Päihdekasvatuspäivä Kouvolassa

TEKSTI: VIOLA STOP HUUMEILLE RY

”MIETIN, MINKÄ KAIKEN PITÄISI MUUTTUA ETTEI NUORELLA TARVITSISI OLLA

turvassa ja valitsisivat itselleen sellaisen tien, mikä johtaisi onnelliseen ja tasapainoiseen elämään. Meillä oli vielä yksi toimipiste edessä, minne ajelimme jo hieman levottomampien juttujen saattelemina – päivä alkoi jo selkeästi hieman painaa, vaikka hauskaa olikin.

Tervehdys! Eilen starttasimme aamuvarhain neljän stoppilaisen voimin kohti Kouvolaa. Olimme saaneet kutsun vertaisvierailulle Familarin nuorten asumiyksiköihin tutustumaan, jutustelemaan ja kertomaan omia kokemuksiamme nuoruudesta ja ongelmista päihteidenkäytön taustalla. Osalla meistä oli omaa, tai läheisen kautta kokemusta vastaavista yksiköistä, mutta koskaan ei voi tietää, millainen porukka on vastassa.

Ensimmäinen toimintayksikkö, jossa vierailimme, oli Raussila, jonka toiminta perustuu vieroitukseen, arviointiin ja hoidon vakauttaminen. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja istuimme alas noin seitsemän nuoren ja henkilökunnan kesken olohuoneeseen.

Nuoret tuntuivat kuuntelevan tarkkaan ja pientä keskusteluakin saatiin heräteltyä. Tunti meni todella nopeasti – olisi ollut mukavaa viettää vähän pidempäänkin aikaa kivojen ja herkänoloisten nuorten kanssa, mutta matkamme jatkui toiseen kohteeseen.

Anjala on erityisyksikkö 13-17-vuotiaille, päihteillä oireileville nuorille. Meidät ohjattiin mutkien kautta tilaan, johon saapui henkilökunnan lisäksi nuorisoa kahdelta osastolta. Alun levottomuuden ja stoppilaisen stoorin jälkeen nuoret osallistuivat yllättävän avoimesti keskusteluun ja jaksoivat hyvin olla tapaamisen loppuun saakka paikalla. Lounastimme vielä Anjalassa ja mietimme keskenämme, miten paljon toivoisimmekin, että nämä nuoret pysyisivät

Saavuimme Savistoon kahden hujakoilla. Paikka on vanhaan kyläkouluun perustettu, kahden 7-henkisen osaston erityisyksikkö päihteillä oireileville nuorille. Meidät vastaanottanut hoitaja kertoi, että tilanne oli ollut hetki taaksepäin levoton. Stooriin ja juttuhetkeen oli nuorten vapaaehtoista tulla tai jättää tilaisuus välistä. Saimme tuoretta pullaa ja kahvia keittiöstä ja siirryimme odottelemaan nuoria paikalle. Aluksi yhteistilassa olikin vain yksi nuori, mutta pian paikalle alkoi tulla porukkaa niin, että joku istui lattiallakin. Jälleen nuoret kuuntelivat ensin hiljaa ja rauhassa stooria ja sitten osallistuivat avoimesti omilla kokemuksillaan keskusteluun.

Kotimatkalla mielessä risteili kaikenlaista. Mietin, minkä kaiken pitäisi muuttua ettei nuorella tarvitsisi olla niin paljoa pahaa oloa, että alkaa vahingoittaa itseään. Mietin nuoria, joita kohtasimme – miten fiksuja ja kivoja tyyppejä! Mietin henkilökuntaa toimintayksiköissä – kuinka välittäviä, aitoja ja vahvoja heidän täytyykään olla! Toivon sydämestäni nuorisolle kantavia siipiä ja heidän aikuisilleen voimia tärkeään työhön. Reissu oli tosiaan ajatuksia herättävä ja antoisa. Kiitoksia Familar Oy:lle hienosta päivästä!