Asiaa meidän päättäjille!

Yksi koskettava tarina, taas. Näitä riittää, mutta jokainen niistä on merkityksellinen.

Tässä tapauksessa mainitaan sitä toivetta että esimerkiksi kokemusasiantuntija olisi vieraillut koulussa, ja kertonut oppilaille mihin päihderiippuvuus johtaa.

Se johtaa turhan usein sairastuneen henkilön kuolemaan. Päihderiippuvuus on sairaus, ei kenenkään valinta.

Tämä sairaus ei jätä yhtään yhteiskunnan luokkaa koskematta, ja sen takia oikeanlainen hoito on saatava. Ennen kuin esimerkiksi oppilas olisi päihdehoidon tarpeessa on erittäin tärkeää yrittää ennaltaehkäistä sellaisen tilanteen syntymä, jo alkuvaiheessa.

Valaisemalla nuoria, ja heidän opettajia voidaan todennäköisesti ehkäistä nuoren ihmisen joutumista päihde maailman kahleisiin.

Tämän sairauden hoito kuormittaa meidän terveydenhuoltoa, mutta niin kuormittavat muutkin sairaudet. Tämän sairauden tarttumista voidaan oikeasti ehkäistä, se vaatii oikeanlaista asennoitumista, suhtautumista ja ennen kaikkea : avointa, ja rehellistä keskustelua.

Miksi on niin tärkeää vaalia meidän ihmisten hyvinvointia ? Me maksamme veroja, jopa työttömät maksavat verojensa. Kun katsotaan sitä ns. isompaa kokonaisuutta niin voidaan todeta ettei yksikään ihminen ole vapaaehtoisesti aiheuttanut omaa päihdeongelmaansa.

Se, että yritetään hoitaa ainoastaan tämän sairauden oireet lisää päihdehuollon kustannukset mitättömiin lukuihin. Juuri siitä syystä meidän on tarjottava pitkäaikaista kuntoutusta. Kaikki ongelmat hoidetaan

”YKSIKÄÄN TOIPUVA ADDIKTI EI HALUA ETTÄ NUORIA KOHDELLAAN YHTÄ HUONOSTI KUIN HEITÄ ON KOHDELTU” pohjakäynnin kautta, ja kun ne ns. paskat ovat hoidettu voidaan rakentaa kestävän ja tuottoisa pohja tulevaisuutta ajatellen.

Pitkään kestävälle päihdekuntoutuksella ollaan jo ennen saatu hyviä lopputuloksia aikaan, ja lähinnä kolmannen sektorin toimipaikkoja voidaan kiittää siitä ettei kenenkään tarvitse jäädä kuntoutuksen jälkeen yksin. He ovat vielä olemassa, mutta päihdekuntoutusta ollaan lyhennetty liian paljon.

Meidän ihmisten tulevaisuus on kieltämättä osittain meidän omissa käsissä. Tämä ei ole mikään vanhan ajan viisauden osoitus. Se mitä me jätämme tuleville sukupolville on meidän vastuulla. Juuri tästä syystä se on melkein elintärkeää että me vastuulliset aikuiset pidämme nuorista niin hyvää huolta kuin pystymme.

Me olemme kaikki ihmisiä, ja jokainen meistä saa olla oma itsensä. Minä ja moni muu kuulumme siihen ryhmään joka antaa sitä hyvää mitä olemme saaneet muille. Siitä ominaisuudesta en luovu, ja voin oikein lämpimästi suositella teille jokaiselle harrastaa edes vähän hyväntekeväisyyttä.

Siitä saa ihan omanlaisen palkkion, ja joskus jopa oikeaa palkkaa. Minä saan yleensä työmatkan aikana voimia omaan päivään. Joku tuntematon, ja iloinen lapsi hymyilee minulle. Minun mielestäni loistava esimerkki siitä miten paljon toivoa hyvin voiva lapsi voi herättää meissä aikuisissa.

Opettajille on suuri vastuu. Asioita täytyy nuorille opettaa, nyt on korkein aika lisätä tunteiden käsittelytaitoja oppimateriaaliin. Mitä nuorempana oppii ilmaisemaan omat tunteet niin sen paremmat mahdollisuudet on selviä elämän haasteista.

Nuorille täytyy myös opettaa vuorovaikutuksen merkitystä. Kohtaamiset, niihin täytyy jo nuorena saada turvallisen aikuisen ohjausta.

Päihdekuntoutuksesta vielä muutama sana. WHO on määrännyt addiktion sairaudeksi, ja jokaikinen sairaus vaatii hoitoa. Addiktio sairautta ei voida lääkkeillä hoitaa, se ei ikinä poistu, eikä siitä parane.

Siitä voi ja saa toipua. Toipuminen vaatii alussa lämpimän ja turvallisen vastaanoton. Mitä helpommaksi se tehdään addikteille ymmärtämään että hekin ovat ihmisiä, jotka ansaitsevat apua, niin sitä helpompaa on hyväksyä että on oikeasti avun tarpeessa.

Me kärsimme jo ihan tarpeeksi häpeästä, syyllisyydestä ja pelosta. Jokainen käyttävä addikti on niin täynnä itseinhoa, että sitä on suoraan sanottuna epäinhimillistä lisätä terveydenhuollon vastaanotoilla.

Yksikään toipuva addikti ei halua että nuoria kohdellaan yhtä huonosti kuin heitä on kohdeltu, ja juuri siitä syystä päihteettömän ja turvallisen seuran löytäminen on kuntoutuksen jälkeen tärkeää löytää.

Minä kuulun siihen ikäluokkaan joille on jo lapsena kerrottu, että täytyy selvitä omin voimin. Kukaan ei pärjää yksin, addiktit ja heikossa asemassa olevat tarvitsevat paljon apua, ja sitä täytyy myös kuntien puolella lisätä.

Jokaisen aikuisen ihmisen kuuluisi katsoa joka aamu suoraan, ja rehellisesti omaa peilikuvaansa. Te jotka päätätte, muistakaa että tekin olette ihmisiä, ja että me olemme kaikki samassa veneessä. Minä toivon kaikille oikein hyvää loppuelämää!