Poleemi jalkautuu

Teksti: Markus Patomo Kuvat: John Helin, Kristofer Sjödahl

Tutkitaanko historian representaatioita norsunluutornista käsin? Otamme usein erilaiset presidenttien ja ministerien pitämät juhlapuheet edustavana esimerkkinä siitä, miten kollektiivisesti hahmotamme menneisyyttämme. Mutta tihkuvatko nämä esitykset arkiymmärryksen tasolle? Poleemin toimitus päätti ottaa selvää, mitä kansa tietää.

Vallitsevasta epidemiatilanteesta johtuen siirryimme verkkoon tarkkailemaan suomalaisten tuntoja. Verrattoman kunnianhimoisina tartuimme tietenkin ensimmäiseksi Suomen poliittisen historian myyttisimpään hahmoon: itse Kekkoseen. Kuten olettaa saattaa, hylkäsimme kyselyitä suunnitellessa saman tien ajatuksen metodologisesta eheydestä, joten arvon lukijakunta vetäköön seuraavasta omat johtopäätöksensä.

”Mä rakastan täysin ilman kontekstia olevia jodlauksia...” Eräs kyselyvastaaja ihmetteli valittua aihetta, aivan kuin Kekkonen ei olisi aina relevantti. Nähdäksemme pyrkimys kaivaa maata hegemonisen diskurssin alta vaikutti osoittavan, että Kekkonen on yhä armottoman historiapoliittisen kiistelyn alainen kohde. Tutkimus vaikutti lähtökuopissaan varsin lupaavalta.

Myöhemmin osoittautui, että vanhalla presidentillä on myös puoltajansa. Kekkosta kehuttiin erilaisilla keskustelupalstoilla muun muassa ”Lempi diktaattoriksi” ja luonnehdittiin hänen olleen ”Bäst”.

Yllätykseksemme keskustelu aiheesta yltyi eniten Vauva.fi - keskutelupalstalla. Täällä arvioitiin ansioituneesti idänkauppaa ja laajemminkin Suomen talouspolitiikkaa Kekkosen aikana. Sävy oli kaikesta huolimatta konsensuaalinen: ”Paras [presidentti] tähänastisista. Ei tästä tarvitse jutella”. Kekkonen vaikuttanee olevan myös vähintääkin yhtä suuri julkimo kuin presidentti. Politiikan lisäksi kirjoittajien huomio kiinnittyi myös muun muassa hänen kalastus-, hiihto- ja korvapuustiharrastuksiinsa. Ylipäätän todettakoon, että edesmenneestä presidentistä yleisesti hyväksytyt narratiivit ovat suurimmaksi osaksi vesittynyttä toisaalta ja toisaalta - kompromissia.Kekkosen kyseenalaiset ominaisuudet tiedostetaan olankohautuksella, ja vähintäänkin huikeat urheilusuoritukset hyvittävät kaikki epäkohdat. Poleemin toimitus ehdottaakin historian representaatioista käytävän keskustelun elävöittämiseksi muitten valtiopäämiesten kohdalla tehokkaaksi havaittua Mannerheim-hoitoa: kontroversiaalilla roolituksella täydennetty elokuva voisi sähköistää kansan miettimään uudelleen Kekkosen todellista merkitystä.

Opittu on ainakin se, että mikäli haluat autokraatiksi Suomessa, kannattaa muistaa olla ”Jengin kovin äijä.”