Page 1

Puolueohjelma I/2018

Kotisivut: www.puolue.fi Facebook: https://www.facebook.com/puoluery Instagram: @puoluery


Sisällysluettelo Pääkirjoitus ......................................................................................................... 2 Puheenjohtajan tervehdys ........................................................................................ 3 Minun fuksivuoteni ................................................................................................. 4 Harjoittelukokemus ................................................................................................ 5 Politiikasta ja tiedemaailmasta .................................................................................. 7 Opiskelijapolitiikkakin on politiikkaa – ja hyvä niin .......................................................... 9 Terveisiä Euroopan sydämestä .................................................................................. 10 Urheilu ja opiskelu – valokeilassa Puolueen urheilusankarit ............................................... 13

1


lukijoille vähintäänkin yhtä nautinnollista lukukokemusta.

Pääkirjoitus

Tavataan taas syksyllä opiskeluiden merkeissä!

Puolueohjelman edellisissä numeroissa on vahvasti keskitytty uuteen opintosuunnitelmaan, sen tuomiin muutoksiin sekä Puolueen ja jyväskyläläisen valtio-opin tai, kuten nykyään sanotaan, ’”politiikan opintosuunnan” tulevaisuuteen. Kulunut lukuvuosi on kuitenkin osoittanut sen, että Puolue on onnistunut vastaamaan haasteeseen. Fukseja järjestöön liittyi enemmän kuin aikoihin ja toiminta on jatkunut aktiivisena.

Mikko Hynönen 2. vuoden opiskelija, päätoimittaja

Myös itse politiikan opiskelu on jatkunut pääsääntöisesti entisellään: kurssinimikkeet ovat vaihtuneet ja maisteriseminaarit ovat näennäisestä vähentymisestään huolimatta rullanneet normaalisti. Henkilökohtaisesti koen, että muutos ei ollut niin valtavan suuri, kuin vielä viime vuonna uudistusta odottaessa uskottiin. Oppiainettamme leimaavana ominaisuutena on ollut sen eräänlainen laajuus – opiskelu ei varsinaisesti valmista mihinkään ammattiin, mutta toisaalta avaa ovia rajattoman määrän. Siksi tämän Puolueohjelman keskiöön pääsevät omat puoluelaisemme monissa rooleissaan. Saamme lukea kertomukset niin vaihto-opiskelusta kuin harjoittelustakin, unohtamatta puheenjohtajan tervehdystä tai fuksin katsausta ensimmäiseen opiskeluvuoteensa. Varsinaisena herkkupalana lehdessä on yliopistonopettaja Kari Kulovaaran mainio kirjoitus poliittisesta korrektiudesta, minkä lisäksi mukaan ovat valikoituneet tekstit urheilusta sekä opiskelijapolitiikasta. Päätoimittajan roolissa olen suuresti nauttinut Puolueohjelman kokoamisesta sekä toimittamisesta. Toivotankin teille 2


ainejärjestön piiriin opintojen alussa. Tämän vuoksi ainejärjestöjen välinen yfi-yhteistyö on tärkeää varsinkin alkusyksystä, kun fukseja opetetaan talon tavoille. Yhteistyö on myös osoitus siitä, että ainejärjestöjen rajat eivät enää sido opiskelijoita entiseen tapaan. Laitoksemme ainejärjestöt toimivat nyt suuremman yhteisön sisällä, eivätkä kolmena omana kokonaisuutenaan. Siksipä huomisen puoluelainen on ennen kaikkea yfiläinen, jonka sydän sykkii politiikalle.

Puheenjohtajan tervehdys Kevät on jälleen kiirinyt sen verran pitkälle, että on aika kirjoittaa hieman ajatuksia niin vanhoille kuin uusillekin puoluelaisille. Vanha ja uusi onkin sellainen sanapari, jonka merkitystä ei pidä nykyään vähätellä ainejärjestössämme. Viimeaikaiset mullistukset ovat saaneet aikaan selkeän sukupolvenvaihdoksen myös Puolueessa: laitoksellamme syksyllä 2017 aloittaneet opiskelijat on kasvatettu alusta pitäen yfiläisiksi, kun taas vanhemmat opiskelijat ovat varttuneet ennen kaikkea puoluelaisiksi, fokuslaisiksi tai mephistolaisiksi. Tämä on toki vain oman tarkasteluni tulosta asian tiimoilta, mutta uskon, että väitteessäni on perää. Pitäisikö minun siis tervehtiä uusia ja vanhoja puoluelaisia erikseen? Ei missään nimessä. Puolue on yhtenäinen, eikä se kaadu koskaan.

Näillä sanoilla tervehdän teitä tämän päivän puoluelaisia. Viettäkää hauska ja rentouttava kesä ja tulkaa syksyllä jälleen opiskelemaan, puhumaan ja tekemään politiikkaa! Jaakko Havela 2. vuoden opiskelija, Puolue ry:n puheenjohtaja

Haluan kuitenkin tervehtiä erikseen niitä henkilöitä, joille tämä Puolueohjelman keväinen numero on lähetetty hyväksymiskirjeen mukana. Onnittelut! Olette tehneet valtaisan työn, jonka hedelmistä pääsette nyt nauttimaan. Tervetuloa opiskelemaan yhteiskuntatieteitä ja filosofiaa Jyväskylän yliopistoon ja vielä lämpimämmin tervetuloa mukaan ainejärjestötoimintaan. Syksyllä nähdään! Mutta palatakseni vielä monologiini sukupolvenvaihdoksesta: kysehän on pohjimmiltaan identiteetin muutoksesta. Yhtenäistetty kandidaatintutkinto yhtenäistää myös opiskelijat osaksi jotain suurempaa kuin laitoksemme ainejärjestöt. Tämä muuttaa myös merkittävästi ainejärjestöjemme roolia, sillä opiskelijat eivät enää automaattisesti tule yhden tietyn 3


tutoreitamme! Ensimmäiset viikot yliopistossa ja varsinkin se kuuluisa fuksiviikko vastasi hyvin niitä kaikkia odotuksia, joita olin sille ehtinyt asettamaankin, ehkä jopa enemmänkin. Turkulaisena jäykkälanteena ei tarvinnut olla tanssilattiallakaan kauan, kun eräs uusi opiskelijakaveri tuli jo kehumaan visionääriksi. Ilmeisesti Etelän uusimmat ”muuvit” eivät olleet vielä Keski-Suomea saavuttaneet.

Minun fuksivuoteni Pohtiessani, mihin kaupunkiin haen opiskelemaan, olin tilanteessa, jossa olin asunut lähes koko elämäni tääl puol, mutta myös tois puol jokkee. Tämä antoi minulle ajatuksen siitä, että minun oli aika palata vaikuttamaan synnyinkaupunkiini opiskeluiden merkeissä. Myös kohtaloni lähteä opiskelemaan politiikan tutkimusta oli joidenkin tähtien mukaan sinetöity jo ala-asteella, kun sain joksikin ajaksi lempinimen ”Politiikan J”. Varsinaista syytä hetkelliselle lempinimelleni en pysty enää valitettavasti muistamaan. Huonosta muistikuvasta huolimatta sanoisin, että sain sen lausuttuani, jonkin hyvin syvällisen ja filosofisen mausteen omaavasta lauseesta tai näin ainakin haluan itselleni uskotella.

Alkuviikkojen hulinointien jälkeen alkoivat luennot pyörimään kunnolla ja päästiin niin sanotusti itse asiaan. Luennot olivat alusta alkaen mielenkiintoisia ja heti ensimmäisten luentojen jälkeen sain vahvistuksen myös sille, että yhteiskuntatieteet ja erityisesti politiikan tutkimus oli minulle juuri oikea ratkaisu. Mitä pidemmälle opinnot etenivät syksylle ja keväälle, huomasin löytäväni itseni yhä useammin yliopiston kirjastolta opiskelemasta. Nyt siitä on tullut jo päivittäinen rutiini, mutta se on ollut mukavaa, kun aiheet ovat olleet mielenkiintoisia ja on ollut hyvä kaveriporukka, jonka kanssa opiskella.

Päivä, jolloin opiskeluiden alkaminen toteutui, oli 29.8.2017. Se oli ikimuistoinen päivä, jo senkin vuoksi, että onnistuin kuluttumaan ensimmäiseen koulumatkaani tunnin, vaikka myöhemmin ymmärsin asuvani 10 minuutin kävelymatkan päässä…

Kevätlukukauden alkaessa päätin lähteä myös järjestötoimintaan mukaan. Löysin itseni Puolueen hallituksesta vastaamasta meidän ainejärjestömme taloudesta ja yhteistyökumppaneiden hankinnasta. Tämän lisäksi lähdin Jyväskylän Eurooppanuorten toimintaan mukaan. Molemmissa järjestöissä on miellyttävä porukka, joiden kanssa työtä tehdään. Lisäksi olen saanut oppia sitä kautta uusia hyödyllisiä taitoja. Aluksi mietin pitkään, että mahtaako järjestötoiminta hidastaa paljonkin opintojen etenemistä, mutta nyt pystyn

Ensimmäisenä päivänä kokoonnuimme Alvar Aallon suunnittelemaan legendaariseen Seminaarimäkeen ja tarkemmin sanottuna yliopiston päärakennukseen. Siitä tilaisuudesta muistan oikeastaan vain sen jännityksen ja innostuksen, mikä minulla sillä hetkellä oli. Kaikesta huolimatta sopeutumiseni Jyväskylään ja yliopisto elämään lähti siitä hetkestä alkaen rullaamaan sujuvasti, josta saan pitkälti kiittää 4


iloikseni toteamaan, että itseäni se ei ole ainakaan hidastanut ja opinnot etenevät reipasta tahtia.

Harjoittelukokemus Ensimmäisenä opiskeluvuotenani kuulin eräästä mielenkiintoisesta organisaatiosta nimeltä FINCENT. Nyt saan kunnian kirjoittaa täältä kyseisen organisaation pÜydän takaa harjoittelukokemuksestani.

Huolimatta siitä, että aikaa kului keväällä paljon opintojen, mutta nyt myÜs järjestÜtoiminnan parissa, pääsin kuitenkin ulkoiluttamaan haalareita silloin tällÜin. Haalareista haluaisin vielä sen verran sanoa, että en tiedä millaisena Sylvester Stallonena mahdoin itseäni pitää niitä tilatessani, koska niiden saapuessa huomasin, että olisi ollut tilausta myÜs vähän jykevämmälle rungolle. Siitä huolimatta ne ovat palvelleet hyvin ja usko laadukkaaseen yhteistyÜhÜn tulevaisuudessakin on vankka.

Aloitin valtio-opin opinnot syksyllä 2016 Jyväskylän yliopistossa. Opiskelupaikan valinta oli selkeä, sillä valtioiden yhteiskunnalliset toimintatavat ja haasteet ovat jo pitkään kiinnostaneet minua. Tulevaisuudessa toivon myÜs tyÜllistyväni näiden aiheiden parissa. Uskon, että valtio-oppi tarjoaa alustavan ymmärryksen yhteiskuntien rakenteista ja niiden kohtaamista konflikteista.

Lopuksi haluan kirjoituksessani kiittää teitä kaikkia uusia mahtavia ystävyyksiä, jotka olette mahdollistaneet tämän ikimuistoisen fuksivuoteni! Olen kiitollinen ensimmäisestä vuodestani opiskelijana ja siitä, että te olitte siinä mukana. Haluan toivottaa erinomaista kesää kaikille ja te, jotka vietätte kesän muualla kuin Jyväskylässä, niin ladataan vitsipankit täyteen, jotta syksyllä on kaksin verroin hauskempaa!

Suoritan tällä hetkellä puolen vuoden harjoittelua Puolustusvoimien kansainvälisellä keskuksella eli FINCENTillä Helsingin Santahaminassa. Keskus toimii kriisinhallintatutkimuksen johtajana Maanpuolustuskorkeakoululle, Naton kriisinhallintakoulutuksen koordinaattorina ja syventävän rauhanturvaajakoulutusten järjestäjänä aikuisopiskelijoille. FINCENT perustettiin vuonna 1969 maailman ensimmäisenä rauhanturvakoulutuskeskuksena.

Ja juuri sinä tuleva YFI-laitoksen fuksi, joka luet tätä; varmt välkommen, sinulla on alkamassa uusi upea sivu elämässäsi, joka tulee sisältämään, mitä hauskimpia seikkailuja, kommelluksia, uusia ystävyyksiä ja laadukkaita keskusteluja yhteiskunnallisista asioista. Syksyllä nähdään đ&#x;˜Š

HenkilÜstÜä koulutetaan Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan unionin, NATOn, Nordic Defence Cooperationin, Afrikan unionin ja Suomen kansallisiin tarpeisiin. Kurssit sisältävät itseopiskelua, luentoja, case-tehtäviä ja skenaarioihin pohjautuvia käytännÜn harjoituksia. Kurssit kouluttavat oppilaita tiettyihin rauhanturvaoperaatiotehtäviin tai kouluttavat oppilaita tietystä teemasta,

Terveisin/Hälsningar, mies molemmilt puolt jokkee, Jussi Aaltonen, fuksi vm 2017 5


esimerkiksi siviilien suojelusta tai NATO operaatioiden suunnitteluprosesseista. Vuonna 2017 kursseja järjestettiin 17, oppilaita oli yhteensä 522 ja osallistujat olivat 72 eri maasta. Harjoittelun ajan toimin FINCENTin kehityssektorilla, joka vastaa koulutuksien opintosisällöistä.

kriisinhallinnasta kokonaisvaltaisen kuvan. Oman kehityksen lisäksi on hyödyllistä tutkia alaa ja etsiä sopivia kohteita ja näkökulmia tarpeellisille sekä ajankohtaisille tutkimusaiheille. Käytännönläheisenä opiskelijana tunsin välttämättömyydeksi saada konkreettisia tavoitteita ja tehtäviä, joihin tähtää opinnoissa, jotka voin olettaa kohtaavani ainakin joissakin määrin valmistumisen jälkeen. Harjoittelun aikana olen päässyt jatkamaan opintojani käytännön kautta ja perehtymään juuri siihen, mikä minua on motivoinut tähänkin asti opinnoissa. Harjoittelu on avannut tilaa uusille ideoille tulevaisuuden suhteen ja laajentanut käsitystä kriisinhallinnan moniulotteisuudesta.

Työyhteisö, jossa toimin, on ehdottomasti harjoittelun yksi olennaisimmista tekijöistä. Parasta oppia olen saanut itse tekijöiltä, eli työpaikan asiantuntijoilta, jotka ovat aina valmiina auttamaan ja neuvomaan keltanokkaa. Tehtäviini kuuluu esimerkiksi avustaminen kursseilla, seminaareissa ja workshopeissa. Erityisesti tapahtumien valmistelu ja jälkeenpäin tehtävät paperityöt ovat olleet hyödyllistä oppia. Kursseilla on ollut mahdollisuus päästä näkemään rauhanturvaajien työnkuvaa ja siinä tarvittavia taitoja. Tällä hetkellä harjoittelu on puolivälissä ja odotukseni ovat jo useaan kertaan ylittyneet.

Harjoittelun aikana olen keskustellut alalla kauemmin toimijoiden kanssa alan luonteesta ja sillä menestymisen vaatimuksista. Viimeisimmän saamani neuvon mukaan olennaista uralla on uskallus lähteä mukaan tehtäviin, joista selviämisestä ei ole varma. Uskon tämän neuvon olevan meille nuorille valttikortti jo opiskelu- ja työnhakuvaiheessa. Ajakaa itsenne tilanteisiin, jossa olette mukavuusalueenne ulkopuolella, nämä tilanteet ovat ainutlaatuisia mahdollisuuksia kehitykseen.

Opintojen alkuvaiheesta huolimatta oli tärkeää, että haen harjoittelupaikkaa jo nyt. Tällä alalla korostetaan verkostojen merkitystä ja mikä olisikaan parempi paikka näiden luomiseen kuin kansainvälisesti toimiva organisaatio, joka toimii tiiviissä yhteistyössä useiden muiden merkittävien kansainvälisten toimijoiden kanssa. Tutustumalla alaan varhaisessa vaiheessa halusin tutkia omia vahvuuksia ja heikkouksia, joihin on mahdollisuus vaikuttaa opinnoissa, valitsemalla esimerkiksi kursseja tai tutkimusaiheita, jotka edesauttavat kehitystä alan asiantuntijaksi. Opintoja on helpompi suunnitella ja jatkaa, kun on käsitys erilaisten asiantuntijoiden tai kriisinhallintatyössä toimivien työtehtävistä. Ennen kaikkea halusin

Mukavaa kevättä ja törmäillään taas syksyllä kampuksella! Edith Vakkilainen 2. vuoden opiskelija

6


syrjityssä asemassa – saisi millään tavoin loukata, syrjiä tai sulkea pois yhteiskunnallisessa keskustelussa. Ajatus on eittämättä jalo mutta erityisesti politiikantutkimuksen perspektiivistä myös varsin ongelmallinen. Miten tutkia politiikkaa, jos lähtökohtana on, että kukaan ei saa loukkaantua?

Politiikasta ja tiedemaailmasta Vuonna 2005 Donald Trump oli juuri tullut suomalaisille tutuksi tv-ohjelma Diilin pääjehuna, Vladimir Putin istui vasta toista presidenttikauttaan ja sosiaalinen media oli lastenkengissään. Samana vuonna tein päätöksen lähteä lukemaan valtio-oppia. Kolmentoista vuoden aikana ei ole ollut kovinkaan montaa hetkeä, jolloin päätös olisi kaduttanut.

Omasta näkövinkkelistäni ongelmallisinta tässä on poliittisen korrektiuden ja tiedon välinen suhde. Poliittisen korrektiuden tietoteoreettinen ydin on ajatuksessa, jonka mukaan kaikki totuudet ovat lopulta relativistisia diskursiivisia konstruktioita (eli suomeksi sanottuna kyseenalaistettavia kielellisiä rakennelmia). Joissakin tieteenaloissa, kuten vaikkapa kirjallisuudentutkimuksessa, tämä voi pitääkin paikkansa: tutkittavista teksteistä voi tehdä tulkintoja yhä uudelleen ja uudelleen, jolloin tekstin tulkinnallinen ”totuus” on aina relativistinen. Kaikki tosiasiat eivät kuitenkaan todellakaan ole relativistisia. Esimerkiksi fysiikan tai matematiikan faktat eivät ole riippuvaisia siitä, kuka niitä kulloinkin pohtii.

Lähdin aikoinaan lukemaan valtio-oppia, koska minua kiinnostivat vastakkainasettelut. Otetaan kaksi poliittista vastapuolta, laitetaan ne samaan tilaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Tästä lähtökohdastani tein graduni ja väitöskirjani. Sittemmin olen yrittänyt laajentaa repertuaariani, mutta asetelma on pysynyt pitkälti samana: maailmassa on tietty jännite, jota tarkastelen kuin ulkopuolelta. Parasta valtio-opin hommissa on ollut se, että koskaan en ole joutunut pelkäämään tylsistymistä. Politiikka ei ole maailmasta häviämässä, eikä mielenkiintoisten tutkimuskohteiden löytyminen ota laantuakseen. En silti sano, että politiikantutkimus olisi aina yhtä tanssia. Varsinkin viime vuosina on voimistunut eräs ilmiö, jonka huomaa välillä hankaloittavan asioita. Tarkoitan tällä niin sanottua ”poliittista korrektiutta”.

Poliittisen korrektiuden mahtimaa on Yhdysvallat, jossa muun muassa historialliset tapahtumat ovat joutuneet uudenlaisen ”tiedostavan dekonstruktion” kohteiksi. Yhdysvaltalaisissa koulukirjoissa saatetaankin esimerkiksi kuvata toista maailmansotaa lähinnä episodina naisten asteittaisessa emansipaatiossa sen sijaan, että sitä kuvattaisiin taisteluna fasismia vastaan. Kirjallisuudentunneilla puolestaan on nykyään vähintäänkin kyseenalaista käsitellä Mark Twainin klassikkoa Huckleberry Finnin seikkailut

Poliittisella korrektiudella viitataan yleisesti ottaen ajattelutapaan, jonka mukaan mitään ihmisryhmiä – eikä varsinkaan sellaisia jotka ovat sosiaalisesti jotenkin epäedullisessa tai 7


(1884), sillä teoksessa käsitellään etnisyyttä stereotyyppisesti ja käytetään sanaa ”nigger” (kirjasta onkin laadittu myös uudempi painos, jossa poliittisesti epäkorrekti n-sana on vaihdettu neutraalimpaan ilmaisuun ”slave”). Se, että kirja itse otti jo kirjoittamisaikanaan voimakkaasti kantaa nimenomaisesti orjuutta vastaan, näyttää olleen poliittisesti korrektin terminologian omaksuneille toissijaista. Tämä ilmiö on jo rantautunut Suomeen ja pelkään, että sillä on merkittäviä vaikutuksia myös yliopistoissa tehtävälle tutkimukselle.

Suurelle yleisölle politiikantutkimus saattaa usein näyttäytyä ympäripyöreänä jorinana – Holapan sanoin ”haljakkana vatkulina ja kumisina kuoriperunoina” – koska tutkijat pelkäävät sanoa mitään sellaista, josta joku saattaisi olla eri mieltä, saati loukkaantua. Tiede ei kehity tällä tavoin. 1500-luvulla puolalainen tähtitieteilijä Nikolaus Kopernikus esitti vallankumouksellisen ajatuksen, jonka mukaan Maa kiertää Aurinkoa. Tämä oli varmasti poliittisesti epäkorrekti ja ihmisiä närkästyttänyt väite niille, jotka halusivat ajatella planeettamme olevan universumin keskipiste. Koska totuus ei tarkoita huutoäänestystä, Kopernikus oli kuitenkin oikeassa ja hänen kritisoijansa väärässä. Valtio-opin opiskelijoille tämä tapaus tarjoaakin kaksi arvokasta opetusta: 1) tieteellä on aina poliittinen ulottuvuutensa, ja 2) sen ei pidä rajoittaa liikaa, mikäli haluaa luoda tieteen kentälle pysyvämmän jäljen. Olkaa siis rohkeita!

Ajatus poliittisesti korrektista politiikantutkimuksesta on mielestäni mahdoton, sillä se sisältää käsitteellisen ristiriidan. Politiikka on olennaisesti erilaisten ryhmien välistä kamppailua vallasta, resursseista ja eduista. Politiikan käsitteeseen sisältyy siten jo itsessään oletus vastakkainasettelusta, jossa jotkut ryhmät ja toimijat ovat muita vahvemmassa asemassa. Tämä ajatus ei ilmaise sitä, miten maailman kuuluisi olla ihannetilanteessa, vaan sitä, mitä se käytännössä on. Karl Marxin kuuluisa teesi kääntyy siis valtio-opissa päälaelleen: tutkijoiden tehtävänä ei ole muuttaa maailmaa, vaan selittää sitä.

Kari Kulovaara Yliopistonopettaja

Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä julkaistiin muutama vuosi sitten Lauri Holapan kolumni, jonka otsikko kuului:”Politiikan tutkijat tekevät politiikasta haljakkaa vatkulia” (Helsingin Sanomien Nyt-liite 7.7.2014). Kirjoitus ärsytti minua niin paljon, että säilytin sen. Teksti ei kismittänyt siksi että se olisi esittänyt mitään väärin, vaan päinvastoin juuri siksi että kritiikki oli mielestäni täysin oikeutettua. 8


Opiskelijapolitiikkakin on politiikkaa – ja hyvä niin

Politiikan opiskelijalle poliittinen aktiivisuus on yleensä yksi identiteettiä vahvimmin rakentavista tekijöistä. Välillä edustajistossa saatetaan keskustella useita tunteja jostain hyvin mitättömältä tuntuvasta, mutta silti se kuuluu yhdeksi meitä opiskelijoita eniten kasvattavaksi kokemuksiksi. Kuten yliopistolaissakin määritellään ylioppilaskuntatoiminnan tehtäväksi kasvattaa toimijoistaan aktiivisia ja kriittisiä kansalaisia.

Viimeisimmät Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaalit käytiin viime syksynä. Kampus täyttyi ehdokasjulisteista ja joka puolella tarjottiin kyllästymiseen saakka kahvia, karkkia sekä esitteitä, joissa lupailtiin kaikin puolin parempaa opiskelijaelämää JYYn opiskelijoille. Monen kirjavat teltat sävyttivät kampusalueita. Oli sekä sitoutumattomia, että poliittista väriä kantavia. Järjestöaktiivit ympäri kampusalueiden keskustelivat ylioppilaskunnan ajankohtaisista teemoista ja perinteisempiäkin arvokeskusteluja nähtiin.

Edustajistovaalien aikaa käytiin jälleen kiivasta keskustelua siitä kuuluvatko poliittiset järjestöt tai ylipäänsä edes politiikka ja arvokeskustelut ylioppilaskuntatoimintaan. Politiikan opiskelijana ajatus epäpoliittisesta ylioppilaskunnasta on absurdi. Eihän politiikka ole mikään täysin irrallinen käsite, jonka voisi sulkea pois keskustelusta tai sivuuttaa täysin. Eihän arvopohjaisia kysymyksiä ja omien etujen tai agendojen ajamista voida mitenkään käsitellä ilman politiikkaa. Sehän on politiikkaa puhtaimmillaan. Meillä on aina arvomme asioista ja jos meillä ei olisi ajatuksia tai mielipiteitä, sehän tarkoittaisi karkeasti sitä, että meillä ei olisi mitään päätettävää tai sanottavaa mihinkään. Politiikka on kaikkialla ja kaikessa eikä sitä voi myöskään irrottaa myöskään ylioppilaskuntatoiminnasta.

Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. 1900luvun alkuajan näkemykset opiskelijapolitiikasta ovat olleet hyvin erilaiset. Seuraava lause on suora lainaus Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan historiikista: ”…osallistumista poliittiseen tai yhteiskunnalliseen järjestötoimintaan ei pidetty suotavana.” Nykypäivänä opiskelijapolitiikkaan suhtaudutaan myötämielisemmin, mutta sanotaan kuitenkin, että se olisi kokenut jonkinlaisen romahduksen. Opiskelijoita ei enää välttämättä kiinnosta samalla tavalla olla osana vaikuttamista ja ylioppilaskuntatoiminta voidaan kokeakin enemmän sisäpiirin leikkikentäksi, jossa larpataan pikkupoliitikkoa päivät pitkät.

Se, että edustajiston kokouksessa keskustellaan parikin tuntia siitä tulisiko Ilokiven opiskelijaravintolassa jatkossa tarjoilla hyönteisruokaa, ei välttämättä kerro opiskelijapolitiikan romahduksesta. Historiaa taaksepäin kelatessa voimme

Opiskelijapolitiikka on mielestäni hieno perinne, jota olisi hyvä vaalia varsinkin näin politiikan opiskelijan näkökulmasta. 9


Terveisiä Euroopan sydämestä

olla varmoja, että meidänkin ajan ylioppilasliikkeen kannattamat teot ja arvot ovat niitä, joita voimme myöhemmin katsoa osana tärkeää ja suurta yhteiskunnan kehityskulkua, vaikka se sillä hetkellä ei siltä tuntuisikaan. Jos pohditaan sitä, miksi ylioppilaskunta ottaa kantaa translain uudistukseen tai muihin yhteiskunnan arvokeskusteluihin, joita ei välttämättä nähdä osana ylioppilaskunnan toimintaa, voimme ajatella, kuten Martin Luther King: ”Loppujen lopuksi emme muista vihollisiemme sanoja, vaan ystäviemme hiljaisuuden.”

Tammikuun lopulla sanoin hyvästit Jyväskylälle joksikin aikaa ja otin suunnan kohti Eurooppaa. Kohteenani oli Alankomaat ja sen eteläosassa sijaitseva Maastricht, joka on noin 120 000 asukkaan kaupunki aivan maan eteläosassa. Joku valaistunut valtiooppinut voi ehkä muistaa kaupungin jostakin nimensä mukaisesta sopimuksesta. Mielenkiintoni Alankomaita kohtaan oli herännyt jo joitakin vuosia sitten sieltä kotoisin olevan kaverini innoittamana. Olin kuullut Maastrichtista ja kyseisestä yliopistosta paljon hyvää, joten valinta oli loppujen lopuksi helppo.

Kliseistä, mutta totta.

Wilma Jyrkinen 3. vuoden opiskelija, JYYn hallituksen jäsen 2018

Tätä kirjoittaessa olen ollut kolme kuukautta vaihdossa ja tämän kokemuksen pohjalta voisin tietenkin luetella kymmenen asiaa siitä, mitkä asiat Alankomaissa on paremmin, mutta samaan aikaan myös huonommin kuin Suomessa. Haluan kuitenkin ennen kaikkea kertoa, millaista opiskelu täällä on. Vaihdossa voi siis myös opiskella ja kerätä noppia, vaikka monilla tuntuu olevan käsitys puolen vuoden matkustelu- ja lomailujaksosta.

Opiskelen Maastrichtin yliopistossa, joka on tunnettu kansainvälisyydestään, sekä perinteisestä poikkeavasta opetusmetodistaan. Opiskelijoista melkein puolet ovat muita kuin hollantilaisia ja kansainvälinen ilmapiiri onkin hyvin nähtävissä erityisesti omassa tiedekunnassani. Faculty of Arts and Social Sciences -tiedekunnassa 60 % opiskelijoista on kansainvälisiä. Tämän 10


voi konkreettisesti huomata tutoriaaleissa, jossa toisinaan on edustettuna jopa kymmenen eri kansallisuutta. Yliopistossamme on käytössä problem based learning method, joka lyhykäisyydessään tarkoittaa nimensä mukaan ongelmalähtöistä oppimismetodia.

opiskelijoille, mutta samaan aikaan myös opetushenkilökunnan motivaatio ja panostus ovat nähtävissä selkeästi. Yleinen ilmapiiri on hyvin oppimiseen kannustava ja olen yllättänyt itsenikin opiskelemalla ahkerammin kuin koskaan aiemmin.

Erityisesti politiikan opiskelussa tällainen metodi voisi toimia ainakin osittain Suomessa. Pienessä ryhmässä käytävä debatti on hyvin palkitsevaa ja kansainvälinen ympäristö nostaa esille entistä laajemman skaalan erilaisia mielipiteitä ja monipuolisia omakohtaisia kokemuksia. Keskustelua voi tietenkin käydä myös vapaa-ajalla, mutta usein ainakin omalla kohdallani tulee huomattua, että oma lähipiiri koostuu hyvin pitkälti henkilöistä, jotka omaavat samankaltaiset poliittiset mielipiteet itseni kanssa. Tämän vuoksi ainakin politiikan saralla tällainen metodi mielestäni valmistaisi paremmin tulevaisuutta ja työelämää varten, jos vertaa yksin kotona kirjoitettuihin esseisiin. Kurssin lopussa täälläkin tietenkin vaaditaan loppuesseen tai kurssikokeen suorittaminen kurssista riippuen.

Tavallisesti 9 opintopisteen kurssi kestää kahdeksan viikkoa ja sisältää kaksi tutoriaalia ja yhden luennon viikossa. Kurssin lopussa on tehtävä loppuessee tai perinteinen tentti. Jokaiseen tutoriaaliin tulee lukea 50 - 100 sivua artikkeleita tai vastaavia tekstejä. Tekstien lukemisen lisäksi tulee valmistautua vastaamaan ja keskustelemaan ennalta määritettyihin kysymyksiin, joita käsitellään kahden tunnin ajan noin 15 opiskelijan ja yhden tutorin voimin tutoriaalitapaamisessa. Opiskelijoista valitaan kuhunkin tapaamiseen yksi keskustelun vetäjä, joka esittää tarvittaessa lisäkysymyksiä muille ja huolehtii, että keskustelussa käsitellään kaikki teksteissä ilmenneet olennaiset kohdat ja aspektit. Jokaisessa tapaamisessa on mukana myös joku yliopiston henkilökunnasta tai jatkoopiskelijoista (tutor), joka tarvittaessa korjaa virheellisiä käsityksiä ja on vastuussa keskustelun riittävästä tasosta. Päävastuu keskustelun ylläpitämisestä on kuitenkin opiskelijoilla itsellään.

Ilmapiiri on eurooppalaiseen tapaan myös kilpailuhenkisempi, sillä hyvät arvosanat vaativat jatkuvaa panostusta. Opinnoissa eteneminen loppuu luonnollisesti hyvin nopeasti, jos ei tee tarvittavaa määrää töitä niiden eteen. Seuraavalle vuosikurssille eteneminen ei ole mahdollista, jos ei ole suorittanut hyväksytysti tiettyä määrää edellisen vuosikurssin opinnoista. Suomalaiseen systeemiin ja valinnanvapauteen

Opiskelu tällä metodilla vaatii luonnollisesti hyvin paljon enemmän aikaa ja vaivaa, kuin Suomessa pääsääntöisesti käytössä oleva opetustapa. Olen kuitenkin itse kokenut tämän metodin hyvin palkitsevaksi. Opetuksessa annetaan suuri rooli itse 11


verrattuna tämä voi tietenkin kuulosta hiukan raadollisemmalta. Toisaalta pieni pelko kasvattaa ainakin omalla kohdallani motivaatiota panostaa enemmän.

Suosittelen kuitenkin jokaiselle lämpimästi vaihtoon lähtemistä. Olin tietenkin ennakkoon olettanut, että opin täällä ollessani paljon, mutta silti olen jaksanut yllättyä kaikesta mitä olen kokenut vaihtoni aikana. Toivon todella, että mahdollisimman moni muukin käyttää tämän mahdollisuuden hyväksi ja lähtee piipahtamaan ulkomailla opiskelemassa. Kerron mielelläni lisää kliseisistä vaihtarikokemuksista, kun palaan puoluelaisten pariin. Nähdään viimeistään syksyllä Jyväskylässä!

Alankomaissa ylipäätään yliopistoopiskelu on hyvin paljon koulumaisempaa verrattuna Suomeen, eikä tutkinnoissa ei ole läheskään niin paljon valinnan vapautta. Täällä toisinaan tuntuu, että jokaisesta mahdollisesta liikkeestä pidetään kirjaa, eikä kurssien läpäisy ole mahdollista, jos ei ole tehnyt tiettyjä vaadittavia tehtäviä tai osallistunut tarpeeksi. Kotiuduttuani arvostan varmasti akateemista vapautta aiempaa enemmän. Toisaalta todennäköisesti ikävöin täällä käytyjä tutoriaalidebatteja, mutta aina ei voi vaan saada kaikkea.

Ira Honkaharju 3. vuoden opiskelija

12


Urheilu ja opiskelu – valokeilassa Puolueen urheilusankarit

Nimi: Ikä: Laji: Saavutukset:

Muuta:

Janette Rinne 21 (syyskuussa 22) 100m aitajuoksu 5 SM-mitalia ja Kalevan kisojen 6. sija Sotaelokuvat ovat intohimoni

Puolueen menestys opiskelijoiden välisissä urheilukisoissa on tuskin jäänyt keneltäkään huomaamatta. Syksyllä 2017 Puolueen joukkue sijoittui hopealle liikunnan opiskelijoiden järjestämässä jalkapalloturnauksessa. Viime vuosina myös YFIlaitoksen omat kilvoittelut ovat olleet Puolueen hegemoniaa – niin syksyinen köydenveto kuin keväällä järjestettävät YFIolympialaiset ovat päätyneet Puolueen riemuvoittoon. Tässä artikkelissa katsomme kuitenkin tulosten taakse ja sukellamme kahden urheilevan puoluelaisen arkeen. Haastatteluun astuvat yleisurheilijat Janette Rinne sekä Oskari Lakka.

Kuka olet ja mikä on urheilulajisi? Janette: Olen 21-vuotias keskisuomalaistunut helsinkiläinen opiskelija-urheilija. Urheilulajini on 100 metrin aitajuoksu. Oskari: Miun nimi on Oskari Lakka. Harrastan pikajuoksua.

Milloin urheilu-urasi alkoi? Oletko harrastanut muita lajeja? Janette: Harrastin pienenä judoa, mutta 9-vuotiaana yleisurheilu vei mukanaan. 17-vuotiaaksi tein monipuolisesti kaikkia yleisurheilulajeja, mutta aitajuoksu muodostui lopulta päälajiksi. Oskari: Pikajuoksun aloitin vuonna 2012. Tätä ennen olin kokeillut useita muita harrastuksia, joista mikään ei kuitenkaan ollut mieluinen.

Miten päädyit Jyväskylään opiskelemaan valtiooppia/politiikan tutkimusta? Nimi:

Oskari Lakka

Ikä:

22, näytän ikäistäni kypsemmältä Pikajuoksu, 100 ja 200 metriä. Nostin kerran penkistä 50kg

Laji: Saavutukset: Muuta:

Janette: Hain heti lukion jälkeen opiskelemaan liikunnan yhteiskuntatieteitä, en päässyt sisään, ja lopulta tulin siihen tulokseen, että en halunnutkaan liikuntatieteelliseen. Kaupunki ja ala pysyivät kuitenkin samana, joten päädyin opiskelemaan valtio-oppia.

Olen horoskoopiltani kalat

13


Oskari: Hain Jyväskylään aiemmin opiskelemaa liikunnan yhteiskuntatieteitä, mutta päädyin lopulta valtio-oppiin. Jyväskylä oli houkutteleva asuinkaupunkina.

Oskari: Olen halunnut käydä mahdollisimman monissa tapahtumissa ja urheilun takia en ole niistä tinkinyt.

Mikä on ollut paras opiskelijatapahtuma?

Mikä teema/aihe on ollut mielenkiintoisin tähänastisissa opiskeluissa?

Janette: Kauppakadun approt, sitsit ja fuksiaiset ovat jääneet mieleen.

Janette: Eniten kiinnostaa turvallisuuspolitiikka, joten siihen liittyvät kurssit ovat mielenkiintoisia. Pidin myös Pekan maailmanpolitiikasta.

Oskari: Keväinen vappu tapahtumineen tuo lämpöä sydämeeni. Yksittäisistä tapahtumista erityisesti mieleeni on kuitenkin jäänyt fuksivuoden syksyllä järjestetyt fuksiaiset.

Oskari: Erityisesti Pekka Korhosen luennoilla käsitellyt maailmanpoliittiset teemat ovat olleet mielenkiintoisia.

Mikä on urheilu-urasi ikimuistoisin hetki?

Kuinka monta kertaa harjoittelet viikossa?

Janette: Viime kesän Kalevan kisojen finaali. Lämmin sää ja auringonlasku Seinäjoen keskuskentällä. Naisten aitojen finaali alkamassa täyden katsomon edessä.

Janette: Nyt harjoituskaudella 7-11 kertaa viikossa. Kisoja lähestyttäessä harjoitusmäärä vähenee ja kesällä treenimäärä on huomattavasti pienempi.

Oskari: SM-viesteissä ankkuriosuuden jälkeen vessassa vietetty oksennushetki.

Oskari: De facto tulee harjoiteltua viisi kertaa viikossa.

Kertoisitko mielenkiintoisen faktan itsestäsi?

Onko harjoittelun ja opiskelun yhteensovittamisessa ollut ongelmia?

Janette: Olen pohjimmiltani todella laiska ihminen. Vapaapäivät vietän sohvalla realitysarjoja katsellen.

Janette: Ei lähes ollenkaan. Opiskelutahtini on hieman hitaampi, joten luentoja on vain yksi tai kaksi päivässä. Myöskään läsnäolopakollisia tunteja ei juuri ole, joten esimerkiksi leiritykset onnistuvat hyvin.

Oskari: Tykkään tehdä kaikenlaisia jäyniä ja jekkuja kavereille.

Minkä neuvon antaisit tuleville opiskelijoille?

Oskari: Näen harjoittelun enemmänkin ylimääräisenä voimavarana, koska se tarjoaa muuta ajateltavaa opiskelun painoksi.

Janette: Deadline on paras motivaation lähde.

Opiskelijaelämään liittyy olennaisesti myös tapahtumissa ja juhlissa käyminen, oletko joutunut ”tinkimään” näistä urheilun takia?

Oskari: Suosittelen erittäin paljon osallistumista tapahtumiin opintojen alussa. Tätä kautta itse sain paljon hyviä ystäviä ja ei tullut äitiä ikävä.

Janette: Tietysti joskus on joutunut jättämään tapahtuman väliin harjoitusten takia. Tapahtumissa voi kuitenkin olla ilman alkoholia, enkä ole kokenut ongelmaksi mennä kotiin nukkumaan ennen puolta yötä.

Teksti: Mikko Hynönen

14


15

Puolueohjelma12018  
Puolueohjelma12018  
Advertisement