Issuu on Google+

LUONNOSSA MAAILMALLA V

SANTTU AHLMAN

MALTA

COMINO JA GOZO 17.–25.7.2011


MALTA

MALTA, COMINO JA GOZO 17.–25.7.2011 SANTTU AHLMAN

Anin isä eli Laineen Mikko heitti jossain vaiheessa vuonna 2010 ilmoille, että seuraava matka Eilatin reissun (Luonnossa maailmalla II) jälkeen tehdään joko Maltalle tai Kroatiaan. Ani intoutui niin, että alkoi suunnitella matkaa heinäkuulle 2011, mutta lopulta reissuun ampaisi hänen lisäkseen allekirjoittanut, Jalmari Pusa, Jannastiina Pusa, Benjamin Lepola ja Johannes Laine. Jankke oli lopulta kovin painostaja siinä, että matkaan on päästävä.

SANTTU AHLMAN

MELLIEHAAN SU 17.7. Pamautin Escortin kanssa Anin pihaan Kalaholmaan kolmea vaille kahdeksan aamulla. Väki (Jannastiina, Jalmari, Benjamin ja Ani) oli kyttäämässä kelloa, koska manailin edellispäivänä, että voisimmeko kerrankin lähteä aikataulun mukaan. Kymmenen yli kahdeksan pääsimme lähtemään, tosin tällä kertaa myöhässä minun säätämisen takia. Jurnuuttelimme suoriltaan Loimaalle Raikkolankylään Johannesta hakemaan. Pihalla odotteli Anin veli, Jari, joka oli selvästi tuohtunut meidän autolainastamme, kun otimme Pajeron matkaan ja annoimme Escortin tilalle. Näin säästimme polttoaine- ja parkkikustannuksissa tuntuvasti, sillä meidän ei tarvinnut mennä kahdella pirssillä. Johannes tarttui Mitsun rattiin. Pudottelimme Karkkilan ABC:lle, jossa söimme annokset ja jatkoimme Kehä kolmoselle, ja edelleen Lentoparkkiin. Emme ihan osanneet uudelle alueelle ensimmäisellä tai edes toisella kerralla, mutta kolmas kerta toden sanoi. Jätimme auton lähes täpötäyteen parkkiin ja jatkoimme bussilla lentokentän ykkösterminaaliin. Lähtöselvitys oli ohi hämmästyttävän nopeasti vain muutaman minuutin odotuksen jälkeen. Etsiskelin tovin uusia aurinkolaseja, koska edellisistä napsahti sanka poikki juuri ennen matkaa, mutta enpä löytänyt sopivia. Turvatarkastus ja Austrian Airlinesin koneen odottelu meni lähtöselvityksen tavoin jouhevasti, ja kello 14.50 kone hyppäsi ilmaan ja otti suunnakseen Itävallan Wienin. Siirtymä kesti vain kaksi tuntia ja 40 minuuttia, kunnes laskeuduimme peltojen kirjomaan Wieniin. Lentokentällä oli aikamoinen hälinä ja lentoja lähti tiuhaan tahtiin. Aurinkolasimetsästys jäi edelleen pahasti vaiheeseen, joskin väliaikaviihdettä toi valokuvamasiina, jolla sai ottaa kuvia ilmaiseksi ja printitkin tulivat maksutta. Mahtavaa. Lähes neljän tunnin odottelu kului jälkipuoliskoltaan kortinpeluumaratonin puitteissa. Näkymä Gozon suuntaan kattotasanteelta.


ANI LAINE

Jalmari ottamassa ensituntumaa Maltan snorklailuihin.

Hieman iltakasin jälkeen jatkoimme matkaa Air Maltan koneella. Ilta pimentyi vihdoin ja torkahdin toviksi alkuvaiheessa. Luqan lentokentälle saavuimme inun myöhässä noin kello 22.30. Matkalaukut saimme kohtuullisessa ajassa ja ulospääsyn luona meitä odotteli jantteri Billy´s Car Hiresta. Hänellä oli paperilappu, jossa luki ”S. AHLMAR X6”. Melkein oli sukunimi oikein, mutta pian pääsimme jatkamaan Melliehaan, jossa meitä odotteli David Bonanno Horizon Apartementsilla. Asuntomme oli suuri ja siinä oli kolme kahden hengen huonetta sekä jättimäinen keittiö. Mukavuutena oli muun muassa pyykin- ja astianpesukone. Kaiken kukkuraksi katolla oli uima-allas komeine näkymineen Gozolle ja muualle merelle. David vei meidät vielä pienelle kiertoajelulle, jonka päätimme paikalliseen pubiin. Keittiö oli jo suljettu, mutta herra huu (työntekijä) teki meille vielä burgerateriat puolen yön jälkeen. Odotellessa mätimme ilmakiekkoa Johanneksen ja Jalmarin kanssa. Johannes voitti Jalmarin 7–5, minä Johanneksen 7–3 ja Jalmari minut 7–6. Aterian ja pubireissun jälkeen hortoilimme tovin etsien huoneistoamme. Lopulta löysimme oikean osoitteen. Suihku- ja matkalaukunpurkuriittien päätteeksi pääsimme maate kahden jälkeen yöllä, eli kolmelta Suomen aikaa. Matkailurupeama oli tuolloin kestänyt tasan 20 tuntia, joten ei ollut ihme, että porukkaa hieman unetti. TUTUSTUMISTA LÄHISEUTUUN MA 18.7. Jokseenkin – eli erittäin – huonojen yöunien jälkeen heräsin Anin kanssa yhdeksän hujakoilla. Tuuletin ei todellakaan riittänyt pitämään kämppää viileänä, joten hiki virtasi vuolaana heti aamulla. Näkymä parvekkeelta merelle oli hulppea, joskin hiljainen. Lintuja ei käytännössä ollut mailla halmeilla muutamia pensasvarpusia lukuun ottamatta. Benkku heräsi seuraavaksi, ja herätimme Jalmarin markettireissulle mukaan hakemaan aamupalaa. Onneksemme lähin minimarket oli yhden kulman takana. Loppuunmyyntimyllerryksen vuoksi tuotteita oli vähänlaisesti, mutta saimme kuitenkin hyvin aamupalamateriaalit kasaan. Hintataso oli tuontituotteiden osalta hieman kalliimpi kuin Suomessa, mutta paikalliset tuotteet olivat varsin edullisia, ainakin osa. Aamupalan jälkeen keräsimme kimpsumme kasaan ja suuntasimme lähimmälle rannalle Mellieha Baylle. Ani lähti johdattamaan katrastamme, mutta ympyrän kiertämisen jälkeen jouduimme kysymään neuvoa paikallisilta. He kertoivat, että keskustan kautta kävelee kolme varttia, mutta sieltä voi ottaa myös bussin. Toista reittiä puolestaan pääsisi puo-


JOHANNES LAINE

ANI LAINE

Kaniateriaa odottelemassa.

lessa tunnissa mestoille. Empimisten ja poukkoilujen jälkeen päädyimme puolen tunnin rupeamaan. Kävely tuntui raa´alle erittäin kovassa auringonpaahteessa. Mehut olivat loppua jo alkuvaiheessa, mutta hetken totuttelun jälkeen tilanne hieman helpotti. Hikeä virtasi silti kovasti. Laskeuduimme portaikkoa pitkin alemmalle kadulle ja todellakin noin puolen tunnin päästä olimme kivikkorannalla, johon perustimme leirin. Parituntisen snorklailun alkusoitto kului hetkessä, mutta kalalajisto oli varsin niukkaa. Saimme määritettyä varmasti kahdeksan lajia, mutta valitettavasti kaikkia peruslajeja ei ollut lainkaan kirjoissa, joita olin matkaa varten hankkinut. Peruslajeiksi osoittautuivat muun muassa riikinkukkohuulikala, isosargi ja satulasargi. Merisiilit olivat yllättäen nollissa, mutta Neptunus Grass oli sinänsä hieno merenpohjan kasvi. Se on ekologisesti eräs alueen merkittävimmistä lajeista. Vesileikkien jälkeen kävelimme läheiseen pikkuravintolaan, josta tilasimme sapuskaa. Otin Anin kanssa paikallista erikoisuutta, kania valkosipulikastikkeessa. Annos oli kyllä mainiota, mutta jotain vihreää jäimme silti hieman kaipaamaan pelkän lihamätön oheen. Neuvottelin ravintolasta kyydin meille Mellieha Bayn toiselle puolelle Slug´s Bayn snorkkelipaikoille. Vanha patu kiidätti meidät rantabulevardin ohi ja ohjasi meidät kävelemään oikeata tietä alas rannalle. Hintaa kyydille kertyi 15 euroa. Jeppe ei tosin tainnut lopultakaan tietää paikan tarkkaa sijaintia, sillä löysimme kovin kehnon paikan kalalajistoltaan. Löysimme puolentoista tunnin aikana vain yhden uuden kalalajin. Hauska havainto oli sadat ruskoneitokalojen poikaset ja kymmenet litteän malliset ravut, jotka paistattelivat kivien seinämissä.

Tyypit auringon alla ensimmäisellä pulikointipaikalla.


ANI LAINE

Benkku, Jalppu ja Jankke lotraamassa.

Iltapäivän snorklauspaikkaa ei löytynyt tältä rannalta.

JANNASTIINA PUSA

Seuraavaksi yritimme löytää oikean paikan kävelemällä rantaa kohti Mellieha Bayn pohjukkaa, mutta löysimmekin hieman kraatteria muistuttavan lahdelman. Sieltä emme kuitenkaan löytäneet juuri lainkaan kaloja, tosin Jalmari plokkasi rantasipin rantakalliolta. Noin kuuden hujakoilla lähdimme käppäilemään pohjukkaan minimarketin toivossa. Meiltä kun jäi nestevarastot täydentämättä aikaisemmin, joten olimme hieman heppoisesti liikenteessä. Soitin Costa Del Solin ravintolasta Davidille kyydistä, ja tovin kuluttua Mr. Billy´s Car -mies tuli hakemaan meitä. Matkalla poikkesimme hakemaan vettä ja muita tarvikkeita supermarketista. Horizonilla menimme vielä yläkerran uima-altaalle riehumaan. Sukelluskilpailun jälkeen (Johannes ylivoimainen voittaja) kehitimme pelastusrengasta hyödyntäen joukkuepelin, jossa piti saada puutarhakenkä nakattua pelastusrenkaaseen. Rieha kesti toista tuntia ja päättyi meidän (Benkku, Jankke ja minä) moraaliseen voittoon, vaikka todellisuudessa kakkosjoukkue (Ani, Johku ja Jalppu) voitti yli kymmenellä pisteellä. Peli loppui, kun Ani ja Jalmari saivat varpaansa halki. Illalla söimme vielä spagettisörsseliä ja muut pelailivat korttia, kun minä kirjoittelin päiväkirjaa. Menin Anin ja Jalmarin kanssa yhdentoista hujakoilla maate. Teinit lähtivät vielä seikkailemaan, mutta palasivat melko pian.


Heräilin Anin ja Jalpun kanssa yhdeksän maissa. Meikäläisellä oli jälleen kehnot yöunet, tosin paljon paremmat kuin edellisyönä. Katselimme kalakirjoja ja teimme taulukkoa edellispäivän saldosta. Benkku heräili pian ja Jankkekin kohta. Kävimme kaupassa hakemassa tykötarpeita ja aamiaisen aikaan saimme vihdoin Johanneksenkin pystyyn. Lähdimme kävellen liikenteeseen yhdentoista jälkeen, jolloin kadulla puski vastaan jälleen tukala auringonpaahde. Edellispäivänä palaneet olkapääni aristelivat heti kuumuutta. Talsimme bussipysäkille ja muutaman minuutin kuluttua oikea biili tuli paikalle. Meno-paluulippu Circewwaan maksoi 2,60 euroa per pää, ja linjuri oli täysin moderni ja ilmastoitu kapine. Matkan piti kestää vain yhdeksän minuuttia, mutta ruuhkan ja suuren matkustajamäärän vuoksi se kesti yli puoli tuntia. Kohteessa jäimme pois samassa paikassa, josta lautta lähtee Cominolle ja Gozolle. Yritimme etsiä snorklauspaikkaa rannalta, mutta veteen pääsy oli aivan liian haastavaa kivikkorannoilta, joita merisiilit kansoittivat ja mainingit ruoskivat. Päädyimme lopulta menemään läheisen sukelluskeskuksen rannalle, josta ostin sukelluskirjan tarkkoine karttoineen. Menimme paikalta snorklailemaan ja plokkasimme heti pari uutta lajia. Kaloja oli muutenkin varsin hyvin, vaikkei mitään väripauketta ollutkaan näkyvissä. Parin tunnin pulikoinnin aikana näimme kuitenkin vinon pinon fisuja, merimakkaroita ja Jalmarin kanssa löysimme lopuksi vielä kolme kirkkaanpunaista meritähteä (Red Star). Session päätteeksi ostimme pitsat rantabaarista. Pannupitsalätyt olivat mainioita ja todella tuhteja. ”Tradizionalessa” oli muun muassa halom-juustoa, perunasiivuja, sipulia, oliivia, suuria lihaklönttejä ja muuta höystettä. Benkku ja Jankke jäivät löhöilemään samalle paikalle ja me muut jatkoimme paikalle, johon aiemmin yritimme hakeutua. Sain nimittäin hyvät ohjeet sukellusmestasta. Matkalla Circewwaan.

JANNASTIINA PUSA

ANI LAINE

CIRCEWWA TI 19.7.

Circewwassa on snorklausviihteen lisäksi tarjolla mm. hylkyjä sukeltajille.


Oikealla paikalla oli luiska rantaan ja rautakaide, jonka avulla mereen oli helppo pulahtaa. Alkuvaikutelma oli komea, joskin lajisto pitkälti samaa kuin aiemmissa paikoissa. Snorklailu oli yksinkertaisesti mahtavaa ja riemu vain yltyi, kun löysimme tiemme jyrkänteen reunalle, jossa parveili tuhansia ruskoneitokaloja ja monia muita lajeja. Näkymä oli kerrassaan upea, kun sinistä pohjaa vasten ui suuria pikkukalaparvia. Pudotusta oli noin 20–25 metriä pystysuoraan ja fiilis kohdillaan. Löysimme myös muutamia tulimatoja (Bearded Fire Worm), joiden jalat loistivat pirullisen punaisina. Erikoisin havainto oli Anin näkemä jättikala syvänteessä, mikä aiheutti hänessä pelontunteita, koska alueella on maailman tihein valkohaikanta. Nähtävää oli koko ajan. Räpiköimme pitkän lenkin ja palasimme juomatauolle tunnin jälkeen. Ani pirautti Jankelle ja Benkulle, että tulisivat katsomaan jyrkännettä. Prosessi vei aikaa ja jatkoimme Jalmarin ja Johkun kanssa toiseen suuntaan. Eteemme osui jälleen yksi uusi kalalaji ja muutamia tulimatoja. Painelimme rantaa pitkälle jyrkänteen reunaa pitkin, kunnes palailimme takaisin lähtöpisteeseen. Ani oli lähisnorklannut ja löytänyt yhden rumiluskalan – eli simpun – ja helmenä meritursaan, jota emme kuitenkaan enää löytäneet. B ja J tulivat vihdoin paikalle ja pienen tauon jälkeen lähdimme kaikki kohti jyrkännettä. Valitettavasti Benkun maski ei pitänyt enää lainkaan, eikä prosessi onnistunut. Lisäksi Janken maski vuoti koko ajan, mutta hän näki maiseman kuitenkin jotenkuten. Tullessa Ani onnistui vielä plokkaamaan uudelleen mustekalan – yeah! Saimme myös määritettyä kaksi rumiluskalaa; tummaskorpionisimppu ja skorpionisimppu. Usean tunnin snorklailujen jälkeen hyppäsimme puoli seitsemän maissa bussiin ja jatkoimme takaisin Melliehaan. Kävimme vielä parissa kaupassa ja palasimme valmistamaan ruokaa huoneistoon. Illanviettoon kuului pastamätön jälkeen vielä armoton ilmakiekkoiluturnaus pubissa. Meikäläinen oli pistämätön, eli kaikista tuli voitto ja lisäksi Anista ja Johkusta ekstravoitto, Jalpusta jopa kaksi ekstraa. Hiki kaatui sporttivartin jälkeen päälle, joten kävin vielä suihkussa. Samalla alkoi illan korttipeliepistola, joka venyi kahden nurkille. Ani ja Santos snorklauspaikalla. JANNASTIINA PUSA

JANNASTIINA PUSA

Benjamin Välimeri-ilmeen kera.


JOHANNES LAINE

Vallettan katumiljöötä.

JOHANNES LAINE

VALLETTAAN KE 20.7. Aamulla minulla oli lievästi väsynyt olo yön vääntöjen jälkeen, mutta heräsin Anin ja Jalmarin kanssa kuitenkin jo kymmeneltä. Aamukankeutta oli ilmeisesti hieman kaikilla, emmekä oikein saaneet kasaan selvää sotasuunnitelmaa päivälle. Pakkasimme täyden snorklaustamineiston mukaan ja lähdimme bussipaikalle, johon ennätimme vasta puoli kahdelta. Yön aikana yltynyt tuuli teki kelistä selvästi viileämmän kuin aiemmin, mikä oli pelkästään positiivinen asia. Suuntamme oli tällä kertaa kohti Vallettaa; tarkoituksena oli hypätä kyydistä jossain kohtaa pohjoisrannalla. Meidän piti myös tsekata Splash Park, mutta reitti kulkikin sisämaan kautta ja oli lopulta aika puuduttava, sillä pysähdyksiä oli vähän väliä ja jääkylmää ilmaa tuprusi jatkuvasti tuuletuskanavista. Vallettaan saavuimme reilun tunnin reissaamisen jälkeen. Ihmettelimme vielä, että hyppäämmekö toiseen bussiin ja matkaammeko vesipuistoon, mutta jäimme kuitenkin tutkiskelemaan pääkaupungin maisemia. Kiersimme jonkinmoisen lenkin pääkatua pitkin ja vierailimme pienissä putiikeissa. Meikäläinen löysi uuden Välimeren kala- ja kasvikirjan Maltan alueelta.

Maltan kulttuuriaarteita ihastelemassa.

Santoksen tilaama hampurilainen. JALMARI PUSA


SANTTU AHLMAN


JANNASTIINA PUSA

JANNASTIINA PUSA

ANI LAINE

JOHANNES LAINE

Nähtävyyksiin emme sen enempää perehtyneet, mutta linnakkeita ja kirkkoja oli hieno katsella. Vanhoja rakennuksia oli reippaasti näkyvissä ja vanha henki leijaili edelleen alueen yllä. Parituntisen kiertelyn jälkeen hakeuduimme bussiasemalle ja jäimme odottelemaan linjaa nro 11. Väkeä kerääntyi reilussa vartissa kymmenittäin laiturille ja kun oikea bussi pärähti paikalle, alkoi hillitön tunkeminen ovesta sisään. Puolet ei mahtunut sisälle, mutta me rynnimme onneksi takapenkille. Jotenkin aika alkeellista käyttäytymistä porukoilla. Nyt reitti oli oikea, mutta puoli kuuden maissa oli ruuhka-aika ja liikenne mateli. Porukkaa yritti kaikilla pysäkeillä kyytiin, mutta uutta populaa otettiin vain, mikäli joku oli lähtenyt pois käytävältä seisomasta. Oman lisänsä toi se, että Maltan bussiaikataulut oli uudistettu muutama viikko aiemmin, mikä aiheutti suuria ongelmia julkisen liikenteen rullaamisessa. Matka oli tuskastuttavan pitkä ja kesti pari tuntia. Näimme vilaukselta vesipuiston, ja hienoja olivat myös kymmenet kukkivat agavet, joiden siluetit piirtyivät aurinkoa vasten. Ongelma oli kuitenkin se, että ilmastointi oli niin kylmällä, että ainakin bussin takaosassa olleet matkustajat olivat kaikki kananlihalla, myös me. Puoli kahdeksalta olimme takaisin Melliehassa ja kävimme vielä poikkeamassa marketissa. Loppuilta kului rentoutuen. Maate menimme puolen yön jälkeen.

Vallettan kulttuurinäkymiä ja neljän kopla juuri kaupunkiin rantautuneena.


Heräsimme aikaisin jo vähän ennen kahdeksaa, koska tarkoituksena oli mennä snorklaamaan ja pulikoimaan Cominon Blue Laguunille. Lähtö venyi Janken säätämisen vuoksi niin pahasti, että olimme bussipysäkillä vasta noin varttia vaille kymmenen, eli jo pahimpaan ruuhka-aikaan. Niinpä odottelimmekin lähes kaksi tuntia samalla paikalla, eikä ohitsemme mennyt kuin kaksi täyteen buukattua biiliä. Lopulta kolme lähes täyttä bussia tuli peräkkäin (olivat ilmeisesti juuttuneet ruuhkaan) ja pääsimme kyytiin. Matka eteni kuitenkin edelleen hyvin hitaasti. Circewwaan ennätimme siten, että ehdimme tasan kahdentoista paattiin kohti Cominoa. Matka maksoi kympin per Kuljetuspaatti ja Yamaha-jeppe. henkilö, ja Jalmari osti vielä ennen lähtöä Taustalla häämöttää Comino ja Gozon lautta. pehmusteen takaraivoon, minkä voi laittaa maskin remmiin kiinni. Matka oli ikimuistoinen, sillä yhdeksän henkilön porukkaamme kuskattiin pienehköllä veneellä, jossa oli 150-heppanen Yamahan V6-moottori. Meno oli tykkiä ja aallokko ryskytti meitä tolkuttomasti. Mahtavaa väliaikaviihdettä! Blue Lagoonilla oli valtava ihmishälinä ja kymmeniä purtiloita kuljettamassa jengiä. Ani, Benkku ja Jankke jäivät lähelle uimapaikkaa, mutta jatkoin paahtavassa kuumuudessa Johkun ja Jalmarin kanssa pidemmälle Crystal Baylle, jossa piti olla kohtalaiset snorklausapajat. Pitkähkön kävelyn aikana näimme erikoisia uusia kasveja ja pieniä liskoja. Pääsimme pulahtamaan veteen yhdestä pienestä paikasta, jossa vesi osoittautui varsin sameaksi ja kalattomaksi. Näimme vain joitain perustapauksia, mutta pulikoimme tunnin verran apajilla. Uimme erään luolan läpi kohti avomerta, mikä oli kunnon extreme-kokeilu, koska suuret aallot puskivat pimeään luolaan suoraan ulapalta. Kokemus oli kuitenkin hieno ja selvisimme siitä jopa ruhjeitta. Palasimme Blue Lagoonin puolelle ja lähdimme snorklaamaan väkijoukon sekaan kristallinkirkkaaseen veteen. Hiekkapohjalla ei ollut kuin vähän kalaelämää, mutta läheisen saaren tuntumassa oli paljon vesikasveja ja kalojakin yllättävän hyvin. Löysimme ainakin kuusi uutta lajia, ja uimme poikien kanssa myös täällä luolan läpi. Se oli visuaalisesti paljon hienompi valoisuuden ansiosta. Lällympi se tosin oli selvästi. Benkku hyödynsi kalliorantojen kivikkolamparetta ja kävi lämpimässä suolakylvyssä pulikoimassa. Iltapäivällä Blue Lagoonilla oli voimakas tuuli ja kova merivirtaus.

SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

COMINON BLUE LAGOON JA CRYSTAL BAY TO 21.7.


SANTTU AHLMAN

Santos ja Jalppu meripetoina.

JOHANNES LAINE

Blue Lagoonin rannat olivat jyrkkiä ja kivikkoisia.

JOHANNES LAINE

Palailimme ottamaan aurinkoa hetkeksi, koska vesi oli ulapan virtauksen vuoksi jäätävää ja olimme kananlihalla. Haimme sitten sapuskaa läheisestä kojusta, ja kävin Anin ja Jalmarin kanssa kävelemässä Crystal Bayn suunnalla, jolloin kuvasimme kasveja ja liskoja. Ani löysi myös muutaman tuliaiskiven. Jouduimme kuitenkin palaamaan takaisin paahteen takia melko pian, koska aloimme käristyä; etenkin minun ihoni oli päässyt jo palamaan vaivihkaa. Punoitusongelmia oli kaikilla paitsi Jankella, vaikka lykimme suojavoidetta tuon tuosta. Läksin vielä Anin ja Jalpun kanssa snorklaamaan, mutta vedenalainen virtaus oli käsittämättömän voimakas. Pelkästään paikallaan pysyminen teetti kovasti töitä. Pääsimme kuitenkin pitkän väännön jälkeen hieman helpommin uitavaan paikkaan ja Jalmari plokkasi pohjasta kaksi kukkakampelaa hiekkaa vasten. Kasvillisuuden seassa alkoi jälleen olla mukavasti kaloja, ja Johannes ui meidät kiinni jossain kohtaa. Saaren kupeessa oli kuitenkin niin kylmää vettä, että A ja J lähtivät uimaan viistosti takaisin lähtöpaikalle, mutta virtaus vei heitä silti kohti suojapoijuja. Kovan työn tuloksena he pääsivät lopulta rannalle. Jatkoin Jalmarin kanssa vielä tovin snorklausta, mutta kun pääsimme erään syvänteen laidalle, tuntui vesi todella hileiselle. Jatkoimme pian takaisin, mutta koukkasimme hieman ”yläjuoksun” kautta. Virta vei meitäkin rajusti, mutta osuimme onneksi takaisin lähtöpaikalle, vaikka välillä oli jo paniikinsekaisia tunteita, että pääsemmekö perille lainkaan. Kokonaisuutena Blue Lagoon oli kalamielessä yllättävän hyvä paikka. Kampeloiden lisäksi näimme muun muassa luikeroturskan, neljä kardinaaliahventa, nuijapompanon ja kaksi keltajuovamulloa.

Benkku ja Jankke uimasillaan.


SANTTU AHLMAN

Endeeminen Maltese Wall Lizard, jolta tunnetaan viisi eri alalajia Maltan saarilta.


SANTTU AHLMAN

Viimeinen tunti oli lähinnä odottelua, kunnes kaksi paattia tuli hakemaan meitä kuudelta. Minä, Benkku ja Jalmari menimme pieneen ja muut toiseen, hieman isompaan, jossa oli 200-heppanen mylly. Särkänniemen laitteet jäivät jälleen toiseksi, kun veneet hyppivät kilpaa aallokossa. Meidän paatti tosin hävisi skaban, mikä kirpaisi kovasti. Circewwassa bussiaikataulujen kanssa oli jälleen säätämistä, koska niitä ei ollut missään. Pääsimme kuitenkin hetken kuluttua oikeaan bussiin (41), menimme vielä kauppaan ja teimme sapuskaa kämpillä. Illalla muut väänsivät vielä korttipeliturnauksen, mutta minä menin maate jo kahdentoista hujakoilla.


SANTTU AHLMAN

Ani temppelimaalla. Viikunaopuntia.

GOZON TEMPPELI JA ANCHOR REEF PE 22.7.

JOHANNES LAINE

Gozon satama.

JOHANNES LAINE

Heräsin kahdeksalta ja lähdin herättämään Jalmarin Gozon reissulle, mutta ilmeisesti sinne ei ollutkaan kukaan lähdössä vielä heti aamutuimaan, joten jatkoin unia. Heräilimme joskus yhdeltätoista tai vastaavaa ja söimme aamupalan. Jankke ja Benkku lähtivät bussilla nro 11 kohti Bugibbaa ja rantatietä, ja me puolestaan toiselta puolelta katua samaan aikaan Circewwaan. Meno oli jotenkin liian helppoa, sillä odottelimme bussia vain muutaman minuutin ja lautalle pääsimme niin ikään noin viiden minuutin odottelun jälkeen. Suuria autolauttoja liikehtii non-stoppina kolme Gozon ja Maltan välillä, joten jalkamatkustajat pääsevät todennäköisesti aina vaivatta kyytiin. Lautalta valloitimme kansipaikan varjosta ja merkkasimme samalla edellispäiväiset kalahavikset Blue Lagoonilta. Maisema oli komia ja keli leppoisa. Alle puolen tunnin päästä rantauduimme Gozon satamaan ja kävelimme ulos ovesta hankkimatta lippuja lainkaan. Ovella tuli heti taksikuski tyrkylle ja saimme diilin aikaiseksi, elikkäs 35 euroa neljältä hengeltä. Ensin maailman vanhimpaan temppeliin, sitten Anchor Reefille muutamaksi tunniksi ja paluu sieltä takaisin. Temppelillä olimme vajaan puolen tunnin sisällä ja matkalla ihastelimme Kristus-patsasta. Temppelivisiittiä varten piti maksaa viiden euron pääsymaksu, mutta nuoret menivät kahden euron taksalla sisään. Lämpötila huiteli 31 asteessa ja paahde oli melkoinen. Portilla näin mustapääkertun – ihme ja kumma, että pärähti uusi lintulaji reissulle plakkariin.


SANTTU AHLMAN

Ggantijan temppeli on Unescon maailmanperintökohde ja ilmeisesti maailman vanhin omin avuin pystyssä pysyvä rakennelma, joten pyramiditkin kalpenevat siinä vertailussa. Temppeli oli yllättävän pieni, mutta jotenkin viehättävä. Johanneksen sanoin ”Maailman tylsin temppeli!”. Ani pääsi vihdoin elementtiinsä imuttamaan muinaista energiaa. Ostimme vielä viikunaopuntiahilloa (kaktushilloa) ja johanneksenleipäpuusiirappia. Paikalla oli iso ryhmä nuoria kielikurssilaisia, joiden joukossa oli muutama suomalainen. Ani haastatteli heitä ja olivat kuulemma olleet jo kolme viikkoa Gozolla 2 000 euron hinnalla – kunnon porvarimeininkiä.

Ggantijan ikivanha temppeli muutamine yksityiskohtineen.


Gozon pohjoisrantaa.

JOHANNES LAINE JOHANNES LAINE

Seuraavaksi vanha taksikuski kuskasi meidät saaren pohjoispuolelle meren ääreen, jossa aallot olivat aika isot ja seinämät jyrkät. Paikalla oli erikoisia pieniä suola-altaita ja kivettyneen näköistä dyyniä. Ilmassa leijaili lähi-itämainen fiilis ja maisema oli mahtava. Kello oli puoli kolme ja sovimme läheisen ravintolan pihaan tärskyt kuudeksi kuskin kanssa. Snorkkelimielessä paikka näytti aika haastavalle ja kyselin sukeltajilta snorklaussaumoja. Samalla selvisi, että kyseessä ei ollutkaan neljän tähden paikka, vaan kolmen tähden Reqqa Point. Olisin mennyt testaamaan hollia, mutta muut halusivat jatkaa Anchor Reefille. Talsimme satojen pienten suola-altaiden ohi ja ihailimme maisemaa. Löysimme opaskirjan avulla oikean paikan, mutta se oli vielä hankalamman näköinen kuin edellinen. Menin silti kokeilemaan onneani ja pääsin lopulta pujahtamaan aallokon sekaan. Vesi velloi jonkin verran, mutta uiminen oli silti helppoa ja kaloja oli suhteellisen paljon. Katsastin melko pienen siivun alueesta, mutta ei se mitenkään ihan tykkipaikalta vaikuttanut verrattuna Circewwaan. Rantauduin muutaman kerran, mutta muut eivät uskaltautuneet pärskeisiin. Paikalla oli myös harppuunasnorklaaja, joka tuli perässäni pois vedestä. Kävin kyselemässä häneltä kaloista ja otimme kuvan hänen saaliistaan. Hänkin manaili, että me- Jalppu tuumimassa suola-altaiden sielunelämää. renkäynti oli aika kova. Lähdimme vielä etsimään helpompaa rantaa, joka tulikin pian vastaan. Seuraavat puolitoista tuntia kuluivat tiiviisti vedessä. Uusia kaloja emme löytäneet, mutta monia mielenkiintoisia kyllä. Esimerkiksi isohopeakylkiä, kaulussargeja ja poimuhuulikelttejä. Lisäksi tulimatoja löysimme viisi. Ehdimme vielä tilata purilaisannokset läheisestä miniravintolasta, joskin saimme niitä yli puolen tunnin odotuksen jälkeen vain kolme. Taksikuski ilmestyi paikalle ja hetken päästä olimme jo Gozon satamassa.


JOHANNES LAINE

JOHANNES LAINE

Suola-altaissa ei lotrata!

Santos snorklailun jälkimainingeissa.

Lautta lähti jälleen vain joidenkin minuuttien odotuksen jälkeen, kunhan olimme ensin lunastaneet 4,65 euron meno-paluulipun lauttaan. 25 minuutin aikana Ani löysi vielä kaksi keltanokkaliitäjää läheltä liitelemästä. Circewwassa pääsimme lähes suoriltaan bussiin, josta hyppäsimme pois Melliehan kauppojen kohdilla. Benkku ja Jankke tulivat lähes samaan aikaan mestoille. He olivat ensin odotelleet 1,5 tuntia bussia Melliehassa ja sitten vielä 2,5 tuntia Sliemassa, eli ilmeisesti aika kuppanen reissu bussiongelmien takia. Iltasella aloitimme korttipelimaratonin, joka kesti aika myöhään. Välillä kävimme ilmakiekkoilemassa (otin turpiin Benkulta ja Johkulta) ja iltakävelyllä. Korttipelit jatkuivat vielä puoli neljään asti yöllä. Santtu tutkimassa harppuunakalastajan saalislajeja. JOHANNES LAINE


SANTTU AHLMAN

Kävelymatkalla uimarannalle.

LÄHIUIMARANTA JA CIRCEWWA LA 23.7.

Melliehan kirkko.

SANTTU AHLMAN

Edellisöinen pelisessio vei sen verran mehuja, että pääsin ylös vasta kymmeneltä. Ani ja Jankke olivat olleet hereillä jo tovin. Aamupäivä lähti verkkaisesti liikkeelle ja päädyimme lähtemään noin yhden aikaan kävellen Mellieha Bayn parhaalle uimarannalle, joskin minä olin vastahakoinen, koska kyseessä on turistirysä. Matkalla kuvailin jonkin verran kasveja, muun muassa ruiskukurkkua, jättiruokoa ja muutamia muita lajeja. Viinirypäleitä kasvoi paikoin villinä samalla tavalla kuin Kreetalla. Rantaan pääsimme kahden maissa, tosin paikka oli kyllä sen verran turisti-irvikuva tuhansine löhöilijöineen, etten minä oikein viihtynyt paikalla. Muut lähtivät pulikoimaan kohti leikkipaikkaa, mutta minä ja Jalppu jäimme vielä norkoilemaan rannalle. J lähti lopulta myös veteen, mutta minä talsin läheiselle bussipysäkille, josta hyppäsin 41:n selkään ja


SANTTU AHLMAN

Ruiskukurkku.


ANI LAINE

Jalmari auringon alla.

hetken kuluttua olin Circewwan snorklausparatiisissa kaikessa rauhassa hälinästä. Mellieha Bayhin käynyt kovahko tuuli ei onneksi juuri tuntunut riutoilla ja fiilis oli muutenkin jälleen mahtava, kun pääsin todella hienolle paikalle löytöretkeilemään. Kaikki peruskalalajit olivat jo tuttuja. Aiemmin päivällä kysäisin eräältä sukelluskaupan mieheltä pienistä, parisenttisistä ja sinisistä kaloista, joita oli sadoittain aiempina päivinä, enkä löytänyt niitä kirjoista. Ne olivat kuulemma ruskoneitokalojen poikasia – yeah, mysteeri selvitetty! Lähtöpaikan lähellä näin lähes puolimetrisen merimakkarakäärmeen uimassa pohjassa. Se oli lähes musta tai oikeammin tummanruskea ja valkoisin pistein kirjailtu. Tulimatoja en kuitenkaan tällä kertaa löytänyt. Uusia kalalajeja löysin kolme, mutta valitettavasti yhtäkään en tavoittanut kirjoista. Kiersin pitkähkön lenkin ja palasin evästauolle rannalle. Seuraava pitkä pulikointi johti tieni kakkossisäänkäynnin luokse, jossa oli myös todella hienoja riuttoja hollilla. Jyrkänteen laidalla näin yhteensä kolme papukaijakalaa, joista yhden koiraan mahtavan läheltä. Varsinainen pommi oli kuitenkin eräästä kolosta pilkistänyt punainen meritursas, joka tuijotti minua tuimasti. Imukuppiosat olivat kirkkaan valkoiset. Aivan sen vieressä oli puolestaan kolme jotain skorpionisimppua hollilla. Mukavia havaintoja olivat myös 160 isohopeakylkeä, 25 raitasaha-ahventa ja isomerikokki. Palailin pujotellen lähtöpaikalle ja lähdin syömään läheiseen ravintolaan. Se oli kuitenkin suljettu puoli tuntia aiemmin viideltä. Soitin sitten Anille missä olivat ja hyppäsin bussiin kohti Melliehaa. Matkalla näin muut kälppimässä mäkeä ylös keskustaa kohti, mutta jatkoin pubin lähelle ja hain hikisen pekonikanawrapin, josta ei nälkä lähtenyt. Menin sitten odottelemaan muita huoneiston alaovelle. Vajaan puolen tunnin kuluttua he saapuivat, eivätkä olleet kuulemma menneet rannan vesileikkipuistoon. Kävimme vielä mittelöimässä erikoisuimakisan joukkueittain katon uima-altaalla. Ensimmäisessä kisassa piti uida rankkitynnyriä, kissaa ja saukkoa. Sen jälkeen vuorossa oli nylkytys, pakitus ja krooli jalat ristissä. Kolmas oli pohjahyppelykisa, jossa piti pomppia ensin etuperin, sitten takaperin ja lopuksi vinottain allasta päästä päähän. Viimeinen oli ainoa kisa, jonka voitimme Anin ja Benkun kanssa. Sapuskoimme iltaysiltä ja teinit lähtivät vielä kaupunkikierrokselle yhdentoista maissa. Me muut menimme maate puolilta öin.

ANI LAINE

ANI LAINE

Kekkulat rannalla.


N채kym채 parvekkeeltamme.


Kohtalaisen heikot yöunet päättyivät Johkun ja Benkun juhlimissessioon, ja lähdin lopulta kävelemään ilman silmällistäkään unta. Kello oli seitsemän ja kadut täysin tyhjiä, mutta kaukana lenteli 45 pulun parvi ja samettipääkerttuja kuulin ainakin kolmelta suunnalta. Kuvailin hetken ja palailin takaisin. Seuraavat kolme tuntia torkuin – tai ainakin yritin torkkua – sohvalla ja sängyssä vuorotellen. Yhdentoista jälkeen lähdin ostamaan tuliaisia ja kävelykeppiä kokoelmiin. Keppi löytyi yllättävän helposti, vaikka iso osa putiikeista oli sunnuntaina kiinni. Se oli tosin ruma, metallinen ja kokoontaitettava, mutta no can do. Puolilta päivin talsin takaisin huoneistoon ja lähdin uimakamojen kanssa jälleen Circewwaan snorklailemaan. Kotvan kuluttua olin bussissa ja hetken päästä pelipaikalla. Tuuli kävi kuitenkin juuri siten, että metriset aallot ryöpyttivät parasta snorklauspaikkaa, joten kolmas jyrkännereissu jäi haaveeksi. Ihailin silti hetken mahtavia aaltoja Ani tutkimusretkellä. ja vaahtopäitä. Aallonmurtajan toinen puoli oli onneksi melko tyyni, joten laitoin siellä jo tutulla rannalla snorklaustamineet ylle ja lähdin matkan viimeiselle tutkimusreissulle. Vesi oli maininkien vuoksi varsin sameaa, mutta kaloja alkoi pian näkyä mukavasti. Pääkohteena oli nähdä meritähtiä uudelleen, ja reilun vartin etsiskelyn jälkeen löysinkin kaksi mokomaa. Paras löytö oli kuitenkin uutena lajina esittäytynyt tummameriahven neljän yksilön voimin. Kalat hohtivat mahtavan vihreänruskeana sinisessä vedessä. Läheltä plokkasin myös vielä papukaijakalakoiraan, jonka suuret suomut ovat aina yhtä hienoja nähdä. Kirkkaanvärinen naaras olisi myös ollut hieno nähdä matkan aikana. Silmiinpistävää oli jälleen ruskoneitokalojen poikasten runsaus sekä peräti 70 rusotäplämullon satsuma.

JALMARI PUSA

SANTTU AHLMAN

VIIMEISET SNORKLAILUT SU 24.7.

ANI LAINE

Jalmari keinuhevosen selässä.

Kirkko aamuauringossa.


Näihin Circewwan pärskeisiin ei ollut asiaa.

ANI LAINE

Noin tunnin kierroksen jälkeen palailin rantaan, vaihdoin vaatteet ja hyppäsin bussiin. Menin suoriltaan Melliehan pubin vierellä olevaan kiinalaiseen ravintolaan, josta tilasin kanaa sieni- ja bambuhöysteillä sekä tietysti riisiä. Annos oli varmasti paras setti kiinalaista so far! Innostuin niin, että otin jälkkäriksi vielä friteerattuja omenoita mansikkajäätelöllä. Nam! Jalppu soitteli ruoan aikana, että olivat juuri menneet jyrkänteelle Circewwaan, mutta en ollut enää mestoilla. Ani ja Jalppu olivat ihastelleet aallokkoa, joka pärski laiturille asti. He olivat muuten kierrelleet Melliehan kulttuurikohteissa – kuten Madonnan luolassa – valokuvaten yksityiskohtia. Ruoan jälkeen menin kämpille, pakkailin, tutkin kalakirjoja ja otin rennosti. Muut lähtivät kahdeksalta syömään ja minä painuin hiljalleen yöpuulle. Edellisyön noin kahden tunnin yöunet painoivat jo muutenkin pitkin päivää.


ANI LAINE


TAKAS KOTIO MA 25.7. Heräsimme varhain jo viiden nurkilla, minkä jälkeen Billy´s Car Hiren tyyppi tuli hakemaan meitä huoneiston pihasta. Säkkipimeässä päräytimme lentokentälle, jossa selvisimme kivuitta lähtöruljanssista, joskin Jannastiinaa kuuluteltiin kertaalleen keskusradion kautta, koska häneltä jäi vahingossa lentolippu turvatarkastukseen. Kyseessä oli tosin tulomatkan lippu. Air Maltan kone ampaisi ilmaan aikataulussa hieman kahdeksan jälkeen, ja kolmen tunnin kuluttua ihmettelimme Amsterdamissa meininkejä. Manailin jo lentokentällä, että 40 minuutin vaihdossa matkalaukkujen jääminen koneesta on iso riski. Pääsimme kuitenkin itse ajoissa uuteen koneeseen, joka lennätti meidät Helsinkiin puoli neljäksi. Yllättäen matkalaukut eivät tulleet koneen mukana, joten jouduimme hieman setvimään asiaa. Lentoparkissa huomasin maksuvaiheessa, että luottokorttini oli kadoksissa. Samalla hoksasin, että se jäi edellispäivänä kiinalaisravintolaan. Kuoletin kortin välittömästi, mutta varakorttini oli matkalaukussa Amsterdamissa ja käteiset finaalissa. Kiva kotiinpaluu, mutta pääsimme kuitenkin turvallisesti perille illansuussa. LOPUKSI Maltan reissu meni pääosin mainiosti. Läheiset snorklauspaikat – etenkin Circewwa – ovat mahtavia. Vedenalainen maailma on kolahtanut meikäläiseen sen verran kovasti, ettei tämä varmasti jää viimeiseksi snorklausreissuksi. Vähäisen kokemuksen – ja ennen kaikkea puutteellisen kirjallisuuden – vuoksi saimme lajilleen vain 25 kalaa, joita ynnäsimme lähes 15 000 yksilöä. Linturintamalla oli hyvin hiljaista, tosin Maltalla pesii kesällä vain kourallinen siivekkäitä. Mainittakoon muuten, että Jannastiina oli ainoa, jonka iho ei kärähtänyt matkalla (Janken huom.).

Lintulaji

18.7.

19.7.

20.7.

21.7.

22.7.

23.7.

24.7.

YHT

Keltanokkaliitäjä

-

-

-

-

2

-

-

Rantasipi

1

-

-

-

3

-

-

Etelänharmaalokki

Species

Tieteellinen nimi

2

Cory´s Shearwater

Calonectris diomedea

4

Common Sandpiper

Actitis hypoleucos

Yellow-legged Gull

Larus michahellis

Feral Pigeon

Columba livia Streptopelia decaocto

-

-

-

3

-

-

-

3

25

60

140

30

120

65

110

550

Turkinkyyhky

-

-

-

1

1

2

2

6

Eurasian Collared Dove

Tervapääsky

1

-

-

18

8

-

2

29

Common Swift

Apus apus

Heinäkerttu

3

-

-

-

-

-

-

3

Zitting Cisticola

Cisticola juncidis

Kesykyyhky

Samettipääkerttu

-

-

-

-

1

3

4

8

Sardinian Warbler

Sylvia melanocephala

Varpunen

20

25

60

20

-

-

-

125

House Sparrow

Passer domesticus

Pensasvarpunen

45

40

80

40

80

60

45

390

Spanish Sparrow

Passer hispaniolensis

Lajeja yhteensä

6

3

3

6

7

4

5

10


Kalalaji

18.7.

19.7.

20.7.

21.7.

22.7.

23.7.

24.7.

YHT

Species

Tieteellinen nimi

Luikeroturska

-

-

-

1

-

-

-

1

Forkbeard

Phycis phycis

Isohopeakylki

-

40

-

-

35

160

30

265

Sand Smelt

Atherina hepsetus

Tummaskorpionisimppu

-

1

-

-

-

1

2

4

Brown Scorpionfish

Scorpaena porcus

Skorpionisimppu

-

1

-

-

-

-

-

1

Red Scorpionfish

Scorpaena serofa

Pastellimeriahven

3

4

-

20

14

15

60

116

Comber

Serranus cabrilla

Raitasaha-ahven

4

20

-

15

25

25

12

101

Painted Comber

Serranus scriba

Tummameriahven

-

-

-

-

-

-

4

4

Brown Grouper

Epinephelus guazza

Kardinaaliahven

-

-

-

4

-

-

-

4

Cardinal Fish

Apogon imberbis

?

-

7

-

-

1

-

1

9

Mediterranean Amberjack

Seriola carpenteri

Nuijapompano

-

-

-

1

-

-

-

1

Pompano

Trachinotus ovatus

Isosargi

70

40

-

20

20

25

10

185

White Bream

Diplodus sargus

Kaulussargi

5

10

-

5

15

10

8

53

Zebra Bream

Diplodus vulgaris

Satulasargi

50

120

-

70

260

80

65

645

Saddled Bream

Oblada melanura

-

-

-

7

-

-

-

7

Striped Bream

Lithognathus mormyrus

70

120

-

65

20

80

40

395

Salema Fish

Sarpa salpa

-

-

-

12

-

-

70

82

Red Mullet

Mullus barbatus

Marmoripagelli Juovaboga Rusotäplämullo Keltajuovamullo

-

-

-

2

-

-

-

2

Striped Mullet

Mullus surmuletus

Poimuhuulikeltti

6

15

-

10

40

6

65

142

Boxlip Mullet

Oedalechilus labiosus

650

5 000

-

350

1 500

4 000

400

11 900

Damselfish

Chromis chromis

9

14

-

15

10

8

8

64

Rainbow Wrasse

Coris julis

Laikkuhuulikala

4

25

-

10

45

40

25

149

Five-spotted Wrasse

Symphodus roissali

Riikinkukkohuulikala

40

80

-

40

250

80

20

510

Ornate Wrasse

Thalassoma pavo

Papukaijakala

-

2

-

-

-

3

1

6

Parrot Fish

Sparisoma cretense

Isomerikokki

-

1

-

-

-

1

-

2

Common Dragonet

Callionymus lyra

Kukkakampela

-

-

-

2

-

-

-

2

Wide-eyed Flounder

Bothus podas

11

17

0

18

13

15

17

25

18.7.

19.7.

20.7.

21.7.

22.7.

23.7.

24.7.

YHT

Species

Tieteellinen nimi

Ruskoneitokala Korujunkkeri

Lajeja yhteensä

Öttiäislaji ?

-

1

-

-

-

-

-

1

Potato Sponge

Chandrilla nucula

?

-

12

-

-

5

-

-

17

Bearded Fire Worm

Hermodice carunculata

Korvameduusa

-

1

-

-

-

-

-

1

Common Jellyfish

Aurelia aurita

Meritursas

-

1

-

-

-

1

-

2

Common Octopus

Octopus vulgaris

?

4

2 000

-

2

2 200

1 500

400

6 106

Black Sea Urchin

Arbacia lixula

?

-

30

-

-

8

9

12

59

Rock Sea Urchin

Paracentrotus lividus

?

-

1

-

-

-

-

-

1

Sea Potato

Echinocardium cordatum

?

-

3

-

-

-

-

2

5

Red Star

Echinaster sepositus

Lajeja yhteensä

1

8

0

1

3

3

3

8


MATKAN REITTI JA KOHTEET

Anchor Bay

GOZO Victoria

Xaghra

Mgarr

10 km

COMINO

Circewwa

Gjadira

Mellieha Bugibba

Mosta

Valletta MALTA Luqa (airport)


Malta 2011