ESKO LEHTINIEMI
Valkonaamapöllönen.
Keltaräpylälepakko.
ESKO LEHTINIEMI
Hautaajaviippa oli mahtava havis.
ESKO LEHTINIEMI
Mahtavan session jäljiltä – jollaista en osannut enää haaveilla, kun takataskussa oli lähes 400 lajia – palasimme lounaalle, joka oli jälleen hyvä buffetsetti. Lievää ylensyöntiä oli meillä ollut reissun aikana, mutta no can do. Lounaan jälkeen jäi kaksi tuntia aikaa hengailla. Tarjolla olisi ollut mahdollinen lisämaksullinen venekyyti kuvausretkelle järvelle (30 euroa per paatti), mutta vain Sakari olisi ollut riittävän energinen lähtemään kiljumerikotkakuvauksiin. Itse merkkailin lajihommia, nörtteilin lintukirjan kanssa ja simahdin kolmeksi vartiksi. Sen jälkeen olikin kohtuuhankalaa päästä ylös, enkä ehtinyt kirjoitella paljoa mitään aamupäivän tapahtumista. Käppäilin varttia vaille neljäksi pihaan ja näin rannassa ison varaanin, jolla oli tavallansa hännän poikkijuovitusta; ilmeisesti niilinvaraani. Iltapäivän kävelyretkelle lähtivät lisäkseni Tapio, Kristiina, Esa ja Esko. Muut jäivät puuhaamaan muuta – muun muassa kylällä käyntiä ja siellä autonrenkaista tehtyjen sandaalien ihmettelyä. Ajoimme melko lyhyen siirtymän pensaikkomaalle, jossa keli oli todella kuumottava – jo aamupäivällä sain poltettua paikat, joissa ei ollut rasvaa, joten jouduin pitämään normipaitaa hihattoman sijaan. Kävelyn alkupätkä oli hyvin hiljaista, mutta toki peruslajistoa löytyi tuon tuosta. Perussettiin lukeutui karmiinimedestäjä, veririntamedestäjä, parikymmentä sininiskahiiroa, savannitäplätikka ja muuta. Paikalla oli viikunaopuntian näköisiä kaktuksia, jotka oli tuotu ihmisten toimesta 1980-luvulla – aiemmin niitä ei kuulemma esiintynyt missään ja nyt kaikkialla.