Yhdessä luontoon

Asiantuntija-artikkeli

Luonnon terveysvaikutuksista tiedetään jo paljon. Uusi näkökulma on tarkastella ihmislajin tarvetta ”laumaelämään”, jolloin voimme paremmin ymmärtää psyykkisen turvan merkitystä yhtenä terveyden ja hyvinvoinnin kulmakivenä.

ELÄMÄ MUUTTUISI monella tavalla, jos menettäisimme yhteytemme luontoon. Miltä tuntuisi elää pelkästään sisätiloissa? Voisimme olla edelleen yhteydessä elävän luonnon ilmiöihin esimerkiksi ruoan ja virtuaalisen luonnon välityksellä, mutta luonnosta saatavat terveys- ja hyvinvointihyödyt kaventuisivat.

Luontoyhteys on muokannut geenejämme. Siksi mielemme ja kehomme tarvitsevat luontokontakteja. Tutkimuksissa on muun muassa havaittu, että ihmiset hakeutuvat luontoon erityisesti silloin, kun hektinen arki tai elämänmuutokset aiheuttavat paineita. Luonto elvyttää tehokkaasti. Jo muutaman luonnossa vietetyn minuutin aikana keho alkaa palautua stressistä.

Luonto houkuttaa myös liikkumaan. Vaikkapa puutarhatöiden aikana keho saa monipuolista liikettä ja liikkeen kesto pitenee, jolloin kunto paranee lähes huomaamatta. Selkäkin vahvistuu liiketoistoista ja kiittää epätasaisten maas- tojen tarjoamasta monipuolisesta liikkeestä.

Jo muutaman luonnossa vietetyn minuutin aikana keho alkaa palautua stressistä.

Erityisen tärkeää luontoon lähteminen on lapsille, jotka tarvitsevat oman kasvunsa tueksi monipuolista liikuntaa ja virikkeitä. Metsäesikouluissa on huomattu, miten nopeasti lasten ketteryys, tasapaino ja kunto kasvavat luonnonmaastoissa liikuttaessa. Mikä parasta, jokainen voi liikkua metsäpoluilla mielenkiintonsa ja kuntonsa mukaan.

Luontoyhteys on muokannut geenejämme. Siksi mielemme ja kehomme tarvitsevat luontokontakteja.

Ryhmästä psyykkistä turvaa

Kantasuomalaisten ja maahanmuuttajien luonnonkäyttötapoja vertailtaessa on havaittu, että kantasuomalaiset viettävät aikaa luonnossa mieluiten yksin tai läheisimpiensä kanssa. Sen sijaan monet maahanmuuttajat kutsuvat mukaansa isomman joukon vaikkapa yhteiselle piknikille puistoon. Voisimmeko me ottaa mallia tästä maahanmuuttajien sosiaalisemmasta luontoyhteydestä?

Aivan uudenlainen näkökulma elinympäristöjen ja terveyden välisistä yhteyksistä on avautunut, kun autonomisen hermoston toiminnasta on saatu lisää tietoa. Autonomisen hermoston avulla pystymme sopeuttamaan toimintaamme ja vireystilaamme ympäristön vaatimuksiin ja reagoimaan muuttuviin olosuhteisiin.

Mielenkiintoinen on eritysesti vagushermon toiminta, jonka ansiosta sosiaalinen vuorovaikutus koetaan yleensä rauhoittavana. Biologinen mekanismi on sama kaikilla laumaelämään sopeutuneilla eläinlajeilla. Kaikki nisäkäslajit, siis myös ihminen, on herkistynyt tuntemaan fyysistä läheisyyttä ja lukemaan kehonkielen viestejä laumatovereiden seurassa.

Alan tutkijoiden mukaan hyvinvointimme, samoin kuin aivojen tasapainoinen toiminta, toteutuu parhaiten ”laumassa”, joka tarjoaa vakauttavia ja turvallisia kiintymyssuhteita arjen tueksi. Suomessa näiden teemojen parissa on työskennellyt muun muassa trauma-asiantuntija Kati Sarvela. Hän toteaa psyykkistä turvaa tuottavan ja kehollisesti koettavan läheisyyden hyvin tärkeäksi myös lasten tasapainoiselle kehitykselle. Turvallisten aikuisten läheisyys mahdollistaa tunteiden yhteissäätelyn, minkä kautta kasvavat vähitellen myös lapsen omat taidot psyykkiseen itsesäätelyyn.

Hyvinvoivissa yhteisöissä vallitsee psyykkistä turvaa tuottavat kiintymyssuhteet ja ”kanssasäätelevää” tunneyhteyttä osataan vaalia. Ihmisten välinen tunne-elämä on tasapainoista, ja haasteellisia tilanteita kohdataan rauhallisella mielellä, eikä draamalle ja keskinäisille taisteluille nähdä tarvetta.

Erityisen tärkeää luontoon lähteminen on lapsille, jotka tarvitsevat oman kasvunsa tueksi monipuolista liikuntaa ja virikkeitä.

Yhteisille luontoretkille

Luonto tarjoaa turvallisen ympäristön sosiaaliseen vuorovaikutukseen, sillä luonnossa toimimme usein ilman rooleja ja ennakkoluuloja. Lisäksi luonto antaa mahdollisuuden oman tilan säätelyyn, esimerkiksi etäisyyden ottamiseen tarvittaessa. Sosiaaliseen vuorovaikutukseen voi hakeutua silloin, kun se tuntuu kutsuvalta. Tätäkin tarvitaan kehollisen turvan kokemiselle.

Myös eläimet voivat tarjota kohteen sosiaaliselle vuorovaikutukselle ja turvalliselle läsnäololle. Ne ovatkin tärkeitä ihmisten välisten sosiaalisten turvaverkkojen täydentäjiä. Yhteys eläimeen voi auttaa esimerkiksi, kun ihmiskontakteissaan epäonnistumisia kokenut henkilö rakentaa uutta luottamusta ihmisiin. Myös eläimen tarjoama läheisyys auttaa vagushermoa aktivoitumaan, ja tuottamaan turvan ja rauhoittumisen kokemuksia.

Tutkimus ympäristötekijöiden merkityksestä ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille etenee siis monella saralla. Esimerkiksi Interactive Gardens -hankkeessa pohditaan parhaillaan sitä, miten kaupunkien lähiluonto voisi tukea muun muassa sellaista toimintaa, joka aktivoi vagushermoa.

Suuntaaminen ulos luontoon ja kevättuulia haistelemaan on joka tapauksessa hyvä vaihtoehto, mikäli oma keho ja mieli kaipaavat ylimääräisen annoksen huolenpitoa ja virkistystä – mieluiten yhdessä tai karvakaverin seurassa.

Anja Yli-Viikari on Luonnonvarakeskuksen tutkija, jota kiinnostaa luonnon terveysvaikutusten käyttöönotto eri muodoissaan.

Marja Uusitalo on Luonnonvarakeskuksen tutkija, joka pohtii työssään sitä, miten viheralueita tulisi suunnitella luontopalveluja varten.

Kuva: Canva