Sisällys Pääkirjoitus 3 Puheenjohtajan tervehdys 4-5 Mitä meistä ulkopuolella ajatellaan? 6-9 Laaja-alaista ajattelua 10-11 Kuntavaalipaneeli: Hupia koko rahan edestä 12-15 Elokuva-arvostelu: unrelated 16-19 Miksi politiikka ja filosofia eivät tule toimeen 20-24
Terveiset SYYltä 26-27 Järjestötoiminta auttaa jatkossakin 28-31
Tervetuloa, käy peremmälle! Ukkonen jylisee taustalla, kun viimeistelen tämän kertaista Puolueohjelmaa. Puolueohjelman tekeminen tapahtui samalla kaavalla, kuin jokainen luentopäiväkirjan tekeminen lyhyen yliopistourani aikana. Ensin lupaan itselleni aloittaa ajoissa, onhan aihe mielenkiintoinen. Selvittelen päivämääriä suunnilleen ja avaan ehkä worddokumentin. Se jää auki tietokoneelleni koskemattomana ainakin seuraavaksi kuukaudeksi. Kyselen tutuilta fiiliksiä, edistymistä, ehkä vinkkejä, miten lähestyä aihetta. Pikkuhiljaa nousee stressi, jokainen kunnon projekti vaatii stressaamista. Tietysti ilman, että oikeasti aloittaisi tehtävän tekemisen. Lopulta deadlinet lähestyvät ja on pakko alkaa painaa ja panostaa, ne jotka eivät ole vielä kuulleet suuresta projektista työn alla, saavat kuulla siitä tässä vaiheessa. Työ etenee kiihtyvällä tahdilla ja tulee, yllättävää kyllä, aina valmiiksi ajallaan. Laadusta voi keskustella aina projekti kohtaisesti. Tämä projekti ei onneksi ole vain minun tuotokseni, vaan ajatusrikkaiden ja loisteliaiden Puoluelaisten työn tulos. Kevään mittaan tekstejä on tippunut sähköpostiini, suurin osa vain pienellä painostuksella. Kaiken kiireen ja etäilyn keskellä on löytynyt aikaa ja ajatuksia, joita pääsette kohta lukemaan. Kiitosta siis koko työryhmälle ja asianomaisille tahoille. Jokainen lukuvuodessa näin pitkälle päässyt, on ansainnut kesälomansa (vaikka eihän lomaa oikeastaan kuulu ansaita). Ota siis iisisti, rauhoitu mukavaan tuoliin ja nauti vaikka kuppi kahvia tämän valtio-opin opiskelijoiden taideteoksen parissa.
Karoliina Ruohonen,
Puolueohjelman päätoimittaja
Puheenjohtajan tervehdys Korona ja etäily - siinä taitaa olla tämän vuoden trendikkäimmät sanat. Opiskelijoiden elämän on vallannut uudet asiat, jotka ehkä jo alkavat tuntua arkipäivältä; luentoihin voi osallistua omasta sängystä ja kotoa ei välttämättä tarvitsekaan poistua koko päivänä. Koronan vaikutuksista ja etäilyn lisääntymisestä puhutaan yleisesti negatiiviseen sävyyn, mikä ei olekaan ihme. Järjestötoiminnassa olen itse kuitenkin kokenut positiivisen asenteen ja taistelutahdon suurimpana voimavarana selvitä näistä hankalista ajoista. Tämän takia haluankin kertoa teille rakkaalle jäsenistöllemme siitä, kuinka tämä vaikea epidemiavuosi on myös luonut meille uusia mahdollisuuksia toteuttaa ja kehittää toimintaamme. Vaikeat ajat yhdistävät ja voimme olla varmoja, että opiskelijatoverimme voivat samaistua turhautumisen tunteeseemme tai siihen, kun Zoomin aukaisu monesti päivässä tuntuu toivottomalta. Uskon, että haastavat ajat hitsaavat meitä yhteen ja osaamme alkaa arvostamaan toistemme seuraa yhä enemmän. Ennen koronavuotta en olisi uskonut kaipaavani näin paljon kirjastoon, tai sitä, että pääsee käymään ystävien kanssa lounaalla. Myös meidän hallituslaisten on täytynyt tyytyä tutustumiseen ja kokoustamiseen etäyhteyksillä. Hankala tilanne on kuitenkin avannut meille uusia näkökulmia siihen, kuinka voimme osallistaa ja aktivoida jäsenistöämme käyttämällä somen voimaa.
Fyysisten tapahtumien puuttuessa aikaa on jäänyt esimerkiksi viestinnän parantamiseen ja uusien tapahtumakontekstien luomiseen. Vaikka haluamme vaalia Puolueen perinteitä, on epidemiavuosi tuonut myös kaivattua uutta tuulta ja loistavia ideoita. Esimerkiksi vaanipaneeli, sitsit ja perinteiset oluthetket ovat säilyttäneet suosionsa, vaikka konsepteja onkin jouduttu hieman muokkaamaan. Järjestötoiminnassa olemme oppineet hyvin paljon uusia taitoja. Etätapahtumien järjestäminen tuntui monista todella omituiselta alkuun, mutta taitavien hallituslaisten ansiosta etätapahtumat ovat olleet onnistuneita ja toivottuja piristyksiä arkeen. Voin myös itse henkilökohtaisesti myöntää, että turhaan pelkäsin tietotekniikkaa ja virheitä. Kaikki on opeteltavissa! Toivotan kaikille Puoluelaisille jaksamista ja paljon aurinkoa tähän kesään. Oli epidemia tai ei, Puolue ei kaadu koskaan.
Opri Jokiniemi,
Puolue ry:n puheenjohtaja
Kuva Konsta Partanen
Kirjoittanut ja haastattelut toimittanut Konsta Tarnanen
Mitä meistä ulkopuolella ajatellaan?
Kysymykset:
1) Mitä tulee mieleen valtio-opista ja sen opiskelijoista? 2) Mitä ajattelet valtio-opin opiskelijoiden tekevän vapaa-ajallaan? 3) Mihin epäilet valtio-opin opiskelijoiden työllistyvän? 4) Mitä terveisiä haluat lähettää valtio-opin opiskelijoille?
Eräänä kauniina keväisenä päivänä heräsin hyväntuulisena. Päätin, että iltapäivällä tilanne täytyy korjata. Lähdin haastattelemaan opiskelijoita ilokiven ulkopuolelle aiheena valtio-oppi ja sen opiskelijat. En ehtinyt haastatella kovin montaa ihmistä, sillä lähdin ensimmäisen humanistikommentin jälkeen itkien takaisin kotiin. Siihen ei mennyt kauaa
Opettajaopiskelija
1. Ne opiskelee jotain yhteiskunnantoimintaan liittyvää. Politiikkaa? Opiskelijat on varmaan ihan mukavia. 2. Tunnen vaan yhden, joten en oikein tiedä. Varmaan samaa mitä kaikki muutkin opiskelijat, ryyppää yms. 3. Varmaan niistä tulee jotain analyytikkoja 4. Ei mulla muuta
Biologian opiskelija
1. Kuulostaa ihan siltä, että saa lukea eepos kerrallaan hirveää jargonia. Hyvät istumalihakset löytyy siis luultavasti kaikilta alan sankareista. 2. Veikkaisin opiskelijoiden vapaa-ajan koostuvan ryyppäämisestä, politiikasta keskustelusta ja lukemisesta. Kaikki edellisen järjestyksen mukaisesti. 3. Jos ministeriöistä tai muista virastoista töitä löydy, niin eiköhän suuntana ole ojanpohja ja turha päteminen internetin kommenttipalstoilla. Aivan kuten muillakin asiantuntijoilla. 4. Pitäkää ittenne terveenä ja viettäkää kesäloma
Teologian opiskelija (Mitä ihmettä hän täällä tekee?) 1. Valtio-opista tulee mieleen aamu-TV:n haastattelut ja sen opiskelijoista tulee mieleen historian opiskelijat, jotka haluaa jonkun työn joka ei ole historian opettaja. 2. Vapaa-ajallaan normaaleiden asioiden lisäksi uskoisin, että ne menee erilaisten yhdistysten tapaamisiin siinä toivossa, että ne saisi jonkinlaisen kunniamaininnan/mitalin minkä ne voisi laittaa seinälle. 3. Uskoisin että ne työllistyy samalla tavalla kuten kauppislaiset. Joku firma tai virasto nappaa ne ja kouluttaa niistä jotain tosi spesifiä virkailijaa ja sitten ne ei osaa mitään muuta koska ne on olleet viimeiset 8 vuotta kokoamassa jotain tilastoja maanmittauslaitoksella. Sitten mikään muu firma ei halua palkata niitä 38- vuotiaita ja kouluttaa mihinkään uuteen kun ne voi palkata vastavalmistuneita hallintotieteilijöitä ja kouluttaa ne. Osa päätyy varmasti myös tutkijoiksi. 4. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä
tietojärjestelmätieteiden opiskelija 1. Valtio-oppi on suhteellisen hämärän peitossa, vaikka on tullut keskusteltua paljon sen opiskelijoiden kanssa. Käsittääkseni siinä tutkiskellaan laajemmalla skaalalla miten valtion eri osaset pelaa keskenään ja minkälaisia vaikutuksia niiden muutoksilla on valtioon? Valtioopin opiskelijat tuntuu olevan yleisellä tasolla suhteellisen perillä asioista ja niiden kanssa saa hyviä keskusteluita aikaseksi näin harrastelijapolitiikkahörhön näkövinkkelistä. 2. Ryyppää ja lukee hesaria? En usko, että vapaa-aika eroaa muidenkaan opiskelijoiden vapaa-ajasta. 3. Valtion hommiin, konsultointiin ja eduskuntaan asiantuntijahommiin on ensimmäiset veikkaukset. 4. Vaikka teitä varmaan kiusataan siitä, niin ette te oikeasti ole humanisteja!
tietotekniikan opiskelija 1. Mieleen tulee humanismi ja humanistit 2. Vapaa-ajalla ne juo ja luulee olevansa intellektuelleja 3. Ehkä niistä tulee diplomaatteja tai jotain asiantuntijoita? 4. Tiedän hyvin vähän valtio-opista niin en osaa sanoa oikein mitään järkevää
Sieltä se humanistikommentti tuli! Rehellisesti sanottuna olin yllättynyt siitä, että piti odottaa viidenteen henkilöön asti. Meillä on kuitenkin vielä paljon työtä tehtävänä, sillä humanisteja me emme tunnetusti ole. Voisimmeko aloittaa julkisen kampanjan maineemme parantamiseksi? Kyllä kauppakadulla vielä yhdelle feissarilaumalle tilaa on.
Laaja-alaista ajattelua Kauko Kalpa
Hyvää kevättä fuksinrutkulat sekä vanhemmat tieteenharjoittajat! Jälleen on se aika vuodesta kuin linnut virittelevät kosiolaulujaan, leskenlehdet kurkoittavat ensimmäisiä kukkiaan ikiroutaisesta isänmaasta sekä erinäiset valtionvirastot ynnä ministeriöt muistavat nuoria politologin alkuja kirjeillään. Minäkin sain muutaman noista valtionhallinnon lähettämistä kevätpörriäistä, joissa kerrotaan, etten tänäkään vuonna pääse ulkoministeriöön analysoimaan Itä-Kiribatin rauhanpyrkimysten vaikutusta Länsi-Bogotan varustelukierteeseen, saati sitten unelmatyöhöni Puolangan pormestariksi. Koska koen luterilaisen työmoraalin hyveenä ja joutilaisuuden pirun temmellyskenttänä, aloitin kesätöiden haun hyvissä ajoin, jo vuoden vaihteessa. Tai ainakin yritin aloittaa, sillä ensimmäiset pari viikkoa kesätyöhaku-urakastani kului todetessani, että uuden työhakusivuston, JobTeaserin, suunnittelijat eivät onnistuneet kuin sovelluksensa nimeämisessä. Kun olin vihdoin vakuuttanut tuon työpaikkakiusaajan siitä, ettei minua kiinnosta työskentely Zalandon Alankomaiden tehtaan pakkaamossa, onnistuin löytämään edes etäisesti politiikantutkijaa kiinnostavia työilmoituksia ja pääsin aloittamaan varsinaisen työhakemuksen kirjoittamisen. Vaikka monet ovat epävarmoja työhakemuksen kirjoittamisesta on se loppupeleissä helppoa hommaa; hakemukseen täytyy vain kirjoittaa ilmoituksessa pyydetyt asiat hieman eri sanoin. Eli jos ilmoituksessa etsitään positiivista ja omaaloitteisia taitajia pitää vain mennä synonyymisanakirjasta katsomaan miten kirjoittaa haluttu rimpsu eri sanoin. Synonyymisanakirjan mukaan positiivinen ja oma-aloitteinen taitaja on sama asia kuin varautunut ja suunnittelematon velho. Kuulostaa hyvältä ja itseeni sopivalta.
Perusjargonin jälkeen tuli kuitenkin ongelmia, eli kysymys siitä mitä hyötyä opinnoistani on hakemassani työpaikassa? Sillä vaikka retorinen analyysi onkin ”jyväskyläläisen politiikan tutkimuksen” kovaa ydintä, ei työpaikan saaminen sitä todellakaan ole. Taidolla analysoida Greta Thunbergin puheita ei pitkälle pötkitä kun tamperelainen ”kansainvälisiä suhteita” opiskeleva gigolo sekä ”muodollisesti pätevämpi” helsingitär esittelivät työhaastattelussa osaamistaan. Koska mitään konkrettista taikka hyödyllistä taitoa en ole kuluneiden vuosien aikana Jyväskylässä oppinut, jää ainoaksi vaihtoehdoksi kirjoittaa hakemukseeni opiskeluitteni kasvattaneen ”laaja-alaista ajatteluani”, mikä kieltämättä on kunniotettava saavutus usean opiskeluvuoden jälkeen. Tämän jälkeen yritän epätoivoisesti perustella, kuinka Machiavelin ”Ruhtinas” on tehnyt minusta loistavan työtoverin ja tunnen kuinka häpeänpuna nousee poskilleni, kun lähetän hakemuksen Marinin esikuntaan. Mutta koska ”laaja-alaisesti ajattelevia yhteiskunnan ymmärtäjiä”, ei kovin moneen paikkaan haeta, vie tieni tänäkin suvena kohti Kelan luukkuja. Toimeentulotukijonossa huomaan olevani kateellinen pörssiläisille, noille valkohaalarillisille alfoille, jotka ovat opiskeleet jotain oikeasti hyödyllistä. He nimittäin osaavat tieteellisesti selittää minkä takia he seisovat työttömyysjonossa kanssani. Tämä kirjoitus on omistettu Aarresaaren muistolle:
Vaalipaneeli Kirjoittanut Konsta Tarnanen
Puolueen kuntavaalipaneeli 2021 pidettiin zoomin välityksellä 12.5. kuntavaalien siirryttyä kesäkuulle, muistakaa äänestää!
Hupia koko rahan edestä.
Kuntavaalit ovat Suomen tärkeimmät vaalit, joten tietysti Puolueen täytyi järjestää kuntavaalipaneeli! Tämä ei ole tarkka raportti vaalipaneelista, tilaisuus oli ainutkertainen livelähetys eikä Wordin speech to text tuottanut muuta kuin käsittämätöntä mongerrusta. Siksi nostan tässä omasta mielestäni tärkeitä keskustelun aiheita ja näkökulmia paneelista mainitsematta puolueita tai panelisteja nimeltä. Onneksi kaikkien panelistein tietotekniikka toimi hyvin. Kamerat ja mikrofonit toimivat hyvin, toisaalta nyt toista vuotta pandemiaa elettäessä olisi kummalista, jos ei olisi kertaakaan joutunut etäyhteyksiä käyttämään. Etäosallistuminen mahdollisti myös persoonallisemman tavan osallistua. Esimerkiksi eräs panelisti osallistui mökiltään, mikä oli miellyttävää vaihtelua työhuoneen seiniin.
Paneelissa pyrittiin siihen, että osallistujat keskustelisivat keskenään ja uskaltaisivat haastaa toistensa näkemyksiä. Etäyhteyksien vuoksi keskustelevan ympäristön luominen on hankalaa kuten olemme zoom-luennoilla huomanneet. Onneksi osassa kysymyksistä panelistit uskaltautuvat keskustelemaan ja pyytämään jopa lisäpuheenvuoroja. Paneelin teemana oli kaavoitus ja kaupunkisuunnittelu. Kuivalta kuulostavien aiheiden taakse kätkeytyy kuitenkin kaupungin oleellisimpia tehtäviä. Useista kysymyksistä, kuten esimerkiksi viheralueiden ja saavutettavan lähiluonnon tärkeydestä panelistit olivat liikuttavan samaa mieltä. Myös tuulivoimaan panelistit suhtautuivat lähtökohtaisesti myönteisesti, samoin kuin kierrätyksen tärkeyteen. Pieniä näkemyseroja kuitenkin löytyi: osa panelisteista painotti tuulivoimaloiden maisemaa muokkaavaa vaikutusta ja osa taas uskoi teknologian mahdollistavan tulevaisuudessa jopa kaupunkialueelle sijoitettavat pientuulivoimalat. Aiheen siirtyessä korkeaan rakentamiseen, täydennysrakentamiseen sekä uudisrakentamiseen näkemyseroja alkoi löytyä. Keskustelussa nousi esille keskustan tiivistymisen ja kaupungin levittäytymisen välinen kysymys. Osa panelisteista näki korkean rakentamisen keinona tiivistää kaupunkikeskustaa ja saada lisää asuntoja kasvavalle kaupungille. Kannatusta tuli myös ajatukselle kaupungin levittämisestä laajemmalle alueelle. Toisaalta paneelissa esitettiin myös huoli lähiluonnon ja viherympäristön vähenemisestä korkean ja tiiviin rakentamisen myötä. Rakentamiseen liittyi myös kysymys alueiden eriytymisestä Jyväskylässä. Panelistit näkivät tärkeänä sen, että Jyväskylässä estetään asuntokannan liiallinen keskittyminen vain yhdentyyppiseen asumiseen: vuokrayksiöiden lähellä tulee olla myös omistusasuntoja. Toisaalta paneelissa nostettiin esille myös se, että osa omistusasunnoista päätyy asuntosijoittajien kautta vuokraasunnoiksi, vaikka kaupunki toivoisi omistusasumista. Tähän kaupungin on hyvin vaikea puuttua. Keskustan elinvoima on ollut Jyväskylässä vuosia puheenaiheena. Paneelissa pohdittiin ratkaisuiksi keskustan näivettymiseen esimerkiksi autoilun helpottamista ja tilojen käyttötarkoituksen muuntamista pois liiketiloista.
Esille tuli myös tiiviin rakentamisen tuoma ihmisten keskittyminen keskustan alueelle, joka lisäisi potentiaalisten asiakkaiden määrää. Toisaalta paneelissa nousi esille valitettava tosiasia: kaupunkien keskusta-alueet tuppaavat näivettymään koko maassa. Jyväskylä ei ole ongelmansa kanssa yksin ja patenttiratkaisua ongelmaan ei ole vielä keksitty. Eräs mielenkiintoisimmista paneelin aiheista ei liittynyt kaavoitukseen vaan kansalaisten osallistamiseen päätöksentekoon. Keskustelussa tärkeinä pidettiin matalaa kynnystä ottaa yhteyttä kuntapäättäjiin sekä kuntalaisten osallistamista päätöksentekoon esimerkiksi kaavoituspäätöksiä tehdessä. Kehittämisen kohteeksi paneelissa nostettiin esimerkiksi tiedotus osallistumisen tavoista. Toisaalta paneelissa todettiin myös, että kuntapäättäjät on valittu edustamaan kuntalaisia. Kaikissa kysymyksissä ei voi kysyä kuntalaisten kantaa, vaan valtuutetun täytyy uskaltaa toimia itse päättäjänä. Aihe oli myös ajankohtainen, juuri muutama päivä ennen paneelia sanomalehti Keskisuomalainen oli julkaissut selvityksen kuntapäättäjien saavutettavuudesta. Sen mukaan osalla valtuutetuista ei ole esimerkiksi ilmoitettuna puhelinnumeroa kaupungin verkkosivuilla, mikä tekee heistä vaikeasti saavutettavan niille ihmisille, joilla ei ole internetiä. Paneelin osallistujat pitivät saavutettavuutta kuitenkin tärkeänä, joten toivottavasti kukaan heistä ei mahdollisesti valtuustoon päästyään päädy seuraavaan aiheesta kertovaan juttuun. Vaalipaneelit ovat aina mielenkiintoisia tilaisuuksia. Myös yleisöä saatiin paikalle, zoomissa oli parhaimmillaan paikalla yli 30 erillistä käyttäjää. Todellista osallistujamäärää kuitenkaan ei voi siitä päätellä, onhan varmaa, että ihmiset ovat kokoontuneet sankoin katsomaan paneelia yhdessä. Toivottavasti kuitenkin seuraava paneeli päästään järjestämään fyysisesti jo ihan vain siksi, että silloin panelisteja voi haastaa tiukoilla yleisökysymyksillä suoraan samassa tilassa.
unrelated
Kirjoittanut Akseli Immonen Kuvittanut Anni Komaro
Useat tätä Puolueohjelmaa lukevat ovat varmasti nähneet kuluneena vuonna meemejä, jotka pilailevat kaavoihinsa kangistuneen keskiluokan kustannuksella. Kyseiset meemit käsittelevät täysin rutiininomaisia asioita, kuten ruohon leikkuuta, arjen pieniä hupeja ja etäpalavereiden aikana heitettäviä sukauksia. Yksinkertaisuudestaan huolimatta, ja varmaan sen takia, ne ovat onnistuneet saavuttamaan suuren suosion. ’Todennäköisesti niiden yleismaailmallisuuden ansiosta. Kuka tahansa kykenee selaamaan Instagramia, näkemään meemin, johon osittain samastuu ja naurahtamaan; ”Heh, tuohan on kuin meidän isäukko/työkaveri/välilläsukujuhlissa-tapaamani-eno.” Mitäpä jos kertoisin teille, hyvät lukijat, että on olemassa vaihtoehtoinen tapa nähdä itselleen jokseenkin tuttuja arkkityyppejä, mutta tällä kertaa laadukkaan elokuvan kautta? Kun minua pyydettiin, ja sitten myöhemmin käskettiin, kirjoittamaan Puolueohjelmaan elokuva-arvostelu, sain silloisessa viinisiveässäni hienon ajatuksen: En todellakaan arvostelisi mitään uutta, maailmantilanteeseen relevanttia dokumenttia, tai korona-ajan ankeutta erittelevää draamaa. Sen sijaan palaisin ohjaaja Joanna Hoggin erinomaiseen debyyttielokuvaan Unrelated (2007), joka tarkastelee lomailevien brittihahmojensa kautta mainiosti meemeistäkin tutun keskiluokan hengellisiä kipukohtia. Ennen kuin kerron enempää elokuvasta, pitää minun läpinäkyvyyden periaatteen nimissä ilmiantaa keskiluokkaisuuteni. Kuten elokuvan hahmot, olen pääsyt perheeni siivellä usein Italian Toscanaan viettämään kesiäni; loikoilemaan maaseutumajoituksemme altaalla puoliksi unessa, puoliksi allergioiden lamauttamana. Olen myös käynyt kerran Rossossa. Mutta asiaan. Unrelated kertoo keski-ikäisestä Annasta, joka on tullut lomailemaan takavuosien kaveriporukkansa kanssa Italiaan. Heti elokuvan alusta asti katsoja ymmärtää jonkin olevan pielessä. Annaa selvästi vaivaa jokin, ja hänen miesystävänsä ei jostain syystä ole tullut mukaan matkalle. Ensimmäiset hetket elokuvasta kuluvat seuratessa vaivaannuttavia iltoja, joiden aikana Anna pelaa tylsiä juomapelejä kaveriensa kanssa, mutta tuntuu silti etäiseltä.
Etäisyyttä kuvataan onnistuneesti sekä dialogin että kameratyön kautta. Annaa kuvataan laajoissa, melkein panoraamisissa otoksissa, joiden aikana hän vaihtelevasti hautuu yksinäisyydessä, tai kiistelee miesystävänsä Alexin kanssa puhelimessa. Useissa kohtauksissa hän on hyvin hiljaa, mutta kun hahmot puhuvat keskenään, heidän kielessään ei esiinny suurta runoutta, tai ylikäsikirjoitettua pikkuviisautta. He tuntuvat oikeasti keskustelevan. Naturalistinen ote näkyy myös puvustuksessa ja tyylissä. Pienellä budjetilla tehty elokuva käyttää näyttelijöiden omia vaatteita ja oikean maailman sijainteja luodakseen todellisuuden läheisen tunnelman. Elokuvan juoni kehittyy hyvin hienovaraisesti. Annan kaveriporukalla, toisin kuin surumielisellä päähenkilöllämme, sattuu olemaan aikuisia lapsia, jotka viettävät aikaa keskenään. Pikkuhiljaa Anna, etääntyneenä omista ystävistään, viettää enemmän ja enemmän lomastaan näiden mukuloiden seurassa, ja heidän välinsä lähenevät. Aikaisemmin mainitut kameran otokset muuttuvat kohtaus kohtaukselta tiukemmiksi, kunnes olemme lähes näyttelijöiden iholla.
Tästä syntyy elokuvan konflikti. Annan jatkuva seurustelu nuorten kanssa johtaa juonenkäänteisiin ja kyseenalaisiin päätöksiin, jotka koettelevat hänen suhdettaan molempiin ryhmiin. Lopussa päähenkilömme tulee päättää, kumpaan ryhmään hän oikeasti haluaa kuulua. Tuleeko hänen viettää aikansa viiniä siemaillen ja korttia pelaten, tai nurmella kannabista polttaen. Mutta tämänkaltainen, DVD:n takaosaa muistuttava pähkinänkuoriselitys on liian yksinkertainen. Tämä elokuva elää loistavista, hienovaraisista roolisuorituksistaan, jotka monimutkaistavat liiallista tulkintaa. Elokuva ei halua tuomita hahmojaan – eikä halua myöskään katsojan tekevän niin. Sen sijaan Hogg haluaa katsojan näkevän hahmot uskottavina ihmisinä; monimutkaisina olentoina, joiden toimintaa ohjaa katsojasta riippumaton tapahtumahistoria. Näiden lomailijaryhmien välinen jännite ei synny mistään tavallisesta, elokuvan juonen vaatimasta kommervenkista, vaan odotuksista ja sosiaalisista määreistä, jotka avautuvat meille vain omien kokemustemme kautta.
Reilu puolitoista tuntia, jotka vietämme seuraten tämän ihmisryhmän kommelluksia Toscanassa, on vain hetki näiden henkilöiden elämästä. He ovat ohitse kulkeva väkijoukko, jonka keskustelusta kuulee muutaman sanan. Unrelated antaa elämän pienille kohtaamisille arvonsa, mutta ymmärtää jättää analysoinnin katsojalle. Hiukan samalla tavalla kuin meemikuva, jossa Esko tokaisee ostavansa ”tammikuun alesta hyvällä hinnalla”. Häneen voi samaistua, mutta häntä ei voi tuntea. Kaikkea en halua elokuvasta paljastaa, koska uskon sen olevan jokaiselle katsomisen arvoinen. Mutta jos kaipaatte enemmän toimintaa ja paatosta ja kuohua ja dekadenssia, katsokaa vaikka Zack Snyderin Justice League. Ei mulle välii.
Joanna Hoggin Unrelated on katsottavissa Mubi-elokuvakirjastossa kirjoitushetkellä
Miksi politiikka ja filosofia eivät tule toimeen Kirjoittanut Ville Larkkonen
Joskus ihmisen kuolema saattaa olla jopa merkittävämpi kuin hänen elämänsä. Hannah Arendt vertaa toistuvasti Jeesuksen ja Sokrateen kuolemia toisiinsa. Arendt väittää, että Sokrateen kuolema oli yhtä merkittävä tapahtuma filosofian ja tieteen historialle kuin Jeesuksen kuolema oli uskontojen historialle. Kuten me hyvin tiedämme, koko länsimainen filosofia pohjautuu Platonista lähtöisin olevalle ajattelulle. Koko länsimaisen filosofian kaanon on käytännössä vain Platonin ja Platonin oppilaan Aristoteleen uudelleen luentoja. Sokrateen kuoleman tragedia merkitsi Arendtin mukaan ratkaisevaa käännettä Platonin ajattelussa. Kuten on hyvin tunnettua, ateenalaiset tuomitsivat Sokrateen kuolemaan Ateenan nuorison turmelemisesta ja kunnioituksen puutteesta polista kohtaan. Sokrates joutui siis oikeuden eteen, koska hän oli yleinen kiusanhenki. Sokrateella oli tapana esittää tietämätöntä ja
kysyä satunnaisilta ihmisiltä kysymyksiä koskien heidän uskomuksiaan ja mielipiteitään. Kysymyksillä Sokrates johdatteli ihmiset erilaisiin loogisiin umpikujiin ja aiheutti oletettavasti runsaasti ärtymystä. Monet joutuivat Sokrateen tietämättömyyden edessä myöntämään myös oman tietämättömyytensä ja poistumaan paikalta kokonaan ilman mielipidettä tai uskomusta.
Sokrateen tarkoitus ei kuitenkaan ollut aiheuttaa ihmisille kestämätöntä hämmennyksen tilaa, missä ihminen ei voi edes tietää kestääkö maa jalkojen alla, vaan ainoastaan parantaa ihmisten mielipiteitä. Antiikin Kreikka, erityisesti demokraattinen Ateena, oli yksi historian poliittisimmista yhteiskunnista. Politiikka perustuu sille, että ihminen rakentaa asioista oman näkemyksensä omista lähtökohdistaan käsin ja tämän jälkeen keskustelee tästä näkemyksestä julki-
sesti, pyrkien suostuttelulla saamaan muut hyväksymään oman näkemyksensä. Sokrateen lähtökohta ei kuitenkaan ollut poliittinen, vaan se oli filosofin lähtökohta, eli ihmettely. Sokrates pyrki ihmettelyllään, tietämättömän kysymyksillään, parantamaan ihmisten mielipiteitä yhteiskunnassa, joka perustui ihmisten mielipiteistä keskustelemiselle. Hän ei pyrkinyt tuhoamaan kenenkään mielipiteitä, vaan löytämään niistä sen, mikä niissä on totuudellista. Sokrateen pyrkimys oli tehdä filosofiasta hyödyllistä politiikalle. Tästä Sokrates joutui tuomioistuimen eteen, missä hän oli itse kyvytön suostuttelemaan valamiehistön omasta syyttömyydestään. Sokrateen tarkoitus ei kuitenkaan ollut aiheuttaa ihmisille kestämätöntä hämmennyksen tilaa, missä ihminen ei voi edes tietää kestääkö maa jalkojen alla, vaan ainoastaan parantaa ihmisten mielipiteitä. Antiikin Kreikka, erityisesti demokraattinen Ateena, oli yksi historian poliittisimmista yhteiskunnista. Politiikka perustuu sille, että ihminen rakentaa asioista oman näkemyksensä omista lähtökohdistaan käsin ja tämän jälkeen keskustelee tästä näkemyksestä julkisesti, pyrkien suostuttelulla saamaan muut hyväksymään oman näkemyksensä. Sokrateen lähtökohta ei kuitenkaan ollut poliittinen, vaan se oli filosofin lähtökohta, eli ihmettely. Sokrates pyrki ihmettelyllään, tietämättömän kysymyksillään, parantamaan ihmisten mielipiteitä yhteiskunnassa, joka perustui ihmisten mielipiteistä keskustelemiselle.
Hän ei pyrkinyt tuhoamaan kenenkään mielipiteitä, vaan löytämään niistä sen, mikä niissä on totuudellista. Sokrateen pyrkimys oli tehdä filosofiasta hyödyllistä politiikalle. Tästä Sokrates joutui tuomioistuimen eteen, missä hän oli itse kyvytön suostuttelemaan valamiehistön omasta syyttömyydestään. Sokrateen kuoleman seurauksena Sokrateen oppilas Platon teki johtopäätöksen,
joka oli Arendtin mukaan äärimmäisen anti-sokrateslainen. Platon alkoi epäilemään suostuttelua ja alkoi korostamaan sen sijaan yhtä ainoaa Totuutta. Johtopäätös ei ollut ainoastaan vastoin Sokrateen opetuksia, vaan myös vastoin kreikkalaista kulttuuria. Ateena oli luihin ja ytimiin saakka poliittinen yhteiskunta, jolla oli oma temppeli ja jumalatar suostuttelulle – Peitho. Suostuttelu oli yksi jaloimmista ja arvostetuimmista taidoista. Politiikka oli kuitenkin käynyt sotaan filosofiaa vastaan ja filosofian ratkaisu tähän oli vetäytyminen. Platon veti filosofiansa pois suostuttelun areenalta. Tämä on se konteksti, jossa koko Platonin tuotanto on ymmärrettävä Arendtin mukaan. Ajatus filosofikuninkaasta syntyi tarpeesta suojella filosofeja politiikalta, luolavertaus taas esittää, kuinka ainoastaan filosofi voi ymmärtää todellisuuden luonteen, ja niin edelleen. Sokrateen kuolema ei kuitenkaan merkinnyt ainoastaan konfliktia politiikan ja filosofian välille, jota emme vieläkään ole pystyneet ratkaisemaan,
vaan myös uusien akateemisten innovaatioiden syntyä. Arendt jäljittää akateemisen vapauden synnyn filosofian vetäytymiseen politiikan areenalta. Filosofien oli saatava olla vapaita keskenään, ilman politiikkojen pyrkimyksiä vaikuttaa heidän ajatteluunsa. Joten, kun lintsaat aamuluennolta, muista kiittää niitä raivostuneita ateenalaisia, jotka pakottivat Sokrateen juomaan myrkkymaljan. 1 1
Toisaalta voit kirota luennoista Aristotelesta. Aristoteles piti puheen kuuntelua keskeisenä oppimisen kannalta, mistä juontuu nykyinen käytäntömme istua luennoilla. Aristoteles oli vuosisatojen ajan keskeinen auktoriteetti länsimaisessa opetuksessa. Kuvaavana esimerkkinä tästä voidaan pitää sitä, kuinka 1300-luvun alkupuolella Pariisin yliopiston lisensiaatin tutkinnon tutkintovaatimus sisälsi 27 teosta, joista 19 oli Aristoteleen kirjoittamia. Nykyinen tutkimusnäyttö viittaisi kuitenkin siihen, että puheen kuunteleminen on huonosti toimiva tapa oppia.
Tässä konfliktissa politiikan tutkijat jäävät ikävään välikäteen. Poliitikot eivät voi olla filosofeja, jotka veljensä kuoleman johdosta ovat hylänneet ihmisten mielipiteiden moneuden yhden ainoan Totuuden etsimiseen. Hannah Arendt ymmärsi tämän, kieltäessään toistuvasti olevansa filosofi. Filosofi ei voi katsella politiikkaa neutraalisti. Toisaalta politologit eivät voi olla myöskään poliitikkoja, koska silloin koko termi menettäisi merkityksensä. Siksi politiikan tutkijoiden on luotava oma, uusi filosofia. Vaikka Arendt ei sano asiaa suoraan, väitän, että Arendtin tunnetuin teos Vita activa on yritys tämän uuden filosofian luomiselle. Politologien on nautittava yhdessä filosofien kanssa akateemisen vapauden sfääristä, mutta heidän tutkimuskohteensa ei voi olla yksi Totuus, vaan ihmisten moneus. Filosofia perustuu maailmasta vetäytymiseen, maailman hämmentävyyden ihmettelemiseen omasta yksinäisyydestä käsin, mutta politologit eivät voi vetäytyä yksinäisyyteensä, vaan heidän on oltava ihmisten joukossa, hämmästelemässä heidän ja heidän mielipiteidensä moneutta, aivan kuten Sokrates. Jos filosofien esikuvana toimii Platon, jonka ajattelussa filosofi vetäytyy kuolevaisten maailmasta löytääkseen Totuuden ja sen jälkeen tuomaan sen ihmisille, on politologien esikuvana Sokrates, joka ei etsi Totuutta, vaan sitä,
mikä on kenenkin mielipiteessä totuudellista. Politologit eivät pelkää erimielisyyttä, eivätkä he anna myöskään Sokrateen aporioiden niellä itseään tai johtaa toimettomuuden tilaan. Politologi myös ymmärtää, toisin kuin filosofi, että koko erottelu akateemiseen vapauden alueeseen ja toisaalta politiikan sfääriin on keinotekoinen. Kuten Kari Palonen on usein sanonut, yliopisto on ymmärrettävä vain yhtenä politiikan areenana.
Tieteelliset väittelyt eivät loppujen lopuksi eroa merkittävästi poliittisesta deliberaatiosta. Siksi politologi ymmärtää olevansa, Palosen termein, osittaispo-
liitikko. Politologi voi tutkijan asemastaan käsin rakentaa mielipidettään hartaammin ja huolellisemmin, ilman päivänpoliittista toimintaa, joka vaatii jatkuvaa kannan ottamista, mutta viime kädessä myös tutkijan käsitys on aina poliittinen. Politologi ymmärtää tämän ja siksi hän nauraa filosofin yri-
tyksille paeta politiikkaa, mikä on mahdotonta, koska siellä missä on ihmisiä, on myös politiikkaa. ps. Viimeistä opiskelijakevättä viettävänä haluan antaa uusille fukseilla muutaman nöyrän neuvon, mitä olisin itse toivonut, että minulle olisi sanottu: 1) Lue mahdollisimman paljon. 2) Osallistu lukupiireihin mahdollisimman paljon. Järjestä itse lukupiiri. Kaikista eniten tulet oppimaan yliopistossa lukupiireissä. 3) Kirjoita ylös ne kirjat, jotka olet lukenut ja muutama lause jokaisesta kirjasta. Sen ei tarvitse olla paljoa. Kiität itseäsi parin vuoden päästä. 4) Muista tehdä myös muuta kuin opiskella tai tehdä töitä. Elämässä tarvitsee ennen kaikkea sekoilu-aikaa, eikä elämässä tule monia yhtä hyviä ajanjaksoja sille kuin opiskeluaika. Myös monet suurimmista ajatuksista ja innovaatiosta on keksitty joutilaisuuden ja sekoilun keskellä. 5) Ennen kaikkea, ole hellä itsellesi ja muille.
Terveiset SYYltä! Onnittelut myös SYY-Jyväskylän puolesta uunituoreesta opiskelupaikastasi! Haluamme toivottaa sinut osaksi yhteiskuntatieteilijöiden laajaa ja monenkirjavaa joukkoa. Suomen Yhteiskunta-alan Ylioppilaat ry eli tuttavallisemmin SYY on Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry:n eli YKAn opiskelijajärjestö. YKA on yhteiskunta-alalla työskentelevien ammattiliitto, joka on Akavan jäsenjärjestö. YKA toimii jäsenistölleen edunvalvojana työelämään liittyvissä kysymyksissä. Jo opiskelijana kannattaa liittyä YKAn jäseneksi, sillä jäsenyys on opiskelijalle edullinen, ja jäsenyydestä saatavat hyödyt ovat hintaan nähden suuret. Jäsenyyteen kuuluu esimerkiksi vapaa-ajan tapaturma- ja matkavakuutus. YKA järjestää myös jatkuvasti koulutuksia ja valmennuksia, joihin on myös opiskelijajäsenenä mahdollista osallistua. Tänä keväänä järjestettiin esimerkiksi erittäin hyödyllinen ja informatiivinen koulutus Excelsovelluksen käytöstä. Suosittelemme siis vahvasti opiskelijajäsenyyttä sen monien etujen vuoksi Järjestömme painopisteet ovat työelämässä ja edunvalvonnassa. Toimintaamme on avointa kaikille Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden opiskelijoille. Tavoitteenamme on jakaa tietoutta yhteiskuntaalalle työllistymisestä ja alan tulevaisuudennäkymistä. Järjestämmekin ympäri vuoden erilaisia tapahtumia, joissa samalla pääsee verkostoitumaan ja saa hyödyllistä informaatiota työelämästä. Aikaisemmin olemme järjestäneet saunailtoja, infotilaisuuksia, alumni-iltoja, työelämävierailuja jyväskyläläisiin organisaatioihin sekä ekskursioita muille paikkakunnille. Me SYY-Jyväskylä yritämme osaltamme selventää yhteiskuntatieteilijöiden työllistymismahdollisuuksia, ja samalla järjestää hauskoja sekä mielenpainuvia tapahtumia.
Hallituksemme toivottaa myös uudet järjestötoimijat tervetulleeksi! Hallituksemme on tällä hetkellä alimiehitetty, kun sihteeri ja puheenjohtaja luopuivat pesteistään edessä häämöttävän valmistumisen vuoksi. Meillä pääset kerryttämään kokemusta järjestötoiminnasta, joka on kullanarvoista työelämään siirtyessä. Takaamme loistavan porukan, säännöllisen kokoustamisen ja tekemisen meiningin lisäksi mahdollisuuksia toteuttaa itseäsi kiinnostavia tapahtumia. Toimintaamme voit hypätä mukaan jo heti fuksivuonna! Meidät löytää Facebookista ja Instagramista SYYJyväskylä nimen takaa. Ottakaa seurantaan ja älkää epäröikö laittaa viestiä. Nähdään syksyllä!
Inkeri Hanski
SYY-Jyväskylän jäsenhankinta- ja viestintävastaava & muu hallitus
Järjestötoiminta auttaa jatkossakin Vielä herran vuonna 2016, toimiessani Puolue ry:n puheenjohtajana, epäilin vahvasti, olisiko ainejärjestövuosistani mitään hyötyä tulevaisuuden työelämässä. Olin alun perin suunnitellut puskevani opintoni putkitutkintona mahdollisimman nopeasti kasaan, sillä työnteko kiinnosti enemmän kuin luennoilla istuminen. Yksi ratkaiseva ominaisuus, tai pikemminkin sellaisen puute, kuitenkin koitui kohtalokkaaksi. Kyky sanoa ”Ei”. Ensin pyydettiin hakemaan Puolue ry:n hallitukseen koulutuspoliittiseksi vastaavaksi. En osannut sanoa ”Ei” ja kopo-sektorin parissahan se toinen opiskeluvuosi sitten kuluikin. Sitten pyydettiin hakemaan Puolue ry:n puheenjohtajaksi. Ilmiö toisti itseään ja vaalien tulos varmisti sen, miten kolmannen opiskeluvuoteni viettäisin. ”Ei” -vastauksen antaminen on tuottanut lukuisia kertoja myöhemminkin haasteita.
Jälkiviisaana on helppo todeta, että kyvyttömyys sanoa tuo painokas ja kovin yksiselitteinen sana, oli yksi parhaimmista virheistäni. Ei ehtinyt puheenjohtajavuoteni puoleen väliinkään, kun minulle tarjottiin jo osaaikaista työpaikkaa Keski-Suomen Kokoomuksen poliittisena sihteerinä. Silloisen valtio-opin (nyk. politiikan tutkimus) ainejärjestön pj-titteli näytti vakuuttavalta opiskelijan ansioluettelossa.
En ehtinyt tekemään kyseistä työtehtävää kahta kuukautta kauemmin, kun järjestöllinen osaamiseni katsottiin sen tasoiseksi, että minulle tarjottiin täysipäiväistä duunia kunnallis- ja järjestösihteerinä. Muutaman vuoden aikana opitut järjestötoiminnan perusteet olivat hallussa riittävän hyvin, että kykenin pyörittää Kokoomuksen Jyväskylän järjestötoimintaa päivätyökseni. Sanan varsinaisessa mielessä sain jalan oven väliin työelämään juuri ainejär-
jestöstä hankkimani kokemuksen ansiosta. Ennen edellä mainittuja työsuhteita en ollut tehnyt Kokoomuksen yhdistyksissä muuta kuin hanttihommia. Aito osaaminen kartutettiin juuri Puolueessa. Myöhemmin päädyin Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunnan pääsihteeriksi. Koulutuspoliittisen vastaavan sekä puheenjohtajan tehtävistä oli etua, sillä työnkuvaani kuului perinteisen järjestötyön lisäksi edustaminen ja korkeakoulupoliittisen kentän seuraaminen sekä lobbaus. Ymmärrys yliopistohallinnon toiminnasta sekä eri toimielimissä puhe- ja läsnäolo-oikeudella edustamisesta oli kultaakin kalliimpaa, kun ovet mm. Kokoomuksen eduskuntaryhmän kokoukseen eduskuntatalolla avautuivat. Nykyisessä työssäni aloitin vuoden 2020 alussa. Työnkuvaani Kansallisen Sivistysliiton koulutussuunnittelijana kuuluu olennaisesti viestinnän ja järjestötoiminnan koulutus. Hyvä hallinto, yhdistyksen viestintä, kokoustekniikka… Kaikki taitoja, joita olin saanut harjoitella käytännössä. Järjestötoiminnan luonne on sellainen, ettei sitä oikein muuten voikaan oppia. On täysin aiheellista sanoa, etten olisi koskaan päätynyt nykyisin työtehtäviini ilman Puolue ry:tä. Pelkkä CV-merkintä ainejärjestötoiminnassa mukanaolosta on auttanut eteenpäin työuralla, vaan on se tuonut mukanaan myös
paljon sellaisia taitoja, joita on vaikea ansioluetteloon eritellä. Tärkein yksittäinen taito on omasta mielestäni vapaaehtoisten johtaminen. Ainejärjestön puheenjohtajana huomasi hyvin nopeasti, ettei ihmisiä voi yksinomaan velvoittaa tekemään asioita, vaikka ne etukäteen sovittaisiinkin heidän vastuulleen. Kannustaminen, tukeminen sekä tekijöistä itsestään huolehtiminen ovat vähintään yhtä tärkeässä roolissa. Myöhemmässä elämässä tämä on auttanut myös paljon, kun on päässyt johtamaan suorassa esihenkilö-alainen -suhteessa olevia työntekijöitä. Johtaminen ylipäänsä on taito, jonka oppii parhaiten tekemisen kautta sekä itseään viisaampia tarkkailemalla ja tässä Puolue antoi minulle paljon. Yhteistyökyky eri ihmisten kanssa on myös täysin opittua. Paitsi tietenkin Puolueen sisällä, myös eri ainejärjestöjen edustajien sekä tietenkin yliopis-
ton hallinnon kanssa asioimalla. Riippumatta siitä, ovatko edustamanne instituutiot samaa mieltä asioista, on kyettävä tulemaan toimeen ihmisten kesken. Asiantuntijatöissä, joihin yhteiskuntatieteilijät yleisimmin päätyvät, juuri yhteistyökyky sekä sosiaaliset taidot ovat tärkeitä, vaikkei niitä voikaan konkreettisesti mitata millään. Kolmantena, vaan ei suinkaan vähäisimpänä, on kokonaisuuksien hahmottaminen. Sitä meillä yhteiskuntatieteellisessä teoriana opetetaan, vaan ainejärjestön hallituksessa toimiminen avasi silmät sille myös käytännössä. Kun vähintään kerran kuukaudessa kokoustaa eri vastuualueita hoitavien muiden hallituslaisten kanssa, alkaa väkisinkin näkemään koko ainejärjestön laajemmassa kuvassa kuin pelkän oman sektorin kautta. Puheenjohtajan tehtävät antoivat toki kaikkein eniten juuri tähän, sillä pelkän hahmottamisen lisäksi oli kyettävä myös johtamaan kokonaisuutta.
Tärkeintä ainejärjestötoiminnassa oli, ettei mitään vastuutehtävää hoitaakseen tarvinnut olla valmis. Jokainen aloitti käytännössä nollakokemuksella ja yhdessä opittiin ja kartutettiin omia taitoja. Aivan kuten yliopisto-opinnoista, ei myöskään ainejärjestöstä jää käteen pelkästään hienolta kuulostavia CVmerkintöjä. Opittu tieto ja taidot ovat vaikeammin sanallistettavia, mutta ne kulkevat mukana ja ovat avaamassa aina uusia mahdollisuuksia eri työ- ja elämän tilanteiden kohdalla. Kokemukset ja osaaminen karttuvat varkain, lähes huomaamatta, ja auttaneet eteenpäin toistuvasti omalla uralla. Ja ehkä tärkeimpänä, olen vuosien varrella myös oppinut sanomaan ”Ei”. ’
Kirjoittanut Niilo Nissinen,
Puolue ry:n entinen puheenjohtaja, kuntavaaliehdokas Jyväskylässä, Kuva: Konsta Partanen