Minä ja selkä

Mai Kulmala: Elämää skolioosin kanssa

HETI ALKUUN VOIN KERTOA, että minun tarinani ei ole se tavallisin. Yleensä skolioosi todetaan murrosiässä.

Minulla on todettu skolioosi jo kolmen vuoden iässä ja olen elänyt sen kanssa koko ikäni. Alussa minulla oli käytössä ns. pehmokorsetti, koska se oli pienelle lapselle miellyttävämpi vaihtoehto. Muutama vuosi sen jälkeen siirryttiin Bostonkorsettiin. Selässäni ollut mutka kuitenkin paheni korsettihoidosta huolimatta.

Seuraavaksi vuorossa oli sitten ensimmäinen leikkaus. Leikkauksessa minulle asennettiin ns. pidennettävät tangot. Pienen lapsen selkää ei voi luuduttaa, koska muuten sisäelimillä ei olisi tilaa kasvaa ja muutenkin se aiheuttaisi kasvun kannalta ongelmia. Seuraavat vuodet menivät sellaisella kaavalla, että puolen vuoden välein piti mennä leikkaukseen. Leikkausten aikana pidennettiin titaanitankoja. Olin pienenä aika kiltti lapsi, vaikka olisin voinut protestoida sairaalakäynneistä enemmänkin. Viimeinen pidennysleikkaus tehtiin hieman ennen kuin täytin 12 vuotta. Sen piti olla viimeinen leikkaus, koska selän tilanteen ajateltiin olevan suhteellisen stabiili. Viimeisen pidennysleikkauksen jälkeen pääsin vihdoinkin korsetista eroon. Se oli minulle suuri asia.

Eniten harmitti se, että en saanut osallistua liikuntatunneille alakouluaikoina samalla tavalla kuin muut. Murrosiän tullessa koin, että olin se outo ja erilainen. Minun oli todella vaikea nähdä, että olisin kaunis. Vertasin itseäni todella paljon muihin samanikäisiin. Koen, että alakouluiässä skolioosi vaikutti eniten elämääni. Tietysti leikkaukset tapahtuivat silloin, kun olin alakoulussa. Skolioosin hoito on kehittynyt vuosien varrella ja omalta osaltani se vaikutti siten, että olisin saanut alkaa harrastamaan eri liikuntalajeja vapaammin. Siinä kävi kuitenkin sitten niin, että en oikein uskaltanut lähteä kokeilemaan mitään lajia tosissani. Tässä vuosien varrella olen kokeillut uintia ja muutamaakin eri tanssilajia, mutta molemmat ovat sitten jääneet. Tarkoituksenani olisi aloittaa lähitulevaisuudessa kuntosalilla käyminen.

Luudutusleikkaus tuli omalla kohdalla ajankohtaiseksi samana vuonna, kun täytin 19 vuotta. Selän mutka oli alkanut taas hieman kasvamaan. Lääkärini kertoi, että haluaisi varmistaa luudutusleikkauksella, että selän tilanne pysyisi stabiilina. Luudutusleikkaus osui mielestäni hieman huonoon ajankohtaan, koska olin juuri aloittanut opiskelut ammattikorkeakoulussa. Se harmitti, että minulta jäi lähes kaikki aloitustapahtumat väliin. Taas olin siinä tilanteessa, että jäin taas ulkopuolelle. Mutta onnekseni kuitenkin sain muutaman hyvän ystävän ammattikorkeakoulussa. Valmistuin viime vuonna matkailualan restonomiksi ja olen saanut tehdä jo muutaman vuoden ajan oman alan töitä.

Tällä hetkellä selkä on ihan hyvässä kunnossa. Pärjään selän kanssa töissä ja tilanne on niin hyvä kun se vaan voi olla. Vuosien varrella olen löytänyt erilaisia tapoja, jotka auttavat minua pärjäämään luudutetun selän kanssa. Töihin hankin kengät, jotka ovat pehmeät ja joustavat. Se auttaa paljon, kun seison töissä aika paljon. Lisäksi kävin YTHS:n kautta fysioterapeutilla, joka teki minulle pienen jumppaohjelman. Selkä ei juuri oireile tällä hetkellä. Pienillä asioilla on paljon merkitystä selän hyvinvoinnin kannalta.

Toimin nykyään verkkovertaistukijana Toivo-sovelluksessa. Vielä ihmiset eivät ole löytäneet sovellukseen, mutta ehkä sekin muuttuu vielä. Olen onnellinen siitä, että voin antaa vertaistukea skolioosia sairastaville lapsille ja nuorille ja heidän läheisilleen.

Haluatko kertoa tarinasi Hyvä Selkä -lehden Minä ja selkä -palstalla? Ota yhteyttä lehden toimitukseen hyvaselka@selkaliitto.fi.