Page 1

LUONNOSSA MAAILMALLA I

SANTTU AHLMAN

NORJAN VARANGINVUONO 27.7.–2.8.2009


NORJA

NORJAN VARANGINVUONO 27.7.–2.8.2009 SANTTU AHLMAN

Varanki on kolahtanut meikäläiseen sen verran kovasti vuosien 2000 ja 2003 reissuilla, että heitin yhtäkkiä heinäkuun alussa ilmoille idean uudesta retkestä omalla autolla. Majoittuisimme telttaan viikon ajaksi. Jalmari ei miettinyt montaa sekuntia, eikä Anin ja Jannastiinan puhuminen mukaan ollut kovin kummoinen homma. Suunnittelimme ohjelman melko nopealla aikataululla ja hankimme hieman varusteita reissua varten. YHTÄ SOITTOA EKKERØYHIN MA 27.7. Pakkasimme edellisiltana Escortin tikkiin, ja pääsimme lähtemään Porin Kalaholmasta vartin yli kuusi aamulla auton jouset pohjassa. Väsymysaste oli kaikilla kohtalainen, mutta aloitimme heti matkapinnojen merkkaamisen; eli katsoimme linnut tarkkaan. Alku oli lupaava, sillä saimme listalle turkinkyyhkyn Porin Hyvelästä. Ensimmäisen stopin teimme 200 kilometrin ajon jälkeen, koska kaikilla oli kupla otsassa. Himangan jälkeen meiltä loppui autoeväät, joten poikkesimme Oulun jälkeen johonkin käpykylään ostamaan roiskeläpät ensiavuksi. Meidän piti tosin poiketa ABC:lle syömään jo aiemmin, koska luulin, että niitä tulee vielä vastaan. Seuraavat stopit osuivat Kemiin tankkauksen merkeissä ja Rovaniemelle Hesburgeriin. Ruisfileaterian ja vessavisiitin jälkeen minulla oli jälleen kauhea nälkä, ja ensimmäisen päivän jälkeen minut ristittiin uudelleen nimellä ”Kauhee Nälkä Ahlman”. Nautiskelimme vielä Prismasta ostetut jäätelöt ja täydensimme hieman muonavarastoja. Matkamme jatkui Napapiirille, jossa näimme joulupukin, tosin mainoksessa. Illan tullen meidän piti jäädä telttailemaan Rovaniemen pohjoispuolelle, mutta laajan saderintaman vuoksi painelimme vain menemään. Inarijärvellä oli myös tarkoitus pulahtaa veteen, mutta kukaan ei innostunut veteen sateessa ja muutenkin koleassa säässä. Pohjois-Lapissa poroja koikkelehti tuon tuosta tien yli monenlaisessa formaatissa; oli vasoja, suuria sarvipäisiä uroita, tavallisen näköisiä ja valkoisia yksilöitä. Välillä oli lieviä

ANI LAINE

Lähdön hetkellä Escortti oli ahdettu täyteen tavaraa.


läheltä piti -tilanteita, mutta ajelu meni muuten jouhevasti, joskin meillä oli persukset jo hieman puuduksissa. Muutaman stopin aikana näimme muun muassa rantatädykkeitä, kaarlenvaltikoita, kulleroita ja maariankämmeköitä. Harmillisesti kissankäpälät ja Inarijärven rantavyöhykkeen kolme saralajia jäivät määrittämättä. Lintupuolella oli kohtalaisen hiljaista, mutta mainittavia havaintoja olivat neljä tilheä, haapanapoikue, piekana ja jokunen korppi. Utsjoelle saavuimme pitkän siivun jälkeen kello 22.07. Tankkasimme ökyhintaista bentsiiniä koslaamme, kunnes jatkoimme valtakunnan rajan yli Norjan puolelle. Minä kuulemma kertoilin matkaoppaana, että ”Norja on vanha maa”, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Joka tapauksessa muistini hieman pätki ajomatkan suhteen, sillä loppusiirtymä Ekkerøyhin tuntui kestävän ikuisuuden. Jalmari ennusti, että olemme perillä puoliltaöin – bingo.

Kello

Mittarilukema

Keskinopeus

7.14

86,5

86,5

8.14

172,5

86,0

9.14

254,7

82,2

10.14

335,9

81,2

11.14

416,9

81,0

12.14

492,1

75,2

13.14

574,0

81,9

14.14

654,0

80,0

15.14

732,2

78,2

16.14

756,2

24,0

17.14

831,5

75,3

18.14

907,9

76,4

19.14

978,0

70,1

20.14

1052,6

74,6

21.14

1 110,2

57,6

22.14

1185,0

74,8

23.14

1260,1

75,1

0.14

1342,0

81,9

18 h

1 342,0 km

74,6 km / h

Tilastonörtin ajotaulukko menomatkalta.

KONTAKTIA LÄHIMAISEMIIN TI 28.7. Lähes 18 tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Ekkerøyhin. Jankke oli kirjoittanut matkapäiväkirjaan, että ”Yöpymispaikka oli onneksi jäänyt Santoksen pieneen aivokarttakapasiteettiin muistiin”. Kurvasimme tutulle rinteelle ja perustimme vihdoin leirin toisen

ANI LAINE

Santos vihreä tiimipipo päässään.

Ani sininen tiimipipo päässään.


Ekkerøyssa perustimme leirin II maailmansodan aikaisten raunioiden laiteille.

SANTTU AHLMAN

maailmansodan aikaisten bunkkerijämien kupeeseen. Onneksi oli valoisaa, mutta keli oli suorastaan jäätävä, kun kasasimme teltan maksimaalisen nopeasti. Läheisen talon asukkaat kyyläsivät toimiamme kuin viimeistä päivää, mutta emme antaneet sen häiritä. Söimme vielä vähän yöpalaa, pesimme hampaamme ja menimme maate. Kolmen hengen teltta oli kieltämättä lievästi ahdas neljälle henkilölle, mutta nukuimme silti hyvin. Kolean kelin vuoksi Ani nukkui pipo päässä ja minä heräsin muutaman tunnin välein, kun Jalmarin kyynärpää oli millimetrin etäisyydellä silmämunastani. Minä jouduin nukkumaan jälleen korvatulpat päässä – muuten olisin yrittänyt määrittää kaikkia meren ääniä jatkuvasti. Aamulla heräsimme puoli yhdeksältä Norjan aikaa. Loikoilimme vielä tovin, kunnes valmistimme aamupalaa kaurapuuron ja leipien muodossa. Yöllä oli ropissut hieman vettä, eikä lämpötila ollut kovin korkealla edelleenkään. Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään kohti läheisiä pikkukajavakallioita. Fotailimme ja ihailimme maisemia, yksityiskohtia, kasveja ja lintuja. Pikkukajavien valtava massa oli etenkin muille kuulemma kertakaikkisen mahtava näky, eikä sitä sovi kiistää – Suomessa kun ei vastaavia ole. Kajavien lisäksi näimme kolme riskilää ja minä plokkasin yhden lunnin, mitä muut eivät uskoneet. Puolen päivän aikaan merivesi alkoi laskea, ja puolen tunnin kuluttua rannat olivat täynnä leviä ja erilaisia kiviä, joihin Ani on hurahtanut raskaalla kädellä – Ani loves stones! Meillä oli selvä ”työnjako” rannalla: Jankke fotaili, Ani videoi, Jalppu nuuski ja minä tou-

Leiristämme avautui hieno näkymä Ekkerøyn ylle. Lähellä pomppi niittykirvisiä.


JANNASTIINA PUSA

Ani, Jalmari ja Santtu suuntaamassa ensi kertaa pikkukajavakolonian luokse.

hotin omiani. Ensimmäisen tutustumiskävelyn jälkeen lähdimme sapuskoimaan muusia ja lihapullia. Seuraavaksi oli luvassa ensikosketus kalastamiseen läheisellä aallonmurtajalla. Virvelöin Jalmarin kanssa kivenjärkäleiden päältä, mutta saimme hieman etsiä sopivaa paikkaa, koska rantaviivassa oli lähes kaikkialla tuuhea levävyöhyke. Minulla tärppäsi melkein heti, kun nappasin 35-senttisen turskan. Totesin reteänä, että kala on niin pieni, ettei sitä kannata ottaa. Röyhistelyni palkittiin, sillä en saanut koko loppureissun aikana enää yhtään kalaa. Jalmari sen sijaan nosti merestä elämänsä ensimmäiset virvelikalat: 31,5- ja 27-senttiset turskat. Pikkumies oli onnesta soikeana saalistaan. Ani ja Jankke tutkiskelivat kiviä ja kannustivat kalastajapoikia. Kalastusepisodin jälkeen keitimme perunat ja paistoimme Jalmarin turskat voin, suolan ja pippurin kanssa kylkiäisiksi – nam! Illalla kävimme vielä kävelemässä rauhoitetun alueen päällä pitkällä lenkillä. Minä fotailin ja keskityin pääosin kasveihin, joita tulikin vastaan mukavasti – muun muassa siniyökönlehti, töppövilla ja mustasara eliksiksi. Kasvillisuutta hallitsivat muilta osin variksenmarjat ja hillakasvustot sekä paikoin myös ruohokanukat. Soistunutta turvemaata oli paljon, minkä vuoksi lähes kaikkialla leijaili klassinen suon tuoksu. Käppäily oli raikasta meininkiä, mutta tiuku repi jo iltamyöhää, joten palasimme teltalle ja vedimme tuhdin iltapalan ennen kuin menimme maate. Leirielämän helpotukseksi Jalppu löysi aiemmin rannan läheltä yleisen huussin, joten meidän ei tarvinnut enää tehdä tarpeitamme sotamonumenttien juurelle.


SANTTU AHLMAN

Ruohokanukoita.

Pikkukajavien valtakuntaa.


Ani ja Jankke nuuskimassa vanhoja bunkkeraita.

SANTTU AHLMAN

Jalmarin ensimm채inen virvelisaalis.


SANTTU AHLMAN

Ani ja Jalmari Ekkerøyn nurkilla.

Aamupala: meetvurstimunakasta.

HAMNINGBERGIIN KE 29.7.

Lampareessa polski peräti 63 vesipääskyä.

SANTTU AHLMAN

Heräsimme sateisen yön päätteeksi vasta joskus kello 11 aikaan, eikä ropinasta onneksi ollut nukkumisen kannalta mitään haittaa. Aamu avautui kuitenkin kolean oloisena, mikä varmaan vaikutti siihen, että aamiaismunakas ei meinannut kypsyä millään. Syömisen jälkeen otimme suunnan kohti Hamningbergia. Vettä tuli tihkuttaen vähän väliä ja maisema oli harmaatakin harmaampi. Emme antaneet sen kuitenkaan häiritä, vaan teimme pysähdyksiä sopiville paikoille lintujen toivossa. Ensimmäinen pysähdys pienen lampareen laiteille hyvällä merinäköalalla varustettuna toi listalle muun muassa 63 vesipääskyä, 21 kapustarintaa, lapasotkapoikueen, neljä mustavikloa, kaksi lapinsirkkua, 450 haahkaa ja tyllin. Kasvit jäivät määrittämättä sateen vuoksi, mutta ainakin tunturivihvilä oli uusi tuttavuus. Melko suoraviivaisen ajamisen jälkeen Vardø avautui meille sateisena merenalaisen tunnelin jälkeen. Ajoimme rannalle katsomaan kaukana siintävää lunnisaarta – Hornoyaa. Kaukoputken avulla näimme vihdoin ensimmäiset lunnit sekä jokusen riskilän ja pohjankiislan. Suurin osa ruokki- ja lokkilintumassasta jäi määrittämättä pitkän etäisyyden ja ennen kaikkea suttuisen kelin vuoksi. Rannan tuntumasta löysimme mielestäni reissun hienoimman kasvin, halikan, joka kiemurteli sinihohtoisena kivien päällä. Kasvipuolella silmiinpistävää oli väinönputken ta-


SANTTU AHLMAN

Lintujen tarkkailua Vardøssa Hornoyan suuntaan.

vaton runsaus. Sade oli sen verran ankea, että se vaikutti lopulta reippaasti retkeilyyn. Siitä huolimatta Ani ja Jalmari tonki vinon pinon erilaisia ruosteisia rautaesineitä rantakivikosta. Session jälkeen poikkesimme varaamaan kyydityksen huomiselle Hornoyaan. Vardøsta jatkoimme Hamningbergiin. Maisemat vaihtelivat kovasti, mutta muuttuivat hiljalleen yhä jylhemmiksi ja karummiksi. Välillä olimme melko korkealla ja toisinaan aivan merenpinnan lähellä. Keli oli edelleen melko kehno, emmekä tehneet kunnollisia pysähdyksiä, joskin Jalmarin vuoksi pysähdyimme tuon tuosta lyhyille virtsaustauoille. Melko lähellä Hamningbergia Jalppu ja Jankke kävivät lisäksi juoksemassa lähirinteen tuntumassa koskettamassa vielä sulamatonta lunta. Hamningbergissa jouduimme hieman odottelemaan sateen heikkenemistä, mutta se tapahtuikin yllättävän nopeasti, kun Ani ja Jannastiina vetivät kehiin sateenestoriitit – pilvet alkoivat rakoilla hetkessä ja sade oli kateissa! Laitoin pastamössöt kiehumaan trangialla ja samalla tutkin lähikasveja. Prässiin laitoin mustasaraa ja uusina lajeina myös tunturipoimulehteä sekä kirjosaraa. Muita mukavia lajeja olivat muun muassa ketonoidanlukko ja halikka. Melko voimakkaan tuulen vuoksi en kuitenkaan päässyt kuvailemaan niitä lainkaan. Maisemallisten tekijöiden lisäksi hienoa antia olivat läheltä lentäneet suulan rötkäleet. Varangin päätepisteen (teitä ei ole Hamningbergin tuolla puolen) jälkeen lähdimme paluumatkalle ja ihastelimme edelleen maisemia. Aurinko alkoi paistaa kauniisti, joten mielessäni alkoi jyskyttää mahdollisuus vihdoin kuvata ja prässätä kasveja kunnolla. Kello

Vardøn miljöötä ja väinönputkikasvustoja.

JANNASTIINA PUSA

SANTTU AHLMAN

Halikka oli mielestäni reissun hienoin kasvi.


Hamninbergin karua maisemaa.

SANTTU AHLMAN


JALMARI PUSA

Lähtötunnelmissa Hamningbergissa.

SANTTU AHLMAN

oli kuitenkin jo seitsemän illalla ja aurinko alkoi laskea uhkaavasti. Matkalla stoppasimme vessatauolle ja minä hermoilin, kun Jankke lähti juoksemaan kilometrin päähän vesiputoukselle, kun valoisuus heikkeni koko ajan. Kolme kilometriä ennen Vardøa huomasimme tien poskessa pienen sillan, jonka ali virtasi puro. Paikka näytti sen verran mielenkiintoiselle, että pysähdyimme mestoille. Puron laiteilla näytti olevan muhkea määrä pohjoisen kasveja, mutta tuuli oli sen verran voimakas, ettei valokuvaus onnistunut. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä prässättävää ja määritettävää piisasi upeassa ilta-auringossa. Pitkähkön paussin aikana löysimme hollilta seuraavan läjän kasveja: mähkä, laukkaneilikka, tunturitädyke, siniyökönlehti, tunturivihvilä, tähkäpiippo, norjanjäkkärä, lumijäkkärä, suokorte, tunturihaarikko, lapinorvokki, vilukko, lettovilla, pohjantähkiö ja pohjanluhtalitukka. Fiilis oli uskomaton kunnollisen kasvipaukkeen ansiosta, ja Jalmari jaksoi keräillä kasveja ahkerasti, kun naispuoliset matkaajat keskittyivät dokumentointiin. Jossain vaiheessa meikäläiselle tuli visio, että voisimme peseytyä purossa – ja niin teimme. Janken kanssa pesimme tosin vain hiuksemme, mutta Ani ja Jalmari laittoivat itsensä tehokkaammin likoon ja äyskäröivät saavitolkulla jäätävää vettä päällensä. Peseytymisen jälkeen palasimme Ekkerøyhin, jossa meitä odotteli mister McKinley (teltta) ja Haribo (pehmolelu). Ilta oli edelleen mainio keliltään, joten ampaisimme vielä aallonmurtajalle kalastushommiin. Jalmari nappasi melkein heti varttikiloisen turskan. Minulla tärppäsi kolme kalaa, mutta kaikki pääsivät irti h-hetkellä. Anilla kävi yhtä huonosti, kun ainoa saalis pyristeli itsensä takaisin veteen kädestä. Siihen loppui kaksituntinen kalastussessiomme puoli yhden aikaan yöllä. Leirissä valmistin vielä tukevan iltapalan jälleen perunamuusin ja lihapullien muodossa. Söimme myös Jalmarin turskan, joka maistui mainiolle jo pelkästään ilman mausteita. Palastelun jälkeen Jankke kävi vielä lähiluolassa lisäpesulla ja painuimme kolmen aikaan nukkumaan, jolloin Ekkerøyn talot ja aallonmurtajat kylpivät auringonvalossa.


Ekkerøyn rantarakennuksia.

Jalppu ja Santtu aallonmurtajalla.

Jalmari opettelemassa kalan perkaamista.


Vardøn rantarakennuksia.

HORNOYAN LINTUSAARELLE TO 30.7. Poikkeuksellisen lämpimän yön päätteeksi herätys oli puoli kymmeneltä, mutta heräsimme jo aiemmin kuumuuteen. Virittelin Anin kanssa tuhtia aamiaista kananmunien, nötkötin ja puuron merkeissä mukavassa auringonpaisteessa. Aamutouhuissa venähti yllättäen niin, että meillä tuli suoranainen kiire lähteä liikenteeseen – hyvä kun Ani ja Jankke ennättivät huussissa käydä. Kello oli 10.40 ja meikäläinen posotti kovaa kyytiä Vardøn suuntaan. Hornoyan kyyditykseen oli aikaa 50 minuuttia ja matkaa 60 kilomeriä, joten kaasua ei auttanut höllätä. Onneksi liikenne oli hiljaista, tosin yksi lammas oli päästä hengestään, kun pomppasi tielle ikävässä paikassa. Anin päätä alkoi särkeä ilmeisesti turhan hektisen menon vuoksi, mutta onneksi ennätimme perille ajoissa. Maksoimme yhteensä noin sadan euron kyyditysmaksut ja hyppäsimme eväiden sekä kuvauskaluston kera paattiin. Fiilis oli odottavan korkealla, kun livuimme Jäämerta pitkin osittain sumun peittämälle saarelle. Mekkala oli uskomattoman voimakas ja lintuja vilisi suurina massoina kaikkialla. Edessämme aukesi mahtava kalliojyrkänne, jossa pesii kymmeniätuhansia ruokkilintuja ja pikkukajavia. Jälkimmäisen ohella lunnit olivat pääosassa, ja niitä pääsi kuvaamaan aivan lähietäisyydeltä. Ani, Jalppu ja Jankke olivat ymmyrkäisenä, kun näkivät paikan ensimmäistä kertaa elämässään.

Hornoyan ruokki- ja lokkilintumasssaa.


SANTTU AHLMAN

Lunneja.


SANTTU AHLMAN

Karimetsoja.


SANTTU AHLMAN

Lunneja ja Hornoyan majakka.


ANI LAINE

SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Santos kysymässä kuulumisia Kari Myntiltä.

Jalmari kyttäämässä ohilentäviä lunneja.

Kuvailimme lintuja muutaman tunnin ja ihmettelimme valtavaa elämän määrää. Suuren ulostemäärän vuoksi saari rehotti kasvillisuutta, etenkin rohtokuirimoa kasvoi yhtenäisinä mattoina lähes kaikkialla. Myös niittysuolaheinä, väinönputki ja puna-ailakki olivat yleisiä. Maailma osoittautui jälleen kerran pieneksi, kun huomasin saaressa keuruulaiset Tarmo ja Kari Myntin. Karin näin edellisen kerran Suomenselän Lintutieteellisen Yhdistyksen jäsenretkellä Varangilla vuonna 2000. Nukuimme tuolloin vieläpä samassa mökissä. Jalmari oli loppuvaiheessa lähes hypnoosinomaisessa tilassa hänen kuvatessa ylilentäviä lunneja – lasittunut katse tuijotti ylävinkkeliin, eikä mies kuullut mitään ulkomaailmasta. Lunnit kolahtivat myös muihin, ja Jankke sanoi niiden olevan ehdottomasti Rantakallioilla oli karimetsojen armeija. hänen suosikkilinIlmassa puolestaan lensi tauotta pikkukajavia. tujaan.


SANTTU AHLMAN

Päivällispaikalla joen rannalla.

Jalppu simahti lunnisaaren jälkeen.

SANTTU AHLMAN

Ikimuistoisen saarivisiitin jälkeen nälkä kurni vatsoissamme, erityisesti minulla. Hakeuduimme paluumatkalla sopivalle ruokapaikalle, jonka löysimme erään sillan pielestä. Paikka oli rauhallinen ja trangiavesien kuumetessa tutkiskelin joenrantakasvillisuutta. Merkkasin ylös muun muassa rentukan, tunturipajun, pohjantuoksusimakkeen, tunturikurjenherneen ja pohjanhorsman. Jalppu oli samalla aivan naatti ja otti keskipäivän siestaa tantereessa. Ruokailun jälkeen peseydyimme joessa, mikä oli jälleen virkistävä kokemus, kun pulikoimme jääkylmässä vedessä. Touhujamme seurasi jokunen lammas. Viimeisen ajosiirtymän aikana Jalmari huomasi eräällä paikalla neljä merikotkaa rannalla päivystämässä. Stoppasimme katselemaan niitä – yksi oli höyhenpuvun perusteella vanha kuin taivas. Ekkerøyhin päästyämme alkoi sataa vettä, joten loppuillan vietimme mukavasti teltan siimeksessä puhumassa levottomia ja pelaamassa Skip-boa. Jälkimmäisessä Jalppu vei pisimmän korren, mistä Jankke veti hetkeksi pultit, koska kyseessä oli kuulemma selvä liittoutuminen häntä vastaan. Minä puolestani kuulemma vajosin juttujeni kanssa muiden tasolle. Illalla Jalmari kertoili, että rupeaa kuvaamaan lintuja ja ostaa Anin ja minun kameran väkisin itselleen 50 eurolla. Kuvaus oli kyllä kaikilla mukavan aktiivista, sillä pelkästään toisen rungon 16 gigan kortti oli jo täyttynyt.


NESSEBYN KIRKKO JA VADSØ PE 31.7.

Nessebyssä on idyllinen tunturikirkko.

SANTTU AHLMAN

Heräsimme jälleen hienoon auringonpaisteeseen, vaikka yön aikana oli lorottanut vettä. Teimme Anin kanssa aamupalaa ja herätimme kekkeroosit vasta kun sapuska oli valmista. Aamutoimien suunnitelmana oli vierailla Nessebyn kirkon luona lintujen ja kasvien löytämiseksi, joten lähdimme länteen. Nessebyssä kävin edellisen kerran vuonna 2003, jolloin näin siellä tunturihaukan ja läjän kahlureita. Tällä kertaa parasta lintuantia olivat 32 meriharakkaa, 62 suosirriä, kahdeksan punakuiria ja kuusi mustavikloa. Kasvipuolella sen sijaan oli huomattavan paljon näkemistä; kirkkopiha ja läheiset niityt pursusivat monipuolista kasvillisuutta. Mielenpainuvin laji oli pieni käyräsara, joka kasvoi varsin runsaana nurmella. Paikalta löysimme myös muun muassa noidanlukkoja ja mustasaroja. Erikoisin löydös oli Jalmarin haistama hylkeen poikasen raato, joka kuhisi matoja. Näkemisen arvoinen oli toki myös itse kirkko.


SANTTU AHLMAN

ANI LAINE

Jalmari löysi Nessebyn rannalta hylkeen raadon.

Juhlimme Escortin kunnostusta jäätelöillä.

Merivesi oli melko korkealla, joten Nessebyssä ei ollut hyviä kahlaajarantoja.

SANTTU AHLMAN

Seuraavaksi oli vuorossa Escortin tankkaaminen Vestre Jacobselvissä, mikä hoitui hetkessä. Jalppu tosin veti herneen nenään, kun en ostanut ökyhintaista jäätelöä. Oli nimittäin ruokailun aika. Huomasin pohjoispuolella vuorten suunnalla sopivan näköisen tien, johon tuli pakkomielle päästä, jotta näkisimme Varankia vihdoin hieman korkeammasta perspektiivistä. Löysimme oikean tien melko helposti, mutta se muuttui lopulta haastavaksi – nyrkin kokoisia kiviä ja nousua varmasti lähes 40 astetta. Paksu-Bertta (auto) rynkytti menemään ylämäkeä kauhean tärinän ja räminän kera, kunnes jotain tapahtui. Luulin, että vaihdelaatikko pamahti, kun painoin kaasua, eikä mitään tapahtunut – paitsi että itse masiinasta lähti järisyttävä ääni. Tilanne oli erikoinen ja olimme hieman kauhusta kankeina, mutta pääsimme hiljaa nousten kääntöpaikalle, jossa hoksasin, että pakoputki oli mennyt säpäleiksi. Voihan jehna! Ei auttanut muuta kuin palata hissuksiin ja varovasti takaisin keskustaan, josta kysyimme tietoa autokorjaamoista huoltoasemalta. Lähellä olisi kuulemma autoliike, joten ajoimme sinne suoriltaan. Kello jo vartin yli kolme ja oli perjantai, joten suurin osa henkilökunnasta oli jo lähtenyt viikonlopun viet-


SANTTU AHLMAN

Vadsøn kulttuuripuistossa oli komeita villakasvustoja.

toon. Tunnelma oli lievästi sanoen ankea, sillä desibelejä lähti autosta niin paljon, että sillä ei olisi mitenkään voinut ajaa takaisiin Poriin. Lopulta ainoa paikalla ollut korjaaja suostui katsomaan, että mikä on homman nimi. Odottelimme liikkeessä sisällä ja joimme lämmintä kaakaota ja cappuccinoa. Lähes tunnin odottamisen jälkeen korjaaja tuli ja kertoi, että asia on kunnossa – oli hitsannut sen kuntoon. Lysti maksoi vain 55 euroa, mikä tuntui uskomattomalle, sillä liike olisi normaalisti jo kiinni ja korjaajan lisäksi toinen mies jäi ylitöihin takiamme. Kiittelimme nuorta miestä kovasti ja lähdimme helpottuneina jatkamaan matkaa, mutta poikkesimme vielä kaupan kautta, mistä ostin koko porukalle isoimmat jäätelötuutit mitä löysin. Tunturikurjenherneitä oli tienvarrella muutamilla paikoilla. SANTTU AHLMAN


JANNASTIINA PUSA

Kämästä varjoleikittelyä kulttuuripuistossa. Ani oli tohkeissaan Vadsøn fiiliksestä.

JANNASTIINA PUSA

Jäätelöistä huolimatta meillä oli kova nälkä, koska emme olleet syöneet aamiaisen lisäksi muuta. Löysimme jälleen sopivan puron, jonka lähellä teimme nötköttipohjaista mössöä, jossa oli perunoita, porkkanoita ja sipulia. Samaiselta paikalta hoksasimme myös kulleroita ja komeita tunturikurjenherneitä. Sapuskoinnin jälkeen etsimme yläpuoleltamme rinteestä sopivan peseytymispaikan, jossa koimme jälleen jäätävänhileisiä hetkiä. Puronraikkaina ajoimme seuraavaksi Vadsøøn lintujen perään. Löimme pirssin parkkiin kulttuuripuiston laiteille ja läksimme jalkaisin tutkimaan aluetta. Paikalla oli upea lampi, johon Ani rakastui sanoin ”Tää on paras linturetki”. Näky oli kieltämättä hehkeä, kun rantoja reunusti valkoisten villojen vyöhyke ja itse lampareessa polski peräti 90 vesipääskyä. Mitään erikoisia lajeja emme löytäneet, mutta toikkarointi hienolla alueella oli juhlaa.

SANTTU AHLMAN


SANTTU AHLMAN SANTTU AHLMAN

Jalmarin muikea kalasaalis. Suuremmalla kalalla oli rapu suussaan.

SANTTU AHLMAN

Vadsøn jälkeen palasimme leiriin, kunhan olimme ensin ihailleet 20 poron laumaa, joka oli uljaan näköinen sakeassa sumussa. Keli muuttui aivan hetkessä, kun merisumu tuli etelästä ja peitti kaiken alleen. Ekkerøyssa lähdimme oitis kalastamaan, koska kello oli jo kymmenen, eikä seuraavana päivänä siihen ollut enää mahdollisuutta. Jalmarilla tärppäsi melkein heti, ja loppusaldo oli tasan kaksi kalaa, joista suurempi oli lähes puolikiloinen. Minä ja Jankke emme saaneet yllättäen mitään ylös. Anin saama sintti oli niin pieni, että nakkasimme sen takaisin veteen. Lähdimme pois, kun viisi uistinta oli jäänyt kiinni. Ani ja Jankke tosin jäivät vielä metsästämään hienoja kiviä rannoilta. Teltalla kokkasimme kalat iltapalaksi. Jankke kävi samalla luolassa paremmin peseytymässä – vieläpä kahden trangialla lämmitetyn vesisatsin turvin. Nukkumaan pääsimme vasta kolmen aikaan.


HAIKEAT HYVÄSTIT NORJALLE LA 1.8.

SANTTU AHLMAN

Jalmaria ei jäätävä vesi painanut.

SANTTU AHLMAN

Heräsin hieman muuta porukkaa aiemmin joskus yhdentoista nurkilla kokkauspuuhiin. Tuhdin makaroni- ja tonnikala-aamiaisen jälkeen purimme leirin osiin ja pakkasimme auton täyteen. Tunne oli jälleen sama kuin olisi Tetristä pelannut. Pakkauksen jälkeen kurvasimme rannalle, jossa muut kävivät kivien keräilyn jälkeen uimassa Jäämeressä, minä jänistin. Ani ja Jankke kävivät kastautumassa hyisessä vedessä kahdesti, mutta Jalmari kävi vedessä kymmenen kertaa, eikä kylmyys näyttänyt tyyppiä paljon painavan. Aamu-uinnin jälkeen ajoimme Vestre Jacobselviin, josta haimme lisää juomavettä mökkikylästä ja poikkesimme kaupassa hakemaan karamellipussin röyhkeään viiden euron hintaan. Norja on melkein halpa maa. Seuraavaksi pohootimme Utsjoen suuntaan. Rajavyöhykkeellä jätimme Norjalle ja Varanginvuonolle haikeat hyvästit jäähyväispiiriheilutuksen merkeissä. Kello 18.07 ylitimme rajan ja olimme kotimaan puolella. Ajoimme kohtalaisen suoraviivaisesti yhteensä 600 kilometriä, tosin stoppailimme muutamilla paikoilla, muun muassa Tenojoen varrella ja ihmettelemässä kuollutta poron vasaa. Viimeiset 200 kilometriä etsimme päätien varrelta sopivan näköistä yöpymispaikkaa, kunnes löysimme sopivan Sodankylän jälkeen Torvisista. Kyseessä oli pieni uimaranta joen varrella, missä kuhisi hyttysiä. Virittelimme paikalle kehän hyttyssavuista, mutta ne eivät juuri auttaneet, joten pystytimme teltan ennätysvauhdissa. Ani ja Jalmari kävivät vielä joessa pesulla ja söimme iltapalaa ennen kuin aloimme nukkua kahdelta yöllä.


SANTTU AHLMAN


SANTTU AHLMAN

Torvisen leiripaikka.

SANTTU AHLMAN

LOPPURUTISTUS PORIIN SU 2.8. Heräilimme jo yhdeksän korvilla kirkkaaseen hellekeliin. Lämpöä oli heti aamulla niin paljon, että otimme sortsivarustukset esiin ensimmäistä kertaa matkan aikana. Auringon alla oli mukava viritellä trangiat tulille ja touhuta aamupala kuntoon. Auton pakkaaminenkin oli huomattavan pieni työ, koska otimme autosta yöksi pois vain välttämättömät tamineet. Päivä kului lähinnä ajamisen merkeissä, emmekä tehneet kummoisia tutkimusretkiä missään. Pyhäjoella tosin poikkesimme Parhalahteen, jossa kokkailin matkan viimeiset trangiapöperöt, kun muut kävivät pulahtamassa meressä. Samalla oli mukava verestää staijimuistoja kevään työkuvioista, kun seurasin muuttoa sata tuntia paikalla Luoman Sami kanssa. Tenojokea.


ANI LAINE

Kokkailua Pyhäjoen Parhalahdella. Escortti on kuin ammuttu täyteen tavaraa.

Reilun puolentoista tunnin levähdystauon jälkeen jatkoimme ratkiriemukasta körryyttelyä. Jalmari ja Jankke keksi mitä merkillisimpiä sanaleikkejä, joista ei aina ottanut mitään tolkkua. Poriin saavuimme pitkän siivun jälkeen maanantain puolella kello 0.06 yöllä. Takana oli 3 172 kilometriä ajoa ja hieno retkeilyviikko.

SANTTU AHLMAN

LOPUKSI Varangin reissu meni kaikin puolin hyvin, eikä osin koleista ja sateisista keleistä ollut mainittavasti haittaa, vaikka telttailimme koko ajan. Ainoastaan yhtenä päivänä vettä tuli niin paljon, että se vaikutti selvästi retkeilyyn. Mitä suurimmat kiitokset Ani ”Kuulen hyvin” Laineelle, Jalmari ”Lirikaivo EHKÄ” Pusalle ja Jannastiina ”Tuuliviiri” Pusalle mainiosta viikosta. Matkan veikkauskisan voitto meni ylivoimaisesti Anille, mistä onnittelut. Erityiskiitos Jannastiinalle matkapäiväkirjan kirjoittamisesta. Näkymä Torvisen telttapaikalta pohjoiseen.


Kisa

Ani

Jankke

Jalppu

Santos

Oikea vastaus

Maksimipistemäärä

Norjan puolen pinna-arvauskisaskabatsuuni

69

54

46

61

55

2

Retkipinna-arvausskaba

97

92

95

91

86

2

Montako elistä Santos saa

3

2

1

1

0

2

Montako kilometriä ajetaan

2 998

3 100

2 822

3 104

3172

2

Montako turskaa Ani kalastaa

1

3

2

4

1

2

Montako turskaa Jankke kalastaa

1

2

1

3

0

2

Montako turskaa Jalppu kalastaa

5

6

7

7

5

2

Montako turskaa Santos kalastaa

5

6

7

6

1

2

Montako seitä Ani kalastaa

1

1

1

1

0

2

Montako seitä Jankke kalastaa

1

1

1

2

0

2

Montako seitä Jalppu kalastaa

3

3

3

2

0

2

Montako seitä Santos kalastaa

1

1

2

0

0

2

Saadaanko joku muu kala

Joo

Joo

Joo

Joo

Ei

1

Nähdäänkö valaita

Joo

Joo

Joo

Joo

Ei

1

Jalppu

Jankke

Jalppu

Jankke

Jalppu

1

9

3

5

6

Kuka saa suurimman kalan

Yhteensä pisteitä

27

Veikkauskisan tulokset; 13 ensimmäisestä sai kaksi pistettä jos arvasi täysin oikea lukeman. Norjassa havaitut lintulajit päivittäin. Laji

28.7.

29.7.

30.7.

31.7.

1.8.

Yhteensä

-

4

1

3

1

9

Suula

-

30

-

-

-

30

Merimetso

4

-

1

1

5

11

Karimetso

-

-

400

-

-

400

Merihanhi

-

-

-

14

3

17

Ristisorsa

-

-

-

17

-

17

Tavi

-

-

-

2

-

2

Kaakkuri

Lapasotka

-

8

-

5

-

13

Haahka

2

650

200

150

70

1 072

Mustalintu

-

-

-

1

-

1

Pilkkasiipi

7

-

-

-

-

7

Isokoskelo

18

1 800

250

80

4

2 152

Merikotka

-

1

4

1

-

6

Riekko

-

-

1

-

-

1

22

7

5

32

5

71

Tylli

-

3

4

8

1

16

Kapustarinta

-

23

6

4

1

34

Suosirri

-

-

-

62

-

62

Mustaviklo

-

4

-

6

-

10

Liro

-

-

1

1

-

2

Punajalkaviklo

-

-

-

1

-

1

Valkoviklo

1

-

-

-

-

1

Meriharakka

Punakuiri

-

-

-

8

-

8

Pikkukuovi

20

3

1

2

-

26

Vesipääsky

-

63

7

90

-

160

Merikihu

7

4

6

4

6

27

Naurulokki

-

-

-

1

-

1

Kalalokki

4

7

40

30

4

85


Hornoyan ruokkilintuja.

Laji

28.7.

29.7.

30.7.

31.7.

1.8.

Yhteensä

Harmaalokki

150

650

2 000

450

60

3 310

Selkälokki

10

60

200

40

10

320

Merilokki

15

120

500

150

40

825

8 000

12 000

14 000

4 000

2 500

40 500

1

-

-

-

-

1

Pikkukajava Isolokki Lapintiira

-

8

7

2

-

17

Lunni

1

150

6 000

-

-

6 151

Riskilä

3

30

6

-

-

39

Etelänkiisla

-

-

4 000

-

-

4 000

Pohjankiisla

-

4

3 000

-

-

3 004

Ruokki

-

-

1 000

-

-

1 000

Kesykyyhky

-

-

-

-

9

9

Luotokirvinen

-

-

1

-

-

1

Niittykirvinen

12

8

8

5

8

41

Lapinkirvinen

3

2

3

2

1

11

Västäräkki

2

2

12

8

12

36

Keltavästäräkki

1

-

-

2

-

3

Kivitasku

4

3

2

3

5

17

Räkättirastas

-

2

1

-

1

4

Pajulintu

-

-

-

1

-

1

Harakka

-

-

-

4

3

7

Varis

5

8

1

41

15

70

Korppi

-

13

5

8

1

27

Varpunen

5

8

1

65

1

80

Viherpeippo

5

-

-

-

-

5

Urpiainen

2

1

5

4

5

17

Lapinsirkku

Lajeja yhteensä

1

2

-

2

-

5

26

32

35

40

25

55


MATKAN REITTI JA KOHTEET

Hamningberg Vardø Vadsø

200 km

Ekkerøy

Utsjoki

NORJA Inari VENÄJÄ

Enontekiö Torvinen

Rovaniemi

Kemi

Oulu

RUOTSI

Kokkola

Vaasa

SUOMI

Pori

Norja 2009  
Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you