Page 1

LUONNOSSA MAAILMALLA XVIII

SANTTU AHLMAN

RUOTSIN HAAPARANTA & UUMAJA 1.–4.9.2018


RUOTSI

RUOTSIN HAAPARANTA & UUMAJA 1.–4.9.2018 SANTTU AHLMAN

Ruotsin automatka tuli vastaan aika nopealla aikataululla, kun minulla oli työreissu Siikajoen nurkille kasvi-inventointien merkeissä. Minnalla sattui olemaan samaan aikaan vapaata töistä, joten hän lähti mukaan. Tarkoituksena oli köhnätä Haaparannan ja Uumajan välinen rannikko-osuus leppoisaan tahtiin. HAAPARANTAAN LA 1.9. Saavuimme hyvissä ajoin jo hieman ennen puolta päivää Tornion läpi Haaparannan puolelle. Matkalla teimme jälleen lintuarvauskisan, vaikkei kyseessä ollut varsinainen linturetki. Veikkaukset osuivat enemmän kuin lähelle toisiaan, sillä Minna heitti lukeman 54 tiskiin ja minä 55. Niinpä lintujen plokkaus alkoi välittömästi rajan tuolla puolen. Olin edelleen tohkeissani edellispäiväisestä löydöstä, kun lukuisten kilometrien rämpiminen suopursurämeikössä palkittiin, sillä eräässä ojassa vastaan tuli spontaanisti sammakonleinikkiä, joka on harvinainen ja hyvin suppealla alueella tavattava Suomen erikoisuus. Jeh! Olimme googlailleet hieman tietoja isosta karkkikaupasta, joka on Ikean nurkilla. Ajoimme suoriltaan sinne ihmettelemään valtavaa mässyvalikoimaa. Hinnat eivät olleet kuitenkaan erityisen edullisia jos on vähänkään namujen arvosta tietoinen. Juomia oli kuitenkin varsin edullisesti tyrkyllä, mutta päätimme lähteä lounastamaan jonnekin. Samoilla holleilla ei ollut mitään paikkaa, joten ajoimme läheiseen Maxi ICA Stormarknad -kauppaan, mutta sielläkään ei ollut mitään järkevää. Poikkesimme vielä ydinkeskustaan – joka oli muuten kovin nopeasti nähty – mutta kello oli paikallista aikaa vasta hieman yli 11.00, eikä mikään ruokapaikka ollut auki, ellei sitten jotain kebabmestaa lasketa.

SANTTU AHLMAN

Haaparannan ydinkeskustaa.


SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Vanha vesitorni.

Haaparannan arkkitehtuuria.

Vedimme ässän hihasta, eli suuntana oli Ikean ruokala. Tällä kertaa voi sanoa, että Ruotsissa jos jossain on sallittua käydä kyseisessä puljussa. Systeemi oli kuitenkin sanalla sanoen persiestä, sillä jengiä oli aivan järkyttävästi – etenkin suomalaisia – liikenteessä ja ravintolaan joutui kävelemään hullun pitkän lenkin osastoja pitkin; täysin eri systeemi kuin Suomessa. Lisäksi jouduimme jonottamaan safkaa kauan, joten käynti kestikin peräti tunnin. No, Minna sai kupuunsa lohta ja minä lihapullia. Palasimme Maxi ICAan pienille ruoka- ja tuliaisostoksille, tosin ostimme aika hintsusti mitään, vaikka hintataso on selvästi edullisempi kuin Suomessa. Tärkein ostos taisi olla jälkkärileivokset. Ajoimme nautiskelemaan ne Torniojoen rantaan viihtyisälle paikalle, jossa parveili hemppoja ja pikkuvarpusia. Samalla scouttasimme valmiiksi River Motellin, jossa olisimme yötä. Nautiskelun aikana joella äyskysi yksinäinen räyskä, rannassa oleili 91 valkoposkihanhen tokka ja kaukana heilui nippu sinisorsia, muuten oli rauhallista. Emme tehneet koko reissulle kovin kummoista sotasuunnitelmaa, joten liikuimme enemmän fiilisten mukaan. Seuraavaksi sompailimme noin vartin ajon päähän pohjoiseen Kukkolankoskelle, jossa on hieno koskiosuus. Näimme samalla ensi kertaa, kun kaiffarit lipposivat siikoja kuusimetrisillä haaveilla. Systeemi toimii niin, että haavia vedetään pohjaa pitkin myötävirtaan ja etsitään huilimaan pysähtyneitä siikoja tyypillisesti pitkän laiturin nokasta tai veneestä. Parhaimmillaan Kukkolankoskesta vedetään tuhat siikaa päivässä.


SANTTU AHLMAN SANTTU AHLMAN

Heppoisen näköinen laiturirakennelma, josta lipotaan siikaa.

Samalla paikalla tutustuimme myös kalastusmuseoon ja useisiin piharakennuksiin, joihin lukeutuu muun muassa kaksi myllyä ja saha. Aurinko porotti kuumasti, vaikka lämpöä ei ollut enempää kuin 18 astetta. Linturintamalla saimme täydennystä jokusen merilokin ja parin laulujoutsenen voimin. Kasvimaailma ei tarjoillut erikoisuuksia, mutta kukkivia kasveja oli reilusti enemmän kuin monin paikoin Suomessa. Rantatädyke oli näyttävin löytö. Kello ei ollut vielä paljoa mitään, joten tsekkailimme kartalta, että mihinkäs seuraavaksi. Noin 15 kilometriä Haapasaaren länsipuolella oleva Seskarö näytti lintumielessä mielenkiintoiselle, joten sompailimme sitä kohti. Haaparannan pohjoislaidalla hortoilimme kuitenkin hetken ristiin rastiin, kun yritin löytää autopaikkaa läheisen vesilintuparven tsekkaamista varten. Lopulta tärppäsi, joten pääsimme rantaan. Paikalla olikin hyvin tavaraa: kymmeniä haapanoita ja sinisorsia, paljon tukkasotkia, uivelo, tavi, neljä lapasorsaa uudeksi Ruotsin pinnaksi, silkkiuikkuja, nokikanoja ja sitä rataa. Lajistoa paukkui nasevasti.

Suomen ja Ruotsin rajalla oleva Kukkolankoski.


Nurmitädyke täydessä kukassa. SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Vanha saharakennus.


SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Santun lehtipihviä...

... ja Minnan uuniperunaa.

Seskaröön johtavan tien varrella Minna torkahti joksikin aikaa, mutta en herättänyt häntä hienojen maisemien takia, sillä palaisimme samaa reittiä. Meri oli lähes pläkä ja saaristo kaikkineen idyllisen rauhallinen. Lintuja ei tosin näkynyt nimeksikään, joskin pari kivitaskua ja harmaasieppoa olivat jeespoks. Päädyimme lopulta vierasvenesatamaan, jossa ei ollut oikeastaan yhtikäs mitään. Pidimme eväspaussin ja teimme kylmälaukusta leivät piristymistä toivoen. Palailimme siis melko pian takaisin Haaparantaan, jossa kurvasimme suoriltaan Candy Worldiin, josta nappasin 48 tölkkiä Battery-energiajuomaa syksyn ja talven lautapelisessioita varten noin 35 eurolla. Suomessa olisi maksanut reilusti yli satasen. Mässyostokset jäivät kuitenkin lähes nolliin. Tiuku repi viittä paikallista aikaa, kun pysäytimme Skodan River Motellin pihaan. Kävimme tekemässä muodollisuudet ja raijasimme rojuja yläkerran huoneeseen. Jäimme torkkumaan kotvaksi, mutta hiuko oli jo sen verran kova, että jatkoimme alakerran ravintolaan, jossa oli härdelli käynnissä. Jouduimme odottelemaan ruokaa lähes kolme varttia, mutta meikäläisen yrttimaustettu lehtipihvi manteliperunoiden kera sekä Minnan kanahöysteellä täytetty jättikokoinen uuniperuna olivat mainioita, joten hyvä ruoka, parempi mieli.

Candy Worl

d...


SANTTU AHLMAN

Tornijoen rannalla oleva taideteos.

Riittävän iso sateenvarjo.

SANTTU AHLMAN

Aurinko alkoi laskea uhkaavasti, joten hyppäsimme vielä autoon ja ajoimme lyhyen matkan kohti etelää, josta jatkoimme jalkaisin joenvartta. Tavoitteena oli etsiä jättimäinen sateenvarjo, jonka löysimme pitkähkön talsimisen tuloksena. Samalla lintuhaviksiin tarttui pähkinähakki, pajusirkku, lapinkirvinen ja rautiainen. Sillan pielissä päivysti muutama harmaasieppo västäräkkien kera ja räyskä päästeli tuskaista ääntään edelleen. Keli alkoi samalla kylmetä nopeaa tahtia. Palasimme kämpille puoli kahdeksalta, teimme iltaruutinit ja painuimme maate jo hyvissä ajoin ennen yhtätoista. Nukkumisennuste oli kuitenkin huono, sillä vieressämme oli käytävän ainoa vessa ja suihku, joten ovet kävivät vähän väliä ja seinät olivat pahvia.


SANTTU AHLMAN

Teknikens Husin sisuksia.

SANTTU AHLMAN

LUULAJA SU 2.9. Vedimme odotuksista poiketen supersikeät yöunet ja heräsimme joskus seiskan kantturoissa, joten nousimme suunniteltua aiemmin. Pienen aamupalan ja auton lastaamisen jäljiltä pääsimme lähtemään kuitenkin vasta hieman ennen puoli ysiä. Suuntana oli Luulaja. Jurnuutimme hienossa aamukelissä lähes yksin ensin länteen ja sitten etelään Pohjanlahden rannikon tuntumassa. Tavoitteena oli ennättää Luulajan Teknikens Husiin aamukymmeneksi, jolloin tiedetalo aukeaa, jotta välttyisimme tungokselta. Tungosta ei tosiaan ollut, vaikka paikalla käy ilmeisesti neljä miljoonaa vierasta vuodessa. Maksoimme sadan kruunun liput ja talsimme sisuksiin. Jo kättelyssä osoittautui, että paikka on 95-prosenttisesti suunnattu lapsille. No, lapsia mekin olemme. Tyrkyllä oli monenmoista härveliä kouluttavassa mielessä, kuten esimerkiksi kaivos-, metsä-, satama- ja sähkötoimintaan liittyviä näyttelyitä, pelattavia härveleitä ja simulaattoreita. Talo oli kuitenkin yllättävän pieni. Ihan ykkösjuttu oli pienikokoinen paperikone, jolla sai valmistaa omaa paprua. Systeemi oli hauska, samaten pahvilaatikontekokone. Koska valtaosa oli nassikoille suunnattu, oli visiitti meidän osaltamme alle tunnin mittainen. Lasten kanssa paikka olisi varmasti useamman tunnin keissi. Tiedetalon ykkösjuttu: pieni paperikone.

Omatekoinen paperi prässissä. SANTTU AHLMAN


SANTTU AHLMAN

Kello oli siis vasta 11.00, kun homma oli ohi. Naureskelimme tilannetta, kun paikka oli meille ikään kuin reissun pääkohde, mutta ei ihan sellainen mitä odotimme. Päätimme ajaa Luulajan keskustaan ihmettelemään kirkkoa ja vanhaa satamanosturia. Liikenne oli onneksi hyvin hiljaista, ja löysimme keskustan kupeesta nosturin läheltä hyvän parkkipaikan. Kävimme ensin ihastelemassa komeaa nosturia, joka on jätetty mahtavaksi monumentiksi rantaan. Vähän Transformersfiilistä. Sen jälkeen kävelimme muutaman sataa metriä kirkkoon, jossa oli jumalanpalvelus meneillään. Sikäli emme oikein päässeet kiertelemään sitä kunnolla, mutta erityisesti minimalistiset kattorakenteet olivat jeppistä jee.


Vatsamme ilmoittivat nälästä, joten etsimme sopivaa ravintolaa. Puoli kahdeltatoista lähes kaikki olivat vielä kiinni, mutta löysimme onneksi Friends Fika & Food -ravintolan, josta tilasimme aika kalliit tofunuudelisalaatit (159 kruunua per satsi). Harmillisesti ne oli maustettu aika äärimmilleen muun muassa ihan älyttömällä inkiväärimäärällä ja kaikenlaisissa etikkaliemillä, joten makunystyrät saivat melkoisen iskun. Kävimme juuri ennen sapuskaa läheisessä apteekissa kyselemässä Malarone-tablettien hintoja, sillä minulla oli mukana EU-resepti viidelle paketille. Suomessa hinta on noin 53 euroa per paketti. Olin äimän käkenä, kun farmaseutti kertoi, että sama maksaa vain noin 32 euroa. Lisäksi saatavilla olisi identtistä rinnakkaislääkettä, jota ruotsalaiset vetävät nykyään. Hintaa niillä olisi vain noin 15 euroa per paketti! Resepti oli kuitenkin autossa, mutta tankkaamisen jälkeen haimme sen ja pamautin koko satsin noin 73 eurolla. Suomessa setti olisi ollut 265 euroa – huh huh! Poikkesimme lopuksi vielä hakemaan jälkkärileivokset, jotka nautiskelimme autopaikalla. Luulaja oli osaltamme nähty, joten suunnaksi Uumaja. Sinne oli usean tunnin päryytys, mutta onneksi tie oli loistavaa, sillä ohituskaistoja oli tauotta vuorotellen molempiin suuntiin ja nopeusrajoitus 110 km/h. Maisemat olivat pitkälti äärimmäisen tylsiä, mutta vaaroja näkyi sentään välillä kaukaisuudessa. Linturintamalla oli todella hiljasta, mutta Kyrkan minimalistista värimaailmaa. SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Luulajan tuomiokirkko vuodelta 1893.


SANTTU AHLMAN

siitä huolimatta jossain kohtaa pellolla nökötti muutaman sadan merihanhen poka, piekana, neljä kanadanhanhea ja jotain muuta peruskauraa, joista paukkui kuitenkin uusia reissupinnoja. Hyvä niin. Reilun parin tunnin ajon – ja Minnan torkkumisten – jälkeen kurvasimme Hökmarkin kohdilla pienelle sivutielle vetämään välipalaleivät. Samalla puukiipijä äänteli itsensä reissulajistoon. Ehdotin Minnalle, että voisimmeko ajaa suoriltaan Uumajassa olevaan Arboretum Norriin, jossa meidän oli tarkoitus käydä seuraavana päivänä. Se sopi, joten jurnuutimme sinne vielä reilut kolme varttia. Arboretum osoittautui hieman pettymykseksi, sillä joen varrella olevassa rinnelehdossa oli kyllä ilmeisesti satoja puu- ja pensasistutuksia, mutta niistä aika Arboretumin opasteita. iso osa oli hankalasti hollilla, eli pääpolulta lähti epämääräisiä pikkupolkuja sinne tänne ja osa kylteistä oli todella hankalasti nähtävissä, jopa lähes mahdottomissa paikoissa. Niinpä suurin osa puista jäi näkemättä. Lisäksi ainakin yksi polku oli kokonaan poissa käytöstä huonon kunnon vuoksi. Kiva juttu oli kuitenkin se, että hoksasin polun varresta juovakannusruohoa. Päivä alkoi olla pulkassa, joten laitoimme navigaattoriin Uumajan eteläpuolella Holmsundissa olevan Västerbacken Hotel & Konferensin, johon ennätimme jo puoli seitsemäksi. Vastaanotto oli kiinni, mutta meillä oli numerokoodi, joten pääsimme katsastamaan opiskelijakämppää muistuttavan huoneen, joka sopi meille oikein hyvin. Läksimme kuitenkin vielä lähikeskustaan hakemaan pitsan puokkiin illalliseksi. Meille jäi onneksi muutama tunti aikaa ottaa lunkisti ja suunnitella seuraavaa Uumajan päivää. Maate menimme taas ennen yhtätoista.

Ärtsyn makuista lounassalaattia. SANTTU AHLMAN


SANTTU AHLMAN

Umeälven deltan laiteilla olevaa kuusimetsää.

SANTTU AHLMAN

UUMAJA MA 3.7. Heräsin taas tasan klo 7.15 ilman kännyn soittoa. Hetki uutisten luentaa ja Minnan kanssa heräilyä hiljalleen. Menimme suoriltaan kellarikerrokseen aamiaiselle, otimme romppeita mukaan ja lähdimme autolla läheiselle lintutornille. Paikka ei ollutkaan ihan sama, jonka scouttasin edellispäivänä, mutta heti parkkipaikalta plakkariin tuli pähkinänakkeli. Kävelimme hyvin lyhyen matkan tornille, josta avautui kohtalaiset näkymät Umeälvenin länsipuolelle olevaan suvantomaiseen järveen, joka on kuitenkin edellä mainitun joen pieni sivuhaara. Lajisto oli hyvin niukkaa; reilut 300 merihanhea ja harmaahaikara, eipä oikeastaan mitään muuta. Niinpä sompailimme toiselle lintutornille, joka nökötti Umeälvin suiston itäpuolella Villanäsissä. Parkkialueelta läksimme kilometrin mittaiselle puulankonkikävelylle, joka kulki todella hienon ja luonnontilaisen deltarannan läpi. Hippiäisiä sirisi lukuisia rantapuustossa ja muutakin perussettiä kertyi hiljalleen listalle. Kasvipuolella mukavin löytö oli suomyrtti. Sen sijaan tavalliseksi luhtakuusioksi paljastunut kasvi antoi jo toiveita uuden lajin löytymisestä, mutta se oli vain erikoisesti kasvanut yksilö, ilmeisesti niitetty tapaus. Rannalla olevasta lintutornista ei ollut nähtävissä oikeastaan mitään lajistoa, ellei yhtä merikotkaa lasketa. Muuten vesistö oli täysin tyhjä, joten itse torni oli nopeasti nähty. Paluukävelyn ykköslaji oli pyy, joka vislasi rannalla – kiva Ruotsin pojo. Aamumaisemia lintutornista.


Jatkoimme Uumajan keskustaan, jossa jätimme auton kaupunginkirkon laidalle maksulliseen parkkiin. Poikkesimme sisältä paljon suomalaista kirkkoa muistuttavassa rakennuksessa ja talsimme hienolle raatihuoneentorille, jossa komeilee nimensä mukaisesti vanha raatihuone sekä pari muuta komeaa tiilirakennusta. Jatkoimme edelleen keskusrautatieasemalle, jota kävimme syynäämässä sisältä päin. Hakeuduimme kitaramuseoon, jossa pääsymaksut olisivat olleet kymmenen euroa per nuppi, joten se sai jäädä. Seuraavaksi hakeuduimme lounaalle, ja onneksi huomasimme Taj Mahal -nimisen intialaisen ravintola, jossa sai kymmenellä eurolla erittäin hyvän buffetlounaan. Superhyvää ruokaa, meikäläinen on vielä intialaisen pöperön ykkösfani, eikä Porissa ole harmillisesti yhtään intialaista raflaa. Poikkesimme vielä paikalliseen alkoon (Systembolaget), josta Minna nappasi kotiin kotimaista huomattavasti edullisempaa Breezeriä. Veimme juomat autolle ja kävelimme vielä pienen lenkin rannan kautta. Jäimme hetkeksi tekemään suunnitelmia, ja parhaaksi vaikutti parinkymmenen minuutin ajon päässä oleva paikka, josta saisi paikallista rieskaa. Iltapäiväväsymys alkoi iskeä, kun lähdimme ajamaan aurinkoisessa kelissä ruoan jälkeen. Harmillisesti Slögarna Husissa ei sitten ollutkaan rieskoja, ainoastaan kaikenlaista käsityötä. Voisinpa sanoa, että turha reissu. Poikkesimme vielä lähikauppaan hankkimaan jälkkärijuomaa ja Minnalle jäden.

Vanha raatihuone. SANTTU AHLMAN

SANTTU AHLMAN

Kaupunginkirkon alttari.


SANTTU AHLMAN

Uumajan harvoja nähtävyyksiä: rautatieasema.

Kolmannelle lintutornille pääsi riippusiltaa pitkin.

SANTTU AHLMAN

Suunnitelmia ei ollut ja kello oli vasta jotain puoli kaksi. Hitusen alkoi tylsyys iskeä, eikä Uumajassa ollut oikeasti mitään mainittavaa näkemistä. Niinpä Minna heitti idean, että lähdetään kolmannelle lintutornille, joten sinne siis. Jouduimme palaamaan samaa tietä – joka kulki myös edellispäiväisen arboretumin läheltä – Uumajan läpi Holmsundia kohden. Lintutornille johti noin kilometrin polku, ja kävelyn saattoi tehdä noin kahden kilometrin mittaisena looppina. Paikka oli todella hieno luonnontilainen ja täynnä lahopuuta oleva deltasaari. Linnuista listalle tuli vihdoin käpytikka ja äänessä oli myös nakkeli, mutta muuten oli hiljaista. Retki kääntyikin aika pian sienisellaiseksi, tosin emme keränneet mitään, vaikka Minnalla oli kovat poltteet. Rouskuja, haperoita, tatteja, seitikkejä ja muita oli polun varrella reilusti toistakymmentä lajia. Itse torni oli aika surkuhupaisa, sillä puusto oli kasvanut kaikkialla niin korkeaksi, että näkyvyyttä oli joka suuntaan maksimissaan viitisen metriä. Eli se siitä. Paluukävelyn reitti kulki enemmän lankonkeja pitkin. Ajoimme vielä Holmsundin sataman kärkeen, mutta siellä oli puomi rantaan johtavalle tielle. Parkkipaikalla päivysti kymmenittäin variksia, kalalokkeja ja puluja, mutta uusia lajeja ei enää tarttunut haaviin. Majapaikan pihassa kuulimme päivän kolmannen pähkinänakkelin. Kello oli vasta rupiset puoli neljä, kun palasimme majapaikkaan. Päivästä ei siis jäänyt paljoa kerrottavaa, eikä näkemistä juuri ollut. Viideltä haimme vielä pitsan puokkiin, mutta muuten Minna kutoi ja katseli Netflixiä ja minä suunnittelin aika paljon Kanarian lintureissua seuraavalle kesälle.


SANTTU AHLMAN

Minna aurinkoisessa säässä Wasalinen kannella.

TAKAS KOTIIN 4.9. Pitkien yöunien päätteeksi heräsimme seitsemän jälkeen ja kävimme tankkaamassa aamiaisen kellaritiloissa. Eipä muuta kuin romut autoon ja vain viiden minuutin ajo satamaan. Keli oli mainio, sillä tuuli oli heikko ja muutenkin vallitsi poutasää. Laiva lähti aikataulussa yhdeksältä. Minulla oli tarkoitus tapittaa kannella merilinnustoa koko Ruotsin puoli, mutta sitä ennen tutustuimme laivaan. Porukkaa oli todella vähän kaikkialla, mutta sisätilat olivat ihan normisiistit, vaikka jossain keskustelupalstoilla oli laiva haukuttu lyttyyn. Kun laiva liikahti eteenpäin, menimme kannelle päivystämään. Tilanne kääntyi kuitenkin surkeaksi, sillä mereltä alkoi tulla sankkaa hernerokkasumua, joka peitti jo 13 minuutin staijauksen jälkeen kaiken alleen. Great. Ehdin sentään plokata pari merikihua, mutta muuten homma meni plörinäksi. Niinpä painuimme sisuksiin kuluttamaan aikaa, eli Minna kutoi tietysti vimmatusti muutaman tunnin. Välillä teimme paattikierrosta ja totesimme, että esimerkiksi ravintolassa ei ollut ruokailemassa yhtikäs ketään. Yllättäen sumu hälveni aika pian, kun pääsimme Suomen aluevesille. Paatti saapui Vaasaan Suomen aikaa puoli kolmelta, jolloin Raippaluodon komea silta siinsi horisontissa. Kituutimme laivamatkan omilla eväillä ja yksillä sämpylöillä, joten poikkesimme Vaasassa ABC:lle pikaiselle lounaalle, kunnes jatkoimme suoraan Poriin. Kotona olimme joskus viiden huitteilla. LOPUKSI Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että Ruotsin minikierros oli tylsääkin tylsempi. Yleensä jotain nähtävää löytää aika helposti, mutta Haaparannan ja Uumajan välillä näkemiset on nähty todella nopeasti, eikä mitään hekumakohteita ole. Vitsailimme neljän päivän reissusta noin kolme päivää, että miten saamme ajan kulumaan. Tämä oli ensimmäinen matka ikinä, kun iski todellinen tylsyys, joten vastaavaa reittiä ei ehkä kannata harkita. Matkaseura oli silti parasta A-luokkaa, joten kiitos Minnalle mukavasta reissuseurasta. Lintuarvauskisan voitto meni allekirjoittaneelle tällä kertaa, sillä Minna veikkasi 54 minä 55 lajia. Tulos oli kuitenkin peräti 75 lajia, mikä on yllättävän iso lukema ei-lintureissulle.


Matkan iltahuutolista. Laji

1.9.

2.9.

3.9.

4.9.

Yhteensä

Species

Laulujoutsen

6

2

4

-

12

Whooper Swan

Merihanhi

22

350

330

-

702

Greylag Goose

-

4

-

-

4

Canada Goose

Valkoposkihanhi

91

-

-

-

91

Bernacle Goose

Haapana

160

-

-

-

160

European Wigeon

Sinisorsa

90

-

6

-

96

Mallard

Lapasorsa

4

-

-

-

4

Northern Shoveller

Kanadanhanhi

Tavi

1

-

-

-

1

Common Teal

Tukkasotka

35

3

2

5

45

Tufted Duck

Lapasotka

3

-

-

-

3

Greater Scaup

Telkkä

8

-

3

-

11

Common Goldeneye

Uivelo

1

-

-

-

1

Smew

Isokoskelo

-

3

1

1

5

Goosander

Pyy

-

-

2

-

2

Hazel Grouse

Silkkiuikku

12

-

-

-

12

Great Crested Grebe

Merimetso

7

-

5

60

72

Great Cormorant

Harmaahaikara

-

-

1

-

1

Grey Heron

Merikotka

-

-

1

-

1

White-tailed Sea Eagle

Piekana

-

1

-

-

1

Rough-legged Buzzard

Sääksi

-

1

-

-

1

Osprey

Tuulihaukka

-

1

1

-

2

Common Kestrel

18

-

-

-

18

Eurasian Coot

Kurki

-

-

18

-

18

Common Crane

Liro

-

-

1

-

1

Wood Sandpiper

Merikihu

-

-

-

2

2

Arctic Skua

Naurulokki

2

-

-

-

2

Black-headed Gull

Kalalokki

4

12

110

90

216

Mew Gull

Harmaalokki

6

3

4

8

21

Herring Gull

Merilokki

7

1

2

9

19

Great Black-backed Gull

Räyskä

1

-

-

-

1

Caspian Tern

Kesykyyhky

-

1

90

35

126

Feral Pigeon

Uuttukyyhky

-

2

-

-

2

Stock Dove

Sepelkyyhky

-

550

40

-

590

Palokärki

-

1

-

-

1

Black Woodpecker

Käpytikka

-

-

1

-

1

Great-spotted Woodpecker

Haarapääsky

25

20

4

2

51

Barn Swallow

Metsäkirvinen

6

3

2

-

11

Tree Pipit

Niittykirvinen

2

2

2

11

17

Meadow Pipit

Lapinkirvinen

1

-

-

-

1

Red-throated Pipit

Nokikana

Common Woodpigeon

Keltavästäräkki

1

-

1

3

5

Yellow Wagtail

Västäräkki

60

45

25

12

142

White Wagtail

Tilhi

9

3

2

-

14

Bohemian Waxwing

Rautiainen

1

-

1

-

2

Dunnock

Punarinta

-

8

12

-

20

European Robin

Kivitasku

2

1

-

-

3

Northern Wheatear

Laulurastas

-

6

4

-

10

Song Thrush

Punakylkirastas

-

10

8

-

18

Redwing

Mustarastas

-

1

1

-

2

Common Blackbird


Laji

1.9.

2.9.

3.9.

4.9.

Pajulintu

1

Hippiäinen

-

Harmaasieppo

Yhteensä

-

1

-

2

Willow Warbler

-

20

-

20

Goldcrest

8

-

1

-

9

Spotted Flycatcher

Talitiainen

4

8

25

1

38

Great Tit

Kuusitiainen

-

-

2

-

2

Coal Tit

Species

Hömötiainen

-

-

4

-

4

Willow Tit

Sinitiainen

2

4

10

-

16

Blue Tit

Pähkinänakkeli

-

-

3

-

3

European Nuthatch

Puukiipijä

-

1

1

-

2

Eurasian Treecreeper

Närhi

1

1

-

-

2

Eurasian Jay

Pähkinähakki

1

2

-

-

3

Eurasian Nutcracker

Harakka

4

60

35

2

101

Common Magpie

Naakka

1

250

120

15

386

Western Jackdaw Hooded Crow

Varis

140

110

95

8

353

Korppi

-

-

1

-

1

Common Raven

Kottarainen

4

25

40

-

69

Common Starling

Varpunen

10

4

-

-

14

House Sparrow

Pikkuvarpunen

25

6

-

-

31

Tree Sparrow

Peippo

35

150

35

-

220

Common Chaffinch

Järripeippo

40

300

15

-

355

Brambling

Hemppo

25

3

-

-

28

Common Linnet

Urpiainen

6

60

15

-

81

Common Redpoll

Vihervarpunen

7

40

80

10

137

Eurasian Siskin

Viherpeippo

-

3

-

-

3

European Greenfinch

Punatulkku

-

-

1

-

1

Eurasian Bullfinch

Keltasirkku

-

-

2

-

2

Yellowhammer Reed Bunting

Pajusirkku

Lajeja yhteensä

1

1

-

-

2

46

43

50

17

75

MENOSSA MUKANA:


MATKAN REITTI JA KOHTEET 100 km

Haaparanta Luulaja Oulu Ruukki (Siikajoki)

Skellefteå

Uumaja

Vaasa

Pori

Profile for Santtu Ahlman

Ruotsi 2018  

Ruotsi 2018  

Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded