Kuivaa kakkua mehukkaissa puitteissa

Fazer-kahvilassa on vanhanajan tunnelmaa. Kuva: Wikimedia Commons (CC BY 4.0)

Teksti: Valpuri Alanen

Harvoin kiinnittää huomiota siihen, kuinka näyttävä on Kluuvikadun Fazer-kahvilan sisäänkäynti. Pimeällä massiiviset kirjaimet ja geometrinen valokatos kutsuvat sisään. Odotan elävää pianomusiikkia, kulttuurieliittiä ja hienostuneita erikoisherkkuja. Astun sisään ystävättäreni kanssa – kahviloihin kun ovat naiset päässeet sisään ilman miesseuraakin, toisin kuin ravintoiloihin 1970-luvulle saakka. Valitsemme paikan kahvilan perältä peilisalista. Katon muodostaa näyttävä kultakoristeinen kupoli, jonka keskeltä roikkuu valtava valaisin. Se näyttää rintarauhasen ultraäänikuvan ja mars-planeetan risteytykseltä. Ylellisyyden tuntua on marmorilattiassa ja seinien kullan ja burgundin värisissä yksityiskohdissa. Astiat ja kalusteet ovat uskollisia tilan hengelle ja historialle.

Sattuu olemaan laskiaistiistai, joten metrejä pitkästä vitriinistä hyvän osan täyttävät laskiaispullat, kenties muiden leivonnaisten kustannuksella. Tilanne on pulmallinen: herkku levisi Suomeen vasta 50- ja 60-luvuilla ja olen päättänyt sijoittaa käyntini 20luvun alkuun, Helsinkiin 100 vuotta sitten. Tähän rakennukseen kahvila on kuitenkin avattu vasta 1930, vaikka se onkin perustettu nykyiseen osoitteeseen jo vuonna 1891. Rakennukset ympärillä ovat vaihtuneet peräti kahdesti.

Punnitsen seuralaiseni kanssa valikoimaa. Emme löydä näyttävän ja hyvin kermaisen kinuskikakun lisäksi muita perinteisimpiä herkkuja, bebe- tai perunaleivosta. Tarina ei kerro, mitä Fazerkahvilassa on tarjoiltu 100 vuotta sitten, joten joudumme jälleen poikkeamaan vedenpitävien faktojen tieltä. Päättelemme, että sacherkakku sopii hyvin historiallisen ranskalais-venäläisen konditorian imagoon. Eikö wieniläisen tortun voisi hyvin lukea osaksi keisarivaltojen kakkukaanonia?

Kakkupala on massiivinen ja houkutteleva, joskin huolestun, kun aprikoosihilloa ei pilkota kerrosten välissä. Sen sijaan kakussa on paksulti jotakin vaaleanruskeaa vaahtomaista, jota emme kumpikaan yhdistä perinteiseen sacherkakkuun. Suklaakuorrutus napsahtaa lupaavasti, kun käyn palaan kiinni. Päällinen osoittautuukin kakun parhaaksi osaksi. Ylin kerros on maukas ja kostea, ja suklaakuoren alla lepää odotettu aprikoosihillo, mutta sitä on valitettavasti melko vaatimaton määrä. Alimmat kerrokset ovat kuivia ja moussekerros maistuu kaupan kääretortun täytteelle.

Fazer-kahvilan konditoria-ajat ovat kaukana – maku vastaa teollistuneen ja modernisoituneen yhteiskunnan suklaajätin tehdastuotetta.

Kluuvikadun Fazerissa parasta on miljöö: ei skandinaavista minimalismia vaan ylellistä funkkista. Tunnelma on niin keskieurooppalainen, että melkein unohdan olevani Helsingissä. Illan tullen on myös väljää, koronaturvallista ja aiemmin vallinneen kakofonian alta kohoaa hento pianonsoitto. Kehnoa kakkua kompensoi se, että törmään Jani Toivolaan tiskillä. Kulttuuriväkeä on kuin onkin paikalla. P Teksti: Valpuri Alanen