Mielen kotina on keho

Asiantuntija-artikkeli

Selkäkipu on suomalaisten yleisimpiä tuki- ja liikuntaelinvaivoja, joten ei ole yllättävää, että aihe kiinnostaa niin tutkijoita, terveydenhuollon toimijoita kuin yksilöitäkin. Selkäkivulle tyypillistä on sen epäspesifisyys eli kivulle ei löydetä selkeää syytä. Mekaaninen kipukäsitys, jossa kipu liittyy kudosvaurioon, on saanut tilalle laaja-alaisemman käsityksen, jossa ihminen nähdään fyysisenä, psyykkisenä ja sosiaalisena kokonaisuutena. Pitkittyneen selkäkivun taustalla olevia tekijöitä onkin tunnistettu niin elintavoista kuin mielen hyvinvoinnistakin. Tässä artikkelissa käsitellään psyykkisen kuormittuneisuuden yhteyttä pitkittyneeseen kipuun.

PSYYKKISEN kuormittuneisuuden on todettu pitkittävän ja voimistavan kipua sekä lisäävän todennäköisyyttä myös muille tuki- ja liikuntaelinkivuille. Psyykkinen kuormitus vaikuttaa kipujärjestelmän toimintaan sekä siihen, kuinka aivot käsittelevät kipuviestejä. Kivun ja psyykkisen kuormittuneisuuden taustalla on todettu samanlaisia neurobiologisia tekijöitä. Psyykkinen kuormittuneisuus voi siis olla läsnä ennen kipua ja vaikuttaa näin ollen jo kipukokemuksen syntymiseen ja sen pitkittymiseen, ja toisaalta se on usein myös jossain määrin väistämätön seuraus pitkittyneestä kivusta.

Psyykkinen kuormittuneisuus voi johtua itse kivusta, mutta se voi olla myös seurausta muilta elämän osa-alueilta, kuten työhön tai opiskeluun liittyvästä stressistä, parisuhteen tai perhe-elämän ristiriidoista, terveyshuolista, unettomuudesta sekä yleisesti elämän aiheuttamasta pettymyksestä ja kuormituksesta. Kivun pitkittymiselle altistavat psyykkiset kuormitustekijät näyttäytyvät monin eri tavoin ja niiden syytä ja merkitystä kivulle voi olla joskus vaikea itse tulkita.

Masentuneisuus ja ahdistuneisuus ovat voimakkaasti yhteydessä kivun kokemukseen. Näiden lisäksi liikkumisen pelko ja liikkumisen välttäminen, minäpystyvyyden väheneminen, kipuun liittyvät katastrofiajatukset, pelko siitä, että kipu jää pysyväksi sekä tunne siitä, että muut vähättelevät kipua ovat yhteydessä kivun pitkittymiseen ja voimakkuuteen. Terveydenhuollon ammattilaisen apu voi joskus olla tarpeen näiden tunnistamisessa, mutta keskustelu läheisten kanssa saattaa myös avartaa näkemystä omasta tilanteesta.

Mielen hyvinvointi ja kiputuntemus sijaitsevat samoissa aivojen osissa.

Kipukokemus linkittyy mielen hyvinvointiin

Mielen hyvinvointi ja kiputuntemus sijaitsevat samoissa aivojen osissa. Kivun kokemus tapahtuu siis aina aivoissa. Tämä ei tarkoita sitä, että kivulias henkilö kuvittelisi kivun, vaan sitä, että samat biologiset ja neurofysiologiset ominaisuudet sekä yksilölliset reagointitavat, jotka vaikuttavat mielenterveyteen, vaikuttavat myös kipukokemukseen. Tämän takia kivun pitkittyminen ja voimakkuus ovat aina jossain määrin tekemisissä mielen hyvinvoinnin kanssa. Psyykkinen kuormittuneisuus vaikuttaa kivun lisäksi toimintakykyyn. Kivun ja psyykkisen kuormituksen yhdistelmästä syntyykin usein vakavia seurauksia niin yksilölle kuin yhteiskunnallekin.

Kipu itsessään voi aiheuttaa yksilölle psyykkistä kuormittuneisuutta aiheuttavia tekijöitä, kuten ansionmenetystä, liikuntakyvyttömyyttä, unettomuutta, eristäytymistä sekä sosiaalisten suhteiden ja harrastusten vähenemistä. Psyykkinen kuormittuneisuus on usein myös oleellinen tekijä kivun pitkittymiselle. Tässä kipupotilas joutuu ikään kuin negatiiviseen kierteeseen, josta ulospääsy tuntuu vaikealta. Loppujen lopuksi tämä negatiivinen kierre aiheuttaa myös yhteiskunnallisesti merkittäviä seurauksia. Kivun ja psyykkisen kuormituksen esiintyessä yhdessä, on työkykyyn liittyvät poissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen riski merkittävästi suurentunut. Lisäksi näiden yhteisvaikutus näkyy usein lisääntyneenä terveydenhuollon palvelujen käyttönä.

On tärkeää, että terveydenhuollossa tunnistetaan pitkittyneeseen kipuun liittyvät riskitekijät ja hoitotoimet kohdistetaan oikein.

Kun puhumme kivun ja psyykkisen kuormittuneisuuden yhteisvaikutuksesta, puhumme siis merkittävästä asiasta. On tärkeää, että terveydenhuollossa tunnistetaan pitkittyneeseen kipuun liittyvät riskitekijät ja hoitotoimet kohdistetaan oikein. Mielen hyvinvoinnin puheeksi ottaminen terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolla vaatii ammattilaiselta riittävästi aikaa haastatella potilasta sekä hienotunteisuutta ja tilannetajua. Siinä missä terveydenhuolto voi tarjota tietoa ja tukea kipupotilaan tilanteeseen, on myös kipupotilaalla suuri työ edessään. Elämä on voinut muuttaa muotoaan merkittävästikin kivun jälkeen ja sen hyväksyminen vie oman aikansa. Jossain vaiheessa on kuitenkin lähdettävä tunnustelemaan, mitä uusi arki voisi tarjota ja mitä mahdollisuuksia sieltä vielä löytyykään.

Mielekäs tekeminen lievittää kipua

Kivun keskellä kannattaa siis kiinnittää erityistä huomiota mielenterveyteen. Mielekäs tekeminen tuottaa aivojen välittäjäaineiden kautta helpotusta myös kipukokemukseen. Hetkellinenkin kivun lieventyminen tai tauko kivusta rentouttaa kehoa ja mieltä. Näin päästään positiiviseen kierteeseen, jossa hyvä tuottaa lisää hyvää. Mielihyvän lähteitä voi olla useita ja niitä kannattaa rauhassa tutkiskella, sillä joukosta voi löytyä itselle myös aivan uusia tapoja ja merkityksiä. Elokuvat ja kulttuuri, musiikki, luonto, ystävät, käsityöt, tietoisen läsnäolon harjoitukset, rauhallinen hengittäminen, lukeminen, meditaatio tai rukoukset ovat esimerkkejä aivoja hyväilevästä tekemisestä.

Hetkellinenkin kivun lieventyminen tai tauko kivusta rentouttaa kehoa ja mieltä.

Myös liikunnalla on pitkittyneeseen kipuun usein positiivinen ja pitkäkestoinen vaikutus. Liikunta vahvistaa lihaksia ja muita tukikudoksia, joka puolestaan mahdollistaa fyysisen toimintakyvyn lisääntymisen ja edistää erityisesti toiminnallisista selkävaivoista kuntoutumista. Liikunta auttaa tutustumaan kehoon ja tunnistamaan kehon vahvuuksia. Liikunta voi lisätä parhaimmillaan minäpystyvyyden kokemusta, jolla on puolestaan merkittäviä hyötyjä myös muihin elämän osa-alueisiin. Keho-mielilajit, kuten jooga ja pilates, ovat hyviä lajeja kehotietoisuuden parantamiseen. Liikunta hellii myös aivoja liikunnan aiheuttaman mielihyvän tunteen kautta. Tärkeintä olisi löytää itselle mieluisa tapa liikkua ja antaa myös arjen askareiden liikuttaa, koska hyötyjen saavuttamiseksi oleellista on liikkumisen säännöllisyys ja mielekkyys. Kivuliaalle selälle saattaa sopia usein, mutta vähän periaate.

Tärkeää on olla armollinen itseä kohtaan. Hyväksyä se, että aina ei pysty tai jaksa. Aina ei ole mielekästä tekemistä tai virtaa liikkua. Ja sekin on ihan ok. Kipukokemus ja mielen hyvinvointi koostuvat monesta eri osa-alueesta, joita on hyvä tarkastella kaikessa rauhassa ja edetä muutosten kanssa pienin askelin ilman pakkoa ja suorittamista. Annetaan mielelle kehossamme kotirauha.

Heidi Riska, väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden maisteri, fysioterapeutti

Kirjoituksen lähteet ovat saatavissa lehden toimituksesta.

Kuva: Freepik