Nationalismia vai sodanvastaisuutta?

Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan asema suomalaisessa sodan muistamisen kulttuurissa on mielenkiintoinen tietysti siksi, että se on selvästi tunnetuin esitys suomalaisista toisessa maailmansodassa. Lisäksi Tuntemattomassa kiinnostavaa on se, että kirjaa on ristiriitaisesti yhtäältä luettu isänmaallisena sotasankareista kertovana kansallisromaanina, ja toisaalta sitä on pidetty vahvasti sodanvastaisena sekä suomalaisia sotilaita ja lottia loukkaavana. Romaanin eri elokuvaversiot painottavat näitä puolia selvästi eri suhteissa. Ensimmäisen Tuntematon sotilas -elokuvan nähtiin merkittävästi laimentaneen romaanin kriittisiä teemoja. Pasifistisin ja vähiten isänmaallista sotasankaruutta painottava Tuntemattomista taas on tunnetusti Rauni Mollbergin ohjaama vuonna 1985 valmistunut elokuva. Entä miten Linnan romaania tulkitaan Aku Louhimiehen ohjaamassa uusimmassa Tuntemattomassa sotilaassa vuodelta 2017?

Linnan Tuntemattomaan ja sen tulkintoihin on alusta asti liittynyt konflikteja. Romaanin julkaisun vuonna 1954 herättämää keskustelua on kutsuttu kirjasodaksi. Linnaa kritisoitiin ”sammakkoperspektiivistä” eli sodan tarkastelusta tavallisten rivimiesten näkökulmasta sekä sotilaiden ja lottien halventamisesta. Aiempi suomalainen sotakirjallisuus oli pääosin pitänyt yllä kuvaa suomalaisesta sotilaasta kaikin puolin kunniallisina ja korkeamoraalisina. Toisesta maailmansodasta olivat kirjoittaneet enimmäkseen korkea-arvoisemmat sotilaat ja sodanjohto, jotka myös rajusti hyökkäsivät Linnan nationalistisia perinteitä rikkovaa romaania vastaan. Tavallisten sodan kokeneiden suomalaisten keskuudessa taas romaani saavutti realismillaan suursuosion.

On kuitenkin yksinkertaistavaa nähdä romaanin vastaanotto vain konservatiivisten nationalistien ja edistysmielisten pasifistien välisenä konfliktina. Kaikki kritiikki ei ollut moraalikritiikkiä, vaan monet kirjallisuuspiireissä kritisoivat erityisesti Linnan vanhanaikaista realismia. Lisäksi romaania ylisti tietyin varauksin kiihkoisänmaallisuudestaan ja oikeistolaisuudestaan tunnettu runoilija ja kulttuurivaikuttaja V. A. Koskenniemi, joka varmasti näki Linnaa kritisoineet nuoret modernistit heidän yhteisenä vihollisenaan. Romaani, jonka Linna ajatteli olevan ikään kuin ”seitsemän veljestä sodassa”, ei myöskään ollut missään nimessä irrallinen suomalaisen kansalliskirjallisuuden perinteestä, ja siitä on helppo löytää myös nationalistisia aineksia. Tuntemattoman voi katsoa luoneen uudenlaisia sotilasihanteita vanhojen tilalle. Esimerkiksi Koskela on melko epärealistisen täydelliseltä vaikuttava hahmo, jonka Linna itsekin on todennut heijastaneen kaikkia ”suomalaisuuden hyviä piirteitä”. Ei ole mitenkään selvää, että vaikkapa yläasteikäiset, joille Tuntematonta sotilasta usein luetutetaan kouluissa, ymmärtäisivät romaanin ensisijaiseksi teemaksi sodanvastaisuuden eikä esimerkiksi isänmaallisuutta, varsinkin kun monelle ensimmäinen mielikuva Tuntemattomasta on itsenäisyyspäivänä televisiosta näytettävä sotaelokuva.

Vuoden 1985 Tuntemattomassa pasifismi on selvästi korostetumpaa ja elokuvaa hallitsee tyylillisesti karu inhorealismi. Ajatuksena Mollbergin uudelleenfilmatisoinnissa oli tehdä Tuntematon uudelle sukupolvelle, joka ei ollut kokenut sotaa. Samalla se heijasti oman aikansa asenteita ja politiikkaa. 1960- ja 1970-luvulla sodan muistamisen kulttuuri ajautui uusiin konflikteihin Suomeenkin rantautuneen kansainvälisen rauhanliikkeen ja nuorisoradikalismin myötä. Monet veteraanit kokivat, että nuoret eivät arvostaneet heitä, ja samalla valtionjohdon esittämät tulkinnat sodasta myötäilivät usein Neuvostoliittoa. Mollbergin elokuva on toisinaan nähty neuvostomyönteisenä tai suomettuneena, ja ehkä tästä syystä sen suosio on myöhempinä aikoina jäänyt vähäisemmäksi. Myös uuden Tuntemattoman ohjannut Louhimies on sanonut, että Mollbergin elokuva kumarsi Neuvostoliitolle.

Osittain vastareaktiona edellisten vuosikymmenten ilmapiirille ja seurauksena kansainvälisen tilanteen muutoksesta nousi 1980-luvun lopussa uuspatriotismiksi kutsuttu tapa käsitellä sotaa. Uuspatriotismissa jatkosota esitetään talvisodan tapaan kunniallisena kansallisena itsepuolustustaisteluna ja sen lopputulos torjuntavoittona. Lisäksi uuspatriootit korostavat sota-ajan kansallista yhtenäisyyttä ja solidaarisuuta. Suomen kannalta kiusallisempia asioita, Suomen ja natsi-Saksan liittolaisuutta tai Suomen miehityshallinnon toimia ei juuri tuoda esiin eikä pasifistisia teemoja. Uuspatrioottisia sotaelokuvia tehtiin runsaasti varsinkin 2000luvun alussa. Vaikka Tuntemattoman sotilaan pasifistinen teema yleensä puuttuukin uuspatrioottisista esityksistä ja varsinkin lottien kuvaus on uuspatrioottisissa esityksissä huomattavan erilaista, tunnetuimmasta suomalaisesta sodan esityksestä on silti poimittu tapa kuvata rintamamiesten yhteisöä ja ryhmäsolidaarisuutta. Eri yhteiskuntaluokkia, poliittisia näkemyksiä ja ihmistyyppejä edustavien sotilaiden keskeinen solidaarisuus kuvaa samalla sodanaikaisen yhteiskunnan kansallista yhtenäisyyttä.

Onko Louhimiehen Tuntematon sotilas sitten uuspatrioottinen versio Linnan romaanista? Ainakin se on uuspatrioottisen historiakulttuurin kanssa yhteensopivampi kuin Mollbergin elokuva. Toisaalta Linnan romaanin sodanvastainen teema tulee siinä esiin, vaikkakin vähemmän alleviivatusti. Erityisesti elokuvassa korostuu aiempia elokuvia enemmän yksittäisen sotilaan henkilökohtainen näkökulma. Niitä asioita, joihin sodan muistamisen konfliktit yleensä liittyvät, käsitellään ehkä jokseenkin vaisusti. Louhimiehen elokuvaa, kuten myös Linnan romaania, voi tulkita niin isänmaallisena sankaritarinana kuin sodanvastaisenakin.

Elokuvan monitulkintaisuus on myös varmasti edistänyt sen suosiota. Louhimiehen elokuva on jo reilusti ohittanut kotimaisissa katsojaluvuissa Mollbergin Tuntemattoman. Uusin Tuntematon on noussut kaikkien aikojen kolmanneksi katsotuimmaksi kotimaiseksi elokuvaksi, mikä on poikkeuksellista, koska kahdenkymmenen katsotuimman elokuvan joukossa on Tuntemattoman lisäksi 2000luvun elokuvista ainoastaan Pahat pojat vuodelta 2003. Näitä elokuvia puolestaan yhdistävät yllättävän monetkin asiat, kuten laaja medianäkyvyys ja markkinointi runsaine oheistuotteineen, tunnetut näyttelijät sekä se, että molemmat elokuvat keskittyvät miesporukan ja perinteisen maskuliinisuuden kuvaamiseen. Merkittävin syy elokuvan katsojaluvuille lienee kuitenkin Tuntemattoman sotilaan ristiriitainen mutta vahva asema suomalaisessa historiakulttuurissa.