Minä ja selkä

Pirjo Still-Suutarla: Minun niskani

EN KOSKAAN OLISI USKONUT, että kaularanka olisi tuki- ja liikuntaelimistöni heikko kohta. Olen ollut nyt muutaman vuoden eläkkeellä. Yli 30-vuotisen työurani tein lääketeollisuudessa erilaisissa myynnin, markkinoinnin ja tutkimuspuolen tehtävissä, työvälineinä pääosin näyttöpääte ja puhelin. Matkustin paljon sekä autolla ajaen kotimaassa että lentäen ulkomaille. Työasennot eivät aina olleet hyviä, mutta en kärsinyt niska-hartiaseudun vaivoista. Vain kerran muistan käyneeni fysioterapeutin vastaanotolla niskajumin vuoksi.

Oli melkoinen yllätys, kun 10 vuotta sitten sain ensimmäisen välilevypullistuman kaularankaani 56-vuotiaana. Vasemman lavan alueelle tuli lihasjumi, joka heijastui hartiaseutuun. Olin juuri tullut työmatkalta Amerikasta ja arvelin jumin johtuvan amerikkalaisten isoista tyynyistä. Mietin, olinko torkkunut lentokoneessa huonossa asennossa vai saanut vetoa. Pystyin tekemään töitä oireesta huolimatta. Oire oli kuitenkin niin epämiellyttävä, että kävin OMT-fysioterapeutin vastaanotolla, mutta en saanut siitä apua. Yhtenä aamuna sitten heräsin järkyttävään vasemman kyynärpään alueen kipuun. Menin suoraan työterveyslääkärin vastaanotolle, töihin en pystynyt. Pääsin muutamassa päivässä magneettikuvaukseen ja diagnoosiksi varmistui välilevypullistuma kaularangan V-VI:n nikamien välissä.

Pahin oire oli kyynärpään ulkosyrjän alueella tuntuva kipu. Myös vasemman käden puristusvoima heikkeni ja sormissa oli tuntopuutoksia, joiden vuoksi päädyttiin leikkaushoitoon. Se onnistui erinomaisesti. Oli uskomatonta, että kipu jäi leikkauspöydälle kuten ennustettiin. Kysyin neurokirurgilta, näkyikö kuvissa jotain, joka aiheuttaisi pullistuman vielä jossain muussa nikamavälissä. Hän vakuutti, ettei sellaista ollut havaittavissa ja löydös oli ikääni vastaava. Palasinkin pian entiseen työrytmiini eikä niska-hartiaseutu vaivannut. Joskus harvoin tuntui pientä oiretta vasemmalla puolella, esimerkiksi pidempikestoinen rintauinti oli epämiellyttävää.

Olen aina pitänyt liikunnasta. Nuorempana juoksin, pelasin tennistä ja kävin salilla. Juokseminen jäi matkatyön, 12-tuntisten työpäivien, ikääntymisen ja syöpäsairauden vuoksi. Mutta aina kun jaksoin, kävin kävelylenkeillä ja kuntosalilla, talvella myös hiihdin. Eläkkeelle päästyä oli mahtavaa, kun pääsin liikkumaan jo päivällä. Kuntosali tuli rutiiniksi pari kertaa viikossa, mutta kävelystä tuli intohimoni. Ensimmäisen eläkevuoden aikana kävelin yli 2 000 km. Hyvistä jalkineista huolimatta sain alaselän ja lonkan alueen vaivoja, joista kävin fysioterapeutilla. Hän suositteli minulle vesijumppaa ja kertoi, että Tampereella sitä järjestää Tampereen Seudun Selkäyhdistys. Näin minusta tuli yhdistyksen jäsen ja aloin käydä viikoittain yhdistyksen vesijumpassa ja kuntosalilla. Pidän kovasti vesijumpasta, vaikka aiemmin inhosin uimahalleja ja kylpylöitä.

Syksyllä 2023 sain yllättäen ison välilevypullistuman kaularangan alimman ja rintarangan ylimmän nikaman väliin ilman mitään traumaa. Oire oli samanlainen vasemman lavan alueen jumi kuin ensimmäisellä kerralla. Se oireili viikon verran epämääräisenä. Sitten kipu levisi vasempaan käteen ja muuttui äkisti niin rajuksi, että minut vietiin ambulanssilla päivystykseen. Diagnoosi vahvistui päivystyksessä, kun kipuoireen takia tehtiin kaularangan magneettikuvaus.

Kipu ja muutkin oireet olivat pahempia kuin ensimmäisellä kerralla. Vasemmasta kädestä hävisi puristusvoima lähes kokonaan. Tuntui uskomattomalta, etten saanut edes löysää hammastahnatuubia puristettua. Jouduin jäämään sairaalaan kivun hoitoon. Leikkaushoitoa suunniteltiin heti, mutta sairaalassa sydämestäni löytyi häiriö, joka esti nukutuksen. Niinpä toinen välilevypullistumani hoidettiin konservatiivisesti eli oireenmukaisesti. Olin silti koko ajan toiveikas ja tiesin, että pullistuma kuivuu pikkuhiljaa pois. Olin kivun vuoksi sairaalassa kahteen otteeseen yhteensä pari viikkoa. Kipulääkitys oli kova, mutta onneksi se tepsi ja siedin sitä hyvin.

Viime syksy oli rankka. Lähes kolme kuukautta nukuin sohvan nurkassa puoli-istuvassa asennossa, käsi tuettuna tyynyn päälle, mutta nukuin silti hyvin. Heti kivun salliessa lähdin päivittäin kävelylle. Vasenta kättä ei voinut yli kolmeen kuukauteen roikottaa alaspäin, puhumattakaan heiluttamisesta. Kävelin vain 2–3 km kerrallaan, koska jouduin kannattelemaan terveellä kädellä toista vaakatasossa. Pian pystyin työntämään käden takin nappien väliin rinnalle ja kävelymatkatkin pitenivät. Ulkoilu piti mielialan virkeänä ja uskon kävelyn auttaneen muutakin paranemista, kun verenkierto vilkastui.

Toisen episodin alkamisesta on nyt puoli vuotta. Kipulääkitys on purettu lähes kokonaan. Voima ei ole vielä palautunut kokonaan käteen ja parissa sormessa on tuntohäiriöitä, mutta kaikkea pystyn tekemään ja harrastamaan liikuntaa täyspainoisesti. Olen palannut selkäyhdistyksen liikuntaryhmiin ja käynyt myös hiihtolenkeillä.

Olen kokenut kahdella eri tavalla hoidetun vaikean kaularangan välilevypullistuman hoidon. Olen hyvä esimerkki siitä, että hyvin hankalan ja kivuliaan välilevynpullistuman voi myös hoitaa ilman leikkausta ja uskon, että lopputulema on aivan yhtä hyvä.

Kuva: Riitta Virenius

Haluatko kirjoittaa lehteen oman selkätarinasi? Tarinat ovat pidettyjä ja lukijoiden toivomia. Ota yhteyttä lehden toimitukseen: hyvaselka@selkaliitto.fi