OO SAANUT KAMANKAAN VETÄMISESTÄ KOSKAAN

et oon avannut jotain tunnelukkoja täällä. Oon ollut ennen jotenkin tosi kipsissä, enkä oo pystynyt puhumaan ihmisten kanssa, mut nyt se onnistuu paremmin”.

Porttiteatterin yhteisö kunnioittaa ja kannattelee

Keskustellessani Tuijan kanssa, hän tuo esille hyvin samansuuntaisia ajatuksia kuin Teemu. “Tärkeitä asioita tässä on hyvä yhteisö, luottamus ja kunnioitus, kuuntelu ja empatia sekä isossa roolissa ryhmän prosessi, joka alkaa ilmaisuharjoitteista ja päätyy esitykseksi suuren yleisön eteen. Viime vuonna esimerkiksi teimme kaksi uutta ensi-iltaa. La Familia, joka käsitteli perhesuhteita tehtiin yhteistyönä Compania Kaari&Roni Martin -ryhmän kanssa ja Ruukun sirpaleita -dokumentaarinen esitys ulossulkemisesta nähtiin Teatteri Avoimien Ovien vierailuohjelmistossa.”

Kysyttäessä Teemulta, miten hän kuvailisi Tuijankin korostamaa Portin yhteisöä, Teemu vastaa hetkeäkään miettimättä, että ”Perhe”. Teemu lisää, että “Portti on kuin iso perhe, missä aina otetaan lämpimästi vastaan, kehutaan ja kannustetaan. Ja vaikka joskus ei meniskään ihan nappiin, niin voi luottaa, että muut ei ikinä moiti tai mollaa. Ei semmosta oo missään muualla”. Kysyin Teemulta, miltä teatterin tekeminen tuntuu. Teemun vastaus on paljon puhuva. ”En oo saanut kamankaan vetämisestä koskaan semmosia kiksejä kuin mitä sain silloin ensimmäisen esityksen jälkeen, kun se kaikki purkautu ulos”.

Lienee sanomattakin selvää, että tällainen työ on tekijälleen merkityksellistä. Halusin kuitenkin vielä kysyä Tuijalta, mikä on parasta hänen työssään. “Hienoa tässä on se, että ihmiset pystyvät loistamaan osana jotakin, yhteisötaiteessa kaikenlaiset hierarkiat pyritään kyseenalaistamaan ja lopputulos eli esitys on kaikkien omistama, kulloisenkin ryhmän prosessin tulos. Tämä jos joku on omiaan lisäämään osallisuuden ja kuulumisen kokemuksia sekä opettaa olemaan dialogissa. Ja huom! ei keskiössä vaan dialogissa, eli yhteydessä itseen, tunteisiin, toisiin, ympäröivään maailmaan, nyt hetkeen, menneeseen ja tulevaan. Se opettaa myös itsemyötätuntoa. Yhteisötaiteessa ihmisestä sinnikkäästi nähdään vaan se hyvä, vaikka se olisi vielä kuinka piilossa, se päätetään nähdä. Teatteri toimii peilinä. Se on myös aineetonta pääomaa, ja tarvitsee toteutuakseen vaan ihmiset sekä tyhjän tilan, näyttämö syntyy sitten siihen ihmisten

”ROHKEESTI VAAN TÄNNE, TÄÄ MULLISTAA VARMASTI KAIKKI ODOTUKSET”

välille. Kuljen töissäni paikasta toiseenrepussa punaisia neniä ja korttipakka. Niiden avulla voidaan oppia yhdessä elämästä ja ihmisenä olemisen kummallisuudesta jotain, mitä teatteritreeniin lähtiessä ei vielä kukaan tiennyt minä mukaan lukien”.

Uusia näyttelijöitä mukaan syyskuussa 2023

Lopuksi vielä Teemun terveiset kaikille, jotka miettivät, että olisivat mahdollisesti kiinnostuneita Porttiteatterista: ”Rohkeesti vaan tänne, tää mullistaa varmasti kaikki odotukset. Mä ite ajattelin joskus, et mä en ikinä pystys, et mä tuun vaan kattoo vähän ja täällä mä oon vieläkin”.

Voin myös omalta osaltani lämpimästi suositella. On ollut etuoikeus nähdä jo näin lyhyessä ajassa, mitä kaikkia maagisia maailmoja teatteri voi ihmisissä avata!

Mikäli olet kiinnostunut mukaan tulemisesta, otamme uusia jäseniä taas syyskuussa.

Teemme työpajoja avovankiloihin ja päivätoimintakeskuksiin, mutta itsekin voi ottaa yhteyttä! Kriteeriksi riittää, että olet Porttiteatterin toiminnassa selvinpäin, sinulla on rikostaustaa ja olet kiinnostunut itsesi ilmaisemisesta. Jos uuteen ryhmään tuleminen jännittää kovasti, voivat vertaisohjaajamme tavata uudet tyypit etukäteen ja vaikka saattaa ekoihin treeneihin.

Voit olla meihin yhteydessä sähköpostitse tuija.minkkinen@porttiteatteri.fi

Ensikosketukseni Stopin jameihin oli vuonna 2017. Muutama jameissa soittotaitonsa elvyttänyt toipuja olivat perustaneet oman rokkibändin, johon etsivät laulajaa ja sanoittajaa. Heidän kaverinsa kautta minua kysyttiin mukaan ja tapaamaan soittajia Hannan talolle, Stopin jamien vapputapahtumaan.

Soitimme bändin kanssa pari-kolme vuotta, kunnes jouduimme laittamaan soitot pidemmäksi aikaa hyllylle.

Tässä kohtaa itselläni vapautui tiistai-iltapäivät ja halusin tehdä jotakin, että saisin pidettyä tuntumaa laulamiseen yllä, joten aloin pistäytymään Stopin jameissa silloin tällöin.