ajaa autoa ja olla palavereissa. Miten sä siellä sitten olet, makaat vai? Todella ärsyttävää!

Selkäkipu arjessa oli tosi ärsyttävää.

Katjasta itse kipu selkäkivussa on inhottava sivujuonne, mutta sen aiheuttama ärsyttävyys on kaikkein ärsyttävintä. Kivun kanssa hän tuli toimeen, siihen auttoivat lääkkeet.

”Nitkuttelu” on Katjalla hyvä, toimiva kotikonsti, kun selkää juilii. Hän menee mahalleen makaamaan ja nostaa yläkropan ylös kyynärpäiden varaan.

– Sitten mä nitkuttelen lantiota ja jossain vaiheessa kuuluu naks. Nitkuttelu ei ärsytä lihaksia, se lämmittää niitä.

Katja kertoo harrastaneensa joskus aikoinaan astangajoogaa ja syvävenyttelyä, kun ne olivat kuuma sana. Venyttelystä ja sen hyödyistä ollaan nykyään montaa mieltä, ja Katja muistuttaa, että jos ei ole lihaksia mitä venytellä, niin eihän silloin voi venytellä.

– Luitahan se venyttely ei auta yhtään. Mä tykkään siis venytellä. Se tuntuu kivalta, mutta se ei saa olla itsetarkoitus, se ei vie mihinkään. Lihakset on se juttu.

Selkä ei ole kipeä ratsailla

Entä miten selkä ja ratsastus sopii yhteen? Selkä ei innokasta heppatyttöä ratsastaessa paljon vaivaa eikä kiinnostele. Katja ratsastaa viisi kertaa viikossa.

– Ratsastus on mulle niin rakasta ja henkisesti tärkeää, että se on ihan sama. Mutta jos mun selkä kipeytyisi ratsastaessa, en tietäisi mitä tehdä. Se on psykofyysinen harrastus. Vaikka mun selkä olisi kipeä, niin ei se silloin tunnu, kun mä ratsastan.

Ratsastus sopii selälle oikein hyvin. Fysiatrinkin neuvo oli, että totta kai Katja voi ratsastaa, kun vain harjoittelee niin, että paino on tasaisesti molemmilla puolilla.

– Ratsastus on siitäkin hyvä laji, että sulla on pakko olla paino oikealla ja vasemmalla tasan. Jos olet vinossa, hevonen tekee väärin etkä saa sitä tekemään mitä haluat. Kokonaisuuden kannalta on hyvä kiinnittää asiaan huomiota.

Keskivartalon vahvistamiseen Katjan mielestä ratsastus ei sellaisenaan käy, vaikka se sitä hätyyttääkin. Oheisharjoittelua täytyy tehdä, että pystyy toimimaan hevosen selässä keskikropan kanssa.

Hevosen lisäksi eläinrakkaalla Katjalla on koira, australianpaimenkoira Gösta. Koirakävelyt ovat Katjasta kivoja, mutta selän ja lihaskunnon näkökulmasta ne eivät ole riittäviä.

Tykkään liikehtiä ja pyöriä.

En tykkää istua paikallaan

Katja on puhetyöläinen ja istumatyöläinen, sillä radiossa ja tv:ssä usein istutaan. Takavuosina Katja tosin teki radiota myös seisten.

– Muistan kun olin yksin studiossa, seisoin melkein koko lähetyksen, mutta ei sekään ole autuus. Kiinnitin hirveästi huomioita siihen, miten mä olin studiossa. Sitten mulle tuli juontajapari ja se halusi istua, joten mäkin istuin.

Sillä ole merkitystä mitä kuvasta löytyy, sillä on merkitystä miten mä pystyn elämään sen kanssa.”

Katja ei tykkää istumisesta hirveästi eikä varsinkaan paikallaan istumisesta. – Jos voin valita sohva vai lattia, niin mieluummin istun lattialla. Hanna Brotherus sanoi jotenkin hienosti, että hän ei ymmärrä istumisen funktioita. Mulla on vähän, mäkään en tajua! Musta on kiva vääntelehtiä lattialla. Paikallaan istuminen on vaikeaa mutta sehän on hyvä juttu, koska paikallaanolo on tuhoisaa. Olen monelta osin hyvin lapsenmielinen ja tämän osalta vasta olenkin. En ymmärrä, miksi pitää istua sivistyneesti. Tykkään liikehtiä ja pyöriä.

Selkää ei tarvitse huomioida

Kun Katja muistelee selkäkipujaan, hän toteaa, että kyseiset ajanjaksot olivat stressaavia tilanteita ja aikoja elämässä.

– Ihan selvästi huomaan kropasta, jos on ahdistunut olo. Koko kroppa menee vähän niin kuin semmoiseksi kimpuksi, se ei ole rento.

Nykyään Katja ei huomioi selkäänsä erityisemmin arjessa. Itse asiassa päinvastoin.

– Olen yrittänyt opetella siihen, ettei selkää tarvitse erikseen huomioida.

Jos pidän muuten kropasta ja lihaksista huolta, mun ei kuulu huomioida sitä. Se vaan vääristää mun liikkeitä, jos liikaa miettii tai alkaa varoa.

Aktiivisen työ- ja talliarjen vastapainoksi Katja palautuu makoilemalla sohvalla.

– Teen ristikkoa tai pelaan mahjongia tai jotain kännykkäpeliä. Kuuntelen myös äänikirjoja ja luen tosi paljon.

Iän myötä Katja on myös opetellut armollisuutta itseään kohtaan, mikä ei ole ollut kovin helppoa.

– Ei lepääminen ole kauhean vaikeaa mutta siihen pitää itselleen erikseen antaa lupa. En voi vaan olla tekemättä mitään ilman syyllisyyttä. Ja selän kanssa on aika vaikeaa välillä ratkaista, mikä on just oikea tapa nyt toimia. Mutta ajan mittaan sitäkin oppii.

Kuva: Ritva Waris-Wörlin

Selkä ei onneksi Katjaa enää juuri vaivaa, ainoastaan silloin kun hän aloittaa uuden palapelin tekemisen.

– Se asento ei ole hyvä ja mä en malta lopettaa ja lähteä pois pöydän äärestä. Siinä selkä menee jumiin, se on maailman vaarallisin laji, kannattaa varoa palapelejä, Katja nauraa.

Tulevana kesänä voimme kuulla Katjaa Yle Radio Suomen ohjelmasarjassa Elämäni kesä. Syksyllä palkittu ja sanavalmis juontaja palaa ruutuun ilahduttamaan lauantai-iltojamme, kun huippusuositusta Elämäni biisi -sarjasta starttaa uusi kausi.

Katja Ståhl, 55

• Toimittaja ja juontaja.

• Tunnettu mm. tv-ohjelmista Jyrki, Hurja joukko, Uutisvuoto ja Elämäni biisi. Toiminut myös Suosikin päätoimittajana sekä HIM-yhtyeen tiedottajana ja Apulanta-yhtyeen managerina.

• Kultainen Venla -palkinto, Vuoden juontaja 2022 ja 2023.

• Pitää Kavioliitossa-hevosblogia ja kirjoittanut kirjan Kavioliitossa –Vuosi hevosen kanssa.

• Perheeseen kuuluu kaksi aikuista lasta, koira ja hevosia, kaksi kokonaista ratsua ja kolme puolikasta, yksi varsa syntyy kesällä, lisäksi 1/10 omistus suomenhevosravurista.

Katjan liikkumisvinkki: Selän suosikkiliike on seuraava, eli koko ajan pitäisi liikkua.