Milloin selkäkirurgi ei voi auttaa potilasta?

Asiantuntija-artikkeli

Selkäkipu on yleisin toimintakykyä haittaava sairausryhmä maailmassa riippumatta yhteisön elintasosta tai terveydenhuollon laadusta.

VAIN PIENI OSA selkäkivuista liittyy spesifiin anatomian muutokseen, johon on ylipäätään mahdollista vaikuttaa kirurgialla. Selkäkirurgian historia onkin alkanut murtumien ja tuberkuloosin vaurioittamien nikamien hoidosta. Kuvantamismenetelmien ja lääketieteellisten hoitojen kehittyessä mukaan on liittynyt luuston kasvainten ja iän myötä lisääntyvien rappeumamuutosten kirurginen hoito.

Vaikka kirurgiset tekniikat ovat kehittyneet huimasti, tärkeimpänä periaatteena on edelleen vapauttaa ja suojata hermorakenteita, jotka kulkevat rangan suojassa. Normaalia ikääntymistä ei selkäkirurgialla voida pysäyttää. Koska paikallinen epäspesifi selkäkipu on erittäin yleistä, siihen usein toivotaan nopeaa kirurgista ratkaisua, vaikka hyöty ja vaikuttavuus leikkaushoidosta on jäänyt heikoksi.

Kirurgialla ei voida poistaa kaikkia kipuja

Selkäkirurgiaan liittyy edelleen sekä kansalaisilla mutta myös terveydenhuollon ammattilaisilla paljon mielikuvia ja odotuksia, joihin kirurgialla ei voida vastata. Leikkaushoitoa saatetaan pitää myös viimeisenä vaihtoehtona, kun mikään muu hoito ei auta. Tämä sisältää sen ajatusharhan, että lopulta kaikki selkä- ja iskiaskivut olisivat kirurgisesti hoidettavissa, jos näin halutaan. Potilaan voi olla vaikea käsittää, että invalidisoivaakin epäspesifiä selkäkipua ei ole mahdollista poistaa kirurgian keinoin. Kipuun uupunut ihminen haluaa nopeasti mihin vain toimenpiteeseen siinä toivossa että, hoito kuitenkin mystisesti auttaisi. Sitoutuminen pitkäkestoiseen elämäntapamuutokseen, kuntouttavaan hoitoon ja kivun hoitoon häviää toisinaan toiveelle kirurgisesta pikavoitosta.

Normaalia ikääntymistä ei selkäkirurgialla voida pysäyttää.

Pitkään selkäkipuja potenut potilas voi myös kokea jääneensä hoidotta, jos vuosien jälkeen hänelle kehittyy leikkauksella autettava oireinen hermopinne, jota ei kivun alkuvaiheessa ole ollut olemassa. Oireet kun ovat selkä- tai iskiaskipujen yhdistelmiä riippumatta vaivan aiheuttajasta. Johdonmukainen realistinen tieto tulisi kaikissa kohtaamisissa välittyä myös potilaille yhdenmukaisena. Ongelmaksi voi koitua anatomisten ja fysiologisten ilmiöiden käsitteet ja niiden tulkinta. Maallikon ja selkää konkreettisesti leikkaamalla käsittelevän kirurgin näkökulmat ovat erilaiset, ja välillä samoilla sanoilla kuvataan hyvin erilaisia asioita. Potilailta ei voi olettaa ammattimaista anatomian ja fysiologian tuntemusta, mutta ammattilaisen tehtävä on tuottaa yleistajuinen kuva mistä sairaudessa on kyse ja mikä on sen luonnollinen kulku.

Ikämuutokset ovat normaaleja

Selkäkivun syy näkyy harvoin kuvantamalla. Kuvantamismenetelmien, erityisesti magneettikuvauksen yleistyttyä, selkäkipua sairastavat haluavat saada selkeästi käsitettävän diagnoosin ja selityksen kivulleen. Tilanne on hoidollisesti haasteellinen, kun radiologi luettelee pitkän listan normaaleja ikämuutoksia, joissa käytetään sanoja pullistuma, repeämä, vaurio, piikki, ahtauma jne., joita olisi näennäisen loogista hoitaa kirurgialla korjaamalla.

Selkäkivun syy näkyy harvoin kuvantamalla.

Lausunnon soisi päättyvän selkokieliseen tulkintaan, että kyseessä ovat hyvänlaatuiset normaalit muutokset, joilla ei ole syy-yhteyttä kuvantamisen esitiedoissa esitettyihin oireisiin. Hyvä kuvantamislähete auttaa kuvien lausujaa erottamaan merkitykselliset löydökset. Erityisen haitallista mutta harmillisen yleistä on kieltää potilasta liikkumasta ennen kuin on käynyt kuvissa ja kirurgilla varmistamassa, ettei rangassa ole mitään vialla. Näin vahvistetaan virheellistä käsitystä, että kivun syy näkyy aina kuvissa ja vahvistetaan pelko-välttämiskäyttäytymistä, joka on hoidon kannalta haitallista, vaikka jokin spesifi syy joskus hoidettaisi myöhemmin kirurgisesti.

Vain epätukeva tuore murtuma tai selkäydintä painava kasvain voivat olla hetkellisiä syitä välttää liikkumista juuri ennen akuuttia kirurgista hoitoa. Kivuliaalle potilaalle kuvantamisen merkittävin arvo on usein tieto siitä, että selässä ei ole vakavaa sairautta, esimerkiksi syöpää. Monelle on helpottava tieto, että leikkausta ei tarvita vaan oireisiin saadaan helpotusta leikkauksettomilla hoidoilla.

Ammattilaisen tehtävä on tuottaa yleistajuinen kuva mistä sairaudessa on kyse ja mikä on sen luonnollinen kulku.

Kirurgisesta hoidosta hyötyvät siis potilaat, joiden oireet ja anatomiset löydökset eivät ole epäspesifejä, vaan hyvin selkeitä rangan rakenteen muutoksia, joita voi mekaanisilla työkaluilla muovata. Tärkeä on myös muistuttaa, että kipu välittyy usein hermojen kautta, mutta suurin osa kirurgiasta perustuu hermojen ympäristön ja tukirangan muovaamiseen, ei itse hermojen korjaamiseen. Selkäkirurgi on lopulta vain artesaaniluuseppä mekaanisine työkaluineen.

Kati Kyrölä, ortopedi, LKT, dosentti Sairaala Nova, Jyväskylä

Alkuperäinen artikkeli on julkaistu KeskiSuomen Selkäyhdistyksen 30-vuotisjuhlajulkaisussa 2023.

Kuva: Dollarphotoclub