Page 1

LINTUJA MAAILMALLA XXII

SANTTU AHLMAN

KESKI-MALESIA & BORNEO 13.–28.1.2018


MALESIA

KESKI-MALESIA & BORNEO 13.–28.1.2018 SANTTU AHLMAN

Floridan reissusta (Lintuja maailmalla XX) oli ehtinyt kulua aika tarkalleen kaksi vuorokautta, kun sain taas päähäni alkaa suunnitella uutta matkaa isommalle köörille. Tutkailin useampia vaihtoehtoja, joista Malesia vaikutti houkuttelevimmalta. Pidin Borneota aluksi turhan kalliina ja kinkkisenä toteuttaa, mutta jo kahden viikon kuluttua suunnitelma oli selvä ja kahdentoista henkilön iskuryhmä valmiina lähes vuoden odotukseen. PITKÄÄ SIIVUA LA 13.1. Painelimme perjantai-iltana Minnan töiden jälkeen Ulvilasta Lauran luokse Helsingin Kannelmäkeen. Ehdimme riekkua melko vähän aikaa hereillä, kunnes menimme maate. Yö kumipatjalla oli hieman pomppuinen, joten heräsimme puoli seitsemältä hitusen väsyneinä. Puolen tunnin kuluttua olimme autossa romuinemme ja parikymmentä minuuttia myöhemmin Jumbon GoParkingissa sekä kotvan päästä myös kakkosterminaalissa. Lähtöselvityksessä oli käsimatkatavaroiden punnitus, joten jouduin taktikoimaan ja jakamaan optiikkaa sekä kirjoja Lauralle ja Minnalle. Seitsemän kilon raja teki tiukkaa kamerakaluston takia, mutta meidän punnitukset olivat muutenkin ihan vinksallaan, kun edellisiltana vaaka näytti mystisesti Lauran laukun osalta viisi kiloa liikaa. Lähtöselvitys mateli ja kesti peräti kolme varttia, vaikka jonoa ei ollut paljoa mitään. 12 hengen porukkamme kokoontui hiljalleen lähtöportin luokse, ja viimeistään koneessa näimme toisemme. Qatar Airwaysin kone ampaisi taivaalle jonkin verran myöhässä noin kello 10.00. Oli mielenkiintoista lentää ensimmäistä kertaa kyseisen putiikin koneella, sillä firma on palkittu maailman parhaana lentoyhtiönä. Pitkä siivu ei ollut kuitenkaan erityistä juhlaa, sillä useiden penkkien alla oli ärsyttävä metallilaatikko, joka söi puolet jalkatilasta. Seuraavat noin kuusi tuntia menivät miten kullakin, itsellä osin epätoivoisesti torkkuen. Loppuvaiheessa opiskelin myös lintulajistoa. Loppuetappi tuntui jo tuskalle. Dohaan laskeuduimme snadisti myöhässä, noin 16.30 paikallista aikaa. Ensimmäisen lennon jäljiltä sanoisin, että aika perusmeininkiä laadultaan – hyvää, mutta ei mitenkään pomppaa esiin parempana kuin esimerkiksi Turkish Airlines tai KLM. Dohan kenttä olikin sitten melkoinen ökylukaali; siinä on öljyraha puhunut. Kaikki oli viimeisen päälle tikissä ja uutta. Sisätiloissa kulki myös sähköjunia ilman kuljettajia. Arvatenkin hintataso oli järkyttävä, kun esimerkiksi Red Bull maksoi neljä euroa. Late osti kahvin, pienen vesipullon ja minisipsipussin, niin setti kustansi 13 euroa. Odottelun aikana virittelimme tietysti virallisen matkapinna-arvauskisan, eli kukin veikkasi montako lintulajia löydämme Malesiasta matkan aikana. Hajontaa tuli reilusti, sillä pienin lukema oli 237 ja suurin 344 lajia. Lajiarvausriittien jälkeen ahtauduimme jälleen koneeseen, joka hyppäsi taivaalle hitusen myöhässä, noin klo 19.10. Qatariin liittyvien poliittisten syiden takia Qatar Airwaysille asetettiin lentokielto muutaman maan toimesta kesällä 2017. Tämän takia lensimme ensin koilliseen Iranin puolelle, josta suuntasimme kaakkoon kohti Kuala Lumpuria. Saudi-Arabian ja Arabiemiraattien ilmatilaan ei nimittäin ollut asiaa.


EKAT ELIKSET SU 14.1.

AIRI HONKONEN

Esa K., Tuire, Laura, Minna ja Santtu lounasmeningeissä.

SANTTU AHLMAN

Pänttäsin lennon aikana nisäkäs- ja lintukirjaa, torkuin ja tsekkasin kauhuleffaa nimeltänsä Annabelle. Olin lopulta ihan koomassa, ja muutaman tunnin turbulenssit tekivät aika huonon olon. Laskeuduimme puolen tuntia myöhässä – kaksi Qatarin lentoa, molempien aikataulut venyivät. Torkahdin tuntia ennen laskeutumista, joten hitusen oli virtaa koittaa plokata lintuja, kun pääsimme lähemmäs maankamaraa. Näimme myös majapaikan koneesta sekä Siskokset Minna ja Laura pirteinä Avanissa. valtavia öljypalmuviljelmiä. Koneesta käsin näimme valkoisia haikaroita, mainoja ja pääskyjä, mutta juuri mitään ei saanut lajilleen, kun kiikarit eivät olleet hollilla. Kuala Lumpurin lentokentän opasteet olivat kohtuullisen kehnot ja hortoilimme jonkin aikaa, kunnes osasimme siirtyä junaan ja sillä toiseen terminaalirakennukseen, josta saimme kapsäkit hetken kuluttua. Hessu katosi sillä välin rahanvaihtohommiin. Löysimme pian tyypin, jonka kyltissä oli nimeni, mutta odottelimme vielä kotvan, kunnes meidät ohjattiin ulos, jossa odottelimme hieman lisää. Lajilistalle alkoi tarttua tavaraa, kuten intianvaris ja pihamaina. Lähdimme lopulta kolmella pakulla 40 minuutin ajomatkan päähän rannikon majapaikkaan. Ajon aikana näimme monenlaisia hökkelirakennuksia, ja toisaalta myös ökyautoja. Liikenne oli yllättävän hallittua, eikä todellakaan mitään kaaosmeininkiä. Linnuista suurin osa jäi määrittämättä, mutta näimme sentään harakkataskun ja jotain perussettiä. Määrityslinja pidettiin tiukkana.


HANNU RÖNKKÖ

Osa porukasta kävi ensimmäisenä iltana pienellä retkellä. Saldona oli muun muassa 20 seeprakyyhkyä.

Avani Sepang Goldcoast Resort oli juuri niin massiivinen kompleksi mitä osasimme odottaa – suuri vastaanottorakennus ja muutama sata paalujen päällä nököttävää mökkiä, jotka on rakennettu palmun muotoiseksi muodostelmaksi. Sisäänkirjautuminen koko ryhmälle kesti jonkin aikaa, ja vain yksi huone oli valmis. Onneksi saimme sinne kyydityksen ja romppeet tulivat perässä. Hessu, Hannu ja molemmat Esat jäivät kyseiseen 120 neliön torppaan. Me muut jäimme odottelemaan muiden mökkien vapautumista. Ilma oli kohtalaisen kostea, sillä kun otin kaukoputken edelleen kylmästä matkalaukusta, niin linssit vetivät pitkäksi aikaa täysin huuruun. Odotellessa ja päivystäessä tuli aika kivasti lajistoa: haara- ja bramiinihaukkaa, harjakotka, valkomerikotka, turkoosikalastaja, rantasipejä, safiirimehiläissyöjä, aasiansininärhiä ja sen sellaista. Hollilla oli paljon laskuvesirantaa, mutta kahlaajia siitä huolimatta yllättävän nihkeästi. Kahdeltatoista koko kööri suunnisti raflaan, mutta lounas ei ollutkaan ennakkotiedoista poiketen buffettyyppinen vaan tilaustavaraa. Tarjolla ei oikein ollut mitään paikallista, joten päädyin Minnan kanssa ottamaan pasta bolognesea. Samalla iski aika jäätävä väsymys, kun yöunet olivat käytännössä jääneet väliin. Kello oli jo yli yhden, kun palasimme villaan. Soitin front deskiin ja sanoivat, että toisesta ”oksasta” on vapaana pienemmät perhevillat. Saimme sinne kuljetuksen ja hetken kuluttua asettauduimme kodiksi. Kävimme suihkussa huuhtelemassa matkustuskuonat ja melkeinpä heti simahdimme punkkaan tunniksi. Ajatuksena oli lähteä puoli neljältä pienelle linturetkelle, mutta olo oli sen verran vetelä, että emme lähteneetkään mihinkään. Iltasella Minna ja Laura kävi rannalla ostamassa juomavettä pienistä myyntikojuista. Minä puolestani kärkyin hetken lintujen iltalentoa parvekkeella, jolloin ohitse lipui kymmeniä loistokottaraisia, joka oli meikäläiselle reissun ensimmäinen elis. Samalla jaavanmainoja oli siellä täällä mökkien katoilla. Muut kävivät vielä ennen iltakasia illallisella, mutta minä jäin kirjoittelemaan, kun päällä oli perinteinen univelkaöklöys. Menimme lopulta nukkumaan puoli kymmeneltä.


HANNU RÖNKKÖ

Oliivimedestäjäkoiras löytyi moneen otteeseen päärakennuksen kupeesta.

TUNTUMAA LAJISTOON MA 15.1.

Avanin retkimaastoja.

RAIMO SALO

Känny soi kello 6.10. Nousimme pian ylös ja painelimme tuhdille buffetaamiaiselle, joka sisälsi kymmeniä erilaisia murkinoita. Eipä muuta kuin muonaa kitusiin, kämpiltä romppeet mukaan ja kohti pääsisäänkäyntiä. Painelimme sinne fillareilla, mikä oli mukavaa puuhaa. Paikka oli niin öky, että myös golfkärrytyyppisen kuljetuksen olisi voinut tilata villan eteen. Kokoonnuimme pihaan lähes koko köörin voimin. Laura veteli vielä sikeitä ja purki univelkavyyhtiä, kun läksimme lintuilemaan klo 7.25. Pari naamiokuhankeittäjää oli heti komiasti tyrkyllä ja äänimaisema alkoi monipuolistua kivasti. Talsimme sisämaan suuntaan rannan kautta, jolloin Rami plokkasi vanhan muuttohaukan merimerkin päältä. Lajistoa alkoi sataa kivasti laariin, erityisesti erään kanavan laiteilta: pronssidrongo, keltaperäbulbuleita, ojasuokanoja, kyyryhaikaroita, kalastajia, simona mainoja, loistokottaraisia ja intianvariksia sekä eliksenä myös punakaulakyyhkyjä.


Majapaikan luona pyöri useita tyynenmerenpääskyjä.

HANNU RÖNKKÖ

SANTTU AHLMAN

Seurasimme kanavaa jonkin matkaa, kunnes käännyimme jollekin epämääräiselle tienpätkälle, joka myötäili aidattua asuinaluetta. Näimme muun muassa suomu- ja kastanjamanikkeja ja siperianlepinkäisen. Mukavin havis oli Airin nopeasti hoksaama kanelipikkuhaikara, joka lensi pienen hetken kanavaa pitkin. Nisäkäspuolella edustettuina olivat banaaniorava, tupaija, jaavanmakaki, töyhtölangurien kopla ja yksinäinen silmälasilanguri. Hyvää peruslajistoa iskeytyi tiskiin tuon tuosta, ja oli mukava talsia hiljalleen ihaillen myös perhosia ja muita öttiäisiä. Lämpötila huiteli jossain hellerajan tuntumassa, mutta se alkoi nousta aika nopeasti auringon kivutessa yhä korkeammalle. Ilmankosteus oli myös aika kova, mikä näkyi hikoilumäärissä, sillä vaikka olimme meren äärellä, niin tuulta ei ollut käytännössä lainkaan. Kelin takia linturintamalla hiljeni aika nopeasti, mikä näkyi erityisesti äänimaailmassa. Asutusalueen puolivälissä oikaisimme takaisin kohti hotellia, sillä tie olisi jatkunut pitkälle. Keli alkoi olla jo kuuma, joten palailimme hiljalleen takaisin. Näimme kuitenkin vielä hetkellisesti suuren juovavaraanin sekä kuulimme tuttua aasiankukaalin pumppausääntä. Lintulajisto sai myös täydennystä oliivimedestäjän ja pitkäpyrstöräätälin muodossa. Majapaikassa vaihdoimme uimatamineet ja painelimme hienolle uima-altaalle, jossa Laura oli lötköttelemässä. Pulikoimme ja kävimme vaihtamassa vaatteet, kunnes palasimme lounaalle klo 12.00. Tunnin sapuskoinnin jälkeen palasimme kämpille. Kirjoittelin hieman ja Minna otti pienet tirsat, kunnes lähdimme uudelle kävelyretkelle puoli kolmelta. Osa porukasta jäi huilimaan. Jatkoimme rantaa pohjoiseen, mutta lintumielessä oli hyvin hiljaista. Vuorokauden lämpimin aika oli tosin vielä käsillä, mikä vaikutti tilanteeseen. Näimme lähinnä oliivimedestäjiä, joten päätimme palata kanavan nurkille, jolloin Esa H & K tulivat vastaan ja lyöttäytyivät mukaan. Kanavallakin oli tosi hiljaista, mutta onneksi sentään saimme kiinanriisihaikaran lajilistalle sekä jonkin ajan kuluttua myös veriselkäkukastajapariskunnan ja Tuiren hoksaaman kenttähyypän. Pientä täydennystä sentään. Suurikokoisen juovavaraanin pulikointia kanavassa oli mukava katsella. Retkeilimme vajaat pari tuntia, kunnes palailimme majapaikkaan. Pakkailimme romppeita valmiiksi seuraavana aamuna alkavaa lintutourneeta varten. Puoli kuudelta vedimme ensimmäisen virallisen iltahuudon, joka oli pienestä lajimäärästä riippumatta turhan hidastempoinen, joten treenin paikka. Heti perään oli luvassa kunnon buffetillallinen kymmenine ruokalajeineen ja jälkiruokineen. Todella kovan luokan murkinat! Illalla pakkasimme loput romut ja ihmettelimme mantereen ukkosrintamaa, joka ei kuitenkaan kaatanut vettä meidän niskaan lainkaan. Nukkumaan menimme jo puoli ysin nurkilla, sillä herätys olisi tylyyn aikaan ennen aamuneljää.


Vuoritäpläfasaani oli kovaa kauraa.

LAJITYKITYSTÄ TI 16.1.

LAURI TAMMINEN

Ruostepuupyyt tulivat muutaman metrin päähän.

LAURI TAMMINEN

Heräsin todella sikeiden unien jälkeen jo kolmen huitteilla, enkä saanut unta enää kunnolla. Köllöttelin kuitenkin vielä, kunnes nousimme kello 3.40; hieman ennen kuin känny olisi pirissyt. Olo oli yllättävän pirteä, kun pakkasimme loput rojut ja menimme pihaan odottelemaan kyytiä klo 4.10. Kuskin piti tulla viiden minuutin kuluttua, mutta mitään ei kuulunut. Niinpä soitin respaan, josta sanoivat, että tulopäällä ovat. Ketään ei kuitenkaan kuulunut reiluun viiteen minuuttiin, joten ei sieltä ollut ketään tulossa. Kävelimme läheisen ravintolan pihaan kapsäkkien kera ja lähdin fillaroimaan päärakennukseen. Ei sieltä tosiaan ketään ollut edes tulossa – kahdesti olin kyydin varmistanut edellispäivänä... Isoimman mökin herrasväelle oli onneksi kyyti tullut, mutta kahden muun mökin kärryt eivät tulleet. Onneksi homma saatiin sumplittua lopulta. Respassa he yrittivät vielä rahastaa parin päivän takaisia lentokenttäkyytejä, vaikka olin maksanut ne puoli vuotta aiemmin. Niitä yritettiin periä myös saapuessa, joten hieman jättihotellin järjestelyt tökkivät. Lisäksi joku oli käyttänyt maksullista nettiä ilmaisen wifin sijaan, joten jouduimme sitä setvimään. Onneksi Endemic Guidesin Lee Kok Chung kahden auton kera oli sovitusti paikalla, mutta pääsimme lähtemään vasta 4.45 – kriittisesti myöhässä.


LAURA SALO

Reduilua Bukit Tinggissä.

Seuraavat 2,5 tuntia oli lähinnä torkkumista pilkkopimeitä teitä viilettäen pohjoiseen. Liikenne oli onneksi hiljaista, joten meno oli jouhevaa. Lisäksi sääennuste lupasi kaatosadetta, mutta vettä ei ollut tullut myöskään alkuyöstä. Minna hoksasi Kuala Lumpurin nurkilla horisontissa piirtyvän Petronas Twin Towersin, johon olisi tarkoitus painella matkan lopussa. Perille Bukit Tinggiin saavuimme klo 7.30, jolloin oli jo valoisaa. Meillä oli pari target-lajia aamulle, joten Lee piti kiirettä ja haki alueen pääsyliput. Olimme noin tuhannen metrin korkeudella, joten keli oli kivan viileää aamutuimaan. Vedimme nopeasti hieman evästä, kunnes painelimme tamineiden kera lyhyen kävelymatkan päähän metsän uumeniin. Jo matkalla näimme muun muassa tuhkalukkisen ja punaotsaräätälin. Lee osoittautui heti aluksi todella skarpiksi määrittäjäksi. Lee laittoi metsässä hieman apetta maahan ja atrapin laulamaan. Hetken kuluttua framilla oli kolme hienoa ruostepuupyytä, ja lopulta saimme hollille myös kaksi endeemistä vuoritäpläfasaania - jeh! Jälkimmäinen laji oli se, miksi paikalla piti olla aamulla, sillä se olisi ollut vaikea myöhemmin. Samalla paikalla näimme ensimmäiset iilimadot, mutta niitä oli onneksi vähän. Puustossa koikkelehti silmälasilangureita ja jaavanmakakeja. Nisäkäsrintamalla esittäytyi myös himalajanviiruorava. Mesta oli kaikkiaan hienoa; näimme myös ronttinkia, jota käytetään huonekalujen valmistukseen. Kanalintujahdin jälkeen läksimme talsimaan hissukseen takaisin autoille, jolloin alkoi todellinen lajitykitys: naurusarvinokka, keltaposkiseppä, kaulusvarpuspöllö, siperiansieppo, malakanpuikkokyyhkyjä, kultaperäharlekiini ja sitä rataa. Lajeja napsui todella tiuhaan tahtiin ja keli oli mainio, joten lintuilu oli mahtavaa. Autojen luota jatkoimme asfalttitietä edelleen alemmas, eikä lajityrkky osoittanut hiipumisen merkkejä. Nasevimpia haviksia olivat puna-ampiaissyöjä, vuorijalokotka, viherjora, sulttaanitiainen, rusosilmäbulbuli, harmaakuverilli ja niin edelleen. Hyvien lajien listaa voisi jatkaa pitkään. Nelisen tuntia hujahti hetkessä, kun nähtävää oli koko ajan. Retkisession päätyttyä, kuskit ajoivat onneksi autot mäen alas, joten vältimme aika pitkän ylämäkinousun. Klo 11.15 lähdimme päryyttämään kohti lounaspaikkaa, ja noin tunnin kuluttua stoppasimme johonkin pikkukaupunkiin ravinteliin. Hieman hikisen näköisessä kuppilassa oli pyöreä ruokapöytä, jonka ympärille asetuimme. Tarjolle tuotiin riisin lisäksi seitsemää sorttia murkinaa. Vaikka paikka oli tosiaan hieman kulahtaneen näköinen, niin sapuska oli kylläkin todella hyvää. Tankkaus teki muutenkin terää, sillä olimme heränneet noin yhdeksän tuntia aiemmin.


Lounaan jälkeen jatkoimme Krau Wildlife Reserven metsään, josta yritimme tien poskesta ja pieneltä polulta malakanloistotimalia. Keli oli muuttunut paahtavaksi ja soijaa pukkasi raakasti pelkästään paikallaan seistessä. Polun varrella oli myös jonkin verran iilimatoja. Timali ei tärpännyt, mutta kuulimme kuitenkin huppupitan ääntä ja näimme drongokäen. Kälpimme jonkin aikaa hikisenä tietä pitkin, mutta linturintamalla oli hiljaista. Siitä huolimatta lajilistamme sai täydennystä, vaikka lintuja näimme yksilömäärällisesti niukasti. Minulle jokainen oli elis, mikä tuntui mystiselle. Kirjasimme ylös muun muassa sundansieppokäpinkäisen, indonesianmehiläissyöjän, kultaperäharlekiinin ja hienon pikkumalkohan. Uskomatonta. Siirryimme vielä autoilla lyhyen matkan päähän paikkaan, josta ampaisimme metsän siimekseen. Lee kävi nakkaamassa puun rungolle nipun toukkia lintujen houkuttelua varten. Systeemi toimi mainiosta, sillä hollilla oli pian esimerkiksi maaviidakko- ja mustaohjastimaleita sekä läjä muita timaleita ja bulbuleita. Olimme melko pitkään samalla paikalla, ja onnistuimme näkemään myös komian punaperätrogonin, joka hengaili aivan vieressä. Valokuvaaminen oli kuitenkin supervaikeaa, koska lehvästö muodosti voimakkaan varjon. Napsimme Krausta viitisentoista lajia, mikä tuntui melkoiselle paukkeelle, sillä lintuja piti kuitenkin etsiä urakalla. Kello oli jo iltapäiväneljä, joten lähdimme yhden vessastopin turvin kolmen tunnin ajomatkalle kohti Fraser´s Hilliä. Porukka alkoi jo olla melkoisen nuutunutta, mikä ei ollut ihme, sillä päivää oli jo puoli vuorokautta takana. Loppumatka oli pelkkää hidastempoista serpentiinitietä, joka tuntui päättymättömälle. Huokaisimme helpotuksesta, kun pääsimme vihdoin iltaseitsemältä Shahzan Hotelliin. Jaoimme porukan hieman homeen hajuisiin huoneisiin, pidimme suihkuttelupaussin ja vedimme täyden illallissetin sekä iltahuudon klo 19.45 lähtien. Päivä oli aika uskomaton, sillä meikäläiselle nasahti noin 40 elistä, joten tahti oli kova, vaikkakin se tulisi tietysti hyytymään pian. Kympiltä pääsimme maate erittäin väsyneinä.

Aamupäivän retkimaisemat olivat nasevia. LAURA SALO


SANTTU AHLMAN

Päivän bulbulisaldoon lukeutui yksi keltaviirubulbuli.

FRASER´S HILL KE 17.1. Vedin hyvin sikeät unet aamukuuteen saakka, kunnes heräsin siihen, kun Minna manaili läheisen minareetin ääniä. Sain kasaan loistounet, mikä on harvinaista. Kello 7.00 meillä oli luvassa monipuolinen aamiainen. Hessu oli kuullut vuoripöllösen pihasta jo ennen aamupalaa, joten lajistoa alkoi sataa jo alkuvaiheessa. Keikan Esalla oli ollut alusta lähtien melkoinen köhä, joten pitkällisen neuvottelun tuloksena ikään kuin pakotimme hänet käymään läheisellä klinikalla, sillä Borneolla se voisi tuottaa turhaan harmaita hiuksia. Varttia vaille kahdeksan olimme koko köörin voimin pihassa ihmettelemässä muun muassa kaskasseppää, koreita hopeakorvatimaleita, pyrstötimaleita ja pillinaurutimaleita sekä muita siivekkäitä. Ihan käsittämätön tahti; viisi elistä ennen kuin ehdimme istua autoon. Huh huh! Yöllä oli satanut vettä, mutta losotus oli onneksi loppunut ja maisema verhoontunut aamusumuun. Siirryimme vain hyvin lyhyen matkaa autolla, kunnes aloitimme varsinaisen retkeilyn. Fiilis oli todellakin sademetsämäinen, kun käpytimme yhteensä neljä tuntia teitä ristiin rastiin, välillä autolla siirtyen. Esa kävi välillä klinikalla ja saikin penisiliinikuurin.

SANTTU AHLMAN

Hopeakorvatimalit tulivat ahnaasti meloniruokinnalle.


SANTTU AHLMAN

Näimme kaulusvarpuspöllön pitkän jallittamisen tuloksena (pikkukuvassa on kastanjasieppokerttu).

Aamuretkeily tuotti vinon pinon lajistoa, kuten naukukuhankeittäjän, laidunmedestäjän, harmaaposkiminivettejä, ruusutrogonin ja viherharakan. Äänipuolella olivat edustettuina esimerkiksi pikkuviiridrongo ja useat kaulusvarpuspöllöt. Retkeily oli kerrassaan mahtavaa ja Lee todella osasi hommansa, kunnon työmyyrä! Valokuvauksen kannalta olosuhteet olivat jälleen haastavat, mutta aamupäivällä kävimme eräässä pihapiirissä, johon Lee pisti jonkinsortin melonin tyrkylle. Se aiheutti pian melkoisen kuhinan, kun paikalle säntäsi joukkio pillinauru-, hopeakorva- ja pyrstötimaleita sekä himalanjanviiruorava, taratak ja oravia muistuttava tupaija. Paukutimme ison läjän valokuvia. Loppuvaiheessa Lee sai vielä houkuteltua toukilla hollille viidakkotimalin ja pikkutöpötimalin. Toiseksi viimeisellä kyttäyspaikalla olimme melko pitkään, jolloin näimme todella hienon isosinisieppopariskunnan ja rusko-ohjassiepon. Lopuksi yritimme vielä melko pitkään töpörastasta atrapin avulla, mutta se ei tuottanut tulosta. Näimme kuitenkin hienosti koiraslaidunmedestäjän ja kaulusvarpuspöllön.

SANTTU AHLMAN


SANTTU AHLMAN

Pillinaurutimaleita linssiluteina.


SANTTU AHLMAN


Reissun ainoa taratak.

SANTTU AHLMAN

Isosinisiepon hehke채채 v채rityst채.

Tupaija.


Pyrstötimali.

Iltapäivällä yhytetty rusko-ohjassieppo.

SANTTU AHLMAN

Tuimakatseinen pyrstötimali.


RAIMO SALO

Timaleita fotaamassa.

SANTTU AHLMAN

Puolen päivän hujakoilla poikkesimme erääseen lähiraflaan lounaalle. Jälkiruoaksi oli pakko pamauttaa jäätelöt; Hessu taisi jädefriikkinä ostaa kolme kipaletta. Keli oli nimittäin ennusteista poiketen selkiintynyt ja aurinko paistoi mukavasti, vaikka tummia pilviä alkoi nousta horisonttiin. Puoli kahdelta palasimme hotellille pienelle siestalle, kunnes jatkoimme lintuilua kolmelta. Pilvisyys alkoi jälleen kadota. Taktiikka oli meillä sama, eli talsimme teitä hissukseen ristiin rastiin. Tosin Leellä oli kyllä hyvä tyyli; kun oli siirtymän aika, niin painettiin hyvällä sykkeellä, muuten olisi kulunut turhan paljon aikaa ja kohteita olisi jäänyt koluamatta. Kahden ja puolen tunnin tiivis sessio tuotti uusina lajeina muun muassa mustajuovatimalin, siperianrastasnaaraan, lepinkäistimalin, kultalymytimalin, pikkutöpörastaan, aasianpikkukiitäjän, aasiankiitäjän, sepelhippiäisvireon, kultaniskatikan ja makean rusootsalehvin. Lintujen lisäksi kasvimaailma oli hienoa katseltavaa. Minna oli floristina tietysti tohkeissaan. Puoli kuudelta siirryimme autoilla uudelle paikalle, jossa Lee nakkasi jyviä tienposkeen. Jäimme kyttäämään tiellä istuen pitkäksi aikaa. Tavoitteena oli nähdä malesianviidakkopyitä. Atrapointi ja odottelu olikin pitkä yritys, sillä olimme 1,5 tuntia samassa pisteessä. Pyyt olivat todella arkoja, ja ne kävivät tien laiteilla hyvin hätäisesti. Ehkä kyttäsimme turhan lähellä. Onneksi ne pitivät ääntä tuon tuosta. Siemeniä kävivät kuitenkin herkuttelemassa muutamat pillinaurutimalit ja kolme kultasiipitimalia. Samaiselta paikalta havaintolistalle kertyi pari sulttaanisarvinokkaa. Odottelu tuntui lopulta aika pitkälle, ja pilvisyyden lisääntyessä sekä ukkosen jyristessä jossain kaukana tuli jo hitusen viileä. Seitsemältä pistimme pillit pussiin ja palasimme hotlalle. Iltakasilta oli illallinen ja aika tuskaisen hidas Pikkuviiridrongo iltahuuto. Ehdimme vielä pakata romppeet laukkuiilman toista hin ennen kuin menimme maate kympiltä. perssulkaa.


MINNA SALO

Porukka tiiviissä nipussa ihmettelemässä pikkupuukiitäjiä.

BORNEOON TO 18.1. Heräsin kello 6.20, ja vajaan puolen tunnin kuluttua ampaisin retkelle Ramin, Esa H:n, Hannun ja Tuiren kanssa. Muut jäivät koisimaan, kun lähdimme pimeydessä talsimaan hotellin pihasta. Sää näytti kovin sateiselle, eikä kulunut pitkään, kun alkoi losottaa. Onneksi meillä oli sadetamineet yllä. Yritimme endeemistä malakanjokirastasta sieltä täältä atrapilla, mutta touhu vaikutti aika haastavalle. Etenkin, kun sade yltyi koko ajan. Onneksi sentään vuoripöllönen alkoi vastailla pian atrappiin, joten minäkin sain mokoman eliksiin. Vesisade yltyi lopulta niin voimakkaaksi, että jouduimme menemään erääseen tienposken katokseen päivystämään. Tilanne näytti epätoivoiselle, mutta Lee jaksoi yrittää. Pitkällinen kyttäys palkittiin lopulta äänihavainnolla, kun rastas veteli desibelejä sateiseen ilmaan muutamia kertoja lähimetsässä. Rontti ei suostunut tulemaan esille, mutta saimme kuitenkin yhden harvoista niemimaan endeemeistä plakkariin – mahtijuttu! Palailimme jo kahdeksalta takaisin majapaikkaan, jossa vedimme tuhdin aamiaisen kitusiimme. Meidän piti lähteä tasan ysiltä, mutta Esa K. ja Hessu olivat kateissa. Kävin hoputtamassa janttereita, mutta pakkaukset olivat pahasti kesken. Toisen painostuksen jälkeen saimme kaikki pirssiin ja pääsimme matkalle, kunhan Hessun kadonnut passi oli jäljitetty. Se olikin viimeinen aikatauluhämminki onneksi. Lähdimme körryyttelemään alas serpentiiniteitä, mutta ajoimme eri teitä kuin saapuessa Fraser´s Hilliin. Ensimmäisen pysähdyksen teimme aika pian hienolta näköalapaikalta, josta avautui näkymää pikälle metsäiselle vuorialueelle, jota verhosi kevyt sumupeite. Pysähdys tuotti muun muassa ensimmäiset paksunokkavarikset, sini-irenan, laulavan kirjokäen, komean viiridrongon ja Laten plokkaaman mahtavan uurresarvinokan, joka lenteli hollilla. Lisäksi näimme hätäisesti rillilukkisen. Iltapäivällä oli vuorossa lento Kuala Lumpurin lentokentältä Borneon saarelle, joten aamupäivä kului pitkälti ajellessa. Stoppasimme kuitenkin erään pienen putouksen laiteille hetkeksi, jolloin näimme hienoja pikkupuukiitäjiä, laulavan viitasiepon ja viirukukastajan. Lintuilustopit olivat fiilikseltään mainioita. Olin sen verran lintujen lumoissa, että en edes huomannut koko aikana tien toisella puolella olevaa putousta. Minnalta ja Lauralta kuului pientä kuittailua aiheesta.


LAURA SALO RAIMO SALO

Seuraavan siirtymän aikana näimme punaviidakkokanakoiraan, joka viiletti tien yli. Hoksasimme myös kiviaidan päällä notkuneet tusinan saparomakakia, jotka ovat hyvin harvalukuisia verrattuna jaavanmakakeihin. Toinen varsinainen lintustoppi oli Gumutin lounaspuolella olevan järven sillalla, josta oli tavoitteena löytää pääskyjä. Sumu oli haihtunut jo kokonaan ja aurinko porotti lämpöisesti, kun seuloimme lintuja. Peruslajien lisäksi onnistuimme haromaan taivaalta valkomerikotkan, idänmehiläishaukan ja vuorijalokotkan. Nisäkäsrintamalta saimme täydennystä kahden intiansaukon muodossa. Loppu olikin sitten suoraa ajoa, mutta Vesiputoussysteemit, joita Santos ei huomannut. poikkesimme kuitenkin Kuala Lumpurin nurkilla iltapäiväyhdeltä lounaalle. Sieltä ampaisimme lentokentälle, jonka sompailimme Leen johdolla hyvin määrätietoisesti läpi. Paikan päällä kuitenkin selvisi, että AirAsia oli siirtänyt lentoa yli puoli tuntia ilman mitään ilmoitusta. Kone nousi siivilleen klo 16.10. Reilun kolmen ja puolen tunnin siirtymä meni aika nopeasti, koska saimme huilia hetken. Lisäksi olin varannut meille myös lentokonesapuskat, joten söimme uudelleen. Lentsikka laskeutui Kota Kinabaluun kymmentä vaille seitsemän.

Näkymiä Fraser´s Hillin alueella.


SANTTU AHLMAN

Jaavanmakakeja näkee niemimaan alueella päivittäin.

MINNA SALO

Malesia on saniaisten luvattu maa.

MINNA SALO

Tapasimme pian kuljettajamme David Tseu Teck Hiongin ja Edwin Chaun. Molemmat jepet vaikuttivat mukavilta heti kärkeen, kun siirryimme lyhyen ajon majapaikkaan nimeltänsä Hotel No5. Kota Kinabalu oli yllättävän moderni mesta, eikä meillä oikein ollut mitään mielikuvaa paikasta. Kyseessä on kuitenkin eräs Borneon suurimmista kaupungeista. Majapaikkaan saavuimme puoli kasilta, joten meillä jäi puolen tunnin suihkutaukoaika ennen hyvää illallista. Hotelli oli kaupungin tavoin aika modernin näköinen. Tällä kertaa tein iltahuudon lentokoneessa, kun oli tavallansa siirtymäpäivä, joten varsinaista huutelua emme pitäneet. Keräsin kuitenkin muutamia haviksia täydennyksenä illallisen aikana. Jostain syystä Minnan annos venyi todella kauan, joten muut ehtivät jo lähteä, kun se tuli. Jäin Leen kanssa jutustelemaan vihdoin ajan kanssa. Kaikkiaan voin sanoa, että superhyvä tyyppi. Kaveri on reissannut käytännössä koko Aasian moneen kertaan ristiin rastiin lintujen perässä. Suunnitteilla oli loppuvuodelle reissu Papuan suuntaan, joten aika eksoottista tourneeta olisi luvassa. Nukkumaan pääsimme kymmeneltä, mikä oli hitusen turhan myöhään, sillä aamun herätys olisi jälleen tylyyn aikaan.


SANTTU AHLMAN

David ja Lee aamusumussa.

Lesser Moonrat (Hylomys) kävi näytillä aamulla.

SANTTU AHLMAN

TAMBUNAN & PORING PE 19.1. Herätys oli tylysti jo kello 4.00. Ruho ja sielu on tuohon aikaan yleensä kohtalaisen pihalla kaikesta, joten otimme vain romppeet kantoon ja suuntasimme pihaan, jossa jakauduimme kahteen autoon siten, että toisessa oli lisäkseni Airi, Rami, Minna ja Laura. Loput seitsemän olivat toisessa autossa, sillä meiltä poistettiin edellisillan aikana yksi istuin, jotta saatiin matkalaukut sopimaan paremmin. Alkuhämminkiin kuului Esa-pesan hortoilu hissillä. Miestä ei nimittäin kuulunut, mutta pian selvisi, että oli vedellyt hissillä pitkäksi. Pääsimme kuitenkin lähtemään aikataulussa puoli viideltä. Hotellilta saimme mukaan eväsnyssäkät. Ajoimme säkkipimeässä Tambunaniin saakka, joka on 1 800 metrin korkeudessa. Perillä olimme hitusen kuuden jälkeen, jolloin alkoi hiljalleen sarastaa. Keli oli hyvin sumuista ja tuulisen oloista, joten laitoimme vaatetta lisää niskaan; minullakin oli kaksi pitkää paitaa. Yleisilme vaikutti huolestuttavan sateiselta. Kävelimme pienen hökkelin katokseen, jonka laiteille Lee laittoi pöperöä linnuille. Seuraava tunti olikin sitten aivan uskomaton: borneonviidakkoharakoita, -viherharakka ja -viheltäjä, komea harmaakurkkuarastas, viirulakkitimali, sundansilkkikerttunen, tuhkadrongo, kanelitöyhtöjuhinoita, indigosieppo, sinikaapusieppo, vuoririlli ja kaikenlaista muuta siivekästä. Joukossa siis useita endeemejä. Kaikki reilun kymmenen metrin säteellä meistä. Harmillisesti oli turhan hämärää fotaukseen. Lisäksi vettä losotti välillä.

SANTTU AHLMAN

Näyttävä indigosieppo.


SANTTU AHLMAN

Aamu tarjoili muun muassa sundansilkkikerttusia lähietäisyydeltä.

Katoskyttäyksen jälkeen talsimme bambumetsään, jossa oli tarkoitus kytätä hiirenhiljaa punapääpyytä. Pitkän atrapoinnin jälkeen yksi yksilö tuli hoilaamaan hollille, mutta se näkyi heikosti ja vain kaukoputkella puuston seasta. Harmillisesti vain muutama henkilö ehti nähdä sen kunnolla, kunnes se karkasi liiallisen liikkumisen takia. Pyypaikalta jatkoimme autoilla alaspäin, mikä oli sinänsä kiva, sillä olimme varautuneet useamman tunnin kävelyyn. Sadeviitan sai heittää vihdoin pois, vaikka olikin hyvin sumuista. Painelimme suoriltaan erääseen kahvilaan, josta moni sai pakolliset aamusumpit ja minä jääkaappilaten. Samaisessa kuppilarakennuksessa pesi kymmeniä salangaaneja, joiden lajistatus on hitusen hankala, eli tarkka tilanne on epäselvä.

SANTTU AHLMAN

Harmaakurkkurastas oli loistava aamuhavis.


SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Minna, Laura, Esa K. ja David tienposkessa.

Rafflesia keithii -lajin melkoisen suuri kukka.

Seuraavalla stopilla saimme kuunnella endeemistä sininaamiosepän yksitoikkoista laulua monelta suunnalta. Näimme myös sumatranrillejä, räikeän punamedestäjäkoiraan ja liekkukurkkukukastajan. Sitä seuraava pysäys puolestaan tarjoili pari vuoriseppää, joista yksi tuli näytille pitkähkön kyttäyksen jälkeen. Sepät on kyllä jotenkin hauskoja tyyppejä. Saman paikan huippuantia olivat muun muassa kinabalunlehvi ja pari Bornean Bulbulia. Teimme edelleen useita stoppeja päätien varrella, jolloin aurinko alkoi paistaa mukavasti ja sumu hälveni lopulta kokonaan. Parhaisiin stoppeihin lukeutui rafflesia-keskuksen – joka oli jostain syystä suljettu – pihaportin luona kyttääminen. Lähipuuhun ilmestyi rillien lisäksi kanelitöyhtöjuhinoita, mantsuriansieppo, malesiankeijumaluri, Cinereous Bulbul ja endeeminen Penan Bulbul. Lisäksi havaitsimme ensimmäisen mustakurkkusepän. Seuraavat sykähdyttävät havainnot koskivat huikeiden vuoristomaisemien ohella ajomatkan kahta pikkukukaalia ja pääskyleijua sekä vuorijalokotkaa, joka ilmestyi pärräämään tien päälle. Puoli yhden nurkilla stoppasimme hauskaan ruokapaikkaan, jossa oli suuri määrä erilaisia ruokakojuja ja niiden keskellä oli katettu ruokatila pöytineen ja tuoleineen. Tilasimme

Matkan ensimmäinen Cinereous Bulbul.


RAIMO SALO

Päivän perhossaldoon lukeutui kuvan tarhahulmo (Great Eggfly).

yhdestä kojusta kuka mitäkin, pääosin kiinalaista. Sapuska oli muutenkin malesialaisen ja kiinalaisen keittiön mikstuuraa. Jälkiruoaksi Hessu pamautti tietysti nipun jäätelöitä. Olin esittänyt aiemmin Leelle toiveen, että olisi hienoa nähdä kukkivana rafflesia, jolla on maailman suurin kukka. Toiveemme kuultiin, sillä seuraavaksi suuntasimme yksityiselle pienelle suojealueelle, johon maksoimme 30 ringgitin pääsymaksun. Paikalle lappoi todella paahtavassa auringossa muita turisteja tuon tuosta, joten rafflesia on aika iso juttu kaikkineen. Paikalla oli myös runsaasti perhosia. Heti alussa näimme yhden laulavan keltapriinian, mutta muuten lintupuolella oli hiljaista. Vaikka puitteet olivat erikoisista suojavirityksistä johtuen hieman nihkeät, niin laji oli silti nasevaa nähdä täydessä kukassa. Yksi oli siis täysin kukkivana ja toinen jo hieman ylimennyt. Vanhoja tummia ja uusia alkuja oli maastossa kymmenittäin.

Sokeriannoonan erikoinen hedelmä. SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Helikonioita kukki siellä täällä.


MINNA SALO

Minna (ylhäällä) ja Laura Poringin bambukoissa.

LAURA SALO

Kukkapaikalta jatkoimme Kinabalu Parkin kaakkoislaidalle, jossa on yksi kansallispuiston päätukikohdista. Kyseessä oli Poring Hot Springs, johon lappoi niin ikään reippaasti turisteja. Onneksi hälinä helpotti pian, kun jäimme kytikselle eräiden rakennusten laiteille. Sää oli julmetun paahtava, joten koitimme hieman suojautua auringolta puiden varjoon. Saimme taas kokea huikeaa lajipaukutusta pienen joen laiteilta, kun näimme muun muassa kirjorinta-, mustahuppu- ja rillibulbulin, aasiantöpökiitäjiä ja mahtavasti koiraskarmiinimedestäjän. Myös Golden-faced Barbet oli hollilla sekä muutamia erilaista liskoja. Kävelimme lopulta pihanurmikon poikki bambujen luokse, jolloin sain määritettyä Laten kanssa työn ja tuskan tuloksena kaukaisen punavatsakotkan, jeh! Muitakin petoja oli paljon horisontissa, mutta suurin osa jäi määrittämättä. Näyttävien bambujen katveesta käsin onnistuimme näkemään ensimmäisen hienon prevostinoravan, jonka Laura hoksasi. Pinnat siitä. Lajistoa satoi esimerkiksi harmaakurkku-, kupariposki- ja tiilikurkkumedestäjän sekä bambulehväkertun toimesta. Kovimpiin lajeihin lukeutui myös viidakkosieppo. Mukava oli myös Ramin ja Laten löytämä kermavatsabulbuli. Kello oli jo lukemassa 16.40, kun läksimme paikalta. Lopuksi näimme vielä kaksi jättikokoista Asiatic Rhinoceros Beetleä, jotka jäivät ikuisesti mieleen – aivan upeita. Tunnin ajon jälkeen saavuimme Pine Resortiin, jakauduimme eri mökkien huoneisiin, kävimme suihkussa ja asetuimme taloksi. Iltaseitsemältä meillä oli hyvä illallinen, jonka jälkeen seurasi ensimmäinen järkevätempoinen iltahuuto, joten treenailu oli kannattanut. Samalla saimme vietyä pyykit pesuun. Iltasella laskeskelin vielä tilannetta, jolloin selvisi, että minulla oli kasassa jo noin 120 elistä ja reissupinnojakin olimme kalastaneet jo peräti 215. Arvauskisan pudotuspelit alkaisivat seuraavana päivänä. Nukkumaan pääsimme yhdeksän jälkeen, hyvin pitkän päivän nuuduttamina.


SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

MOUNT KINABALU LA 20.1. Heräsimme kello 5.00, vedimme puolen tunnin kuluttua aamiaisen pötseihimme ja suuntasimme kuudelta lyhyen siirtymän Kinabalun kansallispuistoon. Kuulimme jo autosta käsin endeemisen Bornean Whistling-thrush -lajin ääntä, joten alku oli lupaava. Ensimmäinen varsinainen lintustoppi tarjoili hienon luumuselkäsiepon, Laten löytämän sundanvuorikäpinkäisen, kolme mustaotsanakkelia ja endeemisiä sundannaurutimaleita. Lisäksi näimme Chestnut-hooded Laughing-thrush -timaleita, jotka ovat niin ikään endeemejä. Aamu oli kuitenkin yllättävän hiljainen, vaikka kirjasimme sininaamioseppiä, sundanuunilintuja, sundansieppokerttuja ja borneonpyitä. Yhdessä kohtaa oli äänessä Bornean Shortwing sekä aivan käsittämättömän korkeaääninen borneontöpökerttunen. Yllätys yllätys, molemmat ovat kotoperäisiä lajeja. Eräältä sillalta Rami ja Late hoksasitvat Pale-faced Bulbulin, mutta harmillisesti mokoma ehti hilpaista ennen kuin muut näkivät sen. Jatkoimme hiljalleen ylös noin 2 000 metrin korkeudelle Timpohon portille, josta pääsee lähtemään ylös Kinabaluvuorelle. Aiemmin kaikki saivat lähteä omin päin nousemaan ylös, mutta 5.6.2015 alueella koettiin yllättäen hyvin voimakas maanjäristys, joka vaati peräti 18 henkilön hengen. Sen jälkeen kansallispuistossa otettiin käyttöön tiukat seurantasysteemit, joten jokaisen lähtijän tulee ilmoittautua lähteväksi ja rekisteröidä saapumisensa perusleiriin, jossa on pakollista yöpyä. Itse reittiä pääsee kulkemaan noin 4 100 metrin korkeudelle. Meillä ei ollut kuitenkaan suunnitelmassa patikoida ylös asti.

Soihtuköynnösporukan edustaja ja mustaotsanakkeli.


Sininaamioseppä.

SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Päivystimme lähtöpisteessä jonkin aikaa melkoisen turistimäärän viilettäessä ylös ja alas. Nousimme porttirakennuksen tasanteelle, josta aukesi mahtavat näkymät vuoristoon, jossa pilvet liikkuivat osin peittäen vuorenhuiput. Samaisella paikalla oli kaksi yli-innokasta borneonjuovaoravaa, jotka olivat kärkkymässä turistien eväitä. Proteiinipatukan syöminen olikin kunnon kikkailua, kun tyypit olivat heti tulossa kohti. Toinen ehti jopa hypätä Lauriin kiinni. Kaikkiaan Kinabalu on ihan käsittämätön endeemisten lajien pyhättö. Valtaosa Borneon kotoperäisistä linnuista esiintyy Piilotteleva borneontöpökerttunen. nimenomaan Kinabalussa. Kasvilajeja esiintyy karkeasti 5 000 ja nisäkkäitä lähes sata. Niiden joukossa on valtava nippu oravia ja kaikenlaista muuta endeemistä lajistoa. Lähtöpisteessä oli mielenkiintoista seurata, kun kantajat lähtivät raijaamaan hitusen alkukantaisilla rinkkaviritelmillä materiaalia ja tarvikkeita perusleiriin. Puntari näytti yhden henkilön kohdalla 47 kiloa painoa. Osa porukasta käy muutaman kerran viemässä tykötarpeita ylös. Päiväpalkkansa he saavat kannettujen kilojen mukaan. Rautaisia kavereita! Palatessa näimme todella hienosti sininaamiosepän ja onneksi myös kolme Pale-faced Bulbulia, jolloin kaikki saivat makustella kyseistä endeemiä. Samaan aikaan paikalla oli kunnon härdelli, kun paikalla oli jokin tapahtuma ja ambulanssi oli hakemassa ylhäältä kannettua loukkaantunutta henkilöä. Itseltäni tilanne meni ohi, mutta tyyppi oli kuulemma todella heikossa hapessa. Palasimme autoilla hieman alemmas paikkaan nimeltänsä Kiau Gap View, josta on upeat näkymät vuoristoon. Paikalle on myös pystytetty maanjäristysuhrien muistomerkki. Linturintamalla oli hyvin hiljaista, vaikka borneonviidakkoharakat virittelivät pesää lähipuuhun. Uudeksi nappasimme sentään aarnivihertikan. Tavoitteena oli borneonhedelmärastas, mutta se jäi harmillisesti unhoon.


SANTTU AHLMAN

Pale-faced Bulbul, joka on endeeminen muiden tämän aukeaman lajien tavoin.


SANTTU AHLMAN

Hitusen turhan tuttavallinen borneonjuovaorava.


DAVID TSEU TECK HIONG

Joukkiomme Kinabalulla: Hannu Rönkkö (vasemmalla), Esa Hämäläinen, Jukka Hurskainen, Laura Salo, Airi Honkonen, Minna Salo, Lauri Tamminen (Minnan takana), Santtu Ahlman, Raimo Salo, Jari ”Hessu” Helstola, Tuire Kujala ja Esa Keikka.

Rinkka mallia Kinabalu.

SANTTU AHLMAN

Tiuku repi jo sen verran, että poistuimme puistosta ja suuntasimme pieneen ravintolaan lounaalle. Tarjolla oli jälleen hyvät sapuskat. David osoitti hienoa asennetta ja jeesaili tarjoilijoita tuon tuosta. Harvinaista meininkiä. Kämpillä olimme noin yhdeltä, joten meille jäi siesta-aikaa noin kaksi tuntia. Minna torkkui, mutta minulla se onnistui vähän heikosti, kun säädin passin kanssa jotain ja etsin sitä paniikissa lähes puoli tuntia... Kello 15.00 jatkoimme päivän meininkejä. Lauri, Jukka, Laura, Minna, Rami ja Airi lähtivät tutustumaan lähitoriin kovassa auringonpaahteessa. Me muut lähdimme yhdellä autolla uudelleen Kinabalun puistoon. Vaikka aurinko porotti julmetusti, alkoi taivaalle kertyä uhkaavan tummia pilviä. Lintuelo vaikutti edelleen hyvin hiljaiselle, mutta erään katoksen luota saimme hetkellisesti borneonpyyn näkyviin. Timanttiluokan havainto oli kuitenkin smaragdiharlekiini, joka lennähti hetkeksi vajaan kymmenen metrin päähän meistä. Davin ehti nykäistä siitä yllättävän hyvän kuvan, vaikka oli hyvin pimeää pilvien ja latvustojen takia. Kyseessä oli eittämättä yksi reissun komeimmista linnuista. Toinen huippuhavainto oli pientäkin pienempi malesiankääpiöorava, joka paineli tuhatta ja sataa puita pitkin. Todella hieno otus vaaleine korvatupsuineen.


AIRI HONKONEN

Kinabalun näkymiä.

SANTTU AHLMAN

Harmillisesti vettä rupesi losottamaan aika pian, mikä pimensi maisemaa entisestään. Siirryimme välillä tietä etiäpäin, mutta kovin oli hiljaista. Yksi hyvä lintuparvi sentään osui kohdallemme. Siinä oli muun muassa kanelitöyhtöjuhinoita, sumatranrillejä ja punamedestäjäpariskunta. Heitin Hannulle jo harlekiinin jälkeen, että iltapäiväretki alkoi liian hyvin. Ja niin se teki, sillä vettä alkoi tulla lopulta tauotta. Päivystimme hyvän tovin toisessa katoksessa, mutta lintuelämä oli nollissa. Niinpä pistimme pillit pussiin suunniteltua aiemmin ja olimme majapaikassa jo viideltä. Vettä tulikin kaatamalla yöhön saakka. Seitsemältä meillä oli jälleen hyvä illallinen, jonka aikana tarjoiltiin monien liha- ja kasvisruokien joukossa muun muassa saniaisia, jotka olivat yllättävän jeppistä jee. Ensimmäinen kerta, kun olen mokomia syönyt kunnolla. Tällä kertaa iltahuuto oli erittäin jouheva, sillä homma oli paketissa jo kahdeksaan mennessä – loistojuttu. Saimme onneksi vielä lisäpeitot huoneisiin, sillä edellinen yö oli aika viileä, vaikka tukimme avoimen ikkunaröörin ylimääräisen tyynyn avulla. Meikäläisellä tuli kurkku kipeäksi, ja samaa vikaa oli ollut Pikkuriikkinen malesiankääpiöorava. muillakin jo aiemmin. Syynä oli luultavasti pääosin majapaikkojen ja auton ilmastointi. Saldo näytti jo noin 21 endeemistä lintulajia ja lähes 230 reissupinnaa, kun painuimme maate kympiltä. Ei hassumpi tilanne.


KINABALUN TAHKOAMISTA SU 21.1. Kännyt pirisivät jälleen aamuviideltä. Aamiainen oli edellispäivän tavoin puoli kuudelta ja lähtö reissun päälle kuudelta, tosin olimme hitusen jopa etuajassa liikenteessä. Taivaalta satoi vähän tihkua, joten aloitimme sadetamineissa Kinabalun retkeilyt, etenkin kun välillä tuli oikein vesisadettakin. Maisema oli vielä pimeyden vallassa, kun Lee onnistui kaivamaan taskulampun avulla kivasti vuoripöllösen aivan tien laiteilta. Samoilta holleilta määritimme taskulamppujen avulla tiellä pomppineen borneonviidakkosiepon sekä heti perään sundanviidakkotimalin. Kova alku. Vaan sitten hyytyi. Kävelimme nimittäin pitkän siivun tietä ylöspäin, mutta lintujen osalta oli todella hiljaista. Asfalttikäppäily oli jo aika puuduttavaa, emmekä löytäneet mitään mainittavaa, vaikka Lee teki koko ajan atrapointihommia eri lajien löytämiseksi. Kaksi borneonpyytä ja punapääpyytä oli sentään välillä äänessä. Lisäksi jossain kohtaa David hälytti meidät ylemmäs tietä autojen luokse, joten pingoimme menemään puuskuttaen. David luuli, että meiltä uupui kaulusvarpuspöllö, mutta olimme nähneet sen jo mantereella. Sittemmin kuitenkin selvisi, että ainakin Eatonin lintukirjassa laji on splitattu, ja Borneolla on kyse lajista nimeltä Sunda Owlet. Hyvä puoli oli se, että sade väistyi melko nopeasti. Vaikka lintupuolella oli hiljaista, niin Leen kanssa oli mukava rupatella välillä. Hän manaili useampaan otteeseen australialaisten lintututkijoiden höhlää käyttäytymistä. He nimittäin merkitsevät lintujen pesät erilaisilla merkeillä, jotta voivat käydä rengastamassa poikaset ja tekemässä muuta tutkimusta. Kuulostaa hyvälle, mutta varjopuoli on se, että kaikenmaailman muoviset merkkilärpäkkeet ja runkoihin niitatut merkit jätetään tutkimuksen jälkeen paikalleen. Ihmeellistä spedeilyä, suorastaan roskaamista.

Löysimme päivän aikana kolme endeemistä borneonviidakkosieppoa. HANNU RÖNKKÖ


Puoli yhdentoista nurkilla palasimme päätietä alas puiston päätukikohtaan kahveelle, jolloin saimme mukavasti virkoontumista ilmoille. Kahvila oli samalla myös pieni matkamuistomyymälä. Harmillisesti soppelit t-paidat olivat lasten kokoa, mutta ostimme sentään rafflesia-tarran ns. miljoonahyllyyn matkamuistoksi. Kahvittelun jälkeen lähdimme kälppimään keskuksen taakse, josta löysimme hyvin pian Bornean Forktailin pienen joen varrelta. Sekin oli tietysti endeeminen. Pääsimme vihdoin kävelemään metsän siimekseen pientä polkua, joka luikerteli todella makean viidakkokasvillisuuden seassa. Reitin varrella oli isoja rappusia, jotka oli tehty lautojen avulla siten, että ne estivät ”maaperäaskelmia” vyörymästä alas. Makustelimme täysin siemauksin kasvillisuutta, mikä tuli tarpeeseen asfalttisessioiden jälkeen. Lintupuolella oli pitkään hiljaista, kunnes monipuolinen lintuaalto pyyhkäisi hyvin meidän kohdalta ohi. Plokkasimme siitä muun muassa kaksi hehkuniskatikkaa ja aarnivihertikkaa sekä sundannaurutimaleita. Myös Chestnut-hooded Laughingthrush ja helmenä Bare-headed Laughingthrush olivat framilla. Niskat olivat taas jäkissä, kun tapitimme ylävinkkeliin, tosin tällä kertaa osa linnuista oli rinteen alaosissa. Polun lopussa atrapointi tuotti vielä vuoripeukaloistimaleita, mutta mokomat eivät suostuneet tulemaan tyrkylle. Lintujen ohella erilaiset kasvit ja öttiäiset olivat huikean hienoja. Erityisesti Trilobite Beetle oli aivan maaginen koppis. Tyypin pää on minimaalinen ja piilossa, mutta se työntää sen välillä esiin. Se pystyy myös tuottamaan hetkellisesti valoa, hieman kuten kiiltomato. Kaiken kukkuraksi laji on ikään kuin elävä fossiili. Mahtava ötökkä. Polkuepisodin jälkeen ajoimme puistosta ulos läheiseen pieneen ravintolaan, jossa oli todella hyvät pöperöt, erityisesti sitruunakana. Linnuilta emme voineet välttyä, sillä pihan ohi lensi idänmehiläishaukka, langalla päivysti pääskyleiju ja ravintolan sisälle tuli selvästi reviiriään vahtinut harmaavatsamonarkki.

Rami tankkaamassa kofeiinia. AIRI HONKONEN

SANTTU AHLMAN

Trilobite Beetle.


SANTTU AHLMAN


AIRI HONKONEN

Kello oli 13.45, kun olimme hotlalla. Sovimme, että toinen auto lähtee lintuilemaan ja toinen Ranaun keskustaan kolmelta. Pienen paussin jälkeen Minna jäi huilimaan majapaikkaan, koska hänellä oli lentsuinen olo. Aika monella kiersi nuhaa ja kurkkukipua pitkin reissua. Muuten moni lähti kartsalle tutustumaan muun muassa paikalliseen toriin. Late paineli armottomana voimamiehenä salille treenaamaan. Lisäkseni Hessu, Esat, Hannu ja Rami lähti takaisin lintuhommiin. Sitä ennen ehdimme jallittaa pihapiirin paahtavassa kelissä kolme endeemistä borneonvuoririlliä sekä kaksi kastanjamanikkia. Samalla vuorille alkoi nousta uhkaavasti sumumassaa. Ajoimme jo puiston risteyksen ohi ja olimme toiveikkaita, että pääsemme uusiin maisemiin, mutta sumu veti koko näkymän umpeen, joten suunniPaikallista torimeininkiä. telmat kariutuivat ja jouduimme palaamaan puistoon. Damn. Onneksi sentään lähdimme etenemään todella hienoa puronvieruspolkua, jossa riitti nähtävää. Aivan maaginen tunnelma. Tosin koko 1,5 tunnin aikana ei vastaan tullut linnun lintua, ei siis yhtään siivekästä! Uskomattoman hiljaista. Lopuksi alkoi sataa, mutta kävelimme vielä keskuksen luo, jossa näimme aamuiset viherharakat ja kanelitöytöjuhinoita kuului jostain. Myös punaotsaräätäli oli nasevasti tyrkyllä. Loppumetreillä näin Ramin kanssa hyvän onnen siivittämän kinabalunrotan, jota ei tavata maailmassa missään muualla kuin kyseisellä vuorialueella. Jeh. Nisäkäspuolen haviksiin lukeutui myös auton läheltä kuulunut valkojättioravan ääntely. Palasimme hotellille puoli kuudelta. Pakkailimme ja kirjoittelin hieman turinoita, kunnes oli mainion illallisen vuoro seitsemältä. Iltahuuto meni jo totuttuun tapaan jouhevasti.

SANTTU AHLMAN

Podochilus-suvun edustaja, joka on maailman toiseksi pienin orkidealaji.


Green Crested Lizard.

SEPILOK KUTSUU MA 22.1. SANTTU AHLMAN

Heräsimme jälleen tuttuun aikaan, mutta tällä kertaa toimme romut aamiaispaikalle, jotta ne voitiin lastata autoihin. Luvassa olisi nimittäin uudet maisemat ja uudet kujeet. Aamupalatankkauksen jälkeen otimme kuitenkin ensin kohteeksi Poringin, jossa kävimme muutama päivä aiemmin. Lyhyen ajon jälkeen olimme hollilla erittäin hienossa aamukelissä. Teimme lyhyen kävelylenkin pihapiirissä, jolloin lajilistalle nasahti jokunen uusi laji, kuten esimerkiksi kaksi mustaotsaseppää. Pian kävelimme kuitenkin kuumille lähteille, jossa on erikoisia kylpyammerakennelmia, joihin voi laskea sopivan määrän lämmintä vettä. Osa porukasta jäi rentoutumaan maaperästä lämpimän vetensä saavaan ulkoilmakylpylään.

Aamureduilua Poringissa. LAURA SALO


SANTTU AHLMAN

Kirjoharlekiini esittäytyi Poringissa ensimmäisen kerran.

Me muut jatkoimme läheisen metsän siimekseen. Lintutilanne hiljeni varsin nopeasti ja uhkaavasti, mutta noin tunnin reduilun tuloksena näimme muun muassa endeeemisen White-crowned Shaman. Samaisella polulla oleskeli pari viidakkosieppoa ja matkan toinen viiridrongo. Nisäkäslajistoon lisäsimme samalla pikkutupaijan ja pikkuriikkisen borneonkääpiöoravan, joka oli uskomattoman snadi otus. Myös näyttäviä perhosia ja muita erikoisia hyönteisiä oli taas mahtava ihailla. Lyhyen aamuretken ja -pulikoinnin jälkeen nousimme autoon ja aloitimme muutaman tunnin siirtymän Sepilokiin, joka sijaitsee itäpuolella rannikon ja Sandakanin kaupungin lähellä. Melko lyhyen ajon jälkeen stoppasimme pieneen ravintolaan, jossa vedimme taas maittavat lounassetit. David osoitti jälleen hienoa luonnetta ja avusti ravintolahenkilökuntaa tuon tuosta tarjoiluissa. Huipputyyppi, tosin niin oli myös Lee. Osittain avoimesta ruokapaikasta näki takapihan laajoille öljypalmuviljelmille, ja Rami hoksasi kahdeksan valkovatsamanikin parven uudeksi reissulajiksi.

Poring Hot Springs, Airi, Laura, Lauri ja Jukka. MINNA SALO


SANTTU AHLMAN

Reissun kolmas pikkumalkoha oli päivän mukavimpia haviksia.

Meikäläisellä oli sen verran reilusti univelkaa takana, että otin autossa mahdollisimman lokoisan asennon ja aloin horrostaa. Torkuin oikeastaan koko siirtymän, joten maisemat jäivät väliin. Se ei sinänsä haitannut, sillä päryytimme ”äärettömän” öljypalmuviljelmän läpi. Aika surullista meininkiä, kun valtaosa viidakoista on raivattu kokonaan pois palmujen takia, mikä on aiheuttanut lukuisten lajien uhanalaistumisen ja keikkumisen sukupuuton partaalla. Sepilokiin saavuimme joskus kahden nurkilla. Majoittauduimme komian näköiseen Sepilok Jungle Resortiin. Meillä oli vain lyhyt paussi, kunnes jatkoimme linturetkeilyä lähialueella. Minnan vointi oli edelleen nuhainen, joten hän jäi huilimaan, samaten Laura jäi altaalle pulikoimaan ja rentoutumaan. Meillä ei ollut tarkkaa tietoa retkikohteesta, mutta kurvasimme lähellä olevan Rainforest Discovery Centerin pihaan, mikä hitusen kirveli, sillä tiesin, että Minna olisi halunnut nähdä paikan. Uutta lintulajistoa alkoi paukkua heti, kun kaukana puun latvassa pälyili pari pyhämainaa ja sisäänkäynnin lähellä päivysti hieno punasävyinen tarhaharlekiini.

LAURA SALO

Lounasetapilla.

Sulttaanisarvinokka alalajia borneonsis.


SANTTU AHLMAN

Rusoilvehtijä (Intricate Jester).

Asiatic Rhinoceros Beetle (Oryctes rhinoceros).

Korppiritarikoiras (Great Mormon).


Nursery Web Spider naaras (Nilus albocinctus).

Tarhahulmo (Great Eggfly).

SANTTU AHLMAN

Tummakapteeni (Spotted Chocolate Soldier).


SANTTU AHLMAN

Viiridrongo.


Asiatic Rhinoceros Beetle.

Lantern Bug (Pyrops sultana).

SANTTU AHLMAN

Leaf Mimic Bush Criket.


AIRI HONKONEN

LAURA SALO

Sepilok Jungle Resortin pihapiiriä.

Tutustuimme rauhalliseen tahtiin sademetsäkeskuksen hienoihin polkuihin ja ihmettelimme erikoisia puita ja muita kasveja, joista valtaosa oli merkitty opastekyltein. Ihmeteltävää riitti paljon, ja kun pääsimme nousemaan ylös ”canopy walkiin”, niin lintujakin alkoi tulla kivasti lisää muun muassa malakanriippukaijan, intiankäen, tuliminivettien, harmaaräätälin ja monen muun lajin muodossa. Näkymä latvustotasolla olevalta kävelysillalta oli häkellyttävän hieno, ihan ykköskokemuksia koko reissulla. Samalla näimme myös orangin tekemän yöpymispesän, mikä aiheutti odottavia tunteita lähipäiville, sillä nyt olimme orankimestoilla. Teimme jonkinmoisen kävelylenkin latvusosion jälkeen metsän syövereissä nähden esimerkiksi ensimmäiset ruostepyrstöräätälit ja kaksi jokitimalia aivan polun laiteilla hetkellisesti. Sarvinokista olivat edustettuina harja-, musta-, intian- ja sulttaanisarvinokka. Loppumetreillä näimme vielä aasianmangrovemedestäjän autoparkin lähellä. Palasimme majapaikkaan hienon iltapäiväretken jälkeen. Pimeän laskeuduttua meillä oli illallinen ulkoilmaravintolassa vesiuomien laiteilla. Taskulampun valossa kokonaisuutta ei oikein hahmottanut, mutta ensimmäistä kertaa sitten Kuala Lumpurin lentokentän, kuulimme muutaman muun suomalaisen puhetta; olivat näemmä samassa majapaikassa.

Öljypalmuviljelmät jatkuivat loputtomasti.

David tyypillisen hyvätuulisena Sepilokissa. SANTTU AHLMAN


LAURA SALO

Assassin Bug (Family Reduviidae) pimeässä.

Jättiläisliito-orava oli huippuhieno.

LAURI TAMMINEN

Ruostepyrstöräätäli nukkumassa.

LAURI TAMMINEN

Illallisen jälkeen halukkaille oli vielä luvassa pimeäretki, mutta ymmärrettävästi kaikilla ei ollut virtaa lähteä enää liikenteeseen. Minä, Minna, Laura, Rami, Airi, Esa K. ja Hessu sekä Lee ja David hilpaisimme kuitenkin taskulamppukaluston kanssa pimeälle kylätielle yöaktiivisten lintujen ja muiden eläinten toivossa. Tie ei ollut ihan ykkönen, sillä lähipihoissa louskutti useita koiria ärsyttävästi. Systeemi oli kuitenkin mainio, sillä Lee yritti hakea koko ajan lintuja ja nisäkkäitä ja David löytää mielenkiintoisia öittiäisiä. Porukan työ tuotti tulosta, sillä pääsimme katselemaan kahta pitkäpyrstökehrääjää aivan lähietäisyydeltä, kuulemaan valittajakäen ääntelyä ja ihmettelemään puussa heilunutta musankia (Common Palm Civet), mikä oli loistavaa. Fiilis nousi tappiin, kun palasimme majapaikkaan ja lähdimme sen takapihan pöpelikköön rymyämään. Hyvin lyhyessä ajassa onnistuimme löytämään aivan mahtavan jättiläisliito-oravan ja heti perään lähes yhtä ison mustaisoliiturin. Keikan Esa oli kivenkovaa sitä mieltä, että ensin mainittu kantoi poikasta selässään, mutta kyseessä taisi olla kuitenkin veijarin häntä... Elämyksiä tarjosivat myös polun vieressä nukkunut ruostepyrstöräätäli, joka ei ollut moksiskaan meistä. David onnistui myös löytämään hienon Assassin Bugin. Öttiäispuolta edustivat myös kosteilla paikoilla lukuisat iilimadot. Parituntinen retki syöpyi ikuisesti mieleen. Tunnelma tropiikissa on yöllä ihan omanlaisensa ja mitä vaan voi nähdä. Tällä kertaa saldo oli aika uskomaton. Ellei univelka olisi painanut ja aamulla olisi luvassa aikaista herätystä, niin taskulamppujen kanssa voisi painaa menemään koko yön. Nukkumaan pääsimme vasta lähempänä yhtätoista, joten päivä oli sellaiset 17 tuntia pitkä.


SANTTU AHLMAN

SEPILOK & SUKAU TI 23.1. Ampaisimme suoriltaan aamuretkelle kuudelta ilman aamiaista. Suuntasimme koko porukan voimin uudelleen Rainforest Discovery Centeriin, mikä oli loistojuttu, sillä myös Minna ja Laura pääsivät näkemään paikan. Sää teki kuitenkin tenät, sillä vettä alkoi losottaa, kun olimme sisäänpääsyn luona. Hetkessä päällä oli kaatosade, eikä retkeilystä tullut mitään. Onneksi hollilla oli iso katos, johon jäimme päivystämään. Olimme suojassa lähes tunnin, mutta siitä huolimatta lajilistalle ynnättiin sulttaani- ja sinikorvakalastaja sekä viherkeisarikyyhky. Lajien tuloa ei voinut estää näemmä edes rankkasade. Kun sade heikkeni tarpeeksi, läksimme polkua ja nousimme jälleen ylös latvustasoon. Maisema oli edelleen yhtä vaikuttava, vaikka aamusumua oli monin paikoin. Sademetsätunnelma oli hieman unenomainen, eikä pelkästään väsymysasteesta johtuen. Ylätasolta napsimme jälleen nipun uusia lajeja, kuten orvokkikäen, paksunokkakyyhkyn, pitkänokkalukkisen, lyhytpyrstötimalin ja kaksi kookasta aasianpalokärkeä. Retken piti kestää vain kaksi tuntia, mutta koska sade vei meiltä ensimmäisen tunnin pois, niin palasimme majapaikkaan aamupalalle vasta lähempänä ysiä. Tankkaus teki gutaa ja aamiainen oli jälleen tuhti setti; se toimitti käytännössä jo brunssin virkaa. Aamiaisen jälkeen oli reilun tunnin tauko tahi vaihtoehtoisesti linturetkeilyä käppäillen majapaikan luona. Osa meistä lähti retkelle, mutta taivaalle oli noussut jälleen tylyjä sadepilviä pisarointien kera. Tilanne näytti siis erittäin huonolle. Niinpä teimme taktisen peliliikkeen ja aikaistimme lähtöä siten, että hilpaisimme kello 10.15 kohti Sukauta, jotta saimme hyödynnettyä sadekeliä ajomatkaan. Sade taukosi pieneksi hetkeksi heti alkumatkalla, joten teimme lyhyen stopin kulttuurimaisemissa, jossa komeili riisikutojien parvi. Taivaalla lenteli pitkäpyrstökaijoja ja valittajakäki tuli lähelle mökäämään. Tavaraa oli muutenkin mukavasti. Stopin jälkeen vedin silmät kiinni ja torkuin varmaan puolitoista tuntia, kun rynkyytimme menemään. Oikeasti en saanut kunnolla unta, mutta heräsin koomasta kunnolla, kun Lee hoksasi isokaislakerttusen langalla. Kyseessä on tosi hämärän oloinen otus – kuin jättikokoinen priinia. Samalla paikalla päivysti myös kaksi ruskoperälepinkäistä. Saavuimme puolen päivän jälkeen Kinabatangan-joen rantaan ja yllättäen tyhjäsimme autot, lastasimme romut veneisiin ja lähdimme ylittämään jokea kuumassa porotuksessa. Edwin ja David jäivät pois porukasta, joten hyvästelimme ja tippasimme heidät. Etenkin David oli timanttinen lisä meidän joukkioon, sillä hänellä on erittäin hyvä yleistuntemus eri eliöistä, etenkin hyönteisistä. Kummakos tuo, kun taustalla on biologin opinnot yliopistossa.

Ryhmä rämä canopy walkilla aamusumussa sateen jälkeen.


Joella rötkötti jättimäinen suistokrokotiili.

SANTTU AHLMAN

Perillä meitä odotti Borneo Nature Lodge, kylmät kosteuspyyhkeet ja mehumaljat sekä valmis lounasbuffet kivan viileässä tilassa, johon ei saanut mennä kengillä. Tosi hieno paikka! Ruoan jälkeen ehdimme asettautua pienen hetken, kunnes ampaisimme iltapäiväkolmelta kahdella veneellä ensimmäiselle jokiretkelle. Sanoin Minnalle lähtiessä, että olen jo luovuttanut orankien suhteen, vaikka saavuimme juuri Borneon parhaille sensseille. Niitä on kuitenkin vähän ja alue laaja, joten näkeminen ei vaikuttanut todennäköiseltä. Olimme edenneet vain 25 minuuttia, kun toisen veneen kuski plokkasi orangin puun latvasta – aivan huikeaa! Kuvailimme ja ihailimme sitä hyvän tovin. Huikea alku – reissun kovin tavoite meikäläiselle oli syömässä kaarnaa kaikessa rauhassa. Jei!

Laura ja kohtuuiso jättialokasian lehti Rainforest Discovery Centerissä. DAVID TSEU TECK HIONG


SANTTU AHLMAN

Reissun kovin tavoitelaji: oranki! Lajin raajat venyvät luonnottoman pitkiksi.

Retkeilimme joella ja sen sivuhaaroissa lähes 3,5 tuntia. Välillä sateli hieman, joten vedimme systeemejä päälle, mutta ilmankosteuden vuoksi hikoilu kasteli yhtä lailla. Linturintamalta ei kertynyt kovin erityistä raportoitavaa, mutta uusiksi lajeiksi nasahti kuitenkin kaitanokkavaris, pikkuviherkyyhky ja noin 15 kurttusarvinokan hehkeä parvi. Muutenkin sarvinokkia oli hyvin maisemissa, sillä näimme myös intian-, sulttaani- ja mustasarvinokkia. Havaitsimme myös toisen orangin, mutta se ei ollut missään vaiheessa kunnolla kuvattavissa.

LAURA SALO

Osa Borneo Nature Lodgea ylävinkkelistä nähtynä.


Intiansarvinokkakoiras.

SANTTU AHLMAN

Hessu, Airi, Rami ja Tuire vesillä.


SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Joella oleili kolme indonesianmehiläissyöjää.

Lopuksi kävimme vielä eräässä uomassa, jonka rannalla oli noin 30 nenäapinan porukka. Lievästi kiva juttu, sillä laji oli myös yksi isoimpia tavoitteita reissulta. Seurasimme niitä jonkin aikaa, mutta emme onnistuneet löytämään isonenäistä vanhaa urosta. Paikalla ajeli myös muita turistiporukoita, ja joen varrella onkin lukuisia luontoturismiin erikoistuneita majapaikkoja. Oli myös mukava huomata, että joen yli on vedetty useisiin paikkoihin paksuja köysiä, joita pitkin apinat ja oravat voivat ylittää vesiä.

Muutama peräti 15 kurttusarvinokan lössistä.


SANTTU AHLMAN

Borneolle endeeminen nenäapina oli yksi päätavoitteista. Kuvassa on nuori yksilö.

Erikoinen täpläkaguaani, jonka borneolainen versio on ilmeisesti splitattu omaksi lajikseen.

SANTTU AHLMAN

Ensimmäinen veneretki oli siis kaikin puolin mainio. Sen jälkeen meillä oli illallinen seitsemältä. Hannu onnistui aiheuttamaan meikäläiselle lähes paniikkikohtauksen, kun hän löysi pihapiirin puusta kaguaanin taskulampulla. Olin juuri menossa Minnan kanssa ruokapaikkaan, mutta muutamassa sekunnissa romppeet olivat levällään ja minä kuvaamassa otusta. Illallisella oli tällä kertaa tarjolla enemmän länsimaista sapuskaa, kuten spagettia. Koko lysti jälkiruokineen ja iltahuutoineen oli ohi kasilta. Illallisen jälkeen mä, Lee, Late, Jukka, Hessu, Esa K. ja Tuire lähdimme pimeäretkelle klo 20.15. Oli jo todella väsynyt olo, mutta toiveet erikoisuuksiin olivat edelleen korkealla. Nyt Lee löysi hyvin nopeasti kiiluvat silmät, jotka osoittautuivat juovapalmusivetin (Bornean Striped Palm Civet) sellaisiksi. Aika hulppeaa, että heti taas nisäkästä tiskiin. Muuten olimme pitkälti samalla paikalla, sillä polkua ei kunnolla ollut. Kuulimme sundankalahuuhkajan, mutta se ei näyttäytynyt. Hessu oli ainoa meidän porukasta, joka kuuli Leen kanssa isopökkelökehrääjän ääntä. Fiilis ei ollut ihan yhtä huikea kuin edellisen retken jäljiltä, sillä pihapiiri oli aidattu ja kosteaa maaperää, joten varsinaisia polkuja ei päässyt tutkimaan. Lisäksi ramoi jo ihan simona, kun lopettelimme puoli kymmeneltä.


SANTTU AHLMAN

Sulttaanikalastajia näkee väkisin Kinabatangan-joella.

SANTTU AHLMAN

JOKIRETKEILYÄ KE 24.1. Herätys oli jo vartin yli viisi, sillä puoli kuudelta oli kevyt aamiainen. Sen jälkeen lähdimme uudelle veneretkelle sumuiseen maisemaan. Otimme taskulamppukalustoa mukaan ja seuloimme rantapuita ennen kuin valkeni kunnolla. Siitä huolimatta oli liian pimeää nasauttaa kunnollisia valokuvia erään uoman risteyksessä sundankalahuuhkajasta, joka oli hetken aikaa hienosti lähellä. Veneilimme kyseiseen sivu-uomaan, jossa livuimme viidakko- ja sumutunnelmissa hiljalleen. Venekuskit olivat ammattimiehiä, sillä uomassa oli välillä poikittain puun runkoja, mutta tyypit onnistuivat kääntämään veneellä ne ympäri tai sitten painelimme taitavasti niiden yli. Lisäksi oli loistavaa, että molemmissa paateissa oli nelitahtimoottorit, jotka olivat todella hiljaisia. Pysähdyimme erääseen kohtaan päivystämään, mutta valitettavasti lähistöltä kuulunut endeeminen borneonlepinkäinen ei suostunut tulemaan näytille. Samaisella paikalla suomupyy oli nasevasti äänessä. Hauskin laji oli eittämättä minikokoinen ruostetikkanen. Uusina lajeina esittäytyivät myös sinimonarkki ja borneonpiispahaikaraparivaljakko. Toisesta kohtaa plokkasimme puolestaan punakurkkusepän, turkoosisinisiepon ja punakalastajan sekä keltatiheikkötimalin bornensis-alalajin, jota pidetään usein omana lajinaan verrattuna mantereella esiintyvään alalajiin. Olimme hyvän aikaa vesillä varsin pienellä alueella. Lintujen lisäksi näimme jälleen pari suistokrokotiilia, joiden levinneisyysalue on supistunut reippaasti, sillä laji on käytännössä hävinnyt kaikkialta Intian ja Indokiinan alueelta. Lopuksi Lee vetäisi melko kovasta vauhdista borneonhaukkasen puun oksalta. Hämmentävän kova temppu, koska lintu oli vain pieni piste alati liikkuvassa maisemassa. Laji on ylläripylläri myös endeeminen. Näimme myös uuden nenäapinaporukan kivasti rannan tuntumassa.


SANTTU AHLMAN

Minikokoinen borneonhaukkanen.


SANTTU AHLMAN

Päivän toinen yöhaikara.

Majapaikassa olimme takaisin vasta yhdeksältä, noin tunnin suunniteltua myöhemmin. Eli nälkä kurni vatsoissamme, mutta linturetki oli kuitenkin bueno. Logistiikan puolesta kaikki toimi kuin rasvattu, joten kävelimme suoraan aamiaispöytään. Tankkauksen jälkeen oli puolen tunnin luppoaika, kunnes osa porukasta lähti talsimaan Leen kanssa lähistölle. Suurin osa jäi kuitenkin huilimaan. Aurinko oli jo lämmittänyt ilmaa melkoisesti, kun painelimme hyvin märkään pöpelikköön, jossa oli runsaasti hyttysiä ja kuraa paksuna kerroksena. Alussa näimme mukavasti punanokkamalkohan, mutta muuten oli hiljaista. Pitkän jallittamisen jälkeen framille tuli pari viheltäjätimalia ja kaksi komeaa kastanjasiipitimalia. Kaikkialla oli vettä niin paljon, ettei kulkemisesta oikein tullut mitään, joten otimme aikalisän ja palasimme etuajassa tukikohtaan huilimaan, kunhan huuhtelimme kuonakerrokset kengistämme vesiletkun avulla.

...ja sivusta. SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Pitkäpyrstökaijakoiras edestä...


SANTTU AHLMAN

Isokalakotka oli mainio löytö.

Keli oli niin hiostava, että kaikki vaatteet olivat märkiä. Niinpä kävin suihkussa ja asetuin nukkumaan Minnan luokse. Se teki erittäin hyvää, sillä en ollut nukkunut kunnon päiväunia pitkään aikaan ja retkeilytempo oli tiukka. Simahdin siis heti. Känny pirisi klo 12.15, jotta ehdimme lounaalle. Sillä välin osa porukasta oli nähnyt haikaraparin lennossa rannassa, mutta laji oli jäänyt auki. Onneksi Keikan Esalla oli valokuva, jossa näkyi pikkumarabu. Uusi laji pamahti näin ollen reissulistalle. He olivat nähneet myös matkan ainoan käärmeen. Ruoan jälkeen meille jäi vielä parisen tuntia aikaa touhuta omiaan. Minä skriivailin ja Minna sekä Laura huilivat. Kyseessä oli oikeastaan ensimmäinen päivä, kun keskipäivällä oli sopivasti siestaa.

Green Crested Lizard hengaili pihapiirissä. LAURA SALO

LAURA SALO

Majapaikassa saattoi tuottaa sähköä jalkavoimin.


SANTTU AHLMAN

HANNU RÖNKKÖ

Hessu ei malttanut jättää kaukoputkeaan pois iltapäivän veneretkeltä.

Lähdimme toiselle veneretkelle vartin yli kolme, jolloin sateen uhka oli hyvin suuri, ja pian alkoikin sataa. Koukkasimme kuitenkin aluksi eri suuntaan kuin saderintama, joten ehdimme nähdä hyvissä olosuhteissa orangin makeasti. Tyyppi tarjosi jälleen paljon nähtävää, kun se touhuili puussa ja kiipeili menemään. Jeh! Näimme myös töyhtölintuhaukan ja isokalakotkan uusina petolajeina. Onneksi Hessu antoi kotkahälytyksen radiopuhelimella takana olevasta veneestä. Kun saderintama iski meihin, vedimme tamineita niskaan ja pakenimme pienempään uomaan, joka on meanderoinut kivasti. Lajistollisesti mitään erityistä ei kuitenkaan napsahtanut, joskin jokitimali sentään lauloin. Pahimman sateen jälkeen tilanne parani hitusen, joten palasimme pääuomaan.

Pikkujalokotka niskahiippansa kera.


SANTTU AHLMAN


Kaikki oli kuitenkin märkää, mutta onneksi saimme olla retkellä hetken ilman vesisadetta. Ilo oli tosin hyvin lyhytaikaista, sillä taivas repesi uudelleen. Siitä huolimatta näimme lepakkohaukan, jota jouduimme tahimaan hetken, mutta onneksi Hessulla oli kaukoputki mukana paatissa, niin saimme sinetin lajille. Eliittilajeihin lukeutui myös toisen veneen edestä ilmaan ponkaissut kiinanpikkuhaikara sekä ääntelevä nokiseppä. Jouduin kysymään Leeltä kolmesti, että kuuntelemmeko oikeaa ääntä, koska se ei muistuttanut tippaakaan muita seppiä. Mutta niin vain on kyseisen endeeminen laulu jotain ihan muuta, eli elistä nasahti taas tiskiin. Lopuksi Jukka näki, kun kaksi juovavaraania lähti kiipeämään vastarannan puuta ylös. Ilmeisesti ne säikähtivät toisella puolella ollutta turistivenettä. Oli erikoista katsella, kun pieni varaani paineli melko ketterästi puuta ylös ja jättirötkäle yritti päästä ylös selvästi kankeammin. Ote kuitenkin piti, vaikka pelkäsimme välillä, että molemmat tippuvat veneen keulan päälle, mikä olisi ollut ikävää katseltavaa. Vesisade yltyi koko ajan, joten tilanne näytti sen puoleen epätoivoiselle. Niinpä lähdimme täydellä kaasulla takaisin majapaikkaan. Loppuvaiheessa huomasin paljain silmin kaukana vastapuolella puussa olleen möykyn, joka oli pakko vilkaista kiikareilla, vaikka vettä tuli niin paljon kuin taivaalta mahtui. Kaivoin kiikarit esiin ja pyysin kuskia pysäyttämään veneen välittömästi. Rantapuussa oli nimittäin nenäapina, jolla oli hillitön kärsä, eli dominant male. Painelimme heti sen luokse kuvailemaan ja kuin ihmeen kaupalla sade hieman taukosi. Kuvausolosuhteet olivat silti surkeat, mutta olin ihan liekeissä, ja niin oli moni muukin. Nimenomaan vanha koiras on se juttu kyseisen lajin osalta. Kaiken kukkuraksi jaavanmakaki tuli nyppimään siitä kirppuja – aivan huikeaa! Ikimuistoinen retken huipentuma. Borneo Nature Lodgeen palasimme kuuden jälkeen, ja tunnin kuluttua oli illallinen, joka oli ohi iltahuudon kera kasiin mennessä. Kasassa oli jo lähes 300 lajia lintuja ja lähemmäs 30 lajia nisäkkäitä. Aika jees. Illalla kuivattelimme märkiä tamineita, mutta niitä oli niin paljon, että se oli hitusen haastavaa. Samalla pakkailimme seuraavan päivää varten. Menimme nukkumaan jo yhdeksältä.

SANTTU AHLMAN

Iltapäiväretken kruunasi isokärsäinen nenäapinakoiras, jolla oli jaavanmakaki palvelijana.


SANTTU AHLMAN

Joen sivu-uomissa oli todellinen viidakkofiilis.

BACK TO PENINSULA TO 25.1. Heräsimme viideltä, laitoin hitusen kuivuneita romppeita kapsäkkeihin ja menimme puoli kuuden kevyelle aamiaiselle. Hitusen ennen kuutta hyppäsimme yhteen paattiin, sillä Hannu, Esa H. ja Jukka jättivät neljännen veneretken väliin. Keli oli mitä parhain – täysin tyyni ja puolipilvinen. Suuntasimme erääseen sivuhaaraan, josta nappasimme siniohjastimalin lajilistalle. Samalla äänessä oli useita viheltäjätimaleita. Näimme myös jokusen kastanjasiipitimalin. Kovin havis oli kuitenkin sundankäki, joka intoutui olemaan äänessa hetken atrapin ansiosta. Harmillisesti endeemi ei tullut näytille.

Aamutunnelmissa Kinabatangan-joella. LAURA SALO


SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Myssysarvinokka oli aamun ykköslaji.

Erikoisen näköinen sininaamasureli.

Noin tunnin lintuilun jälkeen painelimme reilusti pidemmälle yläjuoksulle. Keli oli edelleen jotenkin uskomattoman hieno edellispäivän sateiden jäljiltä. Rantajyrkänteen laiteilta kuulimme Airin toivelajin; myssysarvinokan. Hetken kuluttua saimme hyvin erikoisen näköisen lajin loistavasti näkyviin. Aika huikeaa, sillä onnistuimme havaitsemaan reissun aikana kaikki kahdeksan mahdollista sarvinokkalajia! Palasimme lodgeen kello 7.50, teimme pikapaukkaukset, kannoimme laukut pihaan ja hyppäsimme aamiaispöytään. Logistiikka pelasi kuin öljytty, sillä syömisen jälkeen lähdimme veneillä joen toiselle puolelle, jossa meitä odotteli valmiiksi pakattu bussi. Kaikki tapahtui hetkessä, eikä varmasti millään reissulla ole ikinä hoidettu käytännön kuvioita samalla pieteetillä. Loistavaa. Paljastin edellisiltana illallisen aikana ässän hihasta, eli olin juoninut ylläriretken paikkaan nimeltä Comantong Caves, joka on maailmankuulu lepakkoluola. Ajoimme paikalle noin puoli tuntia. Lee osti meille tiketit ja lähdimme talsimaan puulankonkia puuston läpi pelipaikalle. Jukka skippasi lystin ja Esa H. kääntyi poijes luolan suulla. Kaikilla ei siis ollut ihan hillittömiä luolapoltteita. Näimme jo pienen keskuksen pihassa uutena apinalajina muutaman hieman surumielisen näköisen sininaamasurelin. Samaisella paikalla kuului North Borneo Gibbonin mökää jostain kaukaa. Kävelimme lievästi hiostavassa kelissä pitkän siivun luolan suulle. Lee yritti samalla atrapilla borneonpittaa, mutta se ei tärpännyt. Itse luola oli aivan valtava – sen sisään olisi mahtunut melkoisen iso kerrostalokompleksi. Luolassa on ollut aikoinaan ilmeisesti miljoonia lepakoita, mutta tuoreimmat laskelmat vuodelta 2012 kertovat määräksi noin 275 000 yksilöä. Taantuminen on ollut voimakasta, tosin aiemmat lukumäärät ovat saattaneet olla myös liioittelua. Valtaosa yksilöistä on intiantöyhtöhännäkköjä.


SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Comantong Cavesin sisäänkäynti.

Striped Tree Skink.

Lepakoiden lisäksi luolassa pesii kymmeniätuhansia salangaaneja, joiden pesiä kerätään herkuksi Aasian markkinoille. Luolaston suulla asuu paikallisia, jotka ovat harjoittaneet toimintaa jo sukupolvien ajan. Linnuille ei touhusta koidu harmia, sillä pesät kerätään vasta pesimisen jälkeen. Nyrkkisääntönä on, että White-nest Swiftletin pesässä on 95 prosenttia sylkeä ja loput epäpuhtauksia, Black-nest Swiftletillä suhde on 70/30 ja Mossy-nest Swiftletillä 5/95. Viimeksi mainitun sammalsalangaanin pesiä ei kerätä. Parhaimmillaan pesistä maksetaan peräti 2 000 jenkkidollaria kiloa kohden. Meillä oli varustuksena lakit, ja pistimme lahkeet sukkiin, sillä ulosteita olisi kuulemma paljon. Luolan reunoja kiersi puulankongit, jotka oli puhdistettu harjaamalla, joten emme joutuneet onneksi tallomaan paksua kuonakerrosta. Keskellä oli useiden metrien paksuinen paskakerros ja korkean luolan katto oli kuin yhtenäistä lepakkopeitettä. Haju oli kuitenkin yllättävän mieto, mikä saattoi johtua luolan yläosassa olevasta aukosta; kenties systeemi muistuttaa painovoimaista hormia, jolloin hajut poistuvat ylös. Pian tajusimme, että joka puolella – siis aivan joka puolella – oli miljoonia torakoita, joten esimerkiksi kaiteisiin ei viitsinyt koskea. Parissa kosteassa kohdassa oli rapuja syömässä torakoita. Samalla näimme myös kämmenen kokoisia Cave Centipedejä, jotka olivat hyvin erikoisen näköisen pitkine hapsineen. Kaiken lisäksi ne ovat ilmeisesti tyystin sokeita. Kaikkineen tunnelma luolassa oli kuin kauhuleffasta, eli aivan huikea. Kaikki eivät ehkä olleet ihan niin tohkeissaan, mutta olisin voinut jäädä luolaan tuntikausiksi. Myös Late oli ihan fiiliksissä öttiäisistä. Äänimaailma oli lepakoiden ja torakoiden ansiosta aika piinaava, mutta kauhunhuutoja ei kuitenkaan kukaan päästänyt joukkoon meidän seurueestamme. Aikataulut eivät sallineet oleskelua paikalla hämärän aikaan, jolloin lepakkomassat purkautuvat luolasta, mutta Comantong Caves oli silti huikaiseva paikka.


SANTTU AHLMAN

Cave Centipede.

Intiantöyhtöhännäkköjä.


SANTTU AHLMAN

Freshwater Cave Crab.


SANTTU AHLMAN

Sammalsalangaaneja.


Flat-backed Milipede.

SANTTU AHLMAN

33 sekunnissa raivattu tie.

SANTTU AHLMAN

Rough-backed Ground Skink.

SANTTU AHLMAN

Paluukävelyn aikana näimme taas erilaisia ötököitä, joita Late videoi. Lintujen osalta näimme Muelleri-alalajin huppupitan, joka näyttää hyvin erilaiselta kuin niemimaalla näkemämme Cucullata-alalaji. Toinen mukava havis oli siniharmaatimali. Onneksi lähtöpaikalla oli wc-rakennuksen seinässä vesipiste, jossa saimme huuhtoa lepakonpaskat pois monoistamme. Pian olimme bussissa ja matkalla Sandakanin lentokentälle. Tilanne sai kuitenkin huolestuttavan käänteen, sillä paikalle johti vain yksi tie, jonka yli oli kaatunut reilun tunnin sisällä jättimäinen puu. Pysähdyimme ihmettelemään tilannetta, ja Airi laittoi videoinnin laulamaan. Peli oli selvä 33 sekunnissa ja tie täysin raivattu – siinä oli Leellä ja kuskilla suu pyöreänä, kun suomalaiset hoitivat homman. Vajaan parin tunnin ajon jälkeen saavuimme Sandakaniin vähän ennen yhtä, tosin loppumatka oli aika meluinen ja heijaava, ilmeisesti iskarit olivat hitusen kehnonpuoleiset tai jotain. Perillä selvisi, että AirAsian lentoa oli myöhästetty yli puolitoista tuntia, eikä Leelle tullut siitä mitään tietoa. Tilanne hieman kirveli, sillä olisimme voineet olla maastossa huomattavasti kauemmin, mutta no can do. Heitimme romut lähtöselvitykseen ja nimesimme Hessun kassi-Almaksi, sillä vyölaukkuja, muita roikkuvia härpäkkeitä ja laukkuja oli kaverissa enemmän kuin laki sallii. Pitkän odottelun aikana söimme eräässä ravintolassa. Jutskailin Lauran, Minnan ja Leen kanssa pitkän tovin. Kaiffari on kyllä huippumukava tyyppi, jolla on tolkuton tietämys Kaakkois-Aasian linnuista ja luonnosta. Hän on käynyt useita tutkimusreissuja etsimässä Borneon vuoristoalueilta Dulit Partridgea, josta ei tunneta lainkaan tuoreita havaintoja. Se saattaa olla hävinnyt sukupuuttoon, mutta haave uudelleenlöytämisestä elää. Leelle jos jollekin toivoisi, että jollakin retkellä tärppää. Pääsimme vartin yli kolme turvatarkastukseen, jonka jälkeen notkuimme jälleen odottaen. Kaiken lisäksi lento oli vielä puoli tuntia lisää myöhässä, joten olimme Kuala Lumpurissa vasta noin yhdeksän aikaan illalla. Hyvästelimme Leen ja annoin hänelle keräämäni yhteistipin. Meidät haettiin Avani Sepang Goldcoast Resortiin, mutta emme käyneet enää syömässä, sillä olin varannut meille safkat myös lentsikkaan. Maate pääsimme yhdeltätoista.


SANTTU AHLMAN

KUALA LUMPUR PE 26.1. Heräsimme 6.50, menimme syömään ja suunnistimme respan luo. Olin buukannut Minnalle, Laurille, Lauralla ja itselleni ennakkoon bussikyydityksen Kuala Lumpuriin. Yllättäen majapaikasta pääsi edestakaisin maksutta bussilla. Sen piti lähteä klo 8.00, mutta dösä lähtikin vasta yhdeksältä. Näytin vielä respassa saamaani mailia, jossa kerrottiin lähtöajan olevan klo 8.00, joten olin saanut väärää tietoa. Harmi, mutta teimme sillä välin tutkimusta mihin mennä. Täysikokoinen bussi lähti ysiltä mukanaan vain me neljä ja viisi muuta. Tilaa oli siis yllin kyllin. Siirtymä ytimeen Petronas Twin Towerin juurelle kesti tunnin ja kolme varttia. Oli kyllä hitokseen hieno pytinki. Marssimme rakennuksen sisään ja kyselimme systeemistä. Selvisikin, että sillalle ja yläkerroksiin pitäisi buukata opastettu kierros, joka kestäisi 45–60 minuuttia. Muuten ei mitään, mutta kaikki lähikiekat oli jo loppuunmyyty. Eka vapaa olisi ollut klo 15.30, mutta bussi lähtisi pois neljältä, joten se siitä. Voihan perse – torni oli tärkein syy meille ylipäätään lähteä kaupunkiin. No, ei siinä, lähdimme masentuneina heti kohti Menara Kuala Lumpur -tornia. Late oli jostain lukenut, että jonkun mielestä se on parempi kokemus kuin kaksoistornit. Oli aika pitkä käppäily ja soijaa puski rutosti kuumuudessa. Lopulta alkoi olla jo nälkä, sillä kello oli puolen päivän aikaa. Liput maksoivat 105 ringgittiä, mutta aurinkokansi oli suljettu sateen takia. Aika kämänen systeemi – jos vettä tulee, niin kerros suljetaan ja vissiinkin vedellään lastalla vedet veke. Meille sanottiin, että 20 minuuttia kestää vähintään, kunnes ulkoilmaan pääsee, mutta uudet sadepilvet muodostuivat uhkaavasti. Eipä siinä. Kokeilimme löytää jotain piharuokaa, mutta tyrkyllä ei ollut mitään soppelia paikkaa. Onneksi pääsimme kuitenkin melko pian ylös 276 metriä korkealla olevaan kerrokseen, josta oli jo huikeat näkymät Kuala Lumpurin ylle. Myyntipaikoissa ei ollut kuitenkaan kunnon sapuskaa myynnissä, mutta ihmettelimme maisemaa jonkin aikaa.


Olimme positiivisesti yllättyneitä, kun vihdoin saimme vihreää valoa näköalatasanteelle menoon. Niinpä nousimme 300 metriin, jossa pääsi kivasti ulkoilmaan. Lisäksi tasanteella on kaksi ulokkeena olevaa lasilaatikkoa, joihin pääsee kolme ihmistä kerralla. Näky on aika vinkerä, kun jalkojen alla on 300 metriä ilmaa. Pyörimme hyvän aikaa tasanteella, mutta tiuku repi jo sen verran, että läksimme veke kohti lähintä metroasemaa, johon oli myös melko pitkä matka. Kello näytti jo puolta kahta, joten aika kului älytöntä vauhtia. Niinpä hylkäsimme oikeastaan kaikki suunnitelmat ja menimme monoraililla central stationille, jossa oli ostari, ja sorruimme mäkkäriin, jotta saimme apetta kitaan pian. Hyi meitä. Kiertelimme lähes kymmenkerroksisessa ostarissa, josta löysimme tuliaismässyjä, kuten kuvottavan makuisia durianhedelmästä tehtyjä karkkeja. Sateen alettua lähdimme jo paluuajolle metrolla kaksoistornien juurelle. Ehdimme vielä riekkua puoli tuntia yhdellä ostarilla. Iltapäivällä keskustassa oli mahdottomat ruuhkat, minkä vuoksi bussi tuli puoli tuntia myöhässä klo 16.30 pelipaikalle. Jutskailin Laten kanssa menomatkan tavoin koko reilun parituntisen siivun, joten siirtymä meni nopsaan. Lisäksi onnistuimme plokkaamaan riisikirvisen uudeksi reissulajiksi. Perillä olimme noin klo 18.30. Suihkuttelimme ja painuimme ravintolaan vetämään ökyimmät buffetsetit ikinä. Väkeä oli kuin pipoa; ilmeisesi paikallisia oli tullut viikonlopun viettoon. Muut olivat löytäneet päivän aikana uusiksi reissupinnoksi mustapääkalastajan, kirjotöyhtöhaukan ja tuhkatalitiaisen. Nukkumaan menimme puoli kymmeneltä samban soidessa kovaa ravintolassa.

Laura oli enemmän sinut korkeuden kanssa. SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Minna lähes innoissaan lasilattiasta 300 metrissä.


SANTTU AHLMAN

Viimeisen päivän lintukäppäilyä kanavan luona.

LÖTKÖPÖTKÖILYÄ LA 27.1.

Vedimme todella sikeät yöunet, mutta kuuden jälkeen aloimme heräillä hiljalleen. Aikainen rytmi oli näemmä jämähtänyt päälle. Nousimme kuitenkin vasta kasilta kunnolla ja ampaisimme puolen tunnin päästä aamiaisbuffetille. Aamiaisen jälkeen palasimme takaisin huoneeseen, ja äkisti kello olikin jo puoli kaksitoista. Parin viikon revitys oli tietysti vienyt mehut, ja kun oli ensimmäinen ”vapaapäivä”, niin puolikooma iski totaalisesti. Puoliltapäivin kävin Minnan ja Lauran kanssa kälppimässä rannalla kovassa porotuksessa, mutta emme löytäneet tuliaisia pienistä kojuista. Palailimme piakkoin takaisin. Mökkien luovutus oli kahdeltatoista, mutta sain neuvoteltua tunnin lisäaikaa. Lisäksi varasin jo ennakkoon yhdelle kämpälle vuorokauden lisäaikaa, jotta voisimme notkua lähtöön saakka mukavasti. Kaksi huoneistoa siis luovutettiin yhdeltä ja kaikki toivat meidän luokse matkalaukut, ja tilat olivat yhteisessä käytössä. Kävin vielä Minnan kanssa paistattelemassa jonkin aikaa uima-altailla ja tempaisemassa lounasbuffetin. Sen jälkeen pakkailimme romppeita. Reilusti iltapäivän puolella lähdin kälppimään Minnan kanssa tutun kanavan varteen lintujen toivossa, mutta emme tehneet kuitenkaan pitkää lenkkiä, sillä siivekkäitä oli niukasti maisemissa. Sitä vastoin Hessu ja Esa K. olivat havainneet pitkällä aamulenkillä muun muassa kuusi pitkäpyrstökehrääjää ja puolenkymmentä aasianmangrovemedestäjää sekä uusina lajeina oliivisiipibulbulin ja valkopäämanikin. Hieman ennen auringonlaskua lähdin vielä kertaalleen Minnan kanssa lenkille, sillä bulbuli ja manikki olisivat olleet eliksiä. Painoimme nopeasti fillarilla ”mantereelle” ja kälpimme aika pitkälle. Minna lähti kanavan puolivälissä takaisin, mutta minä jatkoin vielä hitusen. Välillä oli pieniä jännityksen tunteita, kun ohitin koiralauman, joka huomasi minut vasta viiveellä ja oli aika kiukkuisen oloinen. Lintuja oli edelleen vähän maisemissa, eikä mainittavaa iltalentoa vielä ollut. Onnistuin kuitenkin näkemään liitohaukan itselle uudeksi Malesian pinnaksi. Palasin jännittyneenä koirien ohella puolijuoksua ja huokasin helpotuksesta, kun mokomat eivät lähteneet niskakarvat pystyssä perääni. Loppuilta oli kaikkien osalta huilailua kämpillä. Kävimme myös viimeisellä ökyillallisella, jolloin erityisesti Rami ja Laura pistivät sellaisen määrän jälkkäreitä massuun, ettei mitään rajaa. Lähdimme majapaikasta iltayhdeltätoista kohti lentokenttää. Liikenne oli onneksi rauhallista, joten saavuimme puoliltaöin perille.


SANTTU AHLMAN

Hieman erilainen majapaikka.

PITKÄ PÄTKÄ KOTIIN SU 28.1.

Qatar Airwaysin lento lähti yöllä kahden kantturoissa, jolloin oli jo melkoinen väsy päällä. Ensimmäinen siivu Qatarin Dohaan saapui perille viideltä paikallista aikaa. Melko pitkä siirtymä oli pelkkää torkkumista lähes kaikilla. Muutaman tunnin odotuksen jälkeen lähti viimeinen lento Helsinkiin, jossa olimme puoli kahdelta iltapäivällä, jolloin lähdimme kukin kohti kotia. Itse ennätimme Poriin joskus kuuden huitteilla, jolloin takana oli jo 27 tuntia matkustamista. Pitkä pätkä siis. LOPUKSI

Malesia osoittautui hyvin monipuoliseksi lintu- ja luontokohteeksi, jossa piisaa nähtävää. Erityisesti Borneo tarjoili huikeita elämyksiä. Vaikka kyseessä oli lintureissu, niin itselleni ikimuistoisimpia olivat orangit, nenäapinat, Sepilokin uskomaton pimeäretki, Rainforest Discovery Centerin canopy walk, Comantong Caves ja Kuala Lumpur. Erikoisinta oli uskomaton kontrasti vuorokauden sisällä, kun olimme ensin Comantongin luolassa miljoonien torakoiden ja ulosteläjien seassa ja heti seuraavana päivänä Kuala Lumpurin miljoonakaupun- Lintuarvauskisan tulokset. gissa 300 metrin korkeudessa pilvenpiirtäjien keskellä. Kisaaja Veikkaus Melkoinen ero. Jukka Hurskainen 344 Kahden viikon tourneen aikana onnistuimme löyJari Helstola 320 tämään 314 lintulajia, joista 37 oli endeemejä. LintuarEsa Keikka 298 vauskisan voitti näin ollen Hessu, joten onnittelut hänelAiri Honkonen 289 le. Lintujen lisäksi havaitsimme peräti 33 eri nisäkäslajia Laura Salo 283 ja suuren joukon mitä kummallisempi öttiäisiä. Santtu Ahlman 271 Suuri kiitos reissuporukalle, ja kiitos myös tämän Minna Salo 261 kertomuksen valokuvista. Erityiskiitos Leelle sinnikHannu Rönkkö 251 käästä opastuksesta, samoin Daviville. David auttoi myös Raim Salo 249 paljon eri ötököiden tunnistamisessa jälkikäteen. Lauri Tamminen 246 Tuire Kujala

241

Esa Hämäläinen

237

Oikea tulos

314


Borneossa Taas aika on viidakkoretken, irti arjesta viettää hetken. Santoksen leppoisat seuramatkat ties monennetko kerrat, matkaan lähti monenlaiset rouvat ja herrat. Koettiin Borneon Kinabalu-vuori; mukana oli niin vanhat kuin muutama nuori. Nähtiin myös rafflesia-kukka, eikä haitannut muutama örkki, kun jalassa oli iilarisukka. Laura ja Minna, nuo pirtsakat siskot, näki siellä apinat, orangit ja monet liskot. Jukka Porista, maailman mies, asiat monet tarkasti ties. Hämy-Esa kaiken tarkasti kysyy; naputtaa Exceliin, siellä ne pysyy. Viidakossa bulbulit, timalit ja orvokkikäki, kaiken oppaamme Lee kuuli ja näki! Viideltä taas herätys kokemaan viidakon mahti, koville joutui Hannun sydämen tahti. Tuire uutta kameraa käyttää, ehtiipä muutaman sudokunkin täyttää. Hessua varoa pittää; haikaran mittaa näyttää ja käsiä käyttää... Airi ja Rami kaiken yhdessä päättää, vaikka Rami jotakin yrittää säätää... Keikan Esa, Kuoppalan oiva heppu; iso on putki ja selässä reppu. Kävi vielä tuuri; löytyi passi ja lääkekuuri. Santos meille linnut näytti ja äänet fyllarin, malaronet tarkkaan käytti ja järkkäs viel´ lepakkoluolayllärin. Torakat, ötökät kaikki kuvas Late, voimamestari Suomen. Matka oli hauska ja kohta meille koittaa taas arkinen huomen...

– Raimo Salo


Laji

14.1.

15.1.

16.1.

17.1.

18.1.

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

Yhteensä

Ruostepuupyy

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Ferruginous Partridge

Malesianviidakkopyy

-

-

-

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

Malayan Partridge

Borneonpyy

-

-

-

-

-

-

8

2

-

-

-

-

-

-

10

Bornean Partridge

Suomupyy

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

1

-

-

4

Chestnut-necklaced Partridge

Punapääpyy

-

-

-

-

-

2

1

2

-

-

-

-

-

-

5

Bloodhead

Punaviidakkokana

-

1

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

5

7

Red Junglefowl

Vuoritäpläfasaani

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Mountain Peacock-pheasant

Pikku-uikku

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

1

Little Grebe

Kesykyyhky

12

2

75

-

45

-

-

-

4

4

-

14

90

-

246

Domestic Pigeon

Aasianturturikyyhky

1

15

1

-

-

-

-

-

1

30

-

40

29

20

137

Spotted Dove

Pikkukäkikyyhky Seeprakyyhky

Species

-

-

-

-

-

6

5

1

-

-

-

-

-

-

12

Little Cuckoo Dove

20

15

2

-

2

-

-

2

2

6

-

4

18

12

83

Zebra Dove

Pikkuviherkyyhky

-

-

-

-

-

-

-

-

-

14

-

-

-

-

14

Little Green Pigeon

Punakaulakyyhky

-

4

-

-

-

-

-

-

-

2

20

-

10

50

86

Pink-necked Green Pigeon

Paksunokkakyyhky

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

-

-

-

-

2

Thick-billed Pigeon

Malakanpuikkokyyhky

-

-

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

Yellow-vented Green Pigeon

Viherkeisarikyyhky

-

-

-

-

-

-

-

-

-

20

40

15

-

-

75

Green Imperial Pigeon

Vuorikeisarikyyhky

-

-

-

2

2

4

2

-

-

-

-

-

-

-

10

Mountain Imperial Pigeon

Pikkumalkoha

-

-

2

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

3

Rhinortha (Raffles´s)

Punanokkamalkoha

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

3

Red-billed Malkoha

Intiankäki

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

1

Indian Cuckoo

Drongokäki

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Drongo Cuckoo (Square-tailed)

Kirjokäki

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Banded Bay Cuckoo

Valittajakäki

-

-

-

-

-

-

-

-

1

4

-

1

-

-

6

Plaintive Cuckoo

Orvokkikäki

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

1

Violet Cuckoo

Variskäki

2

6

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

4

13

Asian Koel

Aasiankukaali

-

2

1

-

-

-

-

-

-

6

-

1

-

-

10

Greater Coucal

Pikkukukaali

-

-

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Lesser Coucal

Sundankäki

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

1

Bornean Ground-cuckoo

Bramiinihaukka

-

-

2

6

4

10

10

1

-

11

-

2

2

18

64

Brahminy Kite

Pikkupuukiitäjä

-

-

-

-

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

Whiskered Treeswift

Töyhtökiitäjä

-

-

15

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

15

Grey-rumped Treeswift


Laji Idänpikkukiitäjä Aasiankiitäjä

14.1.

15.1.

16.1.

17.1.

18.1.

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

Yhteensä

-

-

-

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

Species House Swift

10

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

5

-

18

Pacific Swift

?

-

-

60

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

60

Germain´s Swiftlet

?

-

-

60

-

-

70

-

-

-

-

-

20

-

-

150

Plume-toed Swiflet (Glossy)

Sammalsalangaani

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

120

-

-

120

Mossy-nest Swiftlet

Tutkasalangaani

-

10

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

10

Black-nest Swiflet

Jaavansalangaani

-

15

-

-

-

-

-

-

60

-

-

-

-

-

75

Edible-nest Swiflet (White-nest)

Jymykiitäjä

-

-

-

2

-

4

-

-

-

-

-

-

-

-

6

Brown-backed Needletail

Aasiantöpökiitäjä

-

-

-

-

-

6

-

-

-

-

-

-

-

-

6

Silver-rumped Spinetail

Isopöllökehrääjä

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Large Frogmouth

Pitkäpyrstökehrääjä

-

-

-

-

-

-

-

-

2

-

-

-

1

6

9

Large-tailed Nightjar

Ojasuokana

6

5

-

-

-

-

-

-

-

3

-

3

5

5

27

White-breasted Waterhen

Kenttähyyppä

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

3

7

Red-wattled Lapwing

Rantasipi

12

20

-

-

-

-

-

-

-

5

4

-

11

1

53

Common Sandpiper

Pikkutiira

3

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

2

10

Little Tern

Käärmekaula

-

-

-

-

-

-

-

-

-

20

40

10

-

-

70

Oriental Darter

Borneonpiispahaikara

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

-

-

-

4

Storm´s Stork

Pikkumarabu

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

-

-

-

2

Lesser Adjutant

Kiinanpikkuhaikara

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Yellow Bittern

Kanelipikkuhaikara

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Cinnamon Bittern

Paksunokkahaikara

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Great-billed Heron

Lehmähaikara

4

-

-

-

-

12

-

1

20

20

-

30

45

-

132

Cattle Egret

Harmaahaikara

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

5

-

8

Grey Heron

Jalohaikara

-

12

-

-

-

-

-

-

1

15

20

10

18

7

83

Eastern Great Egret

Ruskohaikara

-

3

2

-

-

-

-

-

-

10

10

4

5

1

35

Purple Heron

Silkkihaikara

10

4

-

-

8

1

-

-

3

10

5

2

7

-

50

Little Egret

Kiinanriisihaikara

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Chinese Pond Heron

Kyyryhaikara

3

5

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

6

4

19

Striated Heron

Yöhaikara

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

2

-

-

-

3

Black-crowned Night Heron

Liitohaukka

1

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

2

7

Black-winged Kite

Kirjotöyhtöhaukka

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

-

4

Black Baza

Idänmehiläishaukka

-

-

-

-

1

-

2

1

-

-

-

-

-

-

4

Oriental Honeybuzzard


Laji

14.1.

15.1.

16.1.

17.1.

18.1.

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

Yhteensä

Harjakotka

1

-

-

1

-

1

-

-

-

3

7

3

-

-

16

Species Crested Serpent-eagle

Lepakkohaukka

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Bat Hawk

Vuorijalokotka

-

-

2

-

1

1

-

-

-

-

-

-

-

-

4

Blyth´s Hawk Eagle

Pikkujalokotka

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

2

2

-

-

7

Wallace´s Hawk Eagle

Punavatsakotka

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Rufous-bellied Eagle

Valkomerikotka

1

2

-

-

1

-

-

-

-

-

-

2

-

1

7

White-bellied Fish-eagle

Isokalakotka

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Grey-headed Fish-eagle

Haarahaukka

1

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Black Kite

Bramiinihaukka

3

2

-

-

-

-

-

-

1

7

5

2

2

1

23

Brahminy Kite

Ruostevarpushaukka

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Besra

Töyhtölintuhaukka

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Crested Goshawk

Hiirihaukka

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Common Buzzard

Vuoripöllönen

-

-

-

1

1

-

-

1

-

-

-

-

-

-

3

Mountain Scops Owl

Sundankalahuuhkaja

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

1

-

-

-

2

Buffy Fish Owl

Kaulusvarpuspöllö

-

-

1

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

5

Collared Owlet

?

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

1

Sunda Owlet

Punaperätrogoni

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

2

Scarlet-rumped Trogon

Ruusutrogoni

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Red-headed Trogon

Myssysarvinokka

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

1

White-crowned Hornbill

Harjasarvinokka

-

-

-

-

-

-

-

-

7

-

15

8

-

-

30

Bushy-crested Hownbill

Intiansarvinokka

-

-

-

-

-

-

-

-

2

9

20

6

-

-

37

Oriental Pied Hornbill

Mustasarvinokka

-

-

-

-

-

-

-

-

1

1

3

1

-

-

6

Black Hornbill

Sulttaanisarvinokka

-

-

-

2

-

-

-

-

2

2

4

-

-

-

10

Rhinoceros Hornbill

Naurusarvinokka

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Helmeted Hornbill

Kurttusarvinokka

-

-

-

-

-

-

-

-

-

15

-

-

-

-

15

Wrinkled Hornbill

Uurresarvinokka

-

-

-

3

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

Wreathed Hornbill

Nokiseppä

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Bornean Brown Barbet

Kaskasseppä

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Fire-tufted Barbet

Keltaposkiseppä

-

-

2

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

4

Gold-whiskered Barbet (Gold-faced 20.1.)

Punakurkkuseppä

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

-

-

-

3

Red-throated Barbet

Mustakulmaseppä

-

-

8

6

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

14

Black-browed Barbet

Vuoriseppä

-

-

-

-

-

3

2

1

-

-

-

-

-

-

6

Mountain Barbet


Laji

14.1.

15.1.

16.1.

17.1.

18.1.

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

Yhteensä

Sininaamioseppä

-

-

-

-

-

7

15

6

-

-

-

-

-

-

28

Species Golden-naped Barbet

Mustaotsaseppä

-

-

-

-

-

-

-

-

2

-

4

-

-

-

6

Blue-eared Barbet

Mustakurkkuseppä

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Bornean Barbet

Kilkkuseppä

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

1

2

Coppersmith Barbet

Ruostetikkanen

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Rufous Piculet

Hehkuniskatikka

-

-

-

2

-

-

1

2

-

-

-

-

-

-

5

Maroon Woodpecker

Raitapoimija

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Buff-rumped Woodpecker

Aarnivihertikka

-

-

-

-

-

-

1

2

-

-

-

-

-

-

3

Checker-throated Yellownape

Kultaniskatikka

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Greater Yellownape

Punasiipitikka

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Crimson-winged Woodpecker

Aasianpalokärki

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

-

-

-

-

2

White-bellied Woodpecker

Viherlakkikalastaja

-

-

-

-

-

-

-

-

2

-

-

-

-

-

2

Rufous-collared Kingfisher

Sulttaanikalastaja

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

5

2

-

2

12

Stork-billed Kingfisher

Punakalastaja

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Ruddy Kingfisher

Smyrnankalastaja

5

12

2

-

1

-

-

-

-

3

-

-

5

-

28

White-breasted Kingfisher

Mustapääkalastaja

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

1

Black-capped Kingfisher

Turkoosikalastaja

1

2

-

-

-

-

-

-

-

15

-

2

6

5

31

Collared Kingfisher

?

-

-

-

-

-

-

-

-

1

1

-

-

-

-

2

Rufous-backed Dwarf-kingfisher

Sinivyökalastaja

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

1

Blue-banded Kingfisher

Sinikorvakalastaja

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

3

-

-

-

5

Blue-eared Kingfisher

Kuningaskalastaja

1

1

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

3

Common Kingfisher

Puna-ampiaissyöjä

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Red-bearded Bee-eater

Safiirimehiläissyöjä

1

3

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

7

9

22

Blue-tailed Bee-eater

Indonesianmehiläissyöjä

-

-

2

-

-

-

-

-

-

3

5

3

-

-

13

Blue-throated Bee-eater

Aasiansininärhi

4

-

1

-

-

-

-

-

1

7

8

6

3

4

34

Common Dollarbird

Borneonhaukkanen

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

1

White-fronted Falconet

Sundanhaukkanen

-

-

2

-

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

6

Black-thighed Falconet

Muuttohaukka

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Peregrine Falcon

Pitkäpyrstökaija

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

90

45

-

-

137

Long-tailed Parakeet

Malakanriippukaija

-

-

-

-

-

-

-

-

1

11

4

2

-

-

18

Blue-crowned Hanging Parrot

Smaragdiharlekiini

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

1

Whitehead´s Broadbill

Tarhaharlekiini

-

-

-

-

-

-

-

-

1

3

-

4

-

-

8

Black-and-red Broadbill


Laji

14.1.

15.1.

16.1.

17.1.

18.1.

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

Yhteensä

Kultaperäharlekiini

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Species Banded Broadbill

Kirjoharlekiini

-

-

-

-

-

-

-

-

2

2

-

-

-

-

4

Black-and-yellow Broadbill

Kultakurkkuharlekiini

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Dusky Broadbill

Huppupitta

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

3

Hooded Pitta

Malesiankeijumaluri

-

-

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

1

-

3

Golden-bellied Gerygone

?

-

-

-

3

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

4

Blyth´s Shrike-vireo

Kultaperätimali

-

-

1

-

-

1

-

-

-

1

-

-

-

-

3

Erpornis (White-bellied)

Naamiokuhankeittäjä

-

15

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

15

16

46

Black-naped Oriole

Naukukuhankeittäjä

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Black-and-crimson Oriole

Borneonviheltäjä

-

-

-

-

-

1

10

10

-

-

-

-

-

-

21

Bornean Whistler

Sieppokäpinkäinen

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Bar-winged Flycatcher-shrike

Sundansieppokäpinkäinen

-

-

1

-

-

-

-

-

2

1

-

-

-

-

4

Black-winged Flycatcher-shrike

Isometsäkäpinkäinen

-

-

-

1

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

2

Large Woodshrike

Pikkurillimonarkki

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Rufous-winged Pholentoma

Borneonlepinkäinen

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Bristlehead

Jora

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

1

1

-

4

Common Iora

Viherjora

-

-

1

-

-

-

-

3

1

-

-

-

-

-

5

Green Iora

Pääskyleiju

-

-

-

-

-

2

-

-

3

15

-

2

-

-

22

White-breasted Woodswallow

Sundanvuorikäpinkäinen

-

-

-

-

-

-

1

1

-

-

-

-

-

-

2

Sunda Cuckooshrike

Sundanpikkukäpinkäinen

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Lesser Cicadebird (Cuckooshrike)

Kurnulivertäjä

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

6

2

9

Pied Triller

Harmaaposkiminivetti

-

-

-

16

-

-

10

15

-

-

-

-

-

-

41

Grey-chinned Minivet

Tuliminivetti

-

-

-

-

-

-

-

-

7

4

-

-

-

-

11

Fiery Minivet

Harmaavatsamonarkki

-

-

-

3

-

1

10

9

-

-

-

-

-

-

23

White-throated Fantail

Mustavyömonarkki

-

-

-

-

-

-

-

-

1

1

-

1

1

2

6

Sunda Pied Fantail (Malaysian)

Pronssidrongo

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Bronzed Drongo

Tuhkadrongo

-

-

-

-

-

3

5

1

-

-

-

-

-

-

9

Ashy Drongo

Pikkuviiridrongo

-

-

-

6

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

6

Lesser Racket-tailed Drongo

Viiridrongo

-

-

-

-

1

-

-

-

1

-

-

-

-

-

2

Greater Racket-tailed Drongo

?

-

-

-

-

-

2

-

4

-

-

-

-

-

-

6

Bornean Spangled Drongo

Sinimonarkki

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Black-naped Monarch

Siperianlepinkäinen

-

3

1

-

-

-

-

-

1

-

-

-

1

1

7

Brown Shrike


Laji

14.1.

15.1.

16.1.

17.1.

18.1.

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

Yhteensä

Ruskoperälepinkäinen

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

-

1

-

-

4

Long-tailed Shrike

Borneonviidakkoharakka

-

-

-

-

-

2

12

6

-

-

-

-

-

-

20

Bornean Treepie

Viherharakka

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Common Green Magpie Bornean Green Magpie

Borneonviherharakka

Species

-

-

-

-

-

1

1

2

-

-

-

-

-

-

4

65

60

-

-

40

-

-

-

-

-

-

-

150

30

345

House Crow

Paksunokkavaris

-

-

-

-

12

-

-

-

-

-

-

-

-

-

12

Southern Jungle Crow (Large-billed)

Kaitanokkavaris

-

-

-

-

-

-

-

-

-

25

10

8

-

-

43

Sunda Crow

Viitasieppo

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Grey-headed Canary-flycatcher

Sulttaanitiainen

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Sultan Tit

Tuhkatalitiainen

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

-

4

Cinereous Tit

Intianvaris

Haarapääsky

10

2

1

2

35

5

30

5

100

350

20

200

15

5

780

Barn Swallow

Tyynenmerenpääsky

4

16

6

10

25

20

-

2

-

10

-

-

10

14

117

Pacific Swallow

Sepelhippiäisvireo

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Black-eared Shrike Babbler

Keltaperäbulbuli

-

30

-

-

-

-

-

-

-

10

-

-

3

3

46

Sunda Yellow-vented Bulbul

?

-

-

-

-

-

-

4

-

-

-

-

-

-

-

4

Pale-faced Bulbul

Töyhtöhuppubulbuli

-

-

5

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

5

Black-crested Bulbul

Keltaviirubulbuli

-

-

1

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Stripe-throated Bulbul

Tuhkapääbulbuli

-

-

-

4

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

Yellow-bellied Bulbul

Kultasiipibulbuli

-

-

2

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

5

Ashy Bulbul

Vuoriviirubulbuli

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Mountain Bulbul

Oliivisiipibulbuli

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

4

4

Olive-winged Bulbul

Rusosilmäbulbuli

-

-

3

-

-

1

-

-

1

-

-

-

-

-

5

Asian Red-eyed Bulbul

?

-

-

-

-

-

4

-

-

-

-

-

-

-

-

4

Bornean Bulbul

Kirjorintabulbuli

-

-

-

-

-

1

-

-

1

-

-

-

-

-

2

Scaly-breasted Bulbul

Rillibulbuli

-

-

-

-

-

1

-

-

1

-

1

-

-

-

3

Spectacled Bulbul

Ruskoselkäbulbuli

-

-

1

-

-

-

-

-

-

1

1

-

-

-

3

Puff-backed Bulbul

Mustahuppubulbuli

-

-

-

-

-

6

-

-

4

-

-

-

-

-

10

Black-headed Bulbul

Keltaposkibulbuli

-

-

5

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

5

Hairy-backed Bulbul

Räkättibulbuli

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Grey-cheeked Bulbul

Harmaavatsabulbuli

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Ochraceous Bulbul

?

-

-

-

-

-

1

-

1

-

-

-

-

-

-

2

Penan Bulbul

Kermavatsabulbuli

-

-

-

-

-

1

-

-

-

2

-

-

-

-

3

Buff-vented Bulbul


Laji

14.1.

15.1.

16.1.

17.1.

18.1.

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

Yhteensä

?

-

-

-

-

-

2

-

-

1

-

-

-

-

-

3

Species Cinereous Bulbul

Keltatiheikkötimali

-

-

5

1

-

-

-

-

-

-

2

2

-

-

10

Striped Tit Babbler (Pin-striped/Bold-striped)

Kultalymytimali

-

-

-

6

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

6

Golden Babbler

Ruostelakkitimali

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Rufous-fronted Babbler

Kastanjasiipitimali

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

4

-

-

7

Chestnut-winged Babbler

Isosirppitimali

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Large Scimitar Babbler

Viirulakkitimali

-

-

-

1

-

5

2

2

-

-

-

-

-

-

10

Grey-throated Babbler

Siniohjastimali

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

1

Chestnut-rumped Babbler

Viiruotsatimali

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Black-throated Babbler

Punalakkitimali

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Rufous-crowned Babbler

Viheltäjätimali

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

12

-

-

14

Sooty-capped Babbler

Sundanviidakkotimali

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

1

Temminck´s Babbler

Jokitimali

-

-

-

-

-

-

-

-

2

1

1

1

-

-

5

White-chested Babbler

Viidakkotimali

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Buff-breasted Babbler

Maaviidakkotimali

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

1

1

-

-

4

Black-capped Babbler

Marmoritimali

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Marbled Wren Babbler

Borneonpeukaloistimali

-

-

-

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

2

Black-throated Wren Babbler

Vuoripeukaloistimali

-

-

-

-

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

3

Mountain Wren Babbler

Mustajuovatimali

-

-

3

6

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

9

Mountain Fulvetta

Harmaatiaistimali

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

1

Sunda Fulvetta (Brown Fulvetta)

Sundannaurutimali

-

-

-

-

-

-

4

4

-

-

-

-

-

-

8

Sunda Laughingthrush

?

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

1

Bare-headed Laughingthrush

Pillinaurutimali

-

-

-

25

5

-

-

-

-

-

-

-

-

-

30

Spectacled Laughingthrush

?

-

-

-

-

-

10

20

3

-

-

-

-

-

-

33

Chestnut-hooded Laughingthrush

Kultasiipitimali

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Chestnut-crowned Laughingthrush

Hopeakorvatimali

-

-

-

10

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

10

Silver-eared Mesia

Siniminla

-

-

-

8

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

8

Blue-winged Minla

Pyrstötimali

-

-

-

30

11

-

-

-

-

-

-

-

-

-

41

Long-tailed Sibia

Kanelitöyhtöjuhina

-

-

-

-

-

30

35

30

-

-

-

-

-

-

95

Chestnut-crested Yuhina

Borneonrilli

-

-

-

-

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

3

Pygmy Heleia

Mustasilmärilli

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Mountain Black-eye

Sumatranrilli

-

-

-

-

-

18

4

6

-

-

-

-

-

-

28

Black-capped White-eye


Laji

14.1.

15.1.

16.1.

17.1.

18.1.

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

Yhteensä

Harmaakuverilli

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Species Everett´s White-eye

?

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Hume´s White-eye

Taigauunilintu

-

-

1

20

1

1

-

-

-

-

-

-

-

-

23

Yellow-browed Warbler

Amurinuunilintu

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Eastern Crowned Warbler

Sundanuunilintu

-

-

-

-

-

2

12

10

-

-

-

-

-

-

24

Kastanjasieppokerttu

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Chestnut-crowned Warbler

Sundansieppokerttu

-

-

-

-

-

-

12

6

-

-

-

-

-

-

18

Sunda Warbler

Borneontöpökerttunen

-

-

-

-

-

-

1

2

-

-

-

-

-

-

3

Bornean Stubtail

Bambulehväkerttu

-

-

-

-

-

1

-

-

1

-

-

-

-

-

2

Bamboo Bush Warbler (Yellow-bellied)

Sundansilkkikerttunen

-

-

-

-

-

4

3

-

-

-

-

-

-

-

7

Sunda Bush Warbler

Pikkutöpötimali

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Pygmy Cupwing

Isokaislakerttunen

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

-

-

-

-

3

Striated Grassbird

Punaotsaräätäli

-

-

6

-

-

-

1

2

-

-

-

-

-

-

9

Mountain Tailorbird

Pitkäpyrstöräätäli

-

5

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

8

10

23

Common Tailorbird

Mustakurkkuräätäli

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Dark-necked Tailorbird

Harmaaräätäli

-

-

-

-

-

-

-

-

3

-

3

1

-

-

7

Ashy Tailorbird

Ruostepyrstöräätäli

-

-

-

-

-

-

-

-

4

1

1

2

-

-

8

Rufous-tailed Tailorbird

Keltapriinia

-

-

-

-

-

1

-

-

-

2

-

-

-

1

4

Yellow-bellied Prinia

Mustaotsanakkeli

-

-

-

-

-

-

4

1

-

-

-

-

-

-

5

Velvet-fronted Nuthatch

Sundannakkeli

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Blue Nuthatch

Kiiltokottarainen

75

120

10

-

-

-

-

-

35

120

-

180

200

50

790

Asian Glossy Starling

Pihamaina

120

10

50

-

40

-

-

-

-

-

-

-

150

10

380

Common Myna

Jaavanmaina

25

60

5

-

-

-

-

-

4

150

-

25

250

50

569

Javan Myna

Pyhämaina

-

-

-

-

-

-

-

-

3

6

5

-

-

-

14

Common Hill Myna

Malakanjokirastas

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Malayan Whistling-thrush

Siperianrastas

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Siberian Thrush

Harmaakurkkurastas

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Eye-browed Thrush

Harakkatasku

1

10

12

15

18

6

-

1

3

-

1

3

6

8

84

Oriental Magpie-robin

?

-

-

-

-

-

-

-

-

2

1

1

-

-

-

4

White-crowned Shama

Huiluharakkatasku

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

White-rumped Shama

Siperiansieppo

-

-

2

-

2

1

-

-

-

-

-

-

-

-

5

Dark-sided Flycatcher

Ruskosieppo

-

-

1

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Asian Brown Flycatcher

Mountain Leaf Warbler (Mountain Warbler)


Laji

14.1.

15.1.

16.1.

17.1.

18.1.

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

Yhteensä

Ruostesieppo

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Species Ferruginous Flycatcher

Vuorisinisieppo

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Hill Blue Flycatcher (SE)

Viidakkosieppo

-

-

-

-

-

1

-

-

4

-

-

-

-

-

5

Fulvous-chested Jungle-flycatcher

Turkoosisinisieppo

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Malaysian Jungle-flycatcher

Rusko-ohjassieppo

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Rufous-browed Flycatcher

Isosinisieppo

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Large Niltava

Sinikaapusieppo

-

-

-

-

-

4

-

-

1

-

-

-

-

-

5

Blue-and-white Flycatcher

Indigosieppo

-

-

-

-

-

2

5

4

-

-

-

-

-

-

11

Indigo Warbling-flycatcher

Turkoosisieppo

-

-

1

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Verditer Warbling-flycatcher

Borneonviidakkosieppo

-

-

-

-

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

3

Bornean Shade-dweller

Ruskotöpörastas

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Lesser Shortwing

?

-

-

-

-

-

-

3

1

-

-

-

-

-

-

4

Bornean Shortwing

?

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

1

Bornean Forktail

?

-

-

-

-

-

-

2

4

-

-

-

-

-

-

6

Bornean Whistling-thrush

Narsissisieppo

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Narcissus Flycatcher

Mantrusiansieppo

-

-

-

-

-

1

1

-

-

-

-

-

-

-

2

Mugimaki Flycatcher

Pikkukirjosieppo

-

-

-

4

-

-

3

3

-

-

-

-

-

-

10

Little Pied Flycatcher

Luumuselkäsieppo

-

-

-

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

2

Snowy-browed Flycatcher

Pikkuviherlehvi

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Lesser Green Leafbird

Sinisiipilehvi

-

-

10

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

10

Blue-winged Leafbird

Viherlehvi

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

-

-

-

-

2

Greater Green Leafbird

Kinabalunlehvi

-

-

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Bornean Leafbird

Rusovatsalehvi

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Orange-bellied Leafbird

Sini-irena

-

-

-

-

1

1

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Asian Fairy-bluebird

Rubiinikukastaja

-

-

1

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Crimson-breasted Flowerpecker

Viirukukastaja

-

-

-

-

1

1

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Yellow-vented Flowerpecker

?

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

1

Modest Flowerpecker

Mandariinikukastaja

-

-

4

-

-

3

-

-

8

-

-

-

-

-

15

Orange-bellied Flowerpecker

Harmaakukastaja

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

1

Plain Flowerpecker

Teräskukastaja

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Fire-breasted Flowerpecker

Liekkikurkkukukastaja

-

-

-

-

-

1

2

1

-

-

-

-

-

-

4

Bornean Flowerpecker

Veriselkäkukastaja

-

2

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

3

Scarlet-backed Flowerpecker


Laji

14.1.

15.1.

16.1.

17.1.

18.1.

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

Yhteensä

Kupariposkimedestäjä

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Ruby-cheeked Sunbird

Harmaakurkkumedestäjä

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Plain Sunbird

Kookosmedestäjä

-

3

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

4

Brown-throated Sunbird

Tiilikurkkumedestäjä

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Red-throated Sunbird

Aasianmangrovemedestäjä

-

-

-

-

-

-

-

-

1

1

-

-

-

5

7

Copper-throated Sunbird

Karmiinimedestäjä

-

-

-

-

-

1

-

-

1

3

-

-

-

-

5

Crimson Sunbird

Punamedestäjä

-

-

-

-

-

3

2

-

-

-

-

-

-

-

5

Temminck´s Sunbird

Oliivimedestäjä

-

4

-

-

1

-

5

2

-

-

-

-

2

-

14

Ornate Sunbird (Olive-backed)

Laidunmedestäjä

-

-

-

7

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

7

Black-throated Sunbird

Borneonharmaalukkinen

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Bornean Spiderhunter

Tuhkalukkinen

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Grey-breasted Spiderhunter

Rillilukkinen

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

1

-

-

-

2

Spectacled Spiderhunter

Kultakorvalukkinen

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

1

Yellow-eared Spiderhunter

Tarhalukkinen

-

-

2

-

-

-

-

-

-

2

-

-

-

-

4

Little Spiderhunter

Viirulukkinen

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

Streaked Spiderhunter

Pitkänokkalukkinen

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

1

Long-billed Spiderhunter

?

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

1

Purple-naped Spiderhunter

Riisikutoja

-

-

-

-

-

-

-

-

-

20

-

-

-

-

20

Baya Weaver

Suomumanikki

-

45

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

1

48

Scaly-breasted Munia

Valkoperämanikki

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

White-rumped Munia

Valkovatsamanikki

-

-

-

-

-

-

-

-

8

-

-

-

-

-

8

White-bellied Munia

Borneonmanikki

-

-

-

-

-

-

-

-

2

60

40

-

-

-

102

Dusky Munia

Kastanjamanikki

-

6

-

-

-

-

-

2

-

4

-

2

-

5

19

Black-headed Munia White-headed Munia

Valkohuppumanikki

Species

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

2

Pikkuvarpunen

12

25

30

-

-

35

70

50

30

50

-

-

80

15

397

Eurasian Tree Sparrow

Virtavästäräkki

-

-

1

1

4

4

1

2

1

-

-

-

-

-

14

Grey Wagtail

Riisikirvinen

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

1

Paddyfield Pipit

29

49

82

58

33

67

42

51

58

71

58

53

46

41

314

Lajeja yhteensä


Laji

14.1.

15.1.

16.1.

17.1.

18.1.

19.1.

20.1.

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

Yhteensä

Intiantöyhtöhännäkkö

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

200

-

-

200

?

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Hylomys

Pikkutupaija

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

1

Lesser Treeshrew

Tupaija

-

3

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

6

Common Treeshrew

Täpläkaguaani

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

1

Bornean Golugo

Sininaamasureli

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

-

-

3

Red Langur

Silmälasilanguri

-

1

12

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

13

Dusky Leaf Monkey

Töyhtölanguri

-

11

6

-

-

-

-

-

-

15

-

-

-

-

32

Silvered Langur

Nenäapina

Species Wrinkle-lipped Bat

-

-

-

-

-

-

-

-

-

30

12

-

-

-

42

Proboscis Monkey

Jaavanmakaki

20

20

45

2

7

8

-

-

-

45

-

-

20

20

187

Long-tailed Macaque

Saparomakaki

-

-

-

-

12

-

-

-

-

-

-

-

-

-

12

Pig-tailed Macaque

Lari

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

White-handed Gibbon

?

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

1

North Borneo Gibbon

Oranki

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

1

-

-

-

3

Bornean Orangutan

Kinabalunorava

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

1

Kinabalu Squirrel

Taratak

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Grey-bellied Squirrel

Prevostinorava

-

-

-

-

-

1

-

-

2

2

1

-

-

-

6

Prevost´s Squirrel

Sabahinorava

-

-

-

-

-

-

5

6

-

-

-

-

-

-

11

Jentink´s Squirrel

Himalajanviiruorava

-

-

6

8

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

14

Himalayan Striped Squirrel

Banaaniorava

-

7

2

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

3

13

Plantain Squirrel

Borneonjuovaorava

-

-

-

-

-

-

4

2

-

-

-

-

-

-

6

Bornean Black-banded Squirrel

Borneonkääpiöorava

-

-

-

-

-

-

-

-

2

-

1

-

-

-

3

Bornean Pigmy Squirrel

Viirunaamaorava

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

1

Black-eared Pigmy Squirrel

Malesiankääpiöorava

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

1

Whitehead´s Pigmy Squirrel

Valkojättijäisorava

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

1

Giant Squirrel

Borneonvuoriorava

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Bornean Mountain Ground Squirrel

Pitkäkuono-orava

-

-

-

-

-

-

-

2

-

-

1

-

-

-

3

Shrew-faced Ground Squirrel

Mustaisoliituri

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

1

Black Flying Squirrel

Jättiläisliito-orava

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

1

Red Giant Flying Squirrel

Kinabalunrotta

-

-

-

-

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

2

Kinabalu Rat

Intiansaukko

-

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Smooth-coated Otter

Juovapalmusivetti

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

1

Small-toothed Palm Civet (Bornean Striped)

Musanki

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

1

Common Palm Civet

Lajeja yhteensä

1

5

5

5

3

4

4

6

7

7

5

3

1

2

33


THIS TRIP WAS ORGANISED BY A LOCAL TOUR OPERATOR ENDEMICGUIDES.COM

MENOSSA MUKANA:


MATKAN REITTI JA KOHTEET

Bukit Fraser

50 km

75 km

Sabah Kinabalu

Bukit Tinggi Kota Kinabalu

Poring Sepilok

Sandakan

Tambunan

Kuala Lumpur

Sukau THAIMAA

Kinabatangan

BRUNEI

Borneo

MALESIA MALESIA International airport

Borneo

SINGAPORE Sumatra

INDONESIA

1 000 km

Sepang INDONESIA

Profile for Santtu Ahlman

Malesia 2018  

Malesia 2018  

Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded