SANTTU AHLMAN
Santun ensimmäinen possu- ja vegepainotteinen lounas Prahassa.
SANTTU AHLMAN
Caran pekoni-vuohenjuustoannosta.
Minnan parsa-lihasettiä.
SANTTU AHLMAN
Jumbon GoParkingiin kurvasimme vartin yli seitsemän, eikä kulunut kuin pieni hetki, niin olimme kakkosterminaalissa. Tein lähtöselvityksen netissä edellispäivänä, joten heitimme kapsäkit bag droppiin. Turvatarkastus oli myös hetkessä ohi, joten meille jäi lähes puolitoista tuntia odottelua. Kone lähti hitusen myöhässä, kun sen piti pamauttaa ilmoille kello 9.40. Edellispäivän mailissa kertoiltiin, että kone on ylibuukattu, joten vapaaehtoisille tarjottiin korvausta poisjäämisestä. Alkuperäiseen lentskariin piti mahtua aika tarkalleen 100 henkilöä, joten tilanne jäi lievästi kummastuttamaan. Kone oli nimittäin vaihdettu alle vuorokauden sisällä reilusti suurempaan, joka veti noin tuplaten porukkaa. Luultavasti Finnair oli saanut isosta aasialaisryhmästä nopean aikavälin tilauksen tai sitten rontit möivät noin sata paikkaa liikaa alkuperäiseen koneeseen – isompi kone oli nääs lähes täynnä. Alkuhetkien torkkumisen jälkeen pelasin Caran kanssa ristinollaa servetteihin, mutta juuri muuta emme ehtineet touhuta, sillä siirtymä kesti vain tunnin ja 55 minuuttia. Aika kivan lyhyelle tuntui tammikuisen Malesian redun jälkeen (Lintuja maailmalla XXII). Olimme ihan varmoja, että Tšekki olisi lumen peitossa, sillä sitä oli satanut Italiaa, Espanjaa ja Iso-Britanniaa myöden. Ennen laskeutumista huomasimme kuitenkin, että lunta ei ole missään. Sikäli aika mukava yllätys. Saimme hitaanpuoleisesti matkalaukut kentällä.