Issuu on Google+

LINTUJA MAAILMALLA XI

SANTTU AHLMAN

ETELÄINEN

ISRAEL 12.–21.3.2012


ISRAEL

ETELÄINEN ISRAEL 12.–21.3.2012 SANTTU AHLMAN

PILOTTI KUTSUU JÄLLEEN SU 11.3. Lähdin ajamaan Kaasmarkusta kohti Vantaata hyvissä ajoin jo kahdelta iltapäivällä. Matka sujui yllättävän jouhevasti, sillä sitä väritti Humppilassa tien poskessa kyhjännyt kevään ensimmäinen uuttukyyhky. Saavuin hotellille jo viiden aikaan, joten ehdin ottaa lunkisti lukemalla lintupaikkaopasta. Timo oli startannut Karstulasta puoli kahdelta. Tie kuljetti hänet Kain nappaamisen vuoksi Jyväskylän kautta Pilottiin, johon he saapuivat puoli seitsemältä. Hetken ihmettelyjen jälkeen läksimme läheiseen kiinalaiseen ravintolaan, josta tilasimme erikoisillallisen kolmelle. Satsi maksoi noin 15 euroa per pää ja siihen kuului alkukeiton lisäksi kolme pääruokaa sekä jälkiruoka. Annokset olivat kerrassaan loistavia, erityisesti hapanimeläkastike. Ähkyisinä palasimme hotellille, jonka huoneesta jätimme ikkunan auki, sillä siellä oli todella lämmin. Lintujen ääniopiskelun ja muiden säätämisten jälkeen painuimme maate puoli yhdeltätoista. TEL AVIVIN KAUTTA VERED JERICHOON MA 12.3. Yö oli jälleen harmillisen kehno; tälläkin kertaa huone oli turhan kuuma. Lisäksi herätys oli tylyyn aikaan jo kello 3.25. Vedimme nopeasti aamiaista yläkerrassa, kunnes hyppäsimme minibussiin vartin yli neljä. Tuossa tuokiossa olimme lentokentällä ja sähköinen lähtöselvitys oli hetkessä ohi. Turvatarkastuksessakaan ei ollut ketään lisäksemme. Lufthansan koneeseen pomppasimme tismalleen aikataulussa, joskin olimme kaikki erittäin väsyneitä. Lento lähti klo 6.35 ja Münchenissä olimme jopa vartin etuajassa. Ehdin päntätä session aikana kohtalaisen nopeasti määritysopasta, etenkin vaikeiden lajien osalta. Erityissyynissä olivat kotkat, kiurut ja taskut. Kevään merkkejä oli myös Saksassa, sillä lentokentällä päristeli kaksi töyhtöhyyppää.

KAI RANTALA

Eilatin lintumatka kevätmuuttoaikaan oli kutkutellut mielessäni jo vuosikausia, ja vuoden 2009 matkan ansiosta (Luonnossa maailmassa II) into vain kasvoi. Yritin päässä pelipaikalle vuoden 2011 keväällä, mutta tuulivoimapuistostaijien vuoksi aikataulut eivät natsanneet, joten päädyin Rantalan Kaitsun kanssa surullisenkuuluisalle Azorien reissulle (Lintuja maailmalla VIII). Idea ei kuitenkaan hautautunut vaan siirtyi tuonnemmaksi, kunnes Kai otti asian esille joulukuun alus- Santtu ja Timo Pilotissa. sa 2011. Katsoimme sopivan aikahaarukan ja soitin vielä mukaan Mäkisen Timon, joka oli valmis koitokseen noin kymmenessä sekunnissa. Azorien reissusta oppineena teimme paljon etukäteisvalmisteluja, ja maaliskuussa pääsimme vihdoin matkalle.


Olimme vaimeasti riemuissamme lennon etuaikaisuuden vuoksi, koska vaihtoaikaa oli vain reilu tunti, mikä aiheutti hieman epätoivoa huonojen kokemusten vuoksi. Olin nääs varma, että matkalaukkumme jäävät hortoilemaan johonkin Eurooppaan. Lähtö Münchenista venyi reilu puoli tuntia muutamien matkustajien myöhästymisen vuoksi. Itse lento kesti vain reilun kolme tuntia, mutta jostain syystä se tuntui yllättävän pitkälle. Katsoin Timon kanssa Cowboys Versus Aliens -leffan – Timo tosin puolet ilman ääniä ja tekstitystä – mutta silti loppumatka mateli. Teimme myös matkapinnaveikkauslistan sekä ensimmäisen Israelin lajin arvuuttelun. Tel Aviviin laskeuduimme minuutilleen aikataulun mukaan kello 14.10, vaikka koneen lähtö myöhästyi. Lentokenttärituaalit menivät sutjakasti, joskin jouduimme kohtalaisen tiukkoihin kuulusteluihin. Minä olin jo yhdessä pisteessä menettää toivoni, että pääsenköhän tästä jatkamaan, mutta onneksi pääsin lopulta. Vuokra-autoksi saimme Ford Mondeon melko nopeasti, mutta meidät kuskattiin kohtalaisen kauas toiseen paikkaan, josta saimme pirssin. Odotellessa plokkasimme variksia, pihamainoja, ja pari västäräkkiä. Ensimmäinen määritetty laji oli pulu, mutta saimme kaikki ensin sivuosuman, kun kuulimme varpuslajin ääntä (Kai veikkasi pensasvarpusta), näimme corvuksia (Timo veikkasi mustavarista) ja huomasimme muutamia kyyhkylajeja (minä veikkasin palmukyyhkyä). Autonvuokrauspaikasta aloitimme hortoilun, emmekä oikein osanneet kunnolla navigoida oikealle ykköstielle. Heti aluksi kävi selväksi, että ainakin kyseisellä seudulla ajokulttuuri oli kohtalaisen aggressiivista, eikä kukaan käyttänyt vilkkua vaan tyrkkäsi pirssinsä sumeilematta naapurin kaistalle ohitustilanteessa. Saimme onneksi jotenkuten jäljitettyä oikean tien, ja loppu menikin jouhevasti. Tel Avivissa oli huomattavan vihreää kaikkialla. Vettä oli ilmeisesti tullut aiemmin hyvin ja utuinen keli oli edelleen paikalla. Kyyhkyjä lensi koko ajan jossain suunnalla. Samaten variksia oli hyvin maisemissa. Pari tuulihaukkaakin yhytimme, samoin myös mainoja oli aluksi melko paljon, mutta Jerusalemia kohden ne vähenivät. Kapustahaikara ja pari närheä olivat myös kivoja plokkauksia.


Jerusalemin jälkeen maisema muuttui hyvin karuksi ja lopulta kasvittomaksi. Pienen ajon jälkeen eteemme avautui jylhä maisema Kuolleellemerelle. Navigoimme Almogista pohjoiseen Jerichon suuntaan, josta koukkasimme Vered Yerichoon. Matkalla stoppasimme, kun Timo huomasi tien laiteilla lepinkäisen. Se osoittautui isosellaiseksi, joka oli paikalla kahden yksilön voimin. Timon ja Kaitsun elistili avautui samalla muutaman arabianbulbulin ansiosta. Taustalla jollain altaalla kyyhötti lisäksi kuusi kynsihyyppää. Jericho Inn -hostellin piti olla helposti löydettävissä, mutta emme vain löytäneet sitä pienestä kyläpahasesta. Muutama paikallinen asukas soitti lopulta oikeaan paikkaan, jolloin saimme tarkat nuotit. Paikalla ei ollut lainkaan kylttejä tai muuta, mutta omistaja tuli tielle vastaan. Saimme kotoisan huoneen, mutta lähdimme lähes heti takaisin Almoggiin ravintolaan. Timo ja Kai ottivat fish & chipseja ja minä italialaista pastaa. Paikallista ei nimittäin ollut tyrkyllä. Kävimme vielä lähikaupassa ostamassa ökyhintaan perustavaraa. Suihkun ja iltahuudon jälkeen menimme maate jo yhdeksältä.

TIMO MÄKINEN

KUOLLEENMEREN IHMEITÄ TI 13.3. Nukahdin lähes heti illalla, mutta heräsin kiukkuisen pikkukoiran haukkumiseen, enkä sitten hetkeen enää saanut unta. Neljän jälkeen heräsin vessareissulle ja porukka taasen heräsi, kun jouduin vetämään pöntön. Pomppasimme sitten pystyyn jo klo 4.50, jolloin oli vielä täysin säkkipimeää. Pihasta kuulimme kuitenkin bulbulin ääntä, joten Kaitsu laittoi pakettiin äänitystamineensa ja suuntasi pihaan dokumentoimaan lintua. Timon kanssa puolestaan pakkailimme ja hoidimme varusteluja kuntoon, kunnes lähdimme kävelemään hieman ennen kuutta. Konsertti oli jo mahtava, kun varpuset, bulbulit, turkinkyyhkyt ja mustarastas olivat äänessä. Kuulimme heti medestäjämäisen äänen ja pian lähipuussa komeili isopurppuramedestäjäkaksikko. Liikennettä piisasi jatkuvasti – rotkorakkeleita, kyyhkyjä ja sitä rataa. Kai jäi äänittelemään vielä parkkipaikalle, kun minä jatkoin Timon kanssa pidemmälle kylän raittia.

Santtu ja Kai lintuilemassa aamulla.


Pian saimme lajilistalle muutaman priinian ja afrikankalliopääskyn. Timo plokkasi tolpan nokasta arabiantimalin, josta nappasin ekan eliksen. Lintu vinkui hienosti, jolloin ääni syöpyi hyvin betoniin saman tien. Kävelimme pienen lenkin samalla katsellen palestiinalaisalueille auringon noustessa. Keli oli juuri sopivan lämmin, joskin pitkät housut ja paita oli syytä olla päällä. Eräästä puskasta laskimme seitsemän tiltalttia ja pian lähiaidalla koreili mustapyrstötasku. Samaisella paikalla säksätti samettipääkerttu. Palasimme hetken jälkeen Kaitsun luokse, jolloin tiellä makasi kuollut viiriäinen. Kai katseli samalla rakenteilla olevaan taloon lentäneitä afrikankalliopääskyjä. Session jälkeen maksoimme 425 sekeliä majoituksesta ennen kuin jatkoimme matkaa puoli kahdeksan nurkilla. Jo hetken ajon jälkeen näimme eräässä pensaassa hernekertun, jonka löysimme vasta, kun pysähdyimme etsimään nummikirvistä, jonka äänen kuulin. Muutaman sadan metrin jälkeen kurvasimme ympäri, kun paikalla leijui parikymmentä pronssikorppia. Kurvasimme Almogin kafeteriaan, josta ostimme munasämpylät aamupalaksi. Jälkkäriksi ostimme jädet, jotka makPikkumehiläissyöjä. soivat kolme euroa – hintataso oli todella kallis kaikkinensa. Seuraavaksi navigoimme Kuolleellemerelle, joka oli jälleen näkynä mainio. Hakeuduimme Metsukei Dragotiin, josta ajoimme ensin harhaan, tosin sillä tuloksella, että näimme tienlaidalla töyhtökiurun. Palasimme sotilastarkastuspisteen pohjoispuolelle, josta käännyimme heti vuoren suuntaan. Nousimme hitaasti ylöspäin kiemurtelevaa tietä, kunnes näin pikkulinnun ilmassa. Samalla hoksasimme mustavalkoisen taskun lähirinteessä. Pikkutirppa osoittautui hieman orvon näköiseksi tiltaltiksi ja tasku kalottisellaiseksi. Mustapyrstötaskujen koristellessa maisemaa, näimme kaksi aavikkokiurulajia, joita jouduimme tahkoamaan hetken. Samalla kun saimme määritettyä Timon löytämän arotaskun, kiurut varmistuivat aavikkokiuruksi. Mukavia olivat myös käärmekotka ja pronssikorpit. Jatkoimme matkaa ja löysimme onneksi oikean tienpätkän, joka jatkui kehnona hiekkatienä. Etenimme pienen matkan, kunnes luovutimme, ettei auto olisi mennyt aivan muusiksi. Otimme varusteemme kyytiin ja jatkoimme kävellen ylemmäs. Pian lajilistamme täydentyi kyproksenkerttunaaraalla ja aavikkokertulla sekä lyhytpyrstökorpeilla. Kävely oli pitkä, mutta jatkoimme, koska näkymän rotkolle pitäisi olla hieno, ja siellä olisi sauma kyläsirkkuun, aavikkotulkkuun ja arovarpuseen. Bussipysäkki Israelin tyyliin.

Retkeilyvarusteiden säätöä.


Ajomatkan piristyksenä näimme useita nubianvuohia.

Jepet jyrkänteen laidalla.

Lyhytpyrstökorppi.

TIMO MÄKINEN

Rotkon laiteilla näkymä oli tosiaan mahtava. Rotkorakkeleita viiletti siellä täällä niiden laulun kantautuessa komiasti alhaalta. Sitä ennen näimme upeasti vanhan vuorikotkan. Otimme kuvia ja päivystimme paikalla, jolloin hollille tuli pari rakkelia metrin päähän. Lisäksi kaksi aavikkokiurua ja lyhytpyrstökorppia oli lähellä. Paluumatka oli hiljainen, mutta Timo hoksasi puolimatkassa, että buteoita lappoi sikakorkealla plusmiikassa. Niitä alkoi valua hiljalleen vähän väliä. Autopaikalla sekä seuraavien stoppien aikana hiirihaukkoja meni muutolla satoja, arohiirihaukkoja joitain. Muita olivat kiljukotka, arokotka, kolme pikkukorppikotkaa, kurkipari ja puolensataa mustahaikaraa. Pikkulinturintamalla oli kuitenkin jo hyvin hiljaista, ja aikataulun vuoksi jouduimme lähtemään Ein Gediin, jossa vedimme buffet-ravintolasta mätöt. Olisimme menneet myös uimaan Kuolleeseenmereen, mutta paikalla oli pari bussilastillista teinejä, jotka olivat mudassa. Paikalla oli vain kaksi suihkua ja jonoa kymmenittäin...


Rotkorakkelikoiras ja -naaras.

Jatkoimme eräälle toiselle rannalla, jossa kävin 2009 joulukuussa (Luonnossa maailmalla II). Löysimme saman paikan helposti ja kävimme pulahtamassa hyvin kelluttavassa suolavedessä. Sen jälkeen jatkoimme yhdelle Kuolleenmeren lähialtaalle, jossa ei ollut muuta kuin pitkäjalka ja pari pikkumehiläissyöjää. Kello 16.00 iltapäivällä meillä oli tärskyt Neot Hakikarin risteyksessä, johon Yoav Perlman tuli. Heppu oli todella mukava. Vaihdoimme kuulumisia ja ajoimme perätysten lähialtaalle, jossa oli muun muassa pikkuhuitti ja neljä pikku-uikkua. Veimme meidän auton parkkiin, hyppäsimme Yoaviin pirssiin ja kävimme vielä kokeilemassa papyruskerttusta, joka tärppäsi, kun kaksi lintua veisteli lauluaan lähellä. Samalla kuulimme myös pussitiaisen. Lajilista täydentyi lisäksi punapäälepinkäisellä ja kahdella vuorikirvisellä. Keltavästäräkeistä oli edustettuina superciliaris- ja feldegg-alalajit. Ennen hämärää kävimme Cycle-Innissä, jossa Uzi-niminen heebo majoitti meidät. Lähdimme pian nubiankehrääjäjahtiin rajavyöhykkeelle, jossa oli sikana paprikaviljelmiä. Kuulimme mainiot faktat tilanteesta: Yoav teki aikoinaan gradun lajista, jolloin kahdeksan yksilöä merkittiin lähettimillä. Kehrääjät eivät ole muuttokantaa vaan pysyttelevät alueella koko ajan. Jäljellä on ilmeisesti enää 15 paria, sillä elinympäristöä tuhotaan kuivaamalla Kuolluttamerta. Valtio omistaa 95 prosenttia maasta, mutta tilanne on kinkkinen.

Aavikkokiuru.


Papyruskerttusta jallittamassa.

Matkan parasta antia; nubiankehrääjä.

TIMO MÄKINEN

Ensimmäisellä stoppipaikalla näimme yhden noin Israelin 40 lepakkolajista, mutta emme kehrääjää. Autoilun tuloksena ensimmäinen yksilö lähti pikaisesti auton edestä samalla, kun sohimme taskulampuilla sinne tänne melko kovassa vauhdissa. Toinenkin havainto oli pikainen, kun silmät kiiluivat hetken linnun lähtiessä lentoon. Lentohavaintoja tuli vielä nippu, kunnes pitkällisen ajamisen ja kävelyn tuloksena yksi oli hienosti tienposkessa. Saimme napattua pikaisesti hyvät valokuvat - bueno! Loistavan nubiankehrääjäsetin jälkeen jatkoimme hakemaan auton, kävimme hostellissa ja menimme Yoavin kanssa vielä kauppaan. Kuittasimme hänelle retkipalkkion ja pidimme vielä lintupalaverin, jolloin saimme hyviä lisävinkkejä paikoista ja lajeista. Mahtava tyyppi kerrassaan! Nukkumaan pääsimme väsyneinä puoli yhdentoista nurkilla.


Kolmen eri kuvan timaleita.

KUOLLUTMERI JA LOTAN KE 14.3. Heräsimme puolikuolleina kello 5.15, tempaisimme hieman aamupalaa ja lähdimme liikkeelle. Olimme kuitenkin liian hitaita toimissamme, sillä pääsimme lähdölle vasta klo 5.50, jolloin oli jo täysin valoisaa. Painoin kaasua reilunpuoleisesti, kun palasimme takaisin pohjoiseen Kuolleellemerelle Nahal Mishmariin. Matkalla näimme kalottitaskun tienposkessa. Wadin nurkille löysimme helposti, mutta kello repi jo varttia vaille seitsemän, eli olimme missanneet jo noin tunnin arvokasta aikaa. Ajoimme auton parkkiin ja peitimme autoon jäävät arvoesineet vaatteilla, sillä paikka oli kuulemma varkaiden suosiossa – siellä oli jopa varoituskyltti aiheesta. Varustautumisen aikana paikalle pomppi kuusi arabiantimalia aivan viereen kuvaushollille.

Arabiantimali postailemessa tolpan nokassa.


TIMO MÄKINEN

Aavikkopyyllä on kohtalainen maastoasu.

Kävelimme pitkin pitkulaista wadia, joka halkoi suurta vuorta. Äänimaisema oli naseva, kun rotkorakkelit, turkinkyyhkyt ja pikkumehiläissyöjät mekastivat. Samalla samettipääkerttuja säksätti ja hernekerttuja taksutti muutamia siellä täällä. Talsimme pitkän matkan ylöspäin, tavoitteena arovarpunen, kyläsirkku ja rotkopunavarpunen, mutta reilun parin tunnin retken aikana ne jäivät valitettavasti kadoksiin. Sen sijaan saimme ihailla aavikkotulkkupariskuntaa, josta sain eliksen. Rotkon yli muutti pikkuisen petoja – kymmenen hiirihaukkaa, viisi arohiirihaukkaa ja peräti 16 käärmekotkaa. Näkyvissä oli myös kolme pikkukorppikotkaa. Lisäksi näin myös hetken hanhikorppikotkan, mutta se katosi ennen kuin Timo ja Kai näkivät sen, joten harmillisesti elis jäi heiltä väliin. Paikalla touhusi lyhytpyrstökorppipariskunta pesällään, ja niitä häiritsi hetken kuusi muuta yksilöä. Palasimme hiljalleen auringon porottaessa jo varsin kuumana. Äänimaisema oli jo hiljennyt, mutta näimme kasvipuolelta tutun ruiskukurkun. Autolle tulimme hieman ennen kymmentä, eivätkä murtovarkaat olleet onneksi iskeneet. Paluuajo päätielle oli hidas, koska siellä oli Pikkukorppikotka.


TIMO MÄKINEN

Mustapyrstötasku.

hidaste; ryhmä nuoria tekemässä jotain riittiä tiellä istuen. He olivat kasanneet tielle pienen kivikasan, jonka jouduimme kiertämään helmat tienreunan kiviä hipoen. Seuraavaksi suuntasimme takaisin rannalle, jossa söimme Cafecafessa hieman sapuskaa. Sen jälkeen ammuin Mondeon Km152-kyltin luokse, jossa on suojelualue. Vinkin paikkaan saimme Yoavilta edellisiltana. Biotooppi oli erikoinen akaasia-aavikko, joka oli niin tasainen, että se vaikutti lanatulta. Valitettavasti kello oli jo 12.00 auringon porottaessa todella kuumana. Toiveet olivat näin ollen pienet. Kävelimme pienen lenkin tien pohjoispuolella, jolloin maasta lähti kolme kahden aavikkopyyn settiä, mutta muita lintuja emme löytäneetkään. Lähdimme puolen tunnin yrittämisen jälkeen tien eteläpuolelle hieman jo toivon menettäneinä, mutta hetken päästä näimme ensimmäisen kertun, joka osoittautui arabiankertuksi. Harmillisesti se oli paikalla vain hetken, joten makustelu jäi pois. Seuraavan tunnin tarkan tsekkailun tuloksena saimme listoille naarasmustakurkkukertun, kolme idänorfeuskerttua, useita hernekerttuja sekä jokusen isopurppuramedestäjän. Leppoista oli myös nähdä balkaninuunilintu ja kolme ruostekurkkusirkkua todella hienosti – molemmat olivat kaikille eliksiä. Paikalla pyöriskeli myös kaksi peltotulkkua.


TIMO MÄKINEN

TIMO MÄKINEN

Wadi Shezaf Nature Reserve.

Maaperä oli kuivaakin kuivempi.

Jatkoimme matkaa tyytyväisinä kahden nurkilla. Seuraava etappi oli Km76/77-kyltti, johon saimme myös ohjeet Yoavilta. Kyseessä oli jälleen uusi biotooppi Wadi Shezafin puistossa, jossa kasvoi hyvin matalaa pensaikkoa. Kävelimme lähistöllä tunnin ajan, jolloin näimme parinsadan haarapääskyn joukossa muutaman törmäpääskyn, räystäspääskyn ja kolme ruostepääskyä. Tutkailu tuotti myös kahdeksan lyhytvarvaskiurua, viisi aavikkotulkkua, kivitaskun, pari arotaskua ja lähdön hetkellä hienon koirasaavikkotaskun, joka oli matkan 11. elis minulle. Yhdeksän oli enää matkaa tavoitteeseeni. Vikan kohteen jälkeen suuntasimme suoraan Lotanin kibbutsiin, josta saimme mukavan huoneen. Kävelimme pienen lenkin pihassa, joka tarjoili seuraavat havikset: 200 pensasvarpusta, 5 harjalintua, sinirinta, varpushaukka, metsäviklo ja muuta perussälää. Kuudelta menimme syömään sapuskaa kibbutsin yhteisruokalaan. Tarjolla oli salaatteja ja munatomaattimössöä, josta Timo ja Kaitsu eivät oikein tykänneet. Saimme myös evästä aamuksi mukaan. Paikallisopas kertoi haviksia ja sanoi, että Yotvatan lamppuhommista pitää ilmoittaa armeijalle. Illalla ehdin vielä kirjoitella päivän turinoita ja täyttää iltahuutolistaa. Maate menimme kympin hujakoilla.

Jöröjukat majapaikassa. TIMO MÄKINEN

TIMO MÄKINEN

Lotanin kibbutsia.


UVDA VALLEY, YOTVATA JA LOTAN TO 15.3. Heräsimme kello 5.00 ja ampaisimme pikaisesti Uvdan kiurumestoille. Olimme jälleen inun myöhässä, sillä saavuimme paikalle klo 5.45. jolloin oli jo hetken ollut valoisaa. Laitoimme auton parkkiin eräälle sillalle, jossa löimme kaikki tamineet niskaan, sillä tuuli oli jäätävä. Minulla jäi tietty kynsikkäät Kibbutsiin, joten näpit olivat minuutin jälkeen kohmeessa. Kiuruja lensi heti kärkeen useiden kymmenien parvia, mutta kaikki määritetyt olivat töyhtökiuruja. Pian taivaalla suihki myös lyhytvarvaskiuruparvia, joita siivitti aavikkotulkkujen kattaus. Teimme pienehkön lenkin ja kurvasimme sillan toiselle puolelle, josta Kaitsu yhytti mustakurkkukerttukoiraan, naarasmustapäätaskun ja nuoren sinisuohaukkakoiraan. Kävelimme puolisen tuntia wadia pitkin edelleen jäätävissä fiiliksissä, mutta näimme vain töyhtö- ja lyhytvarvaskiuruja. Kaukana näimme kahdeksan hengen lintuharrastajaporukan, joten palasimme autolle ja lähdimme samoille mestoille, jossa arvokiuruja piti ollakin. Kävellen olisi mennyt liikaa aikaa, sillä matkaa oli kolmisen kilsaa. Brittien autopaikalta läksimme samaan suuntaan missä he olivat – jo aika kaukana, mutta tilanne oli edelleen huolestuttavan hiljainen. Ryhmä oli jossain vaiheessa jämähtänyt tienviereen ja yksi palasi hakemaan autoa. Kävelin häntä vastaan kysyen tilannetta – samalla paikalla oli kuulemma paksunokka-, pikkuaavikko- ja sarvikiuruja. Huusin tilanteen Kaille ja Timolle, ja lähdin kovaa kävelytahtia ryhmän luokse. Paikalla linnut olivat todella upeasti hollilla; kolme pikkuaavikkokiurua, 28 paksunokkakiurua ja toistakymmentä sarvikiurua. Kolme elistä samoilta jalansijoilta – uskomatonta! Taustalla lenteli myös parisataa lyhytvarvaskiurua ja kymmenittäin aavikkotulkkuja. Ihailin lintuja, kunnes Kai ja Timo lompsivat vartin päästä mestoille. Minä lähdin sen jälkeen hakemaan auton. Näimme kaikki linnut todella hyvin, ja plokkasin vielä yhdeksän paksunokkakiurun parven autonhakureissulla. Vähän vaille aamukahdeksan ampaisimme vuorille, jossa oli yksi näköalapaikka, mutta Uvda-laakson loisteliaiden maisemien lisäksi lintuja ei ollut paikalla. Ylitsemme lensi vain 20 lyhytvarvaskiurun parvi.

Uvda-laakson näköalaa.


KAI RANTALA

Jatkoimme pian Yotvataan etsimään Circular Fieldsiä illan kehrääjä- ja pöllöretkeä varten. Jo kaukaa näimme valtavan isojen lintujen parven kaartelemassa kylän yllä; pääsimme ihailemaan noin 800 kattohaikaran muuttopuuhia. Circular Fieldsin pohjoisemman version löysimme suhteellisen helposti. Jätimme auton parkkiin ja lähdimme talsimaan pelloille, jossa oli jättimäinen kastelujärjestelmä. Toinen puoli oli vihreänä, toinen puolestaan niitetty ja paalien kyllästämä. Kiuruja ja pikkulintuja oli todella paljon maisemissa, mutta meillä oli erityisesti tavoitteena aasiankiuru. Pitkän jallittamisen tuloksena näimme kuitenkin vain kymmeniä töyhtökiuruja ja satoja lyhytvarvaskiuruja. Lapinkirvisiä oli mestoilla toistakymmentä ja nummikirvisiä muutama. Tutkittavaa kuitenkin riitti hienosti. Asemiin saapui Dave ja pari New Yerseyn ornia. Samalla paikalle tuli myös muu porukka, joka sanoi lähellä olleen kyproksentaskun. Lähdimme oitis kävelemään niitetyn osuuden halki oikeaan suuntaan ja komppasimme samalla melkoisen läjän kiuruja ylös. Huomasin lyhytvarvaskiuruparvesta kaksi ylänkökiurua, joista T ja K ottivat päivän neljännen kiurueliksen. Taskupaikalla – joka oli dyynialuetta aivan Jordanian rajalla – oli muun muassa leppälintu, kolme rusotaskua ja perussälää, mutta valitettavasti kyproslainen jäi löytymättä. Palasimme oikoreittiä takaisin, jolloin aurinko oli jo paahtava, vaikka tuuli oli viileä vielä hetkeä aiemmin. Poikkesimme vielä etsimään toista peltoa, joka oli helppo löytää. Kahdeksitoista palasimme majapaikkaan, otimme pienet tirsat ja klo 12.30 kävimme ruokailemassa. Maksoimme respaan koko lystin sen jälkeen.

KAI RANTALA

Kyproksentaskun etsintää Jordanian rajan tuntumassa.


TIMO MÄKINEN TIMO MÄKINEN

Seuraavaksi retkeilimme Lotanin alueella, mutta reilun parin tunnin redu oli köyhä – vain pikkutylli, metsäkirvinen ja ruokokerttunen matkapinnoiksi. Eräällä kosteikkoaltaalla oli paljon sinirintoja ja kirvisiä, myös vuorisellaisia. Hetken huilimisen jälkeen neljän hujakoilla lähdimme Yotvataan. Poikkesimme ensin paska-altailla, joiden yllä kaarteli päivän ainoa mustahaikara. Muuta antia olivat matkan ekat kaksi lapinsirriä, kaksi rääkkähaikaraa ja silkkihaikara. Paikalla oli myös kolme lehmähaikaraa, seitsemän pitkäjälkaa, yli 20 metsävikloa ja jokunen pikkutylli. Kävimme ostoskeskuksessa hakemassa snacksia ennen kuin suuntasimme pelloille. Kello 17.30 paikalle tuli pari ornia, joilta kyselin kuulumisia – olivat nähneet muun muassa kyproksentaskun Km20-altailla. Ruskosuulat olivat vielä Eilatissa ja syyrianhemppo Ofira Parkissa.

Ilmeisesti paikallinen liikennemerkki. Lähiretkeilyä Lotanin kibbutsilla. TIMO MÄKINEN


TIMO MÄKINEN

TIMO MÄKINEN

Lotanin majapaikan ulkokuosia.

Peruslintuilua spuden linssisuoja paikallaan.

Kyttäsimme hämärässä pitkään, kunnes toinen autokunta lähti pois. Lähdimme pimeän tultua ajamaan rallia lamppujen kanssa, välillä tosin kävelimme siellä täällä etsien aavikkokehrääjää ja -huuhkajaa. Tilanne tuntui todella epätoivoiselta, mutta kakkospellolta näimme yllättäen pikaisen kehrääjähaviksen. Tovin päästä tornipöllö lensi hienosti pellon yllä ja saimme valokuvattua viiriäisen. Rallimme jatkui pitkään, ja samalla toinen autokunta veti asenteella menemään jeepin maavaran ja nelivedon turvin. Näimme heidän ansiostaan kyläpöllösen, kun osuimme paikalle heidän kuvatessa sitä valokeilassa. Elis! Kehrulin näimme yhteensä kolmesti, jolloin laji varmistui aavikkokehrääjäksi. Kello 20.20 lähdimme pois muutamien paristojen jo loppuessa taskulampuista ennen aikojaan. Ostoskeskuksessa oli jotain häikkää, minkä vuoksi poliisi ohjasi meidän toista reittiä Lotaniin. Hieman ennen yhdeksää olimme perillä nuutuneina ja meikäläisen naama punaisena. Nukkumaan pääsimme vasta klo 22.30. Yotvatan pelloilla pälyili viiriäinen taskulampun valossa.


Mustapyrstötasku.

EILAT JA KM20-ALTAAT PE 16.3. Heräsimme Lotanissa kello 4.45 ja puolen tunnin kuluttua olimme jo liikenteessä. Tarkoituksenamme oli käydä Km20-altailla, mutta tiessä oli kaide kaistojen välissä, emmekä päässeet itäpuolelle. Koitimme myös Km33-kiurualuetta, mutta edessä oli sama tilanne ja aikaa vähän, joten painuimme suoriltaan Amram´s Pillarsille rotkopunavarpusten toivossa. Tuuli oli jälleen kylmä, muttei lainkaan niin paha kuin edellisaamuna Uvdassa. Osasimme tismalleen oikeaan paikkaan, mutta siellä oli täydellisen autiota. Ei tuulta, ei ääniä, ei mitään. Hetken päästä näimme kuitenkin aavikkopyitä, joita piipersi ja soidinsi paikalla noin 25 yksilöä. Punavarpuset kuitenkin loistivat poissaolollaan. Auringon noustessa Kai yritti äänittää pyitä, mutta ne olivat hieman liian kaukana. Pian äänimaailmaa värittivät mustapyrstötasku ja korea kalottitasku. Paikalla oli myös mustapääkerttukoiras ja tiltaltti. Reilun tunnin yrittämisen jälkeen lähdimme noin kello 7.20. Vaihdoimme vihdoin ajovuoroa, sillä Kai tarttui rattiin. Mondeon bensamittari oli hujahtanut todella vähiin, joten lähdimme kohti Eilattia. Stoppasimme kuitenkin vielä hetkeksi tielle, kun ylitsemme lipui muutama sata buteota, joiden joukossa oli jokunen arohiirihaukka ja haarahaukka. Hiirihaukkoja liikkui kymmeniä Amram´s Pillarsilla ennen lähtöämme. Kai meinasi samalla hukata linssisuojansa 300-millisestä objektiivista. Huomautin, että onkos se katolla – ja siellähän se. Palkkioksi saisin kuulemma jäätelön. Jepa.

Aavikkopyynaaras ja -koiras.


Flamingoja suola-altailla.

Huoltsikan löysimme helposti Eilatin nurkilta. Tankkauksen jälkeen ajoimme lintuasemalle. Muistini pätki reittien suhteen pahasti, mutta löysimme kuitenkin paikalle. Suola-altailla oli hienosti elämää – kahdeksan flamingoa, kaitanokkalokkeja, pitkäjalkoja ja lukuisa joukko muita kahlureita, kuten pikkusirrejä ja punajalkavikloja. Uusia matkapinnoja satoi kuin saavista kaatamalla. Kävelimme asema-alueella, jossa oli paljon hysyjä, mutta lähinnä tiltaltteja ja hernekerttuja. Näimme myös virtaväiskin ja kirjokalastajan. Mukavia olivat myös erään lampareen rytikerttunen ja silkkikerttunen, joka alkoi laulaa ja varoitella näköhollilla. Timo sai sen myös eliksiin, mutta Kai oli toisaalla kuvailemassa. Samassa pisteessä oli myös pikkuhuitti äänessä sekä heinäkerttu. Aseman jälkeen ajoimme vielä autolla paremmin suola-altaille ja seuloimme jokusen uuden peruslajin matkalistalle. Paluumatkalla Timo näki eräällä tyypillä lintuoppaan kädessä. Kävin jututtamassa tyyppiä – kuulemma raumalainen Timo Järvinen, joka oli juuri tullut toisen tyypin kanssa. Vaihdoimme kuulumiset ja jatkoimme matkaa. Seuraavana vuorossa oli North Beach, jossa oli jälleen lintuporukkaa asemissa. Löysimme helposti Jordanian puolelta ruskosuulan, josta napsahti elis – ou jea! Rannalta näimme myös riuttahaikaran, kolme valkosilmälokkia, kalatiiran ja hietatiiran.

KAI RANTALA

Priinia Eilatin lintuasemalla.


KAI RANTALA

Näkymää Eilatin vuorilta.

KAI RANTALA

Kello oli jo 11.00 ja nälkä kaiveli, joten hakeuduimme syömään rantabasaarin lähelle raflaan. Tauko teki terää ja sattumalta parkkeerasimme aivan Ofira Parkin laiteille, johon kävelimme ruokailun jälkeen. Puiston antia olivat lähinnä tiltaltit ja hernekertut, mutta näimme myös jokusen keltaväiskin ja kymmenkunta ruostekurkkusirkkua sekä yhden peltosirkun. Yhden jälkeen etsimme käsiimme Arava Hostellin ja asetuimme taloksi. Kävin netissä katsomassa mailit; Yoav oli laittanut Eilatin katukuvaa. hostellitietoa Tel Avivin nurkilta. Hänen blogissaan oli jo maininta nubianretkestämme. Puoli kahdelta lähdimme etsimään vuorten staijipaikkaa, mutta tie oli poikki, sillä sotilaat eivät päästäneet meitä jatkamaan. Se olisi kuulemma huomennakin kiinni, joten staijihaaveet murenivat. Paikalla oli kuitenkin retken ensimmäinen hupputasku. Ajoimme takaisin pohjoiseen Km20-merkin kohdille etsimään kyproksentaskua, mutta siellä oli tyhjää. Näimme jälleen Yotvatan brittipariskunnan ja viisi suomalaista, jotka olivat biitsillä – Janne Riihimäen tiimi, johon kuului myös Petteri Sirva, Marko Kaukinen, Seppo Sällylä ja Jari Heinonen. Timo Järvinen oli kuulemma nähnyt taskun puoli tuntia ennen heidän saapumistaan, mutta he eivät sitä nähneet. Suola-altailla oli 150 flamingoa, simona pitkäjalkoja, 30 ristisorsaa ja paljon muuta sälää. Palasimme taskupaikalle, mutta tilanne näytti täysin menetetyltä. Sanoin Kaille, että pitäisiköhän jo kääntyä ympäri, jolloin hän näki jonkin linnun piipertävän maassa. Se lähti lentoon ja näin, että kyseessä on kyprostaskun näköinen mustaselkäinen kaveri. Kävelin sitä kohti, jolloin se lähti pikaisesti lentoon, mutta näin sen kehnosti. Muut finskit komppasivat hieman etäämpänä, mutta hälytin heitä paikalle. Pitkän jallittamisen jälkeen Kai näki sen lennossa, minkä tuloksena saimme sen vihdoin hallintaan. Tasku oli yyberkähmy ja arka. Saimme siitä lopulta kaikki tuntomerkit kasaan, joskaan laji ei ole helppo määrittää nunnataskusta. Session ansiosta elislistoillemme kirjautui haluttu kyproksentasku.


TIMO MÄKINEN

Kaitanokkalokki.

Pikkusirri.

Kello oli 16.30, joten kävimme etsimässä Km19-altaan, johon pitsihietakyyhkyjen pitäisi tulla kylään hämärissä. Altaassa oli uusina sorsina muun muassa tukkasotka, taveja, jouhisorsia, merimetsoja ja sitä rataa. Poikkesimme vielä pohjoisosan suola-altailla, jossa oli sikana tavaraa – ristisorsia, flamingoja, pitkäjalkoja, pari mustapyrstökuiria ja muuta lajistoa. Näimme myös viisi unkarilaista ornia, joiden kanssa juttelimme. Palasimme Km19-altaille, johon unkarilaiset tulivat myös. Tuuli repi kovasti ja oli kylmä. Näimme vielä kattohaikaran lampputolpan päässä. Fiilikset olivat sellaiset, että 3 % oli ns. fiilistodennäköisyys pitsihietakyyhkyjen näkemiseen, mutta hämärässä sinne tulikin kolme kyyhkyä – jees! Näimme kaikki tuntomerkit, tosin nippa nappa. Sen sijaan paikallisen lintuoppaan, Noamin, kanssa tulleet britit näkivät sen vain tummana möykkynä. Päivä oli onnistunut, joten palasimme hyvillä mielin Eilattiin. Jouduimme tosin ajamaan kymmenen kilometriä Lotanin suuntaan ennen kuin pääsimme kääntymään takaisin. Poikkesimme samalla markettiin ruokaostoksille. Ilta meni osaltamme kirjoitellessa ja iltahuudossa. Koisiminen venyi jälleen yli kymmeneen.


Rotkopunavarpunen.

EILATIN LÄHISEUTUA LA 17.3. Heräsimme jälleen tuttuun tapaan kello 4.45 perusväsymyksen kera. Illalla ainakin minulla oli hankala saada unenpäästä kiinni, koska seinät ja ovet olivat kuin pahvia ja teinit melusivat tuon tuosta. Aamutouhuilun jälkeen menimme klo 5.25 North Beachille lyhyelle staijille. Lokkeja liikkui jonkin verran, mutta melko niukasti oli lajivalikoimaa tarjolla – selkä-, kaitanokka- ja naurulokkeja sekä riuttatiira. Ruskosuula oli poissa. Onneksi merellä lensi nuori armenianlokki, mutta K ja T eivät sitä nähneet kuin perslintuna. Poikkesimme vielä lintuaseman suola-altailla, mutta meininki oli tavanomainen – kahlaajia, jokunen flamingo ja niin edelleen. Sitten ajoimme Amram´s Pillarsille, johon saavuille klo 7.15. Nuotiopaikalla oli heti outo ääni, jonka kuulimme läheltä ainoan kuolleen puun suunnalta. Yritimme jallittaa sitä, mutta emme nähneet mokomaa. Kiertämisen jälkeen näin koirasrotkopunavarpusen oksan nokassa – elistä paukkuu, jee! Samalla kuulimme myös toisen vastaavan kutsuäänen, joka kuului naaraalle. Saimme muutamia kelvollisia kuvia pariskunnasta. Ajoimme vielä pidemmälle petostaijin toivossa, mutta paikka oli onneton näkyvyyden vuoksi. Haarahaukkoja ja buteoita lipui törkeän korkealla kymmeniä, mutta emme saaneet niistä mitään nautintoa etäisyyden vuoksi. Fiiliksemme hieman laskivat, sillä petostaijit olivat vielä täysin tekemättä, mutta parhaat paikat suljettu. Koukkasimme vielä läheisen kanjonin kautta, mutta se oli täydellisen kuollut lintujen kannalta. Paluumatkalla Kai löysi matkan ekan pensaskertun.

Timo ja Kaitsu Amram´s Pillarsilla.


Pitkäjalka.

Koukkasimme Km20-merkin pohjoispuolelle, jossa oli jälleen uusi biotooppi Doum Palmsin lähellä. Komppasin Timon kanssa pitkän siivun miellyttävässä maastossa ja jäätävässä tuulessa. Kai ajoi sillä välin autolla paikkoja ja näki hyvin aavikkokertun. Tavoitteenamme oli kääpiökerttu, mutta näimme vain hernekerttuja sekä joitain muita peruslajeja. Mukavia olivat kaksi nummikirvistä ja isokirvinen sekä peltosirkku. Näimme myös pari vuorikaurista sekä niiden jälkiä ja papanoita. Ajoimme suola-altaille, jossa oli eilistä lajistoa: flamingoja, ristisorsia, pikkusirrejä ja vino pino muita kahlureita, mutta ei yhtään uutta matkalajia, ei edes liroa. Kuvailimme lintuja autosta, mutta ne olivat yllättävän arkoja. Tullessa huomasin jännän värisen taskun, josta sain muutaman kuppasen kuvan. Tuntomerkit osuivat parhaiten naarasnunnataskuun, mutta pyrstön rusehtava sävy hämäsi, eikä meillä ollut muutenkaan mitään kokemusta lajista, joten kysymysmerkki leijaili lajin yllä. Seuraavaksi menimme lintuasemalle, jossa käppäilimme siellä täällä. Tuttu brittipariskunta oli jälleen paikalla ja näytin kuvaa – miehen mielestä se näytti tosiaan nunnataskulta, mutta varmuutta ei ollut. Kysyin vielä eräältä paikalliselta lintuaseman mieheltä ja sieltä tuli vihdoin vastaus – nuori hupputasku! Todella vaikea. Hän arvasi jo, että paikka oli Km20-merkin luona – kuulemma aiheuttanut vaikeuksia aiemminkin. Puisto oli hiljainen, mutta kellokin veteli jo puolenpäivän hujakoilla.

Mustajalkatylli.


Doum Palms ja suojellut palmut.

Seuraavaksi oli ruoka-aika. Kai ajoi Ofiran viereen, mutta eilispaikka ei kelvannut. Kävelimme sitten yli puolen tunnin lenkin basaarilla etsien uutta mestaa, mutta päädyimme kuitenkin samaan raflaan. Otin Jerusalem-lihasetin, joka oli mahtava. Ruoan jälkeen menimme hostellille, josta otimme uimavaatteet mukaan. Suuntana oli Coral Beach ja kalat. Kello oli jo 14.30, kun pääsimme maksamaan 33 sekelin pääsymaksua. Tuuli piti Israelin lippua vaakatasossa, joten Kaitsun ja minun uimahalut valuivat viemäriin laiturilla. Timo jäi alueen ulkopuolelle venaamaan. Pitkän ihmettelyn jälkeen Kai vaihtoi uimavaatteet ja minä menin samalla yhtäkkiä veteen, joka ei ollutkaan enää niin paha. Kaloja aloin nähdä heti. Aivan mahtava fiilis jälleen päästä veteen! Kai tuli veteen ja pulikoi jonkin aikaa, kun minä snorklailin. Lainasin maskia lopuksi hetkeksi ja K oli myytyä miestä – heti laiturilla oli vino pino monenlaisia lajeja. Kylmyyden takia lähdimme kuitenkin pian, ja tuuli jäädytti miehet heti alkuunsa, kun kävelimme reipasta tahtia suihkuun, jossa oli mukavan lämmintä vettä. Ennen neljää lähdimme vuorille etsimään toista petostaijipaikkaa, josta britti vinkkasi. Aamulla klo 9 oli kuulemma mennyt satojen parvia petoja. Hän kertoi myös, että aiemmin lintuasemalla oli kuollut tuhansia räystäspääskyjä ja ruokokerttusia nälkään. Ne painoivat kymmenen grammaa, kun lepinkäiset napsivat niitä maasta. Staijipaikan löysimme helposti, mutta tuuli oli edelleen tappava, emmekä nähneet yhtään petoa kyttäyksen aikana. Samalla unkarilaiset laittoivat hälyn, jonka mukaan pohjoispalmikossa oli taigakirvinen ja idänmehiläishaukka. Lähdimme matkaan ja laskun aikana Timo huomasi kalottitaskun tien pielessä. Poikkesimme vielä tankille.


Balkaninuunilintu akaasiassa.

Palmikossa oli tutut kaksi autoa unkarilaisilta, jotka tulivat pian hollille. Mehiläishaukka oli kuulemma painellut Jordanian puolelle. Vaihdoimme muut kuulumiset – heilläkin köyhä päivä ennen iltaa. Palmuissa oli yllättävän paljon hysyjä, muun muassa kaksi balkaninuunilintua, neljä leppälintuja ja hienosti vaaleakultarinta. Plokkasin metsäkirvisparvesta yhden taigakirvisen, mutta muut jäivät siitä paitsi. Rusotaskuja oli myös hollilla. Läheisen aidan takaa löysin vielä kyproksentaskukoiraan. Palasimme autoille ja ehdimme vielä merenrannalle staijiin, kun kello oli puoli kuusi. Olimme vain vartin paikalla, jolloin näimme ruskosuulan, ehkä kaksikin. Muuten oli hiljaista. Painelin marketin kautta hostelille. Kirjoittelin turinat ja iltahuudon mukaan tilanne oli jo 167 lajia, joten Kaitsu tippui pois arvauskisasta (150) ja Timo oli (172) kiinni voitossa. Minun veikkaukseen (184) oli vielä matkaa, mutta luku ei ollut mahdoton, sillä puutteita oli paljon. Maate menimme jo noin ysiltä.

Rusotasku.


KAI RANTALA

Arabianbulbuli.

EILATIN TAHKOAMISTA SU 18.3.

Töyhtökiuru North Beachilla.

KAI RANTALA

Heräsimme hyvien yöunien päätteeksi taas kello 4.45 ja suuntasimme tuttuun tapaan North Beachille klo 5.30. Tuuli oli järkyttävän kylmä – puhuri kävi pohjoisesta todella kovana ja lämpöä oli vain seitsemän astetta. Pitkät kalsarit saati muut varusteet eivät auttaneet yhtään mitään, emmekä olleet paikalla kuin pienen tovin. Saimme kuitenkin tundrakurmitsan matkalistaan. Poikkesimme vielä lintuaseman puistoon, johon tuuli ei käynyt niin pahasti. Teimme lyhyen lenkin, joka osoitti hysyjä olevan jälleen kivasti maisemassa, mutta uutta lajistoa ei eteemme osunut. Kaitsu sai sentään vihdoin hyvän näköhavainnon priiniasta. Pääskyjä oli myös paljon käytävillä lentämässä. Parkkiksella oli vielä punapäälepinkäinen hollilla. Seuraavaksi suuntasimme Ofira Parkiin, jossa oli suomalaisten viiden hengen kööri. Vaihdoimme kuulumiset ja katselimme samalla mustakurkkukerttukoirasta ja valko-otsalepinkäisnuorukaista. Mestoilla oli myös vähintään 16 ruostekurkkusirkkua ja yksi västäräkki.


KAI RANTALA KAI RANTALA

Näimme muutama mustahaikaran muutolla.

Kello oli reilusti yli seitsemän, joten painuimme vuorille petomuuton toivossa. Kai paineli taas tuhatta ja sataa. Hieman ennen pelipaikkaa aloimme nähdä buteoita tuon tuosta, joten K vain kiihdytti masiinaa. Aloitimme staijin klo 7.50, jolloin lintuja meni jatkuvasti, osa mahtavasti hollilta, osa kaukaa. Sektori oli laaja ja haarukka suuri. Paikalle tuli myös finskit viereen. Lintuja paineli koko ajan. Joukossa oli myös 11 arokotkaa, vaalea pikkukotka, käärmekotka ja seitsemän pikkukorppikotkaa sekä kolme mustahaikaraa. Lopetimme tasan kahden tunnin kuluttua klo 9.50, jolloin saldona oli noin 4 100 buteota. Lopulta muutto nousi niin korkealle, että sen havaitseminen oli kinkkistä. Keli oli onneksi jo yllättävän leppoisa. Ajoimme keskustaan, jossa söimme mäkkärissä burgerit. Suuntasimme vielä Km19altaille, jossa oli unkarilaiskööri asemissa. He olivat plokanneet korkealla viuhtovan vuorikotkan, jonka mekin ehdimme nähdä. Muita mainittavia havaintoja ei meille kertynyt. Visiitin jälkeen aloitimme lomapaussin, kun kävimme hostellilla hakemassa uimakamppeet ja tamineita. Meillä oli suuntana jälleen Coral Beach. Keli oli onneksi jo lähes shortsimeininkiä, joten uimaan oli helppo pulahtaa. Vesi oli kuitenkin edelleen kylmää, mutta fiilis jälleen mahtava; näin muutaman uuden kalankin. Kaitsu vuokrasi maskin ja snorkkelin, ja oli myös tohkeissaan fiiliksistä. Timo vietti aikaa rannalla, kun tuuli hieman yltyi, joten vedestä oli kylmä tulla pois. Kolme erillistä snorklausreissua tuottivat 33 kalalajia, mutta minulta jäi taas monta määrittämättä, koska kirjallisuus ei ollut kattavaa.


KAI RANTALA

Arokotka ja idänhiirihaukka olivat peruslajeja.

Poikkesimme vielä kaupungille, jossa nautiskelimme katukeittiön grillatut maissit. Kaitsu nappasi myös jotain tuliaisia kyytiin. Kävimme vielä ennen viittä North Beachilla, mutta hiljaista oli – kaksi ruskosuulaa, kuusi valkosilmälokkia, kaksi riuttatiiraa, kolme kirjokalastajaa ja sen sellaista. Huomasin, että rannalle tuli lintuaseman auto ja siinä oli Väisäsen Ronin näköinen tyyppi. Menin samantien juttusille – mukava hemmo, joka oli ollut jo 1,5 kuukautta rengastamassa. Juttelimme pitkään ja hän lupasi ilmoittaa mikäli aamulla asemalla on rari. Pääsimme jo kello 17.45 hostellille. Ilta meni osaltamme mukavasti kirjoittelun, iltahuudon, pakkauksen ja suunnitelmien teon parissa. Maate pääsimme puoli kympiltä.

Santtu, Timo ja Janne Riihimäen tiimi staijitasanteella.


Keltapääsirkku oli päivän parasta antia.

NIZZANAAN MA 19.3. Heräsimme jälleen hyvin aikaisin, jotta pääsimme pikaisesti matkaan. Kai jätti vielä postilootaan kortit ennen kuin otimme suunnaksi Lotanin. Pääsimme perille joskus kello 6.15, jolloin keli oli jälleen kylmä. Saimme aiemmin majapaikassa unkarilaisilta vinkin keltapääsirkusta, joten talsimme oikealle paikalle iglujen ja vuohifarmin laidalle, jossa näimme heti läjän ruostekurkkusirkkuja hienosti tiellä. Löysin keltapääsirkkukoiraan pian lähitieltä, ja sain siitä jopa pari passelia kuvaa. Lintu oli upeasti nähtävillä, jolloin saimme mässäillä sitä kovasti – mahtialku päivälle! Jatkoimme Uvdan suunnalle, jossa poikkesimme eräälle jätevesialtaalle, mutta se oli kovin tyhjä – lähinnä västäräkkejä ja perussettiä. Mukavia olivat kuitenkin sinirinta ja matkan ensimmäinen liro. Suuntasimme pian nokkamme Neot Smadarin kibbutsille, josta etsimme turhaan kahvilaa. Havikseemme tarttui kuitenkin muun muassa lyhytvarvaskiuruja, pari rusotaskua ja ensimmäinen valkoselkätasku komeasti. Paremmin en ole mokomaa aiemmin nähnyt. Päivän neljäs kohde oli Neot Smadar, jonka tie oli hetkellisesti poikki, joten jouduimme odottelemaan tovin sotilaiden lupaa. Itse kohteesta yritimme pitkään syyrianhemppoja erään hylätyn jalkapallokentän laiteilta. Kentällä oli kuitenkin vain tusina lyhytvarvaskiurua, pari rusotaskua ja kalottitasku. Kävimme välillä syömässä ja jatkoimme komppaamista, kunnes poistuimme paikalta vähin äänin. Matkalla ylitsemme paineli arokotka. Lotanissa oli useita ruostekurkkusirkkuja.


Ben Gurionin hautausmaan Roughtail Rock Agama.

Lähdimme pohjoiseen, jossa oli allas noin viiden kilometrin päässä. Ajoimme tietysti lahjakkaasti ohi. Palasimme vielä, mutta paikalla oli vain yksi afrikankalliopääsky, eikä mitään muuta. Lähellä oli armeijan ammusalue, josta kuulimme jytkettä. Ajoimme stopin jälkeen Ben Gurion hautausmaalle, josta saimme listoille punarinnan. Maisemat olivat kerrassaan muhkeita. Paikalla oli simona koululaisia ja japanilais-juutalaisia liiveissä riittejä vetämässä. Näimme myös Roughtail Rock Agama -liskoja. Ajoimme Nizzanaan, josta löysimme majapaikan helposti. Majoituimme isoon asuntoon, joka oli yllättävän viileä. Lähdimme lähes suoriltaan tutkimaan lähipaikkoja. Päryytimme lähikylään nähden kahdeksan vuoripyytä ja neljä alppikiitäjää, mutta emme päässeet portista sisään. Jouduimme kiertämään kaukaa kylään, jotta saimme jätskiä ja jotain muuta snacksia mukaan. Hetken kuluttua näimme yllämme valtavan kattohaikaraparven, joka jatkui horisonttiin saakka. Osa laskeutui päätien pohjoispuolelle, jolloin ynnäsimme niitä vähintään 4 300 yksilöä – mahtavan näköistä settiä! Ajoimme samalla huomisaamun trappipaikalle, johon oli yllättävän pitkä matka. Ajon aikana plokkasimme kuitenkin kaksi vuoripyytä lisää. Sen jälkeen etsimme vielä jätevesialtaat, joissa oli muun muassa 60 pikku-uikkua, pari tylliä ja 30 kynsihyyppää sekä kultasakaali. Palasimme majapaikkaan kuuden jälkeen. Kävimme respasssa kysymässä, että voisiko joku soittaa Tel-Aviviin potentiaaliseen hostelliin. Homma hoitui hyvin, joten buukkasimme majapaikan läheltä Välimeren rantaa. Harmillisesti naikkonen näki luottokorttitietoni sekä mailini tunnuksen, mikä jätti varjon illalle. Pensasvarpunen oli peruslaji.


KAI RANTALA

TIMO MÄKINEN

Aavikkokiuru.

Kaitsu ja Santtu pönöttämässä.

Kai sulassa sovussa japanilaisten kanssa.

Kello 18.45 menimme syömään, jolloin meille tuotiin isot satsit buffetista pöytään, vaikka olisimme toki voineet hakea annokset itsekin. Tuhti kasvissetti oli hyvää ja saimme myös eväspussit aamiaiseksi. Illalla vedimme huudot, kirjoitukset ja lopulta myös nukkumiset ennen kymmentä. Väsymystaso alkoi jo olla viikon reduilun tuloksena kova.

Ajomatkan muikeita maisemia.


Santtu aamun trappipaikalla.

TEL AVIVIIN TI 20.3.

Arotasku aamuvalossa.

TIMO MÄKINEN

Perinteiseen tapaan herätys oli meillä jo kello 4.45. Heitimme hieman evästä kitusiimme ja lähdimme oitis tamineistomme kera aavikolle trappijahtiin. Odotimme jäätävän kylmää aamua, mutta onneksemme oli täydellisen tyyntä, joten keli oli varsin mainio. Sumua leijaili jonkinmoisena patjana kaikkialla, mutta näkyvyyttä oli silti tarpeeksi. Olimme saaneet tarkat nuotit oikealle paikalle, joten navigoiminen oli helppoa. Hoksasimme tien alkuvaiheessa yhteensä lähes 30 vuoripyytä piipertämässä eräässä kohdassa. Oli myös hauska huomata miten edellisiltana laskeutuneet kattohaikarat olivat levittäytyneet laajalle rintamalle ja niitä patsasteli siellä täällä. Trappipaikalle ehdimme noin varttia vaille kuudeksi, jolloin oli täydellisen hiljaista – ei tuulta, ei liikennettä, ei lintuja, ei mitään. Pystytimme spudet ja aloimme haroa aavikkoa. Pienen hetken kuluttua Timo sanoi, että nyt on yksi putkessa – ja niin olikin! Idänkaulustrappikoiras kyhjötti paikallaan kaukana. Vaikka lintu oli etäällä, niin saimme siitä kaiken mahdollisen irti. Olisi kuitenkin ollut hienoa nähdä se myös soidinpuuhissa, mutta tällä kertaa meitä ei onnistanut sen suhteen. Olimme paikalla reilun tunnin, mutta emme hoksanneet enää mitään sen ihmeempää – vain pari tuulihaukkaa, jokunen pronssikorppi ja töyhtökiuruja. Korpeilla näytti olevan pesä tolpan nokassa.


Jouhihietakyyhkyjä.

TIMO MÄKINEN

Seuraava etappi oli jätevesiallaskokonaisuus. Matkalla kuvasimme yhden arotaskun ja yritimme saada joitain fotoja aikaan myös kattohaikaroista, mutta ne olivat kovin arkoja. Altaille saavuimme noin klo 7.00. Ajoimme auton aidatun allasalueen sisälle reiästä ja peruutimme pirssin sopivalle hollille. Jäimme päivystämään hiirenhiljaa samalla katsellen pikku-uikkujen, tervapääskyjen ja kynsihyyppien toilailuja. Kaitsu viritteli jalustalle auton viereen äänitysvehkeet ja sai kelvollista matskua pikku-uikuista, jotka melusivat tuon tuosta. Odottaminen tuntui pitkälle, koska meillä oli hieman (lue: erittäin) skeptinen olo, että ilmestyvätkö hietakyyhkylajit juomaan paikalle. Odotuksemme kuitenkin palkittiin tasan kello 7.44, jolloin neljän hietakyyhkyn parvi laskeutui hienosti altaille. Aikataulu oli tarkka, sillä kirjallisuuden mukaan ne ilmestyvät juomaan sopivalle paikalle noin kaksi tuntia auringonnousun jälkeen, ja aurinko oli noussut minuutilleen kaksi tuntia aiemmin kello 5.44.

Kattohaikaraparvi jätevesialtaiden päällä.


Jatkoimme odottelua vielä jonkinmoisen siivun, mikä tuntui ikuisuudelta auringon kivutessa yhä ylemmäs taivaalle. Jossain kohtaa näimme kuitenkin vielä 2+5+6 hietakyyhkyä, joten saimme niistä hyvin havaintoja. Aloimme jo pakata autoa, kun kuuPikkukiljukotka. limme erikoista ääntä – 12 jouhihietakyyhkyn parvi lensi upeasti ohitsemme. Mahtavaa paikkoa, vaikka kruunu- ja täplähietakyyhky jäivätkin meillä näkemättä. Näimme myös kuinka noin 450 kattohaikaraa nousivat eteläpuolelta siivilleen ja lähtivät muutolle haarahaukka-armadan saattelemana. Yhdeksän jälkeen lähdimme suunnistamaan takaisin koilliseen. Matkalla näimme yhden pikkutuulihaukkakoiraan, josta K ja T koppasi päivän neljännen eliksen. Muut tarkastetut linnut osoittautuivat tuulihaukoiksi ja pronssikorpeiksi, kunnes tien laiteille ilmestyi kaartelemaan petoparvi, joka koostui pääosin arokotkista. Ynnäsimme hetkessä noin 60 arokotkaa, viisi käärmekotkaa, pikkukiljukotkan ja pienen nipun perushaukkoja. Näimme myös kattohaikaraparven kaartelemassa. Utua oli edelleen maisemissa, kun stoppasimme vielä päätien risteyksessä harakkakäen toivossa ja komppasimme pienen puustopläntin. Näimme kuitenkin ainoastaan mustapää-, herne- ja samettipääkertun sekä satoja kovakuoriaisia. Matka Tel Aviviin sujui joutuisasti, joskin minä ja Kai olimme nukahduksen partaalla väsymyksestä – Timo ei ollut univelasta moksiskaan. Poikkesimme vielä Yoavin mainitsemalle kosteikkoalueelle, joka oli valtavien viiniviljelmien lomassa. Siellä pulikoi 410 lapasorsaa, 120 nokikanaa, kymmeniä sinisorsia ja viitisentoista tukkasotkaa. Emme kuitenkaan päässeet kovin lähelle, joten väreilyn ja etäisyyden vuoksi jäi paljon määrittämättä. Muita havaintoja olivat muun muassa alppikiitäjä, soidintanut heinäkerttu ja lähes kymmenen priiniaa. Beer Sheban jälkeen maisema muuttui täysin vihreäksi ja viljelysalueiden kirjomaksi maatalousmaaksi, mikä oli suuri yllätys edellisen aavikkokierroksen jäljiltä – olimme nähneet vihreitä peltoja käytännössä ainoastaan vähän Yotvatassa. Vihreys jatkui Tel Aviviin saakka. Matkalla näimme noin 1 100 kattohaikaran potin ja satoja haarahaukkoja. Muuten lintuliikenne oli hiljaista, joskin vireemmekin oli jo alakuloista.

Hietakyyhkyjä.


Lintuilua viljelysseuduilla Tel Avivin nurkilla.

KAI RANTALA

Stoppasimme vielä hamppariannoksille ennen kaupunkia ja kävimme tankkaamassa Käärmekotka ja pirssin. Tankkaus olikin erikoinen episodi, idänhiirihaukka. kun automaatti ei hyväksynyt Kain luottokorttia. Lisäksi itse aseman maksukone ei sitä hyväksynyt, eikä liioin minun tai Timo korttia, mikä oli hyvin outoa. Olimme hieman pulassa, sillä meillä ei ollut enää paljon sekeleitä jäljellä. Lasku oli 406 sekeliä, ja saimme nyhdettyä kasaan lähes koko summan – ehkä 20 jäi uupumaan, mutta työntekijä hyväksyi summan ja pahoitteli, ettei maksumasiina pelittänyt. Suunnistimme huoltsikalta suoraan lentokentän lähelle etsimään autovuokraamoa, koska emme tienneet missä se tarkalleen oli. Onneksi löysimme sen varsin helposti, koska Kai muisti lähellä olleen UPS-postifirman logon suuren rakennuksen päällä. Reitti aamuksi oli nyt siis selvillä. Navigointi Tel Aviviin ytimeen Hayarkon 48 -hostelliin olikin sitten astetta visaisempi kuvio, koska karttakirjan hyvä keskustan kartta kattoi vain pienen siivun kaupungista, emmekä tienneet mistä pulpahtaa edes lähelle oikeaa paikkaa. Ajoimme kompromissina pitkälle pohjoiseen, josta sitten käännyimme takaisin etelään ja hakeuduimme vilkkaalle rantakadulle. Sieltä osasimme helposti perille, mutta auto piti jättää etäälle, tosin K siirsi sen heti lähemmäs, kun paikka löytyi parin korttelin päästä. Hostellikuvio oli jeespoks – siistein paikka tähän mennessä ja huokea hinta. Paikka oli vieläpä aivan rannan ja ravintoloiden tuntumassa. Maksoimme lystin ja haimme kaikki romppeemme pois pirssistä. Pakkausten ja suihkujen jälkeen kävimme vielä pihviravintolassa syömässä kerrassaan loistavaa ruokaa ja Timon tarjoamaa omenapiirakkajäätelöjälkkäriä. Illalla menimme maate jo kasilta, eikä kenelläkään ollut virtaa poiketa Välimeren rannalla.


PUOLAN KAUTTA KOTIIN KE 21.3. Nukuin ensimmäistä kertaa Israelin aikana surkeasti, joten herätys aamukolmelta tuntui kuolettavalta. Pian olimme autossa, jolloin huomasimme sakkolapun tuulilasissa. Lähdimme kohti autovuokraamoa, joskin eksyin kartalta heti ensimmäisen mutkan jälkeen. Pääsin kuitenkin pian perille missä olimme – kartan yksisuuntainen ei ollutkaan yksisuuntainen. Olimme autovuokraamossa klo 3.50 ja tarkastuksen jälkeen olimme kentällä hieman neljän jälkeen aikataulun mukaan. Lähtöselvitys oli melkoinen rituaali turvatarkastusten osalta, sillä kaikki tamineemme syynättiin todella tarkasti, erityisesti minun ja Kain kapsäkit. Tyypit hinkkasivat jollain huumetyynytestisysteemillä lähes kaikki tavarat, jopa kaukoputken linssit, vaikka yritin sönkätä, että mielellään ei tarvitse naarmuttaa kaikkea. Lopulta pääsimme etenemään, mutta määräsivät laittamaan minun kassista Kuolleeltamereltä ostetut mutapussit Kaitsun laukkuun. Ei mitään tolkkua. Lento kohti Varsovaa lähti ajallaan ja huonojen torkkumisten jälkeen saavuimme aamupäivän aikana Puolaan. Meillä oli muutamia tunteja odotusaikaa, joten jätimme laukut säilytykseen ja lähdimme taksilla läheiseen puistoon retkelle. Lähteminen ei tosin ollut mitenkään simppeliä, sillä harva puhui englantia ja vielä harvempi tiesi kohteemme. Pääsimme kuitenkin liikenteeseen ja kotvan kuluttua saavuimme Ogrod Botanical Gardeniin, johon taksikuski jätti meidät vajaaksi pariksi tunniksi. Lähdimme tallustamaan aidatulle alueelle ostettuamme pääsyliput, mutta se ei ollutkaan ihan oikea paikka. Meillä oli aikaa sen verran vähän, että käppäilimme varsin nopeaa tahtia puiston ympäri ja yritimme löytää tien metsämaan puolelle erityisesti tikkojen toivossa. Se ei tuottanut lopulta tulosta, eikä myöskään keskusteluhetkeni puolalaisen mummelin kanssa. Ehdimme plokata yhteensä 28 Puolan pinnaa, joiden joukossa oli muun muassa kolme pähkinänakkelia ja viisi nokkavarpusta.

Ogrod Botanical Gardenin karttakyltti. TIMO MÄKINEN


TIMO MÄKINEN

Santtu kyselemässä ohjeita puolalaiselta mummolta.

Sama kuski tuli hakemaan meidät sovitusti, joten ehdimme hyvissä ajoin takaisin lentokentälle ja Helsingin lennolle. Kotimatka oli aikaisesta herätyksestä johtuen todella puuduttava ja jouduin jaloittelemaan viisi kertaa Helsingin ja Ulvilan välillä, etten nukahtaisi rattiin. Kokemäellä jouduin ajamaan levikkeelle hetkeksi, kunnes uskalsin jatkaa yön katveessa perille. LOPUKSI Israelin lintureissu onnistui mainiosti, mistä on kiittäminen loistavaa matkaseuraa. Israelin reissupinnaveikkauksessa meikäläinen veti tällä kertaa pisimmän korren lähes nappiarvauksella, sillä havaitsimme 183 lajia. Veikkaukseni oli 184 lajia. Timon veikkaus oli 172 ja Kaitsun 150 lajia. Uusia lajeja kertyi kaikille iso nippu.

KAI RANTALA

Aidatun alueen ulkopuolella olisi ollut mielenkiintoista metsää.


Lintulaji

12.3.

13.3.

14.3.

15.3.

16.3.

17.3.

18.3.

19.3.

20.3.

21.3.

Yht.

Species

Ristisorsa

-

-

-

-

60

45

4

-

-

-

109

Common Shelduck

Sinisorsa

-

2

-

-

-

-

-

40

65

2

109

Mallard

Jouhisorsa

-

-

-

-

8

-

2

-

-

-

10

Northern Pintail

Lapasorsa

-

-

-

-

30

14

8

150

410

-

612

Northern Shoveler

Tavi

-

-

-

-

10

-

6

-

-

-

16

Common Teal

Ruskosotka

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

1

Ferruginous Duck

Tukkasotka

-

-

-

-

1

-

1

-

15

-

17

Tufted Duck

Vuoripyy

-

1

-

-

-

-

-

10

30

-

41

Chukar

Aavikkopyy

-

2

18

-

26

5

2

-

1

-

36

Sand Partridge

Viiriäinen

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

3

Common Quail

Fasaani

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

3

Common Pheasant

Pikku-uikku

-

4

-

-

-

-

-

65

60

-

129

Ruskosuula

-

-

-

-

1

2

2

-

-

-

5

Brown Booby

Merimetso

-

-

-

-

7

-

4

-

-

-

11

Great Cormorant

Yöhaikara

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Black-crowned Night Heron

Lehmähaikara

-

1

-

3

-

-

-

2

5

-

11

Cattle Egret

Rääkkähaikara

-

-

-

2

5

2

1

-

-

-

10

Squacco Heron

Silkkihaikara

-

-

-

1

2

3

2

-

-

-

8

Little Egret

Riuttahaikara

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

1

Western Reef Heron

Jalohaikara

-

-

-

-

-

4

-

-

-

-

4

Great Egret

Harmaahaikara

-

2

-

-

18

16

6

-

-

-

42

Grey Heron

Kattohaikara

-

-

-

800

1

-

-

4 300

1 600

-

6 701

White Stork

Mustahaikara

-

60

-

1

-

-

3

-

-

-

64

Black Stork

Kapustahaikara

1

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Eurasian Spoonbill

Flamingo

-

-

-

-

300

250

12

12

-

-

574

Greater Flamingo

Hanhikorppikotka

-

-

1

-

-

-

-

1

-

-

2

Eurasian Griffon Vulture

Pikkukorppikotka

-

3

4

-

-

-

7

-

-

-

14

Egyptian Vulture

Kiljukotka

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Greater Spotted Eagle

Pikkukiljukotka

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

1

Lesser Spotted Eagle

Arokotka

-

1

1

-

1

-

11

1

60

-

75

Steppe Eagle

Käärmekotka

-

2

17

1

-

-

1

-

5

-

26

Short-toed Eagle

Pikkukotka

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Booted Eagle

Vuorikotka

-

1

-

-

-

-

1

-

-

-

2

Bonelli's Eagle

Haarahaukka

-

-

-

4

30

40

185

20

280

-

559

Ruskosuohaukka

-

-

-

1

2

2

1

1

1

-

8

Marsh Harrier

Sinisuohaukka

-

-

-

4

-

-

-

-

-

-

4

Hen Harrier

Arohiirihaukka

-

15

5

-

6

1

30

1

3

-

56

Long-legged Buzzard

Hiirihaukka

-

150

10

4

300

80

4 300

25

80

1

4 940

Varpushaukka

-

-

1

2

-

-

1

-

-

-

4

Eurasian Sparrowhawk

Sääksi

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

1

Osprey

Tuulihaukka

-

3

3

1

-

-

1

3

8

-

19

Common Kestrel

Pikkutuulihaukka

1

-

-

-

-

-

-

-

1

-

2

Lesser Kestrel

Pikkuhuitti

-

1

-

-

1

-

-

-

-

-

2

Little Crake

Liejukana

-

1

-

1

1

-

-

1

3

-

7

Common Moorhen

Nokikana

-

-

-

-

40

3

10

-

120

-

173

Common Coot

Kurki

-

17

-

-

-

8

-

-

-

-

25

Common Crane

Idänkaulustrappi

-

-

-

-

-

-

-

-

1

-

1

Macqueen's Bustard

Avosetti

-

-

-

-

3

4

1

-

-

-

8

Pied Avocet

Little Grebe

Black Kite

Common Buzzard


Lintulaji

12.3.

13.3.

14.3.

15.3.

16.3.

17.3.

18.3.

19.3.

20.3.

21.3.

Yht.

Species

Pitkäjalka

-

1

-

7

200

80

40

5

6

-

339

Black-winged Stilt

Pikkutylli

-

-

-

7

-

1

-

1

-

-

9

Little Ringed Plover

Tylli

-

-

-

-

45

60

50

2

2

-

159

Common Ringed Plover

Mustajalkatylli

-

-

-

-

9

10

3

-

-

-

22

Kentish Plover

Tundrakurmitsa

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Grey Plover

Kynsihyyppä

6

20

4

20

32

8

14

70

35

-

209

Suosirri

-

-

-

-

2

4

-

-

-

-

6

Dunlin

Lapinsirri

-

-

-

2

-

1

-

-

-

-

3

Temminck's Stint

Pikkusirri

-

-

-

-

80

120

15

-

26

-

241

Little Stint

Suokukko

-

-

-

-

9

15

15

-

11

-

50

Ruff

Taivaanvuohi

-

-

-

-

-

-

1

-

1

-

2

Common Snipe

Mustapyrstökuiri

-

-

-

-

2

2

-

-

-

-

4

Black-tailed Godwit

Liro

-

-

-

-

-

-

-

1

1

-

2

Wood Sandpiper

Metsäviklo

-

-

1

20

80

10

6

2

2

-

121

Green Sandpiper

Punajalkaviklo

-

-

-

-

20

20

10

-

-

-

50

Common Redshank

Mustaviklo

-

-

-

-

2

4

1

1

-

-

8

Spotted Redshank

Valkoviklo

-

-

-

-

1

-

1

-

-

-

2

Common Greenshank

Lampiviklo

-

-

-

-

4

3

1

-

-

-

8

Marsh Sandpiper

Rantasipi

-

-

-

-

1

1

1

1

-

-

4

Common Sandpiper

Vesipääsky

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

1

Red-necked Phalarope

Naurulokki

-

-

-

-

10

120

35

-

-

35

200

Black-headed Gull

Kaitanokkalokki

-

-

-

-

800

450

40

-

-

-

1 290

Slender-billed Gull

Selkälokki

-

-

-

-

12

45

13

-

-

-

70

Lesser Black-backed Gull

Armenianlokki

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

1

Armenian Gull

Valkosilmälokki

-

-

-

-

3

3

6

-

-

-

12

White-eyed Gull

Riuttatiira

-

-

-

-

1

1

2

-

-

-

4

Sandwich Tern

Kalatiira

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

1

Common Tern

Hietakyyhky

-

-

-

-

-

-

-

-

17

-

17

Black-bellied Sandgrouse

Jouhihietakyyhky

-

-

-

-

-

-

-

-

12

-

12

Pin-tailed Sandgrouse Lichtenstein's Sandgrouse

Pitsihietakyyhky

Spur-winged Lapwing

-

-

-

-

3

-

-

-

-

-

3

Kesykyyhky

250

60

10

600

1 000

1 000

2500

200

450

40

6 110

Rock Dove

Uuttukyyhky

-

8

-

-

-

-

-

-

-

-

8

Stock Dove

Sepelkyyhky

-

-

-

-

-

-

-

-

-

12

12

Wood Pigeon

Turkinkyyhky

-

90

9

70

90

60

80

140

210

-

749

Eurasian Collared Dove

Turturikyyhky

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

1

Palmukyyhky

30

350

150

250

350

200

150

200

200

-

1 880

Tornipöllö

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

1

Barn Owl

Kyläpöllönen

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

1

Eurasian Scops Owl

Aavikkokehrääjä

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

1

Egyptian Nightjar

Nubiankehrääjä

-

4

-

-

-

-

-

-

-

-

4

Nubian Nightjar

Tervapääsky

2

10

1

15

1

1

14

40

120

-

204

Vaaleakiitäjä

-

1 000

3 000

200

-

-

-

-

-

-

4 200

Pallid Swift

Alppikiitäjä

-

-

-

-

-

-

-

10

2

-

12

Alpine Swift

Kirjokalastaja

-

-

-

-

2

2

5

-

-

-

9

Pied Kingfisher

Pikkumehiläissyöjä

-

8

7

1

2

2

-

-

-

-

20

Little Green Bee-eater

Kauluskaija

-

-

-

-

-

2

2

-

-

-

4

Rose-ringed Parakeet

Harjalintu

-

-

6

4

1

-

-

12

-

-

23

Eurasian Hoopoe

Käenpiika

-

-

1

-

-

-

-

1

-

-

2

Eurasian Wryneck

European Turtle Dove Laughing Dove

Common Swift


Lintulaji

12.3.

13.3.

14.3.

15.3.

16.3.

17.3.

18.3.

19.3.

20.3.

21.3.

Yht.

Species

Kiuru

-

-

-

1

-

-

-

-

-

2

3

Töyhtökiuru

-

6

2

150

10

15

10

10

20

-

223

Crested Lark

Lyhytvarvaskiuru

-

2

8

800

-

-

13

-

-

-

823

Greater Short-toed Lark

Aavikkokiuru

-

8

8

-

1

4

-

4

-

-

25

Desert Lark

Pikkuaavikkokiuru

-

-

-

3

-

-

-

-

-

-

3

Bar-tailed Lark

Ylänkökiuru

-

-

-

2

-

-

-

-

-

-

2

Bimaculated Lark

Paksunokkakiuru

-

-

-

37

-

-

-

-

-

-

37

Thick-billed Lark

Sarvikiuru

-

-

-

12

-

-

-

-

-

-

12

Temminck's (Horned) Lark

Törmäpääsky

-

2

3

2

30

3

-

-

-

-

40

Sand Martin

Kalliopääsky

-

-

-

1

-

1

-

-

-

-

2

Eurasian Crag Martin

Afrikankalliopääsky

-

10

15

20

1

3

2

4

3

-

58

Rock Martin

Haarapääsky

-

4

150

150

250

100

180

-

12

-

846

Barn Swallow

Ruostepääsky

-

-

3

6

15

15

20

-

-

-

59

Red-rumped Swallow

Räystäspääsky

-

1

2

10

40

120

80

-

1

-

254

Common House Martin

Nummikirvinen

-

1

1

3

-

2

-

-

-

-

7

Tawny Pipit

Isokirvinen

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

1

Richard's Pipit

Vuorikirvinen

-

2

-

2

-

1

-

-

2

-

7

Water Pipit

Niittykirvinen

-

60

-

1

-

-

-

-

1

-

62

Meadow Pipit

Metsäkirvinen

-

-

-

2

-

4

1

-

-

-

7

Tree Pipit

Taigakirvinen

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

1

Olive-backed Pipit

Common Skylark

Lapinkirvinen

-

3

-

20

1

-

-

1

-

-

25

Red-throated Pipit

Västäräkki

2

80

25

250

70

70

50

90

80

2

719

White Wagtail

Keltavästäräkki

-

3

-

4

8

2

1

1

-

-

19

Yellow Wagtail Grey Wagtail

Virtavästäräkki

-

-

-

-

1

1

1

-

-

-

3

Arabianbulbuli

5

80

35

50

80

25

35

40

25

-

375

Rautiainen

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

1

Dunnock

Punarinta

-

-

-

-

-

-

-

2

-

1

3

European Robin

Sinirinta

-

1

1

5

-

2

-

1

-

-

10

Bluethroat

Leppälintu

-

-

1

2

2

4

3

25

-

-

37

Common Redstart

Mustaleppälintu

-

1

-

1

1

-

-

2

-

-

5

Black Redstart

Mustapyrstötasku

-

20

25

7

7

5

-

2

-

-

66

Blackstart

Pensastasku

-

1

-

-

1

-

-

-

-

-

2

Whinchat

Mustapäätasku

-

-

-

4

2

3

1

2

2

-

14

Common Stonechat

Sepeltasku

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

1

Siberian Stonechat

Kivitasku

-

-

1

3

1

-

-

-

-

-

5

Northern Wheatear

Arotasku

-

2

2

2

1

3

-

1

1

-

12

Isabelline Wheatear

Aavikkotasku

-

-

1

-

-

2

-

-

-

-

3

Desert Wheatear

Rusotasku

-

-

-

4

2

7

-

3

-

-

16

Black-eared Wheatear

Kyproksentasku

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

1

Cyprus Wheatear

Valkoselkätasku

-

-

-

-

-

-

-

1

-

-

1

Finsch's Wheatear

Hupputasku

-

-

-

-

1

1

-

-

-

-

2

Hooded Wheatear

Kalottitasku

-

2

3

-

-

1

-

1

-

-

7

White-crowned Wheatear

Sinirastas

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

1

Blue Rock-Thrush

Kivikkorastas

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

1

Rufous-tailed Rock-Thrush

White-spectacled Bulbul

Laulurastas

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

2

Song Thrush

Mustarastas

1

2

-

-

-

-

1

-

-

12

16

Common Blackbird

Silkkikerttunen

-

-

-

-

1

1

1

-

-

-

3

Cetti's Warbler

Heinäkerttu

-

-

-

-

1

2

1

-

1

-

5

Zitting Cisticola


Lintulaji

12.3.

13.3.

14.3.

15.3.

16.3.

17.3.

18.3.

19.3.

20.3.

21.3.

Yht.

Priinia

-

25

-

2

4

5

5

1

15

-

57

Graceful Prinia

Aavikkokerttu

-

1

-

-

-

1

-

-

-

-

2

Scrub Warbler

Ruokokerttunen

-

-

-

1

1

1

-

-

-

-

3

Sedge Warbler

Papyruskerttunen

-

2

-

-

-

-

-

-

-

-

2

Clamorous Reed Warbler

Rytikerttunen

-

-

-

-

1

-

-

-

-

-

1

Eurasian Reed Warbler

Vaaleakultarinta

-

-

-

-

-

1

-

-

-

-

1

Eastern Olivaceous Warbler

Mustapääkerttu

-

-

-

1

1

3

1

3

1

-

10

Blackcap

Idänorfeuskerttu

-

-

3

-

-

-

-

-

-

-

3

Eastern Orphean Warbler

Arabiankerttu

-

-

1

-

-

-

-

-

-

-

1

Red Sea Warbler

Hernekerttu

-

4

40

20

60

50

60

15

7

-

256

Lesser Whitethroat

Samettipääkerttu

-

1

8

1

-

-

1

1

1

-

13

Sardinian Warbler

Kyproksenkerttu

-

1

-

-

-

1

-

-

-

-

2

Cyprus Warbler

Mustakurkkukerttu

-

-

1

1

-

1

1

-

-

-

4

Rüppell's Warbler

Pensaskerttu

-

-

-

-

-

1

1

-

-

-

2

Common Whitethroat

Pajulintu

-

-

-

1

-

-

-

-

-

-

1

Willow Warbler

Balkaninuunilintu

-

-

1

1

4

8

2

-

-

-

16

Eastern Bonelli's Warbler

Tiltaltti

-

15

6

35

250

25

20

-

-

-

351

Chiffchaff

Arabiantimali

-

6

6

-

-

-

-

-

-

-

12

Arabian Babbler

Talitiainen

-

-

-

-

-

-

-

-

-

10

10

Great Tit

Sinitiainen

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

3

Blue Tit

Pähkinänakkeli

-

-

-

-

-

-

-

-

-

3

3

Eurasian Nuthatch

Pussitiainen

-

1

-

-

-

-

-

-

-

-

1

Eurasian Penduline Tit

Isopurppuramedestäjä

-

11

6

1

1

-

1

2

-

-

22

Palestine Sunbird

Punapäälepinkäinen

-

1

-

-

-

-

1

1

-

-

3

Woodchat Shrike

Valko-otsalepinkäinen

-

-

-

-

-

-

1

-

-

-

1

Masked Shrike

Isolepinkäinen

2

-

1

-

-

-

-

-

1

-

4

Southern Grey Shrike

Närhi

2

-

-

-

-

-

-

-

-

8

10

Eurasian Jay

Harakka

-

-

-

-

-

-

-

-

-

15

15

Common Magpie

Naakka

50

-

-

-

-

-

-

-

-

70

120

Western Jackdaw

Mustavaris

Species

-

-

-

-

-

-

-

-

-

1

1

120

2

-

-

-

-

-

15

80

60

277

Hooded Crow

Arokorppi

-

16

2

1

1

2

-

6

10

-

38

Brown-necked Raven

Lyhytpyrstökorppi

-

5

11

-

-

-

-

-

-

-

16

Fan-tailed Raven

Intianvaris

-

-

-

-

15

35

200

-

15

-

265

House Crow

Pihamaina

40

-

-

-

-

-

-

-

25

-

65

Common Myna

Rotkorakkeli

1

120

30

2

-

4

2

-

-

-

159

Tristram's Starling

Kottarainen

-

-

-

-

-

-

-

-

-

45

45

Common Starling

Varpunen

-

350

250

200

200

60

100

200

100

4

1 464

House Sparrow

Pensasvarpunen

-

-

250

450

300

-

30

300

120

-

1 450

Spanish Sparrow

Peippo

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

2

Common Chaffinch

Hemppo

-

-

1

1

-

-

-

6

-

-

8

Common Linnet

Tikli

1

-

-

-

-

-

-

-

-

1

2

European Goldfinch

Viherpeippo

-

1

-

-

-

-

-

4

2

25

32

European Greenfinch

Vihervarpunen

-

-

-

-

-

-

-

-

-

20

20

Eurasian Siskin

Nokkavarpunen

-

-

-

-

-

-

-

-

-

5

5

Hawfinch

Rotkopunavarpunen

-

-

-

-

-

2

-

-

-

-

2

Sinai Rosefinch

Aavikkotulkku

-

-

8

80

-

-

-

-

-

-

88

Trumpeter Finch

Peltotulkku

-

-

3

-

-

-

-

6

-

-

9

Desert Finch

Varis

Rook


LIBANON SYYRIA

Lintulaji

12.3.

13.3.

14.3.

15.3.

16.3.

17.3.

18.3.

19.3.

20.3.

21.3.

Yht.

Peltosirkku

-

-

-

-

1

1

-

-

-

-

2

Ortolan Bunting

Ruostekurkkusirkku

-

-

3

3

10

5

16

19

-

-

56

Cretzschmar's Bunting

Keltasirkku

-

-

-

-

-

-

-

-

-

2

2

Yellowhammer

1 Haifa

-

-

1

Cinereous Bunting

Keltapääsirkku Lajeja yhteensä

-

-

-

-

-

-

-

16

67

57

78

90

90

83

64

58Sea of28 Galilea183

Species

(196 Puolan kanssa)

MATKAN REITTI JA KOHTEET ISRAEL

100 km

Tel Aviv-Jaffa

Jerusalem

Jericho

Välimeri

Gaza Ein Gedi

Be´er Sheva

Kuollutmeri

Sede Boker

Nizzana

Neot Hakikar

Mitzpe Ramon EGYPTI

Petra Neot Smadar Lotan Ovda Yotvata

Eilat Akaba

JORDANIA


Israel 2012