Issuu on Google+

LINTUJA MAAILMALLA IX

SANTTU AHLMAN

LIETTUAN KUURIN KYNNÄS 21.–28.9.2011


LIETTUA

LIETTUAN KUURIN KYNNÄS 21.–28.9.2011 SANTTU AHLMAN

Olimme haaveilleet Luoman Samin kanssa staijausmatkasta Liettuaan Kuurille jo vuosia, mutta erinäisten aikatauluongelmien ja tuulivoimapuistotöiden (muutontarkkailua) takia mokoma ei ollut mahdollista aiemmin. Elokuun puolivälissä väläytin ideaa Samille, kun hänen Signilskärin pitkä miehityssessio peruuntui. Sovimme matkasta käytännössä parin puhelun jälkeen ja löimme aikataulut lukkoon parhaaseen peippomuuttoaikaan syyskuun lopulle. Vihdoin olisi luvassa kunnon pikkulintujen massamuuttoa. PAKOLLINEN SIIRTYMÄ VANTAALLE TI 20.9. Terästin Escorttia Kaasmarkussa aamupäivällä uusilla osilla ja siivosin vihdoin biilin sisätilat kesän maastosedimenteistä. Iltapäivällä pakkasin romppeeni autoon ja päryyttelin Nakkilaan Samin ja Anskun luokse syömään puoli viideltä. Merilohiaterian ja pannarikermavaahtojälkkärin jälkeen lähdimme ajamaan kuudelta Vantaan Sokos Hotel Flamingoa kohti. Ajomatka taittui melko nopsaan matkapinnoja plokatessa, tosin lintuelämä vaikutti olevan erittäin hiljaista. Parin pysähdystauon jälkeen osasimme yllättävän helposti perille. Hotelli oli hyvin lähellä lentokenttää, joten seudulle ajaminen oli jo rutiinia. Piisami oli buukannut meille henkilökuntahintaan superior-huoneet kohtalaisen kivalla kaupunkinäköalalla varustettuna. Kirjautumisen jälkeen haimme vielä tykötarpeita autosta ja meikäläinen aloitti epäonnen viljelemisen, kun pamautin kaksi kananmunaa tuusan nuuskaksi. Kennosta ja munista teimme koristeen parkkihallin seinän viereen. Illalla rohmusin vielä kaikki ilmaistuotteet huoneesta matkalle mukaan, tuttuun tyyliin.

VIA BALTICAA LIETTUAAN KE 21.9. Alitajuntaisen jännittämisen tai illalla nautitun vihreän teen vuoksi yöunet jäivät molemmilla harvinaisen vähiin. Meikäläisellä oli puolentoista tunnin unien jälkeen silmät kuin hiekkapaperilla jyystetyt ja skarppiustaso vähemmän mukava päivän ajoepisodia ajatellen. Mainion aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan Helsingin länsisatamaan kuudelta. Siirtymän piti olla helppo, vaan eipä ollut. Painelimme tietöiden kyllästämiä reittejä sen verran harhaan, että vasta virolaisten työmiesten opastamina osasimme oikeaan paikkaan. Kekkulointiin paloi tunti aikaa, mutta ennätimme juuri sopivasti puoli kahdeksalta lähtevään Siljan laivaan. Sami sauhuinensa ensimmäisellä Viron stopilla.


Huono karma jatkoi voittokulkuaan, sillä Samin voitettua 20 euroa epämääräisestä kuuttijääkarhupelikoneesta, minäkin innostuin uhkapeleistä. Syötin Piisamin tavoin 20 euron setelin härveliin ja aloin naputella täydellä linjastolla tuloksia. Ne eivät olleet hääppöiset, sillä rahat menivät hetkessä. Ja niin menivät vielä toiset 20 euroakin. Pelasin hetkessä luultavasti enemmän kuin olen koko elämäni aikana pelannut. Damn. Muuten aika kului odotellessa ja sateen kastelemien ikkunoiden läpi lintuja etsiessä. Parhaimmistoon lukeutui kuuden pilkkasiiven parvi Viron puolelta. Tallinnassa alkoi Viron puolen pinnojen armoton metsästäminen, mutta ensin oli selvittävä keskustasta pois. Se oli yllättävän nopeaa ja selvästi helpompaa kuin Helsingissä navigointi. Olen käynyt aiemmin kuudesti Virossa ja edellisen – vuoden 2005 – reissun jälkeen kaupunki oli kehittynyt paljon. Sadekuurojen ja suhrusään vuoksi ajomatka Pärnuun oli nopeaa ja linnutonta. Tahti oli itse asiassa hieman liiankin kova, sillä hieman ennen Pärnua nopeuskamera nassautti pirssistämme kuvan, eli huono tuuri jatkui. Häädemeestessä poikkesimme huoltoasemalle syömään juustotaskupihviä ranskalaisilla hintaan 3,70 euroa ja tankkaamaan euroilla vielä ennen rajan vaihtumista. Lajilista oli melko onneton, mutta Nakkilan ja Vantaan välillä laaditun virallisen matkapinnakisa-arvauslistalomakkeen Viro-osiota olisi tarkoitus paikata tulomatkalla. Latvian rajalle ennätimme yhden nurkilla ja painelimme suoriltaan kohti Riikaa. Pysähdyimme kuitenkin kertaalleen alkuvaiheessa erään hautausmaan laiteille.

Kulttuurielämyksiä Latvian puolella paikallisen hautausmaan muodossa.

Lassila & Tikanojan roskasäiliöt ja Lemminkäisen tietyömaat tuntuivat kummallisilta. Hautausmaalta saimme vain muutaman lajin lisää – heikkoa antia kuvaa hyvin talitiainen ja punarinta. Latviassa oli yllättävän häilyvää ajomeininkiä paikallisilla, kun moni ohitus tapahtui kolme autoa rinnakkain, epämääräisissä paikoissa ja kovilla nopeuksilla. Me paahdoimme lähes samaa linjaa muiden perässä turhia nirsoilematta ajotyyleistä. Tiet olivat myös selvästi heikompitasoisia kuin Viron puolella. Aikataulumme venyi lähemmäs tunnilla, kun jouduimme odottelemaan useissa liikennevaloissa autojonojen perässä ja köryyttelemään hiljaa pitkiä pätkiä tietöiden vuoksi. Riikan lähistöllä jouduimme hieman Liettua vaikutti aluksi olevan yhtä suurta peltoa.


veivaamaan sinne sun tänne, mutta pääsimme melko helposti oikealle tielle kohti Liettuan rajaa ja Siauliaisia. Pääkaupungin eteläpuolella saimme ihmetellä Daugavajokeen tehtyä valtavaa vesivoimala-allasta, jonka vuoksi on rakennettu massiivinen penger teineen. Viimeiset vajaa sata kilometriä Latvian puolella olivat teiden suhteen hauskoja – en ole koskaan nähnyt yhtä paljon pikipaikkoja yhdellä tiellä aiemmin. Tien pinnasta oli monin paikoin lähes yhtä paljon pikeä kuin asfalttia. Liettuan rajalla – jossa ei ollut enää lainkaan passin tarkastuspistettä – tien kunMajapaikkamme Inkaro Kaimas. to vaihtui todella laadukkaaseen ja maisema muuttui peltojen hallitsemaksi. Peltoja jatkui kymmenien kilometrien ajan ja aloitimme välittömästi Liettuan puolen lajien hakemisen – joskin pääosin kovassa vauhdissa autosta käsin. Hiirihaukkoja oli jonkin verran ilmassa, mikä johtui varmasti seljenneestä ja lämpimästä kelistä – edelliset sateet koimme Riikan pohjoispuolella. Pitkän ajomatkan aikana mahtavimpia hetkiä oli huikean töyhtöhyyppäparven näkeminen pellolla – laskimme siitä peräti 1 460 yksilöä. Lintumassoista saimme osviittaa myös valtavasta 12 000 linnun kottaraisparvesta, joka vaihteli muotoaan myrskyn lailla. Mustavaris oli myös erityisen runsas, sillä Sami kirjasi Liettuan puolella yli 700 yksilöä. Kirjaamisaktiivisuus pysyi Samilla edelleen tiukkana, eli jokainen lintu vihkoon. Kasvirintamalta näimme valtavat koristepiiskumassat ja yhdellä alueella tolkuttomasti jättiputkia. Päivä alkoi jo kääntyä illaksi, kun saavuimme länsirannikon tuntumaan Kretingan pikkukylään. Yritimme löytää Klaipedan opasteita, mutta ne olivat hakusassa. Jonkinasteisen korttelirallin jälkeen löysimme oikean tien ja tuokion päästä olimme oikeassa kaupungissa. Siellä piti olla selvät opasteet satamaan, josta pääsee lautalla Kuurille. Vaan eipä ollut, eikä juuri mitään muitakaan opasteita, joten jatkoimme hortoilulinjalla, kunnes löysimme itsemme väärästä terminaalista. Sieltä oli kuitenkin hyvin lyhyt ajomatka oikeaan paikkaan, johon löysimme pian. Maksoimme noin 43 litaa kahdesta henkilöstä sekä autosta ja ajoimme jonon jatkoksi odottelemaan kymmenen yli kahdeksan lähtevää lauttaa. Ilta hämärtyi, kun ohitsemme lipui kolminumeroinen lukema lokkeja yöpuulle. Erikoisin havainto oli parkkipaikalla tepastelleet kaksi peltopyytä. Puolen tunnin odottelun jälkeen aika oli kypsä ja lastauduimme lauttaan, joka ylitti laguunin nopeasti. Vastarannalla lähdimme kovaa vauhtia muiden perään kohti Nidaa. Säkkipimeässä päästelimme lähes 90 km/h mäntyjen ja muiden puiden reunustamaa tietä. Alkuvaiheessa oli jokin lippupiste, johon muodostimme yhdelle portille hyvän tulpan, kun emme oikein ottaneet selvää, että mitä pitää maksaa ja mihin. Samin mukaan paniikinomainen monologini meni näin: ”Mitä tässä kuuluu tehdä, hä? Mitä mä teen? Häh?”. Tylyn näköisen vartijamiekkosen ohjeiden avulla saimme maksettua kymmenen litaa ja ralli jatkui vielä lähes 40 kilometriä. Nidassa alkoi jälleen uusi episodi, kun yritimme löytää pienestä kyläpahasesta majapaikkamme, Inkaro Kaimasin. Mistään emme löytäneet paikan kylttiä, eikä sitä ollut yhdessäkään opastetaulussa. Kyselimme muutamilta henkilöiltä, mutta se tuotti vesiperän,


tosin eräs mummeli neuvoi oikean tien, mutta täysin väärän suunnan. Vihdoin erään baarin kohdalla tärppäsi, kun muutama hieman tuiterissa ollut heppu alkoi opastaa meitä. Yksi lähti lopulta ajamaan fillarillaan edellämme ja näyttämään oikean tien, jossa ei tosiaan ollut mitään merkkiä tai edes kadun nimeä ja numeroa. Tunnistin heti ”legotalon” oikeaksi nettikuvien perusteella, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Fillarioppaamme soitti vielä näyttämääni numeroon ja hetken kuluttua Valentina tuli avaamaan ovet. Ehdimme vielä nippa nappa ennen kymmentä kauppaan ja pian aloimme koisia. MASSAMUUTTOA TAHI SITTEN EI TO 22.9. Heräsimme puoli kuudelta aamulla ja sikeiden yöunien jälkeen, jolloin olomme oli jo hieman inhimillisempi, joskin edelleen väsynyt. Sami kiskoi aamusauhujen aikana kymmenkunta yömuuttavaa laulurastasta ja keli oli mukavan leppoisa, eli odotukset olivat korkealla. Teimme aamutoimet ja lastasimme auton jälleen täyteen retkitavaroita. Ongelma oli kuitenkin se, että meillä ei ollut mitään hajua missä hyvänä staijipaikkana tunnettu aurinkokellodyyni (aurinkokellomäki) on. Oletimme, että se on todella helppo löytää, mutta metsää oli kaikkialla, eikä kukaan aamuvirkuista paikallisista puhunut englantia. Suhailimme sinne tänne ja välillä kävimme Venäjän rajalla saakka. Siellä oli mainio kartta kynnäästä ja arvelimme tietävämme suunnilleen missä dyyni on. Punarintoja ja laulurastaita sinkoili vielä hämärillä teillä tuon tuosta, kun kokeilimme sopivan näköisiä teitä. Vaan eipä löytynyt oikeaa paikkaa ja turhautuminen alkoi iskeä. Kysyin vielä yhdeltä henkilöltä, joka oli juuri lähdössä talon pihasta. Hän lupasi näyttää meille paikan ajamalla edellämme. Ja niinhän siinä kävi, että ainoa tie joka meiltä jäi tarkastamatta oli se oikea. Näkymä korkealta dyyniltä aamuauringon noustessa oli huikea ja riemu nousi ylimmilleen. Täysin luonnontilaiset dyynit olivat mahtavan näköisiä ja kymmeniä metrejä korkeita. Liikkuminen niillä on ilmeisesti kielletty mikä on hieno päätös. Dyyneillä on hyvin mielenkiintoinen kehityshistoria ja kynnäs on jo satoja vuosia vanha muodostuma. Se kasvoi aikoinaan puustoa, mutta laivanrakennuksen vuoksi puita hakattiin niin paljon, että dyynit alkoivat jälleen elää ja peittivät lukuisia kyliä alleen. Sata vuotta sitten dyynit liikkuivat Kuurinmeren eli haffin suuntaan kuusi metriä vuodessa. Liikehdintään liittyvät ongelmat ratkaistiin istuttamalla alueella muun muassa tanskalaisia vuorimäntyjä. Nidan avoimet dyynit ovat käytännössä ainoa jäljellä oleva liikkuvien dyynien massiivinen kokonaisuus.

Aamuista näkymää staijipaikalta kohti Kaliningradia.


Jaoi m me ma hdol l isi mman pian sektorit ja kirjavat lajit samalla, kun laulurastasmuutto oli kovaa. Aloitusaikamme oli 7.05, eli olimme myöhässä suunnitelmasta sähläilyjen takia. Minä otin kontolleni itäsektorin ja pikkulinnut lukuun ottamatta rastaita. Sami hoiti loput. Meininki oli hienoa, kun laulurastaita irtosi muutolle jatkuvasti kymmenittäin. Auringon noustessa korkeammalle, alkoi myös peippojen liikehdintä ja hieman myöhemmin talitiaisten meno. Lajilistaan tarttui hiljalleen hieman parempia muuttolajeja, kun plokkasimme taivaalta muun muassa leppälinnun, mustaleppälinnun ja kaksi nokkavarpusta. Meno ei kuitenkaan yltynyt missään vaiheessa huumaavaksi ja kolmen tunnin jälkeen se alkoi hiljalleen hyytyä. Pettymys oli lopulta suuri, kun laitoimme tamineemme kasaan 11.05. Meno oli lähes kokonaan seis, vaikka keli oli sinänsä hyvä – aurinkoista, aluksi heikkoa lounaistuulta ja lopuksi kohtalaista lounaistuulta. Loppumetreillä Sami plokkasi vielä kattohaikaran lajilistalle, mikä oli mukava havainto, sillä survoimme läpi Baltian maiden havaitsematta ainuttakaan yksilöä. Aamupäivän aikana paikalla kävi kymmeniä turisteja, joista oli hieman häiriötä. Eräs sveitsiläispariskunta oli kuitenkin mukavaa seuraa. He olivat jääneet eläkkeelle ja matkailivat nyt lintujen ja luontoelämysten perässä. He olivat käyneet helmikuun lopulla Kittilässä ja tohkeissaan kokemuksesta revontulineen. Ajoimme majapaikkaamme ja lähdimme sen jälkeen pankkiin vaihtamaan litoja. Vaihtosession päätteeksi menimme ravintolaan syömään jotain kotlettisatsia, joka oli kelpo annos. Sitten lähdimme Juodkrantea kohti tavoitteena etsiä paikallisia lajeja ja tsekata toinen mahdollinen staijipaikka. Pysähtelimme siellä täällä ja kävimme länsirannan dyyneilläkin. Lajilistaan tarttui vain peruslajeja. Oli kuitenkin mukava nähdä dyynikasvillisuutta ja verrata sitä Suomen dyyneihin. Valkoisia rantavehnädyynejä oli yllättävän vähän aivan uloimpana meren puolella, mutta muuten kurtturuusu hallitsi laajoja alueita. Merinätkelmä oli varsin yleinen joukossa. Muita kasvipuolen tuttavuuksia olivat tavallisten lajien lisäksi muun muassa harmio, kanadankoirankieli, nurmimailanen ja moni muu kulttuurilaji.

Jalohaukkamuutto oli hiljaista. Neljän lajin joukossa oli myös nuolihaukka.


Suurin osa pysähdyksistä oli linnustollisesti tyhjiä, mutta yhden piston varrella näimme hirven lähellä tietä ja saimme ammuttua siitä läjän kuvia. Kävelimme noin 15 metrin päähän siitä ja juttelimme normaalisti, eikä se ollut moksiskaan – kiskoi vain tervalepän lehtiä kupuunsa. Juodkrante oli linnustollisesti niin ikään kovin köyhä ja ynnäilimme Samin havikseen västäräkkejä, peippoja ja muita tavalajeja. Hakeuduimme länsirannalle dyyneille, jossa näimme useiden pistojen aikana selvää sirrimuuttoa. Sigma oli toistasataa suosirriä, jokunen pulmussirri, kuovisirri ja jänkäsirräinen. Minä mähersin kaksi viimeistä, mikä jäi hieman kaivelemaan, koska ne olisivat olleet hyviä Liettuan pinnoja. Myös kivitasku jäi minulta huomaamatta. Mukava havainto oli kuitenkin erään hylätyn rakennuksen pihapiirissä olleet neljä mustaleppälintua.

Merinätkelmä kukki dyyneillä monin paikoin.

Kasvimaailmassa oli paljon tuttua. Rantahiekassa kasvoi muun muassa keto-orvokkia.


Paluumatka Nidaan oli stoppeineen jälleen yksipuolista Laji Muuttajamäärä ja ajoimme suoraan huoltoasemalle tankkaamaan. Sieltä Haapana 463 suuntasimme vielä Nidan rantojen lokkien perään. Yhdellä Lapasotka 12 laiturilla oleskeli meri-, kala- ja naurulokkien seassa kaksi Kattohaikara 1 kalatiiraa. Seuraavan laiturin anti oli peräti 149 merilokkia Muuttohaukka 1 ja lisäksi aimo läjä nauru- ja kalalokkeja sekä rantavedessä Lapinkirvinen 1 talsinut punakuiri. Mustaleppälintu 1 Majapaikkamme pihassa kuvasin vielä hieman lokkeja Leppälintu 1 ja Sami löysi kaukaa laguunin puolelta muuttavan pikkutiiLaulurastas 1 857 ran sekä kaksi pikkulokkia maan pinnoihin. Tilastointien ja Talitiainen 553 päiväkirjakirjoittelun jälkeen kävimme ravintolassa syömäsNokkavarpunen 2 sä mahtavat setit – Samilla pippurinautaa ja meikällä kanakastiketta aurinkokuivattujen tomaattien kera. Minun annos Poimintoja Nidan muuttajista. maksoi kuusi euroa ja Samin kympin. Illalla jatkoimme tilastointeja ja skriivailuja sekä tietenkin epämääräistä mökää. Maate ennätimme hieman ennen kymmentä.

Matkan ainoa punakuiri.

Lokkitarkastus ei tuottanut rareja meri- ja naurulokkien seasta.


MANTEREELLE PE 23.9. Heräsimme kuudelta hyvien yöunien päätteeksi. Tuuli oli kääntynyt länteen ja voimistunut selvästi, mikä ei herättänyt suuria toiveita päivän muuttomeininkeihin. Aamupalan jälkeen olimme jälleen aurinkokellodyynillä eli ”kellopeliappelsiinilla” tasan seitsemältä. Pilvisyys oli mainio 8/8, mutta tuuli oli erittäin voimakas, eikä paikalla saanut kunnollista tuulensuojaa lainkaan. Edes laulurastaita ei muuttanut aamutuimaan. Soitin vielä Talvipukuinen vanha naurulokki. vähän seitsemän jälkeen Ahlmanin Satulle Suomeen ja pyysin häntä katsomaan Nidan tuuliennusteen loppupäivälle. Satu pirautteli hetken päästä ja tuulen kuulemma pitäisi pysyä samanlaisena puhurina koko päivän. Ehdotin Samille, että lähdemmekö lautalla mantereelle retkeilemään päiväksi. Noin tunnin päästä olimme autoinemme lautalla ja valokuvaamassa lokkeja. Asetimme päivän tavoitteeksi suuremman lajimäärän kuin eilen, eli lukeman pitäisi olla 79 illalla. Revitys alkoi heti ja lajia alkoi kirjaantua Piisamin havikseen hyvää tahtia. Lauttamatkan aikana plokkasimme muun muassa muuttavan nuolihaukan korkeuksista ja 23 pikkulokkia paikallisina. Klaipedassa oli tuttuun tapaan navigointiongelmia heikkojen opasteiden vuoksi, mutta hetken kuluttua olimme jo matkalla oikeaan suuntaan etelään ja Priekuleen. Sieltä jatkoimme pikkutietä Drevernan kylään. Ensimmäinen kunnon pysähdys tuotti listalle satoja kottaraisia, hiirihaukan, viherpeipon ja muuta peruslajistoa. Peippoja muutti näemmä lähes tauotta pieninä parvina, eli muutto keskittyi selvästi mantereelle. Matkalla näimme myös kaksi jalohaikaraa erään joen varren ruoikossa. Drevernesta suuntasimme siellä täällä pysähdellen hiekkateitä pitkin Svenceleen. Pienen kyläpahasen jälkeen kurvasimme sopivan näköistä tietä kohti Kuurinmerta. Tie muuttui juoksuhiekkamaiseksi kokonaisuudeksi, mutta selvisimme siitä jopa ilman pohjakosketuksia. Päivän lajilistaan nassahti neljä merikotkaa, 17 suosirriä ja harmaahaikara. Piisami seulomassa Kintain kala-altaita.

Komeita neuvostotötteröitä.


Jatkoimme matkaa edelleen etelään, tosin välillä emme tienneet lainkaan millä tiellä olimme. Päivälle lajeja oli jo puolensataa, kun saavuimme vihdoin kohteeseen, joka oli Kintain kala-altaat. Ensimmäisen poolit olivat käytännössä täysin linnuttomia, mutta huomasimme horisontissa valtavan lintumassan, johon lukeutui muun muassa 3 200 töyhtöhyyppää sekä satoja kottaraisia ja kalalokkeja. Siluteen johtavan tien eteläpuolen altaista saimme havikseen kahdeksan harmaasorsaa, kolme punasotkaa, 43 kyhmyjoutsenta, yli 200 sinisorsaa ja kokonaan uudeksi Liettuan lajiksi 66 merihanhea. Merikotkia lensi siellä täällä ja pieniä merimetsoparvia lipui taivaalla vähän väliä. Jatkoimme valtavan allasalueen länsilaitaa Minijan suuntaan ja ynnäilimme pelloilta lajistoa, joka oli tuttuun tapaan töyhtöhyyppä-, kottarais- ja lokkipitoista. Petoja oli ilmassa yllättävän vähän ja tilanne alkoi muutamista massalajeista huolimatta vaikuttaa nihkeältä. Taisin vaipua ns. passiivin kuiluun, josta Sami yritti minua kiskoa pois positiivisten loitsujen kera. Vaan eipä onnistunut. Ideat olivat nyt loppu, eli meillä ei ollut mitään tiettyä kohdetta tiedossa. Kala-altaista Sami oli lukenut aiemmin jostain redustoorista. Painelimme kuitenkin vielä Minijaan saakka, josta ei päässyt enää pidemmälle. Pidimme evästauon ja palasimme kala-altaille. Käännyimme Stankiskiaihin ja kylän kohdilla yritimme hakeutua rantaan. Pieni pisto ei tuottanut tulosta, mutta kuusikossa oli hippiäinen ja puukiipijä äänessä. Olimme jo lähdössä pois, kun pysäytin varmuuden vuoksi auton ääntelevän tinttiparven vuoksi. Seuloimme talitinttiparvea ja huomasin äkillisesti todella nopeasti hippiäisen, jolla oli voimakas valkoinen silmäkulmanjuova – annoin heti Samille hälyn tulipäähippiäisestä! Lintu äänteli pitkään, mutta emme nähneet sitä enää kunnolla lainkaan pitkästä jallittamisesta huolimatta. Autolla kaivoimme vielä äänitteet esiin ja ääni täsmäsi täysin, myös Samin kuulema laulunsäe. Kokeilimme vielä luukuttaa kutsuääntä kovaa autosta ja hetken kuluttua lintu ääntelikin hyvin lähellä. Yritimme löytää lintua vielä noin 20 minuutin ajan ja näimmekin kuuseen lentäneen reguluksen, mutta kunnon näköhavainto jäi haaveeksi. Sami tempaisi kurimushavainnosta kuitenkin eliksen ja saimme ensimmäisen kunnon lajilöydön plakkariin. Ekstemporee suuntasimme vielä etelään Venten niemeen, koska se näytti houkuttelevalta paikalta. Yllätys oli hieno, sillä juuri siellä oli kuuluisa Ventes Ragasin rengastusasema jättikokoisine fälloineen. Edellispäivänä kellopeliappelsiinilla tuttavuutta tehneet sveitsiläiset kertoivat, että he olivat käyneet siellä aiemmin ja havainneet tuhansittain pikkulintuja, muun muassa talitiaisia. Kuulemma aamun aikana sieltä oli pyydystetty 6 000 lintua. Ei hassummin.

Ventesin pihapiiriä rakennuksineen ja verkkoineen.


Kävelimme alueella, jota tuuli riuhtoi voimakkaasti, eivätkä fällat olleet enää pyynnissä. Rannassa näimme nokikanaparven. Painelimme rakennuksen sisuksiin, jossa oli iäkäs patu, joka ei puhunut sanaakaan englanniksi. Saimme kuitenkin maksettua kahden lidan (noin 70 senttiä) pääsymaksun. Herra ohjasi meidät oikeaan huoneeseen sotahuudon saattelemana, kun olimme aloittamassa kierrosta väärässä järjestyksessä. Kahdessa huoneessa oli hienoja dioraamoja, runsaasti muuten täytettyjä lintuja, Lintuaseman pienoismalli. esittelytauluja rengastuksista ja pienoismalli alueesta pyydyksineen. Olipa kokoelmissa suomalainen S-rengaskin ja tauluissa muun muassa punarinnan reitti oli kulkenut Suomeen. Kattotasanteelta saimme ihailla aluetta hieman ylempää ja näimme vielä neljä uutta jalohaikaraa horisontissa. Asemalla oli mahtava vierailla, joskin olisi ollut vielä hienompaa päästä näkemään itse toimintaa. Jatkoimme takaisin Kintain kala-altaille ja tarkoituksena oli ajaa pikkuteitä Saugosiin. Opasteet, kartat ja tiet eivät taaskaan täsmänneet ja yhtäkkiä olimmekin Siluten kaupungissa, jossa vallitsi selvä neuvostotunnelma. Keskustan hortoilujen jälkeen otimme suunnaksi Klaipedan. Tällä kertaa ajoimme päätietä, jota oli helppo taivaltaa. Pysähtelimme tuon tuosta pelloille ja näimme useita petoja muutolla, muun muassa hiiri- ja varpushaukkoja sekä reissun ensimmäiset kolme ruskosuohaukkaa. Hanhiparvia muutti myös muutama ja Sami kaivoi metsähanhien seasta kaksi lyhytnokkahanhea. Hieman ennen Klaipedaa näimme kaatopaikan, jossa oli lokkiparvia ruokailemassa. Sinnepä siis saman tien. Pilvisyys oli jo lisääntynyt kovasti ja sadepilvet tekivät tuloaan. Ehdimme kuitenkin tarkastaa lokit, eikä harmaalokkien seasta löytynyt kuin yksi kalalokki, kaksi merilokkia ja vino pino selkälokkeja. Yhdeltä kolmannen kalenterivuoden harmaalokilta luimme lukurenkaan ja meikäläinen skarppasi yli lentäneestä metsähanhiparvesta tundrahanhen. Lokki oli rengastettu aiemmin pesäpoikasena eräällä Leningradin järvellä. Näkymä toiselle fällalle vierailukeskuksen katolta.


Seitsemän vuotta aiemmin Ventes Ragasissa rengastettu kyhmyjoutsen tuli apajille.

Sade otti pian vallan, kun ajoimme Klaipedan keskustaan. Lauttapaikalle oli näemmä mahdottoman vaikea osata ja ajoimme harhaan monesti, vaikka yritimme käyttää navigointiapuna ”erikoislasinpiirtäjää”, joka oli siis pilvenpiirtäjätyyppinen rakennus rannan lähellä. Opasteiden tasoa kuvaa hyvin se, että kolmikaistaisella tiellä vasemman puoleinen oli merkitty kääntymään vain vasemmalle ja sille oli oma ryhmittäytymiskaista. Juuri kun olin ampumassa Escorttia sinne, huomasimme että se kääntyy kolmelle vastaantulevalle kaistalle! Kiva ylläri. Sekoilujen jälkeen pääsimme kuitenkin pelipaikalle, emmekä ehtineet lipun oston jälkeen odottaa edes Piisamin savukkeen verran, kun meidät jo ohjattiin lautalle. Kuurin tien posootimme haipakkaan kovan nälän vuoksi. Puoli seitsemän jälkeen olimme perillä majapaikassa. Vaihdoimme vaatteet ja menimme eiliseen ravintolaan, josta saimme jälleen loistavat satsit. Majalla kuvasin lokkeja, kun Sami heitteli leipää linnuille. Sain komeita otoksia aivan läheltä ja jopa kyhmyjoutsen tuli hollille. Saimme luettua siltä metallirenkaan. Hetken päästä Sami huomasi vielä aallonmurtajalla kattohaikaran kalastajien jaloista! Kävelimme paikalle ja ammuin kuvia läjän. Sami löysi vielä hienosti aroharmaalokin harmaalokkien joukosta, eli Liettuan pinna pamahti. Pimeyden laskeuduttua Sami vetäisi vielä yhden Liettuan pinnan kuulemalla yömuuttavan rantasipin pihasta. Nukkumaan menimme jälleen kymmenen nurkilla.

Kattohaikara oli hyvää pataa kalastajien kanssa. Lintu on rengastettu Ventes Ragasissa useita vuosia sitten ja ilmeisesti viihtyy joka syksy lähiseudulla.


Naurulokit ja kattohaikara tulivat auliisti kuvaushollille.


Dyyneillä liikkui kymmeniä variksia.

VIHDOIN MASSAA LA 24.9. Heräsimme jälleen kuudelta sikeiden yöunien päätteeksi. Keli vaikutti hyvältä, sillä oli täysin pilvistä ja tuuli hönki luoteesta, joskin melko voimakkaasti. Aamurituaalien jälkeen ehdimme aurinkokellomäelle aloittamaan staijaukset klo 6.55. Tilanne vaikutti varsin rauhalliselta, eikä laulurastaita sinkoillut mainittavasti aamun sarastaessa. Sen sijaan merimetsonauhoja näimme heti alusta lähtien varsin tasaiseen tahtiin ja hiljalleen muutto piristyi myös pikkulintupuolella. Pääosaa näyttelivät peipot, mutta myös niittykirvisiä liikehti mukavasti. Hienoimpia haviksia edustivat yhteensä kahdeksan muuttavaa nokkavarpusta sekä uusiksi Liettuan pinnoiksi ruksatut kaakkuri, valkoviklo ja urpiainen. Aamu oli mahtavaa muutonseurantaa, eikä paikalla käynyt mainittavasti turisteja. Fiilikset nousivat mukavasti, kun hanhiparvia liikkui komeissa muodostelmissa. Parvista listasimme pääasiassa metsähanhia, mutta niiden seassa oli myös tundrahanhia yli 20 yksilöä ja yksi valkoposkihanhi. Karuimpia hetkiä oli, kun Sami näki viiden tilhen pokan, jonka minä missasin. Vastaavasti minä näin muuttavan virtavästäräkin, jota Piisami ei ehtinyt nähdä. Molemmille paukkui näistä uusia Liettuan pinnoja. Virtaväiski oli vasta Liettuan kuudes yksilö, joten sikäli kova havis. Aamupäivällä virisi myös petomuutto, mutta se pysyi kuitenkin päivän mittaan yllättävän maltillisena. Varpushaukkoja meni sentään noin 120 yksilöä ja yksi nuori muuttohaukkakin. Buteoita ja suohaukkoja muutti kuitenkin vain muutama lintu. Karkeasti yhdentoista aikaan muutto yksipuolistui selvästi ja etenkin meikäläisen itäpuolella muutti käytännössä vain peippoja ja niittykirvisiä. Pedot viilettivät lähes ykMerimetsoparvia liikehti aamuhämärästä alkaen.


sinomaan Samin länsipuolella. Samalla alkoi myös hillitön turistivirta paikalle, kun useat bussilastilliset tulivat ihailemaan paikkaa ja maisemia oppaiden kanssa. Muutamassa tunnissa dyynillä kävi vähintään puolen tuhatta henkilöä, mikä vaikeutti meidän hommia oleellisesti – pahimmillaan vieressämme kyhjötti 40 henkilöä jatkuvasti pälisten. Olo oli kuin näyteikkunassa, kun välillä viisi ihmistä tuijotti puolen metrin päästä staijaustamme. Suurin osa oli hyvin uteliaita, mutta vain muutama kysyi mitä teemme. Jotkut juntit tulivat testailemaan kaukoputkiamme kysymättä lupaa. Hauskin episodi oli, kun paikalle ilmestyi motoristiryhmä, joka koostui äänekkäistä venäläisistä tyypeistä. Yhdellä oli meksikolainen sombrero ja nimesimme hänet ”gringojen” johtajaksi. Hän tuli ihmettelemään molempien kaukoputkia ja pyysi lupaa katsoa, joskin erittäin huonolla englannilla. Hän ja muut ilmeisesti pitivät näkemisestään, sillä hetken kuikuilujen jälkeen meille molemmille tarjottiin vodkaa, josta tosin kieltäydyimme kohteliaasti. Sama poppoo mekasti paikalla kolmisen varttia ja johtajagringo kantoi jossain välissä hääkuvauksiin tulleen sulhasen morsianta ja valokuvaaja paukutti kuvia, kunnes kompastui kiviin ja pamautti sekä itsensä että kameran tantereeseen. Ja kaikilla näytti olevan kovin hauskaa… Iltapäivän puolella turistivirta oli niin ankea ja lintujen muutto lopulta niin hiljaista, että otimme ritolat ja lähdimme majapaikkaan pienelle tauolle klo 13.25. Sami söi eväitä ja minä hain sapuskaa lähiravintolasta. Eiköhän Piisami tempaissut muuttavan nuoren niittysuohaukan sillä aikaa Liettuan pinnaksi. Seuraava kohde oli Juodkranten rantadyynit ja mahdollinen merimuutto. Se osoittautui kuitenkin kovan luoteistuulen vuoksi hankalaksi. Ensimmäisellä stopilla rannalla Sami kiipesi heti dyyneille ja minä vedin retkikenkiä jalkaan, kun kuulin tiaisparven ääntelyä. Hetken päästä hollilla oli töyhtö- ja hömötiainen, joten hälytin Piisamin kännykällä parkkipaikalle Liettuan pinnojen perään. Herra oli hetkessä paikalla ja paria lajia rikkaampi. Dyyneillä lintuelämä oli hyvin hiljaista, eikä kahlaajiakaan ollut liikenteessä. Sami hoksasi pian kaksi nuorta riuttatiiraa lentelemässä rannalla. Visiitti jäi hyvin lyhyeksi, mutta kävimme vielä katsastamassa mustaleppälintuja toissapäivänä löydetyltä paikalta – kaksi lintua oli paikalla hylätyn talon rakenteissa. Seuraava etappi oli Juodkranten lähistön itäranta myötävalon ja tuulen suojan vuoksi. Ensimmäinen pisto tuotti listalle vihdoin neljä viitatiaista, mutta paikka osoittautui kehnoksi. Jouduimme lopulta ajamaan takaisin hyvin lähelle Nidaa Pervalkaan pieneen kylään. Sieltä löysimme hyvän puistomaisen kolkan rannalta, johon asetuimme staijiasemiin. Tiuku repi tuolloin 15.45. Tuulen suojassa oli leppoista katsastaa myötävaloon Kuurin meren lintuja. Paikalliset tirpat olivat tosin lokkipitoisia, mutta vedessä kellui myös silkkiukkuja ja telkkiä useita kymmeniä. Rannassa oli kuusi haapanaa ja niiden seassa punasotka. Uudeksi matkalajiksi nassahti pian kaksi isokoskeloa. Muuttorintamalla oli hiljaista, tosin merimetsoparvia lipui useaan otteeseen sekä päältämme että kaukana horisontissa. Parasta antia oli kuiSami Juodkranten dyyneillä.

Rannalla oli lähinnä jokunen väiski.


Jantterit Pervalkan rantabulevardilla.

tenkin muutama noin puolensadan hanhen tokka, joissa oli tasan sata merihanhea. Myös tundrahanhia oli joukossa. Päivän hanhisaldoon tuli täydennystä, kun taivaalla muutti kahden lyhytnokkahanhen parivaljakko ja veden pinnassa matkasi neljän sepelhanhen parvi. Minä sain paikoksi rantasipin, joka oli rannalla edustettuna viiden yksilön voimin. Kello 16.51 Sami sanoi, että jo aiemmin löydetyssä haapanaparvessa oli yksi erikoisen näköinen tapaus. Ja niinpä tosiaan olikin. Tutkimme sitä kolmisen varttia ja saimme käytännössä kaikki tuntomerkit hyvin esiin myötävalossa – kyseessä oli +1kv vp amerikanhaapanakoiras! Nyt pamahti kovan luokan havainto Liettuan mittakaavassa, vasta kuudes kyseisestä lajista. Havainto oli komea ja mainiosti plokattu Samilta – ei ollut todellakaan helppo laji tähän vuodenaikaan. Sorsan havainnoinnissa meni pitkä tovi ja samalla muuttoliikenne hiipui käytännössä kokonaan. Lähdimme pelipaikalta puoli kuuden hujakoilla, jolloin amerikanhaapana jäi edelleen kellumaan haapanoiden seuraan. Nidassa ajoimme suoriltaan majapaikkaan ja Sami näki heti horisontissa noin sadan anserin parven, mutta se meni aivan liian kaukana. Muutto siis jatkui kuitenkin edelleen. Kokeilimme vielä lokkikuvauksia paahtoleivän kera, mutta tällä kertaa ne olivat aivan liian arkoja, eikä systeemi toiminut. Ilmeisesti viikonloppu oli kyllästänyt Nidan kadut turisteilla ja rannassakin viiletti niin paljon porukkaa, ettei lokeille ollut rauhaa. Sen sijaan kattohaikara viihtyi edelleen kalastajien seurassa eilisellä aallonmurtajalla. Kokeilimme tällä kertaa uutta ravintolaa, sillä hyväksi todettu paikka pursusi porukkaa. Tyhjyyttään ammottava rantaravintola oli kuitenkin kovan luokan pettymys. Meikäläisen kanaruoka kun oli pelkkää riisiä, kymmenkunta kananokaretta, hernemaisLiettualaista ”kotataloarkkitehtuuria”. sipaprikaseos ja muutama tuore tomaattiviipale. Iltakirjanpitojen jälkeen pääsimme jälleen kymmenen korvilla maate.

Laji

Muuttajamäärä

Metsähanhi

430

Merimetso

1 395

Muuttohaukka

1

Kangaskiuru

66

Niittykirvinen

873

Virtavästäräkki Laulurastas

1 365

Peippo

125 550

Peippolaji

19 460

Nokkavarpunen

8

Poimintoja Nidan muuttajista.


Kolme päivän 121 tundrahanhesta.

MASSAMUUTTO JATKUU SU 25.9. Jälleen erittäin hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme kuudelta. Sami kävi heti aamusavuilla ja tupakanmittaisena aikana muutti yli puolensataa laulurastasta. Luvassa oli siis rytinäpäivä, koska tuuli oli heikko ja puhalsi lännestä. Aamutoimien päätteeksi pääsimme kellopeliappelsiinille kello 6.55. Sami viiletti saman tien staijipaikalle, josta sai plokattua hyvin suuren hanhiparven, jonka näimme jo majapaikan pihasta. Hansutyrkky alkoi siis heti aamusta. Samaten merimetsoja liikehti hyvin ja myös pikkulintujen muutto alkoi käytännössä heti, toisin kuin aiempina päivinä. Ensimmäiset kolme tuntia olivat suorastaan mahtavia, koska sekä isoja että pieniä lintuja muutti tauotta. Erikoisinta oli laulurastaiden todella voimakas muutto – suurimmassa parvessa oli jopa yli 40 lintua ja päivän saldo järkälemäinen 4 628 yksilöä. Vastaava lukema on täysin mahdoton saada mistään Suomesta. Liikkuminen jatkui iltapäivään saakka ja oli erikoista katsella överikorkealla muuttavia laulurastaita puoliltapäivin. Aamupäivällä muutti myös mukavasti nokkavarpusia – päivän sigmaksi muodostui 32 lintua. Tilastojen valossa kolme lapinkirvistä ovat myös mainittavia havaintoja, joskin on äärimmäisen outoa, että kyseessä on RK-laji Liettuassa. Ilmeisesti myös ampuhaukka on harvalukuinen laji, vaikka näimme niitä neljä staijien aikana. Santos ja Piisami kellopeliappelsiinilla.


Nidan eteläpuolen dyynejä.

Peippomuutto jatkui voimakkaana noin kello yhteen saakka, tosin ei aivan yhtä kovana kuin edellispäivänä. Fringilloja paineli vajaa 100 000 yksilöä, mutta selvin ero eiliseen oli järripeippojen rynnistys – muutama kymmenen korvautui lähes 6 400 yksilöllä. Loppuvaiheessa parvet olivat lähes yksinomaan järrejä. Aamupäivän aikana kirjasimme uusiksi Liettuan pinnoiksi tundrakurmitsan, meriharakan, kurjen, palokärjen, pilkkasiiven ja haahkan. Samaiselle listalle lukeutuu myös kahdeksan korvilla muuttanut nummikirvinen. Päivän kovimman lajin skarppasi jälleen Piisami alias ”Crane McLane”, joka huomasi läheiseen mäntyyn ilmestyneen hyönteissyöjän, jolla oli pähkinänruskea selkä ja viirutusta rinnassa. Mahdollinen sirkkalintu kuitenkin katosi, mutta samassa puussa oli myös uunilintu, jolla oli hyvin voimakas silmäkulmanjuova, joka oli kellertävä etuosastaan, linnun yleissävy oli ruskea, jalat kellertävät, sillä oli iso nappisilmä ja tumma alula sekä sokerina pohjalla keltainen alaperä. Kasassa oli siperianuunilinnun tuntomerkit! Minä ehdin nähdä linnun nopeasti vain kertaalleen kaukoputkella, mutta kävelimme vielä puun lähellä, jossa oli myös tiltaltti. Lisätuntomerkiksi näin vielä lyhyen ja tylpän nokan, mutta kunnollista mässäilyä emme päässeet tekemään, kun puu tyhjeni. Sami lähti takaisin staijipaikalle ja minä jatkoin vielä linnun etsimistä, koska en nähnyt alulaa ja alaperää kunnolla lainkaan. En kuitenkaan löytänyt sitä, mutta kuulin vielä äänen kolmesti, joskin kävin vielä varmistamassa sen äänitteeltä autosta – sen verran moneen vuoteen en ollut sitä kuunnellut. Molemmille napsahti elis – Samille kolmas tältä reissulta (Regign ja Anaame) ja minulle eka, joka oli numero 990 maailman listalla. Kyseessä oli Liettuan toinen havainto swartsista. Aamupäivän aikana muutti myös jokunen muukin mielenkiintoisen näköinen fyllari, muun muassa kaksi siipijuovallista veijaria, mutta laji ei taittunut… Yhdentoista nurkilla alkoi jälleen samanlainen turistivirta kuin edellispäivänä, sitä ennen oli meininki vielä varsin inhimillistä. Lopulta porukkaa lappoi bussilasteittain ja paikalla oli yli 150 henkilöä yhtä aikaa pälisemässä. Näimme parhaaksi siirtyä viereisen dyynin päälle, jossa sai havainnoida rauhassa niin, ettei joku ollut vähän väliä kurkkimas-

Sepelkyyhkymuutto oli vasta alkuvaiheessa.

Päivän hanhisigma oli mukavasti 1 061 yksilöä.


Pervalkan majakka merimetsoineen.

sa putkeen pikaisesti tai tunkemassa vodkaa suuhun. Välillä vaikutti siltä, että me olimme suurempi ihmetyksen aihe kuin itse aurinkokello. Muutto alkoi hiipua selvästi yhden jälkeen, eikä taivaalla liikkunut enää kuin satunnaisia fringilla-parvia sekä toisinaan myös kangaskiuruja, joiden kokonaissumma nousi hienosti 141:een. Kottaraisparvien menohalut olivat jo loppuneet, mutta niidenkin summa oli muikea 1 801 yksilöä. Kello 13.45 laitoimme pillit pussiin ja hilpaisimme auringon lämmittämää ihmisjoukkoa karkuun. Parkkialueella olikin melkoinen karnevaalimeininki, kun bussi yritti kääntyä autokaaoksen kohdilla. Majapaikassa vähensimme vaatekertoja, söimme hieman eväitä ja läksimme Pervalkaan ns. rantabulevardille staijaamaan hanhien ja petojen toivossa. Asemiin pääsimme klo 14.35 ja Kuurin meren yllä oli välittömästi suuria hanhinauhoja. Tovin staijauksen jälkeen kävin katsastamassa läheisen aallonmurtajan, josta oli hyvä näkyvyys kaikkialle. Suuntasimme sinne seuraavaksi ja hanhimeno jatkui edelleen. Ilahduttavaa oli nähdä jälleen kymmenittäin tundrahanhia muiden harmaahanhien joukossa. Brantoja ei sen sijaan liikkunut kahta valkoposkea lukuun ottamatta lainkaan. Lopettelimme klo 17.10, jolloin hanhisigma oli noin 1 100 yksilöä mutta muutto jo tyrehtynyt. Nidassa kävimme vielä katsastamassa lokkeja eräästä rannasta, mutta mainittavia havaintoja ei enää tullut. Sami rupesi vääntämään perunoita ja stroganovia, kun minä kävin pikaisesti läheisissä turistikojuissa etsimässä kävelykeppiä matkamuistoksi. Yllättäen yhdessä puodissa oli kaksi komiaa puista tekelettä, joskin hintaa oli 95 litaa. Sain tingattua viisi litaa pois, eli ostin toisen noin 26 eurolla. Tyyris oli, mutta tuskin olisi tullut muualta reissun aikana enää vastaan. Tuhdin ruokasetin jälkeen käppäilimme rantaa pitkin kauppaan ja ostimme eväitä seuraavalle päivälle. Loppuilta kuluikin matkapäiväkirjan ja tilastojen parissa, kunnes menimme maate kymmeneltä.

Pulu oli Nidan runsain kyyhky.

Laji Tundrahanhi Merimetso Varpushaukka

Muuttajamäärä 121 1 453 101

Kangaskiuru

141

Laulurastas

4 682

Talitiainen

1 107

Kottarainen

1 801

Peippo

43 810

Peippolaji

47 780

Nokkavarpunen

32

Poimintoja Nidan muuttajista.


Staijipaikan ohi lipui komeita merimetsoparvia.

MENO VAIN KIIHTYY MA 26.9. Herätys oli tuttuun tapaan kuudelta ja tällä kertaa Piisamin aamusauhujen aikana meni 51 laulurastasta. Tyynen kelin vuoksi luvassa oli siis ryminää, mikä näkyi jo autoa pakatessa, kun Kuurin merellä paineli lähes sadan hanhen poka. Mars matkaan. Kellopeliappelsiinille könysimme jälleen viittä vaille seitsemän, jolloin löysimme heti useita hanhi- ja merimetsonauhoja sarastavalta taivaalta. Fiilikset olivat heti alusta lähtien kohdillaan, eikä heti startannut pikkulintumuutto hidastanut tahtia. Löysimme jatkuvasti isojen ja pienten lintujen suurparvia, tosin peippomuutto keskittyi heikosti hönkivän eteläkaakkoistuulen vuoksi selvästi länsirannan metsän päälle. Toki niitä riitti kovasti meikäläisen itäsektorillakin. Aamuhetkien aikana ynnäsimme tällä kertaa vain 12 nokkavarpusta, joista kuusi oli samassa parvessa. Tunnelma oli odottavan virittynyt, kun aurinkokello oli kolme ensimmäistä tuntia hiirenhiljainen – vain tuhansien muuttavien lintujen äänet rikkoivat hiljaisuuden, ja toisinaan myös meidän hehkutukset. Mukavinta äänimaiseman kannalta oli kuunnella tuon tuosta muuttavien tundrahanhien vinkumisia.

Aamuhämärissä alkoi pientä jalohaikaraliikehdintää.


Meillä oli joka päivä tavoitteena viisi uutta Liettuan pinnaa ja olimme pysyneet helposti tavoitteen edellä aiempina päivinä. Niinpä otimme iloisena vastaan muuttavan mustaviklon ja mustalinnun. Hetken aikaa kaiveli kuitenkin tilanne, kun Sami onnistui näkemään isosirriparven merellä, mutta minä mäheröin sen – jo kolmas missattu sirri reissulla. Päivän kovin pommi oli jälleen Samin käsialaa, kun kello 9.11 meren puolelta rannan läheltä löytyi muuttava ruostesorsa, joka oli vasta Liettuan toinen laatuaan. Aivan käsittämätön havis ja kohtalaisen hyvää jatkoa miekkosen amerikanhaapanan ja siperianuunilinnun perään. Kerrassaan loistavaa settiä! Eikä mokomasta kulunut kuin 18 minuuttia, niin jermu plokkasi hienosti myötävalon puolelta muuttavan 1-kv aroharmaalokin. Mukava oli myös staijipaikan äännellen ohittanut keltahemppo. Minulle neljäs uusi oli niittysuohaukka, jonka sain paikoksi ensin kahden naaraan muodossa vartin yli 12 ja sitten vielä klo 13.40 kahden nuorukaisen formaatissa. Petomuutto lähti vihdoin voimakkaasti käyntiin ennen puoltapäivää ja kirjasimme muun muassa 26 hiirihaukkaa, yhdeksän ampuhaukkaa, kolme muuttohaukkaa, 457 varpushaukkaa ja sokerina pohjalla viidenneksi maan lajiksi nuoren punajalkahaukan. Mitä muuta voi enää toivoa?


Päivän aikana saimme myös mukavasti tilastoihin muuttavia jalohaikaroita, joita näimme 2+3+1+5+6 eli yhteensä peräti 17 yksilöä. Vaikka laji oli omissa silmissäni hieman ”kulahtanut”, koska olin nähnyt niitä muualla maailmassa tuhansia, oli niiden muuttoa mainiota seurata. Huippukokemus oli myös kangaskiurujen voimakas muutto, joka oli meillä molemmilla yksi matkan päätavoitteista. Liikehdintä alkoi ryminällä vasta muutaman tunnin staijaamisen jälkeen, ja suurimmassa parvessa oli hulppeat 44 lintua. Useissa porukoissa oli 10–20 lintua ja niiden plokkaaminen oli maanmainiota puuhaa. Päivän saldoksi ynnäsimme muhkeat 568 yksilöä. Käsittämätön oli myös laulurastaiden sigma – 9 617 lintua, joka oli Liettuan kaikkien aikojen suurin päiväsumma. Todellinen lukema olisi varmasti ollut tuhansittain enemmän, mutta yöhavainnointia ei ollut. Suurin päiväsumma oli odotetusti fringillojen kohdalla, kun merkkasimme päivän aikana noin 380 000 yksilöä. Noin yhden hujakoilla peippojen muutto alkoi hiljalleen heiketä, mutta lopetellessa staijiamme 15.40, niitä liikkui vielä muutamien kymmenien nipuissa. Petomuutto jäi varsin voimakkaasti käyntiin, mutta meikäläisen silmät tekivät tenän – ilmeisesti yhdeksän tunnin tauoton staijaaminen vastavalon puolelle ei ollut kovin viisasta, sillä mollukat olivat aivan liekeissä ja punaiset. Niinpä päätimme siirtyä ruokailun pariin. Auton tankkauksen – joka ei mennyt tällä kertaa nappiin, kun ajelin epähuomiossa lahjakkaasti korokkeiden päälle – ja ravintoreissun jälkeen pakkailimme rauhassa sekä kävimme pari kertaa marketissa tuhoamassa loput litamme. Minä ostin noin 45 litraa saunalimukkaa Lehtoon ja muuta järjetöntä. Poimintoja Nidan muuttajista. Illalla lensi vielä kaksi tundrahanhiparvea majapaiLaji Muuttajamäärä kan ohi. Tuuli tyyntyi ja seuraavana aamuna olisi varTundrahanhi 395 masti rytinäpäivä. Meidän suuntamme johtaisi aamulla Harmaahanhilaji 1 563 pois maasta, joten ilta meni pakkaillessa ja levottomia Ruostesorsa 1 puhuessa. Merimetso 1 054 Illan kuvaussessioissa framille tuli myös pari varista.

Jalohaikara

17

Varpushaukka

457

Muuttohaukka

3

Aroharmaalokki

1

Kangaskiuru

568

Laulurastas

9 617

Talitiainen

825

Kottarainen

1 613

Peippo

10 845

Peippolaji

365 435

Nokkavarpunen

12


VIROON YÖKSI TI 27.9. Aamu meni tällä kertaa mukavasti pommiin nukkuessa, sillä heräsimme vasta seitsemältä. Aamutoimien ja loppujen pakkausten jälkeen ampaisimme matkaan vasta vartin yli kahdeksan, eli reilusti suunnitellusta myöhässä. Jätimme majapaikan pöydälle 780 litaa maksua kuudelta yöltä, koska host oli lähtenyt Kroatiaan jo perjantaina. Luottamus oli näemmä kohdillaan, kun olisimme hyvin voineet lähteä maksamatta mitään. Sami laski aamusavujen aikana reilut 20 laulurastasta, mutta kun ajelimme lauttapaikalle, tuli vettä lähes koko ajan taivaalta. Oli mukava lähteä pois kun tiesimme, ettei ollut massamuuttopäivä. Pientä liikehdintää kuitenkin oli, sillä lauttapaikalla laskimme noin vartissa lähes 60 muuttavaa laulurastasta. Klaipeda jäi pian taaksemme ja tällä kertaa autolla ajelun lomassa tuli tulomatkasta poiketen hyviä havaintoja – heti kärkeen mustaleppälintu ja tovin kuluttua pellon yllä lentänyt muuttohaukka. Noin puolentoista tunnin kuluttua Liettua jäi taaksemme ja seuraavana kohteena oli Latvian Liepaja. Pohjoiseen johtava rantatie oli melko heikossa kunnossa, mutta 50 km/h rajoitus oli silti täysin liioiteltua. Rajoitus oli voimassa kymmenien kilometrien matkalla ja vaikken sen mukaan ajanut, niin matka mateli. Liepajassa oli selvästi neuvostotunnelmaa ja kaupungin alkuvaiheessa stoppasimme erään lampareen äärelle. Pooli oli tyhjä, mutta taivaalta kuului järripeipon ääntä, mikä oli eräs tavoite, sillä se puuttui molemmilta Latvian pinnoista. Klaipedan esikaupunkialueen toisella reunalla meikäläinen sai vielä paikon kolmesta turkinkyyhkystä, joten menin Samia yhdellä johtoon. vuoden 2005 visiitillä Piisami näki mokoman ja minä en. Tie Liepajasta Riikaan oli melko hyväkuntoinen, ja sitä saimme ajella varsin rauhallisissa tunnelmissa niin liikenteen kuin lintujenkin suhteen. Hyvänä havaintona tuli kuitenkin kahden jalohaikaran poppoo erään ruoikkorantaisen järven rannalla. Riikan liittymissä sekoilimme hieman, mutta vain pienen harhareitin jälkeen olimme jälleen tutulla Via Baltican tiellä. Lintuja oli edelleen hyvin vähän, mutta pysähdysten aikana saimme muun muassa havainnon pähkinänakkelista ja useita Latvian puolen reissupinnoja. Uusien lajien toivossa kävimme vielä Saulkrastin nurkilla katsastamassa merelle, mutta tuuli oli todella kova, eikä ilmassa lennellyt kuin muutamia lokkeja. Ainazin kohdilla suuntasimme päätieltä pienemmälle rantatielle ja pian olimme jälleen Viron puolella. Ajelimme hissukseen kylien läpi ja raksimme uusia Viron puolen retkipinnoja. Kablissa kävimme kuulostelemassa lintuaseman tilannetta, kun näimme fällan olevan vedossa. Rengastaja kertoi, että päivän aikana oli tullut vain parisenkymmentä rengastusta, lähinnä tinttejä ja hippiäisiä. Syksyn parhaita olivat kuulemma olleet taigaSami tähyämässä Piklan altaille.


Kablin fälla pyynnissä.

uunilintu, valkoselkätikka, kaksi varpuspöllöä ja pyy. Parhaimpien päivien saldot olivat olleet noin 200 linnun suuruusluokkaa. Kablin pohjoisreunalla näimme talitiaisparven, jota jäimme jallittamaan. Se kannatti, sillä isossa parvessa oli myös viitatiainen ja pähkinänakkeli. Painelimme Häädemeesten ohi kohti Piklan kala-altaita, mutta löysimmekin toisen kosteikkokohteen, jossa näimme heti kärkeen paikallisen muuttohaukan, jalohaikaran ja isolepinkäisen. Näimme myös jokusen tavin, töyhtöhyypän, suosirrin ja yhden mustaviklon. Paikallisen tundrahanhiparven lisäksi ilmaan nousi noin sadan meri- ja valkoposkihanhen sekakööri. Lajilistaan tuli näin mukavasti täydennystä, ja minä sain sekä jallun että peren Viron pinnaksi. Paluumatkalla hiekkatien varrelta nousi yli 30 kulorastasta lähipuihin. Yritimme vielä etsiä Piklan kala-altaita, mutta se ei tuottanut millään tulosta. Hortoilimme useilla teillä, kunnes löysimme opastaulun, josta huomasimme, että edellinen paikka oli nimenomaan Piklan allaskokonaisuus. Ilmeisesti maisema oli muuttunut reippaasti 11 vuodessa, kun muistin sen aivan erilaiseksi edelliseltä allasreissulta vuonna 2000. Kello oli yli iltaseitsemän ja olimme nälän kalvamia, sillä päivä oli kulunut muutamien eväsleipien voimin. Ajoimme Uuluun ja huomasimme tien varressa majoituskyltin ”White House” – sinne siis! Löysimme pian vanhan ja kauhutalomaisen rakennuksen, jossa majoitus maksoi vain 26 euroa kahdelta hengeltä yhteensä. Kävimme vielä Pärnun suunnalla syömässä grillillä, koska Uulusta ei enää sapuskaa saanut. Grillisetti oli kotimaista paljon tuhdimpi, sillä ranskisten kera tarjoiltiin monta senttiä paksua kinkkua juustokuorrutteen kera. White Housen huone haisi kohtalaisesti homeelle, kun asetuimme taloksi. Suihkuhuoneessa katossa oli mustia hometäpliä, mutta rakennuksen fiilis oli jollain kierolla tavalla mahtava. Suihkureissuni aikana Sami oli kaivanut sängystään jonkin monisenttisen torakan jalkansa päältä. Se oli pujahtanut lopulta lattialankun rakoon. Nukkumaan menimme kymmenen jälkeen. Piklan altaat illan hämyssä.


TAKAISIN HEMBOON KE 28.9. Yöunet ”horrorhotellissa” olivat kokolailla surkeat, eikä aamu lähtenyt ihan mutkitta käyntiin, koska Escortti ei suostunut lähtemään käyntiin ensin, mikä tarkoittaa kyseisen pirssin kohdalla yleensä ongelmia. Onneksi muutaman yrityksen jälkeen se kuitenkin starttasi, mutta en uskaltanut sitä hetkeen enää sammuttaa. Lyhyiden aamupakkausten aikana Sami kuuli sauhuilla pähkinänakkelin, joka kuului myös huoneeseen hienosti. Liikenteeseen pääsimme pian, mutta auto-ongelmat jatkuivat, sillä pikatiellä vitonen lumpsahti äkisti vapaalle – voihan vitales! Samaa lystiä jatkuikin sitten vähän väliä; toisinaan se pysyi päällä, toisinaan ei. Oli kiva jurnuuttaa reilua satasta nelosvaihteella. Tallinnaan saavuimme kymmenen jälkeen ja kävimme vielä tempaisemassa hampparisatsit ennen satamaan menoa. Terminaalialueelle oli kohtalaisen helppo osata, mutta aikataulujen puolesta meni kuitenkin niin tiukalle, että paniikki oli iskeä, kun emme löytäneet oikeaa terminaalia. Vasta pitkän hortoilun jälkeen osasimme oikeaan paikkaan, ja kymmenen minuuttia myöhemmin emme enää olisi päässeet purtiloon kyytiin. Laivamatka kului rattoisasti mr. Crane McLanen pelisessioiden parissa – yli tunnin aikana jermu voitti pitkästi toistasataa euroa. Tällä kertaa lypsykohteina olivat hedelmäpelityyppiset taikavelhotonttupelit. Pienten tax-free ostosten jälkeen ryntäsimme autokannelle ja hetkessä olimme Helsingin autobaanoilla suihkimassa kohti Poria. Ajomatka hujahti melko nopeasti, mutta lähes 2 500 kilometrin taival viikon sisällä alkoi jo hieman kyrsiä. Nakkilaan saavuimme kuuden nurkilla ja tovin kuluttua olin Kaasmarkussa.


LOPUKSI Unescon maailmanperintölistalle kuuluva Kynnäs kolahti molemmille kovasti ja varmasti palaamme mestoille staijaamaan. Seudulle on suhteellisen helppo mennä, mutta ajoa tulee yllättävän paljon. Lintumassat vetävät kuitenkin kovasti puoleensa ja monen lajiryhmän sigmat ovat niin suuria, ettei Suomessa päästä vastaaviin lukemiin käytännössä missään. Matkaveikkauksissa tuli tällä kertaa tasapeli, kun molemmat saivat neljä pistettä kahdeksasta (taulukko alla). Veikkauksissa oli aikamoista hajontaa. Suuri kiitos Sami ”Piisami Crane McLane Braatwurst” Luomalle mainiosta hc-reissusta ja ankarasta haviskirjaamisesta. Kiitos myös Krister Castrenille matkaan liittyvistä tiedoista.

Veikkauskohde

Sami

Santtu

Tulos

Viron lajimäärä

42

52

55

Latvian lajimäärä

53

66

51

Liettuan lajimäärä

156

110

136

Baltian maiden lajimäärä

182

138

138

Koko matkan lajimäärä

191

152

138

Kuurin muuttavat yksilöt

3 888 444

460 000

669 544

Kuurin muuttavat lajit

102

76

107

Kilometrimäärä

2 222

1 922

2 440

Veikkauspisteet

4

4

8


Matkan iltahuutolista. Kauttaviivoin on eritelty maat 21.9. (Viro / Latvia / Liettua) ja 27.9. (Liettua / Latvia / Viro). 22.–26.9. kauttaviivalla on eritelty muuttavat linnut (muuttava / paikallinen). LAJI Kyhmyjoutsen Pikkujoutsen Laulujoutsen

21.9.

22.9.

23.9.

24.9.

25.9.

26.9.

27.9.

28.9.

YHT

SPECIES

-/5

-/7

-/55

-/7

-/8

-/9

2/7/-

-

100

CYG OLO

-

-

-

-

-

-

-/-/1

-

1

CYG COL

-

-

-

-

-

-

-/4/25

-

29

CYG CYG

Joutsenlaji

1/-/-

-

-

-

-

-

-

-

1

CYG SP

Metsähanhi

-

16/-

86/-

475/-

498/-

223/-

1/6/-

-

1 305

ANS FAB

Lyhytnokkahanhi

-

-

2/-

2/-

8/-

7/-

-

-

19

ANS BRA

Tundrahanhi

-

-

1/-

32/-

201/-

518/-

-/27/19

-

798

ANS ALB

Merihanhi

-

-

-/66

100/-

60/-

36/-

-/-/50

4

316

ANS ANS

Harmaahanhilaji

-

-

25/-

263/-

1 469/-

1 563/-

-/45/-

-

3 365

Valkoposkihanhi

-

-

-

1/-

2/-

-

-/-/50

4

57

BRA LEU

Sepelhanhi

-

-

-

4/-

-

-

-

-

4

BRA BER

Kirjohanhilaji

-

-

-

59/-

-

-

-

-

59

BRA SP

Ruostesorsa

-

-

-

-

-

1/-

-

-

1

TAD FER

Haapana

ANS SP

65/-/-

463/-

-/8

21/5

82/-

201/-

-/4/-

5

854

ANA PEN

Amerikanhaapana

-

-

-

-/1

-

-

-

-

1

ANA AME

Harmaasorsa

-

-

-/8

-

-

-

-

-

8

ANA STR

Tavi

-

1/-

-/1

-

-

26/-

1/-/9

-

38

ANA CRE

Sinisorsa

3/1/-

-/53

-/303

-/14

-/12

3/18

1/37/26

2

473

ANA PLA

Jouhisorsa

-

8/-

-

-

-

28/-

-

-

36

ANA ACU

Lapasorsa

-

3/-

-

-

-

9/-

-

-

12

ANA CLY

Punasotka

-

-

-/3

-/1

-

-

-

-

4

AYT FER

Tukkasotka

-/6/-

-

-

-

5/-

-

-

-

11

AYT FUL

Lapasotka

-

12/-

-

-

-

3/-

-

-

15

AYT MAR

Haahka

-

-

-

-

1/-

-

-

-

1

SOM MOL

Mustalintu

-

-

-

-

-

5/-

-

-

5

MEL NIG

Pilkkasiipi

6/-/-

-

-

-

2/-

12/13

-

-

33

MEL FUS

Telkkä

-

-/1

-/9

-/24

-/94

3/-

-/-/5

-

136

BUC CLA

Isokoskelo

-

-

-

-/2

-

1/-

1/-/1

-

5

MER MER

Peltopyy

-/-/2

-

-

-

-

-

-

-

2

PER PER

Kaakkuri

-

-

-

4/-

6/-

7/-

-

-

17

GAV STE

Kuikka

9/-/-

2/-

-

21/-

11/-

2/-

-

-

45

GAV ARC

Kuikkalaji

1/-/-

-

-

9/-

2/-

5/-

-

-

17

GAV SP

Silkkiuikku

-/2/1

8/12

-/4

4/55

14/86

2/-

4/-

-

192

POD CRI

Merimetso

6/-/8

-/165

16/189

1 678/530

1 563/124

1 054/30

93/8

-

5 464

PHA CAR

Jalohaikara

-

-

-/6

-

-/1

17/-

-/2/1

-

27

EGR ALB

Harmaahaikara

-

2/-

-/7

3/-

1/5

19/-

1/-/6

1

45

ARD CIN

Kattohaikara

-

1/-

-/1

-/1

-/1

-

1/-

-

5

CIC CIC

Mehiläishaukka

-

-

-

1/-

1/-

1/-

-

-

3

PER API

Merikotka

-

-/4

-/8

6/5

2/3

3/2

1/-/1

-

35

HAL ALB

Ruskosuohaukka

-

-

3/-

2/-

2/-

6/-

-

-

13

CIR AER

Sinisuohaukka

-

1/-

-

4/-

2/-

1/-

-

-

8

CIR CYA

Niittysuohaukka Varpushaukka

-

-

-

1/-

-

4/-

-

-

5

CIR PYG

3/-/-

19/-

3/13

133/-

108/-

457/-

-/1

-

737

ACC NIS


LAJI

21.9.

22.9.

23.9.

24.9.

25.9.

26.9.

27.9.

28.9.

YHT

SPECIES

Hiirihaukka Tuulihaukka

3/5/14

-

3/8

5/-

11/-

26/-

-/3/2

1

81

BUT BUT

1/1/-

3/-

1/1

4/-

2/-

12/-

-/2/-

1

28

FAL TIN

Punajalkahaukka

-

-

-

-

-

1/-

-

-

1

FAL VES

Ampuhaukka

-

1/-

-

4/-

4/-

9/-

-

-

18

FAL COL

Nuolihaukka

-/1/-

2/-

1/1

-

2/-

6/-

-

-

13

FAL SUB

-

1/-

-

1/-

-

3/-

1/-/2

-

8

FAL PER

-/193/-

-

-/80

-

-

-

-/82/-

-

355

FUL ATR

3/-/-

-

-

-

30/-

150/-

-

-

183

GRU GRU

-

-

-

-

1/-

-

-

-

3

HAE OST

Muuttohaukka Nokikana Kurki Meriharakka Tylli Kapustarinta Tundrakurmitsa Töyhtöhyyppä

-

-/2

-

1/-

-

-

-

-

3

CHA HIA

-/-/37

2/-

-/3

13/-

-

2/-

-/98/-

-

154

PLU APR

-

-

-

-

1/-

-

-

-

1

PLU SQU

1/-/1 460

-

-/7 053

-

-

-

-/589/18

52

9 173

VAN VAN

Isosirri

-

-

-

-

-

3/-

-

-

3

CAL CAN

Pulmussirri

-

1/2

-

-

-

-

-

-

3

CAL ALB

Kuovisirri

-

1/-

-

-

-

-

-

-

1

CAL FER

Suosirri

-

110/1

-/22

-

-

-

-/-/37

-

70

CAL ALP

Jänkäsirriäinen

-

1/-

-

-

-

-

-

-

1

LIM FAL

-/-/6

-

-/2

-

-

-

-

-

8

PHI PUG

Taivaanvuohi

-

2/-

-/1

2/-

-

2/-

-/1/-

-

8

GAL GAL

Punakuiri

-

-/1

-

-

-

-

-

-

1

LIM LAP

Kuovi

-

-

-

2/-

-

-

-

-

2

NUM ARQ

Mustaviklo

-

-

-

-

-

1/-

-/-/1

-

2

TRI ERY

Valkoviklo

-

-

-

1/-

-

-

-

-

1

TRI NEB

Rantasipi

-

-

1/-

-/6

-

-

-

-

7

ACT HYP

Pikkulokki

-

2/-

-/23

4/-

-

4/-

1/-

-

34

LAR MIN

-/-/4

1/225

-/442

-/105

6/80

21/60

162/1002/-

-

2 108

LAR RID

223/260/145

-/180

-/783

-/70

-/125

41/20

1534/1070/-

56

4 507

LAR CAN

Suokukko

Naurulokki Kalalokki Selkälokki Harmaalokki

-

-/6

-/12

-

-

3/-

-

-

21

LAR FUS

9/254/427

-/100

-/763

-/110

-/28

-/30

30/100/1

2

1 854

LAR ARG

Aroharmaalokki

-

-

-/1

-

-

1/-

-

-

2

LAR CAC

Merilokki

-

-/173

-/252

-/218

-/95

-/40

82/1/-

-

861

LAR MAR

Riuttatiira

-

-

-

-/2

-

-

-

-

2

STE SAN

Kalatiira

-

-/9

-

-/8

1/1

-

-

-

19

STE HIR

Pikkutiira

-

1/-

-

-

-

-

-

-

1

STE ALB

Kala- / lapintiira

-

13/-

-

2/-

1/-

2/-

-

-

18

STE H/A

23/6/16

-/19

-/41

-/6

2/7

-/7

47/72/-

13

259

COL LIV

Uuttukyyhky

-/1/-

2/-

-/50

19/-

139/-

128/-

4/4/-

-

347

COL OEN

Sepelkyyhky

-/66/11

-

-/74

-

323/-

250/-

2/50/1

2

779

COL PAL

Turkinkyyhky

-

-

-

-

-

-

-/3/-

-

3

STR DEC

Palokärki

-

-

-

-

1/-

2/1

-

-

4

DRY MAR

Käpytikka

1/3/-

-

-/1

-/1

-

2/-

-/1/1

2

12

DEN MAJ

-

-

-

-

-

1/-

-

-

1

PIC TRI

Kesykyyhky

Pohjantikka


LAJI Kangaskiuru Kiuru Haarapääsky

21.9.

22.9.

23.9.

24.9.

25.9.

26.9.

27.9.

28.9.

YHT

SPECIES

-

5/-

-/1

66/-

141/-

568/-

-

-

781

LUL ARB

5/2/69

3/-

-/54

3/-

29/-

32/-

-/26/-

-

223

ALA ARV

-/3/7

41/62

-/401

89/27

83/57

658/20

-

-

1 448

HIR RUS

Räystäspääsky

-

4/-

-/2

4/-

1/1

1/-

-

-

13

DEL URB

Nummikirvinen

-

-

-

-

1/-

-

-

-

1

ANT CAM

Metsäkirvinen

-

9/-

-/2

26/-

37/-

32/-

-

-

106

ANT TRI

Niittykirvinen

-/1/2

194/-

-/56

873/-

275/-

406/-

-/2/1

-

1 810

ANT PRA

Lapinkirvinen

-

1/-

-

1/-

3/-

1/-

-

-

6

ANT CER

Keltavästäräkki

-

-

-

2/-

1/1

1/-

-

-

5

MOT FLA

Virtavästäräkki Västäräkki

-

-

-

1/-

-

-

-

-

1

MOT CIN

4/2/1

29/36

6/38

63/19

12/12

9/6

23/4/1

-

265

MOT ALB

Tilhi

-

-

-

5/-

-

-

-

-

5

BOM GAR

Peukaloinen

-

-/1

-

-

-

-

-

-

1

TRO TRO

Rautiainen

-

6/2

-

10/-

104/-

61/-

-

-

183

PRU MOD

Punarinta

2/4/-

-/6

-/10

-/6

4/11

1/9

-/1/2

-

56

ERI RUB

Mustaleppälintu

-

1/4

-

-/2

-/1

-/1

1/-

-

10

PHO OCH

Leppälintu

-

1/-

-

-

-

-/1

-

-

2

PHO PHO

Kivitasku

-

-/1

-/3

-

-

-

-/-/1

-

5

OEN OEN

Mustarastas

-/-/1

4/1

-/6

-/2

17/-

47/3

6/-

-

87

TUR MER

Räkättirastas

45/7/5

8/-

-

-

7/-

10/-

-/6/100

38

226

TUR PIL

Laulurastas

-/1/-

1 864/3

-/24

379/8

4 756/19

9 672/14

87/7/-

-

16 834

TUR PHI

Punakylkirastas

-

13/-

-

1/-

6/-

1/-

-

-

21

TUR ILI

Kulorastas

-

7/-

-/4

55/-

21/-

16/-

-/-/30

-

133

TUR VIS

Mustapääkerttu

-

-/1

-

-

-

-

-

-

1

SYL ATR

Siperianuunilintu

-

-

-

-

-/1

-

-

-

1

PHY SCH

Tiltaltti

-

-/3

-/5

1/4

9/2

2/2

-

-

26

PHY COL

Pajulintu

-

-/1

-

-/1

1/1

-/1

-

-

5

PHY LUS

Uunilintulaji

-

2/-

-

7/-

14/-

2/-

-

-

25

PHY SP

Hippiäinen

-/1/-

-/6

-/1

1/6

14/15

7/10

-/5/-

3

69

REG REG

Tulipäähippiäinen

-

-

-/1

-

-

-

-

-

1

REG IGN

Harmaasieppo

-

2/1

-/1

-/1

1/-

-/1

-

-

7

MUS STR

Viitatiainen

-

-

-

-/4

-

-

-/-/1

1

6

PAR PAL

Hömötiainen

-

-

-

-/3

-/2

-/2

1/-/1

-

9

PAR MON

Töyhtötiainen

-

-

-

-/5

-/1

-/1

1/-

-

8

PAR CRI

Kuusitiainen

-

-/3

-/1

1/4

16/-

9/-

4/-

-

38

PAR ATE

Sinitiainen

-/1/-

33/5

4/30

17/-

45/-

77/-

1/9/6

4

232

PAR CAE

Talitiainen

1/5/-

553/24

-/35

363/2

1 107/3

825/-

4/11/15

11

2 959

PAR MAJ

Pähkinänakkeli

-

-

-

-

-

-

-/1/1

2

4

SIT EUR

Puukiipijä

-

-/4

-/1

-/3

-/1

-/2

-/1/1

1

14

CER FAM

Isolepinkäinen

-

-

-

-

-

-

-/-/2

-

2

LAN EXC

10/19/6

16/5

-/7

5/-

8/-

3/1

2/30/3

11

126

GAR GLA

Harakka

6/2/-

-

-

-/1

-

-

-/7/1

5

22

PIC PIC

Naakka

130/-/13

-

-/10

-

-

-/3

14/29/-

16

215

COR MON

Närhi


LAJI

21.9.

22.9.

23.9.

24.9.

25.9.

26.9.

27.9.

28.9.

YHT

SPECIES

Mustavaris

10/4/716

-

-/200

-

-

-

22/14/-

6

972

COR FRU

Varis

27/99/19

-/40

-/132

-/58

-/90

-/90

29/69/46

37

736

COR NIX

Korppi

4/3/6

-/7

-/27

-/1

-/8

-/3

5/18/-

4

86

COR RAX

8/26/13332

157/43

-/6277

351/5

1801/19

1613/50

166/1257/105

81

25 291

STU VUL

Varpunen

-

-/14

-/19

-/7

-/8

-/17

-/2/-

6

73

PAS DOM

Pikkuvarpunen

-

-/2

-/3

-

-

-

-

-

5

PAS MON

Kottarainen

-/173/331

4753/36

346/159

125550/25

Peippo

43810/15

10845/-

5/21/15

1

186 085

FRI COE

J채rripeippo

-

23/-

1/-

97/-

6375/-

2745/-

-/2/1

10

9 254

FRI MON

Peippolaji

-

705/-

2365/-

19460/-

47780/-

365435/-

3900/80

-

439 725

Keltahemppo

-

-

-

-

-

1/-

-

-

1

SER SER

Viherpeippo

-

1/-

-/1

1/-

1/-

7/-

1/1/-

11

24

CAR CHL

FRI SP

Tikli

-/-/25

-

-/5

-

1/-

1/-

-

-

32

CAR CAR

Vihervarpunen

-/1/30

87/61

49/4

273/-

176/-

299/-

4/6/-

14

1 004

CAR SPI

Hemppo

-/-/18

-

-/24

1/-

2/-

5/-

-

-

50

CAR CAN

Urpiainen

-

-

-

2/-

2/-

2/-

-

-

6

CAR MEA

Pikkuk채pylintu

-

-

-

6/-

14/-

-

-

-

20

LOX CUR

Pikku- / isok채pylintu

-

2/-

-

6/-

18/-

17/-

-

-

43

LOX C/P

Nokkavarpunen Keltasirkku Pajusirkku

Lajeja yhteens채

-

2/-

-

8/-

32/-

12/-

-

-

54

COC COC

2/-/10

11/-

2/18

12/-

8/-

20/-

2/9/5

-

99

EMB CIT

-

-

-/7

7/-

2/-

2/-

-/-/1

-

19

EMB SCH

48

79

76

90

85

97

72

31

138


n rii Po SUOMI

MATKAN REITTI JA KOHTEET

Helsinki Suomenlahti

100 km

Tallinn

Hiiumaa

VIRO

Saaremaa

Pärnu Uulu Häädemeeste Kabli Ainazi

Saulkrasti

LATVIA

Riga

Jelgava

Saldus

Liepaja

Siauliai Klaipeda Juodkrante Nida

Kaliningrad

Silute

VENÄJÄ

LIETTUA

VALKO-VENÄJÄ


Liettua 2011