Tutkimustietoa

Koonnut: Satu Nieminen

Kuva: Freepik

Ikääntyvien naisten tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyy usein myös mielenterveyden häiriöitä ja heikentynyt elämäntyytyväisyys

TUKI- JA LIIKUNTAELIMISTÖN sairaudet ja mielenterveyden häiriöt ovat maailmanlaajuisesti kaksi tärkeintä sairaustaakan aiheuttajaa. Kuitenkaan niiden välistä samanaikaissairastavuutta ei ole merkittävästi tutkittu. Jeremi Heikkisen väitöstutkimus käsittelee toimintakykyä heikentävien tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja mielenterveyden häiriöiden samanaikaissairastavuutta ja niiden vaikutusta elämäntyytyväisyyteen yli 45-vuotiailla naisilla.

Väitöstutkimuksen ensimmäisessä osatyössä luotiin katsaus aiemmin julkaistuun tutkimukseen, jossa tarkastellaan yleisimpien tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja mielenterveyden häiriöiden tai koetun hyvinvoinnin välisiä yhteyksiä yli 45-vuotiailla aikuisilla. Katsauksen perusteella yleisimmät tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat yhteydessä tavallisimpiin mielenterveyden häiriöihin ja koettuun hyvinvointiin. Esimerkiksi alaselkäkivun on todettu olevan yhteydessä suurempaan ahdistuksen ja masennuksen esiintymiseen. Kaikkinensa tutkimustieto on kuitenkin vähäistä.

Väitöstutkimuksessa hyödynnettiin OSTPRE-kohorttitutkimusta, jonka kohderyhmänä ovat vuosina 1932–1941 syntyneet Kuopion läänin alueella asuneet naiset. Toisessa osatyössä verrattiin kohorttitutkimukseen osallistuneiden kyselylomakkeella itse ilmoittamia mielenterveyshäiriötä ja tuki- ja liikuntaelinsairauksia rekisteritietoon. Keskeinen löydös oli, että itse ilmoitetut tiedot aliarvioivat häiriöiden ja sairauksien esiintyvyyden. Kolmannessa vaiheessa samanaikaissairastavuutta tutkittiin työkyvyttömyyseläkkeistä ja reseptilääkeostoista kerättyjä rekisteritietoja hyödyntäen. Rekisteritietojen pohjalta todettiin tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja mielenterveyshäiriöiden välillä olevan samanaikaissairastavuutta.

Neljäs osatyö keskittyi siihen, miten ikääntyminen tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja mielenterveyden häiriöiden kanssa oli yhteydessä koettuun hyvinvointiin, senhetkisesti sekä viiden ja kymmenen vuoden seurannassa. Tutkimuksessa havaittiin tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja mielenterveyden häiriöiden lisäävän riskiä huonoon elämäntyytyväisyyteen vaarantaen siten kokonaisvaltaisen terveyden ja hyvinvoinnin.

Tutkimuksessa korostetaan, että tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja mielenterveyden häiriöiden keskinäisten syyseuraussuhteiden selvittämiseksi ja sairaustaakan hillitsemiseksi tarvitaan lisää tutkimusta. Koetun hyvinvoinnin merkitys kokonaisvaltaiselle terveydelle ja hyvinvoinnille tulisi myös paremmin tunnistaa sekä suunnata toimenpiteitä sen ylläpitämiseksi ja kohentamiseksi.

Heikkinen, Jeremi. (2023). Comorbidity and life satisfaction in ageing women with mental or musculoskeletal disorders. Väitöskirja: Itä-Suomen yliopisto, Kuopio. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-61-5017-8

Mieliala ja elämäntyytyväisyys ovat yhteydessä kokemuksiin omasta terveydestä

USEIN AJATELLAAN , että terveyden heikkeneminen johtaa hyvinvoinnin heikkenemiseen. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että yhteys voi olla myös toisinpäin. Emotionaalisesti hyvinvoivat ihmiset kokevat itsensä terveemmiksi. Jyväskylän liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin emotionaalisen hyvinvoinnin ja terveyden välisiä yhteyksiä.

Tutkimuksessa hyödynnettiin pitkittäistutkimusasetelmaa, jossa seurattiin samoja ihmisiä muutosten ja kehityksen havaitsemiseksi pitkällä aikavälillä. Aineistona hyödynnettiin JYLS-pitkittäistutkimusta, jossa on seurattu samojen Jyväskylän alueella asuneiden ihmisten kehitystä yli 50 vuoden aikana (n=336). Aineistona oli näiden henkilöiden kyselyvastaukset 36, 42, 50 ja 61 vuoden iässä.

Emotionaalista hyvinvointia tutkimuksessa mitattiin elämäntyytyväisyyden sekä positiivisen ja negatiivisen mielialan avulla. Elämäntyytyväisyys käsitti vastaajan oman arvion elämän eri osaalueista kuten työ, talous, vapaa-aika ja sosiaaliset suhteet. Mielialaa selvitettiin mielialakyselyn avulla. Terveyttä tarkasteltiin yleisen itsearvioidun terveyden sekä erilaisten oireiden, kuten lihassäryn, päänsäryn ja väsymyksen, kokemisen näkökulmasta.

Tutkimusten tulosten mukaan vähempi oireiden kokeminen 36 tai 50 vuoden iässä oli yhteydessä korkeampaan elämäntyytyväisyyteen 6–11 vuotta myöhemmin. Yhteyksiä löytyi myös vastakkaiseen suuntaan. Negatiivisen mielialan vähäisyys 42-vuotiaana tai korkeampi positiivinen mieliala 50-vuotiaana ennusti vähäisempää oireiden kokemista 8–11 vuotta myöhemmin. Emotionaalisen hyvinvoinnin ja terveyden välinen suhde vaikuttaa tulosten perusteella olevan kaksisuuntainen. Kun ihminen kokee vähemmän terveysoireita hänen tyytyväisyytensä elämään voi lisääntyä. Toisaalta positiivisempi mieliala voi myötävaikuttaa siihen, että oireiden kokeminen vähenee.

Odotusten vastaisesti tutkimuksessa havaittiin myös, että korkeampi negatiivinen mieliala ennakoi parempaa itsearvioitua terveyttä 6–11 vuotta myöhemmin. Tutkijat pohtivat, että negatiivinen mieliala voi tietyissä tilanteissa olla hyödyllistä. Tulosta voi selittää se, että murehtiminen saattaa joissain tilanteissa johtaa terveyttä edistäviin toimintatapoihin, kuten terveydenhuollon palveluihin hakeutumiseen tai terveellisten elämäntapojen noudattamiseen.

Emotionaalisen hyvinvoinnin ja koetun terveyden välillä on todettu olevan yhteys, mutta se on monitahoinen ja erilaiset tekijät voivat vaikuttaa sen muotoutumiseen.

Reinilä, E., Kekäläinen, T., Kinnunen, M.-L., Saajanaho, M., & Kokko, K. (2023). Longitudinal associations between emotional well-being and subjective health from middle adulthood to the beginning of late adulthood. Psychology & Health, early online, https://doi.org/10.1080/08870446.202 3.2261038

Harjoittelu voi ehkäistä niskakipujaksoja

NISKAKIPU ON alaselkäkivun jälkeen yleisin toimintakyvyn haittaa aiheuttava tuki- ja liikuntaelimistön vaiva. Niskakipua ehkäisevien keinojen löytämisellä olisi siten merkittävä vaikutus sairaustaakan vähentämisessä yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta. Teichertin tutkijaryhmän tekemässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin voidaanko niskakipua ehkäistä harjoittelulla. Valinta- ja poissulkukriteerien pohjalta mukaan valikoitui viisi satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta (RCT).

Alkuperäistutkimusten osallistujat olivat pääosin toimistotyötä tekeviä aikuisia, mukana oli myös laboratoriotyöntekijöitä. Työssään heillä oli paljon staattisia asentoja ja toistuvia tehtäviä. Tutkittavien keski-ikä oli 40 vuotta ja tutkimuksen alussa heillä ei ollut niskakipua eikä sairaushistoriassa niskavammaa. Tutkimusten alussa mukana oli ollut yhteensä 1 722 osallistujaa. Kohtalaisen suuren keskeyttäneiden määrän vuoksi lopputulokset saatiin 1 340 osallistujasta.

Mukaan valikoituneissa tutkimuksissa käytettiin erilaisia harjoittelumuotoja. Kahdessa tutkimuksessa ohjelma sisälsi niskan ja hartiaseudun voimaharjoittelua. Kahdessa arvioitiin yhdistelmää erityyppisistä harjoitteista, jotka sisälsivät venyttelyä, motorisen kontrollin harjoitteita sekä voima- ja kestävyysharjoittelua. Yhdessä tutkimuksessa keskityttiin yleiseen fyysiseen aktiivisuuteen (kävelyyn). Harjoittelua verrattiin minimaaliseen interventioon tai sellaisen täydelliseen puuttumiseen.

Alkuperäistutkimusten tulosten yhdistävän meta-analyysin perusteella harjoittelu pienensi niskakivun riskiä lyhyellä aikavälillä (alle 12 kuukautta). Tulosten perusteella jokaista kahdeksaa harjoittelevaa kohden, yksi henkilö välttäisi niskakipujakson. Tutkimuksen toimisto- ja laboratoriotyöntekijät kuuluvat yhteen tyypillisistä niskakivun riskiryhmistä. Tuloksia ei välttämättä voi kuitenkaan yleistää muihin ryhmiin, kuten fyysistä työtä tekeviin aikuisiin.

Tutkijat pohtivat, että vaikka tutkimuksessa havaittiin harjoittelun niskakipua ehkäisevä vaikutus, voi pitkäaikaiseen harjoitteluun sitoutuminen kuitenkin olla vaikeaa. Harjoittelun hyötyjen ja sen aiheuttaman vaivan arviointi on myös yksilöllistä. Aiemman näytön perusteella osa ihmisistä todennäköisesti kokee, että harjoittelun kipua ehkäisevän vaikutuksen tulisi olla suurempi, jotta he motivoituisivat siihen.

Teichert F, Karner V, Döding R, Saueressig T, Owen PJ, Belavy DL. (2023). Effectiveness of Exercise Interventions for Preventing Neck Pain: A Systematic Review With Meta-analysis of Randomized Controlled Trials. J Orthop Sports Phys Ther 2023 Oct; 53(10): 594–609. doi: 10.2519/ jospt.2023.12063