Rauhan Puolesta 3/2017

Mitä Etyj tekee Ukrainassa Sotilaspassin polttajasta runoilijaksi

Epävarmuus Trumpin kaudella

5.–6.8.

www.rauhanfoorumi.fi/

FACES FESTIVAL, FISKARS

4.–6.8.

www.faces.fi

LAUANTAINA 19.8. KELLO 14 Helsingin yliopiston Aleksanteri-insti tuutin tutkimusprofessori ja Suomen Rauhanpuolustajien puheenjohtaja Markku Kangaspuro alustaa kaupunginkirjaston pienessä luentosalissa. Aiheena 100-vuotiaan Suomen tulevaisuus –Venäjä, Nato ja Itämeren vakaus.

Kello 19 alkaen Rauhan Helmiä -konsertti ravintola Ylä-Ruthilla. Mukana paikallisia yhtyeitä.

Järjestää Keski-Suomen Rauhan puolustajat ja SAK:n Jyväskylän alueen paikallisjärjestö

Aiemmin päivällä Rauhanpuolustajat on mukana Jyväskylän Mahdollisuuksien tori -tapahtumassa.

www.rauhanpuolustajat.org

HIROSHIMA-PÄIVÄ

SUNNUNTAINA 6.8. vietetään Hiroshima-päivää

RAUHAN HELMIÄ, JYVÄSKYLÄ

atomipommin uhrien muistoksi. Tapahtumia on eri puolilla Suomea. rauha.org/rauhantapahtumien-kesakalenteri/

LOVIISAN RAUHANFOORUMI

monipuolinen rauhantapahtuma seminaareineen ja konsertteineen Loviisan keskustassa.

Faces Festival on juhlinut suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta korkealaatuisen musiikin, taiteen, tanssin, lastenohjelman ja hyvän ruuan voimin jo 20 vuotta!

PUOLUSTUSVOIMIEN

elsingin Sanomat julkaisi sunnuntailiitteessään (29.1.) puolustusvoimien komentajan kenraali laajan haastattelun. Laajassa haastattelussa huomioni kiinnittyi pariin lauseeseen, joita ei oikein kunnolla osoitettu sen kummemmin kuin komentajankaan lausumaksi. ”Tulee vielä päivä, jolloin Suomen maape rällä taas soditaan. Se on kamala ajatus, mutta historian

Tällainen kohtalonusko on hyvin pelottava piirre, varsinkin jos näin ajatellaan puolustusvoimien johdossa. Minkälainen tuo ”väistämätön” sota sitten tulisi olemaan? Kenraali Lindbergin mukaan se olisi ennakoimaton ja arvaamaton. Haastattelun mukaan hyökkäys Suomeen tuskin olisi perinteinen, hidas ja helposti ymmärrettävä, Kymmenien miljardien eurojen taloudelliset uhra ukset uusien hävittäjien hankintaan kertovat siis varautumisesta johonkin uudenlaiseen sotaan. Sillä toteaa nykysodan käynnistä Turun Sanomissa: ”Torjuntahävittäjistä ei olisi strategisen ensi-iskun estäjiksi siinäkään tapauksessa, että ne ehtisivät ilmaan ennen hyökkäyksen alkamista. Ne ovat avuttomia ballististen ohjusten torjumisessa, eikä risteilyohjustenkaan alas ampuminen tahdo niiltä onnistua. Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana on käyty 50 sotaa. Vain yhdessä tapauksessa alivoimaisen osapuolen torjuntahävittäjä on tuhonnut vastustajan ilma-aluksen.” Seuraava sota Suomen alueella olisi varmasti myös viimeinen – joten siihen ei kannata varus tautua.

Onko meillä varaa varustautua sotaan, vai pitäisikö meidän varustautua torjuttavissa oleviin turvallisuus uhkiin ja hyvinvointivaltion ylläpitoon – rauhaan. Varustautumiskilpailussa tulemme aina jäämään suur valtojen jalkoihin, vaikka toki Yhdysvaltoja kiinnostavat meidänkin euromme oman aseteollisuutensa rahoitta jina. Hallituksen puolustuspoliittisen selonteon mukaan meillä näyttäisi olevan varaa vaikka mihin, paitsi hyvin vointiin.

Ensi vuonna Pohjolassa pidetään myös kylmän sodan jälkeisen ajan suurimpia sotaharjoituksia yhdessä Natomaiden kanssa. Venäjä toimii samoin, erityisesti Baltian ja Valko-Venäjän suunnalla. Kiistaa on siitä, kuka tämän kaiken täällä Itämeren piirissä aloitti. Mutta innolla Suomikin näyttää olevan mukana turvallisuuspoliittisen tilanteen kiristämiseen alueella. Olisiko jonkun syytä nyt ehdottaa dialogia, jossa molemmin puolin vältettäsiin liiallinen sotilaallinen aktivoituminen ja varustelukierre –yhdessä sopien. Aseidenriisunta näyttää vain poistuneen politiikan sanavarastosta.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.

Kansi: Essi Rajamäki • Painopaikka: Botnia Print Oy, Kokkola • Lehtitilaus 36 e/vuosi • Rauhan Puolesta -lehti ilmestyy helmi-, huhti-, kesä-, elo-, loka- ja joulukuussa.

TAUNO POLTTI SOTILASPASSINSA

RAUHANTEKIJÄ TAUNO TUOMIVAARA

Tauno Tuomivaara oli yksi neljästä asevelvollisuutensa suorittaneesta, jotka polttivat sotilaspassinsa vuonna 1967 ja sanoutuivat irti ”maamme ainoan sotilaallisen järjestön jäsenyydestä”. Sotilaspassien polttaminen oli askel kohti Suomea, jossa pasifismi ei enää ole rikos. Armeijan käyneestä pasifistista sukeutui sittemmin kirjailija, joka 72-vuotiaana julkaisi esikoisrunoteoksensa Odysseuksen jalanjälki.

Yksi 1960-luvun rauhanliik keen kulminaatiopisteitä oli radikaalien nuorten miesten järjestämä sotilaspassien julkinen polttaminen. Vuonna 1966 kirjailija Markku Lahtela esitti Ylioppilaslehdessä puolustusvoimien komentajalle Yrjö Keinoselle avoimen kysymyksen: Lahtela tiedusteli, onko suomalaisen asevelvollisuutensa suorittaneen miehen pakko pysyä reserviläisenä ja täten tarpeen vaatiessa osallistua aseelliseen toimintaan vastoin omaa tahtoaan. Kysymyksen voisi tiivistää: Voiko armeijasta erota?

Kenraali Keinonen vastasi Lahtelalle sotilaallisen ytimek käästi: ”Isänmaan ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolus tukseksi on jokainen Suomen mies asevelvollinen.” Tätä seurasi pitkä julkinen keskustelu, ja lopulta toukokuussa 1967 kirjailijat Markku Lahtela ja Kalevi Seilonen sekä toimittajat Ilpo Saunio ja Tauno Tuomivaara polttivat sotilaspas sinsa rauhanmielenosoituksessa Helsingin Esplanadilla sijaitsevalla Runebergin patsaalla.

Markku Lahtela piti patsaalla puheen, jossa hän selvitti tarkoi tusperiään: ”Niinpä poltan tämän sotilaspassin, Suomen armeijan minulle antaman jäsenkirjan. Tällä täysin väkivallattomalla eleellä, joka ei loukkaa kenenkään

koskemattomuutta enempää sielun kuin ruumiinkaan puolesta, minä omasta puolestani sanoudun irti maamme ainoan sotilaallisen järjestön jäsenyydestä, sen minulle antamasta arvosta ja aseellista toimintaa tukevista hyödyttömistä sitoumuksista. Toivon, että tämä ele ei myöskään puolustuslaitoksen taholta johda lainsäädännöllisiin väkivaltaisuuksiin vaan erilaisten näkemysten asialliseen ja perus teelliseen käsittelemiseen.”

Tempaus sai paljon julkisuutta, ja Lahtelan toivomaa asian ”asiallista ja perusteellista käsittelyä” käytiin muun muassa raastuvanoikeudessa. Kaikki passin polttajat saivat sakkotuomiot, ja puolustusvoimat teetti heille uudet sotilaspassit katsoen heidän eroami sensa armeijasta näin mitätöidyksi. Aikakausi oli kuitenkin muuttunut ja 1940-luvun sotia käyvän Suomen ehdottoman hierarkkinen ja valkoi sen isänmaallinen henki murtunut. Sotilaspassien polttaminen pohjusti muutosta kohti moniarvoisempaa Suomea, jossa pasifismia ei enää pidetty rikoksena.

Reilut viisikymmentä vuotta myöhemmin passinpolttajista on hengissä enää yksi.

ARMEIJAN KÄYNYT PASIFISTI

Rauhan Puolesta tapasi Tauno Tuomivaaran tämän nykyisillä kotikulmilla Helsingin Kalliossa. Tuomivaara on ajankohtainen myös siksi, että hän on julkaissut esikoiskirjansa, runokokoelman Odysseuksen jalanjälki (Enostone 2017).

Tuomivaara syntyi vuonna 1944 Pohjois-Hämeen Längelmäellä, jossa hän kävi myös kansa koulunsa. Oppikoulu jäi väliin, koska sinne oli liian pitkä matka. Jo 14-vuotiaana Tuomivaara meni metsätöihin. 15-vuotiaana hän eteni autonapumieheksi puutavaran ajoon ja tätä seurasi teollisuus- ja rakennustöitä. Hän meni armeijaan 17-vuotiaana vapaaehtoisena ja

kotiutui 11 kuukautta myöhemmin alikersanttina.

Armeija oli nuorelle miehelle silmiä avaava kokemus. Tämä ei johtunut sotilaskoulutuksesta vaan seurasta.

”Näin pasifistin näkökulmasta kansanarmeijamme hyviä puolia on eri yhteiskuntaluokkien sosiaalinen sekoittuminen. Menin armeijaan vuonna 1961. Siinä ikäluokassa oli paljon helsinkiläisiä, jotka nykyisin ovat muun muassa eläkkeellä olevia

Tampereen teknillisessä oppilaitoksessa Tuomivaara opiskeli rakennusmestariksi. Pääkaupungissa hän kiinnostui radikaalista opiskelijaliikkeestä ja akateemisista nuorista. ”Tulin 1960-luvun opiskelijaliikkeeseen muutettuani 1965 Tampereelta Helsinkiin yliopistossa opiskelevan tyttöystäväni perässä. Hänellä oli yhteyksiä keskustaan. Me harjoitimme siis tällaista kansan rintamayhteistyötä. Tätä kautta opiskelijaliike tuli minulle tutuksi. Olin kouluttamaton ja luokallani ainoa, jolla ei ollut muuta koulutus pohjaa kuin kansakoulu.”

Sotilaspassien polttaminen pohjusti muutosta kohti moniarvoi sempaa Suomea, jossa pasifismia ei enää pidetty rikoksena.

professoreja ja muita akateemisia ihmisiä. Huomasin jossain vaiheessa, että ystäväpiirini koostui juuri näistä ihmisistä. Tutustuin heihin alun perin armeijassa.”

Armeijasta saadut uudet tuttavuudet avarsivat maalaispojan käsitystä elämästä. Veri veti suu reen maailmaan.

”Tulin Helsinkiin ensimmäisen kerran vuonna 1963. Majoituin Pelastusarmeijan yömajaan kuten kaikki muutkin kodittomat. Aloitin kuitenkin opinnot 1964 Tampereen Teknillisessä oppilaitoksessa. Liityin samoihin aikoihin SKDL:ään. Helsinkiin tullessani 1965 ajauduin mukaan niin sanottuihin yhden asian liikkeisiin kuten Yhdistys 9:ään ja Sadankomiteaan. Jälkim mäiseen liityin vuonna 1965.”

TÄRKEIMPIÄ OVAT RAUHANLIIKKEEN ARVOT

Tuomivaara meni armeijaan niin nuorena, ettei hän vielä ollut ehtinyt ajatella asian vakavampaa puolta. 17-vuotiaalle armeija oli jat koa lapsuuden pumpum-sodalle ja intiaanileikeille. ”Jos olisin mennyt armeijaan normaalisti kutsuntojen jälkeen, olisin varmaan kieltäytynyt aseista. Tunsin myöhemmin 1960-luvulla rauhanliikkeen omak seni. Elimme ydinpommin varjossa. Se herätti pasifismini Vietnamin sodan lisäksi.”

Radikalismi huipentui Tuomivaaran tapauksessa vuoteen 1967. ”Sotilaspassien polttaminen merkitsi käytännön toimenpidettä sen asian puolesta, jota kanna timme. Voidaan kai sanoa, että se kiihdytti näkyvästi ulkoparlamen taarista mutta näkyvää toimintaa. Henkilökohtaisesti se merkitsi aika suuria sakkoja, nimeä rikosrekiste riin ja suojelupoliisin myöhemmän tunnustuksen mukaan myös pääsyä heidän rekisteriinsä.”

Vuoden 1967 jälkeen Tuomivaaran elämän täytti työ ja sittemmin myös perhe, mutta rauhanliikkeen arvot ovat pysyneet hänelle tärkeinä tähän päivään saakka.

”Passinpolttamisesta ei puhuttu työpaikalla kovin paljon. Olin

TEKSTI TIMO KALEVI FORSS • KUVAT ESSI RAJAMÄKI

Bertolt Brecht: ”Yhteiskunnan pieni osa ei ole yksi ihminen, vaan kaksi ihmistä.”

1960-luvun lopun töissä raken nuksilla. Tämän jälkeen menin suunnittelutoimistoon ympäristön suojelun pariin. Kyllä ne arvot ovat olleet koko ajan mukana siinä mie lessä, että olen ollut Sadankomitean ja Rauhanpuolustajien jäsen kaiken aikaa. Olen katsonut sen olevan töissä olevien ihmisten keino vaikut taa asioihin. Olen tehnyt 50 vuoden työuran. Olin töissä 65-vuotiaaksi saakka. Olen viime vuosina ollut mukana Rauhanaseman korjaus töiden rakennustoimikunnassa.”

Pitkä työura kuljetti Tuomivaaraa ympäri Suomea. Hän on tehnyt töitä muun muassa Hangossa, Lahdessa, Sotkamossa, Kemissä

ja Iissä. 1970-luvun alussa hän työskenteli viemäröintijärjestelmien ja -laitosten suunnittelijana ja rakennuttajana. Tämä sai hänet pohtimaan ympäristönsuojelua jo vuosia ennen vihreän liikkeen var sinaista nousua. 1970-luvun lopulla Tuomivaara toimi työsuojelu tarkastajana ja Pohjois-Suomen Hakan toimitusjohtajana.

Vuonna 1983 kutsu kävi E-osuuskunta Ekan rakennut tamisen ja kiinteistöhallinnon johtotehtäviin. Tuomivaaran työura päättyi Ekan saneerauksen jälkeen VVO-yhtymän isännöintiyrityksen Kiinteistövastuun markkinointi johtajan toimeen ja lopuksi vielä konsernihallinnon investointi johtajan tehtäviin. Hän avustaa yhä yhteisöjä kiinteistöasioissa ja toimii hallitusten jäsenenä.

ERILAINEN ESIKOISKIRJAILIJA

Tauno Tuomivaaran elämän syviä pohjavirtoja on ollut kirjallisuus ja kirjoittaminen. Tästäkin on kiittäminen armeijan harmaissa vietettyjä vuosia.

”Armeijassa oli aikaa lukea. Silloin jäi mieleeni Nobel-kirjailija

Salvatore Quasimodon runo kokoelma Ja äkkiä on ilta. Kun palasin työelämään vuonna 1963 ja asuin Pelastusarmeijan yömajassa Alppikadulla, oli vieressä työväen opisto. Olin siellä runoilija Maila Pylkkösen vetämässä kirjoittaja ryhmässä. Tampereella osallistuin Veikko Sinisalon lausuntaryhmään. Hän analysoi hienosti tekstejä esittämisen kannalta. Vuonna 1964 menin kirjastoneuvos Mikko Mäkelän puheille ja pääsin luke maan uutta suomalaista lyriikkaa Mäkelän avustuksella. Osallistuin myös Tampereen kaupunginkirjas ton kirjoituskilpailuun.”

Kirjoituskilpailussa Tuomivaara sijoittui toiseksi. Voiton vei Jussi Kylätasku. Mikko Mäkelä kehotti Tuomivaaraa lähettämään tekstejä kustantajille, mutta perhe ja työelämä veivät voiton. Kirjoittaminen ei ole ollut hänelle kuitenkaan vierasta. Tuomivaara on toiminut kirjallisuusarvosteli jana Hämeen yhteistyössä ja Päivän sanomissa sekä Ylen Sotkamon kirjeenvaihtajana.

”Olin kadottanut vuosikymme niksi kaikki vanhat tekstini. Löysin niitä vähän aikaa sitten erään

lippaan pohjalta. Minut hyväk syttiin Kiilan jäseneksi vuonna 1968. Veikko Sinisalo esitteli minut Arvo Turtiaiselle. Runojen kirjoit tamisessa oli pitkä tauko kunnes aloin kirjoittaa niitä uudestaan 1990-luvun puolivälissä.

Lähetin tekstejä Taite-nimiseen runouslehteen. Niitä julkaistiin nimimerkillä Tuomo Vaara.”

Runokokoelma Odysseuksen jalanjälki sisältää runoja, joiden vaikuttimina ovat olleet antiikin

Rauhan rajakivi

Minulla on kädessäni Pähkinäsaaren rauhan rajakivi ja toisessa kirje piispa Henrikille se, joka historian kirjoittajalta oli kadonnut Unestako minä olin ne ominut Täydenkuun valossa Vanha mies, roolinsa raskauttama

Katsoin kuvaa kuin kuormakirjaa jossa lukee: Ukrainaan, muistoksi rauhan rajalle; kirjoitus täynnä absurdeja lauseenvastikkeita

Historian valossa tämä oli pitkä ja pimeä vuosisata Historian kirjoittaja on tietämättäänkin totuuden pyöveli

Koulutus ja sivistys ovat lääke liikakansoittumista vastaan. Väestön kasvua voidaan hillitä yleisen tietotason nostamisella.

Tasaamisen vuosituhat (Lapsilleni – ja muitten)

Mietin täällä turkoosinvärisen meren valossa kumpi petti toisensa minä vai vallankumous Minä en sitä tehnyt Enkä myöskään keskeyttänyt

Muutosta minä kannatan Ihokasvarastojen jakamista niille joilla on kylmä Ympäristön vuoksi enää ei tehdä uusia heillekään joilla ei ole ensimmäistäkään vaan ylimääräiset antavat käyttöön he joilla on toinen

Tuleva aika on tasaamisen vuosituhat Meillä on enää vähän tasattavaa tehdään se niin, että kukaan ei jää ilman

maailma, matkustaminen, yhteiskunnalliset teemat ja ympäristöasiat.

”Mukana on joitain runoja kymmenen vuoden takaa, mutta niitä on hiottu kokoelmaa varten. Pohjoissuomalaiset naiskirjailijat ovat kirjoittaneet viime vuosina hyvin painavaa yhteiskunnallista proosaa, mutta runoutemme valta virta on jäänyt kiinni 1950-luvun epäyhteiskunnallisuuteen. Runois tani on joskus sanottu, että ne ovat hyviä mutta poliittisia. Minun mielestäni ne eivät ole poliittisia mutta yhteiskunnallisia kyllä.”

IHMISKUNNALLA ON TOIVOA

Runoilijana Tauno Tuomivaaraa innostaa rooli yhteisön osana. Hän siteeraa Bertolt Brechtiä, joka on sanonut: ”Yhteiskunnan pieni osa ei ole yksi ihminen, vaan kaksi ihmistä.”

”Yhteiskunnallisuutta löytyy esimerkiksi runostani ’Rauhan rajakivi’ sekä kokoelman Kroatiasarjasta, joka on kirjoitettu alun perin Kroatiassa Adrianmeren rannalla. Siihen liittyvä runo ’Tasaamisen vuosituhat’ on ekologi nen kannanotto.”

”Mielestäni koko kulttuurimme on velkaa Välimeren ympärillä vallinneille kulttuureille kuten kreikkalaiselle, roomalaiselle ja arabialaiselle kulttuurille. Välimeren rannoilta löytyy myös näiden kult tuurien rakennettua ympäristöä. Kirjan loppupuolella on sarja 'Sana joka sopisi mystiikan nimeksi', joka on kirjeenvaihtoa Odysseuksen kanssa. Odysseus edustaa minulle kirjallisen ja luovan kulttuurin taustaa. Rakentunut ympäristö on materiaalista puolta. Kirjallinen kulttuuri edustaa koko perimää, joka meillä on.”

Tauno Tuomivaara hehkuttaa myös kirjan hienoa kantta, josta hän on saanut positiivista palau tetta jälkikasvultaan.

”Kirjan kansi on saanut paljon kiitosta. Sen on tehnyt Gabriel Grama, joka on romanialaiskreikkalainen Suomessa asuva taiteilija. Kannessa taitaa olla Troijan hevonen. Lapsenlapseni ovat hyvin tyytyväisiä pappansa kirjan kanteen, koska heillä on kaksi valkoista ponia.”

Entäpä sitten tulevaisuus ja maailman tila. Syyriassa soditaan ja fasismi nostaa päätään Euroopassa. Mitä vanha radikaali ajattelee maailman menosta?

”Suurin uhkamme on ilmaston muutos. Meidän tulee varustautua sen varalle. Asevarusteluun käy tettävät varat tulisi käyttää ympäristöinvestointeihin. En ole taustaltani vihreä, vaan olen van hempaa sukupolvea. Kunnioitan toki vihreitä. Olen tekninen ja matemaattinen ympäristönsuojelija. Olenkin puolileikillisesti suositellut nuorisolle filosofian ja tiedotusopin opintojen sijaan kemian ja tekniikan opintoja. Tarvitsemme tulevaisuudessa valtavia investoin teja, joissa tarvitaan noiden alojen osaajia.”

Tuomivaara ei kuitenkaan povaa maailmanloppua, vaan näkee ihmiskunnan tulevaisuudessa jopa valoa.

”Ihmiskunnalla on toivoa. Uskon viisauteen. Ei riitä, että ilmaston lämpenemistä jarrutetaan. Koulutus ja sivistys ovat lääke liikakansoit tumista vastaan. Väestönkasvua voidaan hillitä yleisen tietotason nostamisella. Myös uusissa teknii koissa on paljon mahdollisuuksia kuten aurinkoenergiassa, joka on kehittynyt nopeasti muun muassa Intiassa ja Kiinassa. Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa on onnistuttu tekemään öljyä vedestä ja ilmasta aurinkoenergian avulla. Luulin aluksi, että se oli vitsi, mutta tajusin, että tälläkin tavalla voidaan sitoa hiilidioksidia ilmakehästä.”

Rasismiin ja vihaan nojaavat massaliikkeet saavat Tuomivaaran kuitenkin mietteliääksi.

”Ongelmana ovat epäälylliset joukkoliikkeet kuten perussuomalaiset. Ihmettelen myös miten maailman johtavassa valtiossa Yhdysvalloissa voi olla niin naiiveja ja kehittymättömiä ihmisiä niiden viisaiden tiedemiesten rinnalla. Kun valta on taloutta, se on toisaalta pelottavaa, toisaalta taas haluaisin olla optimisti ainakin teknisten innovaatioiden osalta. Työelämässä mukana oleminen oli minulle tekniikan ja tiedon eteenpäin viemistä. Poliittinen ja järjestötoiminta taas on mieli piteeseen vaikuttamista. Kumpaakin tarvitaan.”

Runoistani on joskus sanottu, että ne ovat hyviä mutta poliittisia. Minun mielestäni ne eivät ole poliittisia mutta yhteiskunnallisia kyllä.

ILONA NYKYRI IN MEMORIAM

Ilona Nykyri kuoli 29.4.2017 vaikean sairauden jälkeen.

Hän oli Mikael Agricola -palkinnolla palkittu eturivin kääntäjä. Palkinnon hän sai Hans Falladan Yksin Berliinissä -teoksesta, joka on harvinaisen tarkka aikalaiskuvaus työväenluokkaisten ihmisten omatoimisesta vastarin nasta natsi-Saksan ajan Berliinissä. Thomas Mannin klassikkoteoksen Buddenbrookien suomennos on myös arvokas, suuri ja liian vähälle huo miolle jäänyt Ilonan käännöstyö.

Ilona Nykyri oli koko elämänsä ajan rauhantyön aktiivi. Hän oli yksi keskeinen henkilö Oulun rauhan ryhmän toiminnassa 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Maaliskuussa 2003 Ilona oli näkyvästi mukana järjestämässä usean tuhannen oululaisen mielenosoitusta Ei iskua Irakiin -tunnuksen alla. Tuolloin Kaleva-lehden haastattelussa Ilona kertoi: ”Ihmiset ovat todella herän neet huomaamaan, että maailma ei ole enää lintukoto. Erityisen ilahdut tavaa on, että ihmisiä on mukana yli puolue- ja uskontorajojen.”

Ilona oli myös järjestämässä sodanvastaista mielenosoitusta vuosi Irakin sodan alkamisen

jälkeen kansainvälisenä sodan ja miehityksen vastaisena toimin tapäivänä. Kalevalle antamassaan lausunnossa Ilona totesi mielen osoituksen nostavan Irakin sodan lisäksi esille myös Lähi-idän kriisin eli Palestiinan kysymyksen sekä Tšetšenian konfliktin.

Tämän jälkeen rauhanryhmän keskeisten jäsenten elämäntilanne muuttui ja koko toiminta hiipui vähitellen.

Pitkän hiljaisuuden jälkeen rauhanryhmän toiminta aktivoitui vuoden 2015 alussa. Tuolloin Irakista, Afganistanista ja Somaliasta tuli noin 30 000 pako laista Suomeen. Toiset heräsivät auttamaan maahanmuuttajia ja pieni vähemmistö alkoi lietsoa vihaa heitä kohtaan. Elokuussa 2015 Oulussa järjestettiin rauhan omainen kokoontuminen tukemaan ihmisoikeuksia ja pakolaisten auttamista. Siellä Ilona oli jälleen paikalla. Tämän lisäksi syntyi ajatus rauhanmarssin herättämi sestä henkiin. Oulun rauhanryhmä kutsuttiin koolle.

Oulun Naisunioni ja Oulun rauhanryhmä järjestivät lokakuussa 2016 rauhankulkueen, joka

liittyi YK-päivän Syyria-teemaan. Tilaisuuden kannanotossa todettiin Suomen rikkovan omaa perustus lakiaan, kun se asettaa pakolaiset taloudellisesti eriarvoiseen asemaan Suomen kansalaisten kanssa. Oulun kaupungin tervehdyksen tilaisuuteen toi valtuuston varapuheenjohtaja Paula Grekelä. Hän sairasti jo silloin syöpää, johon menehtyi loppu vuodesta 2016. Ilonalle oli tärkeää, että kulkueessa olivat mukana edustajat islamilaisesta yhteisöstä ja luterilaisesta kirkosta sekä Oulun metropoliitta Elia

Rauhanryhmä järjesti myös keskustelutilaisuuksia. Yhden tapahtuman otsikko oli Onko maahanmuuttokritiikissä tolkkua? Ilonan muotoilemasta teemasta puhui professori Vesa Puuronen. Tilaisuus veti paikalle salin täydeltä ihmisiä. Seuraavan rauhanryhmän järjestämän keskustelutilaisuuden otsikko oli Miten olla ihmisiksi? Tilaisuuden teema oli jälleen Ilonan muotoilema. Siellä olivat puhujina metropoliitta Elia, Satu Haapanen, Jouko Jokisalo ja Karim Maiche

Ilonan sairaus oli havaittu toukokussa 2016. Sairaudestaan huolimatta hän kannusti kaikin

tavoin syksyn rauhanmarssin järjestelyissä, ideoi ja osallistui tiedotteiden sekä julkilausuman tekoon. Viimeinen rauhanmarssi, johon Ilona osallistui, keräsi 200 osanottajaa. Tilaisuudessa puhuivat imaami Abdul Mamman, Oulun uusi tuomiorovasti Satu Saarinen, Oulun kaupungin edustajana johtaja Pia Rantala-Korhonen sekä Naisjärjestöjen puheenjohtaja Eva Biaudet. Tässä tilaisuudessa Ilona luki rauhanryhmän julkilausuman ja lopetti viimeisen julkisen puheensa vetoomukseen: ”Tänään on huudettava kovaa rauhan, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuk sien puolesta.”

Vuoden 2017 aikana rauhan toiminta alkoi hiipua, koska Ilona ei enää jaksanut olla mukana. Ilman Ilonaa meiltä on puuttunut intoa ja valoa. Toivottavasti rauhantoiminta jatkuu Oulussa.

Ilona oli aina myötätuntoinen ja rohkaiseva. Hänellä oli taikakynä, jolla hän loihti myös allekirjoitta neiden tekemät tekstit helmiksi. On ikävä häntä.

TERTTU KUUSELA JA JOUKO JOKISALO

ASUMISTUELLE ON ASETETTU KATTO KATTO MYÖS ASEHANKINNOILLE!

Hallitus vaikeuttaa opiskelijoiden, lapsiperheiden, työttömien ja eläkeläisten asemaa. Asumistuelle on asetettu katto, jonka tehtävänä on hillitä vuokrien korotuksia. Todellisuudessa se vain lisää toimeentulotukimenoja. Hallitus heikentää leikkauksillaan ihmisten jokapäiväistä elämää. Elämää ylläpitäviin menoi hin ei rahaa riitä. Sen sijaan hallitus on valmis kustantamaan miljardien eurojen hävittäjäkaupat. Elämää tuhoaviin aseisiin kyllä löytyy rahaa, mutta uusien terveys asemien, koulujen ja päiväkotien rakentamiseksi ei varoja tahdo löytyä. Miljardeja euroja maksavilla Hornet-kaupoilla viedään Suomea kohti sotilasliitto Natoa. Nyt pitää asettaa katto myös asehankinnoille. Heikossa taloudellisessa tilanteessa hallituksen on tehtävä arvovalintoja. Rahat on käytettävä elämän ylläpitämiseen, ei sen tuhoamiseen.

– Suomen Rauhanpuolustajain Nokian paikallisyhdistys ry:n kannantotto vuosikokouksessa 26.4.2017

KOLUMNI

Suomi päätti vuonna 2012 ostaa USA:sta 70 JASSM-risteilyohjusta, joita voi laukaista Hornetista. Näillä ohjuksilla ei ole juurikaan puolustuksellista käyttöä, vaan ne on suunniteltu hyökkäysaseeksi. Ohjukset ostamalla Suomi ilmaisi halukkuutensa olla jatkossakin mukana USA:n ja Naton operaatioissa maailmalla.

SUOMEN LINJA

Selviytyminen oli yksi presidentti Mauno Koiviston määritelmistä Suomen ulkopoliit tiselle linjalle. Kaikkien sodan jälkeen virassa olleiden presidenttiemme selviytyminen on tarkoit tanut dialogia itänaapurin kanssa. Kylmän sodan vuosina sillä oli monenlaisia johtajia, alkaen Stalinista ja päätyen Gorbatšoviin.

Hyvän tahdon vakuutukset eivät useinkaan riitä ulkopolitiikassa, ja niinpä hävityn maailmansodan jälkeen Suomen selviytymisen edellytyksenä oli pysyä suurvaltojen valtapiirikamppailujen ulkopuolella. Saksan kanssa liittoutuminen oli päättynyt huonosti. Tämä tarkoitti Neuvostoliiton turvallisuusintressien tunnustamista Euroopassa. Se ei tarkoittanut naa purin kaikkien tavoitteiden ja toimien hyväksymistä, vaan sen ymmärtämistä, että Suomen turvallisuus oli sidoksissa Euroopan vakauteen.

Nykyinen Ukrainan kriisi ei ole ollut ainoa suurvaltojen suhteita kiristänyt kriisi. Kaikkien niiden luettelemiseen ei tässä ole tilaa, mutta voidaan aloittaa esimerkiksi vuodesta 1949, kun länsi perusti Naton ja Neuvostoliitto Varsovan liiton. Seuraavana vuonna käynnistyi Korean sota, jossa Kiinan ja USA:n joukot taistelivat vastakkain. Vuonna 1962 maailma ajautui ydinsodan partaalle Kuuban ohjuskriisin vuoksi, ja 1968 Varsovan liiton maat miehittivät Tšekkoslovakian.

Suomen johtopäätös oli välttää presidentti Kekkosen sanoin ”tuomarin” roolia ja pyrkiä toimimaan ”lääkärinä”. Suomi aloitti melkoisen diplomaattisen operaation neuvottelujen käynnistä miseksi Euroopan yhteisen turvallisuusjärjestelmän luomiseksi. Monien esteiden ylittämisen jälkeen ETY-kokous järjestettiin Helsingissä 1975.

Mitä tällä kaikella sitten on tekemistä tämän päivän kanssa? Ehkä se, että myös vaikeammista tilanteista on selvitty. On solmittu sopimuksia ja huo lehdittu siitä, ettei Suomea liitetä kenenkään muun tarkoitusperien toteuttajaksi. Siksi väitteet siitä, että tulisimme väistämättä vedetyksi mukaan Itämeren sotilaalliseen kriisiin, puhe sitoutumisesta Viron puo lustamiseen ja kasvava harjoittelu Naton kanssa ovat vääriä signaaleja. Sen sijaan Suomen pitää panos taa poliittisesti siihen, että kriisin syttyminen tulisi mahdollisimman epätodennäköiseksi ja Suomen selviäminen puolestaan todennäköiseksi.

Yhden JASSM-risteilyohjuksen hinnalla saa 4 miljoonaa vaippaa eli 3652 vanhukselle minimimäärän vaippoja vuodeksi Yksi Hornetin lentotunti maksaa 9250 €. Hornetin yhden lentotunnin hinnalla palkattaisiin kuukaudeksi 3,5 lähihoitajaa tai ostettaisiin vaipat vuodeksi 12 vanhukselle Suomen maavoimien NH90-kuljetushelikopterin lentotunti maksaa 15 900 €. Kopterin yhden lentotunnin hinnalla palkattaisiin kuukaudeksi 5,5 lähihoitajaa tai ostettaisiin vaipat vuodeksi 22 vanhukselle

Lähteet: mm. Helsingin Sanomat, puolustusministeriö, Tehy

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.

MARKKU KANGASPURO

SOTA EI SYTY ITSESTÄÄN

Kansainvälisen rauhanliikkeen sanotaan olevan kuollut, mutta Lapissa rauhanmielenosoitus yhdisti ihmisiä yli rajojen.

On sunnuntai 21.5. kello 9.10, istun tilausbussissa, jonka määränpää on Rovaniemi.

Mikä minut sai matkaan? Vähemmän jalojen syiden, kuten joutilaisuuden, lisäksi minulla oli ja on edelleen tunne, että yksilönä on tärkeää käyttää demokraattisia oikeuksiaan, kuten mielenosoitus oikeutta, ilmaistakseen mieli piteensä. Toisekseen olen kauhis tunut siitä, miten lyhytnäköistä turvallisuuspolitiikkaa Suomessa tällä hetkellä harjoitetaan.

Hannu Ketoharju harmittelee, että rauhantyössä on sukupolvi kuilu. Hänen mukaansa nuoria on vaikeaa saada Naton vastaisiin mielenosoituksiin. Vilkaisu ympäri bussia vahvistaa asian, valtaosa rauhanaktiiveista on huomattavasti itseäni, 26-vuotiasta opiskelijaa, vanhempia.

Martti Vaskonen pitää bussikyytiläisille, pohjois savolaisille ja pohjoiskarjalaisille rauhanaktivisteille, pienen puheen. Hän kertoo, kuinka koko idea Rauhanpuolustajien matkasta Lappiin sai alkunsa. Martti antoi matkalle alkusysäyksen soittamalla huhtikuussa Kerstin Tuomalalle, Lapin Rauhanpuolustajien aktiiville, ”varoituspuhelun”. Hän ilmoitti olevansa tulossa autolla kymmenmetrisen ”USArmy GO HOME!”-banderollin kanssa. ”Tästä juttu lähti paisumaan ja tuli bussi kin varattua”, Martti veistelee.

Olen sopinut illaksi haastattelun ruotsalaisen Sisuradion juontajan kanssa. Soitan hänelle ja kerron, että olen tavattavissa.

Haastattelun päätyttyä olen kiukkuinen. Aluksi haastattelu

oli mennyt hyvin jännityksestä huolimatta, mutta mitä pidemmälle se eteni, sen johdattelevampia kysy myksistä tuli. Aistin, että toimittaja ei ollut juurikaan kiinnostunut minun näkökulmastani, vaan hänellä oli sotaharjoituksia tukeva viesti, jonka hän halusi sovittaa suuhuni.

Myöhemmin illalla törmään hotellin aulassa ruotsalaisen Kvinnor för Fred -järjestön akti vistiin My Leffleriin. Hän on vaikuttunut, että ikäiseni nuori opiskelija on lähtenyt osoittamaan mieltä rauhan puolesta. Se antaa hänelle toivoa, vaikka hän huokaa kin: ”Kansainvälinen rauhanliike on kuollut, vaikka tarvitsisimme sitä nyt kipeästi.” My myöntää, että kansainvälinen sotavarustelun kiih tyminen pelottaa häntä. Hänestä tällaisen kehityksen jatkuessa kolmas maailmansota Euroopassa on todennäköinen.

MIELENOSOITUS

ACE17-HARJOITUSTA VASTAAN

On maanantai 22.5. kello 9.00. Olemme juuri saapuneet Rovaniemen lentokentälle, jossa joukkoomme liittyy Lapin rauhan puolustajia. Sotilaspoliisit valvovat pääsyä harjoittelualueelle lento aseman parkkipaikalla. Siviilipoliisi johdattaa meidät valikoimalleen mielenosoituspaikalle. Kajautamme äänekkäästi mielenosoitushuu tomme: ”Nato mee kotia, emme tahdo sotia!”

Pidämme sotavarustelua ja ACE17-harjoituksia kritisoivia puheita ”avoimen mikin” periaatteella. Välillä laulamme ruotsiksi, englanniksi tai suomeksi. Paikalla on jonkin verran lehdistöä. Tunnistan Ylen toimittajan ja valokuvaajan sekä eilen tapaamani Sisuradion toimittajan. Laulumme taukoaa taivaalla jyrisevän sotilas koneen melun ajaksi.

USArmy Go Home -banderolli yhdistää Ruka Suosaaren Valtimolta ja Ruotsin Naiset rauhan puolesta ry:n edustajan My Lefflerin (selin) Rovaniemen lentokentällä järjestetyssä mielenosoituksessa.

Jatkamme mielenosoitusta Rovaniemen keskustassa Lordin aukiolla kello yksitoista. Rohkenen itsekin pitämään lyhyen puheen kokeneempien puhujien, muun muassa Rovaniemen kaupun ginvaltuutetun Vesa Puurosen, vanavedessä. Siinä muistuttelen yhteiskuntatieteen opiskelijan ominaisuudessa, että vaikka tur vallisuuspoliittisessa keskustelussa kohtalousko on valloillaan, todellisuus rakentuu sosiaalisesti. Painotan, että teoillamme ja sanoil lamme on merkitystä. Sota ei syty itsestään – voimme rakentaa joko sotaa tai rauhaa.

Mielenosoituksen jälkeen järjestetty Arktinen rauhanhaaste -seminaari Lapin yliopistossa on tiedonjanoiselle opiskelijalle matkan kohokohta. Täyteen paka tussa luentosalissa kansainväliset vieraamme jakavat suomalaisille

rauhanaktivisteille tietämystään Tuula Sykön erinomaisen tulkkauksen avulla. Professori Dave Webb kertoo avaruuden hyödyntämisestä sotavarustelussa, ruotsalaisen rauhaninstituutin opettaja Agneta Norberg avaa ACE17-harjoituksen merkitystä Stohltenbergin dokumentin valossa ja My Leffler näyttää sydäntä riipai sevia kuvia herkästä luonnosta ja sodan aiheuttamista tuhoista.

Seminaarissa paljastuu yllättäviä asioita, kuten se, että naapurimme Ruotsi on maailman kolmanneksi suurin ihmisten – mukaan lukien omien kansalaistensa – salakuunte lija Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian jälkeen. Tai se, että EU ja USA ovat muodostamassa keskenään avaruusliittoa.

Kotimatka alkaa seminaarin päätyttyä. Kysyn vierustoveriltani Jaana Haveriselta tämän fiiliksiä reissusta. Hän vastaa: ”Hyvä ja voimaannuttava fiilis jäi, tämmöstä kannattaa tehdä jatkossakin. Yhdessä tekemisestä tulee hyvä tunne!” Olen Jaanan kanssa samaa mieltä. Suomi ja maailma tarvitsee rauhanpuolustajia enemmän kuin pitkään aikaan.

TEKSTI: TUULIA REPONEN • KUVA: MARTTI VASKONEN

Juttusarjassa annetaan käytännönläheistä vinkkausta rauhankasvatuksen toteutukseen. Rauhankasvatus on hieno sana, jota ei ole syytä hylätä, vaikkei se ole ollutkaan muodissa sitten 1980-luvun. Sitä paitsi jokaisen meistä on hyvä harjoittaa rauhankasvatusta aina kun tilaisuus tarjoutuu. Kätilönä Rauhankasvatusneuvolassa toimii opettaja Hanna Niittymäki Jakomäen peruskoulusta.

M. K. Gandhi (1869–1948) teki elämäntyönsä kauan sitten Etelä-Afrikassa ja Intiassa, mutta hänen menetelmiään käytetään yhä. Myös Suomessa käydään satyagraha-taisteluita ja toimitaan kuten kunnon satyagrahit!

MITÄ SATYAGRAHA ON?

(SATYA + AGRAHA = TOTUUS + PÄÄTTÄVÄISYYS)

Satyagraha-menetelmän lähtökohtana on korkea moraali, luottamus omaan asiaan ja yhteisöön mutta myös vastustajaan. Satyagrahin tuli olla väkivallaton ja totuuteen pyrkivä. Hän ei saanut pelätä mitään eikä ketään. Satyagraha-taistelun menetelmiksi muodostuivat muun muassa neuvotteleminen, yhteistyöstä kieltäytyminen, marssiminen, tottele mattomuus, lakkoilu ja paasto. Satyagrahien tuli aina pyrkiä ymmärtä mään vastustajaa ja saavuttaa konsensus. Heillä tuli olla sisäinen halu tehdä hyvää.

Luokan pojat nousivat vastustamaan luokkansa tyttöjen yhteen tyttöön kohdistamaa syrjintää ja kiusaamista suomalaisessa alakoulussa. Pojat ilmoittivat yhtenä rintamana, että nyt riittää.

Intialaisia vaadittiin Etelä-Afrikassa kuljettamaan jatkuvasti mukanaan eräänlaisia passeja. Gandhi organisoi massii visia passien polttamisia. Lopulta passeista luovuttiin.

Brittihallinnolla oli Intiassa suola monopoli. Gandhi marssi 24 päi vää kestäneellä marssilla kannat tajineen kohti merenrantaa. Ran nalla kerättiin suolaa Gandhin kehotuksesta. Alkoi suuri kansa laistottelemattomuuskampanja. Vankilat täyttyivät suolalain rik kojista. Lopulta laista luovuttiin.

Gandhi järjesti valtavat joukot mukaan saaneen Ei yhteistyötä -kampanjan, jossa boikotoitiin kaik kea brittiläistä. Tavoitteena oli saada hallinto luopumaan useista intialai sia koskeneista rajoituksista.

Paastoaminen oli satyagrahan me netelmä, jolla Gandhi pyrki vaikut tamaan seuraajiinsa. Hän sanoi, et tä se on menetelmä, jota ei voi kos kaan käyttää vihamiehiään vastaan. Ajatuksena oli siis, että Gandhi pyrki omalla kärsimyksellään muuttamaan ihmisten toimintaa parempaan suuntaan. Hän esimerkiksi paasto si toivoessaan, että hindulaiset avai sivat temppelit myös kastittomille ja avioliitot kastittomien ja muiden vä lillä yleistyisivät. Näin myös tapahtui.

Turvapaikanhakijoiden rauhanomainen Oikeus elää -mielenilmaus Helsingin Rautatientorilla on jatkunut kuukausia. Sen tavoitteena on vastustaa kielteisiä turvapaikkapäätöksiä ja pakkopalautuksia.

Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden ihmisten piilottelu on yleistynyt, niin että sitä voisi kutsua jo satyagraha-henkiseksi kansalais tottelemattomuuskampanjaksi.

Kansalaisaloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista allekirjoitti yli 166 000 ihmistä ja se meni läpi eduskunnassa.

Opettajana olen usein itkenyt luokassa osoittaakseni omaa kärsimystäni oppilaiden kohdeltua toisiaan huonosti. (Paastoaminen olisi ehkä hiu kan liikaa). Tätä menetelmää voi suositella ainoastaan tilanteessa, jossa nauttii läsnäolijoiden kunnioitusta. Voisi ajatella menetelmän toimivan myös sisarusriitoja tai työpaikan konflikteja ratkaistaessa.

HANNA NIITTYMÄKI

ESIMERKKEJÄ GANDHIN SATYAGRAHA-TAISTELUISTA

NYKYPÄIVÄN SATYAGRAHA-TAISTELUITA SUOMESSA

40 • 100 • 400

UUSIKAUPUNKI RAUHANKAUPUNKI

Rauhanpuolustajien Uuden kaupungin yhdistyksen 40-vuotis taivalta juhlittiin kaksipäiväisellä seminaarilla 6.–7. toukokuuta.

Rauhanpuolustajien Uudenkaupungin yhdistystä on koko sen olemassaolon ajan luotsannut Ilmo Suikkanen. Puheenjohtaja huomioi tervehdyspuheessaan, että yhdis tyksen lisäksi juhlii Uusikaupunki 400-vuotistaivaltaan ja Suomi sataa vuottaan itsenäisenä valtiona.

”Oma yhdistyksemme saavuttaa kuluvana vuonna 40 vuoden merkkipaalun. Sen osalta kyse ei ole historiallisesti pitkästä ajasta, mutta ihmiselämällä mitattuna on sekin merkittävä rupeama. Uudenkaupungin yhdistyksemme sinnikkäästä järjestöväestä suuri osa on puuhannut rauhantyön parissa vuosikymmeniä, ja 40-vuotistapahtuman valmistelut on yksi kymmenien ja taas kym menien joukossa, lämmin kiitos eritoten heille siitä.”

Rauhanliikkeessä sodat nähdään aina onnettomuutena, jotka pitäisi kyetä estämään jo etukäteen eli vähän samaan tapaan kuin ennal taehkäisevässä terveydenhuollossa. Erityisesti sisällissodan traumojen ja tuhojen parantelu, josta on koke muksia meillä ja tälläkin hetkellä monissa maailman kriisipesäk keissä, on sukupolvien mittainen prosessi. Sodan voittaminen ei juurikaan riitä, on voitettava rauha.

Yhdistyksen perustamisajan kohdan jälkeisen kylmän sodan ilmapiirin murtamista voisi luonnehtia myös maailmanlaajui sena haluna rakentaa parempaa huomista pyrkimällä sotilaallisen

vastakkainasettelun ja aseva rustelun sijasta rauhanomaisen rinnakkainolon ja yhteistyösuhtei den kehittämiseen.

Viime vuosituhannen loppu puolella onnistumisia tällä saralla löytyy runsaasti, ja harva tohtii kiistää, etteivätkö ne olleet maail man miljoonia ihmisiä käsittävän rauhantahtoisen väen painostuksen tuloksena syntyneitä.

”Näin jälkeenpäin kun miettii, niin aika pitkälle ilon kautta lähestyttiin silloin vaikeita aiheita. Eikä yhtään ujostuta kertoa, että aikaa myöten myös tulosta tuli: Ronald Reagan ja Mihail Gorbatšov allekirjoittivat keskimatkan ohjukset Euroopasta poistavan INF-sopimuksen vuonna 1987”, totesi Suikkanen.

Valitettava tosiasia sen sijaan on se, että esimerkiksi sopimuksin maanosastamme viedyt euro-ohjuk set ovat jälleen palanneet Euroopan asearsenaaliin ja sotilaallinen vastakkainasettelu on kärjistynyt noista ajoista vaarallisesti. Rauhanliike seurasi huolestuneena esimerkiksi nyt touko-kesäkuun vaihteen ”Arktinen Haaste” -nimellä pidettyjä Nato-johtoisia 12 maan sotaharjoituksia, jossa oli yli 100 ilma-alusta, joukossa uuden hävittäjäkaluston ohella myös USA:n Vietnamin sodassa käyttämä pahamaineinen B-52-pommittaja.

Aseteollisuus esittelee uusinta kalustoaan ja hykertelee tietäes sään, että sotaan varustautuminen kilauttaa sen laariin miljardeja miljardien perään, puhumattakaan siitä, jos tilanne kärjistyy yhteenot tojen asteelle.

Uhkaa on siis ilmassa, totuus näyttäisi jo kuolleen ja mediassa tilalle on tullut sotapropagandalle

tyypillinen kaunainen viestintä. Valtaan nousee arvaamattomia poliitikkoja jne.

”Vahvaa rauhanliikettä tarvitaan taas, ja korostaisin nyt erityisesti nuorison aloitteellisuuden ensisijaisuutta. Asiaa ei ratkaista vihapuheilla ja vähävaraisten usuttamisella toinen toistensa kimppuun. Tarvitaan solidaa risuutta ja yhteistyötä käydä käsiksi sotien syihin, sotien, joissa Eurooppakin on osapuolena ja joista keskeisiltä osin johtuvat myös tänne suuntautuneet pako laisvirrat”, korosti Ilmo Suikkanen.

HUONO RAUHANSOPIMUS ON UUDEN SODAN SIEMEN 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla rauhanliikkeellä oli vahva kannatus ja erilaisia uhkakuvia paljon. Sen jälkeen liike on hiipunut, kunnes nyt maailmanpolitiikan kiristymi sen vuoksi sitä taas tarvitaan.

Yhdistyksen pääjuhlassa puhunut Rauhanpuolustajien puheenjohtaja, professori Markku Kangaspuro näkee filosofi Immanuel Kantiin viitaten, että pysyvän rauhan ainoa mahdollisuus on armeijoiden lakkauttaminen, mutta myöntää, että se ei ole tämän päivän realismia.

”Tiedämme, miten valtavia rahamääriä maailmassa aseisiin käytetään. Jo 10 prosenttia siitä riittäisi absoluuttisen köyhyyden poistamiseen maapallolta.”

Paradoksaalista kyllä Suomi syntyi sodasta. Venäjän heikkouden ja ensimmäisen maailmansodan ”ansiosta” Suomi sai tilaisuuden irrottautua Venäjästä.

”Sopiminen on avain sotien välttämiseen. Itsenäiset kansakun nat tekevät sopimuksia toistensa

Lämmin kiitos kaikille mukana40-vuotistapahtumassamme olleille, meitä muistaneillesekä valmisteluihin osallistuneille. Te teitte tapahtumastamme juhlan!Toiminta rauhan puolesta jatkuu.Suomen UudenkaupunginRauhanpuolustajain yhdistys ry

kanssa ja pitävät niistä kiinni. Rauha pitää solmia siten, että hävinneetkin voivat sen ehtojen kanssa elää. Kuten tiedämme, rau hansopimukset ovat olleet monen tulevan kriisin siemeniä.”

Toisen maailmansodan yksi syy oli Kangaspuron mukaan se, että 1930-luvulla maailmassa ei kyetty luomaan kestävää sopimuspoliit tista järjestelmää.

”Vain laaja kansainvälinen sopimusjärjestelmä takaisi pienten maiden aseman. 1930-luvulla suurvallat alkoivat tehdä keskinäi siä sopimuksiaan ja niitä tehtiin pienten maiden kustannuksella. Nähdäkseni nyt ollaan ikävä kyllä hieman samassa tilanteessa kuin 1930-luvulla.”

Kangaspuro sanoi, että Ukrainan tilanne ei automaattisesti vaikuta Pohjoismaihin, mutta jos asioista ruvetaan päättämään asevoimin, niin Suomi ja muut pienet valtiot häviävät.

”Pohjois-Eurooppa on edelleen rauhallinen kolkka ja se tilanne tulisi pyrkiä säilyttämään. Siksi Rauhanpuolustajat ja muut vastaa vat toimijat ovat tärkeitä. Meidän tulee olla mukana vaikuttamassa

1Rauhanpuolustajien

puheenjohtaja Markku

Kangaspuro (vas.) ojensi vielä elossa oleville perustajajäsenille ja pitkään toiminnassa mukana olleille järjestön viirin ja kiitti heitä kunnioitusta herättävästä sitoutumisesta toimintaan rauhan puolesta. Perustaja jäsenistä viirin saivat Pertti Haverinen (oik.) sekä yhdistyksen puheenjohtaja Ilmo Suikkanen. Pitkään aktiivisesti toiminnassa mukana olleita ovat

Suomen ulkopoliittisen linjaan, pyrkiä vaikuttamaan Suomen kansainväliseen toimintaan niin, että se tukisi vastakkainasettelun lientymistä ja luottamuksen lisäämistä sekä Itämeren alueella että Euroopassa ja laajemminkin maailmassa.”

”Vaikka Suomi on pieni maa, on myös meidän valinnoillamme mer kitystä. Erityisesti se pätee siihen, minkälaisen signaalin annamme sotilaspoliittisesta suuntautumises tamme. Nato-jäsenyys olisi väärä turvallisuuspoliittinen signaali. On muistettava, että myös suurten ja toistuvien sotaharjoitusten järjes täminen on viesti, jolle parempi vaihtoehto on kehittää sotilaalliseen liittoutumattomuuteemme ja kan sainväliseen yhteistyöhön nojaavaa turvallisuuspoliittista linjaamme. Sen tärkeänä elementtinä on myös yhteistyö Venäjän kanssa.”

2

Parasta vastamyrkkyä vääristävälle tiedon välitykselle on sivistys, sanoi valtiotieteen tohtori Noora Kotilainen.

SIVISTYKSELLÄ VOI HALLITA SEKAVAA TIEDONVÄLITYSTÄ

”Medialukutaito on vaikeaa, samoin informaatiotulvasta selviäminen ja siitä selvän ottaminen. Monella tapaa tuntuu, että olemme uudessa tilanteessa, jossa informaatio kuplat ja viholliskuvat jylläävät ja medialukutaito on hukassa ja yhä vaikeampaa”, sanoi aiheesta tilai suudessa luennoinut valtiotieteen tohtori Noora Kotilainen.

Vihollisuus ja viholliskuvat rakentuvat usein myös voimak kaasti mediakuvaston kautta, ja mediassa paljon kiertelevät kuvat ja kuvatyypit rakentavat sitä, miten me hahmotamme maailman, myös maahanmuuton ja globaalin (epä) oikeudenmukaisuuden.

Edellytys medialukutaidolle on tieto ja kontekstin hahmotus, riittävän laaja näkökulma. ”Myös

3

Tämän rauhanmuistomerkin paikalla sijaitsi talo, jossa vuonna 1721 neuvoteltiin valmiiksi historiallisesti mer kittävä Uudenkaupungin rauha. Siitä on kirjan kirjoittanut Vakka-opiston rehtori Tomi Kangas (takana keskellä).

4

Lauluillaan juhlayleisöä viihdytti Susanna Hast Timo Kalevi Forssin säestämänä.

huomio kuviin ja siihen, miten niitä käytetään, on minusta ensi arvoisen tärkeää, koska nykyinen maailmamme on yhä enemmän visuaalinen. Tekstejä ei välttämättä edes jakseta lukea. Kuvien voima on valtava, eikä kuvien lukutaitoon ole varsinkaan takavuosina annettu tarpeeksi välineitä. Niitä on pidetty sekundaarisina, toissijaisina.”

”Parasta vastamyrkkyä propagandistiselle ja vääristävälle, poliittisesti johdattelevalle ja tarkoitushakuiselle tai vain sekavalle tiedonvälitykselle ja infotulvalle on laaja sivistys. Mitään oikotietä tai viisasten kiveä ei ole. Koulutus, sivistys, laaja perspektiivi, toisten kunnioitus, soli daarisuus”, korosti Noora Kotilainen johtopäätöksenään.

Uudenkaupungin kaupunki järjestää tänä vuonna ensim mäistä kertaa rauhanseminaarin 10.–11. elokuuta. Seminaarin valmistelussa ovat olleet mukana Tampereen rauhan ja konfliktin tutkimuskeskus (Tampereen yliopisto), Siirtolaisinstituutti (Turun yliopisto) sekä Unescon edustaja. Luennoitsijoita on tulossa mm. Ruotsista ja Venäjältä, mukana ovat myös opetus- ja kulttuuriministeriö sekä ulkoministeriö. Presidentti Tarja Halonen on lupautunut tapahtuman suojelijaksi. Tapahtuma on saanut Suomi 100 -tapahtumastatuksen ja se on osa kaupungin 400-vuotisjuhlaa.

Eeva-Liisa Isoheiko, yhdistyksen sihteeri Maritta Myllynen, Pirjo Oksa ja Juha Suominen. Kuvasta puuttuvat perustaja jäsenet Tuula Asikainen ja Hilkka Lalli sekä pitkään mukana olleet Eeva Rintama ja Herlevi Martomaa.

EPÄVARMUUS TRUMPIN KAUDELLA

Donald Trumpin valinta USA:n presidentiksi on muuttanut kansainvälisen politiikan entistä arvaamattomammaksi. Maailma on odottanut Trumpin seuraavia liikkeitä. Viimeaikaisista tapahtumista on mahdollista tehdä joitain varovaisia johtopäätöksiä.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat oli valtansa huipulla. Kun vielä kylmä sota päättyi Neuvostoliiton romahtamiseen, alettiin puhua uudesta maailmanjärjestyksestä ja historian lopusta. Yhdysvallat ja Euroopan unioni muodostivat liittolaisineen poliittisen lännen ja vetivät entisiä Varsovan liiton maita Itä-Euroopasta Naton jäseniksi.

Vuonna 2000 Yhdysvaltojen ruoriin asettui George W. Bush Syyskuun 11. päivän terrori-iskut innostivat uuskonservatiiviset haukat toteuttamaan aggressii visempaa interventiopolitiikkaa. Miehittäessään liittolaisineen Afganistanin ja Irakin USA yritti samalla laajentaa globaalia sotilastukikohtaverkostoaan entisen Neuvostoliiton alueelle KeskiAasiaan terrorisminvastaisen sodan nimissä.

USA:n johtamat sotilaalliset interventiot syöksivät Lähi-idän kaaokseen. Maan julkinen velka paisui samalla, kun ”hyvän seriffin” maine tahraantui lopullisesti

joukkotuhoasevalheiden ja kidutus skandaalien paljastuttua. Bushin kausi päättyi asuntokuplasta puhjenneeseen finanssikriisiin. Laskutavasta riippuen Afganistanin ja Irakin sodat ovat maksaneet amerikkalaisille veronmaksajille 2–6 triljoonaa dollaria.

KOHTI MONINAPAISTA MAAILMAA

Vuonna 2008 Venäjä otti Vladimir Putinin johdolla takapakkia yhteistyöstä Naton kanssa. Se osoitti Georgiassa olevansa valmis käyttämään sotilaallista voimaa mikäli sen keskeiset intressit olisi vat vaarassa. Keski-Aasiassa USA oli joutunut jättämään sotilastuki kohtansa yhden toisensa jälkeen. Etelä-Amerikassa oli jo pitkään virinnyt bolivaarinen vallankumous Hugo Chávezin innoittamana.

Heikentynyt USA ja euroalueelle levinnyt talouskriisi kannustivat nousevia talousmahteja Brasiliaa, Venäjää, Intiaa ja Kiinaa yhteis työhön. Maiden johtajat tapasivat

Venäjällä Jekaterinburgissa vuonna 2009 ja päättivät yhdessä tavoitella poliittista vaikutusvaltaa. Pian seuraan liittyi myös Etelä-Afrikka. Nämä BRICS-maat sitoutuivat kehittämään moninapaista maailmanjärjestystä.

Seuraavana vuonna USA:n presidentiksi nousi Barack Obama Yhdysvaltojen ensimmäinen tummaihoinen presidentti, kuin itse Martin Luther King, palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla ennen kuin hän oli edes ehtinyt kääriä hihojaan. Monet todella uskoivat Obamaan ja hänen lupauksiinsa. Oliko Obaman valinta sittenkin vain Bushin tahraaman maineen palauttamisyritys, jotta Yhdysvallat nähtäisiin taas demokratian ja ihmisoikeuksien tyyssijana?

Obama peri Bushilta terrorismin vastaisen sodan ja talouskriisin. Rauhannobelisti jatkoi totuttua militaristista linjaa, mutta toisin kuin Bush, hänen hallintonsa ope roi kulisseissa. Samalla kun media uutisoi joukkojen vetäytymisestä, pommitukset jatkuivat Irakissa ja Afganistanissa ja lennokki-iskut Jemenissä ja Pakistanissa.

Israelin ja Palestiinan rauhanneuvottelut olivat jäissä. Islamististen äärijärjestöjen oli helppo toimia sekasortoisessa Lähiidässä. Irakin miehitys lisäsi Iranin

vaikutusvaltaa. Iranin johtamaan shiialaiseen blokkiin kuuluivat uuden Irakin keskushallinto, Syyria ja Libanonin Hizbollah. Israel, Nato-maa Turkki ja Saudi-Arabian johtama sunniblokki (Egypti, Jordania sekä Arabian niemimaan pienet kuningas- ja sheikkikunnat Kuwait, Yhdistyneet arabiemiiri kunnat, Qatar ja Bahrain) olivat huolissaan Iranin vahvistumisesta ja etenkin sen ydinohjelmasta.

Juuri kun Obama ilmoitti siir tävänsä sotilaallisen painopisteen niin sanotusta Lähi-idästä ItäAasiaan, puhkesi Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä median nimeämä ”arabikevät”. USA:n ja EU:n määrittämässä tahdissa marssineet liittolaisdiktaattorit Tunisiassa ja Egyptissä saivat lähteä.

Kansannousua Libyassa lähdettiin tukemaan, ja lopuksi Nato-maat pommittivat kapinalliset voittoon. Syyriassa USA, EU sekä arabiliitto laiset (Turkki, Saudi-Arabia ja muut kuningaskunnat Qatar, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Bahrain,

TEKSTI KARIM MAICHE • KUVITUS ESSI RAJAMÄKI

Maailman talouseliitti tuntuu tulevan hyvin toimeen keskenään kansallisuudesta, ideologiasta tai uskonnosta riippumatta.

Kuwait, Jordania ja Marokko) tukivat kapinallisia parhaansa mukaan kammetakseen Syyrian presidentin Bashar al-Assadin vallasta. Lopputuloksena Syyria, Libya ja näiden lisäksi Jemen ovat ajautuneet kaaokseen, josta ääriislamilaiset järjestöt, kuten Isis, elävät.

MAAILMAN PAINOPISTE VALUU ITÄÄN

Vaikka Kiinan, Intian ja Venäjän keskinäinen kilpailu vaikeuttaa niiden yhteistyötä, BRICS-maat ovat onnistuneet löytämään yhteisiä intressejä ja päämääriä. Vuonna 2013 Kiina käynnisti mittavan Yksi vyö, yksi tie -hankkeen (OBOR), joka sisältää rautateitä, satamia ja muuta infrastruktuuria histori allisen Silkkitien hengessä. Kiina haluaa valjastaa globalisaation prosessit omaksi edukseen. Kansainvälinen valuuttajärjestö IMF julisti vuonna 2014, että Kiina oli ohittanut Yhdysvallat maailman

suurimpana taloutena. USA oli pitänyt ykköspaikkaa 1870-luvulta lähtien. Seuraavana vuonna syntyi Kiinan aloitteesta Aasian infrastruk tuuri-investointipankki AIIB sekä BRICS-maiden Uusi kehityspankki NDB. Onko USA:n hegemoniaan perustunut maailman talousjärjes telmä tullut tiensä päähän?

EU:n taloudellinen alamäki ja pankkien keinottelu ovat ajaneet unionin yhtenäisyyden kriisiin. Kreikka joutui kokemaan nahoissaan uusliberalistisen kauppapolitiikan kurituksen, jonka kohteeksi olivat yleensä joutuneet köyhät kolmannen maailman val tiot. Velkaiset EU-maat ja vanheneva väestö eivät pysty kilpailemaan Aasian talouskasvun kanssa. EU-maiden liittyminen Aasian infrastruktuuri-investointipankkiin koettiin USA:ssa puukon iskuna selkään.

Venäjän suorittama Krimin miehitys oli räikeä kansainvälisen oikeuden loukkaus, ja Putinin Venäjä on joutunut Atlantin

molemmin puolin huonoon valoon. Suhteutettuna USA:n ja EU:n vuosikymmeniä jatkuneeseen interventiopolitiikkaan Venäjän ”oman sotilastukikohdan” miehitys Sevastopolissa jäänee pieneksi alaviitteeksi historian kirjoissa. Molemminpuoliset talouspakotteet edistävät ainoastaan jatkuvaa talouskasvua kritisoivan kansain välisen degrowth-liikkeen asiaa.

Venäjä palasi näyttävästi Lähi-idän estradille aloittaessaan pommitukset Syyrian kapinallisia vastaan, joiden avulla al-Assadin hallinto valtasi kapinallisten pääkaupungin Aleppon. Lisäksi Venäjä myi kehittyneen ilmator juntajärjestelmän Iraniin, joka on edistänyt suhteitaan Aasian maiden kanssa. Onko USA:n sotavoimien rajat tullut vastaan? Se luopui jo muutamia vuosia sitten vaatimasta al-Assadin eroa Syyriassa ja osal listui kansainväliseen sopimukseen Iranin ydinohjelmasta. Syystäkin Saudi-Arabia ja Israel ovat olleet huolissaan Lähi-idän valtatasapai non järkkymisestä, vaikka niiden oma välitön turvallisuus on lyhyellä aikavälillä lisääntynyt niiden vihol listen taistellessa keskenään.

Vastauksena Aasian taloudel liselle vahvistumiselle Obaman hallinto neuvotteli kansainvälisistä vapaakauppasopimuksista (muun muassa TTIP Euroopassa ja TPP Tyynellämerellä). Naton tehtävänä on ollut Venäjän liikkumavaran minimoiminen Euroopassa samalla, kun sotilasoperaatiot jatkuvat Afganistanissa, Irakissa ja Syyriassa. Jemenissä USA:n ilmaiskut tappoivat YK:n mukaan vuonna 2015 enemmän siviilejä kuin al-Qaida.

Vuonna 2014 USA suoritti Afrikassa 674 sotilasoperaatiota. Määrä kasvoi 300 prosentilla vuodesta 2008, jolloin se perusti Afrikan sotatoimialueen esi kunnan Usafricomin. Maanosan suurimmaksi yksittäiseksi kauppakumppaniksi on noussut kuitenkin Kiina, joka pyrkii haastamaan sotilaallisesti USA:n hegemonian lähialueillaan. USA:n globaali sotilaallinen hallinta käy

yhä raskaammaksi taakaksi kantaa, ja Kiina on pyrkinyt haastamaan USA:n lähialueillaan halvemmilla sotilasteknisillä ratkaisuilla. Aasiassa seurataankin huoles tuneena Kiinan sotilasmahdin kehitystä. USA on pyrkinyt vakuut tamaan eripuraisia liittolaisiaan Japania ja Etelä-Koreaa niiden puolustamisesta pahan paikan tullen.

Kiinalla on monia heikkouksia. Se ei voi luottaa liittolaisiinsa Intiaan ja Venäjään. Malaccan kapea salmi Singaporessa on USA:n sotilaallisessa hallinnassa ja sen läpi kuljetetaan huomattava määrä öljyä Aasiaan – kolme kertaa enemmän kuin Suezin kanavan kautta. Kiinan talous on alkanut osoittaa hidastumisen merkkejä ja maalla on suuria ympäristöongel mia. BRICS-maa Brasilian johtoon asetettiin USA:n tiedustelupalvelun entinen informantti ja vasemmis tohallitukset ovat Etelä-Amerikassa vastatuulessa.

MAAILMANPOLITIIKAN SEKAVA PAKKA

Kaikkea tätä taustaa vasten Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi herättää monia kysymyksiä. Trumpin lupaukset ja vaaliretoriikka America first (Amerikka ensin) vetosi äänestäjiin. Kuinka pitkälle Trump on valmis menemään sisä- ja ulkopolitiikas saan lupaustensa lunastamiseksi?

Astuttuaan virkaansa hän ensimmäisinä tekoinaan romutti vapaakauppasopimukset, joiden piti olla USA:n pitkään ja huolellisesti suunniteltuja vastauksia monina paistuvan maailman haasteisiin. Vetäytyminen Tyynenmeren vapaa kauppasopimuksesta sai USA:n liittolaiset Australian ja UudenSeelannin vetoamaan Kiinaan, että se korvaisi USA:n, jotta sopimus syntyisi. Trump ikään kuin lahjoitti tarjottimella sopimuksen Kiinalle, jota vastaan sopimus oli suunnattu.

Kesäkuun puolessavälissä Intia ja Pakistan liittyivät Kiinan OBOR-hankkeen hengessä viralli sesti euraasialaiseen Shanghain yhteistyöjärjestöön (SCO), johon kuuluvat Kiinan ja Venäjän lisäksi Keski-Aasian maat. Venäjä haluaisi mukaan myös Iranin. Kiina ja Kaakkois-Aasian maiden ASEANin (muun muassa Malesia, Indonesia,

Filippiinit, Singapore, Thaimaa, Vietnam, Laos) väestömäärältään maailman suurin vapaakauppaalue tiivistyy haasteista huolimatta.

Yksittäisiä valtioita ja niiden suurvaltasuhteita seuraamalla on mahdollista havainnoida tulevai suudennäkymiä hiukan tarkemmin. Turkki, Egypti, Iran, Saudi-Arabia ja vaikkapa Filippiinit tasapainotte levat mahdollisuuksiensa mukaan suhteessa Yhdysvaltoihin ja Kiinaan. Vanhat liittoutumat rakoi levat konflikteissa (Syyria, Libya ja Jemen) sekä vaikkapa suhteessa Itä-Kiinan meren saarikiistoihin. Nato-maa Turkki on Recep Tayyip Erdoganin johtamana ottanut etäisyyttä Yhdysvaltoihin ja EU:hun, mutta ei näytä toistaiseksi löytävän yhteistä säveltä Venäjän kanssa Syyrian konfliktissa. Turkki ja Iran taas tukevat yhdessä Qataria tämän ajauduttua poliittiseen kiistaan Saudi-Arabian johtaman blokin kanssa. Saudi-Arabian perin teinen liittolainen Egypti on Abdel Fattah al-Sisin johtamana ollut tukkanuottasilla Saudi-Arabian kanssa ja alkanut tukea julkisesti al-Assadin hallintoa Syyriassa. Viime vuoden lopulla Saudi-Arabia jopa katkaisi öljyntoimitukset Egyptiin. Jemenissä Egypti ja saudit käyvät kuitenkin sotaa yhteisessä rintamassa ja Egypti tukee SaudiArabiaa Qatar-kiistassa. Libyassa Egypti on joidenkin lähteiden mukaan aloittanut sotilasyhteistyön Venäjän kanssa.

Filippiinit on Rodrigo Duterten johdolla ottanut etäisyyttä Yhdysvaltoihin. Samalla se miehitti muutamia Itä-Kiinan meren saaria ja riuttoja öljynporauksia varten. Tavatessaan Kiinan presidentin Xi Jingpingin Duterte väitti Kiinan johtajan uhanneen sotatoimilla, mikäli Filippiinit ei vetäytyisi valtaamiltaan alueilta. Kiina ei ole vahvistanut Duterten väitteitä. Samaan aikaan Filippiinit on tehnyt USA:n erikoisjoukkojen kanssa yhteistyötä ääri-islamistien vastaisessa taistelussa Mindanaon saarella.

TRUMPIN TEMPOILEVA LINJA

Trumpin arvaamaton ulkopolitiikka on mahdollistanut uusia avauksia. Monet USA:n aiemmat liittolaiset tuntuvat palanneen keräämään mahdollisia irtopisteitä 2000-luvun

alun lähtöasetelmista, josta ne luisuivat omille teilleen Obaman kauden lopulla. Jatkavatko ne taas poliittisen liikkumavaran kartoit tamista, kun mahdolliset hedelmät on korjattu? Trumpilla on runsaasti keppiä ja porkkanaa tarjolla.

Trumpin suhteet Venäjään ovat niin epäselvät, että jopa senaatin tiedustelukomitea on aloittanut tutkinnat yhteyksien selvittämi seksi. Kosmeettiset pommitukset Syyrian hallinnon lentokentälle eivät hälventäneet epäilyjä Trumpin hyvistä Venäjä-suhteista. Ne pikemminkin nolasivat Kiinan presidentin Jingpingin, joka istui illallisella Trumpin kanssa pommitusten alkaessa. Tapaamisen jälkeen Trump julisti neuvotteluita Jinpingin kanssa menestykseksi. Yhteinen sävel oli löytynyt. Eikö Kiinan pitänyt olla amerikkalaisten työpaikkojen päävihollinen?

Ensimmäiseksi ulkomaan vierailukohteekseen Trump valitsi Saudi-Arabian. Islamofobiset äänenpainot katosivat kuin pieru Saharaan Trumpin ylistäessä ”rauhanuskontoa” islamia ja ”rauhanomaisen saudikuningaskunnan” panosta terrorisminvastaisessa sodassa. Egyptin al-Sisi oli saapunut monien muiden islamilaisten maiden johtajien tavoin paikalle. Trumpin julistamia noin 350 miljardin dollarin kauppoja säestivät viha mieliset Iran-lausunnot, jotka olivat hunajaa saudien korville. Trump on

aiemmin uhannut vetäytyä Iranin ydinohjelmasopimuksesta.

Saksan Angela Merkelille Trump puolestaan lätkäisi 350 miljardin euron laskun ja vaati eurooppalai sia Nato-kumppaneitaan lisäämään asemäärärahoja. Yhtenäiseen his

pitävänsä kiinni Naton viidennestä artiklasta. Entä minne Trump unohti länsimaiset arvot vetäessään USA:n Pariisin ilmastosopimuksesta?

AJAN HENKI

Maahanmuuttajista tehdään syntipukkeja, kun tuloerot kasvavat ja ihmisten ostovoimaa heikkenee. Eurooppa on alkanut taas muis tuttaa huolestuttavalla tavalla Hannah Arendtin (1907–1975) Totalitarismin synty -teoksessaan kuvaamaa kehitystä, joka johti toiseen maailmansotaan ja kuole manleireihin. Etenkin kirjan toinen luku Imperialismi on valitettavan ajankohtainen kuvaus.

Asevarustelu, nationalismin voimistuminen, pakolaiskriisi ja ilmastonmuutos rytmittävät popu lististen liikkeiden esiinmarssia. Ilmiö toistaa itseään ympäri maail maa. Turkin Erdoganin, Filippiinien Duterten, USA:n Trumpin, Unkarin Viktor Orbánin, Intian Narendra Modin ja monen muun retoriikasta ja politiikasta löytyy paljon yhteisiä elementtejä. Samaan kategoriaan voidaan lukea myös ääri-islamilai set jihadistiliikkeet.

Nettiostrakismiksi kutsutaan ilmi ötä, jossa sosiaalisessa mediassa keskusteltaessa ymmärretään tahallaan väärin keskustelukump panin viesti irrottamalla kommentit asiayhteydestään.

Kyse ei silti näytä olevan sivilisaatioiden välisestä yhteen törmäyksestä, vaikka näin usein huntingtonilaisessa hengessä esitetään. Pikemminkin törmäys kurssilla näyttäisivät olevan Moisés Naímin mukaan niin sanotun etelän nouseva ja pohjoisen taantuva keskiluokka. Maailman talouseliitti tuntuu tulevan hyvin toimeen keskenään kansallisuu desta, ideologiasta tai uskonnosta riippumatta.

torialliseen länteen uskovat saivat lisää vettä myllyyn, kun Trump jätti puheessaan mainitsematta tukensa Naton yhteispuolustukselle. Myöhemmin Trump on vakuutellut

On puhuttu faktojen jälkeisestä maailmasta, valeuutisoinnista ja hybridisodista. Ehkä propaganda ei vain ole enää kenenkään yksinoikeus? Pikemminkin muuttunut mediaympäristö tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden pönkittää omaa toivottua maailmankuvaa.

Globaaleja haasteita voidaan ratkaista vain vuoropuhelun avulla. Moninapaistuvassa maailmassa ketkään eivät pääse sanelemaan muille, kuinka pitää elää. Kiinassa usein muistutetaankin Yhdysvaltoja siitä, että Kiina on tuhansia vuosia vanha sivilisaatio. Nuoren 200-vuo tiaan Yhdysvaltojen tulisikin heidän mukaansa kuunnella kokeneempaa kumppaniaan. Ylivertaiseen vapaaseen ja demokraattiseen länsimaiseen omakuvaan pohjaavat narraatiot eivät kuitenkaan tunnu antavan liikkumavaraa maailman historian monipuolisempaan tarkasteluun. Etenkään, kun aasia laista kumppania pitää katsella alhaalta ylöspäin.

Islamofobiset äänenpainot katosivat kuin pieru Saharaan Trumpin ylistäessä ”rauhanuskontoa” islamia

MIKÄ ON SÄRKYNEEN SYYRIAN TULEVAISUUS?

Ari Kerkkänen käsittelee uudessa Syyria – synnystä sisällissotaan -kirjassaan sekä maan historiaa että käynnissä olevaa sotaa ja edellytyksiä sen lopettamiseksi. Kirjan julkistamistilaisuudessa toukokuussa Kerkkänen nosti sodan päättymisen yhdeksi vaihtoehdoksi sen, että jokin konfliktin osapuolista yksinkertaisesti toteaa, että sotiminen ei enää hyödytä sitä ja laskee aseensa.

Vieressä on otteita kirjasta, joka on ensimmäinen Syyrian nykyhistoriaa suomeksi käsittelevä tietokirja. Kerkkäsen edellinen teos, vuonna 2015 ilmestynyt Syyria ja Lähi-itä: havaintoja nykypäivästä ja heijastuksia historiasta, on koottu hänen blogiteksteistään.

FT Ari Kerkkänen on asunut ja työskennellyt useita vuosia Lähi-idän alueella ja Afganistanissa. Nykyisin hän asuu Libanonissa. Kerkkäsellä on vankka kokemus siviilikriisinhallinta- ja rauhanturvatehtävistä.

Tulevaisuuden Syyria ei nykyisen hallinnon yliotteesta huolimatta ole sama kuin Syyria ennen sisällissotaa. Syyria on särkynyt, se ei palaa entiselleen, vaikka ajan myötä myös romanttisia muis tikuvia Assadien aikakaudesta syntyykin. Vaikka vakaus oli monessa suhteessa keinotekoista, se loi jokapäiväistä turvalli suutta suurelle osalle syyrialaisia. Ketään ei tapettu uskontokuntaisista syistä, ja poliittisen opposition vankien määrä väheni asteittain. Autoritaarinen hallinto hallitsi korruption keinoin, ja jyrkkä sosiaalinen epätasa-arvo oli arkipäivää. Vakaudessa kysymys oli lopulta illuusiosta, joten romantisointiin ei ole aihetta.”

niin nopeasti kuin tapahtui. Kansainvälinen yhteisö näytti lähes voimattomalta, kun sisällissota laajeni alueelliseksi konfliktiksi, mikä johtui sen omista liittosuhteista ja strategisiksi katsotuista eduista Lähi-idässä. Yhdysvallat myötäili strategisen kumppa ninsa Saudi-Arabian politiikkaa, samoin Nato-kumppanimaa Turkin, kun taas Venäjälle oli tärkeää pitää kiinni yhdestä harvoista liittolaisikseen laskettavista val tioista Lähi-idässä. Tästä huolimatta YK:lla oli mahdollisuus pysäyttää kärjistyvä sota vuonna 2012 – ja erityisedustajana toiminut Kofi Annan sitä myös taitavasti yritti.”

Syyrialaisten on luotava uusi käsitys Syyriasta ja yhdessä elämisestä, missä tunnustetaan kaikkien osapuolten kokemat kärsimykset. Mikäli tähän ei pystytä, eikä Syyriasta ja Lähi-idästä kyetä vuosien saatossa purkamaan azarilaisia pitkittyneitä yhteiskunnallisiin konflikteihin liittyviä mekanismeja ja rakenteita, ei sodille eikä jatkuvalle pakolaisvirralle ole loppua. Edessä on jatkuva konflikti.”

Syyrian vakaus ennen kansannou sua oli näennäistä ja kuviteltua, ja valtio kärsi jo pitkään Azarin kuvailemasta väkivallattomasta ja piilossa olleesta yhteis kunnallisesta konfliktista. Kansannousun syttyminen oli vain siirtyminen latentista konfliktista avoimeen vastarintaan ja sitä kautta sisällissotaan alueellisine ulottuvuuksineen.”

Näistä syistä huolimatta konfliktin ei välttämättä olisi tarvinnut kärjistyä niin katastrofaaliseksi kuin se on nyt tehnyt. Sodan raju eskaloituminen ei ollut enää pelkästään Syyrian asia, vaan sitä lietsoivat voimakkaasti Saudi-Arabia, Qatar ja Turkki kapinallisten puolella ja Iran hallinnon puolella. Ilman näiden valtioiden suoraa taloudellista ja aseellista tukea kansan nousu ei olisi kärjistynyt avoimeksi sodaksi

Libanonilaissyntyinen yhteis kuntatieteilijä Edward Azar loi teorian pitkittyneistä yhteiskunnallisista (sosiaalisista) konflikteista tarkastellessaan Libanonin sisällissodan syitä. Teorian perusteesi on se, että mikäli yksi kansan ryhmä kokee identiteettinsä uhatuksi, konflikti on lähes väistämätön. Kun yhtei söiltä ja kansanryhmiltä on riistetty niiden oikeus perustarpeisiin ja identiteettiin uskonnollisena, kulttuurisena tai etnisenä yhteisönä, syntyy pitkittynyt konflikti. Hallinnosta syntyy autoritaarinen, kun yksi kansanryhmä monopolisoi ja käyttää tuollaisessa tilanteessa poliittista valtaa niin, että muut ryhmät alistuvat (ja kokevat itsensä uhatuiksi). Tämän seurauksena syn tyy jatkuva, pitkittynyt konflikti. Konflikti ei kuitenkaan välttämättä aina ole avoimen väkivaltainen. Pitkittyneitä konflikteja luovia tekijöitä ovat yhteisöllinen tyytymät tömyys tai puute; väestön perustarpeiden laiminlyönti; yhden väestöryhmän hallinto muita riistäen ja eriasteinen riippuvuus ulkopuolisista vahvemmista valtioista, jotka vaikuttavat niihin riippuvuussuhteessa olevan hallinnon politiikkaan.

Azarin esiintuomat pitkittyneitä yhteiskunnallisia konflikteja luovat tekijät olivat kaikki läsnä Syyriassa. Konflikti oli olemassa jo pitkään ennen varsinaisen kansannousun ja sisällissodan syttymistä.”

AVOINTA RAPORTOINTIA UKRAINASTA

Etyjin Ukraina-tarkkailuoperaation (OSCE Special Monitoring Mission, SMM) johtaja Alexander Hug vieraili Helsingissä toukokuussa. Hän tapasi suomalaisia virkamiehiä ja kertoi heille ja suomaisille Etyjin tarkkailuoperaation tavoitteista ja saavu tuksista Ukrainassa. Sveitsiläinen Hug on aiemmin työskennellyt konfliktialuella sekä Balkanilla että Lähi-idässä. Sotilastaustaisella Hugilla on takanaan myös lakiopintoja.

On kulunut kolme vuotta siitä, kun ensimmäinen Minskin sopimus allekirjoitettiin, ja kaksi vuotta Minsk kakkosesta eli vuonna 2015 allekirjoitetusta tulitaukosopimuk sesta. Yhä kysytään, miksi Minskin sopimuksia ei ole pantu toimeen. Sopimusten ehtoja rikotaan koko ajan. Mitä esteitä on sopimusten noudattamisen tiellä?

”Minskin sopimuksilla tarkoitetaan koko joukkoa eri sopimuksia. On myös tärkeää muistaa, että Etyjin tarkkailu operaatio Ukrainassa ei ole noiden sopimusten allekirjoittajataho. Meidän mandaattimme pohjana on Etyjin pysyvän neuvoston konsen sus, ja työhömme kuuluu tarkkailla Minskin sopimusten toimeen panoa”, kertoo Alexander Hug.

”Osa ongelmaa on se, että vaikka aseiden käyttöä koskevista keinoista vakauden luomiseksi on sovittu, niitä ei ole käytännössä toteutettu. Yksi suuri este on se, että sovittujen sitoumusten noudattamatta jättämisestä ei

seuraa sanktioita, ei poliittisia, taloudellisia, humanitaarisia tai turvallisuuteen liittyviä.”

Hugin mukaan Minskin sopi muksessa sovittuja toimenpiteitä ei tasapuolisesti edistetä eikä toteu teta. Ja silloinkin kun niin tapahtuu, toteuttamisen tasoissa on eroja.

”On päiviä, jolloin turvallisuu desta huolehditaan varsin hyvin ja jolloin esimerkiksi tulitaukorik komuksia on vain vähän. Ja sitten on päiviä, jolloin epävarmuus on suurta. Tarvitaan mekanismi, jonka avulla saatetaan vastuuseen ne, jotka eivät noudata sopimaansa. Etyjin tarkkailuoperaatio tuo esiin joitakin noista puutteista, joten meillä on objektiivista tietoa sen pohjaksi, miten tuollaista mekanismia voitaisiin soveltaa. On tärkeää, että sopimusten rikkomista ei pidetä normaalina vaan merkkinä siitä, että on tartuttava toimeen. Toimia odotetaan ensinnäkin niiltä, jotka sopimuksia ovat rikkoneet, mutta myös kansainväliseltä yhtei söltä, joka myös tukee sopimusten toimeenpanoa.”

TEKSTI OKSANA TŠELYŠEVA • KUVAT MOHAMED IBRAHIM JA HASSAN-KAAFI HALANE

VOIKO RAUHANTEKOON PAINOSTAA?

Jos taistelevia osapuolia todella painostettaisiin rauhansopimusten toteuttamiseen käytännössä, keskeisiä pelureita olisivat ensin näkin ne, jotka ovat sopimusten allekirjoittajia. He ovat luvanneet lopettaa taistelut, luopua aseista, poistaa miinat ja sallia avustus järjestöjen pääsyn alueelle.

”Allekirjoittaosapuolet sanoivat tekevänsä kaikkensa huolehtiak seen noista alueista taloudellisesti. He sanoivat haluavansa toteuttaa kaikki ne toimet, joiden avulla varmistetaan turvallisuus ja poliit tinen vakaus. He ovat niitä, joiden pitää aloittaa työ kansainvälisen yhteisön avulla, ja pohjana on esimerkiksi se tieto, jota Etyjin erityistarkkailuoperaatio tuottaa”, toteaa Hug.

Operaatio on mukana olevien osapuolten poliittisen tahdon varassa. Onko mahdollista vaikut taa osapuolten innokkuuteen ja painostaa heitä rauhantekoon?

”Minusta on tärkeää olla joustava. Jos tämä operaatio ei heti onnistu, tosiasioiden esillä pitämistä on vain jatkettava. Me teemme niin yhä uudestaan ja uudestaan päivittäisissä raporteissamme. Tämä on tehtävä objektiivisesti, riippumattomasti ja sitkeästi. Ja ehdottoman puolueettomasti. Jos jatkamme, olen vakuuttunut siitä, että ajan kuluessa paine käy niin kovaksi, että realismi tulee väistämättä vastaan.”

JULKISTA RAPORTOINTIA

Millainen on toimittajien ja tarkkai luoperaation välinen suhde?

Samaan aikaan täytyy kansain välisen yhteisön toimia, ja se koskee Etyjissä mukana olevia maita. Niiden joukosta aktiivisimpia ovat olleet esimerkiksi ”Kolminkeskinen yhteysryhmä” jonka muodostavat Ukraina ja Venäjä yhdessä Etyjin kanssa, sekä ”Normandia nelosen” tarkkailuryhmässä mukana olevat maat eli Venäjän ja Ukrainan lisäksi Ranska ja Saksa. Hugin mielestä on myös kansainvälisen yhteisön etu, että Ukrainan konfliktia ei vain hillitä vaan se ratkaistaan.

”Meillä on avoimet ovet toimit tajiin päin. Kaikki ovat tervetulleita juttelemaan tai tulemaan mukaan. Jos joku haluaa informaatiota, välitämme sitä hänelle niin paljon kuin voimme. Jo hyvin aikaisessa vaiheessa Etyjissä päätimme tehdä työmme läpinäkyvästi. Raporttimme ovat julkisia. Julkiset raportit ovat harvinaisia poliittisissa organisaatioissa – yleensä tietoa jaetaan valikoiden. Päätimme myös julkaista ne kolmella kielellä joka päivä, jotta ne olisivat kaikkien saatavilla, sekä toimittajien että laajemman yleisön. Me myös jatkamme tällä linjalla. On tietenkin toimittajia, jotka kirjoittavat meistä kriittisesti, mutta se ei haittaa, koska olemme sopineet läpinäky vyydestä ja siihen liittyy kritiikin vastaanottaminen.”

Alexander Hug sanoo, tarkkailuoperaation työssä on monia haasteita, mutta tärkein on jo mainittu: rauhansopimusten allekirjoittajat eivät ole suorittaneet korjausliikkeitä operaation kerää män tiedon pohjalta.

”On Etyjin 57 osanottaja maan – mukaan lukien Venäjä ja Ukraina, jotka ovat mukana rauhansopimuksessa – poliittinen tahto, että operaatiomme perustana on informaation tuottaminen. Tätä vakuutettiin viimeksi tämän vuoden maaliskuussa. Teemme tätä työtä siis heille, tuotamme tietoa Etyjin pysyvälle neuvostolle, ja luonnollisesti myös suuri yleisö hyötyy siitä. Mutta huolestuttavaa on nimenomaan konfliktin osapuol ten toimien puute ja passiivisuus.”

TARKKAILIJOIDEN TYÖTÄ HÄIRITÄÄN

Hug kertoo, että konfliktin osapuolten häirintä operaatiota kohtaan näkyy turvallisuusuhkina ja pelotteluna.

”Sen taustalla on vain yksi syy, ja se on pyrkimys estää meitä tekemästä tarkkailutyötämme ja

sen seurauksena estää meitä rapor toimasta. Onhan aivan loogista, että jos pelottelet jotakuta, ajan mittaan tämä rajoittaa toimiaan välttyäkseen pelottelulta. Olemme päättäneet jatkaa mandaattimme toteuttamista, mutta huolehdimme tietenkin tarkoin henkilökuntamme turvallisuudesta. Tärkeää tietoa on sekin, että kerromme osapuolten meihin kohdistamasta uhkailusta ja haitanteosta.”

Tänä vuonna Etyj on raportoinut 600:sta sen Ukraina-operaatioon kohdistuneesta häirintätapauk sesta. Kuka niihin syyllistyy eniten, ja miksi?

”Syy on selvä, eli osapuolet estävät työtämme koska eivät halua meidän näkevän, mitä alueilla tapahtuu. Syy on sama hallituksen hallitsemilla alueilla ja toisen osapuolen hallussaan pitämillä alueilla. He saattavat perustella työmme hankaloittamista ’tur

Osapuolet estävät työtämme koska eivät halua meidän näkevän, mitä alueilla tapahtuu.

vallisuussyillä’. Mutta on heidän velvollisuutensa eliminoida uhat. Jos he kertovat, että tiellä on miina, emme tietenkään jatka eteenpäin. Mutta heidän on tuhottava miina. Jos he eivät sitä tee, syy voi olla vain se, että he eivät halua meidän menevän alueelle ja näkevän mitä siellä tapahtuu. Jos he sanovat, että alueella käydään taisteluja emmekä voi mennä sinne – no, lopettakaa taistelut. Niin yksinkertaista se on.”

Hugin mukaan konfliktin osapuolet pelottelevat heitä eri tavalla. Alueilla, jotka eivät ole hallituksen kontrollissa, tarkkailijat kohtaavat enemmän ja vakavampaa häirintää: väkivaltaa, pelottelua ja hyökkäyksiä.

”Siellä meitä kohti ja lähellämme ammutaan, ja työntekijöitämme häiritään seksuaalisesti. Heitä uhkailllaan, heille kiroillaan. Osa uhkailijoista on juovuksissa. Häirinnän luonne on siis merkittä västi loukkaavampaa kuin Ukrainan hallituksen hallitsemilla seuduilla.”

Yksi tarkkailuoperaation jäsen kuoli huhtikuussa ajoneuvon osuttua miinaan Luhanskissa kapinallisten hallitsemalla alueella. Alexander Hug kertoo, että tapa uksesta on käynnissä useita eri tutkimuksia.

”Järjestö on aloittanut sisäisen tutkinnan, jonka tekee Etyjin sihtee ristö Wienissä. He tutkivat sisäisiä hallintomenettelyjä ja niiden toi mivuutta, eli onko tehty kaikki tarpeellinen turvallisuuden eteen ja onko korjattavaa. Etyjin tämänhet kinen puheenjohtajamaa Itävalta on antanut järjestön pääsihteerille teh täväksi valmistella riippumattoman ja ulkopuolisen oikeustieteellisen tutkinnan. Myös Ukrainan hallitus on aloittanut maan omia lakeja noudattavan rikostutkinnan. Me itse olemme käynnistäneet sisäisen arvioinnin, jonka ensimmäinen kierros on jo valmis. Tulosten pohjalta haluamme varmistaa keinot, joiden avulla vältämme

Miinojen täydellinen poistaminen vie vuosia.

tuollaiset onnettomuudet vastaa vissa olosuhteissa. Olemme tehneet Minskin sopimusten allekirjoittajille selväksi, että odotamme saavamme heiltä niitä alueita koskevat tiedot, jotka he tietävät vaarallisiksi. Haluamme kartat, joihin riskialueet on merkitty, sekä toimintasuunni telman noilla alueilla sijaitsevien miinojen varalta. Emme suinkaan ole niin naiiveja, että uskoisimme heidän poistavan kaikki miinat kuukaudessa. Niiden täydellinen poistaminen vie vuosia. Mutta odotamme näkevämme suunni telman ja kuulevamme, kuinka he parantavat turvallisuuttamme.”

Hug kertoo, että hänen tietääk seen myös Luhanskin puolella tapausta on ryhdytty ”jollakin lailla” tutkimaan.

MITEN SOTA SAADAAN LOPPUMAAN?

Etyjillä on käytössä joitakin poliittisia pakkokeinoja. Järjestön operaatiot ovat riippuvaisia siitä, että sen osanottajamaat löytävät yhteisen poliittisen tahdon.

”Etyjin pysyvä neuvosto on tehnyt selväksi, että tarkkailu operaatiolla on neuvoston täysi tuki, eli tällä hetkellä järjestön osanottajamaat tukevat poliittisesti mandaatin toimeenpanon jatkoa. He ovat luonnollisesti huolissaan alueelle siirretyn henkilöstönsä turvallisuudesta, koska henkilös töstä huolehtiminen on heidän

vastuullaan. Olemme jatkuvasti yhteydessä Etyjin osanottaja maihin. Nytkin olen Suomessa keskustellakseni Suomen Etyjin viranomaisten kanssa ja kertoak seni heille Ukrainan tilanteesta. Tiiviit yhteydet kaikkiin 57 osanot tajamaahan ja heidän poliittinen tukensa ovat meille tarpeen.”

Miten sota sitten saadaan loppumaan?

”Puhtaasti sotilaallisesta näkökulmasta katsottuna on tehtävä päätös, että taistelevien osapuolten välille rintamalinjaan luodaan välimatkaa – heidät on saatava erilleen. Samaan aikaan liian lähellä rintamalinjaa sijaitseva raskas aseistus on vedettävä pois. Tämän jälkeen tilanne vakautuu ja se on helpommin ennakoitavissa. Nyt se on arvaamaton.”

Taistelevat osapuolet ovat joissakin kohdin kymmenen tai kahdenkymmenen metrin päässä

toisistaan. Hugin mukaan tarvitaan vähintään kahden kilometrin väli matka pitämään jalkaväki aseineen erillään toisistaan, siis vähintään kilometri rajan kummallakin puolella.

”Lisäksi raskaat aseet on poistettava. Panssarivaunujen ja kranaatinheitinten pitää siirtyä vähintään viidentoista kilometrin päähän rajasta molemmin puolin, raskaiden raketinheitinjärjestel mien vieläkin kauemmas. Ballistiset ohjukset on siirrettävä ainakin 140 kilometrin etäisyydelle toisistaan. Näistä on jo sovittu, joten uusia sopimuksia ei tarvita. Osapuolet ovat allekirjoittaneet sopimuksen aseista luopumisesta ja niiden siirroista ja sitoutuneet niihin. Nyt on kyse siitä, halutaanko nämä yksinkertaiset toimet toteuttaa käytännössä.”

Pallo on sopimuksen alle kirjoittajilla. Ensisijaisesti kyse on

Ukrainasta, Venäjästä ja tietyistä tahoista Donetskin ja Luhanskin alueilla. Kansainvälinen yhteisö kokonaisuudessaan tukee Minskin sopimusten toimeenpanoa. Hugin mukaan allekirjoittajatahoja kohtaan tulee olla riittävää ja jatkuvaa painetta sen puolesta, että he toteuttavat sen minkä ovat luvanneet.

Oletteko päässeet selvyyteen konfliktin osapuolten riveissä olevista ulkomaisista taistelijoista?

”Olemme puhuneet ihmisten kanssa, jotka sanovat tulevansa ulkomailta. Olemme nähneet ihmi siä, joiden asuissa on ulkomaiden tunnuksia, ja puhuneet sellaisten pidätettyjen kanssa, jotka ovat omien sanojensa mukaan kotoisin muista maista. En voi spekuloida sillä, mitkä ovat heidän motivaa tionsa tai poliittiset syyt väitteiden taustalla, koska perustamme havaintomme ja raporttimme faktoihin. Emme salaa tietojamme: jos näemme ulkomaisia tunnuksia taistelijoiden asuissa, kerromme siitä. Raportoimme siitä mitä näemme ja kuulemme, kunhan tieto on oikeaksi osoitettu.”

PAKOLAISET YHÄ AHDINGOSSA

Etyj julkaisi raportin Ukrainan sisäisistä pakolaisista. Ovatko viranomaiset reagoineet siihen mitenkään? Onko pakolaisten elämä kohentumassa vai onko se yhä niin hankalaa kuin raportis sanne kuvailtiin?

”Olemme yhteydessä kaikkiin osapuoliin, emme vain Ukrainan hallitukseen vaan myös niihin, jotka pitävät valtaa Donetskissa ja Luhanskissa alueilla, jotka eivät ole hallituksen kontrollissa. Sisäisiä pakolaisia on myös noilla seuduilla. Tarkkailemme sisäisten pakolaisten tilannetta eri puolilla Ukrainaa, meillä on kahdeksan tarkkailijaryhmää myös Donetskin ja Luhanskin ulkopuolella, lännessä ja etelässäkin. Joidenkin pakolaisten tilanne on edelleen vaikea, ja olot heikkenevät sitä enemmän mitä kauemmin ihmisten pakolaisuus kestää, koska he käyttävät loppuun säästönsä ja

muut mahdollisuutensa toimeen tuloon. Heitä vastaanottavilla alueilla ja yhteisöillä on rajalliset mahdollisuudet huolehtia heistä. Tämä synnyttää monenlaisia ongelmia, joita seuraamme tarkasti. Pakolaisongelma koskettaa yli puoltatoista miljoonaa ihmistä, ja tuo on vasta virallinen luku niistä, jotka ovat menettäneet kotinsa. Ja kuten missä tahansa konfliktissa, he haluavat vain palata takaisin kotiin. Tarkkailuoperaatiolla on vastuunsa siitä, että se tarjoaa kylliksi avointa ja luotettavaa tietoa, jotta sotaa paenneet ihmiset sen perusteella kykenevät tekemään päätöksensä siitä, onko oikea hetki palata kotiin. Joillekin kotiinpaluu on ainoa vaihtoehto, koska heidän rahansa ovat loppuneet, heillä ei ole varaa maksaa väliaikaisen pako paikkansa vuokraa, joten he sitten palaavat sinne mistä pakenivat. He ottavat suuren riskin, koska usein heidän kotinsa sijaitsevat kaikkein vaarallisimmilla alueilla.”

Etyjin operaatio tarkkailee tilannetta myös Venäjän rajalla ja pitää silmällä venäläisten virallisia avustussaattueita. On epäilty, että saattueissa tuodaan tarvikkeita kapinallisille. Miten tätä tutkitaan?

”Etyjin Ukrainatarkkailuoperaatiolla ei ole mandaattia tutkia tuota. Meillä ei ole lupaa avata yhtäkään rekkaa. Olemme yksinomaan tarkkailijoita, emme tutkijoita. Me seuraamme näitä saattueita ja raportoimme havainnoistamme. Näemme toisi naan millaisia kuormia joissakin kylissä puretaan, ja tämäkin tieto löytyy raporteistamme. Emme voi raportoida siitä, mitä tapahtuu Venäjän puolella rajaa, koska se ei kuulu mandaattiimme.”

Suomennos Anu Harju

Lisätietoja Etyj:n tarkkailuoperaation työstä Ukrainassa: http://www.osce.org/special-monitoringmission-to-ukraine

LOVIISAN LOVIISAN

Loviisan Rauhanfoorumi sai uuden pääsihteerin, kun sivarikouluttaja Leena Viikari, 37, tarttui puikkoihin. Järjestötyöhön luokanopettajan paikalta loikan ottanutta Viikaria kiinnostavat ympäristöasiat. Rauhanfoorumiin hän haluaa lisätä lasten ja nuorten ohjelmaa, koska Suomeen tarvitaan uusi aktivistisukupolvi.

Tuhannen tuskan -kahvilan terassi Loviisassa tulvahtaa täyteen iloista energiaa, kun Leena Viikari ilmestyy paikalle. Matkalla hän on ostanut kirp parilta kirkkaankeltaisen collegepuseron, koska sää ei ollutkaan ihan odotetun lämmin.

Viikari on vuodenvaihteessa valittu Loviisan Rauhanfoorumin uudeksi pääsihteeriksi. Hän seuraa tapahtuman 30-vuotisessa historiassa kahta miestä, Veli-Matti Hynnistä ja Timo Virtalaa. Oli varmaan aikakin saada naisenergiaa kehiin.

Leena Viikari on koulutuksel taan luokanopettaja. Muutaman peruskouluvuoden jälkeen hän ajatteli, että voisi olla aika kokeilla jotain muuta. Hän löysi innostavan työn ja työyhteisön Lapinjärven siviilipalveluskeskuksesta.

Viikarin vastuulla on yksi neljästä siva reille tarjottavasta koulutussuunnasta eli väkivallan ennaltaehkäisy. Työ on hektistä: opiskelijoita on ryhmässä kerrallaan 30–40 ja kuukauden välein porukka vaihtuu.

Pohtiessaan omaa tietään maailman parantajana Viikari on hetken hämmentynyt, mutta oivaltaa sitten, että siitähän se varmaan lähti, että oma lapsuudenperhe oli hyvin ennakkoluuloton ja kansainvälisesti suuntautunut. Oman koulupolkunsa Viikari aloitti aikoinaan Tansaniassa vanhempien työkomennuksen aikana.

Nuoruuden kokemuksiin kuuluu myös au pair -pesti Liettuassa ja liikunnan opetusta Namibian Ambomaalla. On selvää, ettei Viikarin maailma rajoitu Suomeen ja suomalaisiin.

TEKSTI JA KUVA: HANNA NIITTYMÄKI

LOVIISAN LEENALOVIISAN LEENA

TIEDON VÄLITTÄMISELLÄ VOI VAIKUTTAA

Leena Viikarilla ei ole taustaa järjestötyössä eikä missään näkyvässä aktivismissa. Hän on lapsesta asti ollut hyvin eläinrakas ja siksi ympäristöasiat ovat kiinnostaneet. Pikkuhiljaa kiinnostus ihmisoikeuskysy myksiin on myös tullut keskeiseksi osaksi elämää.

Erityisesti vuonna 2015 turvapaikan hakijoiden tulo Suomeen avasi Viikarin silmät huomaamaan, että kaikkia ei ehkä ohjaakaan ihan samanlainen humaani maailmankatsomus kuin häntä itseään. Hän ei ole pitänyt itseään aktivistina, vaan on toteuttanut vaikutustyötä lähinnä omilla arkisilla teoilla. Viime vuosina Viikari on kuitenkin tullut siihen tulokseen, että hyvien asioiden eteen on syytä toimia myös näkyvästi ja yhdessä ihmisten kanssa. Marssijaa hänestä ei silti taida tulla.

”Minulle luontainen tapa vaikuttaa on tiedon välittäminen. Tuntuu mahtavalta toteuttaa jotain näkyvää, kuten nyt tämä Rauhanfoorumi. Tässä työssä pääsee kon taktiin valtavan mielenkiintoisten ihmisten kanssa.”

Loviisan Rauhanfoorumi juhlii tänä vuonna 30-vuotissyntymäpäiväänsä.

”En kyllä ensimmäisenä pääsihteeri vuotenani aio kaikkea mullistaa. Jonkin verran haluan lisätä lasten ja nuorten ohjelmaa, koska se on minulle luontaisinta toimintaa.”

Loviisaan kannattaa tulla kauempaakin fiilistelemään.”

Neuvottelukunnan seminaarit ja paneelikeskustelut ovat usein vaikuttaneet enemmänkin teemojensa asiantuntijoille suunnatuilta.

”Osallistuin yhtenä vuotena sivarien kanssa seminaariin ja ajattelin, että nyt nämä pojat eivät kyllä tajua tästä mitään. Sisältö oli turhan vaikeaa sellaiselle, jolla ei ollut aiempaa teemojen tuntemusta.”

OHJELMAA UUDELLE AKTIVISTISUKUPOLVELLE

Rauhanasiaa aloittelijoille siis tarvittaisiin lisää. Pitäisi myös miettiä sellaisia ohjelmanumeroita, jotka houkuttai sivat paikalle nuoria aikuisia ja uutta aktivistisukupolvea.

”Ohjelma on tänäkin vuonna moni puolinen. Teemana on ’Rauhan Suomi’, mikäpä muukaan Suomi 100 -hengessä. Ohjelmaa on Suomen synnystä paperitto mien asioihin.”

Lauantaiaamu alkaa viimevuotiseen tapaan Mahdollisuuksien torilla. Iltapäivän seminaariohjelman jälkeen illalla pääsee länsiafrikkalaisiin rytmeihin rumpubändi Faso Kanin tahdissa.

Leenalla on pääsihteerin homman lisäksi toinenkin sivutyö, hennatatuointien teko.

Pääsihteeri toimii tiiviissä yhteistyössä Kristillisen rauhanliikkeen ja Loviisan Rauhanfoorumin neuvottelukunnan kanssa. Neuvottelukuntaan kuuluu suurimpien rauhanjärjestöjen edustajia ja muita aktiivisia kansalaistoimijoita. Neuvottelukunnan toiminnan perinteisiin kuuluu esimerkiksi foorumin seminaari ohjelman ideointi.

Tulevaisuudessa Viikari haluaisi moni puolistaa tapahtumaa siten, että siihen olisi helppo osallistua myös erittäin matalalla kynnyksellä.

”Toivoisin paikalle ihan tavallisia pulliaisia lähialueelta, ja kyllä kauniiseen

Sunnuntai alkaa kirkolla rauhanmessun merkeissä. Syntymäpäiväseminaarin juhlapuhujana on itse Tarja Halonen Musiikkiteatteri Kapsäkki tarjoilee fooru milaisille Herääminen-oopperan. Ohjelma päättyy Hiroshima-päivän iltatapahtumaan kauniilla Laivasillalla.

Loviisan Rauhanfoorumi 5.–6.8.2017 www.rauhanfoorumi.fi

VAMMAISTEN OIKEUKSIEN

EDELLÄKÄVIJÄ

MORENO JOHTAA

Sunnuntaina 2.4.2017 Ecuadorin uudeksi presidentiksi valittiin Lenín Moreno. Hänet tunnetaan rauhallisena neuvottelijana ja kansaa lähellä olevana leppoisana humoristina, vaikka edes hän ei ole välttynyt ikäviltä mustamaalaamiseen tähtääviltä puheilta tai siltä tosiasioiden vääristelyltä, mitä Ecuadorissa on jo ehditty kutsua tiedonvälityksen terrorismiksi. Lenín Morenon tuntevien ihmisten kertomuksista välittyy kuva uhrauksia kaihtamattomasta miehestä, joka on enemmän kuin koskaan valmis laittamaan elämänsä peliin palvellakseen lähimmäisiään.

Lenín Voltaire Moreno Garcés on vuonna 1953 Ecuadorin Amazonin puoleisella alueella syntynyt pitkän linjan poliitikko, vaikka hänen varsinai nen politiikon uransa ei ole vielä kovin pitkä. Hänen kummatkin vanhempansa toimivat opettajina ja hän on ollut naimisissa puolisonsa kanssa jo yli 40 vuotta. Julkisen hallinnon kandidaatin tutkinnon suorittanut Moreno työskenteli turismiteollisuuden parantamiseksi aina siihen asti, kun hän menetti liikuntakykynsä ryöstössä vuonna 1998. Sen jälkeen hänestä kuoriutui pyörätuolista käsin ja selkäytimen aiheuttamasta alaraajojen halvauksesta huolimatta aktiivinen toiminnan mies. Moreno ryhtyi motivoimaan ihmisiä kiertämällä Ecuadoria ammattipuhujana. Hän on julkaissut kymmenkunta kirjaa ja toiminut kansallisen vammaispo litiikan johtajana.

NOBELIN RAUHANPALKINTOEHDOKAS

Vuonna 2006 Lenín Morenosta tuli Ecuadorin varapresidentti, ja hänet valittiin uudestaan samaan tehtä vään vuosiksi 2009–2013. Hän sai jopa kansainvälistä mainetta eri tyisesti kahdesta sosiaalipolitiikan

ohjelmasta, joista ensimmäinen (Misión Solidaria Manuela Espejo) tähtäsi löytämään ja tunnistamaan kaikki Ecuadorin vammaiset sekä hoitamaan heitä asianmukaisesti ja tukemaan heitä ilmaisin pyörätuo lein ja kävelykepein. Toinen ohjelma (Programa Joaquín Gallegos Lara) pyrki antamaan riittävän taloudelli sen tuen vakavasti vammautuneille, jotta he voisivat palkata itselleen pysyvän vakituisen avustajan.

Vuonna 2012 Moreno oli ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi työstään vammautuneiden ecuadorilaisten perustulon, hoidon ja hyvinvoinnin puolesta. Koska kyseinen malli on levinnyt useisiin muihin maihin kuten Guatemalaan, Kolumbiaan, Chileen, Peruun ja Uruguayhin, Ecuadorista on tullut vammaisoikeuksien saralla EteläAmerikan ja koko Latinalaisen Amerikan edelläkävijä.

Vuonna 2016, Japanin ja Ecuadorin maanjäristysten jälkimainingeissa, Moreno sai kan sainväliset luonnonkatastrofeista vastaavat toimijat sitoutumaan vammaisille annettavaan erityiseen apuun, joka kulkisi aina hätätilan ensihoidosta tuhoista toipumiseen ja uudelleenrakentamiseen asti. Lisäksi hän on kunnostautunut aktiivisena vammaisten asunto

politiikan tekijänä ja ajanut lakialoitetta, joka pakottaisi yrityk set palkkaamaan ihmisiä, joiden kyvyt toimia ovat erilaiset.

TYÖTÄ UNOHDETTUJEN HYVÄKSI

Joulukuussa 2013 silloinen YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon nimesi Morenon Yhdistyneitten kansakuntien vammaisuuden ja saavutettavuuden erikoislä hettilääksi. Hänen tehtäviinsä kuuluivat erityisesti sosiaalisesti yhdenmukaisempien yhteiskuntien edistäminen, kansainvälisen akateemisen ja kaupallisen yhteis työn syventäminen suhteessa eri lailla toimiviin ihmisiin ja heidän toimintakykynsä parantamiseen. Moreno pyrki motivoimaan useiden hallitusten poliittista tahtoa luoda laadukkaan elämän olosuhteet myös vammaisryhmille ja toteuttaa näin maailmanlaajuisesti paremmin YK:n yleissopimusta vammaisten henkilöiden oikeuk sista (CRPD).

Morenon ja hänen sosialistisen Alianza País -puolueensa 48-sivui nen hallitusohjelma vuosille 2017–2021 käsittää kahdentoista erilaisen vallankumouksen määri telmät aina poliittisesta ja eettisestä vallankumouksesta kaupunkien ja nuorten vallankumoukseen. Ohjelmassa ei unohdeta myöskään ekologiaa, tuotannollisia tai kulttuurisia teemoja tai köyhyyden vastaisen taistelun syventämistä entisestään. Morenon on tarkoitus luoda parempia edellytyksiä maan työllisyydelle ja parantaa korkekoulutusta yhä laajemmin. Hän aikoo myös parantaa van husten elämänlaatua ja muuttaa

Ecuadorin maaseudun olosuhteita sekä lisätä perheiden keskinäistä solidaarisuutta. Näin hän jatkaa kansalaisvallankumouksen viitoittamalla sosiaalisen oikeuden mukaisuuden tiellä.

Haavoittuvimpien huomioiminen ei ole Morenolle uutta: ”Ennen vammautuneet ihmiset elivät eristäytyen ja piiloutuen, nyt he sen sijaan uskaltautuvat ulos pää

TEKSTI SAMI LAAKSONEN

NYT ECUADORIA

Toisaalta uudessa presidentissä elää vahva huumorintaju, onhan hän kirjoittanutkin aiheesta laajalti. Huumori on auttanut häntä taltuttamaan vammautumisesta seuranneen kivun. Moreno sanoo löytäneensä henkisen rauhan annettuaan anteeksi itseään ampu neelle ihmiselle: ”Siltä nuorelta puuttui taatusti paljon rakkautta.” Kolmen tyttären isä näkee, että politiikkaa ei ole rumaa: ”Minulla on usko siihen, että politiikan voi pelastaa.”

ECUADOR JATKAA TIELLÄ KOHTI SOSIALISMIA

Morenon vaaliteeseihin ovat kuuluneet muun muassa kansalais vallankumouksen vahvistaminen ja laaja sosiaalisen asumisen ohjelma. Tuleva presidentti on myös aikonut tukea maataloutta entistä enem män ja luoda kokonaisvaltaisen ohjelman maan haavoittuvaisim pien ryhmien hyväksi.

suurlähetystöstä ensimmäisen 30 virkapäivänsä aikana. Morenon vaalivoitosta riemastunut vapaaseen ja totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen uskova Assange on kuitannut tämän lupauksen ystävällisen ironiseeen sävyyn ja pyytänyt miljonääri Lassoa puoles taan lähtemään Ecuadorista pois, ”veroparatiisin varoineen tai ilman”, seuraavan 30 päivän aikana.

Helposti hymyilevä tuleva valtionpäämies Lenín Moreno tun netaan myös kampanjasta ”Hymyile Ecuador, olemmehan ystävällisiä”. Hän määrittelee politiikan vitsaillen pakolliseksi pahaksi eli anopiksi: ”Sanon usein, että politiikka on niin rumaa, että sen takia anoppia kutsutaan poliittiseksi äidiksi.”

pystyssä tavoittelemaan onnellista elämää ja osallistumaan kansalli seen kehitykseen.”

Moreno on luvannut muuttaa tapaa tehdä politiikkaa, mutta samalla hän aikoo edeltäjänsä linjaa jatkaen tehdä työtä ”unoh detuista kaikkein unohdetuimpien hyväksi”.

Moreno varttui Nuevo Rocafuerten kaupungissa

Amazonin sademetsäalueella, mikä herätti hänessä halun suojella luontoa sekä edistää alkuperäis kansojen oikeuksia ja ylipäänsä ajaa sosiaalista oikeuden mukaisuutta. Julkisen hallinnon kandidaatiksi opiskellut Moreno määrittää solidaarisuuden ”syyksi jonka takia olen täällä nyt, koska jos et elä palvellaksesi muita, sinusta ei ole elämään lainkaan”.

Vaaleissa toiseksi tulleen oikeistolaisen Guillermo Lasson tavoitteet olivat kuin suoraan uusliberalismin oppikirjasta. Niihin sisältyi talousmallin muuttaminen, verohelpotuksia, yksityisen sektorin vaikutusvallan kasvattamista, aggressiivisempaa vapaakaupan edistämistä, konservatiiviseen Tyynenmeren allianssiin (Alianza de Pacífico) liittyminen sekä muun muassa edistyksellisistä Etelä-Amerikan kansojen liitosta UNASURista ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtioiden yhteisöstä CELACista eroaminen.

Lasso olisi myös ollut karkot tamassa Wikileaksin perustajan Julian Assangen Ecuadorin Lontoon

Morenon tukena varapresi dentin roolissa tulee toimimaan sähköinsinööri Jorge Glas, joka on ehtinyt toimia väistyvän presidentin Rafael Correan varapresidenttinä vuodesta 2013 lähtien. Jaettujen arvojen ohella hänen persoonansa tuo jatkuvuutta hyväksi havaittuun hallintoon.

Kansan tuella saavutetun vaalivoiton jälkeen Moreno on ojentanut kätensä kaikille niille, jotka haluavat osallistua keskusteluun asiakysymyksistä, jotka koskevat maan tulevaisuutta. Hän on ehtinyt myös luvata vähentävänsä Ecuadorin korruptiota entisestään.

Alianza País -puolueen 48-sivuinen hallitusohjelma vuosille 2017–2021: http://www.alianzapais.com.ec/ wp-content/uploads/2016/10/ Programa-de-Gobierno.pdf

TOIVONPILKAHDUS SO

RAUHAN

PALAUTTAMISEEN ON PITKÄ MATKA

Sotien hajottamaa kansakuntaa riivaavat terrorismi ja toistuvat luonnonkatastrofit. Somalia kuitenkin jälleenrakentaa itseään hitaasti mutta sitkeästi. Helmikuussa maa sai uuden presidentin ja pian sen jälkeen pääministerin, jonka tausta avustustyöntekijänä hyödyt tänee kovia kokeneen maan kansalaisia.

Helmikuun 8. päivänä Somalian liittotasavallan parlamentti valitsi uudeksi presidentiksi Mohamed Abdullahi Mohamedin. Hän on maan entinen pääministeri, jolla on Somalian ja Yhdysvaltojen kaksoiskansalaisuus.

Mohamed – lempinimeltään Farmajo eli Juusto [hänen isänsä piti juustosta, italiaksi formaggio, toim. huom.] – päihitti vaaleissa vir kaa hoitaneen presidentin Hassan Sheikh Mohamoudin, joka tunnusti tappionsa.

Eri puolilla maan pääkaupunkia Mogadishua armeija tulitti käsi asein taivaalle juhlistaakseen uutta presidenttiä. Kaupunki oli ollut koko vaalipäivän armeijan tiukassa valvonnassa, koska somalialaisen, islamistisen terroristiliikkeen al-Shabaabin väkivaltaiset iskut haluttiin estää.

MUTKIKAS VAALITAPA PERUS TUU VIELÄ KLAANIJAKOON

Ennen varsinaista presidentinvaalia 14 000 Somalian eri alueilla kunnioitusta nauttivaa henkilöä valitsi 275 edustajaa parlamenttiin ja 54 senaattoria parlamentin ylähuoneeseen. Vaalien aikana raportoitiin laajalle levinneestä

korruptiosta useissa osavaltioissa. Parlamenttipaikkojen väitettiin maksaneen jopa yli miljoona USA:n dollaria. Monet uskovat silti, että parlamenttiin valitut ovat edustava otos kansasta ja luovat toivoa vaalijärjestelmästä, jossa kullakin äänestäjällä on yksi ääni.

Presidentinvaalien jälkeen presidentillä on perustuslaillinen oikeus valita pääministeri 30 päivän kuluessa. Pääministeri kokoaa sitten hallituksen, jonka parlamentti joko hyväksyy tai hylkää luottamusäänestyksessä. Lopullinen valta on parlamentilla, joka on valittu eri klaanilinjojen mukaan.*

Somalia on kärsinyt muun muassa ankarasta kuivuudesta,

korruptiosta, terrorismista ja merirosvouksesta, ja presidentti Farmajo kertoo, että näitä ongelmia viime syksynä valittu parlamentti on valmis ratkomaan. Parlamentti näyttäisi nauttivan laajaa kannatusta, vaikka parla menttivaaleja ei vielä pystyttykään järjestämään suorana kansanvaa lina siten, että kaikki Somalian 12 miljoonaa asukasta olisivat voineet äänestää.

ÖLJYJOHTAJA VALITTIIN PÄÄMINISTERIKSI

Presidentti ilmoitti pääministeriva linnastaan Twitterissä muutamia päiviä virkaanastujaistensa jälkeen ollessaan matkalla Saudi-

Opiskelijoita Islamistituomio istuinten unionin järjestämässä mielenosoituksessa Mogadishussa vuonna 2006. Islamistit ja al-Shabaab ovat pyrkineet monin keinoin vaikuttamaan koulu järjestelmään, jotta se palvelisi paremmin islamistien tavoitteita ja rekrytointia eikä rauhanprosessia.

Arabiaan. Ensimmäistä kertaa Somalian poliittisessa historiassa presidentti kertoo pääministerinsä nimen sosiaalisen media välityk sellä. Kaikkein yllättävintä oli se, että jopa valtio-omisteinen media taipui tämän edessä ja uutisoi Twitter-tiedon pohjalta, vaikka

TEKSTI MOHAMMED IBRAHIM

MALIASSA

kuivuus on tänä vuonna tuottanut vahinkoa ja kärsimystä muissakin Itä-Afrikan maissa kuten Etiopiassa ja Etelä-Sudanissa.

Uuden hallituksen alkutaival ei ole ollut helppo. Toukokuun 3. päivänä valtion tilintarkastajan Nur Jimale Farahin henkivartijat tappoivat, ilmeisesti vahingossa, yhden hallituksen nousevista tähdistä, julkisesta rakentamisesta ja jälleenrakennuksesta vastanneen ministerin Abbas Abdullahi Siraajin. Henkivartijat erehtyivät luulemaan saattueen perässä ajanutta Siraajia hyökkäykseksi Farahia vastaan. Kolme hallituksen sotilasta asetettiin tapahtumien johdosta syytteeseen ministerin taposta.

RIKAS JA RYÖSTETTY MAA LÄNSI­SAHARA

media ei aktiivisesti hyödynnä somea.

Uusi pääministeri Hassan Ali Kheyre, 48, on toiminut johtavassa asemassa öljyalalla. Hän on entinen avustustyöntekijä, ja hänellä on Somalian ja Norjan kaksoiskansa laisuus. Hän on tulokas politiikassa, ja presidentin päätökseen vaikutti juuri Kheyren kokemus avus tustyöstä, onhan Somalia ollut rajujen kuivuuskausien kourissa, jotka avustusjärjestöjen mukaan uhkaavat jopa viittäkymmentä prosenttia Somalian asukkaista. Tilanne on edelleen vakava, ja Kheyren taitoja tarvitaan kipeästi, sillä sadattuhannet ihmiset ovat yhä kuolemanvaarassa ilman ruokaa ja vettä. Somalian lisäksi

Hallitus aloitti äskettäin ohjel man, jonka tavoitteena on riisua aseista raskaasti aseistautuneet liikemiesten yksityisarmeijat, klaanien sotapäällikköjen joukot sekä myös hallituksen omia joukkoja. Tavoitteena on rauhoittaa pääkaupunki. Viimeisin isku tapahtui kesäkuun puolessavälissä, kun al-Shabaabin hyökkäys kahteen ravintolaan Mogadishussa vaati ainakin 17 kuolonuhria.

Suomennos ja toimitus Anu Harju

*Somalian parlamenttivaaleissa syksyllä 2016 kansanedustajat valittiin klaaniensa keskuudesta. Klaanien välinen paikkajako määritellään niin sanotun 4,5-kaavan mukaan, jossa Somalian neljä suurta klaaniperhettä hawiet, daroodit, rahanweynit sekä dirit ja issakit saavat kaikki yhtä monta edustajaa parlamenttiin ja maan lukuisat vähemmistöklaanit jakavat keskenään paikkamäärän, joka vastaa puolta kunkin suuren klaaniperheen saamasta paikkamäärästä.

Lähde: https://yle.fi/aihe/ artikkeli/2016/09/22/somalianvaalientapaiset-ja-niiden-haasteet

Länsi-Sahara, Espanjan entinen siirtomaa, on luonnonvaroiltaan rikas alue, jossa on runsaat kalavedet sekä fosfaatti- ja mineraalivarat. Polisario-liike, joka on alueen alkuperäisväestön sahrawien laillinen edustaja, vaatii, että Marokon hallitus keskeyttää alueen luonnonvarojen käytön. Monissa kansainvälisten järjestöjen ja aktivistien raporteissa on esitetty huoli luonnonvarojen ehtymisestä. Luonnonvarojen suurimittainen käyttö on tullut mahdolliseksi, koska Marokko on solminut kauppasopimukset Euroopan unionin kanssa.

Sahrawit ajoivat aktiivisesti sitä, että Marokon ja EU:n välisten kauppasopimusten oikeudellinen asema tarkistettaisiin Euroopan unionin tuomioistuimessa. Asiaa tarkasteltuaan tuomioistuin tuli siihen päätökseen, että kauppasopimus ei voi pitää sisällään tuotteita tai luonnonvaroja, jotka Marokko on tuottanut miehittämällään Länsi-Saharan alueella. Päätöksessä painotettiin myös sitä, että luonnonvarojen käytöstä tulisi konsultoida alueen alkuperäiskansaa sahraweja, joille alueen rikkauksien katsotaan loppujen lopuksi kuuluvan.

Länsi-Saharan alue on yksi maailman rikkaimmista mitä tulee fosfaattivarantoihin. Marokosta on puolestaan tullut maailman joh tavia fosfaatinviejiä sen miehitettyä Länsi-Saharan vuonna 1975, kun Espanja vetäytyi sieltä pois.

Mineraalien lisäksi Länsi-Saharan valtava 1 500 kilometriä pitkä rantaviiva Atlantin valtameren rannalla on erittäin kalaisaa. Marokon kanssa yhteistyötä tekevät monikansalliset kalastusyhtiöt ovat jo vuosien ajan saaneet harjoittaa laitonta kalastusta 284 000 neliökilometrin kokoisella merialueella. Marokon hallitus on antanut yhtiöille kalastuslisenssejä sekä joillekin jopa oikeuden etsiä öljyä merenpohjasta.

TEKSTI MARIAM ZAFRI

Suomennos Antti Kurko

LÄNSI SAHARAN LUONNONVARAT

Väkivallattomuuden voiman avulla on tehty vallankumouksia, itsenäistytty, puolustettu valtioita ja johdettu poliittisia yksiköitä. Sitä on käytetty menestyksekkäästi kansalaisaktivismissa, rauhan turvaamisessa ja oikeudenkäynneissä, ja sen avulla on löydetty ratkaisuja ristiriitatilanteisiin kansainvälisessä politiikassa ja arkipäiväisessä kanssakäymisessäkin. Kertomuksia rohkeudesta -kirjoitussarjassa kerrotaan historiallisten esimerkkien avulla, mistä väkivallatto muudessa on kysymys. Tämä on sarjan 11. osa.

kasvoi kulttuurissa, jossa kunnia oli yksi keskeisimmistä arvoista ja käsitteistä. Alkusysäys Ghaffar Khanin väkivallattomuudelle ja pasi fismille lienee tullut hänen isältään, joka vastoin yleistä käsitystä opetti lapsilleen, että kunnian voi säilyttää muullakin tavalla kuin kostamalla.

KUNNIA ENNEN KAIKKEA

Lukion viimeisellä luokalla Ghaffar Khan hyväksyttiin arvostettujen brittiläisen Intian armeijan ”vartijoi den” joukkoon. Khanin armeijaura päättyi kuitenkin ennen kuin oli edes alkanut: hän oli sattumalta läsnä, kun brittisotilas julkisesti nöyryytti hänen vartijaystäväänsä.

Pataanien periksiantamattomuu den ja Khaibarsolan strategisen painoarvon vuoksi – sen kautta kul jettiin Persiasta ja Keski-Aasiasta Intiaan – brittihallinto oli Khanin kotiseuduilla muuta Intiaa kova otteisempaa ja mielivaltaisempaa. Miehittäjien epäoikeudenmukai suudet vaivasivat Khanin mieltä, ja yhä kasvavassa määrin häntä ahdisti myös oman kotiseutunsa köyhyys, tietämättömyys, apatia ja lisääntyvä väkivalta. Hän päätti tehdä asialle jotain. Nuoresta iästään ja mullahien vastustuksesta huolimatta hän perusti 20-vuo tiaana ensimmäisen koulunsa.

Koulusta tuli hyvin suosittu, varsinkin liberaalien keskuudessa,

TIMO VIRTALA

rekrytoi omien koulujensa oppilaista. Ensimmäisenä vuonna mukana oli arviolta tuhat väki vallattomuuskoulutuksen saanutta, seuraavana vuonna 25 000 ja laajimmillaan, vuonna 1938, arviolta 60 000–100 000 miestä ja naista oli vannonut liikkeen valan ja saanut jonkinasteisen väkivallattomuuskouluksen.

Perusteellisimmillaan koulutus annettiin sotilasleirejä muistutta vissa olosuhteissa: siihen kuului sulkeisia, marsseja ja harjoituksia siitä, miten kohdata siirtomaa isäntien heihin mahdollisesti kohdistama väkivalta periksi antamattomuudella, rakkaudella ja anteeksiannolla. Kaikki liikkeeseen liittyvät vannoivat valan, jossa lupasivat elää väkivallattomuuden periaatteiden mukaisesti, palvella kaikkia ihmisiä tasavertaisesti ja toteuttaa väkivallattomuutta vain ja ainoastaan Jumalalle, ei henkilökohtaista mainetta tai etua saavuttaakseen.

Khudai Khidmatgarin meto deihin kuului muun muassa veronmaksusta kieltäytymistä, brittien hallinnoimien siviili- ja rikostuomioistuinten välttelyä, mielenosoituksia, boikotteja ja siirtomaaisäntien kanssa yhteis työtä tekevien kyläviranomaisten eristämistä. Britit reagoivat liikkeen toimintaan tehostamalla sorto toimenpiteitään entisestään, eli joukkopidätyksillä ja vangitse misilla, pakkotyöllä, kylien ja ruokavarastojen polttamisilla, rais kauksilla, kastraatioilla, kidutuksilla ja summittaisilla teloituksilla. Siirtomaaisäntien väkivallasta huolimatta suurin osa Khudai Khidmatgarin joukoista pysyi

uskollisena väkivallattomuuden valalleen.

Punapaidat osallistuivat Gandhin johtaman suolamarssin jälkeisiin kansalaistottelemattomuustempauk siin, mikä esimerkiksi Peshawarissa johti yli 500 punapaidan pidätyksiin. Alueen yhteisö tuli heidän tuekseen vannomalla valan ja listautumalla mukaan toimintaan. Tästä seurasi yleislakko ja mielenosoitukset sekä aseettomien ja väkivallattomien joukkojen ampuminen. Yli 200 ihmistä sai surmansa ennen kuin sotilaat kieltäytyivät enää tottele masta ampumiskäskyä.

Vuoteen 1931 mennessä yli 5 000 liikkeen jäsentä oli pidätetty. Ghaffar Khan itse vietti britti vankiloissa yhteensä yli 15 vuotta. Aivan kuten Gandhi, myös Ghaffar Khan käytti vankilassaoloaikaansa hyödyksi ja muun muassa luki muiden uskontojen pyhiä kirjoja, kuten Raamattua ja hindujen Bhagavad-Gitaa

ITSENÄISTYMISEN JÄLKEEN

Rauhantutkija Shireen Shahin mukaan Khudai Khidmatgar -liikkeellä oli ratkaiseva

merkitys Intian niemimaan vapautuessa kolonialismista. Brittiläisen Intian jakautuminen hinduenemmistöiseen Intiaan ja muslimienemmistöiseen Pakistaniin oli karvas pettymys ja poliittinen tappio yhtenäi syyttä kannattaneille Khanille ja Gandhille, itsenäistymisiä seuranneista väkivaltaisuuksista puhumattakaan.

Khan jatkoi kansanvalistusta ja taisteluaan väkivallattomuuden puolesta itsenäisessä Pakistanissa, mutta uuden valtion eli Pakistanin islamilaisen tasavallan poliittinen johto ei suhtautunut hänen toimintaansa juurikaan brittejä suotuisammin. Itsenäistymistä seu raavana vuonna 1948 Ghaffar Khan nousi Pakistanin kansanpuolueen johtoon. Samana vuonna Intiassa Gandhi murhattiin ”liian islamilai sena”. Samoihin aikoihin Ghaffar Khan suljettiin kuudeksi vuodeksi kotiarestiin ”liian hindulaisena”.

Khan vietti Pakistanin vanki loissa kutakuinkin yhtä pitkään kuin brittienkin, eli yhteensä van kilassaoloaikaa kertyi yli neljäosa hänen elämästään. Khanin mukaan Pakistanin vankilaolosuhteet olivat

Väkivallattomuus ei tarkoita lempeää alistumista pahantekijän tahtoon, vaan aktiivista vastarintaa, jossa yksilö asettuu tyrannin tahtoa vastaan.

brittiläisiäkin kurjemmat. Vuonna 1963 Amnesty International nimesi hänet Amnestyn vuoden vangiksi. Abdul Ghaffar Khan kuoli vuonna 1988 keuhkokuumeeseen 98-vuoti aana ollessaan kotiarestissa. Hänen hautajaisiinsa osallistui yli 200 000 ihmistä.

Marraskuussa 2010 Kabulissa järjestettiin kansainvälinen konferenssi Ghaffar Khanista ja väkivallattomuudesta. Afganistanin silloinen presidentti Hamid Karzai totesi tilaisuudessa pitämässään puheessa, että Afganistan ja Pakistan eivät olisi koskaaan ajautuneet tuhoisaan väkivallan kierteeseen, jos ne olisivat noudat taneet Ghaffar Khanin ohjeita.

Kirjoittaja on sosiologi ja sivarikouluttaja.

* Tapio Tammisen kirjasta Islamin aseeton soturi – Ghaffar Khan ja talebanien synty. Into 2011.

Lähteet: Easwaran, Eknath: Nonviolent Soldier of Islam, Badshah Khan, a Man to Match His Mountains. Nilgiri Press 1999.

Shah,

2008.

Tamminen, Tapio: Islamin aseeton soturi. Ghaffar Khan ja talebanien synty. Into 2011.

Wood, Houston: Invitation to Peace Studies. Oxford University Press 2015.

Shireen: The Frontier Gandhi: Abdul Ghaffar Khan – Muslim champion of nonviolence. Movement for the Abolition of War

Afganistan ja Pakistan eivät olisi koskaaan ajautuneet tuhoisaan väkivallan kierteeseen, jos ne olisivat noudattaneet Ghaffar Khanin ohjeita.

LAUSTIN MEDIANURKKA

LÄNTISET ARVOT JA TODELLINEN

Läntisissä demokratioissa vallitsee tasa puolisen journalismin perinne, meille usein vakuutetaan. Meitä varoitetaan ”mielipidejournalismista”. Ohjenuoraksi vaaditaan ”objektiivisuutta”.Tällaisella vakuuttelulla on pitkä perinne, jota kannattaa tarkastella valeuutiskeskustelun riehuessa maailmalla ja myös Suomessa. Kysymyksen ongelmallisuudesta otan esimerkiksi I. F. Stonen (1907–1989), amerikkalaisen tutkivan journalistin, jonka syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 110 vuotta.

Aloitettuaan journalistisen uransa 19-vuotiaana Stone radikalisoitui 1930-luvun pulavuosina ja ajautui toisen maailmansodan jälkeen välirikkoon niin Yhdysvaltain hallitsevan eliitin kuin sitä myötäilevien päätoimittajien kanssa. Hänen peräänantamaton kirjoittelunsa ei kunnioit tanut objektiivisuuden kuviteltuja sääntöjä. Hän etsi totuutta ja usein löysikin sen.

Menetettyään mahdollisuuden työhön tuon ajan lehdistössä hän perusti vuonna 1953 nelisivuisen, sittemmin legendaa riseksi osoittautuneen lehden I.F. Stone Weekly. Viikkolehden 18 vuotta kestäneen olemassaolon aikana Stone sai vaikutus valtaisia vihollisia. Hänen puhelujaan salakuunneltiin, hänen postiaan avattiin ja hänen perhettään vakoiltiin.

OBJEKTIIVISUUDEN MYYTTI

Stonen mielestä ”objektiivinen” journalismi oli myytti. Hän luonnehti asiaa kerran

On luvatonta osoittaa, että kapitalismi on pitkän päälle kestämätön järjestelmä.

-palkinnon saanut amerikkalainen tutkiva toimittaja Robert Parry on kiinnittänyt huomiota siihen, miten Yhdysvaltoja hallitsee häikäilemätön eliitti. Nämä päätöksentekijät eivät epäröi salata poliit tisen ja taloudellisen elämän todellista luonnetta. Turvautuminen suoranaisiin valheisiin on niinikään yleinen tapa edistää omaa uraa. Aivan liian moni journalisti on lähtenyt samalle tielle. Parryn totuudel lisuuteen pyrkinyt journalismi ajoi hänetkin valtamedian ulkopuolelle.

sanomalla, että objektiivisuus merkitsi tavallisesti vain sitä, että asiat nähdään samalla tavalla kuin kaikki muutkin ne näkevät. Hän totesi myös, että eliittiä liehittelevät toimittajat tiesivät epäilemättä paljon asioita, joista hän ei itse tiennyt, muta monet noista asioista eivät olleet Stonen mielestä totta. 60-luvun radikaalit ihailivatkin Stonen kykyä kaivaa esiin tosiasioita, jotka paljastivat vallanpitäjien valheet.

Radikaaleja Stone kuitenkin varoitti vaarasta, joka muuttaisi uudet oivallukset dogmeiksi ja tuoreet ajatukset elottomiksi puoluelinjoiksi. Hän kirjoitti: ”Jokainen vapautuminen pitää sisällään myös uuden orjuuden siemenet ja jokainen totuus muuttuu helposti valheeksi.”

Stone eli ja työskenteli maassa, jota monet suomalaisetkin pitävät demokratian ja vapauden esikuvana. Tämä illuusio työntyy helposti myös suomalaiseen journalismiin. Viime vuonna I.F. Stone

MEDIA TUKEE VAIHTO EHDOTTOMUUDEN ILLUUSIOTA

Suomalaisiakin toimittajia on varoitettu ”mielipidejournalismista”. Selkokielelle käännettynä tällä tarkoitetaan, että olemassa olevan yhteiskunnallisen järjestelmän olettamuksia ei tule asettaa kyseenalaiseksi. ”Objektiivisuuden” vaatimuksella tukahdutetaan mahdollisuus osoittaa, että järjestelmän oikeutuksen hokemat ovat valheellisia.

Sallitun ajattelun tuolla puolen piilee ”luvattomia” johtopäätöksiä. Todellisuus on sallitun mielipidekirjon ulkopuolella. On luvatonta osoittaa, että kapitalismi on pitkän päälle kestämätön järjestelmä. Nyt se yrittää toipua sälyttämällä kriisin kustannukset tavallisten palkansaajien kannettavaksi. Voitot on yksityistetty ja tappiot sosialisoitu. Pääoman valtarakenteet alkavat kuitenkin olla nähtävissä kaikessa alastomuudessaan. Median tukema

Tapani Lausti kommentoi ajankohtaisia aiheita median näkökulmasta.

TODELLINEN MAAILMA

vaihtoehdottomuuden illuusio estää ihmisiä vetämästä pitemmälle meneviä johtopää töksiä. Nyt olisi silti mahdollista kehitellä purevaa, yhteiskuntakriittistä journalismia.

Toki kaikki myöntävät esimerkiksi ympäristöongelmien vakavuuden. Mutta vaikka kaikki nyt vannovat ”kestävän kehityksen” nimeen, ei haluta avoimesti myöntää, että suuryritysten yksityiseen voitontavoitteluun perustuva järjestelmä ei voi irrottautua talouden rajattoman kasvun pakosta, kasvun, joka uhkaa planeettamme tulevaisuutta. Talousanalyysit kykenevät laskemaan vain markkinoille tulevien tuotteiden arvoa. Luontoa – vettä, ilmaa ja eläviä olentoja – pidetään ”ilmaisena lahjana”.

TOTUUDELLISUUDEN VAATIMUS

Tietenkin toimittajatkin ovat mieli piteineen kansalaisia siinä kuin muutkin. Journalismiin kuuluu kuitenkin totuudellisuuden vaatimus. On kyettävä analysoimaan, mitä esimerkiksi ”läntisillä arvoilla” tarkoitetaan. Propagandan erottaminen totuudesta on olennainen osa tätä tehtävää. Johtavat suomalaiset kom mentaattorit suoriutuvat tästä tehtävästä huonosti. Heidän atlantistisympatiansa estävät heitä ymmärtämästä, että Yhdysvallat on häikäilemätön suurvalta, jonka etujen mukaista on alistaa muu maailma – erityisesti strategisesti tärkeät alueet – komentoonsa keinoilla millä hyvänsä. Totta kai omaneduntavoittelua

aina kaunistellaan puheilla demokratiasta ja ihmisoikeuksista.

”Izzy” Stone kirjoitti Vietnamin sodan vuosina: ”Emme tule näkemään rauhasta nauttivaa sukupolvea ennen kuin jotenkin saamme aisoihin militarismin ja imperia lismin, jotka antoivat meille Vietnamin ja jotka luovat uusia Vietnameita.” Tällaista muutosta ei surullista kyllä ole tapahtunut sen enempää poliittisessa kuin mediakult tuurissa. Vietnamin sodan todellisuutta kuvanneiden Pentagonin papereiden vuodattaja Daniel Ellsberg totesi hiljattain katkerana: ”Kukaan ei ole oppinut mitään Pentagonin papereista, Vietnamista, Izzyn esimerkistä tai mistään.”

Tuskin Ellsberg tällä kuitenkaan tarkoitti, että meidän on heittäydyttävä toivottomiksi.

I. F. Stonen elämäkertoja:

Myra MacPherson, All Governments Lie: The Life and Times of Rebel Journalist I.F. Stone. http:// www.lausti.com/articles/media/stone2.html

D. D. Guttenplan, American Radical: The Life and Times of I. F. Stone http://www.lausti.com/articles/ media/stone.html

Katso myös D.D. Guttenplan: Remembering I.F. Stone, New Statesman, 2.6.2011 http://www.newstatesman.com/books/2011/05/ stone-assange-vietnam-world

KELVOTTOMIA UUTISIA

Elämme jälleen rauhanaseiden aikaa. Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto on todennut, että Venäjä on vastuussa jänni tyksen kasvattamisesta Itämerellä, ja USA:n johtaman liittokunnan entistä näkyvämpi läsnäolo alueella puolestaan lisää vakautta. Rauhanaseiden lisäämi sen ja harjoittelun välitön tavoite on hillitä Venäjälle luonteenomaista hyökkäyshalua. Pidemmän tähtäi men tavoitteeksi voi nähdä Venäjän pakottamisen tilanteeseen, jossa sen resurssit eivät riitä vastaamaan rauhanaseiden määrän kasvuun. Tätä tavoitetta tuke vat talouspakotteet ja öljyn hintasota.

Tämä kaikki on tiedotusvälineitä seuraaville tuttua. Itämeren alueen jännityksen kasvaminen eli Venäjän uhka on niin ikävä asia, että se on loistava uutisaihe. Jännityksen ja uhan lieventäminen taas on niin iloi nen asia, että se on uutisaiheena vähän vaisumpi. Kaikkihan tietävät, että nimenomaan huonot uutiset myyvät. Tästä huolimatta media on uhrautuvasti anta nut palstatilaa rauhanaseille ja -harjoituksille.

Kun Venäjä ei ole osoittanut välittömiä hyökkäys aikeita, ensimmäinen tavoite on saavutettu – ja samalla rauhanaseiden vakauttava vaikutus on todistettu. Pidemmän tähtäimen tavoiteen saavutta minen, eli Venäjän asemenojen kääntyminen laskuun, taas olisi uutispaukku, joka käynnistäisi todellisen lööppi-ilotulituksen. Uhka väistyy. Tavoite saavutettu. Voitto uudessa kylmässä sodassa.

Tai näinhän sitä luulisi.

Arvostettu brittiläinen puolustusasioihin kes kittynyt Jane’s-sivusto kertoi maaliskuussa Venäjän supistaneen tämän vuoden puolustusbudjettiaan 25 prosentilla. Uutisia aiheesta saa etsiä suomalais mediasta melko tiheällä kammalla. Marraskuussa 2016 Väli-Suomen sanomalehdet tosin siteerasivat Svenska Daglabladetin uutista tulevista leikkauksista. Vaikka asemenot jäävät edelleen vuoden 2014 tasoa korkeammalle, neljänneksen pudotus on melkoinen – varsinkin, kun Svenska Dagbladet arvioi suunnan säilyvän vuoden 2017 jälkeenkin.

Suomalaismedialle leikkausuutinen ei ole hyvä eikä huono, vaan pelkästään julkaisukelvoton, koska se ei sovi vallitsevaan kertomukseen, johon kuuluu yksiselitteinen ja vakaa idän uhka. Kertomuksen osit tainenkin kyseenalaistaminen vaarantaa myös sen varaan rakennetun vallankäytön.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.

RAIMO PESONEN

PALKANKOROTUS VAI VERONALENNUS?

Suomen hallitus paistattelee nyt talouden nou sevien kasvulukujen loisteessa, mutta julkisen alan palkansaajat ihmettelevät leikattuja lomarahojaan. Kapitalistisen talouden suhdanne vaihtelut toivat nousun merkit Suomen talouteen omituisen myöhään. Ministerit yrittävät nyt selittää talouden piristymistä kilpailukykysopimuksella ja hallituksen oikeaan osuneella politiikalla. Kikysopimuksella tai hallituksen talouspolitiikalla ei ole orastavan talouden kasvun kanssa kuitenkaan mitään tekemistä – ministereiden hehkutuksesta huolimatta.

Kiky-sopimus on yhtä kuin sisäinen devalvaa tio. Käytännössä se tarkoittaa palkkojen ja muiden työehtojen heikentämistä. Työajan pidentämistä, ostovoiman laskua, työnantajamaksujen siirtoa työn tekijöille, sairauskulujen kasvua, perhekustannusten nousua ja julkisen talouden leikkauksia. Samanlaisia toimia on toteutettu monissa maissa, muun muassa Irlannissa, Espanjassa, Kreikassa, Portugalissa ja nyt myös Ranskassa.

Muistatteko, miten hallituksen aikeiden paljastuttua ammattiliittojen johto keräsi väen Helsinkiin Rauta tientorille? Isolla joukolla vastustettiin ”pakkolakeja”. Hallitus näytti uhkavaatimuksineen asettuneen EK:n edunvalvojaksi. Suunnitelmat kohtelivat erityisen kal toin naisvaltaisia aloja. Onnistuneen mielenilmaisun jälkeen ammattiliitot suostuivat kuitenkin neuvot teluihin sisäisen devalvaation toteuttamiseksi. Eikö ay-liikkeellä ollut muita vaihtoehtoja? Ensin suostuttiin 0-ratkaisuun, ja sen päälle hallitus sai haluamansa eli kauniisti nimetyn kilpailukykysopimuksen.

Sopimusta hierottaessa oli hämmästyttävää, että tuloverojen alennusta käytettiin syöttinä, jonka jotkut ammattiliitot jopa nielaisivat. Saavutuksena pidettiin sitä, että hallitus lupasi kaikille tuloluokille yhtä suu ret veronkevennykset! Hallitus siirsi palkkasummasta useita miljardeja työnantajille. Verorahoilla se tukee maltillista kiky-sopimusta 400 miljoonalla, eli kun lei kataan työnantajien maksamaa palkkaa, siirretään osa tästä veronmaksajien maksettavaksi. Hallitus jatkaa leikkauksia, ettei valtion velka kasvaisi.

Hyvinvointivaltion mureneminen kiihtyy vero varojen huvetessa, kun julkisten alojen palveluja leikataan, henkilöstöä vähennetään ja palvelumaksuja nostetaan. Veronmaksajat maksavat näiden leikkaus ten seuraukset, kuten viime kädessä valtion velatkin. Progressiivinen tulovero ei juo köyhälistön verta vaan on hyvinvointivaltion perusta.

Tämä yhteiskuntasopimus on osoittanut, minne olemme menossa. Luopuminen vapaasta sopimusoi keudesta ja osallistuminen kiky-sopimuksiin on tietyllä tavalla ay-liikkeelle kohtalonkysymys, sillä vaatimukset erilaisiin talkoisiin osallistumisesta toistuvat ainakin niin kauan kuin olemme mukana yhteisvaluutta eurossa.

Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan sihteeri.

JUSSI LILJA

Tilaukset: www.rauhanpuolustajat.org/kauppa, p. 050 358 1441. Kirjojen hintoihin lisätään postikulut.

Ari Kerkkänen SYYRIA – SYNNYSTÄ SISÄLLISSOTAAN

Miksi Syyria ajautui sotaan ja miksi sitä ei saada loppumaan? Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia ensimmäisessä Syyrian nykyhistoriaa suomeksi käsittelevässä tietokirjassa. Sodan ymmärtämiseksi on oleellista ymmärtää maan lähihistoriaa alkaen osmanivaltion hajoamisesta ja sen jälkeisestä Ranskan mandaattikaudesta Syyrian itsenäistymiseen ja maan epä vakaisiin, vallankaappausten täyttämiin ensimmäisiin vuosikymmeniin.

Syyrian keskeinen maantieteellinen asema on varmistanut sen, että sodalla on myös alueellinen ulottu vuus. Saudi-Arabian ja Iranin välinen valtataistelu Lähi-idän herruudesta kulminoituu Syyriassa, jossa soditaan alueen tulevaisuudesta.

RAUHANKASVATUS-T-PAITA

Helsingin Eläintarhan alakoulusta sai alkunsa idea rauhankasvatusaiheisesta paidasta, ja siellä luotiin myös paidan kuva. Paita on valmistettu 100-prosenttisesti kierrätetyistä tekstiileistä, valmistaja Pure Waste. Postikulut sisältyvät hintaan.

Niukka malli: L–XL

Perusmalli: L–XXL

RAUHAN-T-PAITA

Rauhan-t-paita Ville Pirisen suunnittelemalla kuvalla. Postikulut sisältyvät hintaan.

Niukka malli: S–XXL

Perusmalli: S–XXL

Ari Kerkkänen

SYYRIA

JA LÄHI-ITÄ –HAVAINTOJA NYKYPÄIVÄSTÄ JA HEIJAS TUKSIA HISTORIASTA

Kerkkänen oli yksi harvoja suomalaisia, jotka vierailivat sisällissodan keskellä kamp pailevassa Syyriassa, vaikka Lähi- idän instituutti joutui siirtymään Damas koksesta Jordanian Ammaniin. Hänen mukanaan lukija pääsee hahmottamaan ja ymmärtämään Lähi-idän tilanteen ke hittymistä. Kerkkänen analysoi tilannetta monipuolisesti avaten erilaisten valtioiden ja toimijoiden roolia levottomalla alueella.

Raimo Pesonen

NATO HAMPAANKOLOSSA

Hyvä vai paha Nato, kas siinäpä ikuinen kysymys?

Ukrainan kriisi sekä Venäjän ja lännen uusi vastakkainasettelu ovat lisänneet Nato-keskustelun kierroksia. Suoma laisten suhtautuminen Natoon ei ole kuitenkaan suuremmin muuttunut sitten 1990-luvun lopun, jolloin jäsenyyttä kannatti kyselyissä hieman yli 30 prosent tia suomalaisista. Nykyään kannattajia on noin neljännes ja vastustajia 60 prosenttia. Jäsenyyden kannattajien vaikutusvaltai suus ja aktiivisuus pitävät keskustelun laineet korkealla asetelmien sitkeästä muuttumattomuudesta huolimatta. Raaputtamalla keskustelun ja Natosta luotujen kuvien pintaa päädytään tutkimaan Suomea ja suomalaisuutta

RAUHANPU OLUSTA