Rauhanpuolustaja 4/21

RAUHANPUOLUSTAJA RAUHANPUOLUSTAJA

Ruby van der

Wekken

Rauhanpuolustaja on Suomen Rauhanpuolustajien jäsenlehti ja Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen. ISSN 2736-9951

Julkaisija: Suomen Rauhanpuolustajat ry, Vellamonkatu 30 B, 00550 Helsinki, puh. 0503581441, sähköposti: pulut@rauhanpuolustajat.fi

Toimituskunta: Teemu Matinpuro (vast. toim.), Anu Harju, Maria Hukkamäki ja Hanna Niittymäki

Ulkoasu ja taitto: Essi Rajamäki Kansi: Anna Miettinen

Painopaikka: Botnia Print Oy, Kokkola

Lehden tilaushinta 36 € / vuosi

Rauhan Puolesta ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, syys-, marras- ja joulukuussa.

KAURAMAITOHIPSTERI JA KOMMARI

Toisinaan järjestöjen edustajiin liitetään sitkeitä stereotypioita.

Miehet ry:n edustaja on kauramaitohipsteri ja Rauhan puolustajien jäsen vanha kom mari. Kiveen hakattu ideologia ei silti näytä pätevän, kun ruoditaan äärioikeiston järjestöjä ja niiden sidoksia perussuomalaisiin, kirjoittaa Daria Tarkhova.

3 Pääkirjoitus 4–5 Tottelemattomuusakatemian alkusoitto 6 Ideoidaan yhdessä toimintaa 7–9 Hävittäjähankinta 10–13 Rauhantekijä Ruby van der Wekken 14–15 Kansalaisuudettomat 15 Markku Kangaspuron kolumni 16–17 Valko-Venäjä 17 Moderni maatuska 18–19 Ukraina 20–21 Meksiko vie USA:n asevalmistajat oikeuteen 22–23 Työpaikkojen rauhantoimikunta 24–25 Kurdistan 26–27 Suomen aseostojen ihmisoikeusvaikutukset 27 Raimo Pesosen kolumni 28 Rauhanrahasto 29–30 Från Fredsposten 31 Rajatapauksia

MEKSIKO HAASTOI

USA:N

ASEVALMISTAJAT

OIKEUTEEN

Jopa 90 prosenttia Meksikon murhista tehdään USA:sta laittomasti salakuljetetuilla aseilla. Meksikon valtio haastoi yhdeksän yhdysvaltalaista asevalmistajaa oikeuteen.

RAKETINJÄÄMÄT KUKKIVAT KURDISTANISSA

Hushjar ja Mamrasu ovat kurdeja, jotka raivaavat vapaaehtoisesti miinoja Kurdistanissa. Helsinkiläinen dokumentaristi Rasoul Khorram toteutti Halabjassa taideprojektin, jossa tappavien aseiden jäänteisiin istutettiin kukkia.

Kallista jälkikritiikkiä

Suomen hallitus kokoontuu syyskuussa Sääty talolla budjettiriihessä. Uutisten mukaan siellä kiistellään pääasiassa lämmityspolttoaineverosta, pellonraivausmaksusta ja liikenteen päästökauppaan liittyvistä kysymyksistä. Pääministeri Sanna Marin on pahoitellut, että nyt käytävässä riihessä ei päästä tavoitteeseen parantaa julkista taloutta 110 miljoo nan euron työllisyystoimilla.

Kaikki nämä ovat tärkeitä ratkaisuja ilmastonmuu toksen torjunnassa, valtiontaloudessa ja työllisyyden edistämisessä – mutta nappikauppaa. Kymmenen miljardin HX-hävittäjähankinnan kritiikkiin ei kukaan edes vaivaudu kommentoimaan. Äskettäin julkais tussa Raportti uusien hävittäjien hankinnasta -kirjassa 31 eri alojen asiantuntijaa tarkastelee hanketta kriitti sesti. Silti järjetön neljälle vuosikymmenelle ulottuva Suomen historian taloudellisesti suurin yksittäinen päätös sitoa arviolta 30 miljardia euroa ei ole missään vaiheessa herättänyt päättäjien keskuudessa min käänlaista keskustelua, puhumattakaan kiistelystä. Hävittäjähanke on edennyt kuin juna raiteillaan, kriittiset arviointiasemat ohittaen. Veturi viheltää ensimmäisen kerran vasta päätepysäkillä. Muutamaa kansanedustajaa lukuun ottamatta poliitikkojen kes kuudessa on vallinnut syvä hiljaisuus. Kuvaavaa on äskettäin kuulemani lause erään ministerin yksityisessä keskustelussa esittämästä mielipiteestä. Se meni suurin piirtein näin: ”Tietenkin kannattaisi harkita vaihtoeh toja tai hankinnan kokoa, mutta asiat nyt vain on näin.”

HX- ja merivoimien Laivue 2020 -hankkeen (1,2 miljardia euroa) jatkoksi maavoimille kaavaillaan teknologialoikkaa Panssariajoneuvo 2020 -hank keella, hintalappuna kaksi miljardia euroa. Suomi alkaa asekaupoillaan olla aivan omassa luokassaan varustelukierteen kiihdytyksessä. Todelliset ja välit tömiä toimia vaativat uhat, kuten ilmastonmuutos, saavat tyytyä roposiin – uhkakuvia varten varustau dutaan ja luodaan omin toimin uusia uhkakuvia.

Niin asehankinnat kuin ”kriisinhallintaoperaatiot kin” herättävät kriittisen keskustelun valtamedian ja päättäjien keskuudessa laajemmin aina vasta jälkikä teen. Viimeisimpänä esimerkkinä Afganistan-operaatio, johon sijoitettiin vajaan miljardin verran kehitysapu mukaan lukien. Nyt, 20 vuotta myöhemmin, mieti tään ensimmäistä kertaa vakavasti, olisiko pitänyt tehdä jotakin toisin. Alusta asti esitetty arvostelu on käytännössä vaiettu ja haudattu kouluun kiiruhtavien afgaanityttöjen kuviin. Samaan hengenvetoon Suomi on päättänyt lähettää lisäjoukkoja kriisinhallintaan EU:n koulutusoperaatioon Maliin. Kannattaisiko kysyä muiltakin kuin sotilailta, mitä esimerkiksi pohjois malilaiset toivoisivat Suomesta alueelle lähetettävän.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

TEEMU MATINPURO: PÄÄKIRJOITUS

TEKSTI:HANNANIITTYMÄKI,JULIAFORSS,LIISAILKKA,MIROJOHANSSON•KUVAT:MIROJOHANSSON

ALKUSOITTO N

MIKÄ TOTTELEMATTOMUUSAKATEMIA?

Tottelemattomuusakatemia on Rauhanpuolustajien uusi nuo rille suunnattu toimintamuoto. Akatemiaan on valittu kolmi senkymmentä nuorta aikuista lukuvuoden kestävään oppimis prosessiin. Opettajiksi on lupautunut moninainen joukko kan salaisvaikuttajia.

Ohjelma muokataan nuorten omien toiveiden mukaan tavoitteena vahvistaa heidän osaamistaan ja mahdolli suuksiaan aktiivisina kansalaisina. Lukuvuoden aikana tullaan paneutumaan ilmastovaikuttamiseen, kapitalismin vaihto ehtoihin, kansainväliseen solidaarisuustyöhön, taiteella vaikuttamiseen, vähemmistöjen oikeuksiin ja moniin muihin rauhankysymyksiin.

Ideoidaan yhdessä toimintaa!

Aloitin kesän alussa Rauhanpuolustajien vapaaehtoistoiminnan suunnittelijana. Ensimmäiseksi on tarkoitus pohtia yhdessä paikallis ryhmien kanssa sitä, minkälaista säpinää järjestöön halutaan. Kierrän syksyllä muutamilla paik kakunnilla tapaamassa paikallisia aktiiveja. Voimme kehittää toimin taa vaikuttavammaksi ja sellaiseksi, että ryhmiä on mahdollisimman helppoa pyörittää ja yhä useampi löytäisi niihin mukaan.

Erilaisia toimintaryhmiä on ja on ollut ympäri maan. Var sinaisten Rauhanpuolustajien paikallisryhmien lisäksi meillä on solidaarisuustoimintaa, kuten esimerkiksi turkulainen Muu rahaisten neulonta-aktivismi. Monissa kaupungeissa on omia rauhantoimintaan liittyviä perintei tään, joiden parissa kokoonnutaan yhteen ainakin kerran vuodessa. Näistä ehkä merkittävin on Hiro shima-päivä, jolloin muistetaan vuoden 1945 atomipommin uhreja. Hiroshima-päivän tapahtumia jär jestettiin tänä vuonna ainakin seitsemällä paikkakunnalla koro nasta huolimatta.

JÄRJESTÖN TOIMINTA NOJAA pit kälti vapaaehtoisten panokseen, ja

moni on mukana aina ajan ja mah dollisuuksien salliessa. Järjestöllä on noin 1 600 jäsentä, jotka osallistuvat välillä enemmän ja välillä vähem män. Järjestöön mahtuu mukaan monia erilaisia osallistumisen tapoja.

Rauhantyö on pitkäjänteistä työtä solidaarisuuden ja aseista riisunnan edistämiseksi sekä paikallisella, valtiollisella että kan sainvälisellä tasolla. Olemme olleet järjestämässä mielenosoituksia ja kulkueita, olemme laatineet kannan ottoja ja tehneet vaikuttamistyötä päättäjien suuntaan ja lähettäneet konkreettista tukea heikoimmassa asemassa oleville. Muun muassa keskusteluilla, taidenäyttelyillä ja julkaisemillamme kirjoilla ja leh dillä vaikutetaan asenteisiin, joilla luodaan kestävämpää ja väkivallat tomampaa maailmaa.

TÄNÄ SYKSYNÄ MIETITÄÄN uusia tapoja tehdä toiminnasta yhä enemmän jäsenistön näköistä ja saavutettavampaa. Jokainen meistä voi pohtia ja osallistua. Rauhan askar voi olla solidaarisuustoimintaa tai taidetta, se voi olla mielipide kirjoitus, rauhaa edistävän julkaisun postaaminen omalle sometilille, koulutusta tai kampanjavaikutta mista. Kerro ideoistasi meille, ja katsotaan yhdessä, miten järjes

tönä voimme edistää niitä. Voimme esimerkiksi tiedottaa tapahtumista ja antaa tiloja ja resursseja kuten rahaa tarjoilujen järjestämiseen.

Yhtenä haasteena on uusien tekijöi den löytäminen. On hyvä miettiä,

• onko uusilla jäsenillä tieto siitä, missä ja milloin toimintaa järjes tetään?

• onko olemassa erityisiä tapahtu mia, kuten uusien iltoja, joihin jäsenten on helppo osallistua?

• voiko kuka vain tulla mukaan?

Onko paikalle mahdollista päästä myös ilman autoa tai jär jestetäänkö yhteiskuljetuksia?

VÄLILLÄ VOI KOKEILLA uusia jäsenistöstä nousevia ideoita ja tiedottaa niistä. Ehkä joku jäse nistä on kiinnostunut taimien istutuksesta, ja tätä voitaisiin tehdä yhdessä? Samalla voidaan keskustella vaikkapa globaalista ruokaturvallisuudesta ja sen vai kutuksista kansainvaelluksiin ja alueelliseen turvallisuuteen.

Kaikkien ei tarvitse olla mukana kaikessa. Samaan aikaan voi toimia useampi ryhmä. Var sinaisen Rauhanpuolustajien paikallisjärjestötoiminnan ohessa voi esimerkiksi olla yksi tai useampi jollekin tietylle aktiviteetille omis

tettu toimintaryhmä: neulomista, taidetta, muuta rauhankulttuuria edistävää, opintopiirejä tai ryhmä, joka yhdessä ideoi ja laatii mielipidekirjoituksia eri medioihin. Erityisesti kannustaisin miettimään, miten toimintaan saadaan mukaan vieraskielisiä osallistujia. Voitai siinko omasta toiminnasta tiedottaa myös esimerkiksi kirjaston seinällä ja useammalla kielellä? Voisiko toimintaa mainostaa suoraan vieraskielisille järjestöille tai maa hanmuuttajajärjestöille?

MIELEKKÄÄN VAPAAEHTOISTYÖN MERKITYS erityisesti korona-ajan kourissa korostuu entisestään. Vapaaehtoishommat ovat kaikkia varten, ja yhdessä voidaan miettiä, miten niistä saadaan eniten haus kuutta ja tehoja irti.

Ota yhteyttä ja tule mukaan!

MARIA HUKKAMÄKI maria.hukkamaki@gmail.com

Hävittäjähankinta –”Suomen valtion historian suurin kauppa”

Suomen hävittäjähankinnasta on tulossa valtiontalouden painajainen tulevaisuudessa. Silti sitä ei ole juuri kyseenalais tettu, ja siitä käytävä julkinen keskustelu on ollut vähäistä.

Hallitus ja eduskunta on tekemässä päätöstä vuoden 2021 lopulla 64 moni toimintahävittäjän hankinnasta. Puolustusministeri Antti Kaikko nen (kesk) totesi joulukuussa 2019 Washingtonissa pitämässä puhees saan, että ”kyseessä on Suomen valtion historian suurin kauppa”. Se on ”globaalisti suurin käyn nissä oleva hävittäjähanke”, toteaa Suomen Rauhanliiton toiminnan johtaja Laura Lodenius

HX-hävittäjähankinta edustaa budjetin ylivoimaisesti suurinta menoerää. Silti sitä ei mainittu eduskunnan vuoden 2021 budje tin lähetekeskustelussa yhdenkään puolueen ryhmäpuheenvuorossa. Myöskään hävittäjähankinnan ulko- ja turvallisuuspoliittisesta ja puolustuspoliittisesta mielek kyydestä ei käyty minkäälaista keskustelua.

HÄVITTÄJÄHANKINTA –VALTIONTALOUDEN PAINAJAINEN

Hävittäjähankinnasta on tulossa taloudellinen riippakivi Suomen valtiontaloudelle vuosikymme niksi eteenpäin. Se tulee sitomaan veronmaksajien rahaa seuraavaksi puoleksi vuosisadaksi. Hankkeen elinkaaren aikaiset kustannuk set tulevat nousemaan arviolta 30 miljardiin euroon. Tietokirjailija Pentti Sainion mukaan hävittäjä

hankinnasta on muodostumassa tulevaisuudessa ”valtiontalouden painajainen”. Puolustusvoimien suunnit telupäällikönä Pääesikunnassa toiminut Pertti Tervonen konkre tisoi hävittäjähankinnan rasitusta suomalaisille veronmaksajille seu raavasti: ”Viimeiset maksajat nyt tehtävälle päätökselle syntyvät noin vuonna 2040. Menneen maailman ilmavoimien maksajaksi pääsevät joka tapauksessa ns. suurten ikä luokkien lapset ja lapsenlapset liki eläkeikäänsä saakka.” Hän kysyy oikeutetusti: ”Onko monitoimi hävittäjien hankinnassa avattu 40 vuoden piikki?”

Kestääkö Suomen valtion budjetti 40 vuoden ajan kaupasta syntynyttä taakkaa? Miten käy suomalaisen sosiaalivaltion koronapandemian ja kasvavien asevarustelumenojen

kurimuksessa? Joulukuun 2020 puolivälissä eduskunta hyväk syi määrärahat uusille hävittäjille ja siunasi lisähankinnat huomaa mattaan vuoden 2021 budjetissa vuoteen 2031 saakka. Sotilasmenoja kasvatetaan yli 50 prosenttia. Hal litus jyvitti samalla kertaa vuodelle 2023 jo alustavasti 370 miljoonan leikkaukset.

Kimmo Kiljusen toimittamassa kirjassa Raportti uusien hävittäjien hankinnasta Laura Lodenius konkre tisoi hävittäjien hintaa vertaamalla sitä oppivelvollisuuden pidentämi seen ja toisen asteen koulutuksen tekemiseen kaikille maksuttomaksi ja toteamalla, että uudistuksen hinta on noin puolet yhden taisteluvalmiin hävittäjän hinnasta.

Hallitus, eduskunta ja siellä istuvat puolueet eivät näytä ole van kiinnostuneita rahasta, valtion

velasta ja taloudesta hävittäjiä ja muita aseita hankittaessa.

HÄVITTÄJÄHANKINTA –HORNET-KAUPPOJEN TOISINTO?

”Eduskunnasta tuli salailun takia pelkkä raha-automaatti Hor net-hävittäjien hankinnassa”, toteaa professori Heikki Hiilamo Hornet-hankinnan yhteydessä ”rahoitussuunnitelma hyväksyttiin läpihuutojuttuna”, toteaa everstiluut nantti evp. Tuomo Hirvonen. Hänen mukaansa ”ei edes äärivasemmisto vaatinut parlamentaarista tarkas telua siitä, miten kalliit hävittäjät vastasivat silloisiin uhkakuviin ja turvallisuushaasteisiin”.

Hävittäjähankintojen ympä rillä vallitsevaa hiljaisuutta on luotu niillä opeilla, jotka han kittiin Hornet-hankintojen

Koronakriisin jälkeiset talouden vakauttamis- ja sopeuttamistoimet: miten suhtautuu seuraaviin ratkai suihin, jos ajattelee asiaa pidemmällä yli kolmen vuoden tähtäimellä (tekstejä osin lyhennetty, %).

Isojen julkisten hankintojen lykkääminen, niiden karsiminen Elinkeinoelämän tukien karsiminen Hävittäjähankintojen siirto (– –) suunnitellusta aikataulusta Paikallisen sopimisen lisääminen työpaikoilla (palkat ja...) Työperäisen maahanmuuton helpottaminen Julkisten käyttö- ja palvelumaksujen korottaminen Lainanoton lisääminen entisestään Verojen korottaminen ja vähennysten karsinta Julkisten hyvinvointipalveluiden leikkaukset ja karsinta Julkisen omaisuuden myyminen Sosiaali- ja työttömyysetuuksien leikkaaminen Eläkeiän korottaminen, eläkkeelle siirtymisen vaikeuttaminen

TEKSTI: JOUKO JOKISALO

Suhtautuminen HX-hankkeeseen puoluekannatuksen mukaan

Hankinta tulee toteuttaa vähintään suunnitellussa laajuudessa

Hankintaa tulee pienentää

Hankinnasta tulee luopua kokonaan En osaa sanoa

yhteydessä. Niistä silloinen puo lustusministeri Elisabeth Rehn kirjoittaa muistelmissaan: ”Pelät tiin, että se (Hornet-hankinta) ei etene mihinkään, jos laajat kan sanedustajajoukot tai muut päästetään debatoimaan asiasta.” Rehn myöntää menettelyn olleen hyvin epädemokraattinen ja ”ruma temppu”. Mutta hänen mukaansa tavoite oikeutti kaikki keinot. Rehn toteaa: ”Niin jouduttiin tekemään, jotta saatiin tämä läpi.”

Keskustelun puute ja epä demokraattisuus määrittävät myös nykyistä HX-hävittäjähankintaa. Puolustusvoimien Pääesikunnan vuonna 2014 laatiman vies tintäsuunnitelman keskeinen tavoite on, että ”kansalaiset eivät kyseenalaista lisäsatsauksia puo lustukseen”. Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää on todennut: ”Jos vies tinnän tarkoitus on olennaisesti vain poistaa kriittistä näkemystä ja arvostelun aihetta, niin sil loin se on valkopesun tyyppistä, lobbaukseen rinnastettavaa mai nostyyppistä viestintää, joka ei julkishallinnon tehtäviin sovi.”

Nykyisessä keskustelukult tuurissa hävittäjähankintojen kyseenalaistaminen on leimattu koko Suomen maanpuolustuksen kyseenalaistamiseksi. Eversti luutnantti evp. Heikki Tiilikainen ja professori emeritus Jouni Suistola toteavatkin: ”Jos rohkenee tuoda esille muuta kuin mitä Päesikunta on tosiasiaksi määrännyt, saa hel posti peräti epäisänmaallisen nakertajan leiman.”

Kantar TNS Oy:n toteuttamaan kyselyyn vastasi 1 025 suomalaista 21.5.–26.5.2021. Kyselyn teettivät Suomen Rauhanliitto, Suomen Rauhanpuolustajat ja Sadankomitea.

VENÄJÄ, VENÄJÄ, VENÄJÄ JA HX-HANKINTA

Englantilainen historioitsija Arnold Toynbee kirjoitti ensim mäisen maailmansodan jälkeen sotapropagandan olevan ”yhtä myr kyllistä kuin sinappikaasu (– –). Me toimimme vastuuttomasti sulkies samme silmämme mahdollisilta pitkän aikavälin seurauksilta.”

Hävittäjähankintoja ja turval lisuus- ja puolustuspolitiikkaa ympäröivää haudenhiljaisuutta on rakennettu myös iltapäiväleh tien harjoittaman sotapropagandan ja jatkuvan Venäjä-aggression korostamisen avulla. Hyvänä esi merkkinä tästä on Iltalehden lööppi 28.4.2015: ”Suomi valmistautuu sota-aikaan” . Jutun väliotsikko julisti: ”Sota on jo lähellä”. Tulevaa Venäjän hyökkäystä julistivat kum matkin iltapäivälehdet 31.8.2016: ”Näin Suomen pitäisi varautua Venäjän uhkiin” ja ”Suomen itse näisyys kiistetään? Venäjä voi uhata Suomea”. Helmikuussa 2017 Iltalehden lööppi julisti tulevaa sodan uhkaa: ”Puolustusminis teri (Jussi Niinistö) jyrähtää: ’Sodan uhka on palannut’” (17.2.2017). Nämä ovat vain muutamia esimerk kejä kymmenistä iltapäivälehtien sotapropagandatyyppisistä otsi koista Ukrainan kriisin jälkeen. Ne ovat osaltaan luoneet henkisen ilmapiirin, jossa kriittinen kes kustelu hävittäjähankkinnoista voidaan leimata epäisänmaal liseksi. Suomessa vallitsee eräänlainen sotapropagandan värit tämä maanpuolustushegemonia.

Propagandan lisäksi lehdistön kirjoittelua on vaivannut turval lisuus- ja puolustuspoliittisissa asioissa Suomen johtavaa alan asiantuntijan, valtiotieteiden toh tori ja eversti evp. Pekka Visurin mukaan ”melkoinen uho ja tie tämättömyys asevoimien käytön yleisistä periaatteista ja vasta toimien vaaroista”.

Venäjän uhan suhteen tarjoaa aivan erilaista kuvaa professori Hiski Haukkala teoksessaan Suuren pelin paluu. Suomen tulevaisuus kriisien maailmassa. Iltapäivälehtien lööp pejä lukevalle ei tarjota Haukkalan esittämää analyysiä ”Venäjä-VenäjäVenäjä”-kysymyksestä. Haukkala kirjoittaa: ”Venäjän ydinintressi

Pohjois-Euroopassa on puolustuk sellinen (– –) Venäjä ei niinkään pyri aggressiivisesti valloittamaan alueita tai radikaalisti muuttamaan alueen tasapainoa, vaan pysäyttämään omien turvallisuuskäsitysten kan nalta yhä suuremmaksi ongelmaksi ja jopa uhaksi muuttuneen länti sen sotilasliiton Naton nykyisillä sijoillaan.” Venäjän sotilaspoliit tisen neuroottisuuden syynä on ennen kaikkea Naton itälaajen nus: ”Naton laajentuminen on sotilaallinen uhka, sillä se katsoo Yhdysvaltojen levittävän sen varjolla sotilaallista infrastruktuuria Venä jän rajojen läheisyyteen.” Haukkalan mukaan Venäjä katsoo ”olleensa itse pitkäaikaisen, systemaatti sen ja aggressiivisen, sen kehitystä säätelemään ja roolia rajoittamaan pyrkineen ja mahdollisesti jopa regiimivaihdokseen rajoittamaan tähdänneen läntisen hybridivaikut tamisen kohde.”

HX-HANKINTA JA SUOMEN TURVALLISUUS- JA ULKOPOLITIIKKA

Hävittäjähankinta on Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitii kan merkittävä linjan määrittäjä. Hornet-hankinta oli tietoinen poliit tinen valinta sotilasyhteistyön lisäämiseksi Yhdysvaltojen kanssa. Hankinta merkitsi ”täyskäännöstä Suomen turvallisuuspoliitti sessa ajattelussa” (Hirvonen). Visuri muistuttaa, että hävit

Mitä pitää tehdä, jotta koronakriisin vaurioittamaa taloutta saadaan tasapainoon?

Lykätä hävittäjähankintoja

Luopua oppivelvollisuuden pidentämisestä

Leikata kehitysapua

Lisätä työmarkkinoiden joustavuutta: paikallista sopimista, työhön ottaminen ja irtisanominen helpommaksi

Ottaa valtionvelkaa ja elvyttää taloutta talouskasvun aikaansaamiseksi

57 % 51 % 49 % 48 % 45 %

Lähde: Taloustutkimus Ylen toimeksiannosta, otos 1 422, ajankohta 15.–18.5.2020. Vastaajilta on kysytty lisäksi, mitä puoluetta he äänestäisivät, jos eduskuntavaalit olisivat nyt

SDP PS KOK KESK VIHR VAS MUU

täjien hankkiminen merkitsee pitkälle menevää sitoutumista myyjätahoon: ”Suurvallat pyrki vät kytkemään liittolaisiaan tai sellaiseksi houkuteltavia valtioita omiin koulutus-, johtamis- ja huoltojärjestelmiinsä, jolloin ne sitoutuisivat myös johtovaltion strategisiin tavoitteisiin.”

Jos Suomen hallitus päättää hankkia F-35-hävittäjiä, jotka ovat luonteeltaan ennen kaikkea suur sodan hyökkäysaseita, se sitoo Suomen tehokkaasti Yhdysvaltojen geopoliittiseen strategiaan. ”Tärkei den sotavarusteiden hankinnoilla syntynyt riippuvuus rajoittaa stra tegista toimintavapautta ja alistaa käytännössä Suomen Yhdysvalto jen etuvartioksi Venäjää vastaan, jos tilanne näiden suurvaltojen välillä vakavasti kriisiytyy”, kirjoittaa Visuri.

Yhdysvaltalainen puolustusalan virkamies Rachel Ellehuus korosti keväällä 2017 Suomen saavan hävittäjäkaupan päälle yhä tiiviim män puolustusyhteistyön.

Yhdysvaltalaisten hävittäjien hankinta ja sen mukanaan tuoma sitoutuminen USA:n geopoliittiseen strategiaan ei tuo Suomelle turval lisuutta, vaan se tekee maamme keskeiseksi pelinappulaksi suurval tojen vastakkainasettelussa. Visurin mukaan ”Suomi ei tärkeä tai miele käs hyökkäyksen kohde, ellei sieltä tule uhkaa”. Tilanne muuttuu, jos Suomi antaisi maa-alueensa ja ilmatilansa käytettäväksi potentiaa lisiin hyökkäystarkoituksiin. Hänen mukaansa ”siinä tapauksessa vaara joutua itse iskujen kohteeksi on todellinen”. Lisäksi F-35 merkitsee

Suomen suvereniteetin olennaista vapaaehtoista rajoittamista, sillä F-35-häivehävittäjä ei luovutuksen jälkeen ole toimintakykyinen, ellei Yhdysvaltojen puolustushallinto sitä salli. Tuloksena on Suomen armeijan syvä ja pysyvä sotilaallinen riippu vuus Pentagonin tahdosta.

Sotilaallinen hyökkäys

Suomeen voi toteutua ehkä, mutta ilmastonmuutos toteutuu varmasti.

F-35 on suunniteltu erityisesti hyökkäystehtäviin. Pentagonia lähellä olevan Rand-tutkimus laitoksen tuoreessa At the Vanguard -raportissa todetaan F-35-hävit täjien olevan tehokkaita ennen kaikkea venäläisen ilmapuolus tusjärjestelmän tuhoamiseen. Pentti Sainio kysyy: ”Mihin Suo men puolustusvoimat tarvitsee hyökkäykseen ideaalista häive hävittäjää ja pitkän kantaman rynnäkköristeilyohjuksia?”

Suomen kannalta vaarallisen vastauksen antoi entinen puolus tusvoimain komentaja amiraali Juhani Kaskeala syksyllä 2020 puhuessaan suljetussa tilaisuu dessa. Hänen mukaansa Suomen on saatava uusiin hävittäjiin

uusia pitkän kantaman ohjuksia, ”jotta niillä yllettäisiin vaikuttaa Moskovan takana oleviin kohtei siin”. Tällainen hyökkäyksellisen perspektiivin julistaminen tekee maastamme merkittävän hyök käyskohteen mahdollisen sodan syttyessä. Kaskealan lausunto on kuin kaiku 30-luvun Suur-Suomipuheista ja täysin ristiriidassa Suomen keskeisen ulkopoliitti sen tehtävän kanssa: ”Suomen haaste kiristyvän suurpolitiikan maailmassa on välttää tilanne, jossa alkaisimme näyttäytyä Venä jälle sen turvallisuutta uhkaavana alueena.” (Haukkala)

Monitoimihävittäjät, jotka on tarkoitettu ilmahyökkäyksiin ryn näkköohjuksilla ja pommeilla, eivät ole Suomen puolustukselle mielek käitä myöskään aseteknologisesta näkökulmasta. Suomen puolustus politiikan ainoa lähtökohta voi olla estää sota ja hyökkäyksen kohteeksi joutuminen. Silloin hankittavan ase järjestelmän tulee olla ”luonteeltaan puolustuksellinen” (Visuri).

Suomen turvallisuus- ja puolus tuspolitiikan prioritetti tulee olla siinä, ettei Suomen koskaan tar vitsisi rakentaa turvallisuuttaan vain aseiden varaan. ”Taitava ulko politiikka ja diplomatia ovat pienen maan ensimmäinen ja korvaamaton puolustuslinja”, toteaa Haukkala.

ASEVARAINEN TURVALLISUUS

ihmiskunnalle. Suomella ei ole varaa tuhlata kymmeniä miljar deja monen vuosikymmen aikana aseistukseen, kun maamme selviy tyminen edellyttää voimavarojen käyttöä puhtaan ja vaihtoehtoisen energian ja tuotannon kehittä miseen. Nykyisen tuhovoiman kehittäminen ja ylläpitäminen ei ole enää millään mittareilla järkevää.

Elämme ihmiskunnan hulluu den aikaa. Pandemia, ilmastokriisi ja ydinaseet ovat todellinen uhka maapallon kaikille eläville olioille ja luonnolle. Taloudellinen ja yhteis kunnallinen kehitys on vaarassa romuttua. Britannian ilmastotut kimuksen entinen johtaja Kevin Anderson varoittaa, että neljän asteen lämpeneminen sulkee pois järjestäytyneen, tasa-arvoisen ja sivistyneen ihmiskunnan mahdolli suuden. Valitsemmeko militarismin vai yrityksen ratkaista ilmasto kriisin tuomat ongelmat? Nämä vaihtoehdot sulkevat toisensa pois. Ratkaisuilla on kiire. Haukkala toteaa valinnan olevan meidän, ja ”tämän valinnan tekevät nyt elossa olevat sukupolvet”. Hänen mukaansa ihmiskunnan dilemma on: ”Vaikka kukaan ei kykene pelastamaan maailmaa yksin, kukaan ei sitä myöskään puoles tamme tee.”

JA

TULEVAISUUDEN

UHAT Nykyinen ilmastokriisi ja ydin aseistus tekevät asevaraisesta turvallisuusajattelusta vaarallista

SaferGlobe-tutkimusverkoston jäsen Kari Paasonen toteaa tulevai suudesta: ”Sotilaallinen hyökkäys Suomeen voi toteutua ehkä, mutta ilmastonmuutos toteutuu varmasti.”

HX-hävittäjähankinnan mielek kyydestä on alettava keskustella vakavasti.

Kimmo Kiljunen (toim.)

RAPORTTI UUSIEN HÄVITTÄJIEN HANKINNASTA

Ovatko uudet hävittäjät tarpeellisia? Onko kyse Suomen puolustamisesta, vai heikentääkö kymmenien miljardien investointi vanhenevaan teknologiaan turvallisuutemme? Artikkelikokoelman on toimittanut dosentti, kansanedustaja Kimmo Kiljunen.

Tilaa: www.rauhanpuolustajat.org/kauppa. Hintaan lisätään postikulut.

Rauhantekijä RUBY VAN DER WEKKEN

Ruby van der Wekken uskoo ruohonjuuritason demokratiaan ja hyvän tekemiseen kansanliikkeiden kautta, ja hän toteuttaa arvojaan konkreettisesti. Kaikki alkaa siitä, mitä meidän kaikkien on pakko tehdä: syödä.

Innokas viljelijä joutuu keskeyttämään parhaan satokauden korjuupuuhat tätä juttua varten. Onneksi se ei näytä har mittavan, vaan iloisesti naurava Ruby van der Wekken tulee maatilan parkkipaikalle kuvaajaa ja toimittajaa vastaan kantaen isoa laatikollista kurpitsoja.

”Eivätkö olekin hienoja!”, hän hihkuu.

Ja ovat ne.

”Nämä päät ovat kuin palloja”, Wekken esittelee. Trombetta-lajikkeen kesäkurpit sat ovat toistensa syleilyssä kuin valtavat yli puolimetriset keltaiset käärmeet.

Wekken on maanviljelijä-aktivisti, joka työskentelee Oma Maa -osuuskunnan maa tilalla Tuusulassa. Hän viihtyy viljelijöiden ja kuluttajien yhteisen osuuskunnan vilje lyksillä. Sieltä jäsenet hankkivat viikoittain muhkean ruokakassin. Tarjolla on sato kausien mukaan viljaa, kasviksia, juureksia, hedelmiä, viljatuotteita ja vapaasti aitan reunalla ikiomalla pihallaan tepastelevien, erittäin vapaasti kasvavien kanojen munia.

TEKSTI: ILONA IIDA SIMES • KUVAT: ANNA MIETTINEN

voiRuokatalous systeemiämuuttaavain, kun muutos on ihmisten vallassa.

ARVOPERINTÖÄ

Kristillisessä tilaisuudessa toisiinsa tutustuneiden intialaisen äidin ja hollantilaisen isän tytär syntyi Kanadassa vuonna 1972.

”He ovat erittäin uskonnollisia. Isän isä oli protestanttisaarnaaja, joka perusti Ranskaan hollanti laisen kristillisen koulun. Äidin vanhemmat olivat intialaisia pelastusarmeijan työntekijöitä. Isäni ja äitini tapasivat Seattlessa Raamattu-ryhmässä.”

Perhe muutti Hollantiin Rubyn ollessa yksivuotias.

Kotona äiti teki intialaista ruokaa. Häntä kuitenkin ahdistivat poliittiset konfliktit omassa maassaan, joten hän halusi lapsensa identifioituvan enemmän länsimaihin.

Wekken on perinyt vanhemmil taan arvoja. ”Olen kristitty. Minähän olen heidän aatemaailmansa tuote”, hän sanoo hymyillen. ”Ei uskontoa voi ottaa minusta poiskaan. Pidän niin kutsutusta vapautuksen teologi asta. Sen tapaisesta kuin Brasiliassa harjoitetaan. Ihmisen pitää toimia aktiivisesti hyvän puolesta.”

Suomeen Ruby van der Wekken rantautui vuonna 1996 poikaystävän

mukana. Poikaystävä vaihtui uuteen kumppaniin ja antropologiaa opis kellut Wekken jäi Helsinkiin. Nyt hän on kaiken muun aktivismin ohella originelli ruokaosuuskunnan aktiivi, joka toteuttaa yhtä aikaa sekä kau punkilaisen että maalle muuttaneen intoilijan unelmaa.

Wekken asuu perheensä kanssa Helsingin keskustan tuntumassa alueella, josta on parinkymme nen minuutin bussireissu ytimeen. Kotoaan hän ajaa varsinkin sato kauden aikana päivittäin Tuusulaan maatöihin. Mukana on usein kimppakyydissä joku osuuskunnan vapaaehtoistyöntekijöistä. Wekken itse saa aktivismista nykyään myös palkkaa, kun hän käy päivätöissä Oman Maan maatilalla.

PIENIÄ VALLANKUMOUKSIA

Sosiaalifoorumit, yleisötilaisuudet, joissa taloudellista uudelleenjakoa kannattavat sekä ihmisoikeusja ympäristöaktivistit tapaavat, ovat tärkeitä Ruby van der Wekke nille. Nyt niitä ei ole voitu järjestää koronapandemian takia, ei aina kaan oikeina kokoontumisina.

Eivätkä kaikki edes pääsisi matkustamaan niihin. ”Joo, eikä kaikkien edes pitäisi matkustaa.”

Hän ei kuitenkaan vaikuta ole van kovin allapäin siitä, ettei ole livetapaamisia. ”Ne ovat siirty neet nettiin. Kun tekee ruumiillista työtä, ainoa keino seurata sellaisia on netti. Niitä voi hyvin kuunnella missä päin maailmaa tahansa.”

Vaikka nettitapahtumien pienem mästä hiilijalanjäljestä voi iloita, silti Wekken ei voi olla lisäämättä: ”Olisi kyllä hienoa välillä kohdata ja saada toisista ihmisistä voimaa.”

Wekken on ollut aktiivinen myös Siemenpuu-säätiössä, joka tukee kehitysmaiden kansalaisyhteis kunnan toimijoita.

Toinen tärkeä yhteisö, jossa hän on ollut primus motor, on Aikapankki. Kansainvälisesti tun netun Time Banking -periaatteen mukaisesti osallistujat vaihtavat työtään, ”aikayksikköä”, tarvitse miinsa palveluksiin. Esimerkiksi

ompelua taitava henkilö tarjoaa korjausompelua muille ja saa itse apua lastenhoidossa.

Suomessa viranomaiset halusi vat verottaa aikapankin yksiköitä, ja se monimutkaisti ajan vaihtamista. Wekken kertoo, miten Aikapan kin aktiivit olivat valmiita jopa aikaveroon, yksikköön, jolle voisi antaa arvon ja vähentää sen alku peräisestä vaihdannasta, mutta harmillisesti viranomaiset eivät tulleet prosessissa vastaan. Aika pankkilaiset olisivat ohjanneet aikaveron julkiselle taholle, vaikka päiväkodille, mutta viranomaisten vaatima muutosprosessi tyrehtyi.

Wekken haluaisi muuttaa päätöksentekojärjestelmää. Suo messa ruohonjuuritasoa pitäisi kuunnella enemmän, jotta nämä vaihdot voisivat onnistua.

Keskustelu ajautuu paikallisiin valuuttoihin, rahatalouden pie nimpiin toistaiseksi tunnettuihin järjestelmiin. Sellaisia kansan liikkeet kehittävät koko ajan ympäri maailmaa.

Haluat siis muuttaa koko talous järjestelmämme?

”No joo, on sekin listalla”, Wekken vastaa leikkisästi.

Tämähän on vallankumouksel lista.

”On, on”, Wekken kuittaa.

Diktaattorina hän ei silti mis sään nimessä halua touhuta, vaan niin, että järjestelmän muutos –kuinka vallankumouksellisena sitä muut aluksi pitävätkään – tehdään yhdessä.

RUOALLA MUUTOKSIA MAAILMAAN

Kysymykseen, ketä Ruby van der Wekken pitää esikuvanaan, saa vastauksen vasta pitkän mietinnän jälkeen.

”Pidän niin paljon yhdessä teke misestä.”

Hän ihailee järjestöjä, yhteisöjä ja kansanliikkeitä. Henkilön ihailu ei mahdu tähän ajatuskuvioon.

”Sademetsien säilyttäminen on tärkeää… Tietenkin Chico Mendes”, Wekken muistaa.

Rauhantekijä

Mendes (1944–1988) oli brasilialainen kuminvaluttaja, ihmisoikeus- ja demokratia-akti visti ja ympäristönsuojelija. Hän kehitti luonnonkumin eli kautsupuiden hyödyntämiseen menetelmiä, jotka säästäisivät puita. Hän toimi alkuperäiskanso jen oikeuksien puolesta ja järjesti mielenosoituksia, jotka noteerattiin ympäri Brasiliaa ja lopulta koko maailmassa.

Sen jälkeen kun hän oli saanut työstään jopa YK:n tunnustuksen, brasilialaiset tilanomistajat tilasivat Mendesin murhan. Hänet tapettiin kotiovelleen.

Ruby van der Wekken on tekemässä vallankumousta ruokatuotannon avulla.

”Ruokatalous voi muuttaa systeemiä vain, kun muutos on ihmisten vallassa.”

Toinen asia on muutoksen, siis kaiken muokkaamisen, vaikutus itse maaperään.

”Ei ole hyvä miettiä pelkästään sitä, mikä on ihmisten vaikutus maahan, kuin olisi ihmiset ja maa erikseen, koska olemme samaa ekosysteemiä.”

Maanviljelyssä Oman Maan tiluksilla ei katsota vain eteenpäin vaan myös taaksepäin. Jotta voi

Wekken on innoissaan hyön teisistä, tuholaisista ja muista kutsuvieraista, joita saapuu, kun valitsee kasvattamansa kasvit oikein.

Olennainen on myös vilje lyn kierto: joka vuosi ei kannata kasvattaa samoja kasveja samassa paikassa. Pitää miettiä, mitkä kasvit muokkaavat maata seuraa van vuoden viljelyksille parhaiten, saati miten toteuttaa viiden vuoden vaihtelua.

AITOJEN RAKENTAMISESTA SOTIIN

Antropologit pitävät kulttuu rin syntynä aikaa, jolloin ihmiset laskeutuivat puista ja muuttuivat metsästäjä-keräilijöistä maanvil jelijöiksi. Kun ihmiset rakensivat ensimmäiset aidat omina pitämi ensä alueiden ympärille, he alkoivat sotia.

tuotantohinnat pysyisivät matalina ja voitto maksimoitaisiin, yksiköt ovat nyt jättisuuria. Peltoja joudu taan lannoittamaan paljon, koska maassa ei enää riitä ravinteita. Samalla tuotantoeläimet ovat kuin koneen osia.

Foer tarjoaa faktoja:

”Jos ihmisen historian kesto olisi yksi vuorokausi, olimme metsäs täjä-keräilijöitä kymmentä vaille keskiyöhän saakka.” Ja ”siitä läh tien, kun maanviljelys noin 12 000 vuotta sitten keksittiin, ihminen on hävittänyt kaikista luonnonvarai sista nisäkkäistä 83 prosenttia ja kasveista puolet.”

Foer ei vastusta kaikenlaista maanviljelyä, ainoastaan tehomaa taloutta:

”Teollinen maatalous ei ’ruoki maailmaa’. Teollinen maatalous näännyttää maailman nälkään samalla kun tuhoaa sitä”.

Varmasti toisin kuin murhaajat ajattelivat, surma oli bensaa liek keihin syöksevä teko, ja Mendesistä tuli runojen, laulujen ja tarinoiden sankari.

Wekkenille ”se juttu”, pää syy olla toiminnassa mukana, on yhdessä tekeminen. Ja niin, että se myös tuottaa jotain hyvää.

”Olen nimenomaan ruohon juuritason aktiivi. Minulle on tärkeää ajaa muutosta niin, että ihmiset tekevät asioita, päättävät asioista ja luovat uutta – yhdessä. Ja ottavat päätöksistään vastuuta yhdessä.”

Viime aikoina, syvennyttyään Oman Maan toimintaan tarkem min, Wekken on alkanut ymmärtää, miten tärkeää on muuttaa maail maa nimenomaan ruoan tuotannon kautta.

Viljelyprojekti on kirkastanut tämän ytimen. ”Meidän kaikkien täytyy syödä”, hän sanoo painok kaasti. ”Jos muutamme tapojamme syödä, mitä syömme, miten syö mämme ruoka tuotetaan ja miten sitä kuljetetaan ja jaetaan, voimme muuttaa isoja asioita yhteiskunnas samme.”

ymmärtää, mitä alueella on hyvä kasvattaa, pitää tietää, millainen alue oli sata vuotta sitten.

”Viljellessä voi aiheuttaa myös hyviä vaikutuksia maalle, ei vain tuhoa.”

Kuuluisa ruoka-aktivisti, bestsel ler-kirjailija Michael Pollan kokee huonoa omatuntoa muokatessaan puutarhaansa, ja etenkin siitä, että hän rakastaa moista, lähes väkival taista touhua.

Puutarhan perustaminen on voi man käyttöä, jossa ihminen ottaa ohjat eikä anna luonnon levittää kasvejaan oman halunsa mukaan. Tunteet kasvien elämän synnystä ja uusiutumisesta ovat jopa inhi millisesti molemminpuolisia, ikään kuin kasvit ajattelisivat ja viestisi vät lähes inhimilliseen tyyliin.

Wekken tunnistaa ajatuksen. Eikä tietenkään kukaan saa pilata maata. Viljelyssä pitää lisäksi miet tiä ilmastovaikutuksia

”Ei tässä ole kyse vain hiilipääs töjen laskemisesta, kyse on myös hiilen sitomisesta. Me mietimme tarkkaan, mitä milloinkin kannat taa viljellä ja miten. Joitakin alueita on suojeltava enemmän.”

Yuval Noah Harari on mennyt kirjassaan Sapiens – Ihmisen lyhyt historia (Bazar 2016) jopa niin pitkälle, että hän väittää metsäs täjä-keräilijöiden elämän olleen helpompaa, mahdollisesti jopa onnellisempaa, kuin maanvilje lijöiden, sillä ruokavalio muuttui yksipuolisemmaksi ja eläinpe räinen ruoka on ollut ihmisen terveydelle vaarallista viimeistään pilaantuessaan.

Kirjassa Me olemme ilmasto – Miten planeetta pelastetaan ruokavalinnoilla (Atena 2020) nykypäivien tunnetuimpiin äly köihin lukeutuva Jonathan Safran Foer kirjoittaa tilanteista, joissa ihmiskunta on käynyt sotaan maanviljelyn avulla:

”Heinäkuussa 1942 Disney tuotti Yhdysvaltain maatalousministe riölle lyhytanimaation Food Will Win the War (Ruoalla voittoon), jossa maanviljely julistettiin kansallisen turvallisuuden asiaksi. Yhdys valloissa oli kaksi kertaa enemmän maanviljelijöitä kuin sotilaita. ’Heidän aseensa ovat ruoantaistelu linjojen panssarivoimat’.”

Maataloudelle on käynyt niin kuin yritysmaailmallekin. Jotta

Oma Maa on juuri sellainen ruokaa tuottava mutta maata säästävä projekti, johon lähitule vaisuudessa pitäisi Foerin mukaan siirtyä.

MUSISOINTIA

Kun kiihkein sadonkorjuu hellittää, on paremmin aikaa myös muulle. Lasten kanssa on hurjan kiva tou huta, mutta musiikki on Wekkenille tapa rentoutua.

”Laulamisesta mä tykkään paljon. Varsinkin kuorossa. Oikein odotan, että voidaan taas treenata. Musiikin tekeminen yhdessä on mahtavaa!”

Kun korona suo, treenit alkavat taas ja Wekken pääsee laulamaan alttostemmoja ihmisten kanssa.

”Ja soitan pianoa. Olen ottanut klassisen tunteja. Mulla on ollut saksalainen, tosi tiukka ope. Nyt olen ruosteessa, enkä ole soittanut pitkään aikaan. Mutta on se piano siellä kotona.”

Debussya, Chopinia

”Mä voisin viettää muutaman päivän vaan musisoiden. Se on parasta.”

On tärkeää, että ihmiset tekevät asioita, päättävät asioista ja ottavat päätöksistään vastuuta yhdessä.

Useimmilla meistä on papereita, asiakirjoja ja muovikortteja, joita käyttäen voimme nostaa rahaa käteisautomaatista, päästä lää käriin, matkustaa, ajaa autoa ja äänestää. Sama ei kuitenkaan onnistu kansalaisuudettomille henkilöille ja muille marginalisoi duille ryhmille.

Maanpakolaisena New Yorkissa elänyt juutalainen filosofi Han nah Arendt muotoili vuonna 1949 ilmauksen ”oikeus saada oikeuksia”. Arendtille tämä tarkoitti oikeutta kuulua poliittisesti järjestäytynee seen yhteisöön ja tulla arvostelluksi oman toiminnan ja mielipiteiden perusteella. Tämä oli yhteenveto hänen henkilökohtaisesta kansa laisuudettomuudestaan, joka alkoi vuonna 1937 natsihallinnon alai suudessa ja kesti vuoteen 1951. Hän kuvaili natsien murhaamien miljoonien juutalaisten ihmis oikeuksien menettämistä, mutta myös miljoonien ihmisten tuskallisia kokemuksia maanpakolaisuudessa.

Kansalaisuudettomien ihmis ten laaja ilmaantuminen kahden maailmansodan jälkeen sai ajatuk sen ihmisoikeuksista tuntumaan absurdilta. Arendtin mukaan ”ihmisoikeuksien aporia (sisäinen ristiriita)” syntyy, koska vain kan salaiset voivat vaatia niitä. Tämän seurauksena kansalaisuudettomat ihmiset olivat ”maailmattomia”, sanoi Arendt. He eivät olleet vain menettäneet kotiaan, mutta eivät myöskään löytäneet uutta kotia muualta. Kun nämä ihmiset sulje taan pois sosiaalisesta rakenteesta ja yhteiskunnan toiminnallisista järjestelmistä, heidät sysätään epä inhimilliseen ”tarpeettomuuteen”.

Toisen maailmansodan kau hut johtivat Yhdistyneiden kansakuntien luomiseen ja ihmis oikeuksien määrittelemiseen uudelleen vuoden 1948 ihmis oikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa. Myös kansalaisuu dettomien henkilöiden kokemukset heijastuivat tähän. Julistuksen 13. artiklassa vahvistetaan oikeus liik kua vapaasti valtion sisällä, poistua maasta ja palata omaan maahan. 14. artiklassa tunnustetaan jokai sen vainon kohteeksi joutuneen oikeus saada suojelua. 15. rtiklassa

Ei mistään kotoisin

säädetään, että jokaisella on oikeus kansalaisuuteen.

Mutta Yalen yliopiston tutkijan Seyla Benhabibin mukaan ihmis oikeusjulistuksen artiklat eivät takaa oikeutta kansalaisoikeuksien saamiseen tai jäsenyyteen poliitti sessa yhteisössä. Kansainvälinen oikeus perustuu yksinomaan suvereenien kansallisvaltioiden sopimukseen ja on toimeenpanta vissa vain niitä vastaan. Arendtin mielestä valtiollisten oikeuksien, valtioiden välisten oikeudellisten vaatimusten ja ihmisoikeusnormien väliset ristiriidat osoittivat, että ihmisoikeuksien piiriin kuulu vien pakolaisten määrä oli liian

pieni. Siksi ihmisoikeuksien julis tuksella ei ollut hänen mukaansa paljonkaan tekemistä todellisten poliittisten pakolaisten kohtalon kanssa. Hän vaati kaikille oikeutta olla poliittisen yhteisön jäsen.

Muut ihmisoikeudet ovat hyö dyttömiä ilman oikeutta saada oikeuksia ja kuulua poliittiseen ja sosiaaliseen yhteisöön. Tämä pätee kansalaisuudettomiin hen kilöihin ja kaikkiin niihin, joilta on riistetty kansalaisoikeudet: paperit tomiin, vähemmistöihin joilla ei ole oikeuksia, pakolaisiin ilman oleske luoikeutta, kodittomiin, työttömiin ja riistettyihin. Arendtin mukaan ihmiset eivät synny tasa-arvoisina,

vaan heistä tehdään samanarvoisia ryhmän jäseninä päätöksellä taata yhtäläiset oikeudet toisilleen.

Ihmisoikeudet eivät sinänsä ole oikeudenmukaisia tai osallista via. Ihmisoikeudet ovat oikeuksia vastustaa kaikkia epäoikeuden mukaisuuden ja sorron muotoja. Niistä on neuvoteltu jatkuvasti ja taisteltu vuosisatojen ajan. Tämä pätee erityisesti työväenliikkeeseen, joka on aina yhdistänyt poliitti sen taistelunsa laillisten oikeuksien vaatimukseen. Kun otetaan huomi oon nykyinen vaara, että hallitukset ja poliittiset puolueet käyttävät ihmisoikeuksia hyväkseen yksin oikeuden vaatimiseksi ja jopa

sodan perustelemiseksi, ”oikeus oikeuksiin” tarkoittaa oikeuksien neuvottelemista uudelleen.

Harvardin yliopiston tutkijalle Stephanie DeGooyerille taistelu tar koittaa ennen kaikkea oikeutta olla oikeudenmukaisuutta tarjoavan yhteisön jäsen. Ihmisoikeuksia on pidettävä ja käytettävä poliittisena käytäntönä. Kansallisliikkeet ja puolueet yrittävät yhdistää ihmisoi keudet kansallisvaltioon varaamalla oikeudet valikoidulle etniselle ryh mälle ja luoden siten keinotekoisen yhteisöllisyyden tunteen, joka perustuu pois sulkemiseen. Arendt väittää, että todellinen demokratia voi olla olemassa vain silloin, kun kansallisvaltion keskitetty voima on murrettu. Demokratia on aktiivista osallistumista yhteiskunnallisten ja poliittisten päätösten tekemiseen. Tämä osallistuminen edellyttää oikeutta saada oikeuksia ja siten oikeutta paikkaan yhteiskunnassa.

Valtiottomien ja oikeudettomien ihmisten nykytilanne kaikkialla maailmassa luo uuden merkityksen Arendtin ”ainoan oikeuden” vaati

mukselle. Kyse on sosiaalisista ja poliittisista toimintavaihtoehdoista ja osallistumisesta, joiden avulla ”maailmattomat” voivat paeta tilanteestaan ja saada takaisin toi mintakykynsä, identiteettinsä ja ihmisarvonsa. Hallitukset ja yhteis kunnalliset liikkeet ovat yhdessä vastuussa ihmisoikeuksien vah vistamisesta äänioikeudettomien voimaannuttamiseksi emansipato risen ja poliittisen energian avulla. Siihen sisältyy solidaarisuuden osoittaminen ”maailmattomille” ja kansalaisuutta vailla oleville sekä omista etuoikeuksista ja vallasta luopuminen. Sitoutuminen oikeu denmukaiseen yhteiskuntaan eli yhteisön solidaarinen vastuu yksi löstä edellyttää, että ihmisoikeudet määritellään uudelleen oikeudeksi puolustaa omia oikeuksiaan.

Suomennos: Anu Harju

Luku Citizens of nowhere teoksesta Atlas of the Stateless: Facts and figures about exclusion and displacement. RosaLuxemburg-Stiftung. Berlin, 2020.

EI EDISTYSTÄ

Määrät (miljoonaa) kansalaisuudettomista ja kansalaisuudettomina olleista, jotka ovat hakeneet kansalaisuutta, maailmanlaajuisesti

kansalaisuudettomat

kansalaisuutta hakeneet

Suomen liittolaiset

Afganistanista on kirjoitettu paljon. On kuitenkin yksi kysymys, joka on jäänyt afganistanilaisia kohdanneen tragedian ja pakenemiseksi kääntyneen USA:n ja sen liittolaisten vetäytymisen varjoon.

Keskustelu siitä, millä intresseillä ja pelisään nöillä Yhdysvallat ja sen eurooppalaiset liittolaiset toimivat, ei ole vielä edes alkanut. Tämä on Suomelle kuitenkin tarkan arvion paikka, sillä turvallisuus poliittiset ratkaisumme ovat nojanneet viime vuosina eri länsimaiden kanssa luotuun, kahdenvälisestä turvallisuuspoliittisesta yhteistyöstä muodostuvaan verkostoon.

Suomen järjestämään Kabulin lentokentän kautta tapahtuneeseen evakuointiin liittynyt episodi kertoo paljon sitä suuremmasta ongelmasta. Ensin yhdysvaltalaiset neuvottelivat sopimuksen taliba nien kanssa omasta vetäytymisestään syyskuun 11. päivään mennessä. Tiettävästi se tuli liittolaisille lähinnä ilmoitusasiana. Talibanien nopea eteneminen muutti kuitenkin tilanteen, ja Yhdysvallat sopi heidän kanssaan nopeammasta vetäytymisestä elokuun viimeiseen päivään mennessä.

Amerikkalaiset ottivat kontrolliinsa Kabulin lentokentän, ainoan reitin ulos maasta. Ilman heidän lupaansa sinne ei ollut menemistä. Näin eurooppa laisten liittolaisten evakuoitavat jäivät lentokentän portteja vartioivien amerikkalaisten ja sinne johta vien reittien tiesuluilla seisovien talibanien armoille.

Kun talibanit pysäyttivät suomalaisten viimeisen evakuointikuljetuksen tiesululle, tarvittiin amerik kalaisten apua heidän päästämisekseen kentälle. Inhimillisesti yksilötasolla Yhdysvaltojen apu oli suu renmoinen asia. Näin yli kaksi vuorokautta bussissa peloissaan odottaneet ihmiset pääsivät nousemaan lentokoneeseen. Yhdysvaltojen ulkoministeriö sai tästä ansaitut kiitokset Suomelta, mutta jokin tässä ja kiitok sia vuodattavissa tviiteissä jäi silti vaivaamaan mieltä.

Ehkä syy oli se, että iso kuva siitä, miten tähän oli jouduttu, hämärtyi tämän Happy Endin saaneen vaikkakin Afganistanin mittakaavassa melko pienen draaman alle. Nyt iloittiin siitä, että maa, joka on 20 vuoden sodalla saattanut Afganistanin tähän pistee seen, teki sen, mikä oli vähintäänkin sen velvollisuus tässä tilanteessa.

Arvio siitä, missä koalitioissa ja aloitteissa Suomen on hyvä olla mukana, odottaa vielä tekemistään.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.

MARKKU KANGASPURO

Valko-Venäjä manipuloi kansalaisiaan ja EU-maita

Valko-Venäjän diktaattoripresidentti Lukašenka on ”kasvanut ja vahvistunut valkovenäläisten tyhmyyden ja kansainvälisen yhteisön luottavaisuuden ansiosta”.

Vuoden 2020 presidentinvaa likampanjan alusta lähtien Valko-Venäjä on ollut maa ilman uutisotsikoissa. Syyt tähän eivät herätä kateutta: vaalivilppiä, ihmisoikeusloukkauksia, toisinajat telijoiden vangitsemisia. Pidätetyksi voi joutua esimerkiksi ”poliittisesti värittyneen” asun tai valko-punavalkoisten ikkunaverhojen takia. Negatiivisesta nettikommentista virkamiestä tai miliisiä kohtaan voi saada jopa kaksi vuotta vankeutta.

Myös olympialaisissa Valko-Venäjä kunnostautui – ei mitalisaaliilla vaan skandaa lilla. Yleisurheiluvalmentaja Juri Moisevitš ja joukkueen edus taja Artur Šumak yrittivät väkisin poistaa Tokiosta Kristina Tima novskajan. Tämä oli julkisesti protestoinut joukkuejohdon aiottua pakottaa hänet osallistumaan 400 metrin juoksuun, johon hän ei ollut treenannut ja jota hän piti liian raskaana.

Kansainvälisistä suhteista ei liioin ole hyviä uutisia. Presidentti Aljaksandr Lukašenka ilmoitti jo viime huhtikuussa, ettei Minsk näe mahdolliseksi diplomaat tista edustustaan eräissä maissa. Valko-Venäjän päätöksellä Liet tuan Minskin-lähetystössä on enää yksi virkailija. Elokuun 11. päivänä Yhdysvaltojen Minskin-suurlä hetystö määrättiin supistamaan virkailijaluku viiteen ja peruutettiin uuden suurlähettilään hyväksyntä. Valko-Venäjä sulki Kanadan-lähe tystönsä syyskuun 1. päivästä.

Lisäksi maa on saanut mainetta savukkeiden salakuljettajana Liet tuan ja Puolan läpi. Liettuan tulli

on puolen vuoden aikana löytä nyt salakuljetettuja savukkeita yli 32 miljoonan dollarin edestä. Sum masta 75 prosenttia muodostavat Valko-Venäjältä tulleet savukkeet. Toukokuussa 2021 Puolassa pal jastettiin suurin savuke-erä, jonka arvo oli melkein 10 miljoonaa dol laria. Tätä ennen oli jo löydetty yli miljoonan dollarin eriä. Kaikki salakuljetetut savukkeet ovat val tion tupakkatehtaiden tuotteita, eivätkä yksityishenkilöt pysty näin suuriin laittomiin toimituksiin. On siis selvää, että Valko-Venäjän vallanpitäjillä on vankka kokemus salakuljetuksesta.

TOUKOKUUN LOPUSSA

LUKAŠENKA ilmoitti, ettei ValkoVenäjä enää pidättele Euroopan unionin alueelle laittomasti pyr kiviä. Toukokuun alussa Liettuan rajalle oli jo alkanut ilmaantua ennennäkemätön määrä maa han yrittäviä. Ensimmäisen puolen vuoden aikana pidätettiin noin 90 henkeä, moninkertaisesti edelli siin vuosiin verraten. Ei kuitenkaan voitu kuvitellakaan, että luku nou see yli kahteensataan henkilöön päivässä. Kuukauden kulut tua Liettuan rajamiehet joutuivat rakentamaan nopeasti telttakylän, koska maahanmuuttajien majoitus tilat kävivät auttamatta pieniksi. Heinäkuun 2. päivänä Liettua julisti hätätilan siirtolaisten suuren määrän takia. Rajavalvontaan tuli avuksi EU:n rajavalvonnan Fron texin edustajia Saksasta, Ranskasta ja Unkarista. Vuoden alusta on rekisteröity 4 110 maahanmuutta jaa, jotka ovat tulleet laittomasti

Valko-Venäjältä Liettuaan, heistä lähes 2800 on irakilaisia.

Maahanmuuttajatilanne synnytti paniikkia Liettuan rajaseuduilla. Paikalliset asukkaat protestoivat telttakylien rakentamista vas taan, koska heidän mielestään maahanmuuttajat saattavat olla aggressiivisia ja leirien vartiointi on heikkoa. Alueilla on järjestetty useampi protesti.

Tilanne alkoi muuttua, kun Liettuan rajavartijat asettuivat rajalle ja fyysisesti estivät maa hantulon. Kaikille oli yllätys, että valkovenäläiset rajamiehet, jotka olivat faktisesti tuoneet maahan muuttajat rajalle, eivät halunneet päästää ”turisteja” takaisin (ValkoVenäjä oli antanut siirtolaisille turistiviisumit).

Niinpä parikymmentä maahan muuttajaa oleskelee nyt Liettuan ja Valko-Venäjän rajavyöhyk keellä. Tilanne on synnyttänyt molemmissa maissa voimakasta polemiikkia ihmisoikeusaktii vien, poliitikkojen ja paikallisten asukkaiden keskuudessa. Vaikka joukkomittaisen laittoman siiir tolaisuuden torjuntamenetelmät ovat kiistanalaisia, on lennot Ira kista Minskiin peruttu sen jälkeen, kun EU-maat lakkasivat ottamasta vastaan Valko-Venäjältä tule via siirtolaisia. Irakin hallitus on perustanut komitean tutkimaan siirtolaisten laitonta kuljetusta Valko-Venäjän kautta Liettuaan.

EU:n rajojen puolustamiseen. Unioni joutuu torjumaan suurta muuttajamäärää nyt yksinään.

Tämän voisi hyväksyä selityk seksi, ellei Valko-Venäjän hallinto olisi ollut aiheuttamassa siir tolaiskriisiä. Tämä osoitetaan Hodorkovskin Dossier-keskuksen ja saksalaisen Der Spiegelin selvi tyksessä. Sen tekijöiden mukaan enimmäkseen Irakin kansalai sista koostuneet tulijat kuljetti Valko-Venäjän ja Liettuan rajalle matkatoimisto Tsentrkurort, joka on osa Aljaksandr Lukašenkan hallintohimmeliä. Asiakirjojen kopioista käy ilmi, että toimisto on tehnyt sopimuksen valkovenäläi sen Oskatur-yhtiön kanssa, ja sitä johtaa Salah Muheimen Al Asadi Sopimuksen mukaan yhtiöiden on määrä kehittää kansainvälistä matkailua Valko-Venäjän ja arabimaiden välillä.

Selvityksen lisäksi Liettuan sisäministeriö on julkaissut helikopterista kuvattua video aineistoa. Siinä näkyy, miten suurta siirtolaisryhmää saatetaan rajalle autoilla, jotka kuuluvat ilmeisesti Valko-Venäjän rajavartiostolle.

Kun muistamme siirtolaiskriisin erityispiirteet, kokonaistilanteen Valko-Venäjällä ja Lukašenkan hallitsemistavan ja käytöksen, voidaan olettaa, että kyseessä oli tahallisesti organisoitu kansain välinen provokaatio.

LUKAŠENKALLE

LOJAALIT VALKOVENÄLÄISET ja propagan distimme sanovat avoimesti, että tämä on toiminut oikein. He perus televat tätä sillä, että presidentti suojeli aiemmin EU:n rajoja, mutta hallintoon kohdistettujen sanktioi den ja epäystävällisten toimien jälkeen hänellä ei enää ole rahaa

OPPOSITIOHENKISET VALKO VENÄLÄISET EIVÄT hyväksy hallituksensa toimintaa. He aut tavat hankkimaan asiakirjoja, valokuvia ja videoita siirtolaiskrii sin tutkimiseksi. Liettuan päätös olla päästämättä siirtolaisia maa perälleen sai tuen riippumattomilta medioilta ja niiden yleisöltä. Kom mentoijat perustelivat tukeaan

useimmin sillä, ettei sellaista dik taattoria vastaan, jonka mielestä ”toisinaan ei jouda noudattamaan lakeja” (Lukašenkan kommentti lentokonekaappauksen jälkeen), pysty kamppailemaan tavanomai sin keinoin. Siksi Liettuan radikaalit menetelmät olivat tarpeen aktiivista aggressiota vastaan.

Tilanteeseen joutuneet siirto laiset valittavat huonoja elioloja ja ihmisoikeusloukkauksia ja kuvaavat kotimaansa hirveitä elin oloja. Liettuan, Puolan ja Latvian paikallisväestö taas pelkää tur vallisuutensa puolesta, samoin laittomasti maahan tulleiden yllä pidon aiheuttamia kuluja.

Näin diktaattori, jonka man daatti on kulunut loppuun, pystyy sotkemaan elämän paitsi valkove näläisiltä myös EU-kansalaisilta.

Hän vaarantaa heidän henkensä (Protasevitšia kuljettaneen koneen matkustajat), petkuttaa ja käyttää säälimättä hyväkseen ihmisiä, jotka ovat kotoisin poliittiselta tilanteel taan hankalista maista, eikä mieti lainkaan maahanmuuttajien kohta loa. Propagandistit käyttävät kuvia siirtolaisista syyttääkseen EU-maita julmuudesta ja lietsoakseen EU-maiden euroepäilijöitä protes teihin. He käyttävät näitä kuvia propagandan tekemiseen entisen Neuvostoliiton maissa.

NÄIN USKOMATTOMAN NOPEASTI syntynyt tilanne ei ilmaantunut tyhjästä. Vuodesta 2010 lähtien maassamme on yritetty vastus taa vaalivilppejä, ja kansainväliset tarkkailijat ovat joka kerta havain neet rikkomuksia. Lukašenka on

silti joka kerta saanut luottamusta tai selvää rahallista luottoa, jonka varassa hän on jatkanut vallassa. Runsas kokemus propagan dan käytössä, Venäjän antama apu sekä aloitteellisuuden ja kansalais aktivismin herkeämätön vaino Valko-Venäjällä ovat tehneet sisäi sestä protestoinnista mahdotonta. Edes vuoden 2020 vaalituloksen epäilijöiden kriittinen massa ei kyennyt sysäämään Lukašenkaa paikaltaan. Valitettava fakta on, että ideologian istuttajaksi muu tettu koululaitos, propagandan marginalisoimat poliittiset puo lueet ja turvallisuuspoliisi KGB:n ”loistava perinne” ovat tehneet teh tävänsä.

Valko-Venäjällä ei ole nyt sisäisiä voimavaroja taisteluun tyranniaa vastaan. Lukašenka on kasvanut

ja vahvistunut valkovenäläis ten tyhmyyden ja kansainvälisen yhteisön luottavaisuuden ansiosta. Koska olemme kasvattaneet hänet yhdessä, on välttämätöntä taistella yhdessä alueen vakauden puolesta. Poliittisten vankien, heidän suku laistensa, poliittisten pakolaisten tai vain kunnon valkovenäläisten ainoa toivo on naapurimaiden ja kehittyneiden valtioiden hallitusten solidaarisuus. Lukašenkan hallin non tapaus voi olla myös muistutus muiden maiden kansalaisille siitä, miten tärkeää on valvoa vaalien läpinäkyvyyttä, ja miten tärkeää on sivistys – ei vain yleensä vaan myös yksittäiselle kansalaiselle, jotta hän herkästi havaitsee lakien ja oikeuk sien rikkomisen.

Suomennos: Kirsti Era

Suomen politiikasta tulee fiilis, että puolueeseen kerran sitouduttuaan sitä täytyy kannattaa ”loppuun asti”. Tunnettu puolueloik kari on Paavo Väyrynen, ja häntä kukaan ei ota vakavasti. Saman lainen tunnelma pitää paikkansa järjestöjen suhteen – tunnetuimpien järjestöjen edustajiin pätevät tietyt stereotypiat. Siinä, kun Miehet ry:n edustaja on kauramaitohipsteri, on Rauhanpuolustajien jäsen vanha kommunisti.

Samankaltaisen logiikan vuoksi joka kerta, kun yhdistyksen histori asta kerrotaan, on korostettava, että ”eihän se mitenkään kommunistinen ole”. Mikä on varsin yleinen syytös. Ihan kuin järjestökentän ideologia olisi kiveen hakattu. Toisaalta ääri oikeiston järjestöjä ja niiden sidoksia perussuomalaisiin ruoditaan usein lempeämmin – ”hän oli ennen fasisti, mutta on nyt muuttanut mieltään”.

Kiveen hakattu fiilis järjestö ideologioista saattaa vaikuttaa keskustelukulttuurin kuplautumiseen. Järjestöissä käytetään tietynlaista kieltä, keskitytään tietynlaisiin aihei siin ja heitetään tietynlaista läppää muista järjestöistä. Tietenkin yhteis työjärjestöjäkin on, mutta väheneekö yhteistyön potentiaali kuplautumisen vuoksi?

rauhanliikkeemme eivät voi olla samanlaisia.”

Taistelu rauhasta on yhteinen MODERNI

(*Boycott, Divestment and Sanctions -liike on palestiinalaisjoh toinen kampanja, jolla edistetään

Marxilaisen ideologian mukaan kaikkia alistavia rakenteita vastaan on taisteltava. Hallitseva luokka pyrkii aktiivisesti tai passiivisesti pitämään alistettuja erillään, omissa ryhmissään. Näin alistetut eivät pääse yhdistämään voimiaan ja kaatamaan eliitin hallitsemaa systeemiä. Tähän dynamiikkaan perustuu oikeisto puolueiden ja keskustan vähän väliä esiin pilkistävä rasismi. Jos työväenluokka ja maahanmuuttajat yhdistäisivät voimansa, järjestelmän olisi muututtava reilummaksi.

Isra elin vas taisia boi kotin

Vaikka tavoite kaikkien alistettu jen yhdistämisestä on vielä kaukana, Rauhanpuolustajilla on hyvät valmiu det siihen. Tähän vaikuttaa järjestön kokonaisvaltainen näkökulma rauhaan, joka sisältää sekä rauhan liikkeelle ominaisen asevastaisuuden että ympäristö- ja yhdenvertaisuus näkökulmat. Näin ollen kaikenlaiset ihmiset voivat löytää järjestössä paikkansa ja yhdistyä saman aatteen taakse. Totta kai Rauhanpuolusta jien tulisi tehdä tämän tavoitteen eteen töitä, jotta aktiiviksi päätyisi enemmän erilaisten elämänpolkujen edustajia. Tätä aatettakaan ei tarvitse vielä määritellä, sillä sen ei tarvitse kuulua mihinkään olemassa olevaan ismiin. Ainoa mikä on varmaa on se, että aatteeseen kuuluu rauha.

Kirjoittaja on vallankäytöstä huolissaan oleva maisteriopiskelija.

DARIA TARKHOVA

Ukrainaan tarvitaan uusi

Keskeisin tavoitteeni on saada teidät katsomaan kriisissä pelkän Ukrainan sijaan suurempaa kuvaa kriisin taustalla. Ukrainan sota alkoi suur valtojen intressien seurauksena. Kyseessä on sota status quon puo lesta, sota kylmän sodan kaltaisen maailmantilan puolesta.

Yhdysvallat ja Venäjä kohtele vat Ukrainaa ja Euroopan unionia shakkilautana. Ne usuttavat pai kallisia toimijoita pikkumaisiin keskinäisiin kamppailuihin ja osoittavat epäluottamusta ja hal veksuntaa kaikkia riippumattomia ja rauhaarakastavia ääniä ja pyrkimyksiä kohtaan.

Näemme monitasoisen hybridi konfliktin, jossa jokainen osapuoli kertoo maailmalle vähemmän kuin puolitotuuden. Monet voimakkaat sidosryhmät pysyttelevät piilossa yleisen tietämättömyyden ja kuu routtavan propagandan turvin – esimerkiksi ne, jotka ovat sot keutuneet aseiden tuotantoon ja fossiilisten polttoaineiden kauppaan.

Kun keskustelemme poliittisesti vaarallisesta tilanteesta Ukrai nassa ja maailmassa tällä hetkellä, meidän tulisi tukeutua faktoihin eikä pelkoihin.

Itä-Ukrainassa käynnissä olevassa aseellisessa konflik tissa Naton tukemien hallituksen joukkojen ja Venäjän tukemien separatistien välillä tulitauon louk kaukset ovat yleistyneet. Tästä huolimatta Etyjin tarkkailijoi den monitorointimission mukaan tammikuun ja maaliskuun 2020 välisenä aikana tulitaukoa loukat tiin yli 60 000 kertaa, kun vuonna 2021 samalla aikavälillä tulitauon loukkauksia tapahtui alle 9 000.

Väkivaltaisuuksien suhteelli nen vähentyminen on seurausta toimenpiteistä tulitaukosopi muksen vahvistamiseksi kesällä 2020. Kyseessä oli eurooppalai sen diplomatian poikkeuksellinen saavutus vastoin kaikkia odotuk

sia, huolimatta siitä, että Minskin rauhansopimuksia hyödyntävät sodan puolustelijat, ja huoli matta siitä, että Ukraina kieltäytyy neuvottelemasta Donbassin sepa ratististen tasavaltojen kanssa vastoin Venäjän vaatimuksia.

Elokuun ja marraskuun välisenä aikana 2020 tulitaukorikkomuk sia oli alle tuhat kuukaudessa. Nyt näemme, kuinka kansainvälisen median mukaan konflikti kiihtyy jälleen, ja saamme kuulla Venäjän agressioista, suurvaltojen välisestä kamppailusta ja ydinsodan uhasta. Vastineena Venäjä syyttää länsimaita fasistisen vallankaap pauksen organisoimisesta entistä Venäjälle lojaalia Ukrainan hallin toa vastaan.

Niinpä olemme jälleen tässä, keskustelemassa Venäjän vaaralli sista ratkaisuista, Ukrainan ja Naton sotavoimista, sotapropagandasta, molemminpuolisista uhkailuista ja rauhoittavista lupauksista pidättäytyä täysimittaisesta sodasta.

Kaikki tämä on uhkaavaa, mutta emme saa menettää järkeämme sen edessä

Kun luen sodanvastaisista julkaisuista, että puolet Ukrainan budjetista käytetään aseisiin, tai kun näen kuvan saksalaisesta ken raaliluutnantti Reinhard Gehlenistä virheellisesti esiteltynä Stepan Banderana natsiuniformussa –tällaiset väitteet ovat tosiasioiden vastaisia ja horjuttavat luottamusta rakentavaan, asioihin huolellisesti

perehtyneeseen kansainväliseen rau hanliikkeeseen. Totuuden etsimisen pitäisi olla pasifistien ensimmäinen ja tärkein vastaus sodanlietsojien äänekkäisiin valheisiin. Emme saa antaa totuuden joutua sodan uhriksi, tai mikä vielä pahempaa, aseeksi sodan tarkoituksiin.

Tiedämme kivuliaita totuuk sia Ukrainasta. Uusnatsit marssivat kaduillamme soihtujen kanssa, kuten he viimeksi marssivat häpeällisessä Galitsian divisioonan Waffen-SS -sotarikollisten muisto tapahtumassa Kiovassa 28.4.2021.

Tammikuussa fasistinen väkijoukko hyökkäsi aseista kieltäytyjä ja pasifisti Ruslan Kotsaban sekä hänen äitinsä ja laki asiantuntijansa kimppuun lähellä Kolomyian kaupungin oikeus laitosta Ivano-Frankivskin alueella. Kyseisessä oikeusistuimessa jat kuu kansainvälisestikin tuomittu oikeudenkäynti koskien Kotsaban videoblogia, jossa hän kritisoi armei jan liikekannallepanoa sotilaalliseen konfliktiin Itä-Ukrainassa. Syyttäjä kutsuu Kotsabaa petturiksi ja vaatii tälle 13 vuoden vankeusrangaistus ta sekä omaisuuden takavarikointia. Hänen kimppuunsa käyneitä uus natseja ei ole pidätetty.

Tiedämme, että presidentti Zelenskyi muutti politiikkaansa rau hanrakentamisesta sodanlietsomisen ja liikekannallepanon suuntaan uusnatsien painostuksen vuoksi. Painostamisen tapoina toimivat katumellakat jokaisen rauhan omaisen eleen jälkeen ja vihapuhe sen jälkeen, kun No to Capitulation (suom. Ei antautumiselle) -protesti liike muutti Saksan presidentin ehdottaman Steinmeierin rauhan prosessimallin kirosanaksi.

Uusnatsit vihaavat sanaa ’rauha’. Laittomat nationalistiset aseiste tut ryhmät rintamalla kieltäytyivät presidentti Zelenskyin vaatimuk sesta keskeyttää ampuminen. Hän ei uskalla saattaa heitä vastuuseen. Zelenskyi valitsi heidän puolensa!

rauhansuunnitelma

Ukrainan sotilasmenot ovat tosiaankin nousussa. Hallituk semme aikoo ostaa Yhdysvalloilta partioveneitä 600 miljoonan dolla rin edestä, mikä vertautuu Ukrainan valtion kaikkiin kulttuurimenoihin tai puolitoistakertaiseen Odessan kaupungin budjettiin.

Nato tukee suunnitelmia raken taa kaksi merivoimien tukikohtaa Mustanmeren alueelle. Yhdysvaltain kongressi hyväksyi 300 miljoonan vuosittaisen sotilaallisen tuen Ukrai nalle ja tiedämme, että Raytheon ja muut kuolemankauppiaat ovat kiinnostuneita hyötymään sodasta kotimaassamme. Älkääkä unohtako Venäjän sotilaallis-teollista komplek sia. Reiner Braun on oikeassa, kun hän kertoo Venäjän sotilaallisista menettelytavoista artikkelissaan. Ja vaikka Venäjän talous ja armeija ovat moninkertaisesti heikommat verrattuna Yhdysvaltoihin, meidän tulee muistaa, että Putin hallinnoi voimakasta varjotaloutta ja salaista sotilaallista infrastruktuuria, joka on valmiina edistämään imperialis tista agendaa, joka pitää Ukrainaa Venäjän siirtomaana.

Meidän köyhässä todellisuu dessamme sodan hinta maksetaan enemmän lihassa ja veressä kuin rahassa.

Asevelvollisuus, joka Ukrainassa ja Venäjällä syrjii syvällisesti jokai sen ihmisen oikeutta kieltäytyä sotilaallisesta palveluksesta, on neuvostomilitarismin barbaarinen perintö ja melko samanlainen kuin Kolmannen valtakunnan vastinkap paleensa. Tietenkin asevelvollisuus ruokkii sotaa. Mutta kansainvälinen laki, joka vaatii rauhaa, hyväksyy myös asevelvollisuuden ja sallii niin kutsutun oikeutetun sodan Niinpä meillä on kolme epäilyttävää versiota rauhasta:

– Sapeleja kalisteleva Pax Ameri cana tai länsimaiden kollektiivinen turvallisuus, jossa ostetaan aseita Yhdysvalloilta ja luotetaan Natoon ja yhteismarkkinoihin.

– Sapeleja kalisteleva venäläinen rauha, kunnianhimo johtaa kulkua kohti autoritaarista traditionaalista Neuvostoliiton jälkeistä taivasta, säilyttäen taloudellinen, kulttuu rinen ja geopoliittinen hegemonia Euraasiassa.

– Sapeleja kalisteleva ukrainalai nen rauha, joka pyytää jättämään meidät rauhaan, kun rakennamme amerikkalaisella rahalla ylpeää etnonationalistista kansallis valtiotamme ja suljemme kaikkien kriittisten äänten suut apunamme uusnatsit, joiden vanhemmat ja sankarit olivat Gestapon agentit, SS sekä SD, ja jotka CIA myöhemmin poimi kyytiinsä.

En kuitenkaan ajattele, että Ukraina olisi epäonnistunut val tio, ainakaan sen enempää kuin muutkaan valtiot. Melkein kaikki kansallisvaltiot ovat nykyään sodan ja laillistetun ryöväyksen koneita: ne harjoittavat vihan pro pagandaa, rakenteellista väkivaltaa ja verotusta, jolla rahoitetaan sai raalloisen korkeita sotilasmenoja. Kansallisvaltiot ovat kyvyttömiä ja rehellisesti sanoen haluttomia puuttumaan väkivaltaisten korpo raatioiden pyrkimyksiin hajottaa ja hallita maailmassa. Lisäksi uusimperialistiset suurvallat ja kansallisvaltiot peittelevät sopivasti yksityisten sotayritysten toimia

ja väittävät petollisesti populisti sissa kampanjoissa äärimmäistä ahneutta rauhanpyrkimyksiksi.

Pienemmät kansallisvaltiot yleensä seuraavat suurvaltoja, aivan kuin remorakalat roikkuvat haiden mukana.

Meidän pitäisi ymmärtää, että kansallisvaltion ja kol lektiivisen turvallisuuden ummehtuneet käsitteet ovat moraalisesti kestämättömiä Jokainen valtio, jolla on armeija, asevelvollisuus ja ydinaseita, on moraalisesti epäonnistunut valtio. Kaikki kansallisvaltiot ja kansainväliset organisaatiot, jotka ruokkivat kuolemankauppiaita ja sotilaallisia yrityksiä, osoitta vat moraalisesti rappeutuneiksi ideaalit rauhasta kansallisvalti ossa ja rauhasta kollektiivisen turvallisuuden kautta. Sota Ukrai nassa kuvastaa suurvaltojen status quo -politiikan epäonnistumista: Venäjän epäonnistumista Euraa sian hegemonisen hallitsemisen projektissa ja Yhdysvaltojen epäonnistumista pyrkimyksissään globaaliin hegemoniaan. Se on kertomus verenvuodatuksesta hyötyvän länsimaisen sotilaallisen liittouman vallasta maailmassa.

Tiedämme, että meillä on vaihtoehtoja, mutta otammeko niitä vakavasti? Muistakaa Bart

de Ligtin Suunnitelma kampanjasta kaikkia sotia ja kaikkea sotaan valmistautumista vastaan Muistakaa kantilainen projekti ikuisesta rauhasta, joka perustuu henkilökohtaiseen autonomi aan, universaaliin moraaliseen päättelyyn ja maailmankansalai suuteen. Nämä rauhansuunnitelmat ovat lähtökohta. Tarvitsemme uuden rauhansuunnitelman, jossa väkivallattomuus perustuu rau haan mielessämme. Tarvitsemme rauhantiedettä ja -teknologiaa, rauhankulttuuria, rauhanpolitiik kaa ja rauhantaloutta. Tarvitsemme murroksellisia innovaatioita muut taaksemme status quon, sotatilan ja jatkuvan valtakamppailun ja lopettaaksemme kaikkien sodan kaikkia vastaan, jota virheellisesti kutsutaan oikeutetuksi sodaksi. Tarvitsemme rauhankansoja aggressiivisten valtioiden sijaan ja rauhan lähteitä sodan lietsomien veristen markkinoiden sijaan.

Yksikään supervalta, kansallis valtio tai sotilaallinen liitto ei voi tuoda rauhaa maan päälle. Vain universaali vapaiden mielten liike, joka on aktiivinen ja rauhaarakas tava, voi onnistua järjestämään universaalin rauhan. Tarvitsemme realistisen suunnitelman raken taaksemme universaalin rauhan väkivallattomin keinoin, vastauk sena ihmiskuntaa myrkyttäville sotastrategioille.

Siksi sen sijaan, että tunti simme pelkoa ja hämmennystä suurvaltojen kamppailujen edessä, ajatelkaamme ja keskustelkaamme yhdessä nykyaikaisesta strategiasta pysyvän rauhan saavuttamiseksi.

JURI ŠELJAŽENKO, OTM Ukrainan pasifistisen liikkeen pääsihteeri (War Resisters’ Internationalin jäsenjärjestö)

Käännös: Kasper Kotisaari Teksti on translitteraatio Šeljaženkon esitelmästä 5.5.2021. Se on julkaistu alun perin Antimilitaristissa 2/21.

Meksiko haastoi Yhdysvaltojen asevalmistajat oikeuteen

Vähintään 70 prosenttia ja enimmillään 90 prosenttia Meksikossa tapahtu vista murhista tehdään Yhdysvalloista maahan laittomasti salakuljetuilla aseilla. Siksi Meksikon valtio on tehnyt rohkean teon ja haastanut yhdeksän asevalmistajaa ja kaksi aseiden jakelijaa oikeuteen Bostonissa. Haastetta valmis teltiin huolellisesti kahden vuoden ajan. Se vietiin eteenpäin juuri Bostonissa, koska siellä sijaitsevat asealan yrityk sien päämajat.

Alun perin Meksikon valtion haastehakemus toimitettiin Massachusettsin osavaltion oikeus istuimeen 4. elokuuta 2021, kaksi vuotta Teksasin El Pasossa tapahtuneen joukko murhan jälkeen. 3. elokuuta 2019 tehdyssä aseellisessa hyökkäyksessä kuoli yhteensä 23 henkeä, joista yhdeksän oli meksikolai sia. Äärioikeistolaisen murhaajan tekemän iskun motiivit olivat rasistisia.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun toisen maan hallitus syyttää yhdysvaltalai sia asealan yrityksiä niiden aiheuttamista haitoista yleiselle turvallisuudelle. Aseet Meksikoon tulevat pääosin pohjoisesta naa purimaasta. Aseteollisuus ei siis voi pestä käsiään vastuustaan, vaikka Yhdysvalloissa se nauttii monista suojamekanismeista, jotka tekevät vastuuseen asettamisen vai keaksi. Nämä ehdot eivät silti välttämättä ole sovellettavissa toisessa maassa tapahtu viin väkivaltaisiin rikoksiin.

ASEITA SUUNNITELLAAN JÄRJESTÄYTYNEEN

RIKOLLISUUDEN TARPEISIIN

Meksiko ei haasta oikeuteen Yhdysvalto jen valtiota, eikä kanne kiistä sikäläisessä

perustuslaissa turvattua aseenkantooikeutta (second amendment). Haaste kohdistuu seuraaviin yrityksiin, joilta pyy detään Meksikon yhteiskunnan kannalta vastuullisempaa suhtautumista aseiden valmistamiseen, kaupallistamiseen, jake luun ja markkinointiin: Smith & Wesson Brands, Barrett Firearms Manufacturing, Beretta U.S.A., Beretta Holding, Century International Arms, Colt’s Manufacturing Company, Glock, Glock Ges M.B.H., Sturm, Ruger & Co., ja lisäksi Witmer Public Safety Group ja Interstate Arms, jotka eivät val mista aseita, mutta osallistuvat niiden jakeluun.

Haasteessa todetaan: ”Maan hallitus ja sen kansalaiset ovat olleet armeijatyylisten ja muiden erityisen tulivoimaisten aseiden tappavan vyöryn uhreja vuosikymmenten ajan, aseiden, jotka virtaavat maahan rajan yli Yhdysvalloista. Se on ennakoitavissa oleva seuraus haastettujen tahojen tarkoi tuksellisista liiketoimista ja kaupallisista käytännöistä.”

Toisaalta samassa asiakirjassa sanotaan: ”Meksikon hallitus on kärsinyt suorista ja epäsuorista vahingoista, jotka johtuvat yritysten välinpitämättömistä toiminta tavoista. Haastetuilla on velvollisuus olla mainostamatta tai levittämättä aseita, joita käytetään laittomiin toimiin Meksikossa.”

Yhdysvaltojen joustavan lainsäädän nön koetaan lisäävän väkivallan uhkaa Meksikossa. Kun hyökkäämiseen suunni teltujen tehokkaiden aseiden kielto raukesi Yhdysvalloissa vuonna 2004, asevalmista jat lisäsivät nopeasti armeijan käyttämien ja huumekartellien suosimien aselajien tuotan toa. Aseita on markkinoitu räikeästi suoraan meksikolaisille rikollisille räätälöidyillä teks teillä, koristeilla ja tyylivalinnoilla, mikä kertoo asevalmistajien halusta asettaa myyntiluvut ihmisoikeuksien edelle.

Pitkälti laittomana toteutettava ase kauppa on ollut sen harjoittajille toiminnan taloudellinen selkäranka, sillä ne ovat suunnitelleet aseita varta vasten Meksikon järjestäytyneen rikollisuuden tarpeisiin.

Asekauppiaista 47 prosenttia voisi ajautua konkurssiin, jos ne eivät kykenisi myymään nykyistä määrää aseita yli eteläisen rajan. Meksikossa aseiden hallussapito sal litaan vain itsepuolustuksellisista syistä. Maassa myytäville aseille asetetaan tiu kat rajoitukset. Meksikon armeija hallinnoi yhtä ainoaa pääkaupungissa sijaitsevaa asekauppaa. Toisaalta myös armeijalta ja poliiseilta varastetut aseet voivat silloin täl löin yhä päätyä rikollisten käsiin.

TAPPOTEKNOLOGIALLA LIIAN HYVÄ SAATAVUUS

Yhdysvaltojen oikeusviranomaiset hyväk syivät 20. elokuuta 2021 muodollisesti Meksikon hallituksen syytteen, jonka kat sottiin täyttävän kaikki lailliset edellytykset. Se on ensimmäinen askel kohti oikeussalia. Meksikon hallitusta oikeudessa edustavat teksasilainen joukkokanteisiin erikoistu nut lakiasiaintoimisto Hilliard Shadowen ja Jonathan Lowy, joka on Brady Center to Prevent Gun Violence -keskuksen johtava asianajaja.

Mahdollisen korvaussumman Meksi kossa tuotetusta aseellisesta väkivallasta arvioidaan yltävän ainakin kymmeneen miljardiin dollariin. Mikä tärkeintä, oikeus taistelun voitto pakottaisi aseteollisuuden toimijat asettamaan ampuma-aseiden kau palle entistä tiukempia turvaehtoja ja saisi ne valvomaan jakeluverkostojaan entistä paremmin. Tämä puolestaan pelastaisi tuhansia ihmishenkiä, jos rikollisuuden tulivoimaa kyettäisiin rajoittamaan merkit tävästi.

Aseteollisuusyritysten väärinkäytösten ja laiminlyöntien katsotaan myötävaikutta van tappamisen teknologian saatavuuteen Meksikossa. Maan aseista ainakin reilu kaksi kolmasosaa saapuu maahan pohjoi sesta lähes 3 200 kilometrin pituisen jaetun raja-alueen kautta, joka on nykyisellään maailman kaupallisesti tärkein raja. Vilkas yhteinen alue kaipaa alati selkeämpiä peli sääntöjä rajan molemmin puolin.

TEKSTI: SAMI LAAKSONEN

Kanne ei pyri vähättelemään Meksi kon omaa turvallisuuspoliittista vastuuta, eikä se suuntaa huomiota pois jo paranne tusta rajavalvonnasta. Meksikon hallitus on tähän mennessä vienyt eteenpäin kaikki aan 17 aloitetta asekaupan hillitsemiseksi. Siviilikanteella pyritään kiinnittämään yritysten huomio niiden yhteiskunta vastuuseen toisessa maassa tapahtuvasta väkivallasta. Kanne vaatii yrityksiä luomaan uusia turvakäytäntöjä asekaupan tarpeelli seksi vaikeuttamiseksi ja laittoman jakelun kitkemiseksi.

Ase-alan yritysten tiedetään käyttävän raja-alueiden myynnissä apunaan Yhdys valtojen kansalaisia, joilla on moitteeton tausta. Aseita voi silti periaatteessa ostaa kuka tahansa meksikolainen ilman rajoi tuksia, vaikka rikollisjärjestöillä ei ole laillista oikeutta pitää hallussaan toisessa maassa valmistettuja aseita.

Yhdysvalloista Meksikoon arvioidaan päätyneen varovaisten arvioiden mukaan noin 2,5 miljoona asetta viimeisen kymme nen vuoden aikana. Meksikon nostamassa kanteessa kuitenkin todetaan, että maa han tuodaan laittomasti Yhdysvalloista joka vuosi 342 000–597 000 asetta, joista saadaan

vuosittain 170 miljoonan dollarin liikevoitto. Perusteellisesti laaditussa syyteasiakirjassa mainitaan useita tapauksia, joissa järjes täytyneen rikollisuuden on todettu pitävän hallussaan hyvin tulivoimaisia aseita, joi den suorituskyky on pahimmillaan ylittänyt viranomaisten aseistuksen tason.

UHRI TODENNÄKÖISIMMIN MEKSIKOLAINEN

Kuten odottaa saattoi, asevalmistajat ovat kiistäneet hetimmiten kaiken vastuunsa Meksikossa tapahtuvasta väkivallasta. Todel lisuudessa yritykset tietävät varsin tarkkaan sen, ketkä ovat heidän asiakkaitaan ja missä ja mihin tarkoitukseen aseita tullaan käyttä mään. Asevalmistajat kiistävät oman roolinsa siitä hetkestä alkaen, kun aseet tulevat myyntiin. Käytännössä niiden harjoittama liiketoimintamalli tarkoittaa sitä, että ne saa vat tiedon joka kerta, kun joku saapuu ja ostaa tietyn määrän jotakin aselajia. Ne eivät myöskään valmista aseita, joille ei ole aitoa kysyntää markkinoilla.

Meksikon syytteessä tuodaan esiin, että Yhdysvalloissa valmistettu ase tappaa toden näköisemmin Meksikon kansalaisen. Näillä

aseilla riistettiin noin 17 000 henkeä Mek sikossa vuonna 2019, kun samana vuonna Yhdysvalloissa kuoli aseelliseen väkivaltaan 14 000 ihmistä. Kuten syytteessä todetaan, näin tapahtuu siitäkin huolimatta, että Mek sikon 126 miljoonan hengen väestö on vain noin 40 prosenttia – tarkalleen ottaen 41,8 − Yhdysvaltojen 331,4 miljoonasta asukkaasta, ja maassa on vain yksi armeijan hallinnoima virallinen asekauppa.

Meksikon ulkoministeri Marcelo Ebrard Casaubón kuvaili rauhantyötä edistäviä oikeustoimia, jotka kiteytyvät 139-sivuiseen dokumenttiin:

”Tämä syyte on kahden vuoden työn tulos. Aiomme käydä oikeustaiste lun tosissamme ja tulemme voittamaan oikeudenkäynnin. Näin saamme Meksikoon suuntautuvan laittoman asekaupan vähe nemään dramaattisesti – siitä kun ei voida jättää rankaisematta niitä, jotka tuottavat ja edistävät tätä kauppaliikennettä Yhdysval loista käsin.”

Lähteet: Muun muassa TeleSUR, The New York Times, Animal Político, Europapress, Alto Nivel, Milenio, ja Financial Times.

Ellen Elmes piirsi Teksasin El Pasossa 3.8.2019 kuolleiden uhrien kasvot, jottei väkivaltaisen tragedian inhimillinen hinta unohtuisi.

Tuovatko tuhokoneet tuloa?

KIRSTI ERA

Suomen hävittäjähankinnan väitetään luovan tänne työpaikkoja ja olevan ”elvytyspaketti”. Asia on kaikkea muuta kuin yksinkertainen, ja taloudelliset hyödyt saattavat kalveta ekokriisin aikakaudella. Budjettivarat, tutkimus- ja kehitysresurssit ja teollinen yhteistyö tarvitaan eliökunnan pelastustoimiin.

Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen kysyi jo vuonna 2019 hoita jien alanvaihdon ja palkkauksen tiimoilta: ”Kumpia tarvitsemme enemmän, hoitajia vai hävittäjiä?”

SAK:n Hannu Jouhkin mukaan taas hävittäjähankinta ”on itsessään elvytyspaketti”.

SAK:n blogissa 6.4.2021 SAK:n kasvu ja vaikuttaminen -osas ton silloinen johtaja Jouhki arvioi, että kolme miljardia euroa eli 30 prosenttia hävittäjien hankinta hinnasta vaikuttaa laajalti: syntyy alihankintaa, korkean teknolo gian työpaikkoja ja lisää tutkimus-,

kehitys- ja innovaatioaktiivisuutta. Jouhki ei huomaa, että tämä toteu tuu vain puolustussektorilla, sillä EU:n kilpailusäännöstö kieltää vastaostot (teollisen yhteistyön) puolustussektoria lukuun otta matta. Jouhki ei onneksi sitoudu amerikkalaisiin koneisiin: ”läheltä löytyvät kumppanit kannattaa (– –) panna merkille”. Hänestä olisi myös ”kiinnostavaa” tietää enemmän tarjotusta teollisesta yhteistyöstä. Myyjien ehdottamasta yhteistyöstä ei tosiaankaan tiedoteta.

ASIANTUNTIJAT ARVIOIVAT TEOLLISTA yhteistyötä kirjassa

Raportti uusien hävittäjien hankin nasta (Into 2021). Taloustieteilijä Eero Lehto toteaa, että 30 prosentin yhteistyö toteutuu vain jos koneet kootaan Suomessa. Tästä amerikka laiset kieltäytyvät. Lisäksi prosentti koskee vain hankintahintaa, siis enintään kolmannesta HX-hank keen kustannuksista. Eritoten F-35-koneen ylläpito- ja päivitys kulut ovat valtavat. Sen ostajista vain Iso-Britannia on saanut täy det oikeudet konetyypin tietoihin, muilta Pentagon evää ne. Koneelle tarvitaan myyjän sertifioimat erikoishallit, kurssit ja turvajärjes telmät, joten koneet ja osaaminen

TEKSTI:

Työpaikkojen rauhantoimikunta

Budjettivarat, tutkimus- ja kehitysresurssit ja teollinen yhteistyö tarvitaan eliökunnan pelastustoimiin.

on keskitettävä yhteen paikkaan. Luulisi, että paikka näkyy satellii tista ja on helppo maali ohjuksille. Eikö ilmavoimia pelota – vai suun tautuuko se käyttämään koneita vain ulkomaisissa (Nato-)operaati oissa?

Kaikkiaan Eero Lehto arvostelee HX-hanketta avoimuuden ja nor maalin kustannus-hyöty-laskennan puutteesta ja sotilasjohtoisuudesta.

Ilmailuteollisuuden viestijän Tuija Karangon mukaan yhteistyön maksaa Suomi kohonneena hin tana, mutta hyödyt korvaavat kulut. Yhteistyö kattaa satoja yrityksiä ja tuottaa ehkä 20–25 000 henkilö työvuotta – ylläpidon ja huollon lisäksi. Karanko puhuu ”ekosys teemistä” (teollisen yhteistyön koordinaattorit, teolliset yritykset ja tutkimusyhteisö). Mikä on sel lainen ekosysteemi, joka tuottaa uusiutumattomista raaka-aineista suuripäästöisiä hävittäjiä?

KARANKO JA INSINÖÖRIMAJURI

evp. Pertti Korhonen kannattavat korkeatasoista teollista yhteis työtä koneiden itsenäisen käytön takia. Siitä on sovittava kirjallisesti ja tarkasti etukäteen: on vaadit tava tiedot ja lisenssit ja tähdättävä elektroniikkaan ym. korkeatasoi seen osaamiseen, pitkäkestoisiin projekteihin ja vientinäkymiin koneiden koko käyttöajaksi. Hor netin kohdalla epämääräiset muotoilut auheuttivat ongelmia: vastakaupat nostivat hintaa 3–6 prosenttia, mutta tiedoista, luvista ja lisensseistä on väännetty kättä ja maksettu ylihintaa.

Korhonen ja Lehto tuntu vat kannattavan Eurofighteria tai Gripeniä sekä yhteistyön että itse näisen puolustuksen takia.

Hankinta-asiantuntija Susanna Sofia Keskinarkaus muistuttaa,

ettei teollinen yhteistyö saa EU:ssa vääristää siviilituotteiden mark kinoita. Koko kolme miljardia menee siis puolustusteollisuuden ja sotilastutkimuksen tukeen. Jul kisuudessa puhutaan Suomeen tulevista investoinneista, mutta me maksamme ne itse.

HX-hankinta ja teollinen yhteis työ aiheuttaa riippuvuuden, jonka laajuus ja syvyys ei ole tekni nen vaan poliittinen päätös. Oma osaaminen on välttämätöntä, sillä kriisissä ylläpidon hinta nousee tai sitä ei saa. Samaa korostaa Korho nen. Osaaminen vaatii jatkuvasti myös yleisiä tutkimus- ja kou lutusresursseja, mutta jos niitä leikataan rahapulassa, päätöksiä joudutaan tekemään puutteellisin tiedoin.

Professori Heikki Hiilamo pitää hävittäjien vastakauppoja vaiku tuksiltaan kehnona elinkeinotukena yksin puolustusektorille. Hän viit taa muun muassa Valtiontalouden tarkastusviraston selvitykseen Hornet-kaupasta: työpaikkoja ei syntynyt ja tuki päätyi suurille toimijoille vientiin, joka olisi toteu tunut muutenkin.

Pertti Korhonen toteaa hävit täjien valmistuksessa tarvittavan koulutettuja ja huolellisia työn tekijöitä, paljolti toimihenkilöitä. Yhteistyö työllistäisi 1 500–2 250 henkeä vuodessa, ja se on kovin vähän. Miljardilla vuodessa työllis täisi muilla aloilla paljon enemmän, ja SAK:ssa tämä kai tiedetään. Esi merkiksi hoito- ja sosiaalialan palkkojen tasokorotus, lyhemmät työajat ja ehkä 15 000 uutta työn tekijää toisivat lapsiperheiden, potilaiden ja vanhusten elämään aitoa turvallisuutta.

PUHUMME

NYT VALTAVISTA

ASEMENOISTA, jotka ovat poissa hyvinvointivaltiolta. Kriisitietoi suus kaipaa päivitystä: HX-hankinta sitoo hallitukset vuosikymme niksi miljardimenoihin, vaikka pandemioiden maailmassa tule vaisuus on yhä arvaamattomampi – paitsi että ympäristökriisi ete nee taatusti. Niinpä budjettivarat, tutkimus- ja kehitysresurssit ja teol linen yhteistyö tarvitaan eliökunnan pelastustoimiin. Uusien rynnäkkö hävittäjien tullessa vuonna 2030 käsillä lienee ongelmia, jotka pane vat ällistymään nykyisten päättäjien militarismia ja sokeutta.

KEIJO HILTUNEN

Vedellä on väliä

Mennyt kesä oli Suomessa tarkkailuhistorian kuumimpia ja kuivimpia. Ilmatieteen laitok sen mukaan heinäkuussa satoi paljon vähemmän kuin keskimäärin, mutta Helsingin Kaisaniemessä satoi silti kesäkuukausina yli 200 mm. Kun sataa, sataa kerralla enemmän.

Viljelykasvien sato on keskimäärin tyydyttävä, jopa ennätyksellinen, kuten hernesato. Merkkejä kuivuudesta on nähnyt omin silmin keskellä kesää koivun lehtien vähyytenä ja kellastumisena ennen aikojaan. Keväällä järvien vedet olivat normaalin ylärajalla, josta ne tasoittuivat suven kuluessa nor maaleiksi. Vedenpinnan vaihtelut eivät kuitenkaan haittaa uistelukalastuksen suosion kasvua, mikä vetää vuosi vuodelta enemmän veneilijöitä lipumaan järvien selille ja meren lahtiin.

Hämmästyin lukiessani vesijalanjälki-käsitteestä ja siihen liittyvästä LUT-yliopiston tutkimuksesta, jossa käsiteltiin tekniikoita, joilla voidaan kierrättää ja säästää vettä. Suomalaisella kuluu vuodessa vettä elämiseensä 1 727 kuutiota. Siis 1 727 000 litraa vettä vuodessa. Ei voi pitää paikkaansa!

Motivan ja Työtehoseuran tutkimuksen mukaan vettä virtasi 2019–20 jokaisella ihmisellä hanasta keskimäärin 120 litraa vuorokaudessa. Noin puolet kuluu kasvojen ja käsien pesemiseen ja loppu täällä eteläisimmässä Suomessa Päijänteestä virtaavasta vedestä pyörii pyykinpesukoneessa, vessanpöntössä ja keittiön altaassa. Laskin tämän perusteella oman vedenkulutukseni ja sain tulokseksi noin 45 kuutiota vuodessa. Tästä on vielä matkaa vesijalanjäljen luke maan 1 684 kuutiota. Paljon vettä virtaa Vantaassa vuodessa ohitseni huomaamatta. Mihin tämä kaikki liruu?

Professori Arjen Hoekstran elinkaareen perus tuvan tutkimuksen mukaan esimerkiksi nahkaisen kenkäparin valmistamiseen kuluu 8 000 litraa vettä. T-paidan valmistamiseen uppoaa 2 000 litraa. Vedenkulutus ei kuitenkaan ole koko ongelma, jos vettä on riittävästi. Meillä Suomessa sitä on, mutta vettä valmistuksessaan tarvitsevia tuotteita käy tämme enemmän kuin olisi tarpeen. Meillä ei ole läheskään aina tietoa siitä, kuinka paljon tuotteen valmistamiseen on kulunut vettä, ja ainakin minulle on epäselvää, missä tuotannossa vettä erityisesti tarvitaan. WWF:n Jussi Nikulan mukaan kauppojen tuoteryhmissä voisi olla vesiriskin mukainen mer kintä, jonka perusteella itse näkisi, mikä vaikutus tuotteiden valmistuksella vedenkulumiseen on. Parantamalla valinnanmahdollisuuksia täällä säi lyttäisimme mahdollisuuden vaikuttaa myös niihin menetelmiin ja tapoihin, joita tavaroiden valmistuk sessa eri puolilla maailmaa käytetään.

Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan sihteeri.

Hushjarin keräämiä ja vaarattomaksi tekemiä kranaatteja ja miinoja.

MUSTA SODAN VARJO

Lapset istuttavat kukkia hylsymuistomerkkiin Kurdistanin Halabjassa osana Rasoul Khorramin taideprojektia.

Mies menetti jalkansa maamiinan räjähdyksessä kerätessään kasveja Nawandan vuoristossa.

Nainen kasvattaa kukkia asekaupan jäänteessä.

KURDISTANISSA

Iranin ja Irakin sodan aikana (1980–1988) molempien maiden armeijat kylvivät miljoonia maa miinoja. Sodan seurauksista kärsivät myös molempien maiden kurdialu eet: 14 000 kurdia on loukkaantunut ja kuollut miinojen uhrina. Monet jär jestöt ovat yrittäneet raivata miinoja, mutta paikalliset asukkaat löytävät niitä edelleen suuria määriä pelloiltaan ja vuoristosta. Nykyäänkin moni koh taa kohtalonsa tai loukkaantuu miinan räjähtäessä kerätessään kasviksia tai ollessaan paimenessa vuoristossa. Hushjar asuu Halabjassa ja Mam rasu Nawandassa, Irakin Kurdistanissa. He raivaavat miinoja vapaaehtoisesti ja tekevät niistä vaarattomia. Heidän työnsä ansiosta kyläläiset pystyvät jäl leen vaarattomasti viljelemään maitaan ja kasvattamaan karjaansa. Molemmat heistä ovat menettäneet toisen jalkansa tässä vaarallisessa työssä.

Tuhansia miinoja purkaneen Hushjarin mukaan on nimetty monia kouluja, sairaala ja moskeija. Hän näkee sodan isona bisneksenä ase-alan yrittäjille. He ansaitsevat valtavia sum mia sodan ansiosta, mutta eivät tule siivoamaan jälkiään. Hushjarin mie lestä asekauppiaiden tulisi korvata aiheuttamansa kauheudet Iranin ja Irakin siviiliuhreille.

Navnadassa asuva Mamrasu kertoo, että heidän kylässään noin kymme nellä ihmisellä on jalkaproteesi kuten hänelläkin. Maamiinat, jotka ovat kai ken aiheuttaneet, ovat USA:n, Venäjän, Saksan, Italian ja Kiinan tuotteita.

Mamarasu kertoo keränneensä yli 5 000 miinaa, mutta niiden koko mää rästä on hänen arvionsa mukaan ainakin yli 40 prosenttia vielä jäljellä vuoristossa. Viimeksi hän sai poliisilta kirjeen, jossa sanottiin, että työ on hyvin vaarallista ja hänen pitäisi lopettaa se, koska se on vain järjestöjen työtä.

Hunarilla on kierrätyskeskus. Hän kerää hylsyjä ja kranaatteja ja sulat taa ne uusiokäyttöön. Hän kertoi, että näistä valmistetaan kotitarpeisiin uusia käyttöesineitä, esimerkiksi lapi oita, sähköjohtoja, koruja ja paljon muuta. Hän sanoo, että sodan varjo on kaikkialla elämässämme, jopa ruoka pöydässämme.

Koko historiansa ajan kurdien osa on ollut vain sota. Nyt saa riittää. Muun maailman on syytä miettiä kurdien kohtaloa, kurdien, joiden ainut ystävä on ollut vuoristo.

TEKSTI JA KUVAT : RASOUL KHORRAM

Kurdiäiti pilkkoo sokeria panssarimiinan kuoressa Chomanissa.

Hushjar kertoo keränneensä yli miljoona miinaa Kurdistanin rajalla.

Aseostojen ihmisoikeusvaikutuksia valvottava

Kansanedustaja Anna Kontulan lakialoite tukisi Suomen linjaa ihmisoikeuksien edelläkävijänä. Kontula sanoo, että kansain välistä oikeusjärjestelmää tukemalla tuetaan samalla globaalia vakautta.

Vasemmistoliiton kansan edustaja Anna Kontula teki kesäkuussa lakialoit teen, jonka mukaan Suomen tulisi ottaa asehankinnoissaan huomioon ulko- ja turvallisuuspoliittiset sekä ihmisoikeusvaikutukset.

Nykylainsäädännössä näitä vaikutuksia arvioidaan vain ase viennissä. Ulkoministeriö arvioi ne ennen vientiluvan myöntä mistä. Sen sijaan aseostot menevät koko hallituksen käsittelyyn vain poikkeustapauksissa, eikä niissä määritetä ulkopoliittisia eikä ihmisoikeusvaikutuksia eikä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tavoitteita.

Niitä kyllä arvioidaan tarkkaan esimerkiksi kehitysyhteistyöhank keissa, jotka yleensä ovat rahalla mitattuna paljon pienempiä kuin aseostot. Niinpä Kontulasta on jär kyttävää, että kymmenen miljardin euron hävittäjähankinnassa ihmis oikeuksia ei mietitä lainkaan.

”Aseyritysten kohdalla eettisyy den arviointi ja edistäminen olisi erityisen tärkeää. Lakialoite tukisi Suomen ulkopoliittista linjaa ihmis oikeuksien edelläkävijänä, mutta jättäisi silti tilaa tilannekohtaiselle harkinnalle”, Kontula tiivistää.

Hän luonnehtii aloitettaan maltilliseksi, ellei peräti konserva tiiviseksi.

”Se on vähän kuin hidaste koulukadulla. Pakottaisi pohtimaan ihmisoikeusnäkökulmaa. Itse oli sin paljon tiukemman sääntelyn kannalla. On joitakin maita, joista ehdottomasti ei pitäisi ostaa aseita, ja kaikki tappamiseen tähtäävähän on epäeettistä.”

MONISSA MAISSA ASETEOLLI

SUUDELLA on läheinen kytkös valtioon. Siten hankinnat niistä maista voivat tukea asevoimia, jotka loukkaavat ihmisoikeuksia tai kansainvälistä oikeutta.

Jotkin asevalmistajat testaa vat aseitaan oikeissa taisteluissa ja kansainvälisen lain vastaisissa

konflikteissa. Tällöin asehankinta voi olla taloudellinen kannustin sodan tai konfliktin jatkamiseen, Kontula huomauttaa.

Lakialoitteen mukainen har kinta asekaupassa on hänestä Suomenkin intressi siinä mielessä, että Suomi ei voi nojata raakaan valtaan ja voimaan, vaan kansain väliseen oikeusjärjestykseen. Sitä tukemalla tuetaan lisäksi globaalia vakautta.

”Kyseessä eivät ole vain ihmis oikeudet ja etiikka, vaan myös valtion kylmä intressi kansain välisessä oikeudessa.”

YK:ssa Suomi on ollut yksi seitsemästä laillisesti sitovan

asekauppasopimuksen (Arms Trade Treaty) alullepanijamaasta. Sopi mus kieltäisi kaiken asekaupan sellaisten valtioiden kanssa, jotka YK:n mukaan syyllistyvät ihmis oikeusloukkauksiin.

KONTULAN LAKIALOITTEEN

JUURET ovat hänen syksyllä 2019 tekemässään matkassa kohti Gazan saarrettua kaistaletta. Aktivistiryhmä yritti päästä Gazaan ohi Israelin rajavalvonnan, mutta jäi kiinni ennen rajanylitystä.

Operaation tarkoitus oli kiinnittää huomiota juuri muun muassa Suomen asekauppaan Israelin kanssa. Kontula kuitenkin

TEKSTI: MATTI MARJAMÄKI

KUVA: ALEKSANDRA AXENOVA

ALOITE TIIVISTETTYNÄ

Aloite ehdottaa muutettavaksi lakia julkisista puolustus- ja tur vallisuushankinnoista siten, että hankinnoissa huomioi daan kansainväliset ihmisoike ussopimukset ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tavoit teiden toteutuminen.

Tarjouskilpailuissa olisi arvioitava hankinnan ihmisoikeus vaikutukset, tarjoajan kotivaltion ihmisoikeustilanne ja kansainvä lisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista johtuvat esteet sekä muut ulko- ja turvallisuuspoliitti set esteet.

Ulkoministeriön harjoittaman puolustustarvikkeiden viennistä annetun lain mukaisen valvon tatehtävän rinnalle säädettäisiin uusi, puolustustarvikkeiden han kintoja koskeva valvontatehtävä.

Puolustustarvikkeiden vien nistä annettua lakia vastaavaan tapaan valtioneuvoston yleis istunto käsittelisi asian, jos han kinnan arvo on huomattavan suuri tai asian ulko- ja turvallisuus poliittinen merkitys tai mahdol liset ihmisoikeusvaikutukset sitä edellyttävät.

tähdentää, että lakialoitteessa kaikki maat ja asevalmistajat ovat samalla viivalla.

LAKIALOITTEEN ON ALLE­

KIRJOITTANUT 13 kansanedustajaa pääosin vasemmistoliitosta ja lisäksi sosiaalidemokraateista, vihreistä ja Rkp:stä.

Yksi allekirjoittajista on SDP:n Hussein al Taee. Hänestä on sekä kansallisesti että kansainvälisesti ehdottoman tärkeää, että ase vientiin ja asetuontiin asetetaan ehdoksi ihmisoikeuskysymyksien toteutuminen.

”Olemme maana sitoutuneet YK:n ihmisoikeussopimuksiin. Näi den sopimusten noudattaminen ja varsinkin toteuttaminen globaalisti tarjoavat lisätyökaluja rauhan ratkaisuihin konfliktialueilla. Tämä

on tärkeintä mitä ihmiskunta tarvitsee, rauhaa ja vakautta.

”Näemme nyt parhaillaan mitä tapahtuu Afganistanissa, jonne asevienti on ollut valtavaa vuosi kymmenet. Aseilla ei kuitenkaan rakenneta rauhaa”, al-Taee toteaa.

Olisiko asekaupan valvonta lakimuutoksen jälkeen tarpeeksi hyvällä tasolla?

”Kun puhutaan aseista ja ihmisoikeuksista samassa lause yhteydessä, olemme aina eräänlaisen konfliktin äärellä. Aseilla ei raken neta ihmisoikeuksia, niillä loukataan ihmisten oikeuksia. Valvonta meillä Suomessakin perustuu luottamuk seen viranomaistoiminnassa. Se, onko valvonta koskaan täysin auko tonta, tai paranisiko se olennaisesti tällä lakialoitteella, jäisi nähtäväksi”, al-Taee arvioi.

RKP:N EVA BIAUDET lähtee siitä, että Suomen ulkopolitiikka on tuoreimman ulkopoliittisen selonteon mukaan ihmisoikeus perusteista. Siten ihmisoikeudet on otettava huomioon kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä.

”Tämä jo sinällään velvoittaa meitä rakentamaan aseostoihin ainakin yhtä vahvan ihmisoikeus ehdollisuuden kuin on voimassa aseviennissä.”

Biaudet viittaa myös valmisteilla olevaan yritysvastuulakiin, joka velvoittaisi yritykset selvittämään hankintaketjujensa ihmisoikeus turvallisuuden.

”Kuluttajilla tulee olla varmuus siitä, että yritys ei hanki tuotteita tai komponentteja, jos on syytä epäillä, että ne on tuotettu ihmis oikeuksia loukkaavalla tavalla. Lainsäädännössä on tarkoitus edellyttää yrityksiltä tässä huolelli suutta ja selvittämisvelvollisuutta.”

Asekaupassa on erityisen painava syy varovaisuuteen ja huo lellisuuteen, Biaudet sanoo.

”Kun ostaja lisäksi on valtio, voimme edellyttää vahvaa vastuuta siitä, että toiminnalla ei heikennetä ihmisoikeuksia tai edistetä ihmis oikeuksia loukkaavien hallitusten toimintaa.”

Anna Kontulan aloitteen on määrä olla eduskunnan käsitte lyssä syksyllä.

Välttämätön ylellisyys

Jouluna 1941 Yhdysvalloissa julkaistiin sanomalehtiuutinen, jonka mukaan Japanin ilmavoimissa palveli tuhat saksalaista lentäjää. Uutisen mukaan heidän tukenaan oli suuri joukko saksalaisia teknikoita ja kenttähenkilökuntaa. Jutun julkaishetkellä Saksan itärintama oli romahtamaisillaan. Göringin johtama Lutfwaffe oli kärsinyt korvaamattomia menetyksiä jo vuonna 1940 taistelussa Englannista. Saksan sodankäyntiä vaivasi kokeneiden lentäjien ja lopulta kaikkien muidenkin resurssien puute.

Niin tanakasti irti todellisuudesta kuin otsikko ”tuhannesta natsipilotista japsi-ilmavoimissa” olikin, sen julkaisulle oli selkeä syy. Japanin 7.12.1941 Pearl Harbouriin tekemä isku ja sen jälkeiset voitot Tyy nenmeren ilmataisteluissa eivät olleet japanilaisista Yhdysvalloissa viljeltyjen rasististen stereotypioiden mukaan yksinkertaisesti mahdollisia. Niinpä japani laiskoneiden lentäjien täytyi olla saksalaisia.

Ennakkoluuloihin perustuvan vastustajan halveksunnan luulisi olevan ylellisyyttä, johon ammattisotilailla ei ole varaa. Sodankäynnin oppi kirjoissa asiasta on varoiteltu ainakin parin tuhannen vuoden ajan. Silti omaan ylimielisyyteen kompas tutaan sotapoluilla säännönmukaisesti. Suurilla ja pienilläkin valloilla on omat Afganistaninsa.

Ylimielisyys on kuitenkin välttämätöntä. Vastusta jan halveksittavuus on olennainen osa viholliskuvien synnyttämistä. Ilman soveliasta vihollista sotaan valmistautuminen vaikuttaa kyseenalaiselta tai naurettavalta puuhalta. Vihollinen on ainakin hen kisesti ja kulttuurisesti meitä alemmalla tasolla, mutta moraalittomuutensa vuoksi vaarallinen. Sotaa koskevissa narratiiveissa korostetaan omien soti laiden moraalisten ominaisuuksien lisäksi teknistä osaamista, joka kertoo kulttuurisesta ylemmyydestä viholliseen nähden. Ei venäläismedia sattumalta pui lännen perhearvojen rappiota samalla kun Putin hehkuttaa uutta ohjusteknologiaa.

Samaan sapluunaan istuu Ilmavoimien operaatiopäällikkönä ja HX-hankejohtajana toi mineen prikaatinkenraali Juha-Pekka Keräsen esittämä näkemys siitä, että jokainen suomalaiskone voi pudottaa kymmenen venäläistä. Hävittäjien kaartotaistelut jäivät historiaan vuosikymmeniä sitten, mutta Keräsen fantasioinnille on tilausta kymmeniätuhansia miljoonia nielaisevan asekaupan pönkittämisessä.

on helsinkiläinen kirjailija.

Kirjoittaja

RAIMO PESONEN

RAUHANRAHASTO

Solidaarisen suomalaisuuden lähteillä

Rauhanrahasto perustettiin vuonna 1974 Suomen Rauhanpuolustajien solidaa risuustyön kanavaksi, varain hankkijaksi ja koordinoijaksi.

Rauhanrahastoa voitaneen pitää yhtenä suomalaisen kehitysyhteistyön uran uurtajista. Se perustettin aikana, jolloin Suomessa ja muualla Poh joismaissa alettiin ymmärtää, että pelkkä kirkkojen harjoittama lähe tystyö ei ole riittävä kansainvälisen solidarisuustyön muoto. Länsimai nen hyväntekeväisyysaate ei tänne oikein ottanut juurtuakseen, joten tarvittiin uudenlaista uskonnolli sesti arvovapaata vuorovaikutusta niiden kansojen kanssa, jotka kamp pailivat itsemääräämisoikeudestaan, itsenäisyydestään ja tasa-arvoisesta elämästä yhdenvertaisina muiden kansojen kanssa.

Taustalla oli ”emansipaation” 1960-luku. Euroopan aika maapallon siirtomaaisäntänä natisi liitoksis saan. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto nokittelivat siitä, mistä suunnasta määrätään seuraavaksi maapallon käskynhaltijoiden päämies.

Rauhanrahaston kulta-aika kesti muutaman vuosikymmenen. Kahdeksankymmenluvun lopulla erisuuruisia projekteja joko itse näisesti tai yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa oli Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa, Lähi-idässä ja Aasiassa. Suomessa Rauhanrahasto teki volyymiltään varsin laajaa ja tavoittavaa tiedotustyötä useiden sekä pal kattujen että vapaaehtoisten työntekijöiden voimin. Maailmalla Rauhanrahaston työntekijöitä oli ainakin Angolan alueella ja Nica raguassa sekä yhteistyökuvioiden (muun muassa Taksvärkki) kautta

1990 LUVUN ARVOHAJAANNUS SEKOITTI suomalaisen solidaa risuustyön kuviot. Namibialaiset saavuttivat itsenäisyytensä, apart heid-hallinto joutui väistymään Etelä-Afrikassa, ja Väli-Amerikassa kin alkoi hetkellinen suvantovaihe ihmisoikeustaistelussa. Suomeen oli perustettu ammattiyhdistys liikkeen oma solidaarisuuskeskus SASK, joka otti hoitaakseen suuren osan ammattiliittojen ja -osasto jen kansainvälisen aktiivisuuden kanavoinnista. Rauhanpuolustajien ammattiyhdistyskontakteista vas tasi Työpaikkojen rauhantoimikunta, joka on yhä aktiivinen toimija, jos kaan ei kehitysyhteistyön saralla.

Neuvostoliitosta tuli jälleen Venäjä, eivätkä Lähi-idän krii sit ratkenneet, mutta maailma muuttui kohisten tietoteknisen vallankumouksen riemusaatossa. Ei mitään helppoja voittoja, mutta muutoksia, jotka koskivat entistä laajemmin ja laajempia alueita maailmassa ja maailmanpolitiikassa.

Enää ei nähty mielekkääksi kerätä käsikäyttöisiä kirjoi tuskoneita ja lähettää niitä viestintävälineiksi maailman toi selle puolelle. Eikä niitä kukaan

enää halunnutkaan. Alettiin myös asettaa kyseenalaiseksi vaikkapa puhelinlinjojen rakentaminen keskelle metsää, kun huomattiin, että tekninen kehitys oli ohittanut lankapuhelimet siinä vaiheessa kun projektit olivat valmistumassa.

Opiskelijapiireistä lähtenyt rei lun kaupan ajatus siirsi huomion kulutukseen ja tasa-arvoisempaan maailmankauppaan. Ihmiset alkoi vat enenevässä määrin suunnata avustuksiaan yksityisesti kummi lapsitoiminnan kautta, ”minulta sinulle”. Rauhanrahasto jäi tässä toimintamuodossa taka-alalle. Vauraassa ja pitkälle teollistuneessa osassa maailmaa elettiin yksilölli syyden aikaa. Kysymyksenasettelu siirtyi rasismin vastustamisesta maahanmuuttoon ja maailman pakolaisten kriiseihin. EU tuskaili toisaalta arvojen, toisaalta rajojensa, tulliensa ja laajentumistensa – eli siis rahajärjestelmiensä – parissa.

Opiskelijaliike epäpolitisoitui siinä määrin, että poliittisuuden käsite hämärtyi nuorison mielissä. Aktivismia alettiin sanoittaa radi kalismiksi ja liittää mielikuvissa yhteen terrorismin ja väkivallan lietsonnan kanssa.

ELETÄÄN VUOTTA 2020. Helsingin yliopiston opiskelijoiden piirissä on havahduttu rasismiin, tällä

kertaa rasismiin yliopiston sisällä. Opiskelijat ovat perustaneet yli oppilaskuntansa HYY:n piirissä yhdistyksen, jonka ajatuksena on kiinnittää huomiota rasistisiin kommentteihin luennoilla ja toi saalta keskustella ja olla yhteisöllisenä tukena niille opiskelijoille, jotka kokevat tulleensa rasistisen käytöksen kohteeksi (Yle 13.1.2020). Tämä pistää miettimään. Näyttää siltä, että jonkinlainen kolmenkymmenen vuoden sykli on umpeutunut, ympyrä sulkeutunut. Elokuussa 2021 on suomalaisista arviolta 10–20 prosenttia sitä mieltä, että esimerkiksi sotaa käyvistä maista, tulvien, nälän, maastopalo jen, uskonnollisten vainojen alueilta tai vastaavilta ei pitäisi ottaa ihmi siä Suomeen asumaan. Tai jos tänne joku saisi tulla, niin heidät pitäisi saada käydä kokoomaleireiltä erik seen valitsemassa.

Tämänkaltainen ajattelu on varsin samansuuntaista kuin esimerkiksi Irlannin suuren nälän hädän vuosina vuoden 1850 seutuvilla brittiparlamentissa nähtiin. Irlannista lähti noin 2,5 miljoonaa ihmistä nälkää pakoon. Ehkä joku heistä eksyi Suomeen kin. Joku onnekas, joka oli riittävän vahva kestämään matkan kau hut ja rasitukset. Heikommat olivat jo kuolleet nälkään tai menehty neet matkan varrelle. Näitä tämän päivän onnekkaita ei enää haluta Pohjolaan. Kuulostaako julmalta? Mielestäni kyllä.

Rauhanrahastolla voi olla uuden lainen rooli ajassa, jota elämme. Sukupuolivähemmistöt eivät ole ainoita, joiden mielipiteitä ei haluta kuulla, joita ei haluta nähdä asu massa ”omilla” asuinalueilla. Rauhanrahasto voisi kerätä rahaa oman ajattelumme avartamiseen. Toki sitä voisi käyttää myös kan sanedustajien lobbaamiseen eli sivistämiseen. Eikö se niin ollut, että koulutus ja kasvatus on hyvä asia?

TEKSTI: SISKO MATTILA

KUVAT: KANSANARKISTO

KASTELHOLMSSAMTAL

OM FRED 2021

Hantera ordet – Vikten av att hålla god ton

För en vän av fred är temat för årets Kastelholmssam tal välkommet: ”Att skapa fred – möten, medlaren och freden”. Som smyginledning på 100-årsfi randet av Ålands självstyrelse var också talarna av dignitet: samtalens trogna beskyddare president Tarja Halonen, ambassadör Jan Eliasson och tidigare biskop Björn Vikström. Så vem är det då som ansva rar för att skapa freden och hur gör man, i synnerhet under en pan demi? Årets slottspanelister har alla i sina värv funderat över den frå gan och själva på olika sätt tagit ansvar för freden. De är överens om att pandemin både har försvå rat och förbättra möjligheterna till kontakt. Eliasson är ordförande för SIPRI, Sveriges internationella freds forskningsinstitut, som lyckats nå ut till mycket fler länder tack vare

tekniken, vilket också varit ekono miskt effektivt. Samtidigt, menar Vikström, är det oroande att se hur auktoritära regimer utnyttjar pan demisituationen för att ytterligare begränsa oppositionens möjligheter att t.ex. demonstrera.

Pandemin och ny teknik till trots, finns det några grundläg gande aspekter som man alltid kan ta fasta på? Jan Eliasson lyf ter fram att vi i synnerhet i kontakt med dem som tänker annorlunda än vi själva måste lära oss att han tera ordet – det handlar om tajming, kulturförståelse och personliga rela tioner: ”Om jag konfronterar vid en medling är jag slut som med lare”. Han beskriver hur han måste stålsätta sig inför ett samtal med en diktator som t.ex. Saddam Hus sein. Ett faktum är att de väpnade konflikterna har ändrat karaktär

under de senaste decennierna. De är ofta interna och involverar väldigt många aktörer. Härmed behöver även våra sätt och verktyg för att hantera dem anpassas. I sådana situationer måste vi vara tydliga med och stå fast vid våra egna vär deringar, t.ex. mänskliga rättigheter, men vara öppna i samtalet med andra som tänker helt annorlunda.

Hur håller man då god ton? und rar samtalens moderator, direktör Sia Spiliopoulou Åkermark. Björn Vikström menar att det börjar redan genom insikten att alla människor, i synnerhet minoriteter, har ett behov av att känna sig hörda och respekterade. Han nämner situatio nen med uigurerna i Kina som med mer eller mindre uppenbara kraftåt gärder osynliggörs, men påminner om att Finland har liknande pro blematik med samerna i fråga om

järnvägslinjen genom Lappland och konsekvenserna för renskötsel. Ur sitt eget yrkesperspektiv lyfter också Björn Vikström fram att religionens roll i konflikter idag ofta handlar om att markera kulturell identi tet, vad som hör hemma i det ”inre” och det ”yttre”. Därför var påvens nyligen genomförda besök i Irak så viktigt, då det var oerhört fyllt av symbolik och försoning. Religionens betydelse blir ur det perspektivet att vara öppen för det oväntade, där vi kan se att det inre och det yttre är konstruktioner– alla människor har något gemensamt, vi hör ihop. Vägen till försoning och förtro ende börjar med ödmjukhet inför att ingen av oss sitter inne med den fulla sanningen, utan att den enbart kan skapas tillsammans.

På tal om att vara öppen för det oväntade och ordets betydelse

TEXT: PETRA GRANHOLM • FOTO: THERESA AXÉN

beskriver ambassadör Eliasson till komsten av en term som många av oss kanske hört flera gånger utan att känna till dess ursprung. Eliasson var engagerad i Sudan för att åstad komma ett lokalt eldupphör. Över 50 000 människors liv stod på spel, hjälpen måste komma fram till de utsatta områdena, men rebellerna ville inte gå med på tanken om ett eldupphör. Eliassons team retirerade och insåg på kvällen att de måste ha ett annat ord för vad som behövs, då termen ”eldupphör” inte fungerade. Så föddes termen ”humanitär kor ridor”, vilket båda sidor genast på morgonen kunde godkänna. Det är ett praktiskt exempel på hur ordet faktiskt räddade liv.

Den som följt Kastelholmssam talen som getts i sju upplagor nu, lägger märke till att vissa teman spinner som en väv genom sam talen oberoende av vem som sitter i de verkliga eller virtuella får skinnsbeklädda trästolarna i den medeltida borgen. Tanken med samtalen är också att lyfta näsan över dagspolitiken, varför talarna på slottet ofta har en lång karriär bakom sig. Dessa återkommande teman är demokratin – dess förfall och kvaliteter; tillit och förtroende; civilsamhällets roll och förstås, p.g.a platsen och arrangören, också Ålandsexemplet. President Halo nen tog själv tillfället i akt att lyfta både Norden och Åland som exem pel – från att ha varit fiender för 100 år sedan, har de ”nordiska syst rarna” byggt fred tillsammans. På sitt typiska humoristiska sätt säger sade Halonen att hon brukar kalla de nordiska länderna för ”syst rar” eftersom hon tycker att de med sina välfärdssamhällen är gan ska feminina. I den här familjen är Finland och Sverige mamman och pappan som ser den lite bångsty riga ynglingen Åland växa upp, för att utvecklas till en mogen självsty relse. Poängen är att autonomin är en ständigt levande process, varför det är av vikt, när man presente rar Åland som exempel, att också berätta om hur det har varit – att freden inte är en självklarhet, utan något vi behöver jobba för.

Slottspanelen följdes av efter snack mellan kommentatorerna Johan Pawli, polismästare på Åland och fredsbevarare; Isak Svensson,

Kastelholmssamtalen är återkommande samtal om fred, under beskydd av Finlands tidigare president Tarja Halonen. Samtalen hålls alltid i anslut ning till Ålands demilitariseringsdag den 30 mars. Arrangör är Ålands freds institut. Platsen för samtalen är Kastelholms slott i Sund, men under pande mitiden har samtalen ordnats digitalt. Årets samtal spelades in och går att se på fredsinstitutets hemsida, peace.ax/kastelholmssamtalen/

professor i freds- och konfliktforsk ning; Kjell-Åke Nordquist, professor i internationella relationer; Sia Spi liopoulou Åkermark, folkrättsexpert, och Susann Simolin, doktorand i statsvetenskap. Eftersnacket led des av moderator Liz Lindvall, fredsinstitutets informatör. I år tog eftersnacket fasta på slottspanelens budskap om dialog, både i det lilla och i det stora sammanhanget.

Johan Pawli påpekade att kon fliktlösning, förutom att vara polisens dagliga jobb, också är en stor del av de fredsbevarande upp dragen. Här ligger ansvaret i att hitta fram till de isolerade människ orna och inte vara rädd för att gå in dit, för om de inte hittas får vi hel ler inte ett inkluderande samtal till stånd. För detta krävs tid, det duger inte att vara otålig. I konflikter som t.ex. på Balkan krävs att man har tid för samtal med målet att bygga förtroende över tid. Isak Svensson berättar också att man inom med lingsverksamheten talar om att ”rädda ansiktet”: Man ska föra dia log på ett sådant sätt att parterna kan backa tillbaka från låsta posi tioner utan att förlora sitt anseende. Susann Simolin håller med. I sin forskning har hon sett betydelsen av frågan ”hur?”, d.v.s. att inte hel ler procedurerna för samtalet bör underskattas. I skarpa konfliktlä gen är det möjligt att det bara är en utomstående som kan bjuda in till samtal. Denna inbjudan kan i sig vara ett bidrag, säger Kjell-Åke Nordquist och betonar vidare att det

måste vara möjligt att förstå vad den andra säger utan att bli uppfat tad som att man accepterar vad som sägs. När debatten blir polariserad är det lätt att blanda ihop dessa två. Eftersnackspanelen väljer också att djupdyka i vad vi menar när vi säger att ”demokratin är hotad”. Susann Simolin citerar det göte borgska institutet V-dems senaste rapport som visar att bara 14 % av världens befolkning idag lever i libe rala demokratier. När man talar om demokratins nedgång menar man ofta det är politiker som utnyttjar situationen för att till skansa sig ytterligare makt, men det finns också en motrörelse som leds av civilsamhället. Isak Svens son har i forskningen sett att året 2019, innan pandemin, också var ett rekordår för massprotester av typen ickevåldsuppror. Den folkliga mobi liseringen sker parallellt med att de demokratiska institutionerna mon teras ned, vilket syns i Myanmar, i Black Lives Matter, Me too och Fri days for Future -rörelserna. Ofta är det också unga som går i spetsen för den här utvecklingen. Kjell-Åke poängterar civilsamhällets allt vikti gare roll i de länder där demokratin är hotad. Johan Pawli formulerar fenomenet som en ny infrastruktur för demokratin i form av ”demokra tiimpulser”– och Sia Spiliopoulou Åkermark lägger till att det är ett nytt offentligt samtal som vi inte riktigt kan beskriva ännu.

Kastelholmssamtalen erbjuder också en möjlighet för lyssnarna att

sända in sina frågor. Eftersnacket avslutas genom att reflektera över vad ”den lilla människan” kan göra för freden, och vad som är allra vik tigast just nu. Lyssnarna fick av panelen en lista:

• Hålla god ton, lyssna på andra

• Aktivera sig i demokratiska pro cesser

• Läsa sagor för barnen - ge orden och fantasin för att föra den framtida dialogen

• Se till att finnas med i något sammanhang utöver det när maste egna intresset

• Följa Ålands fredsinstitut När mycket ser mörkt ut finns alltså plats för både individens enskilda engagemang och kollektiv påverkan i form av civilsamhälles mobilisering. En viktig slutsats av årets samtal är att det är vi själva som väljer hur världen ska se ut efter pandemin. I det stora och det lilla samhället kan vi bidra till freden i strävan efter att hantera ordet och hålla god ton när vi själva talar, och lyssna med avsikt att förstå vår mot part när hen talar. Som direktören för fredsinstitutet brukar säga: ”Fre den är en färskvara – något vi väljer och tar ansvar för varje dag.”

Petra Granholm är forskningskoordinator vid Ålands fredsinstitut och medlingsansvarig vid Ålands medlingsbyrå.

Artikkeli on julkaistu yhteistyössä suomenruotsalaisen Fredspostenlehden kanssa, jonka numerossa 2/2021 se alun perin ilmestyi.

300 vuotta Uudenkaupungin rauhan solmimisesta

katsottavissa Rauhanpuolustajien Youtube-kanavalla.

Tapahtuma päättyi konsertti lavoille palanneen rauhanliikkeen satakielen Liisa Tavin koskettavaan konserttiin. Häntä säestivät Arto Piispanen (piano) ja Ville Rauhala (basso).

Rauhanpuolustajien

Uudenkaupungin yhdistys järjesti Uudenkaupungin rauhan solmimisen yhteydessä tapahtuman, jossa erikois lähettiläs Heikki Talvitie alusti rauhanomaisen rinnakkain elon tulevaisuudennäkymistä ja

edellytyksistä historian kokemus ten valossa ja FM Kari Paasonen ajankohtaisista, erityisesti I tämeren alueen turvallisuus

poliittisista kysymyksistä ja asevarustelusta.

Talvitien ja Paasosen puheen vuorojen videotaltioinnit ovat

Aktiivisen yli 40-vuotiaan Rauhanpuolustajien yhdistyk sen lisäksi Uusikaupunki on profiloitumassa muutenkin Suomen rauhanpääkaupunkina. Kaupunki järjesti rauhansopimuk sen 300-vuotisjuhlan merkeissä jo kolmannen kerran Rauhan symposiumin, jonka yhteydessä Rauhanpuolustajien tapahtuma tänä vuonna toteutettiin. Rauhan sympo sium pidetään joka toinen vuosi.